Täysistunnon pöytäkirja 153/2002 vp

PTK 153/2002 vp

153. KESKIVIIKKONA 4. JOULUKUUTA 2002 kello 22.10

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys laeiksi tuloverolain muuttamisesta sekä tuloverolain 77 §:n muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta Hallituksen esitys laeiksi tuloverolain muuttamisesta sekä tuloverolain 77 §:n muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 122/2002 vp) täydentämisestä

 

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisessä istunnossa käsittelimme jo veroasteikkoesityksen ensi vuodelle, mihin sisältyi määrällisesti suurin osa ensi vuodelle esitettyä tuloverotuksen kevennystä. Pienempi osa sisältyy nyt käsittelyssä olevaan tuloverolain muutosesitykseen. Tässä on kysymyksessä tulonhankkimisvähennyksen sekä kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen korottaminen. Tuohon tulonhankkimisvähennykseenhän tuli vielä tuposopimuksen seurauksena pieni lisäkorotus.

Erityisesti kiinnittäisin huomiota tässä yhteydessä kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen puoleen. Veronkevennysten kokonaisuus, millä tuloverotusta kaiken kaikkiaan ensi vuonna aiotaan keventää, kun otetaan huomioon sekä valtiolle että kunnille aiheutuvat tuloveronmenetykset, on suurin piirtein 430 miljoonaa euroa. Kuntien kontolle tästä tulee noin neljännes eli runsaat 100 miljoonaa euroa. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen korottaminen tässä yhteydessä vähentää kuntien verotuloja noin 63 miljoonalla eurolla ja muut muutokset tulonhankkimisvähennykseen tällä loppuosalla, vähän vajaalla 40 miljoonalla eurolla.

Kuntien talouteen aiheutuvista vaikutuksista valtiovarainvaliokunta pyysi perustuslakivaliokunnan lausunnon, koska tämä oli osa laajempaa kokonaisuutta eli kuntien verotusoikeuteen liittyvien muutosten perustuslainmukaisuutta, jota haluttiin tutkia. Pääosahan tätä kokonaisuutta oli yhteisöveron jakoa koskeva verontilityslaki eli seuraava käsittelyssä oleva lakiehdotus. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys oli sinänsä määrällisestikin aika pieni osa tästä. Perustuslakivaliokunta katsoi, että nyt kunnallisverotuksen ansiotulovähennykseen esitetty korotus ja sen vaikutus kuntien talouteen on sen verran pieni, että se ei ole ristiriidassa kunnallisen itsehallinnon kanssa.

Valtiovarainvaliokunta kuitenkin haluaa huomauttaa siitä, että veronkevennykset pienituloisille on jo useampana vuotena toteutettu juuri ansiotulovähennyksen korotuksien kautta, ja jos näitä ei kompensoida täysimääräisesti kunnille, ne heikentävät kuntataloutta yleisesti ja erityisesti niiden kuntien asemaa, joissa on paljon pienituloisia veronmaksajia, eli tämä kohtaantuu eri kuntiin eri tavalla riippuen siitä, minkälainen kuntien tulopohja ja veronmaksajapohja on.

Tällä kertaa sinänsä arvioidaan, että kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen aiheuttamat tulonmenetykset kompensoituvat kunnille täysimääräisesti, mutta kaikkina takavuosina näin ei ole tapahtunut. Tälläkin kertaa tämä kompensaatio koostuu monista pienistä eristä.

Kokonaisuuden muodostaminen kunta—valtio-suhteesta, ottaen huomioon sekä valtionosuuspuolen että tuloverotuksen vaikutukset että yhteisöverotuksen vaikutukset, on aika vaivalloista ja monimutkaista. Lisäksi asioista on usein kaksi eri mielipidettä eli Kuntaliiton ja valtiovarainministeriön mielipide. Siksi valtiovarainvaliokunta haluaa alleviivata tässä yhteydessä, että valtion ja kuntien välillä tulee pyrkiä nykyistä yksiselitteisempään ja läpinäkyvämpään kustannustenjakoon ja kompensaatioon.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä on mukana muutamia pienempiä muutoksia verovähennysten parannusten ja veronkevennysten ohella.

Niistä olennaisin uutuus on Metsähallitukselle myytävän kiinteistön luovutusvoittoveron huojennuksen kaventaminen. Sitä valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi pienin muutoksin. Metsähallitukselle myytävän kiinteistön luovutusvoiton verohuojennus myyjälle ehdotetaan säilytettäväksi luonnonsuojelutarkoituksiin myytäessä, mutta myös silloin, kun alue on tarkoitus luovuttaa puolustushallinnon, tutkimuksen tai muuhun yleishyödylliseen tarkoitukseen. Tarkoitus tässä muutoksessa olikin se, että verovapaudesta luovuttaisiin vain silloin, kun myydään normaalia talousmetsää. Näin Metsähallitus tulee ostajana samaan asemaan kuin muutkin metsän ostajat eli sillä ei olisi erityistä kilpailuetua sitä kautta, että kauppaan sisältyisi tämä erityinen verohuojennus.

Arvoisa puhemies! Tässä on myös mukana yksi pieni lakimuutos, joka liittyy Venäjän kanssa tehdyn verosopimuksen voimaantuloon. Sehän on nyt allekirjoitettu ja ratifioitu ja tulossa voimaan ensi vuoden alusta, mutta siinä on mukana siirtymäkausi, jonka vuoksi on tarpeen jatkaa ulkomailta saadun palkan verovapauden niin sanottua kuuden kuukauden sääntöä vielä ensi vuoden ajan.

Arvoisa puhemies! Vastalauseet tähän lakiesitykseen olivat keskustan ja kristillisdemokraattien ryhmiltä, molemmilta erikseen. Keskustalla ehdotuksessa oli kohennusta oman auton käyttäjille matkakustannusten verovähennysoikeuden ylärajaan ja lisäksi uusi lyhyiden luovutusvoittojen vero, ja kristillisdemokraateille puolestaan oli oma malli lyhyiden luovutusvoittojen verottamiseen.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On tärkeää, että veroratkaisuista keskustellaan. Toivoisi myös, että veroministeri olisi täällä joskus paikalla (Ed. Väistö: Edes joskus!) taikka jompikumpi valtiovarainministeri olisi joskus paikalla täällä, kun heidän esittelemiään lakeja käsitellään. En muista, milloin veroministeri Siimes olisi osallistunut veropoliittiseen keskusteluun täällä eduskunnassa. (Ed. Kallis: Polvi on!) — Onneksi täällä ed. Polvi on, ja uskon, että hän käyttää puheenvuoron. — Mutta todella ministerien tulisi kunnioittaa parlamentaarista työtämme sillä tavalla, että olisivat kuulemassa näitä keskusteluja. Tulemme yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään todellakin kahta muutosesitystä tähän lakiesitykseen. Yleisesti ottaen voisi todeta, että tämä tuloverolaki on nyt sitten tulopoliittisten ratkaisujen jälkeen tässä muodossa lopullisesti.

Tämä ansiotulovähennyksen korottaminen on tietysti oikea linja, koska se keventää pienituloisten verotusta ja sillä voi olla työllistymistä edistävää vaikutusta ja onkin. Aivan oikein tässä on tämä ongelma, mihin valiokunnan puheenjohtaja puuttui, että tämä kompensaatio kunnille ei menneinä vuosina, ei tosin tässäkään, ole täysimääräinen. Tähän liittyy myöskin se ongelma, että nimenomaan niissä kunnissa, joissa tulon määrä on keskimääräistä alhaisempi, veromenetykset ovat suurimmat. Voisin kuvitella, että Kauniaisissa asuu aika vähän sellaisia ihmisiä, jotka saavat hyväkseen ansiotulovähennyksen kunnallisverotuksessa. Sen sijaan jossain Itä-Suomen maaseutukunnassa tai Pohjois-Lapissa taikka miksei myöskin eteläsuomalaisissa maaseutukunnissa, joissa maatalousväestöä on paljon, tämä vie huomattavasti kunnan verotuloja. Tämä onkin näkynyt kuntataloudessa, heijastunut kuntatalouden ongelmina.

Keskusta ei hyväksy liikennepolttoaineveron korotusta. Se ei ole perusteltu tässä tilanteessa. Jos käyttää omaa autoa noin 20 000 kilometriä vuodessa, olisi sitten jo ehkä 100 euroa lisämenoa veronkorotuksena. Olemme esittäneet, että tämä voitaisiin rahoittaa osin spekulatiivisten myyntivoittojen verotuksen kiristämisen kautta. Kyse on alle yhden vuoden myyntivoitoista, jolloin voitaisiin tuo myyntivoiton veroaste korottaa 29:stä 45:een. Ei veronkorotus koskaan ole hyvä asia, mutta tämä olisi kyllä oikeudenmukainen ratkaisu veropolitiikan kokonaisuudessa. Toivon, että vasemmiston taholta tälle ainakin annettaisiin tukea.

Keskustan taholta on useissa yhteyksissä nostettu tämä työmatkakustannus esille, koska se on aito kustannus työssä käymisestä. Voi olla, että työmatkakustannus on työllistymisen este ja onkin varmaan useissa tapauksissa. Myöskin SAK on ollut kanssamme tästäkin veropoliittisesta linjasta yhtä mieltä. Tosin heidän mallinsa on ollut viime aikoina enempi omavastuuosuuteen liittyvä, mutta olen havainnut, että SAK:n piirissä on pidetty hyvin keskeisenä tätä työmatkavähennystä. Veronmaksajat ovat myöskin todenneet, että työmatkat ovat aito kustannus, joka pitäisi voida verotuksessa vähentää.

Nyt meillä on hyvin maltillinen esitys tässä, että ylärajaa korotettaisiin 500 eurolla vuodessa. Nyt kun liikennepolttoaineiden hinnat ja verotus ovat nousseet, on täysi syy tarkistaa tätä ylärajaa. Toivoisi todella, että tämä esityksemme saisi täällä laajempaakin kannatusta, jolloin voitaisiin veropolitiikan keinoin edistää työllistymistä ja myöskin palkansaajien toimeentuloa.

Arvoisa puhemies! Todella vähän täytyy valittaa, kun tässä käydään veropoliittista keskustelua vielä, että täällä ei esimerkiksi yhtään kokoomuksen edustajaa ole paikalla. Kokoomushan tunnetaan jonkinlaisena veropuolueena, mutta ehkä tämäkin maine on liioiteltu. Siinä mielessä on hyvä, että täällä kuitenkin jonkinlainen keskustelu aikaansaadaan. Toivon, että toisessa käsittelyssä sitten laajemminkin veropoliittisia linjauksia käsiteltäisiin, kun lähestymme vaalikauden loppua. On tärkeätä, että tämä eduskunta sitten evästää omalta osaltaan myöskin ehkä hallitusneuvotteluja, niitä ratkaisuja, joita tehdään sitten jo muutaman kuukauden päästä, kun vaalit ovat ohitse.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä olevassa tuloverolain muutosesityksessä on kysymys lähinnä tulonhankkimisvähennyksen korottamisesta tuloverotuksessa ja toisaalta kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen enimmäismäärän korottamisesta. Hallituksen esityksen perusteluissa on kerrottu yhtenä näiden vähennysten tavoitteena olevan kannustaa pienituloisia työhön. Sanatarkasti ottaen esityksessä kerrotaan: "Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen tarkoituksena on kannustaa pienituloisia hakeutumaan työhön ja hankkimaan lisätuloja. Vähennys keventää erityisesti ansiotyön verotusta." Näin tietenkin on, kun vähennykset myönnetään ansiotulosta.

Ongelma tietenkin on ansiotulovähennyksen osalta se, että se ei koske muuta kuin ansiotuloja eli sen vähennyksen korotuksen antaman edun ulkopuolelle jäävät työttömyysturvan varassa elävät samaten kuin eläketurvan varassa elävät, ja näin ollen se kohdistuu pelkästään palkkatuloja saaviin.

Kun hallituksen esityksessä puhutaan siitä, että tavoitteena on kannustaa pienituloisia hakeutumaan työhön, niin oma käsitykseni on se, että ansiotulovähennyksen ulottaminen sille tulotasolle, minne asti se tällä järjestelmällä yltää, ei enää kosketa varsinaisesti pienituloisia. Kun vähennys myönnetään aina 78 310 euroon saakka oleviin tuloihin eli noin 470 000 markoissa laskettuna, niin silloin kai ei enää voida puhua pienituloisista. Totta kai järjestelmä on niin rakennettu, että suurimman vähennyksen saa pienimmillä tuloilla, ja siinä mielessä vähennys tietenkin kohdistuu sinänsä oikeudenmukaisemmin kuin esimerkiksi veroasteikkovähennykset valtionverotuksen osalta, ja siinä mielessä lähtökohta on parempi.

Suuri ongelma tietenkin on se, että kun kunnallisverotuksessa myönnettävää ansiotulovähennystä korotetaan, kunnat menettävät verotuloja. Sehän tapahtuu niin, aivan niin kuin ed. Ala-Nissilä omassa puheenvuorossaan totesi, että alueilla, missä tulotaso on keskimääräistä alempi, niissä kunnissa, verotulonmenetys on keskimääräistä suurempi. Se on näiden vähennysten korottamisen vaikutus. Laskelmien mukaan kuntien menetys näiden vähennysten korotusten johdosta on runsaat 100 miljoonaa euroa, ansiotulovähennyksen osuus siitä yksin 63 miljoonaa euroa.

Ongelma on tietenkin se, millä tavalla se menetys kompensoidaan kunnille. Tällä hetkellä jos näitä eri arvioita ja laskelmia miettii, niin niissä on niin monta liikkuvaa osaa, että ilmeisesti kukaan ei pysty sanomaan täsmällisesti, mikä osa todellisuudessa näistä menetyksistä kompensoidaan ja mikä ei, koska monet näistä liikkuvista osista, joista tuo kompensaatio muodostuu, ovat arvionvaraisia ja elävät. Sen takia minusta koko tämä valtion ja kuntien väliseen kustannustenjakoon liittyvä kysymys pitää ottaa uudelleen tarkasteluun ja rakentaa kestävämmälle pohjalle, joka mahdollistaa entistä paremmin ja pitkäjänteisemmin kuntien toiminnan ja talouden suunnittelun. Näissä järjestelmissä liikkuvat osat ovat liian suuria, jolloin kuntien pitkäjänteinen toimintojen suunnittelu ja kehittäminen vaarantuvat kokonaan.

Kaiken kaikkiaan lähtökohdiltaan ansiotulovähennyksen korottaminen sinänsä on järkevämpi tapa myöntää verotuksessa vähennyksiä kuin toinen vaihtoehto: myöntää niitä vain valtionverotuksessa tuloveroasteikkoa alentamalla, mikä aina suosii paremmin suurituloisia. Tämä järjestelmä on siinä mielessä parempi. Mutta suurin ongelma on nimenomaan se, millä tavalla kompensoidaan kunnille ne menetykset, joista näiden esitysten perusteella en saa kyllä täsmällistä kuvaa enkä usko, että moni muukaan.

Kaiken kaikkiaan suoranaisesti esityksiinhän, siltä osin mikä hallituksen esitykseen liittyy, ei valiokunnassakaan ole tehty muutosesityksiä, eli siltä osin esitys on kaikille kai hyväksyttävissä. Samaten itse olen myös tämän lopputuloksen kannalla.

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluaisin lyhyesti vielä tästä ansiotulovähennyksestä muutaman sanan sanoa.

Ansiotulovähennyksen korottamisellahan on onnistuttu kohdistamaan veronkevennyksiä pienituloisille palkansaajille, mutta samalla se on kaventanut kuntien veropohjaa ja korotus tuntuu, niin kuin täällä on todettu, varsinkin sellaisissa kunnissa, joissa on paljon sellaista tulonsaajien joukkoa, jolle tämä ansiotulovähennys kohdistuu. Samalla tästä kunnallisverosta on tullut lievästi progressiivinen, ja siinä tietysti on voinut käydä myöskin niin, että pienituloisille kohdistettuna tämä on korvannut mahdollista veroäyrin korotusta, mutta suurituloisilla tämä veroäyrin korotus on sitten tuntunut.

Oikeastaan sen vuoksi käytän tämän puheenvuoron, koska ajattelen niin, että jatkossa saattaisi olla varsin hyvä malli sellainen, että tätä ansiotulovähennyksen saajajoukkoa kavennettaisiin, supistettaisiin, jolloin kuntien verotulokertymään ei olisi niin suurta vaikutusta. Silloin tietysti täytyisi varmasti tapahtua tätä asteikkoveromuutosta niiden palkansaajien joukossa, jotka sitten menettäisivät tämän ansiotulovähennyksen, mutta silloin ei oltaisi joka vuosi tässä kunnille kompensaation kysymyksessä, mikä nyt näyttää kuitenkin tapahtuvan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Totean, niin kuin aikaisemmassa puheenvuorossa totesin, että veronalennusta ei pidä tehdä lainarahalla. Hallituksen ensi vuoden budjettiesityksessä alennetaan veroja ja sitä vastaan otetaan lainaa. Tämä ei ole järkevää talouspolitiikkaa. Jos kuitenkin veronalennuksiin halutaan mennä, niin tässä tilanteessa tulisi toteuttaa veronalennukset välillisten verojen kautta.

Me olemme tällä kaudella ja edellisellä kaudella alentaneet tuloveroa noin 35 miljardilla markalla eli lähes 6 miljardilla eurolla, kahdeksassa vuodessa lähes 6 miljardia euroa, 35 miljardia markkaa. Se on aivan valtavan suuri summa. Tästä ovat tietenkin hyötyneet tulonsaajat, pienituloiset jonkin verran, keskituloiset vähän enemmän ja suurituloiset huomattavasti. Ne, joilla ei ole ollut tuloa, eivät ole saaneet tuloveronalennuksesta mitään hyötyä, mutta ovat kyllä joutuneet maksamaan enemmän veroa, kun välilliset verot ovat nousseet. Nyt olisi todella välillisten verojen alennusten vuoro. Siitä hyötyisivät kaikki kansalaiset samassa suhteessa.

Kun katsoo tätä ansiotulovähennystä, jonka kautta nyt veroja alennetaan, niin viittaan siihen, mitä aikaisemmin tästä asiasta on lausuttu, mitä ed. Polvi lausui ja myöskin mitä ed. Juurola lausui. Alun perinhän ansiotulovähennys oli tarkoitettu pienituloisille. Tänä päivänä lähes 500 000 markkaa vuodessa ansaitsevat saavat pienen ansiotulovähennyksen, ja olisi kyllä järkevämpää, vaikkakin siitä syntyisi hieman ankarampi progressiivisuus, siitä huolimatta siirtää tuolta yläpäästä ansiotulovähennystä enemmän alapäähän.

Kun ottaa huomioon, että kunnat tässä menettävät, ja kun kunnat menettävät, niin kunnat joutuvat, kun kompensaatiota ei tule, joko leikkaamaan palveluja kansalaisilta tai nostamaan veroprosenttiaan, niin olemme silloin siirtymässä progressiivisesta verosta suhteelliseen veroon ja taas kerran verotaakka suhteellisesti kasvaa pienituloisille.

Ei tämä istu lainkaan pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Se muistuttaa enemmän keskieurooppalaista veropolitiikkaa, jota me olemme ainakin vuosikymmeniä sitten pitäneet hyvin kovana linjana, ja olemme kehuskelleet ja ihailleet pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, johon liittyy juuri tällainen veropoliittinen linja, jota aikaisemmin on ajettu, eli ei ole siirrytty progressiivisuudesta suhteelliseen verotaakkaan. Mutta tämä liittyy tupoon ja on täysin selvä asia, että jos tupo on syntynyt, silloin eduskunta sen myöskin hyväksyy. Sen takia me emme tee mitään muutosesitystä niihin pykäliin, jotka johtavat veronalennuksiin.

Mutta tapamme mukaisesti esitämme, että tiettyjen pääomaliikkeiden verotusta kiristettäisiin. Olemme jo useita vuosia tehneet esityksiä ja puhuneet sen puolesta, että luovutusvoittoja, jotka perustuvat lyhytaikaiseen omistamiseen, verotettaisiin ankarammin. Suurella tyydytyksellä totean, että keskusta on tänä päivänä samalla linjalla ja on tehnyt 124 §:ään muutosesityksen, joka merkitsisi näitten luovutusvoittojen verotuksen selvää kiristämistä. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraateilla on vielä ankarampi linja tässä suhteessa. Me verottaisimme kaikkia niitä lyhytaikaisia myyntivoittoja 50 prosentilla eikä 45:llä, kuten keskustan esityksessä. Toisaalta me rajoittaisimme tämän lyhytaikaisuuden 6 kuukauteen, keskustalla raja on 1 vuosi.

Todettakoon vielä, että tuoreimman verotilaston mukaan luonnollisilla eli fyysisillä henkilöillä oli luovutusvoittoja 24 miljardin markan edestä ja tällaisia arvopapereihin liittyviä luovutusvoittoja noin 16 miljardin markan edestä. Kun yleensä asuntokauppa on verovapaa, niin voi kyllä todeta ja joutuu sellaisen johtopäätöksen vetämään, että kyllä nämä ovat pääasiallisesti pörssikaupasta saatuja luovutusvoittoja, enkä minä ymmärrä, miksi sellaisia voittoja, jotka todella perustuvat lyhytaikaiseen omistamiseen, ei voitaisi verottaa ankarammin.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen tekemään muutosesityksen, joka on yhtäpitävä vastalauseessamme olevan esityksen kanssa.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä olevaan asiaan sisältyy keskustan vastalause, jossa nostetaan esille työmatkakustannusten verovähennysoikeuden lisääminen. Tämä kysymys liittyy merkittävänä osana myös tasapainoiseen alueelliseen kehitykseen. Me kaikki tiedämme, että tänä päivänä liikkuvuus on lisääntynyt, matkatyötä on aiempaa enemmän, ja on välttämätöntä, että tämän tyyppinen verovähennysoikeuden lisäys voitaisiin tehdä. Sen merkitys kokonaistalouden kannalta on varsin vähäinen, mutta se on merkittävä niille, joita se koskee.

Edelleen, arvoisa puhemies, tähän käsiteltävänä olevaan asiaan liittyy kysymys luovutusvoiton verosta. Valiokunnan puheenjohtaja, ed. Aula totesi, että valiokunta täsmensi metsän myynnin luovutusvoittoasiaa Metsähallituksen hankkiessa metsämaata. Tämä täsmennys on mielestäni erittäin oikea. Toivoisi, että tässä asiassa päästäisiin vieläkin pidemmälle. Niillä alueilla, metsäisissä maakunnissa, missä metsätalous on hyvin keskeinen työn ja toimeentulon antaja, on selkeästi tapahtunut vääristymistä nykyisen säännöksen seurauksena. Monissa tapauksissa Metsähallitus on saanut alueet itselleen juuri tämän huojennussäännöksen perusteella ja on sitten käyttänyt niitä paljolti myös muuhun tarkoitukseen kuin luonnonsuojelutarkoitukseen, vaikka tällä tätä säännöstä on ymmärtääkseni aikanaan perusteltu.

Mielestäni metsäasiaa pitäisi tarkastella laajemminkin aluepoliittisena ja maaseutupoliittisena kysymyksenä, vahvistaa yksityistä metsäyrittäjyyttä siellä, missä se on keskeisessä asemassa työn ja toimeentulon antajana ja erityisesti alueilla, missä maatalouden harjoittamisen edellytykset ovat selkeästi heikentyneet, luontaiset edellytykset eivät tue maatalouden harjoittamista, mutta metsätalouteen on hyvät mahdollisuudet. Tässä tilanteessa tulisi hyödyntää ja käyttää kaikki ne keinot, joita myös metsätalouden puolella on käytettävissä.

Ymmärrän toki, että myös Metsähallitus työllistää, eikä tarkoituksena ole suinkaan ajatella asiaa niin, että Metsähallitus yksityistäisi metsäalueensa. On paljon sellaisia alueita, mistä asutus on jo kaikonnut ja missä Metsähallitus tai sitten uudet firmojen metsänomistajat tai niiden seuraajiksi tulleet yhtiöt ovat omistajina. Näillä alueilla ei enää ole tekijöitä eikä toimijoita eikä myöskään metsätalousyrittäjiä siinä tarkoituksessa kuin monilla maaseutualueilla onneksi vielä on.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, tähän kysymykseen pitäisi paneutua mielestäni vielä vakavammin ja arvioida koko tilanne uudelleen nyt, kun luonnonsuojeluohjelmat ovat suurelta osin jo tulleet toteutetuiksi ja kun Metsähallituksella on ymmärtääkseni varsin vahva omistus niillä seuduilla, missä näitä suojelualueita on. Erityisesti juuri sellaisten metsäalueiden kohdalla, jotka soveltuvat lisämaaksi, tulisi pikemminkin edistää yksityistä metsänomistajuutta ja metsäyrittäjyyttä kuin säännöksin vauhdittaa Metsähallituksen ostoja.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssähän on tuposopimukseen liittyvä porkkanalaki, sopimukseen, joka on solmittu ja sovittu tietenkin niissä pöydissä, missä tuponeuvotteluja on käyty ja tätä valtiovallan vastaantuloa tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun on päätetty.

Tässä on tietenkin sellainen lähtökohta ollut, että palkkatulojen saajat ovat hyödynsaajia, mutta sitten niiden kaikista pienituloisimpien ihmisten elikkä niiden, jotka joutuvat tulemaan toimeen työttömyysturvan, sairauspäivärahan, äitiyspäivärahan jnp. avulla, asemaa tämä esitys ei lainkaan paranna. Tuloerothan ovat Suomessa kasvaneet voimakkaasti. Tämä on myöskin osaltaan lisäämässä edelleenkin tuloerojen kasvua. Kun tähän lisätään prosentuaalisesti tehdyt palkankorotukset ja prosentuaalisesti tuleva veronhuojennus, niin se käteen jäävä nettotulolisäyshän on ylivoimaisesti suurin siellä suurituloisilla, ja pienituloisilla ihmisillä nettotulolisäys, jolla voi ostaa kaupasta tavaroita, jää tavattoman pieneksi. Jos vielä käy niin onnettomasti, että asuu kunnassa, jossa on nostettu kunnallisveroa, niin itse asiassa veronalennusta ei tulekaan juuri niille ihmisille, jotka sitä kaikista kipeimmin kaipaisivat. (Ed. Väistö: Näin on!) Siinä mielessä tämän tyyliset ratkaisut, mitä nytkin tehdään, eivät ole sillä tavalla solidaarisia niin kuin kuuluisi, että niillä tasattaisiin tuloja. Pitkän päälle veronalennukset tulevat myöskin vaarantamaan suomalaisen sosiaaliturvan ylläpitämisen.

Juha  Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama huomio puheena olevasta tai käsiteltävänä olevasta asiasta.

Ensinnäkin kysymys työmatkakulujen vähennysoikeudesta ja sen nostamisesta, niin kuin keskustan vastalauseessa esitetään, on erittäin huomionarvoinen. Monessa kansainvälisessäkin tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että Suomessa pitäisi edistää työvoiman liikkuvuutta. Tässä suhteessa realiteetit ovat sen kaltaiset, että työpaikat muuttuvat ja työmatkat monen henkilön kohdalla pitenevät. Usein kuitenkin perheessä toisen puolison työmatka suuntautuu toiseen suuntaan, toisen toiseen suuntaan ja asumisen kanssa ei voida juosta työpaikkojen perässä, vaan on matkustettava usein pitkiäkin työmatkoja. Nämä työmatkakulut ovat silloin todellisia, aitoja tulon hankkimisesta johtuvia kuluja, jolloin olisi oikeudenmukaista, että ne olisivat suuremmassa määrin kuin nykyisin vähennyskelpoisia menoja, olletikin kun työmatkakustannukset omaa autoa käyttäen tulevat kasvamaan muun muassa polttoainehintojen nousun takia.

Toinen huomio koskee kuntien tilannetta. Ed. Polvi, joka on alan hyvä asiantuntija, kiinnitti huomiota siihen, että järjestelmästä on tullut äärimmäisen monimutkainen ja on hyvin vaikea tietää, tapahtuuko täysimääräinen kompensaatio kunnille. Kyllä olisi aivan välttämätöntä, että tätä järjestelmää yksinkertaistettaisiin ja selvennettäisiin niin, että todella tämä kuntien valtionosuusjärjestelmä ja erilaiset verojärjestelmät ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Korkeaoja, kohta pitäisi siirtyä puhujakorokkeelle.

Puhuja:

... olisivat niin läpinäkyviä, että niitä voitaisiin hyvin arvioida.

Iivo  Polvi  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tuossa on kiinnitetty huomiota asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähennysoikeuden korottamiseen ja sen merkitykseen verovähennyksenä. On selvää, että sillä on tiettyjä erityisesti aluepoliittisia vaikutuksia. Mutta kun mietin ja luen keskustan vastalausetta, se aiheuttaa ainakin yhden kysymyksen: Vastalauseessa on laki tuloverolain muuttamisesta ja siinä 93 §:n 1 momentti, ja siinä on päädytty siihen, että matkakustannuksia voidaan kuitenkin vähentää enintään 5 200 euroa kuukaudessa ja vain siltä osin, kuin ne ylittävät verovuonna 500 euron omavastuuosuuden. 5 200 euroa kuukaudessa on markoissa yli 30 000 markkaa. Onko tässä mahdollisesti jokin virhe? Jos tuo summa on noin suuri, silloin kyllä päädytään varmaan suurempaan kuin 5 miljoonan vaikutukseen. Veikkaan, että siinä on jokin kömmähdys.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on nyt kyllä todellakin virhe ja varmaan johtuu nyt näistä aika nopeista aikatauluista. Vastalauseluonnoksessa oli sana "kuukaudessa" mukana. Muistan vielä, kun itse yliviivasin sen siinä loppuvaiheessa, kun vastalauseet tulivat käsittelyyn, tarkoittaen, että tämä sana pitäisi tästä poistaa. Mutta näköjään kun tekstinkäsittelyt ovat menneet eteenpäin, sana ei ole poistunut. (Ed. Väistö: Tässä on virhe, tämä on korrehtuuri!) Totta kai kyse on siitä, että tämä on vuositasolla, ei tietenkään kuukaudessa. Tämä olisi nyt varmaan syytä laittaa eduskunnan pöytäkirjoihinkin, että kynällä tähän luonnokseen tehty korjaus on sihteeripuolella jäänyt noteeraamatta.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kuntatalousasiasta todeta sen, mihin jo edellä keskustelussa on kiinnitetty huomiota. Me tarvitsisimme välttämättä selkiyttämisen nykyisiin järjestelmiin. On hyvin vaikeaa saada todella enää kokonaisuudesta selkoa, miten valtionosuudet kuntiin kohdistuvat, mitkä ovat eri ratkaisujen vaikutukset. Minusta se on tullut tässä keskustelussa hyvin esille. Välttämättä tarvittaisiin nykyistä läpinäkyvämpi, selkeämpi, kokonaisuuden huomioon ottava järjestelmä, ja tässä keskusta on pitänyt esillä kuntasopimusmallia, joka edellyttäisi siis järjestelmien uudistamista niin, että ne olisivat läpinäkyviä, ennakoitavia ja kyllin pitkäjänteisiä, niin että niiltä yllätyksiltä, joita vuosi toisensa jälkeen on tullut kuntiin, voitaisiin välttyä.

Tällainen kuntapolitiikka pitäisi nostaa nyt seuraavan hallituksen ohjelmaan hyvin vahvasti esille ja toteuttaa todella tarvittavat uudistukset. Nythän on käynyt, kuten ed. Aula jo totesi esittelypuheenvuorossaan, useissa verotusta koskevissa ratkaisuissa niin, että kun veronkevennykset on suunnattu sinänsä oikein pienituloisille ja toteutettu ansiotulovähennyksen kautta, tämä on vääristänyt edelleen kuntien sisäistä taloudellista tilannetta ja heikentänyt niiden alueiden kuntien tilannetta, missä muutoinkin menee kaikkein heikoimmin, missä on alhaisin tulotaso, missä on suurin työttömyys. Tämä ei voi olla oikea suunta tällä tavoin (Puhemies koputtaa) toteutettuna, vaan pitäisi vahvistaa nimenomaan näiden alueiden kuntatalouksia nykyistä enemmän ja voimakkaammin.

Yleiskeskustelu päättyy.