Täysistunnon pöytäkirja 155/2006 vp

PTK 155/2006 vp

155. TORSTAINA 8. HELMIKUUTA 2007 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys puolustusvoimalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Kauko Juhantalo /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt listalla käsittelyssä oleva asia, laki puolustusvoimista, ja seuraavana oleva laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ovat tulleet samaan aikaan valiokunnalle. Niitä on käsitelty osittain rinnakkain ja toinen toistansa vertaillen, koska niihin liittyy aika tavalla yhteistä terminologiaa ja myös näitä keskeisiä yhteisiä asioita. Sinänsä on ollut hyvä, että toinen, josta ei ole laisinkaan ollut lainsäädäntöä, voidaan säätää ja että myös tämä nyt käsittelyssä oleva laki, joka on jo vanha, voidaan uudistaa päivän tasalle.

Ennen kuin täsmällisemmin selvitän valiokunnan työtä, minun täytyy kiinnittää huomiota siihen, mikä valiokunnassa on tullut hyvin esille lakien valmistelun yhteydessä, oikeastaan kahteen seikkaan.

Ensimmäinen on Puolustusvoimista ja puolustusministeriöstä yhteisesti säteilevä henkilöstöpolitiikka. Me emme ole voineet välttyä siltä huomiolta, että jokin vanhanaikainen tapa vielä on vallalla puolustushallinnossa. Henkilöstöpolitiikkaa ei käsitellä ja sitä ei kohdella sillä tavoin kuin nykypäivä edellyttää, esimerkiksi verrattuna muihin ministeriöihin, verrattuna meidän yksityiseen sektoriin jne. Tämä tulee jatkuvasti esille. Jotenkin koetaan, että kun kutsutaan kokoukseen henkilöstön edustajat, tarjotaan kahvit ja informoidaan, mitä ollaan tekemässä, niin se koetaan keskusteluksi. Tähän kulttuuriin pitää välttämättä saada muutos jo puolustushallinnossa siten, että henkilöstöjärjestöt ja henkilöstöasiat otetaan vakavasti ja huolella. Me olemme joutuneet jatkuvasti niin kuin kolmantena pyöränä kuulemaan sellaisia esityksiä, jotka pitäisi valiokunnan kautta hoitaa ja jotka luonnollisella tavalla hoidettaisiin suorissa neuvotteluissa.

Toinen, joka on esiintynyt täällä kyllä useamman ministeriön osalla, on nykyinen lainvalmistelu. Ministeriöt kautta rintaman — ja me huomasimme sen näissä laeissa erityisen voimakkaasti — eivät kerta kaikkiaan ota huomioon sitä, että meillä on vuonna 2000 tullut uusi perustuslaki, ja valiokunnat joutuvat ja nyt puolustusvaliokunta joutui toimimaan lain valmisteluelimenä, kun meidän pitäisi auttaa lainsäädäntöelintä. Perustuslakivaliokunnasta tulleet huomautukset olivat aivan liian runsaita ajatellen lain valmistelua, ottaen kyllä huomioon, että lait jouduttiin ministeriössäkin tekemään lyhyellä määräajalla ja kovassa kiireessä. Me olemme saaneet erinomaista apua ministeriön lainsäädäntöosastolta, kun olemme sitä kysyneet, mutta todennäköisesti tämä osaava ja valveutunut juristivalmistelukunta on aivan liian suppea muun muassa puolustushallinnon osalta. Liian monella tavalla tämä heijastui meidän työhömme ja heijastui siten, että tähän yhteiseen asiaan liittyvä kolmas laki, asevelvollisuuslaki, ei ehtinyt meidän käsittelyymme vaan pysähtyi perustuslakivaliokuntaan, joka ehti sen käsitellä, mutta jostain syystä ei ehtinyt saada lausuntoa valmiiksi, niin että tämä kokonaispaketti nyt jonkin verran ontuu. Me toivoimme, että me olisimme voineet nämä kolme lakia täällä ottaa käsittelyyn.

Mitä sitten tulee näiden lakien sisältöön, niin puolustusministeriö on erittäin aktiivisesti huolehtinut omalta osaltaan informoinnista, me olemme käyneet useat tapaamiset, valiokunta on kuullut vajaata kahtakymmentä yksittäistä asiantuntijaa. Sen lisäksi olemme kuulleet hyvin suurella huolella toimihenkilöjärjestöjä: STTK:ta, STTK ry:tä, Palkansaajajärjestö Pardiaa, Upseeriliittoa, Päällystöliittoa, Sotilasammattiliittoa. Olemme saaneet kirjalliset lausunnot ulkoasiainministeriöltä, Tietosuojavaltuutetun toimistosta, Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnalta, Maanpuolustuskoulutus ry:ltä, Suomen Reserviupseeriliitolta ja Maanpuolustuksen Tuki ry:ltä. Siis se aineisto ja se laajuus, miten valiokunta on tähän perehtynyt, näihin molempiin lakikysymyksiin, taikka oikeastaan niihin kolmeen, on ollut kyllä laaja ja hyvä.

Kuten sanoin, tämäkin nyt esillä oleva laki kaipaa tietenkin uudistamista. Se on yli 30 vuotta vanha, meillä on laki vuodelta 1974. Tämän lain heti lähtökohdassa, johon tuli 1 §:ään perustuslakivaliokunnan huomautus, on lain nimi. Perustuslakivaliokunta ei pitänyt "puolustusvoimalakia" hyvänä ja onnistuneena nimenä. Siihen oli kiinnittänyt huomiota myös laintarkastuselin, ja me olemme mietinnössä esittäneet, että tämä muuttuu "laiksi puolustusvoimista".

Jos kokonaisuudessaan katsoo, mitä tämä koskee, niin tämä sisältää merkittäviä uudistuksia. Keskeisimmät niistä liittyvät avun antamiseen toiselle valtiolle, sotilaskäskyasioiden päätöksentekomenettelyn muuttamiseen, toimivaltajärjestelyihin Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevilla alueilla sekä Puolustusvoimien henkilöstön oikeuksia ja velvollisuuksia koskeviin pykäliin. Me olemme sitten mietinnössä joutuneet ehdottamaan tarkennettavaksi muun muassa pykäliä — nämä ovat juuri perustuslakivaliokunnan huomautusten perusteella — koskien Puolustusvoimien voimankäyttövaltuutta kotimaassa, Puolustusvoimien osallistumista toiselle valtiolle annettavan avun antamiseen, kiinteistöjen tilapäistä käyttöoikeutta, liikkumista koskevia kieltoja ja rajoituksia Puolustusvoimien alueella ja maakuntajoukkojen asemaa Puolustusvoimien organisaatiossa. Me olemme mietinnössä kokonaan ehdottaneet poistettavaksi laista pykälän, jossa kiellettäisiin kuvaaminen ja tallentaminen Puolustusvoimien käytössä olevalla alueella. Me katsoimme pykälän olevan liian epämääräinen ja tulkinnanvarainen.

Kokonaisuudessaan olemme tyytyväisiä, että lainsäädäntö näinkin laajalta sektorilta, valitettavasti asevelvollisuuslain rauetessa, on voitu tuoda eduskunnan käsittelyyn, vaikkakin viime hetkellä. Vielä haluan painottaa, että dialogi puolustusministeriön kanssa on ollut erittäin avointa ja aktiivista, mutta en voi olla puolustusvaliokunnan yksimielisen näkemyksen mukaisesti huomauttamatta näistä kahdesta perusasiasta, joissa kyllä parantamisen varaa on aika tavalla. Kuten sanoin, me olemme huomanneet eduskuntakäsittelyssä monen muunkin ministeriön osalta, että suhtautuminen huolella ja vakavuudella uuteen perustuslakiin ja sen sisältöön ei ole tullut riittävästi huomioiduksi. Valiokunnat joutuvat työruuhkansakin takia, nyt erityisesti perustuslakivaliokunta, jarruttamaan asioiden joustavaa käsittelyä eduskunnassa, ja nyt me jouduimme yhden lain osalta myös tämän ruuhkan uhriksi.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän puolesta lausun tyytyväisyyteni, että nämä kaksi lakia saatiin onneksi valmiiksi. Ne ovat kaksi tärkeätä lakia. Valitettavasti vain asevelvollisuuslaki nyt sitten raukeaa, kun perustuslakivaliokunnan lausuntoa ei saatu.

Kysyn kuitenkin, miksi vasta viime syksyn puolivälissä nämä kolme lakiesitystä saatiin eduskuntaan, kun ei muutenkaan puolustusministeriö ole kovin paljon lakiesityksiä laatinut. Oli tiedossa, kun selonteko tehtiin, että Puolustusvoimissa tapahtuu merkittävät organisaatiomuutokset, ja kun vuonna 1974 ensimmäisen kerran laissa oli määritelty Puolustusvoimien tehtävät, oli nähty, että ne ovat selvästi muuttuneet. Tämä on kysymys, johonka olisi kyllä hyvä vastata, ja se aiheutti aikamoisen kiireen, kun meillä olisi ollut hyvää aikaa vaikka koko viime vuosi tehdä näitä lakeja sitten. Yhdyn niihin näkemyksiin, kuten koko valiokuntakin, että olisi ollut tarpeen paljon perusteellisempi valmistelu, ja myöskin arvostelen hieman siitä, että keskusteluyhteys Pääesikunnan ja puolustusministeriön välillä ei ole täysin toiminut. Siellä on merkittävää lainsäädännöllistä osaamista. Siellä tunnetaan ne käytännön asiat. Sieltä pystytään myöskin valmisteluun antamaan sellaista apua, mitä tarvittaisiin.

Niin kuin puheenjohtaja totesi, lain nimike on selvä. Nimike jo kertoo selvästi, mistä laista on kysymys, ja on hyvä, että se palautettiin ennalleen. Tässähän määritetään nyt Puolustusvoimien toiminta ulkomailla silloin, kun tarvitaan esimerkiksi katastrofiapua. Valiokunta toteaa siellä, että kun Euroopan unionilla on solidaarisuuspykälät ja muut, niin nämä asiat tulisi selvittää, koska milloin tahansa myöskin tässä asiassa voidaan edetä, mutta tähän lakiin näitä voimankäyttöön liittyviä valtuuksia ei käsitelty. Kriisinhallintalaissahan niitä on erikseen käsitelty sellaisissa tapahtumissa.

Puolustusvoimien henkilöstön osalta täällä tuli esiin asioita, ja yhdyn myöskin siihen, että kyllä henkilöstöjärjestöjen kanssa pitää pystyä keskustelemaan perusteellisemmin, niin että ei jää liiaksi epäselviä kysymyksiä. On selvää, että monet kysymykset ovat virkaehtosopimukseen liittyviä, mutta mitkä lakiin sisällytetään, niiden olisi pitänyt olla valmiiksi hyvin keskusteltuja.

Siirtovelvollisuus säilyy Puolustusvoimissa, mutta valiokunta otti kantaa esimerkiksi palkkaukseen liittyen, että peruspalkan ei tulisi laskea, kun siirrytään. Sitähän ei voida laissa määrätä, mutta siitä on selkeä valiokunnan tahto esitetty mietinnössä, ja toivottavasti se myöskin johtaa aikanaan sitten tuloksiin, koska siirrot kuuluvat urasuunnitteluun, eteenpäinmenoon, mutta myöskin palkkaus. Se voi tietenkin laskea, mutta peruspalkan osalta näin todettiin.

Erityisesti myöskin valiokunta kiinnitti huomiota siihen, milloin siirrosta ilmoitetaan. Nyt vähimmäisaika on 3 kuukautta, mutta korostimme sitä, että ulkomaantehtävissä, joita on merkittävästi, kansainvälisiä tehtäviä, tulisi nähdä riittävän ajoissa ja pitäisi olla tosiasiallinen mahdollisuus valmistautua siirtoon, varsinkin kun YK-tehtävissä ei ehkä ole mahdollista sitten käydä, jos on jossain Afganistanissa tai jopa kauempanakin näissä tehtävissä.

Sotilaskäskyasioista haluan nostaa esiin tämän: Viime syksyn alussa vai oliko keväällä puolustusministeriö nosti esiin sotilaskäskyasioiden merkittävän siirron komentajalta puolustusministerille. Silloin kokoomuksen eduskuntaryhmä ei tätä hyväksynyt. Se oli vähän Norjan malliin tehty esitys, jossa melkein kaikki asiat olisivat olleet ministeriöllä. Mutta olemme tyytyväisiä, että löytyi yksimielisyys komentajan, Pääesikunnan, puolustusministeriön ja presidentin kanslian välillä siitä, millä tavalla nämä kirjataan. Se kirjaus, vaikka sitä eivät välttämättä kaikki ole hyväksyneet, on hyvä lähtökohta tulevaisuuden toiminnalle. Ministerin sotilaskäskyasioiden esittely koskee niitä strategisia suunnitteluja, mitkä tehdään puolustusministeriössä, ja nekin on selkeästi ainakin toistaiseksi määritetty. Varsinaisesti mitään uuden henkilöstön ja suuren tehtäväkokonaisuuden siirtoa ei tässä tule, vaan kumpikin on vuorollaan mukana näissä esittelyissä.

Kaiken kaikkiaan tämä uusi laki puolustusvoimista selkeyttää ja ottaa huomioon ne organisaatiotarkistukset, jotka on suoritettu selonteon, mietinnön ja päätösten pohjalta.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että laki puolustusvoimista on nyt meillä käsittelyssä. Kuitenkin yhdyn edellisiin puhujiin siinä, että valiokunnalla on ollut turhan kiire ja laki ehkä ei ole niin hyvin valmisteltu kuin olisi toivonut. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomion joihinkin asioihin, jotka ovat periaatteellisesti tärkeitä.

Ensimmäinen on Suomen Puolustusvoimien tehtävä. Laissa määritellään Puolustusvoimille kolme tehtävää: Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen sekä kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta. Tämä on hyvä asia. Haluaisinkin kiinnittää huomiota siihen, mitä siinä ei lue. Siinä ei lue, että Puolustusvoimilla on jonkin näköinen yleinen koulutusvelvollisuus, jossa koulutetaan kansalaisia demokratiaan tai suomalaiseen yhteiskuntaan. Kuulee erittäin usein sanottavan, varsinkin kun puhutaan yleisestä asevelvollisuudesta, että Puolustusvoimilla on tällainen koulutustehtävä. Sitä siis Puolustusvoimilla ei ole. Puolustusvoimien tehtävät liittyvät Suomen turvallisuuteen.

Toinen kysymys, jonka haluaisin nostaa esille, on näiden tehtävien välinen priorisointi. Nythän on monissa yhteyksissä herra ministerin suulla käynyt selville, että raha ei riitä. Uskottava puolustus vaatisi lisää rahaa, sitä on osittain luvattukin. Virka-apukaan ei ole ihan ilmaista, ja kansainvälinen kriisinhallinta vaatii erittäin paljon resursseja, mikä nyt jo on todettu tämän päivän lehdessä muistaakseni, jossa todettiin, että mahdolliset liittymiset Naton nopean toiminnan joukkoihin eivät ehkä ole edes mahdollisia, puhumattakaan, että ne olisivat toivottavia, sen takia että ei ole rahaa.

Ruotsi on tehnyt selkeän priorisoinnin, samoin muut Pohjoismaat panostavat kansainväliseen kriisinhallintaan, Suomi ei ole sitä tehnyt. Meiltä puuttuu vielä se priorisointi, mikä on Suomen uskottavan puolustuksen, viranomaisille annettavan virka-avun ja kansainvälisen kriisinhallinnan välinen suhde Puolustusvoimien rahoituksessa. Tiedämme, että ... (Ed. Kekkonen: Me puolustamme Ruotsia!) — Mitä? Me puolustamme Ruotsia? Tässä nyt on nimenomaan pohjoismaisessa yhteistyössä tulossa mielenkiintoisia avauksia, en puutu niihin. — Mutta haluaisin todella todeta sen, että poliittinen priorisointi näiden tehtävien välillä on vielä auki.

Kolmas asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on avunanto muille maille, kolmansille maille. Tässähän varaudutaan yhteisvastuulausekkeeseen, jonka Euroopan unioni on hyväksynyt, ja siinä todetaan myös, että voidaan myös Euroopan unionin ulkopuolelle antaa apua. Mielestäni mietinnön kommentti siitä, että valtioneuvoston piirissä on aiheellista ryhtyä toimenpiteisiin yhteisvastuusta jäsenvaltioille mahdollisesti johtuvien velvoitteiden selvittämiseksi, on erittäin tärkeä. Nämä velvoitteet on selvitettävä. Meidän täytyy tietää, mitä yhteisvastuulauseke tarkoittaa, ja haluaisin erityisesti korostaa sitä perustuslakivaliokunnan lausuntoa, jossa todetaan, että voimakeinoapu on rajattava lakiin lisättävällä nimenomaisella maininnalla avunantosäännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Näin myös tapahtuu, ja se on erittäin hyvä asia.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Olen samaa mieltä kuin valiokunnan puheenjohtaja ja myös ed. Nepponen ja itse asiassa kaikki edellä olevat puhujat siitä, että lain valmistelu on ollut eräiltä osin puutteellista ja valiokunta ei voi tulevaisuudessa ottaa itselleen lainvalmistelijan roolia, kuten tällä kerralla on tapahtunut sekä perustuslakivaliokunnan että puolustusvaliokunnan osalta. Kuitenkin joskus tällainen lainvalmistelijankin rooli on välttämätön, mutta on aivan totta, että ilmeisestikin pitempiaikainen perehtyminen nyt käsiteltävänä olevaan lakiin olisi tuonut mukanaan vielä enemmän muutoksia kuin perustuslakivaliokunta ja puolustusvaliokunta ovat nyt ehtineet tehdä. Tästä syystä tämän kaltaisen lakikokonaisuuden käsittely näin lyhyessä ajassa ei mielestäni ole hyvä asia. Toivon, että asevelvollisuuslaki, joka nyt jää käsittelemättä ja raukeaa, tulee seuraavaan eduskuntaan mahdollisimman nopeasti, ettemme joudu saman kaltaiseen tilanteeseen kuin nyt näiden kahden muun tänään esillä olevan lakiesityksen osalta.

Valiokunnan puheenjohtaja, samoin kuin ed. Nepponen, kiinnitti huomiota henkilöstöjärjestöjen rooliin. Täytyy sanoa, että nykyisen puolustusministerin aikana tilanne on muuttunut olennaisesti paremmaksi kuin aikaisemmin, mutta edelleenkin henkilöstöjärjestöjen kuulemisessa on selviä puutteita. Kuten ed. Juhantalo jo aikaisemmin totesi, ei riitä, että on silloin tällöin kahvitilaisuuksia, vaan on luotava selvä mekanismi sille, että henkilöstöjärjestöt ovat aina kuultavina silloin, kun kyse on henkilöstöön kohdistuvista toimista. Nyt itse asiassa puolustusvaliokunta on joutunut joka kerta ja jokaisen lain yhteydessä arvostelemaan sitä, että henkilöstöjärjestöjä ei ole kuultu riittävän aikaisessa vaiheessa tai henkilöstöjärjestöjä ei ole kuultu riittävästi. Mutta kuten totesin, tässä suhteessa nykyisen hallituksen aikana ja nykyisen puolustusministerin aikana on tapahtunut selkeä parannus. Tilanne on parempi kuin aikaisemmin, mutta edelleenkin henkilöstöjärjestöt ilmaisevat usein tyytymättömyytensä riittämättömään kuulemiseen.

Ed. Nepponen käsitteli jo sitä, että niin sanottujen pakkosiirtojen yhteydessä saattaa syntyä tapauksia, joissa peruspalkka laskee. Puolustusvaliokunta käsitteli tätä kysymystä, ja se formulointi, muotoilu, mihin me päädyimme, on, että valiokunta edellyttää, että tällaisten tapausten määrä minimoidaan. Itse olisin ollut vielä hieman vahvemman muotoilun kannalla. En ymmärrä sitä, että peruspalkka laskee. Ymmärrän sen, että kokonaispalkka voi pakkosiirtojen yhteydessä laskea, mutta se, että näin tapahtuu myös peruspalkan osalta, ei kyllä voi olla hyväksyttävissä.

Puolustusvaliokunnassa me kaikki tietenkin ymmärrämme, että sotilaan ammattiin kuuluu siirtyminen tehtävästä toiseen ja myös paikkakunnalta toiselle. Juuri tässä kysymyksessä tarvitaan mielestäni myös tulevaisuudessa nykyistä parempaa neuvotteluyhteyttä ministeriön ja henkilöstöjärjestöjen välillä, jotta voidaan välttää sellaiset ikävät tilanteet, joita nyt tavan takaa tulee, joissa peruspalkka laskee.

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta kykeni asiantuntijakuulemisten jälkeen löytämään yhteisymmärryksen tämän lakiesityksen sisällöstä, ja lakiesitys on yksimielinen.

Ed. Cronberg puuttui vielä kysymykseen ulkomaille annettavasta avusta. Omalta osaltani haluan todeta, että puolustusvaliokunta myöskin totesi, että tällaisen avun antaminen edellyttää aina kohdevaltion pyyntöä ja että apua voidaan tietenkin antaa myös kansainvälisen järjestön kautta. Mielestäni tämä lähtökohta on tärkeä siksi, että me tulevaisuudessa joudumme käsittelemään niin sanottua yhteisvastuulauseketta ja sen mukanaan tuomia mahdollisia velvoitteita.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Vaikka puolustusvaliokunnan mietinnössä kutsutaan uusia tulevia maakuntajoukkoja jo suorastaan nopean toiminnan kotimaisiksi joukoiksi, niin haluaisin kuitenkin todeta, että niiden asemassa ja tehtävissä on edelleen hyvin paljon epämääräisyyksiä. Lain ideahan on se, että maakuntajoukot ovat osa Puolustusvoimien sodan ajan joukkoja, mutta ilmeisesti on myös niin, että maakuntajoukkoihin otettaisiin muitakin kuin reserviläisiä eli asepalveluksen suorittamattomia henkilöitä. Nyt kun ministeri Kääriäinen on paikalla, olisinkin tiedustellut: ovatko nämä henkilöt myös osana sodan ajan joukkoja?

Tämän lain 28 §:ssä mainitaan "muut vapaaehtoiset" reserviläisten ohella, ja ilmeisesti kuulemisissa, joita valiokunnalla on ollut, Puolustusvoimain asiantuntijatkin ovat tuoneet esiin, että pykälän 4 momentissa käytetty ilmaisu "muut vapaaehtoiset" tulisi poistaa. Ei ole ollenkaan ongelmatonta, että sodan ajan joukkoihin kuuluisi sellaisia henkilöitä, joilla ei ole asianmukaista koulutusta tehtäviin. Olisin kysynyt tästä ministerin mielipidettä.

Antero  Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Edellä valiokunnan puheenjohtaja, ed. Nepponen ja ed. Laakso, kaikki, jotka ovat olleet mukana tätä työtä tekemässä, ovat kiinnittäneet huomionsa juuri siihen seikkaan, mihin itsekin olen kiinnittänyt tämän prosessin aikana huomioni — ja aion tehdä sen nytkin — eli tämän valmistelun jonkinlaiseen huteruuteen. Siinähän tuli kiire. Kun haettiin sopua sotilaskäskyasioista, koko muu lakipaketti seisoi, ja tällä tavallahan ei oikein pitäisi toimia. Tämän kiireen lopputulos oli muun muassa sitten se, että henkilöstöjärjestöjen näkemyksiä ei ehditty huomioida asianmukaisesti ensimmäisellä kerralla ja näin valiokunta joutui kehottamaan ministeriötä käymään läpi asianomaiset pykälät uudelleen järjestöjen kesken. Tällainen mekanismi voi joskus tulla kysymykseen, mutta jotain perin vierasta siinä loppukädessä kuitenkin on silloin, kun aiotaan ja halutaan tehdä hyvää lainsäädäntöä.

Sotilaallisen kriisinhallintalain valmistelun tiimoilta tuli järjestökentältä hyvin saman tyyppistä kritiikkiä, eli prosessissa on, näin kai uskaltaa sanoa, jotain vialla ihan tässä asiassa melkeinpä lähtökohtaisestikin. Ei voi olla kenenkään etu sse, että yksittäinen valiokunta, tässä tapauksessa puolustusvaliokunta, joutuu kerta toisensa jälkeen palauttamaan henkilöstön asemaa koskevat pykälät valmisteluun. On tietysti selvä se, että armeijaorganisaatio ei ole suoraan verrattavissa muihin organisaatioihin. Se on järjestelmä, jolla on omat lakinsa, mutta kyllä tämä henkilöstön asema tämän prosessin yhteydessä paljastui vähän kummalliseksi noin yhteistoimintaa, firman sisällä olevaa yhteistoimintaa, ajatellen. Firmalla tarkoitan tässä nyt armeijaa.

Toinen asia, joka mielestäni ansaitsee tulla huomioiduksi, on tietysti se, että perustuslakivaliokunta joutui tekemään niin tavattoman paljon muutosehdotuksia. Perustuslaillista osaamista lisää valmisteluprosessiin ilman muuta tulisi saada. Oikeusministeriöhän on ollut mukana tässä prosessissa, mutta jostain syystä sekään ei oikein näyttänyt riittävän.

Kolmas suuri kysymys Puolustusvoimien tehtävien suhteen on yhteisvastuulausekkeen mukainen toiminta. Sehän otetaan nyt lakitekstiin. Sen jälkeen on täysi syy kysyä, mitä tekevät nyt sitten muut unionimaat. Otetaanko maaliskuun 2004 Eurooppa-neuvostossa poliittisesti hyväksytty solidaarisuuslauseke selkeänä velvoitteena, joka pakottaa uusimaan lainsäädäntöä ja valmistautumaan konkreettisesti avun antamiseen? Mennäänkö muissa unionimaissa eräällä tavalla ad hoc -pohjalla, jos jotakin ikävää tapahtuu?

Herra puhemies! Sosialidemokraattisen valiokuntaryhmän puolesta on kyllä syytä kiittää valiokuntaa siitä, että tämän tavattoman raskaan prosessin aikana valiokunta kuitenkin pystyi työskentelemään niin systemaattisesti.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En ole ollut mukana valiokunnan työskentelyssä, mutta tässä keskustelussa on tullut sellaisia näkökohtia esiin, joittenka tiimoilta en voinut olla tulematta tänne pönttöön kertomaan eräänlaista vahvistusta sille, mitä täällä on kerrottu. Se liittyy tähän Puolustusvoimien henkilöstöpolitiikkaan ja siihen, minkälainen henkilöstöpoliittinen ilmapiiri siellä on.

Sattui käymään nimittäin sillä tavalla, että nuorin poikani lennostossa varusmiespalveluksen suoritettuaan jäi sinne värvättynä palvelukseen ja sitten yhtenä päivänä ilmoitti, että hän haluaa isälleen vähän purkautua näistä asioista. Hän sanoi, että ensinnäkin hän huomauttaa — hyvin sotilaallinen henkilö kaiken kaikkiaankin — ja korostaa sitä, että hänellä henkilökohtaisesti ei ole mitään valittamista sen suhteen, mitenkä asiat sujuvat ja mitenkä kaikki meni hänen osaltaan ihan nappiin. Mutta hän teki päätöksensä suunnittelemastaan sotilasurasta poikkeamisesta sillä perusteella, mitä hän näki siellä lennostossa tapahtuvan henkilöstöpolitiikan rintamalla. Se kohdistui erityisesti, niin kuin hän sanoi, majurien ja kapteenien, sanoisinko nyt, huolestuneisuuteen henkilöstöpoliittisesta ilmapiiristä. Ne kokemukset olivat niin voimakkaita, että hän katsoi, että tämä ei kyllä ole tässä suhteessa hänelle oikea työpaikka. Hän on tällä hetkellä Irlannissa tietotekniikkaa opiskelemassa, kun hänellä oli sinne opiskelupaikka. Mutta siis ilmiselvästi tämä puoli on paljon syvällisempää kuin vain se, millä tavalla henkilöstöjärjestöjä kuullaan, elikkä se ulottuu hyvin paljon syvemmälle siinä organisaatiossa. Tämä on ihan hyvä tiedostaa, että näin asianlaita on.

Mutta se varsinainen syy, minkä takia tulin pönttöön, on vähän toinen juttu ja liittyy myöskin henkilöstön käyttäytymiseen. Olen viimeksi tänä päivänä vastannut kolmeen eri sähköpostiviestiin, joissa selvitetään Puolustusvoimien kantahenkilökunnan käyttäytymistä suhtautumisessa kansalaisiin asioissa, prosesseissa, jotka koskevat kansalaisia suhteessa Puolustusvoimiin. Siinä suhteessa on todella huolestuttavaa. Siis ilmeisesti koulutuksessa on jotakin aivan perustavan laatuista vialla, kun ei osata siis normaalia käyttäytymistä suhteessa kansalaisiin. Samalla paljastuu se, että asioita ei oikeastaan hallita, ei lainsäädäntöä eikä sitä, millä pelisäännöillä pitäisi ylipäätään asioita hoitaa. Ja sitten kansalaiset kun osoittavat, että no, miksi tätä lakia ei ole tismalleen noudatettu, miksi tätä ei ole tehty jnp., niin sitten jonkunlaisen nikottelun jälkeen kyllä otetaan lusikka kauniiseen käteen ja ryhdytään toimimaan sen mukaan kuin lait ja asetukset sanovat. Elikkä siis toisin sanoen siellä peruskoulutuksessa taitaa olla jotakin aivan perustavanlaatuisella tavalla vialla ja toivon, että arvoisa puolustusministeri välittää viestin perille.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Herra puhemies! Haluan ensinnä kiittää puolustusvaliokuntaa tästä mietinnöstä ja sen yhteydessä tapahtuneesta aika pitkäaikaisesta ja erittäin tiiviistä yhteistyöstä, josta minulla ministerinä on pelkästään vain myönteistä sanottavaa. Samoin tietysti täytyy osoittaa suuri kiitostunnustus perustuslakivaliokunnalle, joka tämän puolustusvoimalain, niin kuin se alun perin kuului, ehti käsitellä ja esittää siihen merkittävän määrän huomautuksia. Tosin ne olivat hyvin paljon teknistä laatua, mutta kuitenkin erittäin olennaisia ja tärkeitä huomautuksia. Kiitoksia tästä yhteistyöstä.

Näihin yleisiin huomautuksiin henkilöstöpolitiikasta, jotka ed. Juhantalo aloitti, totean, että kyllä puolustusministeriön toiminnassa henkilöstöpolitiikka on samanlaista kuin se on tässä yhteiskunnassa ylipäätäänkin. Ei siellä henkilöstöryhmien vaikuttaminen perustu kahvinjuontiin vaan mekanismeihin, jotka ovat vakiintuneet puolustusministeriön ja puolustushallinnon sisään niin kuin muuallekin yhteiskuntaan. Ja kyllähän siellä kahviakin juodaan, ei kai se paha asia ole, ainakaan minun mielestäni.

Henkilöstöryhmät ovat kyllä valmistelussa mukana, ja niitten täytyy olla mukana kaikenlaisissa valmisteluissa, ja tietysti on kritiikin paikka, että tämän lain osalta ei ehditty käydä yhtä välttämätöntä henkilöstöryhmäkeskustelukierrosta taikka vaikuttamiskierrosta. Minä otan sen kritiikin vastaan. Tästä on kyllä käyty jo keskustelua ministeriön sisällä. Mutta totean teille, arvoisat edustajat, että henkilöstöryhmien kanssa yhteistoiminta on jokaviikkoista, jokapäiväistä, sangen rutiininomaista toimintaa. Se kuuluu asiaan ministeriä myöten, että tällaista keskustelua ja kuulemista ja neuvottelua tapahtuu. Emme elä tässä kiviaikaa, uskokaa, hyvät edustajat.

Vaikka niitä ongelmia onkin ja huomauttamista on, kritiikkiä voidaan esittää, minä otan ne kaikki vastaan. Koetamme parantaa edelleen juoksua, mutta emme ole alkutekijöissä, sen haluan hyvin selvin sanoin todeta, mikä näkyy myös siinä, että kun on näitä suuria muutoksia joukko-osastojen osalta tehty, niin siellä on voitu toteuttaa henkilöstöryhmien kanssa, heidän avustuksellaan suorastaan, niin hyvää henkilöstöpolitiikkaa, työnantajapolitiikkaa, että työttömäksi ei jää yhtään ihmistä, vaikka muutokset ovat mittavia, muutoksia joukko-osastoittain. Se yhteistyö ja se valmistelu tapahtuu niin hyvin, että päästään loistaviin, jopa erinomaisiin tuloksiin, ja valtio voi osoittaa tällä tavalla olevansa hyvä työnantaja. Siis otan vastaan kritiikin, se on selvä asia, ei ole muuta mahdollisuutta, mutta haluan samalla myös todeta, että tällä asialla on myös toinen puolensa, mikä minusta on syytä kyllä todeta tasapuolisuuden nimissä ja objektiivisuuden nimissä.

Sitten tämä lainvalmisteluarvostelu on kyllä varmasti erittäinkin perusteltua. En selittele mitään, mutta totean sen, että ed. Juhantalon arvio oli kyllä aivan oikea siitä, että aika paljon on kysymys voimavaroista. Kun yksi taikka kaksi lainvalmistelijaa tekee tätä työtä ministeriön puitteissa, niin se on hirmuista työtä. Kaikkea ei ehdi tehdä niin kuin pitäisi tehdä. Siitä johtuen monta kertaa henkilöstöryhmilläkin oli ehkä se vaikutelma, että heitä ei kuunnella. Voimavarat ovat kerta kaikkiaan liian vähissä tässä mielessä. Mutta en sitäkään halua selitellä vaan totean, että tähän tämä ongelma viime kädessä palautuu.

Yhdyn siihen myös, että puolustusasioiden osalta, niin kuin muutoinkin, perustuslaki 2000 on syytä ottaa vakavalla tavalla. Sen takia, ed. Nepponen, sotilaskäskyasioihin täytyi ottaa uusi asento, uusi formulaatio, koska perustuslaki oli muuttunut, ja olen aivan varma siitä, että mikään muu formulaatio ei olisi mennyt tässä talossa lävitse kuin se, joka yhdessä hahmoteltiin puolustusministeriön ja pääesikunnan yhteistyönä. Siinä näkyi se, että maassa on uusi perustuslaki, parlamentaarista katetta myös näitten asioitten osalta piti ehdottomasti lisätä. Tämä on se tausta eikä mikään muu kummallisempi syy. Pitää toimia perustuslainmukaisella tavalla. Luulenpa, että jatkossakin tämä näkökulma tulee vain vahvistumaan, kun tämän tyyppisiä asioita käsitellään.

Oli tietysti vahinko, tai sanotaan sääli, että se kolmaskin tähän yhteyteen kuuluva laki, asevelvollisuuslaki, nyt raukeaa. Senkin osalta oli kuitenkin tehty hyvää valmistelutyötä. Mutta onhan tässä se hyvä puoli, että uusi hallitus kuitenkin sitten huhtikuun jälkeen tulee saamaan tämän hyvän valmistelutyön käyttöönsä, valmiina käyttöönsä, ja pystyy sitten loppuhiomaan sen lakiesityksen uudelle eduskunnalle, sillä olisi välttämätöntä — ainakin se on minun oma kantani — että sekin astuisi voimaan vuoden 2008 alusta lukien, niin kuin nämä kaikki muutkin astuvat voimaan. Ne muodostavat tietynlaisen kokonaisuuden, ja sen vuoksi senkin käsitteleminen ensi kevään ja syksyn aikana eduskunnassa olisi kyllä viisasta ja välttämätöntä. Uskon, että näin tulee myös tapahtumaan.

Ed. Nepponen kysyi, minkä vuoksi aika meni näin täpärälle loppupäässä. Kyllä siihen on aivan tavallinen yksinkertainen selitys se, että kaikkien kolmen lain valmistelussa toimikuntatyö otti oman aikansa ja siihen välittömästi aina liittyvä laaja lausuntokierros sekä sen rekisteröiminen jälleen sinne lainsäädännön uudistamiseen, loppuhiontaan. Kyllä se vaan vie kerta kaikkiaan aikaa yhden, kahden, kolmen hengen porukalta. Se on vain fakta, joka tässä voidaan avoimesti teille kertoa. Sen vuoksi tämä meni vähän näin myöhään, siis syksykauteen, ja sitä tietysti valitan.

Pääesikunnan ja puolustusministeriön välillä tässä on toiminut kyllä hyvä yhteistyö ja Pääesikunnassahan on tässä suhteessa erittäin hyvää, tässäkin suhteessa erittäin hyvää, ja kokenutta asiantuntemusta, jota on voitu kyllä hyödyntää ja käyttää hyväksi, kun lakeja on valmisteltu. Vastuuhan näissä asioissa on ministeriöllä, tietenkin ministeriöllä, ed. Nepponen, sillä ministeriö vastaa siitä, että eduskunta saa valtioneuvoston kautta mahdollisimman hyviä lakiesityksiä käsiteltäväkseen. Mutta totean, että yhteistyö on pelannut kyllä minun mielestäni hyvin. Näkemyseroja, pieniä, aina on, mutta se ei ole tahtia haitannut.

Ed. Pulliaisen kommentit panen muistiin ja teen niille jotakin.

Tästä itse laista muutama kommentti.

Minusta on hyvä, että eduskuntamylly, valiokuntakäsittely, palauttaa tämän nimen laiksi puolustusvoimista, niin kuin se on nykyisinkin. Se on ehkä jopa suomen kielenkin kannalta parempi, minun korvaani se sopii paremmin kuin puolustusvoimalaki. Tämä on varmastikin ihan hyvä monessakin mielessä.

Täällä kysyttiin Puolustusvoimien tehtävien perään, niitten priorisointia. Tämä lakihan ensimmäisen kerran selkeästi jäsentää nyt Puolustusvoimien tehtävät ihan kolmeen kategoriaan asettamatta niitä ikään kuin toinen toisensa edelle. Mutta faktahan on se, että kuitenkin se ensimmäinen tehtävä, Suomen puolustaminen ja siihen liittyvä kaikenlainen valmius, koulutus ym., on kuitenkin tehtävien tehtävä, isolla t:llä. Se on se ensimmäinen tehtävä. Sen tehtävän toteuttamiseen tarvittavat kaikki suorituskyvyt ym. ovat välttämättömiä niiden toisen ja kolmannen tehtävän suorittamisen kannalta. Tässä mielessä nämä kolme tehtävää asettuvat tiettyyn tärkeysjärjestykseen loogisuuden perusteella ja toiminnan logiikan perusteella. Olen muutenkin sillä kannalla noin poliittisesti, että Puolustusvoimien ensimmäisenä tehtävänä täällä täytyy pitää isänmaan puolustamista ja sitten muut kyllä siinä tulevat mukana ja kyllä järjestyvät, jos tämä ensimmäinen asia on vain hyvin hoidettu.

Sotilaskäskyasiat. Täällä on jonkun verran asiasta keskusteltukin. Tämä oli välttämättömyys uuden perustuslain vuoksi hakea tällainen muotoilu, ja puolustusministeriö, koska me olemme sovintoministeriö kaiken päälle, yhteistyö- ja sovintoministeriö, rakensi yhteisen formulaation Puolustusvoimien johdon kanssa, jotta itse toimintakin saadaan sujumaan sitten käytännössä uuden lain mukaisella tavalla, kun tämä astuu voimaan. Tämä ehdotus on Pääesikunnan ja puolustusministeriön yhteinen ehdotus, eikä sen tulkinnastakaan vallitse käytännössä mitään erimielisyyttä. Ja vielä sanon kolmannen kerran: tämä oli välttämättömyys uuden perustuslain takia, parlamentaarisen katteen aikaansaamisen takia. Tästä vallitsee ymmärtääkseni, ed. Nepponen, erittäin laaja yhteisymmärrys sekä juristien keskuudessa että myös eduskunnan keskuudessa.

Maakuntajoukkojen asemahan selkiytyi myös tämän prosessin yhteydessä. Siinähän oli kieltämättä hiukan epämääräisyyttä, mikä niitten asema on, ja siitä olikin tarpeen käydä puolustusasiainvaliokunnan kanssa keskustelua ja selkeyttää sitä. Ne ovat osa Puolustusvoimia, ja minusta, kun tämä lähtökohta hyväksytään, silloin moni muukin asia sen jälkeen on selvä ja tulee selväksi. Niitä tullaan myös käsittelemään osana Puolustusvoimia, niitten tehtävät ovat hyvin selkeät: sodan aikana puolustaa, suojata alueellisesti elintärkeitä kohteita yhteiskunnan kannalta. Se on myös virka-apureservi, mikäli sellaista virka-apureserviä tarvittaisiin. En nyt tässä ihan yhtäkkiä osaa sanoa esimerkkiä, minkälaiseen tehtävään tällaista reserviä tarvitaan, mutta se olisi kuitenkin olemassa. Minä pidän tärkeänä sitä, että maakuntajoukkojen asema on tällä tavalla määritelty tässä laissa puolustusvoimista, että se ei ole vain Puolustusvoimien sisäinen asia vaan että se täytyy laissa määrätä. Se oli tärkeä asia, että se tuli tällä tavalla määriteltyä.

Sitten tämä apu toiselle valtiolle. Minusta on ollut tärkeää sen tarkentaminen, että kysymys on viranomaisia tukevasta roolista ja että todetaan hyvin selkeästi, ettei voimakeinoja saa käyttää avun antamisessa. Minusta se on olennainen asia. Täällähän tuli esille vielä tämä EU-jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu, siitä johtuvat velvoitteet. Valtioneuvostossa on syytä selvittää nämä velvoitteet ja se, mitä tämä tarkoittaa, ehkä myös lainsäädännön tasolla.

Vielä totean sen, että yhteistyö sujui ministeriön näkökulmasta hyvin ja hyödyllisesti ja ministeriö on omalta puoleltaan tyytyväinen nyt satamaan tulevaan lakiin.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ministeri Kääriäinen sanoi, että yhteistyö Pääesikunnan kanssa on toiminut hyvin ja otettu huomioon, niin miksi muutamissa kohdissakin jouduttiin palaamaan takaisin Pääesikunnan alkuperäisiin esityksiin? Mutta se ei ollut minun vastauspuheenvuoroni pääasia.

Kyllä silloin, kun edelliskesänä keskusteltiin sotilaskäskyasioiden muutoksesta, ei suinkaan vedottu mihinkään perustuslain edellyttämiin vaatimuksiin. Ne oli otettu jo aikaisemmin huomioon. Kyllä ajatus oli mennä paljon pidemmälle, ministeri Kääriäinen. Me kokoomuksen puolustusvaliokuntaryhmä tyrmäsimme sen silloin neuvotteluissa. Hallituspuolueet olivat jo hyväksyneet sen. Tämä tulkinta, joka nyt tuli ja jonka me olemme hyväksyneet, on ihan toisenlainen kuin se, joka meille silloin esitettiin, ja on hyvä, että siitä löytyy yksimielinen näkemys. Mutta se ei vastannut kyllä sitä esitystä, joka silloin oli esillä. Kyllä siellä vallan siirtokysymys oli merkittävästi pidemmälle menevä silloin. Mutta tämän me hyväksymme. Sopu löytyy Puolustusvoimain, ministeriön ja presidentin kanslian välillä, ja hyvä näin.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Tämä on aivan lapsellista keskustelua, ed. Nepponen, aivan lapsellista keskustelua, mitenkä tämä muotoilu syntyi loppujen lopuksi, sillä tarkoitus oli nimenomaan se, että nämä sotilaskäskyasiat saatetaan sellaiseen formuun, että se kestää perustuslain tiukan tarkastelun. Ja totta kai sen yhteydessä täytyy erilaisia formulaatioita kehitellä ja niitten kanssa keskustella, se on selvä asia. Mutta keskeneräinen on keskeneräistä, ed. Nepponen. Se, mihin on päädytty, on nyt tässä. Se oli yksimielinen esitys, jonka eduskuntakin nyt on katsonut hyväksi, ja perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan toteaa, että tämä vastaa perustuslain sisältövaatimuksia. Sen, mitä ajatuksia hallituksessa on, tietää hallitus eikä ed. Nepponen.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä perustan näkemykseni sille keskustelulle, jonka kävimme valtioneuvoston huoneessa, jossa me torppasimme sen silloin. Minusta tämä ei ole lapsellista, nämä ovat tosiasiat. Me totesimme, että oli pidemmälle menevät ajatukset. Nyt tämä on hyvä. Se vastaa perustuslain mukaisia vaatimuksia, mutta ei siinä keskustelussa tuotu esiin sitä, että perustuslain mukaan pitää mennä tällä tavalla. Minä muistan asiat, eikä tässä ole kysymys lapsellisesta keskustelusta. Minusta pitää voida perustellusti keskustella asiallisesti, koska muutos on merkittävä ja sitä on arvosteltu myöskin Puolustusvoimain piirissä siitä, että tässä siirtyy merkittävästi asiantuntijavaltaa komentajalta ministerille. Mutta komentaja on hyväksynyt tämän. Minä puhun nyt omasta ja meidän valiokuntaryhmämme puolesta enkä suinkaan komentajan puolesta.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Esitys puolustusvoimalaiksi on varsin merkittävä, ja puolustusvaliokunta ja perustuslakivaliokunta ovat tuoneet siihen tärkeitä lisäyksiä ja tarkennuksia. Varsinkin solidaarisuuslauseke on varsin moni-ilmeinen, ja on tärkeää, että puolustusvaliokunta on kiinnittänyt huomiota, että Puolustusvoimien osallistumiselle avun antamiseen toiselle valtiolle luodaan selkeä lainsäädännöllinen perusta.

Halusinkinkin tiedustella: Onko tämä lainsäädäntö työn alla, ja onko tätä tarkoitus selkeyttää asetuksella tai lailla? Samoin haluaisin vielä tiedustella, vaikka ministerin puheenvuorossa äsken tuli joiltakin osin kommentteja tähän voiman käyttöön: Koska unionin solidaarisuuslausekkeen mukainen toiminta ei puolustusvaliokunnan mielestä lähtökohtaisesti käsitä voimakeinoavun antamista, niin onko tämä määritelty tarkemmin kuin tästä mietinnöstä ja hallituksen esityksestä selviää?

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä, että puolustusministeri Kääriäinen selvensi ja täsmensi Puolustusvoimien tehtävissä juuri ensimmäistä, oman maan puolustamista itsenäisen Suomen ja isänmaan parhaaksi. Toki näillä muillakin tehtävillä on merkityksensä, mutta nimenomaan tämä ministerin painotus oli erittäin selkeä. Kiitoksia tästä.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslain toimeksiannosta, josta ministeri Kääriäinen ja ed. Nepponen kiistelivät, lähinnä siitä kabinettineuvottelun sisällöstä: Yhdyn kyllä ministeri Kääriäisen käsitykseen siitä, että perustuslaki velvoittaa lisäämään myös näissä sotilaskäskyasioissa parlamentaarista vastuuta silloin, kun on kysymys enemmänkin tällaisesta toiminnallistaloudellisesta, niin kuin strategisesta, suunnittelusta. Voidaan sanoa, että tämä on ikään kuin vähimmäismäärä, mikä piti lisätä puolustusministerin osallistumisesta sotilaskäskyasioihin, joka tässä esityksessä on sisällä. Sekään ei olisi ollut perustuslain vastaista, jos olisi menty pidemmälle, mitä taas ed. Nepponen kritisoi, että olisi ollut pidemmälle meneviä hankkeita. Sinänsä on hyvä pitää selvästi erillään sitten tällainen suora operatiivinen johtaminen, jossa pitää olla mahdollisimman suora linjaorganisaatio Puolustusvoimien ylipäällikön ja komentajan kautta Pääesikuntaan ja joukkoihin. Mutta tosiaan silloin, kun on kysymys resursseista, hallinnollisista, rakenteellisista muutoksista Puolustusvoimissa, sen pitää kulkea parlamentaarisesti vastuunalaisen hallituksen ja sen ministerin kautta.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että Suomen uskottava puolustus on ensimmäinen tehtävä, ja näin varmasti on. Siitä olemme kaikki yksimielisiä. Mutta ministeri totesi myös, että tästä tehtävästä loogisesti seuraa sekä virka-apu että kansainvälinen kriisinhallinta. Nyt kansainvälinen kriisinhallinta kuitenkin vaatii hyvin erilaisia valmiuksia kuin Suomen uskottava puolustus. Myös uhkat ovat hyvin erilaisia. Valmiuden täytyy olla erilainen. Sotaa käydään ehkä kaukana, joudutaan kriisien hallintaan yhdessä siviiliviranomaisten kanssa, tehtävät vaativat myös kulttuurituntemusta. Kansainvälinen kriisinhallinta vaatii siten hyvin erilaisia valmiuksia kuin Suomen uskottava puolustus, ja sen takiakin haluaisin kysyä ministeriltä: Miten on ajateltu näiden kahden suhde?

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin sanoin, tämä ratkaisu on hyvä. Se jättää komentajalle sen roolin, joka komentajalle kuuluu: vastata Suomen sotilaallisen puolustuksen suunnittelusta. Norjassa mentiin paljon pidemmälle. Siellä vedettiin myöskin operatiiviset ja kaikki puolustussuunnitelmat ministeriöön. Se on halvaannuttanut siellä työn. Tässä nyt selkeästi onneksi löydettiin tämä selkeä jako, se strateginen suunnittelu, joka puolustusministerille kuuluu. Sen esittelee ministeri, ja komentaja on läsnä. Mutta komentajalle ammattimiehenä kuuluu vastuu niiden sotilaallisten suunnitelmien laatimisesta, millä Suomea puolustetaan. Minusta tämä jako on nyt selvä ja korostaa Puolustusvoimain komentajan osaamista ja vastuuta selkeästi. Mutta sitä pidemmälle menevät olisivat olleet erittäin huonot, ja sellaisia ajatuksia oli siinä työryhmässä, joka tätä asiaa valmisteli.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Ei ole tarpeen jatkaa ainakaan kiistelyä tästä sotilaskäskyasioiden syntyhistoriasta. Olennaista on se, mikä on nyt lopputulos; se on nyt paperilla. Minusta olennaista on se, että se on syntynyt yksimielisyyden vallitessa, ja sen asian valmistelussa on saatu arvokasta tukea perustuslakivaliokunnalta. Tiedän myös, että tämä malli toimii, sen vuoksi, että tämän mallin mukaisesti toimittiin jo yhden kerran, kun näitä strategisen suunnittelun asioita päätettiin puolustushallinnon piirissä. Se on toimiva malli, tiedän sen omasta kokemuksestani. Nyt on kirjoitettu käytäntö myös lakiin, ja uskon, että siinä ei tule mitään ongelmiakaan operatiivisen toiminnan ja tämän strategisen suunnittelun välillä. Henkilöistähän tämä on hyvin pitkälle riippuvaista, niin kuin moni muukin asia.

Ei tässä ole mallia haettu, sen verran palaan lyhyesti taaksepäin, ed. Nepponen, mistään Norjasta, vaan tässä haluttiin toimia Suomen perustuslain mukaisella tavalla. Minä tiesin hyvin tarkkaan sen, että tässä suhteessa vaatimukset ovat erittäin tiukat. Jotakin tarvitsi tehdä, ja nyt toimittiin tavalla, joka tyydyttää eri tahoja.

Ed. Lindqvist kysyi, onko valmisteluun jo lähdetty. Ei ole ehditty lähteä valmisteluun, koska olemme tämän ja yhden muunkin lain osalta vielä kiinni. Se on varmasti jo uuden hallituksen vastuulla oleva asia. Molempiin kysymyksiinne vastaus on se, että ei ole lähdetty liikkeelle.

Ed. Cronberg palasi vielä näihin tehtäviin. Pitää muistaa, että kriisinhallintatehtävissä toimivista suomalaisista reserviläisiä on 60—80 prosenttia. He ovat saaneet siis siihen toimintaansa tarvittavat kyvyt ja osaamiset Puolustusvoimien piirissä tapahtuneesta koulutuksesta ja kertausharjoituksista. Näin ollen minä toistan vielä sen oman näkemykseni, että silloin, kun rauhanturvaajasotilas hallitsee sen ensimmäisen tehtävän hoitamiseen tarvittavat kyvyt, tietysti myös lisäkoulutuksen kera, hän on kykenevä sitten kyllä toimimaan niissä kahdessa muussakin tehtävässä, myös näissä kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä. Totta kai näihin tehtäviin annetaan Porin Prikaatissa sitten asiaan kuuluvaa lisäkoulutusta, jolloin opit ja valmiudet täydentyvät, taidot täydentyvät, se on selvä asia, mutta se perusosaaminen tulee sen tehtävän yksi osaamisen hallitsemisen kautta.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on useampaan kertaan viitattu tähän yhteisvastuulausekkeen, solidaarisuuslausekkeen, toteuttamiseen mahdollisesti uuden EU:n perustuslakisopimuksen tultua voimaan ja jo nyt, kun on poliittisesti sitouduttu sen toteuttamiseen EU:n jäsenvaltioiden kesken. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä kannettiin perustuslakisopimuksesta huolta ja edellytettiin, että hallitus valmistelee sekä turvatakuulausekkeen että tämän solidaarisuuslausekkeen toimeenpanoa, mitä se tarkoittaa Suomen oloissa, että on sitten valmius toimia, kun tällaista rajojen yli tapahtuvaa auttamista tai solidaarisuusapua kysytään. Se ei edellytä muutoksia ja ajattelua pelkästään Puolustusvoimissa, vaan esimerkiksi pelastushallinnossa, sosiaali- ja terveydenhuollossa jne. Tällainen kokonaisarvio ja toimenpidekehittelyhän pitää tehdä aika pikaisessa aikataulussa sitten tulevalla vaalikaudella. (Ed. Laakso: Mikä kiire on?)

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa, että lain käsittely puolustusvaliokunnassa sujui täysin yksimielisyyden vallitessa ja muutoksiin, mitkä sinne on kirjattu, löydettiin ihan yksimielinen kanta, ettei jää epäselvyyttä tästä keskustelusta, joka virisi kyllä ihan aiheesta sinänsä. Mutta itse lain käsittelyssä löydettiin yksimielisyys, ja siitä pitää kiittää, että kaikki puolueet löysivät yksimielisen näkemyksen, mikä on tärkeää, kun käsitellään lakia puolustusvoimista.

Yleiskeskustelu päättyy.