Täysistunnon pöytäkirja 155/2006 vp

PTK 155/2006 vp

155. TORSTAINA 8. HELMIKUUTA 2007 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Kauko Juhantalo /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuten edellisessä kohdassa lausuin, nämä molemmat lait ovat hyvin läheisessä synkronissa olleet toistensa kanssa myös käsittelyssä, ja siihen on ollut aivan riittävä syy. Kun äsken saatoimme todeta aivan yksimielisen mietinnön syntyneen puolustusvaliokunnassa, niin laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta on kuitenkin ollut monessa suhteessa poliittisesti herkempi, ja tähänhän liittyy yksi hylkäysesitys ja yksi lausumaesitys. Mutta kokonaisuudessaan tämän lain käsittely on ollut hyvin perusteellista, ja on ollut suuri mielenkiinto valiokunnassa verrata tämän kokonaisuuden osia toisiinsa ja myös asevelvollisuuslakia, jota pitkällekin pääsimme käsittelemään ennen lausuntopyyntöä.

Meillä ei ole ollut ollenkaan yhtenäistä lainsäädäntöä vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä ja sen asemasta. Pariisin rauhansopimushan 1947 kielsi kaiken muun sotilaallisen koulutuksen kuin Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa annettavan sotilaallisen koulutuksen. Vuoden 1990 tapahtumien jälkeen, jolloin maailmantilanne muuttui ja myös juridinen tilanteemme rauhansopimuksen osalta muuttui raukeavaksi, ryhdyttiin nopeasti tätä sektoria järjestämään ja jo vuonna 1993 perustettiin Maanpuolustuskoulutusyhdistys. Sen jälkeen on tätä lakikokonaisuutta valmisteltu eri tavoin, kodifioitu ja tuotu yhteen lainsäädäntöön.

Kuten sanoin, silloin kun puhutaan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, siihen liittyy muutamia herkkiä asioita. Ehkä tällainen yleisherkkyys perustuu maamme historiaan ja eräisiin menneessä historiassamme olleisiin maanpuolustusjoukkoihin, jotka eivät olleet tulleet kuitenkaan mitenkään yksilöidysti ja voimakkaasti esiin, mutta tuntuvat taustalla. Tämä heijastuu erityisen herkästi maakuntajoukkoihin, niiden rakenteeseen ja tehtäviin. Myös toinen herkkä kohta tulee maakuntajoukkojen tehtävissä, nimittäin rajanveto vapaaehtoisjärjestöjen ja -organisaatioiden, jossa on yleisesti — esimerkiksi otamme vpk:t — pelko siitä, että Puolustusvoimat tulevat meidän sektorillemme. Olemme käyttäneet hyvin paljon vaivaa tämän asian selvittämiseen, ja kyllä valiokunta on varma, että näiden säädösten kautta on aivan selvää, ettei Puolustusvoimat halua eikä voi mennä toisen toimintasektorille. Silloin kun virka-apua annetaan Puolustusvoimien taholta, joko maakuntajoukkoja tai muuta, se perustuu aina Suomen järjestelmässä virka-apua pyytävän osapuolen pyyntöön. Itsenäisesti ei sinne voida milloinkaan mennä, ja se on erittäin tärkeää.

Tähän lakiin liittyy myös paljon uudistuksia naisen asemasta, ja tämän lain yhteydessä kehitetään ja laajennetaan naisen asemaa ja mahdollisuuksia vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Myös tämän organisointi on kulkenut rinnan 90-luvulla muun roolituksen kanssa.

Eräitä muitakin herkkiä kohtia on, otan nyt vaan yksityiskohtia, muun muassa tämän Maanpuolustuskoulutus ry:n, joka muuttui julkisoikeudelliseksi yhteisöksi, ammuntojen johto ja yleensä ottaen reserviläisten asema. Se on aiheuttanut tietenkin perusteellista keskustelua, ja siihen on myös perustuslakivaliokunta kiinnittänyt huomiota. Olemme tietenkin tässä noudattaneet niitä välttämättömiä määräyksiä, joita perustuslakivaliokunnalla on, ja myös niitä ajatuksia, joita se on esittänyt. Tästä mmuntojen ja vastaavien harjoitusten järjestämisestä perustuslakivaliokunta toteaa, että lakiehdotuksen tarkoitus lienee ollut säätää siitä, että tilaisuuksissa voivat kouluttajina toimia vain Puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvat tai Puolustusvoimien kouluttajiksi hyväksymät henkilöt. Tämä ei kuitenkaan ehdotuksesta käy ilmi, ja perustuslakivaliokunta esittää tällaisen tarkennuksen tekemistä pykälään.

No, tietenkin puolustusvaliokunta on tämän tarkennuksen tehnyt ja me ehdotamme pykälässä säädettäväksi tarkemmin, että kantahenkilökunnan lisäksi Puolustusvoimat voi tietyin tarkoin kriteerein hyväksyä myös muita kuin sotilasvirassa palvelevia henkilöitä toimimaan kouluttajina ja kouluammuntojen johtajina. Tällaisia henkilöitä ovat lakiesityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan eläkkeellä olevat upseerit ja opistoupseerit sekä pitkälle koulutetut reserviläiset. Valiokunta ehdottaa pykälässä täsmennettäväksi, että näillä henkilöillä tulee olla Puolustusvoimien toiminnassa hankittu käytännön kokemus kouluammuntojen johtamiseen, esimerkiksi vakioitu ammunnanjohtajan reserviläiskoulutus ja ammunnanjohtajan koe.

Toinen juuri reserviläisten asemaa koskeva asia on tässä vapaaehtoistoiminnan johdossa se, voiko, kun hälytys tulee jonnekin etäälle, jonne matkaa voi olla satoja kilometrejä, 100—200 kilometriä, reserviläinen johtaa silloin välittömästi toimintoja. Perustuslakivaliokunta ei tällaista hyväksy. Se ei hyväksy reserviläisjohtoa. Mutta me olemme tässä mietinnössä tätä huolellisesti käsitelleet ja lähteneet siitä, että niin sanotulla talonpoikaisjärjelläkin on selvää, että silloin kokoontumistoiminnan johto on sillä, joka sinne menee. Sen jälkeen, kun paikalla ollaan, myös mietinnössä kiirehditään sitä välttämätöntä toimintaa, millä sitten varsinainen johtaja saapuu paikalle. Ei tässä voi jäädä tämä vapaaehtoisjoukko odottamaan Kajaaniin, kun jossain 200 kilometrin päässä ei ole johtaja vielä paikalla.

Pienempänä asiana on tullut esille yhteydenottoja siitä, miten kertausharjoituspäivät kerääntyvät, koska hyvin monella on tietysti tavoitteellisuus, kun ottaa osaa aktiivisesti vapaaehtoistoimintaan. Meillähän kertausharjoitusjärjestelmä on nyt ollut hyvin supistuneessa tilassa. Monen tavoitteena on tietysti saada ylennys harjoitusten kautta. Olemme tässä täsmentäneet ja painottaneet sitä, että todennäköisesti kaikki maakuntajoukkojen harjoitusjärjestelmät ovat sellaisia, jotka katsotaan kertausharjoituksiksi, ja sotilasläänin komentajallahan on aina myös mahdollisuus tulkita oman arvionsa mukaan kertausharjoitukseksi muukin harjoitus, jos se rasittavuudeltaan tai tehtävien vaativuudeltaan on sellainen.

Kuten sanoin, tämä oli herkempi laki ja vaati hyvin paljon meiltä työtä. Me kuulimme tässäkin vajaat 40 asiantuntijaa ja olemme lisäksi pyytäneet kirjallisen lausunnon Upseeriliitolta ja Suomen Metsästäjäliitolta ja nähneet hyvin paljon vaivaa. Sitä, mitä lausuin alussa näistä henkilöstö- ja perustuslakiasioista, en ollenkaan toista, ja yhdyn siihen varapuheenjohtajan mielipiteeseen, että nykyisen vaalikauden aikana, nykyministerin aikana, monet asiat ovat kyllä lähentyneet ja parantuneet, lähentyneet toimivaa yhteiskuntaa muutoinkin, ja asianomainen ministeri on ollut kyllä erittäin halukas ja valpas valiokunnan toivomusten mukaisesti aina selventämään ja kehittämään yhteydenpitoa ja ottamaan uudelleen valmisteltavaksi silloin, kun valiokunta on nähnyt sen tarpeelliseksi.

Ed. Rosa Meriläinen merkitään läsnä olevaksi.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen järjestelyt ovat puhuttaneet laajasti yhteiskunnan kenttää, erityisesti maanpuolustusjärjestöjä ja reserviläisjärjestöjä, jo pitkään, varsinkin silloin, kun sanouduimme irti Pariisin rauhansopimuksen rajoituksista. Kyllähän reserviläisjärjestöt ovat (Ed. Laakson välihuuto) jo erilaista koulutusta antaneet, mutta varsinaisen sotilaallisen koulutuksen järjestely nousi esiin viime selonteon yhteydessä. Silloin selvästi nähtiin tarpeelliseksi säätää laki. Silloin nousi myöskin kysymys maakuntajoukoista, jotka sitten aiheuttivat runsaastikin keskustelua siitä, mikä on niiden rooli. Loppuun saakka ei ollut täysin mietitty sitä, miten muun muassa virka-avun anto ja muut asiat laillisuusperiaatteiden mukaisesti järjestetään.

Välttämättä ei myöskään tuo toimikunnan mietintö ollut niin perusteellinen ja ottanut kaikkia lainsäädännöllisiä perusteita riittävän hyvin huomioon, koska myöskin nyt, kun lakia muotoiltiin, jouduttiin monilta osin sekä perustuslain edellyttämiin että muihin muutoksiin. Se myöskin tuli esiin ja aiheutti runsaasti lisätyötä.

Mutta nyt Maanpuolustuskoulutus ry tulee julkisoikeudelliseksi yhteisöksi, ja tämä asettaa sille selkeät vaatimukset, ja sen jäseninä ovat sitten periaatteessa nykyiset järjestöt ja mahdollisesti muut, jotka siihen liittyvät, ja parlamentaarista valvontaa lisätään lain perusteiden mukaisesti.

Kuten puheenjohtaja täällä totesi, hyvin paljon keskustelua aiheutti ensinnäkin sotilaallisen koulutuksen määrittely. Mielestäni nyt ne määritelmät, jotka tähän on saatu aikaan, ovat selkeitä eivätkä jätä kovin paljon tulkinnanvaraa, jota ne alkuperäisen lakiesityksen mukaiset määritelmät olisivat jättäneet.

Kysymys reserviläisjohtajan aseman ja arvon tunnustamisesta oli kuitenkin sellainen, jossa ei Puolustusvoimia eikä reserviläisjärjestöjen ääntä ollut riittävästi kuultu. Nyt onneksi saatiin muutos niin, että Puolustusvoimat voi antaa, myöntää, kokeiden jälkeen ammuttamisoikeudet kouluammuntoihin kuitenkin niin, että itse harjoitus tapahtuu kantahenkilökuntaan kuuluvan valvonnassa tai johdossa, mutta yksittäisiä harjoitusten osia voivat reserviläiset johtaa. Tämä on hyvä suunta ja aikaa myöten varmasti tarkentuu, johtavathan nytkin monet reserviläiset milloin mitäkin isojakin ja vaativia ammuntoja, hirviammuntoja tai suuria kilpa-ammuntoja, ilman, että sitä laissa on mitenkään rajoitettu.

Virka-apukysymys, kuten totesin, nousi suuren mielenkiinnon kohteeksi, kun muun muassa palokuntien taholta tuotiin esiin, että siinä tullaan toisten reviirille. Sehän ei suinkaan ole tarkoitus. Kuten täällä todettiin, virka-avusta on selkeät määräykset. Kun Puolustusvoimilta pyydetään virka-apua, Puolustusvoimat antaa sen käytössä olevista joukoista, mutta nyt lähdetään siitä, että Puolustusvoimat myöskin voi käyttää niin sanottuja maakuntajoukkoja tähän tarkoitukseen.

Siinä sitten taas virka-avun anto, esimerkiksi virka-apu poliisille, määritetään tarkoin, miten se menee. Siellä on kantahenkilökuntaan kuuluvan ohjeet. Sen sijaan sen joukon johtaminen itse joukkona voi tapahtua reserviläisjohtajan johdolla, mutta itse tapahtuman johto tapahtuu sitten henkilökuntaan kuuluvan johdolla. Se voi olla isokin joukko, jossa reserviläisjohtajilla on selkeä rooli, mutta tämä välitön yhteistyö virka-avun pyytäjän kanssa on sitten kantahenkilökuntaan kuuluvan johdolla. Se vaatisi varmasti vielä selkeyttämistä. Toisaalta lakiesitys jättää valitettavasti osittain auki, mikä tämä joukko on. Kun se ei ole kertausharjoituksissa, sitä sitovat kuitenkin määrätyt rikoslain pykälät, niin kuin tänne valiokunta sisällytti, mutta kuitenkaan sen muoto ei tästä laista käy selville.

On hyvä, että tämä laki saadaan nyt voimaan, tulee kokemuksia, saadaan kokemukset ja sitten tarpeen mukaan tehdään tarvittavat muutokset parin vuoden jälkeen. On oleellisen tärkeää, että vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutustoiminta näillä säädöksillä voi jatkua suurin piirtein ennallaan ja tiivistyä ja maakuntajoukot Puolustusvoimien alueellisena joukkona, joihin voi tulla vapaaehtoisia jopa ilman sotilaallista koulutusta ja myöskin naisia, voivat sitten toteutua ja saada näistä kiinnostuneet henkilöt tulemaan mukaan tärkeään työhön.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Vapaaehtoinen maanpuolustusta tukeva työ on varmaan tärkeää ja suomalaisille erittäin merkittävää historiallisestikin. Joskus kuitenkin lukiessa lakia vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta tuntuu siltä, että olemme perustamassa joukkoja, joista emme oikein tiedä, mitä ne tulevat tekemään, kuka niitä johtaa, mutta kaikki toivotetaan tervetulleiksi. Ehkä tässä mielenkiintoista, yllättävää, käsittämätöntä on, että se keskeinen määritelmä, joka pitäisi selvittää, on sotilaallinen koulutus suhteessa muuhun koulutukseen. Vaikka ed. Nepponen totesi, että tämä on selkeytynyt prosessin kuluessa, niin itse asiassa prosessin kuluessa on selkeytynyt, että tyhjentävää ja yksiselitteistä määritelmää ei voida esittää.

Vieläpä perustuslakivaliokunta toteaa, että määritelmän antamiseen, itse asiassa sellaisen määritelmän antamiseen, joka olisi näille koko joukoille todella tärkeä, ei pystytä tai tehtävä on vaikea. Perustuslakivaliokunta toteaa sitten loppujen lopuksi, ettei Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä ole oikeutta antaa kaikenlaista vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvää sotilaallista koulutusta, vaikka tätä ei sitten pystytä edes määrittelemään. Toisin sanoen tässä tapahtuu nyt eräänlainen sekaannus toisaalta vapaaehtoisen maanpuolustuksen, joka on yhdistyspohjaista ja vapaaehtoista, ja sitten sotilaallisen koulutuksen välillä. Tämä rajanvedon epämääräisyys ehkä ei ole kuitenkaan aivan tarkoituksenmukaista.

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta, jota kysyisinkin ministeriltä, on sitten kysymys siitä, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys, jolle nyt tulee tämmöinen eräänlainen julkishallinnollinen status, vaikka näille yhdistyksille ei sitä tule, valitaan puolustusministeriön strategiseksi kumppaniksi. Toisin sanoen perustetaan tämmöinen strateginen kumppanuus puolustusministeriön ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen välillä. Kysymys kuuluukin, miksi strateginen kumppani ei ole Puolustusvoimat vaan puolustusministeriö. (Ed. Kekkonen: Se on demokratiaa!) — Ihan totta. — Tarkoitus on kuitenkin antaa jonkinnäköistä koulutusta.

Mutta kolmas asia liittyy sitten kysymykseen virka-avusta. Mielestäni pelastuspuolen huoli siitä, että tässä menevät puurot ja vellit sekaisin, on hiukan oikeutettu. Pelastuspuoli pelkää sitä, että nyt kaikki kansalaisten turvallisuuteen liittyvä vapaaehtoistyö tulee maakuntajoukkojen tai tämän vapaaehtoisen maanpuolustuksen piiriin. Näin ei tietenkään ole. On määritelty laissa, että poliisi ja muut voivat pyytää virka-apua silloin, kun omat resurssit eivät riitä. Mutta kysymys omien resurssien riittävyydestä on tässä sitten aivan ratkaiseva, ja ehkä sitten on oikeutettu pelko siitä, että resursseja, jos niitä on jo Puolustusvoimilla ja niitä siellä tarvitaan, sitten ei ole esimerkiksi Rajavartiostolla tai poliisilla. Siksi haluaisinkin kiinnittää huomiota vastalauseeseen 2, jossa todetaan, että siviiliviranomaisten resurssit on hoidettava kuntoon.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Haluaisin jatkaa juuri siitä, mihin ed. Cronberg lopetti, elikkä resursseista, jos omat resurssit eivät riitä. Täällä on viime päivinä puhuttu poliisien valtuuksista ja myös nyt siitä, että muut ihmiset tulisivat mukaan auttamaan poliisien työssä. Elikkä, kun oikeasti olemme huolissamme siitä, onko meillä turvallinen Suomi, onko turvallista kävellä yksin pimeällä iltaisin kadulla, onko ylipäätään turvallista, niin silloin ihmiset kaipaavat tavallisia poliiseja lähellä itseään. Poliisit tuntevat lähiympäristön ja tuntevat ne ihmiset. Kun tulee joku ongelma, niin poliisi voi puuttua siihen heti, on tuttuja poliiseja.

Nyt jotenkin välillä tuntuu siltä, että kun hallitus huomaa sen, että nyt resurssit ovat vähän vähissä, niin tämä peitetään sillä, että annetaan lisää valtuutuksia tai nyt voidaan pyytää apua myös muilta. Voi olla, että näin ei ole. Toivottavasti näen nyt vain ihan peikkoja. Jos katsotaan resursseja ja rahaa, niin Puolustusvoimien menot ovat sidottuja indeksiin. Ne ovat kasvamassa koko ajan oikein mukavaan tahtiin. Jos vertaa poliiseja ja palomiehiä, niin on aivan eri tilanne, jos puhutaan resursseista, eri taloudellinen tilanne, jos vertaa tätä päivää ja jos mennään taaksepäin taas vaikkapa kymmenen vuotta.

Jos nyt oikein tunnen suomalaisten tunteet, niin mieluiten luotetaan koulutettuun henkilöön, joka on erikoistunut johonkin tiettyyn asiaan: koulutettuun poliisiin, koulutettuun palomieheen, joka osaa tämän tehtävänsä. Jos on oikein iso hätä, tietenkin voidaan ottaa muitakin mukaan, mutta ihmiset kaipaavat juuri näitä, jotka ovat valikoituja, ei niitä, jotka ovat kaikkein innokkaimpia, vaan niitä, jotka ovat valikoituja juuri sen mukaan, että he ehkä eivät ole niin kiihkeitä, vaan rauhallisia, tasaisia ihmisiä, joilla on hyvä koulutus. (Ed. Kekkonen: Tyypillisiä kansanedustajia!) Tämän takia toivon, että tästä eteenpäin satsaisimme enemmänkin rahaa tavallisten poliisien palkkaamiseen emmekä siihen, että löydetään muita korvaavia tapoja.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ed. Anderssonin ajatuksenkulku kyllä pätkii pahasti. Ei tällaisesta ajattelusta suinkaan ole kysymys, että poliisille annettaisiin tuolla kadulla turvallisuutta jollain maakuntajoukoilla. Kysymys on siitä, miten täytetään virka-avun lakisääteiset vaatimukset; miten virka-apua annetaan. Jos Puolustusvoimia tarvitaan eikä ole muuta joukkoa, maakuntajoukkoja voidaan käyttää, mutta ei niitä suinkaan käytetä jossain katuturvallisuuden kasvattamiseksi. Voi olla, että joudutaan vartioimaan jotain aluetta, voidaan mennä suurpaloon tai muuhun katastrofiin, ei suinkaan mihinkään sellaisiin, missä kysytään, onko poliisilla tarpeeksi rahaa tai jotain muuta. Kyllä tässä nyt kannattaisi lukea vähän tarkemmin nämä asiat.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä myös sanotaan jopa suoraan muun muassa, että jos on lakkotilanne tai joku muu mellakka, niin sellaisiin tilanteisiin otettaisiin mukaan joukkoja virka-apuna. Mutta etenkin kyse on siitä asenteesta, jos meille tuli tämmöinen mielikuva, että voisivat pyytää muualta apua, niin ehkä tämä sama tyyli kuin nytkin jatkuu, että poliisien rahat vaan vähenevät. Tämähän on jo nyt tapahtunut, eikä tämä ainakaan helpota tilannetta.

Jaakko Laakso /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmä katsovat, että sotilaallista koulutusta pitäisi antaa vain Puolustusvoimiin ja Rajavartiolaitokseen kuuluville Puolustusvoimissa, Puolustusvoimien järjestämänä, Puolustusvoimien aseilla, Puolustusvoimien henkilökunnan johdolla ja valvonnassa sekä varusmiehille ja kertausharjoituksiin osallistuville. Sotilaallista koulutusta ei pidä ulkoistaa Puolustusvoimien ulkopuolelle. Ei myöskään ole syytä siirtyä järjestelmään, jossa Puolustusvoimat tilaa sotilaallista koulutusta Puolustusvoimien ulkopuolisilta järjestöiltä.

Hallituksen lakiesityksessä ehdotetaan Maanpuolustuskoulutus ry:n muuttamista julkisoikeudelliseksi yhdistykseksi. Maanpuolustuskoulutus ry:n nimi muuttuisi Maanpuolustuskoulutusyhdistykseksi. Maanpuolustusjärjestöjen yhteistoiminta puolustushallinnon kanssa tapahtuisi tulevaisuudessa tämän yhdistyksen kautta. Laki säätelisi yhdistyksen hallintotehtäviä, jäseniä, toimielimiä, rahoitusta ja toiminnan järjestämistä. Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle ehdotetut tehtävät merkitsisivät sotilaskoulutuksen osittaista siirtämistä Puolustusvoimien ulkopuolelle. Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi muun muassa järjestää sotilaallista koulutusta puolustusvoimien tilauksesta. Sotilaallisen koulutuksen antaminen on kuitenkin julkinen hallintotehtävä, jota ei ole tarpeen siirtää kenellekään ulkopuoliselle tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi, mitä perustuslain 124 § säännöksessään edellyttää.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että kaikki ne muut muutokset, mitä perustuslakivaliokunta ja puolustusvaliokunta tekivät hallituksen lakiesitykseen, ovat mielestäni myönteisiä ja antavat vähemmän sijaa erilaisille tulkinnoille. Siitä huolimatta kuitenkin ehdotus sisältää edelleen varsin avoimeksi jääviä tehtävänkuvauksia, esimerkiksi 23 §:n 1 ja 2 momentin "Osallistuminen Puolustusvoimien virka-aputehtäviin", 24 §:n "Muu avustustoiminta", 25 §:n "Järjestöjen muu toiminta" ja 26 §:n "Varautumistoiminta" sekä 27 §:n "Valmiustehtävät". Itse asiassa näissä kaikissa pykälissä on sekaisin aatteellisille yhdistyksille asettuvia tehtäviä ja osittain Puolustusvoimien tehtävien siirtoja viranomaistoiminnan ulkopuolelle vapaaehtoisen maanpuolustuksen hoidettavaksi. Mutta kuten totesin, kaikki ne puolustusvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan tekemät muutokset tekevät tämän lakiesityksen paremmaksi kuin alkuperäinen hallituksen lakiesitys oli.

Määrättäessä sotilaita maanpuolustuksen ulkopuolisiin tehtäviin olisi erityisen tärkeää pitää selvänä raja sotilaallisten tehtävien ja siviilitehtävien välillä. Siviilitehtävien on aina oltava siviiliviranomaisten johtamia, ja niissä avustavien sotilaiden johtamien sotilasyksiköiden on oltava tämän johdon alaisia. Tällaisten avustustehtävien tarpeiden tulisi olla välttämättömiä tai pakottavia. Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle ehdotetut tehtävät sisältävät lisäksi merkittävää julkisen vallan käyttämistä mahdollisissa yhteiskunnan häiriötilanteissa. Myös tämä on perustuslain 124 §:n säännöksen kannalta ongelmallista. Vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan osallistuvien käyttäminen virka-aputehtävissä poliisin tukena esimerkiksi mielenosoituksissa tai lakoissa pitäisi lailla kieltää. Nyt näin ei ole tehty. Tämä voi tulevaisuudessa synnyttää vakavia ongelmia. Pelkona on, että julkisuudessa uusiksi suojeluskunniksi nimetyt maakuntajoukot kokoavat pyssyuskovaisia ja ramboja, jotka erityisesti yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa ovat valmiita mihin tahansa. Siksi ehdotan, että lakia puolustusvoimien virka-avusta poliisille, sen 3 §:ää, täydennettäisiin seuraavasti: "Sitoumuksen antaneita vapaaehtoisia ei kuitenkaan voi käyttää virka-aputehtävissä mielenosoituksissa ja lakoissa."

Herra puhemies! Vasemmistoliitto ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmä katsovat kuitenkin, että koska kysymys on sotilaallisen koulutuksen mahdollistamisesta Puolustusvoimien ulkopuolella, niin esitämme, että laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta hylätään.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin niille edustajille, jotka kritisoivat tätä siviiliorganisaatioiden huolta Puolustusvoimien tehtäväkentän laajentumisesta, huomauttaa, että kysymys ei ole pelkästään resursseista. Siviiliorganisaatioiden turvallisuustoiminta on vaarassa myös tulla tulkituksi osaksi kaikkea vapaaehtoista maanpuolustusta, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Toinen semmoinen kritiikin ydin on ollut se, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen tulkitaan sulkevan sisäänsä kaiken koulutuksen ja valmennuksen, joka liittyy yhteiskunnan häiriö- ja poikkeustiloihin, ja näinhän ei ole.

Mutta sitten toteaisin ed. Laakson ensimmäisestä esityksestä, että pidän kyllä yhteiskuntarauhan ja mielenosoitus- ja lakko-oikeuden kannalta parhaana, että mahdollisissa lakkotilanteissa tai mielenosoituksissa ei käytettäisi Puolustusvoimia eikä etenkään niiden alaisia maakuntajoukkoja vaan sellaisiin tilanteisiin riittävät sisäisen turvallisuuden viranomaiset.

Siksi kannatan sitä lisäysesitystä, minkä ed. Laakso teki.

Toinen varapuhemies:

Varmuuden vuoksi totean kahdelle viimeksi puheenvuoron käyttäneelle edustajalle, että asian tässä käsittelyssä ei ole mahdollista tehdä sen enempää hylkäysesitystä kuin myöskään pykäläkohtaisia esityksiä. Niiden käsittelyaika on asian toisessa käsittelyssä, ei tässä yhteydessä. Niitä ei voida näin ollen ottaa huomioon.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin ilahtunut, että puolustusvaliokunta on ottanut tämän naisten roolin myöskin vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä erittäin hyvin huomioon ja maininnut myöskin hyvin tarkasti tehtäviä, joihin naiset ovat sopivia. Mutta haluan vielä tuoda muutamia näkökohtia esille.

Vuonna 1995 perustettiin Maanpuolustustyötä tekevien järjestöjen naisten valtakunnallinen neuvottelukunta, joka rekisteröityi kaksi vuotta myöhemmin Naisten Valmiusliitto ry:ksi. Järjestön tarkoituksena on koordinoida naisten kouluttamista sekä arjen vaaratilanteita että poikkeusolojen tehtäviä varten. Järjestön perustaminen oli nopea vastaus muuttuneeseen tilanteeseen. Vapaaehtoista työtä oli vahvistettava, yhteistyötä lisättävä ja oli vastattava turvallisuusympäristön muutokseen. Naiset toimivat esimerkillisesti reagoidessaan muutoksiin. Reagoimisherkkyyttä tarvitaan tulevaisuudessakin maailman nopeissa muutoksissa.

Tänä päivänä liitto edustaa 11:tä valtakunnallista naisten vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevää ja tukevaa jäsenjärjestöä, joissa toimii noin 200 000 aktiivista naista. Valmiusliiton tehtävänä on lisätä suomalaisten naisten mahdollisuuksia osallistua kokonaismaanpuolustukseen sekä herättää tietoisuutta arjen turvallisuuteen liittyvään tietotaidon ja koulutuksen tarpeellisuudesta "kaiken varalta", kuten liittomme tunnuslause kuuluu. Työ on hyvin käytännönläheistä, ja se on myös edunvalvontatyötä. Naisten Valmiusliiton tehtävänä on myös luoda naisille mahdollisuus osallistua kokonaismaanpuolustukseen liittyvien tehtävien suorittamiseen sekä kehittää ja ylläpitää naisten valmiuksia. Koska uhkakuvat ovat muuttuneet, on myös varautumistoimien muututtava. Muun muassa kansalaisten valmiuksien on parannuttava myöskin. Tästä syystä naisten kouluttautuminen on yhteiskunnan kannalta tärkeää ja sitä kannattaa edistää.

Naisilla on laajaa koulutuksen ja ammatin kautta tullutta osaamista ja pätevyyttä useisiin sellaisiin tehtäviin, jotka pitää turvata myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Tehtävään koulutetut ja sopivat ei-reserviläiset, siis niin naiset kuin miehetkin, voivat poikkeustilanteissa hoitaa useita viranomaisia tukevia ja muita tehtäviä, joiden edellytyksenä ei ole varusmiespalveluksen suorittaminen. Tehtäviä ovat esimerkiksi väestönsuojelutehtävät, ruokahuolto, terveydenhoito, viestintä, toimistotehtävät, tiedotus, kaluston huolto, logistiikka ja kuljetus sekä tehtäviin liittyvät johto- ja koulutustehtävät. Mainittujen tehtävien lisäksi naiset voisivat osallistua suunnitteilla oleviin maakuntajoukkojen virka-aputehtäviin liittyviin tuki- ja huoltotoimiin maakuntajoukon suorittaessa virka-aputehtävää. Samoin sopivia tehtäviä varmasti löytyy runsaasti Maanpuolustuskoulutus ry:n koulutus- ja tukiyksikössä. Maanpuolustusnaisten liitto on ollut myös ahkerasti mukana siinä, kun tätä koulutusta on kehitetty ja myös yhteistyössä viety niitä osa-alueita eteenpäin, joissa naisia tulee kouluttaa. Minun mielestäni heidän koulutuksensa tulee olla saman tasoista kuin miehillä ja heille sopivat paikat varmasti löytyvät. Haluaisin vielä sanoa, että Naisten Valmiusliitto on se kattojärjestö, johon kuuluvat myöskin Palokuntanaiset, Kotitalousnaiset ja Martat, eli se on hyvin laaja pohja, millä voidaan näitä huoltotehtäviä ja kaiken tyyppisiä edellä mainittuja tehtäviä viedä eteenpäin.

Mutta haluaisin nyt, kun sitten alemman tasoisia säädöksiä tehdään, erityisesti vielä tästä joukosta ottaa esille Sotilaskotiliiton ja Maanpuolustusnaisten Liiton, jotka ovat erityistehtävissä vielä näihin muihin järjestöihin verrattuna, että heidät huomioitaisiin sitten myöskin näissä tehtävänkuvauksissa ja silloin, kun rahanjaosta on kysymys, koska tämä tehtäväkenttä todella vaatii siltä osin vielä kehittämistä.

Mutta olen erittäin ilahtunut siitä, että nämä asiat on myös huomioitu niin lain sisällössä kuin myöskin valiokunnan mietinnössä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on ihan hyvä, että tästä asiasta kokonaisuudessaan saadaan nyt aikaan selkeä laki. Tähän mennessä toiminnan kontrollointi kuitenkin on ollut jossain määrin hankalaa, vaikeaa, tulkinnanvaraista. Minusta tämä panee nyt sen problematiikan ikään kuin yksiin kansiin. Siitä on oltava pelkästään tyytyväinen.

Tämä ajatus siitä, että reserviläisjohtajille voidaan antaa kouluammuntojen johtamisoikeudet tietyin kriteerein, sehän on herättänyt paljon keskustelua. Avoimesti tunnustan tässä, että asiaa käsiteltäessä minä en osannut nähdä sitä ihan niin merkittävänä kuin jotkut halusivat sen nähdä. Minä en näe niitä probleemoja, joita siinä jotkut tulkitsivat olevan. Minusta se nyt on kuitenkin sellaisille ihmisille jääpää hommaa, joilla kuitenkin täytyy olla tietyt taidot, kyvyt, perinteet hoitaa sitä tehtävää. Eli minä luulen, että aika tulee osoittamaan senkin keskustelun, mitä siitä asiasta on käyty, aika turhaksi.

Mitä sitten tulee tähän maakuntajoukkokonseptiin, niin siitähän on ollut tavattomasti näkemyksiä. Kieltämättä se ei ole ollut ihan helppo asia käsitellä tässä itse kenenkään. Joka asian kohdalla ei tietenkään haluaisi puolustushallintoa kritikoida, kun edellisessä kohdassa se jo tuli tehdyksi, mutta tohdin kuitenkin sanoa sen verran, että minusta tässä puolustushallinnolla on jollakin tavoin tiedotusvaje ihmisten suuntaan, siis nimenomaan näiden maakuntajoukkojen kohdalla. On tilaa liian isoille spekulaatioille, niin kuin on hivenen ollut näkyvissä tässäkin keskustelussa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen nosti esiin tämän ammuntojen johtamisen. Jos me olisimme päätyneet sille kannalle, että vain henkilökuntaan kuuluvat ovat johtajina, vaikka olisivat evp-henkilöstöä, se olisi asettanut aika kovia vaatimuksia näiden henkilöiden paikalle. Onko takeita, että ensinnäkään saadaan heitä sinne? Ja toiseksi: meillä on erittäin päteviä reserviläisjohtajia, jotka sodan ajan toiminnoissa, kertausharjoituksissa ja muissa, ovat vastaavien ammuntojen johtajina, mutta eivät voi olla maankuntajoukkojen harjoituksissa vastaavissa tehtävissä. Tämä ristiriita nyt poistettiin, kun muotoiltiin tämä tällä tavalla kuin se on tässä lakiesityksessä.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En mielestäni esittänyt erilaista käsitystä kuin minkä ed. Nepponen nyt juuri esitti. Minä kenties muotoilin itseni hiukan huonosti, mutta minun loppupäätelmäni on tässä asiassa ihan sama kuin ed. Nepposen sillä lisäyksellä, että elävä elämä tullee osoittamaan, että se keskustelu, mitä tästä aika pitkään on käyty, on ollut vähän joutavaa keskustelua.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta: Noin yleisesti koen, että se on täysin loogisen kehityksen seurausta, joka lähti tietysti liikkeelle siitä, että kun rauhansopimuksen rajoitusmääräykset loppuivat, (Ed. Laakso: Ei nyt ihan kaikki rajoitusmääräykset kuitenkaan!) niin heti sen jälkeenhän käynnistyi maanpuolustusta Suomesta. — No, jos ed. Laakso ei osaa kuunnella, niin se on teidän asianne. — Maanpuolustushenki toisin sanoen itse asiassa odotti, että jotain tämmöistä yhteistä harrastusta voitaisiin käynnistää, ja niinhän 1994 ruvettiin tätä asiaa tukemaan. Se oli ensimmäinen tämmöinen rauhallinen vaihe. Puolustusvoimat tuli mukaan. Se eteni minusta ihan loogisesti eteenpäin niin, että sitten puolustuspoliittisessa selonteossa valiokunta otti kantaa, jolloin tämä meidän demokraattinen päätöksenteko tuli tähän mukaan, jolloin toivottiin, että säädetään erillinen laki, siis vuonna 2004, kolmisen vuotta sitten. Ihan hyvä aika, jolloin haluttiin, että kehitetään maanpuolustusta, ja samassa yhteydessä myöskin päätettiin ottaa mukaan naiset vähän laajemmin, laajentaa heidän asemaansa tässä yhteisessä maanpuolustuksessa, koska se oli tullut aikaisemmin ilmi näiden kymmenen vuoden aikana.

Tämä on se periaate, joka minusta tässä aika hyvin on toteutunut. Se, että sitten perusteluissa todetaan, että "vapaaehtoistoiminnan laajentuminen ja puolustusvoimien rakennemuutos edellyttävät asiasta säädettäväksi lailla nykyistä laajemmin", on täysin loogista. Ei tätä vastaan voi kukaan sanoa. Se, joka tätä lakia on hylkäämässä, niin ihmettelen kovasti hänen perusteluitaan, että hän siis näkee, että tätä kautta ei ole mitään perusteluita, kun nimenomaan loogiset perustelut ovat olemassa. Halutaan tälle toiminnalle tietyt säännökset — tämähän on kaikki luettavissa täältä valiokunnan mietinnöstä, mutta poimin muutamia sanoja kuitenkin täältä — ja todetaan ihan selvästi, että tässä laissakin "pääpaino olisi vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta koskevassa sääntelyssä". Ihan asiallinen pyrkimys. Ei mitään kummallisuuksia eikä kaduille menemistä väärällä tavalla. Ehdotetaan luotavaksi sitoumusjärjestelmä vapaaehtoisia koskevalta puolelta ja "lakiin otettaisiin sääntelyt vapaaehtoistoimintaan osallistuvien etuuksista ja velvollisuuksista sekä sitoumuksen antaneiden rekisteröimisestä".

En vierasta mitään näistä asioista. Itse olen ollut kymmenen vuotta tässä toiminnassa mukana ja nähnyt, että nämä kaikki ovat olleet seikkoja, jotka ovat puuttuneet näiden miesten ja osittain myös naisten harjoituksista. On ollut jopa vähän ongelmia siitä, että kun siellä sairastutaan tai loukkaannutaan tavalla tai toisella, niin ei aina ole tiedetty, onko sotilasvammalaki mahdollisesti tämän takana tai joku muu lainsäädäntö. Nyt nämä kaikki tämmöiset oikeudelliset seikat astuvat oikein reippain askelin siihen suuntaan, johon niiden minun mielestäni pitää astuakin.

Mitä sitten tulee näihin keskeisiin käsitteisiin ja niiden määrittelemiseen, niin minusta se on kaksipuolinen asia. Todennäköisesti erittäin hyvä, että ne määritellään näin ja saadaan juridista pohjaa monille asioille, mutta ensinnäkin haluaisin kyllä sanoa, että määritelmä on aina määritelmä ja varmasti vaikea. Tulee mieleen isäni veli, joka oli suomen kielen professori. Hän kertoi 60-luvun alusta yhdestä kansainvälisestä kongressista, jossa maailman filologit yrittivät määritellä sanaa "sana", mikä se on. Hän sanoi, että viikon me siellä yritimme määritellä ja erosimme erimielisinä.

Arvoisa puhemies! Jos eivät filologit pääse yksimielisyyteen siitä, mikä on "sana", vaikka kaikki tiedämme sen, niin on aivan taivaanselvää, että ei näistä termeistä, jotka täällä nyt on, saada semmoista yksimielisyyttä esimerkiksi, että tässä salissa se olisi koskaan kohdallaan. Mutta varmasti tämä kaikki on oikeaan suuntaan menemistä, siitä en pääse yli enkä ympäri, ja se on, arvoisa ministeri, asia, johon toivoisin teidän ottavan kantaa, miten nyt jatkossa tehdään. Kun nämä määritelmät tässä aloitettiin asiallisesti, niin seuraavassa puolustuspoliittisessa selonteossa on monta termiä, joita ei ole määritelty siellä hakemistossa nyt ollenkaan, vaikkapa se, missä vaiheessa ollaan sotilaallisesti liittoutuneita tai sotilaallisesti liittoutumattomia, jos olemme esimerkiksi EU:n jäsen ja näinpäin — me tiedämme kaikki tämän keskustelun.

Mutta näen kyllä tässä vaiheessa tarpeelliseksi pyytää ministeriä, jos kerkiätte vielä tänä aikana, alustamaan, että siellä myöskin näitä määritelmiä pitäisi jatkossa tehdä. Me puhumme siellä aivan toisen luokan asioista ja paljon vakavammalla tavalla. Nämä kaikki määritelmäthän on täällä sitten sisällä paremmin.

Mutta jatkossa huomattavaa on sekin, että koko valiokunta totesi, että ehdotus ei tule vaikuttamaan siihen, miten yleistä turvallisuutta tukeva muu kuin sotilaallinen maanpuolustustoiminta on järjestetty ja organisoitu Suomessa. Reservijärjestöjen esittämissä ajatuksissa oli puolestaan tiettyjä ongelmallisia ulottuvuuksia, ja siinähän päädyttiin ihan selvästi siihen, että "vapaaehtoiseen maanpuolustukseen kuuluvan sotilaallisen koulutuksen ohjauksessa ja valvonnassa puolustushallinnolla on ilmeinen intressi" mutta "sen sijaan maanpuolustusjärjestöjen muu vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on pääosin yhdistyslain mukaan toimivien yhdistysten järjestämää vapaata kansalaistoimintaa". Tämä on erittäin tärkeä tulkinta, koska monet näistä järjestöistä tarvitsevat nimenomaan yhteiset tilat, yhteiset joukot, kaikenlaista harrastustoimintaa, mikä tekee sen koheesion, että se joukko toimii yhdessä, ne tuntevat toisensa, ja tiukan paikan tullen sitten, niin kuin meidän lainsäädäntö ohjaa, heitä tarvitaan milloin mihinkin.

Voi olla, että heitä tarvitaan, ed. Laakso, myöskin mielenosoituksissa ja lakoissa, joka on aivan oma kokonaisuutensa. Halusin terävästi tähän loppuun sanoa sen, että olen jyrkästi teidän kanssanne eri mieltä siitä vastalauseenne kohdasta, jossa suurin piirtein lukee, jos minä löydän sen täältä vielä ... Niin, tehän sanotte: "Vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan osallistuvien käyttäminen virka-aputehtävissä poliisin tukena esimerkiksi mielenosoituksissa tai lakoissa pitäisi lailla kieltää. Nyt näin ei ole tehty." En ymmärrä kuuna päivänä, että kansanedustaja vaatii tämmöistä.

Toivon, että kommentoitte siihen vähän paremmin kuin populistisesti, mistä tämä johtuu, että te ette luota Suomen poliisiin. Suomen poliisi vain tarvittaessa pyytää apua, jos se joutuu todelliseen pulaan. Sehän on fiktiivinen tulevaisuuden paikka. Te näette siinä mörköjä. Minusta se, että te näette mörköjä menneessä, on ihan eri asia kuin se, pitääkö niitä tulevaisuudessa nähdä. Yhteistyössä olette ollut niin hyvin monilla muilla alueilla puolustusvaliokunnassa, että tässä vähän jäin ihmettelemään tarkoitusperiänne.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minä poliisiin luotan, mutta minä en luota teihin. Eli minä en luota siihen, kuten te aivan oikein itsekin totesitte, etteikö tietyissä yhteiskunnallisissa tilanteissa näitä joukkoja pitäisi käyttää mielenosoituksissa ja lakoissa apuna. Ed. Akaan-Penttilä, te ette osallistunut kauttaaltaan puolustusvaliokunnan asiantuntijakuulemiseen. Meille vakuutettiin muun muassa lakia valmistelleen henkilön toimesta, että tällaiset tapaukset on suljettu ulkopuolelle, että näitä vapaaehtoisia ei tulla käyttämään lakoissa tai mielenosoituksissa. Sen takia, koska meille näin vakuutettiin, ihmettelen, miksei tätä vakuutusta haluttu kirjata lakiin. Mutta ehkäpä se johtui juuri siitä, kuten te sanoitte, että ainakin teidän mielestänne näitä joukkoja, vapaaehtoisjoukkoja, voidaan käyttää mielenosoituksissa ja lakoissa tulevaisuudessa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitää paikkansa, että en ollut läheskään kaikissa kokouksissa paikalla, koska olen puolustusvaliokunnan varajäsen ja minulla oli vastuullisia tehtäviä muualla. Mutta halusin vähän selkeämmin kuulla teidän suustanne vaan sen, minkä takia te olette vastalauseenne näin präntännyt ettekä tuonut mitään lisäperusteluita siihen. Samaten te vastustatte myöskin sitä, että näiden maanpuolustustoiminnan vapaaehtoisten joukkojen kautta halutaan antaa virka-apua eri viranomaisille, harjoitella kriisinhallintaa ja toimia myös maan rajojen ulkopuolella. Teillä on jännällä tavalla vastustava asenne, ei positiivinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En oikein arvannutkaan, että puheenvuoroni sattuu näin loistavaan pisteeseen kuin ed. Akaan-Penttilän äskeisen puheenvuoron jälkeen. Nimittäin, kun sen tarkkaan kuunteli, siitä jäi vain yksi asia kertomatta, eräänlainen johtopäätös, se on muutos lain nimikkeeseen. Juuri sillä tavalla ymmärrettynä, kuin ed. Akaan-Penttilä ymmärtää vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja tämän muodostuvan lakikokonaisuuden, siitä seuraa automaattisesti, että lain nimikettä olisi ehdottomasti pitänyt muuttaa ja laittaa se laiksi suojeluskunnista. Se oli aivan suvereeni perustelu. Minä en olisi millään itse keksinyt lukea tätä tekstiä sillä tavalla kuin ed. Akaan-Penttilä onnistui sen kuvaamaan. On erittäin suuri vahinko, että tätä dialogia en ole ed. Akaan-Penttilän kanssa käynyt ennakkoon, koska olisin ilman muuta esittänyt tämän lain nimikkeen muuttamista paperilla, mutta kun se ei nyt onnistunut, niin harkitsen, että teen asiaa koskevan ponnen sitten toiseen käsittelyyn.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan ed. Pulliaiselle, että käytitte termejä, joita minä en käyttänyt. Kommentoitte asiaa, josta en puhunut.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä, te kerroitte puheenvuorossanne siitä, millä tavalla setänne pohdiskeli sanan "sana" määrittelemistä. Te autoitte minua ymmärtämään sen, että teidän olisi pitänyt ymmärtää, että sana "suojeluskunta" sopii tähän erinomaisen hyvin.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Tämänkin lain käsittelyn osalta haluan esittää hyvin lämpimät kiitokset puolustusvaliokunnalle ja perustuslakivaliokunnalle erittäin seikkaperäisestä asiaan paneutumisesta ja siitä työstä, joka paransi hallituksen esitystä, selkeästi tarkensi sitä ja paransi. Tästä lämmin kiitos! Jos tämä menee tällä tavalla loppusatamaan, niin kuin on oletettavissa, on meillä kelpo laki vapaaehtoista maanpuolustusta säätelemään. Tällainen pelisääntölaki oli välttämätön asia sen takia, että tätä toimintaa on tapahtunut ja tapahtuu erittäin paljon, tähän on aktiivisuutta ja innokkuutta. On tärkeä asia, että se toiminta on lainsäädännöllä määritelty. Rajat ja pohja on määritelty myös sen vuoksi, että yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ja poliittinen hyväksyttävyys mahdollisimman laajasti tämän toiminnan osalta voitaisiin varmistaa.

Huomaan käsittelyn jälkeen, että kyllähän tämän taakse on saatu tosiasiassa erittäin laaja poliittinen yhteisymmärrys, ei rikkumaton eikä sataprosenttinen, niin kuin äsken kuultiin, mutta kuitenkin erittäin laaja. Olen myös iloinen siitä, että tämän lain käsittelyn yhteydessä käyty kansalaiskeskustelu median palstoilla ja muutenkin on oikonut paljon vääriä käsityksiä ja tietoja muun muassa siltä osin, mikä koskee vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja vaikkapa vapaapalokuntien ja vastaavien reviirikysymystä. Todellakin on sillä tavalla, että tällä toiminnalla ei haluta tulla näitten järjestöjen ja yhteisöjen tontille, ei tietenkään millään tavalla, kun virka-avusta on kysymys. Kun siitä on kysymys, aina toimitaan vain pyydettäessä, vain pyydettäessä. Toiminnalla ei tuppauduta eikä tyrkyttäydytä toisten toimijoitten reviirille missään tapauksessa. Minusta tämä on tärkeää todeta erittäin selvin sanoin.

Sitten huomaan myös sen, että suuria asiallisia muutoksia ei lakiesitykseen ole tullut, mutta kuitenkin tiettyjä olennaisia korjauksia on tullut. Tämä kouluammunta-asiahan tässä käytiin jo keskustelussa lävitse. Minusta tässä on nyt löytynyt käsittelyssä hyvä muotoilu: Puolustusvoimien hyväksymät reserviläiset voivat toimia kouluammuntojen johtajina, mutta kouluammunnat on toteutettava sotilasviranomaisten johdon ja valvonnan alaisuudessa. Minusta tämä on hyvin löydetty yhteisymmärrys. Tässä on nähty näköjään vaivaa valiokunnassa ja sitten myös puolustushallinnon kanssa käydyissä keskusteluissa. Tämä on terveen järjen mukainen toimintamalli. Tästä voimme olla ehkä yhdessäkin tyytyväisiä, että tällaiseen lopputulokseen on päädytty.

Maanpuolustuskoulutuksen saattaminen julkishallinnolliseksi yhteisöksi oli tärkeä asia sen vuoksi, että se toteuttaa tiettyjä sille Puolustusvoimien puolelta uskottuja koulutustehtäviä. Sen vuoksi sen aseman järjestäminen juuri tällä tavalla on ollut perusteltua. Se antaa myös sitten tietyn pohjan järjestää parlamentaarista ja niin sanottua poliittista valvontaa sen toimintaan nähden jämäkämmällä tavalla kuin tähän mennessä on ollut asianlaita. Sinänsä Mpk:n toimintaan nähden puolustusministeriöllä ei ole ollut eikä ole mitään huomautettavaa. Se on erittäin myönteinen organisaatio ja tekee hyvin tärkeää ruohonjuuritason työtä puolustusministeriön ja Puolustusvoimien näkökulmasta katsottuna. Sehän toimii puolustushallinnon alaisuudessa ja todellakin tekee niitä töitä, mitä puolustushallinto siltä tilaa. Yleisarvosana on tietysti, niin kuin äsken jo sanoin, erittäin myönteinen.

Täällä puhuttiin virka-avusta jo aiemmin, se on tärkeä keskustelu. Minusta tärkeää on tunnistaa se, että vapaaehtoisia ei saa käyttää Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuihin tehtäviin. Minusta tämä on selkeä rajaus, ja tämäkin rajaus jo varmasti poistaa ehkä tarpeettomia pelkoja siitä, minkälaisiin tilanteisiin kenties jouduttaisiin, samoin kuin senkin toteaminen selkeyttää asioita, että virka-aputehtäviin osallistuvat ovat sotilasrangaistussäännösten alaisia. Tämäkin antaa tähän toimintaan tiettyä selkärankaisuutta, ennakolta myönteistä, ennakolta ehkäisevää pohjaa.

Ed. Dromberg käytti ansiokkaan puheenvuoron naisten uudesta osallistumismahdollisuudesta, joka tässä virallistetaan lakiin kirjoitettuna. Minun pitää lausua naisjärjestölle aivan erityinen kiitostunnustus tämän pitkähkön prosessin aikana tuesta, kannustuksesta ja avusta, jota olette antaneet ed. Drombergin johdolla tähän työhön. Naisten Valmiusliitolla tässä on ollut merkittävä tehtävä. Minä uskon, että tehtävänkuva, mikä nyt naisille tukitehtävien hoitamisessa järjestetään, tässä vaiheessa on varsin tyydyttävä ratkaisu. Minusta on paikallaan katsoa, miten tämä toimii lähitulevina vuosina. Palataan sitten asiaan aikanaan, jos tarvitsee sitä korjata tuolloisten uusien päätöksentekijöitten toimin ja voimin. Tämä on askel, jota on toivottu laajalti, ja se on myös askel, joka antaa lisää pontta tähän vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.

Aivan lopuksi totean sen, että tämä toiminta kaipaa jämäkkää parlamentaarista valvontaa, jämäkkää parlamentaarista valvontaa. Se on kyllä tämän lain puitteissa järjestetty niin hyväksi kuin tarvitseekin varmistaen juuri silloin sen, että sen hyväksyttävyys eri yhteiskuntapiireissä on mahdollisimman hyvin hoidettu. (Ed. Laakso: Tarkoittaako ministeri kahvinjuontitilaisuuksia?)

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! En pelkää Venäjää enkä armeijaa, en kirkkoa enkä SDP:tä, en edes vapaaehtoista maanpuolustusta, mutta silloin tällöin hymyilen näille. (Ed. Brax: Vappua pelkäät kuitenkin!) On mielenkiintoista katsoa tätä vapaaehtoista maanpuolustuslakia. Täällähän oli aikanaan erään rauhanliikkeen ja heidän gurunsa Mirjam Vire-Tuomisen toimesta tekeillä rauhan laki, joka kuitenkin onneksi tyrmättiin jopa Rauhanpuolustajien pääjäsenten, keskustapuoluelaisten, toimesta. Sehän olisi voimassa, jos keskusta tässä olisi horjunut.

Mutta se, että tulin puhumaan tänne, johtuu siitä, että molemmat lait hyväksytään aikana, jolloin suomalainen rauhanliike täyttää 100 vuotta ensi lauantaina, ja veikkaan, että äärimmäisen harvat, edes puolustusministeri, sen edes tietävät. On tietysti rauhanliikkeen oma syy, että se piipittää jossakin, rauhanlampaat piipittävät jossakin. Mutta rauhanliikkeeseen ei periaatteessa pitäisi suhtautua siten kuin siihen suhtaudutaan.

Vuonna 1907 perustettiin niin sanottu vanha Suomen Rauhanliitto, jonka tsaari kielsi vaarallisena tai haitallisena 1913 odotettaessa ensimmäistä maailmansotaa. Vuonna 1920 se perustettiin Suomen Rauhanliitto—Kansainliitto -yhdistyksenä. Se oli ainoa Kansainliitto-liike, jopa ainoa YK-liike, ennen kuin YK-liitto perustettiin 1954. Siltä on kolme kertaa viety rahat. Kolmas kerta ei onnistunut. Ensimmäisen kerran silloin, kun professori Iversen moitti Hitleriä, rahat vietiin kokonaan; toisen kerran silloin, kun keskustapuolue erosi Suomen Rauhanpuolustajista ja tietyissä krapulavaiheissa vei Rauhanpuolustajilta rahat, mutta ei huomannut, että kaikilta muiltakin vietiin 70 prosenttia. Leikilläni olen sanonut, että jos Sydäntautiliitolta olisi viety rahaa samalla tavalla, ne olisivat saaneet kaikki sydärin ja Mielenterveysseura olisi mennyt psykoosiin. Rahoja ei ole vieläkään saatu takaisin, ja nyt, kun rauhanliike täyttää 100 vuotta. (Ed. Laakso: Se kolmas kerta unohtui!) — Sanoin: meinattiin viedä yli puolet rahoista tältä vuodelta kaikilta ystävyysseuroilta ja rauhanjärjestöiltä samana vuonna, kun rauhanliike täyttää 100 vuotta. Eduskunta palautti nämä rahat tuomatta kuitenkaan mitään lisärahaa.

Kun Inter-Parlamentary Unionin, Ipun, rinnakkaisjärjestö Ipb, International Peace Bureau, täytti 100 vuotta — sen perustivat samat henkilöt, toisen kansalaisjärjestöjä varten, toisen parlamentteja varten — 100-vuotisjuhlat pidettiin Suomessa 1992: valtionapu 60 000 markkaa, 200 ulkolaista vierasta, mutta kaksi leipää ja viisi kalaa riitti. (Ed. Pulliainen: Aika hyvin!) Samalla tavalla, kun muut järjestöt täyttävät, esimerkiksi Rauhankirjallisuuden edistämisseura 30 vuotta, Lääkärin sosiaalivastuu 25 vuotta: Toinen sai 3 000 euroa ja toinen 4 000 euroa, mutta sillä 3 000:lla julkaisen kahdeksan kirjaa, myöskin vapaaehtoiselle maanpuolustusjärjestölle ainoan ydinaseita koskevan perusteoksen, ainoan pienaseita koskevan teoksen ja klassikon The Study of Wars, joka on sotien Kinsey-raportti. Siinä periaatteessa on 1 600 sivua, mutta julkaisen vain 400, jotta jaksatte lukea ja ymmärrätte, mitä siinä sanotaan.

Mutta vielä kiitän tätä oikeaa laitaa. Takanani ovat olleet aina kenraali Nepponen ja majuri Seppo Lahtela huumorimiehinä. He ovat ainoat oikeasta laidasta, jotka ovat aina tukeneet rauhanliikkeen rahojen palauttamista, ed. Zyskowicz myöskin jossain määrin. Meidän on nähtävä, että rauhanliike on kouluttanut kokonaisen sukupolven väkivallattomaan ajatteluun, ja se ei ole paha asia vapaaehtoiselle maanpuolustuksellekaan.

Lopuksi ed. Drombergille, joka piti tosiaan hyvän puheenvuoron. Niiden kannalta, jotka pitävät puheenvuorosta, totean, että järjestimme Suomeen 1983 Lapset ja sota -tutkimusseminaarin. Joka ikinen tutkija maailmasta oli paikalla, kaikki yhtä lukuun ottamatta, eversti Townsend, prinsessa Margaretin aiempi ystävä. Hän oli tehnyt kirjan The Smallest Pawns in the Game eli lapsisotilaista ensimmäisenä. Kaikki muut tulivat. Teimme kirjan, ehdotimme, että Suomi ottaa tämän teemaksi. Se ei kelvannut. Ruotsi otti, ja nythän se on koko maailmassa teemana.

Myöskin naiset ja sotalaitos -teemasta kokosimme kaikki 30 tutkijaa maailmasta, parhaat tutkijat. Kolme metriä luettiin kirjallisuutta. Tiesimme tarkkaan, mitä tapahtuu myöskin naisten militarisoinnissa tai naisten ja sotalaitoksen suhteissa. Sitä ennen sanoimme, että lapset ja naiset ovat maailman suurin demilitarisoitu vyöhyke.

Viimeksi pieni opetus ed. Laaksolle. Armeijaa ei ole käytetty lakkoasioissa kuin kaksi kertaa epäsuorasti: Veturimieslakko murrettiin kutsumalla veturimiehet 1952 kertausharjoituksiin ja kerran yritettiin murtaa Wällärin lakko. (Ed. Kekkonen: Jäänmurtajalakko!) — Joo, ja ei onnistunut. Wälläri oli vähän kovempi jätkä kuin veturimiehet. Ed. Wallin ei ole kuuntelemassa, mutta sopisi kuunnella.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Anna arvo toisellekin, tulee mieleen. Monissa asioissa, kun on keskusteltu varusmiespalveluksesta, olemme ed. Taipaleen kanssa yhtä mieltä. Valitettavasti nykyinen rahapula estää hyvien ajatuksien toteutumisen. Vielä halusin pari asiaa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ottaa esiin.

On muistettava, että virka-apupyyntö tapahtuu aina Puolustusvoimille, jotka voivat käyttää maakuntajoukkoihin kuuluvaa osastoa. Se on selkeä virka-avun lähtökohta. Virka-apupyyntöä ei osoiteta maakuntajoukolle suoraan. Se ei lähde sieltä, vapaaehtoisjoukko, vaan pyyntö osoitetaan Puolustusvoimille. Ne käyttävät käyttää omaa varusmiesjoukkoa, tai jos ei ole, käyttävät maakuntajoukkoa. Nyt on kysymys siitä, mikä on maakuntajoukko, mikä organisointi, onko se sotilaallinen osasto. Todennäköisesti. Ehkä se olisi ollut hyvä tässä laissa vähän selventää. Rikoslakiahan siihen käytetään, mutta pitää muistaa, että se toimii sotilaallisten käskyjen ja niiden menetelmien mukaisesti Puolustusvoimien ollessa siinä johtovastuussa eikä ole mikä tahansa joukko, mikä lähtee tehtäväänsä suorittamaan.

Toinen asia: Maanpuolustuskoulutusyhdistys, joka nyt saa julkisoikeudellisen aseman. Se on koulutusorganisaatio. Siitä ei saa muodostua valtiota valtiossa. Sillä on jäsenjärjestöt, se toteuttaa pyydettyä koulutustehtävää, ja sen pitää pysyä tässä roolissa. Tämän haluan myöskin sanoa tältäkin laidalta. Se ei ole mikään sellainen, joka ottaa nyt sitten ja operoi näillä asioilla. Se on koulutusorganisaatio, järjestää pyydettyä koulutusta, vetää vapaaehtoiset mukaan, ja sillä on merkittävä joukko reserviläisjärjestöjä ja muita vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjä jäseninään. Ja parlamentaarinen valvonta, niin kuin ministeri täällä totesi, on selkeästi määritetty tässä laissa. Uskon, että tästä tulee ihan hyvä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta on erittäin hyvin valmisteltu ministeri Kääriäisen johdolla, siitä tunnustu. Tätä on ollut siksi hyvä monipuolisesti puolustusvaliokunnassa käsitellä mietinnöksi. On hyvä, että on löydetty näin laaja yksimielisyys, jolla on voitu asiaa viedä eteenpäin. Tämä on tärkeä asia.

Samalla tuon esille kysymyksen paikallisjoukoista. Toivon, että paikallisjoukoilla edelleen säilyy maakuntajoukkojen ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen rinnalla myös aktiivinen rooli ja tehtävä. Paikallisjoukothan usein koostuvat hieman iäkkäämmistä miehistä, ja minä katson, että niillekin pitää olla jatkossa edelleen oma tärkeä tehtävä maanpuolustuksen kokonaisuudessa.

Kauko  Juhantalo  /kesk:

Herra puhemies! Halusin vielä ministerin puheenvuoron jälkeen, jossa ministeri erittäin hyvin selvensi vielä tätä reserviläisten osuutta ammuntojen johtajina, muistuttaa siitä, että reserviläiset ja muut vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt olivat hyvin aktiivisia myös tämän lain käsittelyn yhteydessä, ja se tuo kyllä mieleen, että nämä ovat kyllä hyvin aktiivisia myös tuolla itse toiminnassa.

Oli erittäin hyvä, että varapuheenjohtaja Laakso myös lausui, että valtaosasta näitä asioita — muun muassa tämä hyvin herkkä asia ammunnan johdosta — me löysimme yksimielisyyden valiokunnan mietintöä tehdessämme. Vaikkakin sitten varapuheenjohtaja Laakso lausumansa ja tuon hylkäysesityksen on tehnyt, niin oli suuri tunnustus hänen puheenvuoronsa sisällä se, että suuren osan näistä vaikeista kysymyksistä me saatoimme yksimielisesti ratkaista.

Tässä yhteydessä lausun kyllä myös suuren kiitoksen valiokuntaneuvos Savolalle, joka sai vähän sellaisen juoksijan roolin, että jatkuvasti hän joutui olemaan yhteydessä ministeriön virkakoneistoon, ja sitä kautta me yhdessä heidän avullaan löysimme muotoiluja, jotka saivat aikaan tämän yksimielisyyden mietinnössä.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! On äärimmäisen tärkeää, että vapaaehtoista maanpuolustustyötä modernisoidaan, ja niin kuin tämä lakiesitys ja valiokunnan erinomaiset lisäykset ja täsmennykset osoittavat, tätä tarvitaan, ja niin kuin valiokunta toteaa, kansalaisten kiinnostus vapaaehtoiseen maanpuolustukseen on yhteiskunnalle merkittävä voimavara. Sitä se on.

Samoin uusi laki varmasti myös motivoi entisestään ja innostaa tässä työssä mukana olevia. Samalla se selkiyttää myöskin vapaaehtoisen työn yhteiskunnallista merkitystä, samoin sen työn luonnetta ja niitä tehtäviä, aivan niin kuin esimerkiksi ed. Nepponen totesi, mihin erilaisiin tehtäviin vapaaehtoisia käytetään: kerta kaikkiaan hyvää työtä. Tämä korostaa sitä yhteisvastuuta, jota suomalainen vapaaehtoinen maanpuolustustyö on aina pitänyt ensiarvoisen tärkeänä. Uskon, että tätä myötä tähän tulee myöskin erittäin paljon lisää suomalaisia mukaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Maakuntajoukkojen tehtävistä haluaisin muutaman asian todeta, miten loogisesti nekin menevät eteenpäin. Nehän on mainittu esityksessä puolustusvoimalaista, siis edellisessä laissa, sivulta 9 eteenpäin, jossa on pilottivaihe. Nyt laaditaan perusteita koulutukselle ja reserviläisten rekrytointimallille. Mainitaan myöskin sota-ajan tehtävien lisäksi esimerkiksi osallistuminen Puolustusvoimien antamiin virka-aputehtäviin.

Kerrotaan myöskin, että kaavaillaan koulutettavan niin, että 10 prosenttia annettaisiin kertausharjoitusten kautta, 30 prosenttia Puolustusvoimien vapaaehtoisten harjoitusten kautta ja 60 prosenttia Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen harjoitusten kautta, ja joukkoja koulutettaisiin vuosittain noin 15 vuorokautta. Tämä on erittäin hyvä suunnitelma, tasapainoinen ja toteuttamiskelpoinen.

Ihan toinen asia on vielä, arvoisa ministeri: Saisinko teiltä jonkun vastauksen siihen määritelmäkysymykseen, miten suhtaudutaan puolustuspoliittisessa selonteossa näihin määritelmiin?

Yleiskeskustelu päättyy.