Täysistunnon pöytäkirja 155/2006 vp

PTK 155/2006 vp

155. TORSTAINA 8. HELMIKUUTA 2007 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

4) Puhemiesneuvoston ehdotus eduskunnan työjärjestyksen 23 ja 48 §:n muuttamisesta Lakialoite laiksi edustajanpalkkiosta annetun lain muuttamisesta

 

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Värderade kolleger! Jag tycker det här är ett bra förslag som minskar byråkratin. Det har alldeles orättvist kritiserats i offentligheten för medborgarna kommer nu att ha alla möjligheter att följa med hur stor närvaro vi har. Det som jag uppfattar som det principiellt viktigaste och intressantaste är egentligen den ändring som grundlagsutskottet nu gör, dvs. att man skilt kommer att redogöra med en statistik för när ledamöter är frånvarande på grund av moderskaps-, faderskaps- eller föräldraledighet. Detta tycker jag är viktigt, för det har många gånger varit ganska förvirrande när dessa ledamöter, som har varit frånvarande från riksdagen, har bedömts i offentligheten och i statistiken på samma sätt som de andra. Det här är kanske ett första steg att hitta bättre arrangemang för att beskriva läget och vi i svenska riksdagsgruppen är nöjda med detta förslag.

Johannes  Koskinen  /sd:

Herra puhemies! Niin kuin ed. Thors totesi, tässä on varsin laajalla yksimielisyydellä hyväksytty itse pääsisältö, siirtyminen lupamenettelystä ilmoitusmenettelyyn, mutta samat kontrollimahdollisuudet säilyttäen kuin tähän saakka.

Eduskunta on tavallaan lasikaapissa. Jos täällä on joitakin sellaisia etuuksia, jotka poikkeavat muista palvelussuhteista merkittävällä tavalla, ja jos niitä joskus käytetään, leimataan koko talo ja kaikki edustajat. Sen takia tulisi hyvin huolellisesti muotoilla edustajia koskevat erityismääräykset, esimerkiksi edustajanpalkkiolaki. Nyt tässä ei nähdäkseni aivan ihanteellisesti ole onnistuttu, kun on lupamenettely poistunut. Lupamenettelyn yhteydessä on tähän saakka harkittu esimerkiksi, maksetaanko palkkiota pidemmän poissaolon ajalta, joka tulee siis muusta kuin lakimääräisestä syystä. Työkyvyttömyyden ja vastaavien osaltahan on suoraan laista johtuvat yleiset pelisäännöt.

Nykyisessä sääntelyssä sanotaan edustajanpalkkiolain 2 §:n 4 momentissa: "Jos edustaja puhemiesneuvoston tai eduskunnan luvalla ei osallistu eduskuntatyöhön, voi puhemiesneuvosto edustajan pyynnöstä päättää, että hänelle ei poissaolon ajalta suoriteta edustajanpalkkiota tai osaa siitä. Muutoin puhemiesneuvosto voi päättää palkkion suorittamatta jättämisestä vain painavasta syystä." Elikkä silloinkin, kun edustaja ei ole pyytänyt palkkion suorittamatta jättämistä, se voidaan painavasta syystä keskeyttää. Tällainen tarve oikeastaan tulee todennäköisimmin esiin tämän uuden sääntelyn aikana. Tähän saakkahan poissaololuvan käsittelyn yhteydessä on voitu arvioida palkkion maksun perustetta.

Nyt tämä on tavallaan sivusta seuraamista. Edustajat itse ilmoittavat poissaolonsa, ja jäljelle jäävä reagointimuoto on kovin korkean kynnyksen takana. 3 momentissahan sanotaan, että "jos edustaja toistuvasti jättää osallistumatta eduskuntatyöhön ilman hyväksyttävää estettä" — siinä on kaksi kynnystä — "voi eduskunta puhemiesneuvoston ehdotuksesta päättää, että hän menettää määrätyltä ajalta edustajanpalkkionsa tai osan siitä". Tänne jää välialue: hyväksyttävästä syystä yli kuukauden poissaolo, jossa jää täysin edustajasta itsestään riippuvaksi, pyytääkö palkkion maksun keskeytystä vai ei. Tällainen poissaolohan voi tapahtua myös palkkiota vastaan, joku muutaman kuukauden pesti, sinänsä hyväksyttävästä syystä edustajan tehtävän väliaikainen keskeyttäminen. Jotta tällainen aukko tai porsaanreikä tukittaisiin, olisi ollut järkevää kirjoittaa 4 momentti muotoon: "Puhemiesneuvosto voi edustajan pyynnöstä tai muutoin painavasta syystä päättää, että kuukautta pidemmän poissaolon ajalta edustajalle ei suoriteta edustajanpalkkiota tai osaa siitä."

Nämähän ovat usein vähän arvovaltakysymyksiä, kun keskeisten eduskuntaryhmien ehdotuksesta tuodaan edustajia koskevia säännösmuutoksia. En tiedä, mikä oli perusteena, että perustuslakivaliokunta ei halunnut sääntelyä täsmentää. En halua asiasta äänestyttää, mutta vastaisen lainvalmistelun varalta, kun varmaan näitä joudutaan entraamaan, olisi hyvä tämäkin säännös kirjoittaa paineenkestävällä tavalla. En pidä kovin todennäköisenä, että tämmöistä aukkoa käytettäisiin hyväksi, mutta aina on periaatteellinen mahdollisuus, että joku kettu tai viikinki siitä mahtuu viuhahtamaan. Olisi hyvin tärkeätä, että hyvin tiiviisti ja ilman tulkinnanvaraa kirjoitettaisiin yleisestä työmarkkinakäytännöstä ja palvelussuhteista poikkeavat kohdat edustajien palkkio- tai palvelussuhdejärjestelmässä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Pääehdotushan tässä puhemiesneuvoston ehdotuksessa on luopuminen lupajärjestelmästä poissaolojen osalta ja siirtyminen ilmoitusjärjestelmään. Ja täytyy sanoa, että ei ole todellista lupajärjestelmää tänä päivänä, vaan kun kansanedustaja ilmoittaa haluavansa olla poissa, niin kirjataan tuo lupa ja se lupa automaattisesti myönnetään. Tärkeätä on kuitenkin se, että kun ilmoitusjärjestelmä astuu voimaan, silloin on mahdollisimman suuri läpinäkyvyys järjestelmässä, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisen osalta voidaan seurata tätä poissaoloa ja sitä, mitkä ne syyt tuohon poissaoloon ovat, jotta kansalaiset voivat sitten vaaleissa kontrolloida, että heidän edustajansa toimivat asianmukaisesti.

Ed. Koskinen on sitten ottanut esille asian, josta pitkään perustuslakivaliokunnassa keskusteltiin, palkkion pidättämiskysymyksen. Tältä osin täytyy viitata oikeastaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon vuodelta 2000, jossa samaa asiaa käsiteltiin. Tuolloin oli perustuslakivaliokunnassa se ajatus, että jos edustaja itse pyytää, puhemiesneuvosto voi myöntää ja tehdä päätöksen siitä, että palkkiota ei makseta, mutta jos edustajan tahdon vastaisesti tehdään päätös siitä, että palkkiota ei makseta, se ei ole enää puhemiesneuvoston asia, vaan se on suuren salin asia ja suuri sali tekee asiasta päätöksen.

Ed. Koskinen mielestäni esittää väärin, että puhemiesneuvosto voisi tehdä tällaisesta tahdonvastaisesta asiasta päätöksen. Mielestäni se ei ole kovin hyvä oikeusturvan kannalta. Sen jälkeen seuraa kysymys siitä, että nyt tuo 2 § lähtee siitä, jos edustajat toistuvasti jättävät osallistumasta istuntoihin ilman hyväksyttävää estettä. Kyllä täytyy sanoa, että jos tahdonvastaisesti otetaan palkkio pois, niin täytyyhän siinä olla tiettyä tuomittavuutta, ja jos toistuvasti jättää osallistumatta ilman hyväksyttävää estettä, mielestäni kynnys on silloin aika tarkasti kohdallaan ja oikea paikka päätöksenteolle siitä, että palkkiota ei makseta, on nimenomaan eduskunnan suuri sali.

Yleiskeskustelu päättyy.