Täysistunnon pöytäkirja 157/2002 vp

PTK 157/2002 vp

157. TORSTAINA 5. JOULUKUUTA 2002 kello 20.05

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys työttömyysturvalaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

 

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itsenäisyyspäivän aattona on päivystetty täällä pitkään, jotta ehdittäisiin vielä puhua tästä suuresta työttömyysturvalakiuudistuksesta, jonka hallitus on eduskunnalle antanut, aika tyhjälle salille, mutta ainakaan minä en pystynyt edes ajattelemaan semmoista vaihtoehtoa, että valiokunnan puheenjohtajana en esittelisi tätä tärkeää uudistusta, vaikka tämä ajankohta on kaikkea muuta kuin otollinen.

Hallituksen esityksellä työttömyysetuuksia koskevaa lainsäädäntöä tullaan selkeyttämään rakenteellisesti, sanonnallisesti ja käsitteellisesti ja työttömyysajan toimeentuloa koskevat säännökset kootaan yhteen lakiin. Tämä lakikokonaisuus on lukijan kannalta kuitenkin, sanotaanko, aika hankala teos, koska se jakautuu moniin osiin ja tässä ei ole juoksevia pykäliä, vaan aloitetaan moneen kertaan aina ykköspykälästä. Sillä on kuitenkin se etu, että kun tämä on lainsäädäntöä, jossa tehdään niin paljon matkan varrella yleensä muutoksia, niin vältytään näistä alakirjainpykälistä, ja sillä lailla taas omalta osaltaan selkeys voi myös pitkälle tulevaisuuteen säilyä.

Arvoisa puhemies! Muutokset merkitsevät monien työttömien aseman parantumista, kun ansioturvalle pääsy helpottuu, lyhytaikaisen kokoaikatyön vastaanotto tulee kannattavammaksi ja työttömyysturvan toimivuus paranee. Ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pääsy helpottuu, kun työssäoloehtoa lyhennetään paluuehdon osalta. Ansioturvalle pääsyä koskevan työnteon keston tarkastelujakso pitenee 28 kuukauteen ja ansioturvalle palaaminen edellyttää jatkossa entisen 43 viikon työskentelyn sijasta 34 viikon työskentelyä. Nämä toimenpiteet valtiokuntamme käsityksen mukaan vähentävät köyhyyttä. Lyhytaikaisen työn vastaanottaminen tulee myöskin kannattavammaksi. Takautuvasti myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttamista työttömyysturvan takaisinperinnöistä luopuminen merkitsee pientä työkyvyttömyyseläkettä saavien asemaan selvää parannusta.

Arvoisa puhemies! Huomaan nyt, ettei ole varmaan mitenkään mahdollista kaikkia yksityiskohtia tässä edes luetella läpi. Tämä lakikokonaisuus sisältää muistaakseni lähes 150 pykälää (Ed. Stenius-Kaukonen: 250!) — 250 pykälää, niin se meni — joten voitte arvata, että kun niistä varsin moneen on tullut muutoksia, niin ei ole teknisesti eikä käytännöllisesti mahdollista mennä kovin yksityiskohtaisesti tässä esittelypuheenvuorossakaan läpi.

Totta kai kuultiin asiantuntijoita, kaikkia mahdollisia tahoja, mutta meidän valiokuntatyöskentelymme kannalta ehkä kaikkein merkittävimpään asemaan nousi perustuslakivaliokunnan lausunto. Siihen menen vähän myöhemmin. Viittaan siihen erityisesti osittaisen työmarkkinatuen ja työmarkkinatuen tarveharkinnan osalta muutenkin. Valiokuntamme pitää kuitenkin tämän esityksen puutteena sitä, että tähän ei sisälly uudistuksen sukupuolivaikutusten arviointia, vaikka niitä vaikutuksia kovin monessakin kohdassa on.

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että Suomesta puuttuu paljon pienyrityksiä. Joskus on käytetty sellaistakin lukua, että 300 000 pienyritystä mahtuisi tähän maahan mukavasti lisää. Suomalaiset mieluummin työskentelevät toisen työssä kuin perustavat pieniä omia yrityksiä. Siihen, että tilanne on edelleen tämmöinen, yksi syy voi tietysti olla siinä, että yrittäjien työttömyysturva ei ole mitenkään riittävän hyvä. Se on tietysti kansainvälisesti vertaillen Suomessa hyvä, koska yrittäjien työttömyysturva sinällään on harvinaisuus. Mutta kun pienyrittäjistä tässä yhteydessä on erityisesti kannettava huolta, niin useinhan on se tilanne, että palkansaaja siirtyy ja häntä houkutellaan pienyrittäjäksi, mutta jos se ei sitten niin hyvin sujukaan ja haluaa palata palkansaajaksi, niin tätä statuksen muutosta meidän työttömyysturvalainsäädäntömme ei ole riittävästi ottanut huomioon eikä tavallaan arvosta näitä siirtymiä yhdenvertaisella tavalla.

Näyttää selkeästi säännösten valossa siltä, että on helpompaa siirtyä palkansaajasta yrittäjäksi kuin yrittäjästä palkansaajaksi silloin, kun puhutaan työttömyysturvasta. Sillä on merkitystä pienyrittäjille, koska yrittäjäriski on kuitenkin olennainen ja se on vaikea kantaa. Pienissä yrityksissä, usein ehkä yhden tai muutaman henkilön yrityksissä, puhutaan niin pienistä tuloista kuitenkin, että tämä asia on aivan selvä. Valiokuntamme teki tästä yrittäjien asiasta lausuman, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin yrittäjien työttömyysturvan pikaiseksi parantamiseksi."

Sitten tähän työttömyysturvan lisäpäiväoikeuteen. Meillehän on annettu niin sanottu Puron neljäs paketti, joka on kolmikantaisesti valmisteltu. Jo yksityisalojen työeläkkeitä koskevien säännösten uudistamisen yhteydessä tuotiin eduskunnalle esitys, jossa on ehdotus ikääntyneiden henkilöiden pitkäaikaisen työttömyysturvan siirtämisestä eläkejärjestelmästä työttömyysturvajärjestelmään. Tähän liittyy se, että tätä hoidetaan lisäpäivillä työttömyysturvan puolella.

Tämä uudistus, jossa työttömyyseläke nyt poistetaan ja tilalle tulee lisäpäiväjärjestelmä, ei kuitenkaan tulisi koskemaan yrittäjiä eikä työmarkkinatuen piirissä olevia henkilöitä. Tässä suhteessa on siis kysymys heikennyksestä nykytilanteeseen verrattuna. Lisäpäivien aikaisen päivärahan ansio-osakorotuksen osalta tietysti myöskin ongelma on se, että sitä maksettaisiin vain ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä oleville. Näitten selkeitten heikennysten johdosta valiokuntamme on tässäkin päätynyt tekemään lausuman, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää edellytykset laajentaa työttömyysturvan lisäpäiviin ja korotettuun ansio-osaan oikeutettujen piiriä siten, että yrittäjät, peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajat tulisivat niihin oikeutetuiksi."

Erorahahan korvataan tässä ehdotuksessa korotetulla ansio-osalla. Siitä voidaan todeta, että siinä erorahaan verrattuna on semmoinen heikennys, että erorahaan oikeutettuja ovat olleet myös peruspäivärahan piirissä olevat. Nyt, kun he jäävät tästä pois, heikennys heidän osaltaan on selviö. Äsken lukemani lausuma kattaa myöskin tämän problematiikan, ja olemme pitäneet hyvin tärkeänä tuoda sitä esille.

Työmarkkinatuen tarveharkintakokonaisuus, onpa sitten kysymyksessä puolisoiden tulojen kanssa yhteensovitus taikka vanhempien tulojen kanssa yhteensovitus, oli valiokuntakäsittelyn ehkä kaikkein mielenkiintoisinkin osa-alue, älyllisestikin ehkä kaikkein haastavin. Tässä haluan erityisesti tuoda esille perustuslakivaliokunnan lausunnon. Mehän tietysti tässä salissa kunnioitamme tätä valiokuntaa viimeisen sanan sanojana näissä kysymyksissä, mutta tältä kohdin on sanottava, että helppoa läksyä emme perustuslakivaliokunnalta saaneet. Valiokunnan lausunto oli osin ehkä jopa vaikeaselkoinen, ja erityinen jumppa käytiin osittaisen työmarkkinatuen kanssa.

Itse näen niin, että perustuslakivaliokunnan kannanotto työmarkkinatuen tarveharkinnasta oli erittäin merkittävä ja se avaa työttömyysturvan rakenteen uudelleenarvioinnin erityisesti työmarkkinatuen osalta. Kun perustuslakivaliokunta korostaa työmarkkinatuen yksilöllistä luonnetta, poistuu se peruste, joka erottaa työmarkkinatuen työttömyyden peruspäivärahasta.

Kun mielikuvituksen antaa hieman laukata, voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksei syyperusteisen perusturvan muotoja esimerkiksi työttömyysturvan ja sairausturvan osalta yhdistettäisi yhdeksi perusturvaksi ja etuuksiltaankin samaksi sekä tason että keston suhteen. Tämä voisi tulevaisuudessa virtaviivaistaa meidän portaittaista järjestelmäämme ja helpottaa sen osien hallintaa. Nyt meillä joudutaan säätelemään paljon, kirjoittamaan pykäliä esimerkiksi sen varalle, jos ihminen kesken työttömyyden sairastuu. Siis joudutaan säätelemään aina sitä, millä ehdoilla mistäkin tuutista rahaa tulee. Siihen ei ole mitään perustetta siltä kannalta katsottuna, että molemmissa tapauksissa on kysymys perustasoisesta turvasta.

Voidaan sanoa, että tämä yksilöllisen turvan vaatimus on aika merkittävä muutos perustuslakivaliokunnan linjauksissa, mutta valiokunta on puolustanut sitä sillä, että perusoikeusuudistus on tässä välillä tapahtunut tosiasia. Nyt tarjoutui ensimmäisen kerran mahdollisuus arvioida työttömyysturvalainsäädäntöä uuden perusoikeusuudistuksen pohjalta. Todellakin puolisoiden tulojen kanssa yhteensovituksen osalta perustuslakivaliokunta sanoo, että ehdotuksen mukainen tarveharkinta "ei ole vaivatta sopusoinnussa perusoikeuksien yksilöllisen luonteen kanssa". Me olemme valiokuntana tietysti tähän näkemykseen yhtyneet.

Tarveharkinnassa, jossa puolison tulot otetaan huomioon, on sukupuolisyrjintää, koska elävä elämä menee niinpäin, että tämän johdosta nimenomaan työttömät naiset joutuvat kärsimään ja saavat alempaa työmarkkinatukea kuin muutoin saisivat. Tarveharkinnan poistamista puoltaisivat myös sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat. Arvoisa puhemies! Olemme nostaneet tämän asian kolmanneksi ponneksemme, ja se kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää edellytykset poistaa työmarkkinatuen saajan puolison tuloihin ulottuva tarveharkinta." Kun asian käsittelymme tulee tavallaan kahden eduskunnan väliseen taitteeseen, tietysti nämä ponnet on tarkoitettu saattelemaan seuraavaa hallitusta toimimaan. Kuriositeettina voin mainita, että valiokuntakäsittelyn aikana eräs kollega nosti käden ylös ja sanoi, eikö tuohon nyt voisi kuitenkin panna, että asteittain tämä muutos tehtäisiin. Mutta näin me sen kuitenkin uskalsimme muotoilla, että koko tarveharkinta joutaisi uudelleenarvioitavaksi.

Arvoisa puhemies! Sitten osittaiseen työmarkkinatukeen. Tästä sanoisin sen, että perustuslakivaliokunta oli nostanut tämän ponsiosastoonsa, joten tämä oli semmoinen pakollinen kuvio myös meidän valiokunnassamme. Tässä on siis kysymys työmarkkinatuen saajan ja hänen vanhempiensa tulojen yhteensovituksesta. Tämänhetkinen tilanne on hyvin kaavamainen, ja se ei kelpaa perustuslakivaliokunnalle jatkon osalta. Se vaati meiltä muutosta tähän hallituksen esitykseen niin, että työmarkkinatuen määrän alentaminen suhteutetaan kyseisen työnhakijan todelliseen taloudelliseen tilanteeseen vanhempiin nähden, joiden taloudessa hän elää.

Tämä kannanotto edellyttää osittaisen työmarkkinatuen muuttamista tarveharkintaiseksi. Siinä mielessä tietysti perustuslakivaliokunnan kanta oli mielenkiintoinen, koska mehän emme ole mieltäneet, että työmarkkinatuki olisi tarveharkintainen niin kuin joku sosiaaliapu, vaan se on syyperusteinen turva. Jouduimme tavallaan tällaisen yllätyksen eteen, että meidän pitikin ruveta muotoilemaan työmarkkinatuesta tässä kohtaa sosiaaliavun luonteen sisältävää etuutta. Mutta koska sitten huoltovelvollisuutta ei kuitenkaan voi vanhemmilla täysi-ikäisiin lapsiinsa nähden olla, niin tähän jäi semmoinen 3 momentti tämän pykälän kohdalle, joka tarkoittaa sitä, että vaikka siinä euromääräinen yhteensovitusraja tuleekin, niin jos tosiasiallinen tilanne on se, että vanhemmat eivät tue tätä työmarkkinatuella olevaa henkilöä, silloin hänen työmarkkinatukeaan ei vähennetä sinä aikana, jona hän ei osallistu näihin aktiivitoimenpiteisiin. Puhun nyt vain siitä työmarkkinatuesta, jossa tehdään alenema työmarkkinatuen perusmäärään pykälissä mainituista syistä johtuen.

Tämä oli kova ehkä riidan aihe tai vääntö tai ainakin erimielisyyksienkin aihe, nimenomaan tämä pykälä, valiokunnan sisäisissä mittelöissä, ja tarvitsimme siinä ryhmyrien apua. Voisi sanoa, että vaikeimmaksi yksittäiseksi kysymykseksi varmaan muodostui se, että kun työmarkkinatuki maksetaan osittaisena eli 60 prosentin suuruisena, jos sitä alennetaan tänä päivänä, niin tässä uudessa ja nyt päätökseksi tulevassa laissa se alaraja on 50 prosenttia. Toisaalta siihen tuli nyt instrumentiksi tämmöinen liukuma, mikä tarkoittaa, että jos vanhemmat suostuvat työmarkkinatuella olevaa lastansa tukemaan, niin sitten heidän tulonsa otetaan liukuvasti huomioon. Tältä kohdalta, arvoisa puhemies, me muutimme huomattavasti hallituksen esitystä, niin kuin jo sanoinkin.

Sovitellun päivärahan osalta suurin ongelma on siinä, että sen kohdalta nyt maaliskuun lopussa täyttyy ensimmäisten osalta enimmäisaika, ja tuposopimuksessa oli sovittu, että kolmikantaisesti tätä selvitystyötä jatkon osalta kuitenkin tehtäisiin ja sen määräaika päättyy 31.5.2003. Tästä syystä johtuen valiokunta sai sellaisen muutoksen aikaan, että sovitellun päivärahan kestoa jatketaan yli tuon työryhmän työskentelyajan eli syyskuun loppuun saakka. Tämä muutos tehtiin voimaantulosäännökseen eikä lähdetty tämän pykälän sisällä pidentämään sitä aikaa. Tämä nyt pelastaa erityisesti naisia ja vanhempia naistyöntekijöitä, heitä on noin tuhannen henkilön verran. Tämä oli kyllä hyvä muutos hallituksen esitykseen.

Arvoisa puhemies! Työssäkäyntialueen osalta perustuslakivaliokunta on tähdentänyt sitä, että työttömiltä ei voi edellyttää työssäkäynnin esteiden poistamista laajemmin kuin mitä hänen asuinpaikaltaan työssäkäyvät yleisesti menettelevät. Perustuslakivaliokunta oli tässä tavallaan tämän linjauksen vetäjänä, ja valiokuntamme korostaa, että perustuslain kansalaisille turvaamaa oikeutta vapaasti valita asuinpaikkansa tulee yksittäistapauksessa suojata siten, että säännöstä työssäkäyntialueesta ja siihen liittyvää työn vastaanottovelvoitetta sovelletaan työnhakijan perusoikeuksia korostavalla tavalla. Me yritimme kyllä jumpata aika paljon, ja olisin ainakin henkilökohtaisesti ollut tältä osinkin valmis tekemään ihan oman pontensa tämän asian osalta, koska erittäin monet työttömät henkilöt ovat joutuneet karenssille ihan kohtuuttomissa tilanteissa. Kun tuolla haja-asutusalueella esimerkiksi ei ole mitään julkista liikennettä, he ovat tavallaan saaneet nahassaan maksaa sen, että julkista liikennettä ei ole. Se ei voi olla tarkoitus, ja itse toivon, että tämä linjaus, mikä tässä on otettu, tulee auttamaan tulevia tapauksia kohtuullisempiin ratkaisuihin.

Sitten tästä työttömyysturvan ja opintotuen yhteensovituksesta. Valiokunta totesi tämän muuntokoulutuksen osalta, että nyt ratkaisua pitäisi lähteä löytämään sillä lailla, että opintosuunnitelmat saataisiin sellaisiksi, että oikeus opintotukeen myös niissä aina voisi täyttyä. Tältä osin meillä on lausuma, joka kuuluu puolestaan seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin selkeyttääkseen työttömyysturvan ja opintotuen saamisedellytyksiä väliinputoamistilanteiden estämiseksi." Tällä hetkellä siis työttömyysturvan ja opintotuen välillä on ongelmia.

Muihin huomioihin sitten. Tässä laajassa uudistuksessa yleisperustelujen osalta jo loppu häämöttää.

Otan esille tämän vaatimuksen, että työnhakijalle on työtä tai koulutusta tarjottaessa varattava kohtuullinen aika lastenhoidon järjestämiseen. Soveltamiskäytännössä kohtuullista aikaa on tulkittu muutamaksi viikoksi, pääsääntöisesti kahdeksi viikoksi. Me toteamme valiokunnassa, että lasten päivähoidosta annetun lain mukaan kunnalla on kuitenkin velvollisuus hoitopaikan järjestämiseen, jos lapsen huoltaja hakee lapselleen kunnan järjestämää hoitopaikkaa, ja on kohtuutonta, että jos kunta ei järjestä lapselle hoitopaikkaa, sen negatiiviset seuraamukset jälleen työnhakija kärsii nahassaan työttömyysturvan menetyksenä. Tältä osin teimme seuraavasti kuuluvan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ohjeistaakseen työvoimaviranomaisia siten, että työvoimaviranomaiset pidättäytyvät langettamasta työttömälle työnhakijalle etuuden menetystä ajalle, jonka kunta tarvitsee lapsen hoitopaikan järjestämiseen." Tämä on viides ja viimeinen ponsi tai lausuma. Oma arvioni näistä lausumista on se, että nimenomaan viimeinen lausuma on niistä kaikkein konkreettisin ja on toimeenpantavissa välittömästi lain tultua voimaan. Se on siis suoraan käytäntöön menevää muutostekstiä.

Sitten oikeastaan haluaisinkin lopettaa toteamalla vain sen, että meillä on suuria ongelmia kyllä työllisyyspolitiikan hoitamisessa siinä mielessä, että valitettavasti on nyt päässyt käymään niin, että meidän työvoimahallintomme ei pysty näiden runsaiden muiden velvoitteittensa johdosta — työvoimapoliittisen koulutuksen ym. toimenpiteiden johdosta, niiden pyörittämisen ja järjestämisen johdosta — enää ensisijaisesti välittämään työtä ihmisille, mikä kuitenkin on ollut aikaisemmin niiden primääri tehtävä, ensisijainen tehtävä. Jollakin tavalla paluuta juurille tässä nyt tarvittaisiin, mutta tietysti vaihtoehtoja ei ole niin kauheasti ollut. Se, että meidän työvoimahallinnostamme on tullut tavallaan enemmän sosiaalitoimisto työttömille, on ollut myöskin tämän massiivisen työttömyyden sanelema juttu.

Puhetta ryhtyy johtamaan puhemies Uosukainen.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

En nyt tiedä, pitäisikö sanoa herra vai rouva puhemies! — Rouva puhemies! Nyt tiedän, kun rouva puhemies istuutui paikalleen.

Tämä työttömyysturvalakipaketti on todella iso paketti, mutta tosiasiassahan me emme olleet muuttamassa paljon mitään, vaan tämän tarkoitushan oli kirjoittaa vain yhteen lakiin vanhat pykälät eri laeista. Kun esitys tuli eduskuntaan, muutoksia piti oikeastaan olla vain siltä osin kuin esitys sisältää edellisen tupokierroksen yhteydessä sovittuja asioita. Nyt, kun me olemme tämän saaneet valmiiksi, tässä on muutettu paljon enemmän joidenkin suureksi kauhuksi kuin oli tarkoitus, mutta tietysti, jos me ajattelemme, mitä työttömyysturvalaille kaiken kaikkiaan pitäisi tehdä, tämähän pitäisi vielä kerran kirjoittaa kokonaan uudestaan ja muuttaa koko lain henki kieltolaista asiakasmyönteiseksi laiksi, asiakaslähtöiseksi laiksi, jossa asiakas on työtön henkilö.

Myönteisellä asenteella, kun sanalle kannustus annettaisiin myönteinen sisältö — otetaan kädestä kiinni, tuetaan, neuvotaan, autetaan silloin, kun tarvetta on — voitaisiin saada aivan erilainen tulos myöskin aikaan. Nyt tässä on edelleen sanalle kannustus annettu ed. Zyskowiczin toivoma sisältö: kannustus tarkoittaa sitä, että annetaan keppiä. Jos et tee niin kuin viranomaiset haluavat, saat keppiä. En usko tämän tyyppiseen kannustukseen, uskon siihen, että ihmiset toimivat oman ja yhteisen edun hyväksi silloin, kun heitä siinä tuetaan.

Miksi tällaista puhetta tässä pidän? Olen paljon yrittänyt auttaa ja neuvoa ihmisiä, joiden omat voimat ovat todella heikot, jotka eivät pysty eivätkä kykene tekemään työtä, vaikka haluaisivat, eivätkä saa työtä, vaikka haluaisivat. He joutuvat sellaisiin ongelmiin ja viidakkoon, josta he eivät usein selviä. Lopputulema on se, että heidän toimeentulonsa ei ole turvattu, ja se johtaa usein entistä vaikeampaan tilanteeseen. Mielestäni pitäisi ymmärtää, että "ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista". Jos tästä lähtökohdasta yritettäisiin tukea ihmisiä, niin silloin myöskin tulokset olisivat aivan toisenlaisia.

Mutta tämä työttömyysturvalaki on kirjoitettu kyllä aivan toisessa hengessä. Kun katsotaan esimerkiksi lukua 2 kohdasta "Työtön työnhakija" ja siitä eteenpäin, ennen kaikkea aloittaen 3 §:stä, kaikki alkaa sanoilla "henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen". Päätoimisella opiskelijalla "ei ole oikeutta työttömyysetuuteen", ja päätoimisesti opiskelevan henkilön opiskelua pidetään päätoimisena siihen ja siihen saakka, ja sitten yhtäkkiä taas ruvetaankin luettelemaan, milloin henkilö ei ole päätoiminen opiskelija. "Työnhakija ei ole työmarkkinoiden käytettävissä", ja sitten alkaa kohta työnhakijasta, joka "ilman pätevää syytä on eronnut työstään". Miksei olisi voitu kirjoittaa, että työnhakijalla "on pätevä syy erota työstään" määrätyissä tilanteissa? No, ehkä en tätä pidemmälle jatka, mutta tämä itseäni kiusaa, kun olen tätä lakia nyt, näitä 250:tä pykälää, lukenut. Tämä lähtökohta on paljolti sellainen, että työtön työnhakija on rikollinen, jota pitää rangaista, kepittää.

Valiokunnan puheenjohtaja varsin perusteellisesti jo selvitti näitä muutoksia, mitä tähän on tehty. Kaikkein tärkeimpänä parannuksena pidän tuposopimuksessa sovittua työssäoloehdon paluuehdon lyhentämistä 10 kuukaudesta 8 kuukauteen. Enemmänkin olisi voitu tehdä, mutta vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on arvioinut, että tämä työssäoloehdon pidentäminen aikanaan on ollut kaikkein eniten köyhyyttä ja syrjäytymistä aiheuttanut pykälä, ja nyt kun tässä otetaan ensimmäinen askel toiseen suuntaan, niin se on hyvä.

Valiokunnan tekemistä muutoksista ehkä merkittävin on se, että yhdistelmätukityössä — mitenkä sen nyt osaisi selittää yksinkertaisesti — muussa kuin siinä tilanteessa, että työnantajalle maksetaan sekä työllistämistuki että työmarkkinatuki, työssäoloehto kertyy täysimääräisesti eikä vain puolelta ajalta. Tämä oli kyllä erittäin vaikean väännön tulos. Kun asia oli kertaalleen sovittu, niin sen jälkeen se revittiin auki ja alettiin uudestaan sopia. Mutta onneksi lopulta sitten uuteen sopimukseen päästiin.

Ylläpitokorvaus myöskin kuntouttavassa työtoiminnassa oleville on tärkeä yhdenmukaisuutta edistävä asia. Muutos osittaiseen työmarkkinatukeen, jota puheenjohtaja selvitti perusteellisesti, oli erittäin tärkeä, vaikka en tätä rakennetta nyt kyllä kauhean hyvänä pidä, mikä tässä on, ja vähän kauhulla odotan, mitä tästä vielä voi seurata. Mutta tämä muutos, mikä nyt tähän osittaiseen työmarkkinatukeen on tehty, tarkoittaa käytännössä sitä, että suurin osa nuorista — tai eivät he nuoria ole vaan aikuisia lapsia, jotka asuvat vanhempiensa luona — tulee saamaan täyden työmarkkinatuen, kun he nyt ovat saaneet 60 prosenttia. Mehän saimme listan kotona asuvista "lapsista". Vanhin oli 62-vuotias. Pidän kyllä tilannetta täysin kohtuuttomana. Eläkkeellä olevat, yleensä leskiäidit taikka nuorempien kohdalla, joiden asioihin itse olen joutunut tutustumaan, yleensä pienituloiset äidit ovat todella hankalassa tilanteessa, koska joutuvat useimmiten lasten terveyteen liittyvien ongelmien takia huolehtimaan lapsista aikuisina. He tekevät sen mielellään, mutta olisi kohtuullista, että heillä olisi myöskin toimeentulo järjestetty niin, että tämä hoituu. Nyt nämä tulorajat jo tarkoittavat sitä, että varmasti suurin osa niistä lapsista, jotka saavat osittaista työmarkkinatukea, tulee saamaan täyden tuen.

Sovitellun päivärahan jatko oli myöskin tärkeä asia.

Vielä muutama ihan pieni mutta tärkeä asia, joita valiokunnan puheenjohtaja ei tuonut esille, esimerkiksi se, kun työtön sairastuu. Jo kymmenen vuotta sitten saatiin alkukarenssi pois. Näin kauan on mennyt siihen, että nyt saimme sitten valiokunnassa jälkikarenssin pois. Eli kun sairas parani ja muuttui jälleen työttömäksi, niin hänelle tuli karenssi sen sairauden jälkeen, ja nyt tämä karenssi saatiin pois. Oli myöskin eräitä muita asioita, joita en nyt tässä kuitenkaan lähde luettelemaan, koska aikaa näkyy jo kuluneen runsaasti.

Lopputulemana: Siihen, mitä alun perin ajateltiin, on saatu monia pieniä mutta tärkeitä asioita aikaiseksi. Mutta jatkoa ajatellen kaikkein ongelmallisimpana pidän ensinnäkin niiden nuorten tilannetta, jotka joutuvat keskeyttämään opinnot, jotka eivät pääse niissä eteenpäin. Heitä tämä keppilinja kohtelee kaikkein kalseimmin. He joutuvat erittäin pitkiin karensseihin.

Toinen ryhmä, joka tulee olemaan todella ongelma, joka vaatii erilaisia pelastusoperaatioita, siitä olen aivan varma, ovat 50 ja sen jälkeen syntyneet, jotka nyt voivat saada tämän lisäpäiväoikeuden, mutta eivät voi enää saada työttömyyseläkettä. Tässä pelkään, että väliinputoamistilanteita tulee. Tämän asian korjaamiseksi on ryhdyttävä välittömästi toimiin, joilla pystytään löytämään keinot, että he eivät syrjäydy eivätkä putoa vuosikausiksi, kun ei työtä ole tarjolla, työmarkkinatuen varaan. Mutta työ olisi ensisijaista näillekin ihmisille; moni pystyisi tekemään jotain, kun työtä olisi tarjolla. Toivon, että tässä voimme edetä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnostuin tästä mietinnöstä hyvin monessa eri katsannossa. Kun puhemiesneuvostossa kuulin siitä, että tämä on 30 sivua paksu painettuna, ajattelin, että tuollaisesta aiheesta 30 sivua, siinä täytyy olla jotakin mielenkiintoista. Ja, arvoisa puhemies, nyt kun on ollut tilaisuus varttitunti tähän tutustua, tämä elävästi muistuttaa liikennevaliokunnan mietintöjä eräässä suhteessa, ei sisällön puolesta, mutta siinä suhteessa, että 250 pykälästä 60 pykälää muuttuu eduskunnan käsittelyn aikana, ja kysymys on lainsäädännön kodifioinnista, siis kodifioinnista, jonka nimenomaan hallituksen esityksenä pitäisi ollaan vihonviimeiseen pisteeseen saakka täydellisesti tehty. Tässä se perusidea, minkä takia tähän on ryhdytty, ei ole toteutunut lainkaan. (Ed. Stenius-Kaukonen: Aivan!)

Eli eduskunnasta on tullut lainvalmistelukunta — sellainenhan joskus maailmassa kai oli, ei kai, vaan oli — siis todellinen lainvalmistelukunta, joka tekee tämmöisen kodifiointityön vihonviimeiseen pisteeseen saakka niin, että ... (Ed. Stenius-Kaukonen: Ikävä kyllä, ei päästy viimeiseen pisteeseen saakka vieläkään!) — Tässä kuitenkin pitää olla piste jossakin lopussa. — Perustuslakivaliokunta ensinnäkin antaa lausunnon, ja ne ovat hyvin etevänoloisia nykyisellään, vaikuttavat todella asiantuntemuksella tehdyiltä ja erikoisesti sen takia, että kysymys on uuden perustuslain huomioon ottamisesta, jolloinka siinä tulee jo pykälärutiini, että tietyt asiat täytyy olla siellä asiassa sisässä, das Ding an sich, niin kuin saksalainen sen sanoisi.

Sitten tullaan siihen, mitä tällaisesta jää kouraan. Ensinnäkin, kun kuunteli valiokunnan arvoisan puheenjohtajan esittelyä, siinä oli yksi myönteinen asia ja kaikki muut kielteisiä asioita. Sitten kun kuunteli suuresti arvostamani ed. Stenius-Kaukosen esittelyä, jossa oli näitä ei-ei-ei-ei-ei-ei-selostuksia, niin, arvoisa puhemies, tekisi mieleni tehdä ehdotus lain uudeksi nimikkeeksi: "Laki turvattomuudesta työttömyyden kohdatessa". (Ed. Stenius-Kaukonen: Hyvä ehdotus!) Toisin sanoen tässähän juuri kuvataan sitä, että jos työttömyys kohdalle sattuu, miten turvaton olo itse asiassa sen jälkeen on, koska sanotaan joka puolelta, että ei, ei, ei, ei.

Sitten, arvoisa puhemies, kun katsotaan, mikä on loppusaanto tästä mietinnöstä, niin täällä sitten loppuhuipentuma on sivulla 30, viisi erilaista pontta, joista yksi on täysin substanssiin menevä ja suoraan toimenpiteisiin johtava, niin kuin tässä kuulimme, ja muut ovat sellaisia, että itse asiassa täytyisikin ryhtyä toimenpiteisiin koko tämän substanssipuolen kehittämiseksi. Vielä kun todetaan se, että minkäänlaista ministeriä ei näytä kuullun asiantuntijana tässä valmistelutyössä, mikä merkinnee sitä, että mitään todella merkittävää ei tässä yhteydessä ollut tarkoituskaan esiin kaivaa, niin ennakkomainoksiin nähden täytyy kai päätyä johtopäätökseen, että parempaakin voisi olla.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Pulliainen kyllä osui aika ytimeen näissä kommenteissaan. Ensinnäkin, mitä tulee lain nimikkeeseen, niin hänen ehdottamansa olisi tällä hetkellä oikeampi nimi. Toki kyllähän tämä monessa suhteessa myöskin antaa turvaa työttömälle, kyllä se täältä löytyy, mutta sitten on näitä ei-pykäliä lukematon määrä.

Ministeri Perho on jo tehnytkin tästä sen johtopäätöksen, mikä tästä pitää tehdä, eli hän on asettanut uuden työryhmän valmistelemaan käsitteiden yhdenmukaistamista. Se on tarpeellista, koska esimerkiksi perhe-käsite eroaa eri laeissa erittäin paljon, ja yhdenmukaistamista ei ole tässä vielä tehty. Kun ministeri Perhon asettama työryhmä jatkaa tätä työtä, mielestäni pitäisi kyllä ennen kaikkea myöskin mennä tähän sisältöön ja kirjoittaa tämä laki kyllä aivan toisessa hengessä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Se unohtui minulta tästä, mitä kerkisin vilkaista, että siis käsitteistön kodifioidussa laissa täytyy olla eksakti ja sen täytyy olla sekä vertikaalinen että horisontaalinen, niin että kun käsite tulee lainsäädännössä vastaan, se on kaikkialla saman sisältöinen.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä on pidetty monimutkaisena, tulkinnanvaraisena ja se on sijoitettu moniin lukuisiin eri lakeihin. Tavoite on ollut, että sosiaaliturvalainsäädäntöä halutaan yksinkertaistaa ja selkeyttää. Tahtoo vain käydä niin kuin korpille tervatulla laiturilla, että kun nokka irtoaa, jää pyrstö kiinni, eli kun yhdessä kohdassa laki selkeytyy, toisessa kohdassa laki heikkenee ja monimutkaistuu. Aina löytyy uusia väliinputoajia.

Tämän työttömyysturvalain tarkoitus oli koota samojen kansien väliin koko työttömyysturvaa koskeva lainsäädäntö. Tarkoitus oli koota tähän lakiin nykyisin eri laeissa olevat, työttömyyden aikaista toimeentuloturvaa koskevat säännökset. Esityksen piti olla lainsäädäntötekninen.

Perustuslakivaliokunta kuitenkin pohti lakia perusoikeuksien kannalta. Perusoikeudethan olivat tulleet voimaan viime vuosikymmenellä sen jälkeen, kun lain pohjana olevat, aikaisempaa työttömyysturvaa koskevat lait oli säädetty. Tämä aiheutti suuria vaikeuksia sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, koska perustuslakivaliokunnan sanonnatkin olivat sen verran epämääräisiä, että syntyi valiokunnassa tulkintaeroja. Syntyipä väliin joillekin sellainenkin käsitys, onko perustuslakivaliokunnan kannanotto käytännölle täysin vieras.

Meillä oli edessä muutamia pykäliä, joissa hallituksen esityksen pykälä täytyi perustuslain vastaisena hylätä ja jouduttiin itse rakentamaan pykäliä. Se on taas hankalaa, koska valiokunnalla ei ole valmistelukoneistoa, ja tässä yhteydessä täytyy antaa suuri kiitos meidän valiokuntaneuvoksellemme. Välillä on jopa tilanne, että nostamme kädet ylös ja poukkaamme lain takaisin ministeriöön uudelleen valmisteltavaksi. Valiokuntaa häiritsi myös se, että tällainen laki annettiin budjettilakina, vaikka siihen ei olisi ollut pakottavaa tarvetta, etenkin kun vanha eri laeissa oleva työttömyysturva oli olemassa.

Onneksi työ vietiin loppuun. Tulos on monessa kohtaa kompromissi, mutta kaiken kaikkiaan kohtalaisen hyvä. Se ei, pääsääntöisesti ainakaan, huononna työttömyysturvaa moneltakaan kohdalta vaan toi työttömien kannalta pieniä parannuksia. Poikkeuskin kuitenkin löytyy: ikääntyvien yrittäjien kohdalta valiokunta tekikin ponnen, että hallitus selvittää yrittäjien asian mahdollisimman pian.

Lopuksi voin todeta saman, minkä ed. Pulliainen äskeisessä puheenvuorossa totesi, että tämä oli valiokunnalle kova urakka. Tässä oli 30 sivua, yli 250 pykälää, joista ed. Pulliaisen laskelman mukaan ja omankin laskelmani mukaan 60 pykälää muuttui eduskunnassa, ja meillä valiokunnassa oli lukuisia käsityksiä vielä siitä, miten ne piti muuttaa.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tokihan on niin laajasta asiakokonaisuudesta kysymys, että tähän täytyisi todella käyttää paljon aikaa, mutta tästä paikaltani haluan vain todeta, että tämä on merkittävä asiakokonaisuus. Yhdyn siihen huoleen, mikä tässä edelleen jää olemaan, että tämän lain henki on kovasti ei-sanalla alkavaa, kovasti haetaan vaan sitä, millä tavalla voidaan sanktioida, ja tuntuu siltä, että asiakaslähtöisyys ja myönteinen asenne jää edelleen tästä puuttumaan.

Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa käsiteltiin tätä asiaa, ja iloitsen suuresti, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on niin perusteellista työtä tehnyt kuin tässä ajassa voi tehdä. Nuo lausumaehdotukset, mitkä sinne ovat tulleet, puuttuvat niihin kaikkein kipeimpiin ja, sanotaan, suurimpiin ongelmakohtiin, esimerkiksi työmarkkinatuen tarveharkintaan. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntakin kantoi huolta siitä, että se on erittäin ongelmallinen, kun puolison tuloihin kytkeytyy tarveharkinta. Se tuntuu tänä päivänä erittäin epäoikeudenmukaiselta, kun tiedämme erillisverotuksenkin olemassaolon. Siinä mielessä on erinomainen asia, että lausumaehdotus saatiin siihen, samoin esimerkiksi se, että työttömyysturvan ja opintotuen yhteensovittamisesta on nyt lausuma.

Itse olisin toivonut, että myöskin nuorten työmarkkinatukeen olisi saatu mahdollisesti lausuma. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa erityisesti kannettiin huolta näistä nuorista, alle 25-vuotiaista, eli siitä, millä tavalla heidät saadaan yksilöllisten palveluiden piiriin sillä tavalla, että työvoimatoimisto todella auttaa heitä pääsemään tällä tavalla oikeaan paikkaan. Ei voi olla niin, että nuori saa sanktioita siitä, jos hän ei ole ymmärtänyt hakea vähintään kolmeen koulutuspaikkaan. Informaation puutetta on paljon, ja näen, että tästä olisi kyllä pitänyt olla ihan lausuma.

Kun nyt on tämä työryhmä asetettu, erityisesti sen tavoitteena tulisi olla tutkia valiokuntien lausunnot, perustuslakivaliokunnan ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnot, mutta totta kai myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan esille nostamat kipukohdat. Esimerkiksi käsite työssäkäyntialue on noussut erittäin ongelmalliseksi ja hankaloittaa myöskin, ja sitä kautta voi tulla sellaisia sanktioita, joita voisi ehkäistä, jos tuo määrittely olisi selvitetty.

Veijo  Puhjo  /vas:

Arvoisa puhemies! Varasin puheenvuoron sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan Vehkaojan puheenvuoron johdosta, kun hän mainitsi, että perusoikeuksien tultua voimaan perustuslakivaliokunta sitten tarttui tässä lakiesityksessä siihen, että nämä perusoikeudet kaikin puolin toteutuisivat.

Täytyy kyllä sanoa, että perusoikeudet tulivat voimaan jo vuonna 1995 ja ne ovat edelleen samanlaisina uudessa perustuslaissa, sanamuotoja ei muutettu. Perustuslain voimaan tultua on tullut oikeastaan se aika, jonka jälkeen pontevammin on perusoikeuksien toteutumiseen perustuslakivaliokunnassa puututtu.

Tässä tapauksessa esiin nousi valiokunnassa työttömyysturvan alhainen taso muun muassa sellaisen käytännön esimerkin pohjalta, joka pani todella pohtimaan perusoikeuksien toteutumista: kotona asuva lapsi saa työmarkkinatukea, ja molemmat vanhemmat saattavat olla myöskin työmarkkinatuen saajia, jolloinka heillä ei ole mitään mahdollisuuksia huolehtia lapsesta. On ihan hyvä, että valiokunta nyt sitten otti tämän tärkeän asian huomioon, jotta saadaan edes tämä ryhmä paremmin toimeen tulevaksi.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Kun lyhyesti olen ehtinyt perehtymään tähän, niin täällä on erittäin mielenkiintoisia kannanottoja. On tarkoitettu todella hyvää, uskoisin näin, mutta millä tavoin sitten käytännön prosesseissa nämä pystytään toteuttamaan? Yksi on nimenomaan tämä yritystoiminnan lopettaminen.

Mutta erääseen asiaan itse kiinnitin huomiota: Ihan hiljakkoin kirjoitin erään valituksen sen johdosta, että henkilö ei pystynyt ottamaan vastaan työtä, kun ei ollut kulkuneuvoa, millä olisi pystynyt menemään sinne. Aika mielenkiintoisella tavalla täällä perusteluissa puututaan nimenomaan 15 §:n osalta lastenhoidon järjestämiseen ja kulkuvaikeuksien poistamiseen kohtuullisen ajan kuluessa jne. Nämä ovat erittäin mielenkiintoisia kannanottoja, joita varmasti moni kansanedustajakin tulee käyttämään niissä valituksissa ja muissa kanteluissa, joita näissä karenssiasioissa varmasti joudutaan tekemään.

Tämä 16 § on mielestäni myöskin aika mielenkiintoinen. (Ed. Stenius-Kaukonen: Minkä luvun 16 §?) — 2 luvun 16 §, "Koulutuksesta kieltäytyminen tai eroaminen". — Eli täällä viitataan hallintolainkäyttölakiin lähinnä siltä osin, että kun on oikeus valittaa, niin päätöstä ei saa panna täytäntöön, ennen kuin se on lainvoimainen. Siihenhän saattaa kulua hyvinkin pitkä aika, niin kuin me kaikki tiedämme. Millä tavalla se käytännössä sitten realisoituu?

Arvoisa puhemies! Sitten nämä lausumaehdotukset: Yleensä sanotaan, että niillä ei ole paljon merkitystä, ja useinhan ne ovat, että pitää selvittää jne., mutta tämä 5. lausumaehdotus on mielestäni nyt kyllä todella merkittävä ja sillä tavoin, että ulkopuolinenkin, joka ei ole ollut valiokunnassa, ainakin ymmärtää sen, että tämä on velvoittava ihan suorastaan. Eli jos on lastenhoito-ongelmia, silloin ei voida asettaa karenssia, jos ei kunta järjestä lapselle hoitopaikkaa. Tämä on minun mielestäni hyvin selkeästi sanottu. Ongelmana tässä saattaa olla se, että kun hallitus vaihtuu, miten näitä sitten noudatetaan.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Monta asiaa, joita tekisi mieleni kommentoida.

Parempi aloittaa viimeisestä, 5. ponnesta, jota pitkään väänsimme, tai emme sitä pontta vääntäneet pitkään, mutta tätä asiaa. Kun perustuslakivaliokunta sanoi 12 §:n osalta, että on otettava huomioon "työnhakijan kaikki seikat" ja siitä tehtiin ei 12 §:ään vaan 15 §:ään muutokset, niin itse en ollut tyytyväinen siihen momenttiin, jossa sanottiin, että lastenhoidon ja kulkuvaikeuksien korjaamiseen on annettava riittävän pitkä aika. Mielestäni se ei vastannut perustuslakivaliokunnan kannanottoa, mutta tällaisena se 2 momentti sinne kuitenkin jäi. Sitten todettiin, että mietinnössä sitten täsmennetään asiaa ja että on tilanteita, joissa ei tämä aikakaan yksin ole se, minkä on oltava "riittävä". Erityisen tärkeää oli lastenhoidon osalta juuri se, että kun tässä on kunnalla velvollisuus, niin se pitää ottaa huomioon, eikä voi rangaista tätä työnhakijaa, jos kunta ei hoida velvoitettaan.

Kulkuvaikeuksien poistamisen osalta haluan tässä yhteydessä vielä todeta sen, että perustuslakivaliokuntahan lähtee aivan selkeästi siitä, mistä perustuslaki lähtee, että suomalaisilla ja Suomessa asuvilla on oikeus valita asuinpaikkansa. Tämän oikeuden kunnioittaminen on otettava huomioon katsottaessa, onko henkilö perusteettomasti kieltäytynyt työtarjouksesta.

Kyllä näissä vielä paljon pohtimista on. Haluan vielä jatkaa jonkin verran, joten siirryn puhujakorokkeelle.

(Korokkeelta) Rouva puhemies! Haluan vielä jatkaa yrittäjien asemasta. Kun itse olen yli 25 vuotta hoitanut ihmisten asioita, niin minun luokseni on tullut moni ihminen kysymään, kun hänelle on käynyt huonosti, voiko näin käydä. Välillä sanon, että ei noin huonosti voi käydä kenellekään. Sanon, että tuokaa ne paperit tänne. Olen näitä yrittäjätapauksia näissä eläkejutuissa selvittänyt täällä puhujakorokkeellakin useaan kertaan. Mutta nyt haluan tätä asiaa vielä tässä yhteydessä korostaa, koska tämä työttömyysturva on usein se perälauta, jonka, kun ei eläkettä saa eikä sairauspäivärahaa saa, pitäisi toimeentulo turvata, jos muut katsovat, että henkilö on työkykyinen.

Ne tapaukset, missä kaikkein kehnoimmin on käynyt, ovat juuri yrittäjiä. Elikkä he eivät, kun ovat tarpeeksi pitkään olleet työttöminä elikkä kun on alkanut työttömyys ennen vuotta 94 tai ennen vuotta 96, voi saada esimerkiksi työmarkkinatukea ilman tarveharkintaa, vaikka heillä periaatteessa työssäoloehto täyttyy, kun ovat olleet 30—40 vuotta yrittäjiä, ja vaikka ovat tehneet työtä, taikka moni on ollut vielä ensin työntekijä ja sitten on siirtynyt yrittäjäksi, kun työsuhteessa tehty työ on loppunut. Näissä tilanteissa, vaikka tämä henkilö on todella tehnyt työtä, yrittäjän kohdalla katsotaan, että työssäoloehto ei ole täyttynyt. Toivon, että esimerkiksi ed. Vistbacka tutkii tätä.

Voimaantulosäännökseen, en nyt muista, mikä momentti, saatiin korjatuksi sellainen pieni ja pientä ryhmää koskeva kiusallinen kohta, että nyt näiltä henkilöiltä ei vaaditakaan tätä työssäoloehtoa. On sellaisia tilanteita, että he voivat ruveta saamaan työmarkkinatukea ilman puolison tulojen tarveharkintaa, kun ovat täyttäneet 55 vuotta aikoja sitten. Kun muut ovat saaneet, niin nämä työttömänä olevat yrittäjät eivät ole sitä saaneet. Tämä joukko kanssa, sanon, aikamoisen punnerruksen jälkeen saatiin tänne korjatuksi. Tarkoitan sitä punnerrusta, että täältä puhujakorokkeelta olen näistä asioista puhunut tämänkin eduskunnan aikana sentään lukemattomia kertoja.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen siitä, että valiokunnassa todella löytyi yksimielisyyttä siitä, että yrittäjien työttömyysturvaa pitää parantaa. Olisin tässä vaiheessa toivonut kyllä, että se olisi johtanut vielä muihinkin konkreettisiin tuloksiin, mutta tässä on nyt luotettava ilmeisesti tulevaan hallitukseen, että nämä asiat hoituvat.

Arvoisa puhemies! Tämä on niin iso ja tärkeä asia, että tässä riittäisi monesta muustakin kohdasta vielä puhumista, mutta ehkä toisessa käsittelyssä tähän palaan.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan pieni yksityiskohta vielä, koska arvostelin tavallani äsken perustuslakivaliokuntaa. Nykyinen käytäntöhän on, että on vietävä selkeät määräykset lain tasolle. Tämän linjauksen perustuslakivaliokunta myöskin vaatii. Tästä on nyt hyvä esimerkki sivulla 24, että syntyy sellainenkin pykälä kuin 11 luku 2 §, joka on todella yksityiskohtainen ja monimutkainen. Joskus tulee ihan mieleen, täytyykö lain tasolla todella olla noin yksityiskohtaiset määräykset.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota erääseen tärkeään asiaan eli työvoimatoimikunnan ja työttömyysturvalautakunnan ja Vakuutusoikeuden intressiedustuspohjaisuuteen. Valiokunta oli katsonut, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on tarpeen ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa hallituksen tehtävästä selvittää tämä intressiedustuksen tarkoituksenmukaisuus eri asteissa, ja näin kattavasti yksilön perusoikeussuojan toteuttamisessa on kirjattu tänne työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausuntoon tämä, mitä perustuslakivaliokunta on sanonut. Kyllä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta tietysti tämän nosti myöskin hyvin vahvasti esille. Kuulimme asiantuntijoita ja sen, kuinka suuren määrän esimerkiksi nämä toimikunnat joutuvat käsittelemään asioita lyhyessä ajassa. Huoli siitä todella, miten työvoimatoimistossa jää aikaa siihen kehittämis- ja ohjaustyöhön, täällä eri puheenvuoroissa on myöskin tuotu esille. Ihan valiokunnan puheenjohtajakin toi esille, että pääsääntöinen tehtävä olisi työn saaminen työttömille ja työnhakuohjelmien kehittäminen.

Tämä on todella ongelma, minkä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntakin nosti esille: työttömien mahdollisuuden saada nimenomaan työtä ja osallistua työllistymistään aidosti edistävään koulutukseen ja muihin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin ilman, että tulee tällaista uhkaa, pelkoa siitä, että menettää etuuksia, ilman toimeentuloturvan menettämisuhkaa. Tämä ajatus oli hyvin vahvasti lausunnossa esillä.

Vielä todettiin se, että nykyisillä työvoimapoliittisilla määrärahoilla tukityössä, koulutuksessa tai muissa toimenpiteissä on vain vähän yli 20 prosenttia työttömistä, joten ei voi puhua, että olisi haluttomuutta näihin toimenpiteisiin. Kun niin paljon kuulemme eri puolilta, oikealta varsinkin, että meillä on haluttomia työnhakijoita tai työttömiä, niin tämä ei pidä paikkaansa asiantuntijoiden kuulemisenkaan mukaan. Halukkaista vain osa loppujen lopuksi pääsee näihin toimenpiteisiin (Ed. Stenius-Kaukonen: Pitkän, pitkän odotuksen jälkeen!) — pitkän odotuksen jälkeen. — Siihen pitäisi puuttua erilaisin toimenpitein. Kyllä tämä lainsäädäntökokonaisuus edellyttää jatkotoimenpiteitä, ja toivon, että hallitukselta saataisiin esityksiä, jotka korjaavat näitä puutteita.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukoselle se, että itse yritin antaa tunnustusta ja kiitosta asianomaiselle valiokunnalle tästä työstä. Liikennevaliokunnan puheenjohtaja puheenvuorossaan totesi, että meillä myös omassa valiokunnassa on ollut vähän ongelmia siitä, että on lainsäädäntöä kirjoitettu uudelleen. Mutta kun ehti syventyä pikkuisen enemmän tähän, muun muassa kolmannen osan 9 luvun 6 §:n 3 ja 4 momentti ovat sellaista tekstiä, jossa viitataan jonkin toisen pykälän momentin määrättyyn kohtaan, ja sitten on kolme neljä viittausta. Siinä pitää olla syvästi perehtynyt määrätyn pykälän soveltamiseen, ennen kuin tästä saa mitään sillä tavoin irti.

Arvoisa puhemies! Juuri se ongelma on tässä, että kun aikataulukysymys on tällainen kuin meillä on, niin ainakin ensimmäisessä käsittelyssä on vaikea sisäistää tällaisia suuria ongelmatilanteita, vaikka valiokunta on hyvin perusteellisesti käsitellyt asioita ja kirjoittanut lain melkein uudelleen.

Marjatta  Stenius -Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Kyllä tässä on vaikea ollut sisäistää, kun tätä on käsiteltykin. Sanoisin, että juokseva numerointi helpottaisi tämän asian käsittelyä myöskin huomattavasti, mutta se nyt ei ole suurin ongelma.

Ed. Leea Hiltunen nosti esille työttömyysturvalautakunnan intressiedustuksen. Kyllä tänään vielä loppuvaiheessa esitin, että tämä olisi pitänyt laittaa ponneksi, mutta ed. Koski varmaan osaisi paremmin vastata, miksi sitä ei laitettu. Pidän itse tätä kyllä ongelmana, vaikka toisaalta tiedän, että työntekijäjärjestöjen edustajat näissä lautakunnissa ovat yleensä ne ainoat, jotka työntekijää puoltavat ja usein jäävät eriävän mielipiteen kanssa yksinään. Mutta joka tapauksessa tähän liittyy ongelmia, jotka pitää selvittää.

Mutta meillä on vielä myöhemmin tänään vakuutusoikeuslaki käsittelyssä. Täytyy sanoa, että yksi syy, miksi työttömät menettävät oikeuksiaan ja usein hyvin dramaattisella tavalla, on se, että ensin työvoimatoimikunnan, sitten työttömyysturvalautakunnan ja viimeksi vielä vakuutusoikeuden käsittely kestää vuosikausia. Sinä aikana ihminen on hyvässä uskossa, että hän saa jonkin etuuden. Kun lopulta tulee tämä päätös ja se on kielteinen, niin myöskin ne muut etuudet, mihin hänellä olisi ollut oikeus, jos hän olisi ajoissa osannut tehdä hakemuksen, jäävät häneltä saamatta vain sen takia, että hän ei ole osannut toimia.

Toivon, että ed. Hiltunen lukee sitä mietintöä ja havaitsee, että näihin ongelmiin on kyllä mietinnössä kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi hakujärjestelmiin pitää saada yhdenmukaisuus niin, että jos yhdestä etuudesta tulee hylky, katsotaan esimerkiksi, että toinen on tullut vireille samalla vastaavassa tilanteessa.

Yleiskeskustelu päättyy.