Täysistunnon pöytäkirja 158/2006 vp

PTK 158/2006 vp

158. TIISTAINA 13. HELMIKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

16) Hallituksen esitys laiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi muiksi laeiksi on tullut nyt niin kuin loppumetreille toiseen käsittelyyn ja tullee hyväksytyksi tänään taikka huomenna. Tämähän on erittäin pitkään odotettu laki, ja maassa on suuri tilaus ja suuri odotusarvo tälle laille.

Vuoden 2001 puolustus- ja turvallisuusselonteossa eduskunta hyväksyi lausuman — lausuman taikka sisällön — missä todettiin, että otetaan huomioon pohjoismaiset kokemukset rakentamatta kuitenkaan mitään Puolustusvoimien ulkopuolista uutta järjestelmää vapaaehtoisen maanpuolustuksen ympärille, ja tämä nyt on sitä pitkää työtä, mikä on edennyt tänne. Lakia on pitkään valmisteltu, sen sisältöä on pitkään rakennettu. Voisi sanoa, että ministeriö antoi esityksen oikeastaan vasta viime metreillä, alkusyksystä, ja esitys oli varovasti tehty, siis oikein todella hienovaraisesti.

En tiedä, liittyykö tähän vai liittyykö johonkin muuhun, liittyykö siihen, että olemme tässä idässä, idän portilla tavallaan, ja ennen näissä asioissa meidän rajallamme oli vanha Neuvostoliitto, mitä enää ei ole, vai mihin liittyy se varovaisuus, että tämän vapaaehtoisen maanpuolustuksen osalta ollaan niin kuin hanskat käsissä, ettei nyt vaan tapahdu mitään sellaista, että tässä annettaisiin niin kuin siviiliväelle, vapaaehtoisväelle, asemaa ja valtaa kantaa huolta maamme turvallisuudesta ja puolustuksesta.

Kansa on tätä odottanut. Kansa on saanut sitä, mitä on odottanut, elikkä tämän lain, joka tullee tämän jälkeen joskus hyväksyttyä. Tietenkin katsotaan, niin kuin sanoin, että tämä on erittäin varovasti tehty. Tässä annetaan erittäin vähän mitään ulkopuolista mahdollisuutta. Puolustusvoimat ovat markkinoineet tätä erityisesti maakuntajoukkokonseptin kautta aina todeten, että nämä vapaaehtoiset maakuntajoukot ovat osa sodan ajan joukkoja ja ovat osa Puolustusvoimien joukkoja, niin kuin ne aina ovatkin. Tähän odotukseen ja odotusarvoihin liittyy myöskin kyllä kuitenkin erittäin paljon naisten asemaa, liittyy erittäin paljon semmoista asetelmaa, että jos poikkeusolot syntyvät ja tulevat, niin tämän kautta voidaan löytää semmoista apua ja voimaa, mitä viranomaiset eivät muuten paikalle saa.

Tässä valmistelun ja käsittelyn yhteydessä erittäin paljon on noussut myöskin esille se, mennäänkö tässä mahdollisesti muitten vapaaehtoisjärjestöjen tontille, ja pahimpia pelkääjiä ovat olleet sopimuspalokuntalaiset, SPR ja muutamat muut. Mutta voin vakuuttaa näin jälkeenkinpäin, että tämä pelko on varmasti ollut turha. Kukaan tämän lain perusteella ei lähde eikä hyökkää minkään tulipalon päälle, kyllä se palokunta saa sinne mennä ja ensimmäisenä sen sammuttaa ja saa myöskin sen loppuun saakka hoitaa, jos se on vaan suinkin mahdollista.

Mutta kun tähän liittyy se, että jos on laaja metsäpalo jossakin ja palokunnan voimavarat eivät riitä, tarvitaan voimaa ja väkeä, ja tulevaisuudessa tätä varusmiesvoimaa ei ole saatavissa, niin täältä on löydettävissä kyllä sitten eväät siihen, millä päästään panemaan tätä vapaaehtoisväkeä aidosti sinne metsäpalon sammuttamiseen. Sen pohjalta tämäkin on aivan turha huoli, koska laissa muualta löytyy jokaisen kansalaisen velvollisuus lähteä sammuttamaan metsäpalo, kun vaan kiinni saadaan ja tähän asiaan kiinni joudutaan, niin että sen osalta tämäkin on turhaa.

Tähän sisältyy lausuma, missä odotetaan selvitystä siitä, kuinka tämä toimii ja kuinka tämä pelaa vuoteen 2009 mennessä, ja tämä mielestäni on hyvä lausuma. Mutta toisaalta tämä toimeenpanoaika on kovin lyhyt ja siltä osin vielä ei sen toimivuudesta kovin laajalle meneviä lausumia pysty silloinenkaan hallitus antamaan, mutta askel on kuitenkin oikeaan suuntaan.

Tähän sisältyy pari vastalausetta, ja kun suuresti arvostamani ed. Laakso täällä toteaa, että laki pitää hylätä, hän kuitenkin ensimmäisessä käsittelyssä on kaiken varalta kokeillut semmoista asiaa, että on esittänyt pykälämuutosta, että sitoumuksen antaneita vapaaehtoisia ei kuitenkaan voida käyttää virka-aputehtävissä mielenosoituksissa ja lakoissa. En tiedä, mistä ed. Laakso on nämä lakot tänne löytänyt, minustahan se ei oikeastaan liity mitenkään sodankäyntiin.

Herra puhemies! Vielä lyhyesti tähän asiaan. Kun katson silmilläni pitkälti tulevaisuuden maailmaan, niin toivottavasti tämä ei ole semmoinen laki, minkä perään rakentuu se, että kun Suomi joskus sotilasliiton jäsenenä liittoutuu ja harkitsee luopumista asevelvollisuusarmeijasta, niin vedottaisiin tähän, että onhan meillä tämä vapaaehtoinen järjestelmä, millä voidaan maamme puolustus hoitaa ja tehdä. Tämä ei liity siihen asiaan, eikä sitä toivottavasti koskaan tulla siihen rinnastamaan eikä näin edes epäilemäänkään, mutta itse nyt kuitenkin katselen, voisiko olla tämmöinenkin mahdollisuus, että tätä tässä sanotussa muodossa joskus yritettäisiin väärin käyttää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Asiasta käytiin ensimmäisen käsittelyn yhteydessä seikkaperäinen, pitkähkö keskustelu. Olisi nyt odottanut, että arvoisa puolustusministeri olisi jäänyt tänne paikalle vastaamaan niihin kysymyksiin, kun hän itse edellisessä ensimmäisen käsittelyn keskustelussa ilmoitti menevänsä kammioonsa pohtimaan, millä tavalla hän toimii muun muassa niissä asioissa, jotka ed. Pulliainen oli esittänyt harkittaviksi. Mutta nyt hän on harkitsemassa niitä edelleenkin jossakin.

Arvoisa puhemies! Vastalauseeseen 2 viitaten ehdotan perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että puolustusvoimien ja siviiliviranomaisten — kuten poliisin, pelastus- ja palolaitoksen — työnjaon on oltava selkeä ja ensisijaisesti on huolehdittava siitä, että siviiliviranomaisilla on riittävät resurssit toimintojensa hoitamiseen. Sisäisen turvallisuuden ja turvallisuuskoulutuksen on pysyttävä siviiliorganisaatioiden hoidossa, eikä niitä tule lainsäädännöllä siirtää puolustuslaitokselle ja maanpuolustuskoulutusorganisaatioille." Siis että näin lausuttaisiin.

Vihreässä eduskuntaryhmässä on käyty asiasta perusteellista keskustelua, ja viitaten myöskin siihen ensimmäisen käsittelyn keskusteluun kiinnitän vain huomiota siihen, että eduskuntaryhmämme pitää erityisen huolestuttavana Puolustusvoimien tehtäväkentän jatkuvaa laajentumispyrkimystä ei-sotilaallisiin, siviilipuolelle kuuluviin tehtäviin. "Puolustusvoimien siviiliviranomaisille tarjoamien virka-aputehtävien lisääminen voi huonossa tapauksessa johtaa myös siihen, että siviiliviranomaiset jäävät vaille tarvittavia lisäresursseja." Tähän asiaan on syytä aivan erikoisesti kiinnittää huomiota sen takia, että oltaisiin loogisia näissä puheissa. Kun itse olemme ryhmänä vaatineet tiettyjä määräraharatkaisuja puolustushallinnon piirissä, niin täytyy olla looginen alusta loppuun saakka. Niin mekin tässä nyt olemme.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen mainioon puheenvuoroon lisäisin, että on erittäin tärkeää, että näiden siviiliviranomaisten ja puolustusviranomaisten tehtäväjako on selkeä, koska kaikkiin yhteiskunnan häiriö- ja poikkeustiloihin kouluttaminen ja valmentaminen ei kuulu Puolustusvoimille. Sisäinen turvallisuus kuuluu ensisijaisesti nimenomaan siviiliorganisaatioille, ja niiden resurssivajetta (Ed. S. Lahtela: Se kuuluu kaikille!) ei paikata sillä, että maakuntajoukot tai vapaaehtoinen maanpuolustus ottaa sisäistä turvallisuutta hoitaakseen. Siksi pidän vihreiden vastalausetta ja siinä esitettyä lausumaa erittäin hyvinä ja kannatan ed. Pulliaisen tekemää esitystä.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Kannatan myös omalta osaltani ed. Pulliaisen tekemää lausumaehdotusta.

Herra puhemies! Vasemmistoliitto katsoo, että sotilaallista koulutusta pitäisi voida antaa vain Puolustusvoimiin ja Rajavartiolaitokseen kuuluville, varusmiehille ja kertausharjoituksiin osallistuville Puolustusvoimissa, Puolustusvoimien järjestämänä, Puolustusvoimien aseilla, Puolustusvoimien henkilökunnan johdolla ja valvonnassa. Sotilaallista koulutusta ei pidä ulkoistaa Puolustusvoimien ulkopuolelle. Ei myöskään ole syytä siirtyä järjestelmään, jossa Puolustusvoimat tilaa sotilaallista koulutusta Puolustusvoimain ulkopuoliselta järjestöltä.

Kuitenkin hallituksen lakiesityksessä Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle ehdotetut teh-tävät merkitsisivät sotilaskoulutuksen osittais- ta siirtämistä Puolustusvoimien ulkopuolelle. Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi muun muassa järjestää sotilaallista koulutusta Puolustusvoimien tilauksesta. Mielestämme sotilaallisen koulutuksen antaminen on kuitenkin julkinen hallintotehtävä, jota ei ole tarpeen eikä syytä siirtää kenellekään ulkopuoliselle. Tästä syystä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää, että 1. lakiehdotus hylätään. Teen siis tämän hylkäysehdotuksen.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ensinnä kannatan ed. Laakson tekemää hylkäysesitystä.

Haluan todeta lisäksi, että kun ed. Lahtela täällä perusteli tätä lakia, niin hän perusteli sitä muun muassa metsäpalojen sammuttamisella. Ed. Lahtela, metsäpalojen sammuttamiseen ei tarvita ampumakoulutusta. Minun mielestäni se on kyllä jo aika tavalla liioiteltua, että pitäisi olla ampumakoulutus, että pystyy metsäpaloja sammuttamaan. Minun mielestäni metsäpaloja sammutetaan lähinnä kyllä (Ed. Pulliainen: Sihdin pitää olla kunnossa!) aivan muilla keinoilla, ja varmasti VPK:t olisivat siinä paljon pätevämpiä asiantuntijoita antamaan koulutusta kuin armeijan upseerit. Minun mielestäni tämä perustelu ei kyllä voi olla oikea eikä kestävä. Siinä mielessä olisikin ollut paljon tärkeämpää, kun meillä on näitä tulipaloja viime aikoina ollut tavattoman paljon, että meillä tähän suuntaan kiinnitettäisiin huomiota, palontorjuntaan ja palontorjuntatehtäviin ja palokuntien toimintavarmuuteen. Se on meille paljon suurempi ongelma kuin nämä joukot, joita nyt ollaan perustamassa ja joihin ollaan rahaa sijoittamassa.

Edelleenkin korostan sitä, että ei ole mitään mieltä siinä, että tämmöinen sotilaallinen toiminta tässä muodossa siirretään ulkopuolisille. Minä hyväksyn, että Suomessa on asevelvollisuusarmeija ja armeija hoitaa sen koulutuksen asianmukaisesti, niin kuin lait sanovat, mutta tämäntapaista systeemiä minä en kyllä ymmärrä.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtion toimintojen alueellistamisen yhteydessä on ajateltu myös Puolustusvoimiin perustettavien aluetoimistojen sijoittamista. Aluetoimistojen päätehtävänä on alueensa sotilaallisen maanpuolustuksen suunnitteleminen ja johtaminen. Nyt näitä toimistoja on päätetty perustaa muutamille paikkakunnille ympäri Suomea, mutta nyt näyttää siltä, että yksikään näistä mainituista paikkakunnista ei sijaitse Keski-Pohjanmaan maakunnassa, joka ainoana maakuntana koko maassa uhkaa näin ollen jäädä ilman aluetoimistoa. Myöskään sotilasläänin esikuntaa ei ole Keski-Pohjanmaalla. Kuitenkin esimerkiksi Maanpuolustuskoulutus ry:n tilastojen mukaan Keski-Pohjanmaalla on Suomen aktiivisin maanpuolustuspiiri. Vuonna 2005 järjestettiin 106 kurssia, joilla oli yhteensä 2 393 oppilasta.

Olisinkin kysynyt, millä perusteella Keski-Pohjanmaan maakunta on nyt sitten jäämässä muista maakunnista poiketen ilman Puolustusvoimien aluetoimistoa, mutta tuskin taidan siihen saada nyt vastausta.

Ed. Susanna Rahkonen merkitään läsnä olevaksi.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahoselle voisin todeta, että tuskin se aluetoimisto kuuluu edes tämän lain pariin, mutta onhan se lähellä tätä asiaa.

Ed. Kuoppa epäili, miksi metsäpalon sammuttajan pitää osata ampua. Aivan todellakin kehotan teitä jälkikäteen lukemaan tämän puheenvuoroni. En tippaakaan sanonut edes siihen suuntaan. Tämä on hyvä osoitus siitä, että kun halutaan väärin ymmärtää, niin ymmärretään myöskin väärin, niin kuin te olette ymmärtänyt tämän asian. (Ed. Kuoppa: En minä ole ymmärtänyt väärin!)

Se, mitä tästä laista on jäänyt puuttumaan, on tämä nuorisotyö, nuorisotyön mukaanpääsy. Se on tästä ulkona kokonaan, ja se tulee joskus, kun tätä osauudistusta varmaan toivon mukaan eteenpäin viedään, joskus siellä esille.

Kun valiokunta joutui pohtimaan erityisen tarkkaan tätä ammuntojen johtamista, normaaliampumista, tämän perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan, niin tässä tuli aivan hyvin niitä semmoisia pelkoja esille, joita ed. Kuoppa tässä puheenvuorossaan esitti. Mutta onneksi löytyi tapa, millä voidaan hyväksytysti ampua, ettei koko ampumatoimintaa Suomessa vaaranneta, ja tällä ei ole mitään tekemistä, mitään tekemistä, niitten vaarojen kanssa, joista ed. Kuoppa tässä puhui. Minä kyllä vapaasti vähän suomennan ja tulkitsenkin tätä asiaa, että nämä pelkotilat ovat jostain vanhoilta, ikimuistoisilta ajoilta ja tässä näyttää olevan se henki, joka vastustajien ja arvostelijoitten joukossa on. Täällä ilmeisesti nousee näiden vanhojen stalinistien perinnejärjestöjen tekemä työ ja sitä kautta oleva hehku, kun tätä pitää niin kovasti pelätä ja vastustaa.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Minä puutuin vain siihen kohtaan, kun ed. Lahtela perusteli tätä lakia nimenomaan metsäpalojen sammuttamisella. Kyllä minä luulen, että siellä metsäpalojen sammuttamisessa tarvitaan paremmin kirvestä, kuokkaa, lapiota ja vesiruiskuja eli paloruiskuja kuin rynnäkkökivääriä tai kranaatinheitintä. Koulutus on paljon parempaa, kun opetetaan näiden käyttö, mitkä mainitsin, oikealla tavalla. Siihen ei tarvita todellakaan tällaista sotilaallista koulutusta. Minun mielestäni VPK-koulutus on paljon tärkeämpää näille ihmisille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minä puolestani ymmärrän kyllä ed. Seppo Lahtelan kannan, jos hän on sitä mieltä, että pitää olla kivääri mukana, kun mennään metsäpaloa sammuttamaan, koska hän on sitä mieltä, että metsät ovat täynnä susia ja karhuja ja aina tavattaessa ne pitää ampua. (Ed. Seppo Lahtela: Kyllä!)

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Haluan vielä tarkentaa omaa esitystäni, että kysymys on nimenomaan laista vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, jota esitämme hylättäväksi. Sanoin ehkä asian epätäsmällisesti ensimmäisessä puheenvuorossani.

Keskustelu päättyy.