Täysistunnon pöytäkirja 159/2006 vp

PTK 159/2006 vp

159. KESKIVIIKKONA 14. HELMIKUUTA 2007 kello 15 (15.04)

Tarkistettu versio 2.0

12) Laki ammattitautilain muuttamisesta

 

Tarja Cronberg /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on erilaisten arvioiden mukaan noin 5—6 prosenttia väestöstä altistunut homeille kosteusvaurioiden yhteydessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseessä on jo kansantauti ja että tilanne on vakava. Viidesosa kodeista joidenkin arvioiden mukaan ja viidesosa työpaikoista kärsivät huonosta sisäilmastosta, ja on arvioitu, että 80 prosenttia kouluista on kosteusvaurioiden alaisena. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että rakentamista on parannettava, on löydettävä tapoja, joilla kosteusvaurioiset talot pystytään korjaamaan asianmukaisesti. Ennen kaikkea kyse on luonnollisesti kouluista. Näitä löytyy kaikista maakunnista.

Ongelma on myös itse diagnoosimenettelyissä, joissa usein potilas saa astmadiagnoosin, vaikka kyseessä voisi olla muunlaisia sairauksia. Myös diagnoosin yhteydessä potilaita altistetaan lisää. Kuitenkin ehkä vakavin ongelma on toimeentulo. Ammattitaudista johtuvan työkyvyn alentuma määrätään tapaturmavakuutuslain 17 §:n 3 momentin ja 18 §:n säännösten estämättä arvioimalla työntekijän ammattitaudin jälkeinen kyky tehdä sitä työtä, josta hän siirtyi eläkkeelle.

Laki sinänsä on toimiva, ongelmana ovat sen käytännöt, jotka usein ovat puutteellisia. Ei ole harvinaista, että henkilö hakiessaan työkyvyttömyyseläkettä tapaturmavakuutuslain mukaan joko ei saa sitä tai että prosessi on tavattoman pitkä. Tällöin henkilö itse asiassa ei ole työtön, vaan työssä oleva, on jatkuvasti työsuhteessa, mutta ei voi oleskella työpaikalla, koska työnantaja ei pysty osoittamaan uusia homeista vapaita tiloja. Tämä on hyvin tavallista esimerkiksi sairaaloissa. Näin ollen henkilö, joka joutuu tällaiseen tilanteeseen, on täydellinen väliinputoaja. Ei ole mitään toimeentuloa, ei mitään. Prosessi kestää ja kestää, valitukset jatkuvat, ja tapaturmaeläkettä ei ehkä myönnetä, ehkä se myönnetään, mutta hän on jatkuvasti töissä eikä saa työttömyyskorvausta, ei minkäänlaista tukea.

Näin ollen tämä lakialoite lähtee siitä, että silloin, kun kosteusvaurioista on kyse ja tämä ammattitautidiagnoosin mukainen prosessi on käynnissä, periaatteessa Kela vastaisi tästä työkyvyttömyyseläkkeen maksusta siihen asti, kunnes virallinen eläkepäätös, joka turvaa henkilön toimeentulon, on tehty. Tällöin päästään aika suuresta joukosta, ehkä tulevaisuudessa vielä suuremmasta joukosta, väliinputoajia ja toimeentulo on turvattu tämän usein erittäin ikävän ja usein myös mielenterveysongelmia aiheuttavan prosessin aikana.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Mielelläni kommentoin tätä ed. Cronbergin lakialoitetta ammattitautilain muuttamisesta, niin että otettaisiin huomioon nämä kosteusvauriohomeet ja niistä aiheutuneet ongelmat.

Tämä on ollut Suomessa, sanoisin, ihmeellinen ongelma. Se on edelleen ongelma, ja se taitaa olla myös monelta osin pysyvä ongelma, vaikka sen lähtökohta oikeastaan on rakennustekninen. Aika outo juttu. Suurin osahan näistä on syntynyt niin, että on selvästi ihmisen, meidän suomalaisten, rakentamissa taloissa tullut vesivahinkoja, joita ei ole huomattu tai ymmärretty, mikä on niiden aiheuttama aikapommi vähitellen. Siitä se on kaikki lähtenyt käyntiin.

Kymmenen vuotta sitten ei ymmärretty ihmisten oireita, ei työyhteisöjen oireita, joissa näitä tuli. Tavallisestihan ne olivat hengityselinten oireita, nieluoireita, nenäoireita, yskää, nuhaa. Täytyy vaan toivoa, ettei meidän puhemiehellämme ole mitään tähän liittyvää altistusta, kun on yskä. Toivotaan, että se tulee jostain muualta ja on pois häipyvää.

Mutta tämä ongelma on tällä lailla laajoissa piireissä tullut esille. Sitä selvästi aina vähätellään eikä tahdota oikein uskoa, mutta onneksi tässä on ammattikunta ryhdistäytynyt vähitellen ja nyt on selkeät kyselykaavakkeet olemassa ja varsinkin työterveyshuollon kautta valmiudet ovat kyllä suhteellisen hyvät jo tämän asian selvittämiseen. Myös Työterveyslaitos aika hyvin tietää, miten tässä edetään.

Keskimäärinhän on niin, että meillä altistuneita Suomen kansasta voi olla vaikka kuinka paljon. Jotkut väittävät, että kaikki olemme altistuneet homeelle jossain vaiheessa vaikka vanhoissa maakellareissa ja sillä ei sen kummempaa merkitystä olisikaan. Sieltä on ehkä jotain vasta-aineitakin tullut ja muuta vastaavaa, mutta sillä kai ei ole sairastumisen kanssa minkäänlaista merkitystä. Ne, jotka ovat joutuneet tämän massiivin altistuksen alaisiksi esimerkiksi työpaikoilla tai vastaavissa tiloissa, niin siitä joukosta onneksi vain joku, onkohan se nelisen prosenttia tai yksi prosentti, mutta se on hyvin pieni prosentti, altistuu niin vakavasti, että saa pysyvän sairauden siitä itseensä. Ne ovat silloin allergisia nuhia tai erilaisia keuhko-oireita. Astman lisäksi on alveoliitteja ja muita tämmöisiä vastaavia. Eli tämä tarkoittaa sitä, että suurimmalle osalle muusta väestöstä ei jää pysyvää haittaa, jos se altistus poistuu. Tämä kannattaa muistaa, ettei väärällä lailla huolestuta tästä asiasta.

Mutta tässä vaiheessa, ennen kuin menen näihin muihin puoliin, sanoisin, että kaikissa työyhteisöissä se, että koko henkilöstö tai yli puolet rupeaa reagoimaan jatkuvalla flunssamaisella oireilulla, on tyypillisin signaali siihen, että näitä vesivahinkoja pitäisi etsiä, ja jos ne löydetään, niin pitää se veden vuotokohta löytää. Se on ainoa tapa hoitaa se asia. Siinä ei paljon auta, että maalipinnat hiotaan ja maalataan uudestaan, niin kuin aluksi tehtiin. Se altistushan vaan silloin jatkuu.

Ja sitten rakennustekninen on se toinen puoli, joka ei taida olla vieläkään Suomessa palautunut entiselleen. Edelleenkin ehkä rakennetaan liian lyhyitä räystäitä ja liian matalia perustuksia ja sitten kaikenlaisia tiivisteitä seiniin, kosteussuojat on väärällä tavalla laitettu. Ihan uskomattomia tapahtumia olen omassa ammatissani nähnyt tämän ympärillä ja sen takia näin yleisesti haluan tästä puhua.

Mutta sitten jos menen tähän lakialoitteeseen takaisin, niin yksittäistapauksissa tiedän, että on käynyt juuri näin, niin kuin ed. Cronberg sanoo, että on jääty vaille sosiaaliturvaa, ja kuitenkin tuntuu siltä, että varsinainen haitta on tosi suuri tästä altistuksesta ja sen jälkeisestä tilanteesta. Mutta kyllähän Suomessa nykyisin on niin, että jos tehdään selvä diagnoosi ja selvä työperäisyys on siinä mukana, ei sen nykyään välttämättä tarvitse enää olla ammattitauti eikä ammattitautilainsäädännön mukaisesta agenssista kysymys, vaan selkeä työperäinen sairaus, ja todetaan myöskin, että tietyissä tiloissa ei enää voi työskennellä, niin ammatillinen kuntoutus on kyllä siihen ihan selvä keino. Muutamia tapauksia olen itse tavannut, joissa on käynyt sillä lailla ikävästi, että tämä ammatillisen kuntoutuksen polku tai tie ei ole kohdannut näitä ihmisiä. Ei ole osattu paikallisessa työterveyshuollossa neuvoa oikein tätä jatkohakemista, ja siitä varmaan johtuvat useimmissa tapauksissa nämä työkyvyttömyysasiat, jotka ovat jääneet vuoteen tai kahteen vuoteen, ja sen jälkeen tuntuu, ettei ole minkäänlaista suojaa, vaikka ei ole valmiutta mihinkään muuhun työhön vielä mennä. Näin voimakkaasti altistuneet nimittäin eivät voi samassa työssä jatkaa, mutta kysymyksessähän on ammatillinen työkyvyttömyys ja oikeastaan tiettyihin olosuhteisiin sidottu työkyvyttömyys eikä täydellinen, pysyvä työkyvyttömyys. Tämä käsitteistö kaikkinensa on se, jossa ammattihenkilöiden pitäisi olla vähän huolellisempia, jotta kaikki menisi kohdalleen.

Yksi kohta täällä — vahinko, että edustaja joutui lähtemään pois, olisin häneltä ihan kysynyt tätä, kun hän sanoo, että vakuutusoikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen päätyy näitä vakuutusyhtiöiden omien lääkäreiden lausuntoja ja huomiotta jäävät niiden taustana olevat asiantuntijalääkäreiden diagnoosit. Näinhän ei pitäisi käydä. Itse asiassa minä sanoisin, että niin ei saisi käydä, koska niiden kaikkien pitäisi olla liitteenä näissä kertomuksissa, jotka menevät eteenpäin koko tässä valitusportaikossa. Jos ne eivät ole siellä mukana, niin sehän on valitusperuste, se on ilman muuta selvää. Siltä osin jään ihmettelemään tätä lausuntoa kaikkinensa. Tässä mielessä tämä on enemmän ehkä keskustelualoitteen paikka, kuin että selkeästi lakia pelkästään muutettaisiin tältä pohjalta niin, että Kela olisi automaattisesti se vastuuviranomainen tästä eteenpäin. Semmoinen kuntoutuksellinen aspekti tästä puuttuu. Sen takia en voi allekirjoittaa tätä lakialoitetta, mutta muuten kannatan, että asiaa näinpäin puhutaan ja viedään eteenpäin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ongelma on siinä mielessä todellinen kuten ed. Cronbergin aloitteessa on todettu. Pohjois-Karjalassakin on minun tiedossani kymmeniä ihmisiä, jotka ovat siinä loukussa, että heidän ei ole todettu työperäisyyden takia altistuneen homeille eikä työpaikalla, vaikka sitten niissä mittauksissa on kyllä todettu, että siellä on tämmöistä olemassa, yliopistolla, keskussairaalalla, monissa terveyskeskuksissa, joissakin kouluissa, ja siitä huolimatta, että nämä ihmiset ovat sairastuneet, sen osoittaminen, että se on juuri sieltä lähtöisin, on ollut vaikeaa.

Nämä testithän ovat sillä tavalla tällä hetkellä vielä jotenkin vajavaiset, että niitä tehdään muutamilla homeilla, ei tehdä siis laajasti ottaen. Kun niitä homelajeja on monta, monta sataa, niin muutamilla homeilla tehdään se altistus. Silloin ainakin minulle on syntynyt se mielikuva ja voisi jopa väittää silloin, jotta voi olla, että nämä testit eivät vielä paljasta sitä totuutta, mikä on se oikea syy ollut tämän henkilön sairastumiseen. Useimmiten sanotaan, että se on voinut tulla sen työpaikan ulkopuolelta, se on voinut tulla luonnosta, se on voinut tulla vaikka sieltä kellarista tai mistä hyvänsä. Kaikkein selvintähän tässä on maatalouspuolella, jos sairastuu heinähomepölyyn. Sehän on jo luokiteltu sillä tavalla, jotta se suhteellisen vähillä tutkimuksilla voidaan todeta, jos on maataloustyössä, ja siitä saa mahdollisesti jopa eläkkeen. Mutta nämä muut yleensä leimataan sillä tavalla, jotta tässä on korvien välissä vika, kun ihminen on sairas, ja tämä on se pahin syy, että kun ihmiset sitten vuosikausia killuvat siinä välissä saamatta oikeata diagnoosia, niin siinä voi kyllä äkkiä sitten käydä se "humettikoppa" heittämäänkin oikeasti, kun epäillään, onko tässä nyt nupissa vika eikä oikeasti siinä homepölyaltistumassa.

Minusta tämä asia sinällään on hyvä, ja voi olla, niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, jotta tässä on enemmän keskustelualoitteenkin paikka. Mutta tällä hetkellähän meillä sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän selvittämään tätä ongelmatiikkaa. Se on asetettu joskus tässä tammikuun aikana. Tein nimittäin viime vuoden puolella kirjallisen kysymyksen tästä aiheesta. Tämmöinen työryhmä luvattiin asettaa, ja nyt minä tarkistin, ja se on asetettu. Elikkä nyt siellä käydään sitä ongelmatiikkaa läpi, jotta millä tavalla tämä asia hoidetaan, joka tässä ed. Cronbergin aloitteessa esitetään, koska siellä on nyt todettu laajamittaisesti, tunnustettu se ongelma laajasti, että on suhteellisen paljon Suomessa tämän tyyppisiä tapauksia, jotka putoavat meidän turvaverkkomme läpi eivätkä ole oikeutettuja saamaan oikein mitään etuutta tietyissä tapauksissa. Jos työnantaja vielä katsoo, että on työpaikka tarjolla eikä halua lomauttaa, niin ei edes työttömyysturvaan ole oikeutta.

Sen takia asia on hyvä ja kannatan sitä, jotta se työryhmä toivon mukaan nyt toimii nopeasti ja tuleva eduskunta ja tuleva hallitus sitten hoitavat tämän sillä tavalla kuin näkevät parhaaksi hoitaa, sen ensinnäkin, millä tavalla näitä tutkimuksia tehostetaan, jos siellä todetaan aukkoja, ja sitten millä tavalla tämä sosiaaliturvapuoli hoidetaan kuntoon sillä tavalla, jotta yksikään ihminen, joka joutuu tämän homeen takia ahdinkoon, ei joutuisi kokemaan sitä, mitä ne ihmiset, jotka tänä päivänä ovat mahdollisesti sosiaalitoimen varassa. He ovat joutuneet itse sanomaan nimittäin itsensä irti, koska eivät voi mennä työpaikkaan, ja sitten todetaan, jotta ei ole mitään syytä olla tulematta sinne töihin. Se ei voi olla oikea tie tällä hetkellä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aika jännittävä aloite sen takia, että tässä on niin monta ulottuvuutta. Yksi on se yleinen ongelma, että meillä näitä hometaloja on sekä työpaikoilla että kotona että sillä välillä. Niissä kaikissa paikoissa esimerkiksi opettajat joutuvat liikkumaan, niin että selvitäpäs nyt sitten, missä se varsinainen kriittinen altistuminen on oikein tapahtunut. Elikkä siinä katsannossa tämä aloite osuu aika hyvään maaliin siinä, että osoitetaan, että sitten se on jokin yleisvastuullinen taho, kunnes asiat perusteellisesti selvitetään ja syysuhteet selvitetään, joka vastaa tästä, sanotaanko, turvaverkosta.

Sitten toinen asia on se ihan yleisellä tasolla, että kansanedustajan työ on aika jännittävä siilarin työ. Ne tapaukset, jotka meille tulevat kansalaisaloitteina, nehän ovat sellaisia, että ovat ihmiset niin sanotusti pudonneet väliin joissakin tapauksissa, ja näitten määrä on ollut selvästi kasvussa. Toisin sanoen se lainsäädäntö, joka meille tulee tänne hoidettavaksi, on yleensä aika heikosti valmisteltua ja sitten se tuottaa nimenomaan näitä väliinputoamistapauksia. Tässä katsannossa on hyvä, jos sosiaali- ja terveysministeriö on ryhtynyt selvittämään näitä nyt perusteellisemminkin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakialoitteen kautta on syntynyt hyvä, tärkeä keskustelu aiheesta, joka on monia koskettava. Perheemmekin Haapamäellä asui virka-asunnossa, jossa oli homeongelma, ja muut perheenjäsenet tarvitsivat erikoissairaanhoitoa tämän johdosta. Tihkuvuoto oli pitkäaikaisesti päässyt aiheuttamaan tämän ongelman, jota aina sitten vain maalilla korjattiin, mutta se ei poistanut itse todellista ongelmaa.

Eli homeongelma kohtaa ihmisiä, kuten täällä on todettu, eri tavoin, ja sen takia tällä aloitteella kiinnitetään tärkeään asiaan huomiota. Onneksi näistäkin sairauksista voi ainakin piilevästi parantua, jos ei uutta altistumista tule, hyvinkin monessa tapauksessa, mutta toivon, että aloite johtaa jatkokeskusteluun, jotta asian monimuotoiseen ongelmakenttään kiinnitetään huomiota.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tulin käheällä äänellä puhumaan asiasta, joka on todella tärkeä asia ja jota minusta ei pitäisi missään tapauksessa vähätellä. Jos jossakin organisaatiossa, työpaikalla, joku henkilö valittaa siitä, että on tämän tyyppisiä ongelmia, on homeongelmia tai vastaavia, jotka sitten saattavat johtaa ammattitautiin, niin työnantajan velvollisuus on kyllä ehdottomasti asiaan puuttua ja hänelle pitää pystyä kertomaan tilanne avoimesti. Se pitää käsitellä siellä työpaikalla avoimesti ja tarvittaessa tutkituttaa ja vetää siitä sitten johtopäätökset, mitä pitäisi tehdä, että tätä ongelmaa ei syntyisi.

Jos ajatellaan meidän lainsäädäntöämme, meillä on kyllä tällä hetkellä lainsäädäntö olemassa tätä varten. Maankäyttö- ja rakennuslaissa sanotaan muun muassa, että rakennuksen tulee täyttää terveellisyyden ja turvallisuuden vaatimukset. Kun rakennuslupaa haetaan rakennuslautakunnalta, niin asianomaisten virkamiesten vastuulla on sitten katsoa ja tutkia, onko tässä mielessä rakennussuunnitelmat hyvin laadittu lvi:n osalta, koko hankkeen osalta. Ja jos ei ole, niin pitää tietysti palauttaa ja vaatia, että korjataan.

Miksi sitten virheitä on tapahtunut ja niitä tulee entistä enemmän? Jopa aivan uusiakin rakennuksia joudutaan purkamaan tällaisten syiden vuoksi. Keski-Suomessa on esimerkiksi yksi iso koulu, Korpilahden yläaste, purettu. Tämän eduskunnan ja ministeri Haataisen hyvällä myötävaikutuksella on saatu rahaa niin, että se on siellä pystyssä jo. Miksi tällaisia sitten on päässyt tapahtumaan? Esimerkiksi 70-luvun öljykriisin seurausta oli se, että rakennuksista tehtiin pulloja. Yksinkertaisesti tehtiin energiataloudellisesti rakentajien mielestä hyviä ja sellaisia, ettei tuhlata energiaa, mutta ne talot eivät hengittäneet ja ne olivat muovipulloja käytännössä, ja nyt maksetaan laskuja. Ei kulunut kauan niistä ajoista, kun kokeneet vastaavat mestarit toimivat niin, että kun he tulivat työmaalle ja siellä oli muovia, he sanoivat, että nyt muovit kuorma-auton lavalle ja ne viedään ensimmäisenä työmailta pois.

Kyllä tähän käytännön ihmiset ovat reagoineet jo aikaisemmin, mutta virheitä on tehty toistuvasti paljon. Nyt on tilanne sellainen, että on jopa sellaisia materiaaleja, jotka eivät sovi toisiinsa yksinkertaisesti, lattiamateriaaleja. Saattaa olla, että aivan uusia materiaaleja joudutaan repimään pois lattioista sen takia, että ne aineet eivät sovi toisiinsa ja syntyy kaasuja ja syntyy hometta ja sellaista, mistä seuraa sitten tautitiloja, jopa ammattitauteja, ja sitten tämän lakialoitteen mukaisia jälkiseuraamuksia.

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin vielä sanoa erään asian: Kun kunnissa on talous kireällä, on säästetty väärässä paikassa. Huolto, peruskorjaus on liian monessa kohdassa unohdettu ja otettu aikalisää, tehty korjauksia liian pitkien aikojen kuluttua ja on päässyt tapahtumaan kaiken näköistä. Pienet vesivuodot, jotka muhivat seinien sisällä, aiheuttavat sitten tällaista. Eli on säästetty väärässä paikassa. Ammattilaisia meiltä puuttuu 90-luvun koulutusjärjestelmän vuoksi. Niille aloille koulutettiin ihmisiä enemmän. Meillä puuttuu kokeneita vastaavia mestareita tästä maasta aivan liian paljon, jotka osaisivat sanoa, miten pitää rakentaa.

Vielä, arvoisa puhemies, haluan vaan sanoa, että aloite on sinänsä hyvä. Ei ihminen, joka on joutunut jo tällaiseen tilanteeseen aivan tahtomattaan ja jopa sairastunut home- ynnä muitten ongelmien vuoksi, kyllä saa sitten joutua yhteiskunnassa sellaisten rattaitten pyöritykseen, että häneltä menee elämiseltä pohja pois, saattaa mennä ammatti ja saattaa mennä kaikki tulot ja kaikin puolin on aivan suuri ahdinko edessä. Minä olen viimeksi saanut kirjeen tänä aamuna ammattilaulunopettajalta, musiikinopettajalta, jolta meni ääni. Siinähän menee silloin koko elämä sekaisin, jos vielä käy niin, että kukaan ei korvaa eikä maksa siitä jälkiseurauksia.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on erinomaisesti kiinnitetty huomiota siihen, kun ihminen sairastuu homeen seurauksena sairauksiin, sen vaikutuksiin. Mutta ongelma, joka tuli omakohtaisesti tutuksi, oli myös se, että kaikki vuodevaatteet, tekstiilit ja kirjat, kaikki nämä oli tuhottava ja hävitettävä, tuli aineellinen vahinko, jota eivät mitkään vakuutuksetkaan korvaa. Joku käytäntö näissäkin olisi syytä harkita jatkossa.

Keskustelu päättyy.