Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Halusin tehdä tämän
aloitteen vaalimainonnasta ihan tämän ajankohtaisuuden vuoksi.
Asia on ehkä sellainen, että se sitten painuu
unohduksiin, kun vaalit on taas käyty. Ymmärrän
kyllä, että hallintovaliokunta ei ehkä asiaa
ehdi käsitellä, kun täysistuntokausi
on näin lopuillaan, mutta toivoisin, että se,
että tästä asiasta on tehty lakialoite,
herättäisi keskustelua ja ehkä saisi
sitten myös oikeusministeriön tai sisäasiainministeriön
pohtimaan tätä vaalimainontaa myös periaatteelliselta
sananvapauden ja viestinnän tasapuolisuuden kannalta.
Herra puhemies! Tällä hetkellä kuntien
suhtautuminen ja kuntien asettamat rajoitukset henkilökohtaisen
vaalimainonnan esilleasettamiseen eri puolilla maata ovat hyvin
erilaiset. Eri kunnissa saman vaalipiirin alueella saattaa olla hyvin
erilaisia rajoituksia henkilökohtaisten vaalimainosten
esilleasettamiselle, ja tästä aiheutuu saman vaalipiirin
sisällä ja eri puolilla maata se, että vaaleissa
ehdolle asettuneita kohdellaan tosiasiassa hyvin eriarvoisesti sen
mukaan, mitä kunkin kunnan virkamiehet tai luottamusmiehet ovat
päättäneet kunnassa noudatettavista vaalimainonnan
rajoituksista.
Tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön mukaan
vaalimainospaikkojen maksullisuudesta jokainen kunta voi päättää ilman,
että laissa olisi erikseen säädetty kunnille
velvollisuutta ottaa huomioon perustuslaissa säädettyjen
poliittisten toimintaoikeuksien suojaa poliittiselle vaalimainonnalle
ja puolueiden tai vaaliehdokkaiden tasapuolisen kohtelun ja yhdenmukaisten
perusteiden noudattamisvaatimusta. Puolueiden tasapuolisen kohtelun
ja yhdenmukaisten perusteiden noudattamisvaatimus on säädetty
puoluelaissa koskemaan valtion viranomaisia, valtiota ja sen määräämisvallassa
olevia
yhteisöjä ja laitoksia. Kuntien osalta vastaava
yleissäännös puuttuu.
Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus
ja tähän sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa
ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
ennakolta estämättä. Perustuslain 14 §:n
mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön
mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään
koskevaan päätöksentekoon, ja toisaalta
sitten yhdenvertaisuuslaissa on säädetty syrjintäkiellosta.
Välittömänä syrjintänä pidetään
sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin
kuin jotakuta muuta kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa,
ja välillistä syrjintää on sellainen,
että näennäisesti puolueeton säännös,
peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen
epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin
nähden.
Eli tällaisten perustuslain ja myös lain säädösten
valossa ja nykyisen kunnallislain puutteellisen sisällön
takia voidaan sanoa, että poliittisen vaalimainonnan kuntakohtaiset
rajoitukset ilman laissa erikseen olevia säännöksiä muodostavat
perustuslain sananvapaussääntelyn kannalta ongelmallisen
ja ristiriitaisen tilanteen. Tällä hetkellä on
jopa kuntia, jotka eivät salli henkilökohtaista
poliittista mainontaa edes maksullisilla mainosyhtiöiden
vuokraamilla paikoilla, ja toisaalta sitten eräissä kunnissa
vaalimainonta on sallittu vain kunnan osoittamissa mainoskehikoissa
ja tällöin muualla kunnan alueella vaalimainonta
on saatettu kieltää kokonaan. No, tämä nyt
asettaa aivan selkeästi ihan välittömästi
tai välillisestikin syrjittyinä ehdokkaat ja puolueet erilaiseen
asemaan sen mukaan, onko mahdollista ostaa rahalla mainostiloja.
Monissa kaupungeissa on bussikatosten ja linja-autokatosten yhteydessä myytävää mainostilaa,
joka maksaa. Samalla tavalla on olemassa erilaisia mainoskehikoita,
ja vähän vanhanaikaisempi versio aiheesta on valopylväisiin
kiinnitetyt julistetelineet, jotka myöskin ovat ostettavaa
tilaa, jota mainostoimisto vuokraa. Nämähän
ovat kaikki rahalla ostettavaa tilaa, ja ilman muuta eri ehdokkailla
on hyvin erilaiset mahdollisuudet käyttää tällaista
tilaa. Kuten aikaisemmin totesin, on kuntia, jotka ovat myös
sopimuksessaan mainostajien kanssa kieltäneet poliittisen
mainonnan.
Sen lisäksi, koska yksityisillä mailla vaalimainonta
edellyttää maanomistajan lupaa, kunnille ja sen
omistamille yhteisöille tulisi mielestäni säätää yhtenäinen,
kaikkia kuntia koskeva pääsääntöinen
velvoite sallia vaalimainonta omistamillaan kiinteistöillä,
ja tämä kuntalain muutospykälä on
juuri tällä tavalla kirjoitettu. Tämä ehdotus
ei merkitse, että liikenteen tai ympäristönäkökohtien
vuoksi muualla säädetyt mainontaa rajoittavat
lainsäännökset kumottaisiin, vaan ainoastaan
sitä, että poliittisen vaalimainonnan salliminen
tehdään pääsäännöksi,
kuten perusoikeudet edellyttävät, ja että kaikki
kunnat noudattavat samoja rajoituksia vaalimainonnan osalta.
Otan lyhyesti esimerkiksi oman kotikuntani Turun kaupungin,
jossa nyt kaupunginhallitus ja sen myötä myös
kiinteistölautakunta ovat tehneet päätöksen,
että eduskuntavaalien ulkomainonta kielletään
kaupungin omistamilla mailla mainostelineiden ulkopuolella tapahtuvan
mainonnan osalta kokonaan. Sen sijaan esimerkiksi yksityisillä mailla
tämä on sallittu, ja samanaikaisesti, kun tätä päätöstä on
valmisteltu ja asia on pantu täytäntöön,
niin Turun kaupunginhallituksen täysipäiväisellä palkalla
oleva kaupunginjohtaja on sijoittanut oman mainoksensa, joka on arviolta
noin 5 metriä kertaa 2 metriä, vilkasliikenteisen
kauppapaikan viereen, ja koska se on yksityisillä mailla,
niin sitä eivät koske sen enempää alkamisaikarajoitukset
kuin myöskään se, että ei sitten
saisi olla tällaista kaupunkikuvallista haittaa, niin kuin
kaupunginhallituksen päätöksessä perusteltiin
vaalimainontaa. Eli minusta tämä on erittäin
syrjivää ja eri poliittisia ryhmiä ja myös eri ehdokkaita
kohtaan hyvin epätasa-arvoista.
Sen lisäksi, että kaupunki on kieltänyt
kaiken mainonnan omilla maillaan, on päätetty,
että näihin yleisiin mainoskehikoihin, joiden
hoidon osalta kaupunki on tehnyt sopimuksen JCDecaux Finland Oy:n
kanssa, saa asettaa puolueiden mainoksia 840 euron hintaa vastaan
ja sen lisäksi sitten puolueilta ja valitsijayhdistyksiltä vaaditaan
allekirjoitettu sopimus siitä, että näitä säännöksiä noudatetaan,
ja jos näitä säännöksiä ei
noudateta, niin sitten kaupunki katsoo oikeudekseen, että kyseessä olevan
puolueen tai valitsijayhdistyksen mainoksia ei laiteta ollenkaan näihin
yhteisiinkään vaalimainoskehikkoihin, eli lopputuloksena
voi olla se, että kuntalaisille ei katukuvassa näy
ensimmäistäkään jonkin tietyn valitsijayhdistyksen
tai puolueen mainosta. Pidän tätä hyvin
huolestuttavana yleisen demokratian kannalta ja olen ymmärtänyt,
että myös oikeusministeriö on kiinnittänyt
asiaan huomiota, koska miljoona euroa on uhrattu nyt näiden
eduskuntavaalien alla oikeusministeriön varoja äänestysaktiivisuuskampanjan
toimesta.
Ihan lyhyesti lopuksi ottaisin tällaisen vielä periaatteellisemman
asian esille, jota kyllä on pohdittu — muun muassa
kaupunkikulttuurin tutkijat ovat sitä pohtineet — eli
kysymyksen siitä, mikä on yksityistä ja
mikä on julkista tilaa kaupunkialueella. Tällä hetkellä monet
ihmiset mieltävät, että esimerkiksi kauppakeskuksen käytävät
ovat julkista tilaa, koska niihin kaikilla on pääsy
ja aika usein ne ovat läpikulkureittejä. Esimerkiksi
täällä Helsingissä Kampin kauppakeskuksen
läpi kuljetaan metroasemalle ja bussiterminaaleihin. Kuitenkin
lain mukaan tällaiset tilat ovat yksityisiä ja
näissä on voitu kieltää vaikkapa
poliittisten käsiesitteitten jakaminen tai yleensä esimerkiksi
vaikkapa ehdokkaan numerolla varustetussa takissa kulkeminen. Mielestäni
nämä ovat asioita, joita täällä eduskunnassa
pitäisi nimenomaan käsitellä ihan tämän
periaatteen vuoksi ja myös sen vuoksi, että kyllähän koko
yhteiskunnan huolena pitää olla se, että demokratia
kohtelee kaikkia aatesuuntauksia samalla tavalla ja tasavertaisesti.
Toivoisin, että oikeusministeriön tai hallituksen
tietoon lähetettäisiin tämä lakialoitteeni,
jotta voidaan ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin, koska
ymmärrän, että näin lyhyessä ajassa
ei hallintovaliokunta tai täysistunto tästä ehdi
lakia säätää.
Keskustelu päättyy.