Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys vanhasta asiasta, joka on tullut eduskunnan käsiteltäväksi hallituksen esityksenä siltä pohjalta, että tarkastusvaliokunta vuoden 2009 valtiopäivillä käsitteli julkisen hallinnon tietojärjestelmien ohjausasioita ja päätyi siihen tulokseen, että mitään ohjailua, ohjausta ei ole, yksinkertaisesti ei pätkänkään vertaa.

Arvoisa puhemies! Siinä katsannossa tämän hallituksen esityksen nimike on mielenkiintoinen: hallituksen esitys laeiksi julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta. Elikkä nyt on ikään kuin osoitettu, että nyt aiotaan ohjata. Ja tämä ohjaamattomuus — se on ollut todella kallista suomalaiselle yhteiskunnalle.

Silloin, kun tätä asiaa tarkastusvaliokunnassa käsiteltiin, selvisi, että muun muassa eräässä osahommassa oli 30 miljoonaa euroa mennyt täysin kankkulan kaivoon, siis ei mitään konkreettista järkevää tulosta, ja järjestelmien hajanaisuus jatkuu entiseen malliin, ja nyt sitten yritetään sitä tilannetta korjata lailla. Hyvä niin.

Miksi ihmeellä tämä asia voi olla näin ongelmallinen? Minä väitän nyt, sen takia tänne pönttöön vielä nousin tässä asiassa, että tässä on niin monta intresanttitahoa suomalaisessa yhteiskunnassa. Elikkä tietysti on tämä julkisen hallinnon toiminnan mahdollistaminen järkevällä tavalla, mutta sitten samalla kun on kysymys siitä, että elämme yritystaloudessa, jossa on näitä alan toimijoita, keskenään kilpailevia toimijoita, palvelutoimijoita, niin sitten meillä on semmoinen aivan erityinen instituutio, ja se on konsultit. Kun johtavien virkamiesten oma kompetenssi ei riitä, niin sitten jatkoksi tulee konsulttien käyttö, joittenka palvelut ovat äärimmäisen arvokkaita. Ja kun ei riitä ammattitaito arvioimaan, onko tämä suositus hyvä vai huono, niin siitä seuraa, että mahdollisuus tehdä todella virheratkaisuja on hyvin suuri. Se on äärimmäisen kiusallinen asia, ja sen jälkeen, kun Valtiontalouden tarkastusvirasto puuttuu näihin tapauksiin tarkastuksensa tuloksena, sitten nämä asianomaiset yksiköitten johtajat, jotka ovat tehneet virhepäätöksiä, närkästyvät syvästi ja ryhtyvät puolustustaisteluun ja kakku on valmis. Sitten aina se pätevältä kuulostava erityinen peruste on se, että kyllähän se olisi hyvä periaatteessa, että olisi juuri sen mukainen yhteensopivuus näillä järjestelmillä kuin nyttenkin mietinnössä edellytetään ja toivotaan. Mutta sitten nämä yksiköitten päälliköt todistavat, että kyllä se on hyvä, joo, mutta meidän yksikköämme siihen ei pidä sotkea, että meillä on niin erikoinen ja varsin erityinen järjestelmä, että sen ei millään yhteensopiva sovi olla muitten kanssa. Tällä tavalla tulee mieleen se, että tässä jallitetaan suomalaiselta yhteiskunnalta ja veronmaksajalta rahaa aivan tolkuttomasti, ja toivottavasti tällä lainsäädännöllä se tilanne korjataan.

Sitten, arvoisa puhemies, se mitalin toinen puoli aivan lyhyesti, ja se on se, että tuottavuusohjelmaa on perusteltu sillä, että nimenomaan tällä tietojenkäsittelyjärjestelmällä on sujuvoitettu ja yksinkertaistettu hallintomenettelyjä.

No, tässä, arvoisa puhemies, nyt eduskunta hetken kuluttua toteaa tämän lain sisällön hyväksymällä sellaisena kuin se mietinnössä on, sen, että ei asia olekaan ollut niin kuin on. Elikkä etukäteen on tuottavuusohjelmalla syöty sellaista, mitä ei ole olemassakaan.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä aihepiiriä jo viime perjantai-iltapäivällä vähän availtiin, todettiin, että tämä laki on todellakin tarpeellinen. Siitä oltiin yksimielisiä eikä syyttä, nimittäin lain sisällön kautta me voimme myöskin arvioida aika pitkälle sitä, mitä tässä on viimeisen kymmenen vuoden aikana niin sanotussa Suomen tietoyhteiskuntakehityksessä tapahtunut tai mitä on jäänyt tapahtumatta.

Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että meillä on parin hallituksen ohjelmassa erittäin kunnianhimoisia tavoitteita asetettu tietoyhteiskuntapolitiikalle, jossa julkisen tietohallinnon rooli on aivan keskeinen. Jos mietitään tätä talouden kautta, julkisen tietohallinnon menot vuonna 2009 ovat olleet 2,1 miljardia, siis 2 100 miljoonaa euroa, mikä merkitsee 23 prosenttia koko toimialan koosta. Julkisen hallinnon vuotuisista tietohallintomenoista noin kolme neljäsosaa käytetään olemassa olevien palveluiden tuottamiseen, loppuosa tietojärjestelmien uudistamiseen. Yksityisellä sektorilla uudistamisen osuus menoista on mainittua olennaisesti pienempi.

Tässä tullaan nyt siihen aivan ydinkysymykseen, mitä ed. Pulliainen äsken käsitteli. Tuottavuusohjelman ideanhan tulisi olla juuri tässä, että tieto-ohjelmistoinvestoinnit muodostavat uudenlaisen toimintaympäristön tietoverkkojen digitaalisessa maailmassa. On kyse uudesta toimintatavasta, toimintakulttuurista, ei niinkään siitä tekniikasta, ja kun se uusi toimintatapa omaksutaan, sen kautta me voimme saada julkiselle sektorille palvelutuotantoon ja -toimintoihin säästöjä ja siinä toteutuu silloin keskeinen osa myöskin tätä tuottavuustavoitetta.

Eli laissahan ei puututa millään muotoa tietosisältöihin, se on hyvin tärkeää sanoa, vaan, niin kuin sanottu, olennainen lähtökohta on se yhteinen tietohallinnon arkkitehtuuri, yhteiset standardit ja se yhteensopivuus, että ne kaikki järjestelmät osaavat lukea toinen toisiaan, keskustella keskenään, mitä nyt ei tapahdu. Tämä on tavattoman suuri periaate, jonka vuoksi nyt tarvitaan tätä lakia, ja tämän asian toteuttamiseksi saadaan yksi väline, kun tämä tietohallintolaki nyt saadaan sitten hyväksytyksi. Eli kyse on tavallaan tämän asian koordinoinnista

Sitten kun mietitään, miksi tässä on epäonnistuttu: Meillä nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonhaaralla on tehty paljon asioita. On sähköistä reseptijärjestelmää kehitelty. Maakunnista löytyy tavattoman paljon suuria investointeja, joiden takana ovat sairaanhoitopiirit, kunnat. On investoitu näinäkin vuosina, investoidaan vieläkin, järjestelmiin, jotka eivät ole keskenään yhteensopivia. On tehty siis fundamentaalisia virheitä mitä ilmeisimmin juuri tämän heikon koordinaation takia.

Eli tämän asian hallinnan ja johtamisen pitää olla jossakin. Viime perjantaina vähän kyselin, mahtaako valtiovarainministeriö nyt sitten olla oikea paikka tekemään koordinaatiota ja hallintaa. Ministeri Tölli vastasi mielestäni asiaan oikein hyvin, ja tyydyn siihen. On selvää, että se ei voi olla tavallaan yksi niistä keskeisistä ministeriöistä, jotka ovat tämän merkittäviä kehittäjiä ja ikään kuin kohteita. Me tarvitsemme tähän riittävät resurssit, mutta tarvitaan myöskin henkilöitä, tarvitaan valtuuksia, tarvitaan henkilöille valtuuksia, ja tarvitaan sitä johtajuutta näiden resurssien ja rahan lisäksi. Jotenkin tuntuu, että nyt valtionhallinnossa on se johtajuus ja se hallinnon johtajuus ja yli ministeriöiden menevä selkeä ohjeistus puuttunut. Se on ollut hukassa, vaikka meille asetettiin pääministerivetoinen tietoyhteiskuntaneuvottelukunta. Odotin siltä henkilökohtaisesti paljon enemmän kuin se antoi. Sen olisi pitänyt pystyä ottamaan tavallaan tämä homma eri tavalla hanskaan.

Me tarvitsemme todellakin nyt jatkossa edelleenkin mielestäni uuteen hallitukseen määrätietoisen ohjelman ja sellaisen johdon koko tälle touhulle, että siihen sitten todella ryhdytään. Ei kannata panna tänne tätä resurssia ja rahaa, mikä nyt käytetään vuositasolla näihin investointeihin, jos se ei tuota sen parempia tuloksia kuin tällä hetkellä voimme Suomessa nähdä.

Kyse on myöskin siitä, että sen myötä, että meillä julkinen sektori on jäänyt selvästi jälkeen kansainvälisestä kehityksestä, emme ole pystyneet ottamaan heikon tietohallinnon koordinaation puutteesta johtuen, vääristä investoinneista johtuen, käyttöön riittävästi julkisella sektorilla sähköisiä palveluita, laskutuskin ontuu, me emme enää voi ylpeillä, että Suomi on merkittävä tietoyhteiskuntamaa, edes sovellusten käyttäjä, maailmanlaajuisessa vertailussa. Siksi, arvoisa puhemies, tämä on tärkeä laki. Nyt on hyvin tärkeää, että uusi hallitus syntyessään ottaa tämän hallitusohjelmaan vakavalla tavalla ja vähän muikkarina siitä, että tähänastiset toimet ovat olleet Suomen tietoyhteiskuntakehityksen kannalta heikkoja.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin aivan aluksi täytyy todeta, että on äärettömän helppo yhtyä niihin näkemyksiin ja arvioihin, mitä edustajat Pulliainen ja Laukkanen tässä edellä totesivat. Heidän arvionsa siitä, miksi julkisen sektorin tietojärjestelmät ovat niin yhteensopimattomat kuin ne tällä hetkellä keskenään ovat, ovat aivan oikeat ja täysin kiistattomat ja näkyvät myös monella tavalla hallintovaliokunnan kuulemisessa kaiken kaikkiaan.

Joka tapauksessa tämän lain tarve on aivan kiistaton, ja niin kuin on todettu, julkisen sektorin yksi suurimpia ongelmia on valtion ja kuntien yhteen sopimattomat tietojärjestelmät ja vielä aivan erityisesti kuntien yhteen sopimattomat tietojärjestelmät, ja tämä on näkynyt hyvin muun muassa tuossa Paras-hankkeen eteenpäin viemisessä.

Lakiesitys oli hyvä, mutta oli äärettömän suuri harmi, että lain käsittelyn yhteydessä merkittäviä julkisen sektorin toimijoita jouduttiin kaiken kaikkiaan rajaamaan tämän kehitystyön ulkopuolelle tämän lain osalta, ja olisin kyllä henkilökohtaisesti toivonut myös sitä, että perustuslakivaliokunta olisi voinut tulkita lainsäädäntöä laajemmin, jotta todella koko julkisen sektorin tietojärjestelmä olisi voitu avata tämän lain kera.

Onhan kuitenkin huomattava se, että eihän tällä lailla sinällään puututa tietosisältöihin vaan kyse on järjestelmien yhteentoimivuudesta, yhteisestä arkkitehtuurista, yhteisistä standardeista jne. Nyt tietysti on toivottavaa, että ne julkisen sektorin organisaatiot, jotka jäävät tämän lain ulkopuolelle, saadaan mukaan, niin kuin ne ovat luvanneet, vapaaehtoisen yhteistyön kautta. Onhan muun muassa Kelan järjestelmien yhteensovittaminen aivan välttämätöntä kuntien tiettyjen tietojärjestelmien kanssa.

Tämän asian eteenpäin viemisessä on syytä huomata myös hallintovaliokunnan lausumaehdotus seurannasta ja tarvittaessa toimenpiteistä, elleivät tämän lainsäädännön tavoitteet toteudu. Tuo lausuma omalta osaltaan edellyttää myös, kuten tässä ed. Laukkanen totesi, erittäin vahvaa johtajuutta tämän lain tavoitteitten saavuttamiseksi, ja luonnollisesti on huomattava myös se, että tietojärjestelmien yhteensovittamisen kautta on saatavissa mittavat kustannussäästöt ja tehokkaammat, laadukkaammat palvelut, joten on aivan välttämätöntä, että tälle kehitystyölle myös kohdennetaan sitten riittävät budjettiresurssit tulevien budjettikäsittelyjen yhteydessä. Minusta on myös aivan selvää, että tämä asia omalta osaltaan huomioidaan vaalien jälkeen tulevan hallituksen hallitusohjelmassa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Timo V. Korhonen otti erittäin hyvänä esimerkkinä Kelan, Kansaneläkelaitoksen, jonka rooli tavallaan tässä yhteiskunnassa omien palvelujensa kautta on niin keskeinen, että kun meillä on Kela-kortti, me voimme ajatella, että sinne voidaan ladata vaikka mitä kaikkia muitakin yhteiskunnan palveluja avaavia toimintoja. Sen takia tämä oli hyvä viesti myöskin Kelalle itselleen, että Kelan jos minkä pitäisi nyt, yhdessä tietysti valtiovallan kanssa, ottaa tässä se veturin rooli. Jos Kela pystyy omat palvelunsa viemään tietoverkkoihin asiakaslähtöisellä tavalla ja käyttäjäystävällisellä tavalla, niin siitä voisi tulla jo erittäin merkittävä innovaatio ja myöskin askel Suomen julkisen palvelun verkkopalvelujen kehitystyössä.