Täysistunnon pöytäkirja 160/2002 vp

PTK 160/2002 vp

160. KESKIVIIKKONA 11. JOULUKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laeiksi sairausvakuutuslain ja kuntoutusrahalain muuttamisesta

 

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Me vasemmistoliitossa olemme tyytyväisiä siihen, että hallitus esittää tärkeää vähimmäispäivärahojen uudistusta äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan ja erityishoitorahan vähimmäismäärän nostamiseksi 10,09 eurosta 11,45 euroon eli 60 markasta 68 markkaan. Vastaava korotus tulisi myös sairauspäivärahan ja kuntoutusrahan vähimmäismäärään

Tämä uudistus on erittäin perusteltu sen kohteena olevien noin 62 000 henkilön toimeentulon parantamiseksi. Kannatan täysin rinnoin hallituksen esityksen tätä osaa.

Esityksen rahoittamiseen sen sijaan liittyy iso moraalinen ongelma. Hallituksen esityksen mukaan uudistuksen rahoittamiseksi sairaat pannaan asialle. Heidän lääkkeitä ostaessaan heidän omavastuuosuutensa nousisi 8,41 eurosta 10 euroon eli 50 markasta 59,50 markkaan. Kysymys kuuluu: Onko periaatteessa lainkaan oikein, että tärkeitä uudistuksia tehtäessä maksajiksi laitetaan sairaat? Heidän maksukykynsähän on ainakin sairauslomalla ja useimmilla eläkkeellä olevilla terveitä työssäkäyviä huonompi.

Kun budjettia ja budjettilakeja kesällä esiteltiin, sairaiden määrääminen maksumiehiksi uudistusten rahoituksessa näytti tulevan jo vakiintuneeksi säännöksi. Hammashoidon suuri korvausuudistus koko väestöä koskevaksi olisi vaatinut uutta rahaa eikä sairaiden matkakustannusten omavastuuosuuksien nostoa.

Nämä esimerkit tarkoittavat, että asianmukainen hoitoonlähtö ja hoidoksi määrättyjen lääkkeiden ostohalukkuus heikkenevät, mikä aiheuttaa siten myöhemmin vielä sairaustilojen pahenemisia ja aiempaa vielä suurempia kustannuksia. Tämä ei saa olla koskaan lainsäätäjän nimenomainen tavoite. En voi lääkärinä mitenkään hyväksyä tällaista sairaiden kohtelua.

Arvoisa puhemies! Siksi ehdotan, että lakiehdotukset hylätään, ja samalla esitän myös, että hallitus toisi pikaisesti uudestaan tämän erittäin tärkeän vähimmäispäivärahojen uudistusesityksen, kuitenkin niin, ettei siihen tarvittavaa 16,9 miljoonan euron rahoitusta oteta 3,4 miljoonan lääkekorvauksia saaneen suomalaisen sairaan pussista lääkekulujen omavastuuosuuksia nostamalla.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! On ihan oikein, että äitiys- ja eräitä muita Kelan maksamia pieniä päivärahoja korotetaan. Korotukset ovat vain liian pieniä tässä hallituksen esityksessä, joka nyt on tulossa lopulliseen äänestykseen. Aivan väärin on sen sijaan sitten se, että rahoittajiksi, maksumiehiksi, ollaan panemassa sairastuneet, joiden lääkekustannuksia nostetaan omavastuuosuuksia lääkkeiden osalta korottamalla. Tämä on ihan väärä asetelma. Nythän käy niin, että köyhät pannaan köyhää vastaan. Erityisesti lääkkeiden omavastuun korottaminen rappaa eläkeläisiä, joista monen tilanne voi ajautua, niin kuin muidenkin köyhien osalta, siihen että ei ole varaa kirjoitettuun lääkereseptiin ja sen lunastamiseen. Siis tämä asetelma on aivan väärä, ja jos asetelma on kokonaan väärä, ei sitä voi hyväksyä. Se on vaan sitten niin.

Minä kannatan ed. Puhjon ehdotusta.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Kun lukee sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön, ei voi jäädä mitään epäselvyyttä siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on sitä mieltä, että lääkekustannusten omavastuuosuuksien korotus on täysin väärä toimenpide. Ei voi jäädä myöskään epäselvyyttä siitä, etteikö valiokunnan mielestä minimisairaus- ja -äitiyspäivärahat ole aivan liian pienet. Korotus on aivan liian vaatimaton. Tästä asiasta puhuin asian ensimmäisessä käsittelyssä jo perusteellisesti. Oma mielipiteeni on täysin selkeä tämän asian suhteen.

Lääkekorvausten omavastuuosuuksista kannattaa vielä puhua hieman tarkemmin, koska näistä on paljon puhuttu jo edellisen, geneeristä substituutiota, rinnakkaislääkkeiden vaihtoa, koskevan asian yhteydessä. Siinä yhteydessä tietysti ei ole kysymys vain geneerisistä lääkkeistä vaan siellä kyllä vaihdetaan myöskin alkuperäisiä, jos niille on vastaavia vaihtoehtoja. Se laki on väärä. Silloin piti sanomani mutta jäipä sanomatta se, mikä tuli mieleeni, kun kävin kuppilan puolella välillä, ja kun tupakkahuoneeseen oli ohitseni jatkuva meno: Jos jotain pitäisi vaihtaa, tupakat pitäisi kaupan tiskillä vaihtaa lakritsipiippuihin. Se olisi paljon oikeampi pakkotoimenpide, jos tällaisia tarvitaan, ja sitä paitsi lääkemenojen pienentämisen kannalta kaikkein tehokkain toimenpide.

Mutta näistä erityiskorvattavista lääkkeistä: Niissähän omavastuuosuutta ehdotetaan nyt nostettavaksi 4,2 eurosta 5 euroon. Edellisen kerran on korotus tehty vuonna 94, eli silloin tuli tämä 25 markan omavastuu. Mutta vaikka tässä aikaa on kulunut näin paljon, siitä huolimatta ei olisi perusteltua korottaa tätä omavastuuosuutta.

Ketkä saavat 100 prosentin korvausryhmään kuuluvia lääkkeitä? Tähän kuuluu kymmenen sairautta: suurimpana diabetes 138 806 saajaa viime vuoden lopussa; psykoosit noin 80 000 saajaa; kilpirauhasen vajaatoiminta 75 000; glaukooma 62 000; epilepsia ja muut siihen verrattavat kouristustilat 50 000; pernisiöösi anemia ja muut B-vitamiinin imeytymishäiriöt noin 18 000; Parkinsonin tauti noin 14 000; rintasyöpä noin 12 000; eturauhassyöpä noin 9 000; henkisesti kehitysvammaisilla esiintyvät levottomuustilat noin 9 000; leukemiat yli 8 000; sukurauhasten vaikea vajaatoiminta 7 500; D-vitamiinin krooniset aineenvaihduntahäiriöt noin 4 500; pahan laatuiset kasvaimet, joita ei ole edellä erikseen mainittu, noin 4 500, ja tähän kuuluvat muun muassa melanooma ja munuaissyöpä; sarkoidoosi ja MS-tauti noin 3 000; elinsiirron tai kudossiirron jälkitila noin 3 000; munuaisten vajaatoiminta myöskin lähes 3 000; samoin aivolisäkkeen etulohkon vajaatoiminta ja lisäkilpirauhasen vajaatoiminta noin 2 000; ja muita sairauksia 11 000. Näitä 100 prosentin korvausoikeuksia on yhteensä 520 000. Näitä henkilöitä ei ole näin paljon, koska usein samalla henkilöllä on useita sairauksia.

Kun luettelin nämä sairaudet, onko näistä mikään sellainen, jonka teidän mielestä ei kuuluisi olla tässä 100 prosentin korvausryhmässä? (Ed. Pekkarinen: Kenen mielestä?) — Minä nyt kysyn eduskunnalta näin yleisesti, ja jos ed. Pekkarinen haluaa vastata, niin olkaa hyvä. — Tämä puheenvuoroni liittyy siihen, että eduskuntaryhmiltä on pyydetty lausuntoa Ylitalon mietinnöstä. Joka ryhmässä valmistellaan näitä lausuntoja, ja siellähän ehdotetaan, että 100 prosentin korvausluokka hävitettäisiin ja pudotettaisiin 90 prosenttiin. Miksi tällaisia ehdotuksia tehdään? Sellaista ei pitäisi hyväksyä.

Toinen erityiskorvausluokka on nykyisin 75-prosenttisesti korvattavat, ja siellä on myöskin tämä sama 4,2 euroa, joka nyt ehdotetaan 5 euroon, siis muuten jo Ylitalon ehdotuksen mukaisesti. Täällä on oikeuksia yli miljoona kappaletta, melkein 1 200 000: krooninen verenpainetauti, melkein puoli miljoonaa suomalaista; keuhkoastma; krooninen sepelvaltiomotauti; krooninen sydämen vajaatoiminta; sidekudostaudit; krooniset sydämen rytmihäiriöt; haavainen paksusuolentulehdus; periytyvät rasva-aineenvaihdunnan häiriöt. Nämä sairaudet ovat sellaisia, nimenomaan krooninen verenpainetauti, krooninen sepelvaltimotauti ja krooninen sydämen vajaatoiminta, jotka usein kohtaavat diabeetikkoja, jotka olivat tuossa 100 prosentin korvausryhmässä. Myöskin munuaisen vajaatoiminta ja kudossiirron jälkitila koskevat diabeetikoita.

Jos te alatte laskea, kuinka paljon yhdelle potilasryhmälle tulee erilaisia sairauksia, niin erittäin paljon. Miksi nämä muut sairaudet tulevat? Ne tulevat sen vuoksi, että ei ole ehkäisty näiden lisäsairauksien puhkeamista, ja se on erittäin vaativa tehtävä, että ne pystyttäisiin ehkäisemään, se vaatii tietoa, ohjausta, hoitoa. Silloin juuri näiden lääkekustannusten kokonaisuuden merkitys on olennainen, koska suurin osa on eläkeikäisiä ja eläkeläisillä on vaikeampi käyttää rahaa lääkkeisiin.

Tämän puheenvuoron ja näistä erityiskorvattavista lääkkeistä puhumisen halusin nimenomaan tähän laajempaan yhteyteen nyt ottaa, kun näitä lausuntoja tähän Ylitalon raporttiin esitetään. Näistä erityiskorvattavista 75 prosentin korvausryhmään kuuluvista nyt ehdotetaan, että aivan pieni osa pääsisi sinne ehdotettuun 90 prosenttiin, mutta valtaosa näistä putoaisi 60 prosenttiin. Juuri tämä esitys on omiaan ehkäisemään kaikkia niitä toimenpiteitä, mitä tehdään sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisemiseksi, diabeteksen ehkäisemiseksi, kun yritetään ehkäistä ennalta näiden sairauksien syntymistä ja pahenemista ja ennen kaikkea lisäsairauksia.

Tämä suuri linja, joka ratkaistaan seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, on käsiteltävä eduskuntavaalien aikana. Toivon, että ed. Pekkarinen, joka ahkerasti osallistuu keskusteluun, oman puolueensa osalta jo varautuu siihen, että tämän Ylitalon ehdotuksen kohtalo ratkaistaan hallitusneuvotteluissa. Jos näissä ... (Ed. Takkulan välihuuto) — Aivan, mutta siellä tulee olemaan muita neuvottelijoita kanssanne. — Te tiedätte, millä tavalla hallitusneuvotteluissa asioita yritetään viedä lävitse. Tämä lääkekorvausjärjestelmä kaiken kaikkiaan on sellainen asia, jossa on syytä nyt seuraavat kuukaudet saada ihmiset tietoisiksi siitä, mitä yritetään, ja myöskin ottamaan eduskuntavaaleissa ennen vaaleja kentillä kantaa siihen, että juuri ne ehdotukset, joilla ihmisten lääkkeiden omavastuuosuuksia, omaa osuutta, halutaan lisätä, ne ovat omiaan lisäämään sairauksia ja vaikeuttamaan pienituloisten ihmisten toimeentuloa ja mahdollisuuksia hoitaa sairauksiaan

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen on kyllä hyvin uskottava ja vahva sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja, mutta kyllä hän nyt vähän meni liian pitkälle, kun hän sälytti vastuuta tässä tilanteessa oikeastaan kaukana tulevaisuudessa olevista ratkaisuista jo valmiiksi esimerkiksi minulle. Minusta vaalien kannalta olennaisin kysymys ei ole se, kuka kantaa vastuun jostain vaalien jälkeisestä asiasta. Tätä olennaisempi kysymys vaalien aikaan on se, kuka kantaa vastuun niistä ratkaisuista, joita on tehty kahdeksan viime vuoden aikana. (Ed. Takkula: Juuri näin!) Ed. Stenius-Kaukonen, teidän puolueenne on ollut mukana hallitusvastuussa. Te olette onneksenne ollut muutaman vuoden eduskunnasta pois välillä, mutta ei se sitä vastuuta mihinkään siirrä, etteikö sillä ryhmällä, johon kuulutte, ole tämä vastuu jakamattomana, minkä tässä äsken kuvasin.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ensin lääkekustannusten omavastuusta ja sen korottamisesta. Keskusta, niin kuin täällä ensimmäisessä käsittelyssä todettiin, ei sitä hyväksynyt, äänesti sitä vastaan, luonnollisesti äänesti sitä vastaan. (Ed. Tennilä: Ei silloin vielä vastaan äänestetty!) — Me emme hyväksyneet sitä, ed. Tennilä.

Sitten kysymys siitä, mitä tehdään toisessa käsittelyssä tässä asiassa: Hallitus on sitonut yhteen lääkekorvauksen omavastuun korottamisen ja alimpien äitiyspäivärahojen vähäisen korottamisen. Keskusta lähtee siitä, luonnollisestikin siitä, että me totta kai olemme hyväksymässä sen pienen pienen parannuksen äitiyspäivärahaan, mikä tähän hallituksen esitykseen liittyy. Me äänestimme sen puolesta ja äänestämme loppuun asti sen puolesta.

Mutta, ed. Tennilä, me tulemme tuomaan tänne myöhempään vaiheeseen budjetin käsittelyn yhteyteen perustelulausumaesityksen, joka, jos se menee läpi, tulee eduskunnan vastaukseen, jossa edellytetään, että tämä suuri virhe, minkä puolesta te äänestitte silloin, kun tämän asian sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä, että se virhe korjataan ensi tilassa. Me tulemme tätä edellyttämään ja tulemme ilman muuta odottamaan, että vasemmistoliitto silloin äänestää meidän mukanamme.

Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen, nyt siis toisessa käsittelyssä olevaan, liittyy pienen pieni parannus alimpaan äitiyspäivärahaan. En malta tässäkin tilaisuudessa, nyt kun tämä viimeisen kerran tässä on esillä tämän eduskunnan aikaan todennäköisimmin, olla kiinnittämättä huomiota siihen, millä perinnöllä tämä eduskunta lähtee kohti vaaleja ja seuraavaa vaalikautta. Me olemme kaikki onnellisia siitä, että kansantulon kakku on tänään 50 miljardia euroa suurempi kuin silloin, kun Lipposen hallitus liikkeelle lähti, ilman muuta. Me olemme tyytyväisiä siihen, että kansalaisten ansiotulot ovat kasvaneet yli neljänneksellä näiden vuosien aikaan. Monet meistä ovat tyytyväisiä jopa siihenkin, että verotus on keventynyt kaiketi noin, henkilöverotus, tuloverotus, noin 5 miljardilla eurolla, tai verotus kaiken kaikkinensa noin 5 miljardilla eurolla, näiden vuosien aikaan. Näin monia myönteisiä lukuja voidaan kertoa siitä, mitä taakse on jäänyt. Mutta näiden lukujen yhteensovitus sen kanssa, mitä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden — tai niin kuin hallitus asetti tavoitteeksi omalle, nyt meneillään olevalle toimikaudelle: yhteisvastuun — kannalta näiden vuosien aikaan on tapahtunut, se on rajusti rumempi jälki, mikä näiltä osin taakse on jäänyt.

Kaikkea äsken kertomaani taustaa vasten se seikka, että alin äitiyspäiväraha edelleenkin on tuntuvasti alemmalla tasolla kuin silloin, kun hallitus lähti liikkeelle, Lipposen hallitus lähti liikkeelle, on täysin käsittämätön asia, on aivan käsittämätön asia. Tällaisia äitejä Suomessa on lähes neljännes kaikista äitiyslomalle jäävistä, yli 20 000, reilusti yli 20 000, kaiken kaikkinensa vuosittain. Tämä on periaatteellisesti tavattoman väärä asia. On vaikea tunnistaa yksittäisiä vääryyksiä, jotka tämän hallituksen kahdeksan vuoden aikaisen taipaleen tielle ovat jääneet, jotka yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta ja yhteisvastuun, sosiaalisen ulottuvuuden, kannalta ovat yhtä vääriä kuin tämä asia on.

Teistä monet ovat kuulleet minunkin täältä käyttäneen erilaisia puheenvuoroja, joissa olen arvioinut sitä jälkeä, mikä taakse on jäänyt. Mutta minä olen kerta toisensa jälkeen palannut tähän kysymykseen, joka minusta ehkä karuimmalla ja kovimmalla tavalla kuvaa sitä, miten sanoisikaan, yhteiskuntapoliittista otetta, sosiaalista otetta, mikä hallituksella on ollut yhteiskunnallisen kehityksen kulkuun. Tämä on tavattoman väärä asia, että näin käy, että tämän eduskuntakauden jälkeenkin, tämän pienen parannuksen jälkeenkin, alin äitiyspäiväraha on selvästi alemmalla tasolla kuin silloin, kun tämä hallitus liikkeelle lähti.

Keitä nämä äidit ovat? He ovat monta kertaa opiskelijoita, he ovat pätkätöissä olleita nuoria naisia, yleensä nuoria naisia, he ovat sellaisia ansiotyössä olleita, jotka alussa ovat jääneet ansiosidonnaiselle äitiyspäivärahalle, mutta jotka ovat halunneet tehdä perheeseen toisen lapsen yhtä soittoa menemättä välillä töihin. Ja kun tämän erehtyvät tekemään, miten silloin käy: toisen lapsen vuoksi äitiyslomalle jäädessään he eivät saakaan enää ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa, vaan he tippuvat peruspäivärahalle, tälle leikatulle peruspäivärahalle, tälle, joka tämän pienen parannuksen jälkeenkin on selvästi alemmalla tasolla kuin vuonna 95, kun Lipposen hallitus liikkeelle lähti.

Arvoisa puhemies! Näiden ihmisten, näiden perheiden, näiden äitien korvissa varmaan kuulostaa aika erikoiselta se, että meillä käydään yhteiskunnassa keskustelua siitä, että väki vanhenee, kansakunta eläköityy, että tarvittaisiin nuoria, tarvittaisiin lapsia. Jos yhteiskunta palkitsee näitä ihmisiä sillä tavalla, että samaan aikaan, kun ministerille on annettu näiden kahdeksan vuoden aikaan ministerin tulotasolla 40 000 vanhan markan kevennykset verotukseen, samaan aikaan näiltä äideiltä alinta äitiyspäivärahaa leikataan. Kun nämä nuoret ihmiset, nämä nuoret perheenäidit, tämän kuvan itselleen piirtävät silmiensä eteen, heidän on vaikea ymmärtää sitä, miksi tämä yhteiskunta problematisoi, miksi tämä yhteiskunta ongelmoi tällaisen kansakunnan eläköitymisen kanssa.

Arvoisa puhemies! Tällä ratkaisulla alimman äitiyspäivärahan leikkauksella on myös ollut yhteytensä osaltaan siihen ilmiöön, mistä tämä julkaisu, jota olen mainostanut täällä viime päivinä aikaisemminkin, kertoo selvää kieltä: "Kriisistä nousuun", Pekka Sauramo toimittanut ja Palkansaajien tutkimuslaitos tuottanut, Edita kustantanut tämän kirjasen. Tämä on kirja, joka kannattaa itse kunkin varmasti lukea.

En käy kertaamaan enempää tuon kirjan sanomaa, sanon vaan oikeastaan äskeisen pohjalta sen seikan, mikä on yksi tämän kirjan monista tärkeistä sanomista. Se on se, että näiden sosiaalisten tulonsiirtojen leikkausten ja veroratkaisujen, joita näiden vuosien aikana on tehty, näiden yhteisvaikutus on ensimmäisen kerran yli 20 vuoteen, 70-luvun lopun jälkeen ensimmäisen kerran näiden vaikutus on se, että nämä toimet, sosiaaliset tulonsiirrot ja veroratkaisut, eivät riitä supistamaan sitä markkinaehtoista tuloerojen kasvua, mikä ilman muuta yhteiskunnassa on näiden viime vuosien aikaan syntynyt. On ollut siis tietoiseen tahtoon perustuvista ratkaisuista kysymys sekä verotuksen että tulonsiirtojen kohdalla ja myöskin, kun puhutaan alimmasta äitiyspäivärahasta, ja näiden ratkaisujen yhteisvaikutus siis on ollut se, että tuloerot ovat kasvaneet niin, että tässä raportissa muun ohessa todetaan, että 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla verotuksen ja sosiaalisten tulonsiirtojenkin vuoksi kansalaisten tuloerot ovat kasvaneet enemmän kuin kahtena vuosikymmenenä ennen sitä.

Arvoisa puhemies! Näillä ajatteluradoilla keskustan eduskuntaryhmä lähtee siis siitä vielä kertaalleen, että me äänestämme luonnollisesti tämän esityksen puolesta, kannatamme tätä pientä parannusta alimpaan äitiyspäivärahaan. (Ed. Tennilä: Jaaha!) Niin kuin ensimmäisessäkin käsittelyssä, ed. Tennilä, me vastustamme edelleenkin luonnollisesti lääkekustannusten omavastuun heikentämistä, ja tulemme tästä asiasta äänestämään siinä yhteydessä, missä siihen edellytykset ja mahdollisuudet löytyvät.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiehdotuksessa on hyvää ja huonoa. Hyvää on se, että sairausvakuutuksen päivärahojen sekä kuntoutusrahan vähimmäismäärää korotetaan: äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan sekä erityishoitorahan vähimmäismäärä nousee 1,36 eurolla. Huonoa on se, että edellä mainittujen etuuksien korotukset on rahoitettu sairausvakuutuksen lääkekorvausten omavastuuosuuksien korottamisella. Peruskorvattavien lääkkeiden kertaomavastuuosuus nousisi 8,41 eurosta 10 euroon ja erityiskorvattavien lääkkeiden kertaomavastuuosuus 4,20 eurosta 5 euroon.

Lääkkeiden vuosittaista omavastuurajaa esitettiin myös korotettavaksi 36 eurolla. Valiokunta hyväksyi kertaomavastuiden korotukset, mutta ei hyväksynyt lääkehoidon vuosittaisen katon korotusta. Jos vuosittain ostaa esimerkiksi yhden antibioottikuurin, on jotenkin puollettavissa, että silloin kertaomavastuu voi olla korkeampi. Mutta sen sijaan, jos on pitkäaikaissairas ja joutuu käyttämään lääkitystä jatkuvasti, silloin on perusteltua, että lääkekorvausten katto ei nouse.

Toki on todettava tähän, että omavastuuosuudet Suomessa ovat kansainvälisesti vertaillen korkeat. Valiokunnan mietintö on tässä mielessä ja muutenkin aivan selventävä. Haluan nyt kaikkien vastapuheiden välttämiseksi todeta, että valiokunnan mietintö oli täysin yksimielinen. Meillä oli jopa kysymys siitä, pitääkö tänne panna ponsi, mutta sitten totesimme, että valiokunnan koko mietintö on yhtä pontta, joten se kannattanee lukea tässä mielessä siltä kannalta.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän asian kohdalla, mikä koskee hallituksen esityksessä lääkekustannusten omavastuita ja niiden korottamista, olisin paljon mieluummin tosiaan halunnut olla opposition edustaja kuin hallituksen riveissä.

Täällä on spekuloitu opposition ja hallituksen mahdollisuuksilla vaikuttaa näissä asioissa. Kaikkihan me tiedämme, että oppositiossa pelisääntöjä ei oikeastaan ole, vaan jokainen voi pelata siellä vähän liberon tyyliin, kun taas hallituspuoluetta edustavan kansanedustajan sitoutumisaste hallituksen päätöksiin, huonoihinkin, se vaatimus, on ihan eri luokkaa. Sen kyllä uskallan sanoa jo tässä vaiheessa, että jos sosiaali- ja terveysministerinä tämän hallituksen aikana olisi ollut sosialidemokraattinen ministeri, niin ei hän kyllä tällaista ehdotusta olisi eduskuntaan tuonut, missä lääkekustannusten omavastuita ehdotetaan millään hinnalla korotettavaksi.

On tietysti nyt sanottava, että se hallituksen esityksen osuus, missä äitiyspäivärahojen minimejä nostetaan, on hyvä ja erittäin kannatettava, ja sen mekin olisimme halunneet joka tapauksessa tuoda. Mutta se, että lähdetään hakemaan rahoitusta tosiaan toisten köyhien puolelta, että kierrätetään ikään kuin ongelmaa sairausvakuutusjärjestelmän paikasta 1 paikkaan 2, on aika heikko tapa hoitaa näitä asioita. Silti jaksan uskoa, että olkoonpa seuraavan hallituksen koalition nimi mikä tahansa, silloinkin eduskuntaan tullaan työntämään uudistuksia toisensa jälkeen, joita pyritään rahoittamaan kenkuilla ratkaisuilla toisessa päässä.

Arvoisa puhemies! Tämän syksyn aikana omasta mielestäni on tosiaankin ollut kaksi sellaista esitystä, jotka erityisesti ovat korventaneet hallituspuolueen edustajaa sosiaali- ja terveysalaa koskien. Toinen oli tämä arpajaisvero, ja toinen on ihan varmasti tämä lääkekustannusten omavastuun korotusta koskeva esitys. Me näemme nyt näiden kahden nimenomaisen hankkeen osalla sitten sen, mikä on kokoomuksen kova linjaus. Molemmat näistä esityksistä nimittäin ovat sellaisia, että nehän eivät itse asiassa ole tulleet sieltä sosiaali- ja terveysministeriön puolelta, vaan valtikkaa on heiluttanut valtiovarainministeri. Tässä me nyt sitten näemme, mikä se kokonaisuusjohdon — taikka niin voi sanoa kuitenkin: kokoomuksen johtajiin kuuluvien — sosiaalipoliittinen linjaus on. Mitä enemmän me annamme valtaa siihen suuntaan, sitä uhkaavampi se tilanne on tällä puolella, mitä tulee sairastavien ja vähäosaisten asioihin.

Arvoisa puhemies! Lääkekustannusten korvausjärjestelmää ollaan laajemminkin uudistamassa, aivan niin kuin täällä kollega Stenius-Kaukonen sanoi. Pelkään pahoin, että tämä selvitysmies Ylitalon ehdotus jatkaa todellakin samaa rataa, elikkä sielläkin haetaan uudistuksia tavallaan rahoittamalla sisäisesti niitä jostakin toisesta, saman alan piiriin kuuluvasta paikasta, elikkä yhdet sairaat maksavat toisten sairaitten paremmat etuudet. On hyvä, jos tästäkin aiheesta nyt täällä tänä päivänä vähän keskustellaan, koska minunkin mielestäni tämä hanke pitäisi tässä muodossaan torjua jo heti alkuunsa. Pitää tehdä laajempaan analyysiin perustuva uudistus nyt lääkekorvausjärjestelmässä sillä tavalla, että katsotaan lääkehuollon osuutta siinä hoidossa laajemmin ja palataan tavallaan tuohon perusasetelmaan eikä jatketa näin, että lääkkeet ovat tämmöinen erillinen lisuke.

Ed. Ihamäki sanoi täällä aivan oikein, että meillä lääkekustannusten korvaustaso on valmiiksi alhainen. Tämä on se syy, minkä takia sosiaali- ja terveysvaliokunta on koko neljän vuoden ajan teroittanut hallitukselle, että korvaustasoa pitäisi parantaa, ja myöskin eduskunta on siunannut meidän monia kannanottojamme, ponsiakin on tainnut olla matkassa, joissa olemme vaatineet korvaustason parantamista, siis lääkekustannusten omavastuun alentamista. Tämä linjaus on ollut vahva ja pitävä kaikki nämä vuodet eduskunnassa. Sitäkin taustaa vasten on täysin uskomatonta, että hallitus tuli tekemään tämmöisen ehdotuksen. Mutta täällä ei ole kunnolla puhuttu tämän illan aikana vielä siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta sai kuitenkin torjutuksi toisen osan näistä lääkekustannusten omavastuun korotuksista, nimittäin vuotuisen omavastuun korotuksen. Sillä ratkaisulla on varmasti oma merkityksensä, kun ajatellaan pitkäaikaissairastavia potilaita. Silloin näiden kertaomavastuitten korotusvaikutus voidaan minimoida pitkäaikaissairastavien osalta.

Kannattaa lukea meidän mietintömme hallituksen esityksestä, mikä koskee lääkekorvausosuutta. Ed. Ihamäki muistaakseni sanoi jo valiokunnan kokouksessa, kun mietimme, pantaisiinko vähän ponsia sinne, että hyvänen aika, tämähän on pontta koko mietintö. Minä uskon, että myöskin muut kansanedustajat lukiessaan tätä hirveän määrätietoista tekstiä huomaavat, että itse asiassa tässähän on annettu pitkät niin sanotusti hallitukselle, joka tällaisia ehdotuksia tekee. Mutta taas tullaan näihin pelisääntöihin, ja emme pystyneet tätä täysin torjumaan. Emme saaneet kokoomusta nimenomaan mukaan siihen, että olisimme vahvasti lähteneet hakemaan hallituspuolueiden eduskuntaryhmien johdolta, siis vahvasti, tähän lisärahaa. Saimme lisärahaa sitten vain siihen, mistä olimme aidosti yhtä mieltä.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä esitys on tietysti päästettävä nyt menemään. Tämä on kuitenkin eduskunnalle opetus, että pitäisi ehkä vielä tarkemmin ja varhemmassa vaiheessa pystyä reagoimaan ja torjumaan tämän tyyppisiä ehdotuksia. En usko, että kokoomuksen piirissäkään ollaan onnellisia, kun huomataan, että vakaassa mielessä tehdyille yhteisille valiokunnan mietinnöille ei anneta mitään arvoa, kun hallitus hakee rahaa näihin uudistuksiin. Toivon, että jatkossa eduskunnan ja hallituksen välinen seurustelutapa olisi vähän toinen toistaan kunnioittavampi.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Toistuvasti tulee erityisesti pientä eläkettä saavilta ihmisiltä viestiä siitä, että rahat eivät riitä lääkkeitten ostoon tai ruokaan, vaan jommastakummasta täytyy tinkiä. Useimmiten sitten tietenkin tingitään lääkkeiden ostosta, koska ruoka on välttämätöntä. Tietenkin lääkkeetkin sairaudesta johtuen ovat heille välttämättömiä. Tässä on tietenkin suurin ongelma se, että meidän perusturvamme taso on liian alhainen ja se ei kata niitä vähimmäistoimeentulon kustannuksia, mitkä ihmisillä on. Toisena asiana tietenkin on se, että Suomessa sairastaminen on poikkeuksellisen kallista verrattuna moniin muihin maihin. Edelleenkin nyt, kun tässä on käsittelyssä lääkekulujen omavastuuosuuksien korottaminen, sairastaminen tulee siinä mielessä entisestään kalliimmaksi. Erityisesti, kuten jo totesin, pienituloisilla, eläkeläisillä ja työttömillä kynnys tarpeellisten lääkkeiden ostamiseen entisestään nousee.

Hallituksen sosiaalipoliittinen linja tältä osin on aika merkillinen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun on tehty samalla tavalla, että toiselta heikosti pärjäävältä ryhmältä otetaan etuuksia pois ja siirretään toiselle ryhmälle, joka pärjää myöskin heikosti. Tässä vaan on todella se hölmöläisten homma, että peittoa leikataan yläpäästä ja jatketaan alapäähän huomaamatta sitä, että siinä on myöskin saumanvara. Aina kun leikataan ja tehdään uusi sauma, tästä kokonaisuudesta häviää, ja tässäkin tapauksessa, tässä hallituksen esityksessä, muutama miljoona euroa häviää terveydenhoidon puolella olevia rahoja. Näinhän tässä käy, ja varaa ei olisi yhtään.

Tässä on tietenkin tehty taitavasti paketti ja paketin parempana osana on se, että vähimmäisäitiyspäivärahaa ja -sairauspäivärahaa korotetaan, mutta toisaalta kun tämä korotus maksatetaan toisten sairaitten kustannuksella, niin periaatteessa tällainen ratkaisu on täysin virheellinen eikä sitä näin voi kyllä kannattaa.

Tämä ratkaisu ja tämä ajattelumalli, jos tällainen sosiaalipolitiikka jatkuu Suomessa, johtaa täyteen mahdottomuuteen, että aina otetaan toisilta heikosti toimeentulevilta ihmisiltä ja siirretään toisille heikosti toimeentuleville ihmisille. Eihän näin voi menetellä, jos me haluamme, että voidaan edes puhua, että Suomessa on tämmöinen pohjoismainen hyvinvointimalli olemassa. Malli voi olla, mutta sen taso on pudonnut kyllä kohtuuttoman alhaiseksi. Kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että Suomi on pahasti jäänyt jälkeen, ja tämä hallituksen esitys entisestään syventää tätä jälkeenjääneisyyttä.

Tässä valiokunnan mietinnössähän on varsin hyvin otettu kantaa siihen. Lainaan tästä pienen pätkän: "Lääkkeiden omavastuuosuuksien korottaminen on tutkimusten mukaan tehoton keino vaikuttaa lääkekustannusten kasvuun. Reseptilääkkeiden käyttö perustuu aina lääketieteellisen hoidon arvioon hoidon tarpeesta. Potilas saa reseptilääkkeen vain lääkärin määräyksellä. Omavastuuosuuksien korottaminen voi hillitä lääkekustannusten kasvua vain, jos potilaat jättävät hankkimatta heille määrätyt lääkkeet tai käyttävät niitä lääkärin määräystä vähemmän." Tämä on harvinaisen selvästi todettu ja sanottu. Kun näin on, ihmettelen vain sitä lopputulosta sitten, mikä tässä on, että kumminkaan tätä asianomaista pykälää ei valiokunta ole muuttanut. Tiedän sen, että tässä on tehty paljon töitä, että tämä olisi muutettu, mutta valiokunnan ja hallituksen pelisäännöt ovat sen estäneet, ja kaikista köyhimmät, pienituloisimmat, sairaat ihmiset joutuvat maksamaan näitten pelisääntöjen kustannukset.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Kuoppa nosti saman asian, mihin itsekin olen tässä, nimenomaan tässä valiokunnan mietinnön sisällössä, kiinnittänyt huomiota. Olen jäänyt juuri niitten lauseitten eteen, mitkä ed. Kuoppa luki, koska olisin toivonut, että niitten jälkeen olisi selkeästi tullut erilainen päätös tälle, mitä tässä omavastuun asiassa on, koska tässä on selvästi kysymys nimenomaan köyhistä ja sairaista, joilla jo muutenkin on erilaisia vaikeuksia. Nyt tämä ratkaisumalli, että maksatusta otetaan toisten kustannuksella, ei ole todellakaan hyvinvointiyhteiskunnan malliin oikein sopiva.

Valiokunnan puheenjohtaja Vehkaoja toi puheessaan erittäin hyvin esille sen, mitä vaikeuksia tämän hallituksen esityksen hyväksymisessä on ollut. Kaikkeen siihen, mitä hän sanoi, on helppo yhtyä. Ainoastaan se, että kyllä tietenkin ratkaisuja voi etsiä siitäkin, minkälaisen linjan hallitus on jo omassa hallitusohjelmassaan valinnut ihan alusta lähtien. Siellähän ei sinänsä perhepoliittinen linjaus näy. Tietysti tässä nyt voi osoittaa kokoomuksen suuntaan, ja siitä varmasti olen kyllä samaa mieltä, että se kova linja varmasti sieltä suunnasta samoin kuin arpajaisveroon myös tähän ratkaisuun lääkekustannusten omavastuusta on vaikuttamassa, mutta kyllä olisin toivonut, että tämänlaisissa asioissa se sitoutumisaste, mikä hallituspuolueilla siellä on, olisi voinut mennä tämmöiseksi ihan eettiseksi kysymykseksi, miten me tässä hyvinvointiyhteiskunnassa katsomme heikompiosaisia.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aloitan puheenvuoroni ehkä hieman naiivillakin tavalla, mutta lisäpontimen tälle aloitukselleni antoi ed. Huotari, joka täällä käsiteltäessä geneeristä substituutiota opetti nuorempaa valtiopäivämiestä, miten eduskunnan istuntosalissa toimitaan, milloin esityksiä tehdään ja milloin niistä keskustellaan.

Kuultuani edustajien Puhjo, Tennilä, Stenius-Kaukonen ja Kuoppa puheenvuorot kysyn: Mitä te teitte lääkekustannusten omavastuiden korotusten osalta viime torstaina käydyssä täysistunnossa? (Ed. Tennilä: Ratkaiseva äänestyshän on edessä nyt! — Ed. Stenius-Kaukonen: Kyllä ed. Rehula tietää, mitä tein valiokunnassa!) Tein tuolloin lain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä, jolloin lain sisältö päätettiin, lain 9 §:n kohdalla seuraavan ehdotuksen — suora lainaus omasta puheenvuorostani: "Arvoisa rouva puhemies! Ehdotan vastalauseen mukaisesti, että pykälä poistetaan, mikä tarkoittaa, ettei lääkekustannusten omavastuuosuuksiin korotuksia tehdä." (Ed. Tennilä: Mutta sehän hylättiin se teidän ehdotuksenne!) Tästä äänestettiin, ja luvut ovat kaikkien luettavissa. Jos en ihan väärin muista, niin edellä mainitsemani edustajat, kaikki neljä, te painoitte vihreää nappia, niin kuin hallituspuolueen uskollisille edustajille tietysti kuuluukin. (Ed. Tennilä: Ratkaisuäänestys on edessä, ed. Rehula!)

Vielä ihmeellisemmäksi asian tekee se, että te esitätte tätä lakia nyt hylkyyn. Samalla se tarkoittaa, että vaikka te olette vuosikausia puhuneet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten puolesta, ja sitähän te olette tehneet tänäkin iltana, tässä samalla menee pesuveden mukana se pienikin korotus näihin pienimpiin päivärahoihin, jota torstaisten äänestysten jälkeen niihin päivärahoihin on tulossa. Yhdellä sanalla sanoen: käsittämätöntä.

Arvoisa rouva puhemies! Varsinaisen puheenvuoroni olen pyytänyt näihin minimiäitiyspäivärahoihin liittyen, ja perhepolitiikkaa muutaman lauseen verran.

Tulonsiirrot, palvelut ja vanhemmuuden tukeminen muodostavat perhepolitiikan kokonaisuuden. Jos yksikin osa näistä ei ole kokonaisuuden kannalta oikealla tavalla järjestettynä, perheet ja lapset oireilevat tavoilla, joista kertovat omaa kielteistä viestiään muun muassa lukuisat viime aikoina julkaistut tutkimukset mukaan lukien eri väestöryhmien välinen vertailu, missä nimenomaan lapsiperheiden tulotaso on heikentynyt muihin väestöryhmiin nähden. Perheiden tukeminen taloudellisesti on myös tulevaisuuden kannalta parasta mahdollista ongelmien ennaltaehkäisyä. Muun muassa valiokuntaneuvos Arajärvi väitöskirjassaan kyseenalaistaa koko pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen tason ja niitten muodon perustoimeentulon turvaajana ja kyseenalaistaa senkin, onko kyse enää perustuslain hengen mukaisesta määrärahojen tasoista.

Lähtemättä luettelemaan sitä liiankin pitkää listaa, mikä vaatii korjaamista tässä toisessa käsittelyssä olevassa aihepiirissä, keskustan eduskuntaryhmän mielestä pahin perhepoliittinen epäkohta löytyy nimenomaan näistä pienimmistä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoista. Hävisimme viime torstaina käydyn äänestyksen siitä tasosta, jolla näiden päivärahojen meidän mielestämme tulisi olla, eli esityksemmehän oli, että nämä pienimmät vanhempainrahat olisi nostettu edes alimman työttömyysturvan tasolle. Nyt tämä muutos jää lähinnä kosmeettiseksi, se on keskustankin piiristä myönnettävä, eikä ratkaise perustavaa laatua olevaa ongelmaa. Vastavalmistuneiden, pätkätöitä tekevien, yrittäjien, viljelijöiden ja opiskelijoitten minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainraha jäävät erittäin pienelle tasolle edelleenkin.

Vähimmäismääräisten vanhempainrahojen tulee olla sen suuruiset, että ne täyttävät perheen toimeentulosta edes jollakin tavalla minimivaatimukset ja, minkä pitäisi olla eduskunnalle erityisen tärkeää, perustuslain hengen vaatimukset. Ei ole perhe- eikä väestöpoliittisestikaan perusteltua se, että henkilölle on taloudellisesti perustellumpaa olla työttömänä kuin synnyttää lapsi.

Arvoisa rouva puhemies! Kysyin asian ensimmäisen käsittelyn yhteydessä kokoomuksen eduskuntaryhmän kantaa ja mielipidettä alimpien äitiyspäivärahan tasosta tilanteessa, missä te tulevaisuutta luodatessanne vannotte palvelujen parantamisen nimiin tulonsiirtojen jäädessä taka-alalle lapsilisiä lukuun ottamatta. En saanut vastausta asettamaani kysymykseen viime torstaina, ja siksi kysynkin uudemman kerran: Oletteko te valmiita toimimaan jatkossakin perustuslain hengen vastaisesti pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen kohdalla, vai onko teillä valmiutta puuttua näitten päivärahojen tasoon? Tätä vastausta en tosiaankaan tarvitse minä. Teidän asenteenne minä näihin päivärahoihin ja etuuksiin tiedän. Tätä vastausta tarvitaan ennen 16.3.2003.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Eilen keskustelussa oli hyvin selvä sävel: "kyllähän me, mutta kun tuo kokoomus". Asia vaihtui — "kyllähän me, mutta tuo kokoomus". On yön yli nukuttu, niin kuin Paavo Väyrysellekin usein kävi, jälleen "kyllähän me, mutta kun tuo kokoomus". Tällä tavalla mennään sitten 16.3. ja katsotaan vaalien tulos. Minä toivon hartaasti kyllä viime päivien kokemuksen valossa, että kansa antaa sellaisia valtakirjoja, että olemme vakavasti Suomen keskustan kanssa hallitusneuvotteluissa ja muodostamme hallituksen, jolla on sosiaalinen omatunto. Silloin kyllä myöskin kaivetaan kaikki täällä nyt kuullut puheet ja katsotaan, mikä on niitten todistusvoima tositilanteessa. Mielenkiintoista on nähdä, minkälaista oppositiopolitiikkaa kansallinen kokoomus siinä tilanteessa harjoittaa.

Mitään tällaista keskustelua, joka nyt käydään hyvinvointivaltion tilasta ja tulevaisuudesta, ei tarvittaisi, jos täällä salissa päätetyt verot ja maksut kannettaisiin niin kuin sivistysvaltion tapoihin kuuluu. Mutta harmaan talouden kitaan menee tänäkin vuonna yli 2,5 miljardia euroa, ja niin sitten joudutaan tämän laatuisiin koplaustilanteisiin. Tässähän hallituksen esitys ja koko tämä homma on laadittu politiikan alkeisoppikirjan mukaan, jossa annetaan pikkuisen ja otetaan vähän reilummin pois sellaisista asioista, jotka ovat poliittisesti äärimmäisen herkkiä asioita. Näin meille opetettiin jo vuonna 87, että näin pitää toimia ja tällaista toimintaa pitää oppositiossa vastustaa, mutta tämä tosiasia ei ole miksikään tässä parlamentarismissa muuttunut, siinä oikeassa parlamentarismissa, ei siinä, josta ed. Ihamäki niin usein puhuu. Se on sitä oikeata parlamentarismia, että se mitataan täällä salissa, ei se, mitä hallituspuolueet keskenään sopivat kulloinkin.

Elikkä toisin sanoen mihinkä todellisuuteen ollaan menossa, jollei harmaata taloutta saada tulopuolen varmistamiseksi kuriin? Kaikki tällaiset Ylitalon raportin kaltaiset raportit, joissa esitetään hyvinvointivaltion murentamista, tulevat entistä ajankohtaisemmiksi. Ne ovat äärimmäisen tärkeä asia tulevissa hallitusneuvotteluissa, ja ne ovat tulevan hallituskauden keskeinen ongelma, koska trendi on vain se, että valtion tulopohjaa murretaan ja murretaan harmaalla ja mustalla taloudella ja talousrikollisuus lisääntyy entistä kovempaa vauhtia, aivan niin kuin on jo käynyt Välimeren maissa. Meidän pitää ottaa Benelux-valtioista ja Itävallasta oppia siinä, että asioihin pitää sillä puolella takertua, jolloinka hyvinvointivaltiotkin länsimaiseen tyyliin voivat jatkaa toimintaansa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Edessä on ratkaiseva äänestys, jossa hallituksen esitys joko hyväksytään tai hylätään. Nyt näyttää siltä, että keskustapuoluekin on kääntynyt hyväksymään hallituksen esityksen lääkekulujen omavastuuosuuden korottamisesta. Tulette siis, arvoisat keskustan kansanedustajat, hyväksymään sen, että paljon sairastavat eläkeläiset tosiasiassa pannaan maksamaan äitiyspäivärahan korotus. Minä en voi tämmöistä hyväksyä. Tässä köyhä pannaan nyt köyhää vastaan, ja minusta se on aivan väärin.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! En kuullut ed. Tennilän tekevän mitään esitystä tämän asian suhteen. Tietysti tässäkin yhteydessä pitäisi olla puheiden tekojen kanssa linjassa, miten todella tässä vaiheessa vielä käyttäydytään. Jos nyt hylätään tämä esitys, niin totta kai silloin tämä pienimpien päivärahojen korotus jää tekemättä, mutta siihenhän on edelleenkin mahdollisuus budjetin käsittelyn yhteydessä, kun kristillisdemokraattien vaihtoehdossa tulee olemaan esitys tästä korotuksesta. Siihen tietysti toivomme, että sitten tulee todellinen kannatus, kun tästä vielä äänestämme tämän joulukuun aikana.

Todella yhdyn siihen huoleen, mikä täällä on esitetty. On aivan käsittämätöntä, että voidaan näin menetellä terveydenhuollon kohdalla, kun nimenomaan kriisiä pitäisi ennalta ehkäistä ja syrjäytymistä ennalta ehkäistä ja korjata puutteita. Nyt tälläkään esityksellä ei suinkaan anneta edes pientäkään signaalia siihen suuntaan, että näitä pienituloisia ja heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä haluttaisiin huomioida ja auttaa. Onko tämä nyt todella sitä valtiovarainministerin tapaa hoitaa terveyspolitiikkaa eli kokoomuslaista terveyspolitiikkaa?

Tämä kohta, että minimipäivärahoja korotetaan ja rahoitus otetaan sitten sairausvakuutusjärjestelmän sisältä, on täysin käsittämätöntä, samoin se, että ei arvosteta sosiaali- ja terveysvaliokunnan vakavaa työtä, mitä se on vuosia tehnyt. Vaikka se useiden vuosien ajan ja useissa yhteyksissä on tuonut esille nämä epäkohdat mietinnöissä ja erilaisin lausumin, että nämä on korjattava, niin ei vieläkään näihin ole puututtu. Kun lääkekorvausten omavastuu kasvaa, herää vain kysymys, millä me sitten näitä toimeentulotuen kustannuksia maksamme, kun varmasti tulee tarvetta toimeentuloluukulle enenevässä määrin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen toimet tässä asiassa ovat kyllä todella perin omituiset: toiselta köyhältä otetaan ja toiselle köyhälle vähän annetaan. Todellakin tapahtuu niin, että kun viltin toisesta päästä otetaan ja uudelleen ommellaan, niin saumanvaran verran vielä aina kuluu. Elikkä tämä on kestämätön tie kyllä jatkossa eteenpäin.

Todellakin, niin kuin ed. Pekkarinen toi esille, ei pidä ihmetellä, miksi meidän syntyvyytemme on se, mitä se on, kun äitiyspäivärahan taso, nimenomaan jos tulee toinen lapsi perheeseen heti kohta ensimmäisen jälkeen, niin kuin hyvin luonnollista monellakin tapaa on, putoaa kovin alhaiseksi, ei enää sivistysvaltion, ei ainakaan hyvinvointivaltion, tason mukaiseksi, alle työttömyysminimipäivärahan. Elikkä näihin kysymyksiin kyllä täytyy todeta, että nämä ovat vain näpertelyjä, joilla ei tosiasiassa, ikävä kyllä, korjata yhtään mitään.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys, kun se on tämän suuntainen, että siinä kytketään nämä lääkekorvaukset ja alimmat päivärahat, osoittaa kyllä sen, että hallituksella ei ole haluakaan puuttua todella näihin asioihin. Silloin kun pannaan kaksi näin merkittävää asiaa vastakkain, kyllä pitäisi olla selkeämmät näkemykset.

Kun olen saanut seurata sosiaali- ja terveysvaliokunnan työskentelyä tässäkin asiassa, niin kyllä ihmetyttää, että valiokunnassakaan ei löydy hallituspuolueilla paremmin yhteistä näkemystä, yhteistä kantaa, miten nämä pitäisi ottaa esille. Näin luulisi ainakin, että sitä kautta ministerit paremmin ottaisivat omien puolueittensa kansanedustajien näkemykset huomioon.

Kyllä tämä on selkeä osoitus kansalle siitä, että tämä hallitus ei pysty hoitamaan kunnollista perhepolitiikkaa, jotta sillä olisi jatkuvuutta. Tämä on vain pelkkää puhetta, eikä käytännön tekoja edes pyritäkään tekemään.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lainaan ed. Tennilän logiikkaa. Tällä logiikalla, ed. Tennilä, te olette hylkäämässä 1,36 euron suuruisen korotuksen pienimpiin äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoihin. Se logiikka, jolla te taannoin omassa puheenvuorossanne täällä esiinnyitte, tarkoittaa juuri tätä. Toistan omassa puheenvuorossani jo mainitsemani asian, että lain ensimmäisessä käsittelyssä tein aivan selkeän esityksen. Se on sitten toinen juttu, jos esitystä siitä, että lain 9 § olisi saanut vastalauseessamme esitetyn muodon, mikä olisi tarkoittanut, ettei lääkekustannusten omavastuuosuuksien korotuksia olisi tehty, ei kuunnella. Jos toimenpiteet eivät ole ne, joita kuuntelemisen jälkeen mahdollisesti halutaan tai tahdotaan tehdä, ei se kyllä keskustan eduskuntaryhmän vika ainakaan ole.

Ed. R. Korhonen merkitään läsnä olevaksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä käytti jokin aika sitten hyvin jykevän puheenvuoron, jossa hän kohdisti sanansa Suomen keskustan suuntaan. Minun tehtäväni ei ole puolustaa Suomen keskustaa, mutta tehdä poliittisia havaintoja. Jos se, mitä ed. Tennilä puhui, oli tarkoitettu ilmoituksena, että vasemmistoliitto äänestää hylkäämisehdotuksen puolesta in corpore, niin tervetuloa tänne oppositioon. Ei mitään muuta kuin sieltä vaan, luik luik, ja katsotaan sitten keväällä, mitä rakennetaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! Ed. Rehulalle totean vain sen, että ensimmäiset käsittelyt ovat välivaiheita ja ensimmäisiä käsittelyjä. Nyt tulee ratkaiseva äänestys, jossa katsotaan, mikä on suhde hallituksen esitykseen, jota me täällä tosiasiassa nyt käsittelemme hieman sosiaali- ja terveysvaliokunnan parantelemana, hieman parantelemana. Mutta nyt äänestetään siitä, mikä kanta otetaan lääkekulujen omavastuuosuuden korottamiseen. Minä hylkään omavastuuosuuksien korottamisen, kun tätä linjaa olen täällä tuonut esille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Lain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä oli nimenomaan ed. Tennilän mainitsema lääkkeiden omavastuuosuuden korottaminen esillä ja siitä äänestettiin. Valitettavasti enemmistö oli sen korottamisen puolesta. Se oli se kohta, jolloin tämä asia päätettiin. Näinhän aina toki on tehty, ja kaikki sen tietävät, että tämä on se käsittelytapa.

Mutta itse tilanteeseen, mikä on näiden lääkkeiden kanssa: Esimerkiksi astmaa sairastavat potilaat ovat tyypillinen sellainen potilasjoukko, joka säännöstelee itse lääkkeiden käyttöä alentaen sen terapeuttista, lääketieteellisesti oikeaa, käyttömäärää, ja syy on taloudellinen. Tällaisia potilaita tulee jatkuvasti vastaan. Se on hankala tilanne myöskin sairauden kehittymisen kannalta. Tulee helposti tällainen status astmaticus, eli astma tulee niin sanotusti päälle, ja syy on ollut siis tällainen. Tämä on vakava asia, ja sille ei voi mitään. Se on todellisuutta. Suomi on kärkimaita Euroopan unionissa, taitaa olla kakkossijalla, lääkkeiden omavastuuosuuden suhteen.

Mutta kaiken kaikkiaan toteaisin vain arvoisalle ed. Pulliaiselle, että ei nyt oppositio yksin seuraavaa hallitusta toivon mukaan muodosta. Toivon mukaan muitakin pääsee mukaan.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! En taiteellisessa vaikutelmassa edes yritä päästä ed. Tennilän tasolle. En siihen pysty, mutta, ed. Tennilä, ratkaisevassa äänestyksessä te hylkäätte pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen 1,36 euron suuruisen korotuksen. (Ed. Tennilä: Sehän on vasta edessä, katsotaan sitten!) Se on aika vakava asia. Äänestys on, ed. Tennilä, edessä, mutta teidän logiikallanne, niin kuin jo aikaisemmassa puheenvuorossa totesin, kun siteerasin teidän puheenvuoroanne hieman pidemmälle, tuon logiikan perusteella ja siteeraamalla tällaiseen lopputulokseen päästään. Te olette oman liturgianne mukaisesti ratkaisevassa äänestyksessä hylkäämässä tämän pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan noston, (Ed. Tennilä: Ei, vaan lääkekulujen korotuksen!) aivan niin kuin ed. Tiusanen myös totesi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajille Tennilä ja Tiusanen: Retorisesti ulvahdan, oliko ensimmäisen käsittelyn äänestys teidän mielestänne jokin yllätys. Erikoisesti ed. Tiusaselle: Oliko se todella yllätys, että siinä kävi juuri niin kuin kävi? Ihanko totta? Noin niin kuin vaan, käsi sydämellä, noin.

Arvoisa puhemies! Tähän toiseen kysymykseen ed. Tiusaselle: On tietenkin selvää, että me käymme ensin vaalit ja sen jälkeen me käymme intresanttien tahojen kanssa neuvottelut. Minä en aseta lainkaan kyseenalaiseksi vasemmistoliiton sosiaalista funktiota ja omaatuntoa. Siihen ei ole minkäänlaisia aineksia. Nyt on kysymys vaan siitä, että vihreät tekivät ratkaisun reilusti ja lähtivät lätkimään, kun eivät hommat menneet niin kuin oppikirjassa sanottiin. Käyttäytykää sosiaalisesti nyt, kun teillä on hyvä omatunto: ei muuta kuin siitä vaan, kaikki tämän hylkäysesityksen puolesta ja tervetuloa oppositioon.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Todella, tervetuloa oppositioon, jos se on siitä kiinni, että saataisiin köyhyyden lisääntyminen ja paheneminen tässä maassa vähitellen loppumaan. Se on tapahtunut Lipposen kahden hallituksen aikana, joissa molemmissa vasemmistoliittokin on vahvasti ollut mukana. On kyllä surullisen perinnön jättämässä tämä Lipposen kakkoshallitus. Talouskasvu on ollut ennennäkemätön, bruttokansantuote on kaksinkertaistunut teidän hallituksessaoloaikananne, ja lapsiperheiden köyhyys ja tuloerot ovat rävähtäneet ammottavaksi epäkohdaksi tähän yhteiskuntaan. Te olette tukeneet tämän laidan politiikkaa. Jos nyt tunnontuskissa olette, tehkää omantuntonne mukaisesti ja äänestäkää, niin kuin koette oikeaksi.

Vaalit ovat lähellä, ja se heijastuu näissä puheissa. Ehkä se kahdella tuolilla istuminen nähdään sitten vaalikentillä, että kyllä minä sanoin, ja siihen se loppuu. Äänestyskarttoja ei uskalleta näyttääkään. Tämä vie uskottavuutta politiikalta. Joskus on johtopäätöksien aika. Aina ei pidä tehdä toisin kuin puhuu.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua opposition taholta ja nyt hallituksen taholta kuunnellessa tulee semmoinen tunne, kuka on nyt sitten oppositiossa. Tuntuu, että kaikki täällä olemme oppositiossa. Mutta jos hallituksen taholta nyt sitten tulee hylkäysesitys, niin kyllä tuntuu pahalta. Tietysti haluaisi äänestää sen puolesta, että tämä omavastuukorotus ei tule, mutta jos siinä samalla viedään korotukset näihin pieniin äitiyspäivärahoihin, eikö teistä itsestänne tunnu se mitenkään ristiriitaiselta? Jos me äänestämme siellä loppuvaiheessa meidän vaihtoehtobudjettimme mukaan, pyydämme korotusta näihin äitiyspäivärahoihin, niin miten te toimitte sitten? Tämä tuntuu kyllä jotenkin näin oppositioedustajana vähän ihmeelliseltä. Koska viime viikolla todella nämä kohdat olivat meillä äänestyksessä, niin en ymmärrä, mitä tällä nyt sitten tarkoitetaan ja ollaanko tosissaan ollenkaan vai ollaanko nyt äänestäjille puhumassa jotenkin hämärtävästi tästä asiasta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Kankaanniemelle: Lähinnä jos äänestyskarttoja lukee, niin silloin toteaa, että kyllä yleensä puhutaan niin kuin tehdäänkin ja äänestetään, niin kuin esimerkiksi tämän asian kohdalla, joka liittyy näihin lääkkeiden omavastuiden nostamiseen. Mutta ed. Kankaanniemi entisenä ministerinä Eskon Ahon hallituksessa tietää, että ongelmien lähtökohta oli vuosi 95. Silloin oli valtakunta ja myöskin julkinen talous niin kovassa kriisissä, että silloin riitti ikään kuin tilanne siihen, että syntyi viiden puolueen laaja hallitus. Nyt ollaan vuodessa 2002 ja ikään kuin se voima, mikä sitä on pyörittänyt, on hiipumassa pois. On enää neljä puoluetta ensinnäkin. Tämä nyt varmasti vuoteen 2003 maaliskuuhun ja huhtikuuhun jatkuu. Sitten on uusi tilanne ja varmasti erilainen hallitus. Se on aivan selvää. Mutta niin kuin ed. Pulliainen sanoi, vaalit on hyvä käydä välissä, ennen kun hallituspuolueita selvitellään. Mutta tämä vain: Ed. Kankaanniemi tietää, mistä se todella surkea tilanne johtui, tuo synkkä, lähinnä hautakammiota muistuttava ilmapiiri, jonka kuvasitte äsken. Se lähti siitä 90-luvun alusta.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi toivotteli tervetulleeksi hänen oppositioonsa. Olen ollut tässä eduskunnassa silloin, kun te olitte ministerinä, ja minun on pakko sanoa, että seuranne ei erityisemmin houkuta.

Mitä tulee tähän asiaan, josta nyt äänestetään, niin minä tulen äänestämään lääkekulujen omavastuuosuuden korottamista vastaan. Sairailta ihmisiltä, erityisesti pienituloisilta sitten kipeää käyden vielä enemmän, ollaan ottamassa 100 miljoonaa vanhaa markkaa korottamalla lääkekustannuksia. Sitä vastaan minä tulen olemaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Pikkuisen historiaa: Kyllä 90-luvun alkuvuosina elettiin aivan toisenlaista tilannetta, täysin toisenlaista tilannetta kuin tässä on 95 vuodesta lähtien eletty. Silloin bruttokansantuote laski, silloin elettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä kriisiä ja maailmantalouden kriisiä, pankkikriisiä jne. Nyt on ollut vain voimakasta talouskasvua, jonka aikana te olette harjoittaneet politiikkaa, joka on suosinut kaikkein hyvätuloisimpia. Olette antaneet suuria verokevennyksiä kaikkein hyvätuloisimmille ja leikanneet vieläkin pitkään ja antaneet olla leikkausten voimassa kaikkein heikompiosaisilla. Tämä on tosiasia, ed. Tennilä ja ed. Tiusanen. Teidän politiikkanne ei kestä päivänvaloa puheittenne valossa. Ajatelkaa sitä. Tämmöisen kasvun aikana kasvun hedelmät olisi voitu ja olisi pitänyt jakaa oikeudenmukaisesti. Tuloerot eivät muuten Ahon hallituksen aikana kasvaneet, mutta nyt ovat kasvaneet ja räjähdysmäisesti.

Ensimmäinen varapuhemies:

Arvoisat edustajat, toivon, että pysyttäisiin kuitenkin vähän lähempänä varsinaista asiaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On kielletty inttämästä puhemiehen kanssa. Totean kuitenkin, että perimmäinen kysymys on siitä, millä tavalla tässä hyvinvointivaltion säilymiseen liittyvässä perimmäisessä kysymyksessä käyttäydytään, mitkä ovat tulevaisuuden linjanvedot jnp. Meillä on kaksi erilaista yhteiskunnallista tilannetta, jossa joudutaan tämä arviointi tekemään. Yksi oli 90-luvun alkupuolen lama-aika; 60 miljardia markkaa valtio otti yhtenä vuonna kovimmillaan velkaa. Siis siinä tilanteessa se velkamäärä olisi vielä suurempi, jos ei olisi tehty leikkauksia. Minä ymmärrän, että niitä tehtiin, enkä arvostele niitä sen enempää. Nyt ollaan toisessa tilanteessa ja nyt sitten kuitenkin tehdään tämmöisiä koplaus-, liplaustemppuja, ja tämä on kova juttu. Ed. Tennilä, oppositioita, asemia, on vain yksi, valitan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! En kyllä malta olla ollenkaan huomauttamatta nyt ed. Pulliaiselle, että juuri teidän ministerinne on ollut tekemässä tätä ratkaisua hallituksessa, juuri näitten lääkekorvausten osalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minähän olen hyväksymässä tämän paketin, eihän tässä ole mitään ihmeellistä.

Keskustelu päättyy.