Täysistunnon pöytäkirja 160/2002 vp

PTK 160/2002 vp

160. KESKIVIIKKONA 11. JOULUKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys työttömyysturvalaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

 

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt kun tuon edellisen asian yhteydessä täällä on haukuttu hallitusta runsaasti, siis sekä oppositio että puolioppositio on sitä arvostellut, (Ed. Kankaanniemi: Mikä se puolioppositio on?) niin nyt tulee laki, jossa hallitusta voi myös kehua, eli työttömyysturvalaki, jossa pääsääntöisesti on kysymys lain selkeyttämisestä eli yhteen lakiin on koottu kaikki erilliset lait, jotka ovat liittyneet työttömyysturvaan. Samanaikaisesti on arvioitu perusoikeuksien toteutumista, mistä täytyy kyllä sanoa, että tämä arviointi ei ole valmistelussa kovin hyvin onnistunut, sillä perustuslakivaliokunnalla oli useita huomautuksia tähän hallituksen esitykseen.

Se, mihin olen pettynyt, on se, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ei kaikkia näitä huomautuksia, joita perustuslakivaliokunta on tuonut esille, ottanut käsittelyynsä vaan jätti ne ponnen tasolle. Siihen tietenkin tiedämme syyn, eli kokoomuksessa oli hyvin tiukka linja tässä työttömyysturva-asiassa, ja erityisesti se koski puolison tulojen tarveharkintaa. Olen pettynyt siitä sen vuoksi, että puolison tulojen tarveharkinta aiheuttaa juuri täällä useita kertoja ed. Zyskowiczin esittämiä ongelmatilanteita, joissa perheet voivat jopa laskelmoida maksimitilannetta itselleen silloin, kun ovat erittäin pienten tulojen kanssa tekemisissä.

Tiedänpä senkin, että tarveharkinnan takia osa avioliitoista on hajonnut. Tiedän, että esimerkiksi miehelle, joka saa nollapäivärahan sen vuoksi, että puolison tulot ylittävät tulorajan, on aikamoinen henkinen kynnys mennä pyytämään taskurahaa vaimoltaan ihan omiin henkilökohtaisiin ostoksiin. Tiedän, että nämäkin tilanteet sitten monta kertaa ovat johtaneet avioeroon ja yhteiskunnan kannalta erittäin kalliisiin kustannuksiin, kun sitten molemmille puolisoille järjestellään asuntoja ja maksetaan elatusapuja jne.

Mutta pääsääntöisesti tämä laki on myönteinen. Täällä on erittäin monia merkityksellisiä parannuksia. Nämä parannukset on pääsääntöisesti hyväksytty kolmikantaneuvotteluissa niin sanotun sosiaalipaketin yhteydessä viime syksynä. Näistä olennaisin muutos on työssäoloehdon niin sanotun paluuehdon lyhentäminen kahdeksaan kuukauteen.

Väitän, että yksi suurimmista köyhyyden aiheuttajista oli vuonna 1997 tehty ratkaisu, jossa työssäoloehto nostettiin kuudesta kuukaudesta kymmeneen kuukauteen. Se aiheutti myöskin työllistymiskynnyksen nousemista, koska työnantajat työllistävät vähemmän sellaisia henkilöitä, jotka ovat työmarkkinatuelle pudonneita, kuin niitä, jotka ovat ansiosidonnaisella työttömyysturvalla. Siinä mielessä tämä ratkaisu oli silloin vuonna 97 erittäin huono ja köyhyyttä lisäävä.

Nyt on tultu takaisinpäin ja päädytty tällaiseen kompromissiratkaisuun eli kahdeksaan kuukauteen paluuehdon osalta. Hyvää tässä on se, että siirtymäsäännös on sellainen, että 1.1. alkaen jokaisen työttömän kohdalta katsotaan, löytyykö häneltä kaksi vuotta taaksepäin kahdeksan kuukautta sellaisia työjaksoja, joita aikaisemmin ei ole käytetty työssäoloehtoon. Tarkastelujaksoahan pidentävät muun muassa sairaus, koulutus ja yhdistelmätukityön osalta se aika, joka ei käy työssäoloehtoon.

Toinen hyvä uudistus mielestäni, mutta ei kuitenkaan riittävä, on sovitellussa päivärahassa, eli yli kahden viikon työsuhteet jäävät sovittelun ulkopuolelle. Mielestäni tätä olisi pitänyt kyllä vielä kolmikantaneuvotteluissa arvioida pitemmälle, että olisi pitänyt poistaa kokonaan sovittelun piiristä ne päivärahat, jotka ovat kokopäivätyössä tehtyjä, vaikka työ kestäisi yhden päivän tai useamman päivän, ja osa-aikatyöstä vain olisi tämä sovittelu tullut. Näin olisimme voineet vähentää huomattavasti byrokratiaa sillä, että olisimme nostaneet vanhan suojaosan takaisin, mikä aikaisemmin oli 750 markkaa. Se ei vähennä byrokratiaa ollenkaan, toisin kuin monta kertaa täällä eduskunnassa olen väärin kuullut väitettävän. Joka tapauksessa palkkatodistukset pitää niissäkin tapauksissa olla. Eli eniten byrokratiaa olisi vähentänyt se, että olisi kokonaan nämä kokoaikaiset työsuhteet jätetty sovittelun ulkopuolelle.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta muutti sovitellun päivärahan enimmäismäärän jäädyttämisaikaa huhtikuun lopusta 30.9. saakka, joka on hyvä ratkaisu, sillä tämä olisi aiheuttanut erittäin suuren työllistymiskynnyksen, oikein varsinaisen loukun. Eli niillä henkilöillä, jotka olisivat olleet osa-aikatyössä tai tehneet alle kahden viikon työsuhteita, ei olisi ollut enää oikeutta soviteltuun päivärahaan, mutta heillä olisi ollut oikeus lopettaa kyseinen työsuhde. En voi ymmärtää, miten jotkin työnantajajärjestöt, erityisesti Palvelutyönantajat, tällaista ratkaisua ovat esittäneet. Mutta nyt tätä jäädyttämistä jatketaan ja tupossa sovitun mukaisesti tehdään tästä asiasta selvitys.

Pahin esimerkki, jonka olen kuullut tästä sovitellun päivärahan enimmäismäärän kertymisestä, on tapaus, jossa sellaiselle henkilölle, jolla on pieni metsäpalsta, siitä automaattisesti kertyi ansiotuloa osa — vanhoina markkoina 1,20 markkaa oli tämän sivutulon osuus päivää kohti — ja tämä sovitellun laskuri koko ajan täysimääräisesti täyttyi. Tässä ei ollut mitään järkeä. Tämän kerroin jo etukäteen, ennen kuin tämä laki tuli voimaan, mutta tässä talossa ei ymmärtämystä tähän asiaan tuntunut riittävän.

Lomakorvauksen jaksotus on myös hyvä asia, että se tulee viimeisen palkan mukaan, sillä tämä ratkaisu, joka vuonna 97 tehtiin, oli täysin järjetön, että se soviteltiin päivärahan perusteena olevaan palkkaan. Maksimitapauksessa, minkä olen kuullut, kuuden kuukauden työsuhteesta kertyi 48 lomakorvauksen jaksotuspäivää, vaikka oikeasti lomaa olisi kertynyt vain 12 päivää. Mutta nyt tämä ongelma poistuu ja lomakorvauksen jaksotus menee viimeisen palkan mukaan. Mutta ongelmana on edelleen, että lomakorvauksen jaksotus on leikkauspäätös. Se on muun muassa rakennusalalla johtanut siihen, että aikaisemmin ollut lomapalkkajärjestelmä, että lomapalkkoja pystyi kerryttämään talven aikana ja sitten pitämään kesällä lomansa, romuttui kokonaan, eli rakentajille ei käytännössä kesälomaa ole, jos he tekevät pätkätöitä.

Työttömyyseläkeputkesta sen verran, että 1940-luvulla syntyneillähän putki säilyy. Mielestäni se on ihan oikea ratkaisu. Kun 50-luvulla syntyneillä uuden eläkeratkaisun yhteydessä on päätetty, että tilanne muuttuu, toivon, että ensi kaudella pysyttäisiin järkevästi katsomaan, ketkä sitten hallituksessa ovatkaan, että tätä lakia vielä muutettaisiin.

Porrastusta työttömyysturvaan ei tullut, niin kuin kokoomus kovasti vaati. Se oli ihan hyvä ratkaisu. Mutta entinen eroraha tulee korotettuna ansio-osana. En tiedä, oliko tämä ratkaisu hyvä tai ei. Ainakin se on paljon pienempi kustannuksiltaan kuin entinen erorahajärjestelmä.

Eduskunnassa saatiin muutamia pieniä muutoksia esimerkiksi yhdistelmätuen työssäoloehtoon. Se kertyy täysimääräisesti, mikäli tukena maksetaan vain työmarkkinatukea. Sitten yksi tärkeimpiä muutoksia oli alle 25-vuotiaiden työmarkkinatuen niin sanottu työssäolovelvoite, eli nämä ihmiset eivät ole kokonaan lainsuojattomia, vaan voivat päästä takaisin työmarkkinatuen piiriin, mikäli ovat aktiivisia henkilöitä.

Sitten osittainen työmarkkinatuki kotona asuvien kohdalla: Työmarkkinatuki voidaan maksaa täytenä, mikäli vanhemmat eivät kotona asuvaa henkilöä tosiasiallisesti tue taloudellisesti. Hänhän voi olla jopa 48-vuotias vanhempiensa luona asuva henkilö, (Ed. Stenius-Kaukonen: Tai 62-vuotias!) — tai vaikka 62-vuotias — ja todennäköisesti tämmöisessä tilanteessa tosiasiallisesti vanhemmat eivät elätä tätä vanhempien luona asuvaa aikuista ihmistä. Siinä mielessä tämä oli erittäin järkevä ratkaisu. Tosin olisin toivonut, että tarveharkintaan näiltä osin ei olisi tarvinnut mennä, koska se tuottaa erittäin suurta byrokratiaa Kelalle ja varmaan hidastaa jonkun verran myös näiden käsittelyä.

Muita ihan pieniä muutoksia, lähinnä teknisiä muutoksia, saatiin muutamiin kohtiin, muun muassa päteviin syihin työstä eroamiseen. Näissähän on tullut aivan älyttömiä karensseja joissakin tilanteissa, vaikka henkilöllä ei ole tosiasiallista mahdollisuutta ollut lähteä työhön.

Ponnet ovat hyviä, mutta toivon, että esimerkiksi yrittäjien työttömyysturvan osalta päästään todellisuudessa myös eteenpäin, että tilanteissa, missä yrittäminen ei onnistukaan, on kuitenkin paremmat mahdollisuudet saada työttömyysturvaa kuin tällä hetkellä on.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä jo käytin puheenvuoron, ja ed. Huotari toi myöskin esille niitä muutoksia, mitä saatiin, ja myöskin ongelmia, mitä tähän vielä jäi.

Haluaisin aloittaa osittaisesta työmarkkinatuesta. Pidän tätä tarveharkintaista mallia, joka perustuslakivaliokunnan lausunnon tulkinnalla on tähän tuotu, kyllä erittäin epäonnistuneena ratkaisuna nimenomaan sen vuoksi, että siihen sisältyy tarveharkinta. Mielestäni se ei vastaa niitä yksilöllisiä oikeuksia, mitä kansalaisilla on toimeentuloturvaan esimerkiksi työttömyyden aikana. Odotan vain, mitä ed. Zyskowicz keksii jatkossa perustuslakivaliokunnan tulkinnan jatkoksi työkyvyttömyyttä koskevien etuuksien osalta. Tämä asia on kaiken kaikkiaan sellainen, jota on syytä vielä tarkastella hyvin tarkkaan, ja toivon, että perustuslakivaliokunta ei etene tällä linjalla varsinkaan silloin, kun arvioidaan puolison tuloja ja sitten sairautta ja työkyvyttömyyttä.

Sellainen ratkaisu, mikä tähän nyt on tehty vanhempien luona asuvien lasten osalta, että jos vanhemmat eivät tosiasiallisesti tue lasta, niin silloin saa täyden etuuden, on Kansaneläkelaitoksen kannalta erittäin vaikea tulkinnallinen kysymys. On mielenkiintoista nähdä, miten valtuutettujen puheenjohtaja Ihamäki, kun valvoo Kansaneläkelaitoksen toimintaa, selviytyy tästä valvontatehtävästä. Tosiasiahan on, että suurimmalla osalla näistä noin 28 000:sta osittaisen työmarkkinatuen saajasta, siis vanhempien taloudessa asuvien lasten kohdalla, tuloraja jo johtaa siihen, että he saavat täyden työmarkkinatuen.

Puolisoiden tarveharkintakohtaa ei saatu korjattua, niin kuin ed. Huotari totesi, vaikka tästä oli perustuslakivaliokunnan mietinnössä aivan selkeästi, mielestäni hyvin, sanottu, mutta ehkä ei sitten riittävän selkeästi. Perustuslakivaliokunta totesi, että tämä on ongelmallinen perusoikeuksien kannalta, mutta ei siis tehnyt riittävän selkeää korjausvaatimusta, ja siksi tämä asia jäi hoitamatta. On totta, että monta kertaa näiden puolisoiden kohtalo on vielä hankalampi ja johtaa avioeroihin.

Nuorten kohdalla voi todeta, niin kuin valiokunnassakin todettiin, että se, että nuoret ovat saaneet osittaisen työmarkkinatuen, jos ovat asuneet vanhempiensa luona, on tullut yhteiskunnalle varmaan kaiken kaikkiaan kalliimmaksi, koska monet ovat sitten muuttaneet pois kotoa ja sitten he ovat saaneet täyden työmarkkinatuen, asumistuen ja parhaassa tapauksessa vielä toimeentulotukea päälle. Toivoisin, että ed. Zyskowicz joskus miettisi näitä, mihin hänen ajatuksensa ja ideansa johtavat.

Sitten haluaisin vielä — puhuin siitä edellisenkin kerran — puhua nuorista työttömistä. Ed. Huotari totesi, että nyt "katumusharjoituksilla" voi päästä uudelleen työmarkkinatuen piiriin, mutta pidän näitä nuoria, alle 25-vuotiaita, koskevia työttömyysturvan ja nimenomaan työmarkkinatuen piiristä uloslyönnin pykäliä täysin kohtuuttomina, täysin elävälle elämälle vieraina. Näissä ei oteta huomioon sitä, että näillä nuorilla on monenlaisia ongelmia, jotka estävät heitä saamasta työtä ja jotka estävät heitä myöskin opiskelemasta ja saamasta opiskeluja päätökseen. Tällainen keppilinja ei varmasti johda tulokseen, vaan täytyisi ottaa täysin vastakkainen asenne elikkä pyrkiä tukemaan näitä nuoria, auttamaan heitä eteenpäin.

Erityisen ongelmallinen mielestäni on koulutuksen keskyttämisestä aiheutuva karenssi. Vielä jos lopettaa jonkin työkokeilun, työvoimapoliittisen koulutuksen tai työharjoittelun, jos on perusteltu syy, pätevä syy, silloin selviää ilman karensseja, mutta jos joutuu keskeyttämään normaalin koulutuksen, silloin ei mikään auta vaan silloin joutuu viiden vuoden, ei sentään onneksi viiden vuoden — mutta monen kohdalla se voi muodostua jopa viideksi vuodeksi — vaan viiden kuukauden odotusajan piiriin. Tämähän ei koske vain alle 25-vuotiaita vaan myös yli 25-vuotiaita. Tämä on täysin kohtuutonta, koska se, miksi nuoret ja myöskin jo usean vuoden, vaikka kymmenenkin vuotta, opiskelua yrittäneet, eivät pääse eteenpäin opiskelussa, johtuu usein heidän terveydentilaansa liittyvistä ja persoonallisuuteensa liittyvistä ongelmista. Silloin tämmöinen keppilinja ei tässä mitään auta.

Näiden nuorten kohtalo on erittäin hankala sen vuoksi, että järjestelmät, jotka auttaisivat heitä toisenlaisen koulutuksen piiriin, tukisivat heitä saamaan koulutusta, ovat erittäin huonosti kehittyneet. Tässä toivoisin todella, niin kuin valiokunnan mietinnössä näihin ongelmiin on kiinnitetty huomiota, että ministeriöt ryhtyisivät yhteisin toimin pohtimaan, miten päästäisiin eteenpäin. Ei riitä se, että on tehty kuntouttavaa työtoimintaa jne., koska myöskin näiden järjestelmien toimeenpano ontuu. Meillä on aivan liian monta järjestelmää, ja mikään niistä ei auta nopeasti. Päällimmäiset ongelmat ovat siinä, että terveydenhuollossa odotusajat ovat tällä hetkellä erittäin pitkät.

Yrittäjistä täällä on myöskin aiemmin puhuttu edellisessä käsittelyssä, ja haluan edelleen todeta sen, mitä valiokunnassakin voimakkaasti toin esille, että yrittäjät joutuvat ja myöskin yrittäjien puolisot, perheenjäsenet joutuvat usein ehkä kaikkein vaikeimpaan asemaan erilaisten karenssi- ja uloslyöntisäännösten johdosta, erityisesti juuri siinä tilanteessa, kun työkyky alenee, mutta ei niin paljon, että yrittäjä saisi työkyvyttömyyseläkkeen tai edes sairauspäivärahan, mutta kuitenkin niin paljon, että hän joutuu yritystoiminnan keskeyttämään. Yrittäjien aseman korjaamisessa on paljon tekemistä. Tämä liittyy myöskin korotettuun päivärahaan ja lisäpäivärahaan.

Työssäoloehtokorjaus yhdistelmätuen osalta oli tärkeä, ja tietysti tämä kahdeksan kuukauden paluuehto on erittäin tärkeä, vaikka vielä siinä pitäisi jatkaa, että päästäisiin takaisin kuuteen kuukauteen. Sovitellun päivärahan jatko oli myöskin tärkeä korjaus. Toivottavasti neuvotteluissa syntyy ratkaisu, joka auttaa sitten pidemmälle näitä osa-aikatyössä ja pätkätöissä olevia ihmisiä.

Työttömyyseläkkeen lopettamisesta 50 ja sen jälkeen syntyneiltä ja sitten lisäpäiville pääsyn putken suun nostaminen 57 ikävuoteen nykyisestä 55 vuodesta on mielestäni ratkaisu, joka ei voi jäädä ilman ... (Ed. Huotarin välihuuto) — No, aivan, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos 57 vuoden ja 1 kuukauden ikäisenä jää työttömäksi, silloin 500 päivää riittää niin, että pääsee lisäpäiviin, elikkä riittää 59-vuotiaaksi saakka. — Tämä lisäpäiväoikeus ratkaisee niiden kohdalla, jotka pääsevät ansiopäivärahalle, mutta ne, jotka jäävät työmarkkinatuelle tässä välissä, joutuvat erittäin vaikeaan asemaan, joutuvat nykyistä vielä huonompaan asemaan. Jo viime kerralla sanoin, että on jo ryhdyttävä suunnittelemaan niitä pelastusoperaatioita, joilla huolehditaan siitä, että nämä ihmiset eivät jää 65-vuotiaiksi asti työmarkkinatuelle. Näitä pelastusoperaatioita on työttömyyseläkkeen kautta tehty jo kaksi kertaa, ja mielestäni, kun me käsittelemme eläkepakettia, siellä pitäisi miettiä, että työmarkkinatuella olevat voisivat edelleen saada työttömyyseläkkeen, jos muuta vaihtoehtoa ei löydy. Tällaista ratkaisua, jolla näin paljon heikennetään kaikkein vaikeimmin työllistettävien ihmisten asemaa ikääntyneinä, ei voi kukaan tehdä, joka tietää, mistä tässä on kysymys.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kansanedustajat! Tässä puheenvuorossa keskityn lähinnä tämän lain siihen osioon, joka koskee osittaista työmarkkinatukea. (Ed. Stenius-Kaukonen: Arvasin sen!) Osittaista työmarkkinatukeahan saa sellainen henkilö, joka asuu vanhempiensa taloudessa, vanhempiensa luona kotona. Nykyisen lain mukaan se on 60 prosenttia normaalista työmarkkinatuesta. Nyt käsiteltävänä olevan valiokunnan mietinnön mukaan tähän yhteyteen liitetään muun muassa vanhempien tuloihin perustuva tarveharkinta. Perustilanne on se, että osittainen työmarkkinatuki on 50 prosenttia, mutta sitten kun vanhemmat ovat hyvin pienituloisia, se liukuu siitä 100 prosenttiin.

Työttömyysturvan tarkoitus on huolehtia työttömän henkilön toimeentulosta, hänen elinkustannuksistaan. Jos henkilö asuu kotona vanhempiensa taloudessa, on ilman muuta selvää ja normaalin elämänkokemuksen perusteella luonnollista, että tällaisen henkilön elinkustannukset ovat paljon vähäisemmät kuin silloin, jos hän asuisi yksin, ilman asumista vanhempiensa taloudessa. Normaalioloissa tällainen henkilö ei joudu maksamaan vuokraa, hän ei joudu maksamaan lämmöstä. Nuori tai aikuinen ei joudu maksamaan vuokraa, vaikka olisi 18 vuotta täyttänyt, normaalioloissa vanhemmilleen, tai 20 vuotta täyttänyt tai 25:kin vuotta täyttänyt, ei joudu maksamaan lämmöstä, ei joudu maksamaan ruuasta, ei lehdistä, ei televisiosta jne.

Mielestäni on täysin elämälle vieras sellainen ajatus, että jos tämä henkilö on täysi-ikäinen eli 18 vuotta täyttänyt, hänen vanhempansa esimerkiksi syödessään illalla makkarakeittoa pöydässä sanoisivat lapselleen: "Isä ja äiti tässä nyt syö makkarakeittoa, mutta ei me sulle anneta makkarakeittoa. Sä elät työmarkkinatuella ja huolehdit itse itsestäsi." Elämälle vieras on sellainen ajatus, että jääkaappi pantaisiin lukkoon, ettei tämä täysi-ikäistynyt lapsi pääsisi jääkaapille vanhempien ostamia elintarvikkeita syömään, tai täysin elämälle vieras on sellainen ajatus, että vanhemmat sanoisivat 20-vuotiaalle lapselleen: "Sinä et katso meidän televisiota, kun me on televisiolupa maksettu. Menepäs muualle sillä aikaa, kun me katsotaan." Normaali elämänkokemus antaa sen tilanteen, että tällainen henkilö, joka elää vanhempiensa taloudessa, myös nauttii vanhempiensa hänelle tarjoamasta jonkinlaisesta ja johonkin mittaan saakka ulottuvasta elannosta. (Ed. Stenius-Kaukonen: Edellyttäen, että vanhemmilla on siihen varaa!) — Tämä sosiaalivaliokunnan tekemä ratkaisu, vanhempien tuloihin perustuva tarveharkinta, ed. Stenius-Kaukonen, juuri tarkoittaa sitä, että jos vanhemmat ovat pienituloisia, esimerkiksi molemmat työttömiä ja hyvin pienituloisia, silloin tämä henkilö saa 100 prosentin työmarkkinatuen. (Ed. Tennilä: Sekö teitä nyt hermostuttaa, eikö teillä muuta asiaa Suomessa enää ole ongelmana?) — Henkilökohtaisesti, ed. Tennilä, olen sitä mieltä, että tämä 50 prosenttia, joka tulee kuin manulle illallinen, on liikaa. Jos meillä on vaikka kaksikymppinen nuori, joka pyrittyään turhaan opiskelemaan lukee kotona pääsykokeisiin ja on ilmoittautunut samalla työttömäksi työnhakijaksi työttömyyskortistoon, on mielestäni aivan tolkutonta se, että kun hän elää siellä kotona, hänellä on hyvätuloiset vanhemmat, joilla on hyvin varaa elättää tämä nuori, ja he todellisuudessa ja tosiasiallisesti myös elättävät häntä ja pitävät hänen kaikkinaisesta hyvinvoinnistaan huolta, siihenkin perheeseen tälle nuorelle kaadetaan sitten veronmaksajien rahaa työmarkkinatuen muodossa niin, että ainakin 50 prosenttia aina saa. Mielestäni se on liikaa. Ei ole veronmaksajien asia tällaisessa tilanteessa tälle nuorelle antaa taskurahaa ja maksaa hänelle työmarkkinatukea, kun hänen vanhempansa hänestä huolehtivat. Tässä esimerkiksi 30 prosenttia työmarkkinatuesta olisi varmasti lähempänä tosiasiallista tilannetta ja tarvetta.

Nyt täällä edustajat Huotari ja Stenius-Kaukonen ovat tätä vanhempien tuloihin perustuvaa tarveharkintaa moittineet ja esittäneet omana kantanaan, että tästä tarveharkinnasta tulisi kokonaan luopua ja että tämän tarveharkinnan puitteissa toimiminen tulee olemaan Kansaneläkelaitokselle hallinnollisesti hyvin hankalaa. Tästä hallinnollisesta hankaluudesta on vaikeaa olla eri mieltä. Olenkin sitä mieltä, että tästä tarveharkinnasta tulisi jatkossa luopua, mutta en tietystikään ole sitä mieltä kuin edustajat Huotari ja Stenius-Kaukonen, että kaikille näille kotona asuville lapsille pitäisi antaa 100 prosenttia työmarkkinatukea, eihän siinä ole mitään järkeä, vaan olen sitä mieltä, että kaikille näille kotona asuville lapsille, vaikka he olisivat täysi-ikäisiä, riittäisi esimerkiksi 30 prosenttia työmarkkinatuesta, koska, kuten sanoin, yleisen elämänkokemuksen mukaan heidän omat elantokustannuksensa ovat tietysti huomattavasti pienempiä kuin muussa tilanteessa, koska he voivat elää vanhempiensa antaman elatuksen varassa.

Nyt sitten kysymys kuuluu: Voidaanko mennä tähän? Voidaanko poistaa tarveharkinta ja maksaa esimerkiksi kaikille 30 prosenttia työmarkkinatukea? Kyllä voidaan. Myös perustuslakivaliokunnan lausunnon varassa voidaan, jos tämän lakiesityksen 6 §:n 4 momentissa oleva niin sanottu perälauta säilytetään. Täällä 6 §:n 4 momentissa nimittäin sanotaan, että hän, siis hakija, saa täyden työmarkkinatuen, vaikka vanhempien tulot ylittävät tämän tässä olevan tarveharkintarajan, jos hakija kykenee luotettavasti osoittamaan, etteivät vanhemmat tosiasiallisesti häntä taloudellisesti tue, (Ed. Stenius-Kaukonen: Pitäisikö näiden ihmisten pankkitilit tarkistaa?) eli perustuslakivaliokunnan lausunto täyttyy sellaisessakin mallissa, jossa ilman vanhempien tuloihin perustuvaa tarveharkintaa säädetään kaikille kotonaan asuville työmarkkinatuki esimerkiksi 30 prosentin tasoisena tai 50 prosentin tasoisena, niin kuin tässä laissa, jos kuitenkin turvataan se, että sellaiselle henkilölle, joka pystyy luotettavasti osoittamaan, etteivät vanhemmat häntä tosiasiallisesti tue, taataan aina täysi työmarkkinatuki.

Tällainen järjestelmä olisi minun mielestäni järkevämpi kuin tämä myös hallinnollisesti hyvin hankala tarveharkintajärjestelmä, joka nyt tähän lakiin sisällytetään. Eli henkilö, joka asuu vanhempiensa taloudessa, saa leikatun työmarkkinatuen, mutta jos hänen vanhempansa ovat pienituloisia, heillä ei ole kykyä häntä elättää, ja hän osoittaa luotettavalla tavalla Kansaneläkelaitokselle, että vanhemmat eivät pysty hänestä huolehtimaan, niin silloin hän saa täyden työmarkkinatuen.

Minun mielestäni kaiken kaikkiaan tästä perustuslakivaliokunnan lausunnosta on hyvä myös näin eduskunnan pöytäkirjoihin todeta, että sellainen tulkinta, joka joissakin keskusteluissamme oli, että riittää, että vanhemmat ilmoittavat, että mehän emme omaa lastamme tue, että se muka riittäisi tähän täyteen työmarkkinatukeen, ainakin valiokunnan puheenjohtajan mukaan sellainen tulkinta perustuslakivaliokunnan lausunnosta on väärä ja näin ollen ed. Stenius-Kaukosenkaan ei kannata sellaisia lomakkeita valmiiksi monistaa. Pelkkä vanhempien ilmoitus siitä, että he eivät omaa lastaan tue, vaikka heillä olisi kuinka paljon rahaa ja edellytykset hänen elannostaan maksaa, sellainen pelkkä ilmoitus ei riitä luotettavaksi selvitykseksi siitä, etteivät vanhemmat tosiasiallisesti häntä tue.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi pari sanaa tarveharkintakritiikistä.

Tarveharkintakritiikkiä on esitetty perustuslakivaliokunnan lausunnossa, sitä on esitetty sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja myös täällä käytetyissä puheenvuoroissa. Oma maailmankatsomukseni on täysin päinvastainen kuin tämä kritiikki. En voi käsittää sitä ajatusta, että olisi jotenkin kummallista, että otetaan esimerkiksi puolisoiden tulot huomioon, kun arvioidaan toisen puolison tarvitsemaa sosiaalista tukea, tai otetaan lasten vanhempien tulot huomioon, kun arvioidaan lasten, vaikka he ovat täysi-ikäisiä, tarvitsemaa sosiaalista tukea.

Minun oma maailmankatsomukseni lähtee siitä, että ihmiset pitävät huolta lähimmäisistään, ihmiset pitävät huolta omista lapsistaan, ihmiset pitävät huolta omista puolisoistaan, ja ajatus siitä, että tämä on jotenkin kummallista tai vierasta ja olisi yhteiskunnan asia hyvätuloisiinkin perheisiin kaataa veronmaksajien rahaa sen takia, että puolisoiden ei kuulu pitää huolta toisistaan tai vanhempien ei kuulu pitää huolta lapsistaan, on minun mielestäni aivan järjetön ajatus. Se on minun mielestäni aivan järjetön ajatus. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) Sellainen yhteisöllisyys, arvoisat kollegat siellä vasemmalla, jossa lähdetään siitä, että vanhemmat pitävät lapsistaan huolta, puolisot pitävät toisistaan huolta, jos heillä on siihen taloudelliset edellytykset, sellainen yhteisöllisyys on mielestäni järkevää, normaalia, vastuullista kanssakäymistä, johon meidän pitäisi pyrkiä ihmisiä kannustamaan. Mutta teidän ajattelunne, jossa tarveharkinta, joka perustuu puolison tuloihin tai vanhempien tuloihin, on pahasta ja jossa yhteiskunnan, veronmaksajien, rahaa pitää kaataa jokaiseen mahdolliseen rakoon, mihin sitä vain on kaadettavissa, sellainen ajattelu on mielestäni käsittämätöntä. Ei tarvitse ihmetellä, että Suomessa on niin korkeat verot, jos tällainen ajattelu ja kun tällainen ajattelu aika laajasti on vallitsevaa.

Eli sanon vielä kerran: Hyvätuloiset ihmiset, joilla on siihen edellytykset, pitäkööt itse huolta lähimmäisistään, lapsistaan ja puolisoistaan ja käytettäköön veronmaksajien rahat niitten hyväksi, jotka todella tätä yhteiskunnan tukea tarvitsevat.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Zyskowicz toi esiin sen linjan, jonka me tunnemme. Ed. Zyskowiczin linja on se, että verot alas hyvätuloisilta, ja tässä te olette onnistuneesti menneet eteenpäin. Jos te olisitte johdonmukainen omalle linjallenne, teidän pitäisi poistaa lapsilisät, teidän pitäisi poistaa opintotuki, teidän pitäisi poistaa kotihoidon tuki, teidän pitäisi poistaa kuntalisät jne., teidän pitäisi poistaa sairauspäivärahat, eläkkeet puolisoilta, kansaneläke pitäisi poistaa, mikä saatiin pitkällisten, vuosikymmenien keskustelujen jälkeen. Nyt te haluatte kotiäideille eläkettä kertyvän, te haluatte kuitenkin verorahoilla maksettavaksi hyvätuloisten ihmisten puolisoiden ja lasten elämän, mutta te ette halua antaa sitä niille, (Puhemies koputtaa) jotka tosiasiassa ovat heikossa tilanteessa. Me kannatamme sitä, että yksilöllisesti turvataan ihmisten toimeentulo ja yhdessä maksetaan veroja niin, että kaikkien (Puhemies koputtaa) ihmisten toimeentulosta voidaan huolehtia silloinkin, kun vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia eikä välttämättä ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Stenius-Kaukonen, minuutti on ylittynyt.

Puhuja:

... kykyä huolehtia lapsistansa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz totesi, että kaadetaan rahaa jokaiseen reikään, jokaiseen rakoseen, mihin sitä mahtuu. Ed. Zyskowicz, te olette ajaneet linjaa, jossa on kaadettu miljardeittain, miljardeja markkoja, Suomen suurituloisimmille ihmisille verohelpotuksina rahaa ilman mitään vastinetta. Se on todella sitä rahan kaatamista ollut. Te ette välitä lainkaan siitä, tulevatko pienituloiset, työttömät ihmiset toimeen. Teille he ovat näköjään pelkkää tyhjää ilmaa, mutta tämän maan rikkaimmille te olette ajaneet, voi sanoa, autokuormittain rahaa.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että ed. Zyskowiczin puolue ei käytä ainakaan hyvinvointiyhteiskunta -sanaa, jos ajattelu on kerta tuollaista kuin juuri äsken kerroitte. Hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteitahan on ihmisen yksilöllinen mahdollisuus, myöskin perheenjäsenten yksilölliset mahdollisuudet, tulla toimeen. Meillä on sitä varten erillisverotus eikä olla perheverotuksessa. Koko ajan on rakennettu yhteiskuntaa siihen suuntaa, että siitä huolimatta, että asutaan perheissä, kuitenkin ihmisillä on yksilölliset tulot.

Se on kaunis ajatus, että ihmiset pitävät huolta toisistaan, ja niinhän suurin osa suomalaisista pitääkin huolta toisistaan. (Ed. Zyskowicz: Onko se niin väärin, että ihmiset pitävät huolta lapsistaan!) Mutta miksi ihmeessä hyväksytte sitten verovähennykset vapaaehtoisiin eläkkeisiin jopa niin, että puolison eläkettä maksettaessa voidaan tehdä verovähennys? Siinä te kaadatte hyväosaisille ihmisille roppakaupalla rahaa. Ehdottakaa sellaisen poistamista, (Puhemies koputtaa) jos olette ollenkaan looginen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ensinnäkin totean, että kannatan ja haluan kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa. Sen sijaan vastustan ylivointiyhteiskuntaa. Ylivointiyhteiskunta on juuri sitä, että kun meillä on hyvätuloinen perhe ja kotona asuu 20-vuotias nuori, joka lukee pääsykokeisiin, niin tälle nuorelle, kun hän on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, pitää kaataa yhteiskunnan maksamaa työmarkkinatukea, vaikka hänen vanhempansa pitävät hänestä hyvää huolta. Mitä järkeä siinä on, ed. Huotari tai ed. Stenius-Kaukonen? Ei siinä ole mitään järkeä, mutta tämmöistä te ajatte, (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei ajeta!) koska kun mainitaan sana työtön tai työmarkkinatuki, teillä jotkut hälytyskellot soivat ja kaikki on jotain leikkausta, jos siihen tulee tarveharkintaa ja muuta, jossa ihmisten vastuuta omista lapsistaan pyritään korostamaan.

Ed. Stenius-Kaukonen mainitsi opintotuen. Edustaja, kannatan opintotuessa vanhempien tuloihin perustuvaa tarveharkintaa, vaikka Suomessa on menty viime vuosina aivan toiseen suuntaan ja sitä pidetään suurena saavutuksena, kun saadaan rikkaidenkin lapsille kaikki mahdolliset yhteiskunnan maksamat (Puhemies koputtaa) opintotuet. Mainitsitte sairauspäivärahat.

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Minuutti!

Puhuja:

Kannatan sitä, että kotirouville ei maksettaisi sairauspäivärahaa (Puhemies koputtaa), mutta tekin olette vaatineet, että heille pitää maksaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Zyskowiczille, että minun normaali elämänkokemukseni on osoittanut, että teidän mallinne yleispätevyys niistä lähtökohdista, joista te sen rakensitte, jos se perustui vain siihen, että on hyvätuloiset vanhemmat ja sitten työttömämänä oleva jälkeläinen, tänä aikana, jota me nyt elämme, on aika alhainen todellakin. Sen sijaan siinä yhteiskunnassa, mitä te tuette tällä hetkellä, siinä miljoonia ja kymmeniä miljoonia euroja ansaitsevat teidän tukijoukkonne maksavat valtiolle veroa 29—31 prosenttia tuloistaan.

Leea Hiltunen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Puutun myöskin tähän ed. Zyskowiczin puheenvuoroon, koska aivan selkeästi kaikki toivomme sitä, että perheenjäsenet pitävät huolen toinen toisistaan, ennen kaikkea vanhemmat lapsistaan. Mutta kyllä tuntuu uskomattomalta se, että näin yleistetään asia, koska meillä on todella niin monenlaisia perheitä, monenlaisia nuoria. Jos katsotaan edes vähänkään sen työttömän näkökulmasta, sen työttömän aviopuolison näkökulmasta tai sen työttömän nuoren näkökulmasta tätä asiaa, mikä tilanne siellä perheissä on, niin sitten voi vaan katsoa, mitä seurausvaikutuksia näitten ihmisten kohdalla tulee ihan mielenterveyden kohdalla ja mitä lisäkustannuksia tulee, syrjäytymistä, omanarvontunnon, itsetunnon, heikkenemistä ja näin. Ei voi näin yleistää ja vain hyvinvoivien kohdalla. Eihän se mitään, jos siellä ... Tuskin kukaan silloin ... Tunnen sellaisiakin perheitä, ettei aviopuoliso ole edes hakeutunut työttömyyskortistoon, kun on (Puhemies koputtaa) hyvin toimeentuleva aviopuoliso.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Totean, että se, mitä tässä sanoin, tarkoitti juuri sitä, että sellaisissa perheissä, joissa vanhemmilla ei ole taloudellisia edellytyksiä tai muita tosiasiallisia edellytyksiä pitää huolta omista lapsistaan, työmarkkinatuki maksettaisiinkin sataprosenttisena, aivan kuten perustuslakivaliokunnan lausunto edellyttää ja tässä sosiaalivaliokunnan muotoilema 6 §:n 4 momentti edellyttää. Mutta niissä perheissä, joissa vanhemmilla on siihen loistavat taloudelliset edellytykset, on mielestäni maailman luonnollisin asia, että he pitävät huolta kotona asuvasta lapsestaan. Tämä on luonnollinen lähtökohta. Sitä kannatan. Meidän pitäisi korostaa tällaista ihmisten huolenpitoa omista lähimmäisistään eikä kehittää meidän sosiaalijärjestelmiämme siten, että opetetaan ihmisiä siihen, että kun menet ja ilmoittaudut kortistoon ja muuta, niin kyllä yhteiskunta ja veronmaksajat aina sieltä jotain sinulle maksaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Lipposen ykköshallituksen kaikkein kielteisimpiä ratkaisuja oli työssäoloehdon pidentäminen kuudesta kuukaudesta kymmeneen kuukauteen. Sillä tehtiin Suomeen paljon köyhiä. Pidän erittäin myönteisenä, että tältä linjalta peräännytään nyt, mitä kahdeksan kuukauden paluuehto tarkoittaa. Mietinnössä on myös monia muita korjauksia, ja niistä vastaavat nyt sitten kyllä tosiasiassa vasemmistoliiton edustajat valiokunnissa. Ongelmaksi jää tämä mahdollisuus lähteä 60 vuoden iässä työttömyyseläkkeelle. Minusta tätä asiaa pitää vielä selvittää, sillä sitä tarvetta voi hyvinkin jatkossakin tulla.

Ed. Zyskowiczille totean, että te ette tunne työmarkkinasysteemiä. Pitää olla työtön, että pääsee työmarkkinatuelle. Te ette tunne koko asiaa. Te olette aina jonkun köyhän porukan kimpussa. Pitää ilmoittautua työttömäksi. Te olette aina jahtaamassa jotain köyhiä: toimeentulotuella olevia edellisellä kerralla, ja nyt ovat nämä työmarkkinatuella olevat huono-osaiset teidän kohteenanne. Mikä mies te oikein olette? Onko teillä sydäntä ollenkaan? Mikä se teidän sielunne tila oikein on?

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä pitää hämmästellä ed. Tennilän ymmärryskykyä, kun sanotte, että tässä asiassa — tässäkin asiassa teidän mielestänne — olen köyhien kimpussa. Minä olen puhunut sellaisen järjestelmän puolesta, jossa niille perheille, joiden taloudellinen tilanne on hyvä ja joiden edellytykset pitää huolta kotona asuvasta omasta lapsestaan, vaikka tämä olisi täysi-ikäinen, ovat hyvät, niille perheille ja näille kotona asuville nuorille on mielestäni perusteetonta maksaa työmarkkinatukea edes 50:tä prosenttia, vaan perustellumpi, yleisen elämänkokemuksen mukaan oikeampi olisi esimerkiksi 30 prosenttia. Minkä takia te ja ed. Stenius-Kaukonen väitätte, että tässä taas te puolustatte niitä kaikkein köyhimpiä ja minä muka olen heidän kimpussaan, kun tässä on kyse niistä perheistä, jotka nimenomaan eivät ole niitä kaikkein köyhimpiä? Ehkä niille kaikkein köyhimmille riittäisi paremmin veronmaksajien rahaa, jos ei sitä juuri sellaisiinkin perheisiin kaadettaisi, joissa perheenjäsenillä on riittävä kyky ja moraalinen velvollisuuskin (Puhemies koputtaa) pitää toisistaan huolta.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, kaikenlainen tarveharkinta on väärin. Se on alistava, se on ihmisen hankalaan asemaan aina laittava systeemi. Esimerkiksi kun joku on työmarkkinatuella ja siinä on puoliso saamassa jotain tuloa, niin vaimo ei saa mitään tai saa hyvin vähän. Onhan se hirvittävää alistamista, naisen panemista todella pahaan jamaan. Sitten on mielenkiintoinen esityksenne, että opintotukeen tulee tarveharkinta myös yliopistoihin ja korkeakouluihin. Saa nähdä, kauanko pysytte tällä kannallanne, kun nämä muut kokoomuslaiset kuulevat tämän teidän kantanne, joka on aivan päätön.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Zyskowiczin ajatukset lähtevät siitä, että hän on elämälle vieras. Hän ei tunne elävää elämää sen kaikilta kulmilta. Hän ei tunne niitä tilanteita, joissa puoliso ei esimerkiksi, hyvätuloinenkaan, ole valmis elättämään vaimoaan. Hän ei tunne niitä tilanteita, joissa vanhemmat eivät halua elättää lapsiaan. Hän ei tunne näitä traagisia kohtaloita. Jos on hyvätuloinen ihminen, minkä ihmeen takia hänen vaimonsa ilmoittautuisi työttömäksi työnhakijaksi ja minkä ihmeen takia lapset, jos vanhemmat heitä tukevat, ilmoittautuvat työttömiksi työnhakijoiksi? On aivan toiset keinot, ed. Zyskowicz, estää se, että heille ei makseta mitään. He eivät ilmoittaudu työttömiksi työnhakijoiksi. Asia on sillä ratkennut. Silloin tulee nolla markkaa, mikä on ihan oikein.

Ed. Vilkuna merkitään läsnä olevaksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen sanoi, että minä en tunne tilanteita, joissa vanhemmat eivät halua elättää lapsiaan, jotka asuvat kotona vanhempien taloudessa. Ed. Stenius-Kaukonen, vanhemmat elättävät lapsiaan, jotka asuvat kotona samassa taloudessa, jos heillä on siihen taloudelliset edellytykset, ellette te ja teidän kolleganne olisi säätämässä sellaisia lakeja, joissa siihen perheeseen kaadetaan yhteiskunnan ja veronmaksajien rahaa, kun nämä vanhemmat ilmoittavat, että mehän emme omia lapsiamme elätä, vaikka he asuvat kotona samassa taloudessa. Tästä on kyse. Jos me säätäisimme lait ja etuudet ja tuet sillä tavoin, että ne perustuvat siihen, että ihmiset pitävät lähimmäisistään huolta, kyllä ihmiset pitävät. Eivät he jätä näitä ilman makkarakeittoa, eivät he laita näitä palelemaan pakkaseen, eivät he laita munalukkoa jääkaappiin estääkseen näitä syömästä ostamiaan elintarvikkeita.

Ed. Tennilä sanoi, että (Puhemies koputtaa) tarveharkinta on pahasta. Tarveharkinta on hyvästä, eli ne, joilla on edellytykset pitää huolta (Puhemies koputtaa) lähimmäisistään, pitäkööt. Ne, jotka ovat köyhiä ja tarvitsevat yhteiskunnan tukea, sitä saakoot.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Jos nyt tällä ajatusrakennelmalla, millä, ed. Zyskowicz, tätä äsken avasitte, mennään eteenpäin, kyllä meidän täytyy arvioida myöskin lapsilisät silloin, mikä on tarve hyvinvoivien ja hyvätuloisten perheiden saada lapsilisiä? Tarveharkinta on erittäin kipeä kysymys. Mielestäni tarveharkintaa tarvitaan tässä yhteiskunnassa, mutta kyllä täytyy myöskin miettiä sitä, milloin tarveharkintaa käytetään. Tietysti se, että esimerkiksi puolison tulojen huomioon ottamisesta ei valiokunta saanut muuta kuin ponnen, on huono asia, koska nimenomaan tämä olisi ollut sellainen asia, joka olisi ollut korjattavissa nyt. Samoin olen todella huolestunut siitä, jos lasten ja nuorten kohdalla annetaan tällaista viestiä, että he eivät ole oikeutettuja työttömyysturvaan, jos he kotona asuvat, vaan vanhempien on silloin kannettava heistä huoli. Me tiedämme, että meillä on erittäin paljon avioeroja sen takia, että tarveharkinta on puolisoiden kohdalla. Katsoisin, että työttömyysturvalainsäädännössä tarveharkinta ei ole paikallaan. Varmasti löytyy joitakin muita kohteita, mutta en näe mitään perusteita sille, että me ajamme lapset pois kotoa ja samoin puolisot pois kotoa tai avioeroja aiheutetaan tarveharkintojen kohdalla.

Kaiken kaikkiaankin olisin tässä toivonut, että nuorten asia olisi voimakkaamminkin otettu esille sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, nimenomaan painotettu yksilöllistä suhtautumista palveluiden osalta, miten nuorille pitää todella järjestää apua hyvinkin lyhyen työttömyyden jälkeen. Kolme kuukauttakin on nuorelle jo liian pitkä aika olla työttömänä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lapsilisän tarkoituksena on olla lapsellisten ja lapsettomien perheiden tulojen tasaamisjärjestelmä. Siinä mielessä se kuuluu tarveharkinnasta ja tuloharkinnasta riippumatta kaikille niille perheille, joilla on lapsia. Mutta, ed. Leea Hiltunen, kyllä olen hämmästynyt, jos kristillisten näkökulma myös perheisiin on tämä, mitä sanoitte, että teidän mielestänne on kummallista ja outoa, että vanhempien, joilla on lapsia kotona, vaikka lapsi olisi täyttänyt 18 vuotta, velvollisuus ja tehtävä ei olisi pitää huolta omista lapsistaan ja elättää omia lapsiaan, vaikka heillä siihen olisi taloudelliset edellytykset, vaan teidän mielestänne on luonnollista, että yhteiskunnan tehtävä on tulla siihen ja tarjota sille lapselle työmarkkinatukea ja pitää huolta lapsen elatuksesta. Eikö ole luonnollista se, että vanhemmat pitävät huolta omista lapsistaan semminkin, jos nämä asuvat heidän taloudessaan?

Leea Hiltunen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt todella on selkeätä väärin kuulemista tai halutaan tahallisesti väärin ymmärtää, ed. Zyskowicz. Kyllä minä todella toivon, että nyt kuulette sen, että perheenjäsenillä on vastuu toinen toisistaan, mutta kun me ajattelemme sen nuoren työttömän tilannetta, kyllähän nuoren työttömän perustyöttömyysturva on niin pieni, että jos hänelle annetaan vähänkin mahdollisuuksia aktiivisesti etsiä työtä tai tuetaan sitä mahdollisuutta, että hän pääsee opiskelemaan tai löytää työn, niin sekin jo edellyttää lisärahaa. Mietin myöskin sitä... (Ed. Zyskowicz: Miksei vanhempien pidä maksaa sitä?) — Jos vanhemmat voivat maksaa, silloin nuoren ei tarvitse työttömyyskortistoon edes hakeutua samoin kuin puolisoidenkaan ei tarvitse sinne hakeutua, jos on hyvin toimeentuleva, mutta kyllä niillä nuorilla työttömillä, jotka minuun ovat ottaneet yhteyttä, kerta kaikkiaan on toimeentulovaikeuksia, vaikka he (Puhemies koputtaa) asuvat kotona, koska on monia kuluja, tulee matkakuluja ja tarvikkeita joutuvat hankkimaan ja itseänsä kehittämään, jotta he pääsisivät (Puhemies koputtaa) työn syrjään kiinni. Kyllä työttömyysturvaraha on ihan tarpeeseen.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Jos tässä vaiheessa tästä keskustelusta pitäisi jokin yhteenveto tehdä, niin kyllä täytyy sanoa, että ed. Zyskowicz on elämälle vieras, kun hän on ilman sydäntä ja on vielä päätön. Tämän täällä olen kuullut. Eihän tämä pidä nyt ollenkaan paikkaansa, mitä täällä on sanottu, mutta aika reippaaksi tämä keskustelu monelta osin menee. Sisältöasioihin ei jakseta paneutua vaan mennään henkilökohtaisuuksiin, mitä minä en pidä nyt oikein arvokkaana asiana.

Minun täytyy kuitenkin olla tyytyväinen sosiaali- ja terveysvaliokunnan työhön, kun se sai lopulta tämän lain käsiteltyä ja mietinnön valmiiksi. Siitä kiitos kuuluu valiokunnan jäsenille ja valiokuntaneuvos Eila Mäkipäälle, joka uurasti yökaudet, että saatiin lopulta tämä valmiiksi hyvissä ajoin ennen joulua, kun lain piti astua voimaan vuodenvaihteessa.

Tämän lainhan piti olla tekninen lakiuudistus. Kaikki työttömyysturvaa koskevat lait ja pykälät koottiin samojen kansien väliin ja näin sitten myöskin suomalaista sosiaaliturvaa yksinkertaistettiin ja tehtiin helpommin luettavaksi. Näinhän sitä perusteltiin. Tähän tekniseen lakiin otettiin valmisteluvaiheessa kuitenkin vuosi sitten tupossa sovittuja asioita mukaan, ja sellaisena esitys tuli eduskuntaan. Sitten eduskunnassa tämä tekninen laki lähetettiin perustuslakivaliokuntaan, joka käsitteli lakeja uuden perustuslain kannalta ja aiheutti lukuisasti muutoksia moniin pykäliin. Myös työasiainvaliokunnan lausunto oli täynnä ehdotuksia, ja lisäksi sosiaali- ja terveysvaliokunta teki työtä. Kuten täällä on jo aikaisemminkin edellisessä käsittelyssä laskettu, laissa oli 250 pykälää, joista kuuttakymmentä valiokunta muutti ja vakavasti keskusteli muutoksista muihinkin pykäliin, ja jouduttiinpa muutamissa asioissa, aika harvoissa loppujen lopuksi, pyytämään ryhmän puheenjohtajien neuvotteluapua.

Kaiken huippu oli se, että tämä laki piti käsitellä budjettilakina, mitä en ymmärrä lainkaan, sillä mitään kiirettä ei ollut, koska kaikki nämä lait olivat olemassa. Ne vaan koottiin yksiin kansiin ja totta kai niitä vähän sitten muutettiin, kun ne käsittelyssä olivat, mutta olisi siinä mennyt muutama kuukausi vielä vanhojenkin lakien turvin.

Ainoa asia, joka minua nyt vielä tässä asiassa, jos sisältöön sen verran puuttuu, jäi kaivelemaan, on tämä yrittäjien työttömyysturva, joka jäi ponnen varaan. Toivon, että hallitus sitten tässä toimii mahdollisimman nopeasti.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Työttömyysturvan peruslinjaus on se, että sitä maksetaan niille henkilöille, jotka ovat työmarkkinoitten käytettävissä. Tästä varmasti olemme samaa mieltä tässä salissa. Tähän peruslinjaukseen ei mielestäni sovi se, että työttömyyskortistoon, siis työvoimatoimistoon työttömiksi työnhakijoiksi, laitetaan ne ihmiset, joilla 300 päivää sairauspäivärahaa tulee täyteen. Pitäisi muuttaa lakia sillä tavalla, että sairauspäivärahaa maksetaan lisää niille ihmisille, jotka lääkäreiden mukaan ovat sairaita, työkyvyttömiä, mutta jotka kuitenkaan vakuutuslääkäreiden mukaan eivät pääse eläkkeelle. Tätä työkyvyn arviointia pitäisi tehdä sillä tavalla myöskin työvoimatoimiston laskuun, että työvoimatoimistossa on pelkästään työmarkkinoille kykeneviä henkilöitä. Tämä on yksi ongelma, joka johtaa moneen muuhun ongelmaan, kun siellä tällä hetkellä joutuvat olemaan myöskin ne ikääntyneet ihmiset, jotka todellisuudessa ovat työkyvyttömiä. Myöskin nuorempia ihmisiä siellä on, sellaisia, jotka eivät käytännössä ole työmarkkinoitten käytettävissä joko alkoholismin, huumeiden tai jonkun sairauden tai muun ongelman takia. Tähän pitäisi saada ehdottomasti korjaus, että tämä työttömyysturva maksettaisiin niille, joille se oikeasti kuuluu.

Toinen kysymys on sitten opiskelijat, ja siitä aika paljon molemmissa valiokunnissa, sekä työ- ja tasa-arvovaliokunnassa että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, on käyty keskustelua, millaiset opiskelijat voivat olla työttöminä työnhakijoina. Nythän työttömyysturvan edellytyksenä on, että esimerkiksi nämä alle 25-vuotiaat ammattikouluttomattomat henkilöt hakevat useaan koulutuspaikkaan. Tämä on mennyt niin mekaaniseksi, että karensseja laitetaan näille nuorille ihmisille siitä, jos he eivät ole hoksanneet hakea kolmeen paikkaan, vaan ovat hakeneet vain kahteen paikkaan ja virkailija siinä vaiheessa, kun hän on tarkistanut tämän hakemuksen, ei ole huomannut, että siellä onkin vain kahteen paikkaan ruksi. Sitten nuori on luullut, että asia on kunnossa, ja kun hän ei opiskelupaikkaan olekaan päässyt, hänelle rapsahtaa karenssi.

Mitä tämä karenssi sitten käytännössä tarkoittaa näille nuorille ja vanhemmillekin, silloin kun karenssi tulee? Se tarkoittaa yhteiskunnan vastausta, että olet epäonnistunut, se on potku päähän suoraan sanottuna, ja voi kysyä, mitä tapahtuu sen jälkeen tälle nuorelle. Jos vielä häntä kohdellaan epäasiallisesti, kun luullaan, että hän on tahallaan sellainen ihminen, joka ei halua lähteä työhön, niin monta kertaa käy niin, että sitten hänestä tuleekin sellainen, hän rupeaa käyttäytymään niin kuin hänen odotetaan käyttäytyvän. Käytännössä, kun kuulimme asiantuntijoita työ- ja tasa-arvovaliokunnassa juuri näiden alle 25-vuotiaitten nuorten kohdalla, on paljon helpompi mennä niin sanotun helpon rahan piiriin eli huumediileriksi, jonnekin muualle tai hakemaan rahaa sieltä, missä nuori hyväksytään. Nyt ei työvoimatoimistoissa ole laisinkaan tietoa siitä, kuinka paljon meillä on Suomessa niitä nuoria, jotka eivät ole työnhakijoina, mutta ovat jossakin pyörimässä jonkunlaisen rahan turvin. Joskus se yksi potku päähän väärään aikaan voi aiheuttaa koko nuoren loppuelämän turmeltumisen.

Sen sijaan pitäisi tehdä niin, että tehtäisiin ne yksilölliset työnhakusuunnitelmat. Jos nuori on hakeutumassa oikeustieteelliseen tai lääketieteelliseen tai jonnekin muualle sellaiseen paikkaan opiskelemaan, minne on vaikea päästä, ei ole mitään järkeä, että hän hakee silloin ammattikorkeakouluun tai johonkin muualle, menee sinne mahdollisesti vuodeksi opiskelemaan, keskeyttää sen, vie mahdollisesti paikan sellaiselta nuorelta, joka ihan oikeasti olisi halunnut sille ammattikorkeakoulupaikalle. Mielestäni tässä nykyisessä systeemissä ei ole mitään järkeä. Työvoimatoimistoissa pitäisi tehdä yksilöllinen suunnitelma. Jos nuorella on selvillä se, mitä hän haluaa tehdä, niin tarjotaan hänelle sellaista työharjoittelua tai sellainen työpaikka, joka tukee hänen tavoitettaan. Tällainen kannustaminen on paljon järkevämpää kuin se, että annetaan potku päähän.

Tämän työttömyysturvan olemus on juuri se, missä tilanteessa sitä maksetaan ja miten sitten tämä ja työvoimapalvelulaki, joka on esillä myöhemmin tänä iltana, miten nämä kaksi lakia natsaavat toisiinsa eli miten ne toimivat sillä lailla, että homma hoituisi niin, että meillä olisi mahdollisimman vähän ihmisiä työttömyysturvan varassa. Sehän meidän kaikkien tavoite on tässä salissa, luulisin niin.

En käy nyt enempää läpi tätä muuntokoulutusongelmaa, mikä jäi ponnen tasolle. Sanon vain yhden esimerkin. Esimerkiksi meillä Kajaanissa oli sellainen koulutus, johon ei ollut riittävästi hakijoita, kokonaan työttömiä hakijoita tai kokonaan työssä olevia hakijoita, muuntokoulutus merkonomista tradenomiksi. Koska siihen piti muokata sellainen opintosuunnitelma, että koulutuksessa voivat käydä sekä työttömät että työssä olevat, siinä käytiin siis iltaisin ja viikonloppuisin, niin työvoimatoimisto tulkitsikin, että nämä henkilöt eivät ole työmarkkinoiden käytettävissä, mutta he eivät myöskään saaneet opintotukea, eli he jäivät kokonaan ilman mitään tukea. Käytännössä he joutuivat lopettamaan opiskelun. He olivat aktiivisia ihmisiä. En tiedä, tuliko heille karenssi siitä, toivottavasti ei, koska se nyt olisi ollut kaikista järjettömintä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Todennäköisesti tuli!) Mikä pahinta, tällaisessa tilanteessa koko koulutus voi keskeytyä myöskin niiden osalta, jotka ovat niitä työssä olevia, jotka haluavat opiskella iltaisin ja viikonloppuisin.

Joskus tuntuu, että maalaisjärjellä ei ole tekemistä näiden asioiden kanssa. Tätäkään asiaa ei voitu hoitaa nyt täällä valiokunnassa. Eli olisi tehty selvä perälauta siihen, että jos henkilölle ei makseta opintotukea ja hän on työmarkkinoiden käytettävissä ja pystyy menemään töihin tarvittaessa, niin hänelle olisi maksettu silloin työttömyysturvaa, jos hän opiskelee iltaisin ja viikonloppuisin, niin kuin hänen työssä oleva kaverinsa voi opiskella. Mutta tähän ei ollut mahdollisuutta.

Toivon, että hallituksen perusteluissa oleva lause tältä osin antaa mahdollisuuden ja antaa ministeriölle sellaisen tulkintamahdollisuuden — anteeksi, se taitaakin olla jokin toinen organisaatio, joka niitä tulkintoja antaa — ettei näihin järjettömyyksiin mentäisi enää.

Sitten yksi asia vielä, mistä ei ole vielä puhuttu, mitä valiokunta ei suostunut muuttamaan, on 90 prosentin sääntö, joka on erittäin vaikea selittää. Se on vaikea selittää ammattilaisen, ja erittäin vaikea sitä on ymmärtää niiden ihmisten, jotka joutuvat tämän kohteeksi. Pääsääntöisesti nämä ovat pienellä ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevia henkilöitä, joilla on kolme tai kaksi lasta. Kun lapsikorotukset, jotka työttömyysturvassa vielä toistaiseksi ovat, viitaten edelliseen ed. Zyskowiczin puheenvuoroon, nostavat päivärahaa suhteessa niin paljon, että kun päiväraha ja työtulo eivät voi olla enempää kuin 90 prosenttia päivärahan perusteena olevasta palkasta, tämä aiheuttaa sen, että esimerkiksi nämä huoltajat, jotka joutuvat tämän 90 prosentin säännön kohteeksi, eivät saa indeksikorotuksia peruspäivärahaan eivätkä myöskään tasokorotuksia.

Työttömyyskassoissa työntekijät eivät ole pystyneet selittämään tätä, koska tämä on niin monimutkainen selittää, miksi juuri nämä vain sen vuoksi, että heillä on lapsia, eivät pääse tämän piiriin. Tähän olisi ollut helppo tehdä korjaus niin, että lapsikorotuksia ei olisi huomioitu tässä 90 prosentin säännössä, mutta siihen ei löytynyt mahdollisuutta. Minua kyllä harmittaa se, että myöskään ay-liikkeen puolella ei oltu riittävän kiinnostuneita näistä kaikista pienimmillä työttömyyspäivärahoilla, ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla, olevista ihmisistä.

Muistutan vielä ed. Zyskowiczille, että täysi-ikäisyysraja on Suomessa 18 vuotta. Se tarkoittaa myöskin itsenäistä elämää, itsenäistä ajattelua. Aina ei välttämättä miellytetä vanhempien ajatuskantaa poliittisesti, uskonnollisesti tai muusta syystä, ja se voi joskus vaikuttaa niin paljon vanhempien elättämishaluun, että eletään kulisseissa, mutta voi olla, että se puoliso, joka on tarveharkinnan kohteena tai se täysi-ikäinen lapsi todellisuudessa ei saakaan sitä toimeentuloa, mikä hänelle tältä elättäjältä, niin sanotulta elättäjältä, kuuluisi saada.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä pidin pitemmän puheenvuoron tästä työttömyysturvalaista ja päädyin arvioinnissani siihen tulokseen, että tällä lailla on väärä nimi. Nythän tässä lukee työttömyysturvalaki. Sillä tavalla vielä tulkittuna, kuin ed. Zyskowicz haluaisi sen nähdä ja kokea, sen nimi pitää olla laki turvattomuudesta työttömyyden kohdatessa. (Ed. Stenius-Kaukonen: Oikea nimi lain pykäliin nähden!) Silloin sillä lain nimikkeellä olisi jotakin oikeutusta, nythän se on täysin harhaanjohtava.

Kiinnitän aivan erityisesti huomiota siihen — nyt vielä ed. Zyskowiczille tästä asiasta — että tätä lakia täytyy tarkastella yhdessä päiväjärjestyksen 10) asian valossa, joka koskettelee julkisia työvoimapalveluja. Juuri se on, kun te puhutte perälaudasta, se lauta, joka tässä on aivan olennainen. Kaikki ne dubiot, mitä te esititte äsken lukuisissa puheenvuoroissanne, ne kaikki voidaan osoittaa tarpeettomiksi epäilyiksi, kun käytetään tehokasta julkista työvoimapalvelua, jolloinka koijarit putoavat pois.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viitaten ed. Pulliaisen puheenvuoroon, mitä tulisi lain nimikkeeseen, niin kyllä tässä pitäisi olla nimikkeen sellainen, että työhaluja kasvattava laki ja siihen liittyvä kokonaisuus. Tämän osalta en nyt kuitenkaan ole esittämässä hylkyä sen takia, että nimike olisi väärä. Mutta sen osalta, mitä tästä keskustelua on käyty, viimeksi tietysti ed. Huotarin puheenvuoroon viitaten, joka oli hyvin analyyttinen ja pohdiskeleva, mitä tämän pitäisi olla ja mitä pitäisi syntyä, ymmärrän, että jotain tällaista siihen tarvittaisiin.

Mutta, herra puhemies, se, minkä takia puheenvuoron pyysin, oli se, kun kuuntelin ed. Zyskowicin puheenvuoroa tässä asiassa ja näkemyksiä. Kyllä näyttää olevan niin, että kokoomukselta on pallo hukassa tämän suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä, sen tasa-arvoisen ja tasapainoisen kehityksen turvaamisessa. Tämän osalta on selkeästi nähtävissä se, että hallitus on näissä asioissa täysin hakoteillä. Hallituksella ei ole halujakaan panna mitään asiaa kuntoon ja järjestykseen.

Erityisesti olen huolestunut siitä, mitä ed. Ihamäki puhui työttömäksi jäävän yrittäjän oikeusturvasta ja sen kehittämisestä. Tässä näyttää sen näköiseltä, että jos kokoomus on vanha yrittäjäpuolue, niin tätä sanaa "vanha" voisi tässä erityisesti korostaa, koska ed. Zyskowicz ei ollenkaan ole kiinnostunut yrittäjän asemasta, ei työhaluisen ihmisen asemasta. Ed. Zyskowicz on vain kiinnostunut siitä, että kukaan ei onnistuisi saamaan minkään näköistä turvaa, vaikka olisikin erityisen toimeentuloturvan tarpeessa, olkoon hän työtön taikka työtä tekevä. Tältä osin kyllä hallituksen linjaa pitäisi muuttaa ja kansan pitäisi oppia näkemään, mitä eduskunnan puheenvuorot ja tahto näyttävät olevan ainakin tuolla oikealla laidalla.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä käydyssä keskustelussa on tullut muutama kysymys ja vastaväite, joihin haluan vielä lyhyesti vastata.

Kun puhuin hyvätuloisten perheiden kotona asuvista lapsista, jotka saavat automaattisesti 50 prosenttia työmarkkinatuesta, (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei kukaan saa automaattisesti!) jos ovat, ed. Stenius-Kaukonen, ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi, ja näistä hyvätuloisten ihmisten puolisoista, jotka ovat työttömiä työnhakijoita, mutta eivät nyt saa työmarkkinatukea, jos puolisolla on riittävät tulot, mutta joiden teidän mielestänne pitäisi saada, niin täällä on pariinkin otteeseen sekä välihuudoissa että puheenvuoroissa kysytty, minkä takia he sitten ilmoittautuvat sinne työttömyyskortistoon, jos eivät halua mitään saada, että eihän kukaan pakota työttömyyskortistoon ilmoittautumaan.

Tarkoitatteko te, jotka tällaisia täällä väliin huutelette ja puheenvuoroissanne sanotte, että hyvätuloisten ihmisten lapsilla, jotka asuvat kotona, ei ole oikeutta hakeutua työhön, tai että hyvätuloisten ihmisten puolisoilla, jotka haluavat tehdä töitä, ei ole oikeutta hakeutua työhön? Totta kai hyvätuloistenkin ihmisten puolisoilla ja lapsilla on oikeus hakeutua työhön, ja kun he hakeutuvat työhön eikä työpaikkaa ole tarjolla, he ilmoittautuvat työttömiksi työnhakijoiksi, jotka pyrkivät löytämään työpaikkaa, ja silloin saavat työmarkkinatukea, jos saavat. (Ed. Stenius-Kaukonen: Eivät automaattisesti!) Näin ollen tämä kysymys minulle, minkä takia sitten hyvätuloisten perheiden lapset hakevat työpaikkaa ja sitä kautta työmarkkinatukea, on minun mielestäni aivan kelvoton.

Ed. Hiltunen, joka kuuntelee työhuoneessaan, sanoi, että kyllähän tällaisen hyvätuloisen perheen nuorelle tulee kuluja, matkakuluja, kuluja myös työn hakemisesta ja muuta. Se onkin näin, mutta siihen haluan todellakin ensinnäkin sanoa, että yleensä, jos on todella hyvätuloinen perhe, joka pitää kunnolla huolta omasta lapsestaan, vaikka hän olisi jo 18 vuotta täyttänyt, kyllä tällaisistakin kuluista pidetään huolta. Mutta siitä huolimatta esitin ensimmäisessä puheenvuorossani, että näissäkin tilanteissa maksettaisiin tälle kotona asuvalle nuorelle työmarkkinatukea. Mutta minun mielestäni tämä 50 prosenttia ei yleisen elämänkokemuksen mukaan kyllä ole tarpeen, vaan riittäisi pienempikin summa, esimerkiksi 40, mitä esitimme neuvotteluissa, tai jopa 30 prosenttia.

Ed. Huotari kiinnitti huomiota siihen, että on olemassa perheitä, ja näin varmasti on, joissa huolimatta siitä, että on hyvät taloudelliset edellytykset, nuorelle, joka asuu kotona, ei haluta tätä ylläpitoa, tätä elantoa, kustantaa. Tällaisia perheitä varmasti on olemassa, vaikka, se on teidänkin myönnettävä, eletään silloin hyvin poikkeuksellisessa perhetilanteessa. Kyllä kai normaali tilanne on se, että kun vanhemmat syövät makkarasoppaa, niin sitä annetaan sille nuorellekin. Kyllä kai normaali tilanne on se, että kun vanhemmat katselevat telkkaria, niin se nuorikin saa katsoa ilman, että häneltä vaaditaan, että hän maksaa osansa televisioluvasta. Tai kyllä normaalitilanne on se, että kun vanhemmat ovat ostaneet jääkaappiin maitoa, juustoa ja makkaraa, niin siihen ei panna mitään munalukkoa, ettei se kotona asuva nuori kävisi verottamassa vanhempien ostamia elintarvikkeita. (Ed. Stenius-Kaukonen: Tätäkö on se nuoren elämä!) Kyllä, ed. Huotari, tällaisia perheitä voi olla, missä ei tälle nuorelle anneta elantoa, ei anneta asua ilmaiseksi, ei anneta lämpöä ilmaiseksi, ei anneta ruokaa ja muuta. Sen takia sanoinkin, että tämän perälaudan, joka on siinä teidän valiokuntanne mietinnön 6 §:n 4 momenttina, säilyttäminen antaa näihinkin tilanteisiin sen turvan. Eli jos tällainen kotona asuva nuori pystyy luotettavasti osoittamaan, että hän ei saa vanhemmiltaan elantoa, vaikka heillä on siihen taloudelliset edellytykset, ja jollain tavalla luotettavasti, että se ei ole pelkkää, että emme me tykkää lapsemme elättämisestä, niin silloin hänelle tulisi työmarkkinatuki täysimääräisenä.

Mitä sitten tulee ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroon, niin ei se minua yllätä, että keskusta on tätä mieltä. Kaiken tämän viime kädessä maksavat keskituloiset palkansaajat. (Ed. Takkula: Ahkerat keskustalaiset!) Rikkaita on niin vähän, että viime kädessä nämä työttömyysturvamiljardit ja muut sosiaaliset tulonsiirrot maksavat keskituloiset palkansaajat. Keskusta on sitä mieltä, ja ettenkö sanoisi, että se on sen syvä identiteetti, että keskituloisilta palkansaajilta verotetaan mahdollisimman paljon ja tulonsiirtoina sitten annetaan eri puolille tukiaisina. Se on keskustan linja ollut aina, se on keskustan linja tänään, ja se on keskustan linja myös huomenna. Eli siinä mielessä, ed. Seppo Lahtela, puheenvuoronne ei ollut yllättävä. (Ed. Takkula: Hyvätuloisilta otetaan!)

Mutta mitä haluan, herra puhemies, lopuksi sanoa, ja tämä on tietysti useamman seminaarin paikka: Kyse on laajemmasta näkemyksestä siitä, mikä on yhteiskunnan rooli, veronmaksajan rooli ja mikä on perheiden rooli. Täällä laidasta laitaan, ja varmasti meillä kokoomuksessakin tätä ajattelua on, korostetaan sitä, että nuoren itsenäisyys, omanarvontunto ja muu vaativat sitä, että kun nuori on täyttänyt 18 vuotta, niin vaikka hän asuu vanhempiensa taloudessa, kyllä pitää veronmaksajien piikki avata ja hänelle ruveta mieluiten täyttä työmarkkinatukea maksamaan. Täällä laidasta laitaan sanotaan, että puolison tilanne vaatii sen, että on se niin väärin, että puoliso on hyvätuloisen puolisonsa varassa, on se niin väärin. Kyllä pitää olla niin, että vaikka on kuinka hyvätuloinen puoliso, niin jos se puoliso on työtön, sille pitää yhteiskunnan maksaa, veronmaksajien piikistä maksaa, työmarkkinatukea. Tämä on tässä salissa vallitseva kanta.

Minun kantani on toinen. Minun kantani on se, että ihmiset pitäkööt itse huolta lähimmäisistään, jos heillä on siihen edellytykset, taloudelliset edellytykset ja muut, terveyteen ja muuhun liittyvät edellytykset. Jos kotona asuu nuori, vaikka hän on työtön ja vaikka hän olisi jo 20 vuotta täyttänyt tai 25 vuotta täyttänyt, niin mielestäni se on niitten vanhempien tehtävä, jos heillä on siihen edellytykset, pitää omasta lapsestaan huolta. (Ed. Huotari: Onko 1 781 euroa riittävä määrä?) Jos kotona on puolisot, joista toinen on hyvätuloinen, riittävän hyvätuloinen, ja toisella on valitettavasti työttömyystilanne, niin mielestäni on luonnollinen asia, että tämä hyvätuloinen puoliso pitää oman perheensä elättämisestä huolta. Siitähän on kyse. Tämä puoliso kuuluu siihen omaan perheeseen, ja tämä parempiosainen, hyvätuloinen puoliso pitää perheestään huolta. Hän ostaa riittävästi ruokaa siihen perheeseen, niin että puolisollekin riittää. Hän maksaa vuokran molempien puolesta, hän maksaa lämmityksen molempien puolesta. (Ed. Huotari: Ja asuntolainat ja kaiken muun!) Mitä ihmeellistä tässä on? Minun mielestäni tämä on maailman luonnollisin asia.

En käsitä sitä, että täällä nyt perustuslakivaliokunnan lausunnossa, sosiaalivaliokunnan mietinnössä ja puheenvuoroissa kritisoidaan tällaista ajatusta, että puoliso on velvollinen elättämään puolisoaan, jos hänellä on siihen taloudelliset edellytykset, ja vaaditaan, että kyllä sille puolisolle, joka on työtön, pitää erikseen veronmaksajien piikistä maksaa työmarkkinatukea, vaikka hänen puolisonsa pystyisi hyvin hänet elättämään. Eli summa summarum, ihmisten tulisi pitää huolta lähimmäisistään, yhteiskunnan ei tulisi lainsäädäntöä kehittää siihen suuntaan jatkuvasti, että tällaisesta ajattelusta vieroitetaan ihmisiä ja korostetaan sitä, että jokaisella on yksilöllisesti oikeus saada veronmaksajien piikistä rahaa riippumatta puolison valmiudesta ja kyvystä elättämiseen.

Toinen varapuhemies:

Myönnän yhden vastauspuheenvuorokierroksen, vastauspuheenvuoron niille, jotka sitä pyytävät, ja sitten siirrytään puhujalistaan.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, minä kysyn teiltä: Onko 1 781 euroa kuukaudessa, vanhoina markkoina 10 686 markkaa, eurot kuudella kerrottuna, tämä teidän mielestänne koko perheen tuloiksi, siis molempien vanhempien tuloiksi, niin iso tulo, että tämä riittää? Heillä voi olla nuorempia lapsia, joita he joutuvat elättämään, mutta se lisää vain vähän tätä perheen tulorajaa. Tämä tuloraja on niin matala — jos tässä on jo kahden ihmisen tulot, se ei ole kuin viisi tonnia per vanhempi (Ed. Ojala: Vuokrat, kaikki) ja heillä on mahdollisesti asuntolainaa ja muutakin — että ei kysymys ole pelkästään tahtokysymyksestä, vaan myös siitä, että ihan oikeasti ne rahat siinä perheessä eivät välttämättä riitä.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ryhmänjohtajat harvoin tulevat saliin selittelemään niitä päätöksiä, joista yhteisesti on sovittu, mutta minun oli aivan pakko, arvoisa puhemies, tulla tänne saliin kuultuani edustaja ja ryhmänjohtaja Zyskowiczin pitkän vuodatuksen täällä. Tiedän kyllä hänen sosiaalipoliittiset näkemyksensä, ja niistä varmaan tässä salissa ei ole kovin suurta erimielisyyttä.

Mutta, ed. Zyskowicz, tähän saakka kuitenkaan teidän linjanne ei ole ollut kokoomuksen hallituslinja pääsääntöisesti. Te olette kyllä onnistunut saamaan sinne tiettyjä elementtejä joskus, mutta ihmettelen suuresti sitä, että nyt tässä vaiheessa te kyseenalaistatte koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustan ja sen universaalisen mallin, jonka teidän ministerinne hyväksyy ja hallitusohjelman lähtökohdat ovat pitäneet sisällään. Ihmettelen sitä erityisesti sen takia, että olemme juuri eduskuntakauden loppuvaiheessa, jolloin teemme viimeisiä ratkaisuja, joihin tekin olitte myötävaikuttamassa, (Puhemies koputtaa) että tämä laki meni niin kuin meni, ja minusta se oli erittäin hyvä. Mutta minä ihmettelen tätä menettelytapaa, arvoisa puhemies, ja aion kyllä käyttää vielä varsinaisen puheenvuoron, koska en pidä tätä menettelytapaa aivan korrektina.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jos olemme olleet epätarkkoja sanonnassa, niin selvennän nyt. Me emme halua estää sitä, etteivätkö lapset tai vaimo voisi hakea työtä. Tästähän ei ollut kysymys, vaan kysymys oli siitä, että jos vanhemmat tai puoliso elättävät, niin heidän ei tarvitse hakea työmarkkinatukea. Sitä täytyy hakea erikseen, ed. Zyskowicz, ja sitä te ette tunnu tietävän. Silloin ei ole mitään estettä sille, että jos perheessä on kaikki asiat hyvin ja vanhemmat voivat huolehtia lapsistaan, niin asiahan on kunnossa sillä, että lapsi ei hae työmarkkinatukea. Ei siihen tarvitse mitään tarveharkintaa eikä muuta. Mutta kun te katsotte tätä listaa, onko se nyt se makkarasoppa ja avoin jääkaappi se elämä, mitä te haluatte tarjota lapsille ja vaimoille, esimerkiksi niille 18:lle 45-vuotiaalle (Puhemies koputtaa) tai 13:lle 51-vuotiaalle lapselle, jotka asuvat kotonaan?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille haluan todeta, että työttömyysturvaa maksetaan työttömälle työnhakijalle, joka on työmarkkinoiden käytettävissä, ja tässä tapauksessa vielä, jos hänellä ei ole oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, jota täytyy hakea työttömyyskassasta, niin hän hakee sen Kelasta. Se ei tule ilman hakematta. Ei se tule kuin manulle iltanen, niin kuin te sanoitte täällä. Se pitää hakea erikseen, eikä sitä ole pakko hakea kenenkään, vaan tosiasia on se, että ihmiset, yleensä työttömät työnhakijat, ovat niin pienituloisia, että sen takia hakevat vielä täysin riittämättömän pientä työttömyysturvaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän ed. Zyskowiczin tänä iltana käyttämiä puheenvuoroja arvokkaina. Nimittäin nehän osoittavat hyvin selvästi sen, että kokoomus on aivan omassa kategoriassaan koko tässä eduskunnassa, tässä meidän poliittisessa kentässämme. Kun te vielä tunnustitte havaintonne, että me muut olemme vallitseva enemmistö selvästi, niin silloinhan esimerkiksi tulevat hallitusneuvottelut yksinkertaistuvat erittäin merkittävästi. Me muut käymme hallitusneuvottelut ja muodostamme hallituksen, ja te olette siellä oppositiossa. Mutta jos te yksin saatte enemmistön, niin sitten tietysti muodostatte enemmistöhallituksen yksinänne.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä ed. Zyskowiczin puheenvuoro oli hyvin mielenkiintoinen. Henkilökohtaisestikin monessa yhteydessä puhun siitä, millä tavalla tehdään yhteiskuntapolitiikkaa, joka tukee kansalaisen ja perheen vastuuta. Mutta kyllä täytyy sanoa, että nyt ed. Zyskowicz astui sellaisen askeleen, jossa lähestytään sitä aluetta, että todella yhteiskuntapolitiikalla viedään jopa edellytykset toiselta reunalta vastuun ottamiselle. On selvä asia, että kun on sellainen perhetilanne, missä toinen perheenjäsenistä on työssä, työelämässä mukana, suhteellisen alhaisella palkkatasolla ja todellakin perhe on rakentunut kahden tulonsaajan työssäkäyntiin ja toinen joutuu työttömäksi, niin kyllä minusta tähän liittyy (Puhemies koputtaa) se näkökulma, että on luonnollista tarjota mahdollisuus myös työmarkkinatukeen, jos sitä tarvitaan. Minusta tämä on (Puhemies koputtaa) niitä periaatteellisia kysymyksiä, joissa ei saa sotkeutua vastuu ja tällaisen yhteiskunnallisen tuen maksaminen, jota todella (Puhemies koputtaa) perhe elääkseen tarvitsee.

Hannu Takkula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz sanoi puheessaan, että keskustan identiteetti on, että verotetaan keskituloisia ja niillä veroilla maksetaan tulonsiirrot. Minun on pakko korjata. Keskusta on lähtenyt siitä, että hyvätuloisia voidaan verottaa, mutta me olemme puhuneet erittäin paljon yhden tulonsaajaperheen mallista. Muun muassa itse olen puhunut hyvin paljon siitä ja perheverotuksen mahdollistamisesta, mikä auttaisi juuri näitä perheitä, joissa on yksi tulonsaaja. Mutta esimerkiksi ministeri Vilén jatkuvasti ampuu alas sen tyyppiset ajattelut Lapissa ja sanoo, että missään tapauksessa kokoomus ei tule hyväksymään sellaista politiikkaa, että perheessä on yksi tulonsaaja, jonka tulot ikään kuin jaetaan verotuksellisesti kahdelle, elikkä perheverotusta.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta vielä ed. Zyskowiczille sen, että lähtökohtaisesti ilman muuta perheen vanhempien on kannettava vastuuta jne. Se on ilman muuta lähtökohta, ja se on oikea suunta, ettei aina sanota, että yhteiskunnalle (Puhemies koputtaa) kuuluu kaikki, mutta itse olen sitä mieltä, että sellaisia malleja pitäisi kehittää niin kuin perheverotus, jotka mahdollistavat sen oikealla tavalla.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowiczin puheenvuoroon viitaten, kun hän totesi, että ed. Seppo Lahtela ajaa keskustan kovaa keskituloisten verotuksen koventamislinjaa, niin voisin todeta, että missään pienellä viittauksellakaan en ole tähän viitannut eikä keskustalla sellaista linjaa ole olemassa. Vastauksena voisi todeta, että kun ed. Zyskowiczin puolue kokoomus nyt on ollut pitkään, voisi sanoa, että melkein miesmuistin, hallitusvastuussa, niin sen jälkeen vain omistamisen, yrittämisen ja sitä kautta tulevan verotuksen painopistettä on siirretty kokonaan sinne yrittävän ja omistavan luokan puolelle. Tältä osin tuntuu, niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, että kovasti olen huolestunut, missä on kokoomuksen linja ja linjattomuus. Tämän illan puheenvuoroissakin se on nähty, että ainakaan mitään kokonaisvastuuta siellä ei haluta mistään kantaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotarille, joka korosti sitä, että jos perhe ei todella pysty pienillä tuloillaan, ehkä suurilla veloillaan, huolehtimaan tästä kotona asuvasta lapsestaan, niin muistutan siitä, että tässä laissa on 6 §:n 4 momentti, joka lähtee siitä, että jos tämä nuori tai lapsi, näiden vanhempien lapsi, pystyy osoittamaan, että vanhemmilla ei ole tosiasiallisesti edellytyksiä huolehtia hänen elannostaan ja tukea häntä taloudellisesti, niin silloin on oikeus sataprosenttiseen työmarkkinatukeen.

Mitä sitten tulee ed. Karjulaan, niin te korostitte sitä, että kyllä teidän mielestänne niihin perheisiin, jos siellä tarvitaan työmarkkinatukea, pitää olla valmis maksamaan. Minä olen juuri samaa mieltä: jos tarvitaan, niin pitää olla valmis maksamaan.

Mutta tästä tullaankin lopuksi, arvoisa puhemies, ed. Takkulan puheenvuoroon, jossa hän sanoi, että kyllä hänkin lähtee siitä, että ensisijaisesti perhe on vastuussa jäsenistään ja puolisot toisistaan — näin minä ymmärsin — mutta samanaikaisesti te keskustassa ja te vasemmalla (Puhemies koputtaa) vaaditte ja kehitätte lainsäädäntöä, jossa yhteiskunnan piikkiä avataan ja tällä tavoin tosiasiassa rajataan perheenjäsenten vastuuta toisistaan.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä täytyy todeta, että ed. Zyskowiczin puhe oli jotenkin ihmeellistä kuultavaa, mitä hän tuolta puhujakorokkeelta lasketteli tulemaan. Tuli semmoinen käsitys, että jotenkin erikoisten lasien läpi hän katselee tätä yhteistä menoa. On aivan normaalia, että itse kukin huolehtii jälkeläisistään, mutta sitä minä en ymmärrä, semmoista linjaa, joka näyttää ed. Zyskowiczilla ja kokoomuksella olevan, että pitää jollakin tavalla rangaista, jos lapset asuvat kotona ja sitä kautta ovat työmarkkinoitten käytettävissä. Tänä päivänä meillä on paljon puhuttu, että asuntoja ei ole riittävästi, ja onko semmoinen sääntö, että kun 18 täyttää, niin aina maantielle, oli asuntoa tai ei. Minusta oikea perhepolitiikka on sitä, että huolehditaan myöskin sitä kautta lapsista, että he voivat normaalisti lähteä omille teilleen, kun omat jalat ja siivet kantavat. Jos tästä pitää rangaista, se on kyllä todellista kokoomuksen politiikkaa, joka näyttää olevan, että se ei pätkääkään ajattele perheiden suuntaan ja miten ne tulevat toimeen.

Silloin, kun on työmarkkinoitten käytettävissä aidosti, silloin kuuluu näiden lakien piiriin, ja jos ei ole, silloin ei ole oikeutta myöskään näihin tukiin. Tässä minusta on se selkeä ero, jota pitäisi meidänkin toteuttaa jokaisen tällä kohdalla.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän hallituksen esitykseen sisältyy muutamia merkittäviäkin parannuksia, ja kaikista tärkein parannus tietenkin on se, että kymmenen kuukauden työssäoloehtoa ansiosidonnaisen työttömyysturvan saamiseksi on alennettu kahdeksaan kuukauteen. Tosin se kahdeksan kuukauttakin on vielä nykyisessä työmarkkinatilanteessa kohtuuttoman pitkä aika, ja tarvittaisiin huomattavasti lyhyempi aika, jotta ihmiset säilyisivät tarvittaessa ansiosidonnaisella työttömyysturvalla, jos he eivät pysyviä työsuhteita saa.

Erityisen paha tilanne on niissä tapauksissa, kun ihmisiä sanotaan joukkomittaisesti irti. Viimeksi esimerkiksi Nokialla sanottiin 45 jalkinetyöntekijää irti ja ilmoitettiin, että ensi vuoden puolella tulee lisää vielä joukkoirtisanomisia. Näissä tilanteissa niin sanotun työttömyysputki-ikärajan nostaminen, mikä tässä on käytännössä 57 vuoteen 1 kuukauteen, on hyvin kielteinen asia. Tosin tässä on tämä ikärajasysteemi, että vielä vanhemmat ihmiset työttömyyseläkkeen tulevat saavuttamaan, mutta se on tässä se heikennys. Lisäksi tässä myös erorahajärjestelmää muutettiin, ja se heikensi myöskin siltä osin jonkin verran sitä rahamäärää, minkä työtön työnhakija saa, kun hän on työpaikkansa menettänyt.

Mutta kuten totesin, tässä on myöskin parannuksia. Siinä mielessä on menty oikeaan suuntaan ja pitäisi edelleen päästä eteenpäin niin, että saavutettaisiin semmoinen tilanne, että kuuden kuukauden työssäoloehdolla ansiosidonnainen työttömyysturva voitaisiin saavuttaa.

Työssäoloehdon pidentäminen kuudesta kuukaudesta kymmeneen kuukauteen johti tässä maassa suureen köyhyyteen. Se oli pääsyy, joka aiheutti joukkomittaista köyhyyttä tähän maahan. Tämmöisiä ratkaisuja ei pitäisi tehdä.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys parani huomattavasti hallitusryhmien välisissä neuvotteluissa, ja ed. Zyskowicz oli myötävaikuttamassa näihin parannuksiin ja siitä nyt kiitos kuitenkin. Kuitenkin on ollut hämmästyttävää juuri sen takia, että saimme nämä parannukset aikaan, että kokoomuksen ryhmänjohtaja on kuitenkin niin todella jyrkästi täällä käyttänyt puheenvuoroja ja kritisoinut itse asiassa hyvin keskeisiä elementtejä tässä pohjoismaisessa, tai sanoisinko suomalaisessa, hyvinvointimallissa.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on sallittu aika laajaa keskustelua hyvinvointimallista, niin ajattelin sanoa myös muutaman sanan tähän liittyen, koska tähän lakiesitykseen tehdyt parannukset ovat olennainen osa sitä vakiintunutta pohjoismaista mallia, jota täällä erityisesti ed. Zyskowicz on nyt sitten kritisoinut.

Yhdessä asiassa olen ed. Zyskowiczin kanssa samaa mieltä. Tämä pohjoismainen mallihan perustuu tietysti hyvin pitkälti siihen, että nimenomaan keskituloiset rahoittavat sitä mallia. Siinä olen samaa mieltä, mutta lähtökohtana on tietenkin myös samalla se, että he eivät ole ainoastaan rahoittajia vaan he ovat myöskin siitä järjestelmästä hyötyjiä. Tästä on pyritty ammattiyhdistysliikkeen ja yleensäkin, voi sanoa, poliittisen kolmikannan kanssa pitämään huolta, että näin säilyy jatkossakin. Mutta samalla kun se perustuu juuri siihen, että kaikki tästä järjestelmästä hyötyvät, niin se on perustunut vahvasti myös siihen, että se on universaali malli, ja se poikkeaa olennaisesti saksalaisesta mallista ja eteläeurooppalaisesta mallista, joihin olennaisesti kuuluu tarveharkinta. Nyt te olette tuomassa tätä tarveharkintaa erittäin vahvasti tähän järjestelmään, ja jos se on todellakin kokoomuksen linja, jos te edustatte kokoomuksen linjaa, niin se on hyvä, että se tulee nyt esille, koska on tärkeää, että äänestäjät tietävät ennen vaaleja, minkälaista hyvinvointimallia kukin puolue edustaa tässä maassa.

Arvoisa puhemies! Kun samalla yritetään antaa vaikutelma siitä, että on joku pakko hakea etuisuuksia tai että jotenkin rahaa lapataan autolasteittain sinne tänne holtittomasti, niin kyllä minun on pakko sanoa, että silloin tätä järjestelmää ei tunne. Kuten täällä on moni täältä vasemmalta todennut tänä iltana, niin esimerkiksi työttömyysturvajärjestelmä perustuu siihen, että ilmoittautuu työnhakijaksi, siis täytyy olla työmarkkinoiden käytettävissä, täytyy ilmoittautua työnhakijaksi ja täytyy anoa näitä etuisuuksia. Ne eivät tule millään kuorma-autolla eivätkä millään kauhakuormaajalla ne vaatimattomat edut, mitkä meillä on olemassa. (Ed. Huotari: Joka päivän kohdalle: työtön, työtön, työtön!) — No se on vielä eri asia, että täytyy vielä itsensä alistaa sillä, että joka päivä kirjoittaa itsensä työttömäksi.

Haluan myös muistuttaa, että me olemme hyväksyneet tähän maahan laajalla konsensuksella perustuslakiuudistuksen, joka pitää sisällään perusoikeudet, taloudelliset, sosiaaliset, sivistykselliset perusoikeudet. Kysyn myös, ollaanko näitä perusoikeuksia nyt sitten romuttamassa ja ollaanko koko järjestelmä kyseenalaistamassa. Jos näin ollaan tekemässä, niin se on todellakin hyvä sitten tietää.

Mitä tulee ihmisten vastuuseen toisistaan, se on totta, että tässä yhteiskunnassa tarvittaisiin enemmän inhimillistä vastuuta toisistaan. Mutta on kyllä kohtuutonta, että niistä, joita ed. Zyskowicz täällä on nimittänyt hyvätuloisiksi, jotka tosiasiassa ovat ei edes välttämättä keskituloisia, mutta ihmisiä, jotka nipin napin selviävät päivästä toiseen, maksavat korkeita vuokria, huolehtivat veroistaan, maksavat sähkölaskunsa, puhelinlaskunsa ja joista moni jopa joutuu tinkimään menoistaan niin, ettei ole varaa tilata lehteä, nyt jonkin makkarakeiton varjolla annetaan ymmärtää, että he eivät välittäisi lapsistaan. Kysymys on isommasta asiasta, ed. Zyskowicz. Kysymys on nyt siitä perustasta. Vaikka nyt varmasti näin joulun alla ei ehkä ole kaikkein paras aika käydä sitä isoa linjakeskustelua, niin minä toivon, että se käydään tässä yhteiskunnassa riittävän selkeästi ennen vaaleja, että ihmiset tietävät, mistä on kysymys.

Arvoisa puhemies! Olin ajatellut, että en tule tänne, mutta, ed. Zyskowicz, te onnistuitte kyllä minut saamaan tänne saliin nimenomaan hyvin periaatteellisista syistä. Tämä lakiesitys, kuten sanoin, parani hallitusryhmien yhteisellä sopimuksella, ja se on hyvä asia. Se tietysti eduskunnan tulee hyväksyä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiinnitän ed. Ojalan huomiota siihen, että olen oikeastaan näissä puheenvuoroissani kiinnittänyt huomiota tämän lain yhteen yksityiskohtaan tai yhteen periaatekohtaan, joka siis liittyy vanhempien ja puolisoiden tuloihin liittyvään tarveharkintaan. Niitä erilaisia parannuksia, joita lakiesityksessä on ja mitä hallitusryhmien kesken sovittiin muutoin, en ole täällä käsitellyt.

Mutta kun ed. Ojala kyseenalaisti sen, olenko myös pyrkimässä romuttamaan perusoikeusuudistuksessa taatut taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, niin haluan siteerata yhden virkkeen perustuslakivaliokunnan lausunnosta, jossa kerrotaan, mitä perustuslakivaliokunta koki tarkoitettavan, kun perusoikeusuudistus sosiaalisten oikeuksien osalta säädettiin. Perustuslakivaliokunta lausuu näin: Perustuslain 19 §:n 2 momentti asettaa perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan lainsäätäjälle velvoitteen "taata jokaiselle perustoimeentuloturvaa tarvitsevalle subjektiivisen oikeuden tällaiseen laissa säädettävään julkisen vallan järjestämään turvaan". Tästä olemme näköjään ed. Ojalan kanssa eri mieltä.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, haluaisin todeta kyllä sen, että itse asiassa me emme ole oikein kunnolla päässeet vielä missään vaiheessa testaamaan, mitä tällä perustuslakiuudistuksella ja perusoikeuksilla tarkoitettiin. Mehän olemme saaneet jo kritiikkiä muun muassa valtiosääntöasiantuntijoilta. Se liittyy kuntien valtionosuusjärjestelmään ja samalla kuntien velvoitteisiin. Elikkä tässä mielessä minä en ainakaan haluaisi nyt vielä lähteä vetämään noin selkeitä johtopäätöksiä. Perustuslakivaliokunta, joka meillä tietysti perustuslakia tulkitsee, on tähän lausuntoon kirjannut oman näkemyksensä. Mutta kyllä minä luulen, että tarvitsemme myös tässä yhteiskunnassa vähän perusteellisempaa läpikäyntiä sille, kun muistamme ne komiteamietinnöt, joihin me olemme varmaan ed. Zyskowiczin kanssa molemmat paneutuneet huolellisesti, mitä silloin aikoinaan ajettiin, mitä on sen jälkeen toteutettu ja miten tulkitaan. Kyllä minusta lainsäätäjien velvollisuus on myöskin tavallaan katsoa, miten ne asiat käytännössä toteutuvat. Mutta ehkä tämä keskustelu tänä iltana hyödyttää sitä, että nämä (Puhemies koputtaa) asiat, jotka ovat olennaisia kansalaisille, nousevat esille myöskin keväällä.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! On erittäin hyvä asia, että monet eri työttömyysturvalait on nyt sitten tässä uudistuksessa koottu yhteen työttömyysturvalakipakettiin. On tietenkin toinen asia, miten tämä lakipaketti on luettavissa. Maallikkoa ja kaikkia kansalaisia varmasti miellyttäisi, mikäli nämä kaksi- ja puolisataa pykälää olisivat numerojärjestyksessä 1:stä 250:een. Nyt kuitenkin ilmeisesti perinteen takia esitys jaetaan erilaisiin lukuihin, joissa sitten numerolasku alkaa aina ykkösestä. Eli jos vanhaa lainlaadintaa miettii, niin onko tässäkin tapauksessa kansalaisille erittäin tärkeä lakiuudistus jäämässäkin luettavuuden suhteen lähinnä juristeille parhaiten ymmärrettäväksi.

Yksi viime eduskuntakauden pahimmista säästöistä saa nyt selvää parannusta. Vuoden 1997 alusta ansiosidonnaiselle päivärahalle pääsyä heikennettiin niin, että kuuden kuukauden sijasta pitää olla kymmenen kuukautta töissä saadakseen ansiosidonnaista päivärahaa. Tästä oli valtiolle suurta säästöä, mutta työttömille vastaavasti suuria ongelmia. Nyt tähän tilanteeseen tulee vuoden 1997 alun jälkeen jo työttömänä olleille paljon odotettu parannus: kymmenen kuukauden työssäoloehto lyhenee kahdeksaan kuukauteen. Ensi kaudella on tietenkin tavoite palauttaa työssäoloehto entiselleen eli kuuteen kuukauteen.

Sen sijaan esityksen mukaan on syntymässä yksi väliinputoajaryhmä, nimittäin ne, jotka jäävät ensi kertaa työttömiksi tämän työttömyysturvalain voimaantulon jälkeen. Heille tulee todellista kyykytystä. Heille heidän työttömiksi jäätyään alkuehto paranee tosin hieman, kun alkuehdossa kymmenen kuukauden työssäolon olisi kerryttävä 28 kuukauden aikana nykyisen 24 kuukauden sijasta, mutta vasta näin saadun ansiosidonnaisen päivärahakauden jälkeisen seuraavan uuden päivärahakauden ehtona olisi paluuehtona kahdeksan kuukauden työssäoloehto nykyisen kymmenen kuukauden sijasta.

Työtöntä kyykytetään siis todella pitkään, että hän pääsisi nauttimaan kunnollisesta päivärahasta. Uskon nimittäin, että vasta paluuehdolla on käytännössä merkitystä, ja sitäkin saisi vasta, kun on kärsinyt lainsäätäjän määräämän rangaistuksen olla ensin uudestaan työttömänä. Tämä on tietenkin laillista lainsäädäntöä, mutta lainsäätäjä on tässä astunut tavallaan tuomiovallan tontille määrätessään työttömälle pienemmän työssäoloehdon saamiseksi käytännössä rangaistuksen, vaikka mitään rikosta ei ole tullut tehdyksikään. Tämä väliinputoajaryhmä on saatava myöhemmin muiden työttömien kanssa saman arvoiseen asemaan työssäoloehdon pituuden suhteen.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz täällä aikaisemmin siteerasi perusoikeuksia niin, että perustoimeentuloturvaa tarvitsevalle taataan subjektiivinen oikeus. Tämähän ei ole mitenkään yksiselitteistä, tarkoittaako tämä tarveharkintaa vai syyperusteista tarvetta. Sitä varmasti tulkitaan, mitä tämä oikein tarkoittaa.

Jos olisitte looginen siinä, että annetaan vain niille, jotka tarvitsevat esimerkiksi työttömyysturvaa, miksi ette ehdota, että pääomatulot vaikuttaisivat pienentävästi ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan? Tällä hetkellä pääomatulot eivät vaikuta laisinkaan ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Jos henkilöllä on 500 euroa vuokratuloja, tämä henkilö saa täyden ansiosidonnaisen työttömyysturvan, mutta jos hänellä on 500 euroa palkkatuloja, 50 prosenttia hänen turvastaan leikataan pois. Onko tämä oikein? Onko tämä tarve silloin oikea?

Kyllä työttömyysturvalaistakin löytyy paljon sellaisia kohtia, joissa voisimme yhdessä miettiä sitä, mistä tätä perataan, muun muassa se, että jos henkilö jää omaeläkkeelle, jota hän on itse maksanut, tällaista vapaaehtoista eläkettä, hänellä on periaatteessa, jos hän menee työttömäksi työnhakijaksi, nykyisen lain mukaan oikeus nostaa työttömyysturvaa, koska laissa ei sanota, että tämä yksilöllisen eläkevakuutuksen eläke vaikuttaa pienentävästi tähän. Täällä on tällaisia porsaanreikiä vaikka kuinka paljon. Olen itse aina tuonut esille näitä sosiaalivaliokunnassa, mutta eivät kokoomuslaiset hirveän innokkaita ole olleet näitä poistamaan.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Työttömyysturvalain uudistus on tullut valiokunnasta yksimielisenä. Keskustakin oli valmis hyväksymään tämän työttömyysturvalain uudistuksen sisällön jopa siinä lausunnossa, minkä annoimme työasiainvaliokunnasta. Haluaisin kuitenkin periaatteellisesti todeta sen, että on hyvä asia, että työttömyysturvalaissa on tietyiltä osin edetty, mutta kun monessa yhteydessä kannan huolta myös ihmisten yrittämisen ja työnteon kannustavuuden elementeistä, minusta ehkä tässä on hyvä tuoda esille se, milloin löytyy Suomeen sellainen hallitus, joka tuo saman tyyppisellä huolellisuudella valmistellun lain, jonka teema on yrittäjyyden kannustimet.

Erityisesti katson ed. Zyskowiczia todetessani tämän, että olen jollakin tavalla hämmästynyt nimenomaan kokoomuksen roolista nykyisessä hallituksessa, että ollaan tämän tyyppisiä lakiesityksiä tukemassa, asiat tuodaan yksimielisesti ja sitten, kun tullaan isoon saliin käsittelemään, tuntuu siltä, että kritiikki on joissain tapauksissa voimakkaampaa kuin se, mikä tulee edes oppositiolta, ja sitä aloitteellisuutta, jota tarvittaisiin yrittäjyyden kannustimien alueella, joka on tavallaan toinen puoli, kun tarkastellaan asioita, sitä aktiivisuutta ei jostain ihmeen syystä löydykään.

Minusta tämä on sellainen asia, jonka haluan tässä todeta, ja annan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle myönteisen palautteen siitä, että mietintöön on kirjattukin yrittäjätoimintaa koskeva ehkä yksi kaikkein suurin periaatteellinen ongelma, että tällä hetkellä työttömyysturvan näkökulmasta palkkatyötä tekevän henkilön ja yrittäjätoimintaa harjoittaneen henkilön käsittely on hyvin erimitallinen. Sen vuoksi arvostan sitä, että mietintöön on saatu lausuma, jossa todetaan, että "työttömyysturvan valiokunnan näkemyksen mukaan tulee olla neutraali siten, että työttömyysturvan saaminen ei riippuisi siitä, onko työtä tehty yrittäjänä vai palkansaajana." Tähänhän valiokunta on tehnyt ihan oman lausumaehdotuksen: "Valiokunta pitää välttämättömänä, että yrittäjien työttömyysturvaa pyritään pikaisesti parantamaan."

Toivon, että tässä asiassa ihan oikeasti edetään päätöksiin asti, koska tällä hetkellä monissa perheyrityksissä, joissa on yksi, kaksi, kolme työntekijää, ongelma on se, että niissäkään tilanteissa, kun työtilanne on todella se, että hädin tuskin yhdellä perheenjäsenellä on riittävästi töitä yrityksen puitteissa, silti muut perheenjäsenet eivät tahdo millään keinoin päästä työttömyysturvan piiriin. Minusta tämä on erittäin suuri olemassa oleva epäkohta, ja toivon, että tähän todella saadaan käytännön ratkaisuja.

Sitten, arvoisa puhemies, toisena asiana otan tarveharkinnan esille. Minusta tässä on nyt erittäin mielenkiintoinen prosessi menossa, jos ajatellaan laajemmin yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tarveharkintaa. Otan esimerkin yhden tulonsaajan perheestä. Silloin kun yhden tulonsaajan perheessä työssäkäyvää vanhempaa verotetaan, ei siinä oteta millään tavalla huomioon sitä, mikä on sen toisen vanhemman tilanne. Mutta nyt työttömyysturvan osalta meillä on ollut käytäntö, että tämä tarveharkinta huomioidaan työttömyysturvaa maksettaessa, ja nyt tätä tarveharkintaa ollaan eliminoimassa ja poistamassa.

Minä nostan esille sen näkökulman, voisiko kultainen keskitie löytyä tulevaisuudessa siltä alueelta, että säilytetään tietty tarveharkinta työttömyysturvan maksamisessa mutta liikutaan verotuksen alueella ja eliminoidaan sitä tilannetta, että yhden tulonsaajan perheissä todella tällä hetkellä ollaan erittäin kovan tuloverotuksen kohteena, ja siellä otettaisiin käyttöön joitain pehmusteita niissä tilanteissa, joissa toinen vanhemmista on kotona taikka jopa työttömänä, ja voitaisiin verotuksellisesti tasapainottaa tämän perheen toimeentulomahdollisuuksia.

Matti Vanhanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan tapaan minäkin korostaisin sitä, että meidän työttömyysturvajärjestelmässämme selvästi suurin heikkous liittyy siihen, että ne ihmiset, jotka ovat valmiita riskilläkin työllistämään itsensä yrittäjinä ja työllistämään ehkä muita, epäonnistuessaan ja joutuessaan työttömiksi eivät saa sitä turvaa yhteiskunnasta, minkä työttömyysturvajärjestelmä palkansaajille antaa. Minusta oli hyvä, että tässä keskustelussa on tämä ideologinen painotus esillä, ja luulen, että keskusta asemoituu niin, että myös meille ihmisen vastuu lähimmäisistä ja itsestään on perusasia yhteiskunnassa mutta yhteiskunnan tehtävä on toimia turvaverkkona silloin, kun siihen tarvetta on.

Kun ed. Zyskowiczin painotusta siitä, että erityisesti hyvätuloisten vastuu lapsista tai puolisosta on suuri, vie eteenpäin, pelkään, ed. Zyskowicz, että ensimmäinen tapaus, jossa tätä sovellettaisiin, liittyy niihin yksin jääneisiin vanhuksiin, jotka sitten vanhuutensa päivinä joutuvat hoitoon. Silloin katsotaan, mikä on heidän vastuunsa omasta hoidostaan, käydään kiinni heidän varallisuuteensa, otetaan se käyttöön hoidon järjestämiseksi. Sanon siihen, että keskusta ei tule kannattamaan tämän tyyppisen yksityisen vastuun kantamista vaan enemmän olemme universaalin periaatteen takana, jossa perheen ja yksilön vastuu itsestään ja lähimmäisestään ei ole niinkään tuloihin sidottu vaan se on aivan muuta, se on syvempää laadultaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vanhasen ja ed. Karjulan erinomaisten puheenvuorojen jälkeen ei oikeastaan enää tarvitsisi puhua mitään, mutta tuon vain esille tämän yrittämään lähteneen henkilön tilanteen silloin, kun hän epäonnistuu. Saattaa olla, että hän vain perustaa vaikka toiminimen ja hanke ei lähde sen pidemmälle. Se on vain paperille perustettu, mutta kun se on perustettu, silloin siitä tuleekin pitkäksi aikaa este toimeentulolle. Silloin ei työttömyystukia tule. Toivon, että nämä yrittämään yrittäneet epäonnistuessaan voisivat päästä oikeudenmukaisesti ja nopeasti myös työttömyysturvaverkon pariin. Näin edesautettaisiin sitä, että ihmiset edes rohkenisivat toteuttaa ajatuksiaan yrittämisestä, ja niistähän joku saattaisi lähteä onnistumaankin.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä oleva ensimmäinen lausumaehdotus on todella vakava viesti siitä, miten meidän yrittäjämme tänä päivänä jaksavat. On tietysti huono asia, että tässä ei päästy pidemmälle tämän lain yhteydessä, että olisi ollut selkeä konkreettinen esitys pykälämuotoineen, miten yrittäjien työttömyysturvaa voidaan parantaa. Se on useissa kohdissa tullut meille esille, ja tuntuu, että siinä on jo yksimielisyyttä, mutta ei ole tahtoa toteuttaa sitä. Me kaipaamme uusia työpaikkoja mutta ennen kaikkea kaipaamme myöskin, että nämä yrittäjät voisivat pitää ne työpaikat, mitä siellä nyt on olemassa, ettei tapahtuisi yrityskonkursseja ja että he voisivat kantaa vastuuta perheistään, koska siihenkin meillä on paineita, että nämä perheenjäsenet selviytyisivät ja saisivat toimeentulon yrityksistä, kun on myöskin pieniä yrityksiä, joissa ei välttämättä ole edes varaa palkata niitä perheenjäseniä.

Vielä, arvoisa puhemies, haluan todeta myöskin tarveharkinta-asiasta, että se on erittäin tärkeä asia, että siihen pysähdytään muittenkin asioitten kohdalla ja mietitään, mitä on yksilön ja perheen näkökulmasta tämä tarveharkinta. Juuri niin kuin ed. Vanhanen täällä toi esille, universaali vastuu — itse edustan sitä — merkitsee, että meidän täytyy todella pitää huoli siitä, että meillä on selkeä ja kattava turvaverkko, kun tulee yksilölle ja perheille turvan tarvetta elämäntilanteisiin liittyen, työttömyyteen, sairauteen, vanhuuteen tai vammaisuuteen liittyen. Ei voi näin yksiselkoisesti sanoa tästä tarveharkinnasta kuin täällä on sanottu aikaisemmissa puheenvuoroissa, erityisesti ed. Zyskowiczin puheenvuorossa.

Keskustelu päättyy.