Täysistunnon pöytäkirja 160/2002 vp

PTK 160/2002 vp

160. KESKIVIIKKONA 11. JOULUKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

10) Hallituksen esitys laiksi julkisesta työvoimapalvelusta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki julkisista työvoimapalveluista ja siihen liittyvistä laeista on hyvin laaja, mutta kiinnittäisin vain yhteen kohtaan huomiota, koska olen tehnyt lakialoitteen, joka liittyy työmarkkinatukiasioihin.

Siitä mitä olen saanut selvitystä, sanottiin, että tämän lain yhteydessä lakialoitteeni asia käsitellään siitä, että alle 25-vuotias työtön voidaan ottaa pk-sektorin yrityksiin joko harjoittelijaksi tai oppisopimuksella. En löydä sitä sillä tavalla sanottuna missään, en edes tässä ponnessa, mitä oli tässä tarkoitus, ja vähän olisin kysellyt sen perään niiltä, jotka ovat asioita käsitelleet, onko tämä millä tavalla tullut esille, koska 25-vuotiaita nuoria on minun mielestäni tuhottoman paljon, yli 45 000 henkilöä, ja silloin pitäisi kaikki mahdolliset keinot käyttää hyväksi heidän työllistämisekseen.

Myöskin se, että yrittäjät haluavat ottaa nuoria oppisopimuksella, mutta me hyväksyimme vuosi sitten lain, jossa se kiellettiin, ellei ole palkattua henkilöstöä, vaikka olisi kuinka monta ammatti-ihmistä samassa yrityksessä. Minusta se laki on täysin järjenvastainen, minkä me hyväksyimme, ja tämä pitää pystyä muuttamaan. Ellei se ole tässä, silloin täytyy ryhtyä muihin toimenpiteisiin. Työvoimaministeriöstä kyllä vakuutettiin ja vannottiin, että se on tämän yhteydessä, mutta minun logiikkani ei saa sitä täältä irti. Mutta jos olette viisaampia, mielelläni kuuntelen.

Anne  Huotari  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan suurin lakikokonaisuus tänä syksynä, ja sen takia halusin tulla tänne puhujakorokkeelle tästä asiasta puhumaan, koska ensimmäisen käsittelyn yhteydessä minulla ei ollut mahdollisuutta sitä tehdä.

Laki julkisista työvoimapalveluista on saman tyyppisesti kokoonpantu kuin työttömyysturvalaki eli tähän lakiin on koottu ne lait, jotka ovat aiemmin olleet erillisinä ja jotka liittyvät työvoimapalveluihin. Tämän piti olla tekninen uudistus, mutta tänne on myöskin muutamia muita uudistuksia tai muutoksia tehty.

Ensinnäkin täytyy sanoa työvoimapolitiikasta, että tämän lain henki ei ole kyllä juurikaan siitä muuttunut, mitä se aikaisemmin on ollut. Lain henki on, niin kuin professori Mikkola valiokunnassa kertoi, aika syyllistävä. Laki ei ole niinkään palvelulaki, jollainen sen pitäisi olla. Eli työvoimatoimistoista pitäisi tehdä palvelukeskuksia, jotka palvelevat sekä työnhakijoita että työnantajia.

Miten sitten onnistuisimme siinä? Kyllä lain pitäisi olla sellainen, että siellä ei olisi tällaisia otsikoita kuin esimerkiksi Työnhakijan yhteistyövelvollisuus. Eli otsikossa sanotaan "työnhakijan yhteistyövelvollisuus" ja sitten luetaan velvollisuudet, miten henkilön pitää käyttäytyä, kun hän on työvoimatoimistossa, ja miten hänen pitää ilmoittautua työvoimatoimiston määräämällä tavalla siellä ikään kuin hän olisi rangaistusvanki, jonka täytyy ilmoittautua, että olen vielä yhä edelleen tässä ja tehkää nyt minulle, mitä haluatte.

Tietenkin ne ihmiset, jotka työskentelevät työvoimatoimistoissa, virkailijat, hehän yrittävät parhaansa ja niillä voimavaroilla ja resursseilla, mitkä yleensä työvoimatoimistoihin on annettu. Mutta ne resurssit ovat kyllä niin vähäiset, että esimerkiksi kun ed. Ben Zyskowiczin kanssa kävimme Kampin työvoimatoimistossa tutustumassa, siellä saimme kuulla, että heillä ei esimerkiksi ole yksilökohtaiseen ohjaukseen kovinkaan paljon mahdollisuuksia, vaan kun työpaikkoja on tarjolla määrätyillä aloilla, silloin kutsutaan sata sen alan työnhakijaa ryhmäkuulemiseen ja siellä sitten asiat hoituvat, on alkuhaastattelu, jossa on paljon ihmisiä paikalla. Vähän vaikutti siltä, että kysymys on massatoiminnasta. Samoin silloin, kun kuuntelimme asiantuntijoita siitä, miten rangaistuskarensseja määritellään, miten työvoimatoimikunnat toimivat, kuulimme, että kahdessa tunnissa käsitellään jopa 300 ihmisen asiat. Ei kyllä silloin voi enää puhua yksilöllisestä käsittelystä. Silloin pitää myös kysyä, onko hakijan oikeusturva turvattu. Toki olen tiennyt aikaisemminkin, että tällaista massakäsittelyä on, mutta näin suurta määrää kyllä en ennen ole tiennyt aikaisemmin käsiteltävän. Vaikka työvoimatoimiston johtajalle, joka yleensä toimii työvoimatoimikunnan puheenjohtajana, valmistellaan ne asiat, tällainen yksilön tilanteiden huomioon ottaminen kyllä tuntuu tuollaisessa massatoiminnassa aika vaikealta.

Tässä laissa määritellään, miten työvoimatoimistot toimivat ja miten näiden asiakkaiden pitäisi myöskin työvoimatoimiston ohjeiden mukaan toimia. Valiokunta teki mielestäni hyvän lausunnon, jossa pohditaan muun muassa asiakaslähtöistä lähestymistapaa, että pitäisi siirtyä tällaiseen, että on palveluhenkilöstö, joka tarjoaa sen paletin siinä, mitä työnhakija voi tehdä ja mitä hänen työnhakusuunnitelmaansa pitäisi kirjata, että työllistyminen edistyisi.

Erityisesti käsittelimme myös nuorten työllistymistä ja työllistämistä. Sattui niin hyvin, että siinä yhteydessä, kun Kööpenhaminassa oli EU-maiden tasa-arvovaliokuntien kokous, kävimme valiokuntasihteerin kanssa tutustumassa Tanskan työmarkkinahallituksessa nuorten työllistämismalliin Tanskassa. Siellä oli mielenkiintoisia kokemuksia näistä kokemuksista, joista valiokuntaneuvos Ritva Bäckström on tehnyt muistion, joka on saatavissa häneltä.

Yksi näistä muutamista muutoksista, mitä lakiin on tehty teknisten muutosten lisäksi, on alueellinen velvoite, joka on 7 luvun 6 §:ssä: "Valtion, kuntien ja yritysten yhteisin talous- ja työllisyyspoliittisin toimin huolehditaan alueellisesti tasapainoisesta työllisyydestä niin, ettei minkään työmarkkina-alueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä tasoa." Se, mikä tässä on uutta, on se, että aikaisemmin on puhuttu työssäkäyntialueesta ja nyt on lanseerattu tällainen uusi termi kuin työmarkkina-alue.

On mielenkiintoista, kun yritin sitä useampaan kertaan kysyä eri vaiheissa, miksi tällainen uusi termi on tänne tehty, kun nämä alueellisesti olennaisesti poikkeavat työttömyysalueet sijaitsevat lähinnä Itä-Suomessa, erityisesti Lapissa. Sallassa ja muissa Itä-Lapin kunnissa työttömyys on ollut olennaisesti suurempi jo monien vuosien ajan kuin muualla Suomessa. Kainuussakin, nimenomaan Itä-Kainuun kunnissa, Suomussalmella, Kuhmossa ja Hyrynsalmella, on tämä ongelma ollut.

Aiemminhan oli niin, että näille alueille piti olla erityistoimenpiteitä. Mutta nyt, jos työmarkkina-alue katsotaan laajemmaksi kuin työssäkäyntialue, ja Suomussalmen työssäkäyntialue on satoja kilometrejä tällä hetkellä, niin miten laaja mahtaakaan olla työmarkkina-alue? Se ei minulle selvinnyt tuossa asiantuntijakuulemisessa, minkälaista käsitystä tässä haetaan. Ei siinä voinut välttyä siltäkään ajatukselta, että työministeriössä on haettu nyt sellainen niin laaja alue, että kun haetaan tarpeeksi kaukaa se paremman työttömyyden kunta, niin sehän siinä tasoittuu, että tätä olennaista työttömyyseroa ei enää olekaan. Minusta tällainen, suoraan sanottuna, pelleily ei ole kyllä paljon mistään kotoisin. Niille alueille, joilla on siis vieläkin yli 20 prosentin työttömyysaste, kyllä pitää olla erityistoimia, niin työvoimapoliittisia toimia kuin muitakin.

Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ostamisesta poistetaan nyt se rajoitus, jonka mukaan yleissivistävänä koulutuksena ei ole voitu hankkia lukio-opintoja ja korkeakouluopintoja työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena, joka tarkoittaa sitä, että henkilö saa saman ansiosidonnaisen työttömyysturvan suuruisen koulutuspäivärahan tuolta ajalta. Suoraan sanottuna en ollut hirveän lämmennyt kyllä tälle ajattelulle, että nyt korkeakouluopinnoissa esimerkiksi voisi olla muutamia semmoisia henkilöitä, jotka saavat ansiosidonnaisen koulutustuen, ja sitten on niitä muita, jotka opiskelevat opintotuella.

Miten määräytyy se, kuka tällaiseen opiskeluun pääsee? Kun tällä hetkellä työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen eivät pääse kaikki halukkaat, esimerkiksi atk-peruskursseille ja atk-koulutukseen, niin viekö tämä korkeakoulutuksen hankkiminen nyt rahoitusta vielä vähäisemmäksi näiltä, joilta puuttuvat nämä perustaidot? Ennen kaikkea minä kaipaisin tähän työhistoriavaatimusta. Nythän tällä voi olla vääränlainen ohjausvaikutus, sellainen, että henkilö keskeyttää opinnot, menee töihin ja rupeaa sitten myöhemmin vaatimaan, että hänen pitääkin pystyä tällä ansiosidonnaisella turvalla opiskelemaan nämä opintonsa loppuun.

Nämä olivat ne kaksi olennaisinta muutosta, mitkä tähän lakiin on tehty.

Työvoimatoimikunnan roolista vielä: Olisin kaivannut sille vähän toisenlaista roolia. Irlannissa on ollut pitkään kumppanuusajattelun perusteella tällaisia kumppanuusyhtiöitä. Siellä haetaan ihmisiä, että tulkaa meille työnhakijoiksi, tehdään teille yksilökohtaiset suunnitelmat. Työnantajat ovat mukana näissä yrityksissä, yhtiöissä, ja he ovat sitoutuneet siihen, että koulutus on hyvää. Kun henkilöt käyvät nämä työvoimapoliittiset koulutukset siellä, työnantajat tietävät, että se on ollut laadukasta koulutusta, ja he haluavat nämä ihmiset töihin sen jälkeen.

Nyt kyllä tällaista kumppanuutta kaipaisin kyllä paljon voimakkaammin myöskin tähän suomalaiseen työvoimapalveluun. Työvoimatoimikunta on se paikka, missä tällä hetkelläkin istuvat työmarkkinajärjestöjen edustajat, mutta he ovat niitä karenssiautomaatteja siellä, joista äsken puhuin, että kahdessa tunnissa käsitellään 300 hakemusta. Minä luulen, että eivät työmarkkinajärjestöjen edustajat kovin mielellään tämmöisissä kokouksissa istu. Varmasti heillä olisi paljon enemmän annettavaa kumppanuusperiaatteella tähän työvoimapolitiikkaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä lainsäädännössä on olennaista se, mikä tähän on kirjoitettu ja mitä ei ole kirjoitettu. Jouduin häkellyttävästi viikko sitten toteamaan, että kaikenlaista. Se on sen väärtti havainto, että se pitää täältä puhujakorokkeelta käydä kertomassa.

Johdannoksi, arvoisa puhemies, ensiksi luen ihan lyhyesti mietinnöstä hallituksen esitystä kuvaavasta osasta: "Lailla uudistettaisiin työvoimaviranomaisen järjestämiä tai hankkimia palveluita ja niihin liittyviä tukia, avustuksia ja etuuksia koskeva lainsäädäntö kokonaisuudessaan. Käsitteellä julkinen työvoimapalvelu tarkoitettaisiin tätä palvelukokonaisuutta." Siihen sitten liittyy juuri se, minkä ed. Huotari erittäin hyvin kuvasi äsken, ja siellä on myös tämä työmarkkina-alue, joka tässä on merkityksellistä.

Arvoisa puhemies! Olen viime aikoina, itse asiassa vuodesta 95 lähtien, ollut aivan erityisen kiinnostunut siitä, millä julkisella instituutiolla loppujen lopuksi on kaikkein suurin intressi ihmisten työllistämisessä, siis mikä on se julkinen instituutio, jolla on kaikkein suurin intressi ihmisten työllistymiseksi, ja päätynyt siihen tulokseen, että se on kunta, sillä jokainen työtön on ensisijaisesti taloudellinen, henkinen ja sosiaalinen rasite itsehallinnolliselle kuntayhteisölle. Jos työttömiä on kovasti paljon, sanotaan, että tosiasiallinen työttömyysprosentti on 30—40 prosentin tienoilla, se kunta on hätää kärsimässä. Kun meillä on tämä julkinen työvoimaviranomaisorganisaatio, jota tässä laissa kuvataan, jolla on siis tämmöinen yleinen julkinen palvelutehtävä, niin sen intressi on lakiin perustuva intressi toteuttaa sitä, mikä on tämä yleinen tahto, mikä on eduskunnan tahto. Mutta siihen ei sisälly minkäänlaista rakenteellista sanktiota, että tässä käy huonosti, mikäli tämä tehtävä ei onnistukaan.

Niinpä rupesin ajamaan vuonna 95 kunnallista työpankkijärjestelmää, joka tarkoittaa sitä, että kunta aloittaa erittäin tehostetun työnvälityksen kerätäkseen kaiken potentiaalisen työntekomahdollisuuden, sellaisen työntekomahdollisuuden, jossa maksetaan palkkaa, tes:n mukaista palkkaa työn suorittamisesta. Halusin, että Oulun seutu, joka on kasvava alue, jolla on jo lähtökohtaisesti reilusti 150 000 ihmistä, olisi tämmöinen kokeilualue. Seitsemän vuoden työllisyystoimikunnassa toimimisen jälkeen sain aikaiseksi sen, että vihdoinkin joka ikisessä työllisyystoimikunnan kokouksessa asiasta puhuen sain kaupunkiyhteisön tekemään Esr-hanke-esityksen te-keskukselle. Vastaus tuli viime viikolla, taustalla juuri tämä lainsäädäntö: Tämä ei missään nimessä kuulu kunnan toimialaan. Kunnalla ei ole mitään tekemistä ihmisten työllistämisessä, ei pätkänkään vertaa, ja lyhyestä virsi kaunis, ei tule pakettia, ja tämmöiseen asiaan ei EU-rahoja käytetä, puhumattakaan nyt kunnan rahoja jnp.

Siis toisin sanoen se instituutio, jolla on kaikkein suurin intressi väkensä ja asukkaittensa työllistämisestä, on tällä lailla suljettu kokonaan ulkopuolelle. Siis toisin sanoen työnvälitystehtävä on varattu kahdelle instituutiolle, ensinnäkin työvoimatoimistoille. Oulun työvoimatoimisto on tätä kokeillut, se on semmoinen pestuumarkkinahomma, jolla on muutama kymmenen ihmistä silloin tällöin onnistuttu muutaman kuukauden jaksoissa työllistämään, millä ei työttömyyslukuihin, 8 000 työtöntä, ole käytännössä mitään, ei edes limesvaikutusta. Toinen on vuokrausfirmat, siis työvoiman vuokrausfirmat, joita on Oulussa toistakymmentä, jotka ovat puhdas kermankuorintajärjestelmä, siitä pinnalta. Se pelaa sillä fraktiolla, joka on kaikkein helpoimmin työllistettävissä, jolla on korkea erikoisammattiosaaminen ja josta työvoimasta itse asiassa kilpaillaan. Siinä saumassa toimii vähän yli kymmenen vuokrausfirmaa ja kilpailee tästä kermasta, sen ohuimmasta pintasiivusta, sen kuin kerkiää ja tietysti vastustaa kaikkea muuta sen takia, että haluaa kerman ottaa seisoneen maidon päältä mahdollisimman tarkkaan haltuunsa.

Arvoisa puhemies! Joskus suorastaan yllättyy siitä, minkälainen tämä suomalainen yhteiskunta on.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä lakikokonaisuudessa, jossa on todella koottu irrallisia lakeja, on kysymys työvoimatoimistoista, miten ne toimivat. Tässä laissa sitä määritellään. Minun on helppo yhtyä siihen, mitä täällä sanottiin, että tämän lain sisältä nousee tämä onko se nyt sitten asenne työttömiä kohtaan, millä tavalla työttömän tulee toimia, yhteistyövelvoite. Tietenkin työttömien parissa on hyvin monenlaisia, sekin meidän on tunnustettava, mutta se, että laki olisi hengeltään kunnioittava, on tärkeä asia. Yhdyn siihen samaan, mitä täällä on tuotu esille.

Sitten valiokunta kannanotoissaan kyllä nostattaa erittäin hyvin asiakaslähtöisen lähestymistavan. Puhutaan hyvin monitasoisesti yksilöllisestä palveluotteesta ja poluista, joita tulee rakentaa sekä nuorille että eri-ikäisille, erilaisille, niin vammaisille kuin erilaista työtä tarvitseville. Tämä minusta sivuilla 4 ja 5 valiokunnan kannanotoissa on, voi sanoa, jopa hienosti sanottu.

Mutta se tästä todella puuttuu, mitä kaikkea sitten edellyttää yksilöllisten polkujen rakentaminen ja millä se kaikki osaaminen ja ne voimavarat, joita se edellyttää, luodaan näihin työvoimatoimistoihin, että tavoitteisiin päästään, että niistä selvitään. Sitä olisi jotenkin näkemässä, että jos tänne on lausumaehdotukseen hyvin nostettu alle 25-vuotiaat, yhtä hyvin nämä edellytykset, joilla yksilölliseen palveluun päästään, olisi voitu nostaa lausumiksi.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiuudistus, joka koskee julkisia työvoimapalveluita, on tietysti tämän eduskuntakauden ja hallituskauden yksi merkittävimpiä uudistuksia, jos ajatellaan työhallinnon näkökulmasta. Oikeastaan lähden liikkeelle siitä kritiikistä, miten vaatimattomilla työvälineillä nyt siirretään vastuuta työvoimatoimistoille, ja osittain henkisestä näkökulmasta, mistä ed. Pulliainen tarkasteli tätä, mistä ja kuka loppujen lopuksi vastaa Suomessa työllisyydestä, elinkeinoelämän kehittämisestä, uusien työpaikkojen aikaansaamisesta.

Tämähän on se taustalla oleva paradoksi, että tietyssä mielessä se perusintressi, joka on siellä paikallisella tasolla, ei oikeastaan löydä nyt kanavaa, millä tavalla asiat parhaalla mahdollisella tavalla hoidettaisiin. Työvoimatoimistotkin ovat tietyssä mielessä osittain niin kuin täi tervassa. Tämä tuo tiettyä selkeyttä ja voisi sanoa näinkin, että tiettyä ihan oikeaa lähtökulmaa asioille. Täällä puhutaan asiakaslähtöisyydestä, millä tavalla päästäisiin yksilöllisempään asiakaskohteluun työvoimatoimistoissa jne., mutta se iso perusasia, joka tarvittaisiin tähän rinnalle, että todella uudistettaisiin tätä toimintaympäristöä sillä tavalla, että uusi työ voi syntyä, ihmiset voivat työllistyä, toteutettaisiin myös niitä rakenteellisia uudistuksia, että päästään etenemään, se on lähes kokonaan sivuutettu.

Minä vielä palaan tähän, mikä parhaimmillaan voisi olla kuntien rooli. En ollut silloin 90-luvun alkupuolella, kun kunnallislakia uudistettiin ja keskusteltiin siitä, mikä on kuntien perustehtävä, mukana eduskuntatyössä, mutta joissakin yhteyksissä olin mukana niissä keskusteluissa, joissa yritin nostaa tätä näkökulmaa, eikö työllisyysasia kuulu millään tavalla kunnille. Minä uskon, että tämä on sellainen asia, josta pitäisi käydä vähän monipuolisempaa keskustelua. Nimittäin tällä hetkellä ne velvoitteet, jotka on kohdistettu kunnille, ovat monilta osiltaan ajamassa kuntatoiminnan mahdottomuuteen.

Kun ed. Huotarikin kainuulaisena on paikalla, minä sanoisin, että Kainuun hallintomallin yksi innostuksen syy on siinä, että kun kunnilla on vastuu mutta ei ole taloudellisia voimavaroja toimia niille osoitetun vastuun mukaisesti, niin nyt pitää kuntien lähteä liikkumaan sellaiseen suuntaan, missä tavallaan yhdistetään asioita sillä tavalla, että nämä olemattomat voimavarat edes jollakin tavalla riittäisivät näitten perustehtävien hoitamiseen. Mutta nytkin, siis tämänkin hallintomallin myötä, loppujen lopuksi tämä ydinkysymys, millä tavalla ihan oikeasti luodaan uutta työtä, miten ratkaistaan näitä työllisyyskysymyksiä, jää aika lailla vaatimattomaan viitekehään. Siis ainoastaan siitä rahallisesta panoksesta, joka työhallinnolle kohdistuu, tietty, ehkä hivenen suurempi itsenäisyys tulee nyt sinne Kainuuseen, mutta niitä perusteitahan, joilla työvoimapolitiikkaa toteutetaan Kainuussa, olisi pitänyt arvioida nyt syvemmältä, jolloin yhdistyisi ihan aidosti alueellinen ja paikallinen intressi ja tätä kautta voitaisiin todella päästä etenemään.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan sen verran ottaa hallitusohjelman tässä yhteydessä esille, että minusta me olemme monta kertaa moittineet Lipposen hallitusta mutta minä tässä yhteydessä, kun kaarrellaan jo hallituskauden loppusuoraa, sanoisin, että sentään hallitusohjelmassa on jotain jujua tämänkin alueen osalta, kunhan vaan nämä hommat olisi tehty. Mutta nyt paradoksi on se, että Lipposen hallitus ei ole pystynyt tekemään edes niitä asioita, mitä se on kirjoittanut omaan ohjelmaansa. Jos me katsomme työllisyyspolitiikankin näkökulmasta, työllisyyden näkökulmasta, tänne on hyvin vahvasti kirjoitettu muun muassa: " - - hyödyke-, pääoma- ja työmarkkinoiden toimivuutta parantavia rakenteellisia uudistuksia sekä uudistaa verotusta ja sosiaalietuuksia työllisyyttä parantavaan ja omatoimisuutta kannustavaan suuntaan." Minä joudun kysymään, mitä tällä alueella ihan oikeasti on tapahtunut.

Ihan samalla tavalla minä kysyn, vaikka tämä menee hieman etemmäksi, sen johdosta, että hallitusohjelmaan on arvonlisäverottoman toiminnan osalta kirjoitettu hyvin vahvasti: "Selvitetään arvonlisäverottoman toiminnan nykyisen 50 000 markan alarajan muuttamista liukuvaksi." Minä haluan, arvoisat kollegat, pysäyttää meidät kaikki yhteisesti tähän, että tämä asia on kirjoitettu hallitusohjelmaan 99 keväällä. Nyt me käymme edelleen tätä samaa keskustelua, selvitetäänkö tämmöistä asiaa, saatikka että tämä asia olisi selvitetty, oltaisiin edes siinä tilanteessa, että voitaisiin tehdä jotain selviä päätöksiä ja ratkaisuja tässä asiassa. Otan tämän sen vuoksi, että tässä on yksi esimerkki, jolla luotaisiin sitä toiminnallista ympäristöä uuden työn ja paremman työllisyyden näkökulmasta.

Aivan samalla tavalla hallitusohjelmaan on edelleen kirjoitettu: "Verotus, sosiaaliturva, palvelumaksut sovitetaan yhteen nykyistä paremmin niin, että työhön hakeutumisen taloudelliset kannustimet paranevat. Aktiivisen työvoimapolitiikan keinoja työhön hakeutumisen edistämiseksi tehostetaan."

Tässä, arvoisa puhemies, muutama näkökulma siihen, mitä tarkoittaa myös tulevaisuudessa se, että hallitusohjelmat kirjoitetaan niin, että niiden mukaan myös toimitaan, ja tämä tulee olemaan erityisen tärkeää työllisyyden näkökulmasta ja nimenomaan siltä perustalta, että nyt käsittelyssä oleva laki julkisesta työvoimapalvelusta saa sellaiset toimintaympäristön edellytykset, että todellakin työvoimatoimistot voivat nykyistä paremmin selviytyä niille osoitetuista vastuista.

Haluan ihan lopuksi vielä tuoda esille myönteisen näkökulman. Minusta oli arvokasta, että mietintöön kirjattiin, että valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että tartutaan näihin alueellisiin työllisyyseroihin koko maan alueella ja myös näissä suurissa kaupungeissa, missä on erittäin vaikeita työttömyyspesäkkeitä. Myös se oli myönteistä, että mietintöön liitettiin yksimielinen ponsilausuma, jossa nimenomaan tartutaan tähän alle 25-vuotiaiden tilanteeseen sillä periaatteella, että me emme hyväksy alle 25-vuotiaan nuoren työttömyyttä ja passiivista olotilaa, vaan todella paneudutaan siihen, millä tavalla löydetään joko opiskelu- taikka työmahdollisuus näille nuorille.

Minä toivon, että tämän ponnen saattelemana toteutuu myös se asia, johonka ed. Aho viittasi, että ei enää jappasta sitä, voiko sellainen pienyrittäjä, jolla ei ole vieraita työntekijöitä, ottaa oppisopimussuhteeseen alle 25-vuotiaan nuoren, vaan että se kaikissa tilanteissa tulee olemaan mahdollista.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys työvoimapalveluista on todella iso ja tärkeä kokonaisuus. Nyt jos koskaan jäämme odottamaan, mitä muutosta tämä kentällä saa mahdollisesti aikaan ja niin, että myöskin työttömät sen kohtaavat ja myöskin työnantajat kokevat jotain uutta, millä lailla saadaan työvoimaviranomaisten kautta työntekijöitä tehtäviin.

Mietinnössä sanotaan, että työvoimaviranomaisten keskeisin tehtävä — huom. keskeisin tehtävä — työvoiman saannin turvaamisessa on työttömien saaminen takaisin työmarkkinoiden piiriin. Täällä useissa puheenvuoroissa on kannettu huolta siitä, miten työvoimatoimistot meillä toimivat. Tässä samaisessa mietinnössä todetaan muun muassa näin: "Valiokunnan käsityksen mukaan yksilöllisten palvelujen antaminen on pystytty turvaamaan keskimääräistä paremmin pienissä työvoimatoimistoissa, joissa tunnetaan niin työttömät kuin alueen työmarkkinat ja niiden toimijat." Kysymys varmasti on jatkossakin siitä, mitä tapahtuu, kun palveluja pyritään keskittämään, kun kuitenkin tiedetään, että alueella elinkeinoelämän yrittäjät, työnantajat, tarvitsevat työntekijöitä ja miten työvoimatoimistot tuntevat sitten alueen työttömät. On erittäin tärkeää, että myöskin näiden hyvin toimivien pienten työvoimatoimistojen asema turvataan.

Tässä on jo kiinnitetty moniin tärkeisiin asioihin huomiota. Kiinnitän vielä huomiota siihen, mihin valiokunta on myöskin kiinnittänyt huomiota, kun se on korostanut vammaisten henkilöiden pääsyä yleisille työmarkkinoille, miten siinä on oikeita resursseja ja osaamista. Valiokunta nimenomaan toteaa, "että vajaakuntoisten henkilöiden työllistymisen tiellä olevat lainsäädännölliset esteet tulee pikaisesti poistaa. Tällainen este on esimerkiksi viimeisen työnantajan vastuu työkyvyttömyyseläkettä myönnettäessä. Valiokunta on kiirehtinyt tämän esteen poistamista kuntoutusta koskevasta lainsäädännöstä antamassaan lausunnossa".

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula kaipasi työministeriöltä voimakkaampia toimenpiteitä Kainuun hallintomalliin. Voin sanoa ed. Karjulalle, kuka siellä sitten seuraavassa hallitusneuvottelussa onkaan, että siitä vaan sinne sopivia lauseita. Se on sitten eri asia, toteutetaanko niitä vai ei.

Ed. Pulliainen totesi kokemuksensa perusteella, että on sanottu, että tämä on työvoimatoimistojen hommaa ja te-keskuksen työvoimaosaston hommaa, että ei kuulu kunnille. Näin se näyttää olevan, vaikka kyllä työministeriön, ylijohtajako hän nyt on, kävi meillä todistamassa valiokunnassa, että on nyt tällainen kumppanuusajattelu tullut tänne te-keskuksen työvoimaosastollekin. Toivoisin, että se näkyisi myös konkreettisesti esillä.

Toisinkin päin voi käydä. Kainuussahan on toiminut nyt viisi vuotta tällainen Lex Kainuu, joka on tehnyt hyvin innovatiivisia uusia työllistämisen muotoja yhdessä eri toimijoiden kanssa. Nyt Kainuun liitto on päättänyt, että se ei ole enää hakijan tässä lisärahoituksessa, eli se tulee loppumaan juuri, kun meillä on mahdollisuus toteuttaa Kainuun-mallin kautta alueellista työvoimapolitiikkaa. Näin se sitten menee siellä alueellakin.

Mutta mielenkiintoistahan tässä nyt ovat nämä työministeriön tulostavoitteet. Nehän ohjaavat hyvin pitkälle sen, mitä siellä alueella tehdään ja mitä siellä työvoimatoimistoissa tehdään. Jos tulostavoitteena on pitkäaikaistyöttömyyden katkaisu mahdollisimman monelta, pitää olla ensin pitkäaikaistyöttömiä, että voi pitkäaikaistyöttömyyttä katkaista. Eli tämähän ruokkii itseään koko tämä systeemi. Eli tulostavoitteitten pitäisi muuttua ihan toisenlaisiksi ja ihan toisenlainen henki olla tässä laissa, niin sitten voisi jo ruveta tapahtumaankin enemmän.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Juuri täsmälleen saman johtopäätöksen olen itse tehnyt, että tämä järjestelmä on sellainen, joka nykyisellään te-keskusten asianomaisissa osastoissa ja työvoimatoimistoissa täystyöllistää itse itsensä. Se ainut, joka täystyöllistyy, on se toimisto itse, ja kun sen pitäisi olla aivan kokonaan toisella tavalla.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä viimeinen puheenvuoro: On jotenkin kummallista, että me siinä edellisessä, toisessa aallossa vai mikä se oli, joka liittyi tähän työvoimapolitiikan lainsäädäntöön, tehtiin kokeilu suurille paikkakunnille työn etsijöistä. On mielenkiintoista nähdä, miten se tapahtuu. Siis yksityiset työnetsijät etsivät työmarkkinatuella oleville töitä.

Mutta Kainuussa oli sellainen kokeilu, että työvoimatoimiston virkailijat rupesivat etsimään töitä, siis jalkautuivat, mitä Lahdessakin on aikaisemmin toteutettu. Voitteko uskoa: yli sata toimeksiantoa ihan lyhyellä ajalla. Mennään sinne pieniin yrityksiin ja vähän isompiinkin yrityksiin kertomaan, mitkä ovat välineet, yrittäjille, jotka eivät ehdi katsella ja tietää ja lukea lakimuutoksia ja tällaisia, mitä mahdollisuuksia heillä on oppisopimuksiin ja näihin kaikkiin muihin toimiin, mitä työvoimahallinnolla on hyvinkin paljon tarjottavana. Saatiin erittäin hyviä kokemuksia tästä, kun virkailijat, jotka tuntevat ja tietävät tämän lainsäädännön, jalkautuivat. Kannustetaan heitä tällaiseen.

Yleiskeskustelu päättyy.