Täysistunnon pöytäkirja 161/2010 vp

PTK 161/2010 vp

161. TORSTAINA 24. HELMIKUUTA 2011 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

2) Valtioneuvoston luonnonvaraselonteko eduskunnalle: Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous

 

Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme tekemisissä erittäin mielenkiintoisen asian kanssa. Useinhan sanotaan, että Suomi on köyhä ja siksi jää. Mutta tämä selvitys osoittaa sitä, että Suomi ei ole mitenkään köyhä eikä Suomi ole jäämässä köyhäksi vaan että me olemme Euroopan unioninkin selvitysten perusteella Ruotsin ohella Euroopan unionin jäsenmaista näitä malmirikkaimpia, mineraalirikkaimpia valtiota. Kysymys on nyt sitten siitä, onko meillä malttia vaurastua, kuten presidentti Kekkonen yhdessä kirjassaan kysyi.

Valtioneuvostohan tämän selonteon teki lyhyessä aikataulussa, mutta kaikkien muiden elinkeinoministeriön viime tipassa antamien esitysten ohella — kaivoslaki tai monet muut, kilpailulainsäädäntö — meille ei jäänyt niinkään paljon aikaa tähän perehtyä kuin valtioneuvostolla oli. Se innokkuus, mikä valiokunnassa oli, ei kaikilta osin päässyt tässä lyhyessä aikataulussa tulemaan sillä tavoin esille kuin olisi käytännössä ollut toivottavaa, jotta tämä hyvä asia saisi jatkoa.

Tämä on varmasti asia, joka yhdessä kaivoslainsäädännön kanssa sietää myös sen, että hallitusohjelmassa nämä tärkeät asiat täytyy tuoda esille, jotta Suomen maaperästä kerättäviä rikkauksia voitaisiin hyödyntää niin, että myös suomalaiset ja suomalaiset yritykset ja ne, jotka maata yksityisesti omistavat, tai valtio voisivat tästä saada oikeudenmukaisen osansa.

Tässä mietinnön lopussa todetaan se tärkeä asia, että tähän liittyy juuri tämä omistaminen maan päällä ja maassa ja sitten syvällä maan alla. Se ei koske ainoastaan esimerkiksi kaivosteollisuutta vaan myös sitä, jos Helsingissä metrolla tai vastaavissa kaivetaan, miten asunto-osakeyhtiöitten valta ulottuu sitten tämän kerrostalon alla oleviin alueisiin, jotka kuuluvat kauppakirjan mukaan siihen kiinteistöön. Tätä valiokunta tässä kahden ponnen toisessa ponnessa edellyttää selvitettävän.

Ja kun tämä aikataulu oli niin tiukka, niin kuten tästä lopusta näkyy, talousvaliokunta edellyttää ja toivoo, että myös eduskunta edellyttää, että hallitus antaisi talousvaliokunnalle 2012 mennessä selvityksen siitä, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty selonteossa linjatun luonnonvarapolitiikan täytäntöön panemiseksi.

Tässä selonteossa tuodaan alussa ilmi se, että tämä on onnistunut, ja se on tarpeellinen, ja kuten jo sanoinkin, niin verrattuna esimerkiksi innovaatioselontekoon, joka tänne annettiin — se oli erittäin innotonta — nyt, aivan kuin olisi ollut innovaatioselonteko, meillä oli innostavuutta aikaansaava selonteko näistä meidän luonnonvaroista. Ja katsotaan Suomea nyt miltä kantilta tahansa, on se sitten metsiä, on se Suomen järviä, vettä, pohjavettä eli vesitaloutta tai se on sitten näitä mineraaleja, niin Suomi kaikissa näissä mittaluokissa on merkittäviä valtioita maailmassa. Ja kun siihen lisätään vielä se, että me olemme pinta-alaltamme melkein yhtä suuri kuin Saksa, vaikka meitä on vähän yli 5 miljoonaa, se on aikamoinen rikkaus, mikä meille on annettu täällä hyödynnettäväksi.

Mutta kuinka onkaan sitten käytännössä tapahtunut? Outokumpu yhdessä vaiheessa valtionyhtiönä omisti kaivosteollisuudesta melkein kaiken, mutta eiköhän sitten järkeilty niin, että se on nimenomaan sellainen, joka pitää yksityistää. Ja tässä sitä sitten ollaan. Täällä ovat toimijoina kansainväliset yhtiöt. Ja se, mikä tulee olemaan suomalaisten osuus, on se valtion omistamista tai yksityistä omistamista, joka tapauksessa suomalaisten omistamista, on se sellainen iso haaste, johon valiokunnassakin olisi tietysti toivottu, että ratkaisuja olisi saatu aikaan jo nyt, mutta näin valitettavasti ei ole.

Tässä valiokunnan mietinnössä todetaan, että selonteko on saanut positiivisen vastaanoton paitsi lausunnon antaneilta valiokunnilta myös talousvaliokunnan kuulemilta asiantuntijoilta. Siinä on tuotu hyvin esille yhtenäisen luonnonvarapolitiikan tarve ja hahmoteltu etenemispolku. Vaikka tehdyt linjaukset ovat vielä suhteellisen yleisellä tasolla, antavat ne riittävän pohjan jatkotyölle. Selontekoa on pohjustettu useissa selvityksissä, joita on valmistelemassa ollut suuri joukko eri toimialojen asiantuntijoita. Tämä antaa hyvän pohjan tarvittavalle laaja-alaiselle yhteistyölle.

Tässä yhteydessä haluan kiittää paitsi talousvaliokuntaa myös maa- ja metsätalousvaliokuntaa ja ympäristövaliokuntaa, jotka ansiokkaalla tavalla ovat näissä lausunnoissa näitä asioita vieneet eteenpäin, ja myös tulevaisuusvaliokuntaa, joka on tehnyt tämänkin eduskunnan aikana mittavaa työtä.

Tässä on selvästi havaittu se tosiasia, johon erityisesti tulevaisuusvaliokunnassa olevat ja myös talousvaliokunnassa jäseninä olevat valiokunnan jäsenet kiinnittivät huomiota, eli se, että valtioneuvostossa ei oikein tiedetty, että tulevaisuusvaliokunnassa on tehty arvokasta työtä. Ja nyt kun on ministerikin tässä paikalla, täytyy hänellekin todeta, että tällainen epätietoisuus valtioneuvoston elinkeinoministeriön virkamiesten ja eduskunnan välille on tässä muutaman kilometrin etäisyydellä päässyt syntymään, ei ole Nokian aikana vielä sellaista tekniikkaa saatu aikaan, että tieto kulkisi eduskunnasta valtioneuvostoon käytännössä, teoriassa kyllä, mutta ei käytännössä. Ja se varmasti täällä tulee muitten puhujien osalta selvästi esille.

Tässä mietinnössä todetaan muun muassa, että talousvaliokunta pitää tärkeänä, että Suomi toimii aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla edistäen luonnonvarojen kestävän käytön tavoitetta. EU:n päätöksenteossa Suomella on hyvät lähtökohdat ottaa johtava rooli unionin luonnonvarapolitiikan jatkovalmistelussa. Aktiiviselle roolille on tarvetta, sillä unionin sääntely luo monelta osin ne raamit, joissa esimerkiksi materiaali- ja energiatehokkuutta, kierrätystä ja tuotteiden uusiokäyttöä, jätteet ja niiden sivutuotteet, voidaan tehostaa.

Tässä tuodaan esille täällä läsnä olevien kannalta itsestään selviä asioita siitä, että uusiutuva energia, erityisesti bio- ja vesienergia, on merkittäviä luonnonvaroja Suomessa. Olemme kehityksen kärjessä näitten hyödyntämisessä ja teknologisessa osaamisessa, joka muun muassa Kemiran kauppojen yhteydessä tuli esille, millä tavoin esimerkiksi Oulussa oleva laboratorio tulevaisuudessa tulee pärjäämään. Siinäkin tämä hallitus teki omat ratkaisunsa.

Arvio näistä rikkauksistamme puoltaa osaltaan selonteossakin vahvasti esille nostettua tarvetta lisätä energia- ja materiaalitehokkuutta, suljettujen kiertojen järjestelmiä sekä tutkimus- ja kehitystyötä. Valiokunta pitää tärkeänä käynnistää kansallinen materiaali- ja energiatehokkuusohjelma, jossa selvitetään saavutettavissa oleva luonnonvarojen ja energiankäytön tehostamispotentiaali, määritellään selvityksen perusteella tavoitteet, kehitetään seurantaa varten mittarit ja kartoitetaan tarve kustannustehokkaalle ohjauskeinolle. Myös biotalous ja Suomen puuston vuosittainen kasvu, 100 miljoonaa kuutiometriä, ja puuston käyttö sillä tavoin, että se on järkevää niin, että jätteet poltetaan mutta runko ja muu tällainen materiaali käytetään teknologisesti niin, että tämä hyöty koko kansantalouden näkökulmasta on mahdollisimman suuri.

Tässähän kokonaisuudessa, joka valiokunnan mietinnöstäkin voidaan lukea, on pelko siitä, että Suomesta tulee mustan Afrikan tavoin paikka, josta ulkomaiset yhtiöt käyvät ottamassa niin sanotusti kerman päältä, ja Suomen valtio veronmaksajien varoin tai kunta veronmaksajien varoin antaa tälle mahdollisuudet tekemällä moottoritiet, rautatiet ja muut hyvät palvelut ja sitten menee tietty aika, kun kaikki mineraalit hyvin pitkälle on otettu. Sitten katsotaan, miten Suomi ja suomalaiset ovat siitä päässeet käytännössä hyötymään.

Niin kuin tuossa alussa totesin, se on täällä ehkä monessakin kohtaa sanottu, miten on meillä sitten malttia myös miettiä sitä, mitä esimerkiksi öljyvaltiot tekevät, pitääkö kaikki öljy ottaa. Siinähän Venäjä on esimerkki siitä, että kaikki otetaan, mitä saadaan. Taas esimerkiksi Arabivaltioista monissa, joista tunnen Kuwaitin, ei lähdetä siitä, että kaikki lähteet, joissa öljyä on, kaivetaan esiin, vaan pitää jättää myös tulevien sukupolvien varalle näitä rikkauksia.

Tässä mineraalitalouskohdassa todetaan se, että Suomella on erinomaiset mahdollisuudet moninkertaistaa nykyiset louhintamäärät. Työ- ja elinkeinoministeriö on arvioinut, että louhinnan määrä kasvaa vuoden 2008 noin 4 miljoonasta tonnista vuositasolla jopa 70 miljoonaan tonniin vuoteen 2020 mennessä. Kallioperästämme löytyy useita metallimalmeja, erityisesti kobolttia, kromia, kultaa, kuparia, litiumia, nikkeliä, palladiumia, rautaa, sinkkiä, uraania ja vanadiinia, ja teollisuusmineraaleja, erityisesti apatiittia, dolomiittia, ilmeniittiä, kalsiittia, kaoliinia, kvartsia, maasälpää, magnesiittia, talkkia ja wollastoniittia. Keskeisin kivilajeista on vuolukivi. Toisin sanoen tässä on paljon sellaisia rikkauksia, joita ei varmaankaan maakuntaliittojen kertomuksissa eikä muissakaan ole sillä tavoin tullut esille kuin käytännössä olisi pitänyt.

Tästä sinänsä laajasta selontekomietinnöstä on annettava kiitosta valiokuntaneuvos Tuula Kulovedelle, joka jälleen kerran on hyvin esimerkillisesti siitä lyhyehköstä keskustelusta, jota valiokunnassa ajanpuutteen vuoksi päästiin käymään, saanut laadittua sellaisen kertomuksen, josta on varmasti tulevaisuudessa hyötyä.

Lopuksi nämä strategiset tavoitteet, joita valiokunta on tässä kirjannut: Luonnonvaratalous ja siihen yhdistyvä osaaminen ja palvelu muodostavat merkittävän arvonlisän ja hyvinvoinnin lähteen. Toisena luonnonvaroja hyödynnetään materiaali- ja energiatehokkaasti pyrkien suljettuun kiertoon. Kolmantena Suomen huoltovarmuus turvataan kriittisten luonnonvarojen osalta. Ja neljäntenä on se, että Suomi arvostettuna kansainvälisenä osaajana ja vaikuttajana on tehokas näissä luonnonvarakysymyksissä niin Euroopan unionin tasolla kuin myöskin muulla kansainvälisellä tasolla.

Arvoisa puhemies! Tämä asia on erittäin merkittävä, ja toivottavasti ensi eduskunnassa uuden hallituksen toimesta tälle saadaan jatkoa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Todella ympäristövaliokunta antoi tähän lausunnon, joka on kohtuullisen yksityiskohtainen mielestäni. Siihen valiokunta paneutui hyvin. Siinä lausunnossa myöskin nostettiin erityisesti talousvaliokunnan tiedoksi se, että sen pitäisi käynnistää mahdollisimman pian maankäytön suunnittelujärjestelmän kehittäminen ilmasto-, energia- ja luonnonvarapolitiikan kokonaisuutta tukevaksi osaksi.

Tätä itse lausuntoa käyn muutaman minuutin ajan lävitse.

Ympäristövaliokunta lähti globaalista näkökulmasta, kiinnitti huomiota Suomen suureen ekologiseen jalanjälkeen, joka on myös eurooppalaisessa mitassa melkoinen. Se merkitsee sitä, että yksi maapallo ei suomalaisille riitä. Pitäisi olla vähintään kaksi tai kolme, jos kaikki ihmiset tällä planeetalla toimisivat niin kuin me. Myöskin Suomen aktiivinen toiminta EU:ssa, EU:n luonnonvarapolitiikka vaikuttaa, ja YK:n luonnonvarapaneelissa oli valiokunnan keskeinen painopiste. Sitä haluttiin korottaa.

Ilmastonmuutoksen yhdistäminen luonnonvarojen määrään, laatuun ja alueelliseen jakautumiseen ja hyödynnettävyyteen nähtiin tärkeänä, ja kaiken kaikkiaan tämä luonnonvarastrategia, ilmastostrategia ja biodiversiteettistrategia, jos strategioista puhumme, näiden kolmen synergia, oli tärkeä asia. Se tulee monessa kohdin lausuntoa esille.

Pohja tälle globaalille tilanteellehan lähtee siitä, että maapallon väkiluku kasvaa nopeammin kuin on ennakoitu, 9 000 miljoonaa maapallon asukasta jo vuonna 2040, ja samalla primäärienergian määrä kasvaa 45 prosenttia vuoteen 2030, siis tietysti vielä huomattavasti nopeammin. Näin ollen resurssien tehokkuutta pitäisi lisätä. Tähän valiokunta on kiinnittänyt huomiota.

Tätä on kehuttu, ja on syytä edelleenkin jatkaa tämän valtioneuvoston selonteon 11 arvostamista, ja sitä on kehuttu myös sen takia, että se on nostanut nämä ekosysteemipalvelut vahvasti esille. Valiokunta käsitteli näitä, analysoi niitä, eritteli ja totesi samoin myöskin sen, että tämä kokonaisuus on aika uusi asia ja sen analysointi ja sen merkityksen oivaltaminen ovat edelleen vahvasti kyllä kesken.

Mutta yhtä kaikki yksityiskohtana valiokunta halusi painottaa, että se pitää biologista monimuotoisuutta selonteon jaottelussa enemmänkin aineellisena kuin aineettomana ekosysteemipalveluna. Tässä olimme kriittisiä tähän strategian tekstiin nähden.

Hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtyminen on myöskin ilmastostrategian näkökulmasta keskeistä, ja silloin nämä resurssikysymykset ovat tärkeitä. Resurssien mahdollisimman tehokas käyttö on tämä keskeinen asia. Luonnonvarapolitiikka on saatava kokonaisvaltaiseksi, ja halusimme tukea tätä ajatusta, että sitä tulisi johtaa, ohjata luonnonvarapaneelin, joka ennakoisi näiden luonnonvarojen käyttöä ja käytön ympäristö- ja työllisyysvaikutuksia.

Tässä on edelleenkin tärkeätä se, että kun EU:ssa on ilmastopaketin osana hyväksytty ohjeellinen 20 prosentin tavoite energiatehokkuuden lisäämiseksi, niin se pitäisi saada sitovaksi.

Arvoisa puhemies! Biodiversiteetistä todella on paljon puhuttu yleensä, ja myöskin tässä valiokunnan lausunnossa maaperän hiilivarastoihin kiinnitettiin erityistä huomiota, hiilinieluasiaan, joka on hyvin ajankohtainen, ja valiokunta todellakin kiinnittää tähän erityistä huomiota, kun bioenergian käyttöä lisätään.

Myöskin on sellainen yksityiskohta kuin kannot, maaperän metsien kannot, niiden käyttö — on hyvä huomata, että sillä on ympäristövaikutuksia ja sillä on sama merkitys kuin jos poltettaisiin öljyä, jos poltetaan kantoja.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi kiittää kollegoitani talousvaliokunnassa ja myöskin tulevaisuusvaliokunnassa, jossa sain olla myöskin tätä asiaa käsittelemässä, mutta erityisesti neuvosta, joka myös tällä lyhyellä aikataululla ja lyhyellä varoitusajalla väänsi meidän hyvistä tai hyvin epäselkeistä tahtotiloistamme ihan ymmärrettävää tekstiä. Asia sinänsä on erittäin tärkeä, koko luonnonvaratalous, ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että hallitus ja ministeri toivat tämän meille eduskuntaan, vaikka meillä ei enää ollut siihen mahdollisuuksia paneutua sillä tavalla kuin olisimme todella halunneet, mutta tässä jää hyviä haasteita ja hyviä toteuttamisasioita sitten aikanaan seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle.

Mutta ihan todellisuudessa kehittyvien talouksien kasvu lisää luonnonvarojen kysyntää. Sen vuoksi materiaalitehokkuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö ovat yhä olennaisempi osa tätä globaalia ympäristötehokkuutta. Kysyntä nostaa raaka-aineiden hintoja, ja luonnonvarojen riittävyys voi nousta yhä tärkeämmäksi kysymykseksi. Esimerkiksi tietotekniikan, viestinnän, uusien ympäristö- ja energiateknologioiden ja muiden huipputekniikoiden sovelluksissa tarvittavien harvinaisten maametallien saatavuus nousee yhä keskeisemmäksi kysymykseksi. Sen lisäksi meillä on puhdas vesi, johon täytyy löytää ratkaisu, kuinka kauan se on puhdasta, miten me pidämme sen puhtaana. Meillä on valtava luonnonvara metsissä. Miten pystymme sen jatkojalostamaan entistä paremmin tulevaisuudessa?

Raaka-aineiden luotettava ja häiriötön saatavuus on EU:n kilpailukyvyn ja sen myötä Lissabonin strategian mukaisten kasvu- ja työllisyystavoitteiden kannalta yhä merkittävämpää. EU:n kilpailukyvyn uhkaksi eli siis meidän uhkaksi on noussut yhä useampien kehittyvien talouksien pyrkimys suojata esimerkiksi teollisuusstrategioillaan omat raaka-ainevaransa saadakseen etua omalle jatkojalostusteollisuudelleen. Tämä näkyy esimerkiksi vientiveroina ja -kiintiöinä, määrähintoina, kaksoishinnoittelujärjestelminä sekä rajoittavina sijoitussääntöinä. Tällaisia toimenpiteitä soveltavat eniten muun muassa Kiina, Venäjä, Ukraina, Argentiina, Etelä-Afrikka ja Intia. Usein ne samanaikaisesti hyötyvät raaka-aineisiin liittyvien tuotteiden tullittomasta tai alennetun tullin mukaisesta pääsystä EU-markkinoille, mikä asettaa EU:n monet tuotannonalat epäedulliseen kilpailuasemaan. Mutta nyt on herätty ja lähdetty miettimään niin EU:n tasolla kuin Suomenkin tasolla ja jopa toteuttamaan ja korjaamaan EU:n retuperälle päästämää huoltovarmuutta luonnonvarojen osalta.

Suomen osalta vientirajoitukset ovat osa kauppapolitiikkaa ja kuuluvat täysin EU:n päätösvaltaan. Vientirajoitusten asettamiskriteerit ovat tiukat. Unionin säätely noudattaa Wto-sääntöjä, joiden mukaisesti vientikiellot ovat mahdollisia vain tilanteissa, jolloin asiaomaiselle maalle elintärkeä raaka-aine uhkaa loppua, ja tällöin kysymys on nimenomaan ruuasta. Tämä asia tuli esille valiokuntakäsittelyssä, en muista, oliko se kaivoslain vai tämän luonnonvaraselonteon yhteydessä, nimenomaan siitä, viedäänkö Suomesta raaka-ainetta sellaisenaan ulkomaille naapurimaihin vai jalostammeko sen täällä Suomessa.

Luonnonvaraselonteko antaa ponsia, ja samoin valiokunta on nostanut useita asioita jatkokäsittelyä varten seuraavalle kaudelle. Yksi iso asia on lupakäytännöt, niiden pitkittyminen ja päällekkäisyydet. Niihin täytyy löytyä ratkaisu tavalla tai toisella, joko resurssien lisäämisellä tai sitten lainsäädäntöä muuttamalla. Samoin johtamismalli, hallinnointimalli eivät ole tällä hetkellä kenenkään yksittäisen käsissä. Kokonaisuus on vähän, ei voi sanoa retuperällä, mutta hajanainen, jolloin hallinnointi on hankalaa, joten tämmöistä konserniohjausmallia kaipaisin tähän. Samoin omistajuus — kuka omistaa maa-aineksen alapuolisen alueen? 3D-kiinteistöissä nämä tulevat esiin vesikysymyksissä ja lämpökysymyksissä, joten näihin kaivataan todella lainsäädäntöä ja isoa selvittämisryhmää. Kotimaisen riskipääoman niukkuus on se neljäs iso kynnyskysymys.

Puhemies! (Puhemies: 5 minuuttia!) Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous ei voi perustua raaka-aineiden vientiin vaan mahdollisimman korkealaatuiseen jatkojalostukseen. On etsittävä uusia innovatiivisia tuotteita ja luotava edellytykset sille, että entistä enemmän esimerkiksi mineraalien jatkojalostusta tapahtuu Suomessa. Korkea osaaminen ja regulaation ennakoitavuus on tälle pohja.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous -selonteossa mielestäni kolme keskeisintä läpileikkaavaa asiaa ovat energiatehokkuus, materian kierrätys ja luonnon kantokyky. Ne tulee huomioida kautta linjan. Selonteossa on nostettu esiin neljä erityiskysymystä: biotalous, vesitalous, mineraalitalous ja ekosysteemipalvelut. Näistä tämän viimeksi mainitun pitäisi olla luonnonvarapolitiikan lähtökohta keskeisenä tekijänä. On kyllä kiitettävää, että tämä on nostettu mukaan selontekoon, mutta aina paikka paikoin tuntuu siltä, että se välillä jäi taka-alalle, mitä ei tulisi sallia, vaan kaikessa toiminnassa on oltava luontonäkökulma.

Mineraalitalous on lupaava, kasvava ala, jolla niin ikään tulee tarkkaan huomioida luonnon reunaehdot. Mutta todellakin se on lupaava, kasvava ala. Jo teknologian kehitys ja teknologian kehityksen vaatimukset edellyttävät sitä, että Suomessakin kehitetään tätä alaa ja tämän osaamista green mining -konseptin mukaisesti ja kotimaista omistajuutta painottaen.

Vesitalous on yksi keskeinen asia selonteossa. Itse asiassa Suomen luonnonsuojeluliiton lausunnossa valiokunnalle oli havaittu, että vesivoiman lisärakentaminen on tässä mukana porsaanreikänä, mitä ei tule kuitenkaan sallia. Kaikki viimeiset vapaat kosket tulee säästää. Vesien ja merien hoitosuunnitelmien toteutus ja vesiosaamisen vienti ovat hyvä lähtökohta.

Vesi kaiken kaikkiaan on Suomelle hyvinkin merkittävä kysymys. Jo aikoinaan teknisen kemian opintovuosiltani muistan, kuinka Suomessa kehitettiin puhtaan veden kemiaan liittyviä tuotteita ja tällä alalla nähtiin lupaava tulevaisuus. Keinot ja menetelmät muuttaa saastunutta vettä tai merivettä juomakelpoiseksi tai viljelysten kasteluun kelpaavaksi ovat osa tulevaisuuden menestystarinaa. Makea vesi on muodostumassa globaalisti niukaksi resurssiksi. Vesivarojen ja vesiosaamisen strateginen hyödyntäminen on Suomelle keskeinen tulevaisuuskysymys.

Biotalous on niin ikään tässä selonteossa suuri kokonaisuus. Biomassa voidaan ohjata moniin jalostaviin käyttöihin. Myös teollisessa tuotannossa käytetyt, muun muassa entsyymeihin ja bakteereihin pohjautuvat prosessit ovat osa biotaloutta. Koska biotalouden tuotteet ovat bioperäisiä, ne ovat myös biohajoavia. Biotalouden tavoitekuvassa joko kaikki tuotannon sivuvirrat hyödynnetään tai ne palaavat osaksi luonnon kiertoja. Biotalous vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiasta, edistää talouskehitystä ja luo uusia työpaikkoja.

Logistiikan kehittäminen on yksi keskeinen haaste biotaloudelle. Onkin luotava paikallisia yrityskeskittymiä, joissa yritykset hyötyvät toistensa läheisyydestä saman ketjun eri vaiheen toimijoina. Hajautetuilla tuotantomalleilla on biotaloudessa suuri merkitys. Ne vähentävät kuljetuksen tarvetta, tehostavat ainekiertoa, vahvistavat aluetaloutta ja parantavat huoltovarmuutta.

Metsäteollisuus on johtava puun ja biomassan hyödyntäjä, joka valmistaa tuotantonsa ohella bioenergiaa, biopolttoaineita ja tulevaisuuden biojalostamoissa myös monia biokemikaaleja. Metsäteollisuuden rakennemuutoksen ja talouskriisin yhteisvaikutuksesta massa- ja paperiteollisuuden puunkäyttö on laskenut, ja uusia innovaatioita tulee kiirehtiä.

Yhä enemmän on kiinnitettävä huomiota myös luonnon kestävyyteen, luonnon monimuotoisuuteen. Vaihtoehtoiset, pehmeät metsänkäsittelymenetelmät, kuten jatkuva kasvatus avohakkuun sijaan, on otettava yhä laajemmin käyttöön. Myös bioenergian tuotannossa on oltava luonnon kantokyvyn raamit mukana. Metsään on jätettävä muun muassa kantoja ja neulasia luonnollisen ravinnepohjan turvaamiseksi.

Myös rakentaminen on puunkäytön lisäämisen avainalue. Puurakentamisen kehittäminen vaatii tuotekehitystyötä sekä koerakennushankkeita. Tärkeää on kehittää puurakentamiseen yhtenäisiä tuotestandardeja, jotka mahdollistavat suurempia tuotantosarjoja.

Biohajoavien jätteiden hyödyntäminen energiaksi on usein tehokkainta kaasuteknologian avulla. Tällöin jätemateriaalista tuotetaan liikennepolttoainetta tai sähköä ja lämpöä ja sivutuotteena orgaanista lannoitevalmistetta, joka korvaa fossiilisia panoksia.

Luonnon aineettomien arvojen merkitys tulee jatkossa lisääntymään — virkistys, matkailu, elämykset, hiljaisuus, terveysvaikutteisuus — ja tähän liittyvät ekosysteemipalvelut. Toimintamalleja on kehitetty ja kehitetään edelleen esimerkiksi virkistysarvojen ja elämysoikeuksien kauppaan, luonnonarvokauppaan ja ekosysteemipalveluiden ylläpitoon. Suomessa on luonnonarvokaupassa toimiva vapaaehtoinen järjestelmä, jota sovelletaan Metso-toimintaohjelmassa. Metso-ohjelman avulla omistaja voi saada tuloja metsäluonnon suojelusta ja hoidosta. Tärkeä tehtävä meillä ja tulevilla sukupolvilla on jättää monimuotoista luontoa jälkipolville.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia valiokunnalle ja valiokunnille, jotka tätä selontekoa ovat käsitelleet. Myönnän, että tämä tuli vähän myöhässä ajatellen tätä istuntokautta, vajaat puoli vuotta ennen istuntokauden päättymistä, oikeastaan neljä kuukautta ennen istuntokauden päättymistä, ja kun on vuodenvaihde, niin on monta kiirettä samaan aikaan. Siihen nähden tämä tietysti tuli vähän turhan myöhässä. Hallitus päätti tästä 2. päivä joulukuuta.

Mitä tulee vielä siihen, miten tämä on kytketty muihin täällä eduskunnassa oleviin käsittelyihin ja muiden valiokuntien työhön, mitä tulee erityisesti tulevaisuusvaliokuntaan, kun pidin tämän lähetekeskustelupuheenvuoroni, nimenomaan siinä yhteydessä alleviivasin sitä, että täällä tulevaisuusvaliokunnassa on käsitelty samaan aikaan, tai vähän aikaisemmin, tätä tulevaisuusselontekoa ja että monia niitä asioita, jotka nyt ovat tässä esillä, käsiteltiin jo siinä.

Maailma todellakin käyttää materiaalia huikean paljon, huikean paljon enemmän ennen kaikkea uusiutumattomia luonnonvaroja kuin niitä tällä hetkellä keretään kunnolla ylös maan sisältä ottaa. Uusiutuvien käyttö on toki lisääntynyt viimeisten vuosien aikaan maailmassa. Kuitenkin mahdollisuudet siinä periaatteessa ovat eivät nyt ihan rajattomat mutta kuitenkin tavattoman suuret. Jos väestö kasvaa täällä jo todetusti siihen 9 miljardiin ihmiseen vuoteen 2050 mennessä, tätä vauhtia uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö ei ole mitenkään käytännössä mahdollista. Uusiutuviin turvaudutaan ja on pakko turvautua erittäin paljon tähänastista enemmän.

Suomi on rikas maa luonnonvaroiltaan. Se ehkä on monille vähän ikään kuin uusvanha asia. Monet sellaiset luonnonrikkaudet, joita kuviteltiin, että meillä enää oikeastaan ei ole, ovat löytyneet uudestaan. Erityisesti uusiutumattomien luonnonvarojen osalta alan teknologian kehitys ja myöskin alan tuotteitten, malmien ja metallien, maailmanmarkkinahintojen nousu ovat tehneet sen totuuden, että Suomestakin meidän maaperästä aiemmin kannattamattomia kaivantoja kannattaa nyt ottaa käyttöön, ja näin todella on menetelty. Suomessa on tällä hetkellä toiminnassa 47 kaivosta. Täällä ovat lähes kaikki maailman suuret kaivosyhtiöt etsimässä uusia mahdollisuuksia. Suomi on yksi Euroopan ehdottomasti kiinnostavimpia kaivosteollisuuden maita.

Mutta Suomi on ei vain kiinnostava kaivosteollisuuden maa vaan myös uusiutuvien luonnonvarojen merkittävä maa. Me kohtasimme suuren, rajun rakennemuutoksen metsäteollisuudessa. Se iski meihin monista syistä, en käy syihin nyt enempää tässä käsiksi, mutta jo tässä yhteydessä se pitää hyvin painavasti sanoa, että puu raaka-aineena, uusiutuvana, kierrätettävänä, kestävän kehityksen mukaisena, päästöjä aiheuttamattomana raaka-aineena taatusti tulee. Tuotekehitys, innovaatiotyö ja tieteellinen työ jäivät liian vähille, kun keskityttiin paljolti puusta valmistettavien perinteisten tuotteitten tuotantoteknologian kehittämiseen eikä uusien tuotteitten kehittämiseen. Nyt meillä ollaan maailman johtavassa roolissa myös tässä suhteessa, ja uskon, että myös uusia tuotteita, puuraaka-ainepohjaisia tuotteita, alkaa tulla, ja näin saadaan sen koko maailmanyhteisön kannalta suuren haasteen — uusiutumattomien luonnonvarojen tilalle uusiutuvia — viestikapulan vaihto. Toivottavasti suomalaiset, ja uskon niin, pystyvät tässä olemaan tärkeässä roolissa myöskin tulevien vuosien aikaan.

Mitä vielä tulee muihin uusiutuviin luonnonvaroihin, erityisesti vesi on tärkeä. Myöskin luonnon biodiversiteetti ja moninaiset mahdollisuudet tyydyttää ihmisten ikään kuin ei-aineellisia tarpeita ovat nousseet monella tavalla entistä tärkeämpään rooliin ja asemaan, ja myöskin tässä suhteessa Suomi ja Suomen luonnonvarat ja luonto ovat mahtava mahdollisuus, myös elinkeinollisesti mahtava mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Kun tätä aikaa on rajallinen määrä, oikeastaan kahteen asiaan kiinnitän vaan huomiota vielä vähän tarkemmin. Ensimmäinen on se positiivinen asia, mikä täällä tuli jo esittelyssäkin esille ja ed. Matikainen-Kallströmin puheenvuorossa, tämä lupabyrokratia. Yhdyn siihen, että se on aika raskas. Se on sitä monelta kohtaa ja monien erillisten lainsäädäntöjen vahvasti raskaaksi tekemä minunkin mielestäni, ja uskon, että hallitus laajemminkin yhtyy tähän. Tässä pitää pystyä raivaamaan menettämättä sitä kansalaishyvää, mikä liittyy siihen, että erilaisten asioitten, joihin lupia tarvitaan, valmistelussa kansalaisia kuullaan. Siitä kansalaishyvästä ja siitä demokratiahyvästä ei tarvitse tinkiä. Muutoin pitää nämä menettelyt saada nykyistä toimivammiksi, ja siinä todellakin on paljon tehtävää.

Palaan nyt sitten vielä malmiin ja metalleihin. Suomessa on Euroopan unionin kriittisiksi määrittämistä malmeista ja mineraaleista yllättävän monta. Suomi on tässäkin mielessä koko Euroopan kannalta tärkeä maa. Mutta aivan erityisesti tietysti näihin ihan perinteisiinkin malmeihin ja metalleihin liittyen täällä valiokunnan puheenjohtaja äsken totesi (Puhemies: 5 minuuttia!) — jos saan minuutin vielä jatkaa — että kun aikanaan Outokumpu yksityistettiin tai yksityinen raha tuli sinne merkittäväksi omistajaksi, niin siitä lähtivät jotenkin liikkeelle ratkaisut. Valtio 1990-luvulla omisti ihan niin paljon Outokumpua, että olisi täysin voinut ratkaista sen, luopuuko Outokumpu tai eräät muut suomalaiset yhtiöt kaivostoiminnasta. Mutta valtio ei käyttänyt sitä mahdollisuutta hyväkseen, vaan se päätti sallia sen, että suomalaiset valtion omistamat yhtiöt asteittain luopuivat kaivostoiminnasta. Minun mielestäni se oli väärä ratkaisu ja sitä virhettä pitää nyt juuri pyrkiä korjaamaan. Tässä tarkoituksessa olen teettänyt asiasta selvitystyön, joka päätyy siihen, että todellakin me esitämme ministeriönä valtioneuvostolle, valtioneuvoston niihin papereihin, jotka ovat seuraavan hallituksen neuvottelijoilla, että Suomeen perustettaisiin tämmöinen valtion kaivosrahasto-osakeyhtiö, joka olisi tavallaan se työkalu, mitä kautta valtion omistaminen ja suomalainen omistaminen tähän tärkeään alueeseen, kaivostoimintaan, voitaisiin käytännössä järjestää.

Toinen varapuhemies:

Käydään pieni debatti tässä ministerin puheenvuoron jälkeen, elikkä puheenvuorot ovat minuutin mittaisia.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaivosteollisuus on Suomen vetovoimaisin alue, niin kuin ministeri Pekkarinen sanoi, eli lähes kaikki investoinnit, mitä Suomeen kohdistuu, ovat nyt tulleet juuri kaivosteollisuuteen. Selonteossa kuvataan hyvin laveasti näitä meidän luonnonvaroja, rikkauksia. Olisin kysynyt nyt ministeri Pekkariselta, kuinka maamme voisi saada näitä investointeja myös muiden luonnonvarojen hyödyntämisen pariin ja piiriin kuin vaan näihin malmeihin ja mineraaleihin. Lisäksi voisin kuulla vähän lisäselvitystä tästä avauksesta, minkä ministeri Pekkarinen äsken totesi, että perustettaisiin rahasto kaivosteollisuutta kehittämään Suomessa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on tehnyt tällä vaalikaudella erittäin merkittävää työtä juuri kaivannaisteollisuuden ja mineraalien osalta, ollut kehittämässä suomalaista infrastruktuuria, ollut viemässä koko alaa eteenpäin merkittävällä tavalla. Talvivaaran kaivos omalta osaltaan osoittaa sen, miten on saatu nopeasti aikaan, ja muun muassa ne ratkaisut, että pystytään toteuttamaan ratainvestoinnit, tieinvestoinnit, sähkö-, vesi- ja tarpeelliset muut investoinnit nopealla aikataululla ja että valtio lunastaa ne sitten itselleen yrityksen ensin panostaessa tuohon asiaan, ovat oikeaa linjausta.

Arvoisa puhemies! On toivottavaa, juuri kuten ministeri Pekkarinen tuossa totesi, että tämä valtion kaivosrahasto voisi olla yksi ratkaisu, jolla päästään eteenpäin. Onko se sitten pelkkä rahasto, vai voisiko se olla selkeämpää yritystoimintaa ja yritystä, siihen haluaisin kyllä vielä vastausta, koska tarvitaan selkeitä tuloksia, jotta myös Suomeen muutakin pääomaa ja työarvoa jää kuin nykyään ulkolaisten yritysten toimesta.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä luonnonvaraselonteossa, tai ainakin tässä mietinnössä, linjataan aika selkeästi sitä, että energia- ja materiaalitehokkuuden osalta täytyisi ruveta tavoitteellisia ohjelmia tekemään, ja tästä olisin ministeriltä kysynyt. Ymmärtääkseni tämän materiaalitehokkuuden osalta ei vielä ole oikein liikkeelle lähdetty. Miten näette, että tähän materiaalitehokkuusohjelmaan tavoitteet asetetaan ja mitenkä se toimeenpannaan?

Mutta ehkä vielä tärkeämpänä on tämä energiatehokkuusohjelmapuoli. Meillähän on EU-tavoite, että vuoteen 2020 mennessä pitäisi energiatehokkuutta kyetä parantamaan 20 prosenttia. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin Suomen tämänhetkinen ura näyttää siltä, että me olemme pääsemässä noin 10 prosentin parannukseen energiatehokkuuden osalta. Kysyn ministerin näkemyksiä siitä, miten tähän saadaan lisää uutta potkua nimenomaan energiatehokkuuden parantamisen puolelle.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonvarapolitiikka on erittäin merkittävä asia, ja tietenkin tässä mielessä olisi voinut toivoa sitä, että hieman aikaisemmassa vaiheessa vaalikautta tämä tärkeä asiakirja tänne olisi tuotu, sillä nyt kyllä täytyy todeta, että aikaa jäi varsin vähän perusteellisesti tähän asiaan valiokuntatasolla perehtyä.

Sitten totean vielä tuon asian, joka ympäristövaliokunnan mietinnössäkin nostetaan esille, että nämä linjaukset sinänsä varmasti ovat tärkeitä ja hyviä, mutta ne pysyttelevät kovin yleisellä tasolla ja konkretia jää vielä uupumaan. Mutta kysymyksenä ministerille, kun äsken totesitte, että lupaprosessien karsimisessa kansalaishyvä ja demokratiahyvä ei saa minnekään unohtua: allekirjoitan tämän, mutta toivoisin, että toteaisitte eduskunnan edessä myös sen, että myöskään ympäristöhyvä ei saa lupaprosessien karsimisessa jäädä sivuraiteelle.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä kyllä siitä, että tämä luonnonvaraselonteko tuotiin eduskunnalle. Tämä aikataulukysymys on kokonaan toinen, mutta tämä on yksi parhaimmista selonteoista, mitä meillä on. Tämä on hyvin laaja-alainen ja kattava, ja siihen on tehty todella paljon taustatyötä, johon on kerätty eri strategioita ja tehty siitä selonteko, ja se antaa hyvän ponnahduslaudan eteenpäin.

Selonteossa nostettiin esiin myös tämä hallintokysymys ja sanotaan, että kansallisen luonnonvarapolitiikan johto- tai koordinaatiovastuuta ei Suomessa ole määritelty. Selonteon ensimmäinen toteutusaskel tarttuukin juuri tähän kohtaan, että tämmöinen uuden poikkihallinnollisen johtamismallin kehittäminen myöskin luonnonvarapolitiikan sektorille olisi paikallaan. Miten ministeri näkee tämän, olisiko tämä yksi seuraavan hallituksen asioita?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tämä luonnonvaraselonteko on itsessään erinomainen asia. Haluan kuitenkin erityisesti nyt pysähtyä tähän kaivannaisteollisuuteen. Tällä hetkellä Suomen ylivoimaisesti suurin teollinen investointi on Talvivaara, yksityinen kaivosteollisuusyhtiö. Ministerikin kertoi sen, miten valtio-omistaja on suhtautunut kaivannaisteollisuuteen.

Mutta edelleen haen syvempää tahtotilaa. Tein pääministerille 2006 yritysinnovaatioympäristöjä koskevan selvityksen ja nostin tässä selvityksessä esille nimenomaan kaivannaisteollisuuden riskisijoitusyhtiön. Silloin koira ei perään haukkunut, elettiin vuotta 2006. Nyt edelleen, viisi vuotta myöhemmin, me pyörimme erilaisten selvitysten kanssa ilman, että saadaan jäntevää päätöstä, millä tavalla valtio-omistaja etenee tällä alueella.

Toinen varapuhemies:

Myönnän tähän keskusteluun vielä puheenvuorot edustajille Rantakangas, Pulliainen, Salo, Tiusanen, Tiilikainen ja Laukkanen, ja sen jälkeen ministerin puheenvuoro, jos hän haluaa kommentoida. Sitten sen jälkeen mennään puhujalistaan.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kiitän ministeri Pekkarista, että tämä selonteko tuotiin eduskuntaan. Siinä on erittäin hyviä lähtökohtia uuden hallituksen ohjelmaan. On hieno asia, että nyt myös kaikki muutkin puolueet ovat tulleet keskustan tueksi siinä, että me nostamme luonnonvarojen hyödyntämisen kansalliseksi menestystekijäksi tulevaisuudessa. Se on hieno asia, jolle pitää sanoa täältä paikalta vahva tunnustus. Tulevan menestyksen ja kasvun kannalta biotalous, mineraalitalous, vesitalous tulevat olemaan hyvin vahvoja tekijöitä, kun ne konkretisoidaan ja tehdään toimenpideohjelmiksi. Kun meidän on vaikeaa ihan tuulesta temmata näitä menestystekijöitä ja meillä on nämä luontaiset voimavarat, niin niitä pitää käyttää, totta kai kestävällä ja järkevällä tavalla.

Ed. Matikainen-Kallström kaipasi luonnonvarapolitiikan koordinaatiota. Allekirjoittanutkin on esittänyt luonnonvaraministeriötä ja sen nostamista tähän koordinaatioon, ja olin havaitsevani vähän samansuuntaisia ajatuksia tuolta kokoomuksen suunnalta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun katsoo kovasti kauas, hyvin helposti kompastuu edessä oleviin kiviin. Tässä kaivannaisteollisuudessa on käymässä täsmälleen näin. Tuodaan voimakkaasti, ja niin kuin arvoisa ministeri äsken juuri totesi, Suomessa toimii 47 kaivosta, ja vielä kehtasi tuoda esille, että koko maapallo on täällä nyt.

Arvoisa ministeri, miten ihmeessä te katsotte oikeutetuksi sille supersukupolvelle, jota te itse edustatte, kaivaa kaikki rusinat tämän kallioperän pinnasta? Millä ihmeen oikeutuksella? Mitä te olette valmiit jättämään tuleville sukupolville? Kysymys on uusiutumattomista luonnonvaroista.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Selonteon käsittelyn yhteydessä nousivat esiin todella nämä Suomen varmasti tunnetut luonnonrikkaudet, mutta myöskin samassa yhteydessä käytiin keskustelua siitä, kuinka näitä rikkauksia hyödynnetään. Omistamisella on selkeästi väliä: sillä, onko valtio omistajana vai onko meillä kanadalainen yhtiö omistajana, on tulonmuodostuksen osalta, myöskin kansantalouden kannalta, hyvin suuri merkitys.

Mutta oleellista myöskin on se, että tulevaisuudessa mietitään sitä, missä vauhdissa näitä kaivoksia avataan, missä vauhdissa kaivetaan näitä kaivannaisteollisuuden tuotteita esiin, koska kysymyshän on uusiutumattomista luonnonvaroista. Mitä pidemmälle — käsitykseni mukaan — me jaksamme maltillisesti edetä, meillä on myöskin mahdollisuus saada siitä taloudellisesti parempi hinta. (Puhemies: Minuutti!) Näin ollen se auttaa kansantaloutta, vai onko ministeri Pekkarinen asiasta eri mieltä?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On hyvin tärkeätä, ettemme joudu sellaiseen kolonialismin kuoppaan, joka todellakin on kohdannut osaa Afrikasta ja jossa avataan kaivoksia ja viedään se hyöty ulos niin, että haitat jäävät vain jäljelle. On hyvä muistaa, että noiden malmioiden pitoisuudet ovat hyvin pieniä ja nämä avokaivosalueet ovat valtaisia, joita avataan ja joille mennään.

Mutta kysymys, arvoisa ministeri: Kun Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj myi jo uraaninsa Kanadaan, ennen kuin se edes oli läpivienyt yva-hanketta, joka on lain vaatima toimenpide tässä tapauksessa, ja kun sillä ei ole edes ympäristölupaa uraanikaivostoiminnan harjoittamiseen, niin mikä on peruste tälle? Onko teidän kanssanne asiasta sovittu, vai millä tavalla voi tämä yhtiö myydä uraanituotantonsa jo etukäteen Kanadaan?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Älykkäässä luonnonvarataloudessa on oikeastaan kaksi kaarta. Ensimmäinen on se, että käytetään erityisesti uusiutuvia luonnonvaroja täysimääräisemmin hyväksi kuin tänä päivänä ja sillä tavalla pystytään taloutta ja työllisyyttä elvyttämään ja ylläpitämään hyvinkin eri puolilla maata. Mutta oikeastaan se paljon suurempi näkymä suomalaisen talouden tulevaisuudelle on siinä, että opimme käyttämään näitä luonnonvaroja entistä älykkäämmin, entistä materiaalitehokkaammin ja energiatehokkaammin ja kehittämään sen kaltaista hyödyntämistapaa ja teknologiaa, mille maailmalla on kysyntää. Se tulee olemaan sitten se suomalaisen älykkään luonnonvaratalouden varsinainen pitemmän ajan kaivos. Näin uskon ja kysynkin ministeriltä: mitä erityisesti tämän toisen kaaren nopeaksi käynnistymiseksi on ministeriössä suunnitteilla?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Hyvin keskeinen vastaus tavallaan siihen meneillään olevaan massiiviseen rakennemuutokseen, mikä Suomessa on nyt meneillään, löytyy siitä, minkälaisia uusia käyttömuotoja me löydämme puulle, on se sitten energiakäyttöä, kestävän talouden, metsän puutuoteteollisuuden käyttöä. Materiaalitehokkuuden näkökulmasta on aivan selvää, että meidän täytyy voimakkaita ratkaisuja tehdä puutuoteteollisuuden edistämiseksi, puun käyttämiseksi myös rakentamisessa korvaamaan betonirakentamista, korvaamaan päästöjä tuottavia materiaaleja.

Olen ymmärtänyt, että tänään on valtioneuvosto käsitellyt tällaista metsäalan strategista ohjelmaa, jossa on myöskin otettu tämä puurakentamisen ulottuvuus sillä tavalla mukaan, että 1) saataisiin teollisuus vahvemmin mukaan, tarvitaan siis teollisuuden ja yhteiskunnan liittoutumista, 2) tarvitaan tämmöinen 10 vuoden mittainen puurakentamisen selkeä tavoiteohjelma ja 3) tarvitaan panostusta kärkihankkeisiin.

Nyt, arvoisa puhemies, vielä pyydän ministeriä hieman avaamaan tätä tämänpäiväistä valtioneuvoston päätöstä, (Puhemies: Minuutti!) jossa on merkittäviä avauksia puutuoteteollisuuden vahvistamiseksi Suomessa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Puutuotealan osalta ensinnäkin todetaan metsäsektorin tuotannon arvoksi aika tarkkaan 20 miljardia euroa. Puutuotetoimiala siitä, jossa on koko tämä mekaaninen puoli tullen puurakentamiseen, on 5,7 miljardia ja siitä puurakentamisen osuus viime vuonna 831 miljoonaa euroa, ainoastaan 831 miljoonaa. Meillä pitää olla mahdollisuudet paljon suurempaan koko 20 miljardista — siis vielä kertaalleen: 831 miljoonaa puurakentamisen osuus. Aika ei riitä siihen, että niitä kaikkia toimia kävisin läpi. Tuo ohjelma löytyy kyllä eri lähteistä, valtioneuvoston sivuilta ja muualtakin.

Mitä tulee kaivosalan riskirahoitukseen, ed. Karjula, vuosina 2005—2006 tein esityksen, että Suomen Teollisuussijoitus ajaa ylös kaivosalan riskirahaston. Se ei onnistunut. Me emme saaneet, koska siihen tarvitaan aina vähän yksityistäkin rahaa. Ala ei ollut kerta kaikkiaan silloin vielä valmis ja ymmärtänyt, mitä on tapahtumassa. Me emme sitä saaneet silloin jalalle. Mutta miten on toimittu? Tesi on sijoittanut suoraan omasta taseestaan, tehnyt monia sijoituksia, esimerkiksi Talvivaaraan, minkä ed. Rossi otti täällä esille. Esimerkiksi Talvivaaran vaikeana hetkenä, kun pääomat olivat loppumassa ja piti ottaa kehittämisessä tietty korkea askel ylöspäin, Suomen Teollisuussijoitus tuli mukaan, teki pääomasijoituksen, piti rahat siellä parin vuoden ajan, tuli ulos, teki erittäin vahvan eksitin, ja niillä rahoilla on tehty jatkosijoituksia moneen muuhun yritykseen, ja on muutama muukin merkittävä sijoitus tehty nimenomaan Tesin toimesta.

Siinä, mitä nyt ollaan tällä yrityksellä tekemässä, on siis nimenomaan hivenen eri asiasta kysymys. Elikkä tarkoitus olisi, että perustettaisiin valtion kaivosrahasto-osakeyhtiö, erillinen rahasto, joka tekisi... Koska jos valtio muuten vaan perustaa yhtiön ja sanoo, että alkakaapa etsiä tuolta, jos sieltä maasta löytyisi metalleja ja malmeja, se on vähän vaikeampi juttu. Erillinen tällainen kaivossijoitus oy, sille riittävä osaamispääoma, ja se voi joko tehdä oston olemassa olevasta yrityksestä tai lähteä junioriyhtiönä liikkeelle. Mitä se onkin, aika näyttää, ja sama rahasto voisi tehdä mahdolliseksi myöskin yksityisten pääomasijoittajien mukaantulon siihen ja myöskin tavallisten suomalaisten paremman pääsyn omistamaan täällä olevaa kaivostoimintaa.

Mitä tulee tähän politiikan koordinointiin, niin kyllä tässä tarvitaan, ed. Matikainen-Kallström, ihan oikein — omassa puheenvuorossani jo joulukuussa esittelin tätä — tämmöistä koordinaatiota. Onko valtioneuvoston kanslia oikea paikka? Nyt vaara on, että liian monet asiat koordinoidaan tavallaan valtioneuvoston kansliaan. Toinen mahdollisuus on, että joku ministeriö, vaikkapa työ- ja elinkeinoministeriö tai kenties joku muu ministeriö, ottaa sen koordinaatiovastuun. Tällaista aivan ehdottomasti tarvitaan.

Myös tästä paneelista, luonnonvarapaneelista, olin erittäin innostunut. Tarvitaan tällaista sparrausta, asiantuntijaa, korkean tieteen ja bisneksenkin mukana olevaa sparrausta kaikille niille politiikkatoimille, mitä tässä kaiken kaikkinensa tarvitaan.

Kansalaishyvän ohella ympäristöhyvä ilman muuta, sen kuittaan. Olen vahvasti tässä samaa mieltä.

Mitä tulee vielä tähän lupahallintoon, niin kyllä siinä niitä byrokratioita todellakin on tällä hetkellä.

Ed. Tiusanen, se ympäristölupa ei ole edellytys sille, etteikö Talvivaara olisi voinut tehdä kaikkea sitä, mitä se kanadalaisyhtiön kanssa on tehnyt edullisesti. Ei millään tavalla toisaalta sido se, mitä Talvivaara on tehnyt kanadalaisen yhtiön kanssa, niitä viranomaistoimintoja, mitä Suomessa viranomaisten pitää tehdä. Jo aikanaan heti, kun kuulin tästä, panin selvityksen, koska minullekin heräsi sama kysymys, onko tässä menty oikeassa järjestyksessä, mutta kyllä siinä on menty Suomen lain mukaisessa järjestyksessä.

Ed. Pulliainen, ei niitä nyt kaikkia kaiveta Suomen maaperästä jnp. Niin kauan kuin me istumme niillä tuoleilla, missä käytetään metalleja ja malmia ja muita uusiutumattomia raaka-aineita, ne jostain muuten kaivetaan. Kysymys kuuluu, että meillä on yksi yhteinen maailmanyhteisö, yksi yhteinen maapallo. Jos niitä jostakin kaivetaan, jos niitä meillä on ja täällä pystytään tekemään se ympäristön kannalta kestävimmällä mahdollisella tavalla, niin ei se ihan hullumpi homma ole, että me ne täältä otamme, jos me pystymme näin tekemään, (Ed. Pulliainen: Palataan hetken kuluttua asiaan!) niin kuin nyt meillä tämä kaikki tehdään.

Aivan viimeinen kysymys tässä monestakin asiasta. Energia- ja materiaalitehokkuusohjelman osalta meillä on EU:ssa tämä tavoite. Itse asiassa ensi maanantaina käsitellään energianeuvostossa tätä ohjelmaa. Erittäin monien maiden edistysaskeleet tässä vapaaehtoisessa tavoitteessa ovat olleet todella vaatimattomia, ja nyt pitäisi löytää menettelytavat, millä siinä askelten mitta voisi olla huomattavasti pidempi.

Minä olen käynnistänyt Suomessa sen jo tehdyn 11 prosentin tavoitteen parantamiseksi jatko-ohjelman. Miten siinä päästään eteenpäin, se käytännössä jää seuraavalle hallitukselle. Siinä, mitä me olemme tehneet viimeisten kymmenen vuoden aikaan, minkä ohjelman me olemme käynnistäneet, me olemme ehdottomasti Euroopan unionin kärkeä, mutta niin on aihetta ollakin, koska meidän hiilijalanjälkemme myös aiemmin hivenen energiatehottoman järjestelmän kannalta antaa täyden syyn siihen, että me parannamme juoksua tässä kohtaa.

Aivan viimeinen kysymys — kaiketi silloin kohta olen kaikkiin vastannut — liittyy investointeihin ja investoijiin. Ed. Lipponen kysyi, miksei muillekin luonnonvarojen aloille. No, vesipuolella niitä investoijia nyt ei vielä tänne oikein tule. Se on enemmänkin sitä, että se teknologia kehitetään täällä ja sen teknologian täältä suomalaiset yritykset vievät maailmalle. Mutta mitä puuteollisuuteen, metsäteollisuuteen tulee, niin siinähän täällä ovat monet ulkolaiset, koska harva täällä oleva yritys oikeastaan on suomalaisomisteinen. Nehän ovat kansainvälisiä yhtiöitä ja yrityksiä. Oikeastaan siellä se kansainvälistyminen on tapahtunut, kuitenkin niin, että siellä on merkittävää suomalaisomistustakin. Täällä kaivospuolella, kun Talvivaara unohdetaan hetkeksi ja katsotaan kymmenen vuotta taaksepäin, sitä suomalaista ei ole kuin joku prosentti tai prosentin kymmenys lähinnä Tesin kautta joissakin yhtiöissä ja muutaman yksityisen kansalaisen sijoitus, aika vähän. Tässä mielessä kaivosteollisuus on vähän lapsipuolen asemassa suomalaisen omistajuuden kannalta. Se on ulkolaisten käsissä, ja tätä asetelmaa nyt todella pyritään korjaamaan.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin kiinnitän huomiota tähän luonnonvaraselonteossa mainittuun visioon, jossa sanotaan, että Suomesta pitäisi tulla älykkään luonnonvaratalouden vastuullinen edelläkävijä vuonna 2050. Tämä tavoite on ihan hieno, mutta kun ajatellaan, että on tarkoitus olla edelläkävijä älykkäässä luonnonvarataloudessa, niin kyllä tämä aikaperspektiivi on tässä varsin pitkä. Eiköhän tätä aikataulua voisi heivata vähän kireämmäksi, että olisi pikkuisen enemmän kunnianhimoa tähän kärkiasemaan pääsemisessä.

Itse selonteosta. Tämä on ihan ansiokasta, että tällaista laajapohjaista pohdiskelua ja selvitystä luonnonvarojen käytöstä tehdään. Mutta kyllähän, niin kuin oli etukäteen arvattavissa, tässäkin selonteossa vähän semmoinen tietty ahneuden kiilu silmissä näkyy taustalla. Täälläkin on hehkutettu tässä keskustelussa moneen kertaan sitä, että Suomi on luonnonvaroiltaan rikas, ja siinä on seuraavana ajatuksena se, että niitä luonnonvaroja sitten täysimääräisesti pyritään käyttämään omaksi hyväksemme.

Tässä mielessä olen edelleen hiukan mietteliäs laajemminkin tämän Suomen elinkeinopolitiikan osalta. Täällä on puhuttu nyt paljon kaivostoiminnasta ja sen tulevaisuudennäkymistä, ja aika suurella intensiteetillä ollaan maaperään käsiksi käymässä. Vastaavasti vajaa vuosi sitten tehtiin päätöksiä ylenmääräisestä ydinvoiman rakentamisesta. Tässä on pikkuisen semmoista makua, jota ed. Skinnari täällä avauspuheenvuorossaan hiukan poliittisesti epäkorrektisti nimesi mustan Afrikan sävyksi. Minä olen jotenkin ajatellut, että meidän vahvuutemme Suomessa olisi älykkäässä toiminnassa, osaamisessa ennemmin kuin suorassa luonnonvarojen tai raa’an energian myynnissä. Tässä mielessä toivoisin, että ministeri Pekkarinenkin tätä asiaa vielä pohtisi: Missä ne Suomen vahvuudet ovat? Ollaanko tässä mustan Afrikan linjoilla, niin kuin todettiin?

Tätä luonnonvara-asiaa tulisi pohtia hiukan laajemmassa kehikossa. Luonnonvarojen liikakäyttö, sekä uusiutuvien että uusiutumattomien, on erittäin suuri, maailmanlaajuinen ongelma, ja se korreloi hyvin voimakkaasti sekä ilmastonmuutoksen että luonnon monimuotoisuuden kapenemisen kanssa. Ja tässä mielessä luonnonvarapolitiikassa, luonnonvarojen käyttöä suunniteltaessa, pitäisi aina olla hyvin keskeisenä tämä kestävyyden näkökulma, löytää se suojelun ja luonnonvarojen hyödyntämisen tasapaino sillä tavalla, että ekosysteemipalvelut pysyvät toimivina ja tämän meidän elämisemme edellytykset tällä pallolla säilyvät.

Ekosysteemipalvelut on tässä selonteossa hiukan uutena käsitteenä mukana. Näistä syntyy helposti hiukan kapeahko mielikuva, ja se tästä valiokunnan mietinnöstäkin paistaa. Eli ensimmäinen mielikuvahan ekosysteemipalveluista viittaa sieniin ja marjoihin ja virkistysarvoihin, joita metsästä tai luonnosta voidaan saada, mutta todellisuudessa ekosysteemipalvelut on paljon laajempi käsite. Muun muassa ylläpitoasiat, ravinteiden kierto, veden kierto, yhteyttäminen, säätelyasiat, ilmaston säätely, tulvien säätely, vedenpuhdistus, pölytys myös lasketaan ekosysteemipalveluiden joukkoon. Silloin on tietysti helpompikin ajatella näitä hyvin arvokkaina ja olennaisina toimina, joiden täytyy kaikessa luonnonvarapolitiikassa siellä keskiössä olla sillä tavalla, että nämä palvelut ja niiden toiminnot eivät vaarannu.

Nythän tässä mietinnössä todetaan, että maailmanlaajuisesti kaksi kolmasosaa ekosysteemipalveluista on heikentyneitä tai vaarantuneita. Eli tilanne on kyllä varsin vakava, ja tämä olisi ansainnut vähän syvällisemmän pohdinnan tässä selonteossa ja mietinnössä myös. Kiinnitin huomiota siihen, että kun muun muassa mietinnön sivulla 8 on näitä strategisia tavoitteita muutama kappale, neljäkö niitä siellä on, niin siellä ekosysteemipalvelut mainitaan muistaakseni tavoitteessa numero 2 sivulauseessa ihan viimeisenä. Se kuvaa sitä, että ne eivät ole vielä oikein keskustelun keskiössä.

Arvoisa puhemies! Vielä pari seikkaa, vähän käytännöllisempiä. Energian materiaalitehokkuusohjelmasta olikin jo tuossa debatin aikaan puhetta. Edelleen olen sitä mieltä, että nämä molemmat ulottuvuudet tässä ovat erittäin tärkeitä ja liittyvät läheisesti luonnonvarapolitiikkaan ja tässä täytyy Suomen löytää uutta potkua molempien osalta, jotta päästään parempiin tuloksiin. Se on myös taloudellisesti viisasta.

Sitten vielä aivan viimeisenä asiana, joka liittyy myös tähän luonnonvarojen hyödyntämiseen ja luonnonvarapolitiikkaan hyvin akuutisti. Se on tämä uusiutuvan energian paketti ja siinä yhteydessä nimenomaan bioenergian, metsähakkeen, aikaisempaa huomattavasti runsaampi käyttö. Tässähän on luvattu viime vuoden puolella hallituksen toimesta, että tehdään riskinarvio, jossa arvioidaan tämän paketin kokonaisvaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, ravinnetaseeseen ja hiilitaseeseen sekä maaperän että metsien osalta. Nyt on ollut kovin hiljaista. Minä toivoisin, että ministeri jossain vaiheessa vastaisi, missä vaiheessa tämä riskinarvio, tai ympäristöarvio laajemminkin, nyt tällä hetkellä on.

Päivi  Lipponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Onko Suomesta luonnonvaratalouden edelläkävijäksi, kuten selonteko esittää kunnianhimoisesti? Taloutemme on edelleen sidoksissa luonnonvaroihimme ja tulee sitä olemaan vielä pitkään. Jos ei ole paperiteollisuutta, ei paperikoneita kyetä kehittämään, ei niitä pystytä myymään ulkomaille eikä niitä pystytä huoltamaan. Ilman paperiteollisuutta ei kyetä kehittämään edes näitä uusia biotuotteita.

Erikoisuus tässä hallituksen selonteossa on se, että siinä ei mietitä lainkaan, miten biopolitiikkaa aiotaan toteuttaa. Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalousselonteko kohdistaa toiveet biotalouden eli uusiutuvien luonnonvarojen kestävään hoitoon ja käyttöön. Biotaloudeksi miellettäviä toimia ovat muun muassa maatalous, metsätalous, kalatalous ja elintarvikkeiden tuotanto, kemianteollisuus ja biopolttoaineet. Biotaloudella on paljon erilaisia mahdollisuuksia lääketeollisuudessa, kosmetiikassa, ruokateollisuudessa jne. Näköalat ovat huimat.

Kuinka tämä kaikki biotuotteiden luominen ja itse biotuotannon käynnistäminen on mahdollista, jos ei lainkaan mietitä teollisuuden roolia? Teollisuus mahdollistaa sen, että puusta jalostetaan biomassaa ja biomassasta itse tätä kysyttyä tuotetta, mihin uskotaan Suomen talouden tulevaisuudessa nojaavan. Selonteossa ei tarkastella teollisuuden roolia ja toimintamahdollisuuksia. Nyt hallitus on esimerkiksi energiaveroja korottamalla itse asiassa heikentänyt teollisuuden kilpailukykyä, ja — yllättävää kyllä — talousvaliokunnan keskustalainen varapuheenjohtaja sanoutui erittäin voimakkaasti irti tästä energiaverojen korottamisesta juuri sen takia, että teollisuuden kilpailukyky on merkittävästi kärsinyt.

Suomessa käytetään enemmän luonnonvaroja henkilöä kohden kuin muissa EU-maissa. Ekologinen jalanjälkemme on asukasta kohden suuri juuri tämän luonnonvarojen korostuneen teollisuuskäyttömerkityksen takia. Kehittyvien maiden ja kehitysmaiden elintason nousu haastaa uudella tavalla koko maapallon luonnonvarojen riittävyyden. Maapallon väkiluvun arvioidaan kasvavan peräti 9 miljardiin vuoteen 2040 mennessä. Kilpailu luonnonvaroista siis kiristyy.

Luonnonvaroihin kohdistuva paine edellyttää, että niitä on opittava käyttämään kestävämmin. Haaste on siinä, että samanaikaisesti on kyettävä ratkaisemaan talouskasvun synnyttämiä, ympäristön kestävyyden sanelemia ongelmia. Taloutta on osattava ohjata siten, että päästöt vähenevät ja luonnonvarat säästyvät. Tämä merkitsee vihreän talouden käsitteen rakentamista. Tarvitsemme talouskasvua, ihmisille työtä ja hyvinvointia, mutta siten, että ympäristölle, ilmastolle ja luonnolle aiheutuu mahdollisimman vähän haittoja. Erityisesti tähän kysymykseen vastasi juuri tulevaisuusvaliokunnan julkaisema tulevaisuusselonteko, jossa käsiteltiin ilmastoa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on tehnyt peräti kaksi ohjelmaa aiheeseen liittyen: uskalluksen politiikkaohjelman ja biopolitiikkaohjelman. Molemmissa tulevaisuusvaliokunnan julkaisemissa ohjelmissa on huimaavia näköaloja biopolitiikkaan ja suomalaisten luonnonvarojen mahdollisuuksiin. Näihin molempiin ohjelmiin on investoitu paljon rahaa ja työvoimaa. Silti, hämmentävää kyllä, valtioneuvosto ei ole hyödyntänyt näitä ohjelmia. Pahimmillaan on tehty, ja itse asiassa maksettukin, päällekkäistä työtä.

Tämä luonnonvaraselonteko tuntuu, kun sitä vertaa uskalluksen politiikkaohjelmaan ja biopolitiikkaohjelmaan, ihan kuin eiliseltä, uudelleen lämmitetyltä keitolta. Jotta voidaan vastata globaaleihin haasteisiin, tarvitaan kokonaisuuksien ymmärtämistä ja hahmottamista: kuinka arvoista, raaka-aineista, tutkimuksista, tuotekehityksestä voidaan teollisuuden mahdollisuudeksi, aina markkinointiin asti luoda kestävää vihreää taloutta. Ilman ymmärrystä kokonaisuudesta tällaiset selonteot jäävät juhlapuheen tasolle, ja sen takia olen hieman kriittinen tätä luonnonvaraselontekoa kohtaan. Olisin odottanut, että Temmillä olisi ollut hyvin konkreettisia ratkaisuja, vähän niin kuin ministeri äsken esitti tästä kaivosrahaston perustamisesta, eli miten me etenemme, kun me tiedämme, että meillä on hienot luonnonvarat.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että se on laatinut tämän luonnonvaraselonteon, ja täytyy muutamalla sanalla kuvata sitä taustaa.

Entinen pääministeri Vanhanen tilasi Sitralta selvityksen luonnonvarastrategiaksi. Kesken tuon työn hallitus omassa politiikkariihessään vajaat kaksi vuotta sitten totesi, että tämä maailmantalouden tilanne vaatii Suomelta uutta asennoitumista ja pitkän tähtäimen tavoitteita, ja kirjasi silloin politiikkatarkistukseensa tavoitteet siitä, että tämän kaltainen luonnonvarojen kokonaisvaltainen tarkastelu vielä tällä kuluvalla kaudella tehdään. Ilmasto- ja energiapoliittinen ministerivaliokunta ministeri Pekkarisen johdolla ryhtyi toimeen, tilasi vielä erikseen biotalousselvityksen ja mineraalistrategian, jotka on nyt sitten koostettu yhteen tässä luonnonvaraselonteossa, jonka nyt eduskunta on sitten saanut käsiteltyä. Tämä on selvä reagointi muuttuneeseen maailmantilanteeseen, ja hyvä niin. Mutta tämä on vasta pohja, jolta voi sitten ponnistaa eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Luonnonvarojen hupeneminen ja ilmastonmuutos pakottavat meidät miettimään luonnonvarojen käyttöä ja taloutemme rakenteita vähän uudella tavalla. Jos mielimme ylläpitää hyvinvoinnin, tarvitsisimme talouskasvua. Mutta nykyisellään talouskasvun ylläpito sellaisena kuin näemme ympärillämme johtaa väistämättä törmäykseen luonnonvarojen riittävyyden ja ympäristön kestävyyden kanssa. On siis pakko pyrkiä ratkaisemaan tuo ristiriita talouden ja ympäristön välillä. Se on siis pakko. Se ei ole semmoinen kiva, mukava juttu, että olisihan se kiva, kun pystyttäisiin ratkomaan näitä ongelmia, vaan se on välttämättömyys.

Ekologisesti kestävälle taloudelle voi asettaa neljä mittaria, joissa täytyy päästä eteenpäin.

Ensimmäinen on materiaalitehokkuus. Eli siitä kuutiosta puuta tai tonnista kiviainetta täytyy pystyä saamaan entistä enemmän hyvinvointia irti. Raaka-aineet ovat rajalliset, siksi se hyvinvointi täytyy ammentaa muun muassa jalostusastetta nostamalla ja kierrätystä tehostamalla.

Energiatehokkuus on toinen mittari. Hyvinvointi ja kasvua täytyy saada entistä pienemmällä energiapanoksella, muuten esimerkiksi ilmastotavoitteet karkaavat tavoittamattomiin.

Kolmas mittari on talouskasvun suhde päästöihin ilmakehään, maaperään tai veteen. Päästöjä on radikaalisti tiputettava samalla, kun talous kasvaa. Muuten emme ole kestävällä pohjalla.

Neljäs mittari on se, että talouskasvu pitäisi pystyä ylläpitämään ilman, että luonnon monimuotoisuus hupenee.

Nämä ovat siis välttämättömyyksiä. Ed. Lipponen tuossa totesi sanallisen ilmaisun, että talouskasvu pitäisi pystyä ylläpitämään mahdollisimman vähäisellä kuormituksella luonnolle. Kyse ei ole oikeastaan siitä, mikä on mahdollisimman vähäistä tai että ekonomia asettaisi jonkun mahdollisen rajan meille, että tämän verran ja tämän verran luonnon asioita pystytään ottamaan huomioon, vaan kyse on siitä, että ekologia asettaa rajat, minkä puitteisiin meidän ihmisten on oma taloutemme pystyttävä sopeuttamaan. Ellemme siihen pysty, luonto pitää huolen siitä sopeuttamisesta. Sen takia ollaan äärimmäisen oleellisen ja tärkeän kokonaisuuden kysymyksissä, ja hyvä, että hallitus tässä on ottanut ensiaskeleet ja ryhtyy toimiin.

Suomalaisessa älykkäässä luonnonvarataloudessa parhaimmillaan me pystymme yhdistämään runsaat luonnonvarat, suomalaisen kestävän käytön perinteen erityisesti uusiutuvissa luonnonvaroissa sekä korkean luonnontieteellisen ja teknologisen osaamisen. Näistä kaikista syntyy se älykäs luonnonvaratalous. Ei siis riitä se, että toteamme, että meillä on ympärillämme luonnonvaroja, käytetäänpä niitä, vaan on otettava ja pidettävä se älli mukana ja pystyttävä materiaalitehokkaampaan ja energiatehokkaampaan suorittamiseen.

Tästä tulee, kuten tuossa jo aiemmin totesin, se suuri mahdollisuus. Maailma tarvitsee ratkaisuja, joissa taloutta pyöritetään niukkojen resurssien voimin, ja jos meillä Suomessa on mahdollisuus näitä ratkaisuja kehittää ja omaa osaamistamme siinä käyttää, niin näitä ratkaisuja tullaan maailmalla kaipaamaan osaamisen ja teknologian vientinä.

Näistä tarpeista on siis leivottavissa suomalaisen vihreän talouden menestystarina, mutta se edellyttää päättäväistä politiikkaa (Puhemies: 5 minuuttia!) ja sen maalin pitämistä kirkkaana mielessä, mitä kohti kuljemme ja millä mittareilla kaikkia osatekijöitä on syytä tarkastella älykkäästi luonnonvoimin.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Puhuessamme älykkäästä ja vastuullisesta luonnonvarataloudesta otan esiin vain yhden seikan, ruuan. Ruokaa tarvitsemme koko elämämme ajan. Emme ehkä osaa arvostaa tarpeeksi sitä, että meillä on riittävästi ruokaa saatavilla Suomessa. Haluan tuoda esiin maailman viime päivien ajankohtaisia asioita, nimittäin Pohjois-Afrikan levottomuuksien syyn. Sehän on ruokapula.

Maailman viljavarastot ovat tällä hetkellä alle kaksi kuukautta. Kahta kuukautta on pidetty kriittisenä rajana elintarvikkeiden riittävyyden suhteen. Noin kymmenen vuotta sitten elintarvikkeiden riittävyys oli reilusti yli kaksi kuukautta. Selonteko käsittelee myös viljasatoa kohdassa "Huoltovarmuus ja paikalliset voimavarat" sivulla 19.

Pidän tärkeänä, että Suomessa pidetään kiinni omasta ruuantuotannosta, omista viljalajikkeista, jotka sopivat ilmastoomme. Suomihan on maailman pohjoisin maatalousmaa. Maa- ja metsätalous on vaikea politiikan alue. Se ei ole kovin, voisi sanoa, niin sanotusti mediaseksikäs. Nälkä ja nälkäinen kansa puolestaan saattavat saada aikaan liikehdintää, joka saa päättäjät heräämään oman turvallisen ruuantuotannon turvaamiseen. Toivottavasti ajoissa eikä vasta sitten, kun on liian myöhäistä.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaiken luonnonvarapolitiikan lähtökohtana tulee ainakin oman näkemykseni mukaan olla se, että teemme ja toteutamme näitä toimia ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Tämä selonteko on varmasti ihan tärkeä puheenvuoro tällä alueella, mutta hieman jäi kyllä sellainen tunne, että tässä on tehty näitä selvityksiä, joihin täällä on jo viitattukin puheenvuoroissa, ja sitten ne on ikään kuin koottu selonteoksi yhteen.

Kuten tuossa debatissa jo totesin, niin tämä liikkuu varsin yleisellä tasolla ja ainakin itse jäin vielä kaipaamaan konkretiaa näihin linjauksiin. Sitten täytyy muistaa myös se, että varmasti joistakin periaatteista voimme olla poliittisesti yhtä mieltä, mutta sitten voimme monilla asioilla myös tarkoittaa hieman erilaisia näkökulmia. Eroja siis löytyy tässäkin mielessä, joten myös tämä tulisi ottaa huomioon sitten, kun jatkossa tätä asiaa viedään eteenpäin.

Asia, joka tässä ehkä kuitenkin jäi hieman vähemmälle huomiolle, on se haaste, joka syntyy koko luonnonvarapolitiikkaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen kautta, ja tässä meillä on kyllä iso haaste edessä, sillä tämä käynnissä oleva, voisi sanoa, sukupuuttoaalto, on kyllä todella huolestuttava ilmiö. Voi tietenkin tuntua monesta meistä aika turhalta huolehtia siitä, onko siellä nyt metsässä kuinka monta öttiäistä ja kuinka paljon meillä uhanalaisia lajeja on, mutta itse asiassa juuri tästä monimuotoisuudesta syntyy koko elämisen ja olemisen perusta, ja jollei tästä asiasta kyetä ihmiskuntana huolehtimaan, niin edessä on kyllä erittäin vaikeita aikoja.

Pidän hyvänä sitä, että täällä talousvaliokunnan mietinnössä ja sitten tietenkin myös tässä käydyssä keskustelussa hyvin keskeisesti on nostettu esiin energiatehokkuuden ja materiaalitehokkuuden näkökulmaa. Se on mielestäni tärkeä asia, ja oli erittäin hyvä, että ministeri myös totesi täällä äsken, että meillä on tässä juoksussa vielä petrattavaa jonkin verran. Siinä riittää myöskin tuleville hallituksille luonnonvarapolitiikan linjoja tehtäväksi.

Haluan nostaa ehkä kaksi asiaa tuosta ympäristövaliokunnan lausunnosta esille.

Asia, jota olemme korostaneet jo monissa muissakin yhteyksissä ja jonka haluan tässä todeta, koska kyse on erittäin tärkeästä asiasta: Tämä meidän käytettävissä oleva ja uusi tieteellinen tieto pitäisi saada poliittisen päätöksenteon tueksi mahdollisimman nopeasti. Tämä korostuu varsinkin nyt näissä ilmastopolitiikan ratkaisuissa, ja täällä jo mainittiin esimerkiksi se, minkälaisia vaikutuksia tällä uusiutuvan paketilla erityisesti tämän metsäenergian käytön osalta on sitten laajamittaisesti meidän metsäpolitiikkaamme ja metsien kasvuun ylipäätään. Eli tässä meidän pitää kyllä hyvin herkällä korvalla paitsi tukea sitä tutkimuksellista tietoa ja osaamista Suomessa niin myöskin ottaa käyttöön sitä tietoa, jota tuon tutkimuksen kautta sitten saamme. Ympäristövaliokunta mainitsee myös ilmastolakiasian ja -ehdotuksen juuri siitä syystä, että meidän on kyllä kyettävä ehkä tulevina vuosina paljon sitovampiin tavoitteisiin myös kansallisella tasolla näissä asioissa. Yksi esimerkki tästä on juuri tämä energiatehokkuus, jossa emme ole kyllä valitettavasti vielä päässeet sille uralle, jolle olisi tavoite päästä.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esille, on ekosysteemipalvelut, jotka täällä jo ovat tulleetkin esiin. Pidän hyvänä, että talousvaliokunta ne on tänne omaan mietintöönsä myös nostanut, mutta tässä kyllä yhdyn ed. Juurikkalan esittämään näkemykseen siitä, että tässäkin asiassa pitää olla hyvin tarkkana siitä, mitä me näillä käsitteillä itse asiassa tarkoitamme, ja tämä ei saa olla pelkkä hyötynäkökulma.

Aivan lopuksi arvoisa puhemies, sanoisin tästä koordinaation tarpeesta, joka on noussut esiin tässä keskustelussa ja sitten myöskin täällä valiokunnan mietinnössä, kun puhutaan lupabyrokratian karsimisesta. Haluan kyllä todeta, että ensisijainen keino näiden lupien nopeampaan ja asianmukaiseen käsittelyyn on resurssien oikea kohdentaminen. Nythän ollaan tilanteessa, jossa nimenomaan ympäristölupaviranomaiset esimerkiksi ovat aivan kohtuuttomuuden edessä. He eivät pysty käsittelemään tätä valtaisaa kuormaa sillä resurssilla, joka on käytettävissä. Tähän asiaan pitäisi saada korjausta eikä niinkään siihen, että kavennamme kansalaishyvää, demokratiahyvää tai ympäristöhyvää, mitkä ministeri täällä mainitsi, ympäristön tai ympäristön kestävän käytön kustannuksella.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen todellakin nyt tällä kertaa arvoisan ministerin kanssa kovin erimielinen ihan perustavaa laatua olevista rajaavista tekijöistä. Se oikeastaan juontaa yhdestä pienen pienestä epäkohdasta niin mietinnössä kuin selonteossakin, ja se on se, että tekijöiltä on jäänyt hahmottamatta se, minkälainen väestöräjähdys maapallolla parhaillaan on menossa. Maapallon väestö runsastuu, arvoisa ministeri, 70 miljoonalla ihmisellä vuodessa, 700 miljoonalla kymmenessä vuodessa, kahdessakymmenessä vuodessa se sama kahteen kertaan. Nyt jo sattuu sellaisia fibauksia kuin sattui Bob Zoellickille, Maailmanpankin johtajalle, viime viikonvaihteessa, kun hän huomautti siitä, että ruokaindeksi oli noussut 15 prosentilla erittäin lyhyen ajan kuluessa. Se vertailukohta oli kaksi vuotta, ja sinä aikana syöjien määrä oli 140 miljoonaa kappaletta lisääntynyt — semmoinen pikantti pieni yksityiskohta vaan. Vielä se väestöräjähdys tapahtuu juuri sillä alueella, jolla entuudestaan on vähän tuotantoalaa, jolla on ilmasto-ongelmat, jolla on maaperän saastumisongelmat, jolla on kaikki mahdolliset ongelmat.

Tämä tarkoittaa silloin sitä, että Justus von Liebigin minimilaki rupeaa toimimaan. Se opetettiin meille aikoinaan maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aika perustavaa laatua olevalla tavalla, että se ravinne primäärituotannossa, joka on minimissä, määrää sen tuotannon tason. Mielenkiintoista on se, kuinka eräällä tavalla se sama periaate on nyt tullut myöskin tänne uusiutumattoman luonnonvaran puolelle ja ovelalla tavalla. Siinä kohti tämä selonteko ja mietintö ovat ihan ajan tasalla, ja se koskee näitä harvinaisia maametalleja, jotka ovat nyt tämän elektroniikkateollisuuden ydin. Siis toisin sanoen yhtäkkiä tällaiset hyvin pieninä pitoisuuksina esiintyvät alkuaineet määrittävät modernin teologisen älykkään tuotannon tason. Kiusallista, arvoisa puhemies, on se, mitenkä nämä kriittisiksi ihmisen keksimät luonnonvarat ovat sijoittuneet. Niistä nyt puheena olevista harvinaisista maametalleista 92 prosenttia on Kiinassa ja 8 prosenttia Kongossa, mielenkiintoisia alueita kumpikin. Nyt pitäisi sitten ratkaista nämä käytöt. Yhdysvallat näytti aikoinaan mallia sille, että jos on jotakin erityistä osaamispääomaa, sitä kannattaa viennin rajoituksilla säädellä omaksi hyväksi. Kiina on nyt tehnyt niin harvinaisilla maametalleilla asettamalla vuodenvaihteessa vientikiintiöt, siis toisin sanoen kontrolloi nyt tätä high tech -järjestelmää suvereenisti.

Tämän laatuiset arviointinäkökulmat tästä kokonaisuudesta puuttuvat lähes kokonaan juuri siinä, millä tavalla erittäin lyhyessä ajassa kaikki muuttuu aivan kokonaan toisenlaiseksi. Tässä katsannossa minä en ymmärrä oikein, arvoisa ministeri, tätä lähestymiskulmaanne. Te olette globaalisti hyvin antelias, höveli herrasmies kerta kaikkiaan, höveli herrasmies, mutta se niukkuus, mikä nyt realisoituu maailmalla todellisuudeksi, johtaa alueellisiin, kansallisiin itsekkyyksiin, ja siinä nyt kannattaa Suomen ottaa lusikka omaan kauniiseen, käsnäiseen kouraansa ja pikkuisen kontrolloida, mihinkä niitä luonnonvaroja levittelee.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Yritin tunnistaa, missä kaikessa me olemme lopulta eri mieltä. Maapallon väestön kasvamisen lukemista, jos nyt päässä osasin oikein laskea teidän laskelmanne ja minun täällä kahteen kertaan esittämäni laskelmat, meillä oli ihan samanlaiset lukemat, ed. Pulliainen. Minäkin totesin, että 9 miljardia asukasta 30—40 vuoden päästä on maailmassa. (Ed. Tiusanen: Ministeri sanoi 2050!) — Täytyy tarkistaa, sanoinko 2050. Jos sanoin, niin sitten se on oikein, koska käytän sitä lukua, mikä tässä on tieteellisesti arvioitu. En tiedä, mitä vuotta ed. Pulliainen puolestaan tarkoitti, mutta ehkä me nyt maapallon tulevan väen määrän osalta löydämme yhteisymmärryksen, jos ei muuten, niin jonkun neuvottelupöydän ääressä.

Mitä tulee taas näihin harvinaisiin metalleihin, niin EU on todennut ja tehnyt tämmöisen viidentoista metallin, harvinaisen, kriittisen metallin, listan viime kesäkuussa 2010. Meillä niitä on meidän maaperässä. Ainakin kolme tai neljä tällaista metallia tai malmia löytyy Suomen maaperästä. Joitakin niistä tuotetaan, joitakin ei vielä. Se, pitäisikö Suomen ryhtyä joihinkin sellaisiin toimiin, joilla estetään niitten täällä tuottaminen tai täältä ajautuminen Euroopan unionin ulkopuolelle, on meidän yhteistä Euroopan unionin politiikkaa. Unionin sisällä meillä ei missään tapauksessa tämmöisiä mahdollisuuksia ole, eikä Euroopan unioni ainakaan toistaiseksi ole tehnyt tällaista päätöstä suhteessa maailman kolmansiin maihin. Euroopan unioni päinvastoin, niin kuin täällä ed. Matikainen-Kallströmin puheenvuorosta kävi ilmi, kritisoi Kiinaa ja muutamia muita maita siitä, että nämä ovat ryhtyneet tai ainakin ryhtymässä osin tällaisiin toimenpiteisiin. (Puhemies: 2 minuuttia!) Minusta ei ole pois suljettu se, että Suomi Euroopan unionin piirissä aktiivisesti katsoisi vastatoimia, jos Kiinan tapaiset maat ihan oikeasti ryhtyvät massiivisiin toimiin tässä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän mietinnön sivulla 5 on todettu nyt nämä alkuaineluettelot, joista me osittain keskustelemme tällä hetkellä. Arvoisa puhemies! Minä luin näitä kansainvälisiä teollisuusalan tiedotteita sillä tavalla, että Kiina on päättänyt jo tarkoista vientikiintiöistä näitten harvinaisten maametallien suhteen, juuri niitten, jotka ratkaisevat juuri niin kuin tämä Justus von Liebigin minimilaki primäärituotannon tason ratkaisee. Tässähän on kysymys modernin mahdollisuuden hyödyntämisestä, elikkä sillä tavalla se maapallon rajallisuus tulee nopeammin vastaan. Samalla, mikä koskee väestöräjähdystä, siinähän vaan tahtoo käydä sillä tavalla, että niin kauan kuin ruokaa ja makeaa vettä riittää, se käyrä nousee jyrkemmin ylöspäin eikä mene tasaisesti.

Ensimmäinen varapuhemies:

Olen merkinnyt vastauspuheenvuorot edustajille Tiusanen, Leppä, Karjula.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin ministeri Pekkarisen puheen siihen kohtaan huomiota, kun sanoitte, että 9 miljardia vuoteen 2050 mennessä olisi väestö. (Min. Pekkarinen: 2050!) — 2050. — Ympäristövaliokunnan lausunnossa on 2040. Saattaa tietysti meistä tuntua vähän samalta, kumpi se on, mutta se on suuri ero, ja mielestäni ministerin tiedot ovat nyt hiukan jääneet jälkeen sen väestöräjähdyksen nopeudesta, joka kiihtyvällä vauhdilla täyttää tätä planeettaa. Tässä mielessä tämä on hyvin tärkeä, problemaattinen kysymys, koska se luo pohjan tälle koko luonnonvarastrategialle, luonnonvarojen ja energian käytölle kaiken kaikkiaan tällä planeetalla.

Jari  Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Äsken täällä keskustelussa olivat esillä luonnonvarojen käytön lupajärjestelmät ja valitusprosessit. On aivan selvä, että nämä äsken mainitut asiat ovat erittäin monissa kohdissa jarruttamassa kestävällä tavalla toteutettavia hankkeita, joilla luonnonvaroja hyödynnetään.

Ministeri Pekkarinen, ei asia suoraan kuulu teidän rooteliinne mutta yhdessä oikeusministerin kanssa. Oletteko käyneet lävitse näitä asioita, mitä ovat ne keinot — siis siellä on vuosien prosesseja ja osa niistä aivan turhaan — mitä tälle voitaisiin tehdä, että tätä juohevoitettaisiin? Ei tietenkään tingittäisi niistä määräyksistä ja säädöksistä, joita meillä on olemassa, mutta täällä on selkeästi myös kiusantekomielessä olevia hankkeita liikkeellä. Nämä pitää saada pois, jotta myös niiden hankkeiden vetäjien ja osallistujien sekä investoijien oikeusturva taataan.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä minusta todetaan lyhyesti mutta ytimekkäästi erittäin olennainen asia, että luonnonvarojen riittävyyteen liittyvät ongelmat on tunnistettu EU:ssa mutta keinot puuttua tilanteeseen ovat vielä kehitteillä. Siis ne ovat vasta kehitteillä, ja tässä mielessä ajattelen, että kun nyt Suomi on tehnyt tällaisen luonnonvaraselonteon, minusta tässä avautuu yksi aivan keskeinen vaikuttamisen alue Suomen EU-politiikalle: mitenkä Suomi todella nousee ennakoivaksi toimijaksi koko EU:n luonnonvarapolitiikan osalta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Ministeri vain mainitsi 47 kaivosta. Juuri vastaus minun mielestäni, oikea vastaus, on, että tämä tilanne ja tämä neuvottomuus merkitsee varovaisuusperiaatteen noudattamista hyvin itsekkäistä kansallisista näkökohdista.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tämä on kyllä asia, missä minä olen todellakin eri mieltä ed. Pulliaisen kanssa. Ei Suomea ole kaivettu kuiviin niistä malmeista ja mineraaleista, mitä meillä on, ei likimainkaan. Meillä on suuria potentiaaleja, suuria mahdollisuuksia. Jos ihmiskunnassa niitä ylipäänsä jossakin kaivetaan, jos meillä on paremmat mahdollisuudet kuin muualla ja me pystymme luonnon, talouden kannalta kestävämmällä tavalla tekemään sen kaiken kuin mikään muu maa maailmassa, niin siitä vaan minun mielestäni.

Ed. Tiusanen, minä myönnän, minä en ala teidän kanssanne kiistellä, te tiedätte paremmin kuin minä, kuinka monella miljardilla maapallon väkiluku kasvaa. Minä käytin sitä asiantuntijaselvitystä, mikä minulla on. Mutta minä hyväksyn sen, että olkoon 2040 eikä 2050 se 9 miljardia ihmistä.

Mitä näihin kiinalaisiin tulee, niin vielä kertaalleen: Se on meille Euroopalle haaste jnp., mutta ei Suomi pysty yksin sanelemaan EU:ssa, se on neuvotteluprosessi, mitä me käymme. Me arvioimme koko ajan, tekeekö Kiina sellaista. Eihän tämä ole ainut teollisuuden tai elinkeinoelämän ala, jolla Kiina tekee (Puhemies: Minuutti!) näitä protektionistisia toimia. Totta kai pitää Euroopan vastata osaltaan, jos se massiivisesti aikoo myöskin käytännössä niitä toteuttaa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnassa käytiin hyvinkin laajasti keskustelua siitä, minkälaista omistusta pitäisi kaivospuolella olla ja missä aikavälissä pitäisi näitä kaivauksia suorittaa. Meillä on rikkauksia. Niitä on vaalittava, hallinnoitava ja käytettävä. Ja tässä kohdin tullaan kysymykseen nimenomaan siitä. Erityisen positiivisena valiokunnassa pantiin merkille nimenomaan ministeri Pekkarisen esitys, että perustetaan tavalla tai toisella valtionomisteista kaivostoimintaa, jossa myöskin kansallisilla päätöksillä voidaan ohjata sen kaivosteollisuuden vauhtia siellä maan alla kaivamisessa. Tämä on tavattoman tärkeä asia. Tässä vastakkaisena ovat ulkomaiset kaivosyhtiöt, jotka tietenkin tekevät työnsä mahdollisimman nopeasti, pyrkivät mahdollisimman suureen hetkelliseen taloudelliseen lopputulokseen. Mutta siitä, mitä Suomen kansantaloudelle siitä jää, se on minimaalinen osa verrattuna siihen, että se kaivosteollisuus on kansallisessa hallussa.

Selonteon lähtökohtia oli se, että selonteossa perustellaan tarve yhtenäiselle luonnonvarapolitiikalle, asetetaan strategiat ja tavoitteita ja tehdään linjauksia etenemistavaksi konkreettisine toimenpide-esityksineen. Taustaksi on kartoitettu luonnonvarapolitiikan keskeiset muutosvoimat ja suunnat, luonnonvarojen käytön nykytilanne sekä tähänastisten strategioiden nykytila ja toteuttamisen haasteet.

Selonteossa asetetaan visio, jonka mukaisesti Suomi on vuonna 2050 älykkään luonnonvaratalouden vastuullinen edelläkävijä. Uusiutuvien luonnonvarojen osalta ovat kasvun näkymät todella vahvat. Sitä mukaa kuin kansalaisten elintaso kasvaa, nousee myöskin viljan kulutus. Maailmassa on vielä paljon, paljon ihmisiä, joiden tulotaso on alle 10 000 dollaria vuodessa, jolloin heidän viljankulutuksensakin on vain noin 300 kiloa per vuosi. Kun sitten tämä 10 000 dollarin tulotaso ylittyy, viljan kulutus kaksinkertaistuu elikkä tilastojen mukaan se on jo yli 600 kiloa vuodessa. Tällä on suuri merkitys, kun katsotaan todella maailman ruokahuollon kestävyyttä.

Väestönkasvu sekä ääri-ilmiöiden lisääntyminen ja teollisen tuotannon kasvu erityisesti kehittyvissä maissa ovat johtaneet luonnonvarojen kasvavaan kysyntään ja osin myös niukkuuteen. Veden, biomassan, ruuan, maan ja mineraalien strateginen merkitys tulee tulevina vuosina korostumaan entisestään. YK:n vuosituhatarvion mukaan jopa kaksi kolmasosaa ihmisille tärkeistä ekosysteemipalveluista on heikentynyt tai vaarantunut. Vaikka teollisuusmaiden palvelutuotantokeskeisyys kasvaa ja luonnonvarojen käyttöintensiteetti mahdollisesti pienenee, tulee luonnonvarojen globaali käyttö edelleen kasvamaan, sillä kehittyvät maat kasvattavat kulutustaan vielä usean vuosikymmenen ajan.

Suomessa on runsaasti sekä uusiutuvia että uusiutumattomia luonnonvaroja, joihin talou-temme vahvasti tukeutuu. Väestömäärään suhteutettuna Suomi on luonnonvaroiltaan poikkeuksellisen rikas maa. Ja tämä on se kohta, jota nyt tulevaisuudessa tulee huolellisesti miettiä: kuinka näitä rikkauksia hyödynnetään?

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun vielä: vesitalous. Puhdas vesi loppuu maailmasta, ja Suomessa pohjavesiä kyllä riittää. Nyt meidän on aloitettava keskustelu myöskin veden hinnoittelusta. Tänä päivänä pohjavedet (Puhemies: 5 minuuttia!) ovat yhteistä omaisuutta. Tulevaisuudessa niilläkin on varmasti hintansa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnassa luonnonvaraselontekoa käsiteltiin lähinnä biotalouden näkökulmasta. Biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niistä valmistettujen tuotteiden ja palvelujen tuotantoa. Biotalouteen kuuluvat muun muassa maatalous, metsätalous, kalatalous, elintarvikkeiden tuotanto, kemianteollisuus ja biopolttoaineet. On erinomaisen hyvä asia, että selonteon lähestymistavassa korostuvat voimakkaasti poikkisektorillisuus ja koordinaatio eri hallintoalojen kanssa.

Metsätalous on yksi tärkeistä biotalouteen kuuluvista alueista. Vuotuiset hakkuumme ovat nykyisin 75 prosenttia kestävistä hakkuumahdollisuuksista. Samalla puuta kuitenkin tuodaan Suomeen ulkomailta. Suomalaista puuta pitäisi ensi kädessä jalostaa tuotteiksi ja viedä ulkomaille. Näin toki tehdäänkin. Vaikka paine biopolttoaineita kohtaan kasvaa, tulisi välttää hyvän tukkipuun suoraa polttoa ja jalostaa biopolttoaineita ennemmin puuteollisuuden tähteistä. Puu on liian arvokasta pelkästään poltettavaksi. Puunkäytön mahdollisuuksia arvioitaessa selonteossa olisi voinut toivoa rohkeutta. Puun suomia mahdollisuuksia tulisi tuoda voimakkaammin esille suomalaisessa politiikassa, ja pitäisi tukea niihin liittyvää kehitystyötä.

Suomalainen metsä on arvokasta myös silloin, kun se kasvaa ja voi hyvin. Matkailu, virkistys, marjat, sienet ja riista sekä muut luonnontuotteet ovat arvokkaita luonnonantimia ja luonnonvaroja, joiden hyödyntämistä voi tehostaa.

Surullista on, että myös meillä Suomessa, rikkaiden luonnonvarojen maassa, kulutus on kasvanut niin paljon, että vuonna 2029 arvioidaan kulutuksemme ylittävän luonnon uusiutumiskyvyn. Sekä selonteossa että talousvaliokunnan mietinnössä on nostettu esiin tarve lisätä energia- ja materiaalitehokkuutta. Talousvaliokunta ehdottaakin, että käynnistetään kansallinen materiaali- ja energiatehokkuusohjelma, jossa selvitetään saavutettavissa oleva luonnonvarojen ja energiankäytön tehostamispotentiaali.

Arvoisa puhemies! Suomessa on rikkaat mineraali- ja metallimalmivarat. Kaivosmineraalien ja metallien osalta louhintamääriä voi nykyisestä nostaa. Nykyistä ympäristöystävällisempien kaivosprosessien kehittäminen on tärkeää ja tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Kaivostoimintaa perustettaessa erilaiset ympäristön käytön intressit täytyy tarkoin sovittaa yhteen. Esimerkiksi luonnon matkailu- ja virkistyskäyttö voi hankaloitua ja matkailuyrittäjien elinkeino horjua, jos suunnittelua ei tehdä asianmukaisesti. Laaja-alaiselle ja poikkisektorilliselle luonnonvarapolitiikalle on tarvetta.

Ympäristöön ja luonnonvaroihin kohdistuu paineita monelta suunnalta. Erilaiset luonnonvaroihin kohdistuvat intressit täytyy sovittaa yhteen. Tässä työssä on olennaista yhteistyö eri viranomaisten ja muiden toimijoiden välillä sekä vahva poliittinen tuki.

Tässä mietinnössä korostetaan, että käytämme luonnonvarojen lisäarvoa tuottavasti ja varmistamme, että kansallisista luonnonvaroistamme saatava hyöty koituu maamme parhaaksi. Tässä voi viitata siihen, että esimerkiksi raaka-aineitten jatkojalostuksen tulisi tapahtua Suomessa mahdollisimman kattavasti. Todella toivottavaa, mutta haasteellista.

Arvoisa puhemies! Kuten lähetekeskustelussa totesin, välillä tuntuu, ettemme itsekään ymmärrä luonnonvarojemme arvoa ja mahdollisuuksia. Jonkun muun on hoksattava ensin. Tämä näkyy esimerkiksi suurena kiinnostuksena, kaivosbuumina, Suomen mineraaleja kohtaan. Toivottavasti, kun tuo kaivoslaki täällä varmasti tällä vaalikaudella valmistuu, tähän nykyiseen kaivoslakiin liittyvät epäkohdat voidaan korjata.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi totean tuosta lausumasta 2, joka mietintöön on liitetty ja joka liittyy luonnonvaroihin liittyvän omistusoikeussäätelyn täsmentämiseen, että siihen on todella suuri tarve ja sitä käsiteltiin jo monessa puheenvuorossa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen ollut käsittelemässä tätä mietintöä talousvaliokunnassa. Muutamia kommentteja:

Ensinnä, mietinnössä otetaan kantaa Kiinan rooliin raaka-ainelähteiden omistajana. Ehkä vielä tärkeämpää on huomioida se, että Kiina ja kiinalaiset ovat jo levittäytyneet Afrikkaan ja muualle ostamalla maata ja luonnonvaroja. Kiinalaiset ovat pitkällä tähtäimellä varautuneet siihen, että elintarviketuotanto on riittävä ja pääsy raaka-ainelähteille turvattu. On erittäin tärkeätä seurata sitä, mihin kaikkeen Kiina on valmis turvatakseen kansalaisilleen elinehdot.

Toisena, talousvaliokunta katsoo, että maataloustuotanto polarisoituu pääomavaltaiseen agribisnekseen sekä työ- ja osaamispääomavaltaiseen pientuotantoon. On erittäin tärkeää kiinnittää huomiota spekulatiiviseen kauppaan, jolla on nostettu merkittävästi viljan hintaa maailmanmarkkinoilla. Tulevaisuudessa on tärkeätä pyrkiä kansainvälisin sopimuksin estämään viljan hintaa nostavan spekulatiivisen kaupan mahdollisuudet. Muuten edessä ovat ajat, jolloin viljan hinta nousee kestämättömän korkealle tasolle. Suomessa onkin pidettävä huolta juuri työ- ja osaamispääomavaltaisen maatalouden tuotannon edellytyksistä. Suomen on toimittava ponnekkaasti niin, että Euroopan unionin pyrkimykset rajoittaa maataloustuotantoamme eivät onnistu.

Kolmantena, maapallon kantokyky ei kestä nykyisenlaista luonnonvarojen ja raaka-aineiden riistoa. Luonnonvaroja käytetään enemmän kuin luonnon prosesseissa syntyy. On tärkeätä, että teollisuuden, kaupan, yritysten, yhdyskuntien ja julkisten laitosten toiminta perustuu sellaiseen tuotantoon ja kulutukseen, jotka palvelevat kestävän kehityksen mukaisia materiaali- ja energiavirtoja. Koska luonnonvarat vähenevät, tulee tiukentaa myös raaka-aineiden kulutusta. Näin estetään niiden tuotannon aiheuttamat haitat ympäristölle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että nyt jo käytössä olevia materiaalivirtoja ohjataan uudelleen tuotantoon ja tuotannosta kulutukseen ja kulutuksesta taas tuotantoon. Lähitulevaisuudessa jätehuolto on siis yritysten ja teollisuuden materiaalitaloutta. Talousvaliokunta yhtyy tähän ajatukseen korostaen tarvetta lisätä energia- ja materiaalitehokkuutta, suljettujen kiertojen järjestelmiä sekä näiden tutkimus- ja kehitystyötä. Valitettavasti hallituksen esitys jätelaiksi on täysin tämän ajatuksen vastainen.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietintö korostaa turpeen merkittävää roolia erityisesti yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa kivihiiltä korvaavana polttoaineena. Suot ovat Suomen toiseksi yleisin elinympäristötyyppi. Ne ovat olennainen osa Suomen luonnon monimuotoisuutta. Pidän turvetuotantoa ja soiden kuivatusta huonohkona Suomen vesistöjen tulevaisuuden kannalta. Valtaosa soista sisältää merkittäviä määriä vettä. Tulvat ovat usein seurausta juuri siitä, että vesiä pidättäviä soita on joko kuivatettu pelloiksi tai käytetty turvetuotantoon. Turvetuotannon ympäristövaikutukset ovat myös osin kielteisiä. Siksi pidän tärkeänä, että turvetuotantoa vähennetään vähitellen ja soita pyritään ennallistamaan erityisesti tulvaherkillä alueilla. Turvetta voidaan hyvin korvata puusta tehdyllä biomassalla.

Viidenneksi, talousvaliokunta ehdottaa eduskunnalle kannanottoa, jossa eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän toimiin luonnonvarojen omistusoikeussääntelyn täsmentämiseksi. Tämä on hyvä esitys. Suomen on huolehdittava siitä, että me voimme omistaa ja hyödyntää luonnonvaramme. Se on erittäin tärkeää tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksien parantamiseksi.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Luonnonvaraselonteko on Suomen kannalta varmaan yksi niitä tärkeimpiä selontekoja, käydäänhän tässä läpi olennaisesti tulevaisuuden kannalta Suomen suuret vahvuudet ja mahdollisuudet. Suomi on joka tapauksessa luonnonvaroiltaan maailman suurvalta ottaen huomioon väkimäärämme ja pinta-alamme. Metsää Suomessa on puumoteilla mitattuna 2,2 miljardia kiintokuutiometriä, ja kasvu on vuosittain 100 miljoonaa mottia. Tähän 100 miljoonan kiintokuutiometrin kasvuun sisältyy pieni virhe, koska tämä huomioi vain runkopuun. Se ei huomioi ollenkaan energiapuuta elikkä oksia, latvuksia ja kantomassaa. Tämä kyseinen lisäys helposti lisää 15 miljoonaa mottia käytettävissä olevia puuvaroja Suomessa. Uusiutuva energia on joka tapauksessa Suomelle mahdollisuus, ja jos haluamme kehittää omaa yhteiskuntaamme, se tarkoittaa, että varsinkin energiantuotannossa me joudumme lähivuosina yhä enemmän panostamaan omiin raaka-aineisiin.

Lisäksi meillä on valtavat potentiaaliset mahdollisuudet Suomen pelloissa. Peltoa meillä on 2,3 miljoonaa hehtaaria, josta tarvitsemme elintarviketuotantoon vuosittain 1,8 miljoonaa hehtaaria. Ja sillä 500 000 hehtaarilla voimme tuottaa sitten vaikka energiakasveja tai muuta biomassaa, esimerkiksi biokaasun tuotantoon tarvittavaa.

Joka tapauksessa on hyvin murheellista, että Suomi ei tänäkään päivänä ole elintarvikkeiden osalta omavarainen. Tuomme ruoan raaka-aineita ulkomailta paljon, ja viemme samalla sinne maasta pois paljon rahaa, mikä on hyvin murheellista, koska meillä olisi mahdollisuus elintarvikkeiden osalta lähes omavaraisuuteen. Tämä on suuri riski Suomen kannalta jatkossa, ja ennen kaikkea huoltovarmuuden kannalta se on suuri riski. Toivon, että tällä rintamalla Suomi etenisi ja pääsisimme jonain päivänä tilanteeseen, että syömme suomalaista ruisleipää sen sijaan, että tänä päivänä siihen tuotavat raaka-aineet tulevat aika pitkälti ulkomailta. Moni ei tähän muuten kiinnitä huomiota.

Herra puhemies! Mineraalit ovat tulevaisuuden valtava mahdollisuus. Suomi, meidän kallioperämme, on hyvin rikas mineraalien suhteen. Euroopan unionin listaamista 14 kriittisestä mineraalista Suomen kallioperästä löytyy 8.

Elikkä kuitenkin joka tapauksessa olemme tuontiriippuvaisia aivan kuten Euroopan unionikin on. Kiina on tämän suhteen lähes omavarainen, ja esimerkiksi Etelä-Amerikan valtioista löytyy samanlaisia tilastoja siitä, että on valtavan rikkaat kallioperät. Suomi joka tapauksessa joutuu joitakin mineraaleja tuomaan, ja on lähitulevaisuudessa välttämätöntä, että kun Suomi lisää louhintamääräänsä erittäin nopeasti — vuoden 2008 tilaston mukaan Suomi louhi 4 miljoonaa tonnia malmia, ja vuonna 2020 tavoite on peräti 70 miljoonaa tonnia, jos suunnitelmat toteutuvat — niin tämä tarkoittaa sitä, että meidän on huomioitava jatkossa yhä enemmän se, miten me annamme omia raaka-aineitamme tästä maasta ulos. Annammeko ne korvauksetta, vai jääkö niistä Suomen kansantalouden hyväksi jotakin pysyvää? Tähän on jatkossa meidän kiinnitettävä yhä enemmän huomiota.

Myös vesi on meille valtava luonnonvara. Suomessa on erittäin puhtaat pohjavedet, ja sellaisina ne tulee säilyttääkin. Suomi on suurvalta vesiteknologia-alalla. Pystymme puhdistamaan jätevetemme erittäin hyvin, ja myymme tätä teknologiaa ympäri maailmaa. Tämä on tulevaisuuden kasvuala, koska monessa maassa tänä päivänä puhdas juomavesi on todella suuri ongelma. Se on paljon, paljon arvokkaampi luonnonvara verrattuna vaikka johonkin raakaöljyyn.

Arvoisa puhemies! Nostan sitten esille suomalaisen luonnonvarojen käytön kannalta yhden todellisen murheenkryynin. Ei sen takia, että siitä olisi pula, vaan päinvastoin siksi, ettei sitä osata käyttää. Kysymyksessä on tietenkin turve. Suomessa on suota noin 10 miljoonaa hehtaaria, josta on metsäojitettu se 5 miljoonaa hehtaaria. Turvetuotannossa siitä on vain noin 60 000 hehtaaria.

Nythän meille juuri hiljattain laadittiin suostrategia, jonka mukaan me käytämme turvesuota ja suoluontoa erilaisiin tarkoituksiin. Mutta on äärimmäisen surullista, että meillä on turpeennosto ja turpeenkäyttö tässä maassa tehty lähes rikolliseksi toiminnaksi, kun sen sijaan kivihiiltä voi Australiasta vapaasti ajaa miljoonia tonneja laivalla Suomeen. Se ei tunnu ketään haittaavan. Sen sijaan ihan läheltä olevalta turvesuolta nostettu polttoturve tuntuu olevan ympäristörikos lähes joka paikassa.

Jos Suomi jonain päivänä haluaa pysyä yhä enemmän itsenäisenä valtiona niin, että se pystyy tuottamaan omat energiat mahdollisimman paljon itse, olemaan jopa omavarainen tai lähelle — tällä hetkellä omavaraisuusaste energiassa on vain 30 prosenttia — niin turvetta on nostettava paljon, paljon enemmän. En jaksa ymmärtää sitä turpeen- noston vihaamista, mitä tässäkin talossa on levitetty ja mitä on pyritty lietsomaan koko ajan. Tärkeää olisi, että turvetta nostetaan yhä enemmän (Puhemies: 5 minuuttia!) ja käytetään enemmän, vaikka biopolttoaineiden raaka-aineena.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kaksi huomiota vielä: Tässä selonteossa on aivan oivallisesti nostettu esille se, että erilaisten luonnonvarojen käyttöön tarvittavat lupamenettelyt tulee yksinkertaistaa. Se byrokratia, mikä erilaisten lupien saamiseen on luotu, pitää kerta kaikkiaan purkaa. Eihän ole järkeä, että suuren biovoimalan luvittaminen kestää kymmenen vuotta ja kivihiiltä saa vapaasti polttaa. Tänäkin päivänä palaa suuret määrät kivihiiltä eli voimalaitoksia.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi. Tässä mietinnössä on erittäin hyvin otettu kaksi hyvää lausumaa tänne loppuun, joista nostan esille tämän jälkimmäisen, jossa "eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin luonnonvaroihin liittyvän omistusoikeussääntelyn täsmentämiseksi". Tähän viisaaseen lauseeseen on helppo yhtyä. Nimittäin on aivan välttämätöntä, että Suomi ottaa omat raaka-aineensa, omat luonnonvaransa vahvasti omiin käsiin niin, että ne hyödyttävät Suomen kansaa eivätkä ketään muuta.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitukselle pitää antaa hyvää palautetta siitä, että tällä vaalikaudella on tehty kosolti luonnonvarojen käyttöä edistäviä hankkeita, lakeja, säädöksiä. Niillä varaudutaan siihen, että me pystymme entistä enemmän kestävällä tavalla hyödyntämään meidän rikkaita luonnonvarojamme ja sitä kautta monia muita tavoitteita myöskin toteuttamaan. Tämä luonnonvaraselonteko on yksi näistä.

Puhemies! Luonnonvarat ovat hajautettua toimintaa monella eri tavalla. Ne sijaitsevat ympäri maata, niiden omistus on erittäin hajaantunut. Niiden käyttö, niiden hyödyntäminen elinkeinomielessä, yritysmielessä, on erittäin hajaantunutta. Ja tämä jos mikä, siihen lisättynä, että ne ovat myös paikkasidonnaisia, tuo tullessaan sen, että koordinaatio jos mikä näiden kehittämishankkeiden välillä ja myös eri hallinnon haarojen välillä on yksi kaikkein ratkaisevimpia tekijöitä siihen, että pystymme näitä hyödyntämään niin kuin meidän tavoitteemme on. Samalla se myös mahdollistaa hyvinvoinnin lisääntymisen paikallisyhteisöille, joille on myös annettava vastuuta näiden toimintatapojen hyödyntämisessä ja toteuttamisessa. Ennen kaikkea näiden mahdollisuus huoltovarmuutemme kohentamiseen on yksi sellainen meidän ilmasto- ja ympäristötavoitteidemme lisäksi, joka myöskin tulee näiden talousmittareiden osalla hyödynnettyä yhtä aikaa.

Puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti biomassojen hyödyntämiseen ja markkinoihin sekä niihin liittyvien palvelujen osalta erityisesti huomiota kokonaisvaltaiseen tarkastelutapaan. Biotalouteen pohjautuvien ratkaisujen merkitys äsken mainittuun ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyy keskeisesti haasteena siihen, miten niitä pystytään hyödyntämään.

Ratkaisumalleja ovat sellaiset, joissa me pystymme vähentämään riippuvuutta fossiilisesta energiasta. Ne ehkäisevät ekosysteemien köyhtymistä sekä edistävät talouskehitystä ja luovat uusia työpaikkoja, ja tämä hajautettu toimintamalli on se perustoimintamalli biotalouden osalta. Samalla kun se on hajautettua, se vähentää luonnonvarojen kuljetuksen tarvetta, mahdollistaa joustavasti eri raaka-aineiden käytön, niiden yhdistämisen, tehostaa raaka-ainekiertoja, vahvistaa ja parantaa huoltovarmuutta. Eli maa- ja metsätalousvaliokunta halusi korostaa erityisesti sitä, mikä on otettu myöskin huomioon tässä mietinnössä: biotalouden kehittämisen pullonkauloja. Nykyinen keskittämistä suosiva tuotantotapa, kaupan rakenteet, kankeat viranomaiskäytännöt sekä myös alan toimijoiden asenteet, sisäänpäin kääntyminen ja siiloutuminen, niin kuin olemme kirjoittaneet meidän lausuntoomme, ovat hallitsevia, ja se, että me näistä pääsemme pois ja irti, on täysin välttämätöntä, jotta meidän vahvat tavoitteemme uusiutuvien luonnonvarojen käytön lisäämisessä pystytään toteuttamaan.

Puhemies! On erikoista, että tälläkin hetkellä Suomen metsistä hyödynnetään vain murto-osa kasvusta. Siitä huolimatta meille tuodaan erittäin runsaasti puuta. Sama asia koskee myös ruuan tuotantoa. Meille tuodaan erittäin voimakkaasti myöskin ruuan raaka-aineita ja ennen kaikkea valmiita tuotteita, ja molemmilla asioilla merkittävästi vaikutetaan alentavasti tuottajahintoihin, puun raaka-ainehintoihin, ja sillä tavalla pidetään keinotekoisesti, voi näin sanoa, markkinatalouden mekanismien avulla yllä epätasapainoa markkinoilla. Tätä tasapainoa meidän on välttämätöntä ja väistämätöntä kohentaa, jotta me pystymme myöskin alkutuotantopäässä näiden asioiden osalta elämään ja kannattavaa yritystoimintaa harjoittamaan.

Puhemies! Myös erilaisten sivutuotteiden tulkinta jätteeksi tällä hetkellä vaikeuttaa monien sivutuotteiden uusiokäyttöä aivan tarpeettomasti, ja myös näistä meidän pitää päästä sellaisiin ratkaisuihin, että me pystymme niitä käyttämään. Minusta yksi julkisuudessa eniten esillä ollut on vaikkapa — pieni, pieni asia — hevosen lanta. Se on erikoista, että se ei meillä pala, kun kaikki nämä ainesosat laitetaan yhteen hevosen lannassa, mutta erikseen kaikkia saa polttaa ilman lupaa. Käsittämätöntä. Eli näistä esteistä pitää päästä eroon.

Puhemies! Lopuksi: Luonnonvara-alan kehittäminen tarkoittaa lähiruokaa, lähienergiaa, lähipalveluita, lähihuoltovarmuutta. Eli koko luonnonvara-ala, koko biotalous, on lähitaloutta, ja sitä meidän kaikkien pitää edistää.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta otti kantaa muun muassa puurakentamiseen ja varsinkin sen tuotekehitykseen, se on erittäin hyvä. Meillä kasvaa erittäin hyvälaatuista puuta Suomessa. Rakentajana tiedän, että kun se kasvaa hitaasti, se myös kestää. Näin ollen se on erittäin hyvä materiaali myös puukerrostalojen rakentamiseen. Kun nykyisin on tehokkaat sprinklausjärjestelmät, niin aivan varmasti pystymme niitä rakentamaan. Toivotaan, että tällä saralla pääsemme eteenpäin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen kansantalous perustuu teollisuusmaaksi poikkeuksellisen vahvasti luonnonvaroihin. Metsä-, mineraali- ja turvevaramme ovat runsaat. Mutta kansainvälisessä vertailussa huomiota herättäviä luonnonvarojamme ovat erityisesti puhdas vesi ja puhdas viljelysmaa. Runsaissa luonnonvaroissamme ja niihin liittyvässä osaamisessamme onkin erittäin suuret mahdollisuudet uusille kasvaville tuotannonaloille.

Maapallon väkiluvun kasvu tulee vaikuttamaan merkittävästi Suomen luonnonvarojen kysyntään, sillä maamme muodostaa lähes ainoan alueen Euroopassa, jossa on kasvumahdollisuuksia sekä uusiutuvan energian että ruuan tuotannolle. Luonnonvarojen hyödyntäminen rakentuu viime kädessä maaseudun varaan. Kaikin keinoin Suomessa onkin varmistettava elinvoimainen maaseutu. Muutoin luonnonvarojen vastuullinen hyödyntäminen ei tässä maassa onnistu.

Maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi on tärkeä turvata se, että ruuan tuotantoketjussa kaikki toimijat, alkutuottajat, teollisuus, kauppa, ammattikeittiöt, pystyvät toimimaan kannattavasti ja kilpailukykyisesti. Alkutuottajien kannattava toiminta takaa koko ketjun jatkuvuuden. Tekemistä vielä kuitenkin riittää. Monille meille saattaa olla yllätys se, että 50 prosenttia suomalaisten syömän ruuan raaka-aineista on tuotu ulkomailta. Tämä vaikuttaa kovasti erikoiselta, koska suomalainen ruoka ja ruuan raaka-aine ovat kuitenkin kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Paitsi perinteiset alkutuotteet myös esimerkiksi luonnontuotteet ovat haluttuja maailmalla. Tässä valossa suomalaisilla elintarvikkeilla olisi erinomaiset mahdollisuudet kasvattaa vientiä, mikä tarjoaisi myös pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuuden toiminnan laajentamiseen.

Suomen peltoala on noin 2,3 miljoonaa hehtaaria, josta 1,8 miljoonaa hehtaaria tarvitaan elintarvike- ja rehuteollisuuden tarpeisiin ja ruokaomavaraisuuden turvaamiseen. Noin 500 000 hehtaaria voitaisiin hyödyntää erityisesti valkuaisrehuomavaraisuuden lisäämiseen ja biopolttoaineiden tuotantoon. EU-tasolla pitäisi korjata epäkohta, joka vaikeuttaa maatalouden sivutuotteiden uusiokäyttöä. Esimerkiksi lannan luokittelu jätteeksi vaikeuttaa sen hyödyntämistä energiantuotannossa.

Herra puhemies! Suomen tärkeimmän luonnonvaran, puun, suomia mahdollisuuksia olisi pitänyt jo selonteossa tuoda vahvemmin esille. Maa- ja metsätalousvaliokunta paneutui tähänkin asiaan hyvin ammattimaisesti ja perusteellisessa lausunnossaan toi tärkeimmän luonnonvaramme hyödyntämismahdollisuudet hyvin esille. Talousvaliokunta on ansiokkaasti mietinnössään ottanut huomioon maa- ja metsätalousvaliokunnan esille nostamat merkittävät näkökohdat.

Puuston vuotuinen kasvu on 100 miljoonaa kuutiota, ja vuosittain hakataan runsaat 50 miljoonaa kuutiota, noin 75 prosenttia siitä, paljonko metsät kestäisivät hakkuita vuodessa. Kansallisessa metsäohjelmassa tavoitteeksi on asetettu lisätä hyvinvointia monimuotoisten metsiemme avulla.

Tutkimusten mukaan metsäenergian potentiaali on noin 15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vuonna 2009 ja oikeastaan viime vuonnakin korjattiin vain 5—6 miljoonaa kuutiota. Puuta voitaisiin käyttää nykyiseen verrattuna jopa moninkertainen määrä energiantuotantoon vaarantamatta kuitenkaan metsäteollisuuden puuraaka-aineen saantia. Metsistä saatavia energiantuotannon raaka-aineita ei tule kuljettaa kuitenkaan pitkiä matkoja. Lähienergia on tuotettava mahdollisimman lähellä raaka-aineita ja kulutusta. Näin saavutetaan ympäristön kannalta paras mahdollinen hyöty sekä varmistetaan kustannustehokas toiminta.

Herra puhemies! Uusiutuva puuraaka-aine on ylivertainen vaihtoehto fossiilisille polttoaineille. Fossiilisten polttoaineiden syntyminen ei sido hiilidioksidia, ja käyttö vain vapauttaa sitä. Toisin on tilanne metsien osalta. Metsä kasvaessaan sitoo merkittävät määrät hiilidioksidia. Lisäksi fossiilisten polttoaineiden rahtaaminen pitkien matkojen päästä kasvattaa niiden hiilijalanjälkeä. Lähellä kulutusta tapahtuvan metsäenergian tuotanto takaa myös mahdollisimman pienet kuljetusten aiheuttamat päästöt ja kustannukset. Puun käytössä on huolehdittava siitä, ettei ... (Puhemies: 5 minuuttia!) — Arvoisa puhemies, kaikella kunnioituksella, mutta ajattelin lukea tämän puheeni ja puhua loppuun asti. — Näin suomalaiset metsät käyttävät hiilinielun.

Seuraavat vuodet tulevat vaikuttamaan voimakkaasti maaseudun tulevaisuuteen. Tähän yhtenä merkittävänä syynä on hallituksen aiemmin sopima uusiutuvan energian edistämispaketti. Ottaen huomioon maamme energiaraaka-ainevarannot, pitkät etäisyydet, harva asutus ja muun muassa sähkönsiirtoverkon mitoitus on kotimaisen bioenergian tuotannosta mahdollista tehdä oikeilla poliittisilla päätöksillä todellinen kilpailuvaltti. Onnistuessaan pakettiin sisältyvät uusiutuvan energian edistämistoimet luovat uutta työtä ja investointeja joka puolelle Suomea.

Vasta käytännössä näemme, miten uusiutuvan energian käytölle ja koko maamme luonnonvarojen kestävälle hyödyntämiselle käy: jäävätkö tavoitteet vain sanahelinäksi, vai onnistutaanko tavoitteet saamaan myös käytännön tasolle hyödyttämään tavallista suomalaista. On välttämätöntä varmistaa, että kilpailukykyinen lähienergian tuotanto on maassamme mahdollista jatkossa. Lämpö- ja sähköenergian lisäksi toisen sukupolven liikenteen biopolttonesteiden raaka-aineita voitaisiin tuottaa Suomen metsistä ja pelloilta sekä myös teollisuuden ja yhteiskunnan jätteistä. Biopolttonesteiden tuotannon kannattavuutta tulee tietysti aina arvioida, mutta omavaraisuuden tulee olla keskeinen tavoite.

Ja vielä, arvoisa puhemies, lopuksi: Globaalisti kiristyvässä kilpailussa luonnonvarat ovat Suomelle suuri mahdollisuus sekä kotimaiseen käyttöön että vientiin. Nämä mahdollisuudet on osattava hyödyntää oikein. Vaurautta ja hyvinvointia on luotava kestävämmin Suomen omat erityispiirteet huomioiden. Vain yhteisymmärryksellä, ja tätä haluan vielä korostaa, yhteisymmärryksellä, mahdollisuudet saadaan hyödynnettyä, ja se on aivan ensisijaista, koska näin voidaan kiinnittää huomiota maaseudun hyvinvointiin. Vain yhteisymmärryksellä maaseudun merkityksestä voidaan luoda menestyksellistä luonnonvarapolitiikkaa ja hyvinvointia koko Suomelle.

Reijo  Kallio  /sd:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä talousvaliokunnan arvioon siitä, että luonnonvarojen globaali kysyntä tulee lisääntymään, onpa sitten kyse vedestä, ruuasta, energiasta tai mineraaleista. Erityisesti Kiina toimii tällä hetkellä raaka-aineiden hankinnassa hyvin aggressiivisesti. Kysynnän nopea lisääntyminen voi helposti johtaa luonnonvarojen kestämättömään käyttöön, millä on kielteisiä vaikutuksia ekosysteemiin, erityisesti luonnon monimuotoisuuteen. Mielestäni talousvaliokunta on aivan oikein painottanut sitä, että Suomen tulee osaltaan aktiivisesti edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä kansainvälisillä foorumeilla.

Tällä hetkellä maailman ruuantuotanto ja ruuan hinta ovat hyvin kriittisessä vaiheessa. Maailmanpankin viimeisimpien tilastojen mukaan ruuan hintaindeksi on 29 prosenttia korkeammalla tasolla kuin vuosi sitten. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet polttoaineen korkea hinta, biopolttoaineiden lisääntynyt käyttö, myöskin huonoilla sääolosuhteilla on oma vaikutuksensa. Ruoka-aineista erityisesti vehnä on kallistunut huolestuttavan nopeasti.

Ruuan kallis hinta on taakka etenkin maailman köyhimmille, jotka käyttävät yli puolet tuloistaan itsensä ravitsemiseen, ja tämä ruuan hinnannousu ei kuitenkaan ole vain kaikkein köyhimpien ongelma. Esimerkiksi Tunisiassa elintarvikkeiden kalleus oli yksi kipinä kansannousun leimahdukselle. Tänään perätäänkin rikkailta mailta toimia hälyttävää ruuan hinnannousua vastaan. Mielestäni G20 on avainasemassa, mutta kyllä Suomellakin on oma vastuunsa. Tarvitaan investointeja elintarvikkeiden tuotantoon, parempiin biopolttoaineisiin ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Uskon, että ilmastonmuutos sinänsä vauhdittaa innovaatioiden syntymistä.

Talousvaliokunnan mietinnössä biotalous on vahvasti esillä. Täällä Suomessa me olemmekin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on runsaasti luonnonvaroja ja näihin luonnonvaroihin liittyy merkittäviä uusia tuotantomahdollisuuksia ja markkinoita. Meillä on kaikki edellytykset biotaloutta hyödyntäen hankkia kestävää kilpailuetua ja nousta edelläkävijäksi. Meillä on hyvät edellytykset kehittää osaamisperusteinen ja innovatiivinen biotalouteen perustuva tuotanto.

Metsävarojen hyödyntämisessä meidän on löydettävä toimiva tasapaino energiantuotannon ja metsäteollisuuden raaka-ainetarpeen kesken. On tärkeää, että satunnaiset hintojen vaihtelut eivät horjuta tätä herkkää tasapainoa. Mitä muuten tulee puuhun, niin puu on siitä erinomainen raaka-aine, että siitä voidaan kuidun lisäksi tuottaa kemikaaleja, materiaaleja, komposiitteja ja polttoainekomponentteja. Uskonkin, että oikealla teknologialla siitä saadaan raaka-ainetta, joka korvaa öljyriippuvuutta ja vähentää ympäristöhaittoja.

Arvoisa puhemies! Suomen erityisvahvuuksia ovat myös runsaat mineraalivarannot. Kuten mietinnöstäkin käy ilmi, kaivosmineraalien hyödyntämisessä on todella valtava potentiaali. Uskon ja luotan siihen, että tämä mahdollistaa työpaikkojen luomista sellaisilla alueilla, jotka ovat kärsineet väestön vähenemisestä ja myöskin työpaikkojen vähenemisestä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! On arvostettavaa, että ministeri Pekkarinen kuuntelee tätä keskustelua, vaikka luulen, että hän on niin monessa tilaisuudessa näistä asioista ollut puhumassa ja kuuntelemassa, että en tiedä, saako hän tästä mitään uutta, mutta aina on varmasti silti hyväksi kuunnella, minkälaisia ajatuksia ihmisillä on valiokunnissa tullut mieleen.

Olin kahdessa valiokunnassa kuuntelemassa asiantuntijoita tästä luonnonvaraselonteosta, ja jos tätä asiaa summaa, niin ehkä tärkein anti oli se, että se, mikä Suomessa monesti on koettu meidän heikkoudeksi — se, että meillä on iso pinta-ala per asukas, ja monesti on sanottu, että se tulee niin kalliiksi — on oleva tulevaisuudessa Suomen ehdoton vahvuus. Mineraaleista, biomassasta, vedestä tulee tulevaisuudessa pula. Itse asiassa on arvioitu, että 2050 tarvitsisimme kaksi maapalloa, jos tätä vauhtia luonnonvarojen kulutus maapallolla jatkuu, ja siksi tietysti tällekin asialle on jotakin tehtävä, sehän ei ole kestävää.

Mutta joka tapauksessa on aivan itsestäänselvyys, että kaikkien luonnonvarojen hinta tulee nousemaan. Tuossa ed. Kallio ottikin esimerkiksi ruuan viimeaikaisen hintakehityksen. Se, mikä on huolestuttavaa, on se, että välttämättä se luonnonvarojen arvo ei koidu niiden varsinaisten omistajien hyväksi tai esimerkiksi maaseudun hyväksi, vaan näillä luonnonvaroilla tehdään kauppaa ja pelataan, kuten tällä hetkellä esimerkiksi ruualla — futuurikauppiaathan ovat ne, jotka näistä voittoja käärivät ja tappavat samalla kehitysmaiden ihmisiä nälkään.

Tästä tullaankin siihen asiaan, että on tärkeää, että Suomena omistamme jatkossakin omia luonnonvarojamme, ja itse asiassa siihen liittyy sekin asia, mistä täällä eduskunnassa on muissa yhteyksissä paljon puhuttu: keillä kaikilla on oikeus ostaa suomalaista maata. Minusta tätä pitäisi harkita myös luonnonvarojen kannalta. Kun maata ei valmisteta lisää, miksi me olemme valmiit myymään sitä ulkomaisille omistajille, EU:n ulkopuolisille myös? Siihen ei ole mitään erityistä pakkoa. Kiinahan tällä hetkellä hamuaa esimerkiksi it-teknologiassa tarvittavia kaivannaisteollisuuden mineraaleja ja omistaa niistä jo 90 prosenttia, haluaa ostaa myöskin viljelykelpoista maata, ja varmaan tulevaisuudessa yhä useammalla maalla on tämän tyyppisiä intressejä.

Toinen tärkeä asia omistajuuden lisäksi on se, että kun me käytämme niitä luonnonvaroja, meidän tulee aina yhteensovittaa se käyttö ja huolehtia siitä, että sitä tehdään kestävästi.

Eli oikeastaan tässä luonnonvaraselonteossakaan ei tullut vielä sen tyyppisiä villoja, että olisimme voineet arvioida, mitä kymmenien vuosien kuluttua tapahtuu, mikä on silloin arvokkaampaa ja mikä toinen väistää: onko vesi niin arvokasta, että se on se ykkösasia, joka aina pistetään edelle — näin voisi kuvitella — ja muut tuotantomuodot esimerkiksi väistäisivät. Tai onko se sitten joku muu, ruoka tai biomassa, josta tehdään energiaa? Tämän tyyppistä yhteensovittamista varmasti entistä enemmän tarvitsee tehdä.

Olen hyvilläni siitä, että tämä selonteko tänne eduskuntaan tuotiin, mutta itse asiassa talousvaliokunnassa vähän pohdimme sitä, että oikeastaan tämä olisi pitänyt linkittää sekä ilmastopoliittisen selonteon että myöskin tulevaisuusselonteon kanssa yhteen. Siellä oli hyvin paljon asioita, jotka käsittelevät samaa asiaa, mutta ehkä senkin takia tämä jäi vähän pinnalliseksi ja emme oikein pystyneet sitä linkitystä tekemään.

Arvoisa puhemies! Tässä oli ehkä se, mitä itse halusin nostaa tästä päällimmäiseksi.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä selonteko on paitsi ajankohtainen myös erittäin hyvä juttu. Nimittäin mehän emme maana ole tässä luonnonvara-asiassa yksin liikkeellä. Globaali kilpailu luonnonvaroista kiihtyy, ilmastonmuutos muuttaa globaaleja olosuhteita, ja koko tämän 2000-luvun alullahan on koettu tämmöinen luonnonvarapolitiikan vahva uusi nousu. Siksi on aivan realistista, että Suomi asettaa tavoitteeksi olla vuonna 2050 biotalouden edelläkävijämaa. Viime vuoden lokakuussa julkistetussa mineraalistrategiassa Suomen taas toivotaan olevan vuonna 2050 mineraalien kestävän hyödyntämisen edelläkävijä, mineraalialan olevan yksi kansantaloutemme peruspilari. Tässä on vahvoja, erittäin vakavia tavoitteita, jotka samalla ovat hyviä vastauksia myöskin niiksi keinoiksi, millä me tähän erilaisia rakenteita järisyttävään elinkeinomme rakennemuutokseen nyt pyrimme vastaamaan.

Mutta luonnonvara-alan nousu herättää paljon myöskin tulevaisuuskysymyksiä, jotka koskevat erittäin vakavasti koko yhteiskuntaa, paikallisia yhdyskuntia, ympäristöä, kuten mitä on kestävä luonnonvarojen käyttö, mikä on luonnonvarapolitiikan suhde ilmastomuutokseen, miten maailmantalouden, suurten talousalueiden muutokset vaikuttavat luonnonvarojen käyttöön, mikä on paikallisyhteisöjen rooli luonnonvarojen käytön hallinnassa jne. Eli meidän kannaltahan se olennaisin kysymys on siinä, kuinka maamme luonnonvarapolitiikka pystyy mukautumaan alan globaaleihin muutoksiin, ennakoimaan niitä, olemaan sopivassa tilanteessa edelläkävijä ja luomaan käytännön malleja kestävään luonnonvarapolitiikkaan. Nämä ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä myös yhteiskunnalliselle ympäristö- ja luonnonvaratutkimukselle.

Professori Rauno Sairinenhan Joensuun yliopistosta teki taustaselvitystä kansallisen luonnonvarastrategian valmisteluun, ja näiden aika laajojen haastattelujen perusteella löytyy aika mielenkiintoisia, yksimielisyyttä kuvaavia loppupäätelmiä muun muassa seuraavista asioista: Joudutaan menemään takaisin luonnonvarojen hyödyntämiseen. Jalostusasteen nostamisessa tarvitaan tietoyhteiskunnan automatiikan tuomaa tehokkuutta. Globaaleilla markkinoilla alkutuotanto pysyy kuitenkin aina täällä paikan päällä, aina alueellisesti ja paikallisesti paikan päällä. Reaalitalouden tärkeys tulee aina säilymään, vaikka virtuaalitalous tulisi minkä kokoiseksi tahansa, eli reaali luonnonvaratalous ei voi hävitä. Tämä on minusta tärkeä johtopäätös tässäkin keskustelussa, ja se käy yhä tärkeämmäksi.

Mikä on EU:n merkitys luonnonvarapolitiikan hoidossa jatkossa, mikä on meidän kontribuutiomme maana siihen? Turvallisuusgeopolitiikan merkitys on kasvanut, voidaan sanoa myöskin, että sen raadollisuus on voimistunut. Luonnonvarojen globaalissa hallinnassa tämä on noussut vahvasti esiin. Tämä liittyy myös Millennium-tavoitteisiin, maailman köyhyyden, ruokaturvan ratkaisuun, ilmastonmuutoksen kautta tulevan eroosion estämiseen, maatalousmaan säilyttämiseen maatalouden piirissä, metsityskysymyksiin jne., mutta samalla täytyy käydä keskustelua suurvaltojen erilaisten poliitikkojen ymmärtämisen tarpeista. Perinteinen taloudellinen ja kilpailukykynäkökulma ei riitä, vaan me tarvitsemme tähän myös sen ympäristö- ja sosiaalinäkökulman. Luonnonvarojen käytön ideologia on kuvattu käsitteillä reiluus, fiksuus ja moninaiskäyttö. Tässä on aika hyvää evästystä myöskin hallitukselle.

On selvää, niin kuin täällä on todettu, että luonnonvara- ja ilmastopolitiikan vahva yhteys on hyvä nähdä tällaisena itsestään selvänä näkökulmana, vaikka tämä on käynyt selväksi kaikella voimalla vasta viime vuosina. Mutta tämähän kytkeytyy myös siihen, että syntyy yhteiskunnallista pakkoa muuttaa tuotanto- ja kulutustapoja. Elinkaariajattelun, luonnonvarojen kestävän käytön, ekotehokkuuden näkökulmien yhdistämisen tärkeydestä on puhuttava edelleen.

Suomen osalta on tärkeää, että luonnonvaratalous elää uutta esiinnousun aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole paluusta johonkin vanhaan vaan tietotalouden yhdistymisestä luonnonvaratalouteen, ja tätä muutosta voisi kuvata esimerkiksi käsitteellä jälki-informaatiotalous. Tässä muutoksessahan Suomella voisi olla hyvinkin paljon vahvuuksia: osaavat ihmiset, korkea ympäristön laatu, teknologia jne. Luonnonvaratalouden esille nousuun nykyisessä moninaisten riskien globaalissa maailmassa kytkeytyy myös mukaan tämä toinen trendi eli huoltovarmuuden merkityksen kasvaminen. Tässä me tulemme myöskin tietysti sitten ruokaturvakysymyksessä siihen, että on hyvä tunnistaa nämä uudet kuluttajasukupolvet, jotka arvostavat mitä suurimmassa määrin myöskin paikallista, alueellista ruokatuotantoa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, huomaan, (Puhemies: 5 minuuttia!) että 5 minuuttia on tullut täyteen. Totean vaan lyhyesti, että kun me käymme tätä keskustelua, vakavaa keskustelua, siitä, arvoisa ministeri, millä me löydämme tähän metsäsektorin rakennemuutokseen vastauksen: Suomen metsät, osaaminen tarjoavat tulevaisuudessa erinomaisia mahdollisuuksia nanosellussa, puukomposiiteissa, elintarvike- ja lääketeollisuudessa ja muissa biojalosteissa. Myös metsiin liittyvien palveluiden merkitys kasvaa. Eli uusiin luonnonvaroihin perustuva biotalous on myös metsäalalle tavattoman suuri mahdollisuus.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomesta löytyy merkittäviä mineraali- ja kiviainesvarantoja. Mineraaliperäisten luonnonvarojen merkitys on suuri. Mineraalien hyödyntäminen on välttämätöntä monelle kansantalouden kannalta keskeiselle toimialalle. Suomessa metallimalmeina louhitaan muun muassa kuparia, sinkkiä, kromia ja nikkeliä. Näiden malmien louhinta on välttämätön perusta metalliteollisuuden tuotteille. Kiviaineksen saatavuus puolestaan on elinehto rakennetulle ympäristölle. Jos kiviainesta ei ole saatavilla, pysähtyy rakentaminen ja rakenteiden korjaus.

Kaivostoiminta on luonut pohjan suomalaiselle metallinjalostus- ja konepajateollisuudelle. Meillä on Suomessa kansainvälisessä katsannossa johtavaa mineraalialan osaamista ja laitevalmistusta. Mineraalialan teknologisen johtajuuden ylläpitäminen edellyttää kaivannaistoiminnan toimintaedellytysten kehittämistä. Kaivostoiminnan kasvu voidaan turvata pitkällä aikavälillä etsimällä aktiivisesti uusia malmiesiintymiä. Kaivosteollisuus poikkeaa muusta teol-lisuudesta siinä, että kaivosten perustamispaikan määräävät geologiset tekijät. Kaivos perustetaan siihen paikkaan, jossa malmiesiintymä sijaitsee, joten kaivostoimintaa ei voida siirtää halvemman kustannustason maihin. Tämä on tietysti mineraalirikkaan Suomen kannalta suuri vahvuus.

Mineraalien kysyntä on voimakkaasti kasvanut, ja kaivostoimintamme arvioidaan moninkertaistuvan tällä vuosikymmenellä. Mineraali- ja kiviaineksen saatavuus on turvattava pitkällä aikavälillä, jotta teollisuus saa välttämätöntä raaka-ainetta liiketoimintansa ylläpitämiseen.

Arvoisa puhemies! Suomen bioenergiavarannot ovat monipuoliset ja runsaat. Bioenergian käyttö ei kuitenkaan ole lisääntynyt EU:n ilmastotavoitteiden mukaisesti. Metsäteollisuuden kapasiteetin voimakas supistuminen on johtanut suomalaisen uusiutuvan energian osuuden pienentymiseen, sillä metsäteollisuus tuottaa toimintansa yhteydessä Suomen uusiutuvasta energiasta noin 70 prosenttia. Metsäteollisuuden olisi nyt saatava rakennemuutoksesta selviytyäkseen uusia tuotteita perinteisten rinnalle. Puukuidulle on uusia käyttömahdollisuuksia esimerkiksi uudenlaisissa pakkausmateriaaleissa.

Uusiutuvan energian suurimmat lisäysmahdollisuudet perustuvat puupolttoaineisiin. Puu on uusiutuvana luonnonvarana fossiilisiin tuontipolttoaineisiin verrattuna ylivoimaisesti parempi vaihtoehto, kunhan samalla pidetään huoli metsävarojen kasvusta. Metsätalouden kestävyyden kannalta puun energiakäyttöä on mahdollista lisätä tuntuvasti nykytilanteeseen verrattuna, sillä metsien käyttömahdollisuuksia jää vuosittain runsaasti hyödyntämättä. Suomen metsät kasvavat joka vuosi yli 100 miljoonaa kuutiometriä, josta voidaan kestävästi hyödyntää lähes 75 miljoonaa kuutiota. Toteutuneet hakkuut ovat jääneet viime vuosina 50 miljoonaan kuutiometriin tai tätäkin alemmas. Puuta riittää näin ollen sekä energiaksi että metsäteollisuuden tarpeisiin.

Metsävarojen riittävyydestä ei siis tarvitse huolestua. Huolenaiheena on enemmänkin puumarkkinoiden toimivuus. Katse olisikin käännettävä puumarkkinoiden suuntaan. Noin 80 prosenttia kotimaisesta puuraaka-aineesta ostetaan yksityismetsistä. Tämä merkitsee sitä, että kotimaan puumarkkinat perustuvat aktiivisen yksityismetsätalouden harjoittamiseen. Puumarkkinoiden toimivuuden turvaaminen edellyttää metsänomistajien aktiivisuuden lisäksi sellaista metsäpolitiikkaa, joka edistää puun markkinoille tuloa.

Puun käyttöä voidaan lisätä myös rakentamisessa. Puurakentamisen kasvu lisää myös työpaikkoja ympäri Suomea, sillä sahat ja puuteollisuuden tehtaat sijaitsevat eri puolilla Suomea raaka-aineensa lähellä. Runsaiden metsävarojemme ja kehittyneen rakennusteknologiamme avulla puurakentaminen on mahdollista tuotteistaa vientimarkkinoille. Tilastojen mukaan puun osuus rakentamisesta on Euroopassa maasta riippuen vain 4—9 prosenttia, kun Suomessa puun markkinaosuus on lähes 40 prosenttia. Puutuotealan vientimahdollisuudet olisi nyt tarpeen kartoittaa tarkasti.

Puun ohella myös muiden biomassojen hyödyntämistä tulisi lisätä. Peltojen ja orgaanisten jätteiden biomassapotentiaali (Puhemies: 5 minuuttia!) tulisi ottaa tehokkaammin hyötykäyttöön. Suomessa on merkittävä määrä sellaista peltopinta-alaa, jota ei ainakaan juuri nyt tarvita elintarvike- ja rehuhuollon tarpeisiin. Tämä yli jäävä peltoala voitaisiin valjastaa energiantuotantoon. Myös biohajoavia jätteitä tulisi nykyistä enemmän hyödyntää energiaksi. Tehokkaimmin se käy biokaasuteknologian avulla. Biomassapotentiaalia siis riittää. Se on vain osattava ottaa käyttöön.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomihan on EU:n maaseutumaisin maa. Meidän Savonkin pinta-alasta suurin osa on maaseutua, ja hyvä niin. Se on meidän vahvuus, ja siitä pitäisi osata ammentaa, olkoot sitten tulonlähteenä ne metsävarat tai kaivannaisteollisuus tai luonnonkauneus, rauhallisuus mökkeilijöille tai ne sadat kesätapahtumat tai vaikkapa se järviluonto, sen tuotteistaminen.

Tällä vuosikymmenellä monet kehittymisen ja innovoinnin sekä työllistymisen mahdollisuudet pohjautuvat uusiutuviin luonnonvaroihin joillakin tavoin, kuten selontekokin osoittaa, joko suoraan tai sitten vaikkapa teknologian viennin kautta. Elintarvikkeiden jatkojalostus, energia, matkailuyrittäjyys, palvelu- ja hoivayrittäjyys ovat tulevaisuuden maaseutuyrittäjyyttä. Yksi mielenkiintoinen tilastotieto on se, että Etelä-Savossa omien luonnonvarojemme osuus luonnonvarojen kokonaiskäytöstä on aikamoisen korkea: 61 prosenttia.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä luonnonvaraselonteko tänne saatiin ja sitä asiallisesti monessa valiokunnassa on käsitelty. Tuosta mietinnöstä joitakin kommentteja, joita nousi esiin.

Valiokunnan pohdinnoista Kiinan omistuksessa olevista raaka-aineista ja niiden osuudesta tiettyjen kaivannaisten osalta, mineraalien osalta, olisi mielenkiintoista kuulla vähän lisääkin, jos valiokunnan jäsenistä joku haluaa vähän asiaa vielä avata.

Toinen mielenkiintoinen herättäjä oli tarve lisätä energia- ja materiaalitehokkuutta, suljettujen kiertojen järjestelmiä sekä tutkimus- ja kehitystyötä. Valiokuntahan korostaa materiaali- ja energiatehokkuusohjelman käynnistämistä.

Vesialasta, johon ed. Kalmarikin viittasi, on mietinnössä myös useammassakin kohdassa, ja mielenkiintoista pohdintaa on muun muassa vesialan maailmanmarkkinasta, joka on nyt jo yli 300 miljardia euroa, kasvaa koko ajan. Kuinka nuo omistussuhteet ja käyttöoikeudet tulevaisuudessa ratkaistaan esimerkiksi tämän osalta, siinäpä tulevillekin eduskunnille pohdittavaa.

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuuden murroksesta huolimatta hyvin hoidettu metsä on edelleen myös sijoituskohde, ja on selvää, että puumarkkinoiden toimintaa pitää pyrkiä edelleen kehittämään. Samaten Kemera-varojen taso on saatava oikeaksi, ettei vuosittaista siirtorumbaa tarvita.

Metsäteollisuuden osuus Suomen viennistä on yhä viidenneksen luokkaa. Puutuoteteollisuus ja puurakentaminen ovat olleet yksi puhutuimpia teemoja tässä murroksessa. T&k&i-toimintaa tarvitaan kiihkeästi lisää, jotta yritystoiminta saataisiin vauhtiin. Metsäteollisuuden t&k-panostukset olivat pitkään pienempiä kuin teollisuuden keskimääräisluvut.

Uusia kasvun lähteitä tarvitaan nykyisten rinnalle. Uusiutuva energia ja biopolttoaineet ovat yksi lähiajan kasvun kohde, kiitos myös tämän hallituskauden päätösten. Uusiutuvat puukuidut tai sellukuidun nanokuitutuotteet luovat myös mahdollisuuksia. Palveluinnovaatioita myös näihin liittyen on mahdollista tuotteistaa. Designia ei pidä myöskään unohtaa.

Valiokunta pohti myös yleisesti ottaen jalostusarvon nostamista näissä meidän luonnonvaroissamme. Se on varmasti tarpeen kaikilla eri sektoreilla.

Valiokunta nosti esiin myös levien hyödyntämisen. Tästä mielenkiinnolla odottaisin kommenttia, onko aikataulutuksesta jotakin arviota. Esimerkiksi työ- ja elinkeinojaostossa, kun kuulimme joitakin asiantuntijoita, he puhuivat, että vaikkapa biokaasun teko jäteveden orgaanisista aineksista on yksi vaihtoehto tulevaisuudessa, mutta kommentoivat samalla, että se ei tule Suomessa olemaan todennäköisesti vaihtoehto.

Toisaalta esimerkiksi itse noin 12 vuotta sitten vaalikampanjaa käydessäni nostin esiin pyrolyysiöljyn mahdollisuudet. Nyt näyttää siltä, että siinä on omia ongelmiansa ja sen takia ollaan enemmänkin menossa kohti aktiivihiiltä, kaasutusta, tisleitä jne. tällä puolella. Ei ole hirveän nopeasti liikkeelle päästy loppujen lopuksi siinäkään; joskus tämä kehitys on melkoisen hidasta, vaikka sitä tehtäisiinkin.

Sitten vielä yksi kommentti noista innovaatioista. Valiokunta toteaa, että innovaatiot eivät noudata sektorirajoja vaan syntyvät rajapinnoilla. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa se, että innovaatiot syntyvät kuitenkin pääosin yrityksissä ja vain noin 4 prosenttia niistä syntyy yritysten ulkopuolella, vaikkapa tutkimuslaitoksissa tai yliopistoissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ministeri Pekkarinen on iltapuhteilla täällä koko ajan, kun tätä valtioneuvoston luonnonvaraselontekoa käsitellään.

Ihan lyhyitä huomioita.

Ed. Hoskonen kävi puhumassa turpeenkäytön puolesta. Viittaisin ympäristövaliokunnan lausuntoon ja siteeraan: "Soiden ja turvemaiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä tulee vähentää, hiilivarastoja säilyttää ja hiilinieluja lisätä ja luonnontilaiset, arvokkaat suot suojella." Tässähän on niin, että varsin monet ojitetut suot ovat hiljalleen palautuneet lähelle luonnontilaa ja tämä kehitys toimii ikään kuin omin neuvoin. Sitä voidaan myös edistää, ja se olisi tärkeätä. Aina kun avataan suo niin, että aletaan sitä ojittaa, se aiheuttaa metaanipäästöjä ja sillä tavalla kasvihuoneilmiö omalta pieneltä, pieneltä osaltaan vahvistuu.

Ed. Johanna Karimäki kävi pitämässä hyvän puheenvuoron jo jokin aika sitten. Hän mainitsi puheenvuorossaan porsaanreiän, joka oli tullut asiantuntijakuulemisessa esille. Sama asiantuntijakuuleminen oli myös ympäristövaliokunnassa, se oli Suomen luonnonsuojeluliiton lausunnossa, ja asiaan viitataan tässä valtioneuvoston selonteossa 11 sivulla 45 olevassa liitteessä. Täällä todetaan, ja siteeraan sitä pöytäkirjaan: "Laaditaan toteuttamisohjelma jo rakennettujen vesistöjen vesivoiman tuotannon lisäämiseksi, ottaen huomioon vesienhoidon ja uusiutuvan energian lisäämistarpeet. Otetaan huomioon tuotannon lisäämisen vaikutukset tulvariskien hallintaan, kalatalouteen ja vesistöjen ekologiseen tilaan."

Tämä aiheutti meilläkin ympäristövaliokunnassa vähän mietintää, tuodaanko tässä Vuotosta (Ed. Pulliainen: Vuotaa selvästi!) ja mikä tässä on taustalla. Kyllä sitten kuitenkin tuohon valiokunnan lausuntoon liitettiin kohta, jossa ei mainita erikseen — esitin kyllä että mainittaisiin, mutta ei mennyt läpi — Vuotosta taikka esimerkiksi Kollajaa, ettei näitä tarkoiteta. En tiedä, mitä arvoisa ministeri on tarkoittanut, kun on hyväksynyt tämän valtioneuvoston selonteon, mutta kuitenkin ympäristövaliokunta lausuu ympäristöekologiset reunaehdot tälle hankkeelle.

Sitten toinen asia on se, että vesilaki on käsittelyssä ympäristövaliokunnassa ja sen yhteydessä on nyt sitten tarkoitus katsoa, mitä vesilaki sanoo esimerkiksi Vuotos-hankkeen suhteen, tämä uusi vesilakiesitys. Joka tapauksessa tämä ei saa olla eikä voi olla ainakaan ympäristövaliokunnan näkökulmasta niin — siitä kaikki olivat yksimielisiä — eikä se tarkoita eikä voi tarkoittaa sitä, että rakentamattomia vesistöjä rakennettaisiin. Ja niin sanottujen rakennettujen vesistöjen osalta se ei voi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luonnonjokia jotenkin jaettaisiin rakentamattomaan osaan ja rakennettuun osaan. Mutta samalla sanotaan, että itse Kemijoki olisi rakennettu ja siellä voidaan sitten tehdä näitä hankkeita esimerkiksi Vuotos-tyyppisesti, mihinkä tuo "tulvariski"-sana kyllä viittaa.

Sitten lopuksi tuohon bulkkitalouteen, joka tuli täällä kyllä jo hyvin esille ja josta on puhuttu aikaisemminkin. Siis se, että avataan kaivoksia ja tuotetaan ydinvoimaa, viedään ydinsähköä, ollaan tällainen bulkkimaa, myydään isänmaata, mineraaleja kansainvälisten kaivosyhtiöiden laskuun ja samalla ollaan tällainen ydinvoimasähkön viejä ja ydinjätteiden varastoija, on todella synkkä tulevaisuudennäkymä.

Aivan lopuksi se, että kestämättömän kehityksen päivämäärä alkaa olla Suomen osalta, siis Suomen osalta, jo huhtikuussa. Tämä tarkoittaa sitä päivämäärää, johonka mennessä on käytetty sen vuoden planeetan kantokyky ja uusiutumiskyky ja jonka jälkeen, huhtikuusta vuoden loppuun, eletään velaksi.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston luonnonvaraselonteko on varmahan tosi tärkiä sen suhteen, jos ajatellahan, että maailman väestö lisääntyy huimaa vauhtia. Sitei tierä, kun nämä maat vapautuu, tulooko niitä entistä sikiämmäs tahris tulevaisuures, mutta voi olla, että 2050—2060 meitä voi olla täällä — tai kuka täällä maan päällä silloin tallustelooki — jo 10 miljaarttia. Jos ajatellahan, jotta maailmassa tarvittoo ihmiset ja eläämet, ennen kaikkea ihmiset, elääksensä ruokaa, ja jos vielä mietitähän sitä, että saattaa olla, jotta elintaso nousoo myös näis kehitysmaissa, niin siellä ruvetahan syömähän entistä länsimaisemmin tai kuitenkin käyttämähän ruokavarojaki enemmän, ja se tarkoottaa sitä, että ruoka tuloo jatkos olemahan varmahan puuttees eli se tuloo oloon niin sanotusti hintansa fäärtti. Eli Suomeskin, vaikka me ollaan tällainen pohjoonen kaukainen maa leveysasteeltamme, niin meiränkin kaikki maat pitää ja kannattaa olla tarkasti ruuan kasvatukses.

Suomihan on pinta-alaltaan tosi iso maa, ja meillähän loppujen lopuksi on varmahan mineraalivaroja tuolla meirän maassa, maaperässä, kallioperässä, ja sieltä saattaa nykyisellä tulevaisuuren teknolokialla löytää niin sanotusti uusia mineraaleja, uusia materiaaleja. Myös maan päältä löytyy. Puu kasvaa entistä nopiammin. Eli mun mielestä on hirmu tärkiää, jotta me yhteisymmärrykses sitourutahan siihen, että tutkitahan ennen kaikkea meirän maaperä, mitä se sisältää, ja että ne tutkijat ovat kotimaisia, jottei nämä luonnonvarojen varat, jokka saattaa olla huimat, valu ulukomaille. Eli toisin sanoen koko Suomen luonnonvarat kannattaa myös maassa tutkia ja laittaa niin sanotusti kestävästi hyötykäyttöön.

Täs tuli ed. Komin puhees esille myös, jotta kannattaa näitä järviä ja vesistöjä hyöryntää. Eli meilläki pitää olla ihmisillä myös sellaasta niin sanottua luppoajan viihrettä eli kesämökkitoimintaa, ja siinäkin tarvitahan kestävää kehitystä, mutta meillä Kurikas esimerkiksi ei ole yhtäkään järviä. Meillä on tekoaltahia. Toisin sanoen meillä ei oo yhtäkään sellaasta ulkopuolista veronmaksajaa, joka jättääs meille Kurikkahan ylimäärääsiä euroja, mutta kurikkalaisilla on mökkejä muualla päin huru mykke.

Eli mitä luonnonvaroja me hyörynnetähän siellä Pohojanmaalla ja ennen kaikkea Kurikassa? Mä tuun ny siihen tärkiään asiahan eli pyyrän vähän anteeksi, jotta käytän sanaa "suo". Meirän pitää soita käyttää hyöryksi tulevaisuures entistä enemmän. Kun teknolokia kehittyy, niin se voi olla, jotta soitten tulevaisuuren käyttö lisääntyy. Se voi olla yksi meirän kultavaranto. Ei tartte mennä ku isoohin maihin, Saksaan ja Ranskaan. Jos ne omistaas tällaaset luonnonvarat soiren muorossa, niin mä väitän, että suokki olis enemmän hyötykäytössä ku tänä päivänä.

Tästä me kaikki ollahan huolissaan, koska Suomen vihreä kulta on metsät, ja jos ei se metsäteollisuus kohta rupia kunnolla elpymähän täällä, meil ei oo puunkäyttäjiä ja meirän mettät ränsistyy. Kun ei me kaikkia puita voira käyttää niin sanotusti bioenerkian muorossa eikä kannatakaan käyttää, niin millä me piretähän meirän metsät jatkossa niin sanotus tuottavas kunnos? Siin onkin hyvä kysymys, ja me suomalaaset pakatahan olla tällaasia, että me vähätellähän toisten ajatuksia ja huomatahan, jotta moomma puronnu pikkuhiljaa kärryiltä. Eli ei olla kateellisia vaan yhteen hiilehen ja kestävässä kehitysmuorossa hyörynnetähän suomalainen luonnonvara, niin maan alla ku maan päällä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En nyt provosoidu ystäväni ed. Miedon äskeisen puheenvuoron johdosta. Kiinnitän huomiota, eräällä tavalla jatkoksi sille, mitä ensimmäisen viisiminuuttisen aikana tuli sanottua, muutamaan näkökohtaan.

Koko tämänkertaisen sanomani ydin on siinä, että luonnonvarojen käyttö on maankäytöllinen kysymys. Se on täydellisesti sitä. Jos otetaan oikein hyvä esimerkki jatkoksi siitä, mitä totesin näiden kaivannaisten käytöstä: Täällä monet edustajat ovat viitanneet Talvivaaran kaivokseen. Sen alla on jo nyt, tuotannon aivan ensi vaiheessa, 60 neliökilometriä Suomen pinta-alasta. Se tarkoittaa, arvoisa puhemies, sitä, että se 60 neliökilometriä on pois kaikesta tulevasta käytöstä. Ei se ole pohja millekään käytölle. Se joudutaan kapseloimaan sinne niin, että siitä ei tule kestäviä ympäristöongelmia, aivan täsmällisen samalla tavalla erikoisesti kaikissa niissä tapauksissa, joissa mineraalien hyödyntämisessä niin sanotun sivukiven osuus on valtavan suuri, eli samalla kun tehdään monttu, tehdään sivukivivuori ja peitetään laajoja alueita, ja ne kaikki ovat pois muusta käytöstä.

Jos sitten ajatellaan peltomaan käyttöä: Meillä on tällä hetkellä käytössä 2,3 miljoonaa peltohehtaaria, joista 1,5 miljoonaa hehtaaria riittää elintarvikeomavaraisuuden ylläpitämiseen. 500 000 hehtaaria on hevostalousajan kaurapeltoja ja heinäpeltoja, ja sitten 300 000 hehtaaria on uudisraiviota, joka silloin kovan buumin aikana saatiin raivattua talteen. Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että tämä on hyvin rajallinen määräala. Ja kun hyvin lennokkaasti puhutaan siitä, mitä kaikkea me tehtäisiin, kun me tulemme isoiksi, oikein isoiksi ja vauraiksi, niin hehtaarit tulevat hyvin pian vastaan. Ja ne tulevat hyvin mielenkiintoisella tavalla vastaan: Ei tarvittu mitään muuta kuin Pohjois-Afrikan meneillään oleva kriisi. Se on nostanut nyt raakaöljyn tynnyrihinnan yli 120 US-dollarin. Siis eihän siitä ole kuin muutama viikko, kun oltiin alle 100 US-dollarin hintatasolla, ja vähän sitä ennen oltiin 70:ssä, niin kuin ministeri kuiskasi tuossa selän takana. Siis toisin sanoen hinta on kohta kaksinkertaistunut — no, nyt Saudi-Arabia yrittää lisäpumppauksilla lieventää tilannetta — ja se kuvaa sitä haavoittuvuutta, joka näillä asioilla on.

Jos otetaan vielä sitten tämä Pohjois-Afrikka, joka on sopiva meille tämmöisenä havainnollistamisalueena: Jo 35 vuotta sitten yliopistoluennoissani erikoisalue oli Saharan laajentuminen reunoiltaan 5—7 kilometriä vuodessa. Televisio kertoi tuolla juuri äsken, että nyt Sahara on tullut sinne Välimeren rantaan. Libyankin kohdalla ne kaupungit ja asutustaajamat ovat aivan merenrannassa, koska siitä alkaa sen jälkeen Saharan aavikko. Ja siis toisin sanoen maankäytöllisesti se aavikko on käyttökelvotonta aluetta nykyisellään, ja elintaso on ollut kokonaan siitä Libyan alustassa olevasta raakaöljystä kiinni. Aivan samalla tavalla meidän maataloutemme on kiinni, aivan samalla tavalla meidän metsätaloutemme on kiinni, ja siis koko tämä järjestelmä, josta me niin hienosti täällä älykkäinä puhumme, on tällä hetkellä fossiilisesta energiasta kiinni. Siihen katsoen lennokkuudesta voisi ottaa 58 prosenttia pois. (Eduskunnasta: Enemmän!)

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta on laajasti keskusteltu, ja hirveän hyviä puheenvuoroja on ollut, mutta olisin nostanut esiin vielä tämän Metso-ohjelman, mikä on ohjelma Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Lähinnä nyt sitten siitä rahoituksesta ja jatkosta eli siitä, että Metso-ohjelma päättyy vuonna 2016: Olisi hirveän hyvä asia, jos ohjelmakaudella olisi valtion mailla suojeltavia metsiä laajoina yhtenäisinä kokonaisuuksina. Tämä on hirveän pieni alue nyt, mitä tähän Metso-ohjelmaan on saatu, ja sitä pystyisi tavallaan laajentamaan, jos myös valtion maita saataisiin tämän metsäohjelman piiriin, ja samalla pystyttäisiin turvaamaan vanhojen metsien säilyminen täällä Etelä-Suomessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tosiaan, kysymys on maankäytöstä, ja ympäristövaliokunta teki lausuntoon ikään kuin ponsityyppisesti erityisen asiakohdan, jonka se toivoi talousvaliokunnan esittävän mietinnössään. Luen tämän kohdan. Ympäristövaliokunta esittää, että talousvaliokunta puolestaan esittää mietinnössään, että "maankäytön suunnittelujärjestelmän kehittäminen ilmasto-, energia- ja luonnonvarapolitiikan kokonaisuutta tukevaksi tulee käynnistää mahdollisimman pian". Eli nimenomaan tätä maankäytön konkretiaa ed. Pulliainen hyvin kuvasi.

Mutta yhden asian halusin vielä sanoa, ja se on se, että tämän lausunnon käsittelyn yhteydessä ensimmäistä kertaa ympäristövaliokunnassa tuotiin ilmastolaki selkeästi valiokunnan toimesta esille. Eli todetaan se, että myöskin ilmastolain tarkastelu saattaa tulla ajankohtaiseksi, kun erilaisia strategioita tarkastellaan ja tahdotaan todella päätöksenteossa taata se, että Suomi saavuttaa ilmastotavoitteet, jotka ovat myös ilmastotieteen mukaisia. Tämä on valiokunnan lausunnon kohdan "Tietopohjan vahvistaminen ja hyödyntäminen" alla.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia antoisasta kolmituntisesta. Kolme tuntia tätä keskustelua tässä on käyty. Vielä kuitenkin muutama kommentti täällä käytettyjen puheenvuorojen johdosta.

Jos minä lähden tästä lupabyrokratiasta liikkeelle. Se on asia, johonka minusta valiokunta kiinnitti todellakin ansiokkaasti huomiota. Minä tulkitsen — en nyt ole ihan varma, tulkitsenko oikein, mutta olen tulkinnut asiaa sillä tavalla — että valiokunta on huolissaan sekä siitä normistosta, joka säätelee tällä hetkellä erilaisten lupien käsittelyä, että myöskin varmasti niistä resursseista, joita eri lupaviranomaisissa on, ehkä nyt sitten niitten riittämättömyydestä. Haluan kuitata molemmat näistä näkökohdista. Molemmissa pitää varmasti toimia, huolehtia siitä, että hallinnolla on riittävät voimavarat siinä, mikä koskee erilaisia lupia, mutta tässä erilaisessa säädöstössä on kyllä myöskin sellaista byrokratiaa, joka vaatii selvittämistä ja yksinkertaistamista, ilman että mitään niitä äsken mainitsemiani hyviä — demokratia-, kansanvaltahyvää tai ympäristöhyvää — niissä selvityksissä ja perkauksissa sinänsä menetetään.

Edelleen täällä tuli ed. Tiusasen puheenvuorossa esille kysymys siitä, mitä sillä tarkoitetaan, kun tätä vesirakentamista aiotaan nyt kuitenkin sitten hallitun järjestelyn puitteissa — kutsun sitä hallituksi järjestelyksi — edistää. Sitä, että Suomessa tehdyn selvityksen mukaan jo, oliko se, vuonna 2006 teetin tällaisen selvityksen, jossa asiantuntijat arvioivat, paljonko on rakennetuissa vesistöissä sellaista rakentamispotentiaalia, joka olisi suotavaa ottaa käyttöön. Siinä päädyttiin noin 200 megawattiin tehoissa. Ja kun se on sitä säätövoimaa, sitä arvokkainta ja puhtainta mahdollista sähköä, niin kyllä todellakin sen käyttöönotto hallitusti on perusteltua ja paikallaan. Ei tässä minun mielestäni muuta tarkoiteta.

Mutta siinä viitataan kyllä myöskin tähän tulvakysymykseen. Jollakin tavalla näiden tulvivien vesistöjen tulvakysymys on hoidettava. Jos se sitten olisi hoidettavissa tavalla, joka samalla tuo lisää vettä energiatarpeisiin, onko se niin hirveän huono asia? Se, että esimerkiksi Kemijärvi ja Rovaniemi täyttyvät tulvavedellä — kun tulvia taatusti tulevaisuudessa tulee, siitä pitää ilmastonmuutos huolen — ei se voi olla hyväksyttävää. Ja ne suunnitelmat, mitä siellä nyt on tehty, lähtevät siitä, että tämä, niin kuin lakikin itse asiassa velvoittaa ja eurooppalainen normistokin siihen on taustalla olemassa, pitää jollakin tavalla ratkaista. Jos se ratkaisu suo mahdollisuudet energian lisätuotantoon, mielestäni se on ihan hyvä asia.

Puurakentamisesta täällä jo pitkään puhuttiinkin aikaisemmassa vaiheessa. Palaan nyt vielä siihen ehkä sen verran kuitenkin, että todellakin tarvitaan monia toimia puurakentamisenkin edistämiseksi. Siinä tänään julkistetussa paperissa, valtioneuvoston kannanotossa, oli kansainväliseen yhteisöön vaikuttaminen niin, että puun ikään kuin ilmasto-ominaisuudet huomioitaisiin vielä painokkaammin kuin ne tällä hetkellä huomioidaan. Tällä hetkellä huomioidaan puun kannalta puun kanssa kilpailevien rakennusmateriaalien päästörasite tai ilmastorasite mutta ei anneta puulle suoraan mitään erityistä privilegiota ihan sillänsä, että se on juuri puuta. Olisiko mahdollista saada tämä aikaiseksi? Monet eurooppalaiset maat sitä synkästi ja aika vahvasti vastustavat, kun ne katsovat, että se etu syntyy puulle jo kertaalleen siitä, että näitä muita raaka-aineita rasitetaan. Mutta mielestäni tällä puun periaatteellisella ikään kuin erityisoikeutuksella on kyllä jo sijansa ja tilansa. Aika näyttää, miten eurooppalaisissa ympyröissä siinä asiassa voidaan edetä.

Sitten täällä on paljon keskusteltu siitä, mitä tämä kaivannaisteollisuus oikein on: onko se sen raaka-aineen maasta kaivamista ja kaikkien rikkauksien muualle viemistä. Minä kerron teille esimerkin, minkä minulle kävivät laskennallisesti esittämässä Kittilän kunnan edustajat. Me ymmärrämme, että Kittilä on matkailun merkittävä paikkakunta, jonka veroista ei ole Suomessa kovin monta toista ja joka saa kunnan tuloista ihan merkittävän osan nimenomaan matkailuelinkeinosta. Kittilän kunnan edustajat vierailivat luonani, ja he kertoivat, että siitä kaivannaistoiminnasta, mikä heillä tällä hetkellä on, kun Suurikuusikko, Euroopan suurin uusi kultakaivos, on siellä lähtenyt liikkeelle, tulee kuntaan jo kutakuinkin yhtä paljon rahaa kuin se laajaksi ymmärretty matkailutoiminta kuntaan tuottaa. Minulla ei ole koskaan ollut tilaisuutta käydä sitä tarkistamassa, onko tämä ihan tarkkaan totta, mutta näin Kittilän kunnan edustajat kävivät minulle kertomassa. Ehkä se kuitenkin kertoo vähintäänkin suuntaviivan siitä, missä mennään.

Aivan viimeinen kommentti liittyy sitten ed. Lipposen täällä esittämään puheenvuoroon. Ed. Lipponen peräsi tavallaan sen kysymyksen perään, miksi tämä strategia ei pidä sisällä sitä, miten eri luonnonvaroista ihan oikein tehdään sitten niitä teollisuustuotteita. Mutta ed. Lipposelle, hän nyt ei ole enää paikalla, joudun vain toteamaan, että tämä ei ole teollisuuspoliittinen ohjelma eikä innovaatiopoliittinen ohjelma. Ne ohjelmat ovat erikseen.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä oli oikeastaan, ministeri Pekkarinen, oikein hyvä loppuyhteenveto, ja arvostan sitä ja luulen, että moni kollegoistakin yhtyy täällä siihen, että osallistuitte tähän keskusteluun koko tämän kolmetuntisen ajan. Se on tärkeä viesti myöskin ministerin sitoutumisesta tähän asiaan.

Pari kommenttia vaan. On tärkeää, että me näemme tässä luonnonvarapolitiikassa tämän ison kaaren: sekä globaalin ison kaaren, tämän vaikuttavuuden moniin eri elinkeinoihin, toimintakulttuureihin, niiden omaksumiseen, materiaalitietoisuuteen, että tavallaan sitten tämän ekologisen arvioinnin tulon myöskin kansallisiin ratkaisuihin, joissa meillä on myöskin tavattoman paljon vastattavaa tässä meidän mittavassa teollisessa rakenneuudistuksessa. Tästä tulen nyt, arvoisa ministeri, lyhyesti tähän puurakentamiseen vielä kerran tänään. Ranskassahan on asetettu puulle tietty suosituimmuusasema. Olisin vielä vähän haastanutkin teitä, arvoisa ministeri, siihen, voisimmeko mekin tällaisena puumaana miettiä sitä, että myös julkisessa rakentamisessa puulla olisi tietty suosituimmuusasema juuri kahdesta syystä. Se on selkeästi ilmastotavoitteiden kannalta edullisempi materiaali suhteessa muihin materiaaleihin, jotka tuottavat enemmän päästöjä. Toinen syy liittyy sitten tietysti tähän ongelmaan, että puusta ei ole tullut se materiaali, joka on koko rakentamisen rakenteissa. Meillä on hienoja esimerkkejä: Sibelius-taloa, Metlan pääkonttoria, Finnforestia ja puukaupunkia Oulussa, Porvoossa, siellä täällä. Mutta puusta ei ole tullut tavallaan semmoista varteenotettavaa kilpailukykyistä materiaalia tähän varsinaiseen, massiiviseen, suureen rakentamiseen myöskään Pääkaupunkiseudulla, jossa on tarvetta täydennysrakentamiseen, tiiviiseen rakentamisen, joihin se myöskin sopii.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että me tarvitsemme nyt todella 1990-luvun tapaan, jolloin oli tämä puun aika — Puu-Suomi-, Puu-Eurooppa-ohjelma — uuden tällaisen sateenvarjo-ohjelman, joka on koko 2010-luvun kestävä puun vuosikymmenohjelma, joka tukee sitten valtiovallan puolelta näitä hankkeita ja edesauttaa teollisuuden sitoutumista puurakentamiseen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ministeri Pekkariselle kommenttina sinänsä ihan hyvästä yhteenvetoartikkelista, jonka kuulimme juuri. Ensinnäkin se Suurikuusikon kulta tulee hyvään saumaan. Kullan hinta on noussut puolella vuoden aikana, aivan totta, mutta se on pois sieltä. Se on nyt sitten kultavarantona niillä raharikkailla, ja se on siltä alueelta pois ja pois Suomesta, viety viimeistä nokaretta myöten.

Sitten toisekseen, kun teidän selonteossanne, siis ministeriön selonteossa, puhutaan ekosysteemipalveluista, ekosysteemipalveluihin kuuluu vielä se, että se vapaan vesistön pieni osuus on jäljellä, ja sekin pitää arvottaa arvoon arvaamattomaan.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri otti esille, jos ei tulvasuojelua olisi tehty aikoinansa kunnolla, ehkä jatkossakin esimerkiksi Rovaniemi, Kemijärvi hukkuus sinne vetehen. Vaikka meillä kuinka laki velvoittaas, ettei saa näitä koskia valjastaa vesivoimalle, niin tietty tulvasuojelu rehellisesti jatkossakin sallitaas sillä lailla, että jos tuntuu siltä, että tämä on hyöryllistä, niin jos pikku puittees sieltä sitten voitas vaikka sähköäkin päästää, niin sekin olisi kansantalourellisesti ihan okei.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen totesi, että itse asiassa laki velvoittaa. Tämä liittyy tähän tulvasuojeluun. Laki ei kuitenkaan velvoita Vuotoksen rakentamiseen tai johonkin Vuotoksen rakentamisen kaltaiseen sovellutukseen, jota nimitetään vähän eri nimillä. Se on tärkeä näkökulma. Tulvasuojelu voidaan hoitaa muuten.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! Vielä yksi asia, josta ei ole puhuttu ja joka liittyy ratkaisevalla tavalla myöskin luonnonvarojen käytön markkinoihin. Se on se, että ne markkinat eivät toimi globaalisti tällä hetkellä muuten kuin korkeintaan epätyydyttävällä tavalla. Pelisäännöt ovat täysin epäselvät. Ne ovat epäreilut Euroopassa, ja varsinkin meillä Suomessa me haluamme, että luonnonvara-alan kauppaa käydään reiluin säännöin, kestävän talouden ja kestävän näkökulman pohjalta. Näin ei ole maailmanmarkkinoilla.

Ministeri Pekkarinen, onko teillä joku ajatus siitä, miten tätä reiluutta voitaisiin lisätä? Mitä Maailman kauppajärjestö tekee sen eteen, että se kestävyys, jota me täällä pidämme luonnonvarojen käytön osalta yhtenä merkittävimpänä kriteerinä, tulee sitten myöskin muualla maailmassa eteen? Eihän se voi olla niin, että se on sama kuin harmaassa taloudessa, että ne, jotka eivät toimi pelisääntöjen mukaan, voittavat pelin. Niin se on myöskin tämän luonnonvarojen alan kaupan ja markkinoiden osalta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Laukkasen kanssa puurakentamisesta paljon samaa mieltä, ja lisänä vielä ajattelin, että julkisessa rakentamisessa pitäisi kyllä pystyä puuta paljon paremmin hyödyntämään.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Leppä tarttui kyllä tosi tärkeään asiaan. Se on totta, että ihmisoikeuksia poljetaan näitten luonnonvarojen hankinnassa, kaivamisessa tai tuottamisessa eri puolilla maailmaa ja myöskin ympäristöä ja luontoa. Pelisääntöjen rakentaminen siinä Wto:n puitteissa on oikeastaan ainoa todellinen tällainen, ehkä myöskin Maailman ilmastopaneeli ja muut voivat jonkun verran auttaa mutta eivät määräänsä enempää. Tämä on haastava ja vaikea kysymys, ja tämähän liittyy siihen ed. Pulliaisen esille ottamaan asiaan. Kyllä me kuitenkin täällä tuotamme sekä ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kannalta että myöskin luonnon kestävyyden kannalta nämä asiat oikein. Ei todellakaan laki velvoita Vuotosta rakentamaan, mutta laki velvoittaa hoitamaan nämä tulva-alueet, se on selvä, ja se ei ole vain meidän laki, siinä on taustalla myöskin eurooppalainen normisto.

Mitä tulee vielä Suurikuusikkoon, totta kai, kun yhtiöt ovat laittaneet pitkän ajan panostukset Suurikuusikossa, nyt ne ottavat sen malmin sieltä, kullan sieltä ja vievät maailmalle ja hyödyntävät sen mutta tuottavat myöskin siihen sikäläiseen yhteisöön, yhdyskuntaan, rahaa äsken kertomallani tavalla. Mitä Talvivaaraan tulee, niin Talvivaara on muuten pinta-alaltaan todella iso — siinä, ed. Pulliainen, olitte oikeassa, todella iso — alue tämän kaivostoiminnan käytössä, ja se on sitten yksi kuudestuhannesosa Suomen pinta-alasta, joten jää pikkasen vielä muuhunkin kuitenkin, mutta ihan vakava huomio sinänsä, ihan totta.

Ihan viimeinen kommentti liittyy ed. Laukkasen ja ed. Laxellin puheenvuoroihin. Minä asetin metsästrategisen ohjelman yhteydessä tällaisen työryhmän, jonka tehtävä oli katsella, millä tavalla voitaisiin julkisia hankintoja ohjata niin, että siellä puu voisi tulla tämmöiseen prioriteettiin. Hyvä esitys, ja sitä esitystä ollaan parhaillaan nyt ottamassa käytäntöön. Kuinka ja minkä mittaisesti se saadaan käyttöön otetuksi, en uskalla siitä sanoa vielä enempää.

Keskustelu päättyi.

​​​​