2) Valtioneuvoston luonnonvaraselonteko eduskunnalle: Älykäs
ja vastuullinen luonnonvaratalous
Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olemme tekemisissä erittäin mielenkiintoisen
asian kanssa. Useinhan sanotaan, että Suomi on köyhä ja
siksi jää. Mutta tämä selvitys
osoittaa sitä, että Suomi ei ole mitenkään
köyhä eikä Suomi ole jäämässä köyhäksi vaan
että me olemme Euroopan unioninkin selvitysten perusteella
Ruotsin ohella Euroopan unionin jäsenmaista näitä malmirikkaimpia,
mineraalirikkaimpia valtiota. Kysymys on nyt sitten siitä,
onko meillä malttia vaurastua, kuten presidentti Kekkonen
yhdessä kirjassaan kysyi.
Valtioneuvostohan tämän selonteon teki lyhyessä aikataulussa,
mutta kaikkien muiden elinkeinoministeriön viime tipassa
antamien esitysten ohella — kaivoslaki tai monet muut,
kilpailulainsäädäntö — meille
ei jäänyt niinkään paljon aikaa
tähän perehtyä kuin valtioneuvostolla
oli. Se innokkuus, mikä valiokunnassa oli, ei kaikilta osin
päässyt tässä lyhyessä aikataulussa
tulemaan sillä tavoin esille kuin olisi käytännössä ollut
toivottavaa, jotta tämä hyvä asia saisi
jatkoa.
Tämä on varmasti asia, joka yhdessä kaivoslainsäädännön
kanssa sietää myös sen, että hallitusohjelmassa
nämä tärkeät asiat täytyy
tuoda esille, jotta Suomen maaperästä kerättäviä rikkauksia
voitaisiin hyödyntää niin, että myös
suomalaiset ja suomalaiset yritykset ja ne, jotka maata yksityisesti
omistavat, tai valtio voisivat tästä saada oikeudenmukaisen
osansa.
Tässä mietinnön lopussa todetaan
se tärkeä asia, että tähän
liittyy juuri tämä omistaminen maan päällä ja
maassa ja sitten syvällä maan alla. Se ei koske
ainoastaan esimerkiksi kaivosteollisuutta vaan myös sitä,
jos Helsingissä metrolla tai vastaavissa kaivetaan, miten
asunto-osakeyhtiöitten valta ulottuu sitten tämän
kerrostalon alla oleviin alueisiin, jotka kuuluvat kauppakirjan mukaan
siihen kiinteistöön. Tätä valiokunta
tässä kahden ponnen toisessa ponnessa edellyttää selvitettävän.
Ja kun tämä aikataulu oli niin tiukka, niin
kuten tästä lopusta näkyy, talousvaliokunta
edellyttää ja toivoo, että myös
eduskunta edellyttää, että hallitus antaisi
talousvaliokunnalle 2012 mennessä selvityksen siitä,
mihin toimenpiteisiin on ryhdytty selonteossa linjatun luonnonvarapolitiikan
täytäntöön panemiseksi.
Tässä selonteossa tuodaan alussa ilmi se,
että tämä on onnistunut, ja se on tarpeellinen,
ja kuten jo sanoinkin, niin verrattuna esimerkiksi innovaatioselontekoon,
joka tänne annettiin — se oli erittäin
innotonta — nyt, aivan kuin olisi ollut innovaatioselonteko,
meillä oli innostavuutta aikaansaava selonteko näistä meidän
luonnonvaroista. Ja katsotaan Suomea nyt miltä kantilta
tahansa, on se sitten metsiä, on se Suomen järviä, vettä,
pohjavettä eli vesitaloutta tai se on sitten näitä mineraaleja,
niin Suomi kaikissa näissä mittaluokissa on merkittäviä valtioita
maailmassa. Ja kun siihen lisätään vielä se,
että me olemme pinta-alaltamme melkein yhtä suuri
kuin Saksa, vaikka meitä on vähän yli
5 miljoonaa, se on aikamoinen rikkaus, mikä meille on annettu
täällä hyödynnettäväksi.
Mutta kuinka onkaan sitten käytännössä tapahtunut?
Outokumpu yhdessä vaiheessa valtionyhtiönä omisti
kaivosteollisuudesta melkein kaiken, mutta eiköhän
sitten järkeilty niin, että se on nimenomaan sellainen,
joka pitää yksityistää. Ja tässä sitä sitten
ollaan. Täällä ovat toimijoina kansainväliset
yhtiöt. Ja se, mikä tulee olemaan suomalaisten
osuus, on se valtion omistamista tai yksityistä omistamista,
joka tapauksessa suomalaisten omistamista, on se sellainen iso haaste,
johon valiokunnassakin olisi tietysti toivottu, että ratkaisuja
olisi saatu aikaan jo nyt, mutta näin valitettavasti ei
ole.
Tässä valiokunnan mietinnössä todetaan,
että selonteko on saanut positiivisen vastaanoton paitsi
lausunnon antaneilta valiokunnilta myös talousvaliokunnan
kuulemilta asiantuntijoilta. Siinä on tuotu hyvin esille
yhtenäisen luonnonvarapolitiikan tarve ja hahmoteltu etenemispolku.
Vaikka tehdyt linjaukset ovat vielä suhteellisen yleisellä tasolla,
antavat ne riittävän pohjan jatkotyölle.
Selontekoa on pohjustettu useissa selvityksissä, joita
on valmistelemassa ollut suuri joukko eri toimialojen asiantuntijoita.
Tämä antaa hyvän pohjan tarvittavalle
laaja-alaiselle yhteistyölle.
Tässä yhteydessä haluan kiittää paitsi
talousvaliokuntaa myös maa- ja metsätalousvaliokuntaa
ja ympäristövaliokuntaa, jotka ansiokkaalla tavalla
ovat näissä lausunnoissa näitä asioita
vieneet eteenpäin, ja myös tulevaisuusvaliokuntaa, joka
on tehnyt tämänkin eduskunnan aikana mittavaa
työtä.
Tässä on selvästi havaittu se tosiasia,
johon erityisesti tulevaisuusvaliokunnassa olevat ja myös
talousvaliokunnassa jäseninä olevat valiokunnan
jäsenet kiinnittivät huomiota, eli se, että valtioneuvostossa
ei oikein tiedetty, että tulevaisuusvaliokunnassa on tehty
arvokasta työtä. Ja nyt kun on ministerikin tässä paikalla,
täytyy hänellekin todeta, että tällainen
epätietoisuus valtioneuvoston elinkeinoministeriön
virkamiesten ja eduskunnan välille on tässä muutaman
kilometrin etäisyydellä päässyt
syntymään, ei ole Nokian aikana vielä sellaista
tekniikkaa saatu aikaan, että tieto kulkisi eduskunnasta
valtioneuvostoon käytännössä,
teoriassa kyllä, mutta ei käytännössä.
Ja se varmasti täällä tulee muitten puhujien
osalta selvästi esille.
Tässä mietinnössä todetaan
muun muassa, että talousvaliokunta pitää tärkeänä,
että Suomi toimii aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla
edistäen luonnonvarojen kestävän käytön
tavoitetta. EU:n päätöksenteossa Suomella
on hyvät lähtökohdat ottaa johtava rooli
unionin luonnonvarapolitiikan jatkovalmistelussa. Aktiiviselle roolille
on tarvetta, sillä unionin sääntely luo
monelta osin ne raamit, joissa esimerkiksi materiaali- ja energiatehokkuutta,
kierrätystä ja tuotteiden uusiokäyttöä,
jätteet ja niiden sivutuotteet, voidaan tehostaa.
Tässä tuodaan esille täällä läsnä olevien
kannalta itsestään selviä asioita siitä,
että uusiutuva energia, erityisesti bio- ja vesienergia,
on merkittäviä luonnonvaroja Suomessa. Olemme
kehityksen kärjessä näitten hyödyntämisessä ja
teknologisessa osaamisessa, joka muun muassa Kemiran kauppojen yhteydessä tuli
esille, millä tavoin esimerkiksi Oulussa oleva laboratorio
tulevaisuudessa tulee pärjäämään.
Siinäkin tämä hallitus teki omat ratkaisunsa.
Arvio näistä rikkauksistamme puoltaa osaltaan
selonteossakin vahvasti esille nostettua tarvetta lisätä energia-
ja materiaalitehokkuutta, suljettujen kiertojen järjestelmiä sekä tutkimus- ja
kehitystyötä. Valiokunta pitää tärkeänä käynnistää kansallinen
materiaali- ja energiatehokkuusohjelma, jossa selvitetään
saavutettavissa oleva luonnonvarojen ja energiankäytön
tehostamispotentiaali, määritellään
selvityksen perusteella tavoitteet, kehitetään
seurantaa varten mittarit ja kartoitetaan tarve kustannustehokkaalle ohjauskeinolle.
Myös biotalous ja Suomen puuston vuosittainen kasvu, 100
miljoonaa kuutiometriä, ja puuston käyttö sillä tavoin,
että se on järkevää niin, että jätteet
poltetaan mutta runko ja muu tällainen materiaali käytetään
teknologisesti niin, että tämä hyöty
koko kansantalouden näkökulmasta on mahdollisimman
suuri.
Tässähän kokonaisuudessa, joka valiokunnan mietinnöstäkin
voidaan lukea, on pelko siitä, että Suomesta tulee
mustan Afrikan tavoin paikka, josta ulkomaiset yhtiöt käyvät
ottamassa niin sanotusti kerman päältä,
ja Suomen valtio veronmaksajien varoin tai kunta veronmaksajien
varoin antaa tälle mahdollisuudet tekemällä moottoritiet,
rautatiet ja muut hyvät palvelut ja sitten menee tietty
aika, kun kaikki mineraalit hyvin pitkälle on otettu. Sitten
katsotaan, miten Suomi ja suomalaiset ovat siitä päässeet
käytännössä hyötymään.
Niin kuin tuossa alussa totesin, se on täällä ehkä monessakin
kohtaa sanottu, miten on meillä sitten malttia myös
miettiä sitä, mitä esimerkiksi öljyvaltiot
tekevät, pitääkö kaikki öljy
ottaa. Siinähän Venäjä on esimerkki
siitä, että kaikki otetaan, mitä saadaan.
Taas esimerkiksi Arabivaltioista monissa, joista tunnen Kuwaitin,
ei lähdetä siitä, että kaikki
lähteet, joissa öljyä on, kaivetaan esiin,
vaan pitää jättää myös
tulevien sukupolvien varalle näitä rikkauksia.
Tässä mineraalitalouskohdassa todetaan se, että Suomella
on erinomaiset mahdollisuudet moninkertaistaa nykyiset louhintamäärät.
Työ- ja elinkeinoministeriö on arvioinut, että louhinnan
määrä kasvaa vuoden 2008 noin 4 miljoonasta
tonnista vuositasolla jopa 70 miljoonaan tonniin vuoteen 2020 mennessä.
Kallioperästämme löytyy useita metallimalmeja,
erityisesti kobolttia, kromia, kultaa, kuparia, litiumia, nikkeliä, palladiumia,
rautaa, sinkkiä, uraania ja vanadiinia, ja teollisuusmineraaleja,
erityisesti apatiittia, dolomiittia, ilmeniittiä, kalsiittia,
kaoliinia, kvartsia, maasälpää, magnesiittia,
talkkia ja wollastoniittia. Keskeisin kivilajeista on vuolukivi. Toisin
sanoen tässä on paljon sellaisia rikkauksia, joita
ei varmaankaan maakuntaliittojen kertomuksissa eikä muissakaan
ole sillä tavoin tullut esille kuin käytännössä olisi
pitänyt.
Tästä sinänsä laajasta selontekomietinnöstä on annettava
kiitosta valiokuntaneuvos Tuula Kulovedelle, joka jälleen
kerran on hyvin esimerkillisesti siitä lyhyehköstä keskustelusta,
jota valiokunnassa ajanpuutteen vuoksi päästiin
käymään, saanut laadittua sellaisen kertomuksen,
josta on varmasti tulevaisuudessa hyötyä.
Lopuksi nämä strategiset tavoitteet, joita
valiokunta on tässä kirjannut: Luonnonvaratalous ja
siihen yhdistyvä osaaminen ja palvelu muodostavat merkittävän
arvonlisän ja hyvinvoinnin lähteen. Toisena luonnonvaroja
hyödynnetään materiaali- ja energiatehokkaasti
pyrkien suljettuun kiertoon. Kolmantena Suomen huoltovarmuus turvataan
kriittisten luonnonvarojen osalta. Ja neljäntenä on
se, että Suomi arvostettuna kansainvälisenä osaajana
ja vaikuttajana on tehokas näissä luonnonvarakysymyksissä niin
Euroopan unionin tasolla kuin myöskin muulla kansainvälisellä tasolla.
Arvoisa puhemies! Tämä asia on erittäin
merkittävä, ja toivottavasti ensi eduskunnassa
uuden hallituksen toimesta tälle saadaan jatkoa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Todella ympäristövaliokunta
antoi tähän lausunnon, joka on kohtuullisen yksityiskohtainen
mielestäni. Siihen valiokunta paneutui hyvin. Siinä lausunnossa
myöskin nostettiin erityisesti talousvaliokunnan tiedoksi
se, että sen pitäisi käynnistää mahdollisimman
pian maankäytön suunnittelujärjestelmän
kehittäminen ilmasto-, energia- ja luonnonvarapolitiikan
kokonaisuutta tukevaksi osaksi.
Tätä itse lausuntoa käyn muutaman
minuutin ajan lävitse.
Ympäristövaliokunta lähti globaalista
näkökulmasta, kiinnitti huomiota Suomen suureen ekologiseen
jalanjälkeen, joka on myös eurooppalaisessa mitassa
melkoinen. Se merkitsee sitä, että yksi maapallo
ei suomalaisille riitä. Pitäisi olla vähintään
kaksi tai kolme, jos kaikki ihmiset tällä planeetalla
toimisivat niin kuin me. Myöskin Suomen aktiivinen toiminta
EU:ssa, EU:n luonnonvarapolitiikka vaikuttaa, ja YK:n luonnonvarapaneelissa
oli valiokunnan keskeinen painopiste. Sitä haluttiin korottaa.
Ilmastonmuutoksen yhdistäminen luonnonvarojen määrään,
laatuun ja alueelliseen jakautumiseen ja hyödynnettävyyteen
nähtiin tärkeänä, ja kaiken
kaikkiaan tämä luonnonvarastrategia, ilmastostrategia
ja biodiversiteettistrategia, jos strategioista puhumme, näiden
kolmen synergia, oli tärkeä asia. Se tulee monessa
kohdin lausuntoa esille.
Pohja tälle globaalille tilanteellehan lähtee
siitä, että maapallon väkiluku kasvaa
nopeammin kuin on ennakoitu, 9 000 miljoonaa maapallon asukasta
jo vuonna 2040, ja samalla primäärienergian määrä kasvaa
45 prosenttia vuoteen 2030, siis tietysti vielä huomattavasti
nopeammin. Näin ollen resurssien tehokkuutta pitäisi
lisätä. Tähän valiokunta on
kiinnittänyt huomiota.
Tätä on kehuttu, ja on syytä edelleenkin
jatkaa tämän valtioneuvoston selonteon 11 arvostamista,
ja sitä on kehuttu myös sen takia, että se
on nostanut nämä ekosysteemipalvelut vahvasti esille.
Valiokunta käsitteli näitä, analysoi
niitä, eritteli ja totesi samoin myöskin sen,
että tämä kokonaisuus on aika uusi asia
ja sen analysointi ja sen merkityksen oivaltaminen ovat edelleen vahvasti
kyllä kesken.
Mutta yhtä kaikki yksityiskohtana valiokunta halusi
painottaa, että se pitää biologista monimuotoisuutta
selonteon jaottelussa enemmänkin aineellisena kuin aineettomana
ekosysteemipalveluna. Tässä olimme kriittisiä tähän
strategian tekstiin nähden.
Hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtyminen on myöskin
ilmastostrategian näkökulmasta keskeistä,
ja silloin nämä resurssikysymykset ovat tärkeitä.
Resurssien mahdollisimman tehokas käyttö on tämä keskeinen
asia. Luonnonvarapolitiikka on saatava kokonaisvaltaiseksi, ja halusimme
tukea tätä ajatusta, että sitä tulisi
johtaa, ohjata luonnonvarapaneelin, joka ennakoisi näiden
luonnonvarojen käyttöä ja käytön
ympäristö- ja työllisyysvaikutuksia.
Tässä on edelleenkin tärkeätä se,
että kun EU:ssa on ilmastopaketin osana hyväksytty
ohjeellinen 20 prosentin tavoite energiatehokkuuden lisäämiseksi,
niin se pitäisi saada sitovaksi.
Arvoisa puhemies! Biodiversiteetistä todella on paljon
puhuttu yleensä, ja myöskin tässä valiokunnan
lausunnossa maaperän hiilivarastoihin kiinnitettiin erityistä huomiota,
hiilinieluasiaan, joka on hyvin ajankohtainen, ja valiokunta todellakin
kiinnittää tähän erityistä huomiota, kun
bioenergian käyttöä lisätään.
Myöskin on sellainen yksityiskohta kuin kannot, maaperän
metsien kannot, niiden käyttö — on hyvä huomata,
että sillä on ympäristövaikutuksia
ja sillä on sama merkitys kuin jos poltettaisiin öljyä,
jos poltetaan kantoja.
Marjo Matikainen-Kallström /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan aluksi kiittää kollegoitani talousvaliokunnassa
ja myöskin tulevaisuusvaliokunnassa, jossa sain olla myöskin
tätä asiaa käsittelemässä,
mutta erityisesti neuvosta, joka myös tällä lyhyellä aikataululla
ja lyhyellä varoitusajalla väänsi meidän
hyvistä tai hyvin epäselkeistä tahtotiloistamme
ihan ymmärrettävää tekstiä.
Asia sinänsä on erittäin tärkeä,
koko luonnonvaratalous, ja olen erittäin tyytyväinen siihen,
että hallitus ja ministeri toivat tämän meille
eduskuntaan, vaikka meillä ei enää ollut siihen
mahdollisuuksia paneutua sillä tavalla kuin olisimme todella
halunneet, mutta tässä jää hyviä haasteita
ja hyviä toteuttamisasioita sitten aikanaan seuraavalle
hallitukselle ja eduskunnalle.
Mutta ihan todellisuudessa kehittyvien talouksien kasvu lisää luonnonvarojen
kysyntää. Sen vuoksi materiaalitehokkuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö ovat
yhä olennaisempi osa tätä globaalia ympäristötehokkuutta.
Kysyntä nostaa raaka-aineiden hintoja, ja luonnonvarojen
riittävyys voi nousta yhä tärkeämmäksi
kysymykseksi. Esimerkiksi tietotekniikan, viestinnän, uusien ympäristö-
ja energiateknologioiden ja muiden huipputekniikoiden sovelluksissa
tarvittavien harvinaisten maametallien saatavuus nousee yhä keskeisemmäksi
kysymykseksi. Sen lisäksi meillä on puhdas vesi,
johon täytyy löytää ratkaisu, kuinka
kauan se on puhdasta, miten me pidämme sen puhtaana. Meillä on
valtava luonnonvara metsissä. Miten pystymme sen jatkojalostamaan entistä paremmin
tulevaisuudessa?
Raaka-aineiden luotettava ja häiriötön
saatavuus on EU:n kilpailukyvyn ja sen myötä Lissabonin
strategian mukaisten kasvu- ja työllisyystavoitteiden kannalta
yhä merkittävämpää.
EU:n kilpailukyvyn uhkaksi eli siis meidän uhkaksi on noussut
yhä useampien kehittyvien talouksien pyrkimys suojata esimerkiksi
teollisuusstrategioillaan omat raaka-ainevaransa saadakseen etua omalle
jatkojalostusteollisuudelleen. Tämä näkyy
esimerkiksi vientiveroina ja -kiintiöinä, määrähintoina,
kaksoishinnoittelujärjestelminä sekä rajoittavina
sijoitussääntöinä. Tällaisia
toimenpiteitä soveltavat eniten muun muassa Kiina, Venäjä,
Ukraina, Argentiina, Etelä-Afrikka ja Intia. Usein ne samanaikaisesti
hyötyvät raaka-aineisiin liittyvien tuotteiden
tullittomasta tai alennetun tullin mukaisesta pääsystä EU-markkinoille,
mikä asettaa EU:n monet tuotannonalat epäedulliseen
kilpailuasemaan. Mutta nyt on herätty ja lähdetty
miettimään niin EU:n tasolla kuin Suomenkin tasolla
ja jopa toteuttamaan ja korjaamaan EU:n retuperälle päästämää huoltovarmuutta
luonnonvarojen osalta.
Suomen osalta vientirajoitukset ovat osa kauppapolitiikkaa ja
kuuluvat täysin EU:n päätösvaltaan.
Vientirajoitusten asettamiskriteerit ovat tiukat. Unionin säätely
noudattaa Wto-sääntöjä, joiden
mukaisesti vientikiellot ovat mahdollisia vain tilanteissa, jolloin
asiaomaiselle maalle elintärkeä raaka-aine uhkaa
loppua, ja tällöin kysymys on nimenomaan ruuasta.
Tämä asia tuli esille valiokuntakäsittelyssä,
en muista, oliko se kaivoslain vai tämän luonnonvaraselonteon
yhteydessä, nimenomaan siitä, viedäänkö Suomesta
raaka-ainetta sellaisenaan ulkomaille naapurimaihin vai jalostammeko
sen täällä Suomessa.
Luonnonvaraselonteko antaa ponsia, ja samoin valiokunta on nostanut
useita asioita jatkokäsittelyä varten seuraavalle
kaudelle. Yksi iso asia on lupakäytännöt,
niiden pitkittyminen ja päällekkäisyydet.
Niihin täytyy löytyä ratkaisu tavalla
tai toisella, joko resurssien lisäämisellä tai sitten
lainsäädäntöä muuttamalla.
Samoin johtamismalli, hallinnointimalli eivät ole tällä hetkellä kenenkään
yksittäisen käsissä. Kokonaisuus on vähän,
ei voi sanoa retuperällä, mutta hajanainen, jolloin
hallinnointi on hankalaa, joten tämmöistä konserniohjausmallia
kaipaisin tähän. Samoin omistajuus — kuka
omistaa maa-aineksen alapuolisen alueen? 3D-kiinteistöissä nämä tulevat
esiin vesikysymyksissä ja lämpökysymyksissä,
joten näihin kaivataan todella lainsäädäntöä ja isoa
selvittämisryhmää. Kotimaisen riskipääoman
niukkuus on se neljäs iso kynnyskysymys.
Puhemies! (Puhemies: 5 minuuttia!) Älykäs
ja vastuullinen luonnonvaratalous ei voi perustua raaka-aineiden
vientiin vaan mahdollisimman korkealaatuiseen jatkojalostukseen.
On etsittävä uusia innovatiivisia tuotteita ja
luotava edellytykset sille, että entistä enemmän
esimerkiksi mineraalien jatkojalostusta tapahtuu Suomessa. Korkea
osaaminen ja regulaation ennakoitavuus on tälle pohja.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Älykäs ja vastuullinen
luonnonvaratalous -selonteossa mielestäni kolme
keskeisintä läpileikkaavaa asiaa ovat energiatehokkuus,
materian kierrätys ja luonnon kantokyky. Ne tulee huomioida
kautta linjan. Selonteossa on nostettu esiin neljä erityiskysymystä:
biotalous, vesitalous, mineraalitalous ja ekosysteemipalvelut. Näistä tämän
viimeksi mainitun pitäisi olla luonnonvarapolitiikan lähtökohta
keskeisenä tekijänä. On kyllä kiitettävää,
että tämä on nostettu mukaan selontekoon,
mutta aina paikka paikoin tuntuu siltä, että se
välillä jäi taka-alalle, mitä ei
tulisi sallia, vaan kaikessa toiminnassa on oltava luontonäkökulma.
Mineraalitalous on lupaava, kasvava ala, jolla niin ikään
tulee tarkkaan huomioida luonnon reunaehdot. Mutta todellakin se
on lupaava, kasvava ala. Jo teknologian kehitys ja teknologian kehityksen
vaatimukset edellyttävät sitä, että Suomessakin
kehitetään tätä alaa ja tämän
osaamista green mining -konseptin mukaisesti ja kotimaista
omistajuutta painottaen.
Vesitalous on yksi keskeinen asia selonteossa. Itse asiassa
Suomen luonnonsuojeluliiton lausunnossa valiokunnalle oli havaittu,
että vesivoiman lisärakentaminen on tässä mukana
porsaanreikänä, mitä ei tule kuitenkaan
sallia. Kaikki viimeiset vapaat kosket tulee säästää.
Vesien ja merien hoitosuunnitelmien toteutus ja vesiosaamisen vienti
ovat hyvä lähtökohta.
Vesi kaiken kaikkiaan on Suomelle hyvinkin merkittävä kysymys.
Jo aikoinaan teknisen kemian opintovuosiltani muistan, kuinka Suomessa
kehitettiin puhtaan veden kemiaan liittyviä tuotteita ja
tällä alalla nähtiin lupaava tulevaisuus.
Keinot ja menetelmät muuttaa saastunutta vettä tai
merivettä juomakelpoiseksi tai viljelysten kasteluun kelpaavaksi
ovat osa tulevaisuuden menestystarinaa. Makea vesi on muodostumassa
globaalisti niukaksi resurssiksi. Vesivarojen ja vesiosaamisen strateginen
hyödyntäminen on Suomelle keskeinen tulevaisuuskysymys.
Biotalous on niin ikään tässä selonteossa
suuri kokonaisuus. Biomassa voidaan ohjata moniin jalostaviin käyttöihin.
Myös teollisessa tuotannossa käytetyt, muun muassa
entsyymeihin ja bakteereihin pohjautuvat prosessit ovat osa biotaloutta.
Koska biotalouden tuotteet ovat bioperäisiä, ne
ovat myös biohajoavia. Biotalouden tavoitekuvassa joko
kaikki tuotannon sivuvirrat hyödynnetään
tai ne palaavat osaksi luonnon kiertoja. Biotalous vähentää riippuvuutta
fossiilisesta energiasta, edistää talouskehitystä ja
luo uusia työpaikkoja.
Logistiikan kehittäminen on yksi keskeinen haaste biotaloudelle.
Onkin luotava paikallisia yrityskeskittymiä, joissa yritykset
hyötyvät toistensa läheisyydestä saman
ketjun eri vaiheen toimijoina. Hajautetuilla tuotantomalleilla on
biotaloudessa suuri merkitys. Ne vähentävät
kuljetuksen tarvetta, tehostavat ainekiertoa, vahvistavat aluetaloutta
ja parantavat huoltovarmuutta.
Metsäteollisuus on johtava puun ja biomassan hyödyntäjä,
joka valmistaa tuotantonsa ohella bioenergiaa, biopolttoaineita
ja tulevaisuuden biojalostamoissa myös monia biokemikaaleja. Metsäteollisuuden
rakennemuutoksen ja talouskriisin yhteisvaikutuksesta massa- ja
paperiteollisuuden puunkäyttö on laskenut, ja
uusia innovaatioita tulee kiirehtiä.
Yhä enemmän on kiinnitettävä huomiota myös
luonnon kestävyyteen, luonnon monimuotoisuuteen. Vaihtoehtoiset,
pehmeät metsänkäsittelymenetelmät,
kuten jatkuva kasvatus avohakkuun sijaan, on otettava yhä laajemmin
käyttöön. Myös bioenergian tuotannossa
on oltava luonnon kantokyvyn raamit mukana. Metsään
on jätettävä muun muassa kantoja ja neulasia
luonnollisen ravinnepohjan turvaamiseksi.
Myös rakentaminen on puunkäytön lisäämisen
avainalue. Puurakentamisen kehittäminen vaatii tuotekehitystyötä sekä koerakennushankkeita.
Tärkeää on kehittää puurakentamiseen
yhtenäisiä tuotestandardeja, jotka mahdollistavat suurempia
tuotantosarjoja.
Biohajoavien jätteiden hyödyntäminen
energiaksi on usein tehokkainta kaasuteknologian avulla. Tällöin
jätemateriaalista tuotetaan liikennepolttoainetta tai sähköä ja
lämpöä ja sivutuotteena orgaanista lannoitevalmistetta,
joka korvaa fossiilisia panoksia.
Luonnon aineettomien arvojen merkitys tulee jatkossa lisääntymään — virkistys,
matkailu, elämykset, hiljaisuus, terveysvaikutteisuus — ja
tähän liittyvät ekosysteemipalvelut.
Toimintamalleja on kehitetty ja kehitetään edelleen
esimerkiksi virkistysarvojen ja elämysoikeuksien kauppaan,
luonnonarvokauppaan ja ekosysteemipalveluiden ylläpitoon.
Suomessa on luonnonarvokaupassa toimiva vapaaehtoinen järjestelmä,
jota sovelletaan Metso-toimintaohjelmassa. Metso-ohjelman avulla
omistaja voi saada tuloja metsäluonnon suojelusta ja hoidosta.
Tärkeä tehtävä meillä ja
tulevilla sukupolvilla on jättää monimuotoista
luontoa jälkipolville.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Kiitoksia valiokunnalle ja valiokunnille,
jotka tätä selontekoa ovat käsitelleet. Myönnän,
että tämä tuli vähän
myöhässä ajatellen tätä istuntokautta,
vajaat puoli vuotta ennen istuntokauden päättymistä,
oikeastaan neljä kuukautta ennen istuntokauden päättymistä,
ja kun on vuodenvaihde, niin on monta kiirettä samaan aikaan.
Siihen nähden tämä tietysti tuli vähän turhan
myöhässä. Hallitus päätti
tästä 2. päivä joulukuuta.
Mitä tulee vielä siihen, miten tämä on
kytketty muihin täällä eduskunnassa oleviin
käsittelyihin ja muiden valiokuntien työhön,
mitä tulee erityisesti tulevaisuusvaliokuntaan, kun pidin
tämän lähetekeskustelupuheenvuoroni,
nimenomaan siinä yhteydessä alleviivasin sitä,
että täällä tulevaisuusvaliokunnassa
on käsitelty samaan aikaan, tai vähän
aikaisemmin, tätä tulevaisuusselontekoa ja että monia
niitä asioita, jotka nyt ovat tässä esillä,
käsiteltiin jo siinä.
Maailma todellakin käyttää materiaalia
huikean paljon, huikean paljon enemmän ennen kaikkea uusiutumattomia
luonnonvaroja kuin niitä tällä hetkellä keretään
kunnolla ylös maan sisältä ottaa. Uusiutuvien
käyttö on toki lisääntynyt viimeisten
vuosien aikaan maailmassa. Kuitenkin mahdollisuudet siinä periaatteessa
ovat eivät nyt ihan rajattomat mutta kuitenkin tavattoman
suuret. Jos väestö kasvaa täällä jo
todetusti siihen 9 miljardiin ihmiseen vuoteen 2050 mennessä,
tätä vauhtia uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö ei
ole mitenkään käytännössä mahdollista.
Uusiutuviin turvaudutaan ja on pakko turvautua erittäin
paljon tähänastista enemmän.
Suomi on rikas maa luonnonvaroiltaan. Se ehkä on monille
vähän ikään kuin uusvanha asia. Monet
sellaiset luonnonrikkaudet, joita kuviteltiin, että meillä enää oikeastaan
ei ole, ovat löytyneet uudestaan. Erityisesti uusiutumattomien luonnonvarojen
osalta alan teknologian kehitys ja myöskin alan tuotteitten,
malmien ja metallien, maailmanmarkkinahintojen nousu ovat tehneet
sen totuuden, että Suomestakin meidän maaperästä aiemmin
kannattamattomia kaivantoja kannattaa nyt ottaa käyttöön,
ja näin todella on menetelty. Suomessa on tällä hetkellä toiminnassa
47 kaivosta. Täällä ovat lähes
kaikki maailman suuret kaivosyhtiöt etsimässä uusia
mahdollisuuksia. Suomi on yksi Euroopan ehdottomasti kiinnostavimpia
kaivosteollisuuden maita.
Mutta Suomi on ei vain kiinnostava kaivosteollisuuden maa vaan
myös uusiutuvien luonnonvarojen merkittävä maa.
Me kohtasimme suuren, rajun rakennemuutoksen metsäteollisuudessa.
Se iski meihin monista syistä, en käy syihin nyt
enempää tässä käsiksi,
mutta jo tässä yhteydessä se pitää hyvin
painavasti sanoa, että puu raaka-aineena, uusiutuvana,
kierrätettävänä, kestävän
kehityksen mukaisena, päästöjä aiheuttamattomana
raaka-aineena taatusti tulee. Tuotekehitys, innovaatiotyö ja
tieteellinen työ jäivät liian vähille,
kun keskityttiin paljolti puusta valmistettavien perinteisten tuotteitten
tuotantoteknologian kehittämiseen eikä uusien
tuotteitten kehittämiseen. Nyt meillä ollaan maailman
johtavassa roolissa myös tässä suhteessa,
ja uskon, että myös uusia tuotteita, puuraaka-ainepohjaisia
tuotteita, alkaa tulla, ja näin saadaan sen koko maailmanyhteisön
kannalta suuren haasteen — uusiutumattomien luonnonvarojen
tilalle uusiutuvia — viestikapulan vaihto. Toivottavasti
suomalaiset, ja uskon niin, pystyvät tässä olemaan tärkeässä roolissa
myöskin tulevien vuosien aikaan.
Mitä vielä tulee muihin uusiutuviin luonnonvaroihin,
erityisesti vesi on tärkeä. Myöskin luonnon
biodiversiteetti ja moninaiset mahdollisuudet tyydyttää ihmisten
ikään kuin ei-aineellisia tarpeita ovat nousseet
monella tavalla entistä tärkeämpään
rooliin ja asemaan, ja myöskin tässä suhteessa
Suomi ja Suomen luonnonvarat ja luonto ovat mahtava mahdollisuus,
myös elinkeinollisesti mahtava mahdollisuus.
Arvoisa puhemies! Kun tätä aikaa on rajallinen
määrä, oikeastaan kahteen asiaan kiinnitän vaan
huomiota vielä vähän tarkemmin. Ensimmäinen
on se positiivinen asia, mikä täällä tuli
jo esittelyssäkin esille ja ed. Matikainen-Kallströmin
puheenvuorossa, tämä lupabyrokratia. Yhdyn siihen,
että se on aika raskas. Se on sitä monelta kohtaa
ja monien erillisten lainsäädäntöjen vahvasti
raskaaksi tekemä minunkin mielestäni, ja uskon,
että hallitus laajemminkin yhtyy tähän. Tässä pitää pystyä raivaamaan
menettämättä sitä kansalaishyvää,
mikä liittyy siihen, että erilaisten asioitten,
joihin lupia tarvitaan, valmistelussa kansalaisia kuullaan. Siitä kansalaishyvästä
ja siitä demokratiahyvästä ei
tarvitse tinkiä. Muutoin pitää nämä menettelyt
saada nykyistä toimivammiksi, ja siinä todellakin
on paljon tehtävää.
Palaan nyt sitten vielä malmiin ja metalleihin. Suomessa
on Euroopan unionin kriittisiksi määrittämistä malmeista
ja mineraaleista yllättävän monta. Suomi
on tässäkin mielessä koko Euroopan kannalta
tärkeä maa. Mutta aivan erityisesti tietysti näihin
ihan perinteisiinkin malmeihin ja metalleihin liittyen täällä valiokunnan
puheenjohtaja äsken totesi (Puhemies: 5 minuuttia!) — jos
saan minuutin vielä jatkaa — että kun
aikanaan Outokumpu yksityistettiin tai yksityinen raha tuli sinne
merkittäväksi omistajaksi, niin siitä lähtivät
jotenkin liikkeelle ratkaisut. Valtio 1990-luvulla omisti ihan niin
paljon Outokumpua, että olisi täysin voinut ratkaista
sen, luopuuko Outokumpu tai eräät muut suomalaiset
yhtiöt kaivostoiminnasta. Mutta valtio ei käyttänyt
sitä mahdollisuutta hyväkseen, vaan se päätti
sallia sen, että suomalaiset valtion omistamat yhtiöt
asteittain luopuivat kaivostoiminnasta. Minun mielestäni
se oli väärä ratkaisu ja sitä virhettä pitää nyt
juuri pyrkiä korjaamaan. Tässä tarkoituksessa
olen teettänyt asiasta selvitystyön, joka päätyy
siihen, että todellakin me esitämme ministeriönä valtioneuvostolle,
valtioneuvoston niihin papereihin, jotka ovat seuraavan hallituksen
neuvottelijoilla, että Suomeen perustettaisiin tämmöinen
valtion kaivosrahasto-osakeyhtiö, joka olisi tavallaan
se työkalu, mitä kautta valtion omistaminen ja
suomalainen omistaminen tähän tärkeään
alueeseen, kaivostoimintaan, voitaisiin käytännössä järjestää.
Toinen varapuhemies:
Käydään pieni debatti tässä ministerin
puheenvuoron jälkeen, elikkä puheenvuorot ovat
minuutin mittaisia.
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaivosteollisuus on Suomen vetovoimaisin alue,
niin kuin ministeri Pekkarinen sanoi, eli lähes kaikki
investoinnit, mitä Suomeen kohdistuu, ovat nyt tulleet
juuri kaivosteollisuuteen. Selonteossa kuvataan hyvin laveasti näitä meidän
luonnonvaroja, rikkauksia. Olisin kysynyt nyt ministeri Pekkariselta,
kuinka maamme voisi saada näitä investointeja
myös muiden luonnonvarojen hyödyntämisen
pariin ja piiriin kuin vaan näihin malmeihin ja mineraaleihin.
Lisäksi voisin kuulla vähän lisäselvitystä tästä avauksesta,
minkä ministeri Pekkarinen äsken totesi, että perustettaisiin
rahasto kaivosteollisuutta kehittämään
Suomessa.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on tehnyt tällä vaalikaudella
erittäin merkittävää työtä juuri
kaivannaisteollisuuden ja mineraalien osalta, ollut kehittämässä suomalaista
infrastruktuuria, ollut viemässä koko alaa eteenpäin
merkittävällä tavalla. Talvivaaran kaivos
omalta osaltaan osoittaa sen, miten on saatu nopeasti aikaan, ja
muun muassa ne ratkaisut, että pystytään
toteuttamaan ratainvestoinnit, tieinvestoinnit, sähkö-,
vesi- ja tarpeelliset muut investoinnit nopealla aikataululla ja
että valtio lunastaa ne sitten itselleen yrityksen ensin
panostaessa tuohon asiaan, ovat oikeaa linjausta.
Arvoisa puhemies! On toivottavaa, juuri kuten ministeri Pekkarinen
tuossa totesi, että tämä valtion kaivosrahasto
voisi olla yksi ratkaisu, jolla päästään
eteenpäin. Onko se sitten pelkkä rahasto, vai
voisiko se olla selkeämpää yritystoimintaa
ja yritystä, siihen haluaisin kyllä vielä vastausta,
koska tarvitaan selkeitä tuloksia, jotta myös
Suomeen muutakin pääomaa ja työarvoa jää kuin
nykyään ulkolaisten yritysten toimesta.
Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä luonnonvaraselonteossa,
tai ainakin tässä mietinnössä,
linjataan aika selkeästi sitä, että energia-
ja materiaalitehokkuuden osalta täytyisi ruveta tavoitteellisia ohjelmia
tekemään, ja tästä olisin ministeriltä kysynyt.
Ymmärtääkseni tämän
materiaalitehokkuuden osalta ei vielä ole oikein liikkeelle
lähdetty. Miten näette, että tähän
materiaalitehokkuusohjelmaan tavoitteet asetetaan ja mitenkä se toimeenpannaan?
Mutta ehkä vielä tärkeämpänä on
tämä energiatehokkuusohjelmapuoli. Meillähän
on EU-tavoite, että vuoteen 2020 mennessä pitäisi
energiatehokkuutta kyetä parantamaan 20 prosenttia. Mikäli
olen oikein ymmärtänyt, niin Suomen tämänhetkinen
ura näyttää siltä, että me
olemme pääsemässä noin 10 prosentin
parannukseen energiatehokkuuden osalta. Kysyn ministerin näkemyksiä siitä,
miten tähän saadaan lisää uutta potkua
nimenomaan energiatehokkuuden parantamisen puolelle.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luonnonvarapolitiikka on erittäin
merkittävä asia, ja tietenkin tässä mielessä olisi
voinut toivoa sitä, että hieman aikaisemmassa
vaiheessa vaalikautta tämä tärkeä asiakirja
tänne olisi tuotu, sillä nyt kyllä täytyy todeta,
että aikaa jäi varsin vähän
perusteellisesti tähän asiaan valiokuntatasolla
perehtyä.
Sitten totean vielä tuon asian, joka ympäristövaliokunnan
mietinnössäkin nostetaan esille, että nämä linjaukset
sinänsä varmasti ovat tärkeitä ja hyviä,
mutta ne pysyttelevät kovin yleisellä tasolla
ja konkretia jää vielä uupumaan. Mutta
kysymyksenä ministerille, kun äsken totesitte,
että lupaprosessien karsimisessa kansalaishyvä ja
demokratiahyvä ei saa minnekään unohtua:
allekirjoitan tämän, mutta toivoisin, että toteaisitte eduskunnan
edessä myös sen, että myöskään
ympäristöhyvä ei saa lupaprosessien karsimisessa jäädä sivuraiteelle.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä kyllä siitä,
että tämä luonnonvaraselonteko tuotiin
eduskunnalle. Tämä aikataulukysymys on kokonaan
toinen, mutta tämä on yksi parhaimmista selonteoista,
mitä meillä on. Tämä on hyvin
laaja-alainen ja kattava, ja siihen on tehty todella paljon taustatyötä,
johon on kerätty eri strategioita ja tehty siitä selonteko,
ja se antaa hyvän ponnahduslaudan eteenpäin.
Selonteossa nostettiin esiin myös tämä hallintokysymys
ja sanotaan, että kansallisen luonnonvarapolitiikan johto-
tai koordinaatiovastuuta ei Suomessa ole määritelty.
Selonteon ensimmäinen toteutusaskel tarttuukin juuri tähän
kohtaan, että tämmöinen uuden poikkihallinnollisen
johtamismallin kehittäminen myöskin luonnonvarapolitiikan
sektorille olisi paikallaan. Miten ministeri näkee tämän,
olisiko tämä yksi seuraavan hallituksen asioita?
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Tämä luonnonvaraselonteko on
itsessään erinomainen asia. Haluan kuitenkin erityisesti
nyt pysähtyä tähän kaivannaisteollisuuteen.
Tällä hetkellä Suomen ylivoimaisesti suurin
teollinen investointi on Talvivaara, yksityinen kaivosteollisuusyhtiö.
Ministerikin kertoi sen, miten valtio-omistaja on suhtautunut kaivannaisteollisuuteen.
Mutta edelleen haen syvempää tahtotilaa. Tein pääministerille
2006 yritysinnovaatioympäristöjä koskevan
selvityksen ja nostin tässä selvityksessä esille
nimenomaan kaivannaisteollisuuden riskisijoitusyhtiön.
Silloin koira ei perään haukkunut, elettiin vuotta
2006. Nyt edelleen, viisi vuotta myöhemmin, me pyörimme
erilaisten selvitysten kanssa ilman, että saadaan jäntevää päätöstä,
millä tavalla valtio-omistaja etenee tällä alueella.
Toinen varapuhemies:
Myönnän tähän keskusteluun
vielä puheenvuorot edustajille Rantakangas, Pulliainen,
Salo, Tiusanen, Tiilikainen ja Laukkanen, ja sen jälkeen
ministerin puheenvuoro, jos hän haluaa kommentoida. Sitten
sen jälkeen mennään puhujalistaan.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minäkin kiitän ministeri
Pekkarista, että tämä selonteko tuotiin eduskuntaan.
Siinä on erittäin hyviä lähtökohtia uuden
hallituksen ohjelmaan. On hieno asia, että nyt myös
kaikki muutkin puolueet ovat tulleet keskustan tueksi siinä,
että me nostamme luonnonvarojen hyödyntämisen
kansalliseksi menestystekijäksi tulevaisuudessa. Se on
hieno asia, jolle pitää sanoa täältä paikalta
vahva tunnustus. Tulevan menestyksen ja kasvun kannalta biotalous,
mineraalitalous, vesitalous tulevat olemaan hyvin vahvoja tekijöitä,
kun ne konkretisoidaan ja tehdään toimenpideohjelmiksi.
Kun meidän on vaikeaa ihan tuulesta temmata näitä menestystekijöitä ja
meillä on nämä luontaiset voimavarat, niin
niitä pitää käyttää,
totta kai kestävällä ja järkevällä tavalla.
Ed. Matikainen-Kallström kaipasi luonnonvarapolitiikan
koordinaatiota. Allekirjoittanutkin on esittänyt luonnonvaraministeriötä ja
sen nostamista tähän koordinaatioon, ja olin havaitsevani
vähän samansuuntaisia ajatuksia tuolta kokoomuksen
suunnalta.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun katsoo kovasti kauas, hyvin helposti kompastuu
edessä oleviin kiviin. Tässä kaivannaisteollisuudessa
on käymässä täsmälleen
näin. Tuodaan voimakkaasti, ja niin kuin arvoisa ministeri äsken
juuri totesi, Suomessa toimii 47 kaivosta, ja vielä kehtasi
tuoda esille, että koko maapallo on täällä nyt.
Arvoisa ministeri, miten ihmeessä te katsotte oikeutetuksi
sille supersukupolvelle, jota te itse edustatte, kaivaa kaikki rusinat
tämän kallioperän pinnasta? Millä ihmeen
oikeutuksella? Mitä te olette valmiit jättämään
tuleville sukupolville? Kysymys on uusiutumattomista luonnonvaroista.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Selonteon käsittelyn yhteydessä nousivat
esiin todella nämä Suomen varmasti tunnetut luonnonrikkaudet,
mutta myöskin samassa yhteydessä käytiin
keskustelua siitä, kuinka näitä rikkauksia
hyödynnetään. Omistamisella on selkeästi
väliä: sillä, onko valtio omistajana
vai onko meillä kanadalainen yhtiö omistajana,
on tulonmuodostuksen osalta, myöskin kansantalouden kannalta,
hyvin suuri merkitys.
Mutta oleellista myöskin on se, että tulevaisuudessa
mietitään sitä, missä vauhdissa
näitä kaivoksia avataan, missä vauhdissa
kaivetaan näitä kaivannaisteollisuuden tuotteita
esiin, koska kysymyshän on uusiutumattomista luonnonvaroista.
Mitä pidemmälle — käsitykseni
mukaan — me jaksamme maltillisesti edetä, meillä on
myöskin mahdollisuus saada siitä taloudellisesti
parempi hinta. (Puhemies: Minuutti!) Näin ollen se auttaa
kansantaloutta, vai onko ministeri Pekkarinen asiasta eri mieltä?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! On hyvin tärkeätä,
ettemme joudu sellaiseen kolonialismin kuoppaan, joka todellakin
on kohdannut osaa Afrikasta ja jossa avataan kaivoksia ja viedään
se hyöty ulos niin, että haitat jäävät
vain jäljelle. On hyvä muistaa, että noiden
malmioiden pitoisuudet ovat hyvin pieniä ja nämä avokaivosalueet
ovat valtaisia, joita avataan ja joille mennään.
Mutta kysymys, arvoisa ministeri: Kun Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj
myi jo uraaninsa Kanadaan, ennen kuin se edes oli läpivienyt
yva-hanketta, joka on lain vaatima toimenpide tässä tapauksessa,
ja kun sillä ei ole edes ympäristölupaa
uraanikaivostoiminnan harjoittamiseen, niin mikä on peruste
tälle? Onko teidän kanssanne asiasta sovittu,
vai millä tavalla voi tämä yhtiö myydä uraanituotantonsa
jo etukäteen Kanadaan?
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Älykkäässä luonnonvarataloudessa
on oikeastaan kaksi kaarta. Ensimmäinen on se, että käytetään
erityisesti uusiutuvia luonnonvaroja täysimääräisemmin
hyväksi kuin tänä päivänä ja
sillä tavalla pystytään taloutta ja työllisyyttä elvyttämään
ja ylläpitämään hyvinkin eri
puolilla maata. Mutta oikeastaan se paljon suurempi näkymä suomalaisen
talouden tulevaisuudelle on siinä, että opimme
käyttämään näitä luonnonvaroja
entistä älykkäämmin, entistä materiaalitehokkaammin
ja energiatehokkaammin ja kehittämään
sen kaltaista hyödyntämistapaa ja teknologiaa,
mille maailmalla on kysyntää. Se tulee olemaan
sitten se suomalaisen älykkään luonnonvaratalouden
varsinainen pitemmän ajan kaivos. Näin uskon ja
kysynkin ministeriltä: mitä erityisesti tämän
toisen kaaren nopeaksi käynnistymiseksi on ministeriössä suunnitteilla?
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Hyvin keskeinen vastaus tavallaan siihen meneillään
olevaan massiiviseen rakennemuutokseen, mikä Suomessa on nyt
meneillään, löytyy siitä, minkälaisia
uusia käyttömuotoja me löydämme
puulle, on se sitten energiakäyttöä,
kestävän talouden, metsän puutuoteteollisuuden
käyttöä. Materiaalitehokkuuden näkökulmasta
on aivan selvää, että meidän täytyy
voimakkaita ratkaisuja tehdä puutuoteteollisuuden edistämiseksi,
puun käyttämiseksi myös rakentamisessa
korvaamaan betonirakentamista, korvaamaan päästöjä tuottavia
materiaaleja.
Olen ymmärtänyt, että tänään
on valtioneuvosto käsitellyt tällaista metsäalan
strategista ohjelmaa, jossa on myöskin otettu tämä puurakentamisen
ulottuvuus sillä tavalla mukaan, että 1) saataisiin
teollisuus vahvemmin mukaan, tarvitaan siis teollisuuden ja yhteiskunnan
liittoutumista, 2) tarvitaan tämmöinen 10 vuoden
mittainen puurakentamisen selkeä tavoiteohjelma ja 3) tarvitaan
panostusta kärkihankkeisiin.
Nyt, arvoisa puhemies, vielä pyydän ministeriä hieman
avaamaan tätä tämänpäiväistä valtioneuvoston
päätöstä, (Puhemies: Minuutti!)
jossa on merkittäviä avauksia puutuoteteollisuuden vahvistamiseksi
Suomessa.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Puutuotealan osalta ensinnäkin todetaan
metsäsektorin tuotannon arvoksi aika tarkkaan 20 miljardia
euroa. Puutuotetoimiala siitä, jossa on koko tämä mekaaninen
puoli tullen puurakentamiseen, on 5,7 miljardia ja siitä puurakentamisen
osuus viime vuonna 831 miljoonaa euroa, ainoastaan 831 miljoonaa.
Meillä pitää olla mahdollisuudet paljon
suurempaan koko 20 miljardista — siis vielä kertaalleen:
831 miljoonaa puurakentamisen osuus. Aika ei riitä siihen,
että niitä kaikkia toimia kävisin läpi.
Tuo ohjelma löytyy kyllä eri lähteistä,
valtioneuvoston sivuilta ja muualtakin.
Mitä tulee kaivosalan riskirahoitukseen, ed. Karjula,
vuosina 2005—2006 tein esityksen, että Suomen
Teollisuussijoitus ajaa ylös kaivosalan riskirahaston.
Se ei onnistunut. Me emme saaneet, koska siihen tarvitaan aina vähän
yksityistäkin rahaa. Ala ei ollut kerta kaikkiaan silloin vielä valmis
ja ymmärtänyt, mitä on tapahtumassa.
Me emme sitä saaneet silloin jalalle. Mutta miten on toimittu?
Tesi on sijoittanut suoraan omasta taseestaan, tehnyt monia sijoituksia,
esimerkiksi Talvivaaraan, minkä ed. Rossi otti täällä esille.
Esimerkiksi Talvivaaran vaikeana hetkenä, kun pääomat
olivat loppumassa ja piti ottaa kehittämisessä tietty
korkea askel ylöspäin, Suomen Teollisuussijoitus
tuli mukaan, teki pääomasijoituksen, piti rahat
siellä parin vuoden ajan, tuli ulos, teki erittäin
vahvan eksitin, ja niillä rahoilla on tehty jatkosijoituksia
moneen muuhun yritykseen, ja on muutama muukin merkittävä sijoitus
tehty nimenomaan Tesin toimesta.
Siinä, mitä nyt ollaan tällä yrityksellä tekemässä,
on siis nimenomaan hivenen eri asiasta kysymys. Elikkä tarkoitus
olisi, että perustettaisiin valtion kaivosrahasto-osakeyhtiö,
erillinen rahasto, joka tekisi... Koska jos valtio muuten vaan perustaa
yhtiön ja sanoo, että alkakaapa etsiä tuolta,
jos sieltä maasta löytyisi metalleja ja malmeja,
se on vähän vaikeampi juttu. Erillinen tällainen
kaivossijoitus oy, sille riittävä osaamispääoma,
ja se voi joko tehdä oston olemassa olevasta yrityksestä tai
lähteä junioriyhtiönä liikkeelle.
Mitä se onkin, aika näyttää,
ja sama rahasto voisi tehdä mahdolliseksi myöskin
yksityisten pääomasijoittajien mukaantulon siihen
ja myöskin tavallisten suomalaisten paremman pääsyn omistamaan
täällä olevaa kaivostoimintaa.
Mitä tulee tähän politiikan koordinointiin,
niin kyllä tässä tarvitaan, ed. Matikainen-Kallström, ihan
oikein — omassa puheenvuorossani jo joulukuussa esittelin
tätä — tämmöistä koordinaatiota.
Onko valtioneuvoston kanslia oikea paikka? Nyt vaara on, että liian
monet asiat koordinoidaan tavallaan valtioneuvoston kansliaan. Toinen
mahdollisuus on, että joku ministeriö, vaikkapa
työ- ja elinkeinoministeriö tai kenties joku muu
ministeriö, ottaa sen koordinaatiovastuun. Tällaista
aivan ehdottomasti tarvitaan.
Myös tästä paneelista, luonnonvarapaneelista, olin
erittäin innostunut. Tarvitaan tällaista sparrausta,
asiantuntijaa, korkean tieteen ja bisneksenkin mukana olevaa sparrausta
kaikille niille politiikkatoimille, mitä tässä kaiken
kaikkinensa tarvitaan.
Kansalaishyvän ohella ympäristöhyvä ilman muuta,
sen kuittaan. Olen vahvasti tässä samaa mieltä.
Mitä tulee vielä tähän lupahallintoon,
niin kyllä siinä niitä byrokratioita
todellakin on tällä hetkellä.
Ed. Tiusanen, se ympäristölupa ei ole edellytys
sille, etteikö Talvivaara olisi voinut tehdä kaikkea
sitä, mitä se kanadalaisyhtiön kanssa
on tehnyt edullisesti. Ei millään tavalla toisaalta sido
se, mitä Talvivaara on tehnyt kanadalaisen yhtiön
kanssa, niitä viranomaistoimintoja, mitä Suomessa
viranomaisten pitää tehdä. Jo aikanaan
heti, kun kuulin tästä, panin selvityksen, koska
minullekin heräsi sama kysymys, onko tässä menty
oikeassa järjestyksessä, mutta kyllä siinä on
menty Suomen lain mukaisessa järjestyksessä.
Ed. Pulliainen, ei niitä nyt kaikkia kaiveta Suomen
maaperästä jnp. Niin kauan kuin me istumme niillä tuoleilla,
missä käytetään metalleja ja
malmia ja muita uusiutumattomia raaka-aineita, ne jostain muuten
kaivetaan. Kysymys kuuluu, että meillä on yksi
yhteinen maailmanyhteisö, yksi yhteinen maapallo. Jos niitä jostakin
kaivetaan, jos niitä meillä on ja täällä pystytään
tekemään se ympäristön kannalta
kestävimmällä mahdollisella tavalla,
niin ei se ihan hullumpi homma ole, että me ne täältä otamme,
jos me pystymme näin tekemään, (Ed. Pulliainen:
Palataan hetken kuluttua asiaan!) niin kuin nyt meillä tämä kaikki
tehdään.
Aivan viimeinen kysymys tässä monestakin asiasta.
Energia- ja materiaalitehokkuusohjelman osalta meillä on
EU:ssa tämä tavoite. Itse asiassa ensi maanantaina
käsitellään energianeuvostossa tätä ohjelmaa.
Erittäin monien maiden edistysaskeleet tässä vapaaehtoisessa
tavoitteessa ovat olleet todella vaatimattomia, ja nyt pitäisi löytää menettelytavat,
millä siinä askelten mitta voisi olla huomattavasti
pidempi.
Minä olen käynnistänyt Suomessa sen
jo tehdyn 11 prosentin tavoitteen parantamiseksi jatko-ohjelman.
Miten siinä päästään
eteenpäin, se käytännössä jää seuraavalle
hallitukselle. Siinä, mitä me olemme tehneet viimeisten
kymmenen vuoden aikaan, minkä ohjelman me olemme käynnistäneet,
me olemme ehdottomasti Euroopan unionin kärkeä,
mutta niin on aihetta ollakin, koska meidän hiilijalanjälkemme
myös aiemmin hivenen energiatehottoman järjestelmän kannalta
antaa täyden syyn siihen, että me parannamme juoksua
tässä kohtaa.
Aivan viimeinen kysymys — kaiketi silloin kohta olen
kaikkiin vastannut — liittyy investointeihin ja investoijiin.
Ed. Lipponen kysyi, miksei muillekin luonnonvarojen aloille. No,
vesipuolella niitä investoijia nyt ei vielä tänne
oikein tule. Se on enemmänkin sitä, että se
teknologia kehitetään täällä ja
sen teknologian täältä suomalaiset yritykset
vievät maailmalle. Mutta mitä puuteollisuuteen,
metsäteollisuuteen tulee, niin siinähän
täällä ovat monet ulkolaiset, koska harva
täällä oleva yritys oikeastaan on suomalaisomisteinen.
Nehän ovat kansainvälisiä yhtiöitä ja
yrityksiä. Oikeastaan siellä se kansainvälistyminen
on tapahtunut, kuitenkin niin, että siellä on
merkittävää suomalaisomistustakin. Täällä kaivospuolella,
kun Talvivaara unohdetaan hetkeksi ja katsotaan kymmenen vuotta taaksepäin,
sitä suomalaista ei ole kuin joku prosentti tai prosentin
kymmenys lähinnä Tesin kautta joissakin yhtiöissä ja
muutaman yksityisen kansalaisen sijoitus, aika vähän.
Tässä mielessä kaivosteollisuus on vähän
lapsipuolen asemassa suomalaisen omistajuuden kannalta. Se on ulkolaisten
käsissä, ja tätä asetelmaa nyt
todella pyritään korjaamaan.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Timo Juurikkala /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensin kiinnitän huomiota tähän
luonnonvaraselonteossa mainittuun visioon, jossa sanotaan, että Suomesta
pitäisi tulla älykkään luonnonvaratalouden
vastuullinen edelläkävijä vuonna 2050. Tämä tavoite
on ihan hieno, mutta kun ajatellaan, että on tarkoitus
olla edelläkävijä älykkäässä luonnonvarataloudessa,
niin kyllä tämä aikaperspektiivi on tässä varsin
pitkä. Eiköhän tätä aikataulua
voisi heivata vähän kireämmäksi,
että olisi pikkuisen enemmän kunnianhimoa tähän kärkiasemaan
pääsemisessä.
Itse selonteosta. Tämä on ihan ansiokasta,
että tällaista laajapohjaista pohdiskelua ja selvitystä luonnonvarojen
käytöstä tehdään. Mutta
kyllähän, niin kuin oli etukäteen arvattavissa,
tässäkin selonteossa vähän semmoinen
tietty ahneuden kiilu silmissä näkyy taustalla.
Täälläkin on hehkutettu tässä keskustelussa
moneen kertaan sitä, että Suomi on luonnonvaroiltaan
rikas, ja siinä on seuraavana ajatuksena se, että niitä luonnonvaroja
sitten täysimääräisesti pyritään
käyttämään omaksi hyväksemme.
Tässä mielessä olen edelleen hiukan
mietteliäs laajemminkin tämän Suomen
elinkeinopolitiikan osalta. Täällä on
puhuttu nyt paljon kaivostoiminnasta ja sen tulevaisuudennäkymistä,
ja aika suurella intensiteetillä ollaan maaperään
käsiksi käymässä. Vastaavasti
vajaa vuosi sitten tehtiin päätöksiä ylenmääräisestä ydinvoiman
rakentamisesta. Tässä on pikkuisen semmoista makua,
jota ed. Skinnari täällä avauspuheenvuorossaan
hiukan poliittisesti epäkorrektisti nimesi mustan Afrikan
sävyksi. Minä olen jotenkin ajatellut, että meidän
vahvuutemme Suomessa olisi älykkäässä toiminnassa,
osaamisessa ennemmin kuin suorassa luonnonvarojen tai raa’an
energian myynnissä. Tässä mielessä toivoisin,
että ministeri Pekkarinenkin tätä asiaa
vielä pohtisi: Missä ne Suomen vahvuudet ovat?
Ollaanko tässä mustan Afrikan linjoilla, niin
kuin todettiin?
Tätä luonnonvara-asiaa tulisi pohtia hiukan laajemmassa
kehikossa. Luonnonvarojen liikakäyttö, sekä uusiutuvien
että uusiutumattomien, on erittäin suuri, maailmanlaajuinen
ongelma, ja se korreloi hyvin voimakkaasti sekä ilmastonmuutoksen
että luonnon monimuotoisuuden kapenemisen kanssa. Ja tässä mielessä luonnonvarapolitiikassa,
luonnonvarojen käyttöä suunniteltaessa,
pitäisi aina olla hyvin keskeisenä tämä kestävyyden
näkökulma, löytää se
suojelun ja luonnonvarojen hyödyntämisen tasapaino
sillä tavalla, että ekosysteemipalvelut pysyvät
toimivina ja tämän meidän elämisemme
edellytykset tällä pallolla säilyvät.
Ekosysteemipalvelut on tässä selonteossa hiukan
uutena käsitteenä mukana. Näistä syntyy
helposti hiukan kapeahko mielikuva, ja se tästä valiokunnan
mietinnöstäkin paistaa. Eli ensimmäinen
mielikuvahan ekosysteemipalveluista viittaa sieniin ja marjoihin
ja virkistysarvoihin, joita metsästä tai luonnosta
voidaan saada, mutta todellisuudessa ekosysteemipalvelut on paljon
laajempi käsite. Muun muassa ylläpitoasiat, ravinteiden
kierto, veden kierto, yhteyttäminen, säätelyasiat,
ilmaston säätely, tulvien säätely,
vedenpuhdistus, pölytys myös lasketaan ekosysteemipalveluiden
joukkoon. Silloin on tietysti helpompikin ajatella näitä hyvin
arvokkaina ja olennaisina toimina, joiden täytyy kaikessa
luonnonvarapolitiikassa siellä keskiössä olla
sillä tavalla, että nämä palvelut
ja niiden toiminnot eivät vaarannu.
Nythän tässä mietinnössä todetaan,
että maailmanlaajuisesti kaksi kolmasosaa ekosysteemipalveluista
on heikentyneitä tai vaarantuneita. Eli tilanne on kyllä varsin
vakava, ja tämä olisi ansainnut vähän
syvällisemmän pohdinnan tässä selonteossa
ja mietinnössä myös. Kiinnitin huomiota
siihen, että kun muun muassa mietinnön sivulla
8 on näitä strategisia tavoitteita muutama kappale,
neljäkö niitä siellä on, niin
siellä ekosysteemipalvelut mainitaan muistaakseni tavoitteessa
numero 2 sivulauseessa ihan viimeisenä. Se kuvaa sitä,
että ne eivät ole vielä oikein keskustelun
keskiössä.
Arvoisa puhemies! Vielä pari seikkaa, vähän käytännöllisempiä.
Energian materiaalitehokkuusohjelmasta olikin jo tuossa debatin
aikaan puhetta. Edelleen olen sitä mieltä, että nämä molemmat
ulottuvuudet tässä ovat erittäin tärkeitä ja liittyvät
läheisesti luonnonvarapolitiikkaan ja tässä täytyy
Suomen löytää uutta potkua molempien
osalta, jotta päästään parempiin
tuloksiin. Se on myös taloudellisesti viisasta.
Sitten vielä aivan viimeisenä asiana, joka
liittyy myös tähän luonnonvarojen hyödyntämiseen ja
luonnonvarapolitiikkaan hyvin akuutisti. Se on tämä uusiutuvan
energian paketti ja siinä yhteydessä nimenomaan
bioenergian, metsähakkeen, aikaisempaa huomattavasti runsaampi
käyttö. Tässähän on
luvattu viime vuoden puolella hallituksen toimesta, että tehdään
riskinarvio, jossa arvioidaan tämän paketin kokonaisvaikutuksia luonnon
monimuotoisuuteen, ravinnetaseeseen ja hiilitaseeseen sekä maaperän
että metsien osalta. Nyt on ollut kovin hiljaista. Minä toivoisin, että ministeri
jossain vaiheessa vastaisi, missä vaiheessa tämä riskinarvio,
tai ympäristöarvio laajemminkin, nyt tällä hetkellä on.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Onko Suomesta luonnonvaratalouden edelläkävijäksi,
kuten selonteko esittää kunnianhimoisesti? Taloutemme
on edelleen sidoksissa luonnonvaroihimme ja tulee sitä olemaan
vielä pitkään. Jos ei ole paperiteollisuutta,
ei paperikoneita kyetä kehittämään,
ei niitä pystytä myymään ulkomaille
eikä niitä pystytä huoltamaan. Ilman paperiteollisuutta
ei kyetä kehittämään edes näitä uusia
biotuotteita.
Erikoisuus tässä hallituksen selonteossa on
se, että siinä ei mietitä lainkaan, miten
biopolitiikkaa aiotaan toteuttaa. Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalousselonteko
kohdistaa toiveet biotalouden eli uusiutuvien luonnonvarojen kestävään
hoitoon ja käyttöön. Biotaloudeksi miellettäviä toimia
ovat muun muassa maatalous, metsätalous, kalatalous ja
elintarvikkeiden tuotanto, kemianteollisuus ja biopolttoaineet.
Biotaloudella on paljon erilaisia mahdollisuuksia lääketeollisuudessa,
kosmetiikassa, ruokateollisuudessa jne. Näköalat
ovat huimat.
Kuinka tämä kaikki biotuotteiden luominen
ja itse biotuotannon käynnistäminen on mahdollista,
jos ei lainkaan mietitä teollisuuden roolia? Teollisuus
mahdollistaa sen, että puusta jalostetaan biomassaa ja
biomassasta itse tätä kysyttyä tuotetta,
mihin uskotaan Suomen talouden tulevaisuudessa nojaavan. Selonteossa
ei tarkastella teollisuuden roolia ja toimintamahdollisuuksia. Nyt
hallitus on esimerkiksi energiaveroja korottamalla itse asiassa
heikentänyt teollisuuden kilpailukykyä, ja — yllättävää kyllä — talousvaliokunnan
keskustalainen varapuheenjohtaja sanoutui erittäin voimakkaasti
irti tästä energiaverojen korottamisesta juuri
sen takia, että teollisuuden kilpailukyky on merkittävästi
kärsinyt.
Suomessa käytetään enemmän
luonnonvaroja henkilöä kohden kuin muissa EU-maissa.
Ekologinen jalanjälkemme on asukasta kohden suuri juuri
tämän luonnonvarojen korostuneen teollisuuskäyttömerkityksen
takia. Kehittyvien maiden ja kehitysmaiden elintason nousu haastaa
uudella tavalla koko maapallon luonnonvarojen riittävyyden.
Maapallon väkiluvun arvioidaan kasvavan peräti
9 miljardiin vuoteen 2040 mennessä. Kilpailu luonnonvaroista
siis kiristyy.
Luonnonvaroihin kohdistuva paine edellyttää,
että niitä on opittava käyttämään
kestävämmin. Haaste on siinä, että samanaikaisesti
on kyettävä ratkaisemaan talouskasvun synnyttämiä, ympäristön
kestävyyden sanelemia ongelmia. Taloutta on osattava ohjata
siten, että päästöt vähenevät
ja luonnonvarat säästyvät. Tämä merkitsee
vihreän talouden käsitteen rakentamista. Tarvitsemme
talouskasvua, ihmisille työtä ja hyvinvointia,
mutta siten, että ympäristölle, ilmastolle ja
luonnolle aiheutuu mahdollisimman vähän haittoja.
Erityisesti tähän kysymykseen vastasi juuri tulevaisuusvaliokunnan
julkaisema tulevaisuusselonteko, jossa käsiteltiin ilmastoa.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on tehnyt peräti kaksi
ohjelmaa aiheeseen liittyen: uskalluksen politiikkaohjelman ja biopolitiikkaohjelman.
Molemmissa
tulevaisuusvaliokunnan julkaisemissa ohjelmissa on huimaavia näköaloja
biopolitiikkaan ja suomalaisten luonnonvarojen mahdollisuuksiin.
Näihin molempiin ohjelmiin on investoitu paljon rahaa ja
työvoimaa. Silti, hämmentävää kyllä,
valtioneuvosto ei ole hyödyntänyt näitä ohjelmia.
Pahimmillaan on tehty, ja itse asiassa maksettukin, päällekkäistä työtä.
Tämä luonnonvaraselonteko tuntuu, kun sitä vertaa
uskalluksen politiikkaohjelmaan ja biopolitiikkaohjelmaan, ihan
kuin eiliseltä, uudelleen lämmitetyltä keitolta.
Jotta voidaan vastata globaaleihin haasteisiin, tarvitaan kokonaisuuksien ymmärtämistä
ja
hahmottamista: kuinka arvoista, raaka-aineista, tutkimuksista, tuotekehityksestä voidaan
teollisuuden mahdollisuudeksi, aina markkinointiin asti luoda kestävää vihreää taloutta.
Ilman ymmärrystä kokonaisuudesta tällaiset
selonteot jäävät juhlapuheen tasolle,
ja sen takia olen hieman kriittinen tätä luonnonvaraselontekoa
kohtaan. Olisin odottanut, että Temmillä olisi
ollut hyvin konkreettisia ratkaisuja, vähän niin
kuin ministeri äsken esitti tästä kaivosrahaston
perustamisesta, eli miten me etenemme, kun me tiedämme,
että meillä on hienot luonnonvarat.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee kiitoksen siitä,
että se on laatinut tämän luonnonvaraselonteon,
ja täytyy muutamalla sanalla kuvata sitä taustaa.
Entinen pääministeri Vanhanen tilasi Sitralta selvityksen
luonnonvarastrategiaksi. Kesken tuon työn hallitus omassa
politiikkariihessään vajaat kaksi vuotta sitten
totesi, että tämä maailmantalouden tilanne
vaatii Suomelta uutta asennoitumista ja pitkän tähtäimen
tavoitteita, ja kirjasi silloin politiikkatarkistukseensa tavoitteet siitä,
että tämän kaltainen luonnonvarojen kokonaisvaltainen
tarkastelu vielä tällä kuluvalla kaudella
tehdään. Ilmasto- ja energiapoliittinen ministerivaliokunta
ministeri Pekkarisen johdolla ryhtyi toimeen, tilasi vielä erikseen
biotalousselvityksen ja mineraalistrategian, jotka on nyt sitten
koostettu yhteen tässä luonnonvaraselonteossa,
jonka nyt eduskunta on sitten saanut käsiteltyä.
Tämä on selvä reagointi muuttuneeseen maailmantilanteeseen,
ja hyvä niin. Mutta tämä on vasta pohja,
jolta voi sitten ponnistaa eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Luonnonvarojen hupeneminen ja ilmastonmuutos
pakottavat meidät miettimään luonnonvarojen
käyttöä ja taloutemme rakenteita vähän
uudella tavalla. Jos mielimme ylläpitää hyvinvoinnin,
tarvitsisimme talouskasvua. Mutta nykyisellään
talouskasvun ylläpito sellaisena kuin näemme ympärillämme
johtaa väistämättä törmäykseen
luonnonvarojen riittävyyden ja ympäristön
kestävyyden kanssa. On siis pakko pyrkiä ratkaisemaan
tuo ristiriita talouden ja ympäristön välillä.
Se on siis pakko. Se ei ole semmoinen kiva, mukava juttu, että olisihan
se kiva, kun pystyttäisiin ratkomaan näitä ongelmia,
vaan se on välttämättömyys.
Ekologisesti kestävälle taloudelle voi asettaa neljä mittaria,
joissa täytyy päästä eteenpäin.
Ensimmäinen on materiaalitehokkuus. Eli siitä kuutiosta
puuta tai tonnista kiviainetta täytyy pystyä saamaan
entistä enemmän hyvinvointia irti. Raaka-aineet
ovat rajalliset, siksi se hyvinvointi täytyy ammentaa muun
muassa jalostusastetta nostamalla ja kierrätystä tehostamalla.
Energiatehokkuus on toinen mittari. Hyvinvointi ja kasvua täytyy
saada entistä pienemmällä energiapanoksella,
muuten esimerkiksi ilmastotavoitteet karkaavat tavoittamattomiin.
Kolmas mittari on talouskasvun suhde päästöihin
ilmakehään, maaperään tai veteen.
Päästöjä on radikaalisti tiputettava
samalla, kun talous kasvaa. Muuten emme ole kestävällä pohjalla.
Neljäs mittari on se, että talouskasvu pitäisi pystyä ylläpitämään
ilman, että luonnon monimuotoisuus hupenee.
Nämä ovat siis välttämättömyyksiä.
Ed. Lipponen tuossa totesi sanallisen ilmaisun, että talouskasvu
pitäisi pystyä ylläpitämään
mahdollisimman vähäisellä kuormituksella
luonnolle. Kyse ei ole oikeastaan siitä, mikä on
mahdollisimman vähäistä tai että ekonomia
asettaisi jonkun mahdollisen rajan meille, että tämän
verran ja tämän verran luonnon asioita pystytään
ottamaan huomioon, vaan kyse on siitä, että ekologia
asettaa rajat, minkä puitteisiin meidän ihmisten
on oma taloutemme pystyttävä sopeuttamaan. Ellemme
siihen pysty, luonto pitää huolen siitä sopeuttamisesta.
Sen takia ollaan äärimmäisen oleellisen
ja tärkeän kokonaisuuden kysymyksissä,
ja hyvä, että hallitus tässä on
ottanut ensiaskeleet ja ryhtyy toimiin.
Suomalaisessa älykkäässä luonnonvarataloudessa
parhaimmillaan me pystymme yhdistämään
runsaat luonnonvarat, suomalaisen kestävän käytön
perinteen erityisesti uusiutuvissa luonnonvaroissa sekä korkean
luonnontieteellisen ja teknologisen osaamisen. Näistä kaikista syntyy
se älykäs luonnonvaratalous. Ei siis riitä se,
että toteamme, että meillä on ympärillämme luonnonvaroja,
käytetäänpä niitä,
vaan on otettava ja pidettävä se älli
mukana ja pystyttävä materiaalitehokkaampaan ja
energiatehokkaampaan suorittamiseen.
Tästä tulee, kuten tuossa jo aiemmin totesin, se
suuri mahdollisuus. Maailma tarvitsee ratkaisuja, joissa taloutta
pyöritetään niukkojen resurssien voimin,
ja jos meillä Suomessa on mahdollisuus näitä ratkaisuja
kehittää ja omaa osaamistamme siinä käyttää,
niin näitä ratkaisuja tullaan maailmalla kaipaamaan
osaamisen ja teknologian vientinä.
Näistä tarpeista on siis leivottavissa suomalaisen
vihreän talouden menestystarina, mutta se edellyttää päättäväistä politiikkaa
(Puhemies: 5 minuuttia!) ja sen maalin pitämistä kirkkaana mielessä,
mitä kohti kuljemme ja millä mittareilla kaikkia
osatekijöitä on syytä tarkastella älykkäästi
luonnonvoimin.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Puhuessamme älykkäästä ja
vastuullisesta luonnonvarataloudesta otan esiin vain yhden seikan,
ruuan. Ruokaa tarvitsemme koko elämämme ajan. Emme
ehkä osaa arvostaa tarpeeksi sitä, että meillä on
riittävästi ruokaa saatavilla Suomessa. Haluan
tuoda esiin maailman viime päivien ajankohtaisia asioita,
nimittäin Pohjois-Afrikan levottomuuksien syyn. Sehän
on ruokapula.
Maailman viljavarastot ovat tällä hetkellä alle kaksi
kuukautta. Kahta kuukautta on pidetty kriittisenä rajana
elintarvikkeiden riittävyyden suhteen. Noin kymmenen vuotta
sitten elintarvikkeiden riittävyys oli reilusti yli kaksi
kuukautta. Selonteko käsittelee myös viljasatoa
kohdassa "Huoltovarmuus ja paikalliset voimavarat" sivulla 19.
Pidän tärkeänä, että Suomessa
pidetään kiinni omasta ruuantuotannosta, omista
viljalajikkeista, jotka sopivat ilmastoomme. Suomihan on maailman
pohjoisin maatalousmaa. Maa- ja metsätalous on vaikea politiikan
alue. Se ei ole kovin, voisi sanoa, niin sanotusti mediaseksikäs. Nälkä ja
nälkäinen kansa puolestaan saattavat saada aikaan
liikehdintää, joka saa päättäjät
heräämään oman turvallisen ruuantuotannon
turvaamiseen. Toivottavasti ajoissa eikä vasta sitten,
kun on liian myöhäistä.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa puhemies! Kaiken luonnonvarapolitiikan lähtökohtana
tulee ainakin oman näkemykseni mukaan olla se, että teemme
ja toteutamme näitä toimia ympäristöllisesti
kestävällä tavalla. Tämä selonteko
on varmasti ihan tärkeä puheenvuoro tällä alueella, mutta
hieman jäi kyllä sellainen tunne, että tässä on
tehty näitä selvityksiä, joihin täällä on
jo viitattukin puheenvuoroissa, ja sitten ne on ikään kuin
koottu selonteoksi yhteen.
Kuten tuossa debatissa jo totesin, niin tämä liikkuu
varsin yleisellä tasolla ja ainakin itse jäin vielä kaipaamaan
konkretiaa näihin linjauksiin. Sitten täytyy muistaa
myös se, että varmasti joistakin periaatteista
voimme olla poliittisesti yhtä mieltä, mutta sitten
voimme monilla asioilla myös tarkoittaa hieman erilaisia
näkökulmia. Eroja siis löytyy tässäkin
mielessä, joten myös tämä tulisi
ottaa huomioon sitten, kun jatkossa tätä asiaa
viedään eteenpäin.
Asia, joka tässä ehkä kuitenkin jäi
hieman vähemmälle huomiolle, on se haaste, joka
syntyy koko luonnonvarapolitiikkaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen
kautta, ja tässä meillä on kyllä iso
haaste edessä, sillä tämä käynnissä oleva,
voisi sanoa, sukupuuttoaalto, on kyllä todella huolestuttava
ilmiö. Voi tietenkin tuntua monesta meistä aika
turhalta huolehtia siitä, onko siellä nyt metsässä kuinka
monta öttiäistä ja kuinka paljon meillä uhanalaisia
lajeja on, mutta itse asiassa juuri tästä monimuotoisuudesta
syntyy koko elämisen ja olemisen perusta, ja jollei tästä asiasta
kyetä ihmiskuntana huolehtimaan, niin edessä on
kyllä erittäin vaikeita aikoja.
Pidän hyvänä sitä, että täällä talousvaliokunnan
mietinnössä ja sitten tietenkin myös
tässä käydyssä keskustelussa
hyvin keskeisesti on nostettu esiin energiatehokkuuden ja materiaalitehokkuuden
näkökulmaa. Se on mielestäni tärkeä asia,
ja oli erittäin hyvä, että ministeri
myös totesi täällä äsken,
että meillä on tässä juoksussa
vielä petrattavaa jonkin verran. Siinä riittää myöskin
tuleville hallituksille luonnonvarapolitiikan linjoja tehtäväksi.
Haluan nostaa ehkä kaksi asiaa tuosta ympäristövaliokunnan
lausunnosta esille.
Asia, jota olemme korostaneet jo monissa muissakin yhteyksissä ja
jonka haluan tässä todeta, koska kyse on erittäin
tärkeästä asiasta: Tämä meidän
käytettävissä oleva ja uusi tieteellinen tieto
pitäisi saada poliittisen päätöksenteon
tueksi mahdollisimman nopeasti. Tämä korostuu
varsinkin nyt näissä ilmastopolitiikan ratkaisuissa, ja
täällä jo mainittiin esimerkiksi se,
minkälaisia vaikutuksia tällä uusiutuvan
paketilla erityisesti tämän metsäenergian
käytön osalta on sitten laajamittaisesti meidän
metsäpolitiikkaamme ja metsien kasvuun ylipäätään.
Eli tässä meidän pitää kyllä hyvin
herkällä korvalla paitsi tukea sitä tutkimuksellista
tietoa ja osaamista Suomessa niin myöskin ottaa käyttöön
sitä tietoa, jota tuon tutkimuksen kautta sitten saamme.
Ympäristövaliokunta mainitsee myös ilmastolakiasian
ja -ehdotuksen juuri siitä syystä, että meidän
on kyllä kyettävä ehkä tulevina
vuosina paljon sitovampiin tavoitteisiin myös kansallisella
tasolla näissä asioissa. Yksi esimerkki tästä on
juuri tämä energiatehokkuus, jossa emme ole kyllä valitettavasti
vielä päässeet sille uralle, jolle olisi
tavoite päästä.
Toinen asia, jonka haluan nostaa esille, on ekosysteemipalvelut,
jotka täällä jo ovat tulleetkin esiin.
Pidän hyvänä, että talousvaliokunta
ne on tänne omaan mietintöönsä myös
nostanut, mutta tässä kyllä yhdyn ed.
Juurikkalan esittämään näkemykseen
siitä, että tässäkin asiassa
pitää olla hyvin tarkkana siitä, mitä me
näillä käsitteillä itse asiassa
tarkoitamme, ja tämä ei saa olla pelkkä hyötynäkökulma.
Aivan lopuksi arvoisa puhemies, sanoisin tästä koordinaation
tarpeesta, joka on noussut esiin tässä keskustelussa
ja sitten myöskin täällä valiokunnan
mietinnössä, kun puhutaan lupabyrokratian karsimisesta.
Haluan kyllä todeta, että ensisijainen keino näiden
lupien nopeampaan ja asianmukaiseen käsittelyyn on resurssien
oikea kohdentaminen. Nythän ollaan tilanteessa, jossa nimenomaan
ympäristölupaviranomaiset esimerkiksi ovat aivan
kohtuuttomuuden edessä. He eivät pysty käsittelemään
tätä valtaisaa kuormaa sillä resurssilla,
joka on käytettävissä. Tähän
asiaan pitäisi saada korjausta eikä niinkään
siihen, että kavennamme kansalaishyvää,
demokratiahyvää tai ympäristöhyvää,
mitkä ministeri täällä mainitsi,
ympäristön tai ympäristön kestävän käytön
kustannuksella.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Olen todellakin nyt tällä kertaa
arvoisan ministerin kanssa kovin erimielinen ihan perustavaa laatua
olevista rajaavista tekijöistä. Se oikeastaan juontaa
yhdestä pienen pienestä epäkohdasta niin mietinnössä kuin
selonteossakin, ja se on se, että tekijöiltä on
jäänyt hahmottamatta se, minkälainen
väestöräjähdys maapallolla parhaillaan
on menossa. Maapallon väestö runsastuu, arvoisa ministeri,
70 miljoonalla ihmisellä vuodessa, 700 miljoonalla kymmenessä vuodessa,
kahdessakymmenessä vuodessa se sama kahteen kertaan. Nyt
jo sattuu sellaisia fibauksia kuin sattui Bob Zoellickille, Maailmanpankin
johtajalle, viime viikonvaihteessa, kun hän huomautti siitä,
että ruokaindeksi oli noussut 15 prosentilla erittäin lyhyen
ajan kuluessa. Se vertailukohta oli kaksi vuotta, ja sinä aikana
syöjien määrä oli 140 miljoonaa
kappaletta lisääntynyt — semmoinen pikantti
pieni yksityiskohta vaan. Vielä se väestöräjähdys
tapahtuu juuri sillä alueella, jolla entuudestaan on vähän
tuotantoalaa, jolla on ilmasto-ongelmat, jolla on maaperän
saastumisongelmat, jolla on kaikki mahdolliset ongelmat.
Tämä tarkoittaa silloin sitä, että Justus
von Liebigin minimilaki rupeaa toimimaan. Se opetettiin meille aikoinaan
maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aika
perustavaa laatua olevalla tavalla, että se ravinne primäärituotannossa,
joka on minimissä, määrää sen
tuotannon tason. Mielenkiintoista on se, kuinka eräällä tavalla
se sama periaate on nyt tullut myöskin tänne uusiutumattoman
luonnonvaran puolelle ja ovelalla tavalla. Siinä kohti
tämä selonteko ja mietintö ovat ihan
ajan tasalla, ja se koskee näitä harvinaisia maametalleja,
jotka ovat nyt tämän elektroniikkateollisuuden
ydin. Siis toisin sanoen yhtäkkiä tällaiset
hyvin pieninä pitoisuuksina esiintyvät alkuaineet
määrittävät modernin teologisen älykkään
tuotannon tason. Kiusallista, arvoisa puhemies, on se, mitenkä nämä kriittisiksi
ihmisen keksimät luonnonvarat ovat sijoittuneet. Niistä nyt
puheena olevista harvinaisista maametalleista 92 prosenttia on Kiinassa
ja 8 prosenttia Kongossa, mielenkiintoisia alueita kumpikin. Nyt
pitäisi sitten ratkaista nämä käytöt.
Yhdysvallat näytti aikoinaan mallia sille, että jos
on jotakin erityistä osaamispääomaa,
sitä kannattaa viennin rajoituksilla säädellä omaksi hyväksi.
Kiina on nyt tehnyt niin harvinaisilla maametalleilla asettamalla
vuodenvaihteessa vientikiintiöt, siis toisin sanoen kontrolloi
nyt tätä high tech -järjestelmää suvereenisti.
Tämän laatuiset arviointinäkökulmat
tästä kokonaisuudesta puuttuvat lähes
kokonaan juuri siinä, millä tavalla erittäin
lyhyessä ajassa kaikki muuttuu aivan kokonaan toisenlaiseksi.
Tässä katsannossa minä en ymmärrä oikein,
arvoisa ministeri, tätä lähestymiskulmaanne.
Te olette globaalisti hyvin antelias, höveli herrasmies
kerta kaikkiaan, höveli herrasmies, mutta se niukkuus,
mikä nyt realisoituu maailmalla todellisuudeksi, johtaa
alueellisiin, kansallisiin itsekkyyksiin, ja siinä nyt
kannattaa Suomen ottaa lusikka omaan kauniiseen, käsnäiseen
kouraansa ja pikkuisen kontrolloida, mihinkä niitä luonnonvaroja
levittelee.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Yritin tunnistaa, missä kaikessa
me olemme lopulta eri mieltä. Maapallon väestön
kasvamisen lukemista, jos nyt päässä osasin
oikein laskea teidän laskelmanne ja minun täällä kahteen
kertaan esittämäni laskelmat, meillä oli
ihan samanlaiset lukemat, ed. Pulliainen. Minäkin totesin,
että 9 miljardia asukasta 30—40 vuoden päästä on
maailmassa. (Ed. Tiusanen: Ministeri sanoi 2050!) — Täytyy
tarkistaa, sanoinko 2050. Jos sanoin, niin sitten se on oikein,
koska käytän sitä lukua, mikä tässä on
tieteellisesti arvioitu. En tiedä, mitä vuotta
ed. Pulliainen puolestaan tarkoitti, mutta ehkä me nyt
maapallon tulevan väen määrän osalta
löydämme yhteisymmärryksen, jos ei muuten,
niin jonkun neuvottelupöydän ääressä.
Mitä tulee taas näihin harvinaisiin metalleihin,
niin EU on todennut ja tehnyt tämmöisen viidentoista
metallin, harvinaisen, kriittisen metallin, listan viime kesäkuussa
2010. Meillä niitä on meidän maaperässä.
Ainakin kolme tai neljä tällaista metallia tai
malmia löytyy Suomen maaperästä. Joitakin
niistä tuotetaan, joitakin ei vielä. Se, pitäisikö Suomen
ryhtyä joihinkin sellaisiin toimiin, joilla estetään
niitten täällä tuottaminen tai täältä ajautuminen
Euroopan unionin ulkopuolelle, on meidän yhteistä Euroopan
unionin politiikkaa. Unionin sisällä meillä ei
missään tapauksessa tämmöisiä mahdollisuuksia
ole, eikä Euroopan unioni ainakaan toistaiseksi ole tehnyt tällaista
päätöstä suhteessa maailman
kolmansiin maihin. Euroopan unioni päinvastoin, niin kuin
täällä ed. Matikainen-Kallströmin
puheenvuorosta kävi ilmi, kritisoi Kiinaa ja muutamia muita
maita siitä, että nämä ovat
ryhtyneet tai ainakin ryhtymässä osin tällaisiin
toimenpiteisiin. (Puhemies: 2 minuuttia!) Minusta ei ole pois suljettu
se, että Suomi Euroopan unionin piirissä aktiivisesti
katsoisi vastatoimia, jos Kiinan tapaiset maat ihan oikeasti ryhtyvät
massiivisiin toimiin tässä.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän mietinnön
sivulla 5 on todettu nyt nämä alkuaineluettelot,
joista me osittain keskustelemme tällä hetkellä.
Arvoisa puhemies! Minä luin näitä kansainvälisiä teollisuusalan
tiedotteita sillä tavalla, että Kiina on päättänyt
jo tarkoista vientikiintiöistä näitten
harvinaisten maametallien suhteen, juuri niitten, jotka ratkaisevat
juuri niin kuin tämä Justus von Liebigin minimilaki
primäärituotannon tason ratkaisee. Tässähän
on kysymys modernin mahdollisuuden hyödyntämisestä,
elikkä sillä tavalla se maapallon rajallisuus
tulee nopeammin vastaan. Samalla, mikä koskee väestöräjähdystä,
siinähän vaan tahtoo käydä sillä tavalla,
että niin kauan kuin ruokaa ja makeaa vettä riittää,
se käyrä nousee jyrkemmin ylöspäin
eikä mene tasaisesti.
Ensimmäinen varapuhemies:
Olen merkinnyt vastauspuheenvuorot edustajille Tiusanen, Leppä,
Karjula.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiinnitin ministeri Pekkarisen puheen siihen
kohtaan huomiota, kun sanoitte, että 9 miljardia vuoteen
2050 mennessä olisi väestö. (Min. Pekkarinen:
2050!) — 2050. — Ympäristövaliokunnan
lausunnossa on 2040. Saattaa tietysti meistä tuntua vähän
samalta, kumpi se on, mutta se on suuri ero, ja mielestäni ministerin
tiedot ovat nyt hiukan jääneet jälkeen sen
väestöräjähdyksen nopeudesta,
joka kiihtyvällä vauhdilla täyttää tätä planeettaa.
Tässä mielessä tämä on
hyvin tärkeä, problemaattinen kysymys, koska se
luo pohjan tälle koko luonnonvarastrategialle, luonnonvarojen
ja energian käytölle kaiken kaikkiaan tällä planeetalla.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Äsken täällä keskustelussa
olivat esillä luonnonvarojen käytön lupajärjestelmät
ja valitusprosessit. On aivan selvä, että nämä äsken
mainitut asiat ovat erittäin monissa kohdissa jarruttamassa
kestävällä tavalla toteutettavia hankkeita,
joilla luonnonvaroja hyödynnetään.
Ministeri Pekkarinen, ei asia suoraan kuulu teidän
rooteliinne mutta yhdessä oikeusministerin kanssa. Oletteko
käyneet lävitse näitä asioita, mitä ovat
ne keinot — siis siellä on vuosien prosesseja
ja osa niistä aivan turhaan — mitä tälle voitaisiin
tehdä, että tätä juohevoitettaisiin?
Ei tietenkään tingittäisi niistä määräyksistä ja
säädöksistä, joita meillä on
olemassa, mutta täällä on selkeästi
myös kiusantekomielessä olevia hankkeita liikkeellä.
Nämä pitää saada pois, jotta myös
niiden hankkeiden vetäjien ja osallistujien sekä investoijien
oikeusturva taataan.
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä minusta todetaan
lyhyesti mutta ytimekkäästi erittäin olennainen
asia, että luonnonvarojen riittävyyteen liittyvät
ongelmat on tunnistettu EU:ssa mutta keinot puuttua tilanteeseen
ovat vielä kehitteillä. Siis ne ovat vasta kehitteillä,
ja tässä mielessä ajattelen, että kun
nyt Suomi on tehnyt tällaisen luonnonvaraselonteon, minusta
tässä avautuu yksi aivan keskeinen vaikuttamisen
alue Suomen EU-politiikalle: mitenkä Suomi todella nousee
ennakoivaksi toimijaksi koko EU:n luonnonvarapolitiikan osalta.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Ministeri vain mainitsi 47
kaivosta. Juuri vastaus minun mielestäni, oikea vastaus,
on, että tämä tilanne ja tämä neuvottomuus
merkitsee varovaisuusperiaatteen noudattamista hyvin itsekkäistä kansallisista
näkökohdista.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Tämä on kyllä asia,
missä minä olen todellakin eri mieltä ed.
Pulliaisen kanssa. Ei Suomea ole kaivettu kuiviin niistä malmeista
ja mineraaleista, mitä meillä on, ei likimainkaan.
Meillä on suuria potentiaaleja, suuria mahdollisuuksia.
Jos ihmiskunnassa niitä ylipäänsä jossakin
kaivetaan, jos meillä on paremmat mahdollisuudet kuin muualla
ja me pystymme luonnon, talouden kannalta kestävämmällä tavalla
tekemään sen kaiken kuin mikään
muu maa maailmassa, niin siitä vaan minun mielestäni.
Ed. Tiusanen, minä myönnän, minä en
ala teidän kanssanne kiistellä, te tiedätte
paremmin kuin minä, kuinka monella miljardilla maapallon väkiluku
kasvaa. Minä käytin sitä asiantuntijaselvitystä,
mikä minulla on. Mutta minä hyväksyn
sen, että olkoon 2040 eikä 2050 se 9 miljardia
ihmistä.
Mitä näihin kiinalaisiin tulee, niin vielä kertaalleen:
Se on meille Euroopalle haaste jnp., mutta ei Suomi pysty yksin
sanelemaan EU:ssa, se on neuvotteluprosessi, mitä me käymme.
Me arvioimme koko ajan, tekeekö Kiina sellaista. Eihän
tämä ole ainut teollisuuden tai elinkeinoelämän
ala, jolla Kiina tekee (Puhemies: Minuutti!) näitä protektionistisia
toimia. Totta kai pitää Euroopan vastata osaltaan,
jos se massiivisesti aikoo myöskin käytännössä niitä toteuttaa.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnassa käytiin
hyvinkin laajasti keskustelua siitä, minkälaista
omistusta pitäisi kaivospuolella olla ja missä aikavälissä pitäisi näitä kaivauksia
suorittaa. Meillä on rikkauksia. Niitä on vaalittava,
hallinnoitava ja käytettävä. Ja tässä kohdin
tullaan kysymykseen nimenomaan siitä. Erityisen positiivisena
valiokunnassa pantiin merkille nimenomaan ministeri Pekkarisen esitys,
että perustetaan tavalla tai toisella valtionomisteista
kaivostoimintaa, jossa myöskin kansallisilla päätöksillä voidaan
ohjata sen kaivosteollisuuden vauhtia siellä maan alla
kaivamisessa. Tämä on tavattoman tärkeä asia.
Tässä vastakkaisena ovat ulkomaiset kaivosyhtiöt,
jotka tietenkin tekevät työnsä mahdollisimman
nopeasti, pyrkivät mahdollisimman suureen hetkelliseen
taloudelliseen lopputulokseen. Mutta siitä, mitä Suomen
kansantaloudelle siitä jää, se on minimaalinen
osa verrattuna siihen, että se kaivosteollisuus on kansallisessa
hallussa.
Selonteon lähtökohtia oli se, että selonteossa perustellaan
tarve yhtenäiselle luonnonvarapolitiikalle, asetetaan strategiat
ja tavoitteita ja tehdään linjauksia etenemistavaksi
konkreettisine toimenpide-esityksineen. Taustaksi on kartoitettu
luonnonvarapolitiikan keskeiset muutosvoimat ja suunnat, luonnonvarojen
käytön nykytilanne sekä tähänastisten
strategioiden nykytila ja toteuttamisen haasteet.
Selonteossa asetetaan visio, jonka mukaisesti Suomi on vuonna
2050 älykkään luonnonvaratalouden vastuullinen
edelläkävijä. Uusiutuvien luonnonvarojen
osalta ovat kasvun näkymät todella vahvat. Sitä mukaa
kuin kansalaisten elintaso kasvaa, nousee myöskin viljan
kulutus. Maailmassa on vielä paljon, paljon ihmisiä,
joiden tulotaso on alle 10 000 dollaria vuodessa, jolloin
heidän viljankulutuksensakin on vain noin 300 kiloa per
vuosi. Kun sitten tämä 10 000 dollarin
tulotaso ylittyy, viljan kulutus kaksinkertaistuu elikkä tilastojen
mukaan se on jo yli 600 kiloa vuodessa. Tällä on
suuri merkitys, kun katsotaan todella maailman ruokahuollon kestävyyttä.
Väestönkasvu sekä ääri-ilmiöiden
lisääntyminen ja teollisen tuotannon kasvu erityisesti
kehittyvissä maissa ovat johtaneet luonnonvarojen kasvavaan
kysyntään ja osin myös niukkuuteen. Veden,
biomassan, ruuan, maan ja mineraalien strateginen merkitys tulee
tulevina vuosina korostumaan entisestään. YK:n
vuosituhatarvion mukaan jopa kaksi kolmasosaa ihmisille tärkeistä ekosysteemipalveluista
on heikentynyt tai vaarantunut. Vaikka teollisuusmaiden palvelutuotantokeskeisyys
kasvaa ja luonnonvarojen käyttöintensiteetti mahdollisesti
pienenee, tulee luonnonvarojen globaali käyttö edelleen
kasvamaan, sillä kehittyvät maat kasvattavat kulutustaan
vielä usean vuosikymmenen ajan.
Suomessa on runsaasti sekä uusiutuvia että uusiutumattomia
luonnonvaroja, joihin talou-temme vahvasti tukeutuu. Väestömäärään
suhteutettuna Suomi on luonnonvaroiltaan poikkeuksellisen rikas
maa. Ja tämä on se kohta, jota nyt tulevaisuudessa
tulee huolellisesti miettiä: kuinka näitä rikkauksia
hyödynnetään?
Arvoisa puhemies! Tähän loppuun vielä:
vesitalous. Puhdas vesi loppuu maailmasta, ja Suomessa pohjavesiä kyllä riittää.
Nyt meidän on aloitettava keskustelu myöskin veden
hinnoittelusta. Tänä päivänä pohjavedet
(Puhemies: 5 minuuttia!) ovat yhteistä omaisuutta. Tulevaisuudessa
niilläkin on varmasti hintansa.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnassa
luonnonvaraselontekoa käsiteltiin lähinnä biotalouden
näkökulmasta. Biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen
kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niistä valmistettujen
tuotteiden ja palvelujen tuotantoa. Biotalouteen kuuluvat muun muassa
maatalous, metsätalous, kalatalous, elintarvikkeiden tuotanto,
kemianteollisuus ja biopolttoaineet. On erinomaisen hyvä asia,
että selonteon lähestymistavassa korostuvat voimakkaasti
poikkisektorillisuus ja koordinaatio eri hallintoalojen kanssa.
Metsätalous on yksi tärkeistä biotalouteen kuuluvista
alueista. Vuotuiset hakkuumme ovat nykyisin 75 prosenttia kestävistä hakkuumahdollisuuksista.
Samalla puuta kuitenkin tuodaan Suomeen ulkomailta. Suomalaista
puuta pitäisi ensi kädessä jalostaa tuotteiksi
ja viedä ulkomaille. Näin toki tehdäänkin.
Vaikka paine biopolttoaineita kohtaan kasvaa, tulisi välttää hyvän
tukkipuun suoraa polttoa ja jalostaa biopolttoaineita ennemmin puuteollisuuden
tähteistä. Puu on liian arvokasta pelkästään
poltettavaksi. Puunkäytön mahdollisuuksia arvioitaessa
selonteossa olisi voinut toivoa rohkeutta. Puun suomia mahdollisuuksia
tulisi tuoda voimakkaammin esille suomalaisessa politiikassa, ja
pitäisi tukea niihin liittyvää kehitystyötä.
Suomalainen metsä on arvokasta myös silloin,
kun se kasvaa ja voi hyvin. Matkailu, virkistys, marjat, sienet
ja riista sekä muut luonnontuotteet ovat arvokkaita luonnonantimia
ja luonnonvaroja, joiden hyödyntämistä voi
tehostaa.
Surullista on, että myös meillä Suomessa,
rikkaiden luonnonvarojen maassa, kulutus on kasvanut niin paljon,
että vuonna 2029 arvioidaan kulutuksemme ylittävän
luonnon uusiutumiskyvyn. Sekä selonteossa että talousvaliokunnan mietinnössä on
nostettu esiin tarve lisätä energia- ja materiaalitehokkuutta.
Talousvaliokunta ehdottaakin, että käynnistetään
kansallinen materiaali- ja energiatehokkuusohjelma, jossa selvitetään
saavutettavissa oleva luonnonvarojen ja energiankäytön
tehostamispotentiaali.
Arvoisa puhemies! Suomessa on rikkaat mineraali- ja metallimalmivarat.
Kaivosmineraalien ja metallien osalta louhintamääriä voi
nykyisestä nostaa. Nykyistä ympäristöystävällisempien
kaivosprosessien kehittäminen on tärkeää ja tarjoaa
uusia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Kaivostoimintaa
perustettaessa erilaiset ympäristön käytön
intressit täytyy tarkoin sovittaa yhteen. Esimerkiksi luonnon matkailu-
ja virkistyskäyttö voi hankaloitua ja matkailuyrittäjien
elinkeino horjua, jos suunnittelua ei tehdä asianmukaisesti.
Laaja-alaiselle ja poikkisektorilliselle luonnonvarapolitiikalle
on tarvetta.
Ympäristöön ja luonnonvaroihin kohdistuu paineita
monelta suunnalta. Erilaiset luonnonvaroihin kohdistuvat intressit
täytyy sovittaa yhteen. Tässä työssä on
olennaista yhteistyö eri viranomaisten ja muiden toimijoiden
välillä sekä vahva poliittinen tuki.
Tässä mietinnössä korostetaan,
että käytämme luonnonvarojen lisäarvoa
tuottavasti ja varmistamme, että kansallisista luonnonvaroistamme
saatava hyöty koituu maamme parhaaksi. Tässä voi
viitata siihen, että esimerkiksi raaka-aineitten jatkojalostuksen
tulisi tapahtua Suomessa mahdollisimman kattavasti. Todella toivottavaa,
mutta haasteellista.
Arvoisa puhemies! Kuten lähetekeskustelussa totesin,
välillä tuntuu, ettemme itsekään
ymmärrä luonnonvarojemme arvoa ja mahdollisuuksia. Jonkun
muun on hoksattava ensin. Tämä näkyy esimerkiksi
suurena kiinnostuksena, kaivosbuumina, Suomen mineraaleja kohtaan.
Toivottavasti, kun tuo kaivoslaki täällä varmasti
tällä vaalikaudella valmistuu, tähän
nykyiseen kaivoslakiin liittyvät epäkohdat voidaan
korjata.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi totean tuosta lausumasta 2, joka
mietintöön on liitetty ja joka liittyy luonnonvaroihin
liittyvän omistusoikeussäätelyn täsmentämiseen,
että siihen on todella suuri tarve ja sitä käsiteltiin
jo monessa puheenvuorossa.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olen ollut käsittelemässä tätä mietintöä talousvaliokunnassa.
Muutamia kommentteja:
Ensinnä, mietinnössä otetaan kantaa
Kiinan rooliin raaka-ainelähteiden omistajana. Ehkä vielä tärkeämpää on
huomioida se, että Kiina ja kiinalaiset ovat jo levittäytyneet
Afrikkaan ja muualle ostamalla maata ja luonnonvaroja. Kiinalaiset
ovat pitkällä tähtäimellä varautuneet
siihen, että elintarviketuotanto on riittävä ja
pääsy raaka-ainelähteille turvattu. On
erittäin tärkeätä seurata sitä,
mihin kaikkeen Kiina on valmis turvatakseen kansalaisilleen elinehdot.
Toisena, talousvaliokunta katsoo, että maataloustuotanto
polarisoituu pääomavaltaiseen agribisnekseen sekä työ-
ja osaamispääomavaltaiseen pientuotantoon. On
erittäin tärkeää kiinnittää huomiota
spekulatiiviseen kauppaan, jolla on nostettu merkittävästi
viljan hintaa maailmanmarkkinoilla. Tulevaisuudessa on tärkeätä pyrkiä kansainvälisin
sopimuksin estämään viljan hintaa nostavan
spekulatiivisen kaupan mahdollisuudet. Muuten edessä ovat
ajat, jolloin viljan hinta nousee kestämättömän
korkealle tasolle. Suomessa onkin pidettävä huolta
juuri työ- ja osaamispääomavaltaisen
maatalouden tuotannon edellytyksistä. Suomen on toimittava
ponnekkaasti niin, että Euroopan unionin pyrkimykset rajoittaa
maataloustuotantoamme eivät onnistu.
Kolmantena, maapallon kantokyky ei kestä nykyisenlaista
luonnonvarojen ja raaka-aineiden riistoa. Luonnonvaroja käytetään
enemmän kuin luonnon prosesseissa syntyy. On tärkeätä,
että teollisuuden, kaupan, yritysten, yhdyskuntien ja julkisten
laitosten toiminta perustuu sellaiseen tuotantoon ja kulutukseen,
jotka palvelevat kestävän kehityksen mukaisia
materiaali- ja energiavirtoja. Koska luonnonvarat vähenevät,
tulee tiukentaa myös raaka-aineiden kulutusta. Näin
estetään niiden tuotannon aiheuttamat haitat ympäristölle.
Käytännössä tämä tarkoittaa,
että nyt jo käytössä olevia
materiaalivirtoja ohjataan uudelleen tuotantoon ja tuotannosta kulutukseen
ja kulutuksesta taas tuotantoon. Lähitulevaisuudessa jätehuolto
on siis yritysten ja teollisuuden materiaalitaloutta. Talousvaliokunta
yhtyy tähän ajatukseen korostaen tarvetta lisätä energia-
ja materiaalitehokkuutta, suljettujen kiertojen järjestelmiä sekä näiden
tutkimus- ja kehitystyötä. Valitettavasti hallituksen
esitys jätelaiksi on täysin tämän
ajatuksen vastainen.
Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietintö korostaa
turpeen merkittävää roolia erityisesti
yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa
kivihiiltä korvaavana polttoaineena. Suot ovat Suomen toiseksi
yleisin elinympäristötyyppi. Ne ovat olennainen
osa Suomen luonnon monimuotoisuutta. Pidän turvetuotantoa
ja soiden kuivatusta huonohkona Suomen vesistöjen tulevaisuuden
kannalta. Valtaosa soista sisältää merkittäviä määriä vettä.
Tulvat ovat usein seurausta juuri siitä, että vesiä pidättäviä soita
on joko kuivatettu pelloiksi tai käytetty turvetuotantoon.
Turvetuotannon ympäristövaikutukset ovat myös osin
kielteisiä. Siksi pidän tärkeänä,
että turvetuotantoa vähennetään
vähitellen ja soita pyritään ennallistamaan
erityisesti tulvaherkillä alueilla. Turvetta voidaan hyvin
korvata puusta tehdyllä biomassalla.
Viidenneksi, talousvaliokunta ehdottaa eduskunnalle kannanottoa,
jossa eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän
toimiin luonnonvarojen omistusoikeussääntelyn
täsmentämiseksi. Tämä on hyvä esitys.
Suomen on huolehdittava siitä, että me voimme
omistaa ja hyödyntää luonnonvaramme.
Se on erittäin tärkeää tulevien
sukupolvien elinmahdollisuuksien parantamiseksi.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Luonnonvaraselonteko on Suomen kannalta
varmaan yksi niitä tärkeimpiä selontekoja, käydäänhän
tässä läpi olennaisesti tulevaisuuden kannalta
Suomen suuret vahvuudet ja mahdollisuudet. Suomi on joka tapauksessa
luonnonvaroiltaan maailman suurvalta ottaen huomioon väkimäärämme
ja pinta-alamme. Metsää Suomessa on puumoteilla
mitattuna 2,2 miljardia kiintokuutiometriä, ja kasvu on
vuosittain 100 miljoonaa mottia. Tähän 100 miljoonan
kiintokuutiometrin kasvuun sisältyy pieni virhe, koska
tämä huomioi vain runkopuun. Se ei huomioi ollenkaan
energiapuuta elikkä oksia, latvuksia ja kantomassaa. Tämä kyseinen
lisäys helposti lisää 15 miljoonaa mottia
käytettävissä olevia puuvaroja Suomessa.
Uusiutuva energia on joka tapauksessa Suomelle mahdollisuus, ja
jos haluamme kehittää omaa yhteiskuntaamme, se
tarkoittaa, että varsinkin energiantuotannossa me joudumme
lähivuosina yhä enemmän panostamaan omiin
raaka-aineisiin.
Lisäksi meillä on valtavat potentiaaliset
mahdollisuudet Suomen pelloissa. Peltoa meillä on 2,3 miljoonaa
hehtaaria, josta tarvitsemme elintarviketuotantoon vuosittain 1,8
miljoonaa hehtaaria. Ja sillä 500 000 hehtaarilla
voimme tuottaa sitten vaikka energiakasveja tai muuta biomassaa,
esimerkiksi biokaasun tuotantoon tarvittavaa.
Joka tapauksessa on hyvin murheellista, että Suomi
ei tänäkään päivänä ole
elintarvikkeiden osalta omavarainen. Tuomme ruoan raaka-aineita
ulkomailta paljon, ja viemme samalla sinne maasta pois paljon rahaa,
mikä on hyvin murheellista, koska meillä olisi
mahdollisuus elintarvikkeiden osalta lähes omavaraisuuteen.
Tämä on suuri riski Suomen kannalta jatkossa,
ja ennen kaikkea huoltovarmuuden kannalta se on suuri riski. Toivon,
että tällä rintamalla Suomi etenisi ja
pääsisimme jonain päivänä tilanteeseen,
että syömme suomalaista ruisleipää sen
sijaan, että tänä päivänä siihen
tuotavat raaka-aineet tulevat aika pitkälti ulkomailta.
Moni ei tähän muuten kiinnitä huomiota.
Herra puhemies! Mineraalit ovat tulevaisuuden valtava mahdollisuus.
Suomi, meidän kallioperämme, on hyvin rikas mineraalien
suhteen. Euroopan unionin listaamista 14 kriittisestä mineraalista
Suomen kallioperästä löytyy 8.
Elikkä kuitenkin joka tapauksessa olemme tuontiriippuvaisia
aivan kuten Euroopan unionikin on. Kiina on tämän
suhteen lähes omavarainen, ja esimerkiksi Etelä-Amerikan
valtioista löytyy samanlaisia tilastoja siitä,
että on valtavan rikkaat kallioperät. Suomi joka
tapauksessa joutuu joitakin mineraaleja tuomaan, ja on lähitulevaisuudessa
välttämätöntä, että kun
Suomi lisää louhintamääräänsä erittäin
nopeasti — vuoden 2008 tilaston mukaan Suomi louhi 4 miljoonaa
tonnia malmia, ja vuonna 2020 tavoite on peräti 70 miljoonaa
tonnia, jos suunnitelmat toteutuvat — niin tämä tarkoittaa
sitä, että meidän on huomioitava jatkossa
yhä enemmän se, miten me annamme omia raaka-aineitamme
tästä maasta ulos. Annammeko ne korvauksetta,
vai jääkö niistä Suomen kansantalouden
hyväksi jotakin pysyvää? Tähän
on jatkossa meidän kiinnitettävä yhä enemmän
huomiota.
Myös vesi on meille valtava luonnonvara. Suomessa on
erittäin puhtaat pohjavedet, ja sellaisina ne tulee säilyttääkin.
Suomi on suurvalta vesiteknologia-alalla. Pystymme puhdistamaan jätevetemme
erittäin hyvin, ja myymme tätä teknologiaa
ympäri maailmaa. Tämä on tulevaisuuden
kasvuala, koska monessa maassa tänä päivänä puhdas
juomavesi on todella suuri ongelma. Se on paljon, paljon arvokkaampi
luonnonvara verrattuna vaikka johonkin raakaöljyyn.
Arvoisa puhemies! Nostan sitten esille suomalaisen luonnonvarojen
käytön kannalta yhden todellisen murheenkryynin.
Ei sen takia, että siitä olisi pula, vaan päinvastoin
siksi, ettei sitä osata käyttää.
Kysymyksessä on tietenkin turve. Suomessa on suota noin
10 miljoonaa hehtaaria, josta on metsäojitettu se 5 miljoonaa
hehtaaria. Turvetuotannossa siitä on vain noin 60 000
hehtaaria.
Nythän meille juuri hiljattain laadittiin suostrategia,
jonka mukaan me käytämme turvesuota ja suoluontoa
erilaisiin tarkoituksiin. Mutta on äärimmäisen
surullista, että meillä on turpeennosto ja turpeenkäyttö tässä maassa
tehty lähes rikolliseksi toiminnaksi, kun sen sijaan kivihiiltä voi
Australiasta vapaasti ajaa miljoonia tonneja laivalla Suomeen. Se
ei tunnu ketään haittaavan. Sen sijaan ihan läheltä olevalta
turvesuolta nostettu polttoturve tuntuu olevan ympäristörikos
lähes joka paikassa.
Jos Suomi jonain päivänä haluaa pysyä yhä enemmän
itsenäisenä valtiona niin, että se pystyy
tuottamaan omat energiat mahdollisimman paljon itse, olemaan jopa
omavarainen tai lähelle — tällä hetkellä omavaraisuusaste
energiassa on vain 30 prosenttia — niin turvetta on nostettava paljon,
paljon enemmän. En jaksa ymmärtää sitä turpeen-
noston vihaamista, mitä tässäkin talossa on
levitetty ja mitä on pyritty lietsomaan koko ajan. Tärkeää olisi,
että turvetta nostetaan yhä enemmän (Puhemies:
5 minuuttia!) ja käytetään enemmän,
vaikka biopolttoaineiden raaka-aineena.
Arvoisa puhemies! Lopuksi kaksi huomiota vielä: Tässä selonteossa
on aivan oivallisesti nostettu esille se, että erilaisten
luonnonvarojen käyttöön tarvittavat lupamenettelyt
tulee yksinkertaistaa. Se byrokratia, mikä erilaisten lupien saamiseen
on luotu, pitää kerta kaikkiaan purkaa. Eihän
ole järkeä, että suuren biovoimalan luvittaminen
kestää kymmenen vuotta ja kivihiiltä saa
vapaasti polttaa. Tänäkin päivänä palaa
suuret määrät kivihiiltä eli
voimalaitoksia.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi. Tässä mietinnössä on
erittäin hyvin otettu kaksi hyvää lausumaa
tänne loppuun, joista nostan esille tämän jälkimmäisen,
jossa "eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimiin luonnonvaroihin liittyvän omistusoikeussääntelyn
täsmentämiseksi". Tähän viisaaseen
lauseeseen on helppo yhtyä. Nimittäin on aivan
välttämätöntä, että Suomi
ottaa omat raaka-aineensa, omat luonnonvaransa vahvasti omiin käsiin
niin, että ne hyödyttävät Suomen
kansaa eivätkä ketään muuta.
Jari Leppä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallitukselle pitää antaa
hyvää palautetta siitä, että tällä vaalikaudella
on tehty kosolti luonnonvarojen käyttöä edistäviä hankkeita,
lakeja, säädöksiä. Niillä varaudutaan
siihen, että me pystymme entistä enemmän
kestävällä tavalla hyödyntämään
meidän rikkaita luonnonvarojamme ja sitä kautta
monia muita tavoitteita myöskin toteuttamaan. Tämä luonnonvaraselonteko
on yksi näistä.
Puhemies! Luonnonvarat ovat hajautettua toimintaa monella eri
tavalla. Ne sijaitsevat ympäri maata, niiden omistus on
erittäin hajaantunut. Niiden käyttö,
niiden hyödyntäminen elinkeinomielessä,
yritysmielessä, on erittäin hajaantunutta. Ja
tämä jos mikä, siihen lisättynä,
että ne ovat myös paikkasidonnaisia, tuo tullessaan
sen, että koordinaatio jos mikä näiden
kehittämishankkeiden välillä ja myös
eri hallinnon haarojen välillä on yksi kaikkein
ratkaisevimpia tekijöitä siihen, että pystymme
näitä hyödyntämään niin
kuin meidän tavoitteemme on. Samalla se myös mahdollistaa
hyvinvoinnin lisääntymisen paikallisyhteisöille,
joille on myös annettava vastuuta näiden toimintatapojen
hyödyntämisessä ja toteuttamisessa. Ennen
kaikkea näiden mahdollisuus huoltovarmuutemme kohentamiseen on
yksi sellainen meidän ilmasto- ja ympäristötavoitteidemme
lisäksi, joka myöskin tulee näiden talousmittareiden
osalla hyödynnettyä yhtä aikaa.
Puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti biomassojen
hyödyntämiseen ja markkinoihin sekä niihin
liittyvien palvelujen osalta erityisesti huomiota kokonaisvaltaiseen
tarkastelutapaan. Biotalouteen pohjautuvien ratkaisujen merkitys äsken
mainittuun ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen käytön
kestävyyteen liittyy keskeisesti haasteena siihen, miten
niitä pystytään hyödyntämään.
Ratkaisumalleja ovat sellaiset, joissa me pystymme vähentämään
riippuvuutta fossiilisesta energiasta. Ne ehkäisevät
ekosysteemien köyhtymistä sekä edistävät
talouskehitystä ja luovat uusia työpaikkoja, ja
tämä hajautettu toimintamalli on se perustoimintamalli
biotalouden osalta. Samalla kun se on hajautettua, se vähentää luonnonvarojen
kuljetuksen tarvetta, mahdollistaa joustavasti eri raaka-aineiden
käytön, niiden yhdistämisen, tehostaa
raaka-ainekiertoja, vahvistaa ja parantaa huoltovarmuutta. Eli maa-
ja metsätalousvaliokunta halusi korostaa erityisesti sitä,
mikä on otettu myöskin huomioon tässä mietinnössä:
biotalouden kehittämisen pullonkauloja. Nykyinen keskittämistä suosiva
tuotantotapa, kaupan rakenteet, kankeat viranomaiskäytännöt sekä myös
alan toimijoiden asenteet, sisäänpäin kääntyminen
ja siiloutuminen, niin kuin olemme kirjoittaneet meidän
lausuntoomme, ovat hallitsevia, ja se, että me näistä pääsemme
pois ja irti, on täysin välttämätöntä,
jotta meidän vahvat tavoitteemme uusiutuvien luonnonvarojen
käytön lisäämisessä pystytään
toteuttamaan.
Puhemies! On erikoista, että tälläkin
hetkellä Suomen metsistä hyödynnetään
vain murto-osa kasvusta. Siitä huolimatta meille tuodaan
erittäin runsaasti puuta. Sama asia koskee myös
ruuan tuotantoa. Meille tuodaan erittäin voimakkaasti myöskin
ruuan raaka-aineita ja ennen kaikkea valmiita tuotteita, ja molemmilla
asioilla merkittävästi vaikutetaan alentavasti
tuottajahintoihin, puun raaka-ainehintoihin, ja sillä tavalla
pidetään keinotekoisesti, voi näin sanoa,
markkinatalouden mekanismien avulla yllä epätasapainoa markkinoilla.
Tätä tasapainoa meidän on välttämätöntä ja
väistämätöntä kohentaa,
jotta me pystymme myöskin alkutuotantopäässä näiden
asioiden osalta elämään ja kannattavaa
yritystoimintaa harjoittamaan.
Puhemies! Myös erilaisten sivutuotteiden tulkinta jätteeksi
tällä hetkellä vaikeuttaa monien sivutuotteiden
uusiokäyttöä aivan tarpeettomasti, ja
myös näistä meidän pitää päästä sellaisiin ratkaisuihin,
että me pystymme niitä käyttämään.
Minusta yksi julkisuudessa eniten esillä ollut on vaikkapa — pieni,
pieni asia — hevosen lanta. Se on erikoista, että se
ei meillä pala, kun kaikki nämä ainesosat
laitetaan yhteen hevosen lannassa, mutta erikseen kaikkia saa polttaa
ilman lupaa. Käsittämätöntä.
Eli näistä esteistä pitää päästä eroon.
Puhemies! Lopuksi: Luonnonvara-alan kehittäminen tarkoittaa
lähiruokaa, lähienergiaa, lähipalveluita,
lähihuoltovarmuutta. Eli koko luonnonvara-ala, koko biotalous,
on lähitaloutta, ja sitä meidän kaikkien
pitää edistää.
Petri Pihlajaniemi /kok:
Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta otti
kantaa muun muassa puurakentamiseen ja varsinkin sen tuotekehitykseen,
se on erittäin hyvä. Meillä kasvaa erittäin
hyvälaatuista puuta Suomessa. Rakentajana tiedän,
että kun se kasvaa hitaasti, se myös kestää.
Näin ollen se on erittäin hyvä materiaali myös
puukerrostalojen rakentamiseen. Kun nykyisin on tehokkaat sprinklausjärjestelmät,
niin aivan varmasti pystymme niitä rakentamaan. Toivotaan,
että tällä saralla pääsemme
eteenpäin.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Suomen kansantalous perustuu teollisuusmaaksi poikkeuksellisen
vahvasti luonnonvaroihin. Metsä-, mineraali- ja turvevaramme
ovat runsaat. Mutta kansainvälisessä vertailussa
huomiota herättäviä luonnonvarojamme
ovat erityisesti puhdas vesi ja puhdas viljelysmaa. Runsaissa luonnonvaroissamme
ja niihin liittyvässä osaamisessamme onkin erittäin
suuret mahdollisuudet uusille kasvaville tuotannonaloille.
Maapallon väkiluvun kasvu tulee vaikuttamaan merkittävästi
Suomen luonnonvarojen kysyntään, sillä maamme
muodostaa lähes ainoan alueen Euroopassa, jossa on kasvumahdollisuuksia
sekä uusiutuvan energian että ruuan tuotannolle.
Luonnonvarojen hyödyntäminen rakentuu viime kädessä maaseudun
varaan. Kaikin keinoin Suomessa onkin varmistettava elinvoimainen
maaseutu. Muutoin luonnonvarojen vastuullinen hyödyntäminen
ei tässä maassa onnistu.
Maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi on
tärkeä turvata se, että ruuan tuotantoketjussa kaikki
toimijat, alkutuottajat, teollisuus, kauppa, ammattikeittiöt,
pystyvät toimimaan kannattavasti ja kilpailukykyisesti.
Alkutuottajien kannattava toiminta takaa koko ketjun jatkuvuuden. Tekemistä vielä
kuitenkin
riittää. Monille meille saattaa olla yllätys
se, että 50 prosenttia suomalaisten syömän
ruuan raaka-aineista on tuotu ulkomailta. Tämä vaikuttaa
kovasti erikoiselta, koska suomalainen ruoka ja ruuan raaka-aine ovat
kuitenkin kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Paitsi
perinteiset alkutuotteet myös esimerkiksi luonnontuotteet
ovat haluttuja maailmalla. Tässä valossa suomalaisilla
elintarvikkeilla olisi erinomaiset mahdollisuudet kasvattaa vientiä,
mikä tarjoaisi myös pienille ja keskisuurille
yrityksille mahdollisuuden toiminnan laajentamiseen.
Suomen peltoala on noin 2,3 miljoonaa hehtaaria, josta 1,8 miljoonaa
hehtaaria tarvitaan elintarvike- ja rehuteollisuuden tarpeisiin
ja ruokaomavaraisuuden turvaamiseen. Noin 500 000 hehtaaria
voitaisiin hyödyntää erityisesti valkuaisrehuomavaraisuuden
lisäämiseen ja biopolttoaineiden tuotantoon. EU-tasolla
pitäisi korjata epäkohta, joka vaikeuttaa maatalouden
sivutuotteiden uusiokäyttöä. Esimerkiksi
lannan luokittelu jätteeksi vaikeuttaa sen hyödyntämistä energiantuotannossa.
Herra puhemies! Suomen tärkeimmän luonnonvaran,
puun, suomia mahdollisuuksia olisi pitänyt jo selonteossa
tuoda vahvemmin esille. Maa- ja metsätalousvaliokunta paneutui
tähänkin asiaan hyvin ammattimaisesti ja perusteellisessa
lausunnossaan toi tärkeimmän luonnonvaramme hyödyntämismahdollisuudet
hyvin esille. Talousvaliokunta on ansiokkaasti mietinnössään
ottanut huomioon maa- ja metsätalousvaliokunnan esille
nostamat merkittävät näkökohdat.
Puuston vuotuinen kasvu on 100 miljoonaa kuutiota, ja vuosittain
hakataan runsaat 50 miljoonaa kuutiota, noin 75 prosenttia siitä,
paljonko metsät kestäisivät hakkuita
vuodessa. Kansallisessa metsäohjelmassa tavoitteeksi on
asetettu lisätä hyvinvointia monimuotoisten metsiemme avulla.
Tutkimusten mukaan metsäenergian potentiaali on noin
15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vuonna 2009 ja oikeastaan
viime vuonnakin korjattiin vain 5—6 miljoonaa kuutiota.
Puuta voitaisiin käyttää nykyiseen verrattuna
jopa moninkertainen määrä energiantuotantoon
vaarantamatta kuitenkaan metsäteollisuuden puuraaka-aineen
saantia. Metsistä saatavia energiantuotannon raaka-aineita
ei tule kuljettaa kuitenkaan pitkiä matkoja. Lähienergia
on tuotettava mahdollisimman lähellä raaka-aineita
ja kulutusta. Näin saavutetaan ympäristön
kannalta paras mahdollinen hyöty sekä varmistetaan
kustannustehokas toiminta.
Herra puhemies! Uusiutuva puuraaka-aine on ylivertainen vaihtoehto
fossiilisille polttoaineille. Fossiilisten polttoaineiden syntyminen
ei sido hiilidioksidia, ja käyttö vain vapauttaa
sitä. Toisin on tilanne metsien osalta. Metsä kasvaessaan sitoo
merkittävät määrät
hiilidioksidia. Lisäksi fossiilisten polttoaineiden rahtaaminen
pitkien matkojen päästä kasvattaa niiden
hiilijalanjälkeä. Lähellä kulutusta
tapahtuvan metsäenergian tuotanto takaa myös mahdollisimman
pienet kuljetusten aiheuttamat päästöt
ja kustannukset. Puun käytössä on huolehdittava
siitä, ettei ... (Puhemies: 5 minuuttia!) — Arvoisa
puhemies, kaikella kunnioituksella, mutta ajattelin lukea tämän
puheeni ja puhua loppuun asti. — Näin suomalaiset
metsät käyttävät hiilinielun.
Seuraavat vuodet tulevat vaikuttamaan voimakkaasti maaseudun
tulevaisuuteen. Tähän yhtenä merkittävänä syynä on
hallituksen aiemmin sopima uusiutuvan energian edistämispaketti. Ottaen
huomioon maamme energiaraaka-ainevarannot, pitkät etäisyydet,
harva asutus ja muun muassa sähkönsiirtoverkon
mitoitus on kotimaisen bioenergian tuotannosta mahdollista tehdä oikeilla
poliittisilla päätöksillä todellinen
kilpailuvaltti. Onnistuessaan pakettiin sisältyvät
uusiutuvan energian edistämistoimet luovat uutta työtä ja
investointeja joka puolelle Suomea.
Vasta käytännössä näemme,
miten uusiutuvan energian käytölle ja koko maamme
luonnonvarojen kestävälle hyödyntämiselle
käy: jäävätkö tavoitteet
vain sanahelinäksi, vai onnistutaanko tavoitteet saamaan
myös käytännön tasolle hyödyttämään
tavallista suomalaista. On välttämätöntä varmistaa,
että kilpailukykyinen lähienergian tuotanto on
maassamme mahdollista jatkossa. Lämpö- ja sähköenergian
lisäksi toisen sukupolven liikenteen biopolttonesteiden
raaka-aineita voitaisiin tuottaa Suomen metsistä ja pelloilta
sekä myös teollisuuden ja yhteiskunnan jätteistä.
Biopolttonesteiden tuotannon kannattavuutta tulee tietysti aina
arvioida, mutta omavaraisuuden tulee olla keskeinen tavoite.
Ja vielä, arvoisa puhemies, lopuksi: Globaalisti kiristyvässä kilpailussa
luonnonvarat ovat Suomelle suuri mahdollisuus sekä kotimaiseen
käyttöön että vientiin. Nämä mahdollisuudet
on osattava hyödyntää oikein. Vaurautta
ja hyvinvointia on luotava kestävämmin Suomen
omat erityispiirteet huomioiden. Vain yhteisymmärryksellä, ja
tätä haluan vielä korostaa, yhteisymmärryksellä,
mahdollisuudet saadaan hyödynnettyä, ja se on
aivan ensisijaista, koska näin voidaan kiinnittää huomiota
maaseudun hyvinvointiin. Vain yhteisymmärryksellä maaseudun
merkityksestä voidaan luoda menestyksellistä luonnonvarapolitiikkaa
ja hyvinvointia koko Suomelle.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä talousvaliokunnan
arvioon siitä, että luonnonvarojen globaali kysyntä tulee
lisääntymään, onpa sitten kyse
vedestä, ruuasta, energiasta tai mineraaleista. Erityisesti
Kiina toimii tällä hetkellä raaka-aineiden
hankinnassa hyvin aggressiivisesti. Kysynnän nopea lisääntyminen
voi helposti johtaa luonnonvarojen kestämättömään
käyttöön, millä on kielteisiä vaikutuksia ekosysteemiin,
erityisesti luonnon monimuotoisuuteen. Mielestäni talousvaliokunta
on aivan oikein painottanut sitä, että Suomen
tulee osaltaan aktiivisesti edistää luonnonvarojen
kestävää käyttöä kansainvälisillä foorumeilla.
Tällä hetkellä maailman ruuantuotanto
ja ruuan hinta ovat hyvin kriittisessä vaiheessa. Maailmanpankin
viimeisimpien tilastojen mukaan ruuan hintaindeksi on 29 prosenttia
korkeammalla tasolla kuin vuosi sitten. Tähän
ovat osaltaan vaikuttaneet polttoaineen korkea hinta, biopolttoaineiden
lisääntynyt käyttö, myöskin
huonoilla sääolosuhteilla on oma vaikutuksensa.
Ruoka-aineista erityisesti vehnä on kallistunut huolestuttavan
nopeasti.
Ruuan kallis hinta on taakka etenkin maailman köyhimmille,
jotka käyttävät yli puolet tuloistaan
itsensä ravitsemiseen, ja tämä ruuan
hinnannousu ei kuitenkaan ole vain kaikkein köyhimpien
ongelma. Esimerkiksi Tunisiassa elintarvikkeiden kalleus oli yksi
kipinä kansannousun leimahdukselle. Tänään
perätäänkin rikkailta mailta toimia hälyttävää ruuan
hinnannousua vastaan. Mielestäni G20 on avainasemassa,
mutta kyllä Suomellakin on oma vastuunsa. Tarvitaan investointeja
elintarvikkeiden tuotantoon, parempiin biopolttoaineisiin ja ilmastonmuutokseen
sopeutumiseen. Uskon, että ilmastonmuutos sinänsä vauhdittaa
innovaatioiden syntymistä.
Talousvaliokunnan mietinnössä biotalous on vahvasti
esillä. Täällä Suomessa me olemmekin siinä mielessä onnellisessa
asemassa, että meillä on runsaasti luonnonvaroja
ja näihin luonnonvaroihin liittyy merkittäviä uusia
tuotantomahdollisuuksia ja markkinoita. Meillä on kaikki
edellytykset biotaloutta hyödyntäen hankkia kestävää kilpailuetua
ja nousta edelläkävijäksi. Meillä on hyvät
edellytykset kehittää osaamisperusteinen ja innovatiivinen
biotalouteen perustuva tuotanto.
Metsävarojen hyödyntämisessä meidän
on löydettävä toimiva tasapaino energiantuotannon ja
metsäteollisuuden raaka-ainetarpeen kesken. On tärkeää,
että satunnaiset hintojen vaihtelut eivät horjuta
tätä herkkää tasapainoa. Mitä muuten tulee
puuhun, niin puu on siitä erinomainen raaka-aine, että siitä voidaan
kuidun lisäksi tuottaa kemikaaleja, materiaaleja, komposiitteja
ja polttoainekomponentteja. Uskonkin, että oikealla teknologialla
siitä saadaan raaka-ainetta, joka korvaa öljyriippuvuutta
ja vähentää ympäristöhaittoja.
Arvoisa puhemies! Suomen erityisvahvuuksia ovat myös
runsaat mineraalivarannot. Kuten mietinnöstäkin
käy ilmi, kaivosmineraalien hyödyntämisessä on
todella valtava potentiaali. Uskon ja luotan siihen, että tämä mahdollistaa
työpaikkojen luomista sellaisilla alueilla, jotka ovat kärsineet
väestön vähenemisestä ja myöskin
työpaikkojen vähenemisestä.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa puhemies! On arvostettavaa, että ministeri
Pekkarinen kuuntelee tätä keskustelua, vaikka
luulen, että hän on niin monessa tilaisuudessa
näistä asioista ollut puhumassa ja kuuntelemassa,
että en tiedä, saako hän tästä mitään
uutta, mutta aina on varmasti silti hyväksi kuunnella,
minkälaisia ajatuksia ihmisillä on valiokunnissa
tullut mieleen.
Olin kahdessa valiokunnassa kuuntelemassa asiantuntijoita tästä luonnonvaraselonteosta,
ja jos tätä asiaa summaa, niin ehkä tärkein
anti oli se, että se, mikä Suomessa monesti on
koettu meidän heikkoudeksi — se, että meillä on
iso pinta-ala per asukas, ja monesti on sanottu, että se
tulee niin kalliiksi — on oleva tulevaisuudessa Suomen
ehdoton vahvuus. Mineraaleista, biomassasta, vedestä tulee
tulevaisuudessa pula. Itse asiassa on arvioitu, että 2050
tarvitsisimme kaksi maapalloa, jos tätä vauhtia
luonnonvarojen kulutus maapallolla jatkuu, ja siksi tietysti tällekin asialle
on jotakin tehtävä, sehän ei ole kestävää.
Mutta joka tapauksessa on aivan itsestäänselvyys,
että kaikkien luonnonvarojen hinta tulee nousemaan. Tuossa
ed. Kallio ottikin esimerkiksi ruuan viimeaikaisen hintakehityksen.
Se, mikä on huolestuttavaa, on se, että välttämättä se
luonnonvarojen arvo ei koidu niiden varsinaisten omistajien hyväksi
tai esimerkiksi maaseudun hyväksi, vaan näillä luonnonvaroilla
tehdään kauppaa ja pelataan, kuten tällä hetkellä esimerkiksi
ruualla — futuurikauppiaathan ovat ne, jotka näistä voittoja
käärivät ja tappavat samalla kehitysmaiden
ihmisiä nälkään.
Tästä tullaankin siihen asiaan, että on
tärkeää, että Suomena omistamme
jatkossakin omia luonnonvarojamme, ja itse asiassa siihen liittyy
sekin asia, mistä täällä eduskunnassa
on muissa yhteyksissä paljon puhuttu: keillä kaikilla
on oikeus ostaa suomalaista maata. Minusta tätä pitäisi harkita
myös luonnonvarojen kannalta. Kun maata ei valmisteta lisää,
miksi me olemme valmiit myymään sitä ulkomaisille
omistajille, EU:n ulkopuolisille myös? Siihen ei ole mitään
erityistä pakkoa. Kiinahan tällä hetkellä hamuaa
esimerkiksi it-teknologiassa tarvittavia kaivannaisteollisuuden
mineraaleja ja omistaa niistä jo 90 prosenttia, haluaa
ostaa myöskin viljelykelpoista maata, ja varmaan tulevaisuudessa
yhä useammalla maalla on tämän tyyppisiä intressejä.
Toinen tärkeä asia omistajuuden lisäksi
on se, että kun me käytämme niitä luonnonvaroja,
meidän tulee aina yhteensovittaa se käyttö ja
huolehtia siitä, että sitä tehdään
kestävästi.
Eli oikeastaan tässä luonnonvaraselonteossakaan
ei tullut vielä sen tyyppisiä villoja, että olisimme
voineet arvioida, mitä kymmenien vuosien kuluttua tapahtuu,
mikä on silloin arvokkaampaa ja mikä toinen väistää:
onko vesi niin arvokasta, että se on se ykkösasia,
joka aina pistetään edelle — näin
voisi kuvitella — ja muut tuotantomuodot esimerkiksi väistäisivät.
Tai onko se sitten joku muu, ruoka tai biomassa, josta tehdään
energiaa? Tämän tyyppistä yhteensovittamista
varmasti entistä enemmän tarvitsee tehdä.
Olen hyvilläni siitä, että tämä selonteko
tänne eduskuntaan tuotiin, mutta itse asiassa talousvaliokunnassa
vähän pohdimme sitä, että oikeastaan
tämä olisi pitänyt linkittää sekä ilmastopoliittisen
selonteon että myöskin tulevaisuusselonteon kanssa
yhteen. Siellä oli hyvin paljon asioita, jotka käsittelevät
samaa asiaa, mutta ehkä senkin takia tämä jäi
vähän pinnalliseksi ja emme oikein pystyneet sitä linkitystä tekemään.
Arvoisa puhemies! Tässä oli ehkä se,
mitä itse halusin nostaa tästä päällimmäiseksi.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä selonteko on
paitsi ajankohtainen myös erittäin hyvä juttu.
Nimittäin mehän emme maana ole tässä luonnonvara-asiassa
yksin liikkeellä. Globaali kilpailu luonnonvaroista kiihtyy,
ilmastonmuutos muuttaa globaaleja olosuhteita, ja koko tämän
2000-luvun alullahan on koettu tämmöinen luonnonvarapolitiikan
vahva uusi nousu. Siksi on aivan realistista, että Suomi asettaa
tavoitteeksi olla vuonna 2050 biotalouden edelläkävijämaa.
Viime vuoden lokakuussa julkistetussa mineraalistrategiassa Suomen
taas toivotaan olevan vuonna 2050 mineraalien kestävän
hyödyntämisen edelläkävijä,
mineraalialan olevan yksi kansantaloutemme peruspilari. Tässä on
vahvoja, erittäin vakavia tavoitteita, jotka samalla ovat
hyviä vastauksia myöskin niiksi keinoiksi, millä me
tähän erilaisia rakenteita järisyttävään
elinkeinomme rakennemuutokseen nyt pyrimme vastaamaan.
Mutta luonnonvara-alan nousu herättää paljon
myöskin tulevaisuuskysymyksiä, jotka koskevat
erittäin vakavasti koko yhteiskuntaa, paikallisia yhdyskuntia,
ympäristöä, kuten mitä on kestävä luonnonvarojen
käyttö, mikä on luonnonvarapolitiikan
suhde ilmastomuutokseen, miten maailmantalouden, suurten talousalueiden muutokset
vaikuttavat luonnonvarojen käyttöön, mikä on
paikallisyhteisöjen rooli luonnonvarojen käytön
hallinnassa jne. Eli meidän kannaltahan se olennaisin kysymys
on siinä, kuinka maamme luonnonvarapolitiikka pystyy mukautumaan
alan globaaleihin muutoksiin, ennakoimaan niitä, olemaan
sopivassa tilanteessa edelläkävijä ja
luomaan käytännön malleja kestävään luonnonvarapolitiikkaan.
Nämä ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä myös
yhteiskunnalliselle ympäristö- ja luonnonvaratutkimukselle.
Professori Rauno Sairinenhan Joensuun yliopistosta teki taustaselvitystä kansallisen
luonnonvarastrategian valmisteluun, ja näiden aika laajojen
haastattelujen perusteella löytyy aika mielenkiintoisia,
yksimielisyyttä kuvaavia loppupäätelmiä muun
muassa seuraavista asioista: Joudutaan menemään
takaisin luonnonvarojen hyödyntämiseen. Jalostusasteen
nostamisessa tarvitaan tietoyhteiskunnan automatiikan tuomaa tehokkuutta.
Globaaleilla markkinoilla alkutuotanto pysyy kuitenkin aina täällä paikan päällä,
aina alueellisesti ja paikallisesti paikan päällä.
Reaalitalouden tärkeys tulee aina säilymään,
vaikka virtuaalitalous tulisi minkä kokoiseksi tahansa,
eli reaali luonnonvaratalous ei voi hävitä. Tämä on
minusta tärkeä johtopäätös
tässäkin keskustelussa, ja se käy yhä tärkeämmäksi.
Mikä on EU:n merkitys luonnonvarapolitiikan hoidossa
jatkossa, mikä on meidän kontribuutiomme maana
siihen? Turvallisuusgeopolitiikan merkitys on kasvanut, voidaan
sanoa myöskin, että sen raadollisuus on voimistunut. Luonnonvarojen
globaalissa hallinnassa tämä on noussut vahvasti
esiin. Tämä liittyy myös Millennium-tavoitteisiin,
maailman köyhyyden, ruokaturvan ratkaisuun, ilmastonmuutoksen kautta
tulevan eroosion estämiseen, maatalousmaan säilyttämiseen
maatalouden piirissä, metsityskysymyksiin jne., mutta samalla
täytyy käydä keskustelua suurvaltojen
erilaisten poliitikkojen ymmärtämisen tarpeista.
Perinteinen taloudellinen ja kilpailukykynäkökulma
ei riitä, vaan me tarvitsemme tähän myös
sen ympäristö- ja sosiaalinäkökulman.
Luonnonvarojen käytön ideologia on kuvattu käsitteillä reiluus,
fiksuus ja moninaiskäyttö. Tässä on
aika hyvää evästystä myöskin
hallitukselle.
On selvää, niin kuin täällä on
todettu, että luonnonvara- ja ilmastopolitiikan vahva yhteys on
hyvä nähdä tällaisena itsestään
selvänä näkökulmana, vaikka
tämä on käynyt selväksi kaikella
voimalla vasta viime vuosina. Mutta tämähän kytkeytyy
myös siihen, että syntyy yhteiskunnallista pakkoa
muuttaa tuotanto- ja kulutustapoja. Elinkaariajattelun, luonnonvarojen
kestävän käytön, ekotehokkuuden
näkökulmien yhdistämisen tärkeydestä on
puhuttava edelleen.
Suomen osalta on tärkeää, että luonnonvaratalous
elää uutta esiinnousun aikaa. Kyse ei kuitenkaan
ole paluusta johonkin vanhaan vaan tietotalouden yhdistymisestä luonnonvaratalouteen,
ja tätä muutosta voisi kuvata esimerkiksi käsitteellä jälki-informaatiotalous.
Tässä muutoksessahan Suomella voisi olla hyvinkin
paljon vahvuuksia: osaavat ihmiset, korkea ympäristön
laatu, teknologia jne. Luonnonvaratalouden esille nousuun nykyisessä moninaisten
riskien globaalissa maailmassa kytkeytyy myös mukaan tämä toinen
trendi eli huoltovarmuuden merkityksen kasvaminen. Tässä me
tulemme myöskin tietysti sitten ruokaturvakysymyksessä siihen,
että on hyvä tunnistaa nämä uudet
kuluttajasukupolvet, jotka arvostavat mitä suurimmassa
määrin myöskin paikallista, alueellista
ruokatuotantoa.
Lopuksi, arvoisa puhemies, huomaan, (Puhemies: 5 minuuttia!)
että 5 minuuttia on tullut täyteen. Totean vaan
lyhyesti, että kun me käymme tätä keskustelua,
vakavaa keskustelua, siitä, arvoisa ministeri, millä me
löydämme tähän metsäsektorin
rakennemuutokseen vastauksen: Suomen metsät, osaaminen
tarjoavat tulevaisuudessa erinomaisia mahdollisuuksia nanosellussa, puukomposiiteissa,
elintarvike- ja lääketeollisuudessa ja muissa
biojalosteissa. Myös metsiin liittyvien palveluiden merkitys
kasvaa. Eli uusiin luonnonvaroihin perustuva biotalous on myös
metsäalalle tavattoman suuri mahdollisuus.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomesta löytyy merkittäviä mineraali-
ja kiviainesvarantoja. Mineraaliperäisten luonnonvarojen
merkitys on suuri. Mineraalien hyödyntäminen on
välttämätöntä monelle
kansantalouden kannalta keskeiselle toimialalle. Suomessa metallimalmeina
louhitaan muun muassa kuparia, sinkkiä, kromia ja nikkeliä.
Näiden malmien louhinta on välttämätön
perusta metalliteollisuuden tuotteille. Kiviaineksen saatavuus puolestaan
on elinehto rakennetulle ympäristölle. Jos kiviainesta
ei ole saatavilla, pysähtyy rakentaminen ja rakenteiden
korjaus.
Kaivostoiminta on luonut pohjan suomalaiselle metallinjalostus-
ja konepajateollisuudelle. Meillä on Suomessa kansainvälisessä katsannossa
johtavaa mineraalialan osaamista ja laitevalmistusta. Mineraalialan
teknologisen johtajuuden ylläpitäminen edellyttää kaivannaistoiminnan
toimintaedellytysten kehittämistä. Kaivostoiminnan
kasvu voidaan turvata pitkällä aikavälillä etsimällä aktiivisesti
uusia malmiesiintymiä. Kaivosteollisuus poikkeaa muusta
teol-lisuudesta siinä, että kaivosten perustamispaikan määräävät
geologiset tekijät. Kaivos perustetaan siihen paikkaan,
jossa malmiesiintymä sijaitsee, joten kaivostoimintaa ei
voida siirtää halvemman kustannustason maihin.
Tämä on tietysti mineraalirikkaan Suomen kannalta
suuri vahvuus.
Mineraalien kysyntä on voimakkaasti kasvanut, ja kaivostoimintamme
arvioidaan moninkertaistuvan tällä vuosikymmenellä.
Mineraali- ja kiviaineksen saatavuus on turvattava pitkällä aikavälillä,
jotta teollisuus saa välttämätöntä raaka-ainetta
liiketoimintansa ylläpitämiseen.
Arvoisa puhemies! Suomen bioenergiavarannot ovat monipuoliset
ja runsaat. Bioenergian käyttö ei kuitenkaan ole
lisääntynyt EU:n ilmastotavoitteiden mukaisesti.
Metsäteollisuuden kapasiteetin voimakas supistuminen on
johtanut suomalaisen uusiutuvan energian osuuden pienentymiseen,
sillä metsäteollisuus tuottaa toimintansa yhteydessä Suomen
uusiutuvasta energiasta noin 70 prosenttia. Metsäteollisuuden
olisi nyt saatava rakennemuutoksesta selviytyäkseen uusia
tuotteita perinteisten rinnalle. Puukuidulle on uusia käyttömahdollisuuksia
esimerkiksi uudenlaisissa pakkausmateriaaleissa.
Uusiutuvan energian suurimmat lisäysmahdollisuudet
perustuvat puupolttoaineisiin. Puu on uusiutuvana luonnonvarana
fossiilisiin tuontipolttoaineisiin verrattuna ylivoimaisesti parempi vaihtoehto,
kunhan samalla pidetään huoli metsävarojen
kasvusta. Metsätalouden kestävyyden kannalta puun
energiakäyttöä on mahdollista lisätä tuntuvasti
nykytilanteeseen verrattuna, sillä metsien käyttömahdollisuuksia
jää vuosittain runsaasti hyödyntämättä.
Suomen metsät kasvavat joka vuosi yli 100 miljoonaa kuutiometriä, josta
voidaan kestävästi hyödyntää lähes
75 miljoonaa kuutiota. Toteutuneet hakkuut ovat jääneet
viime vuosina 50 miljoonaan kuutiometriin tai tätäkin
alemmas. Puuta riittää näin ollen sekä energiaksi
että metsäteollisuuden tarpeisiin.
Metsävarojen riittävyydestä ei siis
tarvitse huolestua. Huolenaiheena on enemmänkin puumarkkinoiden
toimivuus. Katse olisikin käännettävä puumarkkinoiden
suuntaan. Noin 80 prosenttia kotimaisesta puuraaka-aineesta ostetaan yksityismetsistä.
Tämä merkitsee sitä, että kotimaan
puumarkkinat perustuvat aktiivisen yksityismetsätalouden
harjoittamiseen. Puumarkkinoiden toimivuuden turvaaminen edellyttää metsänomistajien
aktiivisuuden lisäksi sellaista metsäpolitiikkaa,
joka edistää puun markkinoille tuloa.
Puun käyttöä voidaan lisätä myös
rakentamisessa. Puurakentamisen kasvu lisää myös
työpaikkoja ympäri Suomea, sillä sahat
ja puuteollisuuden tehtaat sijaitsevat eri puolilla Suomea raaka-aineensa
lähellä. Runsaiden metsävarojemme ja
kehittyneen rakennusteknologiamme avulla puurakentaminen on mahdollista
tuotteistaa vientimarkkinoille. Tilastojen mukaan puun osuus rakentamisesta
on Euroopassa maasta riippuen vain 4—9 prosenttia, kun
Suomessa puun markkinaosuus on lähes 40 prosenttia. Puutuotealan
vientimahdollisuudet olisi nyt tarpeen kartoittaa tarkasti.
Puun ohella myös muiden biomassojen hyödyntämistä tulisi
lisätä. Peltojen ja orgaanisten jätteiden
biomassapotentiaali (Puhemies: 5 minuuttia!) tulisi ottaa tehokkaammin
hyötykäyttöön. Suomessa on merkittävä määrä sellaista peltopinta-alaa,
jota ei ainakaan juuri nyt tarvita elintarvike- ja rehuhuollon tarpeisiin.
Tämä yli jäävä peltoala
voitaisiin valjastaa energiantuotantoon. Myös biohajoavia
jätteitä tulisi nykyistä enemmän
hyödyntää energiaksi. Tehokkaimmin se
käy biokaasuteknologian avulla. Biomassapotentiaalia siis
riittää. Se on vain osattava ottaa käyttöön.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomihan on EU:n maaseutumaisin maa.
Meidän Savonkin pinta-alasta suurin osa on maaseutua, ja
hyvä niin. Se on meidän vahvuus, ja siitä pitäisi
osata ammentaa, olkoot sitten tulonlähteenä ne
metsävarat tai kaivannaisteollisuus tai luonnonkauneus,
rauhallisuus mökkeilijöille tai ne sadat kesätapahtumat
tai vaikkapa se järviluonto, sen tuotteistaminen.
Tällä vuosikymmenellä monet kehittymisen
ja innovoinnin sekä työllistymisen mahdollisuudet pohjautuvat
uusiutuviin luonnonvaroihin joillakin tavoin, kuten selontekokin
osoittaa, joko suoraan tai sitten vaikkapa teknologian viennin kautta.
Elintarvikkeiden jatkojalostus, energia, matkailuyrittäjyys,
palvelu- ja hoivayrittäjyys ovat tulevaisuuden maaseutuyrittäjyyttä.
Yksi mielenkiintoinen tilastotieto on se, että Etelä-Savossa
omien luonnonvarojemme osuus luonnonvarojen kokonaiskäytöstä on
aikamoisen korkea: 61 prosenttia.
Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä luonnonvaraselonteko
tänne saatiin ja sitä asiallisesti monessa valiokunnassa
on käsitelty. Tuosta mietinnöstä joitakin
kommentteja, joita nousi esiin.
Valiokunnan pohdinnoista Kiinan omistuksessa olevista raaka-aineista
ja niiden osuudesta tiettyjen kaivannaisten osalta, mineraalien
osalta, olisi mielenkiintoista kuulla vähän lisääkin, jos
valiokunnan jäsenistä joku haluaa vähän
asiaa vielä avata.
Toinen mielenkiintoinen herättäjä oli
tarve lisätä energia- ja materiaalitehokkuutta,
suljettujen kiertojen järjestelmiä sekä tutkimus-
ja kehitystyötä. Valiokuntahan korostaa materiaali-
ja energiatehokkuusohjelman käynnistämistä.
Vesialasta, johon ed. Kalmarikin viittasi, on mietinnössä myös
useammassakin kohdassa, ja mielenkiintoista pohdintaa on muun muassa
vesialan maailmanmarkkinasta, joka on nyt jo yli 300 miljardia euroa,
kasvaa koko ajan. Kuinka nuo omistussuhteet ja käyttöoikeudet
tulevaisuudessa ratkaistaan esimerkiksi tämän
osalta, siinäpä tulevillekin eduskunnille pohdittavaa.
Arvoisa puhemies! Metsäteollisuuden murroksesta huolimatta
hyvin hoidettu metsä on edelleen myös sijoituskohde,
ja on selvää, että puumarkkinoiden toimintaa
pitää pyrkiä edelleen kehittämään.
Samaten Kemera-varojen taso on saatava oikeaksi, ettei vuosittaista
siirtorumbaa tarvita.
Metsäteollisuuden osuus Suomen viennistä on yhä viidenneksen
luokkaa. Puutuoteteollisuus ja puurakentaminen ovat olleet yksi
puhutuimpia teemoja tässä murroksessa. T&k&i-toimintaa tarvitaan
kiihkeästi lisää, jotta yritystoiminta
saataisiin vauhtiin. Metsäteollisuuden t&k-panostukset
olivat pitkään pienempiä kuin teollisuuden
keskimääräisluvut.
Uusia kasvun lähteitä tarvitaan nykyisten
rinnalle. Uusiutuva energia ja biopolttoaineet ovat yksi lähiajan
kasvun kohde, kiitos myös tämän hallituskauden
päätösten. Uusiutuvat puukuidut tai sellukuidun
nanokuitutuotteet luovat myös mahdollisuuksia. Palveluinnovaatioita
myös näihin liittyen on mahdollista tuotteistaa.
Designia ei pidä myöskään unohtaa.
Valiokunta pohti myös yleisesti ottaen jalostusarvon
nostamista näissä meidän luonnonvaroissamme.
Se on varmasti tarpeen kaikilla eri sektoreilla.
Valiokunta nosti esiin myös levien hyödyntämisen.
Tästä mielenkiinnolla odottaisin kommenttia, onko
aikataulutuksesta jotakin arviota. Esimerkiksi työ- ja
elinkeinojaostossa, kun kuulimme joitakin asiantuntijoita, he puhuivat,
että vaikkapa biokaasun teko jäteveden orgaanisista aineksista
on yksi vaihtoehto tulevaisuudessa, mutta kommentoivat samalla,
että se ei tule Suomessa olemaan todennäköisesti
vaihtoehto.
Toisaalta esimerkiksi itse noin 12 vuotta sitten vaalikampanjaa
käydessäni nostin esiin pyrolyysiöljyn
mahdollisuudet. Nyt näyttää siltä,
että siinä on omia ongelmiansa ja sen takia ollaan enemmänkin
menossa kohti aktiivihiiltä, kaasutusta, tisleitä jne.
tällä puolella. Ei ole hirveän nopeasti
liikkeelle päästy loppujen lopuksi siinäkään;
joskus tämä kehitys on melkoisen hidasta, vaikka
sitä tehtäisiinkin.
Sitten vielä yksi kommentti noista innovaatioista.
Valiokunta toteaa, että innovaatiot eivät noudata
sektorirajoja vaan syntyvät rajapinnoilla. Tässä yhteydessä kannattaa
muistaa se, että innovaatiot syntyvät kuitenkin
pääosin yrityksissä ja vain noin 4 prosenttia
niistä syntyy yritysten ulkopuolella, vaikkapa tutkimuslaitoksissa tai
yliopistoissa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! On hienoa, että ministeri Pekkarinen
on iltapuhteilla täällä koko ajan, kun
tätä valtioneuvoston luonnonvaraselontekoa käsitellään.
Ihan lyhyitä huomioita.
Ed. Hoskonen kävi puhumassa turpeenkäytön puolesta.
Viittaisin ympäristövaliokunnan lausuntoon ja
siteeraan: "Soiden ja turvemaiden käytön aiheuttamia
kasvihuonekaasupäästöjä tulee
vähentää, hiilivarastoja säilyttää ja
hiilinieluja lisätä ja luonnontilaiset, arvokkaat
suot suojella." Tässähän on niin, että varsin
monet ojitetut suot ovat hiljalleen palautuneet lähelle
luonnontilaa ja tämä kehitys toimii ikään
kuin omin neuvoin. Sitä voidaan myös edistää,
ja se olisi tärkeätä. Aina kun avataan
suo niin, että aletaan sitä ojittaa, se aiheuttaa
metaanipäästöjä ja sillä tavalla
kasvihuoneilmiö omalta pieneltä, pieneltä osaltaan
vahvistuu.
Ed. Johanna Karimäki kävi pitämässä hyvän puheenvuoron
jo jokin aika sitten. Hän mainitsi puheenvuorossaan porsaanreiän,
joka oli tullut asiantuntijakuulemisessa esille. Sama asiantuntijakuuleminen
oli myös ympäristövaliokunnassa, se oli
Suomen luonnonsuojeluliiton lausunnossa, ja asiaan viitataan tässä valtioneuvoston
selonteossa 11 sivulla 45 olevassa liitteessä. Täällä todetaan,
ja siteeraan sitä pöytäkirjaan: "Laaditaan
toteuttamisohjelma jo rakennettujen vesistöjen vesivoiman
tuotannon lisäämiseksi, ottaen huomioon vesienhoidon
ja uusiutuvan energian lisäämistarpeet. Otetaan
huomioon tuotannon lisäämisen vaikutukset tulvariskien
hallintaan, kalatalouteen ja vesistöjen ekologiseen tilaan."
Tämä aiheutti meilläkin ympäristövaliokunnassa
vähän mietintää, tuodaanko tässä Vuotosta (Ed.
Pulliainen: Vuotaa selvästi!) ja mikä tässä on
taustalla. Kyllä sitten kuitenkin tuohon valiokunnan lausuntoon
liitettiin kohta, jossa ei mainita erikseen — esitin kyllä että mainittaisiin,
mutta ei mennyt läpi — Vuotosta taikka esimerkiksi Kollajaa,
ettei näitä tarkoiteta. En tiedä, mitä arvoisa
ministeri on tarkoittanut, kun on hyväksynyt tämän
valtioneuvoston selonteon, mutta kuitenkin ympäristövaliokunta
lausuu ympäristöekologiset reunaehdot tälle
hankkeelle.
Sitten toinen asia on se, että vesilaki on käsittelyssä ympäristövaliokunnassa
ja sen yhteydessä on nyt sitten tarkoitus katsoa, mitä vesilaki
sanoo esimerkiksi Vuotos-hankkeen suhteen, tämä uusi
vesilakiesitys. Joka tapauksessa tämä ei saa olla
eikä voi olla ainakaan ympäristövaliokunnan
näkökulmasta niin — siitä kaikki
olivat yksimielisiä — eikä se tarkoita
eikä voi tarkoittaa sitä, että rakentamattomia
vesistöjä rakennettaisiin. Ja niin sanottujen
rakennettujen vesistöjen osalta se ei voi tarkoittaa sitä,
että esimerkiksi luonnonjokia jotenkin jaettaisiin rakentamattomaan
osaan ja rakennettuun osaan. Mutta samalla sanotaan, että itse
Kemijoki olisi rakennettu ja siellä voidaan sitten tehdä näitä hankkeita
esimerkiksi Vuotos-tyyppisesti, mihinkä tuo "tulvariski"-sana
kyllä viittaa.
Sitten lopuksi tuohon bulkkitalouteen, joka tuli täällä kyllä jo
hyvin esille ja josta on puhuttu aikaisemminkin. Siis se, että avataan
kaivoksia ja tuotetaan ydinvoimaa, viedään ydinsähköä,
ollaan tällainen bulkkimaa, myydään isänmaata, mineraaleja
kansainvälisten kaivosyhtiöiden laskuun ja samalla
ollaan tällainen ydinvoimasähkön viejä ja
ydinjätteiden varastoija, on todella synkkä tulevaisuudennäkymä.
Aivan lopuksi se, että kestämättömän
kehityksen päivämäärä alkaa
olla Suomen osalta, siis Suomen osalta, jo huhtikuussa. Tämä tarkoittaa sitä päivämäärää,
johonka mennessä on käytetty sen vuoden planeetan
kantokyky ja uusiutumiskyky ja jonka jälkeen, huhtikuusta
vuoden loppuun, eletään velaksi.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston luonnonvaraselonteko
on varmahan tosi tärkiä sen suhteen, jos ajatellahan, että maailman
väestö lisääntyy huimaa vauhtia. Sitei
tierä, kun nämä maat vapautuu, tulooko
niitä entistä sikiämmäs tahris
tulevaisuures, mutta voi olla, että 2050—2060
meitä voi olla täällä — tai
kuka täällä maan päällä silloin
tallustelooki — jo 10 miljaarttia. Jos ajatellahan, jotta
maailmassa tarvittoo ihmiset ja eläämet, ennen
kaikkea ihmiset, elääksensä ruokaa, ja
jos vielä mietitähän sitä, että saattaa
olla, jotta elintaso nousoo myös näis kehitysmaissa,
niin siellä ruvetahan syömähän
entistä länsimaisemmin tai kuitenkin käyttämähän
ruokavarojaki enemmän, ja se tarkoottaa sitä,
että ruoka tuloo jatkos olemahan varmahan puuttees eli
se tuloo oloon niin sanotusti hintansa fäärtti.
Eli Suomeskin, vaikka me ollaan tällainen pohjoonen kaukainen
maa leveysasteeltamme, niin meiränkin kaikki maat pitää ja
kannattaa olla tarkasti ruuan kasvatukses.
Suomihan on pinta-alaltaan tosi iso maa, ja meillähän
loppujen lopuksi on varmahan mineraalivaroja tuolla meirän
maassa, maaperässä, kallioperässä,
ja sieltä saattaa nykyisellä tulevaisuuren teknolokialla
löytää niin sanotusti uusia mineraaleja,
uusia materiaaleja. Myös maan päältä löytyy.
Puu kasvaa entistä nopiammin. Eli mun mielestä on
hirmu tärkiää, jotta me yhteisymmärrykses
sitourutahan siihen, että tutkitahan ennen kaikkea meirän
maaperä, mitä se sisältää, ja
että ne tutkijat ovat kotimaisia, jottei nämä luonnonvarojen
varat, jokka saattaa olla huimat, valu ulukomaille. Eli toisin sanoen
koko Suomen luonnonvarat kannattaa myös maassa tutkia ja
laittaa niin sanotusti kestävästi hyötykäyttöön.
Täs tuli ed. Komin puhees esille myös, jotta kannattaa
näitä järviä ja vesistöjä hyöryntää.
Eli meilläki pitää olla ihmisillä myös
sellaasta niin sanottua luppoajan viihrettä eli kesämökkitoimintaa,
ja siinäkin tarvitahan kestävää kehitystä, mutta
meillä Kurikas esimerkiksi ei ole yhtäkään järviä.
Meillä on tekoaltahia. Toisin sanoen meillä ei
oo yhtäkään sellaasta ulkopuolista veronmaksajaa,
joka jättääs meille Kurikkahan ylimäärääsiä euroja,
mutta kurikkalaisilla on mökkejä muualla päin
huru mykke.
Eli mitä luonnonvaroja me hyörynnetähän siellä Pohojanmaalla
ja ennen kaikkea Kurikassa? Mä tuun ny siihen tärkiään
asiahan eli pyyrän vähän anteeksi, jotta
käytän sanaa "suo". Meirän pitää soita
käyttää hyöryksi tulevaisuures
entistä enemmän. Kun teknolokia kehittyy, niin
se voi olla, jotta soitten tulevaisuuren käyttö lisääntyy.
Se voi olla yksi meirän kultavaranto. Ei tartte mennä ku
isoohin maihin, Saksaan ja Ranskaan. Jos ne omistaas tällaaset
luonnonvarat soiren muorossa, niin mä väitän,
että suokki olis enemmän hyötykäytössä ku
tänä päivänä.
Tästä me kaikki ollahan huolissaan, koska Suomen
vihreä kulta on metsät, ja jos ei se metsäteollisuus
kohta rupia kunnolla elpymähän täällä,
meil ei oo puunkäyttäjiä ja meirän
mettät ränsistyy. Kun ei me kaikkia puita voira
käyttää niin sanotusti bioenerkian muorossa
eikä kannatakaan käyttää, niin
millä me piretähän meirän metsät
jatkossa niin sanotus tuottavas kunnos? Siin onkin hyvä kysymys,
ja me suomalaaset pakatahan olla tällaasia, että me
vähätellähän toisten ajatuksia
ja huomatahan, jotta moomma puronnu pikkuhiljaa kärryiltä.
Eli ei olla kateellisia vaan yhteen hiilehen ja kestävässä kehitysmuorossa
hyörynnetähän suomalainen luonnonvara,
niin maan alla ku maan päällä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! En nyt provosoidu ystäväni
ed. Miedon äskeisen puheenvuoron johdosta. Kiinnitän
huomiota, eräällä tavalla jatkoksi sille,
mitä ensimmäisen viisiminuuttisen aikana tuli
sanottua, muutamaan näkökohtaan.
Koko tämänkertaisen sanomani ydin on siinä, että luonnonvarojen
käyttö on maankäytöllinen kysymys.
Se on täydellisesti sitä. Jos otetaan oikein hyvä esimerkki
jatkoksi siitä, mitä totesin näiden kaivannaisten
käytöstä: Täällä monet edustajat
ovat viitanneet Talvivaaran kaivokseen. Sen alla on jo nyt, tuotannon
aivan ensi vaiheessa, 60 neliökilometriä Suomen
pinta-alasta. Se tarkoittaa, arvoisa puhemies, sitä, että se
60 neliökilometriä on pois kaikesta tulevasta
käytöstä. Ei se ole pohja millekään
käytölle. Se joudutaan kapseloimaan sinne niin,
että siitä ei tule kestäviä ympäristöongelmia,
aivan täsmällisen samalla tavalla erikoisesti
kaikissa niissä tapauksissa, joissa mineraalien hyödyntämisessä niin sanotun
sivukiven osuus on valtavan suuri, eli samalla kun tehdään
monttu, tehdään sivukivivuori ja peitetään
laajoja alueita, ja ne kaikki ovat pois muusta käytöstä.
Jos sitten ajatellaan peltomaan käyttöä:
Meillä on tällä hetkellä käytössä 2,3
miljoonaa peltohehtaaria, joista 1,5 miljoonaa hehtaaria riittää elintarvikeomavaraisuuden
ylläpitämiseen. 500 000 hehtaaria on
hevostalousajan kaurapeltoja ja heinäpeltoja, ja sitten
300 000 hehtaaria on uudisraiviota, joka silloin kovan
buumin aikana saatiin raivattua talteen. Mitä tämä merkitsee?
Se merkitsee sitä, että tämä on
hyvin rajallinen määräala. Ja kun hyvin
lennokkaasti puhutaan siitä, mitä kaikkea me tehtäisiin,
kun me tulemme isoiksi, oikein isoiksi ja vauraiksi, niin hehtaarit
tulevat hyvin pian vastaan. Ja ne tulevat hyvin mielenkiintoisella
tavalla vastaan: Ei tarvittu mitään muuta kuin
Pohjois-Afrikan meneillään oleva kriisi. Se on
nostanut nyt raakaöljyn tynnyrihinnan yli 120 US-dollarin.
Siis eihän siitä ole kuin muutama viikko, kun
oltiin alle 100 US-dollarin hintatasolla, ja vähän
sitä ennen oltiin 70:ssä, niin kuin ministeri
kuiskasi tuossa selän takana. Siis toisin sanoen hinta
on kohta kaksinkertaistunut — no, nyt Saudi-Arabia yrittää lisäpumppauksilla
lieventää tilannetta — ja se kuvaa sitä haavoittuvuutta,
joka näillä asioilla on.
Jos otetaan vielä sitten tämä Pohjois-Afrikka, joka
on sopiva meille tämmöisenä havainnollistamisalueena:
Jo 35 vuotta sitten yliopistoluennoissani erikoisalue oli Saharan
laajentuminen reunoiltaan 5—7 kilometriä vuodessa.
Televisio kertoi tuolla juuri äsken, että nyt
Sahara on tullut sinne Välimeren rantaan. Libyankin kohdalla
ne kaupungit ja asutustaajamat ovat aivan merenrannassa, koska siitä alkaa
sen jälkeen Saharan aavikko. Ja siis toisin sanoen maankäytöllisesti se
aavikko on käyttökelvotonta aluetta nykyisellään,
ja elintaso on ollut kokonaan siitä Libyan alustassa olevasta
raakaöljystä kiinni. Aivan samalla tavalla meidän
maataloutemme on kiinni, aivan samalla tavalla meidän metsätaloutemme on
kiinni, ja siis koko tämä järjestelmä,
josta me niin hienosti täällä älykkäinä puhumme,
on tällä hetkellä fossiilisesta energiasta
kiinni. Siihen katsoen lennokkuudesta voisi ottaa 58 prosenttia pois.
(Eduskunnasta: Enemmän!)
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Tästä asiasta on laajasti
keskusteltu, ja hirveän hyviä puheenvuoroja on
ollut, mutta olisin nostanut esiin vielä tämän
Metso-ohjelman, mikä on ohjelma Etelä-Suomen metsien
monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Lähinnä nyt
sitten siitä rahoituksesta ja jatkosta eli siitä,
että Metso-ohjelma päättyy vuonna 2016:
Olisi hirveän hyvä asia, jos ohjelmakaudella olisi
valtion mailla suojeltavia metsiä laajoina yhtenäisinä kokonaisuuksina.
Tämä on hirveän pieni alue nyt, mitä tähän Metso-ohjelmaan
on saatu, ja sitä pystyisi tavallaan laajentamaan, jos
myös valtion maita saataisiin tämän metsäohjelman
piiriin, ja samalla pystyttäisiin turvaamaan vanhojen metsien
säilyminen täällä Etelä-Suomessa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Tosiaan, kysymys on maankäytöstä,
ja ympäristövaliokunta teki lausuntoon ikään
kuin ponsityyppisesti erityisen asiakohdan, jonka se toivoi talousvaliokunnan
esittävän mietinnössään.
Luen tämän kohdan. Ympäristövaliokunta esittää,
että talousvaliokunta puolestaan esittää mietinnössään,
että "maankäytön suunnittelujärjestelmän
kehittäminen ilmasto-, energia- ja luonnonvarapolitiikan
kokonaisuutta tukevaksi tulee käynnistää mahdollisimman
pian". Eli nimenomaan tätä maankäytön
konkretiaa ed. Pulliainen hyvin kuvasi.
Mutta yhden asian halusin vielä sanoa, ja se on se,
että tämän lausunnon käsittelyn
yhteydessä ensimmäistä kertaa ympäristövaliokunnassa
tuotiin ilmastolaki selkeästi valiokunnan toimesta esille.
Eli todetaan se, että myöskin ilmastolain tarkastelu
saattaa tulla ajankohtaiseksi, kun erilaisia strategioita tarkastellaan
ja tahdotaan todella päätöksenteossa
taata se, että Suomi saavuttaa ilmastotavoitteet, jotka
ovat myös ilmastotieteen mukaisia. Tämä on
valiokunnan lausunnon kohdan "Tietopohjan vahvistaminen ja hyödyntäminen"
alla.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Kiitoksia antoisasta kolmituntisesta. Kolme
tuntia tätä keskustelua tässä on
käyty. Vielä kuitenkin muutama kommentti täällä käytettyjen
puheenvuorojen johdosta.
Jos minä lähden tästä lupabyrokratiasta
liikkeelle. Se on asia, johonka minusta valiokunta kiinnitti todellakin
ansiokkaasti huomiota. Minä tulkitsen — en nyt
ole ihan varma, tulkitsenko oikein, mutta olen tulkinnut asiaa sillä tavalla — että
valiokunta
on huolissaan sekä siitä normistosta, joka säätelee
tällä hetkellä erilaisten lupien käsittelyä,
että myöskin varmasti niistä resursseista,
joita eri lupaviranomaisissa on, ehkä nyt sitten niitten
riittämättömyydestä. Haluan
kuitata molemmat näistä näkökohdista.
Molemmissa pitää varmasti toimia, huolehtia siitä,
että hallinnolla on riittävät voimavarat
siinä, mikä koskee erilaisia lupia, mutta tässä erilaisessa
säädöstössä on kyllä myöskin
sellaista byrokratiaa, joka vaatii selvittämistä ja
yksinkertaistamista, ilman että mitään
niitä äsken mainitsemiani hyviä — demokratia-,
kansanvaltahyvää tai ympäristöhyvää — niissä selvityksissä ja
perkauksissa sinänsä menetetään.
Edelleen täällä tuli ed. Tiusasen
puheenvuorossa esille kysymys siitä, mitä sillä tarkoitetaan, kun
tätä vesirakentamista aiotaan nyt kuitenkin sitten
hallitun järjestelyn puitteissa — kutsun sitä hallituksi
järjestelyksi — edistää. Sitä,
että Suomessa tehdyn selvityksen mukaan jo, oliko se, vuonna
2006 teetin tällaisen selvityksen, jossa asiantuntijat
arvioivat, paljonko on rakennetuissa vesistöissä sellaista
rakentamispotentiaalia, joka olisi suotavaa ottaa käyttöön.
Siinä päädyttiin noin 200 megawattiin
tehoissa. Ja kun se on sitä säätövoimaa,
sitä arvokkainta ja puhtainta mahdollista sähköä,
niin kyllä todellakin sen käyttöönotto
hallitusti on perusteltua ja paikallaan. Ei tässä minun
mielestäni muuta tarkoiteta.
Mutta siinä viitataan kyllä myöskin
tähän tulvakysymykseen. Jollakin tavalla näiden
tulvivien vesistöjen tulvakysymys on hoidettava. Jos se sitten
olisi hoidettavissa tavalla, joka samalla tuo lisää vettä energiatarpeisiin,
onko se niin hirveän huono asia? Se, että esimerkiksi
Kemijärvi ja Rovaniemi täyttyvät tulvavedellä — kun
tulvia taatusti tulevaisuudessa tulee, siitä pitää ilmastonmuutos
huolen — ei se voi olla hyväksyttävää.
Ja ne suunnitelmat, mitä siellä nyt on tehty,
lähtevät siitä, että tämä,
niin kuin lakikin itse asiassa velvoittaa ja eurooppalainen normistokin
siihen on taustalla olemassa, pitää jollakin tavalla
ratkaista. Jos se ratkaisu suo mahdollisuudet energian lisätuotantoon,
mielestäni se on ihan hyvä asia.
Puurakentamisesta täällä jo pitkään
puhuttiinkin aikaisemmassa vaiheessa. Palaan nyt vielä siihen
ehkä sen verran kuitenkin, että todellakin tarvitaan
monia toimia puurakentamisenkin edistämiseksi. Siinä tänään
julkistetussa paperissa, valtioneuvoston kannanotossa, oli kansainväliseen
yhteisöön vaikuttaminen niin, että puun ikään
kuin ilmasto-ominaisuudet huomioitaisiin vielä painokkaammin
kuin ne tällä hetkellä huomioidaan. Tällä hetkellä huomioidaan
puun kannalta puun kanssa kilpailevien rakennusmateriaalien päästörasite
tai ilmastorasite mutta ei anneta puulle suoraan mitään
erityistä privilegiota ihan sillänsä,
että se on juuri puuta. Olisiko mahdollista saada tämä aikaiseksi?
Monet eurooppalaiset maat sitä synkästi ja aika
vahvasti vastustavat, kun ne katsovat, että se etu syntyy
puulle jo kertaalleen siitä, että näitä muita
raaka-aineita rasitetaan. Mutta mielestäni tällä puun
periaatteellisella ikään kuin erityisoikeutuksella
on kyllä jo sijansa ja tilansa. Aika näyttää,
miten eurooppalaisissa ympyröissä siinä asiassa
voidaan edetä.
Sitten täällä on paljon keskusteltu
siitä, mitä tämä kaivannaisteollisuus
oikein on: onko se sen raaka-aineen maasta kaivamista ja kaikkien
rikkauksien muualle viemistä. Minä kerron teille esimerkin,
minkä minulle kävivät laskennallisesti
esittämässä Kittilän kunnan
edustajat. Me ymmärrämme, että Kittilä on
matkailun merkittävä paikkakunta, jonka veroista
ei ole Suomessa kovin monta toista ja joka saa kunnan tuloista ihan merkittävän
osan nimenomaan matkailuelinkeinosta. Kittilän kunnan edustajat
vierailivat luonani, ja he kertoivat, että siitä kaivannaistoiminnasta,
mikä heillä tällä hetkellä on,
kun Suurikuusikko, Euroopan suurin uusi kultakaivos, on siellä lähtenyt
liikkeelle, tulee kuntaan jo kutakuinkin yhtä paljon rahaa
kuin se laajaksi ymmärretty matkailutoiminta kuntaan tuottaa.
Minulla ei ole koskaan ollut tilaisuutta käydä sitä tarkistamassa,
onko tämä ihan tarkkaan totta, mutta näin
Kittilän kunnan edustajat kävivät minulle
kertomassa. Ehkä se kuitenkin kertoo vähintäänkin
suuntaviivan siitä, missä mennään.
Aivan viimeinen kommentti liittyy sitten ed. Lipposen täällä esittämään
puheenvuoroon. Ed. Lipponen peräsi tavallaan sen kysymyksen
perään, miksi tämä strategia
ei pidä sisällä sitä, miten
eri luonnonvaroista ihan oikein tehdään sitten
niitä teollisuustuotteita. Mutta ed. Lipposelle, hän
nyt ei ole enää paikalla, joudun vain toteamaan,
että tämä ei ole teollisuuspoliittinen
ohjelma eikä innovaatiopoliittinen ohjelma. Ne ohjelmat
ovat erikseen.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä oli oikeastaan,
ministeri Pekkarinen, oikein hyvä loppuyhteenveto, ja arvostan sitä ja
luulen, että moni kollegoistakin yhtyy täällä siihen,
että osallistuitte tähän keskusteluun koko
tämän kolmetuntisen ajan. Se on tärkeä viesti
myöskin ministerin sitoutumisesta tähän asiaan.
Pari kommenttia vaan. On tärkeää,
että me näemme tässä luonnonvarapolitiikassa
tämän ison kaaren: sekä globaalin ison
kaaren, tämän vaikuttavuuden moniin eri elinkeinoihin,
toimintakulttuureihin, niiden omaksumiseen, materiaalitietoisuuteen,
että tavallaan sitten tämän ekologisen
arvioinnin tulon myöskin kansallisiin ratkaisuihin, joissa
meillä on myöskin tavattoman paljon vastattavaa
tässä meidän mittavassa teollisessa rakenneuudistuksessa.
Tästä tulen nyt, arvoisa ministeri, lyhyesti tähän
puurakentamiseen vielä kerran tänään.
Ranskassahan on asetettu puulle tietty suosituimmuusasema. Olisin
vielä vähän haastanutkin teitä,
arvoisa ministeri, siihen, voisimmeko mekin tällaisena
puumaana miettiä sitä, että myös
julkisessa rakentamisessa puulla olisi tietty suosituimmuusasema
juuri kahdesta syystä. Se on selkeästi ilmastotavoitteiden
kannalta edullisempi materiaali suhteessa muihin materiaaleihin,
jotka tuottavat enemmän päästöjä.
Toinen syy liittyy sitten tietysti tähän ongelmaan,
että puusta ei ole tullut se materiaali, joka on koko rakentamisen
rakenteissa. Meillä on hienoja esimerkkejä: Sibelius-taloa,
Metlan pääkonttoria, Finnforestia ja puukaupunkia
Oulussa, Porvoossa, siellä täällä.
Mutta puusta ei ole tullut tavallaan semmoista varteenotettavaa
kilpailukykyistä materiaalia tähän varsinaiseen, massiiviseen,
suureen rakentamiseen myöskään Pääkaupunkiseudulla,
jossa on tarvetta täydennysrakentamiseen, tiiviiseen rakentamisen,
joihin se myöskin sopii.
Lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että me tarvitsemme
nyt todella 1990-luvun tapaan, jolloin oli tämä puun
aika — Puu-Suomi-, Puu-Eurooppa-ohjelma — uuden
tällaisen sateenvarjo-ohjelman, joka on koko 2010-luvun
kestävä puun vuosikymmenohjelma, joka tukee sitten
valtiovallan puolelta näitä hankkeita ja edesauttaa
teollisuuden sitoutumista puurakentamiseen.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Lyhyesti ministeri Pekkariselle kommenttina
sinänsä ihan hyvästä yhteenvetoartikkelista,
jonka kuulimme juuri. Ensinnäkin se Suurikuusikon kulta
tulee hyvään saumaan. Kullan hinta on noussut
puolella vuoden aikana, aivan totta, mutta se on pois sieltä.
Se on nyt sitten kultavarantona niillä raharikkailla, ja
se on siltä alueelta pois ja pois Suomesta, viety viimeistä nokaretta
myöten.
Sitten toisekseen, kun teidän selonteossanne, siis
ministeriön selonteossa, puhutaan ekosysteemipalveluista,
ekosysteemipalveluihin kuuluu vielä se, että se
vapaan vesistön pieni osuus on jäljellä,
ja sekin pitää arvottaa arvoon arvaamattomaan.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri otti esille, jos ei tulvasuojelua
olisi tehty aikoinansa kunnolla, ehkä jatkossakin esimerkiksi
Rovaniemi, Kemijärvi hukkuus sinne vetehen. Vaikka meillä kuinka
laki velvoittaas, ettei saa näitä koskia valjastaa
vesivoimalle, niin tietty tulvasuojelu rehellisesti jatkossakin sallitaas
sillä lailla, että jos tuntuu siltä,
että tämä on hyöryllistä,
niin jos pikku puittees sieltä sitten voitas vaikka sähköäkin
päästää, niin sekin olisi kansantalourellisesti
ihan okei.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen totesi, että itse
asiassa laki velvoittaa. Tämä liittyy tähän
tulvasuojeluun. Laki ei kuitenkaan velvoita Vuotoksen rakentamiseen
tai johonkin Vuotoksen rakentamisen kaltaiseen sovellutukseen, jota
nimitetään vähän eri nimillä.
Se on tärkeä näkökulma. Tulvasuojelu
voidaan hoitaa muuten.
Jari Leppä /kesk:
Puhemies! Vielä yksi asia, josta ei ole puhuttu ja
joka liittyy ratkaisevalla tavalla myöskin luonnonvarojen
käytön markkinoihin. Se on se, että ne
markkinat eivät toimi globaalisti tällä hetkellä muuten
kuin korkeintaan epätyydyttävällä tavalla.
Pelisäännöt ovat täysin epäselvät.
Ne ovat epäreilut Euroopassa, ja varsinkin meillä Suomessa
me haluamme, että luonnonvara-alan kauppaa käydään
reiluin säännöin, kestävän
talouden ja kestävän näkökulman pohjalta.
Näin ei ole maailmanmarkkinoilla.
Ministeri Pekkarinen, onko teillä joku ajatus siitä,
miten tätä reiluutta voitaisiin lisätä?
Mitä Maailman kauppajärjestö tekee sen
eteen, että se kestävyys, jota me täällä pidämme
luonnonvarojen käytön osalta yhtenä merkittävimpänä kriteerinä,
tulee sitten myöskin muualla maailmassa eteen? Eihän
se voi olla niin, että se on sama kuin harmaassa taloudessa,
että ne, jotka eivät toimi pelisääntöjen
mukaan, voittavat pelin. Niin se on myöskin tämän
luonnonvarojen alan kaupan ja markkinoiden osalta.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Olen ed. Laukkasen kanssa puurakentamisesta
paljon samaa mieltä, ja lisänä vielä ajattelin,
että julkisessa rakentamisessa pitäisi kyllä pystyä puuta paljon
paremmin hyödyntämään.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ed. Leppä tarttui kyllä tosi
tärkeään asiaan. Se on totta, että ihmisoikeuksia
poljetaan näitten luonnonvarojen hankinnassa, kaivamisessa
tai tuottamisessa eri puolilla maailmaa ja myöskin ympäristöä ja
luontoa. Pelisääntöjen rakentaminen siinä Wto:n
puitteissa on oikeastaan ainoa todellinen tällainen, ehkä myöskin
Maailman ilmastopaneeli ja muut voivat jonkun verran auttaa mutta eivät
määräänsä enempää.
Tämä on haastava ja vaikea kysymys, ja tämähän
liittyy siihen ed. Pulliaisen esille ottamaan asiaan. Kyllä me
kuitenkin täällä tuotamme sekä ihmisarvon
ja ihmisoikeuksien kannalta että myöskin luonnon
kestävyyden kannalta nämä asiat oikein.
Ei todellakaan laki velvoita Vuotosta rakentamaan, mutta laki velvoittaa
hoitamaan nämä tulva-alueet, se on selvä,
ja se ei ole vain meidän laki, siinä on taustalla
myöskin eurooppalainen normisto.
Mitä tulee vielä Suurikuusikkoon, totta kai, kun
yhtiöt ovat laittaneet pitkän ajan panostukset Suurikuusikossa,
nyt ne ottavat sen malmin sieltä, kullan sieltä ja
vievät maailmalle ja hyödyntävät
sen mutta tuottavat myöskin siihen sikäläiseen
yhteisöön, yhdyskuntaan, rahaa äsken
kertomallani tavalla. Mitä Talvivaaraan tulee, niin Talvivaara
on muuten pinta-alaltaan todella iso — siinä,
ed. Pulliainen, olitte oikeassa, todella iso — alue tämän
kaivostoiminnan käytössä, ja se on sitten
yksi kuudestuhannesosa Suomen pinta-alasta, joten jää pikkasen
vielä muuhunkin kuitenkin, mutta ihan vakava huomio sinänsä, ihan
totta.
Ihan viimeinen kommentti liittyy ed. Laukkasen ja ed. Laxellin
puheenvuoroihin. Minä asetin metsästrategisen
ohjelman yhteydessä tällaisen työryhmän,
jonka tehtävä oli katsella, millä tavalla
voitaisiin julkisia hankintoja ohjata niin, että siellä puu
voisi tulla tämmöiseen prioriteettiin. Hyvä esitys,
ja sitä esitystä ollaan parhaillaan nyt ottamassa
käytäntöön. Kuinka ja minkä mittaisesti
se saadaan käyttöön otetuksi, en uskalla
siitä sanoa vielä enempää.
Keskustelu päättyi.