7) Hallituksen esitys laeiksi lastensuojelulain 50 §:n,
perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni ei ole esittelypuheenvuoro,
koska en ole valiokuntamme puheenjohtaja. Mutta lausun kuitenkin
mielipiteeni tästä meidän mietinnöstämme
sekä tästä hallituksen esityksestä,
jossa siis lastensuojelulain 50 §:ää muutetaan
ja perhehoitajalakia muutetaan. Pidän tätä hyvin
tarpeellisena ja hyvänä esityksenä, koska
Suomessa on huostaan otettuja lapsia koko ajan enemmän
ja enemmän ja perinteisesti meidän huostaan otetut
lapsemme sijoitetaan lastensuojelulaitoksiin. Suomen käytäntö on
hyvin poikkeuksellinen, koska esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa
sijoitetaan lapsia perheisiin jopa 70 ja 60 prosenttia ja meillä vain
alle 30 prosenttia. On tietenkin semmoisia hyviä kuntia
niin kuin Espoo, joka on jo päässyt 36 prosenttiin,
mutta sekään ei ole mikään hyvä sijoitus.
Perhehoitajille on myöskin maksettu niin vähän
tähän saakka, että ei ole kannattanut
ottaa lapsia omaan perheeseen. Nyt tämän lain
mukaan vähimmäiskorvaus olisi 650 euroa kuukaudessa,
mutta monet kunnat jo nyt maksavat siitä huomattavasti
enemmän, koska perhehoito on paljon halvempaa kuin laitoshoito.
Perhehoitoon ja laitoshoitoon yhteensä käytetään
huostaan otettujen lasten hoitamiseksi 544 miljoonaa euroa vuodessa.
Se on suuri summa.
Monet kunnat ovat pyrkineet lisäämään
tätä perhehoitoa ja maksamaan myöskin
enemmän. Espoo esimerkiksi, kun kuulimme heitä,
maksavat alle 3-vuotiaasta lapsesta 1 280 euroa kuukaudessa
ja 3-vuotiaasta 836 euroa. Tällaisella summalla alkaa jo
olla mahdollista, että perheet ottavat näitä sijaislapsia.
Tämä lakimuutos on ed. Aila Paloniemen aikaansaannos,
koska hän on Perhehoitoliiton puheenjohtaja, ja hän
on erittäin vakuuttunut siitä, että tällä lakimuutoksella
sekä sillä, että me puhumme tästä asiasta
positiivisesti ja innostamme perheitä ottamaan sijaislapsia,
on suuri merkitys.
Itse suhtaudun vähän skeptisemmin tähän
asiaan, koska emme ehkä koskaan saavuta Suomessa tätä 70
prosentin perhehoitoa huostaan otetuissa lapsissa, koska ainakin
täällä etelässä asunnot ovat
pieniä ja sekä naiset että miehet käyvät
töissä. Tällöin on aika hankala
ottaa vierasta lasta omien lastensa joukkoon. Mutta kuulimme kyllä,
että se on mahdollista, että semmoisiakin perheitä on,
missä sekä isä että äiti
käyvät töissä ja sitten on vielä omat
lapset ja tämmöinen sijaislapsi. Kyllä semmoisia
perheitä onneksi on olemassa.
Lapsen paikkahan tietenkin ensisijaisesti olisi kotona, omassa
kodissa, mutta jos koti on särkynyt ja lapsi on otettu
huostaan, on perhehoito parempi vaihtoehto kuin laitoshoito. Ei
tietenkään pidä unohtaa sitä,
että voi olla isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka
ovat valmiit ottamaan tämmöisen lapsen omaan kotiinsa.
Uskon, että tämä laki tulee hyvin toimimaan,
ja jos meillä on niin aktiivinen Perhehoitoliitto kuin
nyt, niin saamme varmasti hyvän tuloksen tämän
lain myötä.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olemme käsittelemässä historiallista
lakimuutosta suomalaisen lastensuojelun sijaishuollossa. Perhehoito
määritellään nyt sijoitettujen lasten
ja nuorten ensisijaiseksi hoitomuodoksi, kuten esimerkiksi Ruotsissa
ja Norjassa on tehty jo aikoja sitten.
Lapsen sijaishuolto järjestettäisiin jatkossa laitoshuoltona
vain, jos sijaishuoltoa ei voitaisi järjestää lapsen
edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla muutoin.
Tämä nyt tehty linjaus on myös eurooppalaisten
lastensuojelusuositusten mukainen. Muun muassa Quality 4 Children -laatusuosituksissa
korostetaan perhehoidon ensisijaisuutta sijaishuoltopaikkaa valittaessa.
On merkittävää, että tunnustamme
vihdoin laissa sen tosiasian, että myös huostaan
otettu lapsi voi elää perheessä perheenjäsenenä turvallista
ja tavallista lapsen elämää.
Vaurioitunut lapsi voi eheytyä ja luoda kiintymyssuhteita
vain pysyvissä ihmissuhteissa. Perhe-elämä on
jo sinällään terapeuttista kaltoin kohdellulle
lapselle. Valitettavasti monen vaikeasti oirehtivan lapsen ja nuoren
kohdalla on kysyttävä, onko huostaanotto tehty
liian myöhään, onko lapsi jäänyt
vaille lainmukaista suojelua ja tukea. Jos huostaanotto tehtäisiin
oikea-aikaisesti ja lapsen edun näkökulmasta,
se vähentäisi lapsen vaurioitumista ja voisi tehdä myös perheen
jälleenyhdistämisen myöhemmin mahdolliseksi.
Arvoisa puhemies! Perhehoitajalakiin esitetty pakollinen ennakkovalmennus
yhtenäistää nykyisiä toimintakäytäntöjä.
Sijoitettavalla lapsella ja nuorella mutta myös aikuisella
on oikeus päästä hyvin valmentautuneeseen
perheeseen. Valmennus varmistaa perhehoidon laatua ja helpottaa
valvontaa.
Perhehoitajille turvataan laissa riittävä tuki
sijoituksen aikana. Kun näin menetellään,
hoidettavakin voi hyvin. Myös vaikeammin oirehtivalla lapsella,
jolla on erityistarpeita, tulee olla oikeus perhehoitoon. Se voidaan
järjestää, kun tuki räätälöidään
oikeanlaiseksi, oikea-aikaiseksi ja riittäväksi.
Perhehoitoon sijoitetun vastuutyöntekijä on erittäin
merkittävä uudistus sekä lastensuojelun perhehoidossa
että aikuisten perhehoidossa, koska sillä puolella
ei ole lastensuojelulakia vastaavaa lainsäädäntöä normittamassa
perhehoitoa hoidettavan näkökulmasta. Perhehoitajien
vähimmäispalkkio nostetaan uudessa laissa 650
euroon hoidettavaa kohti kuukaudessa. Korotus on paitsi arvostuksen
osoitus myös erittäin merkittävä niille
perhehoitajille, joille maksettava hoitopalkkio on nyt vain minimi
tai lähellä sitä.
Arvoisa puhemies! Suomi on Länsi-Euroopan laitosvaltaisin
maa lastensuojelun sijaishuollossa. Vuonna 2008 yli puolet, jopa
alle 3-vuotiaista, oli sijoitettu laitoksiin. Perhesijoitusten lisäämisen
merkittävin este on ollut pula perhehoitopaikoista ja sijaisperheistä,
kuten täällä jo kuultiinkin. Tästä syystä laitoshuollossa
on paljon lapsia, jotka hyötyisivät ensisijaisesti
perhehoidosta. Perhesijoitusten määrän
suhteellinen kasvattaminen esityksessä arvioidussa laajuudessa edellyttää selkeää
lisäpanostusta
perhehoidon tukitoimiin sekä uusien sijaisperheiden rekrytointia
ja koulutusta. Kokemukset eräissä kunnissa, kuten
Kotkassa ja Tampereella, täällä Helsingissäkin,
jo toteutetusta perhehoidon kehittämistyöstä osoittavat,
että perhehoitopaikkoja pystytään määrätietoisella
työllä merkittävästikin lisäämään.
Kotkassa esimerkiksi sijoitetaan jo nyt yli 70 prosenttia lapsista
ja nuorista perhehoitoon.
Valiokunta toteaa aivan oikein, että valtakunnallisia
sijaisperheiden rekrytointikampanjoita tulee jatkossakin toteuttaa
ja niitä tulee rahoittaa valtion varoista. Pyrkimyksenä tulee
olla perhehoitoon pääsyn turvaaminen tasavertaisesti
maan eri osissa. Tällä hetkellä on suuret
alueelliset erot perhehoidon osuudessa, ja ne selittyvät
sillä, miten tietoisesti alueella on panostettu perhehoidon kehittämiseen,
sekä sillä, millaiset toimintaedellytykset perhehoidolle
on voitu alueella turvata.
Perhehoidon organisoinnissa voitaisiin hyötyä,
ja hyödytään itse asiassa ilman muuta,
alueellisen organisoinnin mallista myös nyt esitettyjen
uudistusten toimeenpanossa. Kotimaakunnassani Keski-Suomessa on
jo yli 30 vuoden kokemus maakunnallisesta sijaishuoltoyksiköstä ja kuntien
välisestä yhteistyöstä. Väestöpohja
on vajaat 300 000, ja kuntia on mukana yli 20, ja voin
todeta, että hienosti toimii.
Arvoisa puhemies! Tällä lakiuudistuksella
parannetaan myös perhehoitajien sekä omaishoitajien
vapaapäivien pidon mahdollisuutta. Erityisesti omaishoitajat
ovat jättäneet vapaapäivänsä monesti
pitämättä, koska intervallihoitopaikkoja tai
kotilomitusta ei ole ollut riittävästi taikka omaishoitajat
eivät ole halunneet viedä läheistään
laitokseen. Tällä parannetaan siis nyt tätäkin
asiaa.
Toivon, että tämä lakiuudistus on
askel kohti välttämätöntä perhehoidon
kokonaisuudistusta. Se on kirjattava seuraavaan hallitusohjelmaan. Nyt
pystymme lisäämään sekä perhehoidon
määrää että laatua
ja antamaan yhä useammalle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden
eheytyä perheessä ja lisätä myös
aikuisten perhehoitoa. Tämä laki on erinomainen
ensimmäinen askel.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
lastensuojelulain muutoksesta on erittäin tärkeä lapsen
asemaa parantava muutos. Lapsen paikka ei ole laitoksessa, ja kun
näin ensisijaiseksi hoitopaikaksi ohjataan perhehoitoa
huostaanotetuille lapsille, se aivan varmasti parantaa näiden
lasten asemaa.
Oli ilo kuunnella ed. Aila Paloniemen esittelyä tästä laista.
Hän on tehnyt ansiokasta työtä perhehoidon
edistämiseksi, ja hän esitti erinomaisia ja hyviä jatkokehitysnäkökulmia
myös omassa puheessaan.
Huostaanottojen ennaltaehkäisy on toki myös yksi
hyvin tärkeä jatkossakin esillä pidettävä toimi.
Lapsiperheiden kotipalvelu, alkoholipolitiikka, päihdehuolto,
se, että autetaan ajoissa koko perhettä, ovat
sellaisia tärkeitä seikkoja, joihin pitäisi
varsinkin nyt panostaa, kun on heikot taloudelliset ajat ja viime
laman jäljiltä on lapsia, on nuoria, jotka ovat
selvästi kärsineet. Sellaisten nuorten huostaanottojen
määrä on huolestuttavasti lisääntynyt,
jotka ovat olleet silloin pikkulapsia, kun oli viime ajan lama ja
leikattiin lapsiperheitä auttavia palveluita.
Myös tuloerojen kasvu on yksi tekijä, joka
lisää perheiden pahoinvointia. Mietin, mitä kaikkia
muita mahdollisia keinoja voi olla auttaa sekä lasta että hänen
perhettään. Yksi hyvinkin mielenkiintoinen selvitettävä malli
olisi tämä avoin adoptio, jossa yhteys biologisiin
vanhempiin ikään kuin säilyisi mutta
ei olisi sitä pelkoa ja vaaraa, että lasta pompoteltaisiin
huostaanottopaikasta toiseen ja biologisen perheen välillä, mikä on
aika traagisiakin kohtaloita joidenkin lasten kannalta tehnyt.
Muissa Pohjoismaissa asia on sillä tavalla, mihin nytten
tällä lainsäädännöllä ollaan
menossa, ja varmasti on lisääkin parantamisen
varaa. Lapsivaikutusten arviointi on aina hyvä pitää mielessä,
kun lainsäädäntöä tehdään,
ja on tärkeää löytää niitä perheitä,
jotka ottavat lapsia hoidettavakseen, vieraita lapsia. Siksi haluankin
lämpimästi myös kiittää niitä perheitä,
jotka tekevät sitä arvokasta työtä eli
ottavat rikkinäisen lapsen vastuulleen ja haluavat antaa
lapselle mahdollisuuden parempaan elämään.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Perhehoitoa on yleisesti pidetty parempana
sijoituspaikkana etenkin pienille lapsille. Lapsen ja lapsen edun
kannalta on tärkeää, että olemme
valmiita rakentamaan lapsen elämään pysyviä ratkaisuja,
joihin sisältyy muutoksia mahdollisimman vähän.
Valiokunta pitää tässä yhteydessä tarpeellisena
korostaa lastensuojelun raskaimpien toimien, kuten sijaishuollon,
tarpeen ehkäisyä ennakolta. Vaikka lastensuojelulaki
edellyttää kunnilta mittavia ennalta ehkäiseviä toimia,
ei ehkäisevää työtä kunnissa
tällä hetkellä tehdä läheskään
tarvittavassa laajuudessa. Kunnan velvollisuutta järjestää lapsi-
ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkaille avohuollon tukitoimia
täsmennettiin vuoden 2011 alusta voimaan tulleella lailla.
Valiokunta korosti lakiehdotusta käsitellessään,
että oikein ajoitetuilla perheen tukipalveluilla voidaan
saavuttaa merkittäviä säästöjä myöhempien
palvelujen kustannuksissa. Tärkeintä on, että apua
kaikkiin perheisiin annetaan jo niin varhain, ettei pääse
syntymään tilanteita, joissa lapsen etu vaarantuu.
Jos kuitenkin ajaudutaan tilanteeseen, jossa lapselle on haettava
ulkopuolista apua, on lapsen edun näkökulmasta
tärkeää, että sijaishuoltopaikan
valinnalla vähennetään turvattomuutta
ja epävarmuutta, koska pysyvien ihmissuhteiden merkitys
on sijaishuoltoon otettavalle lapselle erityisen suuri. Sijoitettavalla
lapsella on usein taustallaan epävakaat kasvuolosuhteet,
ja sijaishuoltopaikan valinnalla voidaan tukea myös olosuhteiden
ja kiintymyssuhteiden pysyvyyttä. Perhehoidon ensisijaisuudesta
huolimatta kunkin lapsen edun ja yksilöllisten tarpeiden
tulee kuitenkin jatkossakin olla aina määräävinä tekijöinä valittaessa
sijaishuoltopaikkaa. Valiokunnan näkemyksen mukaan uudistuksen
toimeenpanossa on tärkeää välttää vastakkainasettelua laitoshuollon
ja perhehoidon välillä.
Arvoisa puhemies! Täällä salissa
istuu eräs henkilö, joka on vaikuttanut erityisen
paljon tämän lain valmisteluun: ed. Aila Paloniemi,
joka toimii myös Perhehoitoliitossa. Kiitos hänelle myös
tämän asian lykkäämisestä.
Totta kai ministeri on ollut tässä avainasemassa,
mutta tärkeä laki on kysymyksessä.
Tämä esitys on ensimmäinen osa perhehoitolainsäädännön
kokonaisuudistusta, ja se perustuu sosiaali- ja terveysministeriön
perhehoidon lainsäädännön kehittämistyöryhmän
ehdotuksiin. Esityksen tavoitteena on siirtää lasten
sijaishuollon painopistettä laitoshoidosta perhehoitoon
sekä lisätä perhehoidon saatavuutta parantamalla
perhehoitajien asemaa. Nyt ehdotetut perhehoitajalain
muutokset eli perhehoitajan vähimmäispalkkion
korotus, pakollinen ennakkovalmennus, vastuuhenkilön nimeäminen
perhehoidon tukitoimien järjestämiseen sekä sijaisjärjestelmän
kehittäminen ovat omiaan parantamaan perhehoitajien asemaa
sekä perhehoidon laatua. Ennakkovalmennuksen lisäksi
myös työnohjauksen ja täydennyskoulutuksen
järjestäminen on tarpeellista perhehoitajille,
kuten muillekin lastensuojelutyössä työskenteleville.
Lisäksi sijaisperheen muiden lasten mahdollisesti tarvitsema
tuki tulee valiokunnan näkemyksen mukaan riittävästi
huomioida. Esityksen mukaan perhehoitajan vapaan ja muun tilapäisen
poissaolon ajaksi kunta voisi järjestää sijaishoidon
perhehoitajan kotona tekemällä toimeksiantosopimuksen
perhehoitajaa sijaistavan henkilön kanssa.
Eräs keskeisimmistä ongelmista omaishoidossa
on tilapäishoidon saamisen vaikeus ja toimimattomuus. Valiokunta
korostaa, että sijaishoitajajärjestelmän
luominen ei poista tarvetta myös muun tilapäishoidon
kehittämiseen. Vapaavuorokausien toteuttamiseksi omaishoidossa
tulee olla mahdollisuus sijoittaa hoidettava myös tilapäishoitopaikalle
tai lyhytaikaiseen laitoshoitoon. Sijaishoito tulee järjestää asiakaslähtöisesti
ja joustavasti niin perhehoitajan kuin omais-hoitajan vapaan ajaksi.
Kehitysvammaisia aikuisia, mielenterveyskuntoutujia ja vanhuksia
on pitkäkestoisessa perhehoidossa tällä hetkellä noin
1 600. Tämä otettakoon esimerkkinä siitä,
että perhesijoitusten määrän
suhteellinen kasvattaminen esityksessä arvioidussa laajuudessa
edellyttää selkeää lisäpanostusta
perhehoidon tukitoimiin sekä uusien sijaisperheiden rekrytointia
ja koulutusta.
Valiokunta katsookin tästä syystä,
että valtakunnallisia sijaisperheiden rekrytointikampanjoita
tulee jatkossa toteuttaa ja niitä tulee rahoittaa valtion
varoista. Pyrkimyksenä tulee olla perhehoitoon pääsyn
turvaaminen tasavertaisesti maan eri osissa. Osa nykyisin ammatillisena
perhekotihoitona toteutettavasta hoidosta vastaa käytännössä laitoshuoltoa,
kun taas osa vastaa toiminnallisesti perhehoitoa. Epäselvä sääntely on
hämmentävä sekä lapsen sijoituspaikkaa
harkitseville kunnille että lastensuojelupalveluja tarjoaville
yhteisöille, eikä lainsäädäntö myöskään turvaa
palveluntuottajien yhdenmukaista kohtelua. Valiokunta pitääkin
tästä syystä välttämättömänä,
että perhehoidon käsitettä lainsäädännössä selkeytetään.
Valiokunta pitää tärkeänä myös, että nyt
hyväksyttävien lakimuutosten vaikutuksia perhehoitoon
ja lasten sijaishuoltoon seurataan tarkasti ja että seurannan
perusteella arvioidaan säännösten toimivuutta
sekä esitysten tavoitteiden toteutumista.
Arvoisa puhemies! Valiokunta oli tätä lakiesitystä käsitellessään
hyvin yhdensuuntaisin ajatuksin varustettu, mutta loppumetreillä tuli
tarve tehdä pieni vastalause tähän, joten
sen esittelijä varmasti käyttää sisällyspuheenvuoron
sitten tuonnempana.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Tämän lastensuojelulain
ja perhehoitajalain tavoitteet ovat erittäin hyvät
ja tärkeät. Perhehoitoa edistetään
siten, että perhehoidosta tulee ensisijainen hoitomuoto
suhteessa laitoshoitoon aina silloin, kun se on lapsen edun mukaista.
Lisäksi perhehoitajien ennakkovalmennus tulee pakolliseksi,
perhehoitajien palkkioita hieman parannetaan ja nimetään
vastuuhenkilö jokaisen perhehoidossa olevan lapsen kohdalla
perhehoidosta ja tukipalveluista vastaamaan. Laissa säädetään myös
sijaishoitajasta, jota voidaan käyttää esimerkiksi
perhehoitajan vapaan ajalla. Myös omaishoitajien vapaan
ajalle säädetään vastaava mahdollisuus
sijaishoitajasta. Näillä toimilla toivottavasti
lisätään perheiden halua ja mahdollisuuksia
ottaa kotiinsa suojaan huostaan otettu lapsi tai nuori. On tärkeää tarjota
perhehoitajille riittävä valmennus ja tuki.
Laki on tarpeellinen ja hyvä, vaikkakin olisi tarvittu
laajempaa perhehoitolain kokonaisuudistusta. Nyt monet asiat jäävät
odottamaan tulevia toimia. Käsiteltävänä olevassa
lainuudistuksessa ratkaisematta jäävät
monet alan asiantuntijoiden esiin ottamat lainuudistustarpeet, esimerkiksi ammatillisten
perhekotien asema ja rooli perhehoidossa, yhteisöjen toteuttaman
perhehoidon tulevaisuus ja sopimusjärjestelyt, rajoitustoimenpiteiden
käyttö toimeksiantosopimussuhteisessa perhehoidossa,
hoidettavien määrän rajaaminen hoitopaikkakohtaisesti
nykyistä alhaisemmaksi, toiminimen kautta tapahtuva perhehoito,
useat perhehoitajan oikeus- ja sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset,
rikosrekisteriotteen vaatiminen perhehoitajan puolisolta, perhehoidon
lupakäytännön keskittäminen
Valviraan, perhehoitajien rekrytoinnin ja valmennuksen keskittäminen
paremmin resursoituihin ja siten asiantuntevampiin yksiköihin
sekä perhehoidon, ammatillisten perhekotien, muun perheenomaisen
sijaishoidon sekä laitoshoidon nykyistä tehokkaamman
yhteistoiminnan kehittäminen.
Suomessa lastensuojelun sijaishuolto on ollut vahvasti laitospainotteista,
joten on hyvä, että perhehoitoa vahvistetaan.
Useimmiten lapsen etu on saada pysyvät ihmissuhteet ja
perhe, jossa voi kasvaa ja elää mahdollisimman
normaalia perhe-elämää. Perhehoitoa ja
laitoshoitoa ei saisi kuitenkaan laittaa vastakkain, vaan molempia
tarvitaan, ja sijaishuoltopaikka tulee aina ja jatkossakin valita
lapsen edun ja tarpeiden mukaan.
Myös laitoshoito on kehittynyt paljon kodinomaisempaan
suuntaan, ja erilaisissa perhekeskuksissa on usein etuna esimerkiksi
moniammatilliset tukipalvelut. Jatkossakin tarvitaan myös laitoshoitoa,
ja myös sitä tulee edelleen kehittää.
Hiukan itseäni huolettaa se, että perhehoito saattaa
olla taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto kunnissa silloinkin,
kun se ei olisi lapsen edun mukaista. Toivonkin, ettei lain hyvä tavoite käänny
nurinkuriseksi säästötavoitteeksi kunnissa.
Lapsen edun ja aseman tulee olla jatkossakin se kaikkein tärkein.
On myös muistettava, että lisäpanoksia
tarvitaan ennen kaikkea niihin perheiden palveluihin, joilla ongelmia
voidaan ehkäistä. Ennalta ehkäisevät
palvelut ja lapsiperheiden varhaisen tuen palvelut ovat erittäin
tärkeitä, esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelu, jonka
saatavuutta on parannettava nykyisestä.
Arvoisa puhemies! Perhehoidon vahvistamiseen liittyy myös
muutamia haasteita. Kun perhehoitoon ohjataan entistä enemmän
lapsia ja nuoria jatkossa, tullaan samalla yhä vaikeammin oirehtivien
perhesijoituksia lisäämään.
Tällöin on vaarana, että lasten ja nuorten
uudelleensijoittelu saattaa lisääntyä,
mikä ei ole lapsen edun mukaista. Jo nyt vaikeasti oirehtiville
nuorille on toisinaan vaikea löytää sopivaa
sijaishuoltopaikkaa, ja onkin kohtuutonta, että usein hyvin
rikkinäisistä taustoista olevat nuoret joutuvat
muuttamaan moneen kertaan ja kohtaamaan aina repäisyn irti
tutuksi käyneestä elinympäristöstä.
Jottei näin kävisi, nousevat perhehoitajille annettavat tukipalvelut
aivan erityisen tärkeään rooliin. Perhehoidon
vahvistaminen vaatiikin tukipalveluiden huomattavaa vahvistamista.
Tällä hetkellä esimerkiksi lastensuojelun
sosiaalityöntekijöiden riittämätön
määrä aiheuttaa sen, ettei heillä ole
riittävästi aikaa tukea perhehoitajia sekä pitää yhteyttä sijoitettuihin
lapsiin ja nuoriin. Tähän liittyy myös
valvonnan haaste. Perhehoidon valvonta on haastavaa, ja perhehoidon
vahvistuessa tulisi varmistaa se, että perhehoitajia ehditään
sekä tukemaan että myös valvomaan riittävästi,
jotta lapsen etu toteutuu ja jotta perhehoitajat jaksavat raskaassa
ja tärkeässä työssään.
Lastensuojelun resursseja tulee vahvistaa, jotta vastuutyöntekijä kykenee
olemaan riittävästi yhteydessä lapseen
ja perhehoitajiin. Tärkeää on myös,
että perhehoitajien riittävä työnohjaus sekä täydennyskoulutus
mahdollistuvat. Paljon tehtävää on perhehoitajien
saannin varmistamisessa. Tässä tarvitaan jatkossakin
erilaisia rekrytointikampanjoita, joita valtion tulisi rahoittaa. Ennakkovalmennus
on tärkeää, jotta perheistä alalle
valikoituvat sopivimmat ja valmiuksiltaan parhaat. Pride-koulutus
on erittäin hyvää, mutta silti on edelleen
kehitettävää, jotta esimerkiksi erityistarpeet,
kuten kehitysvammaisten lasten tarpeet, osattaisiin huomioida riittävästi.
Tärkeää on myös huomioida perhehoitajan
mahdolliset biologiset ja omat lapset tukipalveluissa ja ennakkovalmennuksessa.
Perhehoitajien asemaa tulee siis jatkossakin parantaa. Tällä hetkellä esimerkiksi
palkkioiden suuruus vaihtelee hyvin paljon eri kunnissa.
Vielä haluan nostaa huoleni bisnesmaailman vahvistumisesta
lastensuojelussa. Viime aikoina on tullut yhä enemmän
lastensuojelun sijaishuoltoa järjestäviä yksityisiä yrityksiä.
Toki julkisten palvelujen rinnalla voi ja tuleekin olla sijaa myös yksityisille
toimijoille, mutta lastensuojelun sijaishuolto on sen kaltainen
ala, että näen kyllä myös huolen
pilviä sen yllä, että vaikeassa asemassa
olevien lasten hoidosta tehdään yhä vahvemmin
bisnestä.
Myös kilpailuttamisen ja hankintalain toteuttamiseen
liittyy paljon ongelmia. On ollut tilanteita, joissa lastensuojelun
selkeää ensisijaisuutta suhteessa hankintalakiin
on tulkittu toisin ja esimerkiksi siirretty lapsia ja nuoria heidän
etunsa vastaisesti toiseen paikkaan. Tämä on täysin vastoin
lastensuojelulaissa olevaa lapsen edun ja aseman ensisijaisuutta.
Arvoisa herra puhemies! Perhehoitoa koskevan lainsäädännön
kokonaisuudistus on tehtävä viipymättä.
Sosialidemokraattien valiokuntamietintöön jättämässä vastalauseessa
onkin tuotu esiin tuo uudistustarve. Vastalauseessamme myös
ehdotetaan muutosta lastensuojelulain 50 §:ään
tekstin selkeyttämiseksi ja myös laitoshoidon
tukipalvelujen osalta muutosta. Ehdotetussa pykälässä huomioidaan
nyt tukipalveluiden tarve perhehoidossa tai muussa sijaishuollossa.
Tukipalvelut ovat tärkeitä kuitenkin myös
laitoshoidossa olevalle lapselle tai nuorelle. Siksi esitämmekin
pykälään uutta, hallituksen esitystä selkeämpää muotoilua.
Muuten tuemme hallituksen esitystä ja esimerkiksi tätä lain
keskeisintä periaatetta siitä, että perhehoito
on ensisijainen suhteessa laitoshoitoon.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En ymmärrä vastalauseen
perusteluja. Vastalauseen perusteluissa todetaan, että tässä ensimmäisessä osauudistuksessa
luovuttaisiin periaatteesta sisällyttää lastensuojelun,
vammaisten ja ikäihmisten perhehoitoa koskeva lainsäädäntö yhteen
perhehoitolakiin. Tämähän ei pidä paikkaansa.
Kaikki perhehoitajalakia koskevat esitetyt muutokset koskevat luonnollisesti
kaikkea perhehoitoa.
Haluan huomauttaa vielä, että ed. Taiveaho
ei tunnu luottavan suomalaisiin sosiaalityöntekijöihin,
heidän ammattitaitoonsa. Sijoituksethan on luonnollisesti
lain mukaan aina tehtävä lapsen edun mukaisesti,
ja kun tukitoimia lisätään, niin ilman
muuta sijoitukset myös onnistuvat paremmin. Tänä päivänä juuri
ongelma on se, että tukitoimet ovat olleet vähäiset,
ja sen vuoksi myös laitoksiin sijoitettuja lapsia on palloteltu.
Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan selvyyden vuoksi vielä tähän
meidän esittämäämme pykälään.
Ensinnäkin tämä pykälämuotoilu,
mitä esitämme, on siis sosiaali- ja terveysministeriön
lakia valmistelevan virkamiehen esitys, jota hän esitti
koko valiokunnalle, koska hän näki tarpeelliseksi
tämän pykälän selkeyttämisen.
Sen pohjalta tämä esityksemme on tehty. Tämä ei
muuta sitä lain perussisältöä.
Enkä missään nimessä, eikä puolueemme, epäile
sosiaalityöntekijöiden pätevyyttä.
Kyse on sosiaalityöntekijöiden resurssien riittävyydestä ja
ylipäätänsäkin siitä,
että lainsäädännön
pitäisi olla mahdollisimman selkeää ja
täsmällistä, tässä tapauksessa
näitten tukipalveluiden saannin osalta kaikissa sijaishuollon
muodoissa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen
kanssa, että epäilisimme alan ammattilaisten asiantuntemusta.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys, joka
tässä on nyt esillä, lapsen sijaishuolto
ensisijaisesti perhehoitona, on erittäin hyvä asia.
Tästä muun muassa edustajat Paloniemi ja Kerola
käyttivät tuossa hyvät puheenvuorot,
joten en mene ihan yksityiskohtiin.
Mutta nämä muutokset, mitä tässä esitetään perhehoitajalakiin,
perhehoitajan vähimmäispalkkion korotus, pakollinen
ennakkovalmennus, vastuuhenkilön nimeäminen perhehoidon tukitoimien
järjestämiseen ja sijaisjärjestelmän kehittäminen,
ehdottomasti parantavat perhehoidon laatua.
Tästä tukiasiasta toki on tullut palautetta
varmasti jokaiselle kansanedustajalle, että näitä tukitoimia
tarvittaisiin myös siitä syystä, että saataisiin
paremmin rekrytoitua perheitä perhehoitajiksi. Osa perheistä kokee
sen niin suurena vastuuna ja suurena asiana, että jos ei
tukea ole saatavilla, niin he eivät siihen lähde.
Tämän ehdotuksen mukaanhan perhehoitajalle nimetään jokaista
hoidettavaa kohden vastuutyöntekijä sitten jatkossa.
Tämä lomitusjärjestelmä sekä siellä perhehoitajan
kotona että sitten myös omaishoitajalle siellä kotona
mahdollistuva lomittaminen ovat hyvä lisä ja hyvä uudistus,
mutta vaihtoehtoja täytyy olla. Jos joku ei halua sinne
kotiinsa, esimerkiksi omaishoidettavan kotiin, sitä lomittajaa,
niin myös muu hoito täytyy olla ilman muuta mahdollista
jatkossakin. Omaishoidon tuen siirtäminen Kelaan, tässä yhteydessä haluan
korostaa, olisi hyvä asia — ja palveluiden turvaaminen
siellä kotonakin omaishoitoa tehtäessä.
Näistä ennakkovalmennuksista sen verran palautetta
ainakin itselleni on tullut, että ne eri ennakkovalmennukset
eivät saisi olla esteenä siinä, että esimerkiksi
silloin, kun perhe kaipaa lasta ja lapsi kaipaa perhettä,
tämä ei ole mahdollista esimerkiksi jonkun parin
vuoden karenssin takia. Tätä ei saisi tapahtua.
Tietenkin ennaltaehkäisy, erittäin tärkeää,
kotipalvelut, mielenterveyden palvelut joka puolella Suomea lapsille,
nuorille, varhainen puuttuminen, yhteistyö, puheeksiottaminen,
mielen hyvinvoinnin opetus ja lapsen, nuoren ongelmaratkaisukyvyn
kehittäminen ovat niitä joitakin toimia, joita
ennaltaehkäisyssä kannattaa käyttää.
Myös aikuisten perhehoidon kehittäminen on tärkeä juttu.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Perheen ulkopuolelle sijoitettujen lasten
aseman parantaminen nykyisestään on todella tärkeää,
ja siinä mielessä on erinomainen asia, että lastensuojelulain
50 §:ää ollaan nyt muuttamassa
lasten edun mukaiseksi.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse,
sitä tärkeämpää on
se, että he pääsisivät perhesijoitukseen.
Itse uskon, että perhesijoitukset myöhemmässä ajassa
estävät myös laitossijoitusten tarvetta
tai vähentävät sitä aivan selkeästi.
Siinä mielessä tämä 70 prosentin
tavoite on todella hyvä. Se voisi olla minun mielestäni
vaikka 100, jos se vaan olisi realistinen tavoite.
Kunta- ja terveysjaosto on joka ainoa vuosi budjettimietintöönsä kirjannut
perheuudistuslain kokonaisuudistuksen, ja on tietysti hyvä,
että se edes paloittain lähtee nyt liikkeelle,
mutta tulevaisuuden tavoite on se, että me saamme koko perhehoitolain
uudistettua kokonaisuutenaan.
Tässä on monessa puheenvuorossa tuotu esille
ed. Paloniemen osuus tämän lain eteenpäinviemiseksi,
ja itsekin haluan antaa hänelle siitä kiitokset,
koska tiedän, että tämä laki
oli kyllä pitkässä kuusessa ja näytti
jo välillä siltä, että tämäkään
uudistus ei etene tällä hallituskaudella. Siinä mielessä olemme
hyvässä asemassa.
Sitten, jos katsoo tätä vastalausetta ja mietintöä,
itse näen, että tämä 50 §:n
kirjaus on molemmissa käytännössä aivan
sama. Ne eivät ole vastakkaisia toistensa kanssa, ja sinällään
voimme sanoa käytännössä olevamme
yksimielisiä tämän lain kannalta.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen
tavoite, missä tavoitteena on siirtää lasten
sijaishuollon painopistettä laitoshoidosta perhehoitoon
sekä lisätä perhehoidon saatavuutta parantamalla
perhehoidon ja nimenomaan hoitajien asemaa, on todella hyvä. Hyvä,
että se on nyt tässä vaiheessa.
Varmasti ne kohdat, mitä vielä tiedämme,
että kaiken kaikkiaan lastensuojelun alueella on, näitten
käytäntöjen myötä nyt
tässä vahvistuvat. On hyvä, että valiokunta
on tänne mietintöönsä sisällyttänyt
sen, että valiokunta pitää tärkeänä,
että nyt hyväksyttävien lakimuutosten
vaikutuksia perhehoitoon ja lasten sijaishuoltoon seurataan ja että seurannan
perusteella arvioidaan säännösten toimivuutta
sekä esityksen tavoitteiden toteutumista ja varmasti sitten
siinä yhteydessä myös niitä puutteita,
mitä mahdollisesti nämäkään
hyvät muutokset eivät vielä poista. On
mielestäni todella tärkeätä,
että tätä seurataan. Tämä seurantavelvoite
ei ole lausumana, mutta se on siellä sisällä kuitenkin
olemassa.
Pidän myös tärkeänä,
että valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen,
että tämä uudistus edellyttää,
että kuntien sosiaalitoimessa on resurssia panostaa perhehoitajien
tukeen samoin kuin sijoitettavien lasten ja heidän perheidensä tukemiseen.
Tässä on kysymys siis sosiaalityöntekijöistä,
heidän osaamisestaan ja sen takaamisesta, että tätä riittävyyttä on.
Kolmanneksi sanon, että on erittäin hyvä,
että valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös
siihen, että kaiken kaikkiaan lastensuojelussa, niissä toimissa,
mitä kehitetään ja mitä on olemassa, toteutuu
asiakaslähtöisyys, siis perheen ja lapsen etu,
ja nimenomaan se, että silloin se prosessi, mikä päätyy
huostaanottoon, kaikilta osin toteutuu lapsen edun ja perheen edun
mukaan.
Vielä viimeiseksi, on erittäin hyvä,
että tässä hallituksen esityksessä on
kysymys ei pelkästään perhehoitajalaista
ja lastensuojelulain 50 §:stä vaan tästä omaishoidon
tukilakiin tehdystä muutoksesta ja muuttamisesta ja siitä,
että se mahdollistaa paremmin omaishoitajien vapaapäivien
käytön. Tässä on monta sellaista
kehitystä.
Vielä ihan lopuksi: Hyvä, että mietinnössä on huomioitu
myös, että kesken jää tämä käsitteistö,
että perhehoidon käsitettä lainsäädännössä tulee
edelleen selkiyttää erityisesti tämän
"perhekoti"-käsitteen osalta. Kun se on tänne
mietintöön laitettu, niin uskon, että tähän
myös tässä seurannan yhteydessä tullaan
kiinnittämään huomiota.
Yleiskeskustelu päättyi.