Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni ei ole esittelypuheenvuoro, koska en ole valiokuntamme puheenjohtaja. Mutta lausun kuitenkin mielipiteeni tästä meidän mietinnöstämme sekä tästä hallituksen esityksestä, jossa siis lastensuojelulain 50 §:ää muutetaan ja perhehoitajalakia muutetaan. Pidän tätä hyvin tarpeellisena ja hyvänä esityksenä, koska Suomessa on huostaan otettuja lapsia koko ajan enemmän ja enemmän ja perinteisesti meidän huostaan otetut lapsemme sijoitetaan lastensuojelulaitoksiin. Suomen käytäntö on hyvin poikkeuksellinen, koska esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa sijoitetaan lapsia perheisiin jopa 70 ja 60 prosenttia ja meillä vain alle 30 prosenttia. On tietenkin semmoisia hyviä kuntia niin kuin Espoo, joka on jo päässyt 36 prosenttiin, mutta sekään ei ole mikään hyvä sijoitus.

Perhehoitajille on myöskin maksettu niin vähän tähän saakka, että ei ole kannattanut ottaa lapsia omaan perheeseen. Nyt tämän lain mukaan vähimmäiskorvaus olisi 650 euroa kuukaudessa, mutta monet kunnat jo nyt maksavat siitä huomattavasti enemmän, koska perhehoito on paljon halvempaa kuin laitoshoito. Perhehoitoon ja laitoshoitoon yhteensä käytetään huostaan otettujen lasten hoitamiseksi 544 miljoonaa euroa vuodessa. Se on suuri summa.

Monet kunnat ovat pyrkineet lisäämään tätä perhehoitoa ja maksamaan myöskin enemmän. Espoo esimerkiksi, kun kuulimme heitä, maksavat alle 3-vuotiaasta lapsesta 1 280 euroa kuukaudessa ja 3-vuotiaasta 836 euroa. Tällaisella summalla alkaa jo olla mahdollista, että perheet ottavat näitä sijaislapsia.

Tämä lakimuutos on ed. Aila Paloniemen aikaansaannos, koska hän on Perhehoitoliiton puheenjohtaja, ja hän on erittäin vakuuttunut siitä, että tällä lakimuutoksella sekä sillä, että me puhumme tästä asiasta positiivisesti ja innostamme perheitä ottamaan sijaislapsia, on suuri merkitys.

Itse suhtaudun vähän skeptisemmin tähän asiaan, koska emme ehkä koskaan saavuta Suomessa tätä 70 prosentin perhehoitoa huostaan otetuissa lapsissa, koska ainakin täällä etelässä asunnot ovat pieniä ja sekä naiset että miehet käyvät töissä. Tällöin on aika hankala ottaa vierasta lasta omien lastensa joukkoon. Mutta kuulimme kyllä, että se on mahdollista, että semmoisiakin perheitä on, missä sekä isä että äiti käyvät töissä ja sitten on vielä omat lapset ja tämmöinen sijaislapsi. Kyllä semmoisia perheitä onneksi on olemassa.

Lapsen paikkahan tietenkin ensisijaisesti olisi kotona, omassa kodissa, mutta jos koti on särkynyt ja lapsi on otettu huostaan, on perhehoito parempi vaihtoehto kuin laitoshoito. Ei tietenkään pidä unohtaa sitä, että voi olla isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka ovat valmiit ottamaan tämmöisen lapsen omaan kotiinsa. Uskon, että tämä laki tulee hyvin toimimaan, ja jos meillä on niin aktiivinen Perhehoitoliitto kuin nyt, niin saamme varmasti hyvän tuloksen tämän lain myötä.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme käsittelemässä historiallista lakimuutosta suomalaisen lastensuojelun sijaishuollossa. Perhehoito määritellään nyt sijoitettujen lasten ja nuorten ensisijaiseksi hoitomuodoksi, kuten esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa on tehty jo aikoja sitten.

Lapsen sijaishuolto järjestettäisiin jatkossa laitoshuoltona vain, jos sijaishuoltoa ei voitaisi järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla muutoin. Tämä nyt tehty linjaus on myös eurooppalaisten lastensuojelusuositusten mukainen. Muun muassa Quality 4 Children -laatusuosituksissa korostetaan perhehoidon ensisijaisuutta sijaishuoltopaikkaa valittaessa. On merkittävää, että tunnustamme vihdoin laissa sen tosiasian, että myös huostaan otettu lapsi voi elää perheessä perheenjäsenenä turvallista ja tavallista lapsen elämää.

Vaurioitunut lapsi voi eheytyä ja luoda kiintymyssuhteita vain pysyvissä ihmissuhteissa. Perhe-elämä on jo sinällään terapeuttista kaltoin kohdellulle lapselle. Valitettavasti monen vaikeasti oirehtivan lapsen ja nuoren kohdalla on kysyttävä, onko huostaanotto tehty liian myöhään, onko lapsi jäänyt vaille lainmukaista suojelua ja tukea. Jos huostaanotto tehtäisiin oikea-aikaisesti ja lapsen edun näkökulmasta, se vähentäisi lapsen vaurioitumista ja voisi tehdä myös perheen jälleenyhdistämisen myöhemmin mahdolliseksi.

Arvoisa puhemies! Perhehoitajalakiin esitetty pakollinen ennakkovalmennus yhtenäistää nykyisiä toimintakäytäntöjä. Sijoitettavalla lapsella ja nuorella mutta myös aikuisella on oikeus päästä hyvin valmentautuneeseen perheeseen. Valmennus varmistaa perhehoidon laatua ja helpottaa valvontaa.

Perhehoitajille turvataan laissa riittävä tuki sijoituksen aikana. Kun näin menetellään, hoidettavakin voi hyvin. Myös vaikeammin oirehtivalla lapsella, jolla on erityistarpeita, tulee olla oikeus perhehoitoon. Se voidaan järjestää, kun tuki räätälöidään oikeanlaiseksi, oikea-aikaiseksi ja riittäväksi.

Perhehoitoon sijoitetun vastuutyöntekijä on erittäin merkittävä uudistus sekä lastensuojelun perhehoidossa että aikuisten perhehoidossa, koska sillä puolella ei ole lastensuojelulakia vastaavaa lainsäädäntöä normittamassa perhehoitoa hoidettavan näkökulmasta. Perhehoitajien vähimmäispalkkio nostetaan uudessa laissa 650 euroon hoidettavaa kohti kuukaudessa. Korotus on paitsi arvostuksen osoitus myös erittäin merkittävä niille perhehoitajille, joille maksettava hoitopalkkio on nyt vain minimi tai lähellä sitä.

Arvoisa puhemies! Suomi on Länsi-Euroopan laitosvaltaisin maa lastensuojelun sijaishuollossa. Vuonna 2008 yli puolet, jopa alle 3-vuotiaista, oli sijoitettu laitoksiin. Perhesijoitusten lisäämisen merkittävin este on ollut pula perhehoitopaikoista ja sijaisperheistä, kuten täällä jo kuultiinkin. Tästä syystä laitoshuollossa on paljon lapsia, jotka hyötyisivät ensisijaisesti perhehoidosta. Perhesijoitusten määrän suhteellinen kasvattaminen esityksessä arvioidussa laajuudessa edellyttää selkeää lisäpanostusta perhehoidon tukitoimiin sekä uusien sijaisperheiden rekrytointia ja koulutusta. Kokemukset eräissä kunnissa, kuten Kotkassa ja Tampereella, täällä Helsingissäkin, jo toteutetusta perhehoidon kehittämistyöstä osoittavat, että perhehoitopaikkoja pystytään määrätietoisella työllä merkittävästikin lisäämään. Kotkassa esimerkiksi sijoitetaan jo nyt yli 70 prosenttia lapsista ja nuorista perhehoitoon.

Valiokunta toteaa aivan oikein, että valtakunnallisia sijaisperheiden rekrytointikampanjoita tulee jatkossakin toteuttaa ja niitä tulee rahoittaa valtion varoista. Pyrkimyksenä tulee olla perhehoitoon pääsyn turvaaminen tasavertaisesti maan eri osissa. Tällä hetkellä on suuret alueelliset erot perhehoidon osuudessa, ja ne selittyvät sillä, miten tietoisesti alueella on panostettu perhehoidon kehittämiseen, sekä sillä, millaiset toimintaedellytykset perhehoidolle on voitu alueella turvata.

Perhehoidon organisoinnissa voitaisiin hyötyä, ja hyödytään itse asiassa ilman muuta, alueellisen organisoinnin mallista myös nyt esitettyjen uudistusten toimeenpanossa. Kotimaakunnassani Keski-Suomessa on jo yli 30 vuoden kokemus maakunnallisesta sijaishuoltoyksiköstä ja kuntien välisestä yhteistyöstä. Väestöpohja on vajaat 300 000, ja kuntia on mukana yli 20, ja voin todeta, että hienosti toimii.

Arvoisa puhemies! Tällä lakiuudistuksella parannetaan myös perhehoitajien sekä omaishoitajien vapaapäivien pidon mahdollisuutta. Erityisesti omaishoitajat ovat jättäneet vapaapäivänsä monesti pitämättä, koska intervallihoitopaikkoja tai kotilomitusta ei ole ollut riittävästi taikka omaishoitajat eivät ole halunneet viedä läheistään laitokseen. Tällä parannetaan siis nyt tätäkin asiaa.

Toivon, että tämä lakiuudistus on askel kohti välttämätöntä perhehoidon kokonaisuudistusta. Se on kirjattava seuraavaan hallitusohjelmaan. Nyt pystymme lisäämään sekä perhehoidon määrää että laatua ja antamaan yhä useammalle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden eheytyä perheessä ja lisätä myös aikuisten perhehoitoa. Tämä laki on erinomainen ensimmäinen askel.

Johanna  Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys lastensuojelulain muutoksesta on erittäin tärkeä lapsen asemaa parantava muutos. Lapsen paikka ei ole laitoksessa, ja kun näin ensisijaiseksi hoitopaikaksi ohjataan perhehoitoa huostaanotetuille lapsille, se aivan varmasti parantaa näiden lasten asemaa.

Oli ilo kuunnella ed. Aila Paloniemen esittelyä tästä laista. Hän on tehnyt ansiokasta työtä perhehoidon edistämiseksi, ja hän esitti erinomaisia ja hyviä jatkokehitysnäkökulmia myös omassa puheessaan.

Huostaanottojen ennaltaehkäisy on toki myös yksi hyvin tärkeä jatkossakin esillä pidettävä toimi. Lapsiperheiden kotipalvelu, alkoholipolitiikka, päihdehuolto, se, että autetaan ajoissa koko perhettä, ovat sellaisia tärkeitä seikkoja, joihin pitäisi varsinkin nyt panostaa, kun on heikot taloudelliset ajat ja viime laman jäljiltä on lapsia, on nuoria, jotka ovat selvästi kärsineet. Sellaisten nuorten huostaanottojen määrä on huolestuttavasti lisääntynyt, jotka ovat olleet silloin pikkulapsia, kun oli viime ajan lama ja leikattiin lapsiperheitä auttavia palveluita.

Myös tuloerojen kasvu on yksi tekijä, joka lisää perheiden pahoinvointia. Mietin, mitä kaikkia muita mahdollisia keinoja voi olla auttaa sekä lasta että hänen perhettään. Yksi hyvinkin mielenkiintoinen selvitettävä malli olisi tämä avoin adoptio, jossa yhteys biologisiin vanhempiin ikään kuin säilyisi mutta ei olisi sitä pelkoa ja vaaraa, että lasta pompoteltaisiin huostaanottopaikasta toiseen ja biologisen perheen välillä, mikä on aika traagisiakin kohtaloita joidenkin lasten kannalta tehnyt.

Muissa Pohjoismaissa asia on sillä tavalla, mihin nytten tällä lainsäädännöllä ollaan menossa, ja varmasti on lisääkin parantamisen varaa. Lapsivaikutusten arviointi on aina hyvä pitää mielessä, kun lainsäädäntöä tehdään, ja on tärkeää löytää niitä perheitä, jotka ottavat lapsia hoidettavakseen, vieraita lapsia. Siksi haluankin lämpimästi myös kiittää niitä perheitä, jotka tekevät sitä arvokasta työtä eli ottavat rikkinäisen lapsen vastuulleen ja haluavat antaa lapselle mahdollisuuden parempaan elämään.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Perhehoitoa on yleisesti pidetty parempana sijoituspaikkana etenkin pienille lapsille. Lapsen ja lapsen edun kannalta on tärkeää, että olemme valmiita rakentamaan lapsen elämään pysyviä ratkaisuja, joihin sisältyy muutoksia mahdollisimman vähän.

Valiokunta pitää tässä yhteydessä tarpeellisena korostaa lastensuojelun raskaimpien toimien, kuten sijaishuollon, tarpeen ehkäisyä ennakolta. Vaikka lastensuojelulaki edellyttää kunnilta mittavia ennalta ehkäiseviä toimia, ei ehkäisevää työtä kunnissa tällä hetkellä tehdä läheskään tarvittavassa laajuudessa. Kunnan velvollisuutta järjestää lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkaille avohuollon tukitoimia täsmennettiin vuoden 2011 alusta voimaan tulleella lailla. Valiokunta korosti lakiehdotusta käsitellessään, että oikein ajoitetuilla perheen tukipalveluilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä myöhempien palvelujen kustannuksissa. Tärkeintä on, että apua kaikkiin perheisiin annetaan jo niin varhain, ettei pääse syntymään tilanteita, joissa lapsen etu vaarantuu.

Jos kuitenkin ajaudutaan tilanteeseen, jossa lapselle on haettava ulkopuolista apua, on lapsen edun näkökulmasta tärkeää, että sijaishuoltopaikan valinnalla vähennetään turvattomuutta ja epävarmuutta, koska pysyvien ihmissuhteiden merkitys on sijaishuoltoon otettavalle lapselle erityisen suuri. Sijoitettavalla lapsella on usein taustallaan epävakaat kasvuolosuhteet, ja sijaishuoltopaikan valinnalla voidaan tukea myös olosuhteiden ja kiintymyssuhteiden pysyvyyttä. Perhehoidon ensisijaisuudesta huolimatta kunkin lapsen edun ja yksilöllisten tarpeiden tulee kuitenkin jatkossakin olla aina määräävinä tekijöinä valittaessa sijaishuoltopaikkaa. Valiokunnan näkemyksen mukaan uudistuksen toimeenpanossa on tärkeää välttää vastakkainasettelua laitoshuollon ja perhehoidon välillä.

Arvoisa puhemies! Täällä salissa istuu eräs henkilö, joka on vaikuttanut erityisen paljon tämän lain valmisteluun: ed. Aila Paloniemi, joka toimii myös Perhehoitoliitossa. Kiitos hänelle myös tämän asian lykkäämisestä. Totta kai ministeri on ollut tässä avainasemassa, mutta tärkeä laki on kysymyksessä.

Tämä esitys on ensimmäinen osa perhehoitolainsäädännön kokonaisuudistusta, ja se perustuu sosiaali- ja terveysministeriön perhehoidon lainsäädännön kehittämistyöryhmän ehdotuksiin. Esityksen tavoitteena on siirtää lasten sijaishuollon painopistettä laitoshoidosta perhehoitoon sekä lisätä perhehoidon saatavuutta parantamalla perhehoitajien asemaa. Nyt ehdotetut perhehoitajalain muutokset eli perhehoitajan vähimmäispalkkion korotus, pakollinen ennakkovalmennus, vastuuhenkilön nimeäminen perhehoidon tukitoimien järjestämiseen sekä sijaisjärjestelmän kehittäminen ovat omiaan parantamaan perhehoitajien asemaa sekä perhehoidon laatua. Ennakkovalmennuksen lisäksi myös työnohjauksen ja täydennyskoulutuksen järjestäminen on tarpeellista perhehoitajille, kuten muillekin lastensuojelutyössä työskenteleville. Lisäksi sijaisperheen muiden lasten mahdollisesti tarvitsema tuki tulee valiokunnan näkemyksen mukaan riittävästi huomioida. Esityksen mukaan perhehoitajan vapaan ja muun tilapäisen poissaolon ajaksi kunta voisi järjestää sijaishoidon perhehoitajan kotona tekemällä toimeksiantosopimuksen perhehoitajaa sijaistavan henkilön kanssa.

Eräs keskeisimmistä ongelmista omaishoidossa on tilapäishoidon saamisen vaikeus ja toimimattomuus. Valiokunta korostaa, että sijaishoitajajärjestelmän luominen ei poista tarvetta myös muun tilapäishoidon kehittämiseen. Vapaavuorokausien toteuttamiseksi omaishoidossa tulee olla mahdollisuus sijoittaa hoidettava myös tilapäishoitopaikalle tai lyhytaikaiseen laitoshoitoon. Sijaishoito tulee järjestää asiakaslähtöisesti ja joustavasti niin perhehoitajan kuin omais-hoitajan vapaan ajaksi.

Kehitysvammaisia aikuisia, mielenterveyskuntoutujia ja vanhuksia on pitkäkestoisessa perhehoidossa tällä hetkellä noin 1 600. Tämä otettakoon esimerkkinä siitä, että perhesijoitusten määrän suhteellinen kasvattaminen esityksessä arvioidussa laajuudessa edellyttää selkeää lisäpanostusta perhehoidon tukitoimiin sekä uusien sijaisperheiden rekrytointia ja koulutusta.

Valiokunta katsookin tästä syystä, että valtakunnallisia sijaisperheiden rekrytointikampanjoita tulee jatkossa toteuttaa ja niitä tulee rahoittaa valtion varoista. Pyrkimyksenä tulee olla perhehoitoon pääsyn turvaaminen tasavertaisesti maan eri osissa. Osa nykyisin ammatillisena perhekotihoitona toteutettavasta hoidosta vastaa käytännössä laitoshuoltoa, kun taas osa vastaa toiminnallisesti perhehoitoa. Epäselvä sääntely on hämmentävä sekä lapsen sijoituspaikkaa harkitseville kunnille että lastensuojelupalveluja tarjoaville yhteisöille, eikä lainsäädäntö myöskään turvaa palveluntuottajien yhdenmukaista kohtelua. Valiokunta pitääkin tästä syystä välttämättömänä, että perhehoidon käsitettä lainsäädännössä selkeytetään. Valiokunta pitää tärkeänä myös, että nyt hyväksyttävien lakimuutosten vaikutuksia perhehoitoon ja lasten sijaishuoltoon seurataan tarkasti ja että seurannan perusteella arvioidaan säännösten toimivuutta sekä esitysten tavoitteiden toteutumista.

Arvoisa puhemies! Valiokunta oli tätä lakiesitystä käsitellessään hyvin yhdensuuntaisin ajatuksin varustettu, mutta loppumetreillä tuli tarve tehdä pieni vastalause tähän, joten sen esittelijä varmasti käyttää sisällyspuheenvuoron sitten tuonnempana.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lastensuojelulain ja perhehoitajalain tavoitteet ovat erittäin hyvät ja tärkeät. Perhehoitoa edistetään siten, että perhehoidosta tulee ensisijainen hoitomuoto suhteessa laitoshoitoon aina silloin, kun se on lapsen edun mukaista. Lisäksi perhehoitajien ennakkovalmennus tulee pakolliseksi, perhehoitajien palkkioita hieman parannetaan ja nimetään vastuuhenkilö jokaisen perhehoidossa olevan lapsen kohdalla perhehoidosta ja tukipalveluista vastaamaan. Laissa säädetään myös sijaishoitajasta, jota voidaan käyttää esimerkiksi perhehoitajan vapaan ajalla. Myös omaishoitajien vapaan ajalle säädetään vastaava mahdollisuus sijaishoitajasta. Näillä toimilla toivottavasti lisätään perheiden halua ja mahdollisuuksia ottaa kotiinsa suojaan huostaan otettu lapsi tai nuori. On tärkeää tarjota perhehoitajille riittävä valmennus ja tuki.

Laki on tarpeellinen ja hyvä, vaikkakin olisi tarvittu laajempaa perhehoitolain kokonaisuudistusta. Nyt monet asiat jäävät odottamaan tulevia toimia. Käsiteltävänä olevassa lainuudistuksessa ratkaisematta jäävät monet alan asiantuntijoiden esiin ottamat lainuudistustarpeet, esimerkiksi ammatillisten perhekotien asema ja rooli perhehoidossa, yhteisöjen toteuttaman perhehoidon tulevaisuus ja sopimusjärjestelyt, rajoitustoimenpiteiden käyttö toimeksiantosopimussuhteisessa perhehoidossa, hoidettavien määrän rajaaminen hoitopaikkakohtaisesti nykyistä alhaisemmaksi, toiminimen kautta tapahtuva perhehoito, useat perhehoitajan oikeus- ja sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset, rikosrekisteriotteen vaatiminen perhehoitajan puolisolta, perhehoidon lupakäytännön keskittäminen Valviraan, perhehoitajien rekrytoinnin ja valmennuksen keskittäminen paremmin resursoituihin ja siten asiantuntevampiin yksiköihin sekä perhehoidon, ammatillisten perhekotien, muun perheenomaisen sijaishoidon sekä laitoshoidon nykyistä tehokkaamman yhteistoiminnan kehittäminen.

Suomessa lastensuojelun sijaishuolto on ollut vahvasti laitospainotteista, joten on hyvä, että perhehoitoa vahvistetaan. Useimmiten lapsen etu on saada pysyvät ihmissuhteet ja perhe, jossa voi kasvaa ja elää mahdollisimman normaalia perhe-elämää. Perhehoitoa ja laitoshoitoa ei saisi kuitenkaan laittaa vastakkain, vaan molempia tarvitaan, ja sijaishuoltopaikka tulee aina ja jatkossakin valita lapsen edun ja tarpeiden mukaan.

Myös laitoshoito on kehittynyt paljon kodinomaisempaan suuntaan, ja erilaisissa perhekeskuksissa on usein etuna esimerkiksi moniammatilliset tukipalvelut. Jatkossakin tarvitaan myös laitoshoitoa, ja myös sitä tulee edelleen kehittää.

Hiukan itseäni huolettaa se, että perhehoito saattaa olla taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto kunnissa silloinkin, kun se ei olisi lapsen edun mukaista. Toivonkin, ettei lain hyvä tavoite käänny nurinkuriseksi säästötavoitteeksi kunnissa. Lapsen edun ja aseman tulee olla jatkossakin se kaikkein tärkein. On myös muistettava, että lisäpanoksia tarvitaan ennen kaikkea niihin perheiden palveluihin, joilla ongelmia voidaan ehkäistä. Ennalta ehkäisevät palvelut ja lapsiperheiden varhaisen tuen palvelut ovat erittäin tärkeitä, esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelu, jonka saatavuutta on parannettava nykyisestä.

Arvoisa puhemies! Perhehoidon vahvistamiseen liittyy myös muutamia haasteita. Kun perhehoitoon ohjataan entistä enemmän lapsia ja nuoria jatkossa, tullaan samalla yhä vaikeammin oirehtivien perhesijoituksia lisäämään. Tällöin on vaarana, että lasten ja nuorten uudelleensijoittelu saattaa lisääntyä, mikä ei ole lapsen edun mukaista. Jo nyt vaikeasti oirehtiville nuorille on toisinaan vaikea löytää sopivaa sijaishuoltopaikkaa, ja onkin kohtuutonta, että usein hyvin rikkinäisistä taustoista olevat nuoret joutuvat muuttamaan moneen kertaan ja kohtaamaan aina repäisyn irti tutuksi käyneestä elinympäristöstä. Jottei näin kävisi, nousevat perhehoitajille annettavat tukipalvelut aivan erityisen tärkeään rooliin. Perhehoidon vahvistaminen vaatiikin tukipalveluiden huomattavaa vahvistamista.

Tällä hetkellä esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden riittämätön määrä aiheuttaa sen, ettei heillä ole riittävästi aikaa tukea perhehoitajia sekä pitää yhteyttä sijoitettuihin lapsiin ja nuoriin. Tähän liittyy myös valvonnan haaste. Perhehoidon valvonta on haastavaa, ja perhehoidon vahvistuessa tulisi varmistaa se, että perhehoitajia ehditään sekä tukemaan että myös valvomaan riittävästi, jotta lapsen etu toteutuu ja jotta perhehoitajat jaksavat raskaassa ja tärkeässä työssään.

Lastensuojelun resursseja tulee vahvistaa, jotta vastuutyöntekijä kykenee olemaan riittävästi yhteydessä lapseen ja perhehoitajiin. Tärkeää on myös, että perhehoitajien riittävä työnohjaus sekä täydennyskoulutus mahdollistuvat. Paljon tehtävää on perhehoitajien saannin varmistamisessa. Tässä tarvitaan jatkossakin erilaisia rekrytointikampanjoita, joita valtion tulisi rahoittaa. Ennakkovalmennus on tärkeää, jotta perheistä alalle valikoituvat sopivimmat ja valmiuksiltaan parhaat. Pride-koulutus on erittäin hyvää, mutta silti on edelleen kehitettävää, jotta esimerkiksi erityistarpeet, kuten kehitysvammaisten lasten tarpeet, osattaisiin huomioida riittävästi. Tärkeää on myös huomioida perhehoitajan mahdolliset biologiset ja omat lapset tukipalveluissa ja ennakkovalmennuksessa. Perhehoitajien asemaa tulee siis jatkossakin parantaa. Tällä hetkellä esimerkiksi palkkioiden suuruus vaihtelee hyvin paljon eri kunnissa.

Vielä haluan nostaa huoleni bisnesmaailman vahvistumisesta lastensuojelussa. Viime aikoina on tullut yhä enemmän lastensuojelun sijaishuoltoa järjestäviä yksityisiä yrityksiä. Toki julkisten palvelujen rinnalla voi ja tuleekin olla sijaa myös yksityisille toimijoille, mutta lastensuojelun sijaishuolto on sen kaltainen ala, että näen kyllä myös huolen pilviä sen yllä, että vaikeassa asemassa olevien lasten hoidosta tehdään yhä vahvemmin bisnestä.

Myös kilpailuttamisen ja hankintalain toteuttamiseen liittyy paljon ongelmia. On ollut tilanteita, joissa lastensuojelun selkeää ensisijaisuutta suhteessa hankintalakiin on tulkittu toisin ja esimerkiksi siirretty lapsia ja nuoria heidän etunsa vastaisesti toiseen paikkaan. Tämä on täysin vastoin lastensuojelulaissa olevaa lapsen edun ja aseman ensisijaisuutta.

Arvoisa herra puhemies! Perhehoitoa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus on tehtävä viipymättä. Sosialidemokraattien valiokuntamietintöön jättämässä vastalauseessa onkin tuotu esiin tuo uudistustarve. Vastalauseessamme myös ehdotetaan muutosta lastensuojelulain 50 §:ään tekstin selkeyttämiseksi ja myös laitoshoidon tukipalvelujen osalta muutosta. Ehdotetussa pykälässä huomioidaan nyt tukipalveluiden tarve perhehoidossa tai muussa sijaishuollossa. Tukipalvelut ovat tärkeitä kuitenkin myös laitoshoidossa olevalle lapselle tai nuorelle. Siksi esitämmekin pykälään uutta, hallituksen esitystä selkeämpää muotoilua. Muuten tuemme hallituksen esitystä ja esimerkiksi tätä lain keskeisintä periaatetta siitä, että perhehoito on ensisijainen suhteessa laitoshoitoon.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä vastalauseen perusteluja. Vastalauseen perusteluissa todetaan, että tässä ensimmäisessä osauudistuksessa luovuttaisiin periaatteesta sisällyttää lastensuojelun, vammaisten ja ikäihmisten perhehoitoa koskeva lainsäädäntö yhteen perhehoitolakiin. Tämähän ei pidä paikkaansa. Kaikki perhehoitajalakia koskevat esitetyt muutokset koskevat luonnollisesti kaikkea perhehoitoa.

Haluan huomauttaa vielä, että ed. Taiveaho ei tunnu luottavan suomalaisiin sosiaalityöntekijöihin, heidän ammattitaitoonsa. Sijoituksethan on luonnollisesti lain mukaan aina tehtävä lapsen edun mukaisesti, ja kun tukitoimia lisätään, niin ilman muuta sijoitukset myös onnistuvat paremmin. Tänä päivänä juuri ongelma on se, että tukitoimet ovat olleet vähäiset, ja sen vuoksi myös laitoksiin sijoitettuja lapsia on palloteltu.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan selvyyden vuoksi vielä tähän meidän esittämäämme pykälään. Ensinnäkin tämä pykälämuotoilu, mitä esitämme, on siis sosiaali- ja terveysministeriön lakia valmistelevan virkamiehen esitys, jota hän esitti koko valiokunnalle, koska hän näki tarpeelliseksi tämän pykälän selkeyttämisen. Sen pohjalta tämä esityksemme on tehty. Tämä ei muuta sitä lain perussisältöä.

Enkä missään nimessä, eikä puolueemme, epäile sosiaalityöntekijöiden pätevyyttä. Kyse on sosiaalityöntekijöiden resurssien riittävyydestä ja ylipäätänsäkin siitä, että lainsäädännön pitäisi olla mahdollisimman selkeää ja täsmällistä, tässä tapauksessa näitten tukipalveluiden saannin osalta kaikissa sijaishuollon muodoissa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että epäilisimme alan ammattilaisten asiantuntemusta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys, joka tässä on nyt esillä, lapsen sijaishuolto ensisijaisesti perhehoitona, on erittäin hyvä asia. Tästä muun muassa edustajat Paloniemi ja Kerola käyttivät tuossa hyvät puheenvuorot, joten en mene ihan yksityiskohtiin.

Mutta nämä muutokset, mitä tässä esitetään perhehoitajalakiin, perhehoitajan vähimmäispalkkion korotus, pakollinen ennakkovalmennus, vastuuhenkilön nimeäminen perhehoidon tukitoimien järjestämiseen ja sijaisjärjestelmän kehittäminen, ehdottomasti parantavat perhehoidon laatua.

Tästä tukiasiasta toki on tullut palautetta varmasti jokaiselle kansanedustajalle, että näitä tukitoimia tarvittaisiin myös siitä syystä, että saataisiin paremmin rekrytoitua perheitä perhehoitajiksi. Osa perheistä kokee sen niin suurena vastuuna ja suurena asiana, että jos ei tukea ole saatavilla, niin he eivät siihen lähde. Tämän ehdotuksen mukaanhan perhehoitajalle nimetään jokaista hoidettavaa kohden vastuutyöntekijä sitten jatkossa.

Tämä lomitusjärjestelmä sekä siellä perhehoitajan kotona että sitten myös omaishoitajalle siellä kotona mahdollistuva lomittaminen ovat hyvä lisä ja hyvä uudistus, mutta vaihtoehtoja täytyy olla. Jos joku ei halua sinne kotiinsa, esimerkiksi omaishoidettavan kotiin, sitä lomittajaa, niin myös muu hoito täytyy olla ilman muuta mahdollista jatkossakin. Omaishoidon tuen siirtäminen Kelaan, tässä yhteydessä haluan korostaa, olisi hyvä asia — ja palveluiden turvaaminen siellä kotonakin omaishoitoa tehtäessä.

Näistä ennakkovalmennuksista sen verran palautetta ainakin itselleni on tullut, että ne eri ennakkovalmennukset eivät saisi olla esteenä siinä, että esimerkiksi silloin, kun perhe kaipaa lasta ja lapsi kaipaa perhettä, tämä ei ole mahdollista esimerkiksi jonkun parin vuoden karenssin takia. Tätä ei saisi tapahtua. Tietenkin ennaltaehkäisy, erittäin tärkeää, kotipalvelut, mielenterveyden palvelut joka puolella Suomea lapsille, nuorille, varhainen puuttuminen, yhteistyö, puheeksiottaminen, mielen hyvinvoinnin opetus ja lapsen, nuoren ongelmaratkaisukyvyn kehittäminen ovat niitä joitakin toimia, joita ennaltaehkäisyssä kannattaa käyttää. Myös aikuisten perhehoidon kehittäminen on tärkeä juttu.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Perheen ulkopuolelle sijoitettujen lasten aseman parantaminen nykyisestään on todella tärkeää, ja siinä mielessä on erinomainen asia, että lastensuojelulain 50 §:ää ollaan nyt muuttamassa lasten edun mukaiseksi.

Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on se, että he pääsisivät perhesijoitukseen. Itse uskon, että perhesijoitukset myöhemmässä ajassa estävät myös laitossijoitusten tarvetta tai vähentävät sitä aivan selkeästi. Siinä mielessä tämä 70 prosentin tavoite on todella hyvä. Se voisi olla minun mielestäni vaikka 100, jos se vaan olisi realistinen tavoite.

Kunta- ja terveysjaosto on joka ainoa vuosi budjettimietintöönsä kirjannut perheuudistuslain kokonaisuudistuksen, ja on tietysti hyvä, että se edes paloittain lähtee nyt liikkeelle, mutta tulevaisuuden tavoite on se, että me saamme koko perhehoitolain uudistettua kokonaisuutenaan.

Tässä on monessa puheenvuorossa tuotu esille ed. Paloniemen osuus tämän lain eteenpäinviemiseksi, ja itsekin haluan antaa hänelle siitä kiitokset, koska tiedän, että tämä laki oli kyllä pitkässä kuusessa ja näytti jo välillä siltä, että tämäkään uudistus ei etene tällä hallituskaudella. Siinä mielessä olemme hyvässä asemassa.

Sitten, jos katsoo tätä vastalausetta ja mietintöä, itse näen, että tämä 50 §:n kirjaus on molemmissa käytännössä aivan sama. Ne eivät ole vastakkaisia toistensa kanssa, ja sinällään voimme sanoa käytännössä olevamme yksimielisiä tämän lain kannalta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen tavoite, missä tavoitteena on siirtää lasten sijaishuollon painopistettä laitoshoidosta perhehoitoon sekä lisätä perhehoidon saatavuutta parantamalla perhehoidon ja nimenomaan hoitajien asemaa, on todella hyvä. Hyvä, että se on nyt tässä vaiheessa.

Varmasti ne kohdat, mitä vielä tiedämme, että kaiken kaikkiaan lastensuojelun alueella on, näitten käytäntöjen myötä nyt tässä vahvistuvat. On hyvä, että valiokunta on tänne mietintöönsä sisällyttänyt sen, että valiokunta pitää tärkeänä, että nyt hyväksyttävien lakimuutosten vaikutuksia perhehoitoon ja lasten sijaishuoltoon seurataan ja että seurannan perusteella arvioidaan säännösten toimivuutta sekä esityksen tavoitteiden toteutumista ja varmasti sitten siinä yhteydessä myös niitä puutteita, mitä mahdollisesti nämäkään hyvät muutokset eivät vielä poista. On mielestäni todella tärkeätä, että tätä seurataan. Tämä seurantavelvoite ei ole lausumana, mutta se on siellä sisällä kuitenkin olemassa.

Pidän myös tärkeänä, että valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että tämä uudistus edellyttää, että kuntien sosiaalitoimessa on resurssia panostaa perhehoitajien tukeen samoin kuin sijoitettavien lasten ja heidän perheidensä tukemiseen. Tässä on kysymys siis sosiaalityöntekijöistä, heidän osaamisestaan ja sen takaamisesta, että tätä riittävyyttä on.

Kolmanneksi sanon, että on erittäin hyvä, että valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että kaiken kaikkiaan lastensuojelussa, niissä toimissa, mitä kehitetään ja mitä on olemassa, toteutuu asiakaslähtöisyys, siis perheen ja lapsen etu, ja nimenomaan se, että silloin se prosessi, mikä päätyy huostaanottoon, kaikilta osin toteutuu lapsen edun ja perheen edun mukaan.

Vielä viimeiseksi, on erittäin hyvä, että tässä hallituksen esityksessä on kysymys ei pelkästään perhehoitajalaista ja lastensuojelulain 50 §:stä vaan tästä omaishoidon tukilakiin tehdystä muutoksesta ja muuttamisesta ja siitä, että se mahdollistaa paremmin omaishoitajien vapaapäivien käytön. Tässä on monta sellaista kehitystä.

Vielä ihan lopuksi: Hyvä, että mietinnössä on huomioitu myös, että kesken jää tämä käsitteistö, että perhehoidon käsitettä lainsäädännössä tulee edelleen selkiyttää erityisesti tämän "perhekoti"-käsitteen osalta. Kun se on tänne mietintöön laitettu, niin uskon, että tähän myös tässä seurannan yhteydessä tullaan kiinnittämään huomiota.