Täysistunnon pöytäkirja 161/2010 vp

PTK 161/2010 vp

161. TORSTAINA 24. HELMIKUUTA 2011 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laiksi Sipoonkorven kansallispuistosta

 

Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa on kaksi mainintaa perustettavista uusista kansallispuistoista. Molemmat näistä esityksistä ovat tällä hetkellä eduskunnassa, ja nyt ensimmäisenä näistä kahdesta etenee tänne salikäsittelyyn valiokunnasta tämä Sipoonkorven kansallispuisto, ja toivottavasti sitten ensi viikon myötä saamme myös tuon Selkämeren kansallispuistoasian valiokuntatasolla ratkaistuksi.

Sipoonkorven kansallispuistoa ehdotetaan siis perustettavaksi valtion omistamille alueille, jotka sijaitsevat Sipoon kunnassa sekä Vantaan ja Helsingin kaupungeissa. Tämän kansallispuiston pinta-ala olisi yhteensä 1 857 hehtaaria. Kansallispuisto on osa tämän nopeasti kasvavan metropolialueen suojelu- ja ekologista verkostoa, ja tällä tietenkin pyritään myöskin hidastamaan luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä tällä alueella.

Tuolla alueella on monia luontoarvoja, etenkin luonnontilaiset metsäiset kallioalueet ovat sellaisia, jotka vähenevät hyvin nopealla vauhdilla koko metropolialueella, ja tässä suhteessa Sipoonkorven nyt perustettava kansallispuisto täydentää esimerkiksi Espoon Nuuksion kansallispuistoa ja muita tällä alueella olevia suojelualueita.

Kansallispuiston on suojelutavoitteensa ohella pystyttävä myös palvelemaan virkistystä, opetusta, luontoharrastusta ja tutkimusta. Kuitenkin tämä lisääntyvä virkistyspaine ja kasvava kävijämäärä asettavat erittäin suuria haasteita kansallispuiston hoidolle, opastukselle ja palveluiden kehittämiselle. Tämä puisto on näihin perustamistavoitteisiin ja myöskin kävijä- ja käyttöpaineisiin nähden pinta-alaltaan varsin pieni ja varsin hajanainen. Lisäksi uudet tähän lähelle sijoittuvat asuinalueet kasvattavat osaltaan puiston virkistyskäyttöpainetta, ja tämän vuoksi valiokunta on tässä mietinnössä todennutkin, että kansallispuiston ohella tällä alueella tärkeätä on se, että näiden asuinalueiden väliin tarvitaan riittävästi viherkäytäviä ja tulevan asutuksen viereen myös helposti saavutettavia muita lähivirkistysalueita. Eli pelkällä kansallispuiston perustamisella emme kykene vastaamaan näin laajan väestöpohjan virkistyskäyttöpaineisiin.

Valiokunta myös huomauttaa, että koska tässä on kyse puistosta, joka tulee todellakin asutuksen lähistölle, monien muiden toimintojen lähistölle, on tärkeää se, että eri toimijoiden välistä yhteistyötä lisätään niin, että erilaiset toimet ja tarpeet voidaan paremmin yhteensovittaa.

Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että kaavoituksen yhteydessä turvataan luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyys ja toimivien ekologisten ja virkistyskäyttöä palvelevien viherkäytävien säilyminen erityisesti Sipoonkorvesta Helsingin merenrannan Natura 2000 -alueille sekä rakentamattomien riittävien puskurialueiden säilyminen taajamarakenteen ja kansallispuiston välissä.

Maa-ainesten ottamisesta valiokunta on todennut, että tässäkin on huomioitava nämä alueen luonnonsuojelulliset ja maisema-arvot ja alueella, jolla on toimenpiderajoitus kaavoituksen laatimista varten, on huolehdittava lisäksi, ettei maa-aineslupa tuota huomattavaa haittaa kaavoitukselle eikä turmele maisemakuvaa.

Valiokunta painottaa, että kansallispuiston perustamisen jälkeen tulee nopealla aikataululla tätä aluetta yhtenäistää ja laajentaa, erityisesti Helsingin ja valtion välisin maanvaihdoin. Lisäksi tulee selvittää myös mahdollisuuksia muiden tahojen kuten esimerkiksi Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ja valtion välisiin maanvaihtoihin ja alueiden liittämiseen tähän kansallispuistoon, koska muuten tämä alue jää liian pirstaleiseksi.

Arvoisa puhemies! Myös hirvieläinkantojen säätely nousi tämän asian käsittelyn yhteydessä esiin. Tällä hetkellähän tuolla alueella on erillisellä voimaantulosäännöksellä jätetty metsästysvuokrasopimukset voimaan, joten hirvenmetsästys alueella tällä hetkellä on mahdollista, mutta metsästys esitetään kiellettäväksi. Tähän sisältyy voimaantulon osalta siirtymäsäännös, jonka mukaan metsästys on sallittua kansallispuiston alueella näiden voimassa olevien vuokrasopimusten mukaisesti kolmen vuoden ajan tämän lain voimaantulosta. Tämän metsästysvuokrasopimuksia koskevan kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen tämän kiellon vaikutukset alkavat mahdollisesti näkyä noin viiden vuoden kuluttua tästä perustamisesta, ja tähän on kiinnittänyt muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan huomiota, että pitää näitä hirvieläinkantoja kyetä säätelemään, koska tämä alue sijaitsee todellakin hyvin vilkkaasti liikennöityjen teiden varrella. Valiokunta on halunnut tässä korostaa erityisesti poikkeusluvista päättävän Metsähallituksen ja riistahallinnon kiinteän yhteistoiminnan kehittämistä, jotta näiltä mahdollisilta hirvionnettomuuksilta voidaan mahdollisimman pitkälti välttyä.

Kuten jo totesin, arvoisa puhemies, tuolla alueella on jo tällä hetkellä voimakas kävijäpaine. Tämän kävijäpaineen uskotaan totta kai tämän puiston perustamisen myötä vain lisääntyvän. Olemme täällä mietinnössä todenneet, että tämän hallituksen esityksen arvion mukaan erilaisten palvelurakenteiden luominen tuonne alueelle maksaa keskimäärin noin 400 000 euroa vuodessa, mutta olemme pitäneet tärkeänä, että myös tässä perustamisvaiheessa varataan riittävä kertaluonteinen määräraha, jotta tuo puiston toiminta saadaan riittävällä tavalla käyntiin.

Ylipäätään valiokunta on halunnut korostaa tässäkin yhteydessä kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden rahoitusta. Nämä meidän alueemmehan muodostavat sellaisen rungon, jolla pystytään säilyttämään kansallisesti ja myös kansainvälisesti arvokkaimpia luontoalueitamme. Olemme huolissamme tästä rahoituksesta ja olemme esittäneet tässä mietinnössä, toistaneet oikeastaan huolen, jonka olemme sanoneet jo aiemminkin, että kansallispuistojen määrärahatasoa tulisi pysyvästi korottaa.

Arvoisa puhemies! Muilta osin viittaan tähän valiokunnan mietintöön, joka oli yksimielinen, ja totean näin, että ympäristövaliokunta ehdottaa siis yksimielisesti, että Sipoonkorven kansallispuisto perustetaan.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta ei kyllä riitaa ole saatu syntymään. Lähinnä sellainen asia, joka siellä oli esillä, ehkä kriittisestikin voitiin sitä katsoa, oli kysymys Valtatie 7:n ja Valtatie 18:n eteläpuolella olevien Natura-alueiden liittämisestä tähän Sipoonkorven kansallispuistoon sikäli, että Metsähallitushan oli esittänyt tällaista laajempaa kansallispuistomallia. Muistaakseni tästä asiasta valiokunnassa kai ikään kuin äänestettiin — myös ed. Juurikkala ehkä muistaa — olisiko pitänyt mainita vahvemmin nämä tien ylitse menevät ekologiset käytävät vai ei, ja ne sitten jäivät vähemmälle tässä mietinnössä.

Mutta tämä mietintö on siinäkin mielessä arvokas, että sitä on lakialoite kyllä vauhdittanut, tämä lakialoite 16/2008, joka on ed. Jacob Södermanin ja muiden nimissä. Sillä kyllä saatiin hiukan vauhtia tähän asiaan ja ympäristöministeriöön. Ehkä myöskin ministerin uusi kotipaikka auttoi tämän asian eteenpäinviemistä. Aina kun ihminen on lähempänä paikkaa, jota täällä lainsäädäntö koskee, ehkä hän tuntee sen sitten paremmin ja sillä tavalla suhtautuminen paranee.

Mutta kaiken kaikkiaan tässä siis mentiin hyvinkin nopeasti eteenpäin, ja toisin kuin jossakin muussa, kuten Selkämeren kansallispuistossa, tässä ei ole ollut sellaisia ongelmia, jotka olisivat hidastuttaneet tämän etenemistä. Se, että eduskunnalla oli tässä rooli, muistuttaa sitä Repoveden kansallispuistohanketta 1990-luvun lopulla ja ihan 2000-luvun alussa, eli se oli sellainen positiivinen asia silloinkin. Silloin muun muassa ed. Pulliainen oli läsnäolijoista mukana.

Puhemies! Tässä muutama asia on vielä hyvä huomioida sen lisäksi, mitä valiokunnan puheenjohtaja tästä laajasti kertoi.

Tämä metsästysasian jatkuva esillä oleminen on ollut kaikissa kansallispuistohankkeissa viime aikoina vahvasti esillä: oli tämä HE 99/2009 vp, jossa muutettiin luonnonsuojelulakia ja avattiin enemmän, laajemmin metsästystä eteläisen Suomen pieniin kansallispuistoihin. Siitähän käytiin aika pitkä käsittely eduskunnassa, myös ympäristövaliokunnassa. Se ei ollut missään tapauksessa yksimielinen. Se antoi tietysti pohjaa aika tavalla myöskin sille, että tällaisen huolen hirvenmetsästyksen jatkumisesta olisi voinut jättää omaan arvoonsa, mutta edelleenkin se täällä kyllä oli esillä. Samoin nämä metsästysjärjestöt ikään kuin elävät siinä vanhassa mallissa, eivät sillä tavalla ehkä tunnekaan uutta luonnonsuojelulain sisältöä siltä osin, että se on vapauttanut tätä haittaeläimen poistamista taikka hirvieläinkantojen ajoa mahdollistavaa tilannetta kansallispuiston sisällä.

Nämä viittaukset näihin hirvionnettomuuksiin ovat vähän pakonomaisia tässä mietinnössä. Ainakaan tuossa Porvoon moottoritiellä niitä ei sinänsä ole, koska se on hyvin aidattu, ja tietysti joskus saattaa joku portti olla auki, mutta sieltä ne hirvet aidan takaa katselevat sinne moottoritielle eivätkä liiku siellä.

Se, mikä on hienoa toisaalta, on tietysti tämä, että myös maan päälehti on ottanut tämän päivän pääkirjoituksessaan kantaa näihin Östersundomin viherkäytäviin ja toteaa, että ne on turvattava. Se on tietysti hienoa, että näin tapahtuu. Siitä huolimatta, että täällä ei aina ole lehtimiehiä paikalla, kuitenkin vaikutusta on. On luettu ainakin tämä ympäristövaliokunnan mietintö. Nyt tällä tavalla Pääkaupunkiseutu on saanut myös ikään kuin vasemman keuhkon tuon oikean keuhkon lisäksi, joka on Nuuksio, ja tällä tavalla ollaan menossa eteenpäin. Tässä joudutaan sitten muiden kansallispuistohankkeiden kohdalla enemmän keskustelemaan.

Aivan viimeiseksi haluaisin viitata tähän maa-aineskysymykseen. Kansalaistoiminnan kautta tuli valiokuntaan tiedoksi se, että alueella ollaan hakemassa louhintalupaa aivan tähän itse kansallispuiston sydämen läheisyyteen. Näin ollen tähän on otettu aika tiukka ja selkeä kanta, että ei pidä antaa tällaista louhintalupaa, johonka myöskään Sipoon kunta ei ole suostunut.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä päivä on pääkaupunkiseutulaiselle luonnonystävälle hieno päivä, kun tämä kauan odotettu ja toivottu kansallispuistohanke on nyt sitten ensimmäisessä käsittelyssä ja myönteisissä merkeissä ollaan menossa.

Tästä historiasta vielä sen verran, että tätähän nyt ovat pitkälti toistakymmentä vuotta ympäristöjärjestöt esittäneet ja tämän ed. Tiusasen mainitseman lakialoitteen, jonka ensimmäinen allekirjoittaja oli ed. Söderman, lisäksi on aiemmin muun muassa ed. Heidi Hautalan toimesta tehty vastaavansisältöinen lakialoite. Myöskin täytyy mainita, että ehkä osaltaan tähän vaikutti myös Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunnan yksimielinen kannanotto asiasta viime syksyltä tämän kansallispuiston perustamisen puolesta. Tässä on aika paljon taustatyötä monellakin taholla tämän asian edistämiseksi tehty.

Kysymyksessähän on, niin kuin tässä on käynyt jo ilmi, melko yhtenäisenä ja varsin luonnontilaisena säilynyt, hämmästyttävän hyvinkin oikeastaan säilynyt, luontoalue tässä ihan pääkaupunkiseudun tiheimmän asutuksen tuntumassa. Tämä on jyrkkäpiirteistä, metsäistä aluetta, jossa on myös kallioalueita ja pienialaisia soita ja jokunen pieni lampikin, ja oman suolansa tälle kokonaisuudelle antavat perinnemaisemat, joita alueella ja sen liepeillä paljon on. Tämähän on Nuuksioon verrattuna monessa mielessä luontoarvoiltaan jopa monipuolisempi ja rehevämpi ja siinä mielessä myös täydentää pääkaupunkiseudun luonnonsuojelualueitten kokonaisuutta mainiosti.

Tämä on myös metropolialueelle erittäin tärkeä. Tämähän on aivan metropolin tiiviimmän asutuksen kyljessä kiinni ja tulee tarjoamaan alueen asukkaille virkistykseen ja opetukseen hyviä mahdollisuuksia helpon saavutettavuutensakin johdosta. Tämä on nähtävä kyllä selkeänä vahvuutena, joka Helsingin seudun on nyt ymmärrettävä, että aivan alueella keskeisesti sijaitsevaa näin hienoa luontoaluetta täytyy myös tässä brändäämisessä ja markkinoinnissa osata käyttää hyödyksi.

Täytyy muistaa, että tämä on myös osa niin sanottua Pääkaupunkiseudun Viherkehää. Mehän puhumme usein kehäteistä ja kehäradoista. Täytyy muistaa, että pääkaupunkiseudun ympärillä on aika merkittävästi säilynyt metsäalueita ja luontoalueita, jotka muodostavat tämän Viherkehän, johon kuuluvat muun muassa Nuuksio ja Porkkala ja Helsingin edustan saaristo ja Meikonsalon metsäalue, ja Sipoonkorpi tätä nyt mainiosti täydentää tällä kansallispuistostatuksella.

Tämä esitys, joka tässä on käsittelyssä, ei nyt aivan täydellinen kuitenkaan ole näistä kehuista huolimatta. Tämä alue on, niin kuin tässä on todettu, tällä hetkellä aika repaleinen muodoltaan, ja pinta-alakin on vielä melko pieni, kun se on vajaat 1 900 hehtaaria. Valiokunnan mietinnössä tietysti, ja myöskin hallituksen esityksessä, todetaan tämä laajentamistarve, ja ensimmäisenä askeleena ovat maanvaihdot Helsingin kaupungin kanssa sillä tavalla, että noin 600 hehtaaria on mahdollista saada laajennusta lisää ja samalla alue eheytyy.

Mutta se, mikä nyt on ehkä vielä harmillisempaa, on se, minkä ed. Tiusanen nosti esiin, että rannikon Natura-alueet, Östersundomin lintuvedet, eivät tässä vaiheessa kuulu rajauksen sisään. Nämä alueethan ovat jo tiukan suojelun piirissä, eli maankäytön kannalta ei olisi ollut mitään estettä liittää rannikon Natura-alueita tähän kokonaisuuteen. Tämä olisi vain hoidon ja käytön kannalta ja kansallispuiston monipuolisuuden kannalta ollut yksinomaan positiivista, että ne olisi saman tien voitu liittää tähän.

Sitten toinen seikka, joka tähän asiaan liittyy ehkä suurempana uhkana, on tämä paljon puhuttu Helsingin ja Vantaan ja Sipoon maankäyttöpaine alueella. Täällähän on nyt juuri tällä viikolla tullut julki yleiskaavaluonnos, jossa näyttää siltä, että Sipoonkorven kansallispuiston eteläpuolella olevat alueet sen luonnoksen mukaan ollaan rakentamassa erittäin tiiviisti sillä tavalla, että esimerkiksi Sipoonkorvenkin luonnolle välttämättömät ekologiset yhteydet rannikon alueisiin ovat äärimmäisen kapeat ja myöskin asutusta viedään hyvin lähelle Sipoonkorven kansallispuiston alueita. Tämä nyt on onneksi vasta yleiskaavaluonnos, joten toivotaan, että tässä nyt sentään tämän vuorovaikutteisen prosessin aikana saadaan parempi lopputulos sillä tavalla, että myös kansallispuiston arvot tulevat turvatuiksi.

Sipoonkorpi on joka tapauksessa, jos taas palataan vähän isompiin ympyröihin, Etelä-Suomen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue, ja on hienoa, että se tällä tavalla pysyväisesti suojellaan. Tämä on tärkeä yhdessä Selkämeren kansallispuistoesityksen kanssa myös siinä mielessä, että nyt istuva hallitus ei ole ympäristöjärjestöjen mielestä ollut mitenkään erityisen luonnonsuojeluystävällinen. Nyt tässä loppumetreillä, kun tulee kaksi merkittävää Etelä-Suomen kansallispuistoesitystä saliin käsittelyyn ja toivottavasti hyväksyttäväksi, tämä merkittävällä tavalla kyllä parantaa tämän hallituksen luonnonsuojelusaldoa.

Johanna  Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Sipoonkorpeen tuleva kansallispuisto on upea ja tärkeä vaikkakin pieni ja pirstaleinen tässä vaiheessa. Toivon samaa laajentumisen menestystarinaa kuin Nuuksiolle, että koko ajan laajennetaan ja täydennetään aluetta maanostoilla ja maanvaihdoilla. Puisto tarvitaan Östersundomin rantaan asti viheryhteyksien kautta. Pääkaupunkiseudun asukkaille Nuuksio on läntinen keuhko, Sipoonkorpi itäinen. Aarniometsät ovat arvokasta maata, vanhaa metsää ja lahoa puuta. Sipoonkorpi, Östersundom, Petikko, Nuuksion järviylänkö, Meikonsalo ja Porkkalanniemi, nämä ja monet muut Uudenmaan arvokohteet on suojeltava.

Kierros Sipoonkorvessa on elämys, esimerkiksi Kalkkiruukin luontopolulla Vantaan Sotungin kylässä. Kierroksella kohtaa erämaametsää, kallioita mutta myös perinteisiä viljelysmaita, perinnemaisemaa ja vanhat kalkkikaivokset. Korkeimmalta kalliolta, Högbergetiltä, avautuu näköala alueen yli. Mutta laajentumishaaveille ovat mörkönä matkassa Sipoon, Vantaan ja Helsingin ahnaat kaavoitusaikeet. Luonnonsuojeluliitto tyrmää tuoreessa tiedotteessaan nämä Östersundom-suunnitelmat ja esittää, että Sipoonkorven kansallispuiston yhteydet merelle on säilytettävä. Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntijat pitävät äsken julkistettua Östersundomin asuinalueen suunnitelman luonnosta huonona. Jos luonto hävitetään rannoilta, menetetään mahdollisuus mereltä Sipoonkorven metsiin ulottuvaan todella monipuoliseen kansallispuistoon.

Suunnitelmissa rakentamista ohjataan Vantaan puolella arvokkaiden luontokohteiden päälle. Tällaisia ovat voimassa olevan yleiskaavan suojeluvarauksen Länsisalmen metsä ja luonnon monimuotoisuudelle erityisen tärkeäksi alueeksi osoitettu Myllymäen metsäalue. Rakentamista ohjataan suunnitelmissa myös valtakunnallisesti arvokkaan Mustavuori—Kasabergetin kallioalueen päälle. Nämä ovat erittäin kestämättömiä suunnitelmia, joita on mahdoton hyväksyä. Mutta onneksi luontojärjestöt laativat ekologisen vaihtoehdon, Östersundomin varjokaavan, jota jäämme odottamaan. Räjäytettyjä kallioita ja tuhottuja rantametsiä ei saisi takaisin.

Nyt kaupunkipäättäjillä on tuhannen taalan paikka suojella Sipoonkorven monimuotoinen luontoalue rantaan asti. Sitä myös tämä hallituksen päätös ja esitys sekä valiokunnan mietintö vahvasti tukevat. Kannatan lämpimästi myös kansallispuistojen määrärahojen korotusta, mitä ympäristövaliokunta mietinnössään esittää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen totesi, että kysymys on täällä Pääkaupunkiseudulla vasemmasta sydämen lohkosta, vai mistähän keuhkosta lie ollut. Se taitaa olla sillä tavalla, että on vähän repaleinen mutta sitä arvokkaampi niiltä osiltaan kuin vielä jotakin sykettä siellä on.

Tässä on, arvoisa puhemies, kysymys periaatteellisesti erinomaisen isosta asiasta. Jos ajatellaan Oulun seutua ja uutta Oulua, meillä on Sanginjoen alue, jossa siis ei ole sellaista kansanliikettä kuin oli tämän Sipoonkorven kansallispuiston puolesta, mutta sitä kansanliikettä luodaan juuri Sipoonkorven kansallispuiston liikettä esimerkkinä käyttäen. Siinä suhteessa tälle hankkeelle tulee aivan erityinen merkitys ja se toimii eräänlaisena mallialueena näille kansallispuistohankkeille eri puolilla Suomea.

Kiinnitän vain huomiota yhteen asiaan, joka nyt näyttää jollakin tavalla tulleen tässä ratkaistuksi. Se on tämä hirviongelma. Minä olen ollut ihan hivenen pettynyt erämiesjärjestöjen käyttäytymiseen näissä asioissa, kun lähtökohtaisesti on puolusteltu sinänsä ihan arvokasta harrastusta, joka kuuluu omaankin harrastusgalleriaani, mutta sillä tavalla, ettei oikeastaan ymmärretä, missä ollaan kulloinkin menossa, ja on niin hirmuisen vaikea muutamasta hehtaarista luopua. Tässä käsittelyssä paljastui, että kysymys oli neljästä hirvestä. Minusta tuntui, että oli tuhannesta hirvestä kysymys, mutta niitä olikin sitten loppujen lopuksi vaan neljä kappaletta.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Harvoin on kansanedustajalla syytä todelliseen iloon. Tänä päivänä on melkoinen syy iloon toimia kansanedustajana, kun vielä tietää sen, millä tavalla näitä hankkeita, sekä tätä Sipoonkorven kansallispuistoa että myöskin Selkämeren kansallispuistoa, on ajettu täällä eduskunnassa sinnikkäästi läpi. Uskaltaisin sanoa, että tämä on eräs osoitus siitä, että kansanedustajat ja eduskunta eduskuntakauden aikana voivat todella vaikuttaa ratkaisevasti asioihin. Tässä mielessä tämä on äärettömän iloinen ja myönteinen asia. Kiitos myöskin ympäristövaliokunnalle, joka on tässä tehnyt hyvää työtä ja vielä jatkaa työtä Selkämeren kansallispuiston parissa, ja saamme sen tänne varmaan varsin pian.

Nämä kaksi kansallispuistoahan olivat mainitut jo hallitusohjelmassa, ja kuulun niihin, jotka olivat ajamassa niitä tähän hallitusohjelmaan. Sen takia on todella hyvä, että hallitusohjelmakin tätä kautta nyt sitten toteutuu.

Tässä on pitkäaikainen työ takana, ja koska ed. Söderman ei ole paikalla, niin haluan nostaa esille myöskin hänen osuuttaan tässä asiassa. Hän on myöskin ollut eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän jäsenten kanssa sinnikkäästi ajamassa tätä hanketta eteenpäin.

Niin kuin täällä useat puhujat ovat jo todenneet, niin tämä on vasta alku. Toisin sanoen nyt pitäisi aika pian saada sovituksi sitten Helsingin kaupungin kanssa siitä noin 400 hehtaarin alueesta, joka voitaisiin muitta mutkitta ja hyvin nopeasti liittää tähän puistoon, ja tietenkin täytyy muistaa Metso-ohjelman mahdollisuudet. Voidaan ostamalla ja muin aluevaihdoin kiinteyttää tätä kansallispuiston rakennetta ja kokonaisuutta sillä tavalla, että se tulee myöskin ekologisesti ja biologisesti järkevämmän muotoiseksi, koska kovin hajanainen ja silppuinen alue ei ole ekologiselta kannalta kovin hyvä.

Siis nyt on todellakin tämä työ jatkossa alettava aika pian ja välittömästi, ja minäkin olen iloinen siitä, että valtakunnan päälehti tänään merkittävässä pääkirjoituksessaan asettui tukemaan näitä ympäristö- ja luontoväen tavoitteita tämän asian osalta, ja ennen kaikkea on kyllä turvattava se, että nämä sormet, nämä käytävät merenrantaan, saadaan turvatuiksi. Ne ovat aivan keskeinen osa tätä, ja se taas liittyy sitten siihen kysymykseen, että kun siihen tulee suuria ja vilkkaita liikenneväyliä väliin, niin tämä ekologinen yhteys täytyy saada myöskin sen meren ja sitten tämän pohjoisen korven välille sillä tavalla, että siinä voivat eläimet liikkua. Niitä voidaan hoitaa sekä tienalituksin että siltamenetelmin, niin kuin tiedetään monissa paikoin tehdyn, mutta nämä liittyvät kaikki nyt sitten tähän jatkosuunnitteluun.

Erittäin tärkeä kysymys on sitten se, että monessa tapauksessa tällainen luonnonsuojelualue, mikä sielläkin nyt on ollut ja on edelleen tietenkin siellä pohjoisessa, voi tuhoutua, jos ei tämä liikkuminen siellä kansallispuistossa ole ohjattua. Nyt on todettu, että valtaosa ihmisistä, retkeilijöistä, pysyy niillä rakennetuilla poluilla tai tehdyillä poluilla ja käytävillä, jotka kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille tehdään, ja ellei tätä asiaa saada nyt hyvin nopeasti valmiiksi... Se ei vaadi kovin suuria investointeja, mutta täytyy saada tämä reititys sinne välittömästi aikaiseksi niin, että ei aiheuteta pahaa vahinkoa kuluttamalla niitä alueita, jotka eivät yksinkertaisesti kestä kulutusta. Ihmiset pysyvät varsin uskollisesti poluilla, he eivät halua lähteä seikkailemaan metsään, ja tällä tavalla voidaan siis tätä luontoa siellä säästää.

Samoin on tärkeätä, että tulevat nämä yhteydet muihin viheralueisiin, että tulee tämä vihervyöhykeajattelu tänne Pääkaupunkiseudulle paremmaksi kuin tällä hetkellä. Siihen ovat kaikki mahdollisuudet. Edellytykset siihen ovat, eikä se edellytä hirveän suuria päätöksiä ja investointeja. Täytyy olla vain jonkun verran hyvää mieltä ja ymmärrystä.

En sitten enemmälti mene tähän Östersundom-suunnitelmaan, koska ed. Karimäki täällä varsin hyvin kuvasi sen, miten se sellaisena toteutuessaan, joka on nyt esitetty, olisi aika turmiollinen sitten koko tälle kansallispuistolle. Ed. Karimäki sen niin hyvin esitteli täällä, että säästän siltä osin aikaa.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vähän filosofiaa sen verran, että on tieteellisesti osoitettu, että ihmiset ovat onnellisia ollessaan luonnossa. Tällaisessa teknokulttuurissa, jossa me elämme, täällä ihmisillä on hyvin vähän mahdollisuutta onnellisuuden tunteisiin. On todettu aivan selvästi tutkimuksilla, että kun ihminen pääsee luontoon, pääsee metsään, tuntee tuoksut, kuulee äänet, hän on onnellinen. Ja tänne Pääkaupunkiseudulle me saamme nyt hieman enemmän onnellisuutta. Tämä on hieno asia.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä on onnellinen päätös ja onnellinen ratkaisu, ja on mukavaa olla sitä tekemässä täällä. Tällä lailla Sipoonkorven kansallispuistosta perustetaan 1 857 hehtaarin kokoinen kansallispuisto, jolla suojellaan metsiä, kallioita, soita ja perinneympäristöjä. Tämä on tärkeä päätös. Espoon Nuuksion lisäksi Uusimaa saa nyt toisen upean kansallispuiston alueen asukkaiden iloksi ja luonnon suojelemiseksi. Tämä on iso, tärkeä ja hyvä päätös.

Sipoonkorpi on, kuten tässä keskustelussakin on todettu, alkuvaiheessa muodoltaan pirstaleinen. Se on varsin pieni kansallispuisto, sitä on perusteltua jatkossa jonkun verran laajentaa ja yhtenäistää. Erityisesti juuri tuo yhteys merelle on tärkeä, ja toivottavasti siinä päästään pian eteenpäin ja saadaan entistä laajempi ja yhtenäinen, hyvä kansallispuisto tästä aikaiseksi. Mutta tämä on hyvä alku. Tärkeää on myös, että kansallispuiston perustamisen alkuvaiheessa turvataan riittävä rahoitus alueelle tarvittavien kansallispuiston peruspalveluiden, kuten opastuksien ja reittien, rakentamiseksi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni olisi kyllä hyvä, jos Helsinki ja Sipoo myös vielä kertaalleen miettisivät, kuinka massiivista rakentamista Sipoonkorven läheisyydessä on todella tarpeellista tehdä. Pitäisin kuitenkin hyvänä tietyn luonnonläheisyyden, ja ehkä maaseutumaisuudenkin, säilyttämistä Sipoonkorven lähialueilla. Helsingin ja Sipoon suunnitelmat 70 000, jopa 100 000 asukkaan kaavoittamisesta tuohon aivan Sipoonkorven viereen tuntuvat kyllä massiivisilta ja ylimitoitetuiltakin.

Arvoisa puhemies! Tuntuu hyvältä silloin, kun täällä saadaan hyviä päätöksiä aikaiseksi. Meitä, tätä hanketta aivan erityisesti ajaneita kansanedustajia, on ehkä 20—30, ennen kaikkea Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä mutta myös muutamia muualta, ja on tosi hienoa ja mukavaa olla täällä salissa tekemässä nyt tätä tärkeää ja, voi sanoa, historiallistakin päätöstä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yhdyn todella siihen ajatukseen, että tämä vähentää istuvan hallituksen syntitaakkaa. Mutta ed. Juurikkala, kyllä siihen reppuun on vielä jäänyt painoa tämänkin jälkeen. En ala nyt luetella niitä. HE 99/2009 vp, joka liittyy kansallispuistoon, on yksi näistä, on Pallas, on ympäristönsuojelulaki, myöskin lainsäädäntö rakennusperinnön säilyttämisestä, siinäkin heikennettiin hiukan muutamaa asiaa, ja ennen muuta ympäristöministeriön, ympäristöhallinnonalan heikkeneminen ja kaventuminen. Niitä on paljon, ed. Juurikkala tietää kyllä, ja ne paikallaolijat, jotka kaikki olemme iloisia, että tämä hallituksen esitys menee eteenpäin.

Mutta vielä tuosta Forsskogsbergenin louhintahankkeesta. Se on nimenomaan kohtuullisen ison palasen ja sitten tämän varsinaisen kansallispuistoalueen välissä, eli se kuuluu juuri niihin Helsingin omistuksessa olevien alueiden läheisyydessä oleviin kallioalueisiin, jotka nyt haluttaisiin louhia, eli se estäisi myös tämän koko kansallispuiston eheytymistä ja kehittämistä. Tuohonhan valiokunta on todella ottanut kriittisen kannan, ja myös ympäristöministeriön lausunnon mukaan tuo on mahdollisuus evätä.

Ed. Pulliainen tuossa ajatteli, onko se sydämen vasen puoli vai mikä, mutta totesi, että se on vasen keuhko. Nythän siinä on niin sanotusti atelektaasissa osia, eli osa keuhkoista on painunut kasaan, mutta se on mahdollisuus laajentaa normaaliin tilaansa. Se on juuri tätä, mistä täällä ed. Salolainen ja muut puhuivat, että Helsingin kaupungin pitää nyt mahdollisimman nopeasti lähteä maanvaihtoihin ja ostetaan valtion toimesta lisää maata.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että Sipoon- korven kansallispuisto nyt toteutuu. Valitettavasti kuitenkin tässä vaiheessa Sipoonkorven puistosta tulee pieni ja pirstaleinen. Toivottavasti jatkossa puisto kuitenkin laajenee. Joka tapauksessa tämä on pieni askel oikeaan suuntaan siinä, että edetään Etelä-Suomen metsien suojelussa niin luonnon monimuotoisuuden kuin virkistysmahdollisuuden lisäämisenkin osalta.

Vielä nostan aivan lyhyesti esiin tuon resurssitarpeen, joka kansallispuistojen toiminnan turvaamisella on: niin Metsähallituksen luontopalveluista laajasti kuin kansallispuistojen kunnossapitorahoituksen riittävyydestä tulee toden totta huolehtia. Luontopalvelut täytyy saada toimimaan ja olemaan sellaisella tolalla kuin kansallispuistot edellyttävät.

Yhdyn myös täysin ed. Salolaisen näkemykseen siitä, mikä merkitys luonnolla ja luontopalveluilla on ihmisten hyvinvoinnille ja onnellisuuden kokemukselle: Juuri näin se on. Luonto vaikuttaa erittäin vahvasti meihin ihmisiin, meidän hyvinvointiimme kokonaisvaltaisesti, joten siitäkin näkökulmasta on erittäin tärkeätä, että meillä on mahdollisuus nauttia niin lähiluonnosta kuin näistä laajemmista puistoalueistakin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä näihin puheenvuoroihin, joissa kiitellään sitä, että Sipoonkorven kansallispuisto saadaan näin perustettua osaltaan turvaamaan metropolialueen luonnon monimuotoisuutta. Kun ympäristövaliokunnassa tätä käsittelimme, hyvin vahvasti tuli esille se, jota ed. Kaikkonenkin esille toi, eli se, että tämä puistoalue on nyt tulevaisuudessa ainakin alkuun hyvin pirstaleinen ja sitä pitää pystyä eheyttämään tulevaisuudessa.

Mutta haluan nostaa esille sen, että nyt kun näitä alueita aivan oikein tuodaan tänne lähemmäksi Etelä-Suomea ja lähemmäksi ihmisiä, silloin myös tulee tiettyjä asioita, joihin pitää kiinnittää eri lailla huomiota kuin ehkä muissa, perinteisissä puistoalueissa on esille noussut, ja sen takia tässä mietinnössä ympäristövaliokunta käsitteli varsin laajasti hirvieläinkantojen säätelyä. Minun mielestäni tämä on sellainen asia, että vaikka tämä meillä valiokunnassakin aiheutti jonkinlaista vääntöä ja ehkä jonkinlaista vastakkainasetteluakin, niin on hyvä, että tunnustetaan ja tunnistetaan, että Sipoonkorven kansallispuisto sijoittuu Suomen vilkkaimpiin lukeutuvien teiden eli Lahden moottoritien, kehä III:n ja Porvoon moottoritien läheisyyteen ja näillä alueilla on ollut runsaasti hirvionnettomuuksia. On syytä seurata, millä tavalla nyt tämä Sipoonkorven kansallispuisto sitten alkaa vaikuttaa näihin hirvikantoihin, ja pitää olla myös rohkeutta sitten hirvikantoja säädellä. Varsinkin sen takia, että on kyse varsin pienestä alueesta, pirstaleisesta alueesta, johon ei ehkä tulevaisuudessakaan tule syntymään sellaista petokantaa, joka pitäisi esimerkiksi hirvieläimiä kurissa.

Myös tämä kävijäpaine on hyvä tiedostaa. On arvioitu, että jopa 180 000 kävijää Sipoonkorven alueella tulisi tulevaisuudessa olemaan, ja on syytä — niin kuin täällä ed. Taiveaho ja muut toivat esille näitä resursseja — kantaa huolta näistä resursseista ja myös siitä, että tämän alueen lähelle syntyville asuinalueille tulee myös muita lähivirkistysalueita kuin tämä, ettei kaikki lähivirkistysaluekäyttö kohdistuisi pelkästään tähän Sipoonkorven kansallispuistoon.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen täällä toi esille eläimet: hirvet ja myöskin pedot. Ed. Anne Kalmari on aikoinaan, tässä kuluvan talvikauden mittaan, esittänyt hyvin mielenkiintoisen ajatuksen, jonka toivon tässä yhteydessä selvitettävän, susien ja muiden suurpetojen siirtämisen juuri tämän kaltaisiin kohteisiin kuin nyt Sipoonkorpi saattaisi olla. Minusta tämä olisi aivan erinomainen ajatus. Koska Etelä-Suomessa ja nimenomaan Pääkaupunkiseudulla ovat nämä suurimmat susien ja muitten petojen suojelijat ja ystävät, niin nyt olisi aivan mainio tilaisuus siirtää suurpetoja, susia, karhuja, ilveksiä ja ahmoja, juuri tähän käsiteltävänä olevaan Sipoonkorven kansallispuistoon.

Tämä on hyvin yksinkertaista, koska silloin, kun suurpetojen siirto tehdään, pyydetään maanomistajalta lupa. Maanomistaja varmaan olisi tällä tavalla luontoystävällinen ja myöntäisi tämän luvan. Varmasti ihmisympäristökin juuri tällä seudulla olisi kaikkein myötämielisin näitten petojen siirtämiseksi juuri Sipoonkorven kansallispuistoon.

Täällä ed. Heinonen mainitsi hirvieläinten vähentämisen. Nämä pedot osaltaan vähentävät riistaa, valitettavasti kuitenkin lähinnä kauriita. Kun susilauma käy hirven kimppuun, se on valitettavasti kuitenkin hyvin julma raatelu. En välttämättä niin upeaa eläintä kuin hirveä soisi susien raadeltavaksi. Toivon, että tämä hirviongelma poistettaisiin muuten. Mutta toivon, että nyt sijoitettaisiin sudet, karhut, ilvekset ja ahmat Sipoonkorpeen, koska näillä seuduilla on juuri niitä kaipaavia kaikkein eniten.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Sipoonkorven kansallispuisto turvaa metropolialueen luonnon monimuotoisuuden. Se on erittäin tärkeä asia Uudenmaan alueen asukkaille. Kansallispuiston perustamisella suojellaan metsiä, kallioita, soita sekä perinneympäristöksi luonnehdittavia alueita niin sanotulla Sipoonkorven ydinalueella. Luonnontilaiset metsäiset kallioalueet vähenevät nopealla vauhdilla koko metropolialueella. Tässä suhteessa perustettava Sipoonkorven kansallispuisto täydentää Espoon Nuuksion kansallispuiston ja Kirkkonummella sijaitsevan Meikonsalon luonnonsuojelualueen sekä eräiden muiden pienempien suojelualueiden muodostamaa Pääkaupunkiseudun Viherkehää.

Arvoisa puhemies! On paljon puhuttu siitä, miten pystytään yhdistämään tehokas rakentaminen lähelle kansallispuistoa. Mutta uskon, kun tähän neuvottelukunta kumminkin perustetaan, että he pystyvät hyvin miettimään sen sopivan rakentamistyylin ja huomioimaan myös kansallispuiston läheisyyden. Toisaalta se on aika haasteellista ja myös mielenkiintoinen tuleva uusi asuinalue: keskellä kansallispuistoa, lähellä pääkaupunkia. Varmasti halukkaita löytyy sille alueelle asumaan.

Tässä puhuttiin aikaisemmin näistä hallituksen hyvistä ja huonoista esityksistä. Mutta täytyy kehua kyllä, että nämä kaksi kansallispuistoa, niin Sipoonkorpi kuin myös päätös tulevasta kansallispuistosta, ovat hyviä asioita. Mutta täytyy muistaa tässä vaiheessa myös, että tehtiin erittäin huono päätös, kun hallitus päätti, että Pallas-alueelle voidaan rakentaa kansallispuistoon hotelli. Minulla kävi toissapäivänä vieraita Suomi—Saksa-yhdistyksestä. Siellä oli saksalainen rouva, joka asuu nykyisin Suomessa. Hän toimii matkaoppaana, tuo saksalaisia vieraita Suomeen ja valitteli kovasti sitä, että Pallas pilataan, kun sinne hotelli rakennetaan. Se on nimenomaan ollut erittäin suosittu tutustumiskäynti- ja vierailukohde näille saksalaisille vieraille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Heinonen viittasi, että olisi keskusteltu valiokunnassa jotenkin ristiriitaisesti hirvieläinkantojen säätelystä. Toteaisin, että siitä oli kysymys, ettei tämä mietintö saisi näyttää enemmän jonkinlaiselta hirvien ampumaradan perustamismietinnöltä kuin kansallispuiston perustamismietinnöltä. Tästä on kysymys. 16 hirvionnettomuutta, jotka ovat tulleet ilmoitetuiksi vuotta kohden, eli noin yksi kuukautta kohden, se on tilanne. Minä uskon, että ne ovat lähinnä näillä pikkuteillä, ei näillä hirviaidatuilla teillä, joita ovat nämä valtatiet.

Mutta mitä ed. Lauri Oinonen tässä totesi, niin pitää tietysti uskoa, että hän puhuu tosissaan. Toki tiedämme, että ed. Oinonen on vakaa mieshenkilö, joka puhuu ihan tosissaan eikä heitä ikään kuin huulta, kun hän sanoo, että siirretään karhuja, ahmoja ja susia tuonne kansallispuistoon. Se on ongelma, että meillä on aivan liikaa kaatolupia esimerkiksi ilvekselle Etelä-Suomessa ja näin esimerkiksi kauriskannat saattavat nousta liian suuriksi. Ehkä myöskin hirvivasa saattaa olla ilvekselle sopiva kohde. Mutta kun te kauhistelette, ed. Oinonen, sitä, kuinka kamalaa se on, kun susilauma raatelee hirveä, niin se on lajinmukaista käyttäytymistä. Sudet tekevät sen nälissään ja syödäkseen. Mutta kun herrasmiesmetsästäjä lähtee kaveriporukassa ajelemaan komealla autolla ja komein haulikoin ja luodikoin metsästystä harrastamaan ja ollaan siinä sitten ikään kuin miesporukassa ja tehdään vähän diiliä muutenkin, niin se minusta on kyllä sellaista käyttäytymistä, joka ei välttämättä enää ole tälle lajille kunniaksi. (Ed. Kähkönen: Nyt meni överiksi!) — Ei mennyt, se on minun mielipiteeni.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän ed. Kalmarin ajatuksen susien siirrosta Sipoonkorpeen on kyllä käsittääkseni jo aika moni asiantuntija ehtinyt tyrmätä. Susien siirto ei onnistu. Alue on pieni, se on pirstaleinen, se on keskellä tiheää asutusta. Vaikka monia ed. Kalmarin ja ed. Lauri Oinosen ajatuksia voi pitää hyvinä, niin ei tämä susien siirto Sipoonkorpeen kyllä taida olla tästä maailmasta enkä sitä voi kannattaa.

Sen sijaan haluan kyllä niihin puheenvuoroihin yhtyä, mitä täällä on esitetty kansallispuistojen toiminnan turvaamisesta ylipäätänsä. Siihen varmasti pitää kiinnittää huomiota. Sipoonkorpeenkin tulee varmasti erittäin iso käyttäjäjoukko. Siellä on nyt jo kymmeniätuhansia kävijöitä vuodessa, ja varmasti se nousee nopeasti uudelle tasolle. Eli meidän täytyy pitää huolta siitä, että sinne saadaan kunnolliset puitteet ja kunnollinen opastus ja siitä saadaan aivan upea ja mahtava virkistys- ja luontoalue hyvin tähän lähelle ilman muuta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen tietää varsin hyvin, kuinka valtavan hankalaa on suurpetojen siirtäminen erikoisesti tuommoiselle pienelle pläntille. Mutta ed. Lauri Oinonen tietää myöskin sen kokemuksestaan, että juuri hän, ajatusten tonava, on erittäin hyvä atrappi kaikille suurpedoille. Erikoisesti Keski-Suomessa hän on ansioitunut sillä, että hän on imenyt kaikki maailman suurpedot sinne ympärilleen. Niinpä minä teen semmoisen rakentavan poliittisen ehdotuksen ed. Lauri Oinoselle, jota suuresti kunnioitan, että hänelle annetaan erikoislupa asuttaa vaikka Gaddafilta vapautuvaan telttaan sinne keskelle kansallispuistoa, imeä ne pedot sinne, ja ne pysyvät siellä, koska ed. Lauri Oinonen on siellä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt jo todistettu useammalla suulla ja asiantuntijoidenkin toimesta, että ei näiden susien maahanmuuttopolitiikka tänne Etelä-Suomeen sijoittamalla onnistu, vaikka kotouttamista kuinka yritettäisiin. Sen sijaan on varmasti mahdollista, että tälle alueelle syntyy erittäin upea muu eläimistö. Esimerkiksi ilveskanta on sellainen, joka Etelä-Suomessa voi hyvinkin toimia ja osaltaan pitää huolta myös tämän alueen hirvieläinkannoista, ehkä pienemmistä kauriista ja tämän tyyppisistä. Mutta toisaalta jopa sekin voi aiheuttaa tämän tyyppisillä alueilla sellaisia ongelmia, että eläinkannasta ei muodostu luonnon kannalta tasapainoista kokonaisuutta, ja silloin tämän tyyppisillä alueilla on aivan eri tavalla suhtauduttava kantojen säätelyyn kuin näillä perinteisillä, vanhoilla tutuilla luonnonsuojelualueilla, joista on puhuttu. Sen takia en pidä lainkaan liioiteltuna tätä osuutta, joka tässä hirvieläinkantojen säätelystä on kirjattu.

Ed. Tiusanen kertoi, että 18 hirvieläinonnettomuutta on sattunut juuri tällä alueella, 82 kaiken kaikkiaan, mutta pahaa pelkään, että tämän jälkeen, jos hirvieläinkantoja ei ihmisten toimesta Sipoonkorven kansallispuistossa tulevaisuudessa säädellä, nämä valitettavasti, ed. Tiusanen, tulevat lisääntymään tästä. Kuka sitten vastuun kantaa siitä, kun onnettomuuksia, joissa myös henkilövahinkoja tulee, tulee tapahtumaan entistä enempi? Sen takia itse kannatan sitä, että hirvieläimiä myös Sipoonkorvessa tulevaisuudessa säännöstellään ihmisten toimesta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hirvieläinten säännöstely varmasti tapahtuu eläinsuojelullisesti kaikkein inhimillisimmin metsästyksen kautta. Olen katsonut riippuliitäjän ottaman videon siitä, kun susilauma saalistaa hirven, se on valitettavan raakaa katsottavaa. Samoin tiedän monien kuuntelevan sitä vaikerrusta, kun susilauma raatelee hirveä metsässä. Se on jotain samanlaista vaikerrusta kuin mitä sairas lehmä vaikka vaikertaa, ja tuota vaikerrusta kestää hyvinkin pitkään, elikkä sudet hirven saalistajana ovat varsin julmaa joukkoa.

Mutta todella, kuten ed. Tiusanen toi esille, kun meillä Suomessa on suurpetojen suojelusta päätetty ja EU siihen meitä pakottaa, niin tämä kysymys on vakavasti esille otettu. Minä olen jo viime vuosituhannella esittänyt, että suurpetoja, joita katson, että niitä ei pidä hävittää, niillä on oikeus olla, pitäisi ensisijaisesti sijoittaa juuri tällaisille suojelualueille, ja minä uskon, että tässä saattaisi olla hyvä ajatus. Varmasti maanomistaja voisi antaa luvan siihen, että juuri tänne näitä sijoitettaisiin, ja en minä usko, että ne olisivat Sipoonkorvessa sen suurempi vaara kuin mitä ne ovat vaikkapa Keski-Suomessa ihmisten pihoissa, sellaisten talojen pihoissa, joissa asuu lapsiperheitä. Siellä ihmisten on opeteltava tulemaan suurpetojen kanssa toimeen. Petojen ystävät ovat sanoneet, että he uskaltavat mennä vaikka telttaan sinne, missä on karhuja ja petoja, joten on aivan ihme, jos näitä, jos suurpetoja tässä maassa on, ei nyt tällaiseen upeaan kohteeseen kuin nyt käsiteltävänä olevaan puistoalueeseen haluttaisi sijoittaa. Tässä olisi ihan erinomaisen hyvä kohde.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vain todeta tähän hirvikysymykseen vielä sen, että minusta on tällä kaudella ollut vähän erikoista se, että luonnonsuojelulakiin, ja nyt tässä yhteydessä sitten tähän kansallispuistokysymykseen, tuodaan näin voimakkaasti tämä hirvieläinkysymys framille nostettuna. Se on toki tärkeä silloin, kun puhumme liikenneturvallisuuden edistämisestä, mutta jotenkin koen itse kyllä, että riistanhoidollisin toiminhan nämä asiat pitää ratkoa eikä luonnonsuojelulaissa. Tämä on ollut jotenkin vähän kummallinen lähtökohta, ja en ollut mukana siinä valiokunnan mietinnössä, jossa tämä luonnonsuojelulain muutos, joka täällä tuotiin esille, vietiin läpi. Sekin oli mielestäni huonoa lainsäädäntöä. Kyllä kai me luotamme näihin meidän riistanhoitopiireihimme, jotka osaavat arvioida, ja sitten viime kädessä tietenkin ministeriöön, joka arvioi sitä, kuinka paljon hirvieläimiä on vuosittain kaadettava, jotta pystymme myös liikenneturvallisuusasioista huolehtimaan. Eli tämä näkökulma tähän keskusteluun vielä.

Sitten haluan lopuksi, arvoisa puhemies, vielä todeta ihan tästä puistojen rahoituksesta, että mielestäni se kysymys meidän kaikkien edustajien on otettava kyllä hyvin vakavasti, että meillä on monissa kansallispuistoissa tällä hetkellä iso ongelma se, että tuo herkkä luonto, jota siis puistolla pyritään suojelemaan, kuluu tavattoman paljon, koska kävijäpaine on niin kova. Sen vuoksi me tarvitsemme sitä Metsähallituksen luontopalveluiden resurssia, jolla voidaan tätä käyttöä ohjata niin, että luonto voidaan mahdollisimman paljon noilla herkilläkin alueilla turvata.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Huovinen kiinnittää huomiota tärkeään asiaan, kun puhutaan resurssista. Meillähän oli aikamoinen kamppailu eduskunnassa tämän vuoden budjetista, että ei näitä Metsähallituksen luontopalvelujen rahoja ja kansallispuistojen rahoja pienennetty. No, valtiovarainvaliokunta ja eduskunta tekivät hyvää työtä, eikä niitä sitten pienennetty, mutta tätä esitettiin. Eli paineita on, ja kun uusia kansallispuistoja perustetaan, pitää olla lisää rahoitusta, se on selvä.

Mutta toinen asia vielä tähän hirviasiaan. On selvää, että nykylainsäädäntö antaa mahdollisuuden hirven ajamiseen kansallispuistossa, mutta kansallispuistossa ampuminen, etenkin tällaisessa pirstaleisessa, pienessä kansallispuistossa, ei ole paikallaan, ja sitä ei pidä hyväksyä. Nythän tässä mietinnössä ei lähdetäkään siitä.

Puhemies! Ed. Lauri Oinonen on nyt poissa. Hän puhui siitä, miten pahalta kuulostaa, jos hirveä metsästävät sudet ovat saaneet kohteensa kiinni. Mutta minkälainen on se ääni teurastamoissa, joissa sikoja lahdataan? Tai minkälainen on se näkymä niissä teurastamolaitoksissa, missä broilereita tuotetaan tai minne viedään nautoja? Se ääni kuuluu ja se näkymä näkyy suunnilleen 24 tuntia vuorokaudessa, ja se on jatkuvaa. Ei voi todellakaan katsoa, että ihminen kohtelee saaliitaan eettisemmin kuin susi, päinvastoin.

Puhemies! Ihminenhän on raadonsyöjä. Tälle lajiomaisuudelle emme kai voi mitään.

Pertti Salolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Minua hieman harmittaa se, että tässä tämä hyvä tunnelma, joka syntyi siitä, että tämä kansallispuisto saadaan aikaan, nyt vähän lamaantuu tästä susikeskustelusta, joka ei tähän oikein suoranaisesti ollenkaan kuulu.

Mutta sen sanoisin vain ed. Lauri Oinoselle, että toistaiseksi ei ole kehitetty vielä sellaisia petoeläimiä, jotka eläisivät pelkästä ilmasta, vaan kyllä ne käyttävät muita eläimiä ravinnokseen. Muuten niitä ei ole ollenkaan olemassa. Ne ovat siellä ravintopyramidin huipulla, ja ne käyttävät muita eläimiä hyväkseen. Emme voi kuvitella sellaista sutta, joka ei tappaisi muita eläimiä, emmekä sellaista ihmistä, joka ei tappaisi muita eläimiä. Kyllä me ihmiset tapamme paljon enemmän elämää kuin konsanaan sudet. Tässä keskustelussa pitää jonkunlainen tolkku säilyttää.

Puhemies:

Seuraavan puheenvuoron on pyytänyt ed. Lauri Oinonen. Sikäli kuin sen jälkeen halutaan pyytää puheenvuoroja, ne tulisi pyytää kirjallisesti notaarilta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Salolaiselle haluan lausua, että kyllä ihan aidosti katson, että jos Suomessa halutaan suurpetoja suojella, niin niitä pitää olla tasaisesti koko maassa ja myöskin lähellä siellä, missä on ihmisiä, jotka voivat käydä näitä petoja seuraamassa ja niihin tutustumassa. Silloin juuri tämän kaltainen kohde olisi aivan sovelias ja aito. Silloin pääkaupungistakin päästäisiin niihin maisemiin, joissa suurpedot liikkuvat ja myöskin saalistavat.

On aivan totta, että petoeläin ei ole kasvissyöjä. Se on pedon luontainen ominaisuus, ja tämä ominaisuus sillä pedolla myöskin pitää olla. Toivon, että asia otettaisiin vakavaan harkintaan: kun seuraavan kerran siirretään suurpetoja, niin tuotaisiin niitä myöskin tänne kohteeseen, jonka olen esille maininnut.

Puhemies:

Ed. Kuusisto, taisitte ennättää pyytää äsken puheenvuoron ennen kuin ilmoitin, että tästä eteenpäin puheenvuorot myönnetään vain, jos niitä on kirjallisesti pyydetty notaarilta.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Salolainen otti esiin sen hyvän tunnelman, mikä tässä keskustelun alussa oli, ja toivoisin kyllä, että se säilyy tämän keskustelun loppuun. Me olemme luontoryhmässä keskustelleet paljon ed. Tiusasen ja ed. Salolaisen kanssa tästä kansallispuistoasiasta, ja myös Södermanin Jakke on tehnyt paljon hyvää työtä tämän kansallispuiston perustamisen eteen. Kyllä täytyy sanoa, että tämä on tärkeä asia meille kaikille edustajille, se on tärkeä Uudenmaan alueelle, se on tärkeä koko Suomelle. Me voimme olla tosi tyytyväisiä ja iloisia, että tämä kansallispuiston perustaminen on jo näin pitkällä, nautitaan siitä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluaisin ed. Salolaisen puheenvuoroon viitata, että ei tämä asia tässä mihinkään latistu. Nythän se Sipoonkorpi vasta perustetaan, ja siinä on teille ja meille kaikille työtä, että se saadaan oikeaan suuruuteensa, saadaan ne ekologiset käytävät.

Tämä susikeskustelu on aivan sivuseikka tässä asiassa. Sinne saadaan hyvä floora ja fauna, eli se pidetään hengissä, joka siellä on, ja nämä kalliometsät säilyvät. Se on itse asia, eikä tämä sivupolku tässä nyt meitä varmaan häiritse todellisuudessa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! En millään tavalla halua pilata tätä tunnelmaa. Kun minä olen kohdannut läheltä — no, karhuun nyt on ollut viitisenkymmentä metriä matkaa, ilvekseen muutama metri, ahmaan parikymmentä metriä, susiin viitisenkymmentä metriä — niin minun täytyy sanoa, että kyllä ilves tuolla luonnossa on upea eläin. Se ei ole mikään nukkavieru niin kuin noissa eläintarhoissa tai eläinpuistoissa vaan upea ilves. Kun sen kohtaa, niin se on todella upea eläin, voimakkaat liikkeet, ja menee niin nopeasti karkuun, että perässä ei taatusti pysy.

Sitä vastoin sudet ovat liikkuneet paljon hitaammin, karhusta puhumattakaan, ja näin ollen minun täytyy sanoa, että kyllä nämä eläimet minä olen voinut kohdata näin, mutta minä sanon, että monet ihmiset kokevat pelkoa, ja minä ymmärrän, että jotkut kokevat pelkoa, jos Sipoonkorpeenkin petoeläimiä tulee. Mutta minä sanon, että ne ovat olleet semmoisia kunniakkaita kohtaamisia, kun minä olen pedon tavannut.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​