8) Hallituksen esitys laiksi Sipoonkorven kansallispuistosta
Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa on kaksi mainintaa
perustettavista uusista kansallispuistoista. Molemmat näistä esityksistä ovat tällä
hetkellä eduskunnassa,
ja nyt ensimmäisenä näistä kahdesta
etenee tänne salikäsittelyyn valiokunnasta tämä Sipoonkorven
kansallispuisto, ja toivottavasti sitten ensi viikon myötä saamme myös
tuon Selkämeren kansallispuistoasian valiokuntatasolla
ratkaistuksi.
Sipoonkorven kansallispuistoa ehdotetaan siis perustettavaksi
valtion omistamille alueille, jotka sijaitsevat Sipoon kunnassa
sekä Vantaan ja Helsingin kaupungeissa. Tämän
kansallispuiston pinta-ala olisi yhteensä 1 857
hehtaaria. Kansallispuisto on osa tämän nopeasti
kasvavan metropolialueen suojelu- ja ekologista verkostoa, ja tällä tietenkin
pyritään myöskin hidastamaan luonnon
monimuotoisuuden köyhtymistä tällä alueella.
Tuolla alueella on monia luontoarvoja, etenkin luonnontilaiset
metsäiset kallioalueet ovat sellaisia, jotka vähenevät
hyvin nopealla vauhdilla koko metropolialueella, ja tässä suhteessa Sipoonkorven
nyt perustettava kansallispuisto täydentää esimerkiksi
Espoon Nuuksion kansallispuistoa ja muita tällä alueella
olevia suojelualueita.
Kansallispuiston on suojelutavoitteensa ohella pystyttävä myös
palvelemaan virkistystä, opetusta, luontoharrastusta ja
tutkimusta. Kuitenkin tämä lisääntyvä virkistyspaine
ja kasvava kävijämäärä asettavat
erittäin suuria haasteita kansallispuiston hoidolle, opastukselle
ja palveluiden kehittämiselle. Tämä puisto
on näihin perustamistavoitteisiin ja myöskin kävijä-
ja käyttöpaineisiin nähden pinta-alaltaan
varsin pieni ja varsin hajanainen. Lisäksi uudet tähän
lähelle sijoittuvat asuinalueet kasvattavat osaltaan puiston virkistyskäyttöpainetta,
ja tämän vuoksi valiokunta on tässä mietinnössä todennutkin,
että kansallispuiston ohella tällä alueella
tärkeätä on se, että näiden
asuinalueiden väliin tarvitaan riittävästi
viherkäytäviä ja tulevan asutuksen viereen myös
helposti saavutettavia muita lähivirkistysalueita. Eli
pelkällä kansallispuiston perustamisella emme
kykene vastaamaan näin laajan väestöpohjan
virkistyskäyttöpaineisiin.
Valiokunta myös huomauttaa, että koska tässä on
kyse puistosta, joka tulee todellakin asutuksen lähistölle,
monien muiden toimintojen lähistölle, on tärkeää se,
että eri toimijoiden välistä yhteistyötä lisätään
niin, että erilaiset toimet ja tarpeet voidaan paremmin
yhteensovittaa.
Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä,
että kaavoituksen yhteydessä turvataan luonnonsuojelualueiden
kytkeytyneisyys ja toimivien ekologisten ja virkistyskäyttöä palvelevien
viherkäytävien säilyminen erityisesti
Sipoonkorvesta Helsingin merenrannan Natura 2000 -alueille
sekä rakentamattomien riittävien puskurialueiden
säilyminen taajamarakenteen ja kansallispuiston välissä.
Maa-ainesten ottamisesta valiokunta on todennut, että tässäkin
on huomioitava nämä alueen luonnonsuojelulliset
ja maisema-arvot ja alueella, jolla on toimenpiderajoitus kaavoituksen laatimista
varten, on huolehdittava lisäksi, ettei maa-aineslupa tuota
huomattavaa haittaa kaavoitukselle eikä turmele maisemakuvaa.
Valiokunta painottaa, että kansallispuiston perustamisen
jälkeen tulee nopealla aikataululla tätä aluetta
yhtenäistää ja laajentaa, erityisesti Helsingin
ja valtion välisin maanvaihdoin. Lisäksi tulee
selvittää myös mahdollisuuksia muiden
tahojen kuten esimerkiksi Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ja
valtion välisiin maanvaihtoihin ja alueiden liittämiseen
tähän kansallispuistoon, koska muuten tämä alue
jää liian pirstaleiseksi.
Arvoisa puhemies! Myös hirvieläinkantojen säätely
nousi tämän asian käsittelyn yhteydessä esiin.
Tällä hetkellähän tuolla alueella
on erillisellä voimaantulosäännöksellä jätetty
metsästysvuokrasopimukset voimaan, joten hirvenmetsästys
alueella tällä hetkellä on mahdollista,
mutta metsästys esitetään kiellettäväksi.
Tähän sisältyy voimaantulon osalta siirtymäsäännös,
jonka mukaan metsästys on sallittua kansallispuiston alueella
näiden voimassa olevien vuokrasopimusten mukaisesti kolmen
vuoden ajan tämän lain voimaantulosta. Tämän
metsästysvuokrasopimuksia koskevan kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen
tämän kiellon vaikutukset alkavat mahdollisesti
näkyä noin viiden vuoden kuluttua tästä perustamisesta,
ja tähän on kiinnittänyt muun muassa
maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan huomiota, että pitää näitä hirvieläinkantoja
kyetä säätelemään,
koska tämä alue sijaitsee todellakin hyvin vilkkaasti
liikennöityjen teiden varrella. Valiokunta on halunnut
tässä korostaa erityisesti poikkeusluvista päättävän
Metsähallituksen ja riistahallinnon kiinteän yhteistoiminnan
kehittämistä, jotta näiltä mahdollisilta
hirvionnettomuuksilta voidaan mahdollisimman pitkälti välttyä.
Kuten jo totesin, arvoisa puhemies, tuolla alueella on jo tällä hetkellä voimakas
kävijäpaine. Tämän kävijäpaineen
uskotaan totta kai tämän puiston perustamisen
myötä vain lisääntyvän. Olemme
täällä mietinnössä todenneet,
että tämän hallituksen esityksen arvion
mukaan erilaisten palvelurakenteiden luominen tuonne alueelle maksaa
keskimäärin noin 400 000 euroa vuodessa,
mutta olemme pitäneet tärkeänä,
että myös tässä perustamisvaiheessa
varataan riittävä kertaluonteinen määräraha,
jotta tuo puiston toiminta saadaan riittävällä tavalla
käyntiin.
Ylipäätään valiokunta on
halunnut korostaa tässäkin yhteydessä kansallispuistojen
ja muiden luonnonsuojelualueiden rahoitusta. Nämä meidän
alueemmehan muodostavat sellaisen rungon, jolla pystytään
säilyttämään kansallisesti ja myös
kansainvälisesti arvokkaimpia luontoalueitamme. Olemme
huolissamme tästä rahoituksesta ja olemme esittäneet
tässä mietinnössä, toistaneet
oikeastaan huolen, jonka olemme sanoneet jo aiemminkin, että kansallispuistojen
määrärahatasoa tulisi pysyvästi
korottaa.
Arvoisa puhemies! Muilta osin viittaan tähän valiokunnan
mietintöön, joka oli yksimielinen, ja totean näin,
että ympäristövaliokunta ehdottaa siis
yksimielisesti, että Sipoonkorven kansallispuisto perustetaan.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tästä asiasta ei kyllä riitaa
ole saatu syntymään. Lähinnä sellainen
asia, joka siellä oli esillä, ehkä kriittisestikin
voitiin sitä katsoa, oli kysymys Valtatie 7:n ja Valtatie
18:n eteläpuolella olevien Natura-alueiden liittämisestä tähän
Sipoonkorven kansallispuistoon sikäli, että Metsähallitushan
oli esittänyt tällaista laajempaa kansallispuistomallia.
Muistaakseni tästä asiasta valiokunnassa kai ikään
kuin äänestettiin — myös ed. Juurikkala
ehkä muistaa — olisiko pitänyt mainita
vahvemmin nämä tien ylitse menevät ekologiset
käytävät vai ei, ja ne sitten jäivät
vähemmälle tässä mietinnössä.
Mutta tämä mietintö on siinäkin
mielessä arvokas, että sitä on lakialoite
kyllä vauhdittanut, tämä lakialoite 16/2008,
joka on ed. Jacob Södermanin ja muiden nimissä.
Sillä kyllä saatiin hiukan vauhtia tähän
asiaan ja ympäristöministeriöön.
Ehkä myöskin ministerin uusi kotipaikka auttoi
tämän asian eteenpäinviemistä.
Aina kun ihminen on lähempänä paikkaa,
jota täällä lainsäädäntö koskee,
ehkä hän tuntee sen sitten paremmin ja sillä tavalla
suhtautuminen paranee.
Mutta kaiken kaikkiaan tässä siis mentiin
hyvinkin nopeasti eteenpäin, ja toisin kuin jossakin muussa,
kuten Selkämeren kansallispuistossa, tässä ei
ole ollut sellaisia ongelmia, jotka olisivat hidastuttaneet tämän
etenemistä. Se, että eduskunnalla oli tässä rooli,
muistuttaa sitä Repoveden kansallispuistohanketta 1990-luvun
lopulla ja ihan 2000-luvun alussa, eli se oli sellainen positiivinen
asia silloinkin. Silloin muun muassa ed. Pulliainen oli läsnäolijoista
mukana.
Puhemies! Tässä muutama asia on vielä hyvä huomioida
sen lisäksi, mitä valiokunnan puheenjohtaja tästä laajasti
kertoi.
Tämä metsästysasian jatkuva esillä oleminen on
ollut kaikissa kansallispuistohankkeissa viime aikoina vahvasti
esillä: oli tämä HE 99/2009 vp,
jossa muutettiin luonnonsuojelulakia ja avattiin enemmän,
laajemmin metsästystä eteläisen Suomen
pieniin kansallispuistoihin. Siitähän käytiin
aika pitkä käsittely eduskunnassa, myös ympäristövaliokunnassa.
Se ei ollut missään tapauksessa yksimielinen.
Se antoi tietysti pohjaa aika tavalla myöskin sille, että tällaisen
huolen hirvenmetsästyksen jatkumisesta olisi voinut jättää omaan
arvoonsa, mutta edelleenkin se täällä kyllä oli
esillä. Samoin nämä metsästysjärjestöt ikään
kuin elävät siinä vanhassa mallissa,
eivät sillä tavalla ehkä tunnekaan uutta
luonnonsuojelulain sisältöä siltä osin,
että se on vapauttanut tätä haittaeläimen
poistamista taikka hirvieläinkantojen ajoa mahdollistavaa
tilannetta kansallispuiston sisällä.
Nämä viittaukset näihin hirvionnettomuuksiin
ovat vähän pakonomaisia tässä mietinnössä. Ainakaan
tuossa Porvoon moottoritiellä niitä ei sinänsä ole,
koska se on hyvin aidattu, ja tietysti joskus saattaa joku portti
olla auki, mutta sieltä ne hirvet aidan takaa katselevat
sinne moottoritielle eivätkä liiku siellä.
Se, mikä on hienoa toisaalta, on tietysti tämä, että myös
maan päälehti on ottanut tämän
päivän pääkirjoituksessaan kantaa
näihin Östersundomin viherkäytäviin
ja toteaa, että ne on turvattava. Se on tietysti hienoa,
että näin tapahtuu. Siitä huolimatta,
että täällä ei aina ole lehtimiehiä paikalla,
kuitenkin vaikutusta on. On luettu ainakin tämä ympäristövaliokunnan
mietintö. Nyt tällä tavalla Pääkaupunkiseutu
on saanut myös ikään kuin vasemman keuhkon
tuon oikean keuhkon lisäksi, joka on Nuuksio, ja tällä tavalla
ollaan menossa eteenpäin. Tässä joudutaan
sitten muiden kansallispuistohankkeiden kohdalla enemmän keskustelemaan.
Aivan viimeiseksi haluaisin viitata tähän
maa-aineskysymykseen. Kansalaistoiminnan kautta tuli valiokuntaan
tiedoksi se, että alueella ollaan hakemassa louhintalupaa
aivan tähän itse kansallispuiston sydämen
läheisyyteen. Näin ollen tähän
on otettu aika tiukka ja selkeä kanta, että ei pidä antaa
tällaista louhintalupaa, johonka myöskään
Sipoon kunta ei ole suostunut.
Timo Juurikkala /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä päivä on
pääkaupunkiseutulaiselle luonnonystävälle
hieno päivä, kun tämä kauan
odotettu ja toivottu kansallispuistohanke on nyt sitten ensimmäisessä käsittelyssä
ja
myönteisissä merkeissä ollaan menossa.
Tästä historiasta vielä sen verran,
että tätähän nyt ovat pitkälti
toistakymmentä vuotta ympäristöjärjestöt
esittäneet ja tämän ed. Tiusasen mainitseman
lakialoitteen, jonka ensimmäinen allekirjoittaja oli ed.
Söderman, lisäksi on aiemmin muun muassa ed. Heidi
Hautalan toimesta tehty vastaavansisältöinen lakialoite.
Myöskin täytyy mainita, että ehkä osaltaan
tähän vaikutti myös Helsingin ja Uudenmaan
kansanedustajien neuvottelukunnan yksimielinen kannanotto asiasta viime
syksyltä tämän kansallispuiston perustamisen
puolesta. Tässä on aika paljon taustatyötä monellakin
taholla tämän asian edistämiseksi tehty.
Kysymyksessähän on, niin kuin tässä on
käynyt jo ilmi, melko yhtenäisenä ja
varsin luonnontilaisena säilynyt, hämmästyttävän
hyvinkin oikeastaan säilynyt, luontoalue tässä ihan
pääkaupunkiseudun tiheimmän asutuksen
tuntumassa. Tämä on jyrkkäpiirteistä,
metsäistä aluetta, jossa on myös kallioalueita
ja pienialaisia soita ja jokunen pieni lampikin, ja oman suolansa
tälle kokonaisuudelle antavat perinnemaisemat, joita alueella
ja sen liepeillä paljon on. Tämähän
on Nuuksioon verrattuna monessa mielessä luontoarvoiltaan
jopa monipuolisempi ja rehevämpi ja siinä mielessä myös
täydentää pääkaupunkiseudun
luonnonsuojelualueitten kokonaisuutta mainiosti.
Tämä on myös metropolialueelle erittäin
tärkeä. Tämähän on
aivan metropolin tiiviimmän asutuksen kyljessä kiinni
ja tulee tarjoamaan alueen asukkaille virkistykseen ja opetukseen
hyviä mahdollisuuksia helpon saavutettavuutensakin johdosta.
Tämä on nähtävä kyllä selkeänä vahvuutena,
joka Helsingin seudun on nyt ymmärrettävä,
että aivan alueella keskeisesti sijaitsevaa näin
hienoa luontoaluetta täytyy myös tässä brändäämisessä ja
markkinoinnissa osata käyttää hyödyksi.
Täytyy muistaa, että tämä on
myös osa niin sanottua Pääkaupunkiseudun
Viherkehää. Mehän puhumme usein kehäteistä ja
kehäradoista. Täytyy muistaa, että pääkaupunkiseudun
ympärillä on aika merkittävästi
säilynyt metsäalueita ja luontoalueita, jotka
muodostavat tämän Viherkehän, johon kuuluvat
muun muassa Nuuksio ja Porkkala ja Helsingin edustan saaristo ja
Meikonsalon metsäalue, ja Sipoonkorpi tätä nyt
mainiosti täydentää tällä kansallispuistostatuksella.
Tämä esitys, joka tässä on
käsittelyssä, ei nyt aivan täydellinen
kuitenkaan ole näistä kehuista huolimatta. Tämä alue
on, niin kuin tässä on todettu, tällä hetkellä aika
repaleinen muodoltaan, ja pinta-alakin on vielä melko pieni,
kun se on vajaat 1 900 hehtaaria. Valiokunnan mietinnössä tietysti,
ja myöskin hallituksen esityksessä, todetaan tämä laajentamistarve,
ja ensimmäisenä askeleena ovat maanvaihdot Helsingin
kaupungin kanssa sillä tavalla, että noin 600
hehtaaria on mahdollista saada laajennusta lisää ja
samalla alue eheytyy.
Mutta se, mikä nyt on ehkä vielä harmillisempaa,
on se, minkä ed. Tiusanen nosti esiin, että rannikon
Natura-alueet, Östersundomin lintuvedet, eivät
tässä vaiheessa kuulu rajauksen sisään. Nämä alueethan
ovat jo tiukan suojelun piirissä, eli maankäytön
kannalta ei olisi ollut mitään estettä liittää rannikon
Natura-alueita tähän kokonaisuuteen. Tämä olisi
vain hoidon ja käytön kannalta ja kansallispuiston
monipuolisuuden kannalta ollut yksinomaan positiivista, että ne olisi
saman tien voitu liittää tähän.
Sitten toinen seikka, joka tähän asiaan liittyy ehkä suurempana
uhkana, on tämä paljon puhuttu Helsingin ja Vantaan
ja Sipoon maankäyttöpaine alueella. Täällähän
on nyt juuri tällä viikolla tullut julki yleiskaavaluonnos,
jossa näyttää siltä, että Sipoonkorven
kansallispuiston eteläpuolella olevat alueet sen luonnoksen
mukaan ollaan rakentamassa erittäin tiiviisti sillä tavalla, että esimerkiksi
Sipoonkorvenkin luonnolle välttämättömät
ekologiset yhteydet rannikon alueisiin ovat äärimmäisen
kapeat ja myöskin asutusta viedään hyvin
lähelle Sipoonkorven kansallispuiston alueita. Tämä nyt
on onneksi vasta yleiskaavaluonnos, joten toivotaan, että tässä nyt
sentään tämän vuorovaikutteisen
prosessin aikana saadaan parempi lopputulos sillä tavalla,
että myös kansallispuiston arvot tulevat turvatuiksi.
Sipoonkorpi on joka tapauksessa, jos taas palataan vähän
isompiin ympyröihin, Etelä-Suomen luonnon monimuotoisuuden
kannalta tärkeä alue, ja on hienoa, että se
tällä tavalla pysyväisesti suojellaan.
Tämä on tärkeä yhdessä Selkämeren
kansallispuistoesityksen kanssa myös siinä mielessä,
että nyt istuva hallitus ei ole ympäristöjärjestöjen
mielestä ollut mitenkään erityisen luonnonsuojeluystävällinen.
Nyt tässä loppumetreillä, kun tulee kaksi
merkittävää Etelä-Suomen kansallispuistoesitystä saliin
käsittelyyn ja toivottavasti hyväksyttäväksi,
tämä merkittävällä tavalla
kyllä parantaa tämän hallituksen luonnonsuojelusaldoa.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Sipoonkorpeen tuleva kansallispuisto on upea
ja tärkeä vaikkakin pieni ja pirstaleinen tässä vaiheessa.
Toivon samaa laajentumisen menestystarinaa kuin Nuuksiolle, että koko
ajan laajennetaan ja täydennetään aluetta
maanostoilla ja maanvaihdoilla. Puisto tarvitaan Östersundomin rantaan
asti viheryhteyksien kautta. Pääkaupunkiseudun
asukkaille Nuuksio on läntinen keuhko, Sipoonkorpi itäinen.
Aarniometsät ovat arvokasta maata, vanhaa metsää ja
lahoa puuta. Sipoonkorpi, Östersundom, Petikko, Nuuksion
järviylänkö, Meikonsalo ja Porkkalanniemi,
nämä ja monet muut Uudenmaan arvokohteet on suojeltava.
Kierros Sipoonkorvessa on elämys, esimerkiksi Kalkkiruukin
luontopolulla Vantaan Sotungin kylässä. Kierroksella
kohtaa erämaametsää, kallioita mutta
myös perinteisiä viljelysmaita, perinnemaisemaa
ja vanhat kalkkikaivokset. Korkeimmalta kalliolta, Högbergetiltä,
avautuu näköala alueen yli. Mutta laajentumishaaveille ovat
mörkönä matkassa Sipoon, Vantaan ja Helsingin
ahnaat kaavoitusaikeet. Luonnonsuojeluliitto tyrmää tuoreessa
tiedotteessaan nämä Östersundom-suunnitelmat
ja esittää, että Sipoonkorven kansallispuiston
yhteydet merelle on säilytettävä. Suomen
luonnonsuojeluliiton asiantuntijat pitävät äsken
julkistettua Östersundomin asuinalueen suunnitelman luonnosta
huonona. Jos luonto hävitetään rannoilta,
menetetään mahdollisuus mereltä Sipoonkorven
metsiin ulottuvaan todella monipuoliseen kansallispuistoon.
Suunnitelmissa rakentamista ohjataan Vantaan puolella arvokkaiden
luontokohteiden päälle. Tällaisia ovat
voimassa olevan yleiskaavan suojeluvarauksen Länsisalmen
metsä ja luonnon monimuotoisuudelle erityisen tärkeäksi
alueeksi osoitettu Myllymäen metsäalue. Rakentamista ohjataan
suunnitelmissa myös valtakunnallisesti arvokkaan Mustavuori—Kasabergetin
kallioalueen päälle. Nämä ovat
erittäin kestämättömiä suunnitelmia,
joita on mahdoton hyväksyä. Mutta onneksi luontojärjestöt
laativat ekologisen vaihtoehdon, Östersundomin varjokaavan,
jota jäämme odottamaan. Räjäytettyjä kallioita
ja tuhottuja rantametsiä ei saisi takaisin.
Nyt kaupunkipäättäjillä on
tuhannen taalan paikka suojella Sipoonkorven monimuotoinen luontoalue
rantaan asti. Sitä myös tämä hallituksen
päätös ja esitys sekä valiokunnan
mietintö vahvasti tukevat. Kannatan lämpimästi
myös kansallispuistojen määrärahojen
korotusta, mitä ympäristövaliokunta mietinnössään
esittää.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen totesi, että kysymys
on täällä Pääkaupunkiseudulla
vasemmasta sydämen lohkosta, vai mistähän
keuhkosta lie ollut. Se taitaa olla sillä tavalla, että on
vähän repaleinen mutta sitä arvokkaampi
niiltä osiltaan kuin vielä jotakin sykettä siellä on.
Tässä on, arvoisa puhemies, kysymys periaatteellisesti
erinomaisen isosta asiasta. Jos ajatellaan Oulun seutua ja uutta
Oulua, meillä on Sanginjoen alue, jossa siis ei ole sellaista
kansanliikettä kuin oli tämän Sipoonkorven
kansallispuiston puolesta, mutta sitä kansanliikettä luodaan juuri
Sipoonkorven kansallispuiston liikettä esimerkkinä käyttäen.
Siinä suhteessa tälle hankkeelle tulee aivan erityinen
merkitys ja se toimii eräänlaisena mallialueena
näille kansallispuistohankkeille eri puolilla Suomea.
Kiinnitän vain huomiota yhteen asiaan, joka nyt näyttää jollakin
tavalla tulleen tässä ratkaistuksi. Se on tämä hirviongelma.
Minä olen ollut ihan hivenen pettynyt erämiesjärjestöjen
käyttäytymiseen näissä asioissa,
kun lähtökohtaisesti on puolusteltu sinänsä ihan
arvokasta harrastusta, joka kuuluu omaankin harrastusgalleriaani, mutta
sillä tavalla, ettei oikeastaan ymmärretä, missä ollaan
kulloinkin menossa, ja on niin hirmuisen vaikea muutamasta hehtaarista
luopua. Tässä käsittelyssä paljastui,
että kysymys oli neljästä hirvestä.
Minusta tuntui, että oli tuhannesta hirvestä kysymys,
mutta niitä olikin sitten loppujen lopuksi vaan neljä kappaletta.
Pertti Salolainen /kok:
Herra puhemies! Harvoin on kansanedustajalla syytä todelliseen iloon.
Tänä päivänä on melkoinen
syy iloon toimia kansanedustajana, kun vielä tietää sen,
millä tavalla näitä hankkeita, sekä tätä Sipoonkorven kansallispuistoa
että myöskin Selkämeren kansallispuistoa,
on ajettu täällä eduskunnassa sinnikkäästi
läpi. Uskaltaisin sanoa, että tämä on eräs
osoitus siitä, että kansanedustajat ja eduskunta
eduskuntakauden aikana voivat todella vaikuttaa ratkaisevasti asioihin.
Tässä mielessä tämä on äärettömän
iloinen ja myönteinen asia. Kiitos myöskin ympäristövaliokunnalle,
joka on tässä tehnyt hyvää työtä ja
vielä jatkaa työtä Selkämeren
kansallispuiston parissa, ja saamme sen tänne varmaan varsin
pian.
Nämä kaksi kansallispuistoahan olivat mainitut
jo hallitusohjelmassa, ja kuulun niihin, jotka olivat ajamassa niitä tähän
hallitusohjelmaan. Sen takia on todella hyvä, että hallitusohjelmakin
tätä kautta nyt sitten toteutuu.
Tässä on pitkäaikainen työ takana,
ja koska ed. Söderman ei ole paikalla, niin haluan nostaa esille
myöskin hänen osuuttaan tässä asiassa. Hän
on myöskin ollut eduskunnan ympäristö-
ja luontoryhmän jäsenten kanssa sinnikkäästi
ajamassa tätä hanketta eteenpäin.
Niin kuin täällä useat puhujat ovat
jo todenneet, niin tämä on vasta alku. Toisin
sanoen nyt pitäisi aika pian saada sovituksi sitten Helsingin kaupungin
kanssa siitä noin 400 hehtaarin alueesta, joka voitaisiin
muitta mutkitta ja hyvin nopeasti liittää tähän
puistoon, ja tietenkin täytyy muistaa Metso-ohjelman mahdollisuudet.
Voidaan ostamalla ja muin aluevaihdoin kiinteyttää tätä kansallispuiston
rakennetta ja kokonaisuutta sillä tavalla, että se
tulee myöskin ekologisesti ja biologisesti järkevämmän
muotoiseksi, koska kovin hajanainen ja silppuinen alue ei ole ekologiselta
kannalta kovin hyvä.
Siis nyt on todellakin tämä työ jatkossa
alettava aika pian ja välittömästi, ja
minäkin olen iloinen siitä, että valtakunnan
päälehti tänään merkittävässä pääkirjoituksessaan
asettui tukemaan näitä ympäristö-
ja luontoväen tavoitteita tämän asian
osalta, ja ennen kaikkea on kyllä turvattava se, että nämä sormet,
nämä käytävät merenrantaan,
saadaan turvatuiksi. Ne ovat aivan keskeinen osa tätä,
ja se taas liittyy sitten siihen kysymykseen, että kun
siihen tulee suuria ja vilkkaita liikenneväyliä väliin,
niin tämä ekologinen yhteys täytyy saada
myöskin sen meren ja sitten tämän pohjoisen
korven välille sillä tavalla, että siinä voivat
eläimet liikkua. Niitä voidaan hoitaa sekä tienalituksin
että siltamenetelmin, niin kuin tiedetään
monissa paikoin tehdyn, mutta nämä liittyvät
kaikki nyt sitten tähän jatkosuunnitteluun.
Erittäin tärkeä kysymys on sitten
se, että monessa tapauksessa tällainen luonnonsuojelualue, mikä sielläkin
nyt on ollut ja on edelleen tietenkin siellä pohjoisessa,
voi tuhoutua, jos ei tämä liikkuminen siellä kansallispuistossa
ole ohjattua. Nyt on todettu, että valtaosa ihmisistä,
retkeilijöistä, pysyy niillä rakennetuilla
poluilla tai tehdyillä poluilla ja käytävillä,
jotka kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille tehdään,
ja ellei tätä asiaa saada nyt hyvin nopeasti valmiiksi...
Se ei vaadi kovin suuria investointeja, mutta täytyy saada
tämä reititys sinne välittömästi
aikaiseksi niin, että ei aiheuteta pahaa vahinkoa kuluttamalla
niitä alueita, jotka eivät yksinkertaisesti kestä kulutusta.
Ihmiset pysyvät varsin uskollisesti poluilla, he eivät
halua lähteä seikkailemaan metsään,
ja tällä tavalla voidaan siis tätä luontoa
siellä säästää.
Samoin on tärkeätä, että tulevat
nämä yhteydet muihin viheralueisiin, että tulee
tämä vihervyöhykeajattelu tänne
Pääkaupunkiseudulle paremmaksi kuin tällä hetkellä.
Siihen ovat kaikki mahdollisuudet. Edellytykset siihen ovat, eikä se edellytä hirveän
suuria päätöksiä ja investointeja.
Täytyy olla vain jonkun verran hyvää mieltä ja
ymmärrystä.
En sitten enemmälti mene tähän Östersundom-suunnitelmaan,
koska ed. Karimäki täällä varsin
hyvin kuvasi sen, miten se sellaisena toteutuessaan, joka on nyt
esitetty, olisi aika turmiollinen sitten koko tälle kansallispuistolle.
Ed. Karimäki sen niin hyvin esitteli täällä,
että säästän siltä osin
aikaa.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vähän filosofiaa
sen verran, että on tieteellisesti osoitettu, että ihmiset
ovat onnellisia ollessaan luonnossa. Tällaisessa teknokulttuurissa,
jossa me elämme, täällä ihmisillä on
hyvin vähän mahdollisuutta onnellisuuden tunteisiin.
On todettu aivan selvästi tutkimuksilla, että kun
ihminen pääsee luontoon, pääsee
metsään, tuntee tuoksut, kuulee äänet,
hän on onnellinen. Ja tänne Pääkaupunkiseudulle
me saamme nyt hieman enemmän onnellisuutta. Tämä on
hieno asia.
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä on onnellinen päätös
ja onnellinen ratkaisu, ja on mukavaa olla sitä tekemässä täällä.
Tällä lailla Sipoonkorven kansallispuistosta perustetaan
1 857 hehtaarin kokoinen kansallispuisto, jolla suojellaan
metsiä, kallioita, soita ja perinneympäristöjä.
Tämä on tärkeä päätös.
Espoon Nuuksion lisäksi Uusimaa saa nyt toisen upean kansallispuiston
alueen asukkaiden iloksi ja luonnon suojelemiseksi. Tämä on
iso, tärkeä ja hyvä päätös.
Sipoonkorpi on, kuten tässä keskustelussakin on
todettu, alkuvaiheessa muodoltaan pirstaleinen. Se on varsin pieni
kansallispuisto, sitä on perusteltua jatkossa jonkun verran
laajentaa ja yhtenäistää. Erityisesti
juuri tuo yhteys merelle on tärkeä, ja toivottavasti
siinä päästään pian eteenpäin
ja saadaan entistä laajempi ja yhtenäinen, hyvä kansallispuisto
tästä aikaiseksi. Mutta tämä on
hyvä alku. Tärkeää on myös,
että kansallispuiston perustamisen alkuvaiheessa turvataan riittävä rahoitus
alueelle tarvittavien kansallispuiston peruspalveluiden, kuten opastuksien
ja reittien, rakentamiseksi.
Arvoisa puhemies! Mielestäni olisi kyllä hyvä,
jos Helsinki ja Sipoo myös vielä kertaalleen miettisivät,
kuinka massiivista rakentamista Sipoonkorven läheisyydessä on
todella tarpeellista tehdä. Pitäisin kuitenkin
hyvänä tietyn luonnonläheisyyden, ja
ehkä maaseutumaisuudenkin, säilyttämistä Sipoonkorven
lähialueilla. Helsingin ja Sipoon suunnitelmat 70 000,
jopa 100 000 asukkaan kaavoittamisesta tuohon aivan Sipoonkorven
viereen tuntuvat kyllä massiivisilta ja ylimitoitetuiltakin.
Arvoisa puhemies! Tuntuu hyvältä silloin,
kun täällä saadaan hyviä päätöksiä aikaiseksi.
Meitä, tätä hanketta aivan erityisesti
ajaneita kansanedustajia, on ehkä 20—30, ennen
kaikkea Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä mutta myös muutamia
muualta, ja on tosi hienoa ja mukavaa olla täällä salissa
tekemässä nyt tätä tärkeää ja, voi
sanoa, historiallistakin päätöstä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Yhdyn todella siihen ajatukseen, että tämä vähentää istuvan
hallituksen syntitaakkaa. Mutta ed. Juurikkala, kyllä siihen
reppuun on vielä jäänyt painoa tämänkin
jälkeen. En ala nyt luetella niitä. HE 99/2009
vp, joka liittyy kansallispuistoon, on yksi näistä,
on Pallas, on ympäristönsuojelulaki, myöskin
lainsäädäntö rakennusperinnön
säilyttämisestä, siinäkin heikennettiin
hiukan muutamaa asiaa, ja ennen muuta ympäristöministeriön,
ympäristöhallinnonalan heikkeneminen ja kaventuminen.
Niitä on paljon, ed. Juurikkala tietää kyllä,
ja ne paikallaolijat, jotka kaikki olemme iloisia, että tämä hallituksen
esitys menee eteenpäin.
Mutta vielä tuosta Forsskogsbergenin louhintahankkeesta.
Se on nimenomaan kohtuullisen ison palasen ja sitten tämän
varsinaisen kansallispuistoalueen välissä, eli
se kuuluu juuri niihin Helsingin omistuksessa olevien alueiden läheisyydessä oleviin
kallioalueisiin, jotka nyt haluttaisiin louhia, eli se estäisi
myös tämän koko kansallispuiston eheytymistä ja
kehittämistä. Tuohonhan valiokunta on todella
ottanut kriittisen kannan, ja myös ympäristöministeriön
lausunnon mukaan tuo on mahdollisuus evätä.
Ed. Pulliainen tuossa ajatteli, onko se sydämen vasen
puoli vai mikä, mutta totesi, että se on vasen
keuhko. Nythän siinä on niin sanotusti atelektaasissa
osia, eli osa keuhkoista on painunut kasaan, mutta se on mahdollisuus
laajentaa normaaliin tilaansa. Se on juuri tätä,
mistä täällä ed. Salolainen
ja muut puhuivat, että Helsingin kaupungin pitää nyt
mahdollisimman nopeasti lähteä maanvaihtoihin
ja ostetaan valtion toimesta lisää maata.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! On erinomaista, että Sipoon- korven
kansallispuisto nyt toteutuu. Valitettavasti kuitenkin tässä vaiheessa
Sipoonkorven puistosta tulee pieni ja pirstaleinen. Toivottavasti
jatkossa puisto kuitenkin laajenee. Joka tapauksessa tämä on
pieni askel oikeaan suuntaan siinä, että edetään
Etelä-Suomen metsien suojelussa niin luonnon monimuotoisuuden
kuin virkistysmahdollisuuden lisäämisenkin osalta.
Vielä nostan aivan lyhyesti esiin tuon resurssitarpeen,
joka kansallispuistojen toiminnan turvaamisella on: niin Metsähallituksen
luontopalveluista laajasti kuin kansallispuistojen kunnossapitorahoituksen
riittävyydestä tulee toden totta huolehtia. Luontopalvelut
täytyy saada toimimaan ja olemaan sellaisella tolalla kuin
kansallispuistot edellyttävät.
Yhdyn myös täysin ed. Salolaisen näkemykseen
siitä, mikä merkitys luonnolla ja luontopalveluilla
on ihmisten hyvinvoinnille ja onnellisuuden kokemukselle: Juuri
näin se on. Luonto vaikuttaa erittäin vahvasti
meihin ihmisiin, meidän hyvinvointiimme kokonaisvaltaisesti,
joten siitäkin näkökulmasta on erittäin
tärkeätä, että meillä on
mahdollisuus nauttia niin lähiluonnosta kuin näistä laajemmista
puistoalueistakin.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä näihin puheenvuoroihin,
joissa kiitellään sitä, että Sipoonkorven
kansallispuisto saadaan näin perustettua osaltaan turvaamaan metropolialueen
luonnon monimuotoisuutta. Kun ympäristövaliokunnassa
tätä käsittelimme, hyvin vahvasti tuli
esille se, jota ed. Kaikkonenkin esille toi, eli se, että tämä puistoalue
on nyt tulevaisuudessa ainakin alkuun hyvin pirstaleinen ja sitä pitää pystyä eheyttämään
tulevaisuudessa.
Mutta haluan nostaa esille sen, että nyt kun näitä alueita
aivan oikein tuodaan tänne lähemmäksi
Etelä-Suomea ja lähemmäksi ihmisiä,
silloin myös tulee tiettyjä asioita, joihin pitää kiinnittää eri
lailla huomiota kuin ehkä muissa, perinteisissä puistoalueissa
on esille noussut, ja sen takia tässä mietinnössä ympäristövaliokunta
käsitteli varsin laajasti hirvieläinkantojen säätelyä. Minun
mielestäni tämä on sellainen asia, että vaikka
tämä meillä valiokunnassakin aiheutti jonkinlaista
vääntöä ja ehkä jonkinlaista
vastakkainasetteluakin, niin on hyvä, että tunnustetaan ja
tunnistetaan, että Sipoonkorven kansallispuisto sijoittuu
Suomen vilkkaimpiin lukeutuvien teiden eli Lahden moottoritien,
kehä III:n ja Porvoon moottoritien läheisyyteen
ja näillä alueilla on ollut runsaasti hirvionnettomuuksia.
On syytä seurata, millä tavalla nyt tämä Sipoonkorven kansallispuisto
sitten alkaa vaikuttaa näihin hirvikantoihin, ja pitää olla
myös rohkeutta sitten hirvikantoja säädellä.
Varsinkin sen takia, että on kyse varsin pienestä alueesta,
pirstaleisesta alueesta, johon ei ehkä tulevaisuudessakaan
tule syntymään sellaista petokantaa, joka pitäisi
esimerkiksi hirvieläimiä kurissa.
Myös tämä kävijäpaine
on hyvä tiedostaa. On arvioitu, että jopa 180 000
kävijää Sipoonkorven alueella tulisi
tulevaisuudessa olemaan, ja on syytä — niin kuin
täällä ed. Taiveaho ja muut toivat esille
näitä resursseja — kantaa huolta näistä resursseista
ja myös siitä, että tämän
alueen lähelle syntyville asuinalueille tulee myös
muita lähivirkistysalueita kuin tämä,
ettei kaikki lähivirkistysaluekäyttö kohdistuisi
pelkästään tähän Sipoonkorven
kansallispuistoon.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen täällä toi
esille eläimet: hirvet ja myöskin pedot. Ed. Anne
Kalmari on aikoinaan, tässä kuluvan talvikauden
mittaan, esittänyt hyvin mielenkiintoisen ajatuksen, jonka
toivon tässä yhteydessä selvitettävän,
susien ja muiden suurpetojen siirtämisen juuri tämän
kaltaisiin kohteisiin kuin nyt Sipoonkorpi saattaisi olla. Minusta
tämä olisi aivan erinomainen ajatus. Koska Etelä-Suomessa
ja nimenomaan Pääkaupunkiseudulla ovat nämä suurimmat
susien ja muitten petojen suojelijat ja ystävät,
niin nyt olisi aivan mainio tilaisuus siirtää suurpetoja,
susia, karhuja, ilveksiä ja ahmoja, juuri tähän
käsiteltävänä olevaan Sipoonkorven
kansallispuistoon.
Tämä on hyvin yksinkertaista, koska silloin, kun
suurpetojen siirto tehdään, pyydetään
maanomistajalta lupa. Maanomistaja varmaan olisi tällä tavalla
luontoystävällinen ja myöntäisi
tämän luvan. Varmasti ihmisympäristökin
juuri tällä seudulla olisi kaikkein myötämielisin
näitten petojen siirtämiseksi juuri Sipoonkorven
kansallispuistoon.
Täällä ed. Heinonen mainitsi hirvieläinten
vähentämisen. Nämä pedot osaltaan
vähentävät riistaa, valitettavasti kuitenkin
lähinnä kauriita. Kun susilauma käy hirven
kimppuun, se on valitettavasti kuitenkin hyvin julma raatelu. En
välttämättä niin upeaa eläintä kuin
hirveä soisi susien raadeltavaksi. Toivon, että tämä hirviongelma
poistettaisiin muuten. Mutta toivon, että nyt sijoitettaisiin
sudet, karhut, ilvekset ja ahmat Sipoonkorpeen, koska näillä seuduilla
on juuri niitä kaipaavia kaikkein eniten.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Sipoonkorven kansallispuisto turvaa metropolialueen
luonnon monimuotoisuuden. Se on erittäin tärkeä asia
Uudenmaan alueen asukkaille. Kansallispuiston perustamisella suojellaan
metsiä, kallioita, soita sekä perinneympäristöksi
luonnehdittavia alueita niin sanotulla Sipoonkorven ydinalueella.
Luonnontilaiset metsäiset kallioalueet vähenevät
nopealla vauhdilla koko metropolialueella. Tässä suhteessa
perustettava Sipoonkorven kansallispuisto täydentää Espoon Nuuksion
kansallispuiston ja Kirkkonummella sijaitsevan Meikonsalon luonnonsuojelualueen sekä
eräiden
muiden pienempien suojelualueiden muodostamaa Pääkaupunkiseudun
Viherkehää.
Arvoisa puhemies! On paljon puhuttu siitä, miten pystytään
yhdistämään tehokas rakentaminen lähelle
kansallispuistoa. Mutta uskon, kun tähän neuvottelukunta
kumminkin perustetaan, että he pystyvät hyvin
miettimään sen sopivan rakentamistyylin ja huomioimaan
myös kansallispuiston läheisyyden. Toisaalta se
on aika haasteellista ja myös mielenkiintoinen tuleva uusi asuinalue:
keskellä kansallispuistoa, lähellä pääkaupunkia.
Varmasti halukkaita löytyy sille alueelle asumaan.
Tässä puhuttiin aikaisemmin näistä hallituksen
hyvistä ja huonoista esityksistä. Mutta täytyy
kehua kyllä, että nämä kaksi
kansallispuistoa, niin Sipoonkorpi kuin myös päätös
tulevasta kansallispuistosta, ovat hyviä asioita. Mutta
täytyy muistaa tässä vaiheessa myös,
että tehtiin erittäin huono päätös,
kun hallitus päätti, että Pallas-alueelle
voidaan rakentaa kansallispuistoon hotelli. Minulla kävi
toissapäivänä vieraita Suomi—Saksa-yhdistyksestä.
Siellä oli saksalainen rouva, joka asuu nykyisin Suomessa.
Hän toimii matkaoppaana, tuo saksalaisia vieraita Suomeen ja
valitteli kovasti sitä, että Pallas pilataan,
kun sinne hotelli rakennetaan. Se on nimenomaan ollut erittäin
suosittu tutustumiskäynti- ja vierailukohde näille
saksalaisille vieraille.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Heinonen
viittasi, että olisi keskusteltu valiokunnassa jotenkin
ristiriitaisesti hirvieläinkantojen säätelystä.
Toteaisin, että siitä oli kysymys, ettei tämä mietintö saisi
näyttää enemmän jonkinlaiselta
hirvien ampumaradan perustamismietinnöltä kuin
kansallispuiston perustamismietinnöltä. Tästä on
kysymys. 16 hirvionnettomuutta, jotka ovat tulleet ilmoitetuiksi vuotta
kohden, eli noin yksi kuukautta kohden, se on tilanne. Minä uskon,
että ne ovat lähinnä näillä pikkuteillä,
ei näillä hirviaidatuilla teillä, joita ovat
nämä valtatiet.
Mutta mitä ed. Lauri Oinonen tässä totesi,
niin pitää tietysti uskoa, että hän
puhuu tosissaan. Toki tiedämme, että ed. Oinonen
on vakaa mieshenkilö, joka puhuu ihan tosissaan eikä heitä ikään
kuin huulta, kun hän sanoo, että siirretään karhuja,
ahmoja ja susia tuonne kansallispuistoon. Se on ongelma, että meillä on
aivan liikaa kaatolupia esimerkiksi ilvekselle Etelä-Suomessa
ja näin esimerkiksi kauriskannat saattavat nousta liian
suuriksi. Ehkä myöskin hirvivasa saattaa olla
ilvekselle sopiva kohde. Mutta kun te kauhistelette, ed. Oinonen,
sitä, kuinka kamalaa se on, kun susilauma raatelee hirveä,
niin se on lajinmukaista käyttäytymistä.
Sudet tekevät sen nälissään
ja syödäkseen. Mutta kun herrasmiesmetsästäjä lähtee
kaveriporukassa ajelemaan komealla autolla ja komein haulikoin ja
luodikoin metsästystä harrastamaan ja ollaan siinä sitten ikään
kuin miesporukassa ja tehdään vähän
diiliä muutenkin, niin se minusta on kyllä sellaista käyttäytymistä,
joka ei välttämättä enää ole
tälle lajille kunniaksi. (Ed. Kähkönen:
Nyt meni överiksi!) — Ei mennyt, se on minun mielipiteeni.
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämän ed. Kalmarin ajatuksen
susien siirrosta Sipoonkorpeen on kyllä käsittääkseni
jo aika moni asiantuntija ehtinyt tyrmätä. Susien
siirto ei onnistu. Alue on pieni, se on pirstaleinen, se on keskellä tiheää asutusta.
Vaikka monia ed. Kalmarin ja ed. Lauri Oinosen ajatuksia voi pitää hyvinä,
niin ei tämä susien siirto Sipoonkorpeen kyllä taida
olla tästä maailmasta enkä sitä voi kannattaa.
Sen sijaan haluan kyllä niihin puheenvuoroihin yhtyä,
mitä täällä on esitetty kansallispuistojen
toiminnan turvaamisesta ylipäätänsä.
Siihen varmasti pitää kiinnittää huomiota.
Sipoonkorpeenkin tulee varmasti erittäin iso käyttäjäjoukko.
Siellä on nyt jo kymmeniätuhansia kävijöitä vuodessa,
ja varmasti se nousee nopeasti uudelle tasolle. Eli meidän
täytyy pitää huolta siitä, että sinne
saadaan kunnolliset puitteet ja kunnollinen opastus ja siitä saadaan
aivan upea ja mahtava virkistys- ja luontoalue hyvin tähän
lähelle ilman muuta.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen tietää varsin
hyvin, kuinka valtavan hankalaa on suurpetojen siirtäminen
erikoisesti tuommoiselle pienelle pläntille. Mutta ed.
Lauri Oinonen tietää myöskin sen kokemuksestaan,
että juuri hän, ajatusten tonava, on erittäin
hyvä atrappi kaikille suurpedoille. Erikoisesti Keski-Suomessa
hän on ansioitunut sillä, että hän
on imenyt kaikki maailman suurpedot sinne ympärilleen.
Niinpä minä teen semmoisen rakentavan poliittisen
ehdotuksen ed. Lauri Oinoselle, jota suuresti kunnioitan, että hänelle
annetaan erikoislupa asuttaa vaikka Gaddafilta vapautuvaan telttaan
sinne keskelle kansallispuistoa, imeä ne pedot sinne, ja
ne pysyvät siellä, koska ed. Lauri Oinonen on
siellä.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä on nyt jo todistettu
useammalla suulla ja asiantuntijoidenkin toimesta, että ei
näiden susien maahanmuuttopolitiikka tänne Etelä-Suomeen
sijoittamalla onnistu, vaikka kotouttamista kuinka yritettäisiin.
Sen sijaan on varmasti mahdollista, että tälle
alueelle syntyy erittäin upea muu eläimistö.
Esimerkiksi ilveskanta on sellainen, joka Etelä-Suomessa
voi hyvinkin toimia ja osaltaan pitää huolta myös
tämän alueen hirvieläinkannoista, ehkä pienemmistä kauriista
ja tämän tyyppisistä. Mutta toisaalta
jopa sekin voi aiheuttaa tämän tyyppisillä alueilla
sellaisia ongelmia, että eläinkannasta ei muodostu
luonnon kannalta tasapainoista kokonaisuutta, ja silloin tämän
tyyppisillä alueilla on aivan eri tavalla suhtauduttava
kantojen säätelyyn kuin näillä perinteisillä,
vanhoilla tutuilla luonnonsuojelualueilla, joista on puhuttu. Sen
takia en pidä lainkaan liioiteltuna tätä osuutta,
joka tässä hirvieläinkantojen säätelystä on
kirjattu.
Ed. Tiusanen kertoi, että 18 hirvieläinonnettomuutta
on sattunut juuri tällä alueella, 82 kaiken kaikkiaan,
mutta pahaa pelkään, että tämän
jälkeen, jos hirvieläinkantoja ei ihmisten toimesta Sipoonkorven
kansallispuistossa tulevaisuudessa säädellä,
nämä valitettavasti, ed. Tiusanen, tulevat lisääntymään
tästä. Kuka sitten vastuun kantaa siitä,
kun onnettomuuksia, joissa myös henkilövahinkoja
tulee, tulee tapahtumaan entistä enempi? Sen takia itse
kannatan sitä, että hirvieläimiä myös
Sipoonkorvessa tulevaisuudessa säännöstellään
ihmisten toimesta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hirvieläinten säännöstely
varmasti tapahtuu eläinsuojelullisesti kaikkein inhimillisimmin metsästyksen
kautta. Olen katsonut riippuliitäjän ottaman videon
siitä, kun susilauma saalistaa hirven, se on valitettavan
raakaa katsottavaa. Samoin tiedän monien kuuntelevan sitä vaikerrusta,
kun susilauma raatelee hirveä metsässä.
Se on jotain samanlaista vaikerrusta kuin mitä sairas lehmä vaikka
vaikertaa, ja tuota vaikerrusta kestää hyvinkin
pitkään, elikkä sudet hirven saalistajana
ovat varsin julmaa joukkoa.
Mutta todella, kuten ed. Tiusanen toi esille, kun meillä Suomessa
on suurpetojen suojelusta päätetty ja EU siihen
meitä pakottaa, niin tämä kysymys on
vakavasti esille otettu. Minä olen jo viime vuosituhannella
esittänyt, että suurpetoja, joita katson, että niitä ei
pidä hävittää, niillä on oikeus
olla, pitäisi ensisijaisesti sijoittaa juuri tällaisille
suojelualueille, ja minä uskon, että tässä saattaisi
olla hyvä ajatus. Varmasti maanomistaja voisi antaa luvan
siihen, että juuri tänne näitä sijoitettaisiin,
ja en minä usko, että ne olisivat Sipoonkorvessa
sen suurempi vaara kuin mitä ne ovat vaikkapa Keski-Suomessa
ihmisten pihoissa, sellaisten talojen pihoissa, joissa asuu lapsiperheitä.
Siellä ihmisten on opeteltava tulemaan suurpetojen kanssa
toimeen. Petojen ystävät ovat sanoneet, että he
uskaltavat mennä vaikka telttaan sinne, missä on
karhuja ja petoja, joten on aivan ihme, jos näitä,
jos suurpetoja tässä maassa on, ei nyt tällaiseen
upeaan kohteeseen kuin nyt käsiteltävänä olevaan
puistoalueeseen haluttaisi sijoittaa. Tässä olisi
ihan erinomaisen hyvä kohde.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa puhemies! Haluan vain todeta tähän
hirvikysymykseen vielä sen, että minusta on tällä kaudella
ollut vähän erikoista se, että luonnonsuojelulakiin,
ja nyt tässä yhteydessä sitten tähän
kansallispuistokysymykseen, tuodaan näin voimakkaasti tämä hirvieläinkysymys
framille nostettuna. Se on toki tärkeä silloin,
kun puhumme liikenneturvallisuuden edistämisestä,
mutta jotenkin koen itse kyllä, että riistanhoidollisin
toiminhan nämä asiat pitää ratkoa
eikä luonnonsuojelulaissa. Tämä on ollut
jotenkin vähän kummallinen lähtökohta,
ja en ollut mukana siinä valiokunnan mietinnössä, jossa
tämä luonnonsuojelulain muutos, joka täällä tuotiin
esille, vietiin läpi. Sekin oli mielestäni huonoa
lainsäädäntöä. Kyllä kai
me luotamme näihin meidän riistanhoitopiireihimme,
jotka osaavat arvioida, ja sitten viime kädessä tietenkin
ministeriöön, joka arvioi sitä, kuinka
paljon hirvieläimiä on vuosittain kaadettava,
jotta pystymme myös liikenneturvallisuusasioista huolehtimaan.
Eli tämä näkökulma tähän
keskusteluun vielä.
Sitten haluan lopuksi, arvoisa puhemies, vielä todeta
ihan tästä puistojen rahoituksesta, että mielestäni
se kysymys meidän kaikkien edustajien on otettava kyllä hyvin
vakavasti, että meillä on monissa kansallispuistoissa
tällä hetkellä iso ongelma se, että tuo
herkkä luonto, jota siis puistolla pyritään
suojelemaan, kuluu tavattoman paljon, koska kävijäpaine
on niin kova. Sen vuoksi me tarvitsemme sitä Metsähallituksen luontopalveluiden
resurssia, jolla voidaan tätä käyttöä ohjata
niin, että luonto voidaan mahdollisimman paljon noilla
herkilläkin alueilla turvata.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Huovinen kiinnittää huomiota
tärkeään asiaan, kun puhutaan resurssista.
Meillähän oli aikamoinen kamppailu eduskunnassa
tämän vuoden budjetista, että ei näitä Metsähallituksen
luontopalvelujen rahoja ja kansallispuistojen rahoja pienennetty.
No, valtiovarainvaliokunta ja eduskunta tekivät hyvää työtä, eikä niitä sitten
pienennetty, mutta tätä esitettiin. Eli paineita
on, ja kun uusia kansallispuistoja perustetaan, pitää olla
lisää rahoitusta, se on selvä.
Mutta toinen asia vielä tähän hirviasiaan.
On selvää, että nykylainsäädäntö antaa
mahdollisuuden hirven ajamiseen kansallispuistossa, mutta kansallispuistossa
ampuminen, etenkin tällaisessa pirstaleisessa, pienessä kansallispuistossa,
ei ole paikallaan, ja sitä ei pidä hyväksyä.
Nythän tässä mietinnössä ei
lähdetäkään siitä.
Puhemies! Ed. Lauri Oinonen on nyt poissa. Hän puhui
siitä, miten pahalta kuulostaa, jos hirveä metsästävät
sudet ovat saaneet kohteensa kiinni. Mutta minkälainen
on se ääni teurastamoissa, joissa sikoja lahdataan?
Tai minkälainen on se näkymä niissä teurastamolaitoksissa,
missä broilereita tuotetaan tai minne viedään
nautoja? Se ääni kuuluu ja se näkymä näkyy
suunnilleen 24 tuntia vuorokaudessa, ja se on jatkuvaa. Ei voi todellakaan
katsoa, että ihminen kohtelee saaliitaan eettisemmin kuin
susi, päinvastoin.
Puhemies! Ihminenhän on raadonsyöjä.
Tälle lajiomaisuudelle emme kai voi mitään.
Pertti Salolainen /kok:
Arvoisa puhemies! Minua hieman harmittaa se, että tässä tämä hyvä tunnelma,
joka syntyi siitä, että tämä kansallispuisto
saadaan aikaan, nyt vähän lamaantuu tästä susikeskustelusta,
joka ei tähän oikein suoranaisesti ollenkaan kuulu.
Mutta sen sanoisin vain ed. Lauri Oinoselle, että toistaiseksi
ei ole kehitetty vielä sellaisia petoeläimiä,
jotka eläisivät pelkästä ilmasta,
vaan kyllä ne käyttävät muita
eläimiä ravinnokseen. Muuten niitä ei
ole ollenkaan olemassa. Ne ovat siellä ravintopyramidin
huipulla, ja ne käyttävät muita eläimiä hyväkseen.
Emme voi kuvitella sellaista sutta, joka ei tappaisi muita eläimiä,
emmekä sellaista ihmistä, joka ei tappaisi muita eläimiä.
Kyllä me ihmiset tapamme paljon enemmän elämää kuin
konsanaan sudet. Tässä keskustelussa pitää jonkunlainen
tolkku säilyttää.
Puhemies:
Seuraavan puheenvuoron on pyytänyt ed. Lauri Oinonen.
Sikäli kuin sen jälkeen halutaan pyytää puheenvuoroja,
ne tulisi pyytää kirjallisesti notaarilta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Salolaiselle haluan lausua, että kyllä ihan
aidosti katson, että jos Suomessa halutaan suurpetoja suojella,
niin niitä pitää olla tasaisesti koko maassa
ja myöskin lähellä siellä, missä on
ihmisiä, jotka voivat käydä näitä petoja
seuraamassa ja niihin tutustumassa. Silloin juuri tämän
kaltainen kohde olisi aivan sovelias ja aito. Silloin pääkaupungistakin
päästäisiin niihin maisemiin, joissa
suurpedot liikkuvat ja myöskin saalistavat.
On aivan totta, että petoeläin ei ole kasvissyöjä.
Se on pedon luontainen ominaisuus, ja tämä ominaisuus
sillä pedolla myöskin pitää olla.
Toivon, että asia otettaisiin vakavaan harkintaan: kun
seuraavan kerran siirretään suurpetoja, niin tuotaisiin
niitä myöskin tänne kohteeseen, jonka olen
esille maininnut.
Puhemies:
Ed. Kuusisto, taisitte ennättää pyytää äsken
puheenvuoron ennen kuin ilmoitin, että tästä eteenpäin
puheenvuorot myönnetään vain, jos niitä on
kirjallisesti pyydetty notaarilta.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Salolainen otti esiin sen hyvän
tunnelman, mikä tässä keskustelun alussa
oli, ja toivoisin kyllä, että se säilyy
tämän keskustelun loppuun. Me olemme luontoryhmässä keskustelleet
paljon ed. Tiusasen ja ed. Salolaisen kanssa tästä kansallispuistoasiasta,
ja myös Södermanin Jakke on tehnyt paljon hyvää työtä tämän
kansallispuiston perustamisen eteen. Kyllä täytyy
sanoa, että tämä on tärkeä asia
meille kaikille edustajille, se on tärkeä Uudenmaan
alueelle, se on tärkeä koko Suomelle. Me voimme
olla tosi tyytyväisiä ja iloisia, että tämä kansallispuiston
perustaminen on jo näin pitkällä, nautitaan
siitä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluaisin ed. Salolaisen puheenvuoroon
viitata, että ei tämä asia tässä mihinkään latistu.
Nythän se Sipoonkorpi vasta perustetaan, ja siinä on
teille ja meille kaikille työtä, että se saadaan
oikeaan suuruuteensa, saadaan ne ekologiset käytävät.
Tämä susikeskustelu on aivan sivuseikka tässä asiassa.
Sinne saadaan hyvä floora ja fauna, eli se pidetään
hengissä, joka siellä on, ja nämä kalliometsät
säilyvät. Se on itse asia, eikä tämä sivupolku
tässä nyt meitä varmaan häiritse
todellisuudessa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! En millään tavalla halua
pilata tätä tunnelmaa. Kun minä olen
kohdannut läheltä — no, karhuun nyt on
ollut viitisenkymmentä metriä matkaa, ilvekseen
muutama metri, ahmaan parikymmentä metriä, susiin
viitisenkymmentä metriä — niin minun
täytyy sanoa, että kyllä ilves tuolla
luonnossa on upea eläin. Se ei ole mikään
nukkavieru niin kuin noissa eläintarhoissa tai eläinpuistoissa vaan
upea ilves. Kun sen kohtaa, niin se on todella upea eläin,
voimakkaat liikkeet, ja menee niin nopeasti karkuun, että perässä ei
taatusti pysy.
Sitä vastoin sudet ovat liikkuneet paljon hitaammin,
karhusta puhumattakaan, ja näin ollen minun täytyy
sanoa, että kyllä nämä eläimet minä olen
voinut kohdata näin, mutta minä sanon, että monet
ihmiset kokevat pelkoa, ja minä ymmärrän,
että jotkut kokevat pelkoa, jos Sipoonkorpeenkin petoeläimiä tulee.
Mutta minä sanon, että ne ovat olleet semmoisia
kunniakkaita kohtaamisia, kun minä olen pedon tavannut.
Yleiskeskustelu päättyi.