Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on kiinnitetty viime aikoina
huomiota siihen, että kuolemansairaat kanssaihmisemme joutuvat
kärsimään epäinhimillisistä kivuista.
Lähiomaiset joutuvat todistamaan sivistysvaltiolle häpeällisesti,
miten lukuisat terminaalivaiheen tuskaiset potilaat eivät
saa riittävää lääketieteellistä kipuapua.
Esimerkiksi morfiinin käytön rajoittamista syöpäpotilailta
byrokraattisin perustein on useimmiten pidettävä täysin kohtuuttomana.
Suomessa on kyllä annettu ohjeistusta palliatiivisesta
eli oireiden mukaisesta ja oloa parantavasta hoidosta, mutta usein
hoitohenkilökunnalta puuttuu joko riittävästi
tietoa tai riittävästi rohkeutta kysyä neuvoa
alan varsinaisilta asiantuntijoilta. Arvoisa ministeri Risikko, tämä ongelma
on ollut jo pitkään tiedossa.
Kuinka kauan kuolemansairaat potilaat joutuvat vielä odottamaan
ja kärsimään, ennen kuin kivuntorjuntaa
on riittävästi tarjolla?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tämä on
yksinkertaisesti osaamiskysymys. Nimittäin Suomessa on lääkkeitä.
Suomessa on mahdollisuus saada konsultaatioapua. Mutta miksi sitä ei
käytetä? Saattohoitosuositukset, jotka on juuri
annettu, kiinnittävät huomiota kivunhoitoon. Meillä on
keskussairaaloissa kipupoliklinikoita, joita terveyskeskukset voivat
konsultoida.
Minä olen itsekin samaa mieltä, että on
kyllä tosi erikoista se, että vielä tämän
päivän Suomessa joudutaan kärsimään
kivuista. Se, mitä me olemme tehneet: Meillä on
Käypä hoito -suositukset, joista kiinni pitäminen
kuuluu kaikkien lääkäreitten tehtäviin,
että suositusten mukaisesti hoidetaan. Ja sitten ovat nämä kipupoliklinikat ja
juuri se, että ne säteilevät sinne terveyskeskuksiin
ja sitä osaamista antavat. Kyllä tässä on
järjestelmä luotu, mutta kovin on merkillistä,
että kivuissa vieläkin ollaan.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko, tässä talossa
voidaan säätää sellaisia lakeja,
joilla kaikki kunnalliset ja muutkin viranomaiset voidaan velvoittaa
tekemään sitä, mitä eduskunta
ministeriöitten esityksestä tahtoo. Oireiden mukainen
kivunhoito ja hoidon mahdollisuudet ja alan osaaminen, kuten saattohoito
laajemminkin, eivät kuitenkaan ole alueellisesti tasapainossa.
Vain osassa maata asiat ovat kunnossa nimenomaan saattohoidon osalta.
Yksi Terhokoti ei kuitenkaan riitä.
Arvoisa ministeri, millaisessa aikataulussa arvelette sen toteutuvan,
jos nyt ryhtyisitte toimiin, jotta tämmöinen normatiivinenkin
ohjaus ulottuisi tuonne kuntiin asti, että tämän
viimeisen julkisen palvelun poislähteville toteutuisi tehokas
ja oireenmukainen hoito ja inhimillinen saattohoito ja yhtä lailla
niin Pääkaupunkiseudulla, Savossa kuin Lapissakin,
kautta koko maan?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa rouva puhemies! Meillä on tosiaan eroja siinä,
miten esimerkiksi tällaisia saattohoitoyksiköitä on.
Meillä on Pirkanmaalla erinomaisen hyvä, sitten
on täällä Terhokoti, mutta sehän
ei saa olla kiinni siitä, että meillä on
joitakin erillisiä yksiköitä, vaan sen
hyvän saattohoidon pitää liittyä kaikkeen
tällaiseen kuolemanläheiseen hoitoon. Se on hyvää perushoitoa,
se on kivunlievitystä, se on ihmisarvon kunnioittamista.
Ja se on ammattitaitokysymys, se on johtamiskysymys, se on organisointikysymys.
Se, mistä olen todella ylpeä ja minkä todella muistan
ikuisesti, on, että meillä terveydenhuoltolaissa,
joka tulee voimaan 1.5., ensimmäistä kertaa Suomen
terveydenhuollossa sanotaan, että sairaanhoito on myös
kärsimyksen lievittämistä. Se on niin
vahva mandaatti kärsimyksen lievittämiseen, että sen
vahvempaa ei voi olla.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Vasta julkaistussa kirjassa kirjailija kertoo seuraavasti:
"Kerron tästä privaattielämäni
tapahtumasta siksi, että yritän näin
vaikuttaa kansalaismielipiteeseen kuolemaantuomittujen tehokkaan
ja armeliaan kivuntorjunnan puolesta. Elämän jatkumisen
lahjan saaneet ovat sen vielä velkaa joukosta poistuville."
Ministeri Risikko, te vastasitte asiallisesti ja asiantuntevasti
ed. Erkki Virtasen kysymykseen. Tämä ongelmahan
nyt ei ainakaan ole puoluepoliittinen kysymys. Jos meillä kaikilla — ja
uskon, että olemme siitä samaa mieltä — on
oikeus arvokkaaseen elämään, niin meillä kaikilla
on myöskin oikeus arvokkaaseen kuolemaan. Voisitteko vielä avata,
kun tiedämme sen hyvin, minkälainen toimintaympäristö on
Helsingissä, täällä on omanlaisensa
ongelmat, jossain Lapissa vähäväkisillä alueilla,
pitkien etäisyyksien alueilla on omat ongelmansa, mihin
erityisiin toimiin te ryhdytte, että tämä aluepoliittinen
näkemys tulee huomioitua?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa rouva puhemies! Meillä on todella saattohoidon
laatusuositukset annettu tässä juuri hiljattain,
ja niissä on esitetty, että sairaanhoitopiirit ottaisivat
tästä kopin eli koordinoisivat sitä,
minkälaista saattohoitoa on. Terveydenhuoltolaki, joka
tulee voimaan 1.5., edellyttää sitä,
että kunnat tekevät järjestämissuunnitelman,
jossa myös määritellään
tämä asia, miten hoidetaan saattohoito. Korostan
sitä, että saattohoito ei voi olla kiinni siitä,
onko erillisiä saattohoitoyksiköitä. Saattohoitoa
pitää osata joka ikisessä yksikössä.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä on tosi tärkeä asia
ja herkkä asia, ja ministeri Risikko vastasi tähän
aivan riittävästi. Silti paikallisesti näitä asioita
tapahtuu juuri niin kuin ed. Erkki Virtanen täällä kertoi
ja myös ed. Mustajärvi. Minulle opetti kauan sitten
eräs ruotsalainen professori, että jos sinulla
lääkärinä ei ole mitään
muuta kuin potilas, joka on tuskallisessa tilanteessa, ja omat kätesi,
niin mitä sinä voit tehdä, kun ei ole
edes lääkkeitä. Hän vastasi ruotsiksi:
"Du kan alltid bota och trösta och lindra patienten." Eli
aina voit lohduttaa, hoitaa ja lievittää potilaan
asioita.
Minulle on ylitsekäymätön asia, miten
nykyisiä kipulääkkeitä ei osata
erilaisissa terveyskeskuksissa käyttää saattohoidon
tapaan. Tämän täytyy olla paikallinen
ongelma, siellä oleva osaamisongelma. Kaikki se, mitä,
ministeri, sanoitte, on sovellettavissa paikallisesti. Lainsäädäntöäkään
tässä ei periaatteessa pitäisi tarvita muuttaa.
Täytyykö tässä olla joku kummallinen kampanja,
joka paikallisesti aloitetaan ministeriön kautta? Oletteko
jotain tämmöistä miettinyt?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa rouva puhemies! Meillä todellakin on muun
muassa nämä Käypä hoito -suositukset, jotka
erikoislääkäriseura Duodecim on ansiokkaasti
tehnyt nimenomaan kivunhoidosta jne. Mutta minä olen ihan
samaa mieltä kuin ed. Erkki Virtanen, että meillähän
painotetaan niin hoitajien kuin lääkärien
koulutuksessa kivunhoitoa, mutta valitettavan usein käy
niin, että kellosta tarkistetaan, koska ihminen on kipeä.
Niinhän se ei voi olla, vaan nimenomaan meidän
kipuyhdistykset tekevät erittäin hyvää työtä,
meidän lääkärikunta, hoitajat
tekevät hyvää työtä,
mutta pitää vaan aikaansaada, että on
tasalaatuista tämä kivunhoito. Saattohoito ei
ole pelkästään kivunhoitoa, se on kokonaisvaltaisen
kärsimyksen hillitsemistä ja lievittämistä ja
ihmisen tukemista siinä vakavassa elämäntilanteessa.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Valitettavasti viimeistään
tällä eduskuntakaudella on käynyt selväksi,
että suositukset ovat lähinnä poliitikkojen
omantunnon puhdistuksia, eivät niinkään
asiakirjoja, joilla saataisiin ainakaan aitoja laadullisia muutoksia
terveydenhuollon puolella. Näin valitettavasti on.
On valitettavaa, että erityisesti saattohoidon puolella
meillä on alueellisesti suuria eroja. Meillä on
eroja yksityisen ja julkisen sektorin välillä,
ja meillä on erityisesti syntynyt eroja siitä johtuen,
että meidän laitospaikkojamme vähennetään.
Tämä on tiettyjen sairauksien osalta johtanut
ylikansoitukseen.
Väittäisin, että meillä on
lisäksi saattohoidon osalta myös eroja eri sairauksien
välillä. On valitettavaa, että se stigma,
joka mielenterveyteen tai mielen sairauteen liittyy, heijastuu myös
siihen, minkälaista kohtelua muun muassa usein ylikansoitetuilla
psykogeriatrisilla osastoilla olevat vanhuksemme saavat. Valitettavasti
Suomessa on useampia psykogeriatrisia osastoja, joissa ei ole erityistä huonetta,
ei erityistä tilaa (Puhemies: Minuutti!) viimeisille tunneille,
viimeisille minuuteille, vaan vanhus saattaa viettää viimeiset
hetkensä vessassa tai pukuhuoneessa eikä niinkään
arvokkaassa olotilassa. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)
Miten hallitus aikoo taata, että kaikkia terveydenhuollon
ja sairauden aloja kohdellaan jatkossa saattohoidonkin osalta yhdenvertaisesti?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Nämä saattohoitokysymykset ovat
yksi osa terveydenhuollon kokonaisuutta ja yksi osa hyvää hoitoa.
Se on ammattitaidosta kiinni, se on kiinni siitä, miten
on johdettu, miten yleensäkin se organisaatio on järjestetty
muun muassa näitä potilaita varten. Ihan yksittäisiä asioita
ei pysty lakiin kirjaamaan, sen pitäisi olla itsestäänselvyys,
kun me puhumme hoitotyön ja hoidon periaatteista. Meillä on
kyllä kaikki mahdollisuudet tehdä hyvää hoitoa,
kunhan sitä vaan sitten toteutetaan. Ja monestikin, aivan
niin kuin ed. Akaan-Penttilä sanoi, se on myös
asennekysymys, ja se on myöskin sitä, miten keskitytään ihmisen
elämäntilanteeseen. Korostan sitä, että terveydenhuoltolaki
tulee normittamaan tasavertaisempaa terveydenhuoltoa ja vahvistamaan
perusterveydenhuoltoa, jota se saattohoito mitä suurimmassa
määrin on.
Matti Saarinen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kysyn isälleni antamani lupauksen
mukaisesti, mitenkä hallitus suhtautuu vanhuksen, vaikeasti
sairaan, tuskallisen sairauden piinaaman ihmisen arvokkaaseen kuolemaan,
siihen, että hänellä olisi oikeus arvokkaaseen
kuolemaan tilanteessa, että on parantumaton sairaus ja
hän itse haluaa ja lääkärit
ovat yksimielisiä, omaiset hyväksyvät — siis
tietyissä olosuhteissa — että hän
saisi sen toivomansa arvokkaan poismenon eutanasian kautta. Seurasin
isäni kamppailua luusyöpää vastaan
yli neljä kuukautta joka ilta hänen sängynlaidallaan
ja lupasin tämän kysymyksen maan hallitukselle
esittää, koska hän sitä toivoi.
Uskon, että tämän kaltaisia tilanteita
on tässä maassa joka päivä ja
on tilanteita, että eutanasialla olisi ihan inhimillinenkin
käyttö. Mikä on teidän asenteenne
sen suhteen, että tietyissä olosuhteissa laki
voisi sen sallia myös ihmisten kohdalla?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa rouva puhemies! Suomessa ei ole lainsäädäntöä aktiiviseen
eutanasiaan eikä sitä olla tekemässä.
Minä ymmärrän oikein hyvin teidän
isänne toivomuksen siitä, ja olen itse syöpähoitajana istunut
niin monen potilaan vuoteen vieressä, ja he ovat kysyneet
tätä samaa, mikä on meidän tehtävämme
silloin. Meidän tehtävämme on silloin lievittää kärsimystä kaikin
keinoin.