Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Hallitus esittää eduskuntavaalijärjestelmän muuttamista, ja siinä on viisi keskeistä elementtiä.

Ensinnäkin tarkoituksena on se, että nykyisen vaalipiirikohtaisen laskentatavan sijasta koko maa olisi vaalialueena, joten koko maan perusteella laskettaisiin puolueiden välillä saatavat eduskuntapaikat tässä käyttäen d’Hondtin järjestelmää.

Edelleen hallitus esittää, että paikat jaettaisiin kuitenkin vaalipiireittäin suhteessa vaalipiirissä saatuihin ääniin ja tässä käytettäisiin niin sanottua Hare—Niemeyer-menetelmää, jolla nuo paikat jaetaan.

Tämän lisäksi tulisi myöskin 3 prosentin äänikynnys, eli valtakunnallisesti pitäisi saavuttaa vähintään 3 prosenttia annetuista äänistä, jotta puolue saisi paikkoja eduskunnassa.

Tämä merkitsisi myöskin sitten sitä, että vaalipiirijako säilyisi ennallaan eli nykyisenä, mikä tarkoittaisi sitä, että viime vaaleissa Uudellamaalla olisi saanut 34 paikkaa ja Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa 6 paikkaa olisi ollut jaossa, mikä merkitsisi sitä, että vaalipiirien erot edelleen säilyisivät erittäin suurina.

Viidentenä elementtinä hallituksen esityksessä on se, että puoluetukea annettaisiin myöskin pienemmille puolueille kuin niille, jotka ovat eduskunnassa edustettuina.

Arvoisa puhemies! Syy tähän muutosesitykseen on se, että on voitu havaita, että suhteellisuus ei täysimääräisesti meillä toteudu eduskuntavaaleissa ja vaalipiirien väliset erot ovat suuria. Uudellamaalla 3 prosentin ääniosuudella voi jo saada paikan eduskuntaan. Sen sijaan Etelä-Savossa tuo piilevä äänikynnys on 14 prosenttia. Perustuslakivaliokunta on useammassa yhteydessä todennut, että tältä osin pitäisi tehdä toimenpiteitä, jotta suhteellisuus voidaan saavuttaa. Hallitus asettikin vaalialuetoimikunnan, joka teki ehdotuksen, joka oli kuvatun sisältöinen, kuitenkin sillä erolla, että valtakunnallinen äänikynnys olisi ollut 3,5 prosenttia ja vaalipiirikohtainen äänikynnys olisi ollut olemassa. Se olisi ollut 12 prosenttia, eli sillä äänimäärällä olisi voinut saada paikan eduskunnasta.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että kauhean tarkkaan näitä erilaisia malleja Suomessa ei haluttu pohtia. Jos me katsomme eurooppalaista kuvaa, niin voidaan todeta, että sekä Saksassa, Ranskassa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on pieniä vaalipiirejä, joissa valitaan kussakin vaalipiirissä yksi ehdokas, ja sitten valtakunnallisesti paikat jaetaan Britanniaa lukuun ottamatta siten, että suhteellisuus toteutuu. Asiantuntijoiden mukaan voidaan todeta, että tällainen järjestelmä turvaisi parhaan alueellisen edustavuuden maassa.

Meillä kuitenkin lähdetään siitä, että alueelta valitaan useita kansanedustajia. Tällainen järjestelmä ei ole yhtä alueellinen vaan se perustuu siihen, että on tietty työssäkäyntialue, jonka keskipiste on yksi suurempi kaupunki, jonka ympärillä on tietty maakunta. Tällaisella järjestelmällä on Suomessa toimittu varsin pitkään. Onkin syytä nostaa esille kysymys siitä, onko nyt esitetty järjestelmä kaiken kaikkiaan paras vai tarvittaisiinko Suomessa perusteellinenkin vaalijärjestelmän remontti.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on hyvin huolellisesti pyrkinyt käsittelemään tätä esitystä. Olemme kuulleet asiantuntijoita ja olemme myöskin järjestäneet tässä asiassa julkisen kuulemisen, jossa varsin paljon kritiikkiä kohdistettiin hallituksen esitykseen. On todettava, että meillä on ollut yli sata vuotta eli vuonna 1906 toteutetusta eduskuntauudistuksesta lähtien hyvin vakaa eduskuntavaalijärjestelmä. Sen perusperiaatteet ovat säilyneet yli sata vuotta muuttamattomina. Joitakin muutoksia on tehty äänioikeuden laajentamisen osalta, eli ikärajaa vaaleissa on laskettu ja myöskin ehdokasasettelun osalta on tehty 1950-luvulla muutoksia. Olennaista meidän järjestelyllemme on se, että suhteellisuus toteutuu, se toteutuu vaalipiirikohtaisesti, ja myöskin meillä on alueellinen edustavuus eli edustajat valitaan alueelta.

Mitä tulee sitten tähän ehdotettuun järjestelmään, niin täytyy todeta se, että tämä esitys, jota hallitus esittää, toteuttaa niitä tavoitteita, joita perustuslakivaliokunta on vaatinut, eli parempaa suhteellisuutta. Se poistaa piilevän äänikynnyksen vaalipiireissä ja luo valtakunnallisen äänikynnyksen. Toisaalta laskentajärjestelmä, valtakunnallisten paikkojen laskentajärjestelmä, ei ole ongelmallinen, mutta paikkojen sijoittaminen vaalipiireihin on erittäin ongelmallista ja se on monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Täytyy sanoa, että jos pitäisi tätä järjestelmää selvittää, niin se ei kyllä kovin helposti onnistu peruskoulussa eikä myöskään välttämättä tässä salissa. Kaiken kaikkiaan tämä selvyyden puute voi vaikeuttaa järjestelmän toimintaa. Se hidastaa vaalituloksen valmistumista ja se saattaa olla myöskin pitkällä tähtäimellä, jos kansalaiset eivät ymmärrä järjestelmän toimintaa, ongelmallinen järjestelmän legitimiteetin kannalta.

Puhemies! Erityistä huomiota on kiinnitetty valtakunnalliseen äänikynnykseen. Tältä osin perustuslakivaliokunta esittää muutosta. Hallituksen esityksessähän oli äänikynnys 3 prosenttia, ja nyt sitä esitetään pudotettavaksi 2 prosenttiin.

Miksi tuota äänikynnystä esitetään? Tarkoitus on hallituksen esityksen mukaan ehkäistä poliittisen kentän pirstoutumista. Täytyy sanoa, että Euroopassa tällainen äänikynnys ei ole lainkaan harvinainen. Lähes puolessa eurooppalaisista valtioista on äänikynnys. Suomessa merkittävää on se, että meillä ensimmäistä kertaa historiassa perustuslakiin asetettaisiin määräys siitä, että vaaleissa on äänikynnys ja vain sen äänikynnyksen ylittävät puolueet pääsevät eduskuntaan.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että tämä 3 prosentin äänikynnys — tai, jos se toteutetaan valiokunnan esittämässä muodossa, 2 prosentin äänikynnys — sekin jossain määrin vaikeuttaisi uusien poliittisten ryhmien pääsyä eduskuntaan. Mielenkiintoista on todeta se, että vaalialuetoimikunta esitti 3,5:tä prosenttia, mutta tosiaan alueellista vaalikynnystä. Kuitenkin poliittisissa neuvotteluissa sitten päädyttiin siihen, että tuota äänikynnystä pudotettiin 3 prosenttiin ja luovuttiin tästä vaalipiirikohtaisesta 12 prosentin äänikynnyksestä.

Ongelma, johonka kaikki asiantuntijat ovat tämän äänikynnyksen osalta kiinnittäneet huomiota, on se, että hallituksen esityksen perusteluissa on hyvin niukasti ja varsin yleisellä tasolla puolustettu tuota äänikynnyksen asettamista. On arvioitu, että se ei vaikuta puolueiden nykyisiin voimasuhteisiin ja että se ei estäisi merkittävällä tavalla uusien poliittisten toimijoiden mahdollisuuksia menestyä vaaleissa. Perustuslakivaliokunta on arvioinut tätä argumentointia ja todennut, että siinä on puutteita.

Jos äänestysprosentti on 70, se merkitsee sitä, että puolue tarvitsee 85 000 ääntä päästäkseen eduskuntaan. Jos me katsomme 20—30 vuoden ajalta vaaleja, voidaan todeta, että vuoden 1983 vaaleissa, jolloin vihreät tulivat ensimmäistä kertaa eduskuntaan, vihreiden kaksi edustajaa eivät olisi tulleet valituksi eduskuntaan, koska vihreiden valtakunnallinen ääniosuus oli vain 1,4 prosenttia eikä olisi ylittänyt tuota 3:a eikä edes 2:ta prosenttia. Mielenkiintoista on se, että ed. Tennilä istuu täällä salissa, ja noissa vuoden 1983 vaaleissa hän oli omalla listallaan ehdokkaana ja sai 12 prosenttia äänistä ja tuli valituksi, mutta jos valtakunnallinen äänikynnys olisi ollut olemassa, häntä ei olisi valittu tähän eduskuntaan. Samoin olisi myöskin ollut Perustuslaillisen Oikeistopuolueen edustajien osalta.

Täällä istuu myöskin ed. Ukkola, jonka osalta täytyy todeta, että kun hän oli Liberaalisen Kansanpuolueen ehdokkaana vuoden 1991 vaaleissa, hänkään ei olisi tullut valituksi tällä valtakunnallisella äänikynnyksellä. Ja mitä tulee perussuomalaisiin, niin he eivät olisi ylittäneet 3 prosentin äänikynnystä vuosien 1995, 1999 ja 2003 vaaleissa. Täytyy sanoa, että olisi hyvin mielenkiintoista tietää, mikä olisi perussuomalaisten tilanne tänä päivänä, jos he olisivat olleet noissa kolmessa vaaleissa poissa eduskunnasta, olisiko puolue siinä kunnossa, jossa se tänä päivänä on. (Ed. Saarinen: Ei Niinistökään olisi yksin päässyt viime vaaleissa!)

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista tässä järjestelmässä on nimenomaan se, että useimmiten pienet ryhmät ovat päässeet Uudenmaan vaalipiiristä, ja Uudellamaalla äänikynnys on 3 prosenttia. Tietysti uudet liikkeet usein syntyvät Helsingissä ja Uudellamaalla, ja se, että meillä on 3 prosentin valtakunnallinen äänikynnys, todellakin merkitsee melko suurta estettä uusille ryhmittymille tulla eduskuntaan. Jos pienellä ryhmällä on ehdokkaita Uudellamaalla tänä päivänä, sieltä on suhteellisen helppoa tulla eduskuntaan. Voi sanoa, että tämä muutos merkitsee olennaista muutosta siihen, mitä mahdollisuuksia uusilla poliittisilla toimijoilla on saada paikkoja eduskunnasta.

Tällä perusteella valiokunnan enemmistö — haluan korostaa, valiokunnan enemmistö — äänin 9—8 päätti esittää mietinnössä, että tuo äänikynnys pudotettaisiin 2 prosenttiin. Täytyy sanoa, että tästä käytiin keskustelua oikeusministeri Braxin kanssa lyhyesti, koska tämän tyyppistä toivetta yleisestikin oli valiokunnassa, mutta ministeri Brax keskusteltuaan hallitusryhmien vastaavien kanssa totesi, että hallituksen esitystä ei voida muuttaa. Tämän lisäksi, mikä on hyvää tässä hallituksen esityksessä, on se, että vaaliliitot enää eivät ole tarpeellisia silloin, kun äänet lasketaan valtakunnallisesti. Sitten hallituksen esityksessä oli tosiaan myöskin tarkoitus antaa puoluetukea kaikille niille puolueille, joiden ääniosuus ylittää 2 prosenttia, mutta kun valiokunnan mietinnön mukaisesti 2 prosentilla saisi paikkoja eduskuntaan, niin tässä tilanteessa tuo säännös kävi tarpeettomaksi, ja puoluetukea annettaisiin vain niille puolueille, joilla on edustus eduskunnassa. Tämän lisäksi, että valiokunta muutti tuota äänikynnystä, valiokunnassa tehtiin myöskin hylkäysesitys, jossa katsottiin, että perusteita tällaisen uudistuksen tekemiselle ei ole. Tuo hylkäysesitys kuitenkin jäi äänestyksessä vähemmistöön.

Arvoisa puhemies! Ehdotuksessa on paljon hyviä elementtejä, mutta se ei ollut myöskään täysin ongelmaton. Kuten sanottu, on suuri asia sadan vuoden jälkeen muuttaa meidän vaalijärjestelmäämme, ja eduskunnan täytyy suurella harkinnalla ja selvityksillä miettiä sitä, onko tämä uudistus kaiken kaikkiaan tarkoituksenmukainen.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Tämän vaalikauden aikana on vain yhden kerran tapahtumassa ilmeisesti niin, että valiokunnan mietintö ei ole täällä lakiehdotuksen käsittelyn pohjana, ja se osoittaa hallituksen ehdotuksen heikkoutta. Sitä osoittaa myös se, että perustuslakivaliokunnan enemmistö ei voinut hyväksyä ja olla hallituksen ehdotuksen takana.

Voi sanoa, että teemme tässä kohtaa tämän neljän vuoden historiaa, ja viimekin vaalikaudella vain kerran on vastaavaa tapahtunut. Siksi toivoisin, että se todellinen mielipide, joka tässä salissa on samoin kuin perustuslakivaliokunnassa, tulisi rohkeasti esiin, vaikka viime aikoina hallitusrintamaa on melko kovalla ryhmäkurilla yritetty saada kasaan hallituksen ehdotuksen taakse, jolla ei varmastikaan sisällöllistä todellista enemmistökannatusta tässä salissa ole.

Arvoisat kansanedustajat! Meidän vaalijärjestelmämme uudistamista on vuosikausia pohdittu, ja edustuksellisen demokratian toimivuuden parantaminen ja kansanvallan vahvistaminen ovat olleet tavoitteita. Meille sosialidemokraateille tärkeä näkökulma on kansalaisten näkökulma. Tavoitteenamme on kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien ja osallistumisen parantaminen.

Sosialidemokraatit ovat ehdottaneet tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien parantamista siten, että vaalipiirien väliset äänikynnyserot lähenisivät toisiaan, ja tämä tavoite olisi parhaiten saavutettavissa sillä, että pienimpiä vaalipiirejä yhdistettäisiin toisiinsa. Toisaalta suurimpia voisi jakaa. Tämä muutos olisi yksinkertainen, selkeä, se olisi kansalaisten ymmärrettävissä eikä johtaisi nykyisen kaltaiseen sekamelskaan, mitä meille täällä ehdotetaan.

Tässä hallituksen ehdotuksessa ensinnäkin ehdokkaan edelle laitetaan puolue. Maakunnan edustajista kansanedustajat tulevatkin pelkästään puolueen edustajiksi. Etukäteen ei ole pääteltävissä, ketkä lopulta tulevat valituiksi, mistä ehdokkaan äänet tulevat ja mihin äänestäjän ääni lopulta päätyy. Hallituksen ehdotuksen mukaisessa mallissa äänestäjä, ihminen, kansalainen, ei voi lopulta etukäteen tietää, mille ehdokkaalle hänen äänensä päätyy, mihin päin Suomea, ja meneekö se täysin eri ehdokkaalle kuin hän on tarkoittanut. (Ed. Pulliainen: Ei vaan rajojen ulkopuolelle, se on tärkeintä!) Etukäteen ei siis ehdokas voi ennakoida, mistä äänet tulevat, eikä myöskään äänestäjä voi ennustaa etukäteen tai nähdä selvästi, kenelle ehdokkaalle hänen äänensä päätyvät. (Ed. Pulliainen: Vain selvänäkijät pärjäävät tällä tavalla!)

Kansalaisten kannalta tämä hallituksen ehdotus on sekava. Se ei ole selkeä eikä ymmärrettävissä, aivan niin kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja sanoi. (Ed. Lauri Oinonen: Ongelma on tosi!) Tämä turvaa muodollisesti alueellisen edustavuuden, mutta ei sisällöllisesti. (Ed. Kallis: Sekava niille, jotka eivät ymmärrä!)

Kunkin vaalipiirin pitäisi saada päättää itse, kuka tuolta alueelta tulee valituksi Suomen eduskuntaan. Nyt tuo oikeus otetaan vaalipiiriltä pois. Lisäksi hidas laskentatapa vaikeuttaa tulosten saamista selville, se hidastaa sitä, ja tasauspaikasta tulee helposti mielivaltainen siihen nähden, miten kampanjat on tehty. Lisäksi äänikynnys sortaa sellaisia puolueita, joilla on alueellisesti keskittynyt kannatus, pienpuolueita, alueellisia liikkeitä. Se nostaa äänikynnyksen lähelle sataa prosenttia joissakin pienissä vaalipiireissä, koska et voi saada kansanedustajaa läpi, ellei hän saa tuota yli 65 000:ta ääntä.

Tämä tehokkaasti johtaa siihen, että kaikki uudet poliittiset liikkeet karsitaan ja ne eivät saa edustajaa tänne. Näin olisi tapahtunut liberaaleille, nuorsuomalaisille, remonttiryhmälle, kristillisille, perussuomalaisille — kolmissa vaaleissa eivät olisi saaneet tänne yhtään kansanedustajaa. Siksi tulen ehdottamaan tämän lakiehdotuksen hylkäämistä toisessa käsittelyssä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Kun halutaan niin tiukasti tietää mitä mieltä minä olen, niin minäpä olenkin tällä kertaa nyt samalla kannalla kuin demarit, (Naurua — Ed. Pulliainen: Oho!) elikkä minä esitän, että tämä lakiesitys hylätään toisessa käsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Tämä vaalilakiesitys on monessa suhteessa aivan kertakaikkisen epäonnistunut. Ensinnäkin se on hirvittävän monimutkainen, vaalitulos ei selviä lopullisesti ennen kuin vasta seuraavana päivänä. Koko kansa täytyy panna koulunpenkille, jotta se tietää, miten päin tässä pitäisi äänestää. Esimerkiksi pari asiantuntijaa esitti hyvinkin monia, ainakin kaksi sellaista toisenlaista vaalijärjestelmää, jotka olisivat taanneet samanlaisen suhteellisuuden kuin tämä hallituksen esityksessä oleva. Nythän tässä on kolmiportainen järjestelmä. D’Hondtin menetelmällä jaetaan paikkajako valtakunnallisesti, sitten tällä uudella haravajärjestelmällä, mikä tämä on, Hare—Niemeyer — ei osaa edes lukea — jaetaan vaalipiiriin nämä äänet, ja sitten vielä pitää olla kolmas semmoinen tasaushomma, että kaikki puolueet saavat sen määrän kansanedustajia kuin on äänimäärä koko valtakunnassa. Ja se tarkoittaa sitä, että, ed. Kallis, teidänkin äänenne olisi voinut, jonkun, joka teitä olisi äänestänyt, mennä jollekin helsinkiläiselle kristilliselle. (Ed. Kallis: Mitä pahaa siinä on?) — No minusta siinä nyt on pahaa, koska nyt on kysymys siitä, että ihmiset haluavat sen ehdokkaan kansanedustajaksi, jota hän äänestää. Tämähän on se lähtökohta.

Toinen, joka on tässä hankala asia, on tämä äänikynnys. Tämän tarkoituksena on vaan tämän nykyisen järjestelmän betonointi ja uusien liikkeitten esiintulon estäminen. Missähän vihreät olisivat, jos Koijärvi-liikkeen aikana olisi ollut tämmöinen samanlainen järjestelmä — ei missään. Vihreitä ei taatusti olisi täällä. (Ed. Pulliainen: Saimaallahan myö nyt ollaan!) Missä perussuomalaiset olisivat, jos olisi tämä samanlainen järjestelmä ollut voimassa — ei missään. Ja arvoisat kansanedustajat, vuonna 1991 Lkp:n äänimäärä koko maassa oli 0,87 — ei edes yhtä prosenttia koko valtakunnassa. Kuitenkin sieltä valittiin Tuulikki Ukkola. (Välihuuto) — Minusta se nyt oli oikein, kun kerta kansa minut äänesti tänne, en kai minä nyt voi mennä kansan tahtoa vastaan. Enhän minä voi olla 1991 sitä mieltä ja 2011 toista mieltä. En minä voi haljeta kahtia. Minä olen yksi ainut ihminen, ja minä olen samaa mieltä 1991 ja 2011, näin se nyt vaan on. (Välihuutoja) — Arvoisa puhemies, minä en saa puhua, kun ne huutavat niin kovasti. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Ihan oikeasti, poliittista suhteellisuutta ei suinkaan lisää se, että lailla säädetään juridinen 2 tai 3 prosentin äänikynnys — ihan miten vain. Alueellisella tasolla nimenomaan tämä johtaa nykyistä huonompaan tilanteeseen siinä tapauksessa, että puolueelle tulee kannatusta vain yhdessä vaalipiirissä tai kahdessa vaalipiirissä. Täytyy muistaa, että alueilla on sellaisia ongelmia, joitten ympärille saattaa syntyä yhtäkkiä joku liike, esimerkiksi Kemijärven junaliike. Jos olisi hyvä hetki ollut, niin siitä olisi voinut tulla painostusryhmä tänne eduskuntaan, johon olisi tullut kansanedustajia eri aatesuunnista. Elikkä ei tällaista lakia voida hyväksyä, joka näin pahasti estää ihmisten tahdon toteutumisen.

Arvoisa puhemies! En mene luettelemaan niitä, joita ed. Vuolanne luetteli, ketkä kaikki täältä olisivat tippuneet, (ed. Kallis: Tippuu vielä enemmän!) jos olisi tämä tuleva vaalijärjestelmä olisi ollut voimassa. Ja toinen asia, mikä tässä on ongelmana: tätä ei ole valmistettu arvoisella tavalla, vaan puoluesihteerit ovat käyneet näissä toimikunnissa huutokauppaa ja poliittista peliä. Minä toivon, että — todennäköisesti, koska tämä menee tässä eduskunnassa läpi — uusi eduskunta on valveutuneempi ja äänestää ulos tämän lakiesityksen, palaa takaisin siihen entiseen, vanhaan järjestelmään, joka meille kaikille on tuttu, joka ottaa huomioon, että me olemme tällä järjestelmällä tulleet toimeen — oliko se nyt sata vuotta vai miten se oli, ed. Sasi? Joka tapauksessa hyvin pitkän aikaa. Me emme tällä hetkellä tarvitse ainakaan tämän tyyppistä järjestelmän muutosta. Jos me tarvitsemme, niin sen järjestelmän muutoksen täytyy olla yksinkertainen, selkeä ja sen täytyy toteuttaa suhteellisuus. Nyt yksikään näistä kolmesta asiasta ei toteudu.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Sanon heti aluksi, että mielestäni tätä vaalilain muutosta ei tule hyväksyä, sillä se on selkeä heikennys nykytilanteeseen. Suhteellisuutta tulee, totta kai, parantaa, mutta se tulee tehdä nykyistä järjestelmää parantamalla ja kehittämällä, ei hyvää järjestelmää romuttamalla. Tärkein ja painavin peruste olla hyväksymättä tätä vaalilain uudistusta on se tosiseikka, että tämä esitetty malli on heikennys nykytilanteeseen.

Jag säger genast inledningsvis att den här valreformen inte bör godkännas med tanke på att den är en klar försämring till nuläget.

Hyvät kollegat, yhteiskunnallisesti on valtava arvo se, että meillä on Suomessa vaalilainsäädäntö ja vaalijärjestelmä, johon kansalaiset luottavat ja joka on meille kaikille ymmärrettävä. Erittäin arvokasta on myös se, että vaalien tuloksia pidetään luotettavina eikä kenelläkään ole niitä syytä kyseenalaistaa. Me Suomessa pidämme ehkä liiankin itsestäänselvänä sitä, että jo vaalipäivän iltana meillä on tulokset tiedossa ja kaikkien käytettävissä. Tämä pääasiassa johtuu siitä, että meillä on toimiva, selkeä, yksinkertainen ja luotettava vaalijärjestelmä. (Ed. Ukkola: Hyvä demarit!)

Arvoisa puhemies! Tämän uudistuksen isänä on yleisesti pidetty vihreitä, joiden aloitteesta hanke kirjattiin hallitusohjelmaan. (Ed. Zyskowicz: Se on kaikkien huonojen uudistusten isä!) Yhtä yleisessä tiedossa ei kuitenkaan ole tähän mennessä ollut se, että uudistuksen kummisetänä ja mahdollistajana toimi sitten useammassakin kyseenalaisessa hankkeessa toiminut keskustan aikaisempi puoluesihteeri Jarmo Korhonen. (Ed. Zyskowicz: No, pitihän se arvata!) Tätä uudistustahan valmisteltiin oikeusministeriössä Lauri Tarastin johtamassa vaalialuetyöryhmässä. Edustin silloisena SDP:n puoluesihteerinä puoluettani tuossa työryhmässä, ja silloinen keskustan kollega Jarmo Korhonen päätti lähteä ajamaan tätä hanketta ja totesi useaan kertaan, että hän mielellään jää Suomen historiaan tämän mallin isänä, ja ehdotti myös, että tämä malli nimettäisiin Jarmo Korhosen malliksi, mutta hän jäänee historiaan ihan muilla ansioilla.

Mutta, arvoisa puhemies, meidän keskeiset perustelumme mallin hylkäämiselle ovat olleet koko ajan, että tämä malli on heikennys nykytilaan. Laskentamenetelmästä tulee niin monimutkainen, ettei ihminen sitä enää ilman koneen apua voi laskea. Vaalijärjestelmän saati vaalien tulosten selittäminen ei enää onnistu normaalin lukiomatematiikan tiedot omaavalta ihmiseltä. Emme myöskään pidä oikeana emmekä demokraattisena sitä, että yhdessä vaalipiirissä annettu ääni saattaa laskennan kuluessa siirtyä toiseen vaalipiiriin, siis vaikka Oulusta Helsinkiin. Myös 2 tai 3 prosentin äänikynnys nostaa huomattavasti uusien puolueiden ja poliittisten liikkeiden kynnystä päästä eduskuntaan, niin kuin täällä on käynyt ilmi. On hyvä nähdä, että kansainvälisesti tarkasteltuna tämä on myös poikkeava järjestelmä, jota täällä esitetään. Suuressa osassa suhteellista vaalijärjestelmää käyttävistä EU-maista valtakunnallista lakiin kirjattua äänikynnystä ei ole lainkaan tai se on selvästi 3:a prosenttia matalampi tai maat käyttävät vaalipiirikohtaisen ja valtakunnallisen äänikynnyksen yhdistelmää.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijakäsittelyn yhteydessä nämä epäkohdat on tuotu ilmi. Kyllä täällä herää aiheellinen kysymys siitä, eivätkö nämä asiantuntijaduubiot, kyseenalaistamiset, vaikuta lainkaan kansanedustajien arviointiin. Paljon kertoo myös se, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi juuri hetki sitten täällä sanoi, että hän pitää tärkeänä, että eduskunta hyvin tarkkaan miettii, onko tämä uudistus lainkaan tarkoituksenmukainen.

Arvoisa puhemies, herr talman! Vaalilain muutosta ja uudistusta ei tule siis hyväksyä, sillä se on selkeä heikennys nykytilanteeseen.

Herr talman! Den föreslagna valreformen är misslyckad och den för med sig flera nya problem än den löser. Den är en klar försämring till nuläget och bör därför inte godkännas.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakiin ehdotetun 25 §:n 4 momentin poistaminen tarkoittaisi sitä, että perustuslakiin ei sisällytettäisi 3 prosentin lakisääteistä valtakunnallista äänikynnystä. Hallituksen ehdottama 3 prosentin valtakunnallinen äänikynnys tarkoittaa noin 70 prosentin äänestysaktiivisuudella sitä, että kansanedustajan paikkoja voisi saada vain ehdokasasettaja, joka saa noin 85 000 ääntä tai enemmän. Kaikki ehdokasasettajat, jotka jäisivät kannatuksessaan alle tämän rajan koko valtakunnan tasolla, jäisivät vaille edustajanpaikkoja. Esityksessä ehdotetun 3 prosentin äänikynnyksen perusteluna on mainittu, että sen tarkoituksena on ehkäistä poliittisen kentän pirstoutumista, tosin vailla kunnon perusteluja.

Valiokunnan kuulemien useiden asiantuntijoiden mukaan vaalilainsäädäntöuudistuksen tavoitteen kannalta ehdotettu 3 prosentin valtakunnallinen äänikynnys pikemminkin heikentää kuin vahvistaa poliittisen suhteellisuuden toteutumista niissä tapauksissa, joissa alueellisesti merkittävää kannatusta omaava ehdokasasettajaryhmä jää alle valtakunnallisen 3 prosentin äänikynnyksen. Vaikka jokin valtakunnallinen äänikynnys olisikin hyväksyttävissä, se tarvitsisi tuekseen erillisen, vaalipiirikohtaisen äänikynnyksen määrittämisen. Näin vaalipiirikohtaisella äänikynnyksellä täydennettynä nyt käsillä oleva esitys antaisi vaalipiirikohtaista ehdokasta äänestäneille toivon oman ehdokkaan läpi saamisesta.

Nyt valiokunnan mietinnössä olevan esityksen mukaan, jos puolue saa jossakin vaalipiirissä kannatusta, joka vaalipiiritasolla oikeuttaisi esimerkiksi viiteen kansanedustajan paikkaan, puolue ei kuitenkaan saisi yhtään kansanedustajan paikkaa, mikäli puolueen valtakunnallinen kannatus jää alle 3 prosentin. Tällä tavoin alueellisesti merkittävätkään poliittiset ryhmittymät eivät voisi saada kansanedustajan paikkoja uudessa vaalijärjestelmässä.

Herra puhemies! 3 prosentin valtakunnallinen äänikynnys nostaisi huomattavasti uusien puolueiden eduskuntaan pääsyn kynnystä, vastoin hallituksen esityksessä tästä esitettyä vähättelevää arviota. Äänikynnykseen olisi kaatunut esimerkiksi perussuomalaisten edeltäjä vuoden 1966 vaaleissa 1 prosentin ääniosuudella. Kristillinen liitto olisi jäänyt vaille edustajanpaikkoja vuoden 1970 vaaleissa 1,1 prosentin ääniosuudella. Niin ikään vuoden 1983 vaaleissa vihreät olisivat jääneet vaille eduskuntapaikkoja 1,4 prosentin ääniosuudella. Samoin olisi käynyt ed. Esko-Juhani Tennilälle, joka noissa vaaleissa sai Lapin piirissä omalla listallaan 12 prosentin ääniosuuden vaalipiirin äänistä, ja Perustuslaillisen Oikeistopuolueen edustajakin olisi jäänyt valitsematta. Vuoden 1987 vaaleissa valitsematta olisivat jääneet Suomen Kristillisen Liiton viisi edustajaa valtakunnallisen ääniosuuden oltua 2,5 prosenttia. Vuoden 1991 vaaleissa olisi valitsematta jäänyt Liberaalisen Kansanpuolueen edustaja. Perussuomalaiset eivät olisi ylittäneet 3 prosentin äänikynnystä vuosien 1995, 1999 ja 2003 vaaleissa. Vuoden 1995 vaaleissa valitsematta olisivat jääneet myös nuorsuomalaisten kaksi edustajaa ja ekologisen puolueen edustaja. Vuoden 1999 vaaleissa remonttiryhmä olisi jäänyt vaille paikkaa.

Edellä olevat esimerkit osoittavatkin hyvin selkeästi sen, että sekä 3 prosentin että valiokunnan alentaman 2 prosentinkin valtakunnallinen äänikynnys olisi ollut liian tehokas keino estää uusien puolueiden pääsy eduskuntaan. Edellä olevat esimerkit osoittavat myös sen, ettei sotien jälkeen nykyisen vaalitavan voimassa ollessa ole tapahtunut poliittisen vallan liiallista pirstoutumista, jolla ehdotusta perustellaan. Päinvastoin, eduskunnassa on vallinnut vuosikymmeniä vakaa tilanne 6—10 puolueen saadessa vuorollaan edustajia eduskuntaan.

Katsonkin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän tavoin, että 3 prosentin äänikynnys olisi liian järeä ase estämään uusien puolueiden pääsyä eduskuntaan sen tarkoittaessa myös sitä, että eduskunnan nykypuolueiden paikat säätiöitäisiin. Siksi esitän vastalauseeni mukaisesti yksityiskohtaisessa käsittelyssä, että koko äänikynnysesitys poistetaan.

Mikaela Nylander /r:

Värderade talman! Att reformera ett så viktigt system som valsystemet och därtill hörande vallagstiftning är ett minst sagt utmanande arbete. Riksdagen har krävt att proportionaliteten ska förbättras och att systemet förhindrar en splittring av det politiska fältet.

Processen som föregick regeringens proposition var omfattande. Regeringens proposition innehåller många viktiga förslag som korrigerar de problem vi har i nuvarande system.

Det största problemet i ikraftvarande system gäller proportionaliteten. Både den politiska proportionaliteten, vilket innebär att en politisk gruppering faktiskt får det antal riksdagsmandat det i riksdagsval erhållna stödet förutsätter, och den regionala proportionaliteten är centrala element i riksdagsvalet. Hur väl proportionaliteten uppfylls i praktiken kan mätas genom den så kallade dolda rösttröskeln. Den dolda rösttröskeln varierar på grund av storleksskillnaderna i våra valdistrikt. I senaste riksdagsval var den dolda rösttröskeln exempelvis i Nylands valdistrikt 3 procent medan Södra Savolax valdistrikt drogs med en rösttröskel på hela 14 procent.

Grundlagsutskottet konstaterar helt riktigt att den regionala proportionaliteten i dag uppfylls på bekostnad av den politiska. Regeringens proposition åtgärdar problemet med proportionalitet och den dolda rösttröskeln, och den dolda rösttröskeln förvandlas till en nationell röstspärr som är offentlig och känd.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on kannatettava siinä mielessä, että esitys korjaa suhteellisuuden puutetta nykyisessä järjestelmässä ja niin sanotusta piilevästä äänikynnyksestä tulee julkinen tuomalla järjestelmään kansallinen äänikynnys. Olen perustuslakivaliokunnassa kannattanut hallituksen esitystä yhtä momenttia lukuun ottamatta. En halunnut kansallisen äänikynnyksen olevan 3 prosenttia vaan 2. Hallitus on perustellut äänikynnystä pyrkimyksellä ehkäistä poliittisen kentän pirstoutumista. Asiantuntijat ovat esittäneet kysymyksen, onko poliittisen kentän pirstoutuminen todella ongelma Suomessa. Eduskunta on kuitenkin vaatinut hallitukselta tällaista esitystä.

Äänikynnyksen asettamiselle ei ole estettä. Professori Hidén toteaa kuitenkin seuraavasti: "Periaatteellisesti merkittävää on kyllä se, että äänikynnys voi merkitä sitä, että perustuslaissa taattu jokaisen äänioikeutetun yhtäläinen äänioikeus ei toteudu." Hidén jatkaa: "Se, että kyse on perustuslaissa yleisesti turvatun ja hyvin tärkeän oikeuden kaventamisesta, korostaa kuitenkin sitä, että kavennukseen olisi syytä ryhtyä vain painavasta syystä ja kavennus olisi syytä rajata vain välttämättömään."

Professori Viljanen toteaa omalta osaltaan seuraavaa: "3 prosentin vaalikynnyksellä olisi ollut merkitystä lähes jokaisessa eduskuntavaalissa 1800-luvulta alkaen." Muutama esimerkki: Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa eduskuntaan eivät olisi päässeet vihreiden kaksi edustajaa, ja vuoden 1987 vaaleissa valitsematta olisi jäänyt Suomen Kristillisen Liiton viisi edustajaa, joiden valtakunnallinen ääniosuus oli 2,5 prosenttia. Vuoden 1991 vaaleissa olisi valitsematta jäänyt Liberaalisen Kansanpuolueen edustaja. Perussuomalaiset eivät olisi ylittäneet 3 prosentin vaalikynnystä vuosien 1995, 1999 ja 2003 vaaleissa.

De nyss på finska upplästa citaten av sakkunniga bildar ett logiskt batteri av argument som gör en nationell röstspärr på 2 procent lättare att acceptera i de finländska förhållandena. Den långa process och de kompromisser som ligger som grund för regeringens proposition gör att den nationella röstspärren kommer att godkännas. Frågan lyder på vilken nivå spärren ska ligga. Proportionaliteten förbättras i och med förslaget till ny vallag, så trots att det nya systemet blir svårare att som helhet greppa — med exempelvis utjämningsmandat — överväger de positiva effekterna de negativa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Vaalilain muutosesitysten ydintavoitteita ovat kansanedustajien maakunnallisuuden korvaaminen valtakunnallisuudella sekä äänikynnyksen käyttöönotto. Pidän kumpaakin esitystä vääränä. Nyt käytössä olevalla järjestelmällä kansanedustajat on valittu ja valitaan joko puolueen tai valitsijayhdistyksen saaman maakunnallisen kannatuksen perusteella. Tämä on sitonut valitut tiukasti maakuntaansa, mikä side on minusta tarpeen säilyttää jatkossakin. Etenkin harvaanasuttujen seutujen osalta kansanedustajien merkitys maakunnilleen on ollut aina erittäin tärkeä, ja sitä se on yhä. Voi olla, että etelässä on tilanne ruvennut muuttumaan.

Kansanedustajien etääntymistä maakuntansa väestä, toisin sanoen äänestäjistään, pidän todellakin huonona asiana. Siksi en ole tasauspaikkojen kannalla. Nehän voisivat johtaa esimerkiksi siihen, että Lapista nykyjärjestelmällä valituksi tuleva vasemmistoliiton ehdokas vaihtuisikin tämän tasauspaikkajärjestelmän seurauksena helsinkiläiseen vasemmistolaiseen ehdokkaaseen. (Ed. Korkeaoja: Onko eroa?) — Kyllä siinä tietenkin on eroa tämän maakunnallisuuden kannalta. Jos te ette tunne maakuntien historiaa, niin Lappi ja Helsinki ovat erilaisia alueita. (Ed. Gustafsson: Edustaja puhuu asiaa!) On varmasti myöskin ihan perustellusti erilaisia intressejä. — Tämä ongelma tähän tulee, että voidaan maakuntien kannalta päätyä juuri toisenlaiseen kuin mitä oli ajateltu.

Se ainakin on varmaa, että uudesta järjestelmästä tulisi — jos se tulisi, ymmärsin puheenjohtaja Sasin puheen hautajaispuheeksi tälle esitykselle, mutta senhän seuraava eduskunta sitten päättää — äärettömän sekava, (Ed. Kallis: Ei tulisi!) niin äärettömän sekava, etteivät ainakaan arki-ihmiset sitä ymmärtäisi. Varmaan juristin opinnoilla johonkin saakka jo etenee tämän ymmärtämisessä, mutta kyllä se olisi loppupäässä sadasosien selvittelyä tietokoneitten kautta, kuka siellä Suomen parlamentissa lopulta istuu, ja sellainen järjestelmä voi vähentää äänestyshalukkuutta vielä nykyisestäänkin.

Mitä sitten tulee vaalilakiin esitettyyn äänikynnykseen: miksi sitä ajetaan? Minusta kysymys on kaikessa karuudessaan siitä, että parlamentissa olevat vahvat puolueet haluavat estää uusien voimien tulon tähän taloon, vaikuttajiksi. Eihän sieltä pohjalta muuta löydy. Vakiinnutetaan nykyinen tilanne, estetään uusien voimien esilletulo. Pidän tällaista tavoitetta ensinnäkin vääränä ja toisaalta jopa tietyllä tavalla uhkana demokratialle. Arabimaailman kuohunnan taustallahan on se, että siellä eivät kriittiset oppositiovoimat ole päässeet vaalijärjestelmän seurauksena parlamenttiin. (Ed. Kankaanniemi: Pääsikös Neuvostoliitossa?) Vasta katuvallankumousten kautta on päästy siihen, että ne kriittiset voimat pääsevät vaikuttamaan. (Ed. Zyskowicz: Teidän kaveri Gaddafikin on nyt vaikeuksissa!) — No, en minä ole häntä kyllä omakseni tähän mennessä tunnustanut, mutta jos te tiedätte paremmin, niin olkaa hyvä. (Ed. Zyskowicz: Mitä, kunnon anti-imperialisti kuitenkin!) — No, mikä lienee, (Puhemies koputtaa) antti vaan pantti, mutta enpähän ole kyllä sitä vihreyttä omanani pitänyt, mitä Gaddafi sanoo edustavansa.

Kyse on myös siitä, että tällaisten uusien voimien tulo parlamenttiin on hyödyllistä sikälikin, että täällähän se vasta näkyy, mikä niiden todellinen idea on ja myös kyky vaikuttaa. Oppositiossa parlamentin ulkopuolella voidaan esittää monenlaista, ja se voi kuulostaa vetoavalta, mutta se kokonaiskäsitys näkyy vasta täällä eduskuntatyössä meidän tapauksessamme. Ja se on hyvä, että se näin tapahtuu, että pidemmän päälle ihmiset osaavat oikeilla perusteilla arvostella erilaisia poliittisia liikkeitä.

Arvoisa puhemies! Tämän äänestyshankkeen esitaistelijoina ovat olleet vihreät, jotka hyväksyivät hallitusohjelmaan kyllä ydinvoiman lisäämisen mutta asettivat ainoaksi kynnyskysymykseksi sen, että vaalilakia muutetaan tasauspaikkoineen ja äänikynnyksineen. En minä löydä tästä vihreiden linjasta muuta selitystä kuin sen, että he itse pelkäävät, että syntyy aito vihreä liike, joka haastaa tämän markkinamenoon sopeutuneen vihreän liikkeen. Mikä muu siellä voi olla selitys? Ei helposti tule uusia haastajia parlamenttiin, koska se äänikynnys on varsin korkea, kun se on 3 prosenttia hallituksen esityksessä; 2 prosenttiakin on korkea. On vaikea saada uskottavuutta uudelle liikkeelle. Näin te turvaatte haastajan pysymisen tämän talon ulkopuolella. Minä uskon, että sellaisen täytyy syntyä, koska vihreää liikettä on tarvittu ja aitoa vihreää liikettä tarvitaan jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Tässä on myös kysymys vielä näistä alueellisista tarpeista. Voi olla, että eri maakunnissa on tarpeita nostaa omia poliittisia liikkeitä erittäin monimutkaisissa tilanteissa. Tällä esityksellä niillä ei ole reaalisia mahdollisuuksia tulla vaikuttamaan alueensa tarpeiden mukaisesti. Tämän vuoksi tulen olemaan hylkäyksen kannalla tämän lakiesityksen käsittelyssä.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansanvalta ja erityisesti suomalainen kansanvalta on puolustamisen arvoinen asia, ja erilaiset perustelut kansanvallan vahvistamiseksi ja kansalaisten valitsemien edusnaisten ja -miesten valinta tänne ovat iso asia, ja se kiinnostaa kansalaisia, äänestäjiä ja tietenkin myös meitä kansanedustajia.

Tämä käsittelyn pohjana oleva mietintö ja sitä edeltävä hallituksen esitys, joka oli toisen muotoinen ja jota myöhemmin tulen kannattamaan käsittelyn pohjaksi, on oikeastaan valikoitunut hyvin moninaisten keskustelujen ja pohdintojen jälkeen. Kun tehdään kompromissia ja synnytetään yhteinen näkemys erilaisista mielipiteistä, se on monesti vaikeata, ja nyt on syntynyt ennen tätä mietinnön syntymistä hallituksen esitys, joka on ottanut mukaan erilaisia näkemyksiä. (Ed. Tennilä: Eikös se Korhonen ole entinen puoluesihteeri jo?) Me yleensä olemme oppineet siihen, että siitä, mitä on sovittu, pidetään kiinni. (Ed. Laakso: Siitähän te olette kuuluisia!) Kun sovittiin hallituksen esitykseksi monien monien neuvottelujen jälkeen tietynlainen pohja, haluan korostaa, että siitä sopimuksesta pidetään kiinni.

Ehdotankin, että käsittelyn pohjaksi hyväksytään nimelläni jaetun monisteen mukaiset lakiehdotukset eli että lakiehdotukset hyväksyttäisiin hallituksen esityksen mukaisina.

Toivon, että moni muukin kokee niin, että siitä, mitä sovittiin, pidetään kiinni.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! On ollut todella mielenkiintoista kuulla, miten suuret puolueet ovat huolestuneita pienten puolueitten menestymisestä. Itse kun olen ollut aika monessa vaalikampanjassa mukana, muistan kyllä hyvin, miten meitä on syytetty ihan turhiksi puolueiksi, vaikka meillä on ollut 2 ja 3 prosentin kannatus. Ei meitä tarvita, on annettu ymmärtää. Nyt yhtäkkiä on suuri huoli, ettei vaan semmoinen pieni puolue, 2,5 prosentin puolue, jäisi ulkopuolelle. On viitattu siihen, miten olisi käynyt liberaaleille, perussuomalaisille tai kristilliselle liitolle, jos tämä vaalilaki olisi ollut olemassa. No, sen vaalilain, mikä on voimassa, mukaan tietenkin pelataan, ja oli vaaliliittomahdollisuudet ja solmittiin ne vaaliliitot, koska se oli se kaikkein paras ratkaisu pienelle puolueelle ja joskus suuremmallekin puolueelle.

Mutta kun katsoo, minkälaisiin tuloksiin tämä nykyinen vaalilaki on johtanut, niin minä kyllä ihmettelen, jos tästä salista löytyy joku, joka pitää sitä oikeudenmukaisena. Katsoin esimerkiksi tulokset vuodelta 2003. Silloin yksi paikka keskustalle maksoi 12 554 ääntä. Sillä keskusta sai 55 paikkaa — 55 paikkaa, hinta yli 12 500 ääntä. Kristillisdemokraateille yksi paikka maksoi 21 283 ääntä, ja me saimme 7 paikkaa. Jos keskusta olisi joutunut maksamaan saman hinnan kuin me, niin keskusta olisi saanut 32 paikkaa. Se sai 55, mutta jos se olisi maksanut saman hinnan, niin se olisi saanut 32 paikkaa. Jos me olisimme saaneet keskustan hinnalla paikkoja, niin meillä olisi ollut 12 paikkaa, mutta saimme vain 7. Eihän tämä voi olla oikeudenmukaista.

Vuonna 2007 tilanne oli suurin piirtein samanlainen eli suuret hyötyivät kohtuuttoman paljon ja pienet kärsivät. Tämäkö on oikeudenmukaista?

Nyt lähdetään siitä, ettei hukkaääniä tule yhtäkään, jos puolue pääsee 3 prosenttiin tai 2 prosenttiin, riippuen siitä, mikä äänikynnykseksi tulee.

Sanon vielä, että kun annetaan ymmärtää, että pitää saada niin ja niin paljon ääniä, 80 000 ääntä menee hukkaan, niin voimassa olevalla lainsäädännöllä — jos halutaan esimerkkejä ja halutaan teoretisoida — voi käydä niin, että 140 000 äänellä jäädään kokonaan ilman paikkaa, saadaan nippa nappa alle sen, mitä vaaditaan yhteen paikkaan: Vaasan vaalipiirissä 10 500, kun vaaditaan 10 600, Uudellamaalla pikkasen alle. Kun saadaan 14 vaalipiirissä hieman alle, niin menee 140 000—150 000 ääntä täysin hukkaan. Sekö on hyvä järjestelmä? Ei varmastikaan.

Ne, jotka sanovat, että tämä vaalijärjestelmä tai tämä hallituksen esitys on monimutkainen, eivät minun mielestäni oikein tiedä, mistä puhuvat, ja jos edustaja sanoo, että se on monimutkainen, niin kannattaisi olla asettumatta ehdokkaaksi. Ei tämä ole sen monimutkaisempi kuin voimassa oleva järjestelmä. Niille puolueille, jotka ovat päässeet 3 prosenttiin ja yli, jaetaan d’Hondtin mukaan 199 paikkaa, tulee vertausluku ihan vanhan d’Hondtin mukaan, ja silloin nähdään, kuinka paljon paikkoja tulee. Miten ne menevät vaalipiirissä? Hyvin helppoa: Vaalipiirin äänimäärä jaetaan puolueen saaman äänimäärän kanssa ja kerrotaan puolueen saamalla kokonaisluvulla, joka tuli d’Hondtin mukaan — hyvin helppoa. Siis lasku- ja kerto-oppia tarvitaan, ei mitään muuta.

Jos sitten katsotaan vaalipiirikohtaisesti kokonaislukumäärää ja jos ei täyty, vaalipiirin kaikki paikat jäävät auki, niin kuin tässä vuonna 2007 olisi jäänyt — oliko se 47 paikkaa — täyttämättä, niin mennään desimaalien mukaan. No, tietokone on laskenut jokaiselle puolueelle ne desimaalit, ja siitä sitten lasketaan ja katsotaan, mistä ne paikat tulevat.

Jos vaalipiirissä paikat on jo jaettu, niin silloin se siirtyy tietenkin seuraavaan. Mitä monimutkaista tässä on? Ja kun sanotaan, että historian opettajan ja yhteiskuntaopin opettajan pitäisi osata opettaa oppilaille niin, että he ymmärtäisivät, niin suomalaiset koululaiset ovat Pisa-tutkimuksessa pärjänneet kaikkein parhaiten, ja kyllä minä ihmettelen, jos ei opettaja pysty näitä asioita, mitkä minä äsken luettelin, opettamaan ja viestittämään oppilaille.

Tämä järjestelmä, arvoisa puhemies, on hyvä, se on helppo, ja se on oikeudenmukainen. Ne, jotka eivät tätä kannata, kannattavat epäoikeudenmukaisuutta.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta edellytti jo vuonna 1998, siis viime vuosituhannella vuonna 1998, kahdessa lausumassaan, että hallitus selvittää suhteellisuuden toteutumisessa eduskuntavaaleissa olevat ongelmat ja valmistelee vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi ja toisaalta poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi. Muistutan ed. Tennilälle mutta myös muutamalle muulle täällä puhuneelle, että vihreät olivat vain yksi joukko siinä koko eduskunnan kahteen kertaan esittämässä toiveessa, ja silloinkin eduskunnasta kumpusi myös tämä jälkimmäinen. Myönnän hyvin, että muun muassa vihreät samoin kuin kristillisdemokraatit ovat olleet aktiivisia suhteellisuudessa, mutta ponsissa, eduskunnan kahteen kertaan ilmaisemassa tahdossa, on niputettu koko ajan yhteen suhteellisuus ja toisaalta poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäiseminen. Nämä ovat siis eduskunnalta saatuja tehtäviä, ja siinä on ja-sana välissä.

Näihin lausumiin liittyen eduskunnan perustuslakivaliokunta on vuoteen 2008 asti todennut joka kerta hallituksen johdosta antamissaan mietinnöissä olevan tarpeellista tehdä selkoa aiheeseen liittyvistä uusista toimenpiteistä eli toisin sanoen ollut tyytymätön siihen, että hallitus toisensa jälkeen vuodesta 1998 ei ole näitä ponsia toteuttanut. No, nyt on. Tämän hallituksen aikana päästiin tekemään asiasta ponnet toteuttava hallituksen yksimielinen esitys. Esityksestä on nyt saatu perustuslakivaliokunnan mietintö. Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta myös toteaa, että vaalialuejärjestelmä toteuttaa eduskunnan lausumaa eduskuntavaalien suhteellisuuden parantamisesta.

Miten hallituksen esityksellä korjataan nykyisiä epäkohtia, joista ed. Kallis edellä hyvin puhui? Nykyjärjestelmän ongelmat voidaan kiteyttää kahteen seikkaan: ensinnäkin, suhteellisuus toteutuu eri osissa maata eri tavalla, ja toiseksi, suhteellisuus toteutuu huonosti, ei vain eri tavalla vaan todella huonosti, pienissä vaalipiireissä.

Käsillä olevalla eduskuntavaalien vaalijärjestelmän uudistuksella saavutetaan seuraavat tavoitteet: Poliittinen suhteellisuus toteutuu valtakunnan tasolla d’Hondtin järjestelmän puitteissa täysimääräisesti, jolloin järjestelmä antaa aina oikeudenmukaisen tuloksen, aina. Alueellinen edustavuus säilyy nykyisellä tasolla, mutta tarvittaessa vaalipiirijakoa voitaisiin toki myöhemmin, jos niin haluatte, muuttaa toiminnan siitä kärsimättä. Ed. Tennilä, jatkossakin Lapista valitaan yhtä monta kansanedustajaa. Äänestäjän äänellä on sama painoarvo riippumatta siitä, missä vaalipiirissä se on annettu. Jokaisella suomalaisella, Suomessa äänestävällä, on sama ääni käytettävissä. Vaaliliittojen kiellon myötä vaaliasetelma selkeytyy erityisesti äänestäjän näkökulmasta. Vielä eduskunnan ulkopuolisten, yli 2 prosentin valtakunnallisen kannatuksen saavien puolueiden taloudellinen asema paranee.

Luottamus vaalijärjestelmää kohtaan vahvistuu, toisin kuin täällä on joissakin puheenvuoroissa väitetty, kun äänestäjät kokevat voivansa paremmin vaikuttaa vaalien tulokseen. Sillä on suuri merkitys, että jokainen ääni painaa yhtä paljon eikä ole niin, että sen mukaan, missä satut asumaan, sinun äänesi on painavampi tai kevyempi. Tämä on yhdenvertaisuuskysymys.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan 3 prosentin valtakunnallista äänikynnystä. Sen asettamisella pyritään toisaalta toteuttamaan eduskunnan edellä mainittu toimeksianto — se oli siis eduskunnan antama ja toistama toimeksianto — poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi ja toisaalta suhteellisuuden vahvistamiseksi. Pirstoutumisella lienee tässäkin tarkoitettu, niin kuin Euroopassa aika laajasti, tilannetta, jossa eduskunta koostuisi lukuisista niin pienistä eduskuntaryhmistä, että toimintakykyisen hallituksen muodostaminen osoittautuisi hankalaksi.

Joissain näkemyksissä on mainittu, että niin sanottu juridinen valtakunnallinen äänikynnys kaventaisi perustuslain 25 §:n 1 momentissa säädettyä yhtäläistä äänioikeutta. On hyvä voida tässäkin tilanteessa todeta, että yhtäläisellä äänioikeudella tarkoitetaan sitä, että jokaisella äänioikeutetulla on käytössään sama äänimäärä, siis jokaisella yksi ääni. Tämä toteutuu tässä esityksessä paremmin kuin nykyisessä järjestelmässä.

Täällä on jo käyty läpi eri vaalipiirien nykyiset hyvin erilaiset äänikynnykset, joten en käy niitä toistamaan. Toistan vielä tämän äänikynnyksen osalta, että se on näkyvä, avoin ja kaikille sama, ja mikäänhän ei estä myöhemmin, jos halutaan, jos eduskunnasta löytyy tahtoa perustuslain säätämisjärjestyksessä sitä laskea, laskemasta sitä, mutta nyt on päästy tähän historialliseen esitykseen, ja mielestäni tämä nykytilanteeseen verrattuna on loistava esitys ja hyvä hallituksen kompromissi.

Arvoisa puhemies! Varmuuden vuoksi vielä äänikynnyksestä naapurimaissa: Ruotsissa 4 prosenttia, Saksassa 5 prosenttia. Ja kun täällä on lueteltu eurooppalaisia uusia poliittisia liikehdintöjä, kuten oma puolueeni, ne ovat nousseet näiden äänikynnystenkin yli aivan samalla tavalla. Myös muita esimerkkejä voidaan antaa. Lisäksi on huomattava, että kun työryhmä esitti 3,5:tä, niin hallituspuolueet yhdessä päätyivät sittenkin laskemaan sen 3 prosenttiin. Jos taas joku jostain puolueesta on tyytymätön oman puolueensa työryhmän jäsenen nimittämiseen, se on kyllä puolueen sisäinen asia ja siihen ei voi hallituksen sisältä vaikuttaa.

Laskentamallin toimivuudesta. Ed. Kallis kävi jo läpi sen, mitä ajattelin käydä läpi, joten toistetaan vain lopputulos. Pitää osata laskea äänet yhteen, niin kuin nytkin, ihan pluslaskua. Sitten pitää osata jakaa. Pitää osata jakaa ja sitten se saatu jakotulos kertoa. Näin saaduista luvuista, joissa on desimaaleja, pitää osata tunnistaa, mikä on perusluku, eli se on se luku ennen pilkkua, ja ne, mitkä ovat pilkun jälkeen tulevat luvut, ovat desimaaleja. Tässä järjestelmässä ei ole mitään sellaista, mitä Suomessa peruskoulussa ja lukiossa ei opetettaisi. Täällä väitettiin, että suomalainen lukiolainen ei hahmota tätä järjestelmää. Sattuneesta syystä seuraan sekä yläasteen että lukion matematiikkaa nykyään hyvin tarkkaan ja olen vakuuttunut, että varmasti hahmottaa. (Ed. Tennilä: Ei ihmiset ymmärrä nykyjärjestelmääkään!) Näin ollen tämä on yksinkertaista ja suomalaiset oppilaat tästä kyllä selviävät.

Arvoisa puhemies! Hallitus on laatinut esityksen, joka toteuttaa eduskunnan vaalijärjestelmälle asettamat vaatimukset. Tämän on myös perustuslakivaliokunta todennut mietinnössään. Meillä on nyt mahdollisuus toteuttaa se, mikä suomalaisille kuuluu: jokainen ääni painaa yhtä paljon.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin erinomaisesti ed. Kallis ja sitten ministeri Brax toivat esille, niin tässä uudistuksessa varmistetaan se, että jokainen suomalainen vaaleissa saa äänestää juuri sitä ehdokasta juuri siitä puolueesta, mitä hän eniten haluaa äänestää. Eikö tämä ole hyvän vaalijärjestelmän aivan keskeisin ominaisuus, että jokaisella meistä on mahdollisuus äänestää haluamaamme ehdokasta ja että se ääni lasketaan myös tämän ehdokkaan ja tämän puolueen hyväksi? Meillä on tämmöinen venäläinen ruletti -järjestelmä tällä hetkellä, jossa arvotaan pienten ja keskisuurten puolueiden saama paikkamäärä eduskunnassa. Se on täysin sattumanvarainen riippuen vaaliliitoista tai vaalipiirikohtaisesta menestyksestä. Se vaihtelee 5 prosentin puolueilla kahdesta paikasta jonnekin 12—13 paikkaan. Uudessa vaalijärjestelmässä 3 prosentin kannatuksen saava puolue saa aina 6 paikkaa. Reilua: juridinen äänikynnys on selkeä, sama kaikille, sitä voi tavoitella myös uusi liike selkeästi sillä lailla, että sitouttaa ihmisiä, niin että kun saavutetaan tämä, saadaan aina reilu paikkamäärä. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Jos suuret puolueet vastustavat uudistusta, niin se johtunee siitä, että suhteellisuus heikentää heidän paikkamääräänsä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän hallituksen esityksen suurin epäkohta on mielestäni tämä äänikynnys, ja täytyy kyllä kollega ed. Ville Niinistön tekstiä tässä ihmetellä, koska se äänikynnys nimenomaan estää uusien ryhmien esille nousua. Itse en kyllä lähtisi Ruotsiin vertaamaan ollenkaan. Ruotsissahan on pitkät listat eli puolueet asettavat ehdokkaat järjestykseen, ja se on niin olennainen ero, että en näihin äänikynnyksiin puuttuisi.

Perustuslakivaliokunta teki kerrankin työnsä niin kuin pitää, siellä kuunneltiin asiantuntijoita, jotka likipitäen kaikki järjestään kritisoivat hyvin vahvasti tätä äänikynnystä ja pitivät todella outona ja kummallisena sitä perustelua, mitä hallitus esittää, että ei saa pirstoutua vaaliasetelmat liikaa. Eli kyllä demokratiaan kuuluu se, että pienet puolueet, uudet puolueet pääsevät mukaan. Se on todella ikävä, jos nyt hallitusryhmät aikovat vielä nostaa takaisin siihen 3 prosenttiin tämän.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille huomauttaisin sen, että jos ajattelemme esimerkiksi Etelä-Savoa tai Pohjois-Karjalaa, 12—14 prosentin äänikynnystä, se on liikaa. Siksi sosialidemokraatitkin haluavat yhdistää vaalipiirejä, jotta tuo voitaisiin alentaa. Mutta tässä teidän ehdotuksessanne tuo nostetaan moninkertaiseksi, koska noissa vaalipiireissä pitää saada yli 65 000 ääntä ennen kuin saa edustajan läpi. Se tarkoittaa sitä, että te estätte tehokkaasti pieniä ja paikallisia poliittisia yhteiskunnallisia liikkeitä saamasta yhtään kansanedustajaa tähän taloon. Mistä tämä kiihko tyrmätä nämä pienet poliittiset liikkeet teille tulee?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässäkin esityksessä on hyvää ja tiettyjä heikkouksiakin.

Ensinnäkin tämä suhteellisuuden parantaminen on hyvä, koska se lisää demokratiaa. Vaaliliittojen kieltäminen antaa äänestäjille paremman tuoteturvan, siitäkin on hyviä esimerkkejä.

Sitten ehkä se heikkous: mielestäni tämä alun perin olisi pitänyt rakentaa niin, että vaalialueet olisi muodostettu esimerkiksi Etelä-Suomen, Länsi-Suomen, Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen kannalta. Muun muassa ed. Tennilän nostama asia olisi hoitunut paremmin tällä kuntoon. Pohjois-Savon liitossa muun muassa otimme aikoinaan kantaa siihen, että juuri Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon osalta tuo vaalialue voidaan muodostaa ja silloin se suhteellinen tasauspaikkajärjestelmä toteutuu siellä. Huonoja esimerkkejä löytyy EU-vaalien kautta. Parlamenttivaalit ovat valtakunnalliset, ja se tuo monia ongelmia mukanaan. Olisi parempi, että ne toteutuisivat myös alueellisesti.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jos on vaalipiirijärjestelmä, oli sitten kaksi, kolme, neljä, viisi tai kuusi vaalipiiriä, niin sehän tarkoittaa sitä, että niistä äänistä, jotka eivät yllä paikkaan siitä vaalipiiristä, aina tulee hukkaääniä. Jos on neljä vaalipiiriä, niin todennäköistä on, että voi olla 40 000 hukkaääntä. Miten sellaista voidaan perustella? Me tarvitsemme tasauspaikkoja, ja kaikkein oikeudenmukaisin lopputulos saavutetaan tällä hallituksen esityksellä. Silloin kaikki äänet, jotka on annettu puolueelle, joka pääsee 3 prosenttiin tai sitä suurempaan kannatukseen, tulevat silloin talteen.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä talossa tehdään ajoittain huonoja lakeja. Se on väistämätöntä, koska lait ovat kompromissin tuloksia. Ongelmia on eniten silloin, kun hallituspuolueiden arvot ja tavoitteet ovat lähtökohtaisesti kaukana toisistaan. Perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa harva asiantuntija löysi hyvää sanottavaa käsittelyssä olevasta vaalilakiesityksestä. Ainoa positiivinen seikka tuntui olevan vaaliliittojen kieltäminen tulevaisuudessa. Käsiteltävänä oleva esitys on hyvä esimerkki siitä, miten huonoon ja sekavaan lopputulokseen päädytään kompromissin tuloksena. Puolueiden yhteisestä sopimuksesta on tehty huono esitys. Kun sopimus on tehty, niin sen mukaan mennään, vaikka lopputulos olisi täysi susi.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Brax aivan oikein totesi, että tämän esityksen alkujuuri on peruslakivaliokunnassa ja sen arvostelussa nykyisen lainsäädännön huonoon toimintaan eräissä kohdin ja nimenomaan tämän suhteellisuuden kohdalla. Kun valiokunnassa nyt käsiteltiin tätä kysymystä ja erityisesti äänikynnystä, niin asiantuntijat olivat erittäin kriittisiä, ja meille tuli sitten semmoinen tunne, että pitäisi muuttaa tätä äänikynnystä. Puheenjohtaja kysyi lupaa ministeriltä, joka neuvotteli hallituksessa, ja sitten ilmoitti, ettei saa muuttaa mitään, jonka nyt täällä myös ed. Kalli vahvisti.

Minä olisin kysynyt ihan ystävällisesti, onko tämä nyt teidän käsityksenne parlamentarismista, että joku valiokunta lähes yksimielisesti asiantuntijoiden lausuntojen perusteella haluaa muuttaa lain ja sitten tulee vastaukseksi, että "on sovittu, turpa kiinni." Onko se parlamentarismia?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä ed. Vuolanteelle: Niissä teidän yhdistetyissä vaalipiireissänne, niissä malleissa, joita te olette välillä raottaneet, miten niitä vaalipiirejä yhdistetään, ensinnäkin kampanjakulut nousevat hurjiksi, jos vaikka yhdistätte Oulun ja Lapin, ja toisekseen niissäkin jokaisessa vaalipiirissä sen vaalipiirin äänikynnys on 9 prosentista jonnekin 4,5 prosenttiin. Eli silloinkin teidän mallinne on selvästi huonompi kuin se, mitä hallitus tarjoaa.

Ed. Södermanille: On selvää, että silloin kun hallituksen esitys on valmisteltu prosessissa, jossa ovat olleet myös kaikkien oppositioryhmien edustajat mukana, ja kun perustuslakivaliokunta käsittelee asiaa mietinnön antavana valiokuntana, ei siis lausunnon antavana valiokuntana, niin mennään näissä asioissa, niin kuin kaikissa muissakin, parlamentaaristen pelisääntöjen mukaan, joihin kuuluu myös se, että hallitusryhmät keskenään ensisijaisesti pysyvät esityksissään tai yksimielisesti esittelevän ministerin hyväksynnällä muuttavat esityksiään. Tässä tapauksessa näin toimittiin, aivan niin kuin on toimittu aina niinä lukuisina kertoina, kun SDP on ollut hallituksessa, (Ed. Kimmo Kiljunen: Tällä ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa!) ihan niin kuin demaritkin hallituksessa toimivat, ihan samalla tavalla.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on syytä korostaa todellakin, että tässä hallituksen esityksessä suhteellisuus paranee, ja se on todella suuri, myönteinen asia meidän vaalijärjestelmällemme.

Piilevä äänikynnys poistuu. Tämä on myös ollut todellinen ongelma demokratialle, joten löytyy todellakin hyviä ja kannatettavia piirteitä tässä hallituksen esityksessä.

Men, värderade talman, jag tror inte att man i Finland, om den här rösttröskeln då skulle vara 2 procent, på något sätt hotar de här positiva effekterna som regeringens proposition kommer att medföra för hela valsystemet. Också i Danmark, som har ungefär lika många människor som Finland, har man en nationell rösttröskel på 2 procent, så den här röstspärren är egentligen en smaksak. Jag har i grundlagsutskottet på basis av sakkunnighörandena stannat för 2 procent.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuudet vaalit käyneenä olen aina ihmetellyt sitä, miksi meillä äänestäjien äänet eivät ole samanarvoisia. Minun mielestäni ainakin suhteellisen pienen puolueen, toistaiseksi, edustajana olisi tärkeätä, että äänestäjien ääni olisi samanarvoinen. Täällä on puhuttu piilevästä äänikynnyksestä. Jokainen voi käydä katsomassa, mikä se on Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissakin, se, että pääsee edes vaikuttamaan, että saadaan yksi edustaja lävitse. Sitten on myöskin se seikka, että siellä menee monella puolueella ääniä lähes 10 000, riippuen vähän vaalipiiristä, ihan hukkaan. Myöskin siltä osin kuin on valittu edustajia, ne niin sanotut hännät jäävät vaikuttamatta. Niillä äänillä, äänestäjillä, ei ollut mitään arvoa ja merkitystä. Mutta tällainen järjestelmä, vaikka se nyt vähän monimutkainen saattaisi ollakin, (Puhemies: Minuutti!) parantaa huomattavasti sitä tilannetta, missä nyt ollaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en ole saanut vielä ministeriltä vastausta siihen ongelmaan, joka tuli perustuslakivaliokunnassa esille: Paljon olisi parantanut se, jos olisi ollut vaalipiirikohtainen äänikynnys myös, mutta sitähän ei tullut, elikkä se poistettiin. Jatkossa pienten alueellisten ryhmien on aivan mahdotonta saada edustajaa parlamenttiin.

Toinen asia on, että minkä vuoksi ei valittu sellaista järjestelmää — täällä on esimerkiksi professori Paloheimo esitellyt aika monta järjestelmää — joka olisi taannut lähestulkoon saman suhteellisuuden kuin tämä hallituksen esittämä malli, joka on monimutkainen, kolmiportainen. Esimerkiksi Sainte-Laguë olisi tuonut ihan lähestulkoon samanlaisen tuloksen. Silloin olisi ollut yksi ainut vaalijärjestelmä ja sillä siisti eikä olisi moniportaista, kolmiportaista järjestelmää, jossa lopullinen vaalitulos selviäisi vasta seuraavana aamuna.

Siis nämä ovat sellaisia kysymyksiä, joihin kyllä todella toivoisin vastausta.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri tässä kehui tätä laskutoimitusta, niin meillä on Kainuusta tästä kokemusta. Kainuun hallintokokeilun ensimmäisissä maakuntavaaleissahan 2004 olivat nämä samanlaiset kaksi järjestelmää: d’Hondtin ja sitten tämä Hare—Niemeyerin. Molemmilla laskutavoilla kun laskettiin, niin muistaakseni tulokset olivat vasta usean päivän päästä selvillä, että miten tässä on käynyt, kuka on mennyt läpi. Tämän muistion voi ottaa tuolta valtiovarainministeriön kuntaosaston kehittämispäällikkö Teemu Erikssonilta. Hänen lausuntoaan kun kuunteli tuolla perustuslakivaliokunnassa, niin sen mukaan tämä kaikki on totta.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Useissa maissa, joissa on otettu käyttöön äänikynnys, sitä on avoimesti perusteltu ei teknisillä syillä vaan poliittisilla syillä. Turkissa esimerkiksi 10 prosentin äänikynnyksellä estetään se, että kurdipuolueet voisivat olla edustettuina parlamentissa suoraan. Venäjällä 7 prosentin äänikynnyksellä estetään muun muassa liberaalisten puolueiden edustus parlamentissa. Itse asiassa myös Suomessa, vaikka täällä monet selittävät äänikynnyksen tekniseksi, tämä perustelu on kuitenkin poliittinen. Poliittisen kentän pirstaloitumisen estämisen sanotaan aivan avoimesti olevan syynä äänikynnyksen käyttöönottoon Suomessa. Kyse on lyhyesti poliittisesta perustelusta. (Ed. Kallis: Mitä pahaa siinä on?) — No, onhan siinä sekin, että mitä hajanaisempi porvaristo on, sitä parempihan se on, ainakin vasemmalla. — Mutta ongelma on tietenkin se, että tällä halutaan sementoida nykyinen puoluejärjestelmä, estää uusien poliittisten voimien tulo parlamenttiin. Ymmärrän täysin, että esimerkiksi vihreät, jotka (Puhemies: Minuutti on jälleen täysi!) tällä hetkellä pelkäävät oman puolueensa puolesta, ovat tällaisen järjestelmän kannalla.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvää hallituksen esityksessä on vaaliliittojen kieltäminen. Vaaliliitot ovat muodostuneet todellisiksi arpajaisiksi: äänestäjät eivät voi tietää, kenelle ääni menee.

Mutta meidän nykyinen vaalijärjestelmämme, d’Hondtin vaalijärjestelmä, on hyvin toimiva. Sitä käytetään kunnallisvaaleissa, monissa muissakin valintatilanteissa, ja se opitaan jo peruskoulussa, se on selkeä. Mutta se, mikä on olennaista, on se, että kansanvalta vaikuttaa oman maakunnan edustajiin. Nyt kävisi semmoinen tilanne, että puoluepoliittisista syistä kansanedustajavaaleissa käveltäisiin maakunnan tahtotilan ylitse tavalla, jota kukaan ei voisi edes pitkällä matematiikalla tai matematiikan maisterien tutkinnoillakaan ymmärtää ja selittää. Samalla tässä on juuri se ongelma, mitä ed. Laakso toi esille: kansanvalta siirtyy puoluevallaksi. Pidän suuntausta kielteisenä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vaan erääseen yksityiskohtaan kuvaamaan sitä, mitenkä asiat voidaan nähdä hyvin monella eri tavalla. Muun muassa ed. Tennilä kiinnitti tähän maakunnallisuuteen ja lopputuloksen merkittävyyteen huomiota. Ajatellaanpa nyt esimerkiksi teidän vaalipiiristänne saamelaisten käyttäytymistä. Saamelaisten enemmistö asuu täällä Pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla. Eikö se ole sillä tavalla ihan hyvä, että äänet liukuvat mukana niin sanotusti?

Sitten toinen on se, millä tavalla ovat käyttäytyneet puoluejohtajat, jotka ovat puoluejohtajiksi tulleet valituiksi eri puolilta maata. He kaikki imeytyvät Uudellemaalle. Miksi? Siksi, että he haluavat sen maakunnallisuuden tuoda Uudellemaalle, missä on maakuntien kisa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen kyllä tätä ilmapiiriä tässä salissa ja eduskunnassa, kun eduskunta on kuitenkin kahteen kertaan ponnella edellyttänyt tällaisen lainsäädännön tekemistä ja tuossa Kansanvalta 2007 -toimikunnassa kaikki puolueet sitoutuivat järjestelmän uudistamiseen. Ja kun täällä sosialidemokraatit, jotka nyt kaikkein voimakkaimmin ovat tätä demokratian korjaamista ja parantamista vastustaneet, olisivat halunneet yhdistää näitä vaalipiirejä suhteellisuusperiaatteen parantamiseksi, niin miksi ihmeessä te ette tehneet sitä silloin, kun olitte hallitusvallassa monta kautta peräjälkeen? Kyllähän tämä ongelma on tiedetty jo todella pitkään.

Itse kyllä myös ajattelen, että tuo 2 prosentin kynnys olisi parempi kuin 3 prosentin kynnys, mutta kaikkein tärkeintä on se, että tämä laki saadaan syntymään. Siksi toivon, että (Puhemies: Minuutti!) keskusta ja kokoomus pysyisivät tällä linjalla myös vaalien jälkeen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämää uutta vaalijärjestelmää on kritisoitu monimutkaisuudesta ja muun muassa siitä, että valtakunnallisen aluemallin seurauksena ehdokas ei enää tiedä, mistä hänen saamansa äänet tulevat. Ihmettelen, mitä merkitystä tällä on. Emmehän nytkään tiedä, keneltä äänet tulevat, mutta Suomesta ne joka tapauksessa tulisivat tässä uudessakin järjestelmässä. On totta, että ehdotettu tuloslaskentajärjestelmä on hieman nykyistä monimutkaisempi, mutta kyllä meillä osataan laskea.

Mielestäni suurempi painoarvo tässä kysymyksessä on pantava sille, että uusi järjestelmä on huomattavasti oikeudenmukaisempi kuin aiempi. Enää ääniä ei menisi niin paljon hukkaan. Esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hukkaan menneitä ääniä oli yli 209 000 kappaletta. Se on suuri määrä, joten meillä on ongelma, joka pitää korjata.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa sekoitetaan suhteellinen periaate ja yhtäläinen äänioikeus. Suhteellisuus ja yhtäläinen äänioikeus voivat lyödä toisiaan korvalle.

Yhtäläinen äänioikeus edellyttää sitä, että samat 10 000—12 000 ihmistä saavat edustajan läpi tähän Suomen eduskuntaan omaa aluettaan edustamaan. Jos nyt tämä uusi malli toteutetaan, niin siihen tarvitaankin sitten 85 000 tai 60 000, mikä prosenttiluku nyt valitaankaan. Tämä on paljon vaikeampi saavuttaa kuin se yhden vaalipiirin yhden edustajan valintaan tarvittava määrä, ja siinä mielessä tämä loukkaa yhtäläisyyden periaatetta, joka on suoraan perustuslaissa määrätty. Se loukkaa sitä ja henkilövaaliperiaatetta. Kun meillä kuitenkin äänestetään henkilöä, niin oleellista on se, että kunkin vaalipiirin äänestäjät valitsevat ne henkilöt sitä kansaa tänne valtiopäiville edustamaan.

Tämä erottelu on aivan totaalisesti myös monilta asiantuntijoilta unohtunut, että pitäisi katsoa sitä (Puhemies: Minuutti on mennyt!) demokratian arkipäivän toimivuudesta käsin.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Koskinen, ei teidän sanaselityksellänne muutu se mihinkään, että nykyjärjestelmässä ääniä menee tälläkin logiikalla, jos näillä kahdella sanalla leikitään, selvästi enemmän hukkaan kuin sillä, mikä tässä esitetään. Ja myös on niin, että korkeintaan ne viimeiset paikat menevät toisella tavalla eli siten, että ne eivät ole sieltä paikallisesti.

Sen sijaan, kun teidän eri versioitanne — te olette ollut aika pitkään oikeusministeri, ja mitään ei ole tällä saralla tehty — olen katsonut, niin siellä on väläytelty listavaaleja, listavaaleja. (Ed. Johannes Koskinen: Mitään ei ole tehty?) — No ei mitään, mikä olisi tullut hallituksen esitykseksi, ei mitään, mikä olisi päätynyt eduskuntaan. — Listavaaleja olette esittänyt. Sekö nyt olikin sitten se, mistä te sanoitte, että kansalaiset äänestävät ihmisiä? Listavaaleissa se nyt ei ainakaan toteudu. Tässä järjestelmässä yhtäläisyys ja suhteellisuus toteutuvat myös siitä näkökulmasta, jota te esititte, paremmin kuin nykyisessä.

Ed. Ukkola, kun hallitus tekee kompromissin, niin esittelevä ministeri seisoo sen takana. Aivan loppusuoralla, ja se on ollut julkisuudessa, oli malli, jossa olisi ollut myös paikallinen äänikynnys, mutta varmaan teidän täytyy sitten oman puolueen sisällä keskustella, minkä takia päädyttiinkin siihen, että (Puhemies: Minuutti!) saatiin 3,5 laskettua 3:een, mikä mielestäni oli hyvä lopputulos.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämän tasauspaikkajärjestelmän myötä siirrytään järjestelmään, jossa äänestäjä—edustaja-suhde on kaukainen, kun päinvastoin sen tulisi olla läheinen. Pelkään kyllä, että pelkona on se, että sitten äänestysaktiivisuus entisestään laskee eduskuntavaaleissa tämän järjestelmän myötä.

Tämä laskentatapa on myös niin monimutkainen, että sitä ehdokkaan ei ole itse helppo todentaa. Se onkin normaalin ihmisen ymmärryksen ulottumattomissa, päinvastoin kuin ed. Kallis täällä toisin vakuuttelee. Kyllä tästä ainakin yo-kirjoituksissa jonkun tason jokerikysymys syntyy varmasti jatkossa.

Ministeri Brax sanoi, että meidän mallissamme olisi ollut esimerkiksi Oulu ja Lappi yhdistettyinä. SDP:llä ei ole ollut tämmöistä mallia. Jokainen ymmärtää, että Simosta Utsjoelle on matkaa yli 600 kilometriä, ja semmoista mallia ei varmasti synny, että siihen myös Oulun vaalipiiri yhdistettäisiin.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreät aloittivat kansanliikkeenä, joka sai tänne taloon edustajiaan vahvana paikallisena toimijana ensi alkuun ja pääsi sillä lailla alkuun ja haastoi muun poliittisen kentän. Nyt teillä ovat tämmöiset kovapintaiset politrukit tulleet, jotka puoluevaltaa lisäävät. Voihan jossakin puolueessa käydä niin, että vaikkapa jollakin vahvalla alueella pannaan tietty ehdokas tai tiettyjä ehdokkaita sivuun, joilla ei ole mitään mahdollisuutta enää tulla tähän taloon, vaikka saisivat ison kannatuksen sillä alueella. Tämmöistäkin on politiikassa tapahtunut. Mutta te haluatte puoluevaltaa nykyään lisää, ja sitä minä ihmettelen.

Mitä saamelaisiin tulee, niin ei siinä muuta ratkaisua ole kuin se, mitä olen itse esittänytkin, että he saisivat ylimääräisen, 201. kansanedustajan. Sillä lailla selviäisi tämä saamelaisten edustus tässä talossa. Minusta se olisi erinomaisen tärkeää. Tähän olisi voinut liittää tämmöisiäkin muotoja.

Sitten ed. Kallikselle: Te rajusti painatte tätä 3 prosentin äänikynnystä. Teinä olisin pikkuisen varovainen.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän asti itäsuomalaisen ehdokkaan on pitänyt saada uusmaalaiseen ehdokkaaseen verrattuna jopa seitsenkertainen äänisaalis päästääkseen tänne Arkadianmäelle. Tämän koko uudistuksen voi hyvin kiteyttää eteläsavolaisen tai pohjoiskarjalaisen mummonmökin asukkaan näkökulmasta. Onko tälle asukkaalle oleellisempaa se, jos laskutapa hieman vaikeutuu, tai ainakin muuttuu ja ehkä hidastuu nykyisestä, vai se, että hänen äänensä merkitsee jatkossa samalla painolla muun Suomen ja muiden suomalaisten kanssa? Väitän, että on erittäin helppo valita tuo jälkimmäinen perustelu ja siksi kannattaa uutta vaalilakia.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalli antoi minusta poikkeuksellisen selityksen omalle esitykselleen, minkä hän täällä teki. Hänen selityksensä oli, että tästä on sovittu. Hän ei kertonut sisällöistä mitään. Nyt me olemme kuulleet sisältöjä. Muun muassa ed. Kallis on täällä näitä sisältöjä kertonut, näitä matemaattisia malleja. Me ymmärrämme nyt, että vaikeimmatkin matemaattiset kaavat perustuvat kertotauluun, jakolaskuun, plussaan ja miinukseen, mutta silti se, mitä te esititte tässä, on tohtorin tutkinnollakin vaikea tavoittaa. Tässä suhteessa tämä malli on epäselvä.

Mutta, ministeri Brax, minä kysyn teiltä ihan nyt kerta kaikkiaan käsi sydämellä: Yleensä tämän tapaisessa uudistuksessa — me teemme historiallista vaalilain uudistusta — täytyisi eduskunnassa olla selkeä yhteisymmärrys sen toteuttamiseen. Juuri parhaillaan te näette, miten pitkälle me tästä keskustelemme. Täällä painostetaan hallituspuolueiden edustajia äänestämään tietyllä tavalla. Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tämä on epäselvä järjestelmä, ja keskeinen osa oppositiosta vastustaa. Ei tällä tavalla tehdä vaalilakiuudistuksia missään muussa maassa kuin Suomessa tässä tilanteessa.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen täällä ihmetteli tätä ilmapiiriä. Ei tässä ilmapiirissä mitään ihmeellistä ole, tämä on demokratiaa, meillä on erilaisia näkemyksiä. Eduskunta on edellyttänyt uudistuksia, mutta se ei ole kertonut, millä tavalla ne tulisi tehdä, ja siitähän meillä on erimielisyyttä. SDP:llä on pitkä, pitkä vakaa linja, emmekä me sitä muuta vain sen takia, että porvarihallitus käskee.

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax, ette vielä ole kertonut omaa analyysianne tästä puoluekentän pirstoutumisesta. Hallituksen esityksessä esitetään valtakunnallista 3 prosentin äänikynnystä ja sitä pidetään tarpeellisena juuri puoluekentän pirstoutumisen estämiseksi, mutta tässä esityksessä ei kuitenkaan esitetä perusteluja sille, miten poliittisen järjestelmän vakaus tai tehokkuus heikkenisi, jos tällaista äänikynnystä ei asetettaisi. Kerroitte, että eduskunta on tätä pyytänyt, mutta mikä on teidän analyysinne tästä asiasta? Oletteko todella niiden asiantuntijoiden kanssa (Puhemies: Minuutti!) eri mieltä, joiden mielestä 3 prosentin kynnys on liian korkea?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsinais-Suomessa me vihreät olisimme menettäneet yhden paikan tällä uudella menetelmällä elikkä me olisimme menettäneet sen toisen paikan. Kannatan kuitenkin lämpimästi.

On puhuttu paikallisuudesta ja uusista poliittisista ryhmittymistä. Onko se oikein, että tässä meidän nykymallissamme uusi poliittinen ryhmittymä ei missään nimessä pääse läpi, ei Lapissa eikä Itä-Suomessa, ainoastaan Pääkaupunkiseudulla? Onko se oikein? Tämän uuden mallin jälkeen voisi tulla jotain uutta Itä-Suomesta tai Lapista. Tällä hetkellä se on mahdotonta.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy tosiaankin todeta se tosiasia, että tätä hallituksen esitystä ei ole viety tässä salissa ja talossa eteenpäin eduskunnan tahtoon nojaten vaan erilaisten lehmänkauppojen kautta. Näissä puheenvuoroissa on tämä tullut hyvin esiin. Tässä viedään sama ääni kaikilta -periaate pois. Tarvitaan niitä mummonmökin ihmisiä 65 000, eikä sekään riitä, että saataisiin edes yksi kansanedustajan paikka tänne. Tämä heikentää demokratiaa ja pienten ryhmien oikeuksia. Tänne ei olisi saatu kolmeen vaaliin yhtään perussuomalaista ja viisi kristillistä olisi jäänyt valitsematta tällä systeemillä. Minä olen demokraatti, sosialidemokraatti, ja puolustan demokratiaa, ja minulla on se oikeus tehdä ja puolustaa ja nähdä oikeus myös pienillä ryhmillä.

Ensimmäistä kertaa tällä vaalikaudella (Puhemies: Minuutti!) valiokunnan mietintö halutaan kumota.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On todella merkille pantavaa, miten vaikeata tämän asian eteenpäinvieminen on. Äänestyskynnys, siis tämä piilevä äänikynnys, on kaikkien tunnustama tosiasia, ja se on todella suuri Itä- ja Pohjois-Suomessa verrattuna Uuteenmaahan. Sitten olemme yhdessä todenneet myöskin sen, että vaaliliitot eivät ole asiallisia, mutta halutaan kuitenkin tuoda sitten tällainen valtakunnallinen äänestyskynnys.

Kun perustuslakivaliokunnassa on päästy demokratian kannalta parempaan ratkaisuun kuin mitä oli alkuperäinen hallituksen esitys, niin sitten halutaan kuitenkin viedä tämä asia suureen valiokuntaan ja sitä kautta kääntää jälleen korkeampi valtakunnallinen äänestyskynnys, ja tämä ei ole demokratian mukaista. Tässä se parlamentarismin ongelma nyt on, että eduskunnan pitää jälleen nauttia hallituksen luottamusta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Perustuslain 25 §:n 1 momentti kuuluu näin: "Kansanedustajat valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Jokaisella äänioikeutetulla on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus." Tämä ei toteudu tänä päivänä. Te, jotka vastustatte uudistusta, vastustatte perustuslain mukaisen järjestelmän luomista ja näin ollen ette kunnioita Suomen kansan oikeutta perustuslain edessä.

Tässä on uudistus, joka turvaa kansalaisten äänioikeuden yhtäläisyyden ja turvaa suhteellisuuden. Se on ihan selvä. Nykyjärjestelmä ei näin tee ja on perustuslain vastainen. Siihen on eduskunta ottanut kantaa monella lausumalla, niin kuin ministerikin totesi. Miksi sosialidemokraatit eivät pitkän oikeusministerikauden aikana toteuttaneet eduskunnan tahtoa? Nyt on se aika, ja teillä ei vieläkään ole oikeastaan mitään mallia, jota te tarjoaisitte ja jolla tämä vääryys korjattaisiin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vielä tiedustella oikeusministeri Braxilta sitä, miksi sitten tämän lakiehdotuksen valmistelussa ei voinut tulla se alueellinen järjestelmä kysymykseen, jossa olisi ollut vaalialueet, vaikka se Itä-Suomi, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, ja kuitenkin niin, (Ed. Nylander: Te vastustitte sitä!) että jokaisessa maakunnassa käydään omat vaalit. Kun täällä on puhuttu, että matkat pitenevät, ei niin. Jokainen maakunta asettaa ehdokkaansa, käy omat vaalit, mutta sitten laskentaperuste, jotta se suhteellisuus voi toteutua, olisi ollut siellä loppuvaiheessa, jolloinka olisi saavutettu tämä suhteellisuus paremmalla tavalla. Tällä mallilla kun mennään eteenpäin, ei tulisi niitä ongelmia, että maakunta ei toimi niin kuin sen pitää toimia.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä luulen, että me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että nykyisessä järjestelmässä on paljon ongelmia. Mutta minä en ole ymmärtänyt, että tässä tämän keskustelun aikana olisi esitetty mitään muuta kuin vaalipiirien jakojen muuttamista, ja se ei poistaisi sitä suurinta ongelmaa, joka tarkoittaa sitä, että jos siellä vaalipiirissä puolue ei yllä paikkaan tai saa sitten 1,9 paikkaa, niin tulee tavattoman paljon hukkaääniä. Miten se korjataan?

Minä myönnän, että tässä on pieni epäkohta siinä mielessä, että painotetaan enemmän puolueen merkitystä. Siinä esimerkissä, mikä mainittiin tuolta Varsinais-Suomesta, vihreillä oli 1,6 paikkaa ja Etelä-Savossa 0,4 paikkaa, ja tämän uuden järjestelmän mukaan (Puhemies: Minuutti!) se paikka olisi mennyt Etelä-Savoon mutta vihreät olisivat saaneet sen paikan.

Mats  Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Lakiesitykseen sisältyy erittäin hyviä puolia ja huonoja, ja minä en tule toistamaan niitä, mutta minä puhun vähän äänikynnyksestä.

Ed. Ville Niinistö nosti esille, että jos hallituksen alkuperäisen esityksen mukaan puolue saa 3 prosenttia äänistä, varmistuu, että puolue saa 6 edustajaa. Mutta hän jätti mainitsematta, että jos puolue hallituksen alkuperäisen esityksen mukaan saa 2,9 prosenttia äänistä, niin se ei saa yhtään. Tämä on huomattava parannus, joka on tapahtunut perustuslakivaliokunnassa.

Värderade talman! Det här förslaget har förändrats betydligt till det bättre i grundlagsutskottets behandling. Med det förslag som nu ligger framför oss klarar också ett parti som får 2,9 procent — eller 2,5, som kristliga förbundet fick år 1987 — att få igenom sina representanter, och det är ett framsteg för demokratin.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ystävältäni ed. Kallikselta voisin kysyä, oletteko te tutustunut niihin perustuslakivaliokunnan asiantuntijoitten lausuntoihin, joissa on tuotu esille kaksi muuta järjestelmää, Haren kvootti ja Sainte-Laguë, jotka antavat ihan yhtä hyvän suhteellisuuden kuin tämä nykyinen, monimutkainen, kolmiportainen vaalijärjestelmä. Ne olisivat myös ratkaisu siihen, että myös alueellinen edustavuus olisi päässyt esille ja tulisi mukaan tänne eduskuntaan. Nyt tämä uusi järjestelmä todellakin betonoi koko tämän meidän poliittisen järjestelmän ja estää uusien alueellisten liikkeitten synnyn, ja minusta se on kyllä kansanvallan vastaista.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyinen järjestelmä on yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden kannalta hyvin ongelmallinen. Pienissä vaalipiireissä piilevä äänikynnys on noussut jopa yli 10 prosenttiin, ja näin ollen huomattava osa eduskuntavaaleissa annetuista äänistä on todella mennyt täysin hukkaan. Kaikki muistavat varmasti esimerkiksi tapaus Tarja Cronbergin viime vaaleista. Nykyinen käytäntö, jossa suuressa vaalipiirissä annettu ääni voi olla arvokkaampi kuin pienessä annettu, on omiaan heikentämään kansalaisten äänestyshalukkuutta ja luottamusta koko tähän meidän demokraattiseen järjestelmään. Tämä jos mikä on ongelma, ja uskon, että vaalilain uudistaminen omalta osaltaan lisää kansalaisten äänestysaktiivisuutta.

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suhteellisuus on hyvän vaalijärjestelmän tärkeä ominaisuus. No, miksi meillä on ongelma? Ongelma on se, että meillä eri vaalipiireissä on erisuuruinen piilevä äänikynnys. Nyt tässä esityksessä ei ole puututtu ongelman syyhyn, joka on se, että väestö on sadan vuoden aikana siirtynyt Pohjois- ja Itä-Suomesta Etelä-Suomeen. Meillä on Uudenmaan vaalipiiri, 34 edustajaa, ja meillä on Pohjois-Karjalan vaalipiiri, 6 edustajaa. Tietysti, jos syihin olisi puututtu, olisi katsottu vaalipiirijako uudestaan ja olisi voitu elää nykyisellä järjestelmällä uudella jaolla, ja silloin järjestelmä olisi toiminut luotettavasti, hyvin, kuten aikaisemminkin.

No, nyt on pyritty tekemään valtakunnallinen äänikynnys. Se tarkoittaa sitä, että tilanne paranee Pohjois-Karjalassa, mutta toisaalta tilanne heikkenee Uudellamaalla. Voi sanoa, että tietyiltä osin järjestelmä on parempi, tietyiltä osin se on huonompi, ja tämä saattaa aiheuttaa sitten jatkossa ongelmia. Tietysti näihin syihin olisi pitänyt puuttua.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että se laskentatapa ei ole ihan niin yksinkertainen. Nimittäin 147 edustajaa valitaan ihan normaalisti vaalipiireittäin, 148:nnesta alkaen viime vaaleissa olisi sitten katsottu näitä desimaaleja, ja voi sanoa, että se jako ei ole aivan yksinkertainen käytännössä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Se jako on kyllä niin yksinkertainen, että esimerkiksi erittäin viisaaksi tietämäni ed. Sasi selviää siitä laskusta ihan vaikka kännykän laskurilla.

Täällä väitetyistä päivien laskenta-ajoista: näköjään joku Kuntaliiton edustaja on maakuntavaaleista näin sanonut. Oikeusministeriön asiantuntijoiden mukaan todennäköisesti ne valmistuvat aivan samaan aikaan. Joitakin minuutteja, kymmeniä minuutteja voi viipyä. On aivan selvää, että nykyäänkin, jos on tarkka tarkistuslaskennan paikka, että viimeinen paikka on kolmesta neljästä äänestä kiinni, siitähän sitten seuraa, niin kuin nykyäänkin, pidempi ääntenlaskenta. Muuten tässä ei ole ääntenlaskennan osalta sellaista viivettä kuin täällä on paisuteltu.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, ed. Feldt-Rannalle ja myös ed. Kimmo Kiljuselle: Nyt on tarjolla hallituksen esitys, joka parantaa kansalaisten keskeisintä oikeutta, oikeutta äänestää, niin että se ääni on yhtä painava. Se, mikä on toinen vaihtoehto, on taas ikuinen sumu, taas nykyinen järjestelmä, joka on epäreilu. Ja tässä kokonaisuudessa minulla ei ole mitään vaikeuksia, niin kuin ei äsken pöntössäkään, kertoa, miksi tämä hallituksen esitys — eilisen puhelujen perusteella SDP on ainut poliittinen ryhmä tässä salissa, joka vastustaa sitä — on huomattavasti parempi jopa sillä 3 prosentin kynnyksellä kuin se, mitä te tarjoatte (Puhemies: Minuutti on mennyt!) eli nykyistä epäreilua järjestelmää. Te olette, SDP, loppuviivalla eilisten puhelujen perusteella ainut puolue tässä salissa, joka vastustaa koko järjestelmämuutosta. (Ed. Tennilä: Minäkin vastustan!)

Jacob Söderman /sd:

Ärade talman! Den här propositionen kan komma att ha en väldigt stor politisk betydelse för den finlandssvenska befolkningen, så om ni ursäktar så talar jag svenska.

För det första förstår jag mycket bra att regeringen har förberett den här propositionen. Det har varit många uttalanden från grundlagsutskottet om att något måste göras. Det måste ju ha retat det gröna partiet alldeles oerhört att deras ordförande inte kom in på grund av en alldeles för hög rösttröskel i hennes valdistrikt.

Men problemet för mig är det att den här lagen nog är väldigt komplicerad. (Ed. Kallis: Nej, nej, nej!) — Ledamot Bjarne Kallis är ju ett sådant geni bland oss att han förstår naturligtvis precis alla detaljer, men jag får nog lov att bekänna att jag inte förstår dem.

Hela problemet har ju uppstått ur det att vi ju har haft en väldigt stor flyttning av befolkningen i vårt land, och på det sättet har några valdistrikt blivit alldeles för stora och några alldeles för små. Så om man slår ihop de här valdistrikten i Östra Finland, så skulle Tarja Cronberg ha kommit in, och delar på Nyland — Lappland vet jag inte vad man ska göra åt — så tror jag att man skulle vara ganska nära ett mycket bättre resultat.

Jag har tre principiella problem med den här propositionen. Det första är att vi flyttar från regionala riksdagsmän till nationella riksdagsmän, men vi flyttar egentligen från folkviljan på det regionala planet till partiernas vilja på det nationella planet. När jag var riksdagsman i Åboland så tror jag nog att folk röstade på mig enbart därför att jag var villig att jobba för Åboland, och detsamma gäller väl för svenska Österbotten eller Lappland. Så den här idén att folkviljan ska fördelas av partierna på det nationella planet tycker jag att i grunden är odemokratisk. Folk måste ha rätt att stöda sin regionala riksdagsman och vara säker på att rösten tillfaller denna.

Det andra som jag tycker att är problematiskt är den här rösttröskeln. Tyskland, Sverige och många andra kan ha en hög rösttröskel, men den har kommit till under en annan tid. I Finland så har vi, under de här bestämmelserna med mycket växlande rösttrösklar, och betydligt lägre än den här föreslagna, ibland haft regeringar som har suttit länge, ibland sådana som har suttit en kort tid på grund av de politiska förhållandena. Rösttröskeln har inte haft någon betydelse för bildandet av våra regeringar.

Den här 3 procents tröskeln är väldigt hög och den kan ju betyda att det enda parti som arbetar på heltid för den finlandssvenska befolkningen, med en Alexander Stubb i Nyland och en annan i Helsingfors, mitt i allt kan se att det åker under 3 procent.

Eller sedan om man tänker sig att man i svenska Österbotten någon gång kommer på politisk drift och med egen maskin, med egen lista, vill försöka komma in i riksdagen så är det helt omöjligt med den här gränsen.

Den är djupt förkastlig så som den har skrivits och den kommer att leda till en situation där alla nya politiska rörelser stoppas av den. Den är i grunden väldigt minoritetsovänlig. Jag är ganska säker på att det inte var minister Tuija Brax som hittade på den här rösttröskeln, utan hon har väl närmare funnit sig i det, men den är det verkliga problemet.

Sedan det här räknandet. Det är inte så mycket fråga om man kan räkna dem eller inte, utan frågan är väl närmast när valräkningen blir färdig. Och man borde ju absolut komma till en sådan situation att på valnatten, helst före tolv, så har man ett resultat. För mig personligen, som alltid har haft det svårt att komma in, skulle det ha varit synnerligen trevligt att veta säkert på natten. Men nog övergår vi väl till det svenska systemet att man får vänta några dagar för att få det klart.

Det tredje, som jag redan sade, är att om vi i grundlagsutskottet — efter att ha snällt hört på alla sakkunniga — närmast enhälligt är villiga att göra en förändning, så tycker jag nog att man borde frångå de här gamla principerna i finsk politik som heter "on sovittu". Vi hade en gång här en riksdagsman, Mikko Laaksonen, och han berättade att hans första period gick till det att han försökte träffa herr "On Sovittu". Han visste aldrig var han fann honom, för alltid skulle alla saker avgöras som de var "on sovittu". Vi borde någon gång komma till det att det är parlamentet som bestämmer, inte ministrarna i hemliga kabinett.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Varmaan meillä kaikilla on hyvä tarkoitus, että äänikynnystä saataisiin alennettua ja demokratiaa vahvistettua. Mutta tämä vaalilain uudistus ei ole oikein selkeä, ja ennen kaikkea minä viittaan nyt näihin kahteen järjestelmään elikkä d’Hondtiin ja Hare—Niemeyeriin. Niin kuin tuossa aikaisemminkin totesin, asiantuntijakuulemisessa valtiovarainministeriön kuntaosaston kehittämispäällikkö Teemu Eriksson oli asiantuntijana ja hän toi esille oman näkemyksensä, joka on aivan yhdensuuntainen minun näkemykseni kanssa.

Arvoisa ministeri, jaa, hän poistui, (Min. Brax: Täällä!) — Aha. — minä olin niissä vaaleissa mukana, eli minulla on jonkinlainen kuva siitä, mitä siellä tapahtui. Kun ensin oli katsottu, paljonko kuuluu paikkoja millekin kunnalle — siis Kainuun maakuntavaaleissa oli vaalipiirinä koko Kainuu, sitten oli asukasluvun suhteessa katsottu, paljonko paikkoja tulee joka kunnalle — sitten ruvettiin näillä järjestelmillä katsomaan, miten ne paikat täyttyvät. Ensin ne paikat täytettiin kokonaisluvuilla, ja sitten desimaalin jälkeen aina suurin sai seuraavan paikan.

Neljä paikkaa jouduttiin tällä tavalla tarkastelemaan. Muistan hyvin sen, mikä sekasotku siinä kaiken kaikkiaan oli. Lehdistö halusi mahdollisimman nopeasti tietoja, ja niitähän tietenkin annettiin, mitä annettiin. Seuraavan aamun lehti kirjoitti, ketkä ovat menneet maakuntavaltuustoon läpi. Seuraavan päivän lehti sitten taas kertoi, että anteeksi, nämä eivät menneetkään läpi vaan menivät nämä henkilöt. Tätä meni varmaan jotkut kaksi kolme päivää, ja sitten saatiin vasta selville. (Ed. Erkki Virtanen: Oliko vika järjestelmässä vai laskijoissa?) — No, oikeusministeriön henkilöt olivat laskemassa niitä ääniä, ja tämä järjestelmä oli siellä, joten ei tämä ollut ollenkaan meidän laskijoistamme kiinni vaan tämä oli kiinni järjestelmästä, siis järjestelmästä. — Tällä tavalla siinä seikkailtiin. Kyllähän tämä nyt aika erikoista on, jos esimerkiksi eduskuntavaalien jälkeen kolme neljä päivää vatkataan, ketkä menivät läpi. Olen edelleenkin sitä mieltä, että tätä äänikynnystä täytyy saada madallettua.

Sitten täällä puhuttiin, muistaakseni ed. Tennilä puhui, myös maakuntien rajoista. Meillä on esimerkiksi Oulun vaalipiiri, jossa on kaksi maakuntaliittoa. Ainakin SDP:n osalta kynnys koko ajan nousee Kainuun suunnassa, ja kun Oulun väkimäärä vastaavasti kasvaa, kynnys madaltuu siellä. Juuri nämä sisäiset kynnykset ja järjestelmät olisivat erittäin tärkeitä. Pystyttäisiin sillä alueella niitä ääniä tarkastelemaan. Onhan aivan ensiarvoisen tärkeätä se, että kun ihmiset äänestävät jotakin, varmaan siltä alueelta ihminen menee läpi, että ei mene sitten jostakin toiselta puolelta Suomea. Tämä on minusta erittäin tärkeä asia.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tuntuu siltä, että tässä vaalitapajärjestelmäkysymyksessä taistelevat täydellinen ja hyvä vastakkain. Pitää muistaa ihan alkuun se, että tässä on ollut valtava poliittinen myllerrys, jotta on päästy näinkin pitkälle. Meillä on lähestulkoon yksimielinen työryhmän esitys, vain sosialidemokraatit ainoana puolueena vastusti esitystä, ja sitä vielä hallitus äänikynnyksen osalta paransi madaltamalla äänikynnystä puoli yksikköä alaspäin 3:een. Tämä on siis hallituksen yhteinen esitys.

Tässä on selkeitä parannuksia nykytilaan. Ensinnäkin parempana toteutuu suhteellinen vaalitapa. Vaalipiirit säilyvät, niiden paikkajako säilyy, mutta ääniä ei huku samalla tavalla kuin tähän asti. Vaalitulos tulee olemaan paljon oikeudenmukaisempi, jos katsotaan puolueen koko maan äänimääräosuutta ja koko maan paikkamääräosuutta, jotka tässä uudessa laissa vastaavat toisiaan. Eli hukkapaikkoja, hukkaääniä, ei ikään kuin ole.

Äänestäjän äänellä on sama painoarvo eri puolilla Suomea. Se on mielestäni ehkä kaikkein oleellisin yksittäinen asia, joka tällä uudella lailla korjataan. Tarja Cronberg Pohjois-Karjalassa sai viime vaaleissa 7 800 ääntä, ei tullut valituksi. Arvostamani kollega ed. Ruohonen-Lerner Uudellamaalla sai 1 056 ääntä, tuli valituksi. Ei mitään henkilökohtaista, mutta ihan reilua tämä ei ollut.

Pitää muistaa, että alueellinen edustavuus säilyy nykyisellä tasolla. Täällä on aika monessa puheenvuorossa muun muassa ed. Tennilä ja moni muukin ollut huolissaan siitä, että kansanedustajat etääntyvät kansasta. Jos kuulin oikein, niin ed. Piirainenkin oli huolissaan siitä, että jos ei itse pääsekään läpi ehdokkaana, niin se ääni saattaa luiskahtaa eri puolelle maata. Näin todellakin on. Ääni saattaa siirtyä Oulusta Uudellemaalle tai jopa päinvastoin, mutta kaikkien vaalipiirien paikkaluku pysyy kuitenkin ennallaan. Jokaisesta vaalipiiristä valitaan juuri se määrä edustajia kuin tälläkin hetkellä, ellemme sitten jossakin kohtaa toisin päätä. Mutta sellainen ei kuulu tähän uuteen vaalilakiin.

Mitä tulee äänen siirtymiseen tämän uuden vaalilain aikana, on totta, että se voi siirtyä alueelta toiselle, mutta se pysyy kuitenkin samalla puolueella. Veikkaan ja väitän, että se lienee helpompi vaihtoehto kuin se, mitä on tapahtunut tähän asti. Esimerkiksi meillä Etelä-Savossa puolet annetuista demariäänistä siirtyi vihreälle. Kiitos vaan näin henkilökohtaisesti, mutta veikkaan, että se teille demareille on kuitenkin se vaikeampi pala. Tämä lienee yksi syy siihen, minkä takia Etelä-Savon sosialidemokraatit ovat olleet tämän lakiuudistuksen takana ainakin tähän asti kaikissa kommenteissaan, ja arvostan heitä siitä kovasti.

Pitää muistaa, että tällä myös mahdollistetaan puoluetuen maksaminen sellaisille kohtuullista kannatusta saaneille puolueille, joiden kannatus ei riitä eduskuntapaikkaan, eli käytännössä päästään nyt siihen 2 prosentin äänikynnykseen.

Det var alltså riksdagsledamot Nylander som frågade varför vi inte sänker rösttröskeln till 2 procent. (Välihuuto) — Okej, så förstod jag det. — Det är en bra fråga, för vi gröna är ursprungligen mycket överens med den här rösttröskeln på 2 procent. Men det är väl ett jätteenkelt skäl, regeringspartierna kom överens om den siffran som nu är 3, och så ska det vara.

Eli vihreät tulivat vastaan tässä äänikynnysasiassa. Me olisimme halunneet 2 prosentin äänikynnyksen, mutta kuten tiedätte, hyvät ystävät, kaikissa asioissa tehdään kompromisseja, ja kun hallitus vielä muutti työryhmän esitystä 3,5:sta 3:een, voimme olla tämän esityksen takana, etenkin kun jatkossa niille 2 prosenttia äänistä saaneille ryhmille aletaan maksaa puoluetukea. Ne voivat siis uudistaa, tehostaa omaa organisaatiotaan ja tulla entistä vahvempina seuraavissa vaaleissa.

Jollain tavalla tästä keskustelusta todella jää sellainen maku, että meillä on tällä hetkellä erittäin huono vaalilaki, meille on tulossa ja ehdolla nyt hieman parempi vaalilaki, täydellinen se ei ole. Malleja on vaikka kuinka monta, mutta tämä malli on se, jolle saatiin poliittinen yhteisymmärrys sosialidemokraatteja lukuun ottamatta, ja voin vakuuttaa kaikille, että tämä tuleva vaalilaki on paljon nykyistä parempi.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vaalilain uudistus on ollut pitkään valmisteilla. Muuttoliikkeen seurauksena meillä ovat alun perin suunnilleen yhtä suuret vaalipiirit eriytyneet toisistaan. Poliittisen suhteellisuuden toteutumisen osalta ongelmaksi ovat muodostuneet etenkin ne vaalipiirit, joista valitaan alle 10 kansanedustajaa. Näissä vaalipiireissä niin sanottu piilevä äänikynnys on 10—14 prosenttia, ja niihin lukeutuu myös oma kotimaakuntani Lappi, kun Uudellamaalla edustajan läpi saamiseen riittää 3 prosenttia.

Pienissä vaalipiireissä siis tosiasiallinen äänikynnys on moninkertainen Ruuhka-Suomeen verrattuna. Pienillä tai keskisuurilla puolueilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia saada edustajanpaikkaa näistä vaalipiireistä ilman onnistunutta vaaliliittoa. Tätä taustaa vasten poliittisen suhteellisuuden parantamisen tarve on ilmeinen. Siihen, miten se olisi kuitenkin ollut toteutettavissa, on monia tapoja.

Nyt uudistuksen ydin on paikkojen valtakunnallinen tasausjärjestelmä, jolla oiotaan vaalipiirien erisuuruisuudesta johtuvia vääristymiä paikkajaossa. Uudistuksen myötä Suomi on yhtä vaalialuetta ja puolueiden saamat äänet lasketaan yhteen koko maassa. Vaalipiirit pysyvät ennallaan.

Kainuun hallintokokeiluun liittyvät maakuntavaalit olivat periaatteeltaan samanlaiset kuin hallituksen esityksessä ehdotettu järjestelmä. Vaalijärjestelmä oli yhdistelmä d’Hondtin ja Hare—Niemeyerin menetelmiä, ja näistä vaaleista saadut kokemukset eivät olleet varsin hyviä.

Kauhunsekaisin tunnelmin odotan kyllä ensimmäisiä tällä järjestelmällä käytäviä vaaleja. Ehdotettu laskentajärjestelmä on monimutkainen. Tulos lasketaan kolmessa vaiheessa: Ensin lasketaan puolueiden koko maan paikkamäärät d’Hondtin menetelmää käyttäen, sitten jaetaan kunkin puolueen paikat vaalipiireihin Hare—Niemeyerin menetelmää käyttäen, ja lopuksi kun vaalipiirin paikkojen jakautuminen puolueiden kesken on selvillä, kansanedustajan paikat jaetaan vaalipiiristä paikkoja saaneiden puolueiden ehdokkaille heidän henkilökohtaisten äänimääriensä mukaisessa järjestyksessä.

Laskemistapa on niin monimutkainen, ettei sitä ole ehdokkaan itse helppo todentaa. Mielestäni luotettava vaalijärjestelmä on liian arvokas asia tärveltäväksi, kun meillä ei ole riittävästi koelaskelmia tai matemaattista analyysia desimaaliosien vaikutuksesta erilaisissa tilanteissa paikkajakoon. Uusi järjestelmä on läpinäkymätön, ja se tulee jättämään tasauspaikkajärjestelmän takia yli 50 kansanedustajaa välitilaan. Tuloksien laskennassa on odotettavissa viiveitä. Vaali-iltana ehdokas voi olla epätietoisuudessa, onko tullut valituksi vai ei. (Ed. Ville Niinistö: Niin olin minäkin viimeksi! — Ed. Pulliainen: No, se on jatkuvasti se tunne tässä päällä!)

Samaan lopputulokseen olisi päästy vaalipiirijakoa muuttamalla. Jakomenetelmiä olisi ollut monta, mutta valitettavasti tämä ei ole sopinut puolueille. Suurimman vaalipiirin eli Uudenmaan jakamista kahdeksi vaalipiiriksi olisi pitänyt harkita vakavasti.

Eniten prosessin aikana ihmetytti kysymys äänikynnyksestä. Kyllä herää kysymys, että kun on itse päästy salonkeihin, niin onko niin, että sinne ei enää muita uusia puolueita haluta. Onkin hyvä muistuttaa, että vuoden 1983 eduskuntavaaleissa eduskuntaan eivät olisi päässeet vihreiden kaksi edustajaa.

Äänikynnyksen olemassaoloa selitetään sillä, ettei puoluekenttä kovin pirstaloidu. Meillä on kuitenkin aika vakiintunut puoluekartta, enkä usko, että tämä olisi todellinen uhka matalammallakaan äänikynnyksellä. Tämä tulee rajoittamaan voimakkaasti yksittäisten kansalaisten osallistumismahdollisuuksia, jotka on vaalilaissa turvattu myös puolueiden ulkopuolisille valitsijayhdistyksille.

Ainoa hyvä asia esityksessä on se, että vaaliliitot eduskuntavaaleissa jatkossa kielletään. Tämä selkeyttää järjestelmää. Vaaliliittoutuminenhan on ollut valitsijoiden kuluttajansuojan kannalta kiistattoman kehno keino kohentaa paikkajaon puoluepoliittista suhteellisuutta.

Mielestäni nyt ollaan siirtymässä järjestelmään, jossa äänestäjä—edustaja-suhde on kaukainen, kun sen päinvastoin pitäisi olla läheinen. Pelkona on, että tämän järjestelmän seurauksena äänestysaktiivisuus tulee entisestään laskemaan. Tämän vuoksi olen esityksen hylkäämisen kannalla.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on ollut reilut sata vuotta yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, ja me olemme olleet sen rakentamisessa pioneereja, mutta on aivan selvää, että perustuslakiasiantuntijoiden mielestä ja kansainvälisten vaaliasiantuntijoiden mielestä Suomen nykyinen vaalijärjestelmä ei täytä oikeudenmukaisen vaalijärjestelmän piirteitä. Meillä on niin valtava ero siinä, mitä puoluetta ja mitä ehdokasta kannattaa missäkin vaalipiirissä äänestää, että se rajoittaa kansalaisten yhdenvertaisuutta, rajoittaa ihmisten mahdollisuutta erityisesti pienen väestömäärän vaalipiireissä valita oikeasti se ehdokas, jota he haluaisivat äänestää. Tämä rapauttaa ihmisten luottamusta vaalijärjestelmään, rapauttaa uskoa demokratiaan ja johtaa siihen, että äänestysinto voi laskea.

Näin ollen on erittäin tärkeää, että tässä vaalijärjestelmän uudistuksessa otetaan ytimeen se, että jokaisen suomalaisen, riippumatta siitä, missä paikassa hän asuu, kannattaa äänestää juuri sitä ehdokasta ja sitä puoluetta, mitä hän itse haluaa äänestää. Tämä on demokratian ytimessä. Meidän kaikkien pitää saada äänestää juuri sitä ihmistä ja puoluetta, jota me haluamme äänestää, ja kun tämä periaate vahvistuu tässä uudistuksessa, minä uskon, että sillä on demokratiaa ja kansanvaltaa vahvistava vaikutus.

Nykyisin, kun pienissä vaalipiireissä äänikynnys on jopa 14 prosenttia, käytännössä on kaksi tai kolme puoluetta, joita ensisijaisesti kannattaa äänestää, ja muiden äänestäminen on riski siitä, mahtaako tämä ääni ollenkaan tulla laskettua hyväksi, lasketaanko tätä ääntä ollenkaan, kun tämä puolue ei siinä vaalipiirissä saa yhtään paikkaa. Minuun on tosi moni ihminen ottanut yhteyttä, itse asiassa eri puolueiden kannattajista, että hyvä, saakaa tämä uudistus läpi, niin silloinkin minä äänestän sitä puoluetta, mitä minä oikeasti haluaisin äänestää.

Tämä epäkohta nyt korjataan, ja on mielestäni aika erikoista kaksinaismoralismia sosialidemokraateilta vastustaa tätä uudistusta sen nimissä, että tämä jotenkin heikentäisi pienten puolueiden asemaa. Kannattaisi varmaan katsoa peiliin, olisiko se syy kuitenkin se, että kun suhteellisuus toteutuu uudessa vaalijärjestelmässä täydellisesti, niin sosialidemokraatit menettävät paikkoja, ja kun tämä ei teille kelpaa, niin sitten keksitään tekosyitä.

Vaalipiirejä korjaamalla ei saada täydellistä suhteellisuutta, ja tämän uuden vaalijärjestelmän saavutus on se, että kun puolue pääsee eduskuntaan, kun se ylittää juridisen äänikynnyksen, se saa juuri oikean määrän paikkoja suhteessa sen kannatukseen. Tätä on syytä korostaa senkin takia, että Suomessa on siirrytty yhä enemmän enemmistöparlamentarismiin eli siihen, että meillä on enemmistöhallitus, joka nauttii eduskunnan enemmistön luottamusta, meillä on yhä vähemmän asioita, missä tarvitaan määräenemmistöä eduskunnassa. Näin ollen on tosi tärkeätä, että eduskunnan enemmistö on oikeasti saanut vaaleissakin enemmistön äänistä. Nykyeduskunnassa suuria puolueita suosiva vaalijärjestelmä, d’Hondtin laskutapa ja se, että vaalipiireissä menee ääniä hukkaan, on johtanut siihen, että jos meillä on hallitus, joka nauttii 55—60 prosenttia eduskunnan kannatuksesta, niin se onkin saanut vaalien äänistä alle puolet. Se ei olekaan enemmistöhallitus, mutta meidän vaalijärjestelmässä se on ollut sitä. On demokratiaa vahvistavaa, että enemmistöhallitus aidosti on saanut myös enemmistön äänistä eikä vaan enemmistön eduskuntapaikoista.

Alueellisuus tässä ehdotuksessa tulee toteutumaan myös hyvin. Edelleen valitaan edustajat samoista vaalipiireistä samalla tavalla väkiluvun perusteella kuin tänäänkin, mutta tämän tasausjärjestelmän laskutavan avulla korkeintaan viimeiset paikat muuttuvat sen perusteella, että kaikille puolueille tulee oikeudenmukainen paikkamäärä eduskunnassa. Tätä on syytä korostaa, että eiväthän ne äänet sillä tavalla käyttäydy kuin jotkut ovat sanoneet, että ääni voi mennä jonnekin muualle ja että on tärkeää, että ihmiset on valittu maakunnista. Jokaisesta maakunnasta, vaalipiiristä, valitaan jatkossakin juuri se määrä edustajia kuin sen väkiluku edellyttää, mutta jokaisessa vaalipiirissä jatkossa kannattaa äänestää myös niitä puolueita, jotka eivät välttämättä siitä vaalipiiristä saa paikkaa, koska se ääni lasketaan kuitenkin kokonaisuudessaan hyväksi jatkossakin.

Ääntenlasku ei merkittävästi hidastu, niin kuin tässä keskustelussa on tullut esille. Tietokone laskee sen yhden ylimääräisen laskuprosessin hyvin nopeasti vaali-iltana, korkeintaan kymmeniä minuutteja myöhästyy laskenta. Näin asiantuntijat, jotka näitä tietokonejärjestelmiä tuntevat, ovat sanoneet selkeästi. Saattaa olla, että joissain vaalipiireissä, joissa ääntenlasku on aikaisemmin valmistunut nopeammin kuin toisissa, sen viimeisen paikan varmistuminen vie pitempään, kun joudutaan laskemaan myös muita vaalipiirejä, mutta tämä on oikeastaan se ainoa käytännön ero, mikä ääntenlaskussa tulee. Viime vaaleissa minunkin paikkani oli 70 suhteellisen äänen erolla tullut, joten kyllä minäkin vähän jännitin tarkistuslaskentaa, ja jatkossakin ihmiset saavat jännittää tarkistuslaskentaa, jos paikka on ollut tiukoilla, eli siinä ei muutu mikään.

Juridisesta äänikynnyksestä. Vihreät kannattaa, että olisi mahdollisimman alhainen kynnys sille, että uudet liikkeet pääsevät eduskuntaan. Me olemme kuitenkin hyväksyneet sen, että eduskunta on aikaisemmin linjannut ja muut puolueet ovat halunneet, erityisesti suuret puolueet, että eduskunnan puoluekentän pirstaloitumisen estämiseksi voidaan harkita jonkinlaista juridista äänikynnystä. Neuvottelujen tulokseksi hallitus esitti 3:a prosenttia, ja tähän mekin olemme sitoutuneet. Meidän mielestämme se voisi olla alhaisempikin, niin kuin tässä keskustelussa on tullut esille, mutta tämä on se malli, minkä taakse on saatu vahva enemmistö lukuun ottamatta sosialidemokraatteja, ja tällaisen vahvan enemmistön saavuttaman sovun puitteissa vaalijärjestelmää voidaan uudistaa.

Se, että äänikynnys ylipäätään on olemassa: Voidaan arvioida, että täydellinen suhteellisuus voidaan toteuttaa myös niin, että äänikynnystä ei olisi ollenkaan käytössä. Silloin meillä olisi se laskennan äänikynnys 0,5 prosenttia valtakunnallisista äänistä. Mutta se heikentäisi sitä alueellisuutta, mitä monet uudistuksen vastustajat täällä ovat korostaneet, koska silloin puolue, joka saa valtakunnallisesti 0,5 prosenttia äänistä tasaisesti eri vaalipiireistä, saisi silloin jostain vaalipiiristä yhden edustajan läpi, vaikka siinä vaalipiirissä heidän suhteellinen ääniosuutensa on huomattavasti pienempi kuin monien muiden, jotka eivät tule valittua. Eli tavallaan juridinen äänikynnys on kompromissi alueellisen suhteellisuuden ja valtakunnallisen täydellisen poliittisen suhteellisuuden välillä, ja näin ollen alhaisen juridisen äänikynnyksen voi hyväksyä ihan tällä loogisella päättelyllä, jos halutaan korostaa, että alueiden edustajien, alueiden äänten paino kuitenkin hiukan korostuu niitten viimeisten paikkojen jaossa.

Jos puhutaan 3 prosentin juridisesta äänikynnyksestä verrattuna nykytilanteeseen, niin pienten liikkeiden vaikutusvallan ja niitten poliittisen merkityksen kannalta tämä uudistus on kuitenkin niille merkittävä edistysaskel. Sellaisilla puolueilla, jotka tähän mennessä ovat päässeet eduskuntaan alle 3 prosentin kannatuksella, on ollut yksi tai kaksi paikkaa, ehkä kolme paikkaa, joskus on voinut olla viisi paikkaa, mutta hyvin harvoin. Tällaisella ryhmällä on kuitenkin harvoin ollut merkittävää valtaa eduskunnan päätöksentekoon, varsinkaan yksittäisten edustajien ryhmillä, ja nämä eivät ole olleet hallituksessa mukana.

Sen sijaan uudessa järjestelmässä poliittisella liikkeellä, joka yleensä haluaa lisää vaikutusvaltaa ja vaikuttaa maan politiikkaan, on selkeä motiivi yrittää päästä juridisen äänikynnyksen yli, ja sitten kun se saa heti reilun paikkamäärän, jolloin sillä on oikeasti riittävä paikkamäärä suhteessa kannatukseen, se pystyy eduskunnassa toimimaan tehokkaasti. 3 prosentin kannatuksen saava puolue saa 6 paikkaa. Tällä hetkellä 3 prosentin kannatuksen saava puolue voi jäädä jopa ilman paikkoja, jos se jakautuu alueellisesti väärin. Se voi saada yhden paikan, kaksi paikkaa, ehkä sen kuusi seitsemän paikkaa hyvillä vaaliliitoilla, mutta se on sattuman varassa. Eikö ole paljon reilumpaa se, että jokaisen suomalaisen ääni lasketaan täysin samalla tavalla ja kaikkien puolueiden paikkamäärät jakaantuvat reilusti ja juridinen äänikynnys on kaikille sama, kaikki tietävät, mikä on se raja, minkä yli pitää kilvoitella, jotta tulee eduskuntaan valittua?

Kuten sanottu, vihreät kannattaa sitä, että se raja voisi olla alhaisempikin, mutta tämä on se kompromissi, mitä on saatu aikaan, ja tämä on hyvä kompromissi, tämän takana voi ylpeänä seisoa, koska jatkossa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus Suomessa vahvistuu, kun tämä uudistus toteutuu.

Meillä on loppupeleissä tässä nyt valittavana se, kannatammeko me uudistusta, jossa jokaisen suomalaisen kannattaa äänestää juuri sitä puoluetta, juuri sitä ihmistä, jota haluaa äänestää ympäri Suomea, jokaisessa vaalipiirissä, vai pysymmekö nykyisessä vaalitavassa, jossa ihmisten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on rapautunut, jossa puolueiden paikkamäärät eivät vastaa niitten todellista kannatusta ja jossa monet jäävät eduskunnasta, monien äänet jäävät käytännössä laskematta kokonaan, jos puolue ei ole saanut yhtään paikkaa kyseisessä vaalipiirissä.

Minä näen, että tämä uudistus on merkittävä edistysaskel suomalaiselle demokratialle, ja on hyvä, että tämä hallitus varmistaa, että se tässä eduskunnassa tulee hyväksyttyä ja näin ollen sitten ensi eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksyttyä vuoden 2015 vaaleissa käytettäväksi.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan ed. Kallin täällä tekemää muutosehdotusta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä lakia haluan tarkastella ennen kaikkea periaatteellisesta näkökulmasta, ketä kansanedustajat edustavat. Tarkastelunäkökulmia voi olla useitakin. Yksi tarkastelunäkökulma on puoluepoliittinen. Sitten tulee kysymys paikallisuudesta, alueellisuudesta, joka voi olla maakunta, maakunta voi olla sama kuin vaalipiiri, mutta eräät vaalipiirit sisältävät useita maakuntia. Lähtötapoja asian tarkasteluun voi olla useita. Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys tarkastelee ensisijaisesti puoluepoliittisesta näkökulmasta asiaa.

Eräs mielenkiintoinen näkökulma asian tarkasteluun voisi olla brittiläinen vaalitapa, jossa maa on jaettu yhtä moneen vaalipiiriin kuin valitaan parlamentaarikkoja. Eli yksi parlamentaarikko valitaan aina vaalipiiristään. Kun kerran kielikurssin yhteydessä ihmettelin, mitenkä tämä toimii vaikkapa Suur-Lontoossa, niin minulle vakuutettiin, että Suur-Lontookin on jaettu niin moneen vaalipiiriin, että sielläkin tämä brittiläinen vaalitapa toteutuu.

Nythän saattaa olla sillä tavalla nykyisessä käytännössä, johtuen äänestäjien äänestyskäyttäytymisestä, ei vaalijärjestelmästä, että kansanedustajat keskittyvät maakuntakeskuksiin ja maakuntien vaalipiirien reuna-alueet jäävät ilman edustajia. Laajat seutukunnat esimerkiksi Keski-Suomestakin ovat ilman edustajia. Viime vaalikaudella olin ainut Keski-Suomesta valittu Jyvässeudun ulkopuolinen edustaja, vaikka maakunnassa on monia vankkoja seutukuntia. Oma seutukuntani oli vuosikymmeniä ilman kansanedustajaa johtuen siitä, että oli hienompaa äänestää sitten maakuntakeskuksesta olevia ehdokkaita, mutta se oli äänestäjien vaalitapa. (Ed. Erkki Virtanen: Ei ollut aiemmin tarpeeksi hyviä ehdokkaita!) Tällöin monet kokivat, että pitäisi olla niin, että maa jaettaisiin yhden edustajan vaalipiireihin. Se olisi yksi tapa, ja ihan avoimesti toivon, että sitä tarkasteltaisiin.

D"Hondtin vaalijärjestelmä, joka meillä nyt on ollut käytössä, niin kuin täällä todettiin, eduskuntalaitoksen ajan, on selkeä. Sen aikoinaan kansakoulussa jo opettaja opetti ja me laskimme sen toiminnat. Näin sitten ne henkilöt, jotka tulivat valituiksi vaikka kunnallisvaltuustoihin, lautakuntiin, kirkkovaltuustoihin, neuvostoihin tai koulujen oppilasyhdistyksiin, teinikuntiin, mihin tahansa, tiesivät vaalitavan, ja sillä vaalitavalla yhteiskunta toimi. Näin ovat toimineet myös eduskuntavaalit, eurovaalit, ja näkisin, että ei tätä vaalitapaa, joka on kansan omaksuma, pitäisi käydä mistään syystä vaihtamaan.

Minä ymmärrän sen, että jos katsotaan puhtaasti puoluepoliittisista näkökulmista, niin voidaan sanoa, voidaan katsoa, että suuria puolueita, jollaisiin tällä hetkellä edustamani ryhmä kuuluu, nykyinen vaalitapa ikään kuin suosisi ja vastaavasti pieniä puolueita haittaisi. Tämä on yksi näkökulma, joka tässä voidaan nähdä. Mutta minusta tärkeämpi näkökulma on se, että edustajat ovat juuri sen vaalipiirin valitsemia.

Nyt jos tehtäisiin tämä hyvin monimutkainen tasauspaikkajärjestelmä, kävisi niin, että (Ed. Pulliainen: Vastustatteko uudistusta?) — en minä huonoa uudistusta, niin kuin tätä, voi hyväksyä — vaalipiiristä ehdokas tulisi valituksi, mutta sitten ulkopuolelta kävelisikin ihmeinen tietokoneen desimaalilaskenta ja vaalipiirin tahtotila ei toteutuisi. Tämä on minusta kiistaton epäkohta, ja tämä jos mikään tulisi laajalti kansalaisia ärsyttämään, kun maakunnasta valittu edustaja jäisikin tietokoneen desimaalilaskennan ylikävelemäksi ja maakunnan tahtotila ei toteutuisi. (Ed. Pulliainen: Niinhän se nytkin käy aina välillä, että desimaalit heittää!) — No, nyt desimaalit ovat kuitenkin maakunnan äänestäjien tahtotilan mukaiset, ja nöyrästi olen nöyrtynyt siihen, että suuremmalla äänimäärällä kuin millä aikoinaan moni tuli eduskuntaan valittua, minä jäin rannalle. (Ed. Pulliainen: Oi, se oli epäoikeudenmukaista semmoinen!) — Se oli silloin hyväksyttävä, koska tämä tapahtui selkeän ja hyväksyttävän laskentatavan mukaan.

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus on hyvin sekava ja monimutkainen, kyseenalainen, ja jos se tässä eduskunnassa menee läpi, niin toivon, että seuraava eduskunta tekee selkeämmät johtopäätökset.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi arvostan ministeri Braxia. Hän on istunut tämän koko keskustelun täällä salissa ja näköjään vielä myöskin tässä vaiheessa, kun viimeisiä puheenvuoroja käydään. Olette seurannut tämän keskustelun, joka osoittaa sitä, että suhtaudutte tietysti tähän esitykseen vakavasti mutta myöskin tähän salikeskusteluun suhtaudutte vakavasti, ja se on arvokasta.

Sen sijaan on tietenkin vähän yllättävämpää se, miten tätä esitystä on käsitelty. Yleensä kun vaalilakeja uudistetaan maailmalla, ne ovat historiallisesti merkittäviä askeleita. Täällä on useasti viitattu siihen, että tämä Suomen vaalilaki on sata vuotta vanha. Siinä on hienosäätöjä tehty vaalipiireissä, mutta perusrakenne on tämän kaltainen.

Kun vaalilakeja muutetaan, yleensä haetaan parlamenteista konsensusta. Lähtökohtana on se, että kaikkien puolueiden, poliittisessa järjestelmässä aktiivisesti mukana olevien, tulee hyväksyä se vaalitapa ja laskentaperuste, miten toimitaan. Itse vaalitapahtuma on sitten oma leikkinsä, kilpailutilanteensa, vakava prosessi, mutta ne pelisäännöt, millä toimitaan, hyväksytään yhdessä.

Nyt olemme kuitenkin aivan hämmentävässä tilanteessa. Olemme tekemässä historiallista muutosta. Tässä salissa tuntuu uskomattomalta tämä keskustelu. Niiden kahden suurimman puolueen ryhmävastaavat, jotka ovat täällä tehneet tämän esityksen, josta me tulemme äänestämään, eivät anna mitään perusteita. Ed. Kalli täällä totesi omassa puheenvuorossaan ainoastaan sen, että tämä on sovittu ja me pidämme sovitusta sanasta kiinni, ja hän lähtee pois. Ei minkäänlaista perustetta siitä, mikä on tämän esityksen sisältö, ei perustetta siihen keskusteluun, mikä on käyty, että tätä esittelevä valiokunta on ottanut erilaisen kannan kuin se, mitä "on sovittu". Samaa tekee ed. Zyskowicz kokoomuksen puolelta kannattaessaan tätä keskustan esitystä täällä. Hänkin vain sanoo kategorisesti: "Minä kannatan tuota esitystä." Kun huutaa välihuudon väliin, että mitkä ne perusteet ovat, ovatko ne samat kuin Kallilla, hän toteaa: "Kyllä."

Eli nyt olemme tilanteessa, jossa me teemme vaalilain muutosta, historiallista muutosta (Ed. Pulliainen: Historiallisesti yksimielistä tällä puolella!) vain sillä tavalla, että jossakin on johonkin kohtaan sovittu. Esittävä valiokunta on eri mieltä ja jopa hallituspuolueiden useat edustajat — ed. Lauri Oinonen tässä viimeksi käytti puheenvuoron, (Ed. Pulliainen: No, se oli painava puhe!) jonka sisältö näytti siltä, että hän saattaa äänestää jopa tätä esitystä vastaan. En tiedä hänen kantaansa.

Minä kysyin ministeriltä hyvin nopeasti tuossa aiemmassa kysymyksessäni. Jos käsi sydämellä tätä asiaa katsoo riippumatta perusteista, joita teillä varmasti on ja meillä kaikilla on, niin nyt tämä prosessi ei ole oikeassa hahmossa. Näin vaalilakia ei saisi uudistaa. Tästä tulee vain jonkinlainen väliaikaisratkaisu tai pahimmillaan tämä kaatuu. Jos se hyväksytään tässä eduskunnassa, niin se kaatuu seuraavassa eduskunnassa, mikä jättää edelleenkin asiat avoimiksi ja itse ongelman ratkaisemattomaksi. Tässä olisi pitänyt pystyä neuvottelemaan sellainen ratkaisu, että me olisimme karkeasti ottaen kaikki yhtä mieltä siinä asiassa. Suomalaisessa sopimuskäytännössä ja suomalaisessa parlamentaarisessa kulttuurissa me olemme niin paljon konsensusyhteiskunta, että kaikki keskeiset poliittiset toimijat tietävät sen, millä tavalla se yhteisymmärrys voidaan löytää.

Esittelevä ministeri on täysin oikeassa. Me kaikki olemme samaa mieltä, että tämä nykyinen vaalilaki on epäkelpo. Siinä on ehdoton ongelma. Suurin ongelma on tämä suhteellisuuden huono toimivuus. Itse olen kansalliseen vaalitarkkailuun osallistunut, ja monasti on kysytty minulta, että jos Suomen vaaleja seurattaisiin, niin mihin kansainvälinen vaalitarkkailija kiinnittäisi huomiota. — Ensimmäisen kerran muuten, arvoisa puhemies, Suomen vaaleja tullaan Etyjin toimesta seuraamaan.

Kolme seikkaa on aina ollut esillä, kun tästä on puhuttu.

Ensimmäinen ja ykkösaihe on tämä meidän vaalilakimme epäkelpoisuus siinä mielessä, että meillä todellakin vaalipiireittäin nämä piilevät äänikynnykset muodostuvat liian suuriksi. Täällä on paljon puhuttu siitä, että äänet menevät hukkaan. Se on ilmiselvä ongelma, johon joudutaan vastausta hakemaan ja sitä vastausta sitten yhdessä etsimään.

Toinen, jos nämä ongelmat käy vain läpi, luonnollisesti on ollut vaalirahoitus, josta nyt on tällä vaalikaudella keskusteltu avoimesti.

Kolmas on ollut tietenkin tiedotusvälineiden rooli, median rooli, joka on Suomessa hyvin vaikuttava niin kuin monissa muissakin maissa. Mutta se on oma messunsa. Nyt meillä on vaalilaki keskustelun alla.

Arvoisa puhemies! Tämän piilevän äänikynnyksen sijaan ja hukkaan menevien äänien sijaan, mistä täällä on nyt paljon puhuttu, olemme luomassa uuden järjestelmän, josta yhtä lailla voidaan todeta, että joukko äänistä voi mennä hukkaan. Kaikki niille puolueille, jotka eivät saa 3:a prosenttia valtakunnallisesti äänistä, annetut äänet menevät totaalisesti hukkaan juuri samalla tavalla. Eli siinä mielessä hukkaan menemisen perusteet muodostuvat toisenlaisiksi, mutta ilmiö on olemassa oleva.

Siinä suhteessa ne perusteet, jotka täällä on käytetty äänien hukkaan menosta, eivät auta nyt tässä järjestelmässä, jota ollaan nyt tuomassa tänne, ja vaalilaki, joka ollaan hyväksymässä, johtaa moniin näihin ilmiöihin, mitä täällä on puhuttu: epäselvään järjestelmään, laskennallisia vaikeuksia tulee olemaan ja ehdottomasti tämmöinen kansanliikemäisyys poliittisessa järjestelmässä, joka asteittain on uusimassa puoluerakenteita, poliittista järjestelmää, se tässä menetetään mukaan lukien se ajattelutapa, että vahvat alueelliset intressit, maakunnan tasolla tapahtuva kansallinen poliittinen aktivoituminen ei löydä tässä tällaisella tavalla ilmaisutilaansa. Meille muodostuu itse asiassa sellainen tilanne, että vahvalla alueella, joku leikkisästi laski, jos ed. Sauli Niinistö olisi viime vaaleissa ollut ikään kuin omaa kansanliikettä nostamassa Uudellamaalla, niin 60 000 äänellä hän ei olisi mennyt läpi, koska se ei riitä tähän valtakunnalliseen äänikynnykseen. Eli yhtä lailla tässä on tällainen ongelma.

Arvoisa puhemies! Minä olisin toivonut sitä ja sitä varten kysyin käsi sydämellä meidän oikeusministeriltämme, että tämä tapa, jolla tätä nyt viedään läpi, tätä viedään kuin käärmettä pyssyyn ja tämä ei jätä hyvää makua nyt suuhun itse tämän vaalilain toteuttamisenkaan kannalta puhumattakaan meidän poliittisen järjestelmämme toimivuuden kannalta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ihmettelen tätä keskustelun sävyä tässä salissa. Täytyy sanoa, että olen pettynyt sosialidemokraattien kantaan, mutta oikeastaan vielä huolestuneempi olen niistä viesteistä, mitä on tullut keskustalaisten ja kokoomuslaisten edustajien taholta tämän suhteen. Ymmärrän tietysti sen, että suuret puolueet tässä menettävät sitä ylipaikoitustaan, jota ne ovat suhteessa omaan kannatukseensa nähden tähän saakka saaneet, ja sen vuoksi yrittävät nyt kynsin hampain pitää tästä nykyisestä järjestelmästä kiinni, koska ei täällä ole mitään parempaakaan esitystä tarjolla. Tämä on nyt se esitys, joka meillä on tarjolla.

Sosialidemokraatit ovat nostaneet vaalialuejärjestelmän esiin täällä, mutta miksi ihmeessä semmoista esitystä ei ole annettu? Demarit olivat hallitusvallassa monta vaalikautta ja sosialidemokraattinen oikeusministeri olisi voinut hyvin tuoda sellaisen esityksen. Minä näen, että tämä on nyt pelkästään jarruttelua tämän esityksen läpimenolle, että nyt ryhdytäänkin yhtäkkiä puhumaan vaalialuejärjestelmästä.

Muistutan siitä, että meillä on todellakin vaalipiirejä, joissa äänikynnys nousee sinne 14—15 prosentin paikkeille toisin kuin Uudellamaalla alle 3 prosentin. Kaikkien niiden puolueiden, jotka ovat kannatukseltaan vaalipiirissään alle tuon äänikynnyksen suuruisia, äänestäjien äänen painoarvo ei ole silloin sama kuin niissä vaalipiireissä, joissa äänikynnys on matalampi. Sen vuoksi nyt voimakkaasti tuen tätä esitystä ja tämän läpimenoa.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vaalijärjestelmää lähdettiin uudistamaan Kansanvalta 2007 -toimikunnassa, ja uudistuksen tarkoituksena oli todellakin kansanvallan vahvistaminen. Toimeksiannossa korostettiin puolueiden vaalijärjestelmän ja kunnallisen demokratian toimivuutta kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta. Toimikunta ehdotti vaalijärjestelmän osalta eduskuntavaalijärjestelmän kehittämistä niin, että alueellinen edustavuus, poliittinen suhteellisuus sekä vaaliaktiivisuutta edistävä äänestäjäehdokkaan yhteys korostuisivat.

Hallituksen esityksessä eduskuntavaalijärjestelmää uudistettaisiin siten, että nykyisenlaisesta vaalipiirijaosta luovuttaisiin ja koko maasta muodostettaisiin tuloksen laskemista varten yksi vaalialue. Kansanedustajapaikkojen määrä vaalipiireissä määräytyisi ehdokasasettajan koko maassa saamien äänten perusteella. Lisäksi hallitus esittää otettavaksi käyttöön 3 prosentin äänikynnyksen, eli kansanedustajapaikan edellytys olisi, että ehdokasasettaja saa vähintään sen 3 prosenttia koko maan äänistä, ja vaaliliitot tulisivat myös kiellettäväksi.

Hallituksen esitys sisältää merkittäviä periaatteellisia muutoksia nykyiseen vaalijärjestelmään. Esityksen mukaan ehdokkaat asetettaisiin nykyiseen tapaan vaalipiireittäin ja äänestäjät äänestäisivät oman vaalipiirinsä ehdokkaita. Vaalien tulosta laskettaessa koko maa olisi kuitenkin yhtenä vaalialueena. Tämä tekee tuloksen laskennasta ja seurannasta selvästi nykyistä monimutkaisempaa. Hallituksen esittämä menettely edustajanpaikkojen laskennassa voi johtaa siihen, että jos vaalipiirissä ei ole enää jaettavia paikkoja jäljellä, siirtyy paikka saman puolueen paikaksi toiseen vaalipiiriin. Näin esimerkiksi Pohjois-Karjalassa annettu ääni voi siirtyä auttamaan helsinkiläistä kansanedustajaa läpimenoon, ja tätä Pohjois-Karjalassa syntyneenä en tietenkään voi hyväksyä.

Vaalijärjestelmän on oltava äänestäjän kannalta mahdollisimman selkeä ja läpinäkyvä. Äänestäjän on tiedettävä, miten hänen antamansa ääni vaikuttaa. Hallituksen esittämä valtakunnallinen vaalialuemalli tekee vaalijärjestelmästä selvästi nykyistä sekavamman ja vaikeasti seurattavan. Vaalijärjestelmän monimutkaistuminen on omiaan lisäämään tunnetta, ettei omalla äänellään voi vaikuttaa vaalien lopputulokseen, ja siten laskemaan edelleen äänestysaktiivisuutta, mikä ei liene kenenkään tarkoitus.

Arvoisa rouva puhemies! Vaaliliittojen kieltäminen on vaalialuemallin hyvä puoli. Vaaliliitot voivat pahimmillaan vääristää vaalien valtakunnallista tulosta ja johtaa liialliseen taktikointiin silloin, kun kisa vaalipiirien viimeisistä paikoista on tiukka. Hallituksen esittämä vaalialuemalli ei kuitenkaan paranna vaalijärjestelmän selkeyttä eikä kansanvaltaista osallisuutta, jotka ovat demokratian kannalta keskeisiä toimivan vaalijärjestelmän piirteitä. Vaalijärjestelmän on toteutettava riittävää poliittista suhteellisuutta ja alueellista edustavuutta. Kunkin poliittisen ryhmittymän tulee saada eduskuntaan niin monta kansanedustajaa kuin sen vaaleissa saama kannatus edellyttää. Äänestäjät valitsevat omat edustajansa vaalipiireittäin. Suomessa suhteellisuus toteutuu siten vaalipiirien tasolla. Henkilövaalijärjestelmässämme suhteellisuutta parannettaisiin yksinkertaisemmin tarkistamalla vaalipiirijakoa siten, että vaalipiirit olisivat keskenään nykyistä tasavahvempia. (Ed. Pulliainen: Pannaan Lappi ja Oulu yhteen! Oikein ekologinen malli!)

Hallituksen esityksessä valtakunnallista 3 prosentin äänikynnystä pidetään tarpeellisena poliittisen kentän pirstoutumisen estämiseksi. Esityksessä ei kuitenkaan esitetä perusteluja sille, että poliittisen järjestelmän vakaus ja tehokkuus heikkenisivät, jos valtakunnallista äänikynnystä ei toteutettaisi. Valtakunnallinen äänikynnys ilman erillistä vaalipiirikohtaista äänikynnystä vääristää suhteellisuuden toteutumista, jos puolueen kannatus on alueellisesti keskittynyttä sen kannatuksen jäädessä kuitenkin valtakunnallista äänikynnystä pienemmäksi.

3 tai 2 prosentin äänikynnys nostaa huomattavasti uusien puolueiden ja poliittisten liikkeiden kynnystä päästä eduskuntaan. Äänikynnys saattaa myös ohjata ihmisiä äänestämään taktisesti jotakin muuta kuin parhaana pitämäänsä puoluetta, jos äänikynnyksen ylittyminen on epätodennäköistä. Äänikynnys merkitsisi myös sitä, että osa annetuista äänistä menisi hukkaan. Kansanvallan toteutumisen kannalta tämä ei liene toivottavaa.

Arvoisa rouva puhemies! Vaalijärjestelmän kehittämisessä on tärkeää korostaa järjestelmän selkeyttä ja riittävää suhteellisuutta, kansanvaltaisen osallisuuden tukemista ja vaaliliitoista luopumista. Vaalijärjestelmää tulisi uudistaa vaalipiirijaon pohjalta yhdistämällä pienempiä vaalipiirejä suuremmiksi ja jakamalla suurempia vaalipiirejä pienemmiksi. Tällöin päästäisiin vaalijärjestelmän toimivuuden ja suomalaisen kansanvallan historiallisten kokemusten perusteella parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Vaalipiirien rajojen tarkistamiseen perustuvassa mallissa järjestelmä olisi edelleen äänestäjän kannalta selkeä ja se tukisi nykyistä paremmin kansanvaltaista osallisuutta keskenään tasavahvoissa vaalipiireissä. Lisäksi vaalijärjestelmä toteuttaisi suhteellisuutta, minkä johdosta myöskään vaaliliittoja ei enää tarvittaisi.

SDP ei voi kannattaa hallituksen esitystä, vaan pidämme parempana vaihtoehtona nykyisen toimivan järjestelmän tarkistamista niin, että pienempiä vaalipiirejä yhdistettäisiin paremman suhteellisuuden saavuttamiseksi ja suurempia jaettaisiin pienemmiksi vaalipiireiksi paremman demokraattisen osallisuuden varmistamiseksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Peltonen, te kuvailitte ansiokkaasti nyt käytännössä olevan vaalijärjestelmän heikkouksia, ja sitten te ilmoitatte kannattavanne kuitenkin sitä. Ilmoitatte vastustavanne järjestelmää, joka sisältää tiettyjä epäkohtiakin, mutta se on kuitenkin parempi kuin tämä järjestelmä, jota te ankarasti moititte. En oikein voi ymmärtää tällaista logiikkaa.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu Suomen kansalle, jota edustaa tänne valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Se siis kuuluu kansalle, se ei kuulu keskisuomalaisille, se ei kuulu savolaisille, se ei kuulu joillekin yksittäisille ryhmille, alueellisten etujen ajajille, vaan Suomen kansalle kokonaisuutena. Silloin vaalijärjestelmän pitäisi olla sellainen, että se mahdollisimman oikein kuvaa niitä erilaisia poliittisia voimasuhteita, jotka Suomen kansan sisällä, sen keskuudessa, vallitsevat. Nykyinen järjestelmä ei tee niin. Kuten täällä lähes kaikki — tai ymmärtääkseni kaikki, ed. Oinosesta en ollut aivan varma, löysikö hän mitään vikaa tästä nykyisestä järjestelmästä — kun olen kuunnellut näitä puheita, niin näyttäisi siltä, että kukaan ei näitä ongelmia kiistä. Siitä huolimatta näitä ongelmia ei ole kymmenien vuosien yritysten aikana saatu ratkaistua. Kun nyt on saavutettu tällainen ratkaisu, joka on selkeästi parempi kuin voimassa oleva järjestelmä, niin en voi ymmärtää, miksi kansanvaltaa ei edistettäisi.

Kun tätä keskustelua on kuunnellut, niin on alkanut tuntua jotenkin siltä, että ikään kuin poliittiset puolueet eivät olisikaan suomalaisen poliittisen järjestelmän ydin, että ei olisi tärkeää, että poliittisten puolueitten välinen suhteellisuus toteutuisi oikein. On alkanut tuntua jotenkin samalta murheelliselta tuntemukselta kuin mikä on tässä syntynyt eräistä muistakin syistä: siltä, että ikään kuin yksilöt tai alueet tulevat tärkeämmiksi kuin koko kansan oikea suhteellinen edustettavuus. Vaalijärjestelmän on oltava oikeudenmukainen, ja jos se ei sellainen ole, niin sitä pitää parantaa.

Kyllä minä olen sillä tavalla vankkumaton suomalaisen puoluejärjestelmän kannattaja, että näen sen suomalaisen demokratian vankkana selkärankana. Jos minä sattuisin — en satu, koska en varmasti ole enää niissä vaaleissa, jolloin tämä järjestelmä on voimassa, mutta jos tämä järjestelmä olisi näissä seuraavissa vaaleissa — saamaan juuri sen verran ääniä, että järjestelmä johtaisi siihen, että minä olisin se, joka menettäisin tasauspaikkojen seurauksena oman paikkani, niin kyllä minä toivoisin, että sen mieluummin saisi Esko-Juhani Tennilä kuin Markku Rossi. Tämähän on se peruskysymys: haluanko minä äänestäjänä, että minun ääneni menee vaikkapa sitten oman puolueen edustajalle toisessa vaalipiirissä kuin vieraan puolueen edustajalle omassa vaalipiirissä. Minusta tässä on koko tämän asian peruskysymys. Jos tietenkin tämä torjutaan, niin sitten ei ole hirveästi keskusteltavaa, sitten tätä voi esittää hylättäväksi.

Sitten kun täällä on puhuttu siitä, että tämä on niin hankala ja monimutkainen ja eivät tätä äänestäjät voi ymmärtää, niin kuinka moni äänestäjistä oikeasti ymmärtää edes tätä d’Hondtin menetelmää, vaikka se on koulussa opetettu? Kun tietokoneet nykyisin onnistuvat laskemaan sekunnin murto-osissa myöskin korjaukset esimerkiksi kuuhun menevän avaruusaluksen rataan, niin on se nyt aika surkea esitys suomalaiselta ohjelmointitaidolta, jos sellaista ohjelmaa ei pystytä tekemään, joka aivan samalla tavalla kuin nytkin pitää meidät kutakuinkin ajan tasalla tässä asiassa. 1960-luvulla eräs keskustalainen kansanedustaja kerkesi Keski-Suomessa juhlia kaksi viikkoa valituksi tultuaan, kunnes tarkistuslaskenta osoitti, että hän ei päässytkään tänne. On sitä joskus ennätetty odottaakin. Miksi emme sitten voisi niitä ehkä viittä tai kymmentä minuuttia tai puolta tuntia odottaa, jos samalla toteutamme sen, että poliittinen oikea suhteellisuus ja oikeudenmukaisuus toteutuu?

Minusta, kun olen tutustunut siihen järjestelmään, se ei oikeasti ole monimutkainen, jopa minun vähäisellä järjelläni sen voi ymmärtää, ja se kyllä minusta takaa sen, että aika monen muunkin tässä salissa pitäisi se ymmärtää. Minusta kyllä oikeasti tuntuu siltä, että toverit sosialidemokraatit joko eivät ole vaivautuneet lukemaan esitystä tai sitten teillä on jotain muuta mielessänne. Järjestelmä on itse asiassa hyvin yksinkertainen, ja oletan, että äänestäjät kyllä, kun he saavat niitä tuloksia, pysyvät vaalitulospalvelun myötä ihan hyvin kärryillä, koska eiväthän he tiedä siitä, miten se järjestelmä toimii siellä sisällä — ei meistä kukaan muukaan tiedä silloin vaali-iltana, miten ne voimasuhteet vaihtelevat siellä. Sieltä tulee tulokset tv:hen, ja sieltä me näemme ne, ja sitten niitä tarkistetaan. Voi olla, että ne tulevat vähän myöhemmin, mutta sekin on vielä pieni hinta oikeudenmukaisesta vaalituloksesta.

Arvoisa puhemies! Ainoa vakava ongelma tässä on tämä äänikynnys. Minusta äänikynnyksen olisi pitänyt olla enintään 2 prosenttia, ja minusta sen vuoksi tähän myöskin liittyy aito huoli. Ihmettelen sen vuoksi, miksi johtavat hallituspuolueet eivät voineet perustella sitä, miksi tätä nyt ollaan viemässä suureen valiokuntaan, koska epäilen, että voi olla tulevien vaalien jälkeen, että juuri äänikynnys tuo ne äänestäjät, jotka kenties kaatavat tämän järjestelmän. Ehkä tällaista poliittista taktista matematiikkaakin olisi kannattanut tässä vaiheessa harrastaa ja miettiä tai ainakin perustella, miksi näin menetellään. Siitä huolimatta — tulen äänestämään, kun äänestetään myöskin tästä äänikynnyksestä, 2 prosentin äänikynnyksen puolesta, mutta jos 3 voittaa — tulen äänestämään tämän vaalilain uudistuksen puolesta, koska se äänikynnyskin kuitenkin on tarpeeksi pieni hinta siitä, että tämä koko järjestelmän oikeudenmukaisuus näin merkittävästi paranee, kuten se nyt tekee.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri! Språkliga minoriteter är ofta regionala. De kan få sina representanter in i riksdagen genom ett regionalt koncentrerat stöd. Den här reformen betyder slutet för möjligheten att få regionala språkliga minoriteter in i Finlands riksdag.

Tässä yksi syy vastustaa tätä kahden hallituspuolueen edustajan tekemää muutosta, joka tarkoittaisi poikkeusta koko tällä vaalikaudella. Me tänään täällä keskustelemme erityisesti siitä, kumpi mietinnöistä on pohjana jatketulle ensimmäiselle käsittelylle: se työ, mitä me teimme perustuslakivaliokunnassa, joka sai perustuslakivaliokunnan enemmistön puolelleen äänin 9—8, vai se hallituksen ehdotuksen mukainen ehdotus, joka nyt ei siis läpäissyt tätä Suomen eduskunnan seulaa.

Kun tässä ensimmäistä kertaa neljään vuoteen hallituspuolueet käyttävät näin erikoista ja poikkeuksellista keinoa, jota ei ole kahdeksaan vuoteen käytetty kuin yhden kerran — taisi olla hedelmöityshoitolaki — niin miksi juuri tähän lakimuutoksen tarvitaan näin voimakasta ryhmäkuria ja, miten voisi sanoa, vihreän lekan heilauttelua, että hajautetut hallituksen rivit saataisiin teennäisesti kuntoon ja kokoon huonon ehdotuksen taakse, jonka kannalla sellaisenaan itse asiassa ei taida olla oikein kukaan? Vai onko?

Kysyn sitten ministeriltä: Oletteko sitä mieltä, niin kuin te täällä alun perin ehdotatte, että 3 prosentin valtakunnallinen äänikynnys on oikein, vai oletteko te sen kannalla, mihin me päädyimme perustuslakivaliokunnassa, että 2 prosentin valtakunnallinen äänikynnys on oikein? Jos te olette sitä mieltä, että te olette tuon hallituksen ehdotuksen kannalla, niin perustelkaa minulle tämä. Pyydän teiltä istuvana ministerinä tällaista palvelusta näin Suomen kansan kansanedustajana. Kertokaa minulle, missä kohtaa 3 prosentin valtakunnallinen äänikynnys toteuttaa demokratiaa paremmin kuin 2 prosentin äänikynnys. (Ed. Pulliainen: Oletteko lukenut hallituksen esityksen?)

Me olemme kuunnelleet monia asiantuntijoita ja käyneet hyvin tarkkaan tämänkin hallituksen ehdotuksen läpi, ja se ei läpäissyt perustuslakivaliokunnan seulaa eikä asiantuntijoita. Tämä ei saanut muuttumattomana taakseen perustuslakivaliokunnan enemmistöä, ja se johtui siitä, että perustuslakivaliokunnassa haluttiin korostaa pienten ja alueellisten liikkeitten merkitystä ja oikeutta saada tasavertaisesti samoilla äänimäärillä kansanedustajia. (Ed. Pulliainen: Puhutteko nyt sosialidemokraattisen puolueen tulevaisuudesta?) Nyt tämä estetään. — Teidän mallillanne, esimerkiksi 1995, 1999, 2003, eivät olisi perussuomalaiset saaneet yhtään kansanedustajaa. Vuonna 1991 liberaalinen kansanpuolue ei olisi saanut kansanedustajaa. Ed. Esko-Juhani Tennilä, joka sai 12 prosenttia vaalipiirissään kannatusta, ei olisi tullut koskaan eduskuntaan omalla listallaan. Vihreät eivät olisi tulleet eduskuntaan vuonna 1983. Risto Penttilä ja Jukka Tarkka eivät olisi tulleet eduskuntaan nuorsuomalaisten edustajina eikä remonttiryhmän edustajana ed. Risto Kuisma eikä Ekologisen puolueen edustajana ed. Pertti Virtanen.

Miksi vihreä ministeri pitää tällaista järjestelmää hyvänä, sitä minä haluan kysyä. Siinä, mitä täällä me muut olemme keskustelleet asiasta, mielipiteet vaihtelevat, mitä painotamme: painotammeko puoluetta, ehdokkaan henkilöyttä ja hänen alueellisuuttaan, vaalipiiriä. Jos nyt vähänkin arvostamme sitä, että vaalipiireittäin kukin maakunta ja vaalipiiri saavat itse valita, keitä heidän alueeltaan tulee Suomen eduskuntaan, silloin tämä hallituksen ehdotus on huono. Jos me taas kannatamme paikallisuutta ja sitä, että ihmisen ääni ehdokkaalle ei saata mennä aivan toiselle puolelle Suomea täysin toiselle ehdokkaalle kuin hän on äänestänyt, (Ed. Erkki Virtanen: Mutta toiselle puolueelle saa!) silloinkin tämä on huono, ja siksi sosialidemokraatit ehdottavat nykytilanteen korjaamista toisella tavalla kuin sillä, mitä hallitus on ehdottanut.

Odotan vastausta ministeriltä.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vuolanne antaa ymmärtää, että perustuslakivaliokunnassa olisi ollut enemmistö, joka kannattaa 2 prosentin äänikynnystä. No, se johtui siitä, että sosialidemokraatit siinä äänestyksessä kannattivatkin 2 prosentin äänikynnystä ja vaaliuudistusta mutta lopullisessa äänestyksessä vastustivatkin koko uudistusta ja halusivat sen hylättäväksi. Tässä eduskunnassa ei ole enemmistöä 2 prosentin äänikynnykselle. Vaihtoehtona on se, että tehdään se ratkaisu, mihin kaikki muut puolueet ovat sitoutuneet, että 3 prosentin äänikynnykselläkin tämä uudistus voidaan viedä läpi, tai demarien ratkaisu, että demarit jatkossakin saavat 5 edustajanpaikkaa enemmän kuin heidän oikea ja suhteellinen ääniosuutensa edellyttäisi. Se taitaa ollakin se syy, miksi demarit ovat sitä mieltä, että jatketaan nykymallia.

Tässä on ollut 20 vuotta aikaa uudistaa vaalijärjestelmää, vaikka vaalialuemallin pohjalta. Mitään ei ole tapahtunut. Nyt meillä on loistava esitys, jota demarit vastustavat todennäköisesti hyvin itsekkäistä syistä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tarkoitus on, että tämä eduskunta hyväksyy tämän vaalijärjestelmän uudistamisen. Sen jälkeen uudistus tulee esille seuraavassa eduskunnassa, jonka täytyy hyväksyä se kahden kolmasosan enemmistöllä. Mielestäni on tärkeätä, että seuraava eduskunta huolellisesti perehtyy tähän lakiesitykseen, arvioi vielä sitä. Mutta sen haluan kyllä sanoa, että suhteellisuuden toteutuminen on erittäin tärkeää, että ei voida tehdä pelkästään sillä tavalla, että jos tätä esitystä ei hyväksyttäisi, sanotaan, että tässä se oli, vaan sitten pitää olla aidosti jonkinlainen selkeä malli, jolla toteutetaan suhteellisuutta nykyistä paremmin. Eli se on mielestäni olennainen ehto, jos halutaan, että järjestelmää jollakin tavalla vielä jossakin vaiheessa muokataan.

Haluan korostaa sitä, että 10 vuotta tätä uudistusta on yritetty. Kyllä ministeri Brax ansaitsee tunnustusta siitä, että hän on päässyt ministereistä niin pitkälle, että on saatu esitys tänne eduskuntaan. Se varmasti kaipaisi hiomista, mutta joka tapauksessa asia on nostettu pöydälle, ja siihen eduskunnalla on mahdollisuus nyt tässä tilanteessa ottaa kantaa.

Aina on kysymys siitä, onko meillä selkeälinjainen uudistus vai kompromissi. Tässä on kompromissi tai oikeastaan osakompromissi. Hyvä tietysti olisi, että vaalijärjestelmää uudistettaisiin aina siten, että eduskunnan laaja enemmistö on sen takana, mutta se on osoittautunut tässä asiassa erittäin vaikeaksi. Jos asiaa joudutaan jossakin vaiheessa vielä arvioimaan, niin silloin kyllä kaikkien pitäisi osoittaa halukkuutta löytää sellainen ratkaisu, jossa on kuitenkin sellaiset elementit, jotka ovat laajalti hyväksyttyjä.

Tästä äänikynnyksestä täytyy sanoa, koskee vähän omaakin puoluettani, että mielestäni suuret puolueet pelkäävät hieman liian paljon tätä äänikynnystä. Meillä on vakiintunut poliittinen järjestelmä, ja on se kynnys 3 prosenttia tai 2 prosenttia, niin se ei kauhean paljon muuta. Meille saattaa ehkä 20 vuoden välein tulla jokin uusi ryhmittymä, ja kyllä siinä suhteessa, jos kynnys on 2 prosenttia, se helpottaisi näitten uusien ryhmittymien mukaan tulemista. Mielestäni demokratiassa on tärkeätä, että uusilla yrittäjillä on mahdollisuus. Kyllä tietysti, jos perussuomalaiset olisivat olleet kolme vaalikautta täältä välistä poissa, minä luulen, että keskusteltaisiin vähän erilaisesta poliittisesta konstellaatiosta tällä hetkellä galluppien valossa kuin mistä tänä päivänä keskustellaan.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vuolanne, teidän kysymykseenne on vastattu jo vaikka kuinka monta kertaa. Väännetään se nyt vielä rautalangasta. Ministeri tietenkin puolustaa hallituksen esitystä, semminkin kun vielä eilisen puhelinkierroksen jälkeen — kun soitin oppositioryhmistä kristillisdemokraateille, perussuomalaisille ja vasemmistoliitolle — niiden kaikkien puheenjohtajat ilmoittivat päivänselvästi tukevansa lopullisessa äänestyksessä hallituksen esitystä. Ei ole kysymys vain hallituksen yksimielisestä esityksestä vaan laajasti tässä talossa muutenkin kannatetusta esityksestä, joka tällä 3 prosentin kynnykselläkin, aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Sasi kertoi, on kompromissi, mutta se on joka tapauksessa parempi kuin nykyjärjestelmä.

Tämän takia on päivänselvää, että ministeri pystyy perustelemaan koska vaan, miksi kansalaisten oikeudet paranevat tällä uudistuksella. Jokaisen ääni painaa tämän jälkeen yhtä paljon, toisin kuin siinä vaihtoehdossa, jossa te vastalauseessa puhuitte vain joistakin vaalipiireistä. Nyt täällä sanottiin, että Lappia ei yhdistettäisi, joten ainakin lappilaisten ääni olisi sitten aivan eri kuin kaikkien muiden. Vaihtuu koko ajan malli. En tartu semmoiseen lupaukseen, joka ei perustu mihinkään, kun tarjolla on loistava mahdollisuus muuttaa suomalaista demokratiaa oikeudenmukaiseksi ja yhdenvertaiseksi.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tähän vielä haluan, varmaan jo aika loppuun, todeta sen, että kun perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja tuossa arvioi, palataanko tähän vaalilain uudistukseen joskus, varmasti palataan. Seuraava eduskunta palaa ja varmaan seuraavatkin palaavat. Aina on jotain uudistettavaa, mutta siihen, missä muodossa ja mitä sitten uudistetaan, edelleenkin haluan toistaa, että mielestäni se malli, jota olen vähän nostanut esille, olisi paras, että useamman vaalipiirin kesken muodostettaisiin yhteinen vaalialue, jolloinka pystyttäisiin toteuttamaan jokaisessa vaalipiirissä omat vaalit omilla ehdokkailla, omilla äänestäjillä, ja sitten se tasauspaikkajärjestelmä olisi useamman vaalipiirin kesken.

Siis vielä kerran myös rautalangasta väännettynä: vaikkapa Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo yhdessä, jokaisessa vaalipiirissä maakunnassa omat vaalit, omat ehdokkaat, oma järjestelmä tältä osin, mutta sitten laskentatoimi yhdessä. Nyt, kun mennään tähän valtakunnalliseen järjestelmään, se ei tunnu sillä lailla yhtä hyvältä. Samalla se korostaisi myös ilman muuta sitä alueellista yhteenkuuluvuutta, ja esimerkkinä, joka on tavallaan huono vähän muista syistä, ovat tietysti nämä Euroopan unionin parlamentin vaalit. Näkisin, että näissäkin pitäisi tuon alueellisuuden näkyä, edes maa jaettuna pohjoiseen, etelään, itään, länteen jne. -tyylisesti. Se antaisi myös niille vaalikampanjoille ja niille uusille ehdokkaille elikkä demokratian airuille mahdollisuuden oikeasti tehdä kampanjaa pienemmilläkin resursseilla eikä niin, että täytyy olla valtakunnallinen julkkis, joka taas voi sitten noissa valtakunnallisissa eurovaaleissa pärjätä. Tämä on tietysti nyt sitten vaalilain uudistuksen edessä oleva kysymys, mutta mielestäni, jos joskus tällaista kompromissia haetaan ja hiotaan, myös tämä malli kannattaa ilman muuta pitää mielessä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä oli merkille pantavaa, että periaatteessa kollega ed. Rossi tuli asiaan, mitä ajattelin ihan tässä loppukeskustelussa vielä sivuta. Minusta tämä koko vaalilain uudistus toteuttaa tätä suhteellisuutta eduskuntavaalien näkökulmasta hyvin todennäköisesti paremmin kuin nykyinen käytäntö ja on näin myös oikeudenmukaisuutta vahvistava.

Tämä kysymys, onko äänikynnys 2 vai 3 prosenttia, on ilmeisesti tämmöinen poliittinen kompromissi. Asialla on puolensa ja puolensa, mutta haluan omasta puolestani ihan ääneen sanoa, että minusta on tärkeää, että se rima ei nouse kohtuuttoman korkealle, jonka yli voi päästä myös uusilla, yhteiskuntaa kehittävillä aatteilla, päämäärillä, tavoitteilla.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti haluan myös tähän Euroopan parlamentin vaaliin liittyvään aluejakoon pysähtyä, kun sain olla viime vaalissa mukana ja seurata sitä, mitenkä vaikeaa kansalaisten on päästä kiinni koko Euroopan parlamentin vaaliin. Siis osallistumistaso, äänestysprosentti, on hyvin alhainen, ja siinä mielessä minä ajattelen, että tämmöinen tietty, toisentyyppinen alueellinen jakautuminen voisi vahvistaa kiinnostusta, sitoutumista myös Euroopan parlamentin vaaliin. Tämä on asia, johonka varmasti on syytä jatkossa myös vähän huolellisemmin pysähtyä.

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu rouva puhemies! Otin puheenvuoron sen vuoksi, että ed. Rossi teki hyvää työtä puheessaan. Meillä on lukuisia mahdollisuuksia parantaa ja toteuttaa poliittista suhteellisuutta nykyistä paremmin kuitenkaan menettämättä ehdokkaan ja äänestäjän välistä yhteyttä ja myöskään sitä, että myös ehdokkaalla ja hänen asuinpaikallaan ja vaalipiirillään on merkitystä. Voidaan toteuttaa alueellisia vaalialueita, ei välttämättä valtakunnallista vaalialuetta vaan alueellisia vaalialueita, mihin ed. Rossi viittasi. Mahdollista on myös sellainen, että kunkin vaalilistan jakaja ei ole enää vain 1, 2, 3, 4 ja 5 vaan 1, 3, 5, 7, 9. Jos katsotte viime eduskuntavaalien tulokset tällä menetelmällä, niin suhteellisuus toteutuu suurin piirtein täsmälleen samalla tavalla kuin tässä hallituksen ehdotuksessa.

Kun suhteellisuutta voidaan parantaa menettämättä järjestelmän selkeyttä, ymmärrettävyyttä, ja kansalaisten silmissä erityisesti sen ymmärrettävyyttä, niin minun mielestäni sellaiset muutokset ovat parempia kuin siirtyminen hyvin monimutkaiseen järjestelmään, johon vielä sitten näköjään itse asiassa kukaan ei ole täysin tyytyväinen, vaan se tehdään erilaisten lehmänkauppojen kautta.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Lehmänkaupoilla tarkoitetaan yleensä jotakin salaista. Tässä prosessissa ei ole ollut mitään salaista. Tarastin työryhmässä ovat olleet sosialidemokraatit koko ajan mukana, ja totta vie mikään ei ole ollut tarkoitettu salaiseksi eikä ole pysynytkään salaisena eikä ole kuulunutkaan pysyä.

Edustaja, jos teillä on vieläkin vaikeuksia ymmärtää, että jatkossakin ehdokkaat asetetaan samoista vaalipiireistä kuin nyt ja he tulevat valituiksi niistä vaalipiireistä, heillä on yhä sama yhteys omaan vaalipiiriinsä, niin sitten kyllä en pysty tätä rautalangasta enempää vääntämään. Kyllä he ovat yhä niiden vaalipiirien ehdokkaita, ja sehän on se yksi vahvuus, mikä tässä kompromississa on verrattuna moniin muihin vaihtoehtoihin, että tämä alueellisuuskin pystyttiin pitämään paremmin mukana. Nyt te heititte taas uuden vaihtoehdon.

Palaan edelliseen vastaukseeni. Nyt oli jo taas uusi laskentatapa, jota teidän mielestänne voitaisiin muuttaa. 20 vuotta on yritetty löytää ratkaisua. Nyt on ratkaisu, jota kannattavat kaikki muut paitsi SDP. Ilman muuta tähän ratkaisuun nyt tartutaan, tämä on hyvä malli.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Ylimielisyys on yleensä palkittu vaaleissa. Teidän puheenne rautalangasta ja siitä, että koulumatematiikalla tämä on niin kuin ymmärrettävissä, ovat tietysti yleisöä halveksivia puheenvuoroja.

Mutta kun meille sosialidemokraateille on tärkeää se, että kansalaiset ymmärtävät meidän vaalijärjestelmäämme ja että demokratia toimii siten, että siinä kansalaisnäkökulma toteutuu, niin tästä me olemme huolissamme. Ja tämä hyvin suuri epäselvyys ja se, että ihmisen ääni saattaa päätyä aivan toiselle ehdokkaalle aivan toisella puolella Suomea kuin ketä hän on äänestänyt, se ei meille kelpaa. Kyllä meillä sitten näitä asiantuntijakuulemisia oli perustuslakivaliokunnassa, ja siellä esimerkiksi tuli tämä malli, minkä äsken kerroin. Jos teillä ei ole oikeusministeriössä semmoisesta koskaan kuultu, niin olisitte soittaneet sitten perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvokselle. Hän voi tai minä voin toimittaa teille siitä lausunnosta vaikka kopion.

Te ette ole vieläkään vastannut muuta kuin sillä, että nimenomaan lehmänkaupoista oli kysymys siinä, että teille ei kelpaa perustuslakivaliokunnan mietintö tämän käsittelyn pohjaksi, vaan haluatte väkisin ryhmäkurilla kääntää tämän käsittelyn pohjaksi suuren valiokunnan mietinnön. Se ei osoita oikein hyvää arvostusta kansanedustajia kohtaan, etenkin kun te sanotte, että vain sosialidemokraatit vastustavat tätä. Me olemme kuulleet täällä toistakymmentä hallituspuolueiden kansanedustajaa, jotka eivät tätä hallituksen ehdotusta pidä hyvänä, toistakymmentä hallituspuolueiden kansanedustajaa. Se osoittaa jotakin, että tässä nyt väkisin runnotaan mallia, jolla ei ole todellista kannatusta tässä salissa.