Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ei ole esittelypuheenvuoro, valitettavasti puheenjohtajamme joutui lähtemään, mutta kerron kuitenkin kokoomuksen kannan tästä hallituksen esityksestä ja meidän mietinnöstämme. Tämähän on siis kokoomuksen ministerin Paula Risikon esitys.

Kun Paras-puitelaki astui voimaan viime eduskunnan aikana ihan viimeisillä metreillä, niin odotimme siltä paljon enemmän kuin mitä se nyt on meille antanut. Edelleenkin meillä on 336 kuntaa, vaikka muutamia kymmeniä kuntaliitoksia on saatu aikaan. Ja tämä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen, jonka piti toimia tämän Paras-puitelain mukaisesti, sekään ei ole sujunut niin kuin me silloin viime kaudella odotimme, kun sen innokkaana laadimme.

Esimerkiksi meillä on näitä 2 000—6 000 asukkaan kuntia vielä 125 kappaletta. Lisäksi Paras-laissa mainitaan, että perusterveydenhuollolla pitäisi olla 20 000:n väestöpohja, mutta sitä ei ole vielä kaikkialla saavutettu, ja tämäkin asukasmäärähän on aivan liian pieni, jos järjestetään myös erikoissairaanhoitoa. Pahimpana esimerkkinä on Rääkkylä, jossa vuodenvaihteessa oli 2 625 asukasta ja joka haluaa säilyä itsenäisenä. He ovat myyneet terveydenhuoltonsa kansainväliselle sijoittajalle, ja siis tällä perusteella uskovat, että heidän terveydenhuoltonsa toimii.

Nämä pienet Itä- ja Pohjois-Suomen kunnat elävät valtionosuuksilla. Jos toimintamenoista puolet on valtion rahaa, on selvää, että voidaan toimia kuten Rääkkylässä. Valtionosuusuudistus tulisi siis saada aikaan siten, että se kannustaisi hyviin käytäntöihin ja hyviin organisaatioihin. Se on ollut meidän valiokuntamme toivomus jo pitemmän aikaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja kehittämislaki, jota nyt käsittelemme, on määräaikainen ajalle 2011—2014. Nyt tähän ensimmäiseen aaltoon on ilmoittautunut Kouvolan seutu, 90 000 asukasta, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote, 132 000 asukasta, Mikkelin seutu, Uusi Oulu ja Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaa, millä alueella on 60 000 asukasta. Seuraavassa aallossa sitten tulevat Salo, Porvoo, sitten Hanko, Raasepori, Forssa jne.

Suomi on laaja maa, ja terveydenhuolto järjestetään monella eri tavalla, mutta hoitoketjujen tulisi toimia kaikkialla hyvin. Meillä pitäisi olla sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hyvä integraatio kullakin alueella. Sote-kokeilu on enemmänkin signaali toisille kunnille, että näinkin voidaan toimia ja saada hyviä tuloksia aikaan. Sote-alueella kuuluu olla yksi johtaja, yksi budjetti, yksi hoitosuunnitelma, yksi poliittinen johto. Sote-laki täydentää hyvin terveydenhuoltolakia, joka siis astuu vappuna voimaan. Ja tiedoksi monille, jotka pitävät terveydenhuoltolakia pelkästään sisältölakina: se sisältää kyllä paljon myöskin järjestämisvastuuta, kuten esimerkiksi terveydenhuollon järjestämissuunnitelma ja erva-alueiden vastuu.

Uskon, että sote-kokeilulla ja terveydenhuoltolakia noudattamalla saamme paljon hyviä uusia rakenteita aikaan terveydenhuollon ja sosiaalitoimen integraation alueella. Onnistumisen edellytyksenä on kuitenkin valtionosuusjärjestelmän muuttaminen niin, että se kannustaa hyviin käytäntöihin. Ihmettelen suuresti hallintovaliokunnan nuivaa suhtautumista sote-kokeiluun ja Thl:n tyrmäystä. Näyttää siltä, ett Thl:läiset ajattelevat, että kun heidän malliaan ei otettu käyttöön, niin mitään muutakaan mallia ei saa kokeilla.

Kaikista ihmeellisin kuitenkin on ed. Erkki Virtasen vastalause, jossa hän ehdottaa lain hylkäämistä. Haluaako vasemmisto todella, että terveydenhuoltoa ei lähdetä organisoimaan paremmin, vaan annetaan käydä kuten Rääkkylässä eli myydään Suomen terveydenhuolto kansainvälisille yrityksille.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lakiesityksen nimenä on Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kehittämisestä, ja tämän taustallahan on pitkäaikainen kädenvääntö hallituksen sisällä siitä, millä tavoin sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestetään, millä tavalla se organisoidaan. Kun nyt sitten kävi niin, että keskusta ja kokoomus eivät päässeet yhteiseen sopimukseen siitä, miten tämä järjestäminen hoidetaan, niin sen tuloksena ministeri Risikko toi tällaisen lakiesityksen, joka tosiasiallisesti on laki alueellisesta kokeilusta eikä suinkaan tästä järjestämisestä, mitä järjestämislakia on odotettu pitkään tänne eduskuntaan. Aivan niin kuin asiantuntijalausunnoistakin kävi ilmi, tämä alueellinen kokeilu olisi hyvin pitkälti voitu järjestää ilman minkäänlaista erillistä lakia.

Sinänsä ajattelen, että kyllähän nämä alueelliset kokeilut ovat aivan kannatettavia, en suinkaan niitä vastusta, mutta ongelmallista mielestäni on se, että lain sisältö ja lain nimi eivät vastaa toisiaan. Tämä antaa jonkin verran harhaanjohtavan kuvan siitä, mistä tässä laissa on kysymys, ja ehkä se on enemmän tarkoitettu jonkinlaiseksi poliittiseksi käsikassaraksi vaalikentillä, että voi sanoa, että on nyt olemassa joku laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kehittämisestä.

Hallintovaliokuntahan kiinnitti tähän samaan ongelmaan huomiota. Siellä todetaan näin: "Valiokunta kiinnittää sosiaali- ja terveysvaliokunnan huomiota myös lakiehdotuksen nimikkeeseen, laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kehittämisestä vuosina 2011—2014. Tosiasiallisesti on kysymys alueellisesti rajatusta määräaikaisesta kokeilusta ilman uusia toimivaltuuksia." Näin siis hallintovaliokunta. Tästä me valiokunnassa äänestimme, ja hävisimme nimenmuutosäänestyksen, mutta vastalauseessa 1 edelleen sinnikkäästi esitän sitä, että lain nimi muutettaisiin kuvaamaan todellisuutta ja kuvaamaan lain sisältöä eli lain nimi olisi "Laki sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisesta kokeilusta vuosina 2011—2014", ja tämä varsinainen järjestämislaki edelleen odottaa valmisteluaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun aikanaan kirjoitan muistelmani ajasta täällä eduskunnassa, niin ainakin kaksi asiaa tulen sinne sisällyttämään. Ensimmäinen on eräs helsinkiläinen kokoomuksen kansanedustaja, joka puolusti ja puolustaa ymmärtääkseni edelleenkin erinomaisen ansiokkaasti julkista terveydenhuoltoa jopa siinä määrin, että hän ei näytä aina huomaavan, että jotkut muutkin haluavat sitä puolustaa, etenkin jos sitä puolustetaan eri tahdissa hänen oman puolueensa kanssa. Olen, ed. Asko-Seljavaara, vähän pettynyt teihin tässä viime aikoina teidän luetun ymmärtämisenne perusteella. Jos te tästä vastalauseesta, jonka olen jättänyt lain hylkäämiseksi, onnistutte päätymään siihen, että kannatan suomalaisen terveydenhuollon siirtämistä kansainvälisten pörssisijoittajien käsiin, niin kyllä minun on pakko epäillä, että te ette nyt ole ihan kaikkea ymmärtänyt. (Ed. Asko-Seljavaara: Jos te viivyttelette, niin näin käy!) Mutta mennäänpä tähän itse asiaan.

Se toinen asia, minkä tulen sinne kirjaamaan, on se, että minäkin olen ollut kaikenlaisissa poliittisissa sotatoimissa mukana, mutta kyllä tämä terveydenhuoltolain säätäminen noin sivusta seuraten oli ehkä yksi mielenkiintoisimmista sotatoimista kahden kyseisen ministeriön ministerin välillä. Siinä taistossa sekä ministerien että erityisesti ministerien avustajien ja läheisten kansanedustajien ottaessa mittaa toisistaan, siis hallituksen sisällä, opposition edustajien oli parempi pysyä ihan säällisen välimatkan päässä ihan oman turvallisuuden vuoksi. Sen seurauksena nyt ollaan sitten tilanteessa, jossa ei saatu terveydenhuollon rahoittamisen järjestämislakia, joka, kuten sosiaali- ja terveysvaliokuntakin toteaa, olisi ehdottomasti pitänyt saada aikaan.

Meillä on rampa ankka tämä terveydenhuoltolaki, ja seuraavan eduskunnan yksi kiireisimpiä ja keskeisimpiä tehtäviä on poistaa monikanavainen rahoitusjärjestelmä, sen tuomat ongelmat, ja säätää laki, jolla tämä homma hoidetaan, mielellään tietenkin laajassa yhteisymmärryksessä, joka muuten näyttää vallitsevan. Kun olen nyt istunut näissä valtakunnallisissa paneeleissa useammassakin, niin olemme syvästi yksimielisiä. Ainoastaan silloin, kun päästään keskustelemaan vallasta, josta tässäkin ministereitten välisessä kärhämässä lopulta oli kysymys, näyttää tulevan erimielisyyksiä.

Mutta kun ministerit eivät päässeet yksimielisyyteen, sitten järjestämisen rahoituslaki jäi säätämättä. Niinpä, kun ei saatu takkia eikä oikein tuluskukkaroakaan, tehtiin tämmöinen kehittämislaki, lainausmerkeissä, siis itse asettamissani lainausmerkeissä, jolla peitellään sitä rujoa alastomuutta, joka terveydenhuoltolakiin tältä osin jäi. Tämä on viikunanlehtilaki.

Tässä ei säädetä yhtään mitään, kuten Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, joka on muuten STM:n alainen tutkimus- ja kehittämisvirasto, toteaa. Ed. Asko-Seljavaara, todettakoon, että terveydenhuoltolaki oli jo säädetty, ennen kuin Thl tämän oman mallinsa julkisti, että ei siinä siitä ollut kysymys, vaan siitä, että he näkivät, aivan samoin kuin minäkin, että miksi nyt ylipäätään säätää lakia, jossa ei säädetä yhtään mitään. Edelleenkin tämän lain ainoa eksakti pykälä, ehkä 8 §:n tietotekniikka pois lukien, on voimaantulosäännös, johon valiokunta sai sentään päivämäärän, ministeriöhän sitä tietysti normaaliin tapaan ei ollut sinne vielä asettanut. Tämän takia hallintovaliokunnan kanta on täysin perusteltu, eikä siinä ole mitään ihmettelemistä, koska se on tietenkin ainoa oikea. Eihän tässä todellakaan mistään kehittämisestä säädetä. Kehittämistä olisi voitu tehdä aivan samalla tavalla ennen kuin tämä laki tulee voimaan kuin nyt sen jälkeen, kun tämä nyt ilmeisesti tulee voimaan, jos eduskunta tässä nyt ei viisastu lopullisesti ja hyväksy hylkäysesitystä.

Eikä tämä myöskään millään tavalla olisi estänyt, kuten Thl:kin toteaa, niitä kokeiluja, joita nyt on käynnissä. Mutta näihin kokeiluihin liittyy tietenkin se ongelma, että jos ja kun meidän pitää saada aikaiseksi uusi järjestämislaki, (Puhemies: 5 minuuttia!) niin siitä syntyy se ongelma, että jos nyt alkaa tulla sitten erilaisia kovin voimallisia kokeiluja, jotka poikkeavat siitä, mitä sitten tullaan säätämään, niin sitten ne ovat saattaneet jo sitoutua paikallisiin järjestelmiin sillä tavalla, että niitten purkaminen voi aiheuttaa ongelmia. Tässä on tämäkin ongelma. Mutta sinänsä tämä laki ei paranna eikä pahennakaan toki mitään, ja sen takia en ymmärrä, miksi tätä nyt ylipäätään on tarvis säätää. Koska tässä salissa on tuottavuusohjelmasta puhuttu, niin minusta nyt vähintään tuottavuusohjelman oikea henki edellyttäisi sitä, että emme me nyt täällä joutavanpäiväisiä lakejakaan säädä.

Vähintä, mitä olisi tietysti pitänyt tehdä, olisi ollut muuttaa tämän lain nimike lain sisällön mukaiseksi. Eihän tässä mistään kehittämisestä mitään säädetä. Tässä nyt viitteellisesti säädetään alueellisesta kokeilusta. Hallintovaliokunnan lausunnon innoittamana tein esityksen, että nimike muutettaisiin, ed. Räsänen sitä kannatti, ja kävi niin hauskasti, että kun ainoastaan yhden hallituspuolueen kansanedustajat plus puheenjohtaja velvollisuudentunnosta kannattivat hallituksen esitystä, oppositio äänesti vastaan ja muut hallituspuolueitten edustajat äänestivät tyhjää, niin tulos oli 5—5 ja arvannosto sitten säilytti tämän tällaisenaan.

Arvoisa puhemies! Meillä on lakiesitys, jolla on väärä nimi. Siksi tulen kannattamaan ed. Räsäsen vastalauseessaan esittämää nimenmuutosta. Sen jälkeen, jos ensimmäisessä käsittelyssä tämä hyväksytään tällaisenaan, kuten ilmeisesti tapahtuu, niin tulen, koska meillä on täysin turha laki, joka ei säädä mitään, esittämään sen hylkäämistä ja siitä eteenpäinkin kamppailemaan kansainvälisten pääomasijoittajien ylivallan kasvamista vastaan suomalaisessa terveydenhuollossa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kehittämisestä vuosina 2011—2014 on aika erikoista lainsäädäntöä sillä tavalla, että meillä nyt näitä kuntiin ja terveydenhuoltoon, sairaanhoitoon liittyviä lakeja tehdään kahden kolmen vuoden periodilla ja kuitenkin pitäisi pyrkiä jatkuvuuteen.

Kun kuntapalvelurakenneuudistus lähti liikkeelle, sen tarkoituksena oli nimenomaan parantaa palveluita ja tehostaa kuntien välistä yhteistyötä. Se kuitenkin käännettiin kuntarakennelaiksi. On maksettu lähes 100 miljoonaa kaikenlaisia tukia kunnille liittymisestä ja monesta muusta porkkanatoiminnasta, joka ei ole johtanut yhdenkään kunnan kannalta vielä hyvään lopputulokseen.

Meillä on todella paljon käytetty rahaa ja aikaa rakenteiden vääntämiseen kuitenkaan löytämättä ihan oikeasti sitä kunnon tahtotilaa. Vääjäämättä tulee mieleen se, että meiltä puuttuu tietynlainen selkeä näkemys, ja tietenkin sen näkemyksen toteutus edellyttäisi myöskin sitten hyvää johtajuutta.

Tämä alueellinen kokeilu, jota nyt esitetään, on omalta osaltaan pahimmillaan rikkomassa meidän sairaanhoitopiirejämme. Ei tänä päivänä enää ole varaa pirstaloittaa tätä meidän sairaanhoitopiirijärjestelmäämme, ei erikoissairaanhoidon kuin minkään muunkaan osalta.

Täällä ed. Virtanen totesi kansainvälisistä pääomasijoittajista. Meidän on tällä julkisella puolella tehtävä kaikki mahdollinen kotiläksy kunnolla, niin että me saamme tämän tuotannon tehokkaaksi, ja rakennettava nämä järjestelmät nimenomaan alhaalta ylöspäin. Sillä tavalla me saamme käsipareja sinne tekevälle puolelle ja tietenkin tietotaitoa riittävästi ja vähempi hallinnointia. Nyt vain luodaan järjestelmiä, joita pitää hallinnoida. Ei tämä vie tätä asiaa eteenpäin. Se on ihan vääjäämätön tosiasia.

Meillä on paljon pieniä kuntia, jotka ovat tehokkaita ja kykenevät hoitamaan asiansa todella hyvin. Meillä Somerollakin kävi ministeri täällä juuri muutama viikko sitten ja totesi kyllä ystävällisesti, että kyllä teillä asiat ovat täällä todella hyvin. Mutta hän jatkoi sitä samaa, mitä on jo monta vuotta jatkettu, että kun tulee aika, niin teiltä rahat loppuvat ja te ette kykene hoitamaan asioita ettekä saa työntekijöitä. Nyt teidän pitää tehdä ratkaisu, joka tulee paljon kalliimmaksi, mutta se vaan on tehtävä, kun toisetkin ovat tehneet. Minä ihmettelen tätä ajatuksenjuoksua sillä tavalla, että jos me voimme pitää kuntatalouden hyvässä kunnossa ja palvelut erinomaisella tasolla — juuri joku iltapäivälehti teetti vanhushuollon osaltakin tutkimuksen, ja Somero oli 330 kunnan joukosta sijalla 24 ja on ollut kaikissa viimeaikaisissa tutkimuksissa kirkkaasti parhaassa kolmanneksessa — siitä huolimatta meidän pitäisi näiden lainsäädäntöjen mukaan romuttaa se järjestelmä ja siirtyä johonkin uuteen, ihmeelliseen.

Arvoisa puhemies! Minä joudun ihmettelemään ja käyttämään tällaisen ihmettelevän puheenvuoron tässä asiassa, kun todellakaan en näe sitä tietä oikeana, jolle Rääkkylä on lähtenyt, että on mennyt selkeästi markkinatalouden ehdoilla. Mutta en näe myöskään sitä, että tehdään väkivaltaa ja pakkoliitetään tai pakkonaitetaan. Sekin on toinen asia.

Sitten puhutaan valtionosuuksista: pitää tehdä valtionosuusuudistus, jotta voidaan kuntia kurittaa. Meillä on tänä päivänä ihan oikeasti valtionosuusjärjestelmä, joka on rakennettu nykyisen lain mukaan. Sieltä tulee kunnille se, mikä kunnille kuuluu. Siinä on otettu kaikki mahdollinen huomioon. Näin ollen toivon, että myöskin se asia pysyy järjestyksessä.

En voi hyväksyä tällaista lyhytnäköistä lainsäädäntöä. Kaipaan pidemmän aikavälin kehittämistä, jossa oikeasti tähdätään paljon parempaan lopputulokseen, ajatellaan sitä ihmistä, joka on asiakkaana ja hoidettavana.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä nimestä vastaisin ed. Räsäselle, että todellakin ministeriö oli ensin miettinyt tätä teidän ehdottamaanne nimeä mutta päätynyt sitten siihen nimeen, joka tällä lailla nyt tällä hetkellä on. Kyllä kai johonkin täytyy luottaa, jos pitkän harkinnan tuloksena on päädytty toiseen nimeen, niin että en minä nyt tiedä, olisiko teidän ehdotuksenne jotenkin erityisesti parantanut tämän lain sisältöä. (Ed. Erkki Virtanen: Se olisi oikea nimi!)

Sitten ed. Erkki Virtaselle vastaisin, että oman kokemukseni mukaan, kun en ole juristi, olen sitä mieltä, että aika paljon lainsäädäntö on ohjeellista. Siinä annetaan siis ohjeita, miten tässä yhteiskunnassa pitää käyttäytyä. Eihän kymmentä käskyäkään tarvitsisi antaa, jos emme koskaan varastaisi, emme koskaan tekisi huorin. Ei tarvitse sanoa, jos osaisimme tehdä sen muutenkin. Minä en ymmärrä, minkä takia sanotaan, että ei voi antaa sellaista lainsäädäntöä, joka antaa ohjeita kunnille, antaa ohjeita terveydenhuollon järjestämiseksi.

Sitten tästä kaksikanavaisesta rahoituksesta. Kyllä tiedän, että vasemmisto haluaisi romuttaa kelakorvaukset ja romuttaa koko työterveyshuollon, mutta mitäs sitten jäisi jäljelle? Kuka hoitaisi työterveyshuollon, jos te poistaisitte työterveyshuollon korvaukset, jotka kuitenkin työnantaja maksaa kokonaisuutenaan? Minä en ymmärrä tätä teidän vastalausettanne, että te ette halua, että kukaan kokeilee mitään.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara, voitaisiinko nyt sopia, että ette ensiksi määrittelisi ihan omasta päästänne, mitä me olemme kuulemma esittämässä, ja sen jälkeen ryhdy sitten kumoamaan näitä itse kehittämiänne meidän mielipiteitämme? Kumotkaa mieluummin niitä mielipiteitä, joita me olemme esittäneet.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on nyt hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kehittämisestä vuosina 2011—2014. Ehdotetun alueellisen kokeilun tavoitteena on yhtenäinen sosiaali- ja terveydenhuolto, perustason ja erityistason nykyistä laajempi integraatio sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja muiden peruspalvelujen yhteys.

Kuten hallintovaliokunta lausunnossaan toteaa, ovat kokeilun tavoitteet yhdensuuntaisia terveydenhuoltolain ja kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevan lain tavoitteiden kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen alueelliset kokeilut ovat sinänsä olleet mahdollisia jo nytkin ja ovat edelleenkin, ja niitä on toteutettu myös jo voimassa olevan lainsäädännön nojalla. Voidaankin siis ihan perusteellisesti kysyä, onko tämä laki tarpeen. Muutenkin asiantuntijalausunnoissa valiokunnassa tuli esille se, onko tämän lain säätäminen ollenkaan välttämätöntä, koska se on omalla laillaan ongelmallinen. Ja aivan niin kuin täällä puheenvuoroissa on jo tullut esille, tämä lain nimi ja sen sisältö ovat kyllä keskenään ristiriidassa.

Arvoisa rouva puhemies! Muistan, kun jo täällä lähetekeskustelussa ed. Lenita Toivakka, joka ei nyt ole kyllä täällä paikalla, kiitteli peruspalveluministeri Risikkoa siitä, että hänen oma alueensa on päässyt tähän kokeiluun mukaan. Kuitenkin valiokuntakäsittelyn aikana on tullut esille, että ainuttakaan paikkakuntaa ei vielä ole valittu tähän kokeiluun — silläkin lailla aika surkuhupaisaa on ollut tämä koko lain käsittely. Esimerkiksi omalta alueeltani on ilmennyt se, että esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei halua lähteä mukaan tähän kokeiluun, vaikka Seinäjoen kaupunki haluaisikin, siis peruspalveluministeri Risikon oma kaupunki, ihan siitä syystä, että sairaanhoitopiirissä on useita yhteistoiminta-alueita. Yhden alueen kanssa tehtävän kehittämishankkeen tulisi saada myös muiden yhteistoiminta-alueiden hyväksyminen, koska erityisesti erikoissairaanhoidon osalta tehtävien ratkaisujen osalta yhteistoiminta-alueet ovat vahvasti riippuvaisia toisistaan, ja tietysti hyvä yhteistyö on alueilla ja sairaanhoitopiirin sisällä erityisen tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! Tämä koko käsittely on ollut aika erikoinen, ja ainakin omalta osaltani olisin toivonut, että näitä resursseja, mitkä tämänkin lain valmisteluun on laitettu, olisi varmaan voitu käyttää vähän paremmin ja ehkä suunnata vaikka tuohon alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseen. Se olisi varmaan ollut parempi osoite tämänkin valmistelun suhteen.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämislaki jollakin tavalla ohuesti asiaa seuranneella synnyttää kyllä monia hämmentäviä kysymyksiä. (Ed. Erkki Virtanen: Edustaja ei ole ainoa!) Päällimmäisenä on juuri se, että kyllä minä ensimmäisen kerran oman poliittisen työurani aikana ja oman kehittämistyöurani aikana törmään siihen, että lailla säädetään kehittämisestä. Tässä mielessä minä olen erittäin hämmentynyt siitä, että tavallaan tässä konkretisoituu se poliittinen jännite, joka on tämän Paras-hankkeen toteuttamisen osalta. Tässä oikeastaan ehkä tulen siihen oman puheenvuoroni ytimeen, miksikä ajattelin, että käytän puheenvuoron, vaikka en tule enää seuraavassa eduskunnassa olemaan läsnä, koska tässä on erittäin hyvä esimerkki aihepiiristä, jossa pitäisi pystyä luomaan jonkin näköinen yhteinen kehittämisnäkemys, tahtotila useamman eduskuntakauden ajalle.

Nyt Paras-hankkeen osalta tällaista aitoa sitoutumista ei ole saatu aikaan, koska sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset ovat kuitenkin se kaikkein merkittävimmin hallitsematon kustannustekijä myös jokaisen yksittäisen kunnan taloudessa. Nyt kaikesta huolimatta Paras-hanketta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistyötä viedään vähän niin kuin eri laduilla, ja koko kuntien tulevaisuuden kannalta ydin on se, millä tavalla otetaan nykyistä paremmin haltuun erityisesti sosiaalipalveluiden kustannukset. Siihen totta kai liittyvät keskeisesti myös erikoissairaanhoidon kustannukset. Tässä suhteessa minusta tämän kehittämislain aivan olennainen näkökulma on se, mihinkä esimerkiksi ed. Sihto edellä viittasi, että tähän on rakennettu sisään tietyllä tavalla tämmöinen suuralueajattelu, joka yritetään viedä nyt tämmöisen kokeilulain kautta käytäntöön sen sijaan, että me avoimesti hakisimme parhaita mahdollisia käytäntöjä palvelujen järjestämiseksi, mikä on täysin mahdollista nykyisen lainsäädännön puitteissa.

Arvoisa puhemies! Tässä mielessä on jotenkin toivottavaa, että tämä säteilisi edes vahvempaa näkemystä siitä, mitä meidän todella pitää tehdä sosiaali- ja terveyspalveluiden alueella. Valitettavasti tähän asti ne toteutetut kehittämistoimenpiteet ovat tuottaneet valitettavan vähän villoja ja nimenomaan siitä syystä, että itseisarvoinen kuntien yhdistäminen on ollut se hallitseva lähestymistapa.

Toivon, että vaikka tämä mietintö sinällään kertoo tämän asian henkisen luonteen — jos ajatellaan, kuinka merkittävästä asiasta on kysymys, ja yhdelle sivulle on pelkistynyt mietintö, joka ei oikeastaan sano yhtään mitään — tämä kuitenkin jollakin tavalla vauhdittaa sen kantavan, kestävän, yhteisen näkemyksen rakentamista.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on mielenkiintoinen keskustelu käyty, ja aivan oikein tässä on varmasti kahden vahvan ministerin välinen vastakkainasettelu ollut taustalla, ministeri Hyssälän ja toisaalta sitten ministeri Risikon.

Täällä ed. Asko-Seljavaara viittasi muutamiin paikkakuntiin Etelä-Karjalaan, jossa tällainen sotevi, sosiaali- ja terveyspiiri, on perustettu, mikä on kylläkin aika ongelmallista. Lemiltä loppuivat lääkärit saman tien, eikä sinne oikein niitä ole saatu vieläkään. Eli tällä hallinnolla, kun sitä vain tehdään ikään kuin hallinnon vuoksi, saatetaan aiheuttaa todella käytännön terveyden- ja sairaanhoidon toteuttamiseen ihan yllättävänkin syviä ongelmia. Sen lisäksi tietysti edustuksellisen demokratian näkökulma heikkenee, ja se on ongelma.

Kouvolan mainitsitte myös. Kouvolassa todella Kouvolan kaupunki hoitaa nyt omiin nimiinsä entistä Kuusankosken aluesairaalaa ja miettii uuden sairaalan perustamista. Samaan aikaan sitten sairaanhoitopiirin toisessa osassa eli Etelä-Kymenlaaksossa — Kotka, Hamina, Pyhtää, Virolahti — jälleen myöskin mietitään omaa sotevi-piiriä, ja tulee aikamoinen tilanne, joka saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että se erikoissairaanhoito, vaativa sellainen niin kuin keskussairaalassa, putoaa niiden kahden toimijan väliin.

Kaiken kaikkiaan meidän terveydenhoitoamme nyt aika tavalla hallitsevat jatkuva muutos, hallinnon mullistukset. On lainsäädäntö, terveydenhoitolaki, joka mahdollistaa potilaille oman tahdon hoidon kohdistamisen suhteen, siis sen suhteen, mistä he hankkivat hoitonsa. Tämä koskee terveyskeskuksia mutta yhä suuremmassa määrin myös erikoissairaanhoitoa. Eli tämä varsinainen työ sitten on ikään kuin näiden hallintopyörteiden keskellä, ja sitä sitten ei mikään tällainen epävarma tilanne kyllä helpota.

Tätä hallituksen esitystä 328 on täällä luonnehdittu ikään kuin tällaiseksi lumelainsäädännöksi. Eli tässä ei varsinaisesti säädetä mistään konkreettisesta, vaan ikään kuin kehittämisen järjestämisestä. Mutta sen haluaisin kyllä todeta, että kun resursseja puuttuu ja kun niitä ei ole, niin sitten kaikenlaiset vippaskonstit myös sairaaloissa, sairaaloiden sisäisessä toiminnassa, sairaaloiden välisissä ja sitten kuntien toiminnassa löytävät yhä enemmän sovellutuksia.

Mainitsitte, ed. Asko-Seljavaara, myös Thl:n ja sen, että Thl, niin kuin ed. Erkki Virtasen vastalauseessa todetaan, on "murskannut" tämän lakiesityksen valiokunnalle antamassaan lausunnossa. Samaan aikaan kun tuossa puhuitte siitä, niin Thl ilmoitti, että ihmiset eivät tule perustulollaan toimeen, että se ei riitä toimeen tulemiseen, elämiseen. Kyllä Thl:n eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntevuutta myös näissä asioissa on syytä kunnioittaa eikä ehkä sitten suhtautua siihen halveksien. Mutta uskomme, ed. Asko-Seljavaara, että olemme samalla puolella tämän terveydenhoidon puolustamisen kanssa.

Sitten näihin kelakorvauksiin. Se ei ole todellakaan mikään yksinkertainen, ongelmaton asia. Jos ne lopetettaisiin, se koskettaisi hyvin kyseenalaisella tavalla nimenomaan potilaita ja hoidon tarvitsijoita. Eli mikään mustavalkoinen tilanne ei todellakaan ole.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on aika mainio näyte siitä, mihinkä lahjakkaat ihmiset parhaimmillaan pystyvät. Ei ole yhtään mitään, mutta siitä saadaan aikaiseksi oikein kunnon hallituksen esitys. Sitten siitä tehdään mietintö, sitten siinä on jo useampia vastalauseita ja sitten siinä on vielä huipentumana hallintovaliokunnan arvokas lausunto, joka kuitenkin sentään on yksimielinen, mikä on erittäin hyvä.

Arvoisa puhemies! Ensin puutun näiden vastalauseiden ideaan. Minä ihailen edustajatovereita siitä, että siis itse hallituksen esityksessä, puhumattakaan mietinnöstä, ei ole oikeastaan yhtään mitään, mutta sitten jo nimikkeistäkin pystytään käymään kisaa. Eikö ole ihan yhdentekevää, mitä on nimikkeinä, jos itse asiassa ei ole yhtään mitään todellista sisältöä? Mutta siitä huolimatta täällä käydään tunnin arvokas keskustelu tästä aiheesta.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen asia. Minä tieteenhistoriallisesti rohkenen olla ystäväni ed. Karjulan kanssa eri mieltä, kun hän kiinnitti huomiota siihen, voidaanko lainsäädännöllä säätää kehittämisestä. Nyt jo ilmeistänne, ed. Karjula, näen, että muistatte aivan hyvin sen, että tässä itärajamme takana oli muuan valtio. Siellä säädettiin viisivuotiskehittämisohjelmista ripusta räppyyn. Tässä, arvoisa puhemies, on kehitystä tapahtunut. Nyt säädetään nelivuotiskausista, elikkä toisin sanoen meillä on rytmi ihan kokonaan toisella tasolla. Siis toisin sanoen — ja minusta on erittäin hyvä — tätä hallituksen esitystä ei ole jätetty lepäämään tai raukeamaan vaaleihin, vaan valiokunta on ponnistellut ja saanut aikaiseksi mietinnön.

Sitten, arvoisa puhemies, minä kiinnitin huomiota siihen, olenkohan minä vanhoilla päivilläni ruvennut nopeammin lukemaan näitä mietintöjä, kun aikaisemmin niissä viivähti melkoinen tovi. Sitten vasta huomasin, että se olikin vaan muutama rivi koko mietintö.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Karjulalle: Tämä esitys ei ole hämmentävä. Ja ed. Pulliaiselle: Tämä esitys ei ole turha, koska me todella tarvitsemme suurempia alueita, jossa terveydenhuolto järjestetään. Tätä myöskin Thl ehdottaa, 12:ta tai 15:tä aluetta tässä maassa, ja kuten ed. Karjula sanoi, Paras-hanke ei ole tähän pystynyt. Se ei ole edes pystynyt näihin 20 000 asukkaan perusterveydenhuollon alueisiin. Eli nyt on aika kokeilla tai edes jossakin kohtaa Suomessa yrittää sitä, että saamme yhtenäisiä alueita, missä siis sote-alueella on yksi johtaja, yksi budjetti, yksi hoitosuunnitelma ja yksi poliittinen johto.

Te syytätte koko ajan, että keskusta ja kokoomus olisivat jotenkin tässä nyt riidoissa keskenään. Ei se ole se, vaan tämä asia on niin monimutkainen ja tämä on niin vaikea, koska terveydenhuoltolaki on saatu aikaan mutta sosiaalipuolella on 20 lakia, jotka me joudumme vielä ensi kaudella käsittelemään, jos täällä olemme. Ei se ole mikään ihme, että tämä ei edisty tämän nopeammin, mutta minusta tämä sote-aluekokeilu on aivan erinomainen ja siitä nähdään, miten tämän kokoinen alue, niin kuin Kouvola tai Eksote tai niin edespäin, tulee toimimaan, ja muut voivat ottaa siitä esimerkkiä. Mutta me olemme moneen kertaan sanoneet, että Suomi on iso maa ja voi olla erilaisia järjestelmiä. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen puheenvuorossaan sivusi asiaa, joka minuakin askarruttaa, elikkä tulee näitä alueita ja alueita ja sen myötä tämä pirstaloituu ja erikoissairaanhoito kokonaisuutena tulee vaarantumaan. Ed. Sihto odotti alkoholin mainonnan lainsäädäntöä ja ihan turhaan, ja minä olen odottanut jo pidemmän aikaa ministeriltä aloitetta siitä, että yksityisellä puolella ongelmallisiin tilanteisiin joutunut asiakas kun siirretään julkisen terveydenhuollon puolelle, niin julkinen puoli sen maksaa. Yksityinen puoli tekee urakkakauppoja asiakkaiden kanssa, ja minä ainakin yrittäjänä ymmärrän sen, että kun teen urakan, otan riskin ja haluan hoitaa sen myöskin loppuun asti. Tässä tapauksessa ambulanssi tilataan yksityiseen sairaalaan ja asiakas siirretään julkiselle puolelle hoitoon ja vastuun kantaa julkinen puoli. Tämä on asia, joka pitää välttämättä ja nopeasti korjata.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karjula käytti täällä erinomaisen, pohdiskelevan ja tulevaisuuteen suuntautuvan puheenvuoron, jossa hän sanoi, että yhdelle sivulle on kilpistynyt tämä mietintö. Minustakin tässä kohtaa voi sanoa, että tästä asiasta on ollut paljon puhetta, mutta villoja on tullut kyllä vähänlaatuisesti.

Jos palaan vielä lähetekeskusteluun, niin siinähän tuotiin myös esille se, että tällä hallituksen esityksellä ei lähdetä ratkaisemaan mitään ristiriitoja näille alueille. Toivonkin, että se on yhtenä lähtökohtana, kun näitä alueita valitaan, samoin kuin myös se, että jotain uutta pitäisi synnytyttää. Kilpavarustelu joka tapauksessa lisääntyy, ja uusia sairaaloita tullaan rakentamaan tämän hallituksen esityksen seurauksena, eli kustannuksia tulee lisää, ja sehän tuli jo asiantuntijakuulemisissa selvästi esille. Se, mitä tässä voisi toivoa, on se, että sitten kun tämä järjestämislaki aikoinaan tulee, niin lähdetään kuitenkin siitä, että jatkossa ei voi synnyttää tähän Suomeen vain yhtä tai kahta mallia, vaan varmasti on useampia eri malleja, kuinka meidän terveydenhuoltokysymyksiämme tulevaisuudessa ratkotaan.