Matti  Ahde /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle valtiontalouden kehyksen vaikuttavuudesta finanssipolitiikan hallintavälineenä:

Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus on Oecd:n suositusten mukainen ja on ensimmäinen koko vaalikauden kattava kehysmenettelyn ja finanssipolitiikan ulkoisen arvioinnin raportti. Raportti on tärkeä, ja se on hyvin tehty. Tämäkin on eräs osoitus siitä, kuinka tärkeää oli silloin, kun vuoden 2000 perustuslakiuudistus tehtiin, että Valtiontalouden tarkastusvirasto siirrettiin valtiovarainministeriön alaisuudesta eduskunnan yhteyteen. Se on selvästi antanut tarkastusvirastolle enemmän liikkumatilaa ja paremman paikan arvioida valtiontalouden erilaisia asioita.

Tarkastus on myös osa Vtv:n laajempaa finanssipolitiikan tietoperustan luotettavuutta ja finanssipolitiikan tavoitteiden saavuttamista arvioivaa tarkastuksen teema-aluetta. Tarkastus kohdistui vaalikauden 2007—2010 sovellettuun valtiontalouden kehysmenettelyn vaikuttavuuden ja toimivuuden sekä avoimuuden ja läpinäkyvyyden arviointiin. Arvioinnin kohteena oli myös se, miten kehysmenettelyllä on pystytty vaikuttamaan julkisen talouden kestävyyteen. Tätä varten Vtv toteutti Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan kanssa tutkimushankkeen kestävyysvajeesta ja siihen liittyvistä epävarmuuksista. Tarkastuksessa ei pyrittykään muodostamaan yleistä käsitystä koko finanssipolitiikan tuloksellisuudesta. Tarkastuksessa ei myöskään arvioitu laajemmin aktiivisen suhdannepolitiikan tarkoituksenmukaisuutta eikä Suomessa harjoitetun elvytyksen tuloksellisuutta.

Valiokunnan mielestä tarkastusvirastossa tehty työ antaa kuitenkin eduskunnalle hyvän mahdollisuuden vaali- ja kehyskauden taitteessa arvioida finanssipolitiikan sääntöjä ja kehysmenettelyä sekä tuoda esille kehitystarpeita.

Suomessa on käytössä monien muiden maiden tapaan erilaisia finanssipolitiikan sääntöjä. Näistä tärkein on hallitusohjelmassa koko vaalikaudelle asetettava menosääntö ja vuosittain tehtävä valtiontalouden kehyspäätös. Eduskunnan budjettivalta ohittaa oikeudellisesti valtiontalouden kehyksen ja menosäännön, mutta kehysmenettelyllä on merkittävä tosiasiallinen vaikutus vuotuisen talousarvion sisällön kannalta. Valtioneuvoston kehyspäätös annetaan eduskunnalle vuosittain selontekona, joka mahdollistaa eduskunnan kannanotot hallituksen suuntaan.

Koko budjettiprosessi ja myös kehyksen ja budjetin käsittelyaikataulu ovat parhaillaan pohdittavana. Valiokunta pitää hyvänä vaalikauden ensimmäisen kehyksen ja syksyn budjettiesityksen käsittelyä jatkossa samanaikaisesti. Nyt tietenkin tämän eduskunnassa hyväksytyn vaaliaikataulun muutoksen johdosta tämä on myös eräällä tavalla välttämättömyys, jotta eduskunnalle jää riittävästi aikaa käsitellä tätä tärkeää kehystä ja toivottavasti uuden eduskunnan käsittelyssä vähän uudistunutta ja parannettua kehystä.

Tarkastusvaliokunta on lausunnossaan 2009 valtiontalouden kehyksistä vuosille 2010—2013 kiinnittänyt huomiota kehysmenettelyn tietoperustaan. Tietoperustan puutteet kaventavat tosiasiallisesti eduskunnan finanssivaltaa ja vahvistavat kehysten valmistelijan, valtiovarainministeriön, valtaa. Valiokunta edellyttääkin omassa mietinnössään, jonka se eduskunnalle esittää, että valtiontalouden kehysten tietoperustaa, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä selkeytetään ja parannetaan. Kehysten tietoperustan on annettava eduskunnalle nykyistä paremmat edellytykset kehyksiä koskevalle päätöksenteolle ja kehysten noudattamista ja tavoitteiden toteuttamista koskevalle seurannalle.

Valtiontalouden kehysmenettelyn tarkoitus ja tavoite on hillitä valtion menojen kasvua. Tarkastusviraston kertomuksen perusteella näin on myös tapahtunut. Valtion menojen kasvu on ollut hitaampaa kuin esimerkiksi kuntien tai sosiaaliturvarahastojen menojen kasvu.

Kehysmenettelyn finanssipoliittiset vaikutukset ovat kehysten kapeasta kattavuudesta johtuen kuitenkin rajallisia, sillä valtaosa julkisen talouden menoista on kehyksen ulkopuolella. Kehyksiin kuuluu 75 prosenttia valtion talousarviomenoista mutta vain 37 prosenttia koko julkisen talouden menoista.

Suhdanneluonteiset menot ovat Suomessa kehyksen ulkopuolella. Kehysten ulkopuoliset talousarviomenot ovat kasvaneet lähinnä suhdanneautomatiikan ja elvytyspolitiikan seurauksena. Talousarvion ulkopuolella olevat rahastot muodostavat merkittävän poikkeuksen eduskunnan budjettivallasta, eikä rahastojen taloudesta ole käytöstä selkeää kokonaiskuvaa, ei eduskunnalla eikä yksittäisillä kansanedustajilla. Kehyksen myötä on tullut kyseenalaiseksi, tarvitaanko kaikkia nykyisiä rahastoja ja onko tehtävien hoitamiselle rahastojen kautta olemassa perustuslain 87 §:n mukaisia välttämättömiä syitä. Valiokunta edellyttääkin, että kunkin rahaston osalta arvioidaan erikseen rahaston tarpeellisuus ja asema budjettitalouden ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Liikenneinvestointien suunnittelun ja toteutuksen kannalta vaalikausi ja valtiontalouden kehyskausi ovat liian lyhyitä ajanjaksoja. Investointiohjelmaa on tarkasteltava vähintään 10—15 vuoden aikajänteellä. Nyt vaali- ja kehyskauden taittuessa on valiokunnan mielestä oikea aika edetä ja tehdä muutoksia liikenneinvestointien käsittelytapaan. Valiokunta edellyttää, että kehysmenettelyn rakennetta muutetaan ja otetaan käyttöön mekanismi, joka mahdollistaa kannattavien ja itsensä takaisin maksavien liikenneinvestointien tekemisen ja välitarkastelun.

Ed. Saarinen kävi kysymässä allekirjoittaneelta, eikö tätä menettelyä voisi laajemminkin käyttää hyväksi. Itse asiassa valiokunta on näihin muihinkin mahdollisuuksiin kiinnittänyt eräissä muissa mietinnöissä huomiota. Kun valiokunta käsitteli muun muassa harmaan talouden tutkimusraporttia, todettiin, että tästä valtion tuottavuusohjelmasta pitäisi poistaa harmaan talouden seuranta- ja valvontaketjuun liittyvät virat ja viranhaltijat, koska nämä ovat juuri esimerkkitapaus siitä, että palkattu henkilö näissä tehtävissä maksaa itsensä erittäin nopeasti takaisin ja vielä enemmän kuin oman palkkansa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Merkittävä kehysten ulkopuolinen menoluonteinen erä ovat myös verotuet, johon valiokunta aikaisemminkin on kiinnittänyt huomiota, ja sen seurauksena valtiovarainministeri asetti hankkeen toimesta verotukiselvityksen, jonka Vatt toteutti ja sai valmiiksi vuoden 2010 lopussa. Raportti on verolainsäädännön kattava selvitys verotuista. Lainsäädännöstä löytyi yhteensä 201 erilaista verotukea, joiden euromääräinen arvio oli vähintään 17,6 miljardia euroa.

Niin kuin totesin, eduskunta on jo aikaisemmassa kannanotossaan edellyttänyt, että verotuet saatetaan hallituksen toimesta samalla tavoin valvonnan ja seurannan piiriin kuin budjetin kautta myönnetyt määrärahat. Valiokunta edellyttääkin tässä mietintöehdotuksessaan, että jatkovalmistelussa on myös tarpeen selvittää, pitäisikö verotuet sisällyttää kehysmenettelyyn. Esimerkiksi verotukien kokonaismäärästä päättäminen on perusteltua osana finanssipolitiikan sääntöjä.

Verotuet muutoinkin ovat eduskunnalle ja näin ollen myös kansanedustajille hivenen tuntematon maailma, koska niistä tietojen saanti on erittäin vaikeaa. Muistaakseni vielä 2008 valtion talousarvioehdotuksessa ja tilinpäätöskertomuksessa oli vain vajaa liuska, jossa kerrottiin tästä 17,6 miljardista, mihin ne menevät, ketkä sitä saavat, minkälaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia näillä verotuilla on, kun budjetin ja tilinpäätöskertomuksen muusta osasta on (Puhemies: 10 minuuttia!) iso selvitysaineisto, lähes 1 000 sivua.

Talouskriisistä johtuen hallitusohjelmassa työllisyydelle ja julkiselle taloudelle asetetut tavoitteet jäivät saavuttamatta. Hallitusohjelmaa valmisteltaessa ei talouskriisiä ollut mahdollista ennustaa. Tarkastusviraston mielestä finanssipolitiikan sääntökehikon joustavuutta tulisi lisätä jo ulkoisten sokkien ja yllätysten varalta. Saman vaatimuksen ovat esittäneet myös Oecd ja Maailmanpankki Suomen finanssipolitiikkaa koskevissa arvioissaan.

Valtiontalouden kehykset laaditaan neljän vuoden pituiselle vaalikaudelle. Tällä keskipitkän ajan kehysmenettelyllä ei ole pystytty saavuttamaan hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita julkisen vallan kestävyyden turvaamiseksi eikä sillä ole kyetty luomaan puskuria väestön ikääntymisestä aiheutuvien taloudellisten haasteiden kohtaamiseen. Finanssipolitiikan sääntöjen ja tulevan vaalikauden tavoiteasettelussa julkisen talouden kestävyydelle olisi asetettava nykyistä suurempi paino. Kestävyyslaskelmia tekevät valtiovarainministeriön lisäksi muun muassa tutkimuslaitokset ja Suomen Pankki.

Kestävyyslaskelmien ongelmana on niihin liittyvä suuri epävarmuus. Pienikin muutos laskelmien lähtöoletuksissa voi muuttaa merkittävästi lopputulosta. Eri tahojen tekemien kestävyyslaskelmien tuloksissa onkin suuria eroja. Esimerkiksi valtiovarainministeriön laskelmien mukaan kestävyysvaje olisi 5,5 prosenttia ja Etla puolestaan päätyi laskelmissaan 2,5 prosenttiin. Kysymys on merkittävästä erosta. Olennaista tuloksissa on kuitenkin se, että maamme julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydessä on vajetta, joka edellyttää toimenpiteitä.

Hallituksen ja kuntien välisellä tehtävänjaolla ja rahoitusjärjestelmillä kuntatalouteen kohdistuu noin puolet julkisen talouden kestävyysvajeesta. Kun lisäksi alueelliset erot ovat erittäin suuria, on tarvetta uusille toimenpiteille ja lähestymistavoille valtion ja kuntien taloussuhteiden järjestämisessä. Kehysjärjestelmä sisältää nykyisellään riskin siitä, että julkisten tehtävien laajennukset on helpompi säätää kuntien kuin valtion tehtäväksi. Kunnat kokevat ongelmalliseksi sen, että valtio lisää lainsäädännöllä kuntien tehtäviä ja kustannuksia alimitoitetuilla budjeteilla, jolloin kustannukset jäävät kuntien maksettavaksi.

Rouva puhemies! Kuntatalouden kestävyyden turvaamiseksi valiokunta edellyttää, että valtiontalouden kehyksiin sisällytetään pitävä rajoite sille, kuinka paljon valtio voi kehyskauden aikana osoittaa lainsäädäntö- ja muilla toimilla menoja kuntasektorille. Tämä on todella tärkeä, iso asia.

Kehysjärjestelmän jäykkyys ja joustavuuden puute on saanut osakseen myös kritiikkiä Oecd:n Suomea koskevassa maa-arviossa. Arviointien mukaan poikkihallinnollista yhteistyötä ei juuri ole eikä kehysmenettelyn tavoiteltu joustavuus ole toteutunut. Nykyiset toimintakäytännöt estävät ministeriöiden välistä yhteistyötä ja hallituksen asettamien politiikkaohjelmien tavoitteiden toteuttamista. Tämän takia valiokunta on jo aikaisemminkin todennut, että nykymuotoisista politiikkaohjelmista tulisi luopua mutta tarve politiikkaohjelmille on edelleen erittäin suuri, ja tähän myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on kiinnittänyt huomiota. Valiokunta edellyttääkin, että kehysten joustavuutta lisätään siten, että määrärahoja voidaan kohdentaa nykyistä paremmin hallinnonalojen sisällä ja niiden välillä.

Valiokunnan mielestä hallitusohjelman finanssipoliittisten linjausten ja menotason tarkastelu hallituskauden puolivälissä olisi perusteltua selvittää. Samoin valiokunta pitää hyödyllisenä hallituksen käyttämää menokartoitusta, jonka avulla käydään läpi niin sanottuja vanhoja menopohjia ja peruslaskelmaa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Ahde varsin hyvin esitteli mietinnön, ja sen yhteydessä hän viittasi myöskin harmaaseen talouteen. Vastauspuheenvuoron tyyppisesti toteaisin, että kun on arvioitu, että harmaan talouden johdosta valtio menettää noin 5 miljardia euroa joka vuosi valtiolle kuuluvia verotuottoja, niin jos valvontaan satsattaisiin peräti miljardi euroa, niin valtiolle jäisi vielä 4 miljardia euroa voittoa, niin että näiden toimenpiteiden pitäisi olla vähän jämerämpiä ja järeämpiä. Nyt on toimittu valitettavasti päinvastoin, juustohöylällä on leikattu valvontaresursseja, ja tällekös sitten harmaan talouden talousrikolliset nauravat.

Herra puhemies! Kehyksiä tarvitaan. Nyt meillä on kokemuksia siitä, miten ne toimivat, valitettavia kokemuksia siitäkin, miten ne toimivat talouslaman olosuhteissa. Aikaisemmin meillä oli kokemuksia siitä, miten ne toimivat korkeasuhdanteen aikana. Näiden kokemusten pohjalta on hyvä ottaa uutta suuntaa ja yrittää kehittää, aivan niin kuin valiokunta mietinnössään tuo monia kehittämisehdotuksia esiin, tätä kehysmenettelyä. Eli valiokunta on tehnyt erinomaisen hyvää työtä, niin kuin aina ennenkin.

Mietinnössä on hyviä tilannekuvauksia ja inventointeja. Pidän hyvänä myös valiokunnan seitsemää lausumaesitystä, tai nehän ovat lausumia, jotka eduskunta varmasti sitten edellyttää-muodossa tulee hyväksymään.

Lukiessani mietintöä sieltä nousivat mielestäni pintaan muun muassa seuraavanlaiset avainsanat: eduskunnan budjettivalta, läpinäkyvyys, valtiontalouden kokonaiskuva, esimerkkinä rahastot 25 miljardia, valtion yhtiövarallisuus 27 miljardia, verotuet 17,6 miljardia. Nämä ovat aika suuria miljardimääriä, kun niitä peilaa vaikka valtion budjetin loppusummaa vasten, joka on 50 miljardia. Nyt tuossa on yhtiövarallisuuden ja rahastojen suunnalla jo suurempi potti kuin mitä valtio pyörittää budjetin kautta vuodessa, verotuista sitten puhumattakaan. Ja myöskin vaihtoehtojen tarpeellisuus: aivan liian harvoin meille tarjotaan vaihtoehtoja. Pikemminkin hallitusten väreistä riippumatta on vähän tunne, että pannaan veitsi kurkulle, että on vain yksi totuus, yksi ainoa vaihtoehto. Ymmärtääkseni yhteiskunnallisissa asioissa niitä vaihtoehtoja kuitenkin aina on. Joissakin yhteiskunnissa ajetaan jopa autolla vasenta puolta, ja sekin vaihtoehto toimii silloin, kun kaikki tekevät niin. Niitä asioita voi tehdä aika monella tavalla.

Kiinnitän huomiota myöskin mietinnön kohtaan, jossa puhutaan julkisen talouden kestävyyslaskelmista. Aivan niin kuin puheenjohtaja Ahdekin täällä totesi, "suurin ongelma on niihin liittyvä epävarmuus". Logiikka toimii ihan oikein, että mietinnössä vielä todetaan, että mitä pitemmälle tulevaisuuteen yritetään arvioida ja ennustaa, sitä epävarmemmaksi ennusteet käyvät. Tästähän meillä on esimerkkejä, miten vaikeata se ennustaminen onkaan. Niihin täytyy suhtautua sillä tavalla kuin mietinnössä todetaan, ja tämän vuoksi olisi nyt vaihtoehtoja aina myöskin esiteltävä: mitkä ovat rohkeimmat, mitkä ovat synkimmät arviot ja mitä siellä välimaastossa liikkuu. Pitäisi olla vaihtoehtoja.

Sitten kehysbudjetoinnista:

Sitä voisi kutsua myös muuribudjetoinniksi. Ministeriöt toimivat itsekkäästi muista välittämättä. Kenelläkään ei ole käsissään kokonaisvastuuta eikä kokonaiskuvaa. Tästä on riskinä, että toimitaan epätaloudellisesti. Esimerkkinä käytän liikenneinvestointeja. Valtio toteuttaa näitä hankkeita kalleimmalla mahdollisella tavalla, ja veronmaksajien edun mukaista olisi poistaa epävarmuutta, tehdä niitä pitkäjänteisiä investointipäätöksiä, joihin voivat markkinat, kunnat, toimijat luottaa. Tässä mielessä myöskin korostan vielä valiokunnan lausuman 3 merkitystä, missä edellytetään, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kehysmenettelyn rakenteen muuttamiseksi siten, että otetaan käyttöön mekanismi, joka mahdollistaa kannattavien ja itsensä takaisin maksavien liikenneinvestointien tekemisen ja välitarkastelun.

Aivan kuten täällä puheenjohtaja Ahdekin totesi, tätä pitää lukea siten, että kehykset mahdollistaisivat kaikkien itsensä kannattavien hankkeiden toteuttamisen, ei pelkästään liikenteeseen liittyvien, jotka ovat kyllä summiltaan äärettömän suuria. Ei ole mitenkään perusteltua, että veronmaksajien rahoja tällä tavalla käytetään epätaloudellisesti, epätarkoituksenmukaisesti, vaan ne pitäisi hoitaa tehokkaasti ja rationaalisesti, jolloinka hinta—laatu-suhteet ja työn tulokset olisivat parhaat mahdolliset.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajat Ahde ja Saarinen ovat käyttäneet hyvät puheenvuorot. Pyrin välttämään niissä esitettyjä näkökohtia; muutama omalla tavallani koottu ulvahdus tähän keskusteluun.

On erinomaisen hyvä, että Valtiontalouden tarkastusvirasto tuottaa edelleen laadukasta tavaraa sekä tarkastusvaliokunnan työtä että ison salin työtä varten. Tämä on erinomainen asia, ja niin kuin ed. Ahde tässä totesi, se hallinnollinen järjestely, joka tehtiin, elikkä Vtv siirrettiin eduskunnan yhteyteen, oli erinomaisen fiksu teko. Jos siitä joku tuntee ansioita ansaitsevansa, niin ei mitään muuta kuin pistää vaan plakkariinsa nämä pinnat. Ne ovat ansaittuja pinnoja.

Arvoisa puhemies! Mistä kehyksessä on kysymys? Tässä on kysymys siitä, että menoja pyritään hillitsemään elikkä katsomaan, että menokuri ei lipeä liikaa yli kantokyvyn. Tällä on nyt aivan erikoisesti, kun kulta-aika-sidonnaisuus tuolla rahapolitiikan puolella siirtyi historiaan 1970-luvulla, sen jälkeisenä 35 vuoden, lähes 40 vuoden, aikana ollut aivan erityinen merkitys, kun keskuspankkipolitiikkoihin on kuulunut, että rahaa synnytetään tarpeen mukaan. Tämänhetkinen analyysitilanne on raju: maailman velka on 1,8 kertaa globaali bruttokansantuote. Finanssiomaisuus, siis tämä tehty finanssiomaisuus, jolla ei välttämättä reaalitaustaa ole ollenkaan, on neljä kertaa globaali bruttokansantuote.

Jos otetaan tähän rinnalle Kreikka, jonka kanssa olemme nyt tämmöisessä personaaliunionissa ainakin, kun me pyrimme hankkimaan rahaa, että Kreikka pärjää, ja vielä näistä takaisinmaksuajoistakin tingitään, ainakin pyrkimyksiä siihen suuntaan on, niin Kreikan kohdalla tilanne tällä menokuripuolella on sellainen, että tämän vuoden alussa tuo Kreikan valtion velka oli 140 prosenttia sikäläisestä bruttokansantuotteesta, ja tämän vuoden lopussa sen ennakoidaan olevan 150 prosenttia. Siis, arvoisa puhemies, pääministeri Papandreoun reissu oli kyllä sinänsä perusteltu. Oliko visiittipaikka ihan oikein, se oli sitten vähän toinen juttu, elikkä onko todellakin Suomen velvollisuus olla tässä savotassa niin intensiivisesti mukana kuin nämä visiitit nyt antavat ymmärtää.

Tähän liittyy hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta. Se yksityiskohta on se, että meillähän ei ollut tarkoitus, siis Suomena, liittyä 1.1.1995 liittovaltioon nimeltä Euroopan yhteisö silloin, nykyisin Euroopan unioni, mutta nyt näyttääkin käyneen niin, että näiden finanssipoliittisten komponenttien allokoinnissa on käynytkin niin, että tuo liittovaltiorakenne on epähuomiossa muodostettu meidän ja EU:n ikään kuin rajapintaan. Sillä on hieno nimitys, rahoitusvakausväline, jonka potti on pohjaton, ja jos seuraavat hallitukset eivät saa meidän omaa suhdettamme hyvin selvästi eduskunnan enemmistöön tukeutuen fiksattua, niin meillä on tosi vaikeat ajat edessämme.

Tämä tarkoittaa sitä, tämä kokonaisuus, että kun finanssijärjestelmät olivat tarkoitetut automaattisesti toimiviksi, kun niillä oli olevinaan reaalinen tausta suhdannevaihteluineen jnp., niin nyt sellaista automaatiota ei ole, kun rahapolitiikkaakaan itse asiassa ei enää ole olemassakaan. Ei nykyisin ole sitä, että korkotasoja nostetaan ja lasketaan sen mukaan, miten suhdanteet toimivat. Näinhän meille opetettiin, jo kansakoulussa taidettiin vihjaista, että näin se asianlaita on, mutta eihän niin nykyisin ole ollenkaan. Siis rahapolitiikkaa ei ole, kun keskuspankit ovat avioliitossa kurjuuksien kanssa, ja se tarkoittaa sitä, että nollakorko on ainut, mikä tulee kysymykseen, elikkä koko järjestelmä perustuu setelirahoitukseen.

Arvoisa puhemies! Mikä sillä on merkitys tämän asian kanssa? Sillä on se merkitys, että tämän asian, josta nyt on kysymys, tämän kehyspolitiikan, vaatimustaso on huikea, koska siinä pitää varautua kaikkeen. Sillä tavalla kaikki se, mitä ed. Ahde valiokuntamme suulla puhui, oli tietysti pelkkää asiaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan eduskunta säätää lait ja päättää valtiontaloudesta. Kun olen kahdeksan vuotta ollut tässä prosessissa aika tiiviisti mukana ja seurannut tätä läheltä, niin kun tässä parhaillaan on käsitelty ja käsitellään perustuslain muuttamista, olen välillä vakavasti joutunut harkitsemaan, pitäisikö se pykälä muuttaa muotoon, että eduskunta säätää lait ja päättää valtiontaloudesta, ellei kehyksistä muuta johdu. Nimittäin toivorikkaille uusille edustajille saattaa olla yllätys, kun suunnilleen kaikkiin vakavahenkisiin yrityksiin, joihin ryhtyy budjetin muuttamiseksi — epäilen, että tämä koskee niin hallituspuolueitten kuin tietysti erityisesti opposition edustajia — saattaa olla jonkunlainen järkytys, että vastaus kuuluu aina, että ei näille mitään voida, kun kehyksissä ei ole rahaa.

Silloin syntyy tietenkin se kysymys, mistä tämmöinen kehys on syntynyt. Sitten seuraa toinen kysymys, voidaanko sellaista kehystä muuttaa. Tähän saakka kehys on ollut pyhä. Se on ollut jopa niin pyhä, että vaikka sitä oikeasti ei välttämättä edes olisi olemassa ... (Ed. Pulliainen: Muuan valtiovarainministeri teki siitä pyhän!) — Niin, sitä on käytetty tämmöisenä jonkinlaisena pyhäinjäännöksenä, tai ei se nyt jäännös ole, kun se on pysyvästi täällä, mutta siis se säteilee niin, että kaikki muut pyrkimykset jäävät sen jalkoihin.

Silloin tietysti joutuu kysymään, millä tavalla eduskunta esimerkiksi nykyisen kehyskäytännön vallitessa voi käyttää perustuslaissa sille säädettyä budjettivaltaa. Kehyksen silloin, kun sen pitäisi toimia oikeasti, pitäisi toimia tällaisena pitkäjänteisemmän talouspolitiikan turvaajana. Nyt valitettavan usein, kuten tämäkin erittäin ansiokas mietintö ja vielä ansiokkaampi, uskallan sanoa, Valtiontalouden tarkastusviraston raportti osoittavat, kovin valitettavan usein, kehyksistä on tullut metallituettu korsetti, joka estää valtiontaloutta ja sitä apparaattia, jota sillä pitäisi rahoittaa, hengittämästä, niin että myöskin kansa voisi hyvin.

Tästä syystä minusta pitäisi vakavasti nyt, kun tätä budjettimenettelyä ollaan uudistamassa, harkita sitä, mikä tämän kehyksen asema oikein on. Miten sitä pitäisi käsitellä niin, että siitä syntyisi aidon demokraattisen, muuallakin kuin Säätytalolla käydyn prosessin seurauksena apparaatti, jolla voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla ohjata pitkäjänteisesti valtiontaloutta. Nythän tilanne on se, että se valta on ollut valtiovarainministeriön virkamiesten käsissä, ja, arvoisa puhemies, valta on aina vaarassa siellä, jossa sitä on liikaa. En tiedä, onko tämä nyt käsittelyssä oleva raportti ja tämä mietintö joku ensimmäisistä halkeamista, joita Senaatintorin mubarakit ovat havainneet, koska olen antanut itseni havaita, että kohtuuton kritiikki Valtiontalouden tarkastusvirastoa, osittain myöskin ehkä jopa tarkastusvaliokuntaa, kohtaan on alkanut pursuta valtiovarainministeriön virkamiesten taholta. Eduskunnan ja Suomen perustuslain näkökulmasta sellainen menettely ei ole mistään kotoisin. Keskustelua pitää voida käydä, mutta oman vallan pönkittäminen käyttämällä keinoja, jotka eivät ole missään millään tavoin kestäviä, ei voi tulla kysymykseen.

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää tässä yhteydessä huomiota vain yhteen näistä valiokunnan ansiokkaista lausumaehdotuksista, ja se on tämä kuntakehystä koskeva. On todella mielenkiintoista, että samaan aikaan kun julkisesti esitetään vaatimuksia siitä, että kunnille pitää saada oma kehys, niin nyt tässä esitetään kunnille kehystä, mutta jos nyt oikein tulkitsen, niin tämä ei ole se kehys, mitä valtiovarainministeriö ja Eteläranta ja koko se sama revohka pitkine häntineen on vaatinut, vaan tässä asetetaan kehys valtiolle kuntien suuntaan, että tässä salissa ei säädettäisi uusia tehtäviä kunnille ilman, että niihin osoitetaan myöskin rahat. Tämä on loistavaa, näin pitää tehdä. Ei ole mitään muuta sanottavaa kuin kiitos tästä esityksestä, kiitos tästä koko raportista ja kiitos tästä mietinnöstä sekä Valtiontalouden tarkastusvirastolle että tarkastusvaliokunnalle.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, jossa on seitsemän kohtaa:

Ensiksi valtiontalouden kehysten tietoperustan avoimuuden ja läpinäkyvyyden parantaminen.

Toiseksi arvioidaan jokaisen rahaston osalta, onko perusteita toimintaan rahaston muodossa talousarvion ulkopuolella.

Kolmanneksi kehysmenettelyn mekanismi, joka mahdollistaa kannattavien ja itsensä takaisin maksavien liikenneinvestointien tekemisen ja välitarkastelun.

Neljänneksi verotukien sisällyttäminen kehysmenettelyyn.

Seuraavaksi kuntatalouden saaminen valtiontalouden kehyksiin.

Kuudentena kehysmenettelyn joustavuuden lisääminen sekä viimeisenä raportti edellä esitettyjen toimenpiteiden toteutuksesta vuoden 2011 tilinpäätöskertomuksessa.

Vuotuisissa budjeteissa oleva tieto kehyksistä on pannut varmaan monet kansanedustajat epäilemään, onko kehykset vedetty enemmänkin hatusta kuin huolellisesti tehdyn arvioinnin pohjalta. Onkin tärkeää, että kehysten tietoperustaa vahvistetaan ja tämä tieto saatetaan myös eduskunnan käyttöön.

Kansanedustajien on saatava tietää, mihin kehysten sisältämät luvut perustuvat. Yhtäläisesti on arkipäivän lainsäädännössä tärkeää se, että kansanedustajat saavat nykyistä huomattavasti paremmat arviot yksittäisen lain taloudellisista ympäristö- ja yritysvaikutuksista. Vaikka asiasta on sekä kansainvälisesti että kansallisesti keskusteltu jo vuosia, eduskuntaan tulee edelleen lakeja, joiden vaikutuksia ei ole tarkkaan arvioitu.

Arvoisa puhemies! Lakiesitysten tulisi olla linjassa kehysten kanssa. Siksi niiden taloudellisista vaikutuksista pitää olla yksityiskohtainen arvio. Yhtä tärkeätä on ympäristö- ja yritysvaikutusten arviointi.

Budjetin ulkopuoliset rahastot on saatava kehyksiin. Näin tiedämme sen kokonaisresurssien määrän, jolla hallinto ja palvelut toimivat. Rahastojen kannalta on tärkeätä tietää, kuinka ne toimivat ja kuinka tuloksellista ja vaikuttavaa niiden toiminta on. Myös rahastojen mahdollisista rahoitustarpeista tai ylijäämistä pitää olla tarkka tieto.

Liikenneinvestoinneista on keskusteltu paljon. Liikenneinvestoinneilla ei ole paljon sijaa seuraavan kymmenen vuoden aikana, vaikka minkälainen mekanismi rakennettaisiin. Valtiontalouden kestävyysvaje on iso eikä siitä irtoa riittävästi rahoitusta liikenneinvestoinneille. Liikenneinvestointien rinnalle nostaisin tieto- ja viestintäverkon hankkeet, joita täytyy jatkuvasti rahoittaa. Niiden merkitys kasvaa.

Tarkastusvaliokunta on huolestunut kuntatalouden tilanteesta. Se onkin erittäin synkkä. Kuntien velka oli vuoden 2010 lopussa 13 miljardia euroa. Velkaa on kertynyt talouskasvun aikana ja vielä lisää taantuman aikana. Kuntien kestävyysvaje on siis iso ja sen umpeen parsiminen vaatii vuosikymmenen mittaista tiukkaa menotaloutta, säästöjä sekä palvelutarjonnan harventamista. Juuri tämän takia kunnat on saatava valtiontalouden kehyksiin, koska juuri valtion, hallituksen ja eduskunnan on pyrittävä harventamaan kuntia velvoittavaa lainsäädäntöä. Vain tällä tavoin kuntien kestävyysvaje on purettavissa. Toista vaihtoehtoa ei ole, koska nykyinen menovauhti johtaa helposti 26—27 prosentin kuntaveroon.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan mietintö valtiontalouden kehysmenettelyn vaikuttavuudesta finanssipolitiikan hallintaan ja toimivuuteen on erinomaisen ajankohtainen. Voi sanoa ja lausua ihan aluksi kiitoksen Valtiontalouden tarkastusvirastolle ja myös tarkastusvaliokunnalle tästä mietinnöstä.

Kiinnitän muutamaan asiakohtaan huomiota. Vastaisin vähän samansisältöisesti kuin tässä tarkastusvaliokunnan mietinnössä on, että voidaan sanoa, että menokurin osalta tämä kehysmenettely toimii sillä reunahavainnolla, että meillä säilyy ennustettava talouden toimintaympäristö. Mutta nyt tavallaan ollaan juuri siinä tilanteessa, että me olemme joutuneet tämän kehyskauden aikana kohtaamaan se tilanne, että ennustettavuus talouden toimintaympäristössä on murtunut ihan uudella tavalla, ja se, että meidän bruttokansantuotteemme putosi noin 8 prosenttia, on niin dramaattinen muutos, että voidaan todella sanoa ja aika kriittisestikin kysyä, toimiiko siis todella tämä kehysmenettely tämän tyyppisissä olosuhteissa.

On tosiasia, että me olemme osana euroaluetta, jonka piti olla tavallaan ratkaisu siihen, että meidän taloutemme vakaus, ja kytkisin tähän ennustettavuuden, varmistetaan ja turvataan. Mutta nyt ei näin ole käynyt, ja joudutaan toteamaan se hyvin harmillinen tosiasia, että euroalueen jäsenvaltiot toimivat eri pelisäännöillä mutta vastuu jäsenvaltioiden virheistä ja laiminlyönneistä kannetaan yhdessä. Tämä luo tavallaan sen yllätyksellisyyden, johonka minusta tässä lausunnossa mietinnössä tartutaan hyvin minusta merkityksellisellä tavalla, ja tämän oman puheenvuoron päähuomion kiinnitän nimenomaan siihen, että kun tehdään kestävyysvajelaskelmia, millä tavalla me löydämme — minusta tämän tarkastuskertomuksen pitäisi käynnistää nimenomaan sitä prosessia — uusia toimintakäytäntöjä, uusia laskentakäytäntöjä, uusia laskentamalleja, joilla pystytään paremmin ennakoimaan tätä käsillä olevaa epävarmuutta. Se, löytyykö näitä käytäntöjä vai joudummeko me tyytymään tähän vallitsevaan epävarmuuteen, on mielestäni se aika iso peruskysymys.

Jos katsotaan tämänhetkistä tilannetta, erityisen suurta huolta aiheuttaa nimenomaan se yleinen "löperyys", joka vallitsee nyt suhtautumisessa tähän Euroopan taloustilanteeseen. Elikkä meiltä ei löydy peräseinää mistään. Me olemme useissa yhteyksissä käyneet keskustelua tässä eduskunnan isossakin salissa nimenomaan siitä, mitä merkitsi, että talousvakaussopimukseen eivät jäsenmaat sitoutuneet. Nyt me olemme tehneet isoja ratkaisuja muun muassa Kreikan ja Irlannin osalta. Muutama viikko on kulunut, niin ollaan esittämässä, eikö pitäisi tehdä uudelleenarviointia.

Tässä mielessä tavallaan ollaan tekemisissä hyvin ison periaatteellisen kysymyksen kanssa pienen jäsenvaltion näkökulmasta, ja sieltä löytyy yhteys myös tähän kehysmenettelyn toimivuuteen lähivuosina ja, sanon jo, seuraavalla hallituskaudella. Jos ei jostakin löydetä sellaista johtajuutta ja otetta, jolla luodaan yhteiset pelisäännöt, joissa pitäydytään, on täysin mahdotonta, että me saamme pitävää pohjaa nimenomaan tässä kehysmenettelyssä vaadittavan tulopohjan varmistamiselle. Elikkä totta kai sillä on yhteys myös menoihin. Tulee yllättäviä menoja, menojen lisäyksiä, ja tässä suhteessa odotan sitä, että nyt Euroopan maiden huippukokouksessa löydetään joku kokonaisratkaisu, jonka pohjalta voidaan edetä.

Minä vielä lyhyesti tämän yllätyksellisyyden ilmentymistä kuvaan sillä, että nyt maaliskuun 11. päivänä, kun Euroopan johtajat kokoontuvat, on aika mielenkiintoinen asiapari. Käsitellään Libyan tilannetta ja samanaikaisesti Euroopan taloutta. Mikä yhteys tällä on talouteen? Jos muutama kuukausi sitten olisi kysytty, nouseeko Lähi-idän tilanne tietyllä tavalla määrittämään myös Euroopan talouden kehitystä näin voimakkaasti, aika harva meistä olisi pystynyt ennakoimaan sitä. Mutta tänä päivänä jo taas uusi yllätyksellinen tekijä on vaikuttamassa ja mahdollisesti vaikuttamassa hyvinkin merkittävästi myös euroalueen, koko Euroopan unionin ja tätä kautta myös Suomen talouden kehitykseen.

Arvoisa puhemies! Totean vain yleisesti, että nämä havainnot, jotka liittyvät kuntien menojen rajaamiseen, liikenneinvestointeihin, ovat sinällään hyvin perusteltuja ja johdonmukaisia.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietintö 10/2010, "Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle: Valtiontalouden kehysmenettelyn vaikuttavuus finanssipolitiikan hallintavälineenä", on erinomaisen hyvä mietintö. Tässä tarkastusvaliokunta on tehnyt todella hyvää työtä, ja myöskin tässä mietinnössä niihin asioihin, mitä nyt pitää ottaa huomioon, itse asiassa kaikkiin, jotka valiokunta tähän on kirjannut huomioon otettavaksi, on syytä vakavasti suhtautua.

Eduskunnan budjettivalta on säilytettävä eduskunnalla, ja myöskin tämä ulkopuolelle siirretty rahastoasia on syytä arvioida. Yleensäkin eduskunnan päätäntävallan ulkopuolelle siirretyt valtion asiat on syytä miettiä uudelleen, onko tarkoituksenmukaista, että ne on kaikki ulkoistettu.

Menokehykset ovat tälläkin vaalikaudella kohtuuhyvin pitäneet. Se, että tulopuoli on jäänyt vajavaiseksi, johtuu pitkälti siitä maailmantaloudessa tapahtuneesta syvästä muutoksesta ja varsinkin vuodesta 2009, jolloin bruttokansantuote Suomessakin sukelsi varsin voimakkaasti. Ei ollut ennustettavissa hallitusohjelmaa tehtäessä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Perustuslain 3 §:n ja 81—83 §:n nojalla eduskunnalle kuuluu Suomessa finanssivalta eli valta päättää valtion tuloista ja menoista. Tätä valtaa on käytetty, ja sitä tulee myöskin huolellisesti käyttää. Nyt menojen osalta tietenkin joudutaan myöskin arvioimaan ja yleensä koko budjetin osalta arvioimaan sitä, mikä on valtion kyky pitkässä juoksussa, voidaanko jatkaa nykyistä velkaantumista, jota nyt on muutaman vuoden aikana vauhdikkaasti tehty. Suomen valtion varallisuus on kuitenkin kohtuukorkealla tasolla: jos meillä velka lähentelee 100:aa miljardia euroa, niin sitten kuitenkin tästä varallisuuspuolestakin helposti päästään jo kirjanpitoarvoin 50 miljardiin. Elikkä se on kuitenkin sellainen aika turvallinen tilanne vielä.

Näiden toimenpiteiden osalta, mitä täällä vuosien saatossa on tehty, mielestäni arvioida pitäisi kuitenkin erityisesti asioita, jotka viime aikoina ovat nousseet erityisesti esiin. Valtio myy voimakkaasti kiinteistöjä ja vuokraa ne takaisin, ja siinä on perusteluna, että se kiinteistöjen omistaminen ei ole ydinliiketoimintaa. Mielestäni valtio ei voi toimia niin, että on ydinliiketoimintaa, koska se on kuitenkin välttämättömyys. Jossain niiden toimistojen ja virastojen on oltava, ja siksi on parempi pitää ne omassa omistuksessa ja tietenkin minimoida niitten tilojen tarpeet. Elikkä ei tyhjiä kiinteistöjä voi pitää muutamaa virkamiestä varten, mutta se onkin sitten eri asia, kuinka sitä hoidetaan.

Liikenneverkkoinvestoinneista on täällä puhuttu, ja myöskin valiokunta mietinnössään käsittelee Seinäjoki—Oulu-rataosuutta, ja siitä varmasti saadaan hyvä huono esimerkki, kuinka pilkkomalla näitä hankkeita saadaan aikaan tavattoman suuret kustannusnousut elikkä täyttä tehottomuutta. Silloin pitää miettiä kokonaisuutena juuri pitkällä aikavälillä se panos—tuotos-suhde, mitä tehdään.

Tuottavuusohjelman osalta voi todeta, että on helppo yhtyä kantoihin tämän harmaan talouden torjunnan osalta. Siellä tuottavuusohjelmaa ei pidä viedä kategorisesti vaan tulee edelleen katsella sitä panos—tuotos-suhteessa.

Sitten sellainen yhteiskuntaan kuuluva ydinalue, poliisi ja oikeuslaitos. Poliisin osalta kansalaisten turvallisuutta ei saa heikentää, eikä myöskään poliisin voimavarojen vähentäminen saa olla se toinen tie, että siirrytään vartiointiliikkeiden käyttämiseen entistä enempi. Ja toinen asia: viime aikoina oikeusministeriön virkamiehet ovat lakeja esitellessään yhä useammin painottaneet sitä, että tässä on taloudellisuusnäkökulma. Ei oikeuslaitosta voi talouden näkökulmasta viedä, sitä pitää viedä oikeuden näkökulmasta.

Matti Ahde /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan yksi kommentti tähän ed. Mauri Salon puheenvuoroon ja yksi kommentti ed. Laxellin puheenvuoron johdosta.

Tähän budjetin ulkopuoliseen talouteen: Se on eduskunnan budjettivallan ja finanssivallan kannalta ihan oleellinen kysymys. Koko ajan nyt on sellainen kehitys vallalla, että siirtyy uutta taloudellista varallisuutta budjettitalouden ulkopuolelle, ja tähän valiokunta on kiinnittänyt huomiota sekä tässä mietinnössä että myös aikaisemmin muissa yhteyksissä.

Ed. Laxellille näiden liikenneinvestointien määrästä: Kuitenkin valiokunnan lähtökohtana on muun muassa se, että Suomi käyttää liikenneinfraan ja ennen kaikkea peruskunnostukseen, siis olemassa olevan verkon kunnossapitoon, selvästi vähemmän varoja vuosittain kuin mikään Suomeen vertailtavissa oleva maa, puhumattakaan Ruotsista, Norjasta, mutta myös Euroopan valtioista. Jotta tämä kestävyysvaje voidaan joskus kuroa umpeen, niin nimenomaan täällä liikenneinvestointien puolella on sellaisia mahdollisuuksia runsaasti, joissa investoimalla sinä tuotat yhteiskunnalle enemmän taloudellista arvoa ja hyötyä kuin sillä, että sinä jätät tuon investoinnin tekemättä. Tämän takia tämä kehysbudjetti tulee pikkuisen ongelmalliseksi, koska liikenneinvestoinnit tehdään 10—15 vuodeksi vähintään ja kehysbudjetti tehdään vain neljäksi vuodeksi. Siksi tämän suhteen uudelleenarviointi on välttämätöntä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä siihen, mitä juuri ed. Matti Ahde toi esille liikenneinfran investointien osalta. Nämä todellakin tulisi saada erilleen kehysbudjetoinnista juuri sen syyn takia, että nämä ovat pitkäjänteisiä investointeja ja todellakin nämä tulisi katsoa sijoituksiksi suomalaisiin rakenteisiin, ei vain menona vaan nimenomaan omaisuuden arvonlisäyksenä.

Erityisesti haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota siihen, että meillä on paljon rataverkkoa, jota olisi ihan kuljetusreittien mielekkyyden ja lyhimpien etäisyyksien vuoksi mielekästä käyttää nykyistä enemmän, mutta meillä on päästetty näitä heikkoon tai tyydyttävään kuntoon ja niitä ei sitten hyödynnetä. Esimerkiksi Suomen rautatieverkosto on syntynyt hyvin toiminnan mukaisesti ja tarkoituksenmukaiseksi vuosikymmenten ja pitemmänkin ajan kuluessa, ja nyt meillä vain itse asiassa hyödynnetään päärataa elikkä Pohjanmaan rataa, Salpausselällä kulkevaa poikkirataa, Turun rataa, ja muu rataverkosto on Savon rataa lukuun ottamatta jäänyt melkeinpä mieron tielle. Elikkä minä näkisin, että meillä rautatieinfrastruktuuri, koko verkosto pitäisi saattaa tehokkaaseen käyttöön palvelemaan elinkeinoelämää, asukkaita, luomaan yhteiskunnallista ja elinkeinopoliittista vaurautta tähän maahan, ja siksi katson, että nämä liikenneinvestoinnit pitäisi voida jatkossa irrottaa kehysbudjeteista ja nähdä osana laajempaa kokonaisuutta.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Me olemme useamman vuoden ajan syöneet infrapääomaa, ja sen kiinni kurominen vaatisi itse asiassa parin kolmen vuoden ajan ainakin tuplamäärän rahoitusta nykyiseen verrattuna. Varsinais-Suomen osalta Helsingin Sanomat teki — teki koko maan osalta — tutkimuksen siitä, mitä tällä vaalikaudella maakunnat ovat saaneet. Siinä kävi ilmi, että esimerkiksi Varsinais-Suomi ei saanut tällä vaalikaudella yhtään hanketta. Jos me emme vuonna 2000, silloin kun valtiovarainministeri Niinistö oli ruorissa, olisi saaneet sitä E18-rahoitusta, niin mikä se tilanne olisi? Meillä on nyt kuitenkin se E18 kunnossa, mutta meiltä puuttuu Kantatie 52:n rahoitus Salon osalta ja tietenkin sitten valtakunnallisena hankkeena Valtatie 8:n rahoitus, joten kyllä näitä hankkeita ja toiveita tässä tiukassakin tilanteessa on. Sellainen oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, myöskin tässä yhteiskunnassa ja kaiken kaikkiaan se vaikuttavuuden arviointi, sitä pitäisi entistä enempi tehdä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salo, meillä siellä Valtatie 7:n, E18:n itäpäässä tie ei ole valmis, etenkin todella se Loviisa—Kotka-väli on ongelma.

Mutta niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtaja Ahde totesi, niin Suomi on esimerkiksi Ruotsista kovasti jäljessä tässä infrassa ja rautateiden rakentamisessa. Nimenomaan ruotsalaisethan ovat tehneet koko Pohjanlahden myötäisen, siis oman rannikkonsa myötäisen rautatien, nopean, nykyaikaisen yhteyden, ja Ruotsissa ovat nimenomaan sähköistetyt rautatiet olleet se keskeinen kohde, mihin on investoitu. Suomessa näin ei ole, ja meiltä puuttuu esimerkiksi Pääkaupunkiseudulta Porvooseen ja siitä edelleen itään suuntautuva ratalinjaus. Se kuuluisi ehdottomasti näihin tulevaisuuden investointeihin, jotka maksavat kyllä itse itsensä takaisin. On todella hyvä, että valiokunta on tehnyt nämä päätösehdotukset, ja täällähän on tämä, mihinkä ed. Lauri Oinonenkin täällä viittasi, nimenomaan tämä kehyksistä vapaa raideyhteyksien ja muiden rakentaminen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta jotenkin tuntuu ikään kuin olisin nämä kolme edellistä puheenvuoroa puheenjohtaja Ahteesta eteenpäin kuullut tässä salissa joskus ennenkin. Siis meillähän vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että infrarahoille pitää tehdä jotakin, ettei verkostomme tuhoudu kokonaan. Siitä huolimatta mitään ei vaan tapahdu. Silloin minusta koko tämä infrarahoitus on hyvä esimerkki niistä ongelmista, joita kehysbudjetointi synnyttää. Annetaan kehys, josta itse asiassa kukaan ei oikeasti tiedä, missä se on syntynyt. Okei, mehän olemme sen täällä hyväksyneet, ja toki sitä on valtiovaroissa pyöritelty vuodet pääksytysten, mutta näyttäisi ikään kuin siltä, että tämä kehitys jatkuu.

Minusta se keskeinen kysymys on se, millä tavalla, kun budjetointi on asioitten tärkeysjärjestykseen laittamista, eduskunta oikeasti voi laittaa esimerkiksi tiemäärärahat tai ratamäärärahat sellaiselle tasolle, ettei meidän jatkossa tarvitse enää käydä näitä keskusteluja. Siinä minusta on tämän kehysmenettelyn kehittämisen keskeinen paikka. Nyt, kun tässä pidetään vaalit ja sen jälkeen annetaan ensimmäinen kehys, toivottavasti nyt sitten yhtä aikaa tulevan budjetin kanssa, minusta siinä yhteydessä ja ehkä jo sitä ennen — en tiedä, onko uudella eduskunnalla edellytyksiä siihen — ehkä pitäisi käydä keskustelu siitä, miten tämä koko järjestelmä toimii niin, että me pystymme laittamaan asiat ihan oikeasti siihen tärkeysjärjestykseen, jota me haluamme. Valitettavasti on sanottava, että näiden kahdeksan vuoden aikana, jotka näillä main olen istunut ja nappia joulukuussa painanut, on tuntunut, että ei sitä tärkeysjärjestystä kyllä eduskunta tee, vaan se tehdään jossain muualla, tästä kaksi kilometriä tuonne päin. Siihen pitäisi jo kansanvallan kannaltakin saada muutos.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossa kiinnitettiin aivan oikeaan asiaan huomiota. Katson kuitenkin, että puhuminen parlamentissa ja vaikuttaminen muissakin instansseissa, joihin kansanedustajina voimme vaikuttaa, on paikallaan ja tuottaa tulosta. Voin tässä yhteydessä sanoa, että ed. Matti Ahde myöskin VR:n hallintoneuvoston jäsenenä on paljon puhunut Pohjanmaan pääradan kunnostuksesta ja työ on tuottanut tulosta, niin että siellä työ on niissä vaiheissa kuin se on. Elikkä ellei asian puolesta olisi puhuttu, elleivät muutkin olisi puhuneet, kannattaneet, ja ellei olisi yhdessä tehty ratkaisuja, niin asiat eivät olisi edenneet tähänkään vaiheeseen, mikä on hyvin realistinen tulos.

Mutta tässä yhteydessä haluan tuoda esille, että myöskin tieverkoston osalta ja nimenomaan sorateitten osalta, ihmistä, maaseudun kyliä, kirkonkyliä lähellä olevien teiden osalta meillä on paljon sellaista tieinvestointia, jonka arvo alenee, kun siitä ei ole voitu pitää huolta. Juuri tästä rataverkoston kokonaisuudesta haluaisin sanoa sen, että meillä ahtautuvat tietyt radat, jos meillä ei nähdä vaihtoehtoisia ratoja ja niitten tarjoamia kokonaisvaikutuksia. Tämän vuoksi pitäisin hyvin välttämättömänä, että meillä koko rataverkosto olisi kunnossa. Ruotsi, jossa rataverkosto pääsi rappiolle, on ryhtynyt kunnostamaan ratojaan, ja meidän tulisi ottaa sieltä aivan oikeata mallia. Rautatiet sopivat hyvin pitkänomaiseen Suomeen. Ne ovat nopea, ympäristöystävällinen, tehokas kuljetusmuoto, matkustamisen muoto, mutta samalla toivon, että kuljetustoiminnan osalta myöskin byrokratiaa purettaisiin ja saataisiin mahdollisimman joustavat ja mielekkäät kuljetusjärjestelyt.