Täysistunnon pöytäkirja 172/2014 vp

PTK 172/2014 vp

172. TORSTAINA 12. MAALISKUUTA 2015 kello 10.15

Tarkistettu versio 2.0

18) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaalihuollon ammattihenkilöistä ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain muuttamisesta

 

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä taannoin käydyssä lähetekeskustelussa nostin esiin huolen muutamasta seikasta. Ilokseni totean nyt, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on omassa mietinnössään niihin kiinnittänyt huomiota.

Toinen asia on ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon huomioiminen. Valiokunta omassa mietinnössään toteaa, että meillä on olemassa jo paljon ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon saaneita, ylemmän sosionomi (amk) -tutkinnon saaneita henkilöitä työelämässä. Tulee jatkossakin huomioida, että heille löytyy sellaisia työtehtäviä, jotka sitten vastaavat heidän osaamistaan ja pätevyyttään. Kolmen ja puolen vuoden opiskelu ensin sosionomiksi ja sen jälkeen kolmen vuoden työkokemus ja sitten vielä opiskelu ylempään ammattikorkeakoulututkintoon pätevöittää kyllä heidät monenlaisiin työtehtäviin. Esimerkiksi johtamisen osaaminen on heillä erityisen hyvää.

Toinen erittäin tärkeä asia on se, että valiokunta tarkensi nyt sosiaalityöntekijän sijaisena toimivan kelpoisuutta. Tämähän oli siellä aikaisemmassa esityksessä vähän kyseenalaisesti kirjattu. Sanoin täällä silloin esimerkkinä, että ei terveydenhuollossakaan lääkärin sijaisena voi toimia kemian opiskelija pelkästään sillä perustella, että on vähän samaa alaa opiskeleva henkilö kyseessä. Aivan samanlaisesti sosiaalialallakaan ei voi ajatella niin, että sosiaalityöntekijän sijaisena toimisi yleisesti yhteiskuntatieteitä opiskeleva vaan nimenomaisesti sosiaalityötä opiskeleva. Tämän valiokunta on nyt sitten tänne esitykseen tarkentanut, tästä olen erittäin mielissäni.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Tulen varmuuden vuoksi tänne, jos ei 2 minuuttia ihan riitä, mutta todennäköisesti riittää. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle.)

Puutun ainoastaan yhteen asiaan tässä lakiesityksessä, tähän, mihin edustaja Salonen jo viittasi. Lakiehdotuksen 7 §:n mukaan oikeus harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä on jatkossakin henkilöllä, joka on Suomessa suorittanut sellaisen korkeakoulututkinnon, johon sisältyy pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä. Lakiehdotus ei laajenna sosiaalityöntekijän ammattioikeutta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille.

Tähän haluan ottaa kantaa sen vuoksi, että olen huomannut muissakin, esimerkiksi työpaikkarekrytointi-ilmoituksissa, että on alettu korostamaan yliopistollisen korkeakoulututkinnon vaatimusta joidenkin tehtävien pätevyysvaatimuksena. Tämä on kyllä siinä mielessä ristiriitainen, että me olemme pyrkineet luomaan tähän yhteiskuntaan sellaista koulutusmallia, että ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja yliopistossa suoritettu maisterintutkinto ovat työelämässä samanarvoisia ja samanvertaisia. Mutta käytännön elämässä, rekrytointi-ilmoituksissakin, tätä periaatetta vesitetään sillä, että tiettyihin tehtäviin työnantaja haluaa valita yliopistollisen korkeakoulututkinnon suorittaneita. Siihen tietysti työnantajilla on mahdollisuus, koska hehän voivat valita sellaisia kuin itse haluavat. Mutta tässä laissakin tämä viedään lainsäädännön asteelle, eli me rikomme sitä periaatetta, että ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja yliopistossa suoritettu maisterintutkinto olisivat työelämässä samanarvoisia. Tässäkin laissa me rikomme tätä tavoitetta ja periaatetta vastaan, koska lakiehdotuksessa vaaditaan yliopistolliset opinnot sosiaalityössä.

Minä kyllä henkilökohtaisesti jollakin tavalla en ymmärrä sitä, ettei ammattikorkeakoulusosionomi, joka on opiskellut siis, niin kuin edustaja Salonen sanoi, sen kolme ja puoli vuotta ja ne kaikki opinnot, sen lisäksi pätevöitynyt työelämässä vuosikausia ja lähtenyt sen jälkeen opiskelemaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon, silti tällä alalla voi edetä vaativampiin työtehtäviin. Hän pysyy kyllä käytännössä esimerkiksi sosiaalityön alalla aika pitkälti sitten niissä tehtävissä, missä aikaisemminkin, huolimatta tästä kouluttautumisesta eteenpäin.

Tähän kiinnitän huomiota, että me tavallaan tämän lain yhteydessä toimimme sitä periaatetta vastaan, millä ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot on tähän maahan luotu. Minä pelkään, että pikkuhiljaa käy niin, että tätä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa vesitetään yleisesti niin, että se ei käytännössä työelämässä mahdollista samanlaisia reittejä edetä kuin yliopistollinen korkeakoulututkinto tekee. Tässä me nyt näemme yhden käytännön esimerkin, jossa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon merkitys on onnistuttu ihan lainsäädännössä vesittämään eikä se mahdollista vaativampiin tehtäviin siirtymistä sosiaalihuollon alalla.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesitys on ehdottomasti tarpeen ja tarkoituksenmukainen, sillä lailla luodaan keskeisten sosiaalihuollon ammattien laillistamiselle ja rekisteröinnille ja valvonnalle perusteet. Ammattihenkilöiden laillistamisen ja rekisteröinnin tavoitteena on ensisijaisesti varmistaa, että sosiaalihuollon ammattihenkilöillä on ammattitaidon edellyttämä koulutus, riittävä ammatillinen osaaminen ja ammattitoiminnan edellyttämät valmiudet sekä mahdollisuus kehittää ja ylläpitää ammattitaitoaan. Asiakasturvallisuuden kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää.

Jatkossakin oikeus harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä on henkilöllä, joka on Suomessa suorittanut sellaisen korkeakoulututkinnon, johon sisältyy pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä. Aivan kuten edustaja Kalliorinne äsken totesi, lakiesitys ei laajenna sosiaalityöntekijän ammattioikeutta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille. Tästä valiokunta myös keskusteli mietintöä laatiessaan ja totesi, että siihen olisi jatkossa kyllä syytä kiinnittää huomiota.

Arvoisa puheenjohtaja! Kannatan lakiesityksen hyväksymistä tällaisenaan.

Kristiina  Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalliorinteen huoli on kylläkin aiheellinen. On oltava useita erilaisia polkuja kouluttautumiseen, ja yksi niistä on luotu nimenomaan ammattikorkeakoulun puolelle, ja se polku on tärkeä. Itse asiassa sosiaalityössä jos jossain kokemus työelämästä lisää ja syventää oikeastaan vielä sitä professionaalista osaamista ja ymmärrystä, ja siksi tämä on tärkeä asia.

Sosiaalialan tehtävärakenne on kuitenkin useissa paikoissa edelleen pahasti kesken, ja siksi haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että työtehtäviä voidaan edelleen muokata myös siellä sosiaalityön sisällä niin, että tehtäviä löytyy sosionomille, ylemmälle sosionomi (amk):lle ja sosiaalityöntekijälle niin, että jokainen voisi tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Se tietenkin olisi rakenteellisesti järkevää, mutta jokaisen työntekijän työssäjaksamisen kannaltakin erittäin tärkeä asia.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan yhden näkökulman nostaa tässä esille. Hallituksen tavoitehan on edistää sosiaalihuollon asiakkaan oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun, ja siihen tarvitaan silloin ammattihenkilöstöä.

Meillä Vantaalla kaupungin johto on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei ole olemassa riittävästi sosiaalityöntekijöitä tehtäviin. Itse asiassa helmikuussa Vantaa yhdessä Helsingin, Espoon ja Kauniaisten kanssa teki yliopistolle vetoomuksen siitä, että näitä koulutuksia ja koulutuspaikkoja lisättäisiin. Sosiaalityöntekijöitä koulutetaan Helsingin yliopistossa aivan liian vähän, ja viime vuonna aloituspaikkamäärä oli vain 20. Jos me ymmärrämme tämän Helsingin seudun tarpeen, niin ei tällaisilla koulutusmäärillä pystytä vastaamaan siihen niin, että me saisimme tänne koulutettuja sosiaalityöntekijöitä vastaavaa määrää, mitä me tarvitsemme. Tämän johdosta on hyvin yleistä, että pääkaupunkiseudun kunnissa on hyvin paljon sijaisuuksia, jotka jatkuvat hyvinkin pitkiä aikoja, koska sosiaalityöntekijöitä koulutetaan aivan liian vähän. Tämä olisi syytä ottaa myös huomioon.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Niikko puuttui erittäin tärkeään asiaan, ja olen hänen kanssaan tästä täsmälleen samaa mieltä. Meillä ei ole riittävästi koulutettuja sosiaalityöntekijöitä, ja vaikka meillä selkeästi on tarvetta lisätä koulutuspaikkamääriä, niitä ei ole lisätty kuitenkaan siten, kuin olisi pitänyt. Valiokunta kiinnitti tähän ihan vakavaa huomiota, eli tämä on erittäin tärkeä asia.

Keskustelu päättyi.