Täysistunnon pöytäkirja 172/2014 vp

PTK 172/2014 vp

172. TORSTAINA 12. MAALISKUUTA 2015 kello 10.15

Tarkistettu versio 2.0

19) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesityksessä säädetään yleisellä tasolla päihdehaittojen seurannasta, toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta. Laki korvaa jo vanhentuneen raittiuslain.

Lakiesitys on erittäin kannatettava. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tässä laissa säädetään nyt ensimmäistä kertaa myös pelihaittojen ehkäisystä. Rahapelaamisesta aiheutuu merkittäviä sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia haittoja, jotka kohdistuvat pelaajiin ja heidän lähiyhteisöönsä sekä yhteiskuntaan. Rahapelihaittoja on pyritty vähentämään osana ehkäisevää päihdetyötä, vaikka tästä ei ole aikaisemmin erikseen säädetty. Rahapelihaittojen ennaltaehkäisy kuuluu hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Mietinnössään valiokunta korostaa rahapelihaittojen ehkäisyn merkitystä ja pitää tarkoituksenmukaisena toiminnan kytkemistä osaksi ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Kannatan lakiesityksen hyväksymistä tällaisenaan.

Kristiina  Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkäisevän päihdetyön merkitys on viime aikoina kasvanut alkoholinkulutuksen kasvun myötä. Päihdehaitat eivät kosketa pelkästään päihteidenkäyttäjiä vaan myös heidän läheisiään ja ympäröivää yhteiskuntaa. Pelkästään alkoholinkäytön aiheuttamat haitat maksavat julkiselle sektorille arviolta jopa yli miljardi euroa vuosittain.

Tällä lailla on tarkoitus turvata päihdehaittojen ehkäisy paikallisella tasolla omalla erillislailla. Kunnilla säilyy yhä vastuu ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä, ja kunnat saavat ohjausta aluehallintovirastolta, kun lain valtakunnallinen ohjaus kuuluu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Lain tavoitteena on tukea ehkäisevää päihdetyötä kunnissa entistä tehokkaammin. Erillislailla mahdollistetaan myös se, että tasa-arvo ehkäisevässä päihdetyössä toteutuu kaikkialla Suomessa.

Tällä hetkellä miltei 90 prosentissa kunnista on nimetty ehkäisevää päihdetyötä koordinoiva henkilö. Kuitenkin selvityksen mukaan yli puolessa kunnista oli puutteita yhdyshenkilön tehtävien määrittelyssä. Onkin tärkeää, että ehkäisevä päihdetyö organisoidaan jatkossa siten, että jokaisessa kunnassa nimetään yhdyshenkilö, jonka tehtävät määritellään siten kuin paikallinen ja alueellinen yhteistyö edellyttää.

Kuten edustaja Tainio totesi, sosiaali- ja terveysvaliokunta halusi mietinnössään kiinnittää huomiota myös rahapelaamisen haittoihin. Rahapelihaittoja on pyritty vähentämään osana ehkäisevää päihdetyötä, vaikka siitä ei olekaan erikseen säädetty. Esimerkiksi rahapelaamisen ikärajan valvontaa on edistetty samoin keinoin kuin päihteidenkäytön. Rahapelihaittojen ehkäisy kuuluu aivan keskeisesti terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, ja olisi järkevää kytkeä se osaksi ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta, kuten valiokunta nyt ehdottaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä tämän uudistuksen tarkoituksena on saada ehkäisevän päihdetyön toimintaedellytykset yhdenmukaisiksi koko maassa. Tavoite on hyvä ja siinä mielessä kannatettava, että päihteistä aiheutuvat suoranaiset kustannukset ovat noin 1,6 miljardia euroa vuodessa. Nämä kustannuksethan tulevat suoraan yleensä kuntien ja valtion maksettavaksi.

Arvoisa puhemies! Omasta kokemuksestani näistä ehkäisevän päihdetyön tehtävistä, joissa myös olen joitain vuosia ollut, haluaisin yhden näkökulman esittää. Valiokunnan tulisi tulevaisuudessa kiinnittää huomiota siihen, millä tavoin voidaan vahvistaa kolmannen sektorin ennalta ehkäisevää työtä, koska se trendi, ikävä kyllä, oli laskusuunnassa jo vuosikymmen sitten, kaksi vuosikymmentä sitten. Aikaisemmin panostettiin kovasti ennalta ehkäisevään työhön, ja se on muuttanut muotonsa moneen kertaan. Toki ymmärrän, että meidän pitää uudistua ja tuoda eri tavalla näitä päihdehaittojen ehkäisytoimenpiteitä, mutta niitä ei saisi pelkästään jättää niin sanotusti kuntien tehtäväksi. Uskon edelleenkin, että kolmannella sektorilla on innovatiivisempia tai hyvinkin ruohonjuuritasolähtöisiä toimintatapoja, ja tokihan me tuemme niitä esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen kautta mutta emme missään tapauksessa siinä määrin kuin sille olisi tarvetta.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on todella tärkeä asia, tämä päihdehaittojen ehkäisy ja se, mitä edustaja Niikko sanoi, miten kolmas sektori tekee siinä erittäin arvokasta työtä. Raha-automaattiyhdistyshän todella rahoittaa sitä aika merkittävällä summalla, mutta on totta myös se, että sekään ei riitä. Nimittäin tässä on jo edellisissä puheenvuoroissa puhuttu näitten päihdehaittojen kustannuksista, ja niitten välilliset kustannukset ovat jopa 3—6 miljardia euroa vuodessa yhteiskunnalle. Jos me otamme huomioon vielä sen, että päihdehaitat lyhentävät työuria noin neljä vuotta keskimäärin, niin tässä menetetyssä työajassa, jos se lasketaan mukaan, puhutaan 12 miljardista eurosta vuositasolla. Eli meidän koko kestävyysvajeemme olisi jo sillä kuitattu, jos me pystyisimme täysin nämä päihdehaitat ehkäisemään. Se on ihan selvää, että niitä ei pystytä täysin ehkäisemään, mutta kaikki eurot, joita siitä saadaan, ovat erittäin arvokkaita, ja kolmannen sektorin rooli on aivan keskeinen tässä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tähän edustaja Tainion huomioon liittyen jatkaa, että kun me yhdessä tunnustamme kolmannen sektorin merkityksen päihdehaittojen ehkäisyssä, niin meidän tulisi myös ymmärtää se, että me ikävä kyllä jätämme tällaiset pienet toimijat helposti pois näitten avustusten jaossa. Raha-automaattiyhdistys yleensä suosii näissä avustuksissaan näitä valtakunnallisia ja isoja toimijoita, ja ikävä kyllä tämmöiset pienet toimijat ovat tämän ennalta ehkäisevän työn puolelta aika vähissä tässä maassa. Siinä mielessä, kun itse en istu Raha-automaattiyhdistyksen hallituksessa ja jos täällä on tänään kansanedustajia, jotka istuvat siellä, niin pyytäisin erityisesti kiinnittämään huomiota siihen, että siellä voitaisiin linjata avustusmenettelyä siten, että myös nämä pienet ruohonjuuritason toimijat pääsisivät kiinni niihin avustuksiin. Ei sen työn tarvitse olla aina niin sanotusti kymppipisteen luokkaa joltain hallinnolta tai muulta, jos siellä on muuta ruohonjuuritason innovatiivista osaamista, jota pystyttäisiin hyödyntämään. Yleensä näillä pienillä toimijoilla oman kokemukseni mukaan on hyvin paljon annettavaa ja hyvin paljon sitä aitoa kansalaisyhteistyötä, jossa myös vapaaehtoistyö yhdistetään sen pienen saadun avustuksen kanssa. Siinä mielessä meidän täytyy tässä asiassa mennä eteenpäin: ei ulkoistaa tätä ongelmaa suurille järjestöille tai kunnille vaan huomata ne kaikki toimijat tällä alalla.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko peräänkuulutti Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen jäseniä, ja olen tosiaan hallituksen jäsen ja olen sen puheenjohtajakin.

Raha-automaattiyhdistyshän jakaa vuosittain noin 318 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveysalan järjestöille, ja siellä avustusosasto erittäin tarkkaan arvioi jokaisen hakemuksen. On tietysti totta, että me emme pysty kaikkia avustamaan, sillä avustushakemuksia tulee muistaakseni yli 2 000:lle erilaiselle projektille, joista vain noin 700—800:aa pystytään vuosittain avustamaan. Mutta kaikki, joita avustetaan, arvioidaan erittäin tarkasti. Ne menevät hyvin tarkan seulan läpi, ja myös niitten toimintaa vuoden mittaan arvioidaan, että kuinka vaikuttavaa se on. Eli pelkästään se järjestön ja hakijan koko ei ratkaise sitä avustuksen saamista, vaan ennen kaikkea se, miten vaikuttavaa toimintaa se pystyy aikaansaamaan niillä euroilla.

On todettu, että jokaisen euron, joka tähän toimintaan laitetaan, yhteiskunta saa 8-kertaisena takaisin. Järjestöjen toiminta on erittäin tärkeää.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Kun kerrankin pääsen keskustelemaan Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajan kanssa oikein eduskunnasta käsin, niin haluaisin yhden huomion tässä tuoda esille.

On hyvin tavallista, että pienet toimijat, järjestöt, joilla ei ole esimerkiksi avustusta ja ei ole vakituista henkilökuntaa, eivät pysty tekemään niin pedanttisia hakemuksia, että he tulisivat huomioiduiksi siellä avustusvalmisteluiden arvioinneissa. Tiedän hyvin usean järjestön kohtalon siinä, että heidät on hylätty sen tähden, että he eivät pysty esittämään asiaa niin kaunokielisesti, että se avustusvalmistelu voisi heidät hyväksyä. Onkin tullut tälle alalle hyvin tyypilliseksi se, että jotkut toimijat ostavat ulkopuolelta sen avustuksen valmistamisen kokonaan. Tehdään pedanttinen hakemus, tehdään paperilla kaikki täydelliseksi, mutta se ei vielä takaa yhtään mitään siitä, että se työ itse asiassa olisi juuri sitä tehokasta toimintaa, mitä paperissa kuvataan.

Siinä mielessä toivoisin, edustaja Tainio, että aidolla tavalla Raha-automaattiyhdistys voisi palata sinne alkujuurille, missä se oli vielä noin 20 vuotta sitten ja hyvin helposti otti mukaan uusiksi toimijoiksi järjestöjä, jotka oli vuosi kaksi sitten perustettu ja suurella innovatiivisuudella ja sydämellä tulivat esittämään hankkeen, josta löytyi se helmi, jota kannatti lähteä tukemaan. Tiedän tämän sen vuoksi, että olin itse perustaja yhdessä tämmöisessä järjestössä, joka pääsi jo ensimmäisenä vuonna avustuksen piiriin. Ja kun jälkeenpäin luin sen avustuksen sisällön, minkä olin itse raapustanut, vaikka en ollut ammattilainen siltä osin, että olisi ollut terveysalan koulutusta edes, niin ei voinut kuin nauraa vain, että miten minä tällaisella rahoituksen sain. Mutta silloin oli ainakin mahdollista vielä tavata avustuksen valmistelijat henkilökohtaisesti ennen kuin avustus jätettiin ja pääsi käymään semmoista vuorovaikutusta, ja avustusvalmistelija otti sen helmen, jos hän löysi, ja myönsi sen avustuksen.

Tämänkaltaista rahoitusta meillä pitäisi olla yhdistyksille tässä maassa. Yhteiskunta ei voi muuttua sellaiseksi, että sieltä tulee vain niille suurille ammattilaisille se avustus, vaan tulisi ottaa aidosti mukaan aivan pienimmätkin toimijat.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa puhemies! Raha-automaattiyhdistyshän on uusinut avustustenjakotoimintaansa erittäin paljon viime vuosina, ja olen saanut myös näiltä yhdistyksiltä ja niiden projekteilta paljon kiitosta tästä toiminnasta.

Siellä todellakaan ei ratkaise se, kuinka kaunokielisesti avustuksen kirjoittaa, vaan siellä nimenomaan ratkaisee se sisältö ja työ, mihin sitä avustusta haetaan. Jokaiselle nimetään oma valmistelija, ja jokainen hakija voi ottaa yhteyttä tähän valmistelijaan ja keskustella hänen kanssaan, ja sen jälkeen, jos hän saa avustuksen, hänellä on aina se yhteyshenkilö, jonka kanssa hän voi keskustella.

Eli toimintaa on organisoitu aivan parin viime vuoden aikana uudella tavalla, ja siitä on tullut paljon kiitosta avustuksen hakijoilta.

Keskustelu päättyi.