Täysistunnon pöytäkirja 172/2014 vp

PTK 172/2014 vp

172. TORSTAINA 12. MAALISKUUTA 2015 kello 10.15

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Suomen perustuslain 25 §:n muuttamisesta

 

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriö asetti maaliskuussa 2013 työryhmän valmistelemaan ehdotusta perustuslain 25 §:n tarkistamiseksi koskien vaalipiirijakoa. Tämän työryhmän toimeksianto perustui pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman kohtaan, jossa sovittiin seuraavaa: "Sitoudutaan perustuslain muutokseen siten, että vaalipiirien enimmäismääräksi Manner-Suomessa kirjataan 6—12." Tämä kirjaus tuli hallitusohjelmaan liitteeksi monivaiheisten hallitusneuvottelujen tuloksena. Tämä on varsin erikoinen kirjaus ja kirjattu varsin keveän valmistelun jälkeen. Työryhmä ei lähtenyt näin ollen vapaasta harkinnasta miettimään, onko vaalipiirien lukumäärää syytä muuttaa, ja jos on, niin missä määrin.

Perustuslakivaliokunta on todennut perustuslain muutoksesta aiemmin: "Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutoinkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana. On toisaalta pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja välttämättömiksi arvioidut muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta."

Arvoisa puhemies! Tämä valmistelu ei ole tapahtunut näin. Hallitusohjelman neuvottelujen yhteydessä tehty poliittinen arviointi ei täytä perustuslain muuttamiselle asetettuja vaatimuksia perustuslain sisällöllisten muutosten perusteellisesta ja huolellisesta arvioinnista.

Suomessa on perinteisesti vaalijärjestelmä eduskuntavaaleissa perustunut kahteen perusperiaatteeseen, ja niiden välillä on käyty tasapainottelua. Nämä periaatteet ovat alueellinen edustavuus ja vaalien suhteellisuus. Nyt hallitusohjelman kirjauksella ollaan muuttamassa kyllä järjestelmän suhteellisuutta merkittävästi, niin että se paranisi, mutta samalla ollaan viemässä tilanne siihen, että alueellinen edustavuus käytännössä lähes katoaisi. Jos nytten hallituspuolueiden enemmistöllä tämä vietäisiin läpi ja vaalien jälkeen hyväksyttäisiin, mahdollistaisi tämä perustuslain muutos, että jokin tuleva hallitus yksinkertaisella enemmistöllä, vaikkapa vain yhden äänen enemmistön turvin, supistaisi Suomessa vaalipiirejä Manner-Suomen alueella kuuteen vaalipiiriin. Silloin emme voisi puhua enää alueellisesta edustavuudesta, ja tämä rapauttaisi koko meidän eduskuntavaalien vaalijärjestelmän perusteita ja perusperiaatteita.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että tämä lakiehdotus hylätään.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakiehdotus perustuslain 25 §:ään tehtävien muutosten osalta tulisi hylätä, koska vaikka lakiehdotuksen hyväksyminen todennäköisesti johtaisi pienten vaalipiirien yhdistämisiin ja näin lisäisi eduskuntavaaleissa suhteellisuusperiaatteen toteutumista, tällä samalla välillisesti heikennettäisiin edustuksellisen demokratian alueellista edustavuutta ja ulottuvuutta ilman riittävän painavia perusteluita rajaamalla vaalipiirien mahdollinen enimmäismäärä nykyisestä 18:sta nykyiseen minimimäärään 12:een. Esitys voidaankin nähdä tavallista lainsäädäntöä ohjaavana rajoittaen sitä liikaa.

Vaalikaudella 2007—2011 eduskunnassa hyväksytyn ja vaalien yli lepäämään jätetyn mutta tällä vaalikaudella eduskunnan enemmistön hylkäämän esityksen vaalijärjestelmämme uudistamisesta niin sanotun vaalialuemallin tai tasauspaikkajärjestelmän pohjalta olisi voitu katsoa toteuttavan esillä olleista malleista parhaiten samalla sekä suhteellisuutta että alueellisuutta. Esityksen huonona puolena voitiin pitää 3 prosentin äänikynnystä, jonka eduskunnan enemmistö viime vaalikaudella päätti perustuslakivaliokunnan kannasta poiketen sisällyttää lakiehdotukseen puoluekentän pirstoutumisen estämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Esitys hylättiin myös perustellen sitä äänestäjien kannalta vaikeaselkoisena ja jopa sillä, että vaalituloksen laskemiseen ja paikkajaon selviämiseen saattaisi kulua aikaa sen verran, ettei vaalitulos paikkajaon osalta olisi selvillä välttämättä heti vaalipäivänä, vaan esimerkiksi vasta sitä seuraavana päivänä. Eli aika kevyet perustelut.

Perustelut suhteellisuutta ja alueellisuutta kattavalla tavalla toteuttaneen vaalijärjestelmäuudistuksen hylkäämiseksi olivat varsin ontuvia ja kansalaisten käsityskykyä aliarvioivia. Perussuomalaisten mielestä vaalialuemalli olisi yhä kestävin tapa uudistaa vaalijärjestelmäämme, ja siksi emme katso mielekkääksi kannattaa esitystä, joka ei ole paras mahdollinen vaalijärjestelmän suhteellisuuden ja alueellisuuden toteuttamiseksi tasapainoisella tavalla. Lähtökohdaksi on otettava vaaliuudistus, joka kestää aikaa ja joka ei haittaa erilaisten alueellisten yhteiskuntarakenteiden uudistamista alueiden omista lähtökohdista ja ominaispiirteistä käsin.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Lohen tekemää hylkäysehdotusta.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaalipiirijako on yksi niistä laeista, jotka koskettavat kansanvallan syvimpiä asioita. Tässä edustaja Lohi totesi juuri kaksi isoa periaatetta, suhteellisuuden ja alueellisuusperiaatteen, ja tämänkin vaalilain valmistelun yhteydessä väläyteltiin jopa mahdollisuutta, että Lapin ja Oulun vaalipiirit yhdistettäisiin. Jokainen voi kuvitella, mitä tuo yli puolen Suomen vaalipiiri merkitsisi sen alueelliselle edustavuudelle, mikä sieltä voisi eduskuntaan päästä nousemaan.

Hallitus on nyt tehnyt Suomessa historiaa siinä, että se varsin kapealla enemmistöllä muuttaa vaalipiirijakoja ja vaikuttaa tällä tavalla välillisesti seuraavan eduskunnan kokoonpanoon. Jos missään, niin vaalipiirijakojen valmistelussa tulisi toimia parlamentaarisen valmistelun mukaan niin, että ei tilapäisellä enemmistöllä vaikuteta demokratian kannalta näin olennaiseen asiaan. Tätä menettelytapaa on kyllä perusteltua kritisoida.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Lohen tekemää hylkäysehdotusta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Demokratiassa on erittäin tärkeätä se, että meidän vaalijärjestelmämme on oikeudenmukainen ja antaa kansalaisten tahdon mukaisen lopputuloksen. Suomessa on ollut kaksi periaatetta, jotka ovat hyvin keskeisiä. Toinen on suhteellisuusperiaate: eli alueitten pitää saada suhteellisesti ja puolueitten pitää saada suhteellisesti oikea määrä edustajia parlamenttiin. Siten alueperiaate, niin että meillä on vaalipiirit, joilta edustajat kaiken kaikkiaan valitaan.

Tosi asia on se, että väestömuuton johdosta meillä väestön siirtyminen Etelä-Suomeen on tapahtunut merkittävällä tavalla, ja ennen Itä-Suomen vaalipiirien yhdistymistä meillä pienimmässä vaalipiirissä oli kuusi edustajaa valittuna ja suurin oli Uusimaa, 36. Tietysti täytyy sanoa, että tältä osin suhteellisuusperiaate vaalipiirien välillä ei enää välttämättä toimi, koska vaalipiirien väliset erot ovat näin suuria. No, tämän johdosta pääministeri Kataisen aikana Itä-Suomen vaalipiirejä yhdistettiin niin, että neljästä vaalipiiristä tuli kaksi, ja sillä pidettiin huolta siitä, että kohtuullinen suhteellisuusperiaate kuitenkin kaiken kaikkiaan toteutuu.

Kuten täällä todettiin, tämä eduskunta hylkäsi edellisen eduskunnan hyväksymän vaalialuemallin, jossa lähtökohtana oli se, että pyritään hyvin tiukkaan suhteellisuusperiaatteeseen, mutta siinä sitten tuo vaalialueperiaate ei kovin hyvin tullut noudatetuksi, ja lopputulos oli se, että näiden viimeisten paikkojen suhteen oikeastaan aika pitkälti arpapelillä ratkaistiin, kuka eduskuntaan sitten loppujen lopuksi tulee. Tämä eduskunta arvioi, että on tarkoituksenmukaista säilyttää nykyisen vaalijärjestelmän perusteet, jotka kansalaiset erittäin hyvin tuntevat, ja jota järjestelmää kansalaiset lähtökohtaisesti pitävät erittäin hyvänä, ja että tehdään välttämättömät muutokset nykyiseen vaalijärjestelmään.

Tätä varten asetettiin parlamentaarinen työryhmä, jossa allekirjoittanut toimi puheenjohtajana, ja käytimme parhaita valtiosääntöasiantuntijoita hyväksemme ja katsoimme, mikä on paras ratkaisu tässä suhteessa. Lähtökohtana oli se, että puoluesihteerit olivat aikanaan sopineet ja hallitusohjelmaneuvotteluissa oli sovittu, että olisi 6—12 vaalipiiriä. Tuossa toimikunnassa arvioitiin, että jos meillä on kuusi vaalipiiriä Suomessa, niin silloin tämä alueperiaate ei riittävän hyvin toteudu, vaan tuota alarajaa täytyy kaiken kaikkiaan nostaa.

Sitten asiantuntijat olivat voimakkaasti myöskin sitä mieltä, että loppujen lopuksi sen haarukan, mikä on tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä käytettävissä, pitää olla suhteellisen suppea. Se haarukka ei voi olla kauhean suuri, koska se voi johtaa sitten epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin, ja tällöin tuollaista 3—4 vaalipiirin haarukkaa perustuslaissa pidettiin tarkoituksenmukaisena. Tällä perusteella sitten päädyttiin siihen, että tuo toimikunta esitti 9—12 vaalipiiriä. Tietyllä tavalla se soveltuu kohtalaisen hyvin tähän hetkeen siitä syystä, että meillä on Itä-Suomen vaalipiirien yhdistämisen jälkeen 12 vaalipiiriä.

Jos me katsomme kehitystrendejä, niin väestö vähenee Satakunnassa, ja Satakunnan osalta joudutaan jossakin vaiheessa miettimään, mitä Satakunnan vaalipiirille tehdään, jos väestön väheneminen jatkuu. Toinen ongelmavaalipiiri, jos näin voidaan sanoa, on Uudenmaan vaalipiiri, jossa on nyt 36, ja kun väestö kasvaa, niin jonkin ajan kuluttua siellä on varmaan 40 kansanedustajaa, jotka valitaan, ja tietysti kun on yksi vaalipiiri, joka on melkein kaksi kertaa suurempi kuin seuraavaksi suurin vaalipiiri, niin se ei ole kohtuullista, vaan vaalipiirien jakaminen jossakin vaiheessa varmasti tulee ajankohtaiseksi. Näin ollen tuota 12:n ylärajaa pidettiin tarkoituksenmukaisena.

Mitä Keski-Suomeen tulee, niin Keski-Suomen väestönkehitys on kohtalaisen hyvä, ja tältä osin voi sanoa, että ainakaan lähivuosina, ehkä vuosikymmeninäkään, Keski-Suomen osalta ei ole pelkoa siitä, että vaalipiiri jouduttaisiin yhdistämään muuhun.

Sitten täällä edustaja Rundgren otti jo esille Lapin aseman. Tältä osin tuolla toimikunnassa mutta myöskin hallituksen esityksessä erityisesti korostettiin sitä, että Lapin olosuhteet ovat hyvin erilaiset, etäisyydet ovat hyvin pitkiä, ja siitä syystä, vaikka Lapissa olisikin poikkeuksellisen vähän edustajia, Lappia pitää kohdella erityistapauksena, ja siellä voi olla selvästi pienempi kansanedustajamäärä kuin muissa vaalipiireissä.

Nyt täällä eduskunnassa on käsitelty tätä asiaa, ja perustuslakivaliokunnassa pyrittiin kompromissiin, että jos sitten 9—13 tai 14 olisi tuonut jonkinlaisen ratkaisun tässä suhteessa, mutta emme päässeet valitettavasti yhteisymmärrykseen, joka olisi turvannut sen, että tämä perustuslain säätämisjärjestyksessä seuraavassa parlamentissa voidaan viedä kaiken kaikkiaan lävitse.

Sanoisin kaikesta huolimatta, että olisi tärkeätä, että nyt vihdoinkin, kun tätä asiaa on nyt 90-luvun lopulta asti puitu, päästäisiin jonkinlaiseen ratkaisuun tässä suhteellisuusperiaatteessa ja sen toteuttamisessa, ettei siihen jouduta jatkuvasti joka vaalikaudella palaamaan. Mielestäni parempaakaan keinoa ei ole löydetty kuin se esitys, joka tällä hetkellä eduskunnan käsiteltävänä on. Siitä syystä toivon, että tuo hallituksen esitys voitaisiin hyväksyä ehdotetussa muodossa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä puheenvuorossa edustaja Lohi perusteli hyvin selkeästi hylkäysesityksensä. On varmasti niin, että perustuslakia ei voida muuttaa suhdanteitten tai poliittisten pikavoittojen toivossa, saati sitten, että niitä lähdettäisiin realisoimaan.

Alueellinen edustavuus on äärimmäisen tärkeää. Sen on nähnyt kyllä itsekin, kun katsoo pohjoisimpana kansanedustajana tämänkin talon työskentelyä ja lähtee liikkeelle aina kauimmaisen kylän perimmäisestä mökistä Länsi-Euroopan harvimmin asutulta alueelta. Jos jossain vaiheessa ratkaisuksi haettaisiin sitä, että esimerkiksi Oulun ja Lapin vaalipiirit yhdistettäisiin, niin kyllä se olisi tavattoman hankala asema ja johtaisi kyllä alueellisen edustavuuden rajuun supistumiseen.

Satakunnassa, Lapissa on omat ongelmansa. Ihmettelen kyllä sitä, että Uudenmaan vaalipiirin osalta ei ole ratkaisuja tehty. Se olisi antanut liikkumatilaa myös muihin ratkaisuihin. Jos ajatellaan, että Lapissa kuitenkin poliittinen perimä ja kannatusjakauma on tällä hetkellä, että seitsemästä kansanedustajasta se kolme — ja voi olla mahdollista seuraavissa vaaleissa, että jopa neljä — merkataan yhdelle puolueelle, niille muille puolueille jää kyllä tavattoman vähän jaettavaa.

Pitäisi kyllä katsoa, mikä on kestävä pitempiaikainen ratkaisu, niin ettei käy jatkossakin niin kuin on käynyt näiden muutosten valmistelussa, että on katsonut milloin mikäkin puolue tai ryhmä lyhytnäköisesti omaa etuaan ja pyrkinyt seuraavissa vaaleissa tai sitä seuraavissa vaaleissa vain maksimoimaan lyhytaikaisella katsantokannalla sen oman hyötynsä ja kokonaan on laitettu sivuun se, mitä perustuslain todella pitäisi olla.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! On selvä, ettei perustuslakia ihan heppoisesti haluta lähteä muuttamaan ja ei tulekaan muuttaa niitä periaatteita, mitkä on aikanaan sovittu. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että kyllähän tämä vaalipiirijako vaatii uudistusta. Siinä mielessä tämä esitys on kyllä nyt vähän puutteellinen, että se ei sitä alueellista edustavuutta välttämättä paranna joka puolella vaan se heikentää. Mutta on tietysti paikkoja, joissa koetaan, että se myös paranee.

Sitä vain ihmettelen, että tätä Uudenmaan aluetta ei voitu aidommin lähteä miettimään jaettavaksi kahtia, vaikka siitä nyt oli jossain vaiheessa puhetta, että Espoon ja Vantaan kohdalta laitettaisiin poikki tämä alue. Tämä olisi voinut olla ihan toimiva ratkaisu, koska kyllä tämmöinen 36 edustajan vaalipiiri on äärettömän suuri vaalipiiri eikä välttämättä kuvaa sitä oikeudenmukaisuutta, jos katsotaan Pohjois-Suomesta tännepäin.

Toki täällä on nyt enemmän asukkaita kuin siellä Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa, mutta siinä mielessä ymmärrän kyllä sen tuskan, jos samanaikaisesti toisesta suunnasta vielä joku haluaa vähentää kansanedustajien määrä, jos se päivä tulee, että vähennetään kansanedustajien määrää vielä, niin jääkö edustajia lainkaan sinne Haja-Suomen alueelle.

Siinä mielessä, arvoisa puhemies, tämä on varmaan niin pitkä tarina kuin täällä itse kukin vielä töitä tekee. Ei tästä valmista tule.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä esitys tulisi hyväksyä, ja oletan, että näin tässä eduskunnassa tapahtuu. Mutta koska osaan myös ennustaa, mitä seuraava eduskunta tekee, niin pohdin tässä vähän, mitä sitten pitäisi tehdä.

Ensinnäkin, jos tällä 12:lla aletaan estämään, että ei voi aivan surkean pieniksi meneviä vaalipiirejä yhdistää, niin eihän se raja tarkoita mitään muuta kuin että se pakottaa sitten panemaan Uudenmaan vaalipiirin kahteen, kolmeen tai neljään osaan. Jos itse edustaisin puoluetta, joka on vahva pohjoisessa ja heikko etelässä, niin pelkäisin kyllä tätä vaihtoehtoa kaikista eniten.

Mutta olen surullinen siitä, että se vaalialueratkaisu aikanaan hylättiin. Ensinnäkin semmoinen kuvitelma, että tietokoneet eivät osaisi laskea yhden illan aikana tuota tulosta, on kyllä joltakin helmitaulujen ajalta peräisin. Kyllä se tulee ihan yhtä nopeasti kuin kaikki muutkin tulokset.

Voihan sen tehdä sillä tavalla, että se koskee vain osaa maata, esimerkiksi sillä tavalla, että Oulun ja Lapin vaalipiirit yhdistetään yhdeksi vaalialueeksi mutta Uudellamaalla taas voisivat vaalipiiri ja vaalialue olla sama asia. Voisi tehdä sillä tavalla, että aina, kun vaalipiirin koko laskee alle 12:n tai alle 10:n, se pitää vaalialueena yhdistää johonkin lähimpään vaalipiiriin ja tällä tavalla taata tämä suhteellisuus.

Mutta täytyy muistaa, että perustuslaki lähtee myös vaalijärjestelmän suhteellisuudesta eikä ainoastaan uudesta edustavuudesta. Se suhteellisuus on kyllä viime aikoina ollut myös uhattuna.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Soininvaaran puheenvuoron johdosta minulle jäi vähän epäselväksi se, mitä hän tarkoittaa puolueella, joka on edessä olevissa vaaleissa täällä etelässä heikko. En tiedä, mitä puoluetta Soininvaara mahtaa tällä tarkoittaa, mutta hän ehkä vastaa siihen.

Mitä tulee vielä nyt tähän esitykseen ja siihen, mistä edustaja Sasi ja osin Soininvaarakin puhui, on ilman muuta oikein se, että pitää hyväksyä se ajatus, että suhteellisuutta pitää nykyiseen tilanteeseen verrattuna parantaa. Ja toisaalta myöskin vaalialuemalli — se ajatus, mitä tavoiteltiin aikaisemmin — olisi kyllä nyt vain ollut parempi kuin se, mihinkä nyt tässä päädytään. Kaiken lisäksi tässä jää nyt se uhka, että kun näitä suuria nyt sitten aletaan pilkkomaan, niin näitä pienempiä oltaisiin sitten yhdistämässä. Ja kuitenkin monessa nykyisin pienemmässä vaalipiirissä vaalipiirien raja ja maakuntien raja kulkevat ihan tasan tarkkaan yksi yhteen ja tuolla samalla alueella aluekehitysvastuuseen liittyvät tehtävät, monet valtionhallinnon muut tehtävät ja niin poispäin. Ja sitten jos tällainen alue-, maakuntavaalipiiri, mitä monet ovat näistä tällä hetkellä, yhdistetään johonkin huomattavasti tätä suurempaan, niin kyllä se paikallisuus siitä monella tavalla häiriintyy — käytän tällaista ilmaisua. Eli jos seuraava eduskunta lähtee — ja tämä on vähän kuin terveinen sille seuraavalle eduskunnalle minultakin — näitä asioita jatkokehittämään, niin minusta vielä kerran kannattaisi kuitenkin palata tähän vaalialuemalliin ja katsoa, eikö siitä kuitenkin löydy se tie, millä jatkossa mentäisiin eteenpäin.

Ymmärrän ihan täysin, että esimerkiksi Lapin ja Oulun vaalipiirien yhdistäminen on täysin mahdoton ajatus, ihan yhtä mahdoton ajatus kuin sekin, että Keski-Suomi ei olisi oma vaalipiirinsä. Kimmo Sasi antoi toivoa meille keskisuomalaisille, että näin ei käy nyt ihan lähivuosina, mutta kun voi olla, että esimerkiksi 20—30 vuoden päästä meistä monet täällä eivät enää ole kansanedustajana — no, todennäköisesti olemme, mutta kuitenkin voi olla, että emme ole enää — niin silloin on tärkeätä nyt jo luottaa siihen, että jatkossakin tämäntapaiset vaalipiirit kuin Keski-Suomi pysyvät aidosti omana vaalipiirinään. Uskon, että tämä vaalialuemalli esimerkiksi tämäntapaiselle toiveelle takaisi parhaimmat toteutumisen mahdollisuudet.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Ensin tuosta Oulu—Lappi-asiasta, josta edustaja Sasi aivan hyvin minusta totesi, että kyse on Lapin osalta hyvin erityistyyppisestä alueesta ja sitä pitää käsitellä omana asianaan. Mutta haluan tuoda esille Oulun vaalipiiristä sen alueen kansanedustajana sen, että ei siellä vaalipiirissä ole mitään suhteellisuusongelmaa eikä väestön vähenevää määrää eli se on täysin ongelmaton vaalipiiri siinä mielessä. Pohjois-Pohjanmaa on Suomen nuorin maakunta keski-iältään, ja väestöennusteet ovat kasvavia. Oulu on kaupunkina voimakkaasti kasvava, ja sitä kautta siellä kyllä äänestäjiä riittää. Tällä hetkellä on 18 kansanedustajan paikkaa, ja 18 säilyy Oulun vaalipiirissä jatkossakin, ja todennäköisesti paine on ehkä enempään, niin että niitä voi tulla lisääkin nykyisellä väestöennusteella. Eli sitä kautta tämä Oulun vaalipiiri ei ole siinä se mietittävä asia vaan nimenomaan Lappi, joka on erityisalue.

Tästä itse asiasta: Kyllä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä aikoo äänestää tämän lain puolesta ja hallituksen esityksen puolesta, koska näemme, että poliittisen suhteellisuuden toteutuminen on erityisen tärkeää. Eihän tämä nykyinen tapa näissä kaikista pienimmissä vaalipiireissä, joissa isot puolueet saavat kaikki paikat ja pienten äänet pistetään roskakoriin, mitään demokratiaa toteuta: pitää saada toistakymmentä prosenttia äänistä, että saa edes yhden paikan. Sitä kautta sitä täytyy tarkastella tämän demokratian toteutumisen lähtökohdasta, ja tavoitteena pitää olla nimenomaan valintakynnyksen madaltaminen.

En vetäisi aina yhtäläisyysviivaa siihen, että alueellinen edustavuus jotenkin kärsii ja loppuu, jos vaalipiirejä yhdistetään. Otan esimerkkinä tästä Kainuun, meidän vaalipiiristämme. Kainuu saa enemmän edustajia eduskuntaan — sai viime vaaleissakin, ja veikkaan, että saa seuraavissa — kuin mitä heidän väkilukunsa edellyttäisi. Eli siellä on voimakas maakuntahenki ja äänten keskittäminen ja äänestysaktiivisuus on hyvällä tasolla, ja he ovat kyllä saaneet enemmän kuin mitä väestöluku määräisi.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sasi kritisoi tätä viime kaudella hyväksyttyä vaalialuemallia, jonka sitten kaikki muut paitsi perussuomalaiset torppasivat tällä kaudella täällä, kun asiasta uudestaan päätettiin lepäämään jättämisen jälkeen.

Minä itse ihmettelen, minkä takia sitä kaikkein parhaiten suhteellisuutta toteuttavaa mallia kritisoidaan eikä sitä lähdetä toteuttamaan. Koska meillä joka tapauksessa on lähtökohtana nykyvaalijärjestelmässä, että ääni menee aina puolueelle, niin minä en näe mitään ongelmaa siinä, että jos se puolue ei siinä kyseisessä vaalipiirissä olisi saamassa kansanedustajaa, nämä äänet menisivät tämän saman puolueen hyväksi jossakin toisessa vaalipiirissä. Mielestäni se parantaa äänestäjän mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.

Tosiaan, olen sitä mieltä, että tällainen vaalipiirien yhdistely sen sijaan hämärryttää tätä alueellista näkökohtaa ja lisäksi tekee vaalikampanjoinnista todennäköisesti entistä kalliimpaa. On entistä enemmän uutisvälineitä, missä pitää ilmoitella, ja näin ollen tänne valikoituu yhä hyvätuloisempia ihmisiä.

Kyllä, jos halutaan tosiaan suhteellisuutta, niin ainut oikea tapa on tehdä tämä viime vaalikaudella hyväksytty järjestelmä ja panna se voimaan.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Lohi täällä pelkäsi, että jos tätä alarajaa lasketaan, joku inhottava hallitus voi yhden äänen enemmistöllä muuttaa vaalipiirejä ihan toisennäköiseksi: Niinhän se voi nytkin. Se vain pilkkoo sitten isompia vaalipiirejä pienemmiksi. Jos tässä ryhdytään harrastamaan poliittista lyhytnäköistä tarkoituksenmukaisuutta, niin tämä pykälä ei sitä, ei mitenkään, estä.

Sitten kun katsoo, mitä tulevaisuudessa on: Helsingin seudulle tuli viime vuonna 19 000 uutta asukasta, ja valtio syyttää meitä siitä, että me kaavoitamme liian hitaasti, että tämä on liian vähäsen. Se tarkoittaa, että jos tämä kehitys jatkuu tällaisena, niin Helsinki ja Uusimaa yhdessä tulevat saamaan joka... (Mauri Pekkarinen: Jos jatkuu!) — Jos se jatkuu tällä tavalla, niin se on kolme kansanedustajaa aina lisää. Kyllä tälle suhteelliselle vaalitavalle jossakin vaiheessa pitää jotakin tehdä.

Arvoisa puhemies! Nyt kun ääneen pääsin, haluan sanoa, että meillä on toinenkin ongelma tässä, ja se on se, että ääni menee joskus väärälle puolueelle ihan tahtomattaan. Aikanaan kauan, kauan sitten Pekka Tarjanne oli ehdolla Uudellamaalla sellaisella numerolla, jota ei ollut Helsingissä, ja tuo numero sai Helsingissä 1 500 ääntä. Sen takia meidän pitäisi siirtyä sellaiseen järjestelmään, että kaikilla puolueilla on sama sataluku joka vaalipiirissä, että jos vahingossa äänestää väärän vaalipiirin ehdokasta, niin okei, se menee väärälle ehdokkaalle mutta edes oikealle puolueelle.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Soininvaara tässä aikaisemmin mainitsi sen, että tulevaisuuden ennuste on se, että Uudenmaan vaalipiiri tulee jakautumaan kahteen, jopa neljäänkin osaan tulevaisuudessa. En tiedä, mikä on kehitys. Tietenkin väestönkasvu vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan, mutta tosiasiahan on se, että pienen puolueen on vaikeata jo nyt saada ehdokkaansa läpi eri vaalipiireissä.

Hyvänä esimerkkinä on Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon vaalipiirien yhdistäminen. Se tuo mahdollisuuden esimerkiksi kristillisdemokraateille nytten pärjätä siellä vaaleissa, joissa aikaisemmin ei ole pärjätty, koska kannatusta on pitänyt olla se lähelle pariakymmentä prosenttia kohdistuva numero. Pienten puolueiden läpi pääseminen eduskuntavaaleissa on kuitenkin demokratian kannalta tärkeä kysymys, että me aidosti annamme äänestäjille sellaisen viestin, että jokaisessa vaalipiirissä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan eduskuntaan saakka.

Toki tällaista vaalilain uudistusta ei varmaan koskaan keksitä, että se olisi täysin aukoton ja yhdenmukainen ja yhdenvertainen kaikkia puolueita ja ehdokkaita kohtaan. Mutta tulevaisuus tulee näyttämään varmasti sen, että kun väestö enenevässä määrin siirtyy tänne Uudenmaan ja Helsingin alueelle, niin kyllä täällä vielä paljon töitä jää tuleville sukupolville.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalliorinne pohti tuota alueellista edustavuutta. Sitä voidaan lähestyä monella tapaa. Oulun vaalipiiri on ihan omanlaisensa, ja siellä menee vaalipiirin sisällä maakuntaraja. Kainuulaiset ovat puolueesta riippumatta osanneet keskittää äänensä. Lappi on kuitenkin yhtenäinen maakunta identiteetiltään, hallinnollisilta rajoiltaan, ja vaikka kävisi niin, että kaikki hallinnolliset rajat ja rakenteet lopetettaisiin Lapista ja vaalipiirikin lakkaisi, niin säilyisi vielä pitkään se, että lappilaiset kokisivat nimenomaan olevansa lappilaisia. Se tunne on vahva.

Viime eduskuntavaaleissa Lapissa tuli seutukunnittain arvioituna mielenkiintoinen tilanne. Vähäväkisimmältä seutukunnalta seitsemästä kansanedustajasta valittiin kolme, joista jokainen oli oman puolueensa ääniharava, mutta tämmöinen tulos on lähinnä sattumanvarainen ja tasoittuu kyllä ihan matemaattisten sääntöjenkin mukaan ajan oloon. Seuraavien vaalien jälkeen tämä alueellinen jakauma voi olla ihan muuta. Mutta sitten Lapin sisällä jo nyt, jos ajatellaan, että kolmasosa äänestäjistä on Rovaseudulta, kolmasosa Kemi—Tornion alueelta ja kolmasosa sitten kaikkialta muualta Lapista, jos siirryttäisiin tämmöiseen suureen yhdistettyyn vaalipiiriin, niin siinä varmasti tulisi vielä suurempia ongelmia ajan oloon tämän alueellisen edustavuuden mukaan.

Ongelmaton ei ole Lappikaan, mutta se, että ei ole löydetty kestävää ratkaisua, liittyy kyllä siihen poliittiseen pelaamiseen, johon viittasin jo ensimmäisessä puheenvuorossa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni vaalijärjestelmän selkeys on äärimmäisen tärkeä ja arvokas asia. Jos me menemme parlamentarismin emämaahan Britanniaan, niin loppujen lopuksi se äänestäjän ja valitsijan suhde on siellä äärimmäisen tiivis, kun yhdestä vaalipiiristä valitaan yksi ihminen. Silloin tiedetään, kuka meidän aluetta edustaa. Mutta brittiläisessä järjestelmässä, kun traditiot ovat Britanniassa voimakkaita, tietysti suhteellisuusperiaate ei kauhean hyvin välttämättä toteudu.

No, Saksassahan on asia järjestetty oikeastaan aika älykkäällä tavalla. On yhden henkilön vaalipiirit, mutta sitten on puolueitten listat ja puolueet saavat edustajia kuitenkin oman suhteellisen äänimääränsä puitteissa. Se edustaa myöskin aika hyvin sitä alueellista edustavuutta ja toimii kohtalaisen hyvin. Tosin ongelma on sitten se, jota en pidä hyvänä, että kun meillä on puolueen lista, jonka puolue asettaa, niin loppujen lopuksi kansalaiset eivät voi vaikuttaa niihin, jotka siltä listalta tulevat valituiksi. Tietysti voidaan tehdä niin kuin Ruotsissa, että voidaan yliviivata nimiä, mutta jos meillä on sekä henkilövaali että listavaali, niin siitä alkaa tulla sitten aika komplisoitu, jos siihen listaan kaiken kaikkiaan sitten voi vaikuttaa.

Minun täytyy sanoa, että tämä Suomen järjestelmä, jolla on kuitenkin satavuotinen historia, on toiminut erittäin hyvin ja on erittäin arvokas. Meillä on tietty alue, jonka edustajat edustavat sitä aluetta. Ihmiset tietävät ne, tietävät, kehen ottaa yhteyttä, kehen pyrkiä vaikuttamaan, joka näissä paikallisasioissa voi sitten valtakunnallisella tasolla vaikuttaa. Siinä suhteessa haluaisin kyllä pitää tiukasti kiinni nykyisen vaalijärjestelmän perusrakenteesta.

Mutta välttämätöntä on se, että se suhteellisuusperiaate pitää toteuttaa, ja valitettavaa on se, että jos nyt seuraava eduskunta hylkäisi tämän esityksen, niin sen jälkeen aletaan taas etsiä uutta mallia. Meille tulee semmoinen ikiliikkuja, joka sitten ei vain etene, ja jossakin vaiheessa nämä asiat, jotka ovat olleet pitkään pöydällä, kuitenkin pitäisi kyetä ratkaisemaan. Tämä ratkaisumalli, joka tässä nyt on, on kaikkein yksinkertaisin ja selkein ja mielestäni kuitenkin kaikkien puolueittenkin kannalta varsin kohtuullinen.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa puhemies! Oli miten oli, niin mielestäni meidän vaalijärjestelmäämme pitäisi sisällöllisesti kehittää siihen suuntaan, että äänestäjällä olisi mahdollisuus äänestää joko nykyisellä tavalla, että siinä osoitetaan ääni sekä puolueelle että henkilölle, mutta pitäisi olla myös mahdollisuus äänestäjällä äänestää pelkkää puoluetta. Näin ollen puolueitten poliittiset linjat ehkä selkiytyisivät jonkun verran. Ne ovat ainakin takavuosina täällä olleet hyvinkin epäselviä, ja väitän, että esimerkiksi perussuomalaisten yksi nousun syy on se, että vanhoilla puolueilla on ollut listoilla keskenään enemmän eri mieltä olevia henkilöitä puolueen listan sisällä kuin näillä henkilöillä on mielipide-eroja jonkun toisen puolueen ehdokkaan kanssa. Näin ollen tämä on sekoittanut pakkaa paljon ja tehnyt tästä meidän äänestysprosentistamme näinkin alhaisen, mitä se nyt on. Siinä mielessä kannattaisin tällaista uudistusta, että voisi tosiaan äänestäjä valita sen, antaako äänensä, niin kuin nykyään, sekä henkilölle että puolueelle vai vain puolueelle.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä. En pidä hyvänä, että äänestetään puoluelistaa, koska puolueitten seinät ovat niin leveällä tänä päivänä, että jos äänestää Soinia ja saakin Halla-ahon, niin mielestäni saa aika lailla erilaisen ratkaisun siinä tilanteessa. No, eivät ole samassa vaalipiirissä, mutta jos olisivat, niin tämä olisi se tilanne.

Kaikissa puolueissa on hyvin eri profiililla olevia ihmisiä. On tärkeätä, että voi vaikuttaa siihen puolueen sisälläkin valittavaan henkilöön konkreettisella tavalla omalla äänellään.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Ainahan voi tehdä myös niin kuin Saksassa, että äänestetään sekä henkilöä että puoluetta ja sen henkilön ei tarvitse olla samassa puolueessa. Tämä saattaisi johtaa hyvin toisenlaiseen eduskuntaan henkilöjakauman perusteella eikä välttämättä ollenkaan huonompaan.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä en ymmärrä, mitä vaikeutta Sasi näki tässä minun ehdotuksessani, koska ainakaan siinä ei viedä ihmiseltä oikeutta antaa se ääni myös sille henkilölle vaan siinä tuodaan vain se mahdollisuus äänestäjälle perätä puolueelta tiettyä yhtenäisyyttä. Moni äänestäjä voi olla pahoillaan siitä, että jonkun puolueen linja voi olla epäselvä, ja silloin se viesti on se, että halutaan äänestämällä puoluetta saada sitä linjaa selvemmäksi. Tällä lailla se on mielestäni lisämahdollisuus. Mutta se ei nyt tietenkään suoranaisesti kuulu enää tähän nyt käsiteltävänä olevaan asiaan, mutta välillisesti näin on. Varmasti tämä esitys kyllä ensi vaalikaudella kaatuu ja näin ollen tähän asiaan palataan.

Keskustelu päättyi.