Täysistunnon pöytäkirja 172/2014 vp

PTK 172/2014 vp

172. TORSTAINA 12. MAALISKUUTA 2015 kello 10.15

Tarkistettu versio 2.0

9) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi arvonlisäverolain 3 ja 149 a §:n sekä kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain 2 §:n muuttamisesta

 

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Arvonlisäveron alarajan ja huojennuksen ylärajan korottamisella voidaan tukea pieniä ja aloittavia yrityksiä. Sillä tavalla voimme osaltaan vaikuttaa työllisyyteen, ja näiden rajojen korottaminen on ollut vasemmistoliiton tavoitteena.

Tämän perusteella nyt teen tämän meidän vastalauseemme mukaisen lausumaesityksen ja ehdotan, että tässä yhteydessä lakiehdotukset hyväksytään muuttamattomina mutta hyväksytään yksi lausuma, joka on vastalauseessa 2 sanottu. Luen sen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus aloittaa pikaisesti neuvottelut EU:n kanssa, jotta voimme nostaa alv:n alaisen toiminnan alarajan vähintään 25 000 euroksi ja huojennuksen ylärajan vastaavasti vähintään 39 000 euroksi ja että hallitus antaa siten pikaisesti eduskunnalle näiden rajojen nostoa koskevat esitykset." Eli teen tämän lausumaehdotuksen.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen valiokunnan mietintöön tehnyt hyvin lakonisen vastalauseen, jossa sanotaan, että valiokunnan mietinnöstä ilmenevistä syistä johtuen esitys tulisi hylätä. Myönnän, että tässä on vähän teekkarihuumoria mukana, mutta tämmöistä tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä, tai niin kuin edustaja Kalli sanoi, se oli kuin syöttö lapaan.

Arvoisa puhemies! Tämä on vakavampi asia. Ensinnäkin kaikkien eduskuntapuolueitten ohjelmassa on se, mitä Kalliorinnekin tässä sanoi, että tätä alarajaa pitäisi nostaa ja paljon, jotta me tukisimme pienyrityksiä. Ja, puhemies, minäkin olen sitä jo esittänyt, siis 15 vuotta sitten, jo aikanaan liikevaihtoverosta. Vielä kuukausi sitten pidin tätä ehdotusta oikein hyvänä, mutta sitten kun tämä esitys tuli, niin se pantiin verojaostossa asiantuntijoitten kesken aivan palasiksi eikä siitä jäänyt kiveä kiven päälle sen takia, että tämä on kallis, tämä tuottaa hyvin vähän niitä hyötyjä, mitä tällä tavoitellaan, ja ne hyödyt ovat saatavissa toista kautta paljon paremmin.

No, nyt tämä on toistaiseksi vielä aika harmiton, koska tämä 10 000 euroahan tarkoittaa harrastelijamaista työskentelyä, mutta jos se nostettaisiin, niin kuin omakin puolueeni esittää, jonnekin 30 000 euroon, niin se maksaisi hyvin paljon ja sen ainoa varsinainen vaikutus olisi se, että se johtaisi yritysten pilkkomiseen ja sen kaltaiseen pakkoyrittäjyyteen, jossa nyt työsuhteessa olevat ihmiset, sanotaan vaikka parturi-kampaamossa, yhtäkkiä havaitsevat kaikki olevansa yksittäisiä parturiyrittäjiä: asiakas ei ollenkaan huomaa, että tässä olisi tapahtunut mitään, mutta verottaja huomaa, että veroja tulee vähemmän, ja sitten kaikki työsuhteeseen liittyvät edut, esimerkiksi naisvaltaisilla aloilla perhevapaisiin liittyvät edut, muuttuvat tietysti sillä tavalla huonoiksi kuin ne yrittäjillä ovat. Vasemmistoliittokin siellä, kun tällaisia esityksiä tekee, tosiasiassa tukee pakkoyrittäjyyttä.

Toivon vakaasti, että vaikka me tätä virallisesti kannatamme, niin tulevissa hallitusneuvotteluissamme unohtaisimme koko asian ja keskittyisimme esimerkiksi sen ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen tai johonkin muuhun tällaiseen, joka voisi jopa edesauttaa niitä asioita, mitä tavoitellaan.

Verojaosto yksimielisesti sopi, että tätä asiaa ei viedä eteenpäin. Me keskustelimme ainoastaan siitä, esitämmekö hylkäystä vai unohdammeko koko jutun. Hallituspuolueet esittivät, että on parempi unohtaa koko juttu kuin esittää, että hallitus on esittänyt huonon esityksen. Mutta sen jälkeen tuli ihmisiä, joilla oli isommat kaluunat ja jotka sanoivat, että kyllä tämä nyt vain on pakko hyväksyä, ja sitten sen verojaosto hyväksyi mutta päätti kuitenkin kirjoittaa perustelut hylkäämiselle ja laittaa sinne yhden ainoan virkkeen lisää, ja se oli se, että "esitys on hyväksyttävissä" — ei voinut sentään kirjoittaa, että "hyväksytään vain, koska ryhmänjohtajat käskivät".

Joka tapauksessa tähän sitten solahtaa taas 50 miljoonaa, niin että terveisiä taas niihin hallitusneuvotteluihin, joissa yritetään miettiä, että mistäs nyt sitten tämäkin 50 miljoonaa säästetään, samalla kun ehkä ei ole rahaa sitten siihen ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen ja sen tukemiseen, kun se nyt sitten meni tähän.

Todettakoon tämän hankaluuksista myös se, että tämä on erittäin työläs — ei silloin, jos joku on sen alarajan alla, vaan silloin, jos joku on siinä välissä. Näitten palautushakemusten käsittely työllistää 30 työvuotta Verohallinnosta, mitä kannattaa ehkä verrata siihen, että harmaan talouden torjuntaan, jota me kaikki pidämme kovin suuressa arvossa ja jota pitäisi tehostaa, on varaa käyttää 24 työvuotta — siis tämä 30 ja koko harmaan talouden torjunta 24. Ja koko tähän siirtohinnoitteluun, jossa puhutaan siis sadoista miljoonista ja ehkä miljardeista, käytetään 40. Tämä on myös monimutkaisuutensa takia huonoa lainsäädäntöä.

Niinpä, arvoisa puhemies, en kuitenkaan aktivoi tätä esitystä, koska olisi ikävää päättää eduskuntauransa siihen, että puhemies toteaisi, että Soininvaara on ehdottanut mutta kukaan ei ole kannattanut, joten asia raukeaa. Sitä paitsi onhan tässä vaalitkin tulossa, ja kun tämä nyt kaikkien puolueitten ajatuksena on, niin en nyt omankaan puolueeni vaalityötä halua tällä tavalla ryhtyä sabotoimaan, mutta toivon jotakin järkeä sitten kuitenkin niihin hallitusneuvotteluihin.

Arvoisa puhemies! Ellei huomenna tapahdu jotakin todella yllättävää, niin tämä oli sitten viimeinen puheeni tässä eduskunnassa. — Kiitos.

Aino-Kaisa  Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kalliorinteen vastalauseen mukaista lausumaehdotusta.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Voin allekirjoittaa edustaja Soininvaaran kaikki ne asia-argumentit, joita hän esitti tämän asian yhteydessä. Samalla joutuu toteamaan, että onneksi parlamentaarinen kokemus on tuonut sen, että lähetekeskustelussa ei puhu aina kaikkea sitä, mitä sillä hetkellä on mieltä, koska kyllä tämän asian yhteydessä nimenomaan toteutuu tämä vanha sanonta, että tieto lisää tuskaa. Eli asiantuntijavaiheessa verojaostossa ei todellakaan jäänyt kiveä kiven päälle tämän meidän kaikkien yhteisesti kannattaman esityksen hyvien asioitten puolesta. Kaikkinensa tämän vaikutus on verrattain pieni kuitenkin, ja tämä on erittäin työllistävä Verohallinnon puolella.

Ehkä tässä olisi ollut kaikkein parasta se, mitä verojaostossa jo yhteisesti sovittiin, että tämä jätettäisiin raukeamaan ja seuraava hallitus olisi saanut tehdä tästä paremman version. Olisiko se sitten ollut samantyylinen tai olisiko tämä kyseinen raha, noin 50 miljoonaa, käytetty sitten johonkin muuhun, jolla katsottaisiin olevan parempi vaikutus pienten yritysten tukemiseen, sitä en tiedä, mutta pakko myöntää, että tämä ei missään olosuhteissa tule olemaan ideaali tapa näitten pienten yritysten tukemiseen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on hyvin mielenkiintoinen kysymys, minkä takia hallitus tuo arvonlisäverolain muutoksen tammikuussa. Jos se olisi haluttu tehdä, niin se olisi voitu tehdä ennen vuodenvaihdetta ja voinut tulla voimaan tämän vuoden alusta. Nyt tämä tulee sitten seuraavan vuoden alusta kaiken kaikkiaan voimaan.

No, tietysti pikkuisen ironisesti voi sanoa, että voihan sitten sanoa, että tämä on työllisyyttä edistävä hallituksen esitys, koska 30 työntekijää joudutaan palkkaamaan Verohallintoon, jotta tämä byrokratia, joka tästä aiheutuu, voidaan toteuttaa.

Niin kuin todettu, puolueilla on kaikkia hyviä verotäkyjä ohjelmissaan, ja aina pitäisi muistaa se, että laaja veropohja on kuitenkin kaikkein paras keino, millä voidaan pitää sitten se verokanta kohtuullisella tasolla. Tässäkään se alarajan nosto ei ole sinänsä kauhean suuri ongelma. Nyt se nostetaan 8 500:sta 10 000:een, mikä meillä on EU:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti mahdollista, ja se koskee vain noin 2 000:ta yrittäjää. Mutta se ylärajan nosto 22 500:sta 30 000:een merkitsee, että tulee kaiken kaikkiaan 20 000 uutta edunsaajaa ja näitten hakemusten käsittely käynnistää valtavan byrokratian, ja voi kysyä, mitä tarkoituksenmukaisuutta tässä kaiken kaikkiaan tältä osin on.

On sinänsä harmi, että kun tosiaan verojaostossa keskusteltiin, kun lausunto oli saatu, että mitä tälle pitäisi tehdä, ja valitettavasti kävi näin, että asia meni Helsingin Sanomiin, julkisuuteen, niin se merkitsi sitä, että hallituksen kunnia tuli tietyllä tavalla tässä tapauksessa kyseeseen. Kun hallitus oli antanut hyvää tarkoittavan esityksen, niin sen käsittelemättä jättäminen olisi ollut jonkin verran ongelmallista ja näin ollen päädyttiin sitten siihen tilanteeseen loppujen lopuksi, että esitys käsitellään eduskunnassa loppuun asti. Se merkitsee sitä, että 32 miljoonaa euroa joudutaan käyttämään tähän, plus hallinnolliset kustannukset. Seuraava hallitus kun joutuu tekemään niitä säästöpäätöksiä, niin varmaan joutuu sitten miettimään, mitä tälle loppujen lopuksi tehdään. Tietysti kaikkein parasta olisi se, että olisi joku yksi yksittäinen raja, että näitä hakemuksia ei tulisi, 10 000 tai 15 000 — mutta siitä 15 000:stakin jouduttaisiin sitten neuvottelemaan komission kanssa, jotta siihen lupa kaiken kaikkiaan saataisiin.

Toivon, että asia tulee uuteen harkintaan seuraavan eduskunnan aikana.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tosiaan on työllisyyttä edistävä esitys. Tässä, niin kuin edustaja Sasi mainitsi, kasvatetaan taas tätä hallintoa ja työllistetään veroviranomaisia ja muita henkilöitä tehtävissään.

Mutta hallituksen esityksenhän pitäisi olla kannustava pk-yrityssektorin toiminnan lisäämiseksi ja yrittäjyyden aloittamisen helpottamiseksi. Tämä arvonlisäveron alarajan nostaminen 1 500 eurolla on mielestäni aika vaatimaton askel siihen suuntaan, mitä hallitus on kuitenkin puhunut tässä koko vaalikauden aikana, että halutaan nostaa työllisyysastetta ja halutaan saada lisää yrittäjiä Suomeen.

Lisäksi hallitus nostaa tätä verohuojennuksen ylärajaa 22 500 eurosta 30 000 euroon. Siinäkin perussuomalaiset esittivät suurempaa tavoitetta, 40 000 euroon korottamista.

Perussuomalaisethan ovat jo pitkään haastaneet hallitusta siinä, että arvonlisäveron alarajaa nostettaisiin jopa 20 000 euroon saakka. Vastalauseessa perussuomalaiset lausumaehdotuksessa esittävät, että hallitus käynnistäisi neuvottelut EU:n kanssa kansallisen alvin alaisen toiminnan alarajan nostamiseksi vähintään 20 000 euron tasolle. Tässä olisi meillä seuraavan hallituskauden ajalle tehtävää.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Politiikka tosissaan on aika vinkerä laji: suurella yksimielisyydellä lähdetään viemään jotain asiaa eteenpäin ja sitten yhtä suurella yksimielisyydellä todetaan, että ei tämä oikeastaan toimi ja että vahingot ovat suurempia kuin hyödyt.

Sitten iso verolinja menee niin kuin se menee. Esimerkiksi yhteisöveron alentaminen tuotiin ohi hallitusohjelman, miljardin euron vuosittainen lovi valtion verokassaan ilman mitään merkittäviä investointivaikutuksia. Arvonlisäveron korottaminen tuotiin ohi hallitusohjelman, ja se rappaa taas pieniä palveluyrityksiä, kaikkein eniten niitä yrittäjiä, joilla oman työn osuus on kaikista suurin yritystoiminnassa. Sitten jos ajatellaan tätä rajoilla pelaamista, niin se antaa kyllä myönteisen viestin mutta siihen se sitten jääkin.

Tämmöinen myönteisesti valikoiva tuki yrityksille voisi olla vapaa poisto-oikeus, mikä antaisi mahdollisuuden siihen, että yrityksen sisällä voidaan rytmittää veronmaksua, verotaakkaa sen mukaan, mikä on juuri sen yrityksen tilanne.

Täällähän aikaisemmin hyväksyttiin muun muassa tämä konesalien sähköveron alentaminen, aivan niin kuin minimaalinen, voi sanoa, mitätön merkitys sille, tuleeko Suomeen tällaisia jätti-investointeja vaiko ei. Mutta kun sitä veronalennusta uskalsi täällä kritisoida, vaikka sen tuen saajatkin olivat sanoneet, että sillä verohuojennuksella ei ole mitään tekemistä heidän investointisuunnitelmiensa kanssa, niin täällä nousi aikamoinen myrsky sen suhteen, että vaahdottiin, että jos se ei mene läpi, niin silloin vastustetaan ja vaarannetaan valtavat investoinnit ja valtava määrä suomalaisia uusia työpaikkoja.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on tietenkin tarkoitus ollut ihan hyvä hallituksella, että on lähtenyt miettimään yksinyrittäjille mahdollisuuksia saada parempia ansioita, mutta tässä on vaikuttavuusarviointi nyt sitten jäänyt varmaan tekemättä, ja nämä vaikuttavuudet näyttävät olevan negatiiviset.

Kustannukset ovat erittäin korkeat tästä, ja ennen kaikkea sitten tämä henkilöstölisämäärä näyttää olevan — tässä on Verohallinto arvioinut, että se säästäisi noin 30 henkilötyövuotta, jos verovelvollisuuden alaraja nostettaisiin 20 000 euroon. (Eduskunnasta: Juuri näin!) Mutta tässä on sitten se, että täytyy EU:n komission kanssa taas käydä neuvottelua tästä, koska meillä on olemassa tietty määrä näitä alvirajoja ja tämä ei ole tällä hetkellä mahdollinen. Sen takia tämä on aika haasteellinen siinäkin mielessä.

Mutta täytyy todeta tässä yhteydessä, että meillä on useita tämmöisiä lakiesityksiä, joiden vaikuttavuusarviointi on jäänyt tekemättä. Tällä on hyvää haettu mutta sitten huomataan, että se kasvattaa byrokratiaa ja tätä kautta ne hyödyt eivät ole sitten niin merkittävät varsinkaan valtiontalouden näkökulmasta katsottuna. Mutta ehkä jotakin on näille pienyrittäjille sitten tästä hyötyä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Jäi äsken mainitsematta tämä toinen puoli tästä hallituksen esityksestä, jossa tätä kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annettua lakia muutetaan siten, että jos tämä tilikauden liikevaihto ylittää 10 000 euroa, niin sen jälkeen vasta kuitti käteiskaupasta tarjottaisiin. Tämähän nyt liittyy kiinteästi tähän arvonlisäveron alarajan nostamiseen.

Tällä hetkellähän esimerkiksi ravintolavahtimestarit, näitä pormestareiksi sanotaan, kirjoittelevat kuitteja, kun sinne menee takin laittamaan narikkaan. Yksi esimerkki liiketoiminta-alueesta, jossa aikaisemmin kuitteja ei koskaan ole annettu eikä koskaan niitä euroja ole laskettu, tähänkään päivään mennessä ei ole laskettu. Mitä niistä verottajalle ilmoitetaan? Se on semmoista suurpiirteistä toimintaa: osa menee pelikoneeseen ja osa menee, minne menee, ja kuitenkin sen alan tunteneena tiedän, että jos me hyväksymme yhden tämmöisen toimialueen, näitä on useita muitakin, joissa on niin sanotusti hyväksyttävää laittaa se euro suoraan taskuun ja ilmoittaa sitten verottajalle mitä tykkää, niin se antaa huonon signaalin siitä, että meillä katsotaan sormien lävitse joitain pieniä liiketoiminta-alueita, joista ei tarvitse tehdä verottajalle tilityksiä.

Siinä mielessä en itse kannata tämänkaltaista lainsäädäntökehitystä, jossa asetetaan yrittäjiä eriarvoiseen asemaan siinä, onko kuitti annettava vai ei. Mielestäni kuitti olisi hyvä antaa kaikenlaisessa liiketoimessa, koska se vähentää sitä kynnystä silloin harmaan talouden puolelle siirtymisessä. — Kiitos.

Keskustelu päättyi.