Täysistunnon pöytäkirja 172/2014 vp

PTK 172/2014 vp

172. TORSTAINA 12. MAALISKUUTA 2015 kello 10.15

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen päätösten vaikutukset tuleville sukupolville

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituskauden päättyessä on väistämättä syytä katsoa sitä, mitä tämän jälkeen. Tämä hallitus jättää jälkeensä Suomen, jonka kokonaisvelkamäärä kipuaa 100 miljardiin.

Arvoisa puhemies ja hyvä pääministeri! Se on kaikki lainassa lapsiltamme. Toivoisin ja kysyisin: voisitteko te, pääministeri, nyt arvioida tätä kulunutta hallituskautta siltä osalta, minkälaiset sukupolvivaikutukset päätöksillänne on ollut? Jos katsotaan pelkästään nyt tulevan sukupolven näkökulmasta tehtyjä päätöksiä, nuorisotakuu, erinomainen tavoitteenne, on jäänyt toteutumatta, nuorisotyöttömyys on lisääntynyt, te leikkasitte lapsilisistä ja koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat olleet ennennäkemättömän suuria. Nämä ovat kaikki asioita, jotka kohdistuvat siihen sukupolveen, joka tätä maata rakentaa meidän jälkeemme. Arvoisa pääministeri, mitä jätämme jälkeemme tuleville lapsille?

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Voinen vastata varmasti pääministerinä ja kahden kouluikäisen isänä ja totean, että Suomi on viimeisen kuuden vuoden aikana lisännyt velkataakkaansa tuplasti 50 miljardista melkein 100 miljardiin, kuten edustaja äsken totesi. Meillä on käytännössä kolme vaihtoehtoa.

Ensimmäinen on velkaantumisen jatkaminen, joka on velkataakan lisääminen meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme. Toinen vaihtoehto on kituuttaminen, jossa me jatkamme veronkorotusten tiellä ja sitten osittain me myös joudumme jatkamaan juustohöyläleikkausta.

Itse uskon, että jos haluamme jättää lapsille perinnön, niin sen pitää olla perintö, jossa teemme rakenteellisia uudistuksia, joilla velkaantuminen lopetetaan. Jokaisella meillä tässä salissa on näistä vastuu.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pyydän edustajia, jotka tästä aiheesta haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! On tietysti hienoa kuulla, että te pääministerinä kannatte niin ikään huolta siitä, että tämä hallitus on jatkanut Suomessa sellaista menoa, jossa eletään yli varojemme. Nyt kuitenkin me olemme tälläkin viikolla nähneet täällä tilanteita, joissa päätökset eivät etene ja johtajuuttakin on vähän peräänkuulutettu.

Joudun siis kysymään uudelleen tuota kysymystä menneestä hallituskaudesta. Ymmärrän tavoitteenne tulevaan, ja siinä selvästi kantamme yhtyvät, mutta miten arvioitte tämän kauden lopputulosta? Onko tämä hallitus toiminut kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla tulevien sukupolvien, tämän päivän lasten ja nuorten näkökulmasta ajatellen heidän elämäänsä nyt tai sitä Suomea, jonka työntekijöiksi heitä nyt juuri tässä maassa kasvatetaan?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni Suomi eli yli varojensa vuosina 2000—2008. Me itse asiassa rakensimme hyvinvointiyhteiskuntamme 3 prosentin talouskasvun olettamaan, joka pohjautui pitkälti Nokiaan ja ict-sektoriin. Vuonna 2008 ajauduimme finanssikriisiin, ja vuonna 2009 itse asiassa keskustan ollessa hallituksessa me otimme Suomen historian suurimman vuosittaisen lainan, 10 miljardia euroa, ja me olemme valitettavasti joutuneet jatkamaan tällä tiellä matkan varrella. Nyt meillä on se perusongelma, että yhtäältä poliitikot peräänkuuluttavat rakenteellisia uudistuksia ja sen jälkeen, kun niitä rakenteellisia uudistuksia ehdotetaan, ne kielletään tavalla tai toisella.

Mikä on tämän hallituksen perintö? Yritimme saada kuntauudistuksen läpi. Kuka tässä salissa halusi kuntauudistuksen? Oikeastaan aika harva. Yritimme saada sote-uudistuksen läpi. Parlamentaarinen yhteisymmärrys löytyi, ja kiitos siitä muun muassa edustaja Rehulalle, mutta emme ole vielä pystyneet saamaan sitä maaliin. Me jouduimme matkan varrella myös leikkaamaan, ja valitettavasti, jos me emme tee näitä rakenteellisia uudistuksia (Puhemies koputtaa) — ja me sanomme suoraselkäisesti, mitä pitää tehdä — niin silloin ajaudumme tilanteeseen, jossa tämä leikkausten kierre ei koskaan lopu.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Stubb, teidän hallituksenne viime kesäkuussa asetti tavoitteeksi, että valtiontalouden alijäämä olisi 1 prosentti bruttokansantuotteesta, eli noin 2 miljardia euroa toteutui, vähän yli 8 viime vuonna. Työttömyys oli tavoitteena painaa alle 5 prosentin, mikä olisi tarkoittanut melkein 100 000:tta uutta työpaikkaa 9 kuukaudessa. Työllisyysastetavoite oli 72 prosenttia, ja viime vuoden toteutuma, niin kuin tässä kuulimme, on siellä 68 prosentin paikkeilla. Tämäkin olisi vaatinut yli 120 000 uutta työpaikkaa 9 kuukaudessa.

Kysyisinkin teiltä, arvoisa pääministeri: olivatko hallituksen toimet riittämättömiä, vai olivatko nämä teidän kesällä asettamanne tavoitteet epärealistisia?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ehkä ensin pieni korjaus. Oletan, että tarkoitatte niitä tavoitteita, jotka asetettiin Kataisen hallituksen aluksi ja joita pyrimme viemään tässä matkan varrella eteenpäin. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Edustaja Sipilä, minulla ei ole tapana hakea syyllisiä tähän taloustilanteeseen, (Paavo Arhinmäki: Sattuneesta syystä!) ja olen oikeastaan lähtenyt aika pitkälti siitä, että isänmaan näkökulmasta olisi toivottavaa, että nuo tavoitteet olisivat toteutuneet. Siihen on varmasti syitä, jotka ovat tulleet ulko- ja turvallisuuspolitiikan kautta, paineita, jotka ovat syntyneet globaalin talouden kautta, paineita, jotka ovat liittyneet meidän teollisuuden rakenteiden uudistuksiin, paineita, jotka ovat liittyneet meidän rakenteellisiin uudistuksiin. Minun mielestäni on aina hyvä asettaa tavoitteet korkealle ja pyrkiä niihin. Se, onnistuivatko ne vai eivät: tässä tapauksessa ei onnistunut.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Silloin kun kävimme hallitusohjelmakeskustelua täällä juhannuksen tienoilla viime kesänä, kysyimme nimenomaan tätä, että onko totta, että te asetatte uudelleen nämä samat tavoitteet, mitkä olivat Kataisen hallituksella. Vastaukseksi saimme, että "kyllä". Silloin pidimme niitä kovasti epärealistisina, koska ne olisivat tosiaan vaatineet noin 100 000 uuden työpaikan syntymistä 9 kuukaudessa.

Kysynkin uudelleen: olivatko nämä tavoitteet epärealistisia, vai olivatko hallituksen toimet riittämättömiä? Samalla, kun sain puheenvuoron, haluan kysyä myöskin: mitä mieltä tai mikä ohjeistus tai kokemus teillä olisi siitä, onko nykymuotoinen hallitusohjelma, joka on noin 100 sivun mittainen, sopiva myöskin jatkossa, vai pitäisikö mennä tavoitteellisempaan, strategiseen hallitusohjelmaan, joka toki vaatii sitten sitä, että hallituspuolueiden välillä on korkea luottamus keskenään?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Kun olemme isänmaan asialla ja teemme neljän vuoden hallitusjatkumoa, niin sehän on ilman muuta selvää, että pyrimme pitämään kiinni niistä tavoitteista, jotka asetettiin, ehkä hyvin tiedostaen, että näihin tavoitteisiin ei päästä. Siihen todellakin on monta syytä.

Kun tämä hallitus aloitti, siis vuonna 2011, niin varmasti Suomessa tilannekuva oli aika erilainen. Me olemme tämän hallituskauden aikana valitettavasti joutuneet sopeuttamaan karkeasti yli 6 miljardin euron verran. Se on enemmän kuin yksikään hallitus Suomen historian aikana aikaisemmin, ja tämä on ollut erittäin vaikeata. Ei kukaan näitä leikkauksia hyvää hyvyyttään tee, mutta kun saa perinnöksi sellaisen järjestelmän, jossa ei ole tehty rakenteellisia uudistuksia, niin silloin niitä joutuu valitettavasti tekemään.

Kysyitte, tarvitsemmeko seuraavalle hallituskaudelle lyhyen, strategisen hallitusohjelman. Kyllä pitäisin tätä tarkoituksenmukaisena, ja siihen päälle linjaratkaisut seuraavien kuukausien aikana hallitusneuvottelujen jälkeen.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Pääministeri puhui lapsista ja lapsenlapsista. Jos mietimme, mikä on meidän suurin kestävyysvaje tulevaisuudessa, se on se, jos nuoret syrjäytetään, syrjäytetään työstä, syrjäytetään koulutuksesta. Meidän suurin kestävyysvaje on se, jos lasten ja nuorten palveluista leikataan.

Eilen täällä salissa käytiin keskustelua toisen asteen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten, leikkauksista, 191 miljoonasta eurosta, jota hallitus esittää leikattavaksi toiselta asteelta. Opetusministeri Kiuru sanoi, että tämä pitää vetää pois. Valtiovarainministeri Rinne tuki ajatusta siitä, että tämä leikkaus on liian raju.

Kysynkin nyt pääministeriltä: kun olette nukkunut yön yli, oletteko sitä mieltä, että tämä esitys 191 miljoonan euron leikkauksesta toiselle asteelle pitää vetää pois suomalaisen koulutuksen nimissä?

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Oletan, että edustaja Arhinmäki viittaa siihen leikkaukseen, jota hän itse oli tekemässä syksyllä 2013 yhdessä vihreiden puheenjohtajan kanssa. (Välihuutoja)

Me emme ole tehneet tästä yksittäisestä kysymyksestä päätöstä muuta kuin sen, että hallitus on tehnyt yksimielisen päätöksen siitä, että se viedään eteenpäin, ja se on myös kertaalleen tässä salissa äänestetty. Mutta me jatkamme puheenjohtajien kesken vielä keskustelua myös tämän yön yli nukuttua.

Paavo Arhinmäki /vas :

Arvoisa puhemies! Minua kiinnostaa edelleen se, onko pääministeri sitä mieltä, että vastoin opetusministerin näkemystä, opetusministeriön näkemystä siitä, että tämä 191 miljoonan euron leikkaus, joka on tuotu nyt leikkauslakina tänne, jota valmistelemassa vasemmisto ei ole ollut, sen toteuttaminen vaatii sen, että vielä yhden yön yli nukutaan. Ettekö te luota teidän omien ministereiden ja ministeriön asiantuntemukseen siitä, kun he sanovat suoraan, että tämä on katastrofaalista meidän nuorten kannalta, jos tämä leikkaus nyt viedään läpi? Keneen te luotatte, jos te ette luota omaan opetusministeriin, omaan opetusministeriöön?

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Pääministerin tehtävähän on puolustaa valtioneuvoston yksimielisesti tehtyjä päätöksiä. Kuten tuossa aikaisemmin totesin, koska yksi näistä laeista opposition viivytyksen myötä raukesi, joudumme harkitsemaan tätä kokonaisuutta ja käymme tästä keskusteluja.

Kyseessähän todellakin on periaatteellinen päätös, jota te itse olitte mukana hyväksymässä. Te viittasitte tuossa aikaisemmin lapsiin ja lastenlapsiin. Minun mielestäni on kertakaikkisen vastuutonta, että me jatkamme velaksi elämistä tässä maassa, koska se hintalappu menee meidän lapsille ja lastenlapsille, ja jos me emme tee leikkauksia tässä vaiheessa, niin valitettavasti me ajaudumme tilanteeseen, jossa nämä leikkaukset tulevat olemaan seuraavien vuosien aikana moninkertaisia. Haluaisinko isänä tai muutoin leikata lasten koulutuksesta tai toisen asteen koulutuksesta? En tietenkään halua.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta se on huolestuttavaa, että kun hallitus sanoo, että se haluaa rakenneuudistusten myötä säästää kuntien tehtävistä, niin ainoat asiat, mitä halutaan viedä selvästi loppuun saakka, ovat siis leikkaukset, joita kunnat eivät halua. Eivät kunnat ole pyytäneet, että toisen asteen koulutuksesta hallitus leikkaisi. Ja hallitus kutsuu tätä rakenneuudistukseksi. (Ben Zyskowicz: Ja mistäköhän te leikkaisitte, edustaja Niinistö?)

Se, mitä tässä on tapahtunut, on se, että silloin vuosi sitten keskusteltiin siitä, että toisen asteen uudistuksella pyritään edistämään nuorten työllistymistä niin, että koulutus läpäistään paremmin, toisen asteen koulutus tehostuu. Mutta jossain vaiheessa matkan varrella ne rakenneuudistukset ovat muuttuneet leikkauksiksi.

Onko se, pääministeri, teidän käsityksenne rakenneuudistuksesta, että vain leikataan menoja, leikataan koulutuksesta ja sanotaan, että tämä on rakenneuudistus?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Nyt jos en ihan väärin muista, niin kaksi huomiota: Ensimmäinen on se, että te olitte siinä salissa, joka päätti tästä rakenneuudistuksesta, ja tämän jälkeen, arvoisa edustaja Niinistö, te olitte yksi niistä henkilöistä, jotka viivyttivät taktikoimalla tämän rakenneuudistuksen eteenpäinviemistä. Joten tätäkin taustaa vasten minun on ehkä vähän vaikea ymmärtää pääministerinä tuota teidän äsken esittämäänne kysymystä.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Harjoitellaan vielä kerran. Rakenneuudistus on sellainen uudistus, jossa pyritään tekemään asioita fiksummin, jotta me saamme hyvän palvelun, saman palvelulaadun pienemmällä menolla julkiselle vallalle. Tähän me olimme sitoutuneet, kun olimme hallituksessa.

Mutta jostain syystä tässä asiassa ja myös opintotuen rajoittamisessa hallitus on mennyt toteuttamaan ehdotuksia, jotka ovat käytännössä toteuttamiskelvottomia, aiheuttavat toisen asteen koulutuksen kentällä levottomuutta. Ja nyt pitäisi tunnistaa se, että jos hallitus ei pysty toteuttamaan järkeviä uudistuksia, niin ei lähdetä vain leikkaamaan siitä, että toisen asteen koulutuksen kenttä menee sekasorron tilaan, vaan varmistetaan lasten vahvat oppimispolut, mahdollisuus tehdä uusia valintoja. Ja nyt olisikin tärkeätä, että myös tämä rahoitusuudistus vedetään pois, jolloin seuraava hallitus voi tehdä kunnollisen uudistuksen, jossa ei sählätä. (Ben Zyskowicz: Tehkää teidän ehdotus, niin mietitään! En kuullut ehdotusta!)

Pääministeri Alexander Stubb

Niin, arvoisa herra pääministeri, minä katson tuonne lehtereille... (Naurua) — Arvoisa herra puhemies! — Minä katson tuonne lehtereille vähän ehkä häkeltyneenä ja mietin, mitä toisen asteen koulutusta kaipaava nuori tai lukiolainen tänä päivänä miettii tästä keskustelusta, jota me täällä käymme. Sehän on ilman muuta selvää, että koko Suomen menestystarina perustuu koulutukseen, perustuu sivistykseen. Koko meidän hyvinvointiyhteiskunta perustuu järjestelmään, jossa kaikkia tuetaan ja kaikille annetaan tasa-arvoinen mahdollisuus. Samalla se perustuu minun mielestäni myös vastuulliseen valtiontalouden hoitoon, ja minä en halua olla se pääministeri, joka 9 kuukauden aikana latasi lisävelat tuolle porukalle, joka tuossa lehtereillä yläpuolella istuu. Se on kerta kaikkiaan vastuutonta.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä alkuperäinen kysymys oli taloudesta, ja ymmärrän sen, että pääministeri ei välttämättä halua etsiä syyllisiä talouden tilaan. Edustaja Sipilä, silläkään ei ole mitään merkitystä, olivatko Stubbin hallituksen tavoitteet realistisia.

Itse asiassa ainoastaan se, millä on nyt tällä hetkellä merkitystä, on se, mitä kansalaisilta odotetaan. Pääministeri, te sanoitte, että leikkauksia tulee, leikataan juustohöylällä. Kyllä kansalaisten täytyy tietää, mihin heidän pitää varautua, mitkä asiat heidän täytyy ottaa huomioon. Kansalaiset varmasti osallistuvat tähän vaikean taloustilanteen hoitamiseen silloin, kun se hoidetaan oikeudenmukaisesti. Arvoisa pääministeri, voitteko kertoa nyt kansalaisille, mitä kansalaisilta odotetaan?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Olen edustajan kanssa tismalleen sitä mieltä, että suomalaiset ymmärtävät, että me emme voi ylivelkaantua. Ja kun tuolla turuilla ja toreilla kiertää ja palautetta saa, niin se ymmärrys on ehkä huomattavasti laajempi kuin mitä ehkä meidän keskustelustamme tässä salissa voisi olettaa.

Näkisin, että me joudumme etenemään kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen vaihe on seuraavan hallituskauden aikana uusi sopeutus, ja tämä tarkoittaa karkeasti Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön arvion mukaan noin 2—3 miljardin euron sopeutusta, ehkä pikkaisen enemmän. Mutta sitten toiseksi se tarkoittaa sitä, että meidän on tehtävä tavalla tai toisella enemmän työtä. Se on se ainoa tapa, jolla Suomi lähtee uudestaan nousuun. Meillä pitää olla tässäkin salissa vain ja ainoastaan yksi tavoite, ja se on se, että me pelastamme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan.

Ja niistä talkoista kysyitte, mitä suomalaiset tekevät. Niihin talkoisiin tarvitaan aivan jokainen suomalainen.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämä kysymys on tullut käsiteltyä.