Täysistunnon pöytäkirja 172/2014 vp

PTK 172/2014 vp

172. TORSTAINA 12. MAALISKUUTA 2015 kello 10.15

Tarkistettu versio 2.0

EU:n yhteinen armeija

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esitti ajatuksen EU:n yhteisestä armeijasta. Myös presidentti Niinistö on ottanut asiaan kantaa.

Kysyn ministeri Haglundilta: mitä mieltä te olette ajatuksesta luoda yhteinen EU:n armeija, ja onko teillä tietoa, miten muut EU-maat suhtautuvat ajatukseen? Tiettävästi ainakin Iso-Britannia on ollut hieman kriittinen.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ulkoministeri Tuomioja ilmeisesti aloittaa, ja sitten ministeri Haglund.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä Junckerin puheenvuoro on nähtävä sellaisena periaatteellisena tukena sille kaukopäämäärälle, joka on EU:n perussopimuksissa yhteisestä puolustuksesta, josta ei kuitenkaan tänään ole vielä minkäänlaista valmistelua saatikka päätöksiä olemassa. Mutta meille Suomessa toki sopii se, että tätä keskustelua viedään eteenpäin, koska me haluamme nimenomaan vahvistaa Euroopan unionia kaikille jäsenmaille turvallisuutta tuovana yhteisönä. Mutta se ei tarkoita huomenna eikä ylihuomenna sitä, että olisi jotain eurooppalaista armeijaa, mutta voi olla sopimuksia siitä, että eurooppalaisia yhteisiä voimavaroja voidaan käyttää myöskin yhteisissä tarkoituksissa.

Tämä käsite "Euroopan armeija" on hyvin epämääräinen, koska ei ole olemassa muuta kuin kansallisia armeijoita, joista voidaan varata osia toimimaan yhdessä muiden kanssa. Näin se on muuten sotilasliitto Natossakin. Ei silläkään ole mitään omaa armeijaa.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Tosiaan ulkoministeri aika hyvin kuvasi tätä tilannetta. Kokemukseni esimerkiksi tämän viikon puolustusministerikokouksesta, jossa oli muiden Pohjoismaiden ministereitä, oli se, että suurin osa maista suhtautuu aika varauksellisesti tähän. Kokemukset EU:n nopean toiminnan joukoista eivät ole kovin hyviä siitä näkökulmasta, että niitä ei ole koskaan käytetty. Tosin ne ovat tuoneet sitten yhteistoimintakykyä, ja hyvä näin.

Mutta näkisin, että jos tämä keskustelu jatkuu, niin Suomen ei ainakaan tule tyrmätä tätä ideaa vaan osallistua siihen ja katsoa, mitä siitä seuraa. Oma arvioni on se, että ei tässä nyt ainakaan mitään suuria muutoksia lähitulevaisuudessa tapahdu.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pyydän niitä edustajia, jotka tästä aiheesta haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.

Pertti  Salolainen /kok:

Herra puhemies! Tämä tietysti, tämä eurooppalainen armeija, on hyvin pitkässä juoksussa vielä, siinä ei mitään erityistä tule nopeasti tapahtumaan. Mutta sen sijaan on muunlaisia harrastuksia Euroopan unionin piirissä syventää turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä, muun muassa materiaalin kehittämistä ja niin poispäin. Onko Suomella ja Ruotsilla tässä joitakin uusia ajatuksia syntymässä? Millä tavalla esimerkiksi ensi kesänä, kun on huippukokous, siellä voitaisiin esitellä tällaisia pohjoismaisia tavoitteita?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Tosiaan, niin kuin edustaja Salolainen totesi, ensi kesänä on EU-huippukokouksen teemana jälleen puolustusasiat, niin kuin myös joulukuussa 2013, ja tässä pyritään, muun muassa Ruotsin kanssa yhdessä, aktiivisesti edistämään sitä, että EU:n puolustusyhteistyö syvenee, ja etenkin sitä, että niitä päätöksiä, mitä joulukuussa 2013 tehtiin, myös toimeenpannaan. Siinä ollaan mielestäni onnistuttu tässä vaiheessa varsin hyvin, ja sitten olemme yhdessä ulkoasiainhallinnon kanssa edistäneet sitä, että me saamme EU:n turvallisuusstrategiaa päivitettyä, ja sillekin on vahva tuki. Ja sitten myös tämmöiset uudet ajatukset, kuten kyber-, hybridisodankäynti ynnä muut, ovat ajankohtaisia teemoja, joita muun muassa Ruotsin kanssa olemme nostaneet esille.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Edustaja Salolainen puhui siitä, että kyse on pitkästä juoksusta. Näinhän se todellakin on, koska Ranska ehdotti puolustusliittoa Euroopalle vuonna 1951 ja sitten Ranska itse sen kaatoi vuonna 1953. Mutta näkisin niin, että integraatio jollain tietyllä alueella johtaa paineeseen integroitua jollain toisella — tästä esimerkkinä se, että Maastrichtin sopimuksessa ensimmäistä kertaa saatiin EU:lle ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sen jälkeen Amsterdamin sopimuksessa vuonna 99 saatiin kriisinhallinta ja korkea edustaja ja Lissabonin sopimuksessa vasta saatiin ikään kuin avunantomahdollisuus- ja solidaarisuuslausekkeet.

Suomen kaltaisen maan, joka ei ole Natossa, intressissä on se, että EU:n puolustusyhteistyötä syvennetään ja tiivistetään. Mutta samalla pitää todeta se, että 28 EU-maasta 22 on Natossa ja heidän puolustuksensa silloin tukeutuu nimenomaan Natoon. Mutta Suomen kaltaisen maan ei missään nimessä kannata vähätellä EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! EU:n perustuslain eli Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulauseke kuuluu seuraavasti: "Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen erityisluonteeseen." Onko tämä linja yhä voimassa? Tässä selvästi sanotaan, että Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tietenkin tuo sopimus on edelleenkin voimassa, ei siihen ole mitään muutoksia tehty. Suomella on ollut kyllä vahva kiinnostus siihen, että tämän solidaarisuuslausekkeen sisältöä voitaisiin kehittää ja myöskin sopia siitä, mitä se tarkoittaa. On nimittäin huomattava, että lausekehan ei kohdistu unionin toimiin vaan se kohdistuu jäsenvaltioihin, jolloinka tietysti jokaisen jäsenvaltion omassa harkinnassa ja päätäntävallassa on se, millä lailla tätä solidaarisuusvelvoitetta toteutetaan. Mutta luonnollisesti, jos haluamme varautua — ja pitää varautua — erilaisiin tilanteisiin, silloin pitäisi etukäteen pystyä myöskin käymään keskusteluja ja saavuttamaan yhteisymmärrys, minkälaista solidaarista tukea tämä kulloinkin edellyttää. Suomi mielellään näkisi, että tällaista työtä tehtäisiin, mutta se ei ole toistaiseksi vielä saanut unionissa kannatusta.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Kuten tuossa edellisessä puheenvuorossa totesin, Suomen kaltaisen maan, joka ei ole Natossa eli ei ole 5 artiklan piirissä, ei kannata vähätellä Euroopan unionin solidaarisuutta tai Euroopan unionin jäsenmaiden avunantovelvoitteita.

Tämä on pitkä keskustelu. Itse asiassa muistan entisestä elämästäni virkamiehenä, että kun neuvottelimme Amsterdamin sopimusta ja presidentti Ahtisaari ja ulkoministeri Halonen olivat mukana näissä neuvotteluissa, niin silloin mietittiin nimenomaan tuota YK-passusta, joka sitten myöhemmin on tullut mukaan myös tähän avunantovelvoitekysymykseen.

Me olemme siinä tilanteessa — onneksi — että Suomi on osa Euroopan unionia, EU:n jäsenmaa ja sitten vielä sen lisäksi euromaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että jos meille tulisi jossain vaiheessa hätä, niin meidän pitää voida luottaa siihen, että meidän liittolaisemme, meidän arvomaailmamme yhteisesti jakavat muut 27 EU-maata ovat myös silloin meidän tukenamme ja turvanamme.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Jean-Claude Juncker ei ole mikä tahansa mies esittämään tällaista Euroopan armeija -ideaa. Kyllähän täytyy jollakin tavalla vakavasti suhtautua. Kysynkin kahta asiaa.

Ensinnäkin, onko niin, että tämä ajatus nousee ja tulee jollakin tavalla seuraavan huippukokouksen esityslistalle, onko teillä siitä mitään näkymää? Jos teillä on näkymää, hyvä hallitus, niin miten suomalaiset aikovat tässä keskustelussa esiintyä, mikä on Suomen idea ja ajatus sen suhteen?

Toisekseen, olen yhtä mieltä siitä, että kun me, Suomi, olemme EU:n jäsenmaa, niin totta kai meidän pitää korostaa EU:n turvallisuusyhteisömerkitystä. Vähättely on huono juttu, pitää korostaa sitä. Minä kysynkin teiltä, hyvä hallitus: mitä teidän mielestänne tänä päivänä tarkoittaa se, että EU on myös Suomen kannalta turvallisuusyhteisö?

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tuossa haastattelussa taisi olla niin, että Jean-Claude Junckerilta kysyttiin pitkän tähtäimen ajatuksia EU-armeijasta ja hän oli vastannut siihen, että "kyllä, sitä pitäisi pitkällä tähtäimellä kehittää". En itse usko, että se tulee Eurooppa-neuvoston asialistalle jonkinnäköisenä ehdotuksena, mutta varmasti siitä tullaan käymään keskustelua.

Miten me hallituksen puolelta näemme Euroopan unionin? Me näemme Euroopan unionin poliittisena yhteisönä. Me näemme sen arvoyhteisönä. Me näemme sen sellaisena organisaationa, joka antaa meille tiettyä tukea ja turvaa. Mutta se asteikko on erilainen kuin Natossa, jossa turvatakeet ovat selkeät ja sitä kautta artikla 5 tukee ja turvaa niiden jäsenmaiden turvallisuuden ja velvoitteet. Meille unioni on arvoyhteisö. Lisään tuohon vielä, että tässä jännittyneessä turvallisuustilanteessa, joka meillä tällä hetkellä Euroopassa on, jossa Venäjä on aiheuttanut epävakautta Ukrainan rajalle, (Puhemies koputtaa) Luojan kiitos, että Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat sekä EU:n että Naton jäseniä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Konkreettisesti tämä turvallisuuskysymys etenee nyt siten, että EU:n vuodelta 2002 olevaa turvallisuusstrategiaa tullaan uusimaan. Tämä työ on korkea edustaja Mogherinin johdolla käynnistynyt. Me olemme antaneet yhdessä Ruotsin kanssa tähän ajatuksiamme pohjaksi, millä tavoin tätä vietäisiin eteenpäin. Se siis koskee tietenkin yleismaailmallista turvallisuustilanteen arviointia ja sitä, millä lailla unioni yhdessä toimiessaan voisi parhaiten ennalta ehkäistä ja vastata erilaisiin turvallisuushaasteisiin. Mutta toivomme myös, että tässä turvallisuusstrategiassa tulee aikaisempaa selvemmin esiin myöskin niiden keinojen ja välineiden kehittäminen, joita unionilla ja sen jäsenvaltioilla yhdessä on käytettävissä tällaisiin turvallisuushaasteisiin vastaamisessa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämä kysymys on tältä kyselytunnilta käsitelty.