Täysistunnon pöytäkirja 173/2002 vp

PTK 173/2002 vp

173. TIISTAINA 7. TAMMIKUUTA 2003 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi ulkomaalaislain 18 a §:n muuttamisesta

 

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä olevassa lakiesityksessä ja hallintovaliokunnan mietinnössä, joka siitä on laadittu, säädetään oleskeluluvan myöntämisestä entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin oleville henkilöille, joilla on suomalainen syntyperä. Eli semmoisella suoralla suomen kielellä tässä on kysymys inkerinsuomalaisten paluumuuttoasiasta ja nyt sellaisesta ulkomaalaislain pykälämuutoksesta, että nimenomaan inkerinsuomalaisten paluumuuttovaatimuksia kiristetään sillä tavalla, että lakiin lisätään vaatimus suomen tai ruotsin kielen kohtuullisesta taidosta ja tämä olisi jatkossa inkerinsuomalaisten paluumuuton edellytys.

Tämän lain tavoitehan on tietenkin edistää näitten paluumuuttajien kotoutumista Suomeen. Kotoutumisen ehdottomasti tärkein yksittäinen elementti on paikallisen kielen, tässä tapauksessa suomen tai ruotsin kielen, jonkin sortin osaaminen, joten siinä mielessähän tietysti lain tavoitetta on pidettävä tärkeänä. Kuitenkin tähän liittyy muutamia ongelmakohtia tai yksityiskohtia, joista ajattelin teille vähän tässä kertoa, varsinkin niille, jotka eivät valiokunnan käsittelyssä ole olleet mukana.

Inkerinsuomalaisten paluumuuttoasiahan käynnistyi 90-luvun alussa, jolloin tietyin perustein luotiin tällainen erityissäädös siitä, että suomalaisen syntyperän perusteella heillä on oikeus paluumuuttajastatuksella tulla tänne Suomeen takaisin asumaan, siis inkerinsuomalaisilla ja heidän lähiomaisillaan. Tällä hetkellä näissä inkerinsuomalaisten paluumuuttojonoissa, joita pidetään Pietarin konsulaatissa ja Tallinnan suurlähetystössä, on Venäjällä yli 19 000 hakijaa ja Virossa 4 300 hakijaa. Pelkästään tähän paluumuuttohaastatteluun, joka meidän ulkomaanedustustoissamme suoritetaan, noin kuusi vuotta joutuu jonottamaan, ennen kuin pääsee tähän haastatteluun.

Ennen kuin paluumuutto Suomeen mahdollistuu, pitää olla järjestynyt asunto, ja nimenomaan tästä asuntovaatimuksesta johtuen inkerinsuomalaisten paluumuuton tahti on tällä hetkellä noin 1 500—2 000 henkilöä vuodessa, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on noin viidentoista, jopa kahdenkymmenen vuoden paluumuuttojono olemassa Venäjällä ja Virossa. Tietenkin, kun siellä on myöskin ikääntynyttä väestöä, on selvä asia, että jotkut karsiutuvat luonnollisen karsinnan takia jo tässä jonotusaikana.

Nyt tämän lain myötä, jonka tarkoitus on edistää kotoutumista kielitaidon avulla, luodaan tällainen kielitaidon testausjärjestelmä, koska jotenkinhan se pitää taata, että näillä on suomen tai ruotsin kielen taito. Kielitaitotestausjärjestelmä, joka tähän lakiin sisältyy, on verrattain kallis ja saattaa olla käytännön tasollakin tiettyjä hankaluuksia nostattava. Kielitaitotestauksen kustannukset on arvioitu vähintään 500 000 euroksi vuosittain, ja Opetushallitus valiokuntakuulemisessa kyllä piti tätä pikemmin lähempänä minimitasoa olevana kuin maksimisummana. Siis tämä on kohtuullisen tuntuva kustannus. Kun tätä verrataan siihen, että tällä hetkellä työministeriön paluumuuttovalmennuskurssien kustannuksiin satsataan noin 200 000 euroa vuodessa ainakin vuonna 2002, tämä on siis merkittävästi suurempi summa, mikä tähän kielitestausjärjestelmään nyt ollaan satsaamassa. Tämä esitetty testi on melko kallis verrattuna mahdollisuuteen järjestää paluumuuttovalmennusta.

Kun tähän kielikokeeseen voi hakija, jos ei läpäise sitä, ilmoittautua uudelleen ja uudelleen, niin on hyvä huomata kyllä, että vaikka me kiristämme näitä paluumuuton ehtoja, tämä ei siis millään tavalla hidasta inkerinsuomalaisten paluumuuttoa eikä se millään tavalla pura sitä jonoa, mikä näissä Suomen ulkomaanedustustoissa on. Jos tämä laki nyt hyvin lähtee toimimaan, sen lopputuloksena on se, että sama määrä kuin tähänkin asti samalla tahdilla kuin tähänkin asti inkerinsuomalaisia paluumuuttaa Suomeen, mutta nämä tulijat osaavat testatusti jonkin verran suomen tai ruotsin kieltä.

Aiheellisesti voidaan kuitenkin kysyä, päästäisiinkö tähän lopputulokseen eli muuttamiseen paremmalla kielitaidolla myöskin sillä tavalla, että satsattaisiin enemmän paluumuuttovalmennukseen ja kielikoulutukseen, mitä maahanmuuttajille Suomessa järjestetään, ja pystyttäisiinkö kenties nämä rahat tehokkaammin käyttämään kielitaitokoulutukseen täällä Suomessa. Minulla ei ole tähän valmista vastausta, mutta tämä kysymys on vakavasti noussut meillä valiokuntakuulemisessa esille. Se kannattaa tässä harkita ja tiedostaa, että 500 000 euroa vähintään tähän nyt menee ja ehkä samalla satsauksella me saisimme vähintäänkin yhtä hyvän lopputuloksen myöskin toisenlaisella järjestelmällä.

Arvoisa puhemies! Tähän lakimuutokseen liittyy mielestäni myöskin se kysymys, onko meillä samat pelisäännöt eri puolilta tuleville maahanmuuttajille. Nythän meillä lähtökohta kai inkeriläisten paluumuutossa oli kuitenkin se, että heidät pitäisi erityisen lämpimästi toivottaa tervetulleiksi, mutta nythän heidän kohdallaan tätä tulomuuttoa siis kiristetään. Sinänsä tietenkin todella tämä kotoutuminen on elintärkeä asia ja kielitaito siinä merkittävä kysymys. Kyllä tämä hallintovaliokunnan mietintö on täysin yksimielinen, mutta toivottavasti näihin yhdenvertaisuuskysymyksiin, muun muassa niihin, palataan tämän kohutun ja kauan odotetun ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Lehtomäki aika ansiokkaasti kuvasi tietyiltä osin sitä käsittelyä, mitä hallintovaliokunnassa tämän kyseisen lakiesityksen kohdalta on käyty. Hän aloitti aivan oikein minusta, kun hän totesi, että tämän lain tarkoituksenahan on tietyllä tavalla kiristää tämän väestönosan maahanmuuttoa, ja se pitäisi selvästi pitää myöskin mielessä.

Minä hieman vierastan valiokunnan käsittelyssä esille tullutta keskustelua siitä, että tämä laki olisi ikään kuin tarkoitettu jollakin tavalla näiden jonojen purkamiseen. Se ei liittynyt tämän lain alkuperäiseen tarkoitukseen. Myönnän kyllä kernaasti aiheelliseksi ed. Lehtomäen huolen siitä, että tähän kielitaidon testaukseen saattaa liittyä monenkinlaisia käytännön ongelmia ja myöskin se varmasti on suhteellisen kallista. Mutta on otettava huomioon se, että kyllä jommankumman kotimaisen kielen edes auttava taito, joka nyt on määritelty nimenomaan selviytymistasolle, on aika ehdoton edellytys, sanotaanko kohtuullisen, kotoutumisen mahdollistumiseen täällä Suomessa. Kun nykyisen lain voimassa ollessa on kiistaton tosiasia, että maahan on tullut paljon semmoista väestöä, jolla on erittäin ohut side suomalaiseen yhteiskuntaan, suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen, niin pidän kyllä tätä lakiesitystä ja valiokunnan mietintöä tässä valossa hyvin perusteltuna.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietintö ja hallituksen lakiesitys ovat varsin perusteltuja, oikean suuntaisia nimenomaan siitä näkökohdasta lähtien, että meillä on liittynyt ongelmia tähän siirtolaisuuteen. Kun on hyvin ohuilla siteillä haluttu pyrkiä tähän maahan, niin minä toivon, että tämän lain myötä ne epäkohdat, jotka ovat olleet mahdollisia lakia väärin tulkiten, saataisiin eliminoitua.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Lehtomäki kysyi, tuleeko tämä raha nyt käytetyksi kaikkein järkevimmällä tavalla, niin tähän kysymykseen voi kyllä yhtyä. Onko kielitaito juuri se oikea kriteeri, jolla arvioidaan, mikä maahanmuuttajan tausta on? Itse en usko, että tämä on välttämättä kaikkein oikein kriteeri. Moni oppii kielen nopeasti, jos hänellä on kykyä sopeutua yhteiskuntaan, ja sitten voi kysyä myöskin näiden iäkkäämpien henkilöiden osalta, onko perusteltua vaatia kielitaitoa. Heillä voi olla kuitenkin vahvempi side, todellinen side, vaikka kieli on kadonnut. Kieli kyllä katoaa yhden sukupolven aikana, ja silloin ei välttämättä voi syyttää sitä henkilöä, jolta tämä kieli on kadonnut.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Totean oikeastaan ed. Ravin puheenvuoroon, että itse pidän toki kielitaitoa tärkeänä kotoutumisen edistämisen tekijänä, se on ihan kirkkaasti päivänselvää. Tässä on vielä se ongelma, että kielitaitoa nyt vaaditaan vain hakijalta. Kun viittasitte maahanmuuttoon tähän saakka liittyneisiin ongelmakohtiin, niin pelkään pahoin, että laki ei välttämättä vähennä niitä, koska me olemme sitoutuneet kuitenkin perheenjäsenten tuloon, ja hakijathan ovat tähänkin asti olleet niitä, jotka ovat sitoutuneet ja joilla on side Suomeen, mutta sitten se muu väki on ollut niitä, joilla on ollut vähäisempi side. Se, että tulijoiden koulutusta olisi lisätty ehkä tällä samalla satsauksella, olisi voinut olla toinen mahdollinen tapa, mutta hyvässä yhteistyöhengessä etenemme nyt tällä tavalla.

Yleiskeskustelu päättyy.