Täysistunnon pöytäkirja 173/2002 vp

PTK 173/2002 vp

173. TIISTAINA 7. TAMMIKUUTA 2003 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys kuntoutusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi

 

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Keskustelimme perusoikeuksista aiemmin, ja tämä hallituksen esitys kuntoutusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi liittyy myöskin erittäin läheisesti perusoikeuksiin, nimenomaan sellaisten henkilöiden perusoikeuksiin, joiden työkyky on alentunut tai uhkaa alentua.

Tällä esityksellähän mahdollistetaan se, että kuntoutusta, nimenomaan ammatillista kuntoutusta, ryhdytään antamaan entistä aiemmin. Se on hyvä tavoite ja toivon mukaan toteutuu, kun tämä laki, tosin valitettavasti vasta vuoden 2004 alussa, tulee voimaan. (Ed. Vehkaoja tulee paikalleen) — Jaha, valiokunnan puheenjohtajakin ennätti paikalle. Meinasin juuri ruveta sitä ihmettelemään, miten vähän tämä tärkeä laki meidän valiokuntamme jäseniä jaksaa kiinnostaa, mutta onneksi puheenjohtajaa sentään.

Valiokunnan mietinnössä on kiinnitetty huomiota erityisesti työterveyshuollon toimenpiteisiin. Työterveyshuolto on keskeinen paikka, jossa näiden ihmisten perusoikeuksia, työntekijöiden perusoikeuksia, voidaan turvata. Valitettavasti vaan kaikilla työpaikoilla ei työterveydenhuolto toimi, ja siksi olisi tärkeää, että myöskin erityisesti terveyskeskuksissa työkyvyn arviota ja kuntoutuksen tarvetta entistä enemmän lähdettäisiin pohtimaan laaja-alaisesti ja ryhdyttäisiin toimenpiteisiin.

Työttömien kuntoutukseen on myöskin valiokunnan mietinnössä, samoin kuin työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnossa, kiinnitetty huomiota. Erityisesti työttömien kohdalla terveyskeskusten perusterveydenhuollon ja myöskin erikoissairaanhoidon toimenpiteet ovat tärkeitä, ja niiltä voi odottaa aktiivisempaa otetta, sillä kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain mukaisesti kuntoutus on näiden lakien mukaista toimintaa. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että paljolti on näillä alueilla jätetty toiminta Kansaneläkelaitoksen kuntoutuksen varaan tai jonkun muun tahon kuntoutuksen toimenpiteiden varaan, myöskin esimerkiksi työvoimatoimistojen aktiivisuuden varaan. Tätä eivät nämä terveydenhuollon peruslait tarkoita. Tämä liittyy juuri siihen perusoikeuskeskusteluun, jota käytiin perustuslain 19 § 3 momentin pohjalta, eli julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Kunnilla täytyy olla myöskin riittävä rahoitus näiden kuntoutustoimenpiteiden käyntiin saattamiseksi riittävän varhain. Tosiasiassahan varat kyllä olisivat saatavissa ja saataisiin juuri siten, että toimenpiteet aloitetaan riittävän ajoissa, koska silloin säästytään raskaammilta toimilta. Mutta jotta tämä toimintatapojen muutos saataisiin aikaiseksi, vaaditaan erityistä satsausta kuntoutustoimintaan. Vajaakuntoiset työttömät joutuvat usein todella vaikeaan tilanteeseen, koska he jäävät ikään kuin oman onnensa nojaan.

Erityisen tärkeä muutos valiokunnan mietinnössä oli se pykälämuutos, joka pitkän keskustelun jälkeen saatiin kolmannen lakiehdotuksen, lain työntekijän eläkelain muuttamisesta, 4 k §:ään, eli harkinnanvaraista kuntoutusavustusta voidaan myöntää myös hoito- tai kuntoutussuunnitelman laatimista varten. Nykyäänhän jo lain 4 §:n mukaan työkyvyttömälle voidaan kuntoutusavustusta myöntää, mutta kun kuntoutusrahan saaja ei ole työkyvytön, niin tätä mahdollisuutta ei ole ollut. Näissä tilanteissa syntyy juuri väliinputoajia. Tosin myöskään tätä 4 §:n 7 momenttia mielestäni ei lainkaan tulkita niin kuin on tarkoitettu; sitä ei käytetä niin laajasti kuin on tarkoitettu. Toivottavasti tämän lainsäädännön myötä sekin momentti saa enemmän tuulta siipiensä alle, samoin kuin tämä uusi 4 k §:n kohta.

Miksi tämä on niin tärkeää, että myös hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatimista varten voidaan maksaa kuntoutusavustusta, näiden ihmisten perusoikeuksien kannalta? Se on tärkeää juuri sen takia, että meidän järjestelmämme ovat niin hitaita. Meillä ei ole riittävästi sosiaali- ja terveyspalveluja tarjolla. Jos ihmisellä on terveydellinen ongelma, hän jonottaa ensin terveyskeskukseen pääsyä. Meillä esimerkiksi Tampereella on ollut erittäin ikävää, että esimerkiksi joulun aikana kaikki terveyskeskukset ovat olleet suljettuina ja vain päivystysasema on toiminut, niin että jono on ollut ulos asti. Lääninlääkäri on nyt sitten kuitenkin todennut, että ei tämä nyt ihan lainvastainen tila ollut, mutta ei varmasti paljon puuttunut.

No, tämä on vielä pienempi ongelma, mutta kun pääsee terveyskeskuksen ovesta sisälle ja saa lähetteen erikoissairaanhoitoon, niin jonot ovat aivan liian pitkät. Eikä kysymys ole pelkästään siitä, että jono on liian pitkä, vaan kun on monenlaisia terveydellisiä ongelmia, niin niitä täytyy laajasti tutkia ja ne vaativat eri erikoisalojen tutkimuksia ja selvityksiä ja sitten myöskin tällaista laaja-alaista työkyvyn arviota ja kuntoutussuunnitelmien tekoa. Nämä vain väistämättä vievät runsaasti aikaa.

Henkilöllä usein sairauspäiväraha on jo loppunut, 300 päivää on jo tullut täyteen, taikka hän on ollut työttömänä jo aikaisemmin ja hänellä saattaa sitten 500 päivää tulla ansiosidonnaista päivärahaa täyteen. Tai voi sitten tietysti olla, että hän on jo pudonnut työmarkkinatuelle. Tämän motivoinninkin kannalta on aivan olennaista se, että henkilön toimeentulo on järjestetty sinä aikana, kun häntä pyritään auttamaan kuntoutumaan ja palaamaan työelämään. Mielestäni näiden momenttien tärkeyttä ei ole ymmärretty, ja nimenomaan vieläkin toivon, että näitä ruvetaan soveltamaan entistä useammin.

Kansalaisten perusoikeuksiin on viitattu, en muista, oliko oikeuskansleri vai kuka, joka viittasi. Tässä seuraavassa istunnossa kun tulee tämä autoverolaki, niin puhuttiin, että kansalaisten perusoikeudet kärsivät, kun he joutuvat odottamaan kolme vuotta näitä autoveropäätöksiä. Toivoisin, että joskus joku kantaisi huolta enemmän siitä, mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka joutuvat perustoimeentuloturvaansa koskevia päätöksiä odottamaan ei vain kolme vuotta vaan pahimmassa tapauksessa viisi tai jopa kymmenen vuotta, ennen kuin saavat eläkkeen sitä tarvitessaan. Sinä aikana useinkaan näitä ihmisiä ei kukaan ole yrittänyt tosiasiassa kuntouttaa tähän mennessä eikä tarjota heille työtä.

Perustuslain 124 §:ssä — tämä minulta unohtui, kun oli lyhyt aika siinä aikaisemmassa keskustelussa — on kyseessä "Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle" ja sanotaan: "Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle." Siis: "Merkittävää julkisen vallan käyttöä". Työeläkelaitokset eivät kyllä ihan viranomaisia ole ja mielestäni tämä asia pitäisi vielä kerran kyllä selvittää, onko meidän järjestelmämme sellainen, että se vastaa tätä perustuslain pykälää, koska juuri myöskin nämä laitokset ratkaisevat tätä kuntoutustoimintaa.

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä laki. Ainoa, mitä pelkään tämän yhteydessä, on erityisesti tuon kansaneläkelain osalta se, ettei vain pääse käymään niin, että henkilöt, jotka tosiasiassa ovat työkyvyttömiä ja joille kuuluisi työkyvyttömyyseläke, eivät sitä saisi, kun edellytetään aina kuntoutusta. Siitä on tullut myöskin viestiä, että osittain ihmisiä juoksutetaan turhaan erilaisissa kuntoutuspaikoissa, kun tilanne on se, että työkyvyttömyyseläkeratkaisu on ainoa perusteltu ratkaisu. Toivon, että tällaisia vaikutuksia tällä lainsäädännöllä ei ole.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä oikeastaan esiteltiin jo tämä hallituksen esitys ja valiokunnan mietintö aika lailla kattavasti, enkä aio sitä kerrata. Totean kuitenkin, että esityksen merkitys on siinä, että työntekijöille tulee nyt oikeus ammatilliseen kuntoutukseen paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin nykyisin on asian laita, jos tämä hallituksen esitys myös käytännössä lähtee kulkemaan toivottuun suuntaan. Olisin nyt kiinnittänyt kuitenkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön sisällöstä kahteen seikkaan vielä lisää huomiota.

Olemme uhranneet aika paljon aikaa ja tekstiä työterveydenhuollon osioon. Se voi ehkä kollegoja hieman kummastuttaa, koska meillä on hyvin tuore uudistettu työterveydenhuollon lainsäädäntö. Sen uudistuksen painopiste ei kuitenkaan ollut siinä kohdassa, mihin nyt valiokunta haluaa kiinnittää huomiota, nimittäin siihen perustavaa laatua olevaan puutteellisuuteen, että työterveydenhuollon sisältö vaihtelee meidän maassamme työpaikasta toiseen tavattoman paljon. Kaikkein vaatimattomimmillaan se pitää sisällään vain hyvin harvakseltaan suoritettavat ennalta ehkäisevät terveydenhuollon käynnit työpaikalla ja määräaikaistarkastukset. Toisessa ääripäässä talo saattaa tarjota jopa erikoissairaanhoidon tasoista hoitoa, siis talon täysin maksamana. Näin ollen me puhumme vähän turhan monoliittisesti, jos näin sanotaan, työterveydenhuollosta, kun tiedetään, että todellisuudessa kirjo on varsin suuri. Tätä muuten todistaa myöskin Työterveyslaitoksen äskettäinen hyvin tuore selvitys, niin että meillä on tässä kyllä työsarkaa tulevaisuudessa. Me tiedämme kuitenkin, että työterveydenhuollon tila on myöskin aivan keskeinen kysymys, kun puhutaan tämän lainsäädännön, joka nyt on meillä käsittelyssä, saamisesta hyvään vauhtiin.

Toinen asia, jonka haluan vielä painokkaasti tuoda esiin, on meidän valiokuntamme pohdinta osittaisesta sairauspäivärahasta. Tässähän nyt ollaan säätämässä osakuntoutusrahaa, mutta me samassa yhteydessä otimme aasinsillan kuitenkin tarpeeseen saada aikaan myös osittainen sairauspäiväraha, koska meidän nykyinen systeemimme on oikeastaan sillä tavalla ollut liian mustavalkoinen, että ihmisen kunnon annetaan heiketä siinä määrin, että hän tavallaan ehtii poistua työelämästä kokonaan, ja sitten koko porukka lähtee yhdessä valtavilla järjestelmillä yrittämään hänen saamistaan takaisin työelämään.

Mielestämme nyt huomio pitäisi todella kiinnittää siihen, että ihmisiä ei päästettäisi, ellei ole aivan pakko, irti töistänsä pitempäänkään jatkuvan sairauden johdosta, vaan työpaikallaolo ja työnteko pitäisi tehdä mahdolliseksi kulloisenkin kunnon mukaan. Meillä on paljon sellaisia sairauksia, joissa, kun kuukaudet kuluvat, työkunto kuitenkin alkaa vähitellen sieltä löytyä, mutta se ei välttämättä ole sen sairauspäivärahajakson loppuvaiheessa ihan 100:aa prosenttia.

Tässä tulee mieleen tietenkin niiden 300 päivän jatkaminen myöskin osa-aikaisena sairasloma-aikana. Toisaalta meillä on sairauksia, joissa osa jopa niistä 300 mahdollisesta päivästä olisi suoraan mahdollista käyttää vain osa-aikaisesti hyväksi, ja tämä olisi tietenkin tämän kuvion säästöpuolikin, jos niin halutaan ajatella. Mutta meidän näkökulmamme ei ole ollut tässä ensisijaisesti säästää yhteiskunnan rahaa, vaan aikaansaada näissä kysymyksissä inhimillisempää jälkeä tämän kokonaisuuden osalta. Ei ole todellakaan tässä meidän on—off-systeemissämme paljon järkeä.

Erityisen tärkeä tämä osa-aikainen päiväraha voisi olla esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien kohdalla. Erityisesti tuon sen esille siitä syystä, että monesti myös työpaikalla vieroksutaan niitä henkilöitä, jotka ovat joutuneet hakemaan apua psyykkisiin sairauksiinsa, eikä osata oikein mitenkään suhtautua tähän henkilöön luontevalla tavalla, kun hän on ollut ehkä kokonaisen vuodenkin pois työpaikalta ja sitten pyrkii pääsemään taas töihinsä kiinni. Olisi monin verroin inhimillisempää, jos tällainen henkilö, jos vain terveys sen sallii, voisi olla osittain työpaikallaan. Sillä tavalla tulisivat myös työntekijät tavallaan paremmin suvaitsemaan ihmisen, sanotaanko, vajaakuntoisuutta.

Meillä vallitsee omalaatuinen kuvitelma siitä, että me kaikki olemme sataprosenttisesti työkuntoisia. Semmoinen tavoite tietysti pitää olla, mutta vaikka me emme olisi sairaankaan kirjoissa, niin jokainen kuitenkin käytännöstä tietää, että toiset työpäivät sujuvat paremmin kuin toiset ja työn, sanotaanko, panos—tuotos ei pysy mitenkään muutenkaan tasaisena, vaikka ei ole sairaslomalla tai vaikkapa kuntoutusrahalla.

Tämän vuoksi, arvoisa puhemies, asetan suuria toiveita seuraavan hallituksen ohjelman suuntaan, että valiokunnan lausumaehdotuksen kautta — se on näin lähinnä tulkittava ja todellakin jäämme tätä odottamaan — osittaisen sairauspäivärahan mahdollisuus konkretisoituu heti seuraavassa hallitusohjelmassa.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten valiokunnan puheenjohtaja puheenvuorossaan toi esille, meillä jää monia merkittäviä asioita ja haasteita työelämän uudistamisessa, jotka kaipaavat vielä ihan konkreettista lainsäädäntöä ja toimenpiteitä. Kuten tuossa oli puhe, työterveyslainsäädännön uudistamiseen asetettiin merkittäviä panoksia ja odotuksia. Kuitenkin me tiedämme jo tänä päivänä, että se ei toimi aivan sillä tavalla kuin se parhaimmillaan voisi toimia.

Voisi ajatella niin, että nimenomaan työssä olevien työkykyä ylläpidetään ja parannetaan ja näin ennalta ehkäistään monia asioita. Mutta todella tiedetään alueelliset erot ja se, että on työpaikkoja, yrityksiä, joilla ei ole edes kattavaa sopimusta niin, että työterveyshuollon sopimus sisältäisi sekä ennalta ehkäisevät toimenpiteet että sairaanhoidon toimenpiteet, mahdollinen kuntoutus ja hammashuolto mukaan lukien jne. Siellä on vielä merkittävää parantamisen varaa, ennen kaikkea tietysti resursointia ja työnantajille haastetta, että satsataan taloudellisia resursseja myöskin tähän. Varmasti myöskin valvontapuolella on tehtävää.

Tämä on mielestäni todella merkittävä muutos sillä tavalla, että tulee oikeus ammatilliseen kuntoutukseen. Varmasti jos tämä toteutuu niin kuin tässä on haastettu — ja sillä on nyt mahdollisuudet näyttää, että se käytännössä toteutuu oikein — tulee myöskin säästöjä. Tiedetään se, että on aikamoinen kynnys tänä päivänä lähteä kuntoutukseen nykyisen käytännön mukaan. Mutta jatkossa, jos työkyky heikkenee, tämä mahdollistaa sen, että voidaan lähteä hakemaan uutta ammattia, hakemaan uusia mahdollisuuksia, etsimään uutta työtehtävää jne. tämän toiminnan kautta. Se on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys ihan työllisyyden kannalta ja estää sitä, että meillä työelämästä todella jää työttömiksi tänä päivänä ihan heikon työkyvyn takia niin suuri, merkittävä joukko, mutta varmasti saadaan myöskin työvoiman hallintaa eri lailla.

Tämä lausuma on erinomainen asia. Niin kuin puheenjohtaja kattavasti selvitti, osa-aikaisen sairausloman ja kuntoutusrahan käyttöönottoa pitäisi nopeuttaa ja saada se seuraavaan hallitusohjelmaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti muutamia näkökohtia kuntoutusta koskevan lainsäädännön muuttamisesta.

Ensinnäkin tämä on tarpeellinen muutos, ja hyvä, että se tuli nyt, koska tätä kokeiluluontoisena ovat vapaaehtoisesti jo vakuutusyhtiöt ja työeläkelaitokset harrastaneet. Kokemusta on sillä lailla kertynyt, ja on erinomaista, että nyt saadaan tavallaan parempi lainsäädännöllinen suoja, kun on muutoksenhakumahdollisuudet ja kaikki tulee korvatuksi. Itse asiassa haluaisin kolmea asiaa korostaa tässä rinnalla.

Ensimmäinen niistä on se, että niin oudolta kuin se tuntuukin, kuntoutuksen käsite on edelleen Suomessa vähän, miten sanoisi, epämääräinen, ei meille, jotka täällä näistä asioista valiokunnassa päätämme, mutta yleisellä tasolla, eli jonkinlaista koulutusta näköjään kuntoutuksen sisällöllisistä toiminnoista täytyisi muistaa nyt taas korostaa, kun kentällä tätä lakia lähdetään toteuttamaan.

Toinen määritelmä, jota ei ole oikein hyvin kiveen kirjoitettu, on "vajaakuntoinen". Kuka on vajaakuntoinen, mitä kaikkea se pitää sisällään? Minulla on se käsitys, että esimerkiksi työterveyshuollossa on edelleen vaikeuksia tämän termin kanssa. Ehkäpä se siitä vuosien saatossa sitten urautuu oikeille raiteille, mutta hidasta se näkyy, ikävä kyllä, olevan.

Työterveyshuolto on aivan avainasemassa tämän lain toteutuksessa. Se on aivan selvä asia. Jos isoissa tai pienissä yrityksissä työterveyshuolto ei näitä käsitteitä tunne, ei tunne väestönsä terveydentilaa eikä pysty tunnistamaan niitä riskejä, mitä työelämässä on myöskin muiden kuin perinteisten työaltisteiden suhteen, niin liian myöhään silloin joudutaan näiden asioiden kanssa tekemisiin. Silloin ei enää tämä kuntoutus, mihin tämä laki tähtää, ikävä kyllä tuo sitä tulosta, mitä halutaan.

Tämähän lähti työeläkelaitoksissa liikkeelle niin, että lähdettiin absolut siitä periaatteesta, että parempi on aina yrittää kuntouttaa takaisin työelämään kuin suoraan myöntää työkyvyttömyyseläke, vaikka tilanne ehkä joskus näyttäisi aika selkeältä. Tutkimusten mukaan tulee aina kaikille halvemmaksi ei ainoastaan inhimillisesti vaan myös taloudellisesti, että kaikki voitava tehdään etukäteen.

Toinen asia työterveyshuollon lähellä ja sitä aika lailla sivuten on seikka, josta valiokunnassa aika paljon puhuin, ja sen takia itse asiassa tulin nämä muutamat sanat täältä sanomaan. Se on se, että meillä on nyt aika lailla hyvin rahaa, käsitteistöjä ja lainsäädäntöjä koko työelämän kuntoutusta varten. Vaikka siellä onkin puutteita, niin perusta on hyvä. Työterveyshuoltolakikin on ollut voimassa vuodesta 1978 lähtien.

Mutta yksi sektori on semmoinen, jonka olisin halunnut tähän vielä voimakkaammin mukaan, ja sanon sen nyt vain tässä: työntekijöillä on erittäin hyvä mahdollisuus, samaten kuin toimihenkilöillä, nyt itse aktiivisti laukaista koko tämä kuntoutuksen alkaminen. On yksipuolista, että lähdetään siitä, että työterveyshuolto aina velvoittaa, katsoo ja poimii esille ne tapaukset, jotka kuuluvat tämän lainsäädännön piiriin. Pitäisi kyllä päästä siihen, että ne työntekijät, jotka haluaisivat sen itse käynnistää, ymmärtäisivät sen myöskin ottaa puheeksi silloin, kun työterveyshuollossa näistä asioista keskustelevat. Ihme kyllä, se on hyvin harvinaista, että työntekijä tai toimihenkilö itse käynnistäisi tämän prosessin. Huomattakoon, että nyt siihen saadaan mahdollisuus, ja onpahan sitten valitusperustekin toisin päin, jos jostain syystä menee kiville.

Olen tämän hallituksen esityksen kannalla ollut koko ajan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys kuntoutusta koskevan lainsäädännön muuttamisesta on aivan hyvä, ja valiokunnan mietintö on aivan oikeaan osuva. Kyse on tarpeellisesta lainsäädännön muutoksesta.

Mutta täällä valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja toi erinomaisen hyvän ajatuksen tulevaisuutta ajatellen esille, että voisi olla tällainen osittainen sairauspäiväraha, joka mahdollistaisi osa-aikaisen työssäolon vaihtoehtona silloin, kun se on mahdollista ja perusteltua. Tämä toisi tiettyä inhimillisyyttä työelämään, työpaikoille. Työ omalla tavallaan myönteisesti ymmärrettynä hoitaisi kuntoutuvaa osa-aikaisena, ja samalla sitten työhönpaluu toivon mukaan ja mahdollisesti täysipainoiseen työhön olisi paljon helpompi kuin jos työyhteisö olisi täysin vieraantunut vuodeksi ja henkilö olisi vieraantunut työyhteisöstä. Silloin tämä työhönpaluun kynnys ihan inhimillisesti ja ymmärrettävästi on korkeampi. Tämän kaltainen, valiokunnan puheenjohtajan esille ottama parannusehdotus on kannatettava jatkoa ajatellen.

Yleiskeskustelu päättyy.