2) Hallituksen esitys perintökaaren velkavastuusäännöstön
muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan,
että kuolinpesän osakkaiden henkilökohtaisesta
velkavastuusta pääsääntöisesti
luovutaan kokonaan. Osakkaiden vastuu vainajan veloista rajoittuisi
yleensä vainajalta jääneeseen omaisuuteen.
Osakas voisi edelleenkin tietyin rajatuin edellytyksin joutua henkilökohtaisesti
vastaamaan vainajan veloista, mutta vain määrällä,
joka vastaa hänen velkojalle aiheuttamaansa vahinkoa. Velkavastuu
voisi syntyä törkeämmänlaisella
perunkirjoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä taikka
väärien tietojen antamisella tai tietojen salaamisella
perunkirjoitusta varten.
Esityksen tarkoitus on siis korjata selvä epäkohta,
joka lainsäädännössämme
on. Kun henkilökohtainen velkavastuu syntyy, velkojalla
on oikeus vaatia osakkailta täyttä suoritusta
riippumatta siitä, paljonko vainajalta jäi omaisuutta,
ja tietyissä tilanteissa myös riippumatta siitä,
onko tällä perillisellä mitään
osasyytäkään vahingon syntymiseen. Velkoja
voi näin päästä parempaan asemaan
kuin missä hän olisi ollut ilman kuolinpesän
osakkaiden laiminlyöntejä.
Vaikkakaan tavallista ei ole, että velkavastuu käytännössä kohtaisi
osakkaita näin ankarana kuin minkä lainsäädäntö mahdollistaisi,
on selvää, että lainsäädäntöä täytyy
korjata eikä jäädä sen varaan,
että velkojat hyväntahtoisesti tyytyvät
siihen, mitä vainajan omaisuudesta velkoihin riittää.
Muistettava on, että kuolinpesän osakas ei voi
nykyisinkään joutua vainajan veloista vastuuseen,
jos vainajan omaisuus riittää vain hautajaiskuluihin
ja pesänselvitykseen. Henkilökohtaista velkavastuuta
ei myöskään synny alaikäiselle.
Näistä seikoista on epäselvyyttä,
ja tietyillä järjestelyillä on ollut
mahdollista se, että alaikäiselle on siirtynyt
velkavastuita. Yleensä siinä on sitten juuri tiedon
puutteesta ollut kysymys. Velkojilla on ollut parempi tieto ja velallisilla, perillisillä,
huonompi tieto.
Ulosoton määräaikaisuutta koskeva
uudistus tuli voimaan eilen, maaliskuun alusta. Sen mukaan velkaa
voidaan periä ulosottotoimin 15 vuoden ajan tavallisten
velkojen kyseessä ollen, henkilövelkojan saatavista
20 vuoden ajan. Ulosoton päättyminen ei kuitenkaan
merkitse velan lakkaamista. Esitykseen sisältyvät
ehdotukset siitä, miten tällainen velka otetaan
huomioon kuolinpesän selvityksessä. Hyväksyessään
lain ulosottolain muuttamisesta eduskunta edellytti esityksen antamista
juuri tästä kysymyksestä.
Lakiesityksen mukaan tällainen velka olisi maksettava
kuolinpesän varoista viimesijaisena velkana pesänselvitysvelkojen
ja vainajan muiden velkojen maksamisen jälkeen. Tällä ehdotuksella
on haluttu turvata sitä, ettei velallisen uusien velkojien
asema heikenny velallisen kuoleman vuoksi. Vanhoja velkojahan on
voitu periä varsin pitkään, siis jo vähintään
se 15—20 vuotta, kun ulosotto päättyy,
eikä olisi perusteltua, että ne voisivat heikentää velkojien
mahdollisuutta saada uusille, mahdollisesti vasta hiljattain ennen
velallisen kuolemaa syntyneille veloille suoritusta vainajan omaisuudesta.
Tähän liittyen viittaan sivulle 20 hallituksen esityksessä.
Sen yleisperusteluissa on kohta: "Hallituksen tarkoitus on lakialoitteeseen
liittyen selvittää, minkälaisin, esimerkiksi
yksityishenkilön velkajärjestelystä annettuun
lakiin - - lisättävin säännöksin
velka, jota koskevan ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuus
on lakannut, voitaisiin julistaa lopullisesti vanhentuneeksi tuomioistuimen
päätöksellä velallisen hakemuksesta."
Eli tässä haetaan toimeksiantoa siihen, minkälaisella
järjestelyllä tällaisesta ulosottokelpoisuutensa
menettäneestä velasta pääsisi kokonaan
eroon. Tällä hetkellähän olemassa
olevia suositeltavia menettelyjä ovat velkajärjestely ja
velkasovinto, jotka siis päättävät
velan lopullisesti maksuohjelman loputtua. Tuo loppuvelka häviää oikeudellisesti.
Sen sijaan ulosoton päättyessä näin
ei tapahdu, ja tästä pitää muistuttaa jatkuvasti,
että tuo lopullinen järjestely on tarpeen, nykysäännöksin
siis velkajärjestelyn tai velkasovinnon kautta, mutta tässä on
tarpeen varmasti ennen kevättä 2008, jolloinka
ensimmäisten näitten pitkäaikaisten perintätoimien
määräaika päättyy,
lainsäädäntöön rakentaa
myös tavallaan kevennetty velkajärjestelymalli
elikkä mahdollisuus tuomioistuimen päätöksellä julistaa
sitten se täytäntöönpanokelpoisuutensa
menettänyt saatava lopullisesti vanhentuneeksi.
Eduskunnassahan on tehty lakialoite, jossa suoraan tähän
täytäntöönpanokelpoisuuden menettämiseen
kytkettäisiin lopullinen vanhentuminen. Sellainen sääntely
toisi merkittäviä väärinkäytösten
riskejä. Sen sijaan tällainen menettely, jossa
tuon tilanteen toteaminen jäisi tuomioistuimiin ja jossa
voitaisiin myös velkojia kuulla, paremmin täyttäisi
sitten oikeusturvan takeet kaikkien asianosaisten kannalta. Mutta
tämän esityksen osalta palataan siis asiaan myöhemmin.
Samoinhan on menossa oikeusministeriössä selvitys
niin sanotusta henkilökohtaisesta konkurssista eli siitä,
onko olemassa vielä välitilaa meidän
kynnykseltään madalletun velkajärjestelyn
ja sitten joissakin maissa käytössä olevan henkilökohtaisen
konkurssin välillä, onko niissä niin
isoja eroja, että meillä täytyisi vielä katsoa sitten
toisenlaista oikeudellista mahdollisuutta päästä ylen
suurista veloista eroon kuin mitä velkajärjestely
tarjoaa. Tätä koskeva selvitystyö valmistuu
tämän vuoden mittaan, ja sen perusteella sitten
hallitus ratkaisee, minkälaisiin jatkolainvalmisteluihin
lähdetään.
Tähän ehdotukseen sisältyy myös
säännöksiä, jotka merkitsevät
kuolinpesien konkurssien koko lailla poistumista. Niiden tarve poistuu
sillä, että kuolinpesässä pesänselvittäjän
valtuudet kasvavat. Velkojan oikeutta saada pesä pesänselvittäjän
hallintoon ehdotetaan laajennettavaksi. Sen sijaan konkurssin käytettävyyttä ylivelkaisen
pesän selvittämiseen ehdotetaan rajoitettavaksi. Konkurssi
ei yleensä ole tarkoituksenmukainen menettely kuolinpesässä,
jossa omaisuutta on vähän eikä velkojiakaan
suurta määrää. Käytännössä niissä konkurssipesän
toimitsija, asianajaja, laskuttaa ison osan siitä varallisuudesta,
mitä siellä pesässä on, eivätkä velkojat
hyödy menettelystä. Ehdotuksen toteutumisen myötä kuolinpesien
konkurssien määrä vähenee merkittävästi.
Nykyisin niitä on käsitelty tuomioistuimissa noin
300 vuodessa. Pääosin konkurssit ovat rauenneet,
kun varoja ei ole ollut edes menettelyn täysimääräisiin
kustannuksiin. Tässä mielessä tulee myös
jonkin verran rationalisointihyötyä oikeuslaitokselle,
kun toivottavasti tämä ehdotus eduskunnassa tulee
hyväksytyksi.
Kauko Juhantalo /kesk:
Herra puhemies! Jotenkin on aika tylsää lähes
tyhjässä salissa, kun tällainen aineellisoikeudellisesti
todella tärkeä, mittava uudistus oikeusministeriöltä on
hallituksen esityksenä eduskunnan käsittelyssä ja
tällainen, jossa puhutaan ihan vakavasti meitä jokaista
elämämme aikana ja sitten viimeistään
elämämme päätyttyä koskevaa
asiaa, joka taloudellisesti ja henkisesti koettelee montaa hyvinkin syvästi.
Erittäin hyvä, että oikeusministeri
selvitti tämän lain pääkohdat.
Oikeastaan minäkin puheenvuoroni halusin aloittaa en näistä kuolinpesän
konkursseista vaan sitä ennen olleesta ajatusrakennelmasta
ja haluaisin kyllä rohkaista edustajakollegoja sen keskustelun
ja ajattelutavan mukaisesti, joka alkoi viime kaudella, menemään
tässä reippaasti eteenpäin, koska tämä lainsäädäntö näillä toivomuksilla
esitettynä jättää suuren osan
epäselviä kysymyksiä ja sen sijaan, että helpottaisi
tuomioistuinten töitä, tulee merkittävästi
niitä lisäämään.
Lakihan perustuu viime vaalikaudella annettuun eduskunnan päätökseen,
jossa, kuten ministeri sanoi, on edellytetty hallituksen antavan
seuraavalla vaalikaudella tämän lakiesityksen
koskien kokonaisuudessaan perintökaarta ja sitä, miten
sellainen saatava, jota koskeva ulosottoperuste on päättynyt,
otetaan huomioon kuolinpesässä. Kuten tiedämme,
tällainen velka on menettänyt täytäntöönpanokelpoisuuden,
mutta ei ole aineellisoikeudellisesti lakannut.
Haluan myös viitata ed. Kimmo Kiljusen täällä lokakuussa
jättämään lakialoitteeseen 133/2003
velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta niin, että rahavelka
vanhentuisi 15 vuoden kuluttua. Hallitus on tässä juuri
siihen kohtaan, johon ministeri viittasi, kiinnittänyt huomiota,
ja tarkoitus on selvittää tämä kysymys ja
erikseen tuoda se esille.
Hallituksenkin näkemys perustuu siihen, että tällaisella
varovaisella linjalla estettäisiin mahdollisten väärinkäytösten
syntyminen, kun lähestytään monimutkaisesti
varoen sieltä täältä. Tämä käsitys
on aivan virheellinen. Suomessa on kuolinpesiä tietysti
valtava määrä jatkuvasti. On velkaisia
kuolinpesiä vaikka kuinka paljon, ja sitten erikseen on
niitä, jotka nyt ovat pysyvässä velkavankeudessa
90-luvun alusta lähtien ja joita tällä hetkelläkin
taitaa olla seitsemisenkymmentä tuhatta.
Kaksi viimeistä hallitusta ovat tehneet hyviä esityksiä,
ja eduskunta on säätänyt lakeja aina
askel askeleelta rohkeammin, millä tavalla velkavankeudesta
voi ihminen päästä. Kuten täällä selviää,
meillähän on tehty henkilökohtaisesta
velkajärjestelystä, yrityssaneerauksesta ja monesta muusta
järjestelmästä systeemi, jonka avulla
toivottiin ylivelkaantuneiden asioiden järjestyvän. Niin
ei ole käynyt. Vaikka rummutettiin suurella äänellä sitä,
miten velkojat ystävällisesti ottavat yhteyttä ja
haluavat sopia sovinto-ohjelman puitteissa velkojen järjestelyistä,
tämän rummutuksen tuloksena on saatu erittäin
vaatimaton lopputulos. Perussyynä on se, että ne,
jotka ovat olleet velkavankeudessa yli kymmenen vuotta, ovat menettäneet
toivonsa. Ote on jotenkin kirvonnut yhteiskunnasta ja omasta työstä.
Toinen syy on se, että valtaosa on siirtynyt harmaaseen
talouteen eikä sieltä heitä enää irti
saada. Jos nyt pelätään, että näitä 70 000:ta
tulisi koskemaan laki, joka kertaheitolla lopettaisi heidän
lainsuojattoman elämänsä, niin on promillen
luokkaa se, mikä siellä sattuisi menemään
niin väärin, että olisi syytä pelätä väärinkäytösten
mahdollisuuksia. Se on sellaista asiaa, jossa poliittinen rohkeus
on loppunut hallitukselta. Toivottavasti se ei lopu eduskunnalta.
Ed. Kiljusen aloite lähtee siitä, niin kuin
ministeri Koskinen sanoi, että velkojen lopullinen, lakiin
perustuva vanhentuminen on yksinkertainen keino estää velkojen
elinikäinen perintä. Se olisi ainoa oikea ratkaisu,
kun näin pitkään on mennyt tästä suuresta
problemaattisesta tilanteesta Suomessa. Tämä ei
ole ainoastaan elinikäinen vaan tämänkin
lain jälkeen myös kuoleman jälkeinen
perintäjärjestelmä. Me kierrämme
kuin kissa kuumaa puuroa vähitellen lähentyen
rohkenematta tehdä sitä, mitä suomalaiset
odottavat. Me tiedämme luterilaisen ajattelutavan, tiedämme
sen, miten velka pitää maksaa, ja paheksumme sitä,
joka ei velkaansa maksa, mutta silloin kun koko maa joutuu tämänlaatuiseen
tilanteeseen, on syytä rohkeasti ratkaista asia, etenkin kun
on jo pitkälti toistakymmentä vuotta kulunut.
Jos katsotaan itse tätä järjestelmää,
johon hallitus esittää uudistusta, siihen pitää suhtautua myönteisesti.
Meidän nykyisen perintökaaremme mahdollisuudet
joutua vastaamaan vainajan veloista ovat epäselvät.
Siinä määräyksistä osa on
tarkoin sanottu ja laiminlyöntilistat on täsmennetty
etenkin silloin, jos tarkoin tiedetään, kuka on
vastuussa perunkirjoituksen toimittamisesta ja millä tavoin
tunnetaan määräajat jne. Mutta entäs
silloin, kun kuolinpesä on tällainen reppananmallinen,
ei oikein tiedetä, mitä on tapahtunut, tekeekö joku
jotain? Kukaan ei saatakaan panna mitään toimeksi,
ja kaikki toimenpiteet jäävät tekemättä.
Se on inhimillistä elämää. Ollessani
asianajajan toimessa aikoinani toistakymmentä vuotta olen
tehnyt kymmeniä pesänselvityksiä ja perinnönjakoja.
Tunnen käytännössä tämän
pykäläviidakon ja asian, voi sanoa, hyvin. On
ollut syytä selventää — ja tässä hallitus
on aivan oikealla asialla — sitä järjestelmää niin,
ettei tule näitä kohtuuttomia tilanteita, koska
kohtuullistaminenkin on näissä asioissa ollut mahdottomuus.
Se, että edelleen säilyy jonkinlainen sanktio, mahdollisuus
joutua vastaamaan kuolinpesän veloista, on sillä tavalla
varmasti välttämätöntä, että yhteiskunnan
etu edellyttää kuolinpesien tulla selvitetyiksi.
Jollekulle se kuuluu. Siltä osin, että siinä vielä joutuisi
ottamaan vainajan velat niskoilleen, on säädelty,
että jos laiminlyö tämän asian,
vaikka tietää sen tulevan, tai antaa vääriä tietoja,
siis huijaa yhteiskuntaa, huijaa muita kanssaperillisiä,
niin siitä joutuu vastuuseen, mutta sen jälkeen
tulee ongelmaksi tämä ulosottoperusteensa menettänyt
vanha velka, joka kuitenkin on aineellisesti olemassa. Ministeri
Koskinen, minä olen aivan varma, että kun katsoo tätä järjestelmää,
jossa joudutaan osituksessa monimutkaisesti harkitsemaan tasinko-oikeuden erilaisia
järjestelmiä, miten velat on ryhmiteltävä niiden
ikäkausien mukaan, niin vaikkakin tämä ulosottotäytäntöönpanon
menettänyt olisi viimeisenä velkana, syntyy taatusti
elävässä elämässä riitoja
uusien velkojen maksamisesta mahdollisesti vanhalle velalliselle
uusista toimenpiteistä tulleiden liike-elämän
tai muun hyvän toiminnan johdosta tulleilla varoilla. Tämä aiheuttaa
uuden sekamelskan asiassa, joka ei enää yhtään
sekamelskaa kaipaisi.
Tämä uudelleen ajateltava järjestelmä,
jossa pesänselvittäjän asema uudelleen
muotoillaan minusta aivan oikealla tavalla, jotta voitaisiin päästä näistä turhista
kuolinpesien konkursseista — niin kuin ministeri lausui,
niitä on kolmisensataa ollut, ja useimmat ovat rauenneet,
aiheuttaneet turhaa hallinnollista työtä oikeudelle
ja myös kuolinpesälle jännitteitä — on
aivan oikean suuntainen menettely, mutta ajatelkaa, minkä sekavan
järjestelmän aiheuttaa sieltä takaa ilmestynyt,
ulosottoperusteen menettänyt, kuitenkin aineellisoikeudellisesti
vanhentumaton velka ajateltaessa lesken, osakkaiden ja vainajan huonojen
päivien jälkeen aloittaman onnistuneen liiketoiminnan
mahdollisesti tuottamaa tuottoa siihen kuolinpesään.
Ai, ai, mitä apajia juristeille ja asianajajille! Ennen
kuin tästä ovat alioikeusjärjestelmät
saaneet ensimmäisiä ennakkopäätöksiä hovioikeudesta
ja sen jälkeen korkeimmasta oikeudesta ja ennen kuin nämä ministerin
mainitsemat henkilökohtaisen konkurssin ja mahdollisesti
tämän lakiesityksen yhteydessä olevan
velan kokonaisvanhentumisjärjestelmän tuomat tulokset
ovat aikaansaaneet, että tämä koko sekamelska
on pois pyyhitty, muutama vuosi on aivan turhaa juridiikkaa ja sekamelskaa.
Tässä viitataan ed. Kiljusen aloitteeseen,
jossa on 106 allekirjoittajaa. Osa joukosta vielä puuttuukin;
minäkään en siitä edes tiennyt,
muuten olisin sen allekirjoittanut. Se osoittaa tämän eduskunnan
kansanedustajien todellista tahtoa siitä, että tämä laki
on pidemmälle vietävä ja meillä on
päästävä ulosottokelpoisuutensa
ikänsä puolesta tai muutoin menettäneen
velan vanhentumiseen. Muutoin tässä herra ministerin
lakiesityksessä on todella paljon hyvää.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tietysti täytyy hyvin pitkälle
yhtyä siihen, mitä ed. Juhantalo totesi, mutta
toisaalta kyllä täytyy onnitella jälleen
kerran oikeusministeriä, vaikka itse olen oppositiossa,
siitä että hallituksen esitys tältä osin
on oikean suuntainen ja nimenomaan poistaa niitä kohtuuttomuuksia,
mitä tällä hetkellä yleisesti
on. Tavalliset kansalaiset, kuolinpesän osakkaat, eivät
ole pystyneet tiedostamaan edes sitä tilannetta, mikä käytännössä tällä hetkellä on.
Itse tiedän lukemattomia tapauksia nimenomaan siitä,
että täysin vilpittömät ihmiset
ovat joutuneet maksamaan vainajan velkoja. Se on täysin
kohtuutonta, niin kuin yleensä sanotaan, talonpoikaisjärjen
vastaista, monta kertaa ollut.
Tietysti toivoisin, että valiokunta pohtii vielä pidemmälle.
Juuri niin kuin ed. Juhantalo sanoi, meillä on vielä määrättyjä kohtuuttomuustilanteita
nimenomaan ulosottoperusteisuuden osalta. Meillähän
on tämä uusi laki, joka nyt on tullut voimaan
tämän kuun alussa, nimenomaan ulosottopuolelta,
ja niitä lakeja yhteen sovittaen voitaisiin päästä vielä parempaan
lopputulokseen.
Mutta, arvoisa puhemies, minä ilolla otan vastaan tämän
hallituksen esityksen ja nimenomaan sen, että nyt päästään
siitä kohtuuttomuudesta irti, mikä meillä on
valitettavasti ollut.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Voin yhtyä myös siltä osin
kehuihin, että on hyvä, että tämä lakiesitys
on tässä vaiheessa meidän käsittelyssämme
ja tulossa sinne lakivaliokuntaan nyt sitten. Meillä on
kyllä riittävästi aikaa tällä hetkellä paneutua
tähän tehtävään erittäin
hyvin ja kuulla riittävästi asiantuntijoita ja mahdollisesti
täälläkin puheenvuoron käyttäneitä hyviä juristeja,
joilla on vahvaa käytännön kokemusta
siitä, mikä on epäkohta.
On tietenkin vaikea sanoa, mikä on eduskunnan kanta,
onko rohkeutta vielä mennä tästä esityksestä pitemmälle,
vaikka selkeästi on tuotu esiin, että tähän
liittyy pari ihan epäkohtaa, jotka edelleen jäävät
tämänkin lakiesityksen jälkeen, jos tämä tällaisena
hyväksytään, kaivertamaan, että asiaa
ei ole viety loppuun asti.
Kuten ed. Juhantalo omassa puheenvuorossaan sanoi, nimenomaan
jos uutta yritystoimintaa tai uutta tulonmuodostusta alkaa myöhemmin
tulla, niin jos tämä lainsäädäntö jää tähän pisteeseen,
ei se kannusta sitä ainakaan läpinäkyvästi
ansaitsemaan. Tämä on ehkä se olennainen kysymys,
johon lakivaliokunta tulee puuttumaan, ja teen ainakin osaltani
lakivaliokunnan jäsenenä sen, että paneudumme
tähän epäkohtaan niin syvälle
kuin meillä siihen tietoa ja taitoa riittää.
Katsotaan, mikä on lakivaliokunnan käsitys.
Mieluista olisi kuulla, mikä on oikeusministerin oma
näkemys siitä, miten pitkälle tätä lakiesitystä saa
sorkkia.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä kahteen viimeiseen
puheenvuoroon, ed. Vistbackan ja ed. Salon puheenvuoroon, joissa
on todettu niin kuin aikaisemmissakin puheenvuoroissa, että hallitus
on tehnyt hyvän esityksen. Ihme kyllä, tältä hallitukselta
on tullut tänään hyvä esitys.
Aikaisempi lakiesitys ei ollut niin hyvä, mutta tämä näyttää varsin
viisaalta.
Kun katsotaan tätä perillisten velkavastuuta, mikä tässä aikaisemmin
oli vähän tietysti virkamiesten soveltavan käden
alla, joskus tiukempi, joskus väljempi, niin tämä selkeyttää ja
on erinomaisen hyvä ja oikea muutos.
Herra puhemies! Kun tähän perintökaaren
uudistamiseen tavallaan nyt on päästy sisälle,
niin en nyt kiihota lakivaliokuntaa ottamaan esille tätä asiaa,
mutta toivoisin, että sellaistakin asiaa pohdittaisiin
ja katsottaisiin, jos kovin laajalle tämä avaus
menee, että siinä yhteydessä, kun yritysomaisuudesta,
yritystoimintaa jatkavasta jäämistöstä ja
tällaisesta on kysymys, sekin kysymys olisi vähän
selkeämpi kuin nykyisestä perintökaaresta
selviää ja löytyy.
Sen verran voisi todeta, kun täällä eduskunnassakin
juristeja on olemassa, että nykyisin, jos tässä perittävältä jää jotakin
yritysomaisuutta ja se on siinä ja siinä, että ei
mene tänne, mutta ei ole oikein jatkamiskelpoinenkaan,
sen jälkeen, kun juristit riepottelevat sen pesän,
sieltä ei jää kenellekään
yhtään mitään. Tämmöinen
on nyt tämä maailmankuva ja maalaisnäkemys
tässä asiassa, mitä tulee perimiseen
ja perittävältä jäävään
vastuuseen.
Kauko Juhantalo /kesk:
Herra puhemies! Ed. Lahtela ei varmaankaan ollut paikalla,
kun aivan viitaten siihen, mitä ed. Salo sanoi, kerroin uskovani,
että juristit hykertelevät käsiään.
Tästä tulee suuri asiavyöry. Ajatellaan
yrittäjää, joka on takausten takia joutunut
vaikeuksiin — henkilökohtaisesti tiedän,
kun olen takausten antaja — vaikka on ollut hyväkin
yritystoiminta, ja jolla on sitä intoa ja joka löytää uuden
yritysjärjestelmän sen jälkeen, kun ulosoton
täytäntöönpano on päättynyt.
Se yritys pärjää, saa uutta eloa ja virkistystä tähän
yrittäjäänkin, ja hän tekee
omaisuutta. Hänellä on varmasti juristi ja hänellä on tieto
tästä laista, jos se on tällaisena silloin
voimassa, mutta hän kuolee ehtimättä tehdä mitään laillisia
järjestelyjä, ja pesään jää monenlaista velkaa
ja monenlaista omaisuutta. Mielenkiintoinen juttu, sanoo asianajaja,
kun toimistoon tulee joku leski sitten sanomaan, että tämä on
vähän vaikean tuntuinen asia, koska alkaa juuri
se vaihe, jossa maallikko ei ymmärrä sitä asiaa
ollenkaan.
Tämän vuoksi toivoisin, että kun
samanaikaisesti ministerin ilmoituksen mukaan tehdään
sellaista lainsäädäntötyötä ministeriössäkin
ja täällä on tehty hyvä aloite,
ettei turhaan tällaista myllyä laitettaisi maassa
käyntiin ja sitten seuraavalla lailla vedetään,
että aprillia, teitte turhaa työtä, tätä ongelmaa
ei enää ole.
Keskustelu päättyy.