Täysistunnon pöytäkirja 18/2008 vp

PTK 18/2008 vp

18. TIISTAINA 4. MAALISKUUTA 2008 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laiksi luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain muuttamisesta

 

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys saattaa vaikuttaa melko pieneltä ja tekniseltä. Taustalta löytyy kuitenkin suurempaa kuohuntaa ja jopa aihetta nostaa periaatteellista keskustelua siitä, kenelle ja millä perustein lain valmistelua tehdään. Kohta, johon tässä esityksessä haluan itse kiinnittää erityisen huomion, löytyy luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain 7 §:stä. Se koskee tuen saajan iän määrittelyä.

Nykytilanne on nimittäin se, että eri viranomaiset ovat tulkinneet eri tavoin kyseistä pykälää. Pykälässä iän määrittely kuuluu: "- - sitoumuksen hyväksymisen tai sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että hakijana oleva luonnollinen henkilö tai hänen puolisonsa on sitoumus- ja sopimuskauden alkamista edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä vähintään 18-vuotias ja enintään 65-vuotias." Yleiskielessä "enintään 65-vuotias" mielletään henkilöksi, joka on täyttänyt korkeintaan 65 vuotta mutta ei vielä 66:ta vuotta. Osa viranomaisista taas tulkitsee asian niin, että 65 vuotta täytettyään hakija on liian iäkäs saamaan tuen. Asian ilmaisutapa ja sen tulkinta ovat selvästi ristiriitaiset ja monissa tapauksissa vastoin yleistä käsitystä. Suurin osa hakijoista katsoo, että ihminen, joka on syntynyt vuonna 1941, on vuonna 2006 enintään 65-vuotias eli kuuluu tuen piiriin. Viranomaistulkinta on ollut joissain mutta ei kaikissa tapauksissa toisenlainen.

Arvoisa puhemies! Nyt käsillä oleva hallituksen esitys aivan oikein linjaa, että "muutoksen tarkoituksena on, että säännöksen sanamuodosta kävisi yksiselitteisesti ilmi, ettei sitoumusta voida hyväksyä eikä sopimusta tehdä, jos hakijana oleva luonnollinen henkilö ja tämän puoliso ovat sitoumus- tai sopimuskauden alkamista edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä yli 65-vuotiaita". Näin ollen uudeksi muotoiluksi ehdotetaan: "Sitoumuksen hyväksymisen tai sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että hakijana oleva luonnollinen henkilö tai hänen puolisonsa on sitoumus- ja sopimuskauden alkamista edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä vähintään 18-vuotias, mutta ei yli 65-vuotias." No, selventääkö tämä muutos aiemmasta muotoilusta "enintään 65-vuotias" muotoon "ei yli 65-vuotias" nyt sitten asian? Minun mielestäni ei.

Vasta esityksen perusteluosasta on mahdollista saada selvyys siitä, mitä asialla tarkoitetaan. Luen siitä otteen: "Luonnollinen henkilö, jonka perusteella ikää koskevan edellytyksen täyttyminen todetaan, voisi näin ollen sitoumus- tai sopimuskauden alkamista edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä täyttää 65 vuotta. Jos henkilö olisi täyttänyt 65 vuotta 30 päivänä joulukuuta tai tätä aikaisemmin, sitoumusta ei voida hyväksyä eikä sopimusta tehdä. Voimassa olevan säännöksen sanamuoto on aiheuttanut tulkintaongelmia sen suhteen, voidaanko sitoumus hyväksyä tai sopimus tehdä, jos henkilö tai tämän puoliso on täyttänyt 65 vuotta mutta on alle 66-vuotias." Pysyittekö mukana?

Itse näkisin, että olemassa oleva tulkintaongelma ei tällä niin sanotulla korjauksella poistu ja että muotoilun tulisi olla vieläkin yksiselitteisempi. Tällaiseen päästäisiin esimerkiksi käyttämällä ilmausta "65 vuotta täyttänyt", joka ei jätä tulkinnanvaraa yleiskielen ja virkamieskielen välille.

Arvoisa puhemies! Epäselvyys viljelijän iän määrittämisessä on johtanut siihen, että tukia on myönnetty erilaisin perustein eri puolilla maata. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että hakijat ovat olleet eriarvoisessa asemassa keskenään. Asia ei olisi niin vakava, mikäli hallinto voisi suoraselkäisesti myöntää virheensä ja automaattisesti hyvittää seikan siitä kärsineille. Nyt kuitenkin henki on maa- ja metsätalousministeriön virkamiespuolella ollut se, että virheestä kärsineiden tulisi valitusteitse periä oikeuksiaan ja testata sitä, kuka on ollut väärässä. Tämä on minun mielestäni täysin käsittämätön asenne. Oikeus asian oikaisuun olisi hyvin voitu kirjata käsillä olevaan hallituksen esitykseen, mutta sitä ei ole tehty. Se jää siis eduskunnan tehtäväksi, ja toivonkin, että maa- ja metsätalousvaliokunta puuttuu tähän asiaan ja korjaa asian niin, että kissanhännänvetoa ja viljelijöiden nöyryyttämistä ei tässä asiassa enää tapahdu.

Toinen valiokunnan käsissä oleva asia on 7 §:n muotoilun muuttaminen niin, että se ei oikeasti ole enää tulkinnanvarainen.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän EU-tukien ja muiden säädösten viidakko on erityisesti maataloudessa valtava ja valitettavan muuttuvainen. Hakua pyritäänkin yksinkertaistamaan. Miten tällaista periaatetta tukee se, että virkamiehet eivät suostu myöntämään sinänsä inhimillistä virhettä ja tukemaan asian oikeudenmukaista oikaisua ilman lisäbyrokratiaa? Kenen palvelijoita ministeriössä ollaan? Palvelukulttuuri on hautautunut pönäkkyyskulttuurin alle. Ei voi olla oikein, että yksittäinen viljelijä joutuu peräämään oikeuksiaan hallinnon tekemän virheen takia. Hallinnon pitäisi olla ihmisiä varten eikä päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Nyt asia annetaan maa- ja metsätalousvaliokunnan käsiin, ja toivonkin, että sieltä löytyy se viisaus ja maalaisjärki oikeaa ihmisten kieltä myöten, jolla tämä asia saadaan raiteilleen.

Ed. Katja Taimela merkittiin läsnä olevaksi.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyseessä oleva hallituksen esitys on käytännössä tekninen. Se ei muuta käytäntöjä vaan lisää viljelijän saamaa kansallisen tuen määrää koskien luonnonhaittakorvausta ja maatalouden ympäristötukea. Uutena asiana tulee käyttöön eläinten hyvinvoinnista maksettava lisätuki.

Itämeren suojelu on tärkeää, samoin kotimainen ruuantuotanto. Näiden intressien yhteensovittaminen on lähtenyt kiitettävästi liikkeelle. Tuottajat ja luonnonsuojelijat ovat lähestyneet toisiaan. Tuottaja ansaitsee korvauksen tuotannosta, mutta tukijärjestelmien sekavuus aiheuttaa viljelijöille ja tuottajille ylimääräistä työtä. Käytännössä ympäristötuki voidaan maksaa melko tehottomastakin toimenpiteestä, ja viljelijät ovat pakotettuja lisäämään tienestejään ympäristötukien kautta. Järjestelmä olisi periaatteessa ok, jos toimenpiteet kohdistuisivat optimaalisesti. Eläinten hyvinvoinnin ja luonnonsuojelun pitäisi olla lähtökohtaisesti itseisarvoja, ei vain lisäekstraa.

Olemme luoneet järjestelmän, jossa tuottajat hakevat osan tuloistaan ympäristötuista ja lisätoimenpiteistä. Järjestelmää pitää tarkastella kriittisesti ja liiallista byrokratiaa ja vaihtoehtoisuutta on syytä karsia. Joitakin perustoimenpiteitä voisi muuttaa lakisääteisiksi. Perustuotannosta saatavaa tukea voisi tällöin nostaa, jos viljelijä huolehtii oletusarvoisesti ympäristöstä.

Tämän päivän tuottajien arkipäivää ovat hakumenettelyt, lomakkeet, tukikaaos, te-keskukset, kunnan viranomaiset, läänin viranomaiset, muutoksenhakumenettelyt, epäselvyys, mille viranomaiselle paperit milloinkin toimitetaan. Viljelijän ja tuottajan itsensäkin kannalta elämä olisi helpompaa, jos asiat olisivat selkeitä ja määriteltyjä. Riittävä tuki tulisi tuotannosta, ja ympäristöasioista huolehtiminen olisi lain määräämä itsestäänselvyys.

Suomen maaseutu on arvokas, tärkeä osa perinteitä ja identiteettiä. Me tarvitsemme kotimaista ruokaa. Nyt, kun maidon hinta nousee ja EU on luopumassa kiintiöjärjestelmästä, ymmärrän sen, että omasta tuotannosta on pidettävä kiinni. Maidon hinta on noussut, ja juustokin on niin kallista, että se on iso menoerä vähävaraisille yksinhuoltajaäideille. Tuotannollisten ja ympäristönsuojelullisten intressien yhteen sovittaminen on meille iso haaste. Mitä paremmin siihen yhteistuumin haemme ratkaisua, sitä enemmän ihmiset ja ympäristö hyötyvät.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ikäasiasta on minullakin mielipide: Yksi asia, joka hieman ihmetyttää, on se, että tuen saajaa koskeva ikäraja on pantu 65 ikävuoteen, kun se voisi olla 68 vuoteen asti. Toisaalta myös alaikärajaa koskevan säännöksen pitäisi olla joustava. Voihan olla tilanteita, joissa tilan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle aikaistuu 18 vuoden sijasta.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ensin tietysti myönteisenä puolena huomioin sen tässä, että tämä tulee tosiaan Euroopan maaseudun kehittämisen, maatalousrahaston jne. tuesta, että saadaan takaisin joitakin omiamme, niin että ilman muuta tämä täytyy hyödyntää niin hyvin kuin mahdollista täällä Suomen maaseudulla.

Kun tässä aiemmin ed. Heikkinen sanoi säännöksen sanamuodosta, että säännöksen sanamuodosta kävisi selvästi ilmi jnp. tämä asia, niin minä ihmettelin tässä ... Sain kyllä tavallaan tässä jo vastauksenkin siihen, mitä se tarkoittaa. Sitten vielä tämän jälkeen oli : "- - jos henkilö tai tämän puoliso on täyttänyt 65 vuotta mutta on alle 66-vuotias. Vastaava täsmennys tehtäisiin ei-tuotannollisten investointien tuen osalta." Eli siis meikäläisen järki sanoo, että kun on siis tuotannollisia tukia ja sitten ei-tuotannollisia, niin miksei tässäkin voi sitten sanoa, että kaikkien tukien osalta, jotka liittyvät tähän.

Hämmästyttää tämän kaltainen kapulakieli kyllä. Jos näitten ikäasioitten suhteen mennään sekaisin tai pyritään tarkentamaan sitä niin tarkasti kuin voi olla, niin on tämä jotenkin hämmästyttävää ainakin minun logiikallani. Vielä minä kysyn oikein, mitä ovat tuotannolliset tuet ja ei-tuotannolliset tuet, ja sitten sama asia koskee kumpaakin. Mitä siihen sitten muuta jää, kysyn vaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Maataloudenharjoittajat todellakin ovat aivan avainasemassa, koska heillä on hyvin laaja mahdollisuus ihan päivittäin edistää hyvää ympäristöä, luonnon tilaa. Tällöin tarvitaan tietoa ympäristöstä, ja siinä mielessä pitäisi jatkossakin yleisen maatalouspolitiikan suhteen säilyä EU:n luonto- ja lintudirektiiviin ja sen tuomiin velvoitteisiin. Tästähän on eduskunnassa E 120 -asia viime vaalikaudelta vastikään ollut käsittelyssä, ei tosin kovinkaan menestyksellisesti.

Täällä hyvin kiinnitettiin huomiota myös siihen, että eläinten hyvästä kohtelusta maksetaan lisätukea. Tietysti pitää kysyä, miksi hyvästä kohtelusta pitää maksaa lisätukea. Eikö pitäisi eläimiä kohdella yleensäkin hyvin?

Ja edelleen tämä maatalouden ympäristötuki ja sen kohdentuminen on hyvin tärkeä asia. Sillä pitäisi olla muutakin merkitystä kuin se, että se on elinkeinonharjoittajan palkan jatke, eli sillä pitäisi olla myös positiivinen vaikutus ympäristöön. Näin ollen todellakin yhteistyö luonnonsuojelijoiden, luonnonsuojelun ja maataloudenharjoittajan välillä vaatii syventämistä ja lisäämistä.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen täällä ihmetteli sitä, miksi eläinten hyvästä kohtelusta maksetaan palkkiota. Haluaisin muistuttaa siitä, että Eurooppa on oikeastaan ainoa maanosa, jossa yleensä on eläinsuojelulainsäädäntöä olemassa, ja on hyvä, että sitä myöskin edistetään Euroopan unionin maatalouspolitiikan kautta. Meillähän tämä hoidetaan nimenomaan eläinten terveydenhuoltosopimuksin, niin että se ei olemassa olevaan tilanteeseen hirvittävästi aiheuta muutoksia, mutta toimii kuitenkin tällaisena hyvänä kannustimena myöskin näissä eläinsuojeluasioissa.

Sama koskee ympäristötukea, joka tässä on osa tätä lainsäädäntöä. Myös siinä meillä on erittäin hyvä sitoutuminen näihin ympäristötoimiin. Minusta on aivan oikein, että tässäkin tätä ympäristötuen tasoa hieman korotetaan ja sillä lailla kannustetaan viljelijöitä hyviin ympäristötoimiin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ympäristötuen kohdentuminen nimenomaan ympäristöä edistävällä tavalla on ollut vajavaista, ja siinä mielestäni on edelleenkin paikkaa yrittää parempaa.

Ed. Kaunistolle totean sen, että pohdin juuri sitä, eikö olisi itsestäänselvää, että eläimiä kohdellaan hyvin ilman erityistä tukea. Jos näin ei ole, niin tietysti pitää kannustaa siihen, että eläimiä kohdeltaisiin sitten hyvin. Tämä lähtee tästä lähtökohta-ajattelusta, mikä on hyvä lähtökohta. Hyvä lähtökohta on se, että on itsestäänselvää hyvä kohtelu.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Jos saisi ed. Kauniston ja ed. Tiusasen suhteen tehdä pienen kompromissin tai synteesin, eli useasti siellä kaukana pohjoisemmassa ja Keski-Suomessa maanviljelyväestö ei ole koskaan tajunnut, että he tekevät tätä itsestäänselvää työtä. Sen takia on hyväkin, että lainsäädännössä mahdollisimman selkeästi pyrittäisiin tuomaan esiin se, että monet oivaltaisivat, että ai niin, tämä onkin oikeata työtä, mitä on metsille tehty, ja se, mitä pelloille ja niityille, on oikeata työtä ja muuta vastaavaa. Samalla lailla kuin ed. Tiusanen sanoi, että hyvä kohtelu on itsestäänselvyys, niin sitä vaan moni ei hoksaa. Luullaan, että täytyisi vielä kehittää jotakin, joka sitten näyttäisi joltain erityisen eläinsuojelulliselta, vaikka sitä on jo tehty. Eli minä kyllä kannatan sitä, että mahdollisimman pikkutarkasti kartoitetaan ja pannaan tänne lakiin nimikkeinä näitä asioita, jotka ovat jo sitä juttua, että EU:ssakin sitten uskovat, kuinka fiksuja ja päteviä suomalaiset ovat olleet jo ennen EU:takin.

Keskustelu päättyi.

​​​​