Täysistunnon pöytäkirja 189/2002 vp

PTK 189/2002 vp

189. TIISTAINA 28. TAMMIKUUTA 2003 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys oikeudenkäymiskaaren hovioikeusmenettelyä koskevien säännösten sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamiseksi Hallituksen esitys valitusta hovioikeuteen ja valitusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevien oikeudenkäymiskaaren säännösten muuttamiseksi

 

Henrik Lax /r:

Arvoisa rouva puhemies, ärade fru talman! Kymmenisen vuotta oikeudenkäyntikulttuurimme on ollut hyvin voimakkaassa kehitysvaiheessa, ja aivan niin kuin rikoslain kokonaisuudistuksen osalta, tätäkin oikeudenkäyntimenettelyn muutosta oli pohdittu maassamme liki sata vuotta. Muutokset saatiin vihdoin käyntiin, kun Suomi oli liittynyt Euroopan neuvostoon ja Euroopan ihmisoikeussopimus oli tullut maassamme voimaan vuonna 1990.

Siirtyminen suulliseen, välittömään ja keskitettyyn oikeudenkäyntiin on ollut varsin suuri muutos oikeuslaitokselle. Oikeudenkäyntijärjestelmän uudistaminen on osoittautunut oikean suuntaiseksi, joskin menettelysäännöksiä nyt on joiltakin osin ollut tarpeen tarkistaa. Näissä hallituksen esityksissä on kysymyksessä hovioikeusmenettelyn tehostaminen. Tärkeimmiksi periaatteiksi ja tavoitteiksi ovat nousseet seuraavat seikat:

Ensimmäisenä: Oikeudenkäyntien painopisteen tulee olla käräjäoikeuksissa.

Toinen kantava ajatus: Hovioikeuksien tehtäväkuvausta on tarkennettava. Menettelyssä on korostettava piirteitä, jotka merkitsevät käräjäoikeuden ratkaisujen oikeellisuuden tarkastamista asioiden täydellisen uuden tutkinnan sijaan.

Kolmas periaate: Hovioikeusmenettelyn on joustettava nykyistä enemmän asian laadun mukaan. Voimassa olevassa laissa ei ole mahdollisuutta eriyttää asioiden käsittelyjärjestystä sen mukaan, millainen tarve sen ylioikeustutkintaan on. Ehdotuksen tavoitteena on parantaa hovioikeuksien edellytyksiä kohdentaa voimavarojaan asioiden laadun vaatimalla tavalla. Tällä voidaan myös vähentää hovioikeusmenettelystä asianosaisille ja todistajille johtuvia kustannuksia ja vaivannäköä.

Neljäntenä keskeisenä periaatteena tässä on noussut esille seuraava: Hovioikeusmenettelyn on edelleen rakennuttava suullisuus-, välittömyys- ja keskitysperiaatteiden varaan niissä asioissa, jotka on tarpeen käsitellä suullisessa pääkäsittelyssä.

Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi esityksissä ehdotetaan niin sanotun seulontajärjestelmän käyttöönottoa, hovioikeuksien valmistelun tehostamista, vastamuutoksenhaun käyttöönottoa ja eräitä kevennyksiä pääkäsittelyn todistajan kuulemiseen.

Valiokunta on ollut yksimielinen muiden ehdotusten hyväksymisestä paitsi niin sanotun seulontamenettelyn käyttöönotosta. Menettelyä on arvosteltu ja on väitetty, että se on kansalaisten valitusoikeuden kaventamista, oikeusperusteidemme vastaista. On myös väitetty, että asiallisesti kysymyksessä olisi muutoksenhakulupajärjestelmä, siis sellainen, jonka edellinen eduskunta omalta osaltaan tyrmäsi.

Valiokunta katsoo kuitenkin, että nyt esitettävä seulontaprosessi kohtelee kaikkia osapuolia tasapuolisesti ja täyttää oikeusturvavaatimukset. Seulontamenettely koskee kaikkien asianosaisten valituksia kaikissa asiaryhmissä. Eroa ei myöskään tehdä kysymyksessä olevien vaatimusten vakavuuden tai raha-arvon perusteella. Asianosaisten kohtelu on yhdenvertaista. Ehdotettu käsittelyjärjestyksen eriyttäminen ei merkitse muutoksenhakulupajärjestelmää. Asianosainen saa valituksensa aina tutkittavaksi. Asian ei tarvitse täyttää erityisiä valituslupaperusteita, joiden täyttymistä hovioikeus arvioisi tutkinnan esikysymyksenä.

Ei pidä myöskään kuvitella, että tämä menettely olisi sama asia kuin korkeimman oikeuden menettelyssä sovellettu muutoksenhakulupajärjestelmä. Korkeimmassa oikeudessahan valituslupa voidaan myöntää vain, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja sitä paitsi korkeimman oikeuden tehtävänä ei ole hovioikeuden ratkaisun oikeellisuuden tutkiminen vaan ratkaisun antaminen ennakkopäätösmielessä oikeuskäytännön yhdenmukaistamiseksi, tulkintavaikeuksien selventämiseksi.

Yhteenvetona valiokunta toteaa, että seulontajärjestelmän käyttöönotto antaa mahdollisuuden nykyistä tarkoituksenmukaisempaan, tehokkaampaan ja varmempaan hovioikeusprosessiin. Hovioikeuksien rajalliset voimavarat voidaan entistä paremmin kohdentaa laajoihin ja vaikeisiin asioihin. Vastaisen varalta valiokunta kuitenkin korostaa, että seulontamenettely ei ole tarkoitettu eikä sitä saa käyttää hovioikeuksien työmäärän säätelykeinona.

Lakivaliokunta on hyväksynyt hallituksen esityksen perustelut seulontamenettelylle, mutta kirjoittanut säännökset täsmällisemmiksi perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta. Lisäksi lakitekstiin on otettu termi "seulontamenettely" hallituksen esityksen kiertoilmaisujen sijasta.

Tarkoitus on, että seulontamenettelyssä voidaan karsia täystutkinnasta niin sanotut toivottomat ja turhat valitukset, joita ovat täytäntöönpanon lykkäämiseksi tehdyt valitukset ja perustelemattomat valitukset, joissa vain väitetään, että todistaja on valehdellut. Hovioikeudet ovat olleet huolissaan siitä, onnistuuko oikeuskäytännön muuttaminen nyt toivotulla tavalla. Tämän vuoksi valiokunnan mietinnön perustelut on kirjoitettu poikkeuksellisen seikkaperäisiksi. Joku on jopa luonnehtinut mietintöä käsikirjanomaiseksi.

Lakivaliokunta ei kuvittelekaan, että tavoitellut päämäärät voidaan saavuttaa pelkkiä pykäliä muuttamalla. Toimeenpanoa varten on varattava riittävästi aikaa, ja sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että uusi lainsäädäntö saatetaan voimaan vasta lokakuun 1. päivänä tätä vuotta. Ennen lainsäädännön voimantuloa on järjestettävä riittävän kattava koulutus, kuten kaikissa suuremmissa prosessiuudistuksissa vuoden 1993 alioikeusuudistuksesta lähtien on säännönmukaisesti tehty. Kaikki oikeudenkäynnin osapuolet: tuomarit, syyttäjät, asianajajat ja muut oikeudenkäyntiavustajat, on koulutettava. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että asianajajat ja oikeudenkäyntiavustajat kutsutaan mahdollisimman lukuisasti mukaan niin kouluttajakoulutukseen kuin hovioikeuspiireissä järjestettäviin koulutustilaisuuksiin.

Valiokunta kantaa erityistä huolta siitä, että kaikki hovioikeudet ryhtyvät soveltamaan seulontasäännöksiä samalla tavalla ja että jatkossakin huolehditaan oikeuskäytännön yhtenäisyydestä. Vain siten voidaan saavuttaa suuren yleisön luottamus. Valiokunnan käsityksen mukaan tämän onnistuminen edellyttää korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien keskinäistä kiinteätä ja jatkuvaa yhteistyötä sekä yhteistyömuotojen kehittämistä.

Lakivaliokunta, kuultuaan muun muassa korkeimman oikeuden presidenttiä useita kertoja, on tullut vakuuttuneeksi siitä, että korkein oikeus antaa uudistukselle täyden tuen ja on mukana yhteistyöjärjestelyissä.

Viimeisenä ei vetoomuksena vaan erittäin vakavasti tarkoitettuna viestinä valiokunta toteaa, että hovioikeudet eivät saa unohtaa työtapojensa uudistamista, asia, josta on puhuttu ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Itse olen, oltuani kaikissa näissä uudistuksissa lakivaliokunnassa mukana, sitä mieltä, että viimeistään nyt tuomareiden, asianajajien ja syyttäjien käsissä on tämän oikeuskulttuurin eteenpäinvieminen. Lakipykälät ovat kyllä nyt sellaisessa kunnossa, että ne kelpaavat, ja niiden avulla ei päästä prosessia parantamaan enempää.

Fru talman! Tredje gången gillt, eller är det fjärde? Det har varit svårt att i alla rättsinstanser och vid alla domstolar få de nya processreglerna att fungera. Därför har också riksdagen ett antal gånger fått göra justeringar när det har gällt det nya muntliga förfarandet som infördes i hovrätterna under det senaste decenniet. Den här gången är det frågan om att lägga sista handen vid de regler som skall iakttagas i hovrättsförfarandet. Utskottet har varit mycket bekymrat över att alla hovrätter inte har lyckats effektivt tillämpa de regelverk som tidigare har godkänts. Därför har nu lagutskottets betänkande i stor utsträckning antagit formen av en handbok, som en samling mycket noggranna instruktioner som egentligen utmynnar i ett konstaterande att hovrätterna måste ägna sina arbetsformer allvarlig uppmärksamhet.

Oikeusministeri   Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tässä hovioikeusmenettelyuudistuksessa on ollut tavallaan viisivaiheinen kierre. Ensinnäkin lainsäätäjä kirjoitti hyvin Euroopan ihmisoikeussopimukseen soveltuvan prosessimenettelyn myös hovioikeuksiin, joissa suullisten käsittelyjen määrä lisääntyisi. Kun lakia sovellettiin, niin hovioikeudet lähtivät lainsäätäjän tahdon mukaisesti järjestämään pääkäsittelyjä vain niissä tapauksissa, joissa ne ovat todella tarpeen kansalaisten oikeusturvan vuoksi. Pian havaittiin kuitenkin, että korkein oikeus veti huomattavan tiukkaa linjaa, palautti sellaisia asioita pääkäsittelyyn hovioikeusportaalle, jotka aivan ilmeisestikään eivät asiallisesti tulisi muuttumaan. Pian hovioikeudet sitten tulivat varovaisiksi ja niin sanottuja turhia pääkäsittelyjä on järjestetty, joissa koko prosessi käydään täysimääräisenä uudelleen entistä kalliimmin kustannuksin ja entistä huonommin muistikuvin, mitä tulee esimerkiksi todisteluun.

Tässä vaiheessahan on havahduttu myös asioiden ruuhkautumiseen hovioikeuksissa ennen kaikkea isoimmissa, asiamääriltään suurimmissa, Helsingin ja Turun hovioikeuksissa.

Tässähän lähdettiin sitten yhdessä hovioikeuksien, tuomioistuinten, kanssa hakemaan lääkkeitä, ja tuloksena työryhmän valmistelun jälkeen on ollut kaksi hallituksen esitystä, jotka yhdistettiin käsittelyltään lakivaliokunnassa. Lisäksi on käynnistetty hovioikeuksien työtapojen uudistamista. Se on ollut vaikeata saada liikkeelle, mutta nyt näyttäisi, että se kaikissa hovioikeuksissa jollakin tavalla on etenemässä.

Keskeiset tavoitteet nyt käsiteltävissä uudistuksissa ovat ensinnäkin, että oikeudenkäyntien painopiste selvästi voisi olla käräjäoikeuksissa ja että muutoksenhaussa kontrolloidaan mahdolliset virheet. Hovioikeusmenettelyn pitää joustaa nykyistä enemmän, jolloin rajalliset resurssit kohdentuvat paremmin ja oikeammin niihin tapauksiin, joissa todellista oikeusturvan ongelmaa on. Kun totaalisen turhia pääkäsittelyjä hovioikeuksissa voidaan vähentää, myös asianosaisille ja todistajille aiheutuvat rasitukset vähenevät ja kokonaisuutena tietysti yhteiskunta säästää veroeuroja. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että se voisi olla 1,5 miljoonan euron suuruusluokkaa vuositasolla.

Tässähän on keskeisenä uudistuskohteena tämä niin sanottu seulontamenettely. Sitä nimeä ei haluttu hallituksen esitykseen aikoinaan, koska se ehkä vähän huonosti istuu tähän juridiseen ympäristöön, mutta luonteeltaanhan tuo asioiden tutkinta niiden laadun mukaan on seulonnan tapaista. Varmastikin seulonta on parempi termi kuin tutkinta, johon tuolla eriävässä mielipiteessä on viitattu ja haluttu tekstiin myös tutkinta-termi.

Seulontamenettelyssähän hovioikeus päättää ensin, otetaanko valitus täystutkintaan. Jos hovioikeus yksimielisesti toteaa valituksen olevan selvästi tulokseton, valitus voidaan seuloa pääkäsittelyä tai kirjallista täystutkintaa toimittamatta. Asianosaiset ovat tässä seulontamenettelyssä yhdenvertaisessa asemassa, kun se koskee kaikkia asioita ikään kuin esivaiheena.

Käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuus tutkitaan aina. Selvä pääosa asioista tulee täyteen tutkintaan, mutta se arviolta kolmanneksen suuruusluokkaa oleva joukko asioista, joissa mitään muutoksen mahdollisuuksiakaan ei ole, voisi jäädä tähän seulontavaiheen tutkintaan.

Lakivaliokunta nosti seulonnan edellytykset lakitekstiin, mutta ei niiden asiasisältöä muuttanut hallituksen esitykseen nähden. Mietinnön perusteluista löytyy tuo linja. Jos asiassa on kysymys näytön arvioinnista, se voidaan seuloa, jos käräjäoikeuden suorittaman näytön arvioinnin oikeellisuutta ei ole syytä epäillä. Tällöin asiassa siis ei ole toimitettava pääkäsittelyä. Näytön arviointia koskeva valitus ohittaa seulonnan, jos valittaja pystyy valituksessaan horjuttamaan luottamusta käräjäoikeuden näytön arviointiin. Tämä horjuttamiskynnys jää tulevan oikeuskäytännön täsmennettäväksi hovioikeuksien ja viime kädessä korkeimman oikeuden vastuulle.

Tässä valmistelussa on käytetty hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden asiantuntemusta. Korkeimman oikeuden edustajat omalta osaltaan ovat ilmoittaneet valmiutensa selväsanaisesti muuttaa tuota aiempaa tulkintakäytäntöä. Sinänsä, kun keskeiset pykälät hovioikeusmenettelystä muuttuvat, se antaa ihan legitiimin oikeuden ja tilanteen, jossa myös osin vakiintuneita tulkintalinjoja korkeimmassa oikeudessa voidaan muuttaa, asiallisesti siis siten, että hyväksytään se hovioikeuksien seulonta eikä muodollisin perustein sitten palauteta asioita hovioikeudessa uudelleen käsiteltäväksi. Näkemykset siitä, mikä on tarkoitettu oikeuskäytännön tila, tuntuisivat nyt lähestyvän toisiaan. Sekä korkeimmassa oikeudessa että hovioikeuksissa mielletään tarve muuttaa tätä nyt parin vuoden aikana muotoutunutta linjaa. Kun nyt samalla sekä lainsäädäntö muuttuu että tämä linjanmuutoksen tarve on yleisesti todettu, niin uskon sen myös tapahtuvan.

Tässä tarvitaan, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Lax viittasi, laajaa koulutusta, yhteydenpitoa tuomareiden kesken. Se osaltaan varmistaa myös sen, että lainsäätäjän tahto toteutuu, oikeastaan se tahto, joka oli jo tässä alkuperäisessä hovioikeusmenettelylainsäädännössä, jossa haluttiin raivata hovioikeuksille laveammat mahdollisuudet itse kehittää työtapojaan siten, että keskitytään olennaisiin oikeusturvaongelmiin eikä muodon vuoksi järjestetä kalliita pääkäsittelyitä.

Parista muusta asiasta vielä:

Tärkeää on, että vastamuutoksenhaku tulee vihdoin lakiin. Se osaltaan hillitsee aiheettomia muutoksenhakuja. Hovioikeus pystyy tarkastelemaan asiaa monipuolisemmin, kun on molemmin puolin vaatimukset pöydällä.

Teknisiä mahdollisuuksia, varustelua, voidaan hyödyntää aiempaa enemmän hovioikeuksissa. Todistajia voidaan kuulla puhelimitse tai muussa etäyhteydessä hovioikeuden pääkäsittelyssä ja otetaan myös käyttöön puhelimitse tapahtuva kutsujen tiedoksianto. Tuntuisi, että nämä olisivat ihan automaattista nykypäivää, mutta valitettavasti oikeuslaitoksessa tällaisetkin asiat pitää nimenomaan säätää lailla, jotta ne sitten myös näkyisivät arkipäivässä ja ripeyttäisivät asioiden käsittelyä hovioikeuksissa. Tärkeätä on, että monilla uusilla säännöksillä korostetaan tarvetta tehostaa asioiden valmistelua hovioikeuksissa, esimerkkinä nimenomainen säännös valmistelusta vastaavasta hovioikeuden jäsenestä. Hovioikeuksien työssä muutoinkin pitää painottaa tuomarivastuuta, henkilökohtaista vastuuta jäsenille siitä, että asiat etenevät ja niissä tulee ei pelkästään lainmukainen, vaan myös oikeudenmukainen lopputulos.

Lainsäädännön muuttamisesta huolimatta on edelleen syytä korostaa tuota hovioikeuksien työskentelytapojen ennakkoluulotonta kehittämistä. Siinä vetovastuu on riippumattomilla tuomioistuimilla itsellään, mutta oikeusministeriö on tulosneuvotteluin ja muin yhteydenpidoin tätä parhaan kykynsä mukaan vauhdittanut. Oikeusministeriö myös tukee tätä kehittämistyötä koulutuksen ja jatkuvan seurannan avulla. Tavoitteena on hyvässä yhteistyössä eri tahojen kanssa saada aikaan myös käytännössä hyvin toimiva hovioikeusmenettely, ja nyt hyväksyttävät säännösmuutokset antavat siihen hyvän pohjan.

Ed. R. Korhonen merkitään läsnä olevaksi.

Henrik Lax /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri kiinnitti aivan oikein huomiota korkeimman oikeuden käytäntöön. Hän luonnehti sitä turhan tiukaksi. Toisin sanoen, liian kevyin perustein on myönnytty suulliseen käsittelyyn. Varmimman vakuudeksi olen vielä sen jälkeen, kun lakivaliokunnan mietintö oli valmistunut, pyytänyt korkeimman oikeuden presidentin kommenttia siitä. Hän vastasi suurin piirtein siihen tyyliin, että tämähän on vahva peruste siihen, että käytäntöä tältä osin muutetaan, joten kyllä minä sanoisin, että hyvin luottavaisin mielin me voimme nyt odottaa, että tämä oikeudenkäyntimenettelyuudistus löytää oikeat muotonsa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Hovioikeusmenettely uudistettiin vuonna 98 ja nyt on todettu, että ruuhkautumista on tapahtunut ja uudistusta pitää jatkaa. Hallituksen esityksissä, näitä on tässä kaksi yhdistettynä, onkin monia kohtia, jotka ovat tavattoman tärkeitä ja hyviä ja jotka on syytä toteuttaa, esimerkiksi asioiden valmistelun tehostaminen; yhden jäsenen toimivallan laajentaminen; todistelumenettelyn keventäminen; ja ennen kaikkea vastavalitusmenettelyn käyttöönotto. Nämä on syytä todellakin pikaisesti saada voimaan ja näin saada tehokkuutta hovioikeusmenettelyyn. Totean, että mitkään näistä menettelyistä eivät heikennä kansalaisen oikeusturvaa.

Sen sijaan tämä paljon puhetta aiheuttanut seulontamenettely on esitys, josta ei voi olla aivan yhtä vakuuttunut. Se on menettely, jota kuitenkin aika monetkin asiantuntijat ovat voimakkaasti kritisoineet ja todenneet, että se vähintään uhkaa kansalaisten oikeusturvaa. Vanha periaate on, että jokaisen pitää saada ainakin yksi muutoksenhakumahdollisuus todellisena, aitona, käyttöönsä. Tämä järjestelmä, jota tässä esitetään hyväksyttäväksi, ei välttämättä tätä edellytystä täytä. Ainakin valittajalle, kun hän saa lähes paluupostissa vastauksen, että valitus on seulottu pois tarkemmasta käsittelystä, syntyy se mielikuva, että hänen asiansa ei ole tärkeä, hän ei saa kertaakaan valittaa todellisuudessa, vain muodollisesti voi lähettää kirjeen hovioikeuteen ja sitten se palautuu sieltä. Kun siitä jatkovalittamismahdollisuus on hankala, niin kysymys on todella sellainen, joka antaa vahvan perustelun sille, että oikeusturva ei ole tämän menettelyn myötä lisääntymässä, vaan päinvastoinkin helposti heikentymässä.

Esimerkiksi Suomen Tuomariliitto totesi, että seulontamenettelyä parempi menettely on lisätä laissa tuomioistuimille nykyistä enemmän harkintavaltaa pääkäsittelyjen järjestämisessä. Kun otetaan huomioon näihin esityksiin sisältyvät hyvät alussa mainitsemani esitykset, muutokset, niin uskon, että näin olisi saatavissa jo parannusta siihen, että hovioikeuksien tilanne ei muutu huonommaksi. Toisaalta on muistettava, että meillä useassa hovioikeudessa tilanne on erittäin hyvä. Niissä on käytetty kaikki lain suomat mahdollisuudet jo hyväksi ja tilanne on hallinnassa. Sen sijaan on joitakin hovioikeuksia, jotka eivät olet käyttäneet niitäkään lain suomia mahdollisuuksia, jotka meillä on, hyväksi, ja niissä on ongelmia.

Ehkä on syytä myös odottaa hovioikeustoimikunnan, millä nimellä tuo lieneekin, työn tulosta, toimikunnan joka istuu ja miettii hovioikeuksien piirirajojen tarkistamista. Jopa kannattaa miettiä, olisiko syytä perustaa yksi uusi hovioikeus maahan. Kun hovioikeudet esimerkiksi pitävät paljon matkakäräjiä, niin voisi olla viisasta, että tältäkin osin katsottaisiin mahdollisuudet eikä lähdettäisi tähän kansalaisten oikeusturvaa uhkaavaan ja mahdollisesti vaarantavaan seulontajärjestelmään.

Arvoisa puhemies! Oman käsitykseni olen muutaman asiantuntijan lausuntoihin erityisesti rakentanut, ja on todellakin hovioikeuksien presidenttien joukossa niitä, jotka eivät pidä tätä järjestelmää toteuttamiskelpoisena tai ainakaan hyvänä, mutta erityisesti professori Jyrki Virolainen on valiokunnalle antanut perusteellisen alan erityisasiantuntijan näkökulman tähän seulontamenettelyyn.

Virolainen toteaa muun muassa, että ehdotetun kaltaisen menettelyn käyttöönotto on tarpeeton. Luonnollinen seulonta on jo nyt mahdollista hovioikeuksissa. Hän toteaa edelleen, että se rajoittaisi merkittävästi tosiasiallista muutoksenhakuoikeutta; vaarantaisi valittajan oikeusturvaa; johtaisi epäyhdenmukaiseen käytäntöön eri hovioikeuksissa; ei todellisuudessa keventäisi juuri lainkaan hovioikeuden työtä, vaan merkitsisi ainoastaan uutta käsittelyvaihetta, jolloin muutoksenhausta tulisi entistä raskaampi; kasvattaisi oikeudenkäyntikulujen määrää muun muassa siksi, että valituskirjelmän merkitys tulisi korostumaan; mahdollisuus laatia perusteiltaan suppea valitus poistuisi; aiheutuisi tulkinnanvaraisuutta; ja korkeimpaan oikeuteen tehtävien valitusten määrä lisääntyisi.

Samantapaisia kriittisiä näkökulmia esitti jo kaksi jäsentä tätä uudistusta valmistelleessa muutoksenhakutoimikunnassa. Nämä tekijät kertovat siitä, että esitys ei ole mitenkään loppuun asti mietitty eikä sisällä sellaisia uudistuksia, jotka olisivat noin vain hyväksyttävissä. Tämä on tietynlainen hätäratkaisu. Katson, että hovioikeuksien sisällä pitää tehdä kaikki mahdolliset, järkevät uudistukset, mutta ei kansalaisen oikeusturvaan pidä puuttua. Tässä on se raja, joka nyt ylitetään mielestäni hätiköiden ja liian raskaalla tavalla.

Professori Virolainen edelleen toteaa, että seulontamenettelyssä syntyy asiallisesti lopullinen päätös, jolla valituksen käsittely ja tutkiminen lopetetaan, jolloin käräjäoikeuden ratkaisu jää sellaisenaan voimaan. Siis siinä ei ratkaista vain käsittelyjärjestystä vaan itse pääasia. Se on iso asia monessa mielessä valittajan kannalta.

Edelleen hän toteaa, että tämä merkitsisi muutoksenhakuoikeuden tosiasiallista ja tuntuvaa kaventamista, niin kuin aikaisemmin jo totesinkin.

Edelleen hän toteaa, että seulonnassa on vaikutuksiltaan kysymys samasta asiasta kuin valitus- tai muutoksenhakulupamenettelyssäkin, vaikka lakiesityksessä yritetään vakuutella, että kyse olisi eri asioista, ja hän esittää hyvin vahvat perustelut, että näin on. Tätä myös kuvaa se valiokunnan tuskainen asian käsittely tämän menettelyn nimen suhteen. Oli kaikki voimat ja aivot viritetty etsimään tälle menettelylle sellaista nimeä, joka ei kuvaisi asiaa todellisuudessa, vaan kuvaisi sen kauniimmalla muodolla kuin mistä tosiasiassa on kysymys. En tässä moiti ketään, vaan totean, että tällainen nimenhaku oli käynnissä monta kuukautta, ja se kuvaa todellakin, että ongelmia tässä järjestelmässä on.

Professori Virolainen on edelleen käsitellyt monia yksityiskohtia tässä hyvinkin perusteellisesti. Hän toteaa muun muassa, että voimassa olevan lain mukaan hovioikeudella on mahdollisuus hylätä selvästi perusteettomat valitukset heti ja vastausta pyytämättä. Jos ja kun näin on, niin ei siinä seulontamenettelyä tarvita, vaan pitää ottaa käytäntöön hovioikeudessa ne menettelyt, jotka laki jo nyt mahdollistaa.

Edelleen hän toteaa pääkäsittelyistä, että hovioikeuden valmistelua ei johda kukaan, vaan valmistelu on käytännössä esittelijän vastuulla. Tällaiset professorin kannanotot on syytä ottaa vakavasti myös.

Edelleen hän toteaa, että ehkä Suomessa sittenkään hovioikeuksissa käsittelyajat eivät ole niin kohtuuttoman pitkiä, kuin on annettu ymmärtää. Keskimäärin ratkaisu saadaan kuudessa seitsemässä kuukaudessa, johon jo sisältynee yleensä kolmenkymmenen päivän valitusaikakin.

Edelleen hän vertailee muiden maiden järjestelmiä ja toteaa, että Suomeen ehdotettu seurantamenettelyjärjestelmä olisi vertailumaihin nähden soveltamisalan, edellytysten väljyyden ja harkinnanvaraisuuden sekä oikeusturvatakeiden puuttumisen kannalta ylivoimaisesti kaikkein radikaalein ja pisimmälle menevä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on tietynlainen hätähuuto tilanteen edessä, johon jouduttiin hovioikeusuudistuksen myötä, mutta kun se tämän seulontamenettelyn käyttöönoton osalta johtaa valittajan tosiasiallisen muutoksenhakuoikeuden kapenemiseen, johon muun muassa nuo perustelut professoritasolta on kuultu ja monelta muulta, niin totean, että tämä menettely on syytä nyt hylätä ja on syytä seurata näiden muiden uudistusten vaikutuksia ja toisaalta panostaa, niin kuin ministerikin totesi, käräjäoikeuksien toiminnan tehostamiseen, käräjäoikeuksien ratkaisujen perustelujen parantamiseen jne., jolloin valituksia ei tarvitsisi niin paljon tehdä. Kansalaisten tulee voida luottaa siihen, että Suomi on oikeusvaltio ja että täällä on jokaisella vähintään yksi muutoksenhakumahdollisuus aivan reaalisesti ja tosiasiallisesti käytettävissä.

Tulen tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä tätä koskevat muutosehdotukset.

Edustajat Saapunki ja Keränen merkitään läsnä oleviksi.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Varmasti on niin kuin ed. Kankaanniemi professori Virolaisen kantoihin viitaten totesi, että nykyiset normit olisivat mahdollistaneet pääkäsittelyjen rajaamiseen vain tarpeellisiin. Mutta sitten tulee se iso mutta, eli korkeimman oikeuden linjausten mukaan tuo harkintavalta on kaventunut niin, että nyt joudutaan paljon aiottua ja tarkoitettua laveammassa mitassa järjestämään näitä niin sanottuja turhia täysmittaisia pääkäsittelyitä. Sen jälkeen kun näin on oikeuskäytännössä tapahtunut, lainsäätäjän toimet ovat ainoa mahdollisuus saada riittävän iso muutos käytäntöihin ja tässä tapauksessa täydennettynä sillä, että korkein oikeus vielä omaa linjaansa on valmis tarkistamaan.

Ed. Kankaanniemi viittasi hovioikeuksien työmäärien tasaamiseen. Huomispäivänä tulee tuo työryhmän ehdotus. Siinä ehdotetaan näitten isoimpien eli Helsingin ja Turun hovioikeuksien työmäärän jakamista pohjoisen suuntaan asiamäärältään pienemmille hovioikeuksille. Hovioikeuksien piirirajoja muutettaisiin siihen suuntaan. Näkisin sen ihan järkeväksi paitsi oikeuspoliittisesti myös aluepoliittisesti. Jos uutta hovioikeutta lähdettäisiin perustamaan, niin se olisi Helsinki kakkonen, ja se ei ole mitenkään järkevää. Ehkä ei kannata tässä ainakaan kirkosta ottaa mallia; Espoon piispanistuimen käynnistäminen tuntuu myöskin aika oudolta noin aluepoliittisesti, vaikka toki ymmärtää väestömäärien muutokset.

Henrik Lax /r(vastauspuheenvuoro):

Fru talman! Jag tänkte säga lite det samma som justitieministern om detta sållningsförfarande.

Kollegan Toimi Kankaanniemi kritiserade det här förfarandet, han hänvisade till vissa domare och ansåg att det hade varit bättre att ge domarna större möjlighet till prövningsrätt när det gäller, eller mera makt att leda processen.

Hyvä kollega Kankaanniemi, alun perin säädettyjen menettelysäännösten mukaan tuomareilla olisi ollut harkintavaltaa aivan riittävästi toteuttaa nimenomaan sitä, mitä nyt lakivaliokunnan mietinnössä on rautalangasta väännetty. Niin kuin oikeusministeri jo totesi, tällä linjalla on professori Virolainenkin ollut alusta pitäen, ja professori Virolaiseenhan ed. Kankaanniemi tässä viittasi. Mutta kun ei riittävän laajalti osattu käyttää näitä valtuuksia, on ajauduttu tähän tilanteeseen, missä nyt olemme. Uskon, että tämä kuitenkin johtaa varsin onnelliseen lopputulokseen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi viittasi asiantuntijoihin, jotka kritisoivat hallituksen esitystä, mutta jätti kertomatta sen, että kritiikki kohdistui siihen tilanteeseen, jolloin lakivaliokunta ei ollut vielä tehnyt näitä muutoksia. Sen jälkeen, kun lakivaliokunta teki nämä muutokset seulontajärjestelmään, tilanne on olennaisesti muuttunut. Seulontajärjestelmähän ei ole sama kuin vuoden 97 muutoksenhakulupajärjestelmä, vaan poikkeaa siitä aivan olennaisesti.

Ensinnäkin seulontajärjestelmässä selvä pääosa asioista on tarkoitus ottaa täystutkintaan. Sen lisäksi tärkeä ohje on, että virheellisiä ratkaisuja ei jää lainvoimaisiksi. Tarkastelun kohteena on ensi sijassa se, ovatko käräjäoikeuden ratkaisu ja menettely voimassa olevan oikeuden kannalta hyväksyttäviä. Kyllä tilanne on olennaisesti muuttunut. Silloin ei pidä myöskään viitata niihin asiantuntijoihin, jotka eivät tästä valiokunnan mallista ole mitään lausuneet.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin ministeriltä vähän odottanut pohdintaa tähän oikeusturvanäkökulmaan, kun kuitenkin tässä rajoitetaan valituksen perusteellista käsittelyä monissa kohdin, miten se tulee jatkossa olemaan.

Mutta lähinnä ed. Lapintien esille nostamiin kysymyksiin: Tämä on valiokunnassa muuttunut, kyllä myönnän. Tiedän, että se on jonkin verran muuttunut, mutta pääsääntö, seulontamenettelyn käyttöönotto, toteutuu, jos tämä valiokunnan mietinnön mukaisena hyväksytään. Se ei ole miksikään perusteiltaan muuttunut. On tullut jonkin verran uusia näkökulmia, mutta seulontamenettely joka tapauksessa on tulossa. Se vaikuttaa niin, että kansalaiset eivät koe, että he saavat valituksensa tutkittavaksi sillä (Puhemies koputtaa) huolellisuudella ja perusteellisuudella, mikä on oikeus ja kansainvälisten sopimustenkin edellyttämää.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kyllä tässä nyt on kyse aivan muusta kuin ed. Kankaanniemen maalaamasta muutoksenhakulupajärjestelmästä. Valiokunta toteaa, että seulontajärjestelmän käyttöönotto antaa mahdollisuuden siihen, että nimenomaan entistä paremmin kohdennetaan voimavarat näihin laajoihin ja vaikeisiin asioihin, mutta korostetaan, että seulontamenettely ei ole tarkoitettu säätelykeinoksi eikä sitä saa käyttää hovioikeuksien työmäärän säätelykeinona.

Ed. Kankaanniemi hyvin tietää, kuinka perusteellisesti valiokunta tätä kakkospykälää muotoili, jossa on nämä edellytykset, jotta voidaan seulontamenetelmään yleensä ryhtyä. Itse olen hyvin tyytyväinen siihen tekstiin, mikä tänne tuli erityisesti ed. Kankaanniemen esille ottamana, että nämä seulontaratkaisut on perusteltava. Tässä vielä aika pitkästi valiokunta käy läpi sitä, miten niitä pitää perustella. Itsekin (Puhemies koputtaa) vuonna 97 vastustin muutoksenhakulupaa, (Puhemies koputtaa) mutta nyt ei ole siitä kyse.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Ministeri Koskinen viittasi siihen, kuinka korkein oikeus ratkaisuissaan muutti sen tarkoitusta, mitä eduskunta on aikanaan tästä laista säätänyt, ja hovioikeudet eivät ymmärrä soveltaa nyt voimassa olevaa lakia, niin kuin oli tarkoitus, kuten ed. Laxkin sanoi. Sitä on ihmetelty kyllä hyvin moneen kertaan, eikö siellä nyt todellakaan käsitetä, mikä on lainsäätäjän tarkoitus ollut. Nyt tämä pykälä on kyllä kirjoitettu niin selkeään muotoon — en viitsi käyttää sitä huonoa sanontaa, mitä pääministeri on käyttänyt — että tosiaan tulee selkeästi jokaiselle hovioikeudelle tiedoksi, mitenkä tulee menetellä. Kannatan hyvin lämpimästi sitä, että tämä laki sinänsä tämmöisessä muodossaan tulee voimaan, jotta pystytään hovioikeuksien työmääriä vähentämään.

Mutta sitten nimi "seulontamenettely". Vastalauseessaan 1, jonka kunnioitettu kansanedustaja Aittoniemi on muotoillut, hän kyllä on oikeaan osunut. Yleensä puhutaan lähinnä soran seulonnasta. Kyllä me aika huonoja nikkaroijia olemme, kun ei mitään muuta sanontaa tai otsikkoa tähän pystytty saamaan kuin seulonta. Se kyllä viittaa vähän kuin arpajaisiin suorastaan, että otetaanpa tässä sattumanvaraisesti jokin: tätä asiaa ei tutkita ja tuo tutkitaan.

Tästä johtuen tulen esittämään asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä aikanaan, että seulontamenettely saisi nimikkeen tutkintamenettely. Olisiko se paljon parempi sekään, mutta se viittaa kuitenkin jollain tapaa oikeudellisiin asioihin toisin kuin seulontamenettely. Siis vastalauseen 1 mukaisesti.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Kun korkein oikeus palautti muutamia juttuja suulliseen käsittelyyn hovioikeuteen hovioikeusuudistuksen jälkeen, niin hovioikeudet saattoivat ylireagoida. Osa niistä palauttamisista oli perusteltuja, mahdollisesti kaikkikin perusteltuja, mutta hovioikeudet ylireagoivat tähän asiaan.

Seulontamenettelystä ei saa antaa tämmöistä arpajaiskuvaa, kun se ei sitä ole. Nimenomaan siitä, minkä kuvan me sille luomme, riippuu kansalaisten luottamus tähän seulontamenettelyyn. Siinä nimittäin kolme huippuasiantuntijaa yksimielisesti ratkaisee sen, otetaanko asia täyskäsittelyyn vai jääkö käräjäoikeuden päätös voimaan, ja edellytetään nimenomaan yksimielisyyttä. Pelkästään käräjäoikeudessa esitetyn näytön perusteltu horjuttaminen estää seulonnan.

Ed. Kankaanniemi toistuvasti vetosi täällä siihen, mitä professori Virolainen on vajaa vuosi sitten lausunut, mutta ed. Kankaanniemellä ei varmaan ole varmaa tietoa siitä, mitä mieltä professori Virolainen on nyt.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn tässä ed. Kanervan näkemykseen siitä, että se viesti, mitkä näihin pöytäkirjoihin liitetään, jos seulontamenettelyä verrataan jonkinlaisiin arpajaisiin, on täysin virheellinen, niin perusteellista ja hyvää työtä lakivaliokunta puheenjohtajansa johdolla tässä asiassa teki. Sen parempaan tuskin pystytään, koska lakivaliokunta käytti jopa mietinnöstä ilmaisua, että se on tarkka niin kuin käsikirja. Muistutan vielä, että kyllä rikosprosessissa ovat myöskin asianomistajat asianosaisina. Mitä nopeammin he saavat asiallisen, lainmukaisen ratkaisun asiaansa — tätä asiaa pitää tarkastella myöskin muulta kannalta kuin pelkästään syylliseksi epäillyn näkökulmasta — sitä nopeammin saamme lainvoimaisia ratkaisuja ja asiat menevät eteenpäin. Se parantaa kyllä kaikkien muidenkin oikeusturvaa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean, että professori Virolaisen kirjallinen lausunto on päivätty 30. syyskuuta 2002 eli ei siitä ole kulunut neljääkään kuukautta, kun hän on nämä kirjoittanut. Sen myönnän, minkä ed. Lapintie totesikin, että sen jälkeen valiokunta on tehnyt työtä ja muuttanut joiltain osin tätä, mutta perusmenettely on juuri se, mikä on hallituksen esityksessä. Näinhän aina tehdään täällä, että perusteluja kirjoitetaan ja sitten toisaalta joitakin pykäliäkin korjataan asiallisempaan, parempaan suuntaan toivon mukaan. Mutta seulontamenettely kelvottomalla nimellään ja sitten järjestelmällä, joka ei ole meille tarpeen ja välttämätön, niin kuin tässä on kuultu jopa niiltäkin tahoilta, jotka ovat tätä sinänsä puolustaneet, sisältyy tänne ja se on se isoin kysymys.

Yleiskeskustelu päättyy.