Täysistunnon pöytäkirja 19/2009 vp

PTK 19/2009 vp

19. TORSTAINA 5. MAALISKUUTA 2009 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

2) Suomen osallistuminen ISAF-operaation tukitoimiin vaalien järjestämiseksi Afganistanissa vuonna 2009

 

Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään, että Afganistanin vakauttamiseen tähtäävä toiminta muodostaa Suomen kriisinhallintaan osallistumisen ja kehitysyhteistyön selkeän painopistealueen. Suomi on muiden Afganistanissa toimivien maiden tavoin sitoutunut pitkäjänteiseen toimintaan Afganistanin vakauttamiseksi. Olemme arviossamme mielestäni hyvin realistisia.

Afganistanin turvallisuustilanteeseen, oikeusvaltiokehitykseen ja hallinnon kehittämiseen sekä taloudelliseen kehitykseen liittyy edelleen vakavia puutteita, jotka voivat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa epäonnistumiseen koko Afganistanin vakauttamisessa. Korostan kuitenkin, että epäonnistumisella Afganistanissa olisi kielteisiä seurauksia paitsi afgaanien itsensä myös koko alueen kannalta. Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää lisäksi vakavaa huomiota ydinasevaltio Pakistanin turvallisuustilanteeseen ja sisäiseen epävakauteen, joka uhkaa koko alueen vakautta.

Valiokunta on johdonmukaisesti korostanut, että Afganistanin vakauttaminen edellyttää kokonaisvaltaista kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön keinojen hyvin suunniteltua käyttämistä. Valiokunta on kuitenkin korostanut poliittisen ratkaisun välttämättömyyttä ja pitää tärkeänä, että Suomi toimii kansainvälisillä foorumeilla poliittisen vuoropuhelun aikaansaamiseksi Afganistanin sisällä ja lähialueilla. (Ed. Laakso: Mitä se tarkoittaa käytännössä?) Rauhaa ei voida aikaansaada vain sotilaallisin keinoin.

Vuoden 2009 presidentin ja maakuntaneuvoston vaalien ja vuodelle 2010 suunniteltujen parlamentti- ja piirikuntavaalien merkitys poliittisen vuoropuhelun aikaansaamiselle on hyvin tärkeä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuoden 2009 vaalien valmistelut ovat edenneet ainakin toistaiseksi melko hyvin. Ulkoasiainvaliokunnan näkemyksen mukaan on tärkeää, että varsinkin naisten mahdollisuus käyttää äänioikeuttaan vaaleissa turvataan. Naisten asema ja koulutus ovat muutenkin avainasioita tilanteen parantamisessa koko maassa. Onnistuneet vaalit voidaan suorittaa vain, jos äänestäjien turvallisuus voidaan taata. Sitä suomalaiset joukotkin menevät sinne nyt tekemään.

Isaf-operaatiossa palvelevien joukkojen tueksi on tarkoitus koota väliaikainen tukijoukko, jonka tehtävänä on vahvistaa Isafin toimintakykyä vaalien alla ja niiden jälkeen. Korostan, että päävastuu vaalien turvaamisesta kuuluu Afganistanin omille viranomaisille, joiden toimintakyky on ongelmista huolimatta selvästi tehostunut parin kolmen viime vuoden aikana. Lisäjoukkojen lähettämisessä ei ole kysymys pelkästään vaalitoimituksen turvaamisesta vaan myös poliittisen signaalin antamisesta afgaaneille: kansallisen yhteisön jäsenet eivät ole heitä unohtaneet vaan ovat valmiita antamaan konkreettista tukea vaikeassa tilanteessa.

Suomi valmistautuu vahventamaan Isaf-osallistumistaan noin 4 kuukauden määräajaksi Afganistanin pohjoiselle komentoalueelle sijoitettavalla noin 100 sotilaan osastolla, siis sille alueelle, missä suomalaiset muutenkin ovat jo toimineet. Toimintaan Afganistanissa sisältyy merkittäviä turvallisuusriskejä myös tämän tilapäisen vahvennuksen osalta, mutta on syytä todeta, että pohjoinen alue on edelleenkin rauhallisempi kuin maan itäiset ja eteläiset osat.

Haluan lopuksi kiinnittää huomiota ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ponteen, jossa valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi kannanoton, jolla eduskunta edellyttää valtioneuvoston parantavan sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvien selontekojen ja selvitysten johdonmukaisuutta. Ei ole hyvä asia, jos valtioneuvosto tuo eduskunnan käsiteltäväksi tärkeitä kriisinhallintaa koskevia päätöksiä lyhyellä käsittelyajalla ja puutteellisin tiedoin. Tämänkin operaation kustannusarvio on noussut nyt jo noin 3 miljoonaa euroa.

Mietintöömme liittyy yksi vastalause, vasemmistoliiton vastalause.

Juha Korkeaoja /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta on antanut lausunnon tästä kysymyksestä. Se on todettu ulkoaisainvaliokunnan lausunnossa, mutta normaalista poiketen lausuntoa ei ole eduskunnan saliin jaettuun lausuntoon liitetty, mutta se on toki tietysti saatavissa. Nostan esille muutamia näkökohtia, joita puolustusvaliokunta tässä lausunnossa toi esille.

Yleisesti ottaen arvio Afganistanin tilanteesta lähtee siitä, että tarvitaan kansallinen poliittinen ratkaisu väkivallan kierteen katkaisemiseksi. Sotilaallisin keinoin pysyvää ratkaisua alueella ei voida saavuttaa. Alueella toimii siviilikriisinhallinnassa ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa kehitysyhteistyössä hyvin monia kansainvälisiä toimijoita. Tässä, niin kuin monissa muissakin saman kaltaisissa tilanteissa, yhteistyö kansainvälisen yhteisön eri toimijoiden kanssa on välttämätöntä, ja Afganistaninkin tilanteessa tätä keskinäistä koordinaatiota tulisi edelleen parantaa. Pohjoisella alueella, missä suomalaiset rauhanturvaajat toimivat, tilanne on rauhallinen. Näillä alueilla positiivisen yhteiskuntakehityksen aikaansaamiselle on parhaat edellytykset, ja toimintaa näin ollen pitäisi tehostaa sillä alueella.

On selvää, että Afganistanin ratkaisu edellyttää ympärillä olevien maiden tiivistä mukanaoloa. Tässä suhteessa Pakistan on erityisen tärkeässä roolissa, mutta niin ovat myöskin Iran ja Intia. Puolustusvaliokunnan matkalla viime viikolla Intiassa käsiteltiin asiaa hyvin monipuolisesti. Olisi varmasti hyödyllistä tämän kysymyksen ratkaisussa kuulla Intian näkemyksiä aikaisempaa enemmän, koska Intialla on varmasti asiassa parempi mahdollisuus arvioida tilannetta eri puolilta kuin monella muulla maalla. Se näkökulma, minkä Intia voi tämän ongelman ratkaisuun tuoda, on nähdäkseni erittäin arvokas ja tarpeellinen.

Erityisesti, niin kuin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Salolainen totesi, huolestuttavaa tällä hetkellä on Pakistanin sisäpoliittinen kehitys. Vahvennusta tarvitaan erityisesti nyt tulevan tärkeän vaalin onnistumisen turvaamiseksi. Vaalit ovat aivan ratkaisevassa asemassa maan vakaudessa ja demokratiakehityksessä. Ilman lisäjoukkoja ei riittävää turvallisuusympäristöä voida taata. Siksi joukkojen lisääminen on erittäin perusteltua, ja siksi myös Suomen joukkojen lisäämiselle on hyvät perusteet. Tässä esillä oli myös mahdollisuus, että vaaleja aikaistettaisiin, tai tällainen esitys tuli julkisuuteen, mutta se on ilmeisesti nyt tyrmätty. Käytännössä vaalien järjestäminen keväällä olisikin ollut hyvin ongelmallista.

Arvoisa puhemies! Suomen vahvennus on määräaikainen. Tätä on syytä korostaa. Tässä on kysymys vaalien aikaisen joukon vahventamisesta. Määräaika on viidestä kuuteen kuukauteen, eikä sitä voida eikä pidä tulkita nykyisen 110 sotilaan määrän pysyväksi vahventamiseksi. Maantieteellinen toiminta-alue on pohjoisalue eli sama, missä suomalaiset tälläkin hetkellä toimivat. Suomi on käynyt keskusteluja Saksan kanssa siitä, millaisista joukoista olisi eniten lisäarvoa, miten vaikuttavuus voitaisiin turvata. Suomi on valmistautunut lähettämään Utin jääkärirykmentistä hyvin ammattitaitoisen joukon ja Porin prikaatista rekrytoitavia reserviläispohjaisia jo myöskin tämän rauhanturvakoulutuksen saaneita joukkoja, siis parhaita joukkoja, mitä Suomesta näihin tehtäviin voidaan lähettää. Myös joukkojen omasuojaan tullaan panostamaan hankkimalla muun muassa uusia miehistönkuljetusvaunuja, joka on välttämätön ennakkoehto osallistumiselle. Lopuksi voi todeta, että voimankäyttövaltuudet eivät poikkea jo paikalla olevien suomalaisten joukkojen voimankäyttövaltuuksista, mikä myöskin tarkoittaa sitä, että tämä lähtökohdiltaan on samanlaista osallistumista kuin siellä meneillään olevassa operaatiossa.

Herra puhemies! Myös puolustusvaliokunnan lausuntoon sisältyy eriävä mielipide vasemmistoliitolta.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Afgaanikansan, tai ehkä pitää sanoa — ja pitääkin sanoa — afgaanikansojen, osalta kohtalo on ollut kova. He ovat olleet monien sotien vaivaamia ja niiden kohteena ja elävät todella surkeissa oloissa. Vain 13 prosenttia afgaaneista saa käyttöönsä puhdasta vettä, vain 6 prosenttia saa sähköä, on myöskin suoranaista nälkää, ja odotettavissa oleva elinikä Afganistanissa on vain 44 vuotta.

Jokaisen hyvän sydämen omaavan ihmisen on oltava sitä mieltä, että afgaanien auttamiseksi tulee tehdä ja paljon. Mutta mitä tehdään, siitä on olemassa iso ja näköjään edelleen syvenevä erimielisyys.

Nyt länsimaat käyvät kiihdytettyä sotaa afgaanikapinallisia vastaan. Vaikka on jo nähty, ettei sota tuo ratkaisua, USA aikoo kuitenkin edelleen lisätä sotilaitaan maassa hyvin merkittävästi ja kiihdyttää sen myötä omia sotatoimiaan. USA painostaa myös liittolaisiaan ja ystäviään tekemään saman. Seurauksena kovista sotatoimista ja erityisesti juuri USA:n armeijan kovaotteisista pommituksista siviiliuhrien määrä on jo tähän mennessä noussut erittäin suureksi. Se on lisännyt edelleen kapinallisten kannatusta. Näin käy myös jatkossa sotatietä jatkettaessa.

Naton tietojen mukaan USA käyttää jo nyt päivässä 100 miljoonaa dollaria sotatoimiin Afganistanissa, mikä on vuositasolla 36 miljardia. Hirvittävän iso summa. Voi miten paljon sillä voitaisiin parantaa afganistanilaisten ihmisten elämää, jos niin haluttaisiin, mutta ei; sotaa käydään, sotaan riittää rahaa. Myös muut Nato-maat käyttävät Afganistanissa todella rutkasti rahaa. Sen sijaan afgaanien auttaminen on jäänyt erittäin vähälle. Pääosa annetuistakin rahoista on mennyt ohi afgaanihallinnon erilaisiin ulkomaalaisten suorittamiin rakennuskohteisiin. Niinpä peräti 40 prosenttia avusta on palannut avustusrahoja antaneisiin maihin, näiden maiden omille yrityksille ja konsulteille.

Iso osa afgaaneista asuu, kuten tiedetään, maaseudulla. Maatalous työllistää peräti 80 prosenttia afgaaneista ja tuottaa puolet maan bruttokansantuotteesta. Uusimman sodan myötä, pommitusten seurauksena erityisesti, maaseudulta on muutettu kaupunkeihin, joissa sosiaaliset jännitteet kiristyvät tämän vuoksi vielä entisestäänkin. Maaseudulle jääneiden on ollut pakko kääntyä uudelleen unikon viljelyyn, kun muutakaan toimeentulon lähdettä ei ole olemassa. Nyt Afganistan tuottaakin peräti 93 prosenttia maailman oopiumista, 93 prosenttia. Myös huumetuotantoon liittyy Afganistanissa raju korruptio, mikä on sitten vienyt sen vähänkin uskottavuuden hallinnolta, joka siellä ehkä jossain vaiheessa vielä rippeinä oli olemassa.

Herra puhemies! Afganistanin tilanteeseen ei ole olemassa sotilaallista ratkaisua. Nyt kuitenkin ollaan sotavoimia lisäämässä ja paine koskee myös Suomea. Nyt syöttinä on presidentinvaalien suojelu. Sen osalta tekeillä on vaihtaa kasvonsa täysin menettänyt, korruptoitunut Karzai toiseen, USA:n jossain vaiheessa esille ottamaan ehdokkaaseen. Suomalaissotilaiden lähettäminen Afganistaniin vaaleja suojelemaan tulee olemaan keppihevonen, jolla ratsastaen Suomi suuntautuu lisäämään pysyvästi sotilaitaan Afganistanissa ja pysymään siellä vuosia tai jopa vuosikymmeniä, kuten väläytellään. Miksi tällaista ollaan tekemässä? Kyllä kyse on siitä, että halutaan miellyttää Yhdysvaltoja, joka tätä painetta saada lisää joukkoja Afganistaniin nostattaa. Samalla lähennytään Natoa ja halutaan tukea sitä tässä onnettomassa sodassa, joka sotaliiton kannalta on kohtalonkysymys.

Näiltä osin yhdyn täysin Limnellin ja Salonius-Pasternakin uunituoreen raportin johtopäätöksiin. Meidän vaihtoehtomme on lisätä suoraa apuamme afgaaniviranomaisille, jotta kansan elämää lopultakin ruvetaan oikeasti parantamaan Afganistanissa. Rynnäkkökiväärin liipaisimen painallus tai pommi ei ole koskaan ollut eikä missään eikä koskaan tule olemaankaan ystävällinen kädenojennus kansalle, eikä tästä ole Afganistanissakaan poikkeusta olemassa.

Arvoisa puhemies! Esitän vastalauseemme mukaisesti: "Eduskunta edellyttää, että Suomi ei osallistu Isaf-operaatioon koottaviin vaalien tukijoukkoihin eikä muutoinkaan lisää joukkojen määrää tilapäisesti tai pysyvästi."

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin lyhyesti vastata edustajien Salolainen, Korkeaoja ja Tennilä huomioihin ja molempien valiokuntien lausuntoihin. Tekisin sen kolmen huomion kautta, joista ensimmäinen on se, että on ilman muuta selvää, että Afganistaniin sitoutuminen tulee olemaan pitkäjänteinen. Tässä ei ole kyse pelkästään yhden, kahden tai kolmen vuoden projektista vaan pidemmästä, mutta tässä yksittäisessä kysymyksessä, kun olemme lähettämässä siis vaaleihin apua, on todellakin kysymys lyhyemmästä, 4—5 kuukauden toiminnasta. Tässä on nyt kysymys demokratian edistämisestä ja koko Afganistanin vakauttamisesta. Uskallan väittää, että yksi maailman epävakaimmista alueista tänä päivänä on akselilla Afganistan—Pakistan, ja kaikki ne huomiot, jotka ed. Tennilä esitti, olivat minun mielestäni oikeita Afganistanin kovasta kohtalosta, siitä, että heitä pitää auttaa; siviiliuhreista, oopiumista, korruptiosta, turvallisuustilanteesta, ihmisoikeuksista. (Ed. Tennilä: Ja ratkaisu on sota!) — Ratkaisu ei missään nimessä ole sota, ja palaan siihen hetken kuluttua.

Nyt on myös käyty keskustelua — vielä tässä ensimmäisen huomion alla — tästä vaalien päivämäärästä. Eli tilannehan perustuslaillisesti on sellainen, että presidentti Karzain oli ilmoitettava, että vaalit pitäisi järjestää jo perustuslaillisista syistä huhtikuussa, mutta olemme nyt saamassa vahvistuksia, että nämä varsinaiset vaalit järjestetään elokuun 20. päivä, niin kuin paikallinen vaalilautakunta oli aiemmin määrännyt.

Toinen huomio, joka ehkä liittyy tähän vasemmistoliiton vastalauseeseen: Olen juuri palannut Afrikasta, missä minulla oli ilo ja kunnia vierailla suomalaisten joukkojen alueella Tšadissa, Abéchéssa. Nythän tilanne on se, että kaikki nämä meidän rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatiot pohjautuvat YK:n mandaattiin ja sitä YK:n mandaattia toteuttaa sitten joko Euroopan unioni, YK, Nato tai Afrikan unioni. (Ed. Laakso: Me tiedämme kyllä nämä perusasiat!) On mielestäni erittäin ikävää, että yritetään ikään kuin populistisin keinoin mustamaalata meidän suomalaisten rauhanturvaajien toimintaa riippuen siitä, minkä organisaation kautta ne toteuttavat YK-mandaattia. Se on ilman muuta selvää, että pitkässä juoksussa me yritämme antaa vastuuta afganistanilaisille itselleen.

Sen voin tähän vielä todeta eilisen ulkoministerikokouksen perusteella, jossa kävimme tästä asiasta EU- ja Nato-maiden ulkoministereiden kanssa, mukaan lukien Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton, pitkän keskustelun, että jokainen puheenvuoro, joka liittyi Afganistaniin, alkoi sanoilla: "Afganistanissa ei ole sotilaallista ratkaisua, sen takia pitää panostaa siviilipuolelle, sen takia näiden vaalien tarkkaileminen, turvaaminen ja suojaaminen on tärkeätä." Sen takia minun mielestäni on välillä pöyristyttävää kuunnella kritiikkiä siitä hyvästä työstä, mitä meidän rauhanturvaajat esimerkiksi tämän tyyppisessä operaatiossa tekevät.

Viimeisenä huomiona: ed. Salolainen nosti esille lyhyen käsittelyajan. Ymmärrän hyvin huolen. Samalla voin sanoa, että ymmärtääkseni olemme ensimmäinen kansanedustuslaitos Euroopassa, joka käsittelee tätä kysymystä eli tätä lisäämistä vaalien ajaksi. En ole varma, mutta ensimmäinen ymmärtääkseni, kuitenkin ensimmäisten joukossa, ja haluaisin tähän lisätä sen, että teemme tämän nimenomaan sen takia, että tässä oli mahdollisuus perustuslailliseen ongelmaan Afganistanin puolella, ja sen takia halusimme varmistua siitä, että jos todellakin vaalit järjestettäisiin nyt huhtikuun alussa, niin olemme saaneet käsiteltyä tämän asian eduskunnassa.

Viimeisenä huomiona: Kuten aikaisemmin totesin, mielestäni molemmat valiokuntien lausunnot ovat erinomaisia, ja toivon, että voimme käydä niistä vielä tässä salissa keskustelua.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Isaf-kriisinhallintaoperaatioon osallistuvien maiden puolustusministerit pitivät kaksi viikkoa sitten kokoustaan Krakovassa. Kokoukseen osallistui myös YK:n erityisedustaja Kai Eide. Luonnollisesti vaalit saivat ison huomion tuossa kokouksessa. YK:n erityisedustaja Eide erityisesti painotti vaalituen antamista, josta ennakollisesti kerroin, että Suomi valmistelee tätä tukeamme ja joukkojen lisäämistä.

Kaiken kaikkiaan tavoitellaan noin 7 000—10 000 sotilaan lisäämistä turvaamaan demokraattiset vaalit. On selvää, ja kaikki varmasti tässä salissa allekirjoitamme sen näkemyksen, että demokraattiset vaalit ovat kaiken poliittisen ratkaisun pohja. Ilman vaaleja, ilman sen tuloksena valittavaa valtionjohtoa ei tälle poliittiselle ratkaisulle, jota kaikki aivan oikein peräänkuuluttavat, ole olemassa edellytyksiä.

Matkalla sinne on, totta kai, yhdyttävä näihin haasteisiin, mitä maassa on, eli hallinnon korruptoituneisuus on kiistatta fakta. Se nostetaan jokaisessa kokouksessa esille, ja sen hallinnon laki- ja oikeusnäkökulmaa ei voi liiaksi korostaa. Huumeiden osalta: huumeet ovat tulonlähde kapinallisille, ja näin ollen tuossa huumeiden vastaisessa työssä on otettu edistysaskelia viime aikoina, mutta erittäin isosta asiasta on kysymys.

Mutta kaiken kaikkiaan perimmäinen tavoite on heidän oman vastuunsa lisääminen. Tässä suhteessa Afganistanin oma armeija on kehittynyt parempaan suuntaan, sen joukkomäärät ja osaaminen, ja tätä kautta on toteutettu ja aiotaan toteuttaa turvallisuusvastuun siirtämistä pois Isafilta afgaanien omalle armeijalle. Poliisin osalta korruptoituneisuus on kiistatta tosiasia. Sen osalta siellä pyritään tekemään asioita, mutta en ollenkaan kiistä tuon ongelman suuruutta.

Niin kuin totesin, kaiken kaikkiaan on siis kysymys noin 7 000—10 000 rauhanturvaajan, kriisinhallintaihmisen lisäämisestä ja Suomen osuus tuossa on siis tuo 5 kuukauden määräajaksi sadan henkilön lähettäminen tehtäviin, joissa toinen puoli tästä lähetettävästä joukosta suorittaa partiointia, keskustelee ihmisten ja hallinnon kanssa ja sillä läsnäolollaan, partioinnilla ja raportoinnilla luo edellytyksiä. Toinen osa on sitten käytettävissä tämmöisiin suojaustehtäviin.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi tästä valmistelusta. Todellakin, Suomi on ensimmäisten joukossa ilmoittanut tästä valmiudesta ja pyrkimyksestä olla mukana tukemassa demokraattisia vaaleja. Mutta kokemuksesta voin sanoa näiden vastaavien missioiden kasaamisesta, että ne ovat hyvin vaativia, monipuolisia prosesseja, joihin osallistuu kymmeniä maita. Näin ollen yksikään missio, oli sitten kysymyksessä Afganistan tai Tšad, ei tapahdu käden käänteessä, vaan ne ovat pitkällisiä prosesseja.

Ulkoasiainvaliokunnan pyyntöön saada lisäselvitystä tämän maan turvallisuuden ja riskikartoituksen osalta luonnollisesti palaamme.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edessä olevilla Afganistanin presidentin- ja maakuntaneuvostojen vaaleilla on todella keskeinen merkitys demokratian kehityksen jatkumiselle. Siksi on panostettava riittävät voimavarat tukemaan afgaanien omia viranomaisia, joiden keskeinen ja nimenomaan ensisijainen tehtävä on turvata nämä vaalit ja antaa se vahvistus. Suomen on oltava tässä mukana, koska se on jo yhtenä osana aikaisemmin ollut, ja jatkossakin se tulee olemaan meidän toinen tärkeä kriisinhallintaoperaatio. Siksi on tärkeää, että me saamme sinne osaavat miehet. Nyt on vaan hälyttäviä tietoja tullut siitä, että henkilökunnan saamisen edellytykset eivät ole parhaat mahdolliset. Siksi peräänkuulutan sitä, että palvelussuhteen ehtoihin edelleenkin jatkossa kiinnitetään huomiota, että saadaan todella osaava henkilökunta, vaikka kyseessä on vaan lyhytaikainen operaatio, mutta samanaikaisesti vahvistamme myöskin Tšadin operaatiota.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaalien valmistelussa äänioikeutettujen rekisteröinti on sujunut kohtuullisesti. Ongelmia siellä kuitenkin riittää. Mielellään kuulisin, jos tämän rekisteröinnin osalta on jotakin lisätietoa sen etenemisestä tuon selonteon jättämisen jälkeen. On hyvä, että kiinnitetään jatkossa huomiota maakunta- ja paikallishallinnon kehittämiseen kansainvälisen yhteisön toimesta, mutta korostaisin myös yhteistyötä ja apua tuossa parlamentin kehittämisessä. Turvallisuusriskit tuolla ovat tosiaan suuret, siitä kaikki ovat yhtä mieltä, ja pohjoisessakaan tilanne ei enää ole samanlainen kuin mitä se oli silloin, kun sinne menimme. Mielestäni on hyvä, että tuossa mietinnössä todetaan puolustusvaliokunnan lausuman hengen mukaisesti tämä joukkojen määräaikaisuus. Vielä jos ei mennyt itseltäni ohitse, niin onko nyt tuo vaaliajankohta täsmentymässä sinne elokuulle?

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä selonteon ohjaama operaatio on tietenkin sillä tavalla ehdoton ja välttämätön, että se pureutuu ehkä keskeisimpään onnistumisen edellytykseen Afganistanin selviytymisen tiellä elikkä demokratiaprosessin eteenpäinviemiseen, sen turvaamiseen edes johonkin mittaan. Sehän on todella aivan lapsenkengissään vielä, eikä varmaan kykene tällaiseen länsimaiseen tasoon pääsemäänkään, ennen kuin se ulottuu puhtaasti tuonne heimokulttuurien sisään, mikä on sitten vuosikymmenien asia. Tämän haluan sanoa siksi, että tämä on yksi osatekijä siinä kokonaisuudessa, jossa haasteet näyttävät vain koventuvan ja meidän Suomen osalta on siihen kyllä syytä valmistautua. Valtapoliittinen asetelma maan sisällä ei sekään näytä paremmaksi tulevan ja vielä vähemmän lähialueilla, ennen kaikkea Pakistanin kohdalla. Kun katsomme sitten globaalia talouskriisiä, joka on helposti kääntymässä ainakin alueellisilla tasoilla, niin kuin tuolla, turvallisuuskriisiksi, (Puhemies: Minuutti!) niin siinä meillä kyllä haastetta riittää. Oikeastaan viestini ja viestimme täältä eduskunnasta on syytä olla se, että näihin todella pitää paneutua vakavasti ja sillä tavallakin vakavasti, että saamme selonteossa, niin kun valiokunnan mietintökin viestittää, vähän perusteellisemman selvityksen asiasta.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ulkoministeri Stubb aivan oikein painottaa sitä, että Afganistaniin pitää saada poliittinen ratkaisu ja sanoo, että tätä mieltä olivat myös Naton ja EU:n ulkoministerit, niin teiltä on saattanut mennä ohitse — kun joudutte paljon lukemaan — Obaman hallinnon Afganistaniin ja Pakistaniin nimittämän erityisedustaja Holbrookin lausunto, jossa hän toteaa, että Afganistanin sodasta on tulossa Yhdysvaltain historian pisin sota. Vietnamin sota muuten kesti 14 vuotta ja nyt Afganistanissa on käyty 8 vuotta sotaa. Holbrook siis ennustaa, että sodasta tulee Yhdysvaltain historian pisin. Tämä ei vaikuta siltä, että Yhdysvallat suuntautuu poliittiseen ratkaisuun, tämä on aivan selkeästi ja suoraan sanottava. Kenraali Petraeus aivan oikein toteaa, että siviili- ja sotilasavun suhde pitäisi olla 80—20, mutta näin ei ole. Se on aivan toisinpäin, täsmälleen päinvastoin. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Täytyy myös sanoa se, että ongelmat lisääntyvät joka päivä Afganistanissa sen takia, että Yhdysvallat käyttää suhteetonta ja sattumanvaraista voimaa. Se lisää koko ajan vastarinnan voimaa ja ennen kaikkea vahvistaa talibaneja.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Niin kuin täällä on kuultu, kaikki ovat yksimielisiä siitä, että sotilaallista ratkaisuahan tähän kriisiin ja Afganistanin sotaan ei ole. Nyt kun ministeri Stubb kävi näitä keskusteluja muiden kollegojensa kanssa tässä viime päivinä, niin olisi mielenkiintoista kuulla, millä tavalla tämä neuvotteluprosessi nyt sitten on tarkoitus hoitaa, koska on maltillisten taliban-voimien ja muiden kanssa aloitettava neuvottelut? Se tilannehan on vaikeutumassa monin tavoin, koska esimerkiksi Pakistanin puolella nyt näyttää olevan niin, että on annettu periksi näille fundamentaalimuslimeille ja annettu jopa iso alue heidän käyttöönsä sharia-lain pohjalta jnp. Tämä on hyvin huolestuttava tilanne. Miten tähän neuvotteluprosessiin päästäisiin nyt sitten etenemään.? Onko siitä jonkunlainen aikataulu tai käsitys? (Ed. Laakso: Ei kun Yhdysvallat vastustaa sitä!)

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan varmasti paikallaan, että Suomessakin mietimme sitä, mikä on jatkossa sotilaallisen kriisinhallinnan ja siviilikriisinhallinnan suhde Afganistanissa. Käsitykseni on, että talebanejakaan vastaan ei taistella ja saada edistystä tapahtumaan kovalla sotilaallisella voimalla, vaan se pitää tapahtua siviiliyhteiskuntaa, demokratiaa, naisten asemaa parantamalla, muilla toimilla. Näin ollen kannattaa miettiä sitä, mitkä meidänkin keinomme ovat, mitä sinne lähetetään. Mutta on mielestäni aivan selvää, että vaalien turvaaminen ja siihen tarvittava suoja on ensimmäinen ja tärkeä askel näissä toimissa, joilla yhteiskuntaa vahvistetaan Afganistanissa. Mielestäni tähän tämä sotilaallinen panos, mitä nyt Suomi on lisäämässä, on tarpeen ja myös se esimerkki, (Puhemies: Minuutti!) mitä me teemme ensimmäisenä maana ehkä Euroopassa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Reagoin lähinnä ed. Tennilän puheenvuoroon, koska olen analyysistänne samaa mieltä, mutta mielestäni teillä on kaksi johtopäätöstä, josta en voi olla samaa mieltä. Ensimmäinen on se, että te kutsutte suomalaisia rauhanturvaajia sotavoimaksi ja puhutte sotavoimien lisäämisestä. En usko, että kenenkään kannattaa tässä salissa kutsua suomalaisia rauhanturvaajia sotajoukoksi. Kyllä heidän tehtävänänsä ovat aivan toisenlaisia eikä käsitteitä kannata sekoittaa tässä.

Toinen kysymys. Ed. Tennilä, te omilla ehdotuksillanne tavallaan tekisitte vaalit mahdottomaksi Afganistanissa, ja nyt, kun itsekin kannatan neuvotteluprosessia Afganistanissa, lopputulos voisi olla se, että presidentinvaaleja ei pidettäisi, meillä ei olisi laillista hallitusta maassa. Mikä olisi se osapuoli, joka sitten neuvottelisi tämän toisen Talebanin, maltillisten talebanien tai oppositioryhmien kanssa? Silloin oltaisiin täydessä poliittisessa kaaoksessa. Te toisitte yhden ongelman lisää Afganistaniin tällä omalla ehdotuksellanne.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En pitänyt rehtinä tätä ulkoministerin puheenvuorossa olevaa sävyä, että me olisimme jotenkin rauhanturvaajia mustaamassa. Sitä en tee koskaan. Annan arvoa niille, jotka lähtevät rauhanturvatehtäviin. Mutta silloin kun kritiikkiä on aihetta esittää, niin se esitetään siltä osin, missä ollaan, päättäjille. Eivät ne rauhanturvaajat päätä, mihin suomalaiset lähtevät. He voivat päättää siitä, lähtevätkö itse. Ja nyt Afganistanin osalta on tunnettuja vaikeuksia, ei varmaan pelkästään poliittisia, vaan tässä on kysymys tosi ongelmallisista olosuhteista. Ei ollut rehtiä tämmöinen arvostelu. Minä pidän rauhanturvaamista tarpeellisena ja siinä mukanaoloa, myös Tšadin operaatiota kannatan, koska siinä ollaan selvästi suojelemassa siviilejä. Afganistanissa heitä nyt kuolee enemmän ja enemmän jenkkien kovien otteiden vuoksi.

Ed. Haavistolle totean vain sen, että kyllä minulla on semmoinen arvio, että vaaleihin pyydetään sotavoimia eri maista, rauhanturvaajia meiltä, mutta sotavoimia tulee jenkeistä paljon, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) niin siitä tulee pysyvä tilanne.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Holbrooke on todennut, että Afganistanista saattaa tulla Yhdysvaltain pisin sota. 1800-luvulta me tiedämme, että se oli Britannialle yksi vaikeimpia paikkoja, ja Neuvostoliittokin taisi joutua hankalaan paikkaan 1980-luvulla. Äärimmäisen vaikeaa. Yhdymme kaikki tietysti siihen, että ei sotilaallista ratkaisua, tarvitaan poliittinen ratkaisu, tai menisin pidemmälle: pelkkä poliittinen ratkaisu, vaalit, eivät riitä, vaan me tarvitsemme vahvan sosiaalisen ja yhteiskuntakehityksen ohjelman. Mikä on tämä vastustaja? Keitä ovat nämä kapinalliset terroristit? Onko heillä legitiimiä tukea yhteiskunnassa? Me kaikki tiedämme, että on fundamentalistisesta islamilaisesta liikkeestä kysymys. Me myöskin tiedämme, että kysymys on terroritekoja harjoittavista kapinallisista. Mutta heillä on myöskin aitoa tukea yhteiskunnan sisällä. Tämä on osittain pashtujen kansallinen liike. Aivan olennaista on se, että heillä on hyvin keskeiset sosiaalisen kehitysohjelman tavoitteet yhteiskunnassa, ja vielä keskeisempää: he ovat ainoa poliittinen voima yhteiskunnassa, johon kansalaiset voivat luottaa. Se on aidosti korruption vastainen. Nämä ovat tietenkin niitä haasteita, joiden kanssa me olemme tekemisissä myöskin kansainvälisen yhteisön puolella, silloin kun me mietimme, miten me ne kehitysedellytykset tuohon yhteiskuntaan luomme.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Vastaisin muutamaan esitettyyn kysymykseen.

Ensin ed. Komille rekisteröinnistä. Nyt rekisteröinti on oikeastaan saatettu aika pitkälti päätökseen, ja lisää on tullut 4,3 miljoonaa noin 30 miljoonaan, eli se prosessi on onnistunut myös etelä- ja itäpuolella, jossa sitä ei ihan vielä ole loppuun saakka viety.

Vaaliajankohta: Kyllä sen nyt voi jo vahvistaa, että se tulee olemaan 20.8. eli vaaleja ei järjestetä huhtikuussa. Se oli myös ikään kuin yksimielinen näkemys eilisellä EU/Nato-ulkoministereiden illallisella, mihin saatiin sitten tältä Afganistanin vaalilautakunnalta vahvistus tänään.

Ed. Kallioniemi — Kalliomäki, anteeksi, ed. Kallioniemi, anteeksi, Kalliomäki — olen kirjoittanut Kallioniemi, tässähän menee ihan sekaisin! Mutta taisi mennä kyllä lumet viimeksi myös Häkämieheltä ... (Ed. Tennilä: Olympialaisten hopeamies, niin että kannattaa nimet muistaa!) Afganistanista ei ole tulossa Suomen tai Ruotsin kaltaista demokratiaa vielä pitkään aikaan, ja sen me toki ymmärrämme ja näemme, mutta vakauttamisen näkökulmasta tietysti demokratian prosessin edistäminen näiden vaalien kautta on hyvä asia.

Ed. Laaksolle ja ed. Kimmo Kiljuselle. Holbrooke edustaa Afganistanin pitkää sotaa tai pitkää läsnäoloa. Itse minulla oli mahdollisuus tavata ja lounastaa kenraali Petraeuksen kanssa ja hän kyllä ilman muuta oli sitä mieltä, että tällä hetkellä tämä tasapaino 80/20 on ikään kuin väärä ja päinvastainen. Siihen todellakin pyritään, mutta se on tämä ikuinen ongelma siviilikriisinhallinnan ja sotilaallisen kriisinhallinnan välillä, kumpi menee ensin. Pystytäänkö turvaamaan siviilikriisinhallinta ilman sotilaallista kriisinhallintaa ja se ehkä tekee tämän niin vaikeaksi. Sen takia olen kyllä ed. Haaviston kanssa samaa mieltä. Meillä oli mahdollisuus käydä Tšadissa Abéchéssa ja tavata meidän omia joukkojamme.

En todellakaan yritä, ed. Tennilä, siirtää keskustelua siihen suuntaan, että te kritisoisitte meidän rauhanturvaajia. Mutta kyllä se on mielenkiintoista, kun ensimmäistä kertaa näkee heitä paikan päällä ja operaatiossa, niin täytyy sanoa, että suomalaisina ja Suomen ulkoministerinä sitä tuntee tiettyä ylpeyttä, (Ed. Tennilä: Totta kai! — Ed. Laakson välihuuto) että tämän tyyppiset kaverit, oli sitten kyseessä Tšadin operaatio, oli sitten kyseessä Kfor-operaatio Kosovossa tai sitten Afganistanissa, ovat ottamassa sitä vastuuta, jota Suomi kantaa. Minun mielestäni se on hienoa. Tässä yksittäisessä operaatiossa, minä toivon, kun he toimivat niin sanotusti Nato-lipun alla, että se ei vaikeuta heidän tehtäväänsä, koska se on aivan yhtä tärkeä kuin se tehtävä, jonka he tekevät Tšadissa muutaman viikon kuluttua YK-lipun alla.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Kaikki arviot lähtevät siitä, että ilman Isaf-kriisinhallintaoperaatiota talibanit palaisivat valtaan ja me historiasta tiedämme, mitä se tarkoitti terrorismille, mitä se tarkoitti ihmisoikeuksille. Eli tässä suhteessa puhuminen sotakoneistosta Isafin osalta on karkeaa yleistystä. Eteläosassa kiistatta käydään sotaa, mutta pohjoisessa tilanne on toisenlainen. Mutta kun tehdään tätä tavallaan erottelua sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan osalta, niin Afganistanin kaltaisessa maassa se erottelu on hyvin hankalaa, koska yksikään siviilineuvonantaja, joka vie sitä hyvää kehitystyötä eteenpäin, ei pysty menemään yhteenkään tapaamiseen ilman sotilaallisen kriisinhallintajoukon tukea. Eli sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta tukevat toisiaan ja Suomessa me juuri pyrimme siihen, että tätä siviilikriisinhallintaa ja sitä kehityselementtiä pyrittäisiin lisäämään Afganistanissa.

Mitä tulee ihan konkreettiseen kysymykseen siitä, mikä rekrytointitilanne tämän Suomen lisäjoukon osalta on olemassa, niin Utin jääkärirykmentin henkilöt, puolet tuosta, ovat valmiina odottamassa sitä ajankohtaa. Porin prikaatin osalta, koska kysymyksessä on reservipainotteinen tai reserviläisiä sisältävä osasto, rekrytointi on vielä käynnissä osittain.

Puhemies:

Ja ministeri Stubb unohti jotain?

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Jätin vahingossa vastaamatta ed. Salolaisen kysymykseen, joka oli: Kuka on vastuussa poliittisista neuvotteluista tai miten niitä viedään eteenpäin? Onko tähän olemassa aikataulua?

Itse asiassa vastuu näistä neuvotteluista on afganistaaneilla, afgaaneilla itsellään. Eli tässä toki voimme antaa ulkopuolista tukea, mutta loppujen lopuksi ne eivät ole meidän vastuullamme, ja afgaanihallinto tekee sen toimen. Minä näkisin ikään kuin kaaren siinä sellaisena, että ensin järjestetään nämä vaalit ja sen jälkeen lähdetään myös neuvottelemaan eri osapuolten kanssa, ja toki keskusteluissa on myös ollut, käydäänkö neuvotteluja talibanien kanssa, ja jos käydään, maltillisten vai minkälaisten, mutta tämä vastuu todellakin kuuluu afgaaneille ja afgaanihallinnolle itselleen.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Näitä neuvotteluja talibanien kanssa on käyty pitkään. Ei tässä nyt ole, ministeri Stubb, kyse siitä, että ensiksi käydään vaalit ja sen jälkeen aletaan neuvottelut. Karzai on neuvotellut pitkään talibanien kanssa. Eri puolilla maata on käyty alueellisia neuvotteluja talibanien kanssa. Kyllä nyt tällaiset perusasiat pitäisi ministerinkin tietää.

Ongelma tässä on se, että Yhdysvallat on arvostellut Karzaita siksi, että hän käy näitä neuvotteluja. Yhdysvallat suhtautuu tällä hetkellä hyvin kriittisesti Karzaihin, joka on myös arvostellut Yhdysvaltoja suhteettoman ja sattumanvaraisen väkivallan käytöstä, joka on lisännyt talibanien kannatusta. Tällä hetkellä talibaneilla nimenomaan on aloite sen takia, että Yhdysvaltain toimet suuntautuvat niin vahvasti perusväestöä vastaan, ja suurin vaara, mikä tällä hetkellä Afganistanissa on, on se, että talibanit ja paštunationalismi ikään kuin yhdistyvät. Jos näin käy, niin Afganistan on hävitty. Eli, ministeri Stubb, neuvotteluja käydään koko ajan. Kysymys on siitä, että yksi merkittävä maa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) suhtautuu näihin neuvotteluihin kielteisesti.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä nyt keskustellaan siitä, minkälaisia nämä suomalaiset rauhanturvaajat ovat. Jotta ei jäisi mitenkään epäselväksi, niin voin vakuuttaa, että itse ainakin arvostan ja uskoakseni koko ryhmämme arvostaa suuresti suomalaisten rauhanturvaajien työtä, ja itse asiassa olemme monessa monessa yhteydessä todenneet, että Suomen vahvuus on juuri tällaisessa perinteisessä rauhanturvaamisessa, siviilikriisinhallinnassa ja kehitysyhteistyössä.

Mutta siihen, mistä me nyt päätämme, eli suomalaisen joukon lisäämiseen Afganistanissa, sisältyy se ongelma, että tämä Nato-johtoinen Isaf-operaatio on pitkittänyt tätä sotilaallista kriisinhallintaa, joka on kääntynyt siviiliväestöä vastaan niin, että näissä ilmapommituksissa todellakin jatkuvasti kuolee yhä enemmän siviileitä, ja silloin seurauksena on se, että talibanien kannatus vain kasvaa. Eli tässä tapauksessa voitaisiin sanoa, että tällaisella pitkittyneellä sotilaallisella kriisinhallinnalla on itse asiassa ollut haitallisia vaikutuksia. Naisten asema on heikentynyt. Hallintoa ei ole saatu toimimaan. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Pitää löytää toisenlaisia ratkaisuja.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Naisten aseman parantaminen on erittäin olennaista Afganistanin yhteiskunnan kehittämisessä. Se on aivan selvää. Naisten on myös päästävä rakentamaan demokraattisempaa yhteiskuntaa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten juuri naisten rekisteröiminen niillä alueilla, joita Taliban tänä päivänä hallitsee, on onnistunut. Siitä olisi mielenkiintoista kuulla.

Haluaisin vielä muistuttaa siitä, että Afganistanissa on myös saatu aikaan hyvää kehitystä. Siellä ovat tytöt päässeet kouluun Talibanin hallinnon jälkeen. Siellä on voitu terveydenhuoltoa kehittää. Suomalaiset ovat muun muassa rakentaneet parhaan sairaalan Afganistaniin. Siellä on seksuaaliterveyteen, lisääntymisterveyteen, voitu kiinnittää huomiota ja moniin moniin asioihin, joille ei missään tapauksessa Talibanin aikana tehty yhtään mitään. Nyt kannattaa vahvistaa näitä yhteiskuntaa vahvistavia toimia monella tavalla, ja minä väitän, että poliittinen ratkaisu tulee lähemmäs juuri sitä kautta, ja vaalit ovat erittäin tärkeä asia tämän demokratiakehityksen edistämisessä.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Afganistanissa on ollut ongelmia pitkään. Yksi ongelma on, että lukutaito on aivan lapsenkengissä. Siihen täytyy satsata. Perussuomalaiset kannattavat, että tuetaan, autetaan siellä paikan päällä. Toinen asia: työtä ei ole. Työttömyys on aivan käsittämättömissä mittasuhteissa. Sitten kolmas on tämä, mihinkä viittasivat sekä ed. Tennilä puheenvuorossaan että ministeri myös, oopium eli huumeet. Nämä kolme asiaa ovat sellaisia, että näihin pitää saada muutoksia. Muuten ei mikään mene eteenpäin.

Sotilaallisesti Afganistania ei kivikauteen voi pommittaa, koska se elää kivikaudessa. Eli tästä on nyt kysymys. Mutta olen myös keskustellut Afganistanissa olleiden sotilaiden kanssa, ja he kyllä sanovat, että huonompaan on menty ja ollaan menossa, ikävä kyllä.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen tuki vaalien järjestämiselle Afganistanissa on tärkeä tuki demokratialle ja tietysti meille demokraateille. Kokoomukselle se on erittäin tärkeä ideologinen kysymys. Mutta se on myöskin sitä, että pidetään huolta siitä, että maan sisällä voidaan neuvotella demokraattisen järjestelmän puitteissa ja löytää poliittinen ratkaisu. Poliittinen ratkaisu voidaan löytää maltillisten kanssa, ehkä vielä sotapäälliköitten kanssa, mutta fundien kanssa sitä varmasti ei löydy. Kun sota pitkittyy, se on sota nimenomaan terrorismia vastaan, Pakistanin rajalla, siellä missä näitä terroristeja on, jotka murhaavat jatkuvasti ihmisiä ympäri maailmaa. Tavoitteena tietysti joukoilla täytyy olla se, että suojataan siviiliyhteiskuntaa, suojataan demokratian toimivuutta ja hankitaan uskottavuutta sille hallinnolle, joka siinä maassa demokraattisesti toimii. Mutta jos halutaan ne fundit todellakin torjua, se edellyttää sitä, että käytetään sotilaallisia keinoja ja luodaan uskottavuutta ja pidetään huolta siitä, että heidän keskuudessaan leviää tappiomieliala. Ed. Laakso tietää, että kun Neuvostoliitossa usko tulevaisuuteen loppui, koko järjestelmä romahti. Kun fundeilta loppuu usko siihen, että (Puhemies: Minuutti on kulunut!) he voivat menestyä, niin he myöskin menehtyvät.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Afganistanin ongelman ehkä yksi suurin ydin on siinä, että maassa on poliittisia, yhteiskunnallisia voimia, joille on edullista, että ei löydy ratkaisua. Tässä viitattiin sotapäälliköihin, tässä viitattiin huumekauppiaisiin, yhteiskunnan rakenteet, se klaaniyhteisö, jonka varassa on toimittu, elää juuri sen varassa, että ei ole selkeätä poliittista ja yhteiskunnallista ratkaisua.

Tämä on tietenkin äärimmäisen hankala tilanne meille, kansainväliselle yhteisölle, kun meillä on tietyn tapainen malli yhteiskunnalliselle päätöksenteolle, edustukselliselle demokratialle, ja me kuvittelemme, että se malli voidaan noin vain sinne aikaansaada. Minä en aliarvioi sitä mallia, minä en aliarvioi sitä mallia, haluan vaan kertoa tämän haasteen ulottuvuuden, jotta me voimme löytää oikeat konstit lähestyä tätä ilmiötä.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ensin yksityiskohtaisesti ja sitten yksi yleinen havainto.

Ed. Laakso, on ilman muuta selvää, että Karzai neuvottelee eri osapuolten kanssa. Totta kai me sen tiedämme, se on kaikissa meidän raporteissamme ja informaatiossamme. (Ed. Laakso: Te kerrotte toisenlaista!) — En kertonut ollenkaan toisenlaista, vaan meidän argumenttimme tässä on se, että sen jälkeen, kun vaalit on pidetty, saadaan poliittinen mandaatti ja turvataan edellytykset näiden neuvotteluiden jatkamiselle. Tästä prosessista on kysymys.

Nyt siirryn tästä yleisempään kommenttiin vasemmistoliitolle ylipäätänsä. Minulle kyllä nyt jää tästä sellainen kuva, että ideologisista syistä, jotka perustuvat sekä Yhdysvaltain hallinnon vastustamiseen että Naton vastustamiseen, te olette valmiita uhraamaan demokraattiset periaatteet ja vaalit. Minun mielestäni tämä on kerta kaikkisen väärin. Tämä on kerta kaikkisen väärin. Tässä yritetään todellakin nyt rauhanturvatoiminnan kautta rauhanomaisin keinoin vakauttaa alue ja demokratisoida se, ja te uhraatte nämä periaatteet vain sen takia, että te vastustatte Yhdysvaltain hallintoa ja Natoa. Minun mielestäni tämä on aivan, suoraan sanoen, pöyristyttävää.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ilmeisesti, koska te olette ollut vasta vähän aikaa ministeri ettekä ole ilmeisesti seurannut myöskään eduskunnan työtä pitempään, ette tiedä sitä, että vasemmistoliitto on tukenut joka ainoaa YK:n mandatoimaa ja Nato-johtoista operaatiota lukuun ottamatta tätä joukkojen lisäämistä nyt Afganistaniin. Me tuimme Bosniassa Nato-johtoista operaatiota, jolla oli YK:n mandaatti. Me tuimme suomalaisten joukkojen lähettämistä Kosovoon YK:n mandaatin alla, vaikka se oli Nato-johtoinen. Me emme ole asettaneet missään yhteydessä kyseenalaiseksi sitä, etteikö Nato voi toimia kriisinhallintatehtävissä silloin, kun sillä on YK:n mandaatti. Eli tämä todistus, jonka te nyt annatte, on väärä todistus vasemmistoliiton toiminnasta. Ei tässä ole kysymys Yhdysvalloista eikä Natosta, vaan tässä on kysymys Afganistanin todellisuudesta, jota Suomen poliittinen johto näyttää tuntevan kovin huonosti, te mukaan lukien.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ei tuohon ole sen enempää vastattavaa. Siis ilman muuta periaate pitää edelleen. Te vastustatte siis vaalien järjestämistä ja niiden turvaamista, aivan kuten ed. Haavisto tuossa aikaisemmin totesi. Ainoa tapa, jolla näiden vaalien turvallisuutta voidaan viedä eteenpäin, on tässä tapauksessa lisätä näitä joukkoja sekä siviili- että sotilaspuolella.

Haluaisin myös vastata sitten samalla ed. Paloniemen kysymykseen naisten asemasta. Itse asiassa näistä rekisteröidyistä 30 prosenttia on naisia, eli tässä mielessä on tilanne huomattavasti parempi kuin oli aikaisemmin. Tapa, jolla me olemme toimineet, on se, että me olemme taanneet näiden vaalipaikkojen turvallisuutta ja antaneet tasavertaisen mahdollisuuden äänestämiseen. Tämän rahallisen tuen näille vaaleille me ohjaamme Undp:n kautta, ja siinä mielessä se on toiminut loppujen lopuksi erittäin hyvin.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä siihen kiteytykseen, jonka ed. Haavisto teki, mikä merkitys vapailla demokraattisilla vaaleilla on niissä valittavalle valtionjohdolle tämän maan tulevaisuuden kannalta poliittisen ratkaisun pohjana ja sen etsimisessä. Kyllä tämän poliittisen ratkaisun välttämättömyyden kaikki allekirjoittavat, se on päivänselvää.

Talibanit puolestaan kaikella mahdollisella tavalla pyrkivät estämään rekisteröitymisen, turvalliset vaalit. Kuvaavaa, eräällä tavalla karmivaa on se, että parhaillaan on merkkejä siitä, että he surmaavat esimerkiksi kylän vanhimpia, jotta vaikeutetaan tätä neuvotteluprosessia. Nämä ovat kielteisiä asioita.

Kyllä minäkin, kun tiedän, että vasemmistoliitto on aina kannattanut demokraattisia vaaleja, toivoisin, että tulisitte tämän konsensuslinjan taakse ja tulisitte tukemaan, koska se on aivan a ja o ja edellytys tämän rauhanturvaoperaation etenemiseksi.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan vielä torjua sen käsityksen, jonka ulkoministeri Stubb totesi, että vasemmistoliitto vastustaisi näiden vaalien järjestämistä. Emme tietenkään vastusta, mutta meistä tuntuu kummalliselta se, että hallitus omassa selonteossaan ei viitannut lainkaan näiden vaalien perustuslaillisuudessa oleviin ongelmiin. Kansainvälinen yhteisö on keskustellut siitä kuukausitolkulla, ja Suomen hallitus ei sanallakaan viittaa siihen, että nämä vaalit, jotka nyt tullaan järjestämään elokuun 20. päivänä, järjestetään ristiriidassa Afganistanin nykyisen perustuslain kanssa. Voin kyllä kertoa teille, että ne järjestetään vaalilain mukaisella tavalla, mutta ei perustuslain mukaisella tavalla. Jos me olemme kasvattamassa afganistanilaisia demokratiaan, eikö ensimmäinen edellytys olisi silloin perustuslain kunnioittaminen? Tässä kysymyksessä saattaa muuten olla niin, että joidenkin ulkomaisten tahojen etujen mukaista on se, että vaalit siirretään vähän tuonnemmaksi, jotta saadaan aikaa ennen kaikkea Karzain (Puhemies: Minuutti kulunut!) vastaisen opposition toiminnalle.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhumme nyt vaaleista ja vaalien järjestämisestä. Minä toivon, että vasemmistoliitto on siinä samassa joukkueessa kuin kaikki muutkin, jotka ymmärrämme, että nämä vaalit ovat välttämätön ehto sille, että yhteiskuntakehitystä voidaan saada aikaiseksi. Minä luulen, että vasemmistoliitolla on — meillä sosialidemokraateilla ainakin on — hyvin selkeä näkemys, että se ei ole riittävä ehto. Tämä on vasta ensimmäinen askel.

Ja kuten todettu, kysymys ei ole vain poliittisesta edustavuudesta, joka tässä pyritään jollain tavalla varmistamaan, vaan ennen kaikkea siitä, että meidän täytyy pystyä pitemmässä juoksussa varmistamaan yhteiskunnan kehitysedellytykset ja ennen kaikkea että se hallinto, joka sinne saadaan näiden vaalien tuloksena, olisi edes jossakin määrin uskottava, ennen kaikkea korruptiosta vapaa. Nämähän ovat ne suuret ongelmat, minkä vuoksi tämä kapinallinen liike on kuitenkin saamassa senkin verran väestöltä tukea kuin se saa, tunnistaen kaikki ne äärimmäiset piirteet, mitä sillä liikkeellä on. Jotta me pystymme tämän eliminoimaan, meidän täytyy tehdä täällä yhteiskunnallisen kehityksen puolella se varsinainen iso työ.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Siis Afganistanin vaalit tulisi tiukan perustuslain tulkinnan mukaan järjestää 30—60 päivää ennen nykyisen istuvan presidentin viran loppumista. Nyt yleinen tulkinta, joka siis tulee afgaanien omasta vaalilautakunnasta, joka tulee kansainväliseltä yhteisöltä, on a) se, että turvallisuustilanne ei mahdollista vaalien järjestämistä ja b) ne eivät tule olemaan rehelliset ja selkeät vaalit esimerkiksi Itä- ja Etelä-Afganistanissa. Sen takia tämä vaalilautakunta on ehdottanut, että vaalit järjestetään 20.8. Kyllä minun täytyy sanoa ihan suoraan, että on se aika hurskastelua, jos me lähdemme siihen suuntaan, että olemme a) valmiita eväämään turvalliset vaalit ja b) pystymme täältä neuvomaan, miten afganistanilaiset itse tulkitsevat omaa perustuslakiaan.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tietenkin tiedän nämä faktat, jotka ministeri Stubb esitti. Mutta, ministeri Stubb, ongelmahan tässä on ollut se, että esimerkiksi vielä tällä viikolla Afganistanin parlamentin puhemies vetosi siihen, että vaalit järjestettäisiin perustuslain mukaisella tavalla. Totta on tietenkin myös se, että perustuslaki ja vaalilaki ovat ristiriidassa keskenään. Mutta ongelma tässä on ollut se, että Afganistanissa on ollut merkittäviä poliittisia voimia mutta ennen kaikkea kansainvälisellä tasolla on ollut merkittäviä voimia, jotka katsovat, että Karzain vastainen oppositio saa vauhtia siitä, että vaalit järjestetään vasta tulevaisuudessa, samalla kieltämättä niitä ongelmia, joihin ministeri Stubb viittasi. Esimerkiksi tietyt alueet ovat edelleenkin talvisia alueita, vaalien järjestäminen on vaikeaa huhtikuussa. Tämä on kaikki totta, mutta samalla tuntuu oudolta se, että me emme ikään kuin keskustele siitä ongelmasta, että näihin vaaleihin liittyy myös perustuslaillinen ongelma, jota kansainvälisessä yhteisössä (Puhemies: Minuutti!) jotkut käyttävät hyväksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on suuri yksimielisyys siitä, että sotilaallista ratkaisua Afganistanissa ei ole. Kuitenkin USA on tehnyt jo päätöksen, että se lisää tosi merkittävästi sotavoimaansa Afganistanissa ja hakee sotilaallista ratkaisua. Mitä muuta se on, jos sotaväkeä lisätään? Mutta vastaavalla tavalla ei sitten kuitenkaan tehdä täällä siviilipuolella. Se on se Afganistanin dilemma, että kansan auttaminen on heikolla mallilla, se on surkealla mallilla. Kaikki sitä arvostelevat, mutta kukaan ei tee mitään sen osalta. Sotajoukkoja kyllä, kyllä sinne riittää voimavaroja.

Kyllähän tässä Suomen osalta on olemassa se paine, että pysyvästi pitää lisätä sotilasvoimaa. Kyllähän meiltä pyydetään tätä. Kyllähän se paine on kova, senhän tunnistavat kaikki, jotka noita asioita joutuvat seuraamaan. Haluttomuus on vaan levinnyt kaikkialle, ja nyt Suomeakin sitten koetetaan vetää mukaan. Minä kyllä näen, että tästä sotavoiman tai meidän rauhanturvaajien — käytetään nyt tätä nimeä — lisäämisestä Afganistanissa ollaan ainakin yrittämässä tehdä pysyvämpää.

Katsotaan vaan, mitä sitten vaalien jälkeen tapahtuu. Puolustusvaliokunnalla oli erittäin selvä kanta, mutta UaV:lla oli jo aikamoista pyörittelyä siitä, (Puhemies: Minuutti kulunut!) miten se kanta pois tuloon sanotaan.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tuossa debatin aikana käydystä keskustelusta siitä, mikä on suomalaisten rauhanturvaajien tavoite ja toiminta maailmalla tai kuinka suhtaudumme demokratian lisäämiseen ja ihmisoikeuksiin, en kyllä tunnistanut omaa maailmankuvaani ulkoministeri Stubbin maalailuista. Päinvastoin, kannatan erittäin lämpimästi kehitysyhteistyön siviilikriisinhallinnan lisäämistä ja olen yrittänyt tässä tuoda esille niitä ongelmia, joita Afganistanin osalta nimenomaan tähän Nato-johtoiseen Isaf-operaatioon kuuluu. Hämmästelen kyllä sitä, että ulkoministeri Stubb ei taas näe, että siinä on niitä ongelmia. Johtuuko se sitten tästä seikasta, että se on Nato-johtoinen? En osaa sanoa, ehkä kuulen kohta hänen vastauksensa.

Mutta kuitenkin turvallisuus Afganistanissa on jatkuvasti heikentynyt, eivätkä ne toiveet, joita on asetettu tälle Isaf-operaatiolle, ole toteutuneet, päinvastoin voisi sanoa, että ne ovat romahtaneet. Vallasta syösty Taliban-liike hallitsee jopa yli puolta maasta. Turvattomuus estää jälleenrakennusta, lisää työttömyyttä ja hallituksen kanssa kilpailevien ryhmien kannatusta. Yhdysvaltain tavoite Afganistanissa on ensi sijassa terrorisminvastaisen sodan voittaminen, kun itse näkisin, että sen pitäisi olla nimenomaan edelleenkin demokratian lisääminen, kansan auttaminen. Näin valitettavasti ei ole. Kansainvälisillä joukoilla ei ole poistumisaikataulua, vaan joukkoja lisätään tai vähennetään aina niin haluttaessa. Tämän vuoksi väittäisin kyllä, että tämä rauhan turvaaminen on muuttunut miehitykseksi.

Tällaista siviiliuhreista piittaamatonta sodankäyntitapaa, jossa sattumanvaraisesti pommitetaan ja aiheutetaan suurta tuhoa siviiliväestön keskuudessa, voidaan pitää sodankäyntirikoksena. Ihmisoikeuksien polkeminen jatkuu. Tämän vuoksi on meidän poliittisten päättäjien, Suomen eduskunnan, tehtävä ottaa huomioon myös sellainen mahdollisuus, että suomalaiset joutuvat tilanteisiin, joissa heidän edellytettäisiin syyllistyvän sodankäyntirikoksiin. Tämä seitsemän vuotta jatkunut konflikti ja sen näköalattomuus vähentää Isafin ja Afganistanin hallituksen hyväksyntää. Sotilaallinen voimankäyttö vahvistaa osapuolten uskoa väkivaltaan ja luo pohjaa uusille konflikteille. Ainoa ratkaisu on poliittinen rauhanprosessi. Näin täällä olen monen kuullut sanovan, mutta sen sijaan halutaan näiden sanojen ja tekojen ristiriita hyväksyä sillä, että me osallistumme edelleen tähän lisäämällä näitä joukkoja.

Esittäisin kolme syytä, jotka ovat myös meidän vastalauseessamme, minkä takia emme hyväksy tätä hallituksen esitystä: Ensinnäkin, Isaf-operaatio on muuttunut rauhan turvaamisesta sodaksi vailla ulos pääsyä. Toiseksi, on syytä olettaa, että esitetty joukkojen lisäys on vain ensivaihe ja tilapäisenä alkanut tehtävä muuttuu pysyväksi. Yhdysvallat painostaa nyt voimakkaasti eri maita lisäämään sotilaidensa määrää. Kolmanneksi, sotatoimien kiihdyttämisen sijaan on lisättävä toimia afgaanien elämän parantamiseksi. Samalla on saatava aikaan poliittinen neuvottelu Afganistanin hallinnon ja kapinallisten välille kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi.

Minäkin luin vähän ristiriitaisin tunnelmin Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen Limnellin ja Salonius-Pasternakin uusinta raporttia, joka ilmeisesti jaettiin meille ulkoasiainvaliokunnassa. Tässä pohdiskellaan pitkälti sitä, että ei ole olemassa selvää poliittista missiota, miksi me olemme siellä. Ainoa, mikä tästä käy ilmi, on se, että haluamme kuulua oikeaan porukkaan, haluamme alleviivata sitä, että olemme läntisessä leirissä. Se on kyllä aika outo perustelu mielestäni, jos olisi kuitenkin tarkoituksena lisätä kansainvälistä oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa. Täällä myös todetaan, että meidän joukkojen lähettämisessä on kyse tietyllä tapaa kertausharjoituskoulutuksesta todellisissa olosuhteissa. Kyllä minä ainakin lähettäisin meidän rauhanturvaajiamme turvaamaan demokratiaa ja lisäämään kansalaisten oikeuksia.

Mutta tämä lopputulema sen sijaan: Täällä todetaan aivan samalla tavoin kuin mekin olemme vasemmistoliitossa todenneet, kun kritisoidaan (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) myös Isaf-operaatiota, osallistumisvahvuuden kasvattamisesta YK-johtoisiin operaatioihin, joihin Suomen on toivottu osallistuvan nykyistä aktiivisemmin. Tämä lopputulema täällä ihan viime sivulla esittää, että meidän pitäisi niihin satsata, ja siihen voin kyllä yhtyä.

Kannatan ed. Tennilän tekemää hylkäysesitystä.

Toinen varapuhemies:

Yliajalle meni, mutta hyväksytään silti kannatus.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen myös saanut tämän Limnellin ja Salonius-Pasternakin raportin käsiini, ja itse asiassa ensimmäistä kertaa tässä sanotaan aika suoraan, minkä vuoksi Suomen pitää olla mukana. Minusta se on hyvä asia, että sanotaan suoraan. Se perustuu siihen, että me haluamme olla osa länttä ja me haluamme, että me osallistumme. Emme me voi olla pois Afganistanin kaltaisesta operaatiosta, koska me kuulumme osaksi länttä. Sitähän katsottaisiin ulkomailta, että mikä se Suomi on, myös Ruotsista. Minusta tämä on erittäin hyvä raportti, ja parasta olisi tietenkin, että me emme olisi enää osa suurta itäistä naapuria ainakaan henkisesti.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka ilta on hauska kuulla ed. Ukkolan, kokoomus, määrittelevän meidän kansallista linjaamme. Tässä me sen nyt jälleen kuulimme. Me olemme jo nyt osa länttä. Me emme ole hänen mielestään ilmeisesti osa maailmaa. Minun mielestäni me emme ole itää, me emme ole länttä, me olemme osa tätä maailmaa, ja meidän tulee pitää siitä yhteisesti huolta. Ennen kaikkea meidän pitää pitää huolta tämän maailman rauhasta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt kokoomuspuolueessa pitää käydä sisäinen keskustelu näistä perusteista. Minä ehdottaisin, että ed. Tuulikki Ukkola konsultoi ed. Kimmo Sasia, joka täällä puhui demokratiasta tässä yhteydessä. Se saattaisi helpottaa huomattavasti ed. Ukkolan tuleviakin poliittisia toimia Euroopan parlamentin jäsenenä.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ehkä mene tuohon sisäiseen, vaan haluan painottaa sitä, että kyllä nyt demokratian edistämisestä on kysymys ja siksi niitä joukkoja pitää vahventaa. Se on lyhytaikainen toimenpide.

Mutta haluan peräänkuuluttaa, että kun toivottavasti kummatkin vaalit onnistuvat, niin paikallishallintoa myöskin vahvistetaan, tuodaan sinne kriisinhallinnan eri osatekijät ja kehitysyhteistyö. Vain sitä kautta tilanne rauhoittuu. Mutta valitettavasti sotilaita tarvitaan turvaamaan ensisijaisesti vaalit, tukemaan paikallisviranomaisia ja viemään apua perille.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asia on nyt sillä lailla, että Suomi on demokraattinen maa, ja minä nyt en aio kysellä keltään, mitä minä ajattelen. Minä olen sen verran kauan näitä asioita harrastanut, että minä osaan ajatella ihan omilla aivoillanikin. Tämä on sinänsä ihan tasapainoinen raportti. Minä täältä nyt otin yhden osuuden, ja minua ei tarvitse kenenkään opettaa, enkä minä aio opettaa ketään. Kokoomuksessa on sentään demokratia ilmeisesti aivan toisin kuin siellä vasemmalla laidalla.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! En halua spekuloida ed. Pulliaisen esittämää ajatusta. Me olemme osallistuneet Afganistanin vakauttamistoimiin jo usean vuoden ajan. Tänä aikana jokainen on saanut seurata myös mediasta, julkisuudesta, tilanteen kehitystä tässä poliittisesti erittäin epävakaassa maassa. Mielikuvia hallitsee ennen kaikkea maan heittelehtivä turvallisuustilanne, jota ei toistaiseksi ole saatu vakautettua kansainvälisistä ponnisteluista huolimatta. Suomen osallistuminen Isaf-joukkoihin on tärkeä ja hyväksyttävä asia varsinkin, kun nyt on kyse demokraattisten vaalien tukemisesta. Ei ole epäilystäkään siitä, että vaalirauhan ja -turvallisuuden takaamiseen tarvitaan väliaikaisia lisäjoukkoja. Tilanne on todettu niin YK:n kuin Naton toimesta.

Joukkojen lähettäminen on myös linjassa hiljattain julkistetun turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon kanssa. Suomi on varautunut tukemaan tämän vuoden vaaleja YK:n kautta 0,5 miljoonalla eurolla. Tarkoituksena on myös lähettää lisää asiantuntijoita tukemaan maan poliisivoimia vaalien turvallisuusjärjestelyjen suunnittelussa. EU:n toimet ovat saman suuntaisia. YK onkin pyytänyt vahvistamaan Isaf-operaation henkilöstöä ja muita voimavaroja. Osa Isaf-maista on jo ilmoittanut joukkojen lisäämisestä. Väliaikaista joukkojen lisäämistä Afganistanissa varjostaa tietenkin huoli operaatioriskeistä. Suomen joukot ovat toimineet tähän asti Pohjois-Afganistanissa, missä väkivaltaisuuksien uhka ei ole niin akuutti kuin maan eteläosissa. Toivottavasti näin on myös jatkossa. Lisäksi joukkojen varustetasoon on kiinnitettävä nyt erityistä huomiota.

Arvoisa herra puhemies! Vaalivalvontaan sisältyviä turvallisuusriskejä ei voi missään nimessä kiistää. Levottomuudet voivat levitä entistä laajemmalle alueelle vaalien yhteydessä. Hyvät taustatiedot parantavat luonnollisesti mahdollisuuksia ennakoida uhkatilanteita. Lisäjoukot ovat omiaan myös parantamaan jo maassa olevien suomalaisten joukkojen turvallisuutta vaalien alla. Ne mahdollistavat joustavamman toiminnan yllättävissä tilanteissa. Tehtävänsä suoritettuaan suomalaiset lisäjoukot on vedettävä pois suunnitelmien mukaisesti.

Suomen päätös lähettää lisäjoukkoja Afganistanin vaalien ajaksi osoittaa mielestäni hyvin sitoutumisemme maan demokraattisen kehityksen tukemisessa. Se on myös velvollisuutemme osana kansainvälistä yhteisöä. Afgaaniviranomaisten resurssit eivät vaalien läpiviemiseen yksin riitä. Ei voi kuin toivoa, että pidemmän päälle maassa saadaan poliittinen ratkaisu väkivaltaisuuksien rauhoittamiseksi. Vaalit ovat vain osa oikean suuntaista kehityskulkua. Afganistanissa ei varmaan voida saada rauhaa ilman poliittista ratkaisua. Onnistuneet vaalit ovat keskeinen tavoite kansainväliselle yhteisölle. Vaalit ovat tietysti ennen kaikkea afgaanien kannalta elintärkeät. Me voimme saivarrella täällä maailman tappiin asti, mitä me sinne haluamme viedä.

Elisabeth Nauclér /r:

Herr talman! Isaf är den största internationella fredsbevarande insats som FN har bemyndigat. Den har ett mandat som utgår från bemyndiganden enligt VII kap. i FN-stadgan. De extra stödtrupper det här är fråga om skulle omfatta infanteriavdelningar samt land- och lufttransportkapacitet — inte precis den beskrivning som vi förväntar oss när det handlar om genomförande av ett val och av införande av demokrati i ett land. Nej, det är ingen vanlig bild det handlar om, inget vanligt land och ingen vanlig fredsinsats. Därför är det bra att vi självkritiskt granskar engagemanget. Det är viktigt så att vi vet exakt vad vi ger oss in på. Uppdraget är riskfyllt och vi ska vara införstådda med vad vi fattar beslut om. Därför har också regeringen valt att inbegära riksdagens och utrikesutskottets utlåtande.

Fred och varaktiga politiska lösningar åstadkoms inte med snabba militära insatsstyrkor, utan med civila insatser. De civila insatserna för att få till stånd ett demokratiskt samhälle kan i dag inte genomföras utan säkerhetsarrangemang. Detta kräver tyvärr de militära insatser vi nu är i färd med att besluta om. Gränsen mellan civila och militära insatser är på väg att suddas ut, och detta får vi inte låta ske.

De civila uppgifterna kan tas över av militären, men de skapar ingen trovärdighet och drar undan grunden för det civila fredsarbetet, som ändå är det avgörande för en bestående lösning av problemen. Låt oss därför varje gång se kritiskt på den militära insatsen. Den ska inte vara längre och inte heller mer omfattande än vad som behövs. Låt oss hela tiden ha som utgångspunkt att läget så snart som möjligt ska bli sådant att det möjliggör en övergång till enbart civila insatser.

Allt tyder också på att den amerikanska inställningen under president Obama kommer att förändras i samma riktning. Den civila insatsen i Afghanistan är minimal i jämförelse med den militära. Soldater är billig arbetskraft i jämförelse med civila specialister, men det får vi inte låta oss vilseledas av. Vi har lovats en särskild utredning över insatserna i Afghanistan i mars. I utrikesutskottets betänkande sägs också att riksdagen måste få en så realistisk och samlad bild som möjligt, men jag skulle ytterligare vilja påpeka vikten av att de civila insatserna lyfts fram i redogörelsen.

Herr talman! I utrikesutskottets betänkande står att operationen bland annat syftar till att tillse att kvinnor kan utnyttja sin rösträtt. Jag skulle ha önskat att det stått "tillse att kvinnor blir valda". Det är naturligtvis bra att kvinnor får rösta, men vi måste sätta målet högre än så, högre än vad militären kan åtadkomma. Beskrivningar av kvinnornas situation i landet är beklämmande texter att läsa. Här krävs det civila insatser, och jag vågar påstå rentav kvinnliga insatser.

Den insats som regeringen nu föreslår har jag inga problem med att stödja trots min kritiska inställning på grund av den tidsbegränsning som finns. Men vi ska inte glömma att för en varaktig lösning krävs stora civila insatser, inte militära. Deras uppgift är enbart att under en begränsad tid tillse att den erforderliga säkerheten finns.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy todeta sellainen vanha totuus, että mikään ei ole helpompi urheilulaji kuin arvostella vaikeuksissa olevia rauhanprosesseja. Tässä Afganistanin kohdalla meillä on yksi vaikeuksissa oleva rauhanprosessi ja demokratiaprosessi, joka on kestänyt tuskallisen pitkään. Tietysti on aina välillä hyvä kysyä itseltään, miksi siellä Afganistanissa oikeastaan ollaan, ja kyllä kai se syy löytyy vuoden 2001 terrori-iskuista Yhdysvaltoja vastaan, joista sitten todettiin, että Afganistanin ja osin Pakistanin aluetta on käytetty kansainvälisen terrorismin tukikohtana ja silloinen Taleban-hallinto on sallinut tämän tapahtua, ja siitä sitten seurasi sotatoimien jälkeen Talebanin kukistuminen, presidentti Karzain valtaan nousu ja kansainvälinen rauhanturvaoperaatio Isaf. Mutta kuten täällä on sanottu, tätä sotaa ei varmaan voi taistelemalla voittaa.

Ensin on kuitenkin tärkeä tehdä ero niiden eri operaatioiden välillä, jotka Afganistanin alueella toimivat. On tietysti riski pitkittyneestä Isaf-operaatiosta, jossa me olemme mukana ja jota me olemme tukemassa. Siellä on erikseen toiminut USA:n tukemana Operation Enduring Freedom, jossa on tullut näitä uhreja, joihin täällä on viitattu, siviiliuhreja. Pommituksia kyliin, joissa ovat sitten siviilit menettäneet henkensä ja vammautuneet, on tapahtunut, ja nämä ovat nostaneet valtavan paljon kritiikkiä. Nämä eivät kuitenkaan ole tekoja, joita meidän sotilaamme, meidän rauhanturvaajamme tai Isaf olisivat suoraan aiheuttaneet.

Kysymys koko alueellisesta tilanteesta on myöskin herätetty täällä tänään, ja se on hyvin aiheellinen, kun katsoo tilannetta vaikka Pakistanissa ja ihan äskeistäkin iskua Lahoressa srilankalaisia urheilijoita vastaan, raukkamaista terrori-iskua. Herää kuitenkin kysymys, mihin koko Pakistan on tällä hetkellä menossa ja miten Pakistanin vakautta voitaisiin turvata.

Mutta tämän Isaf-operaation osalta me vihreät olemme olleet kannattamassa sitä, että Suomi osallistuu näiden Isaf-joukkojen lisäyksen kautta tulevien vaalien tukitoimiin, mutta olemme myös edellyttäneet, kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä ja puolustusasiainvaliokunnan mietinnössä selvästi todetaan, että nämä joukot kotiutetaan, kun tämä operaatio on suoritettu eli vaalit on turvattu ja asia on hoidettu.

Itse näkisin asian sillä tavalla, että näiden vaalien merkitys on nimenomaan legitiimin hallituksen saamisessa ja pysymisessä Afganistanissa. Täällä viittasi ed. Laakso tähän perustuslailliseen kysymykseen, että vaalit ovat nyt jo tulossa myöhässä turvallisuustilanteesta johtuen. Jos niitä vaaleja ei ollenkaan järjestettäisi, kysyisin kyllä, kuka sitä Afganistania sitten legitiimisti johtaisi sen jälkeen, mikä olisi se presidentti, jonka kanssa oppositio voisi neuvotella, kuka voisi millään tavalla johtaa sitä rauhanprosessia legitiimisti. Tässä mielessä vaalit ovat Afganistanille tärkeät.

Olen kuitenkin, kun puhutaan rauhanprosessista, ehkä vähän eri mieltä ed. Sasin kanssa, joka täällä jo kertoi, kenen kanssa sitten neuvotellaan ja kenen kanssa ei neuvotella. Varmaan Afganistanista löytyy maltillisia radikaaleja, löytyy realoita ja fundeja, löytyy nationalisteja ja fundamentalisteja, ja yleensä kyllä kannattaa neuvotella kaikkien kanssa ja kannattaa neuvotella kaikkien niiden ryhmien kanssa, jotka ovat aseissa mutta jotka ovat valmiita neuvottelupöytään. Ymmärtääkseni Afganistanissakin eri ryhmissä on tätä tahtoa ollut. Ei meidän kannata täältä kaukaa alkaa neuvoa, kenen kanssa saa puhua ja kenen kanssa ei saa puhua. Parasta olisi, jos kaikkien kanssa voitaisiin puhua ja löytyisi rauhanomainen ratkaisu.

Ehkä aivan lopuksi, herra puhemies, kun puhutaan terrorismista, niin itse olen ajatellut, että tuota terrorismileimaa ei kuitenkaan saa liian usein käyttää tai sitä joissain yhteyksissä pitää välttää. Presidentti Ahtisaari taisi jossain haastattelussa sanoa, että hän on tehnyt elämäntyönsä neuvottelemalla ihmisten kanssa, joilla on ollut terroristin leima jossain elämänsä vaiheessa. Tämä on tosiasia, että ihmiset voivat muuttua, poliittiset liikkeet voivat muuttua, poliittisten liikkeiden tavoitteet voivat muuttua, ja tähän meidän pitäisi myöskin Afganistanin rauhanprosessissa pyrkiä eli löytää ja vahvistaa niitä maltillisia aineksia Afganistanissa, jotka pystyisivät sitten maan tulevaisuudesta sopimaan.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Vielä muutamia huomioita, jotka eivät ole tulleet tässä keskustelussa esille. Ehkä kaikkein mielenkiintoisin kansainvälisessä yhteisössä viime viikon aikana tapahtunut muutos oli Ranskan puolustusministerin yllättävä puheenvuoro, jossa hän katsoi, että kansainvälisen yhteisön on asetettava takaraja Afganistanin operaatiolle. Tällaista vaatimusta ei aikaisemmin ole esitetty, ja kannattaa muistaa, että Ranska on yksi kaikkein suurimmista joukkojen luovuttajista Afganistanin operaatiossa, keskeinen maa kaiken kaikkiaan Afganistanin operaation jatkumisen kannalta. Olen vakuuttunut siitä, että Ranskan puolustusministeri oli koordinoinut puheensa presidentin kanssa ja kysymys oli Ranskan kannasta. Tämä puheenvuoro oli sikäli yllättävä, että sitä ei odotettu Ranskan taholta. Monet muut pienemmät Nato-maat ovat olleet hyvin tyytymättömiä siihen tapaan, millä Yhdysvallat ja Britannia ovat käyneet Afganistanin sotaa, ja olisi odottanut, että tämä puheenvuoro olisi käytetty niiden puolelta. Mutta on aivan varmaa, että tämä puheenvuoro ikään kuin aloittaa uuden vaiheen kansainvälisen yhteisön keskustelussa, joka koskee vetäytymistä Afganistanista.

Kuten mainitsin, Yhdysvaltain erityisedustaja Afganistanissa ja Pakistanissa arvelee, että Afganistanin sodasta tulee Yhdysvaltain historian pitkäaikaisin sota. On tietenkin selvää, että jos tämän kaltainen on se perusarvio, joka Yhdysvalloilla on, niin Yhdysvallat tietenkin varautuu tämän perusarvion toteutumisen varaan. Näyttää siltä, että Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama on hyvin määrätietoisesti siirtämässä Yhdysvaltain joukkoja Irakista Afganistaniin. On jo tässä vaiheessa kyllä todettava se, että tätä kautta ratkaisu ei synny. Tähän sotaan ei ole sotilaallista ratkaisua.

Kun me ynnäämme nyt olevat tiedot Afganistanissa olevista ulkomaisista joukoista ja lisäämme siihen suunnitelmissa olevan Yhdysvaltain presidentin joukkojenlisäystavoitteen, niin se merkitsee sitä, että Yhdysvalloilla ja sen liittolaisilla, joihin Suomikin tässä tapauksessa kuuluu, tulee olemaan noin 1,5 vuoden sisällä lähes 100 000 sotilasta Afganistanissa. Se on muuten täsmälleen sama luku, joka Neuvostoliitolla oli aikoinaan Afganistanissa. Neuvostoliitto ei kyennyt saavuttamaan sotilaallista ratkaisua, koska tähän tilanteeseen ei kerta kaikkiaan ole sotilaallista ratkaisua. Yhdysvalloissa esimerkiksi liberaalit jo arvelevat, että Afganistanista on tulossa presidentti Barack Obaman hautausmaa, eli Yhdysvaltain uuden hallinnon politiikka ei tällä hetkellä ole muuttunut edukseen Afganistanin osalta. Päinvastoin Yhdysvaltain uusi hallinto on lisännyt sotilaallisia voimavaroja, jatkanut tehostetusti myös esimerkiksi miehittämättömien ilma-alusten suorittamia pommituksia Pakistanin alueella. Samanaikaisesti varoitetaan paitsi Afganistanin hallitusta myös Pakistanin hallitusta neuvotteluista terroristien kanssa ja juuri sillä tavalla, mistä ed. Haavisto varoitti, eli terroristeja ovat oikeastaan kaikki ne, jotka ovat nyt harjoitettavan sodan päälinjasta eri mieltä. Sellainen tapa ei tietenkään voi olla omiaan tuomaan ratkaisua.

Löysin tässä aika mielenkiintoisen uuden tilaston, jossa yksi varteenotettavimmista Afganistanin presidenttiehdokkaista, entinen valtiovarainministeri Ghani, joka on muuten Maailmanpankissa ja YK:ssa arvostettu henkilö, on laskenut, että tällä hetkellä Afganistanissa käytetään 20 miljardia dollaria kuukaudessa sotilaallisiin ja sotilastavoitteita tukeviin tarkoituksiin. Hän arvostelee tätä rajusti. Hän katsoo, että jos tämä summa käytettäisiin siviilirakennustyöhön, kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen, koulujen ja terveyskeskusten rakentamiseen, tätä kautta voitaisiin saavuttaa ratkaisu, mutta kun se käytetään nyt sotilaallisen läsnäolon lisäämiseen ja sotaan, niin tätä kautta tilanne huononee entisestään.

Kyllä meidän on ihan selkeästi sanottava, että Yhdysvaltain politiikka on väärää. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) Yhdysvaltain politiikassa käytetään nyt suhteetonta ja sattumanvaraista voimaa tavalla, joka lisää vastarinnan määrää. Suomen hallituksen olisi myös uskallettava sanoa tämä Yhdysvaltain hallitukselle niissä keskusteluissa, mitä käydään, mutta tätä uskallusta ulkoministeri Stubbilla ei toistaiseksi ole ollut.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laakso teki nyt kyllä kaksi aika rohkeata johtopäätöstä, ensinnä tämä Ranskan kanta. Minusta tämä Ranskan puheenvuoro osoittaa pikemminkin tavallaan sitä turhautumista ja neuvottomuutta, että Isaf-projektilla ei ole saavutettu sille asetettuja tuloksia ja tavoitteita, enkä ole millään muotoa kyllä lukemassa siitä tavallaan implisiittistä viestiä siitä, että se puhe tarkoittaisi vetäytymistä Afganistanista. Se olisi äärimmäisen epäloogista aikana, jolloin Ranska on taas palaamassa myöskin Nato-rakenteisiin.

Toinen aika rohkea johtopäätös on se, että tämä Afganistan merkitsisi presidentti Obaman hautausmaata nyt tästä eteenpäin. Obamahan on tehnyt erittäin merkittävän periaatteellisen linjauksen siitä, että Irakista vetäydytään, ja niitä voimavaroja osin tullaan sitten lisäämään Afganistaniin hyvin määrätietoisella ja johdonmukaisella tavalla.

Epäilen vaan, jos nämä 20 miljardia käytettäisiin koulujen rakentamiseen, joka sinänsä olisi äärimmäisen tärkeätä, mikä olisi Talibanin joukkojen reaktio siihen. Koulut tuhottaisiin ja (Puhemies: Minuutti kulunut!) sama epävarmuus kuitenkin jatkuisi. Se ei olisi kuitenkaan ratkaisu tähän tilanteeseen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Inho Yhdysvaltoja kohtaan on niin suunnaton ed. Laakson puheissa jatkuvasti. Minä olisin kysynyt vaan, miten te suhtauduitte silloin, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin. Tuliko teiltä tuomitseva kannanotto silloin? Tuliko teiltä tuomitseva kannanotto, kun kymmenen vuotta Neuvostoliitto miehitti Afganistania?

Ed. Tennilä, miten te suhtauduitte? Minä haluaisin tietää. Jos ette kerro, niin minä menen ja katson eduskunnan pöytäkirjoista.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleensä, ed. Ukkola, kun ei väittelyssä pärjää, silloin aina tietenkin siirtää keskustelun aiheen joksikin toiseksi, ja teille on juuri käymässä näin. Koska te ette pysty vastaamaan siihen, mitä me esitämme nyt, te yritätte siirtää keskustelun jonnekin muualle.

Mutta, ed. Laukkanen, tilanne on todella se, että merkittävä joukkojen luovuttaja eli Ranska ja Ranskan puolustusministeri esittää tämän kysymyksen välttämättömyydestä asettaa takaraja kansainvälisten joukkojen läsnäololle. Eivät he esittäneet vetäytymistä vaan takarajaa. Täytyy kuunnella tarkasti. Tämä kysymys pitää myös koko kansainvälisen yhteisön tietenkin asettaa. Mutta Suomi muuten puolustusselonteossa pitää lähtökohtana sitä, että Afganistanista tulee tavattoman pitkäaikainen tai suomalaiset joukot tulevat olemaan tavattoman pitkän aikaa läsnä Afganistanissa. Tämä on myös Yhdysvaltain kanta, mutta se ei tällä hetkellä ole Ranskan kanta, eli tässä jotakin on tapahtumassa. Me emme vielä tiedä, (Puhemies: Minuutti kulunut!) kuinka pitkälle Ranska tämän kantansa vie, mutta katsotaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, muistanko ihan täsmälleen oikein, olin Suomen linjalla niihin aikoihin. Silloin ei isoja kritiikkejä esitetty oikein mihinkään suuntaan. Mutta jokainenhan näki, että toivotonta touhua se oli hyvin pian. Onko se sitten niin, että ei kahta ilman kolmatta? Britit, Neuvostoliitto, USA, kaikki tulevat sieltä pois kolhittuina, jos yrittävät tätä sotatietä kulkea. Kyllä myöskin virheistä olisi syytä oppia ainakin historian kautta, että ei siitä tule mitään näillä opeilla. Se on vaan niin. Paradoksi tietenkin tässä on se, että siellä amerikkalaisilla ovat vastassa heidän itsensä kouluttamat sotavoimat.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskustelu on jo edennyt varsin pitkälle, mutta muutama näkökohta.

Ensinnäkin olen äärimmäisen tyytyväinen siitä, että valiokunnan mietinnössä on tämä toinen ponsi, jossa kiinnitetään huomiota näitten kriisinhallintaselontekojen laatuun. Kyllä on todellakin mainio keksintö. Olisi kannattanut keksiä se jo muutama selonteko aikaisemmin. Sen verran vaatimattomia nämä hengentuotteet ovat olleet ja niin kuin huitaisemalla tehtyjä.

Sitten, arvoisa puhemies, itse tästä asiasta. Ed. Sasi yritti pidättää demokratian edistämisen ainoastaan kansallisen kokoomuksen toimintakenttään kuuluvaksi. Rohkenen nyt kuitenkin yleisdemokraattina olla sitä mieltä, että meillä muillakin on oikeus samalla perusteella olla kannattamassa tätä operaatiota juuri siinä katsannossa, että ollaan edistämässä sitä, että demokratia toisi sellaisen, niin kuin sanoisi, bodin Afganistaniin, joka on osa rauhanprosessin edistämistä, ja tässä tapauksessahan visiitti on lyhytaikainen elikkä käydään toivon mukaan tukemassa vaan näitä vaaleja, ja se on siis projekti, jolla on alku ja loppu ja jalo tavoite.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama huomio. Totta kai Afganistanissa Suomen täytyy olla mukana, koska vaalit myös Afganistanissa ovat osoitus demokratiasta, ja sitä meidän täytyy olla tukemassa ja turvaamassa. On totta, että kapinalliset tekevät kaikkensa, jotta vaalit epäonnistuisivat eikä niistä tulisi mikään. Ehkä tämä justiin kertoo oivallisesti sen, että demokratian kannalta nämä vaalit afganistanilaisille ovat erittäin tärkeät.

Mutta se, minkä vuoksi Suomi siellä on mukana, niin totta kai tämä on se pääargumentti, mutta on siinä tietenkin muitakin syitä. Minä nyt kyllä kehotan ed. Tennilää ja myös ed. Laaksoa lukemaan tämän Limnellin ja Salonius-Pasternakin tutkimuksen "Miksi Afganistan on tärkeä Suomelle?". (Ed. Laakson välihuuto) Tämä on erittäin hyvä. — Jos te olette lukenut, niin hyvä on, mutta ei se kyllä teidän puheistanne ole näkynyt.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmaan kaikkia tekstejä voi lukea monella lailla, mutta kyllä minä nyt luin sen paperin niin, että hyvin lähellä ollaan samoja johtopäätöksiä, että Suomi haluaa mielistellä Yhdysvaltoja ja haluaa osoittaa Nato-kykyään, että kyllä tämä semmoinen perimmäinen analyysi tämän paperin mukaan on. Mutta ehkä me luemme kaikkia lappuja eri lailla.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tunnen toisen näistä tutkijoista varsin hyvin ja olen hänen kanssaan keskustellut monistakin asioista. Täytyy sanoa, että minä olen julkisesti esittänyt nämä samat johtopäätökset jo puolitoista vuotta sitten, että kysymys ei olekaan Afganistanin tilanteesta, miksi suomalaiset joukot ovat Afganistanissa, vaan kysymys on transatlanttisesta suhteesta, Yhdysvalloista, Suomen Yhdysvaltain-politiikasta. Siksi suomalaiset joukot ovat Afganistanissa. Olen esittänyt myös, että toinen syy on Nato, halu toimia yhteistyössä Naton kanssa, niin kuin tutkijatkin esittävät. Kolmantena syynä olen todennut, että on halu kouluttaa Suomen armeijaa.

Ed. Ukkola, nämä eivät ole uusia johtopäätöksiä. Jos te olisitte seurannut tätä keskustelua tiiviimmin, te olisitte huomannut, että Suomen Afganistanin politiikan arvostelijat ovat tuoneet nämä argumentit esille jo paljon ennen kuin nämä tutkijat, mutta on hyvä, että tutkijat tulivat samalle kannalle.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin osallistuminen näiden vaalien tukemiseen suomalaisen kriisinhallintajoukon määräaikaisella vahvistamisella on erittäin perusteltua Afganistanin tilanteen vakauttamiseksi, vaikka niin kuin tuossa äsken ed. Laaksolle sanoin, vakauttamisesta ja tilanteen haltuun saamisesta olemme puhuneet jo niin monta vuotta, että ei ole ihme, että koko Afganistanin suhteen koko globaali yhteisö on äärimmäisen neuvoton ja kyselevä, mitä pitäisi tehdä. Siksihän meillä ei ole yksiselitteisiä vastauksia tähän.

Afganistanista on tietysti kuultu kielteisiä viestejä tilanteen kehittymisestä, mutta hyvin tärkeätä on se, että afgaanien omia valmiuksia kriisin ratkaisemiseksi vahvistetaan, ja vaalit on nähtävä osana sitä prosessia. Sen takia meidän täytyy olla tukemassa vaaleja ja luoda askel askeleelta sitten edellytyksiä siirtymiselle oikeusvaltioon ja kansalaisyhteiskuntaan myöskin siellä. Tietysti suuri haastehan on tämä Pakistan ja koko tämän kriisin leviäminen Pakistanin puolelle. Tämä osin selittää myöskin ne pommitukset, joita sinne on suunnattu, mutta hämmästyttävää on myöskin se, miten kyvytön Pakistanin hallitus on ollut saamaan sitä tiettyä alueella toimivaa taliban-ryhmittymää kuriin ja estämään niitä tekoja, joita talibanit ovat myös Pakistanin alueella tehneet.

On aivan selvä, että pitkällä tähtäimellä myös Suomen tulee harkita oman osallistumisensa laajuutta ja sisältöä, aivan samalla tavalla kuin koko Isaf-operaatiota tulee arvioida vakavalla tavalla uudelleen. Yksi osa sitä arviota on tietenkin se, että uusi Obaman hallinto on tehnyt nyt päätöksen lähettää 17 000 sotilasta lisää, mutta sekin on totta kai selvää, että ei sekään vääjäämättä ja välttämättä nopeasti johda tulokseen. Erittäin hyvä kysymys Afganistanin osalta on se, voitetaanko siellä rauhaa sotimalla vai joillain muilla keinoin.

Mutta tähän liittyy nyt se kysymys, ed. Pulliainen, kun viittasitte tähän ulkoasiainvaliokunnan toiseen ponteen: On erittäin valitettavaa — ja sanon nyt jo oikeastaan tämän saman kuin Tšad-keskustelun yhteydessä jokunen päivä sitten — että tätä laajempaa kokonaisnäkemystä sisältävää selvitystä ei ole eduskunnalle annettu. Sen takia, jos Suomi aikoo pitkällä tähtäimellä sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa olla mukana, on aivan selvää, että eduskunta tarvitsee sen kokonaisvaltaisen näkemyksen, ja siihen tietysti nyt tämä turvallisuuspoliittinen selonteko ja sen eduskuntakäsittely antaa selkeästi hyvän mahdollisuuden, sen ulos kirjoittamiseen. Afganistanissa tarvitaan edelleen alueellisten jälleenrakennusryhmien johtovaltioita ja lisäpanostusta armeijan ja poliisin kouluttamiseen, ja koko sen oikeusvaltion perusteiden luomisessahan ollaan valitettavasti vasta alkutaipaleella.

Puhemies! Tämä poliittinen ratkaisu ja sen hakeminen on vääjäämättä se toinen pilari, jota nyt pitäisi kulkea, ja sen polun varrella tietysti sitten myös nämä demokraattiset vaalit ja niiden turvaamisoperaatio on meidän nähtävä, koska siviilikriisinhallinnan riittävä perillemeno tarkoittaa sitä, että siellä täytyy olla vakaat, rauhalliset olot, mutta myös niin, että kansalaisten elinolosuhteet ovat parantuneet, ja se tarkoittaa myöskin maakunta- ja paikallishallinnon vahvistamisen välttämättömyyttä.

Sitten tästä määräaikaisuudesta. Minusta ei ole kysymystäkään siitä, etteikö tämä ole määräaikainen projekti. Kestää se nyt sitten neljä kuukautta tai kuusi kuukautta, mutta sinne mennään, hoidetaan vaalien turvaaminen ja tullaan pois. Ja sitten jos pyrkimyksenä ja tarpeena on myöhemmin vahvistaa suomalaisten läsnäoloa osana Isaf-operaatiota jollain tavoin, siis jollain tavoin, niin tietenkin hallituksen täytyy tulla sitten eduskuntaan hakemaan sille uusi valtuutus, ja se täytyy selkeästi nähdä myöskin uutena missiona.

No, tiettyä epätarkkuutta on tässä selonteossa ollut, johon valiokunta on kiinnittänyt myöskin huomiota. Olkoonkin, että nämä kaikki ovat monimutkaisia prosesseja, missioita ja hankkeita, niin voidaan sanoa, että tiettyjen yksityiskohtien osalta tämä selonteko on ollut hyvin yleisluontoinen. 3 miljoonan euron heitto oli myöskin esimerkiksi kustannuksissa. Selonteossa puhutaan 6,5:stä, ja todellisuus lienee lähempänä 10:tä, riittäneekö sekään, koska mennään kuitenkin varusteiltaan erittäin haastavalle alueelle. Mutta samalla on syytä kiinnittää huomiota myöskin eduskunnan informaation kokonaisvaltaisuuteen, tarkkuuteen, oikea-aikaisuuteen kaikkien elementtien osalta, plus siihen, että kyllä eduskunnalla täytyy olla selkeä kuva näiden missioiden riskiarviosta, vaikka se onkin haasteellinen ja vaativa tehtävä. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) Ja siltä pohjalta on mahdollisuus vasta tehdä oikean kaltaisia ratkaisuja hallituksen selontekoon.

Lopuksi vaan totean, arvoisa puhemies, että en minä, ed. Laakso, näe tätä projektia pelkästään tavallaan nyt Nato- ja Yhdysvallat-hankkeena ja transatlanttisena hankkeena. Kyllä tämä on sen kansainvälisen yhteisön yhteisvastuullista hanketta tavoitteena rauhoittaa Afganistanin tilanne.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Laukkanen aivan oikein totesi, että jos tämän operaation päättymisen jälkeen tulee lisäpyyntö, niin tietenkin se joudutaan käsittelemään selonteon mukaisesti.

Ongelma tässä on seuraava: Niin kauan kuin Yhdysvallat pitää lähtökohtana sotilaallista ratkaisua, niin Yhdysvaltojen ja sen Nato-liittolaisten taholta tulee lisäpyyntöjä myös suomalaisista joukoista. Näitä pyyntöjä on tullut Suomelle jo useamman kerran. Yhdysvallat ja Nato ovat esittäneet, että Suomi lisäisi joukkoja; Suomi ottaisi käyttöön taistelujoukkoja; Suomi käyttäisi joukkoja myös etelässä; Suomi aloittaisi Afganistanin armeijan kouluttamisen; Suomi lähettäisi aseita ja ammuksia ja muuta välineistöä armeijalle. Näitä pyyntöjä on tullut jatkuvasti. Ja niin kauan, kun Yhdysvaltain linja on sotilaalliseen ratkaisuun pyrkiminen, on odotettavissa, että näitä lisäpyyntöjä myös suomalaisten joukkojen lisäämisestä tulee. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Tämä on se, mitä vasemmistoliitto pitää ongelmana, että me olemme taas tulevaisuudessa tämän edessä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen toki siltä osin kanssanne ihan samaa mieltä, että sotilaallinen ratkaisu on yksi ja oikeastaan ainoa tämän Isaf-operaation keskeisin tavoite. Meille on esitetty pyyntöjä ja niitä tullaan jatkossa varmasti esittämään. Mutta on hyvä kuitenkin muistaa, ed. Laakso, että tämä sali viime kädessä määrittelee Suomen kannan, minne lähdetään, millä tavoin lähdetään. (Ed. Laakso: Te seuraatte hallituksen tahtoa!) Mutta olennainen tekijä kuitenkin on se, että ainoa vastaus tähän neuvottomuuteen kansainvälisen yhteisön ja koko Isaf-operaation piirissä on se, että sotilaallista projektia jatketaan ja tarvittaessa laajennetaan määrätietoisesti ja sen rinnalla huolehditaan siitä, että koko ajan toteutetaan myöskin siviilikriisinhallintaoperaatioita ja tuetaan Afganistanin demokratisoitumiskehitystä. Mutta niin pessimistisesti minä en suhtaudu tähän kuin te tulkitsette Ranskan puheenvuoron, jossa tulkintani mukaan aivan oikein puhuttiin takarajasta ja sen asettamisesta, mutta se ei anna oikeutta tehdä sellaista tulkintaa, että se tarkoittasi sieltä vetäytymistä. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Sellaiseen en jaksa uskoa tässä Isaf-operaatiovaiheessa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Totean, että kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on todella syvästi huolissaan tästä Afganistanin, Pakistanin ja koko alueen tilanteesta ja myös tämän Isaf-operaation mahdollisuuksista päästä mihinkään järkevään vastuulliseen lopputulokseen. Sotilaallisen ratkaisun aikaansaaminen noissa oloissa ja yleensäkin, mutta erityisesti Afganistanissa, on kyllä ilmeisen mahdotonta ja tavattoman kallista ja lähes toivotonta.

Mutta tämän Suomen Isaf-operaation tukijoukon tai vahvistuksen tavoite on kuitenkin poliittisen ratkaisun edellytysten luominen, koska tällä turvataan määräaikaisesti, tilapäisesti vaalien järjestäminen. Kyllä me näemme niin, että vaalien järjestäminen, niiden toimittaminen mahdollisimman laillisesti, uskottavasti, niiden turvaaminen, on sellainen asia, jolle ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa tässä tilanteessa löydy, ja siksi ihmettelen hieman sitä linjaa, joka vasemmistoliitolla on, kun siihen ei sisälly vaihtoehtoa näille vaaleille. Vetäytyminen ei ole vaihtoehto tässä tilanteessa. Pitemmällä aikavälillä tämä ratkaisu pitää kyllä löytyä muualta kuin sotilaallisesta toiminnasta, mutta tässä tilanteessa näemme, että näin on syytä nyt menetellä.

Talebanien valtaan pääseminen johtaa myös terrorismin edelleen laajenemiseen kautta maailman ja huumeongelmien kasvuun jne. Se, että puhutaan Naton ja USA:n tukemisesta tai narussa olemisesta tässä yhteydessä, ei ole ihan relevantti peruste eikä myöskään suomalaisten sotaharjoitusten järjestäminen Afganistanissa. Niihin en oikein näe tässä yhteydessä riittävän järkeviä perusteita, että näin voitaisiin väittää.

Herra puhemies! Näihin valiokunnan ponsiin on kyllä lämpimästi syytä yhtyä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun eduskunnan delegaatio, jossa oli mukana myöskin eduskunnan työntekijöiden puolelta Moisander, kävi Kabulissa vuonna 2000 — se oli Talebanin aikaan — niin eräs informaatio, mikä silloin tuli alueen YK:n toimijoilta ja Suomen lähetystöltä, oli se, että Afganistanin ongelma ei ratkea ennen kuin Pakistanin ja Intian väliset suhteet normalisoituvat, ja ne liittyvät taas Kashmirin ongelmaan. Eli tässä on oikeastaan paljon laajemmasta asiasta kysymys kuin vaikkapa vain tästä ulkoministeri Stubbin mainitsemasta Afganistan—Pakistan-välisestä akselista. Pakistan on tietysti ongelma. Se on ydinasevaltio, ja se on hyvin epästabiili sinänsä. Mutta tällainen laaja alueellinen epävakaus on todellakin ongelmallista.

Ulkoministeri Stubb mainitsi tässä ihan alussa, että kysymys, mikä liittyy nyt tähän joukkojen lähettämiseen, on pitkän aikavälin prosessista, nyt ehkä näiden vaalien turvaamisesta mutta myös paljon pitemmästä prosessista. Siinä mielessä on aivan selvä, että Yhdysvallat tulee vetoamaan Suomeen. En nyt väitä, että tämä Suomen osallistuminen, tämä Suomen kontingentti, on mikään panttipataljoona, mutta joka tapauksessa tässä nyt ikään kuin lippua heilutetaan ja väriä tunnustetaan, kun siellä mukana ollaan, se on ihan selvä asia. Taas tämä niin sanottu demokratiamissio kyllä aika tavalla afganistanilaisten näkökulmasta näyttäytyy korruptiona ja näinä oheisvahinkoina, mitä nämä pommitukset ja muu Yhdysvaltain sotilaallinen toiminta aikaansaavat.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itselle tässä on tullut enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuka uskoo siihen, jotta siellä saavutetaan pysyvää ratkaisua? Nimittäin se kulttuuri on ihan toisenlainen ja sitä demokratiaa sinne on yritetty viedä siinä muodossa, miten me sen näemme, hyvin pitkään. Mikä takaa, vaikka siellä vaalit pidetäänkin, jotta siellä tulee rauha? Se on meidän käsityksemme asiasta. Luulen, että senkin jälkeen, vaikka vaalit pidetään, siellä tarvitaan yhä edelleen rauhanturvaajia, koska kyllähän siellä pitää sisältäpäin saada se rauha aikaan, ei sitä viedä sinne aseilla, ei Nato vie sitä aseilla eikä suomalaiset joukot aseilla sitä vie. Sen takia tämä tuntuu aika toivottomalta prosessilta.

Tuossa illalla kyselytunnilla puhuttiin eläkeiän korotuksesta, ja ilmeisesti tässä on tarkoitus, jotta tämäkin prosessi sitten maksetaan lisävelan otolla. Korotetaan taas vähän eläkeikää tai, niin kuin täällä todettiin, se on se autuus, millä koko homma sitten hoidetaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ei varmaan kukaan kuvittele, että Afganistaniin pysyvä rauha saataisiin näiden vuoden 2009 vaalien jälkeen, mutta silti pidän kyllä tärkeänä, että kansainvälinen yhteisö pyrkii turvaamaan vaalien toteuttamisen, ja sen vuoksi pystyn hyväksymään tämän ulkoasiainvaliokunnan enemmistön näkemyksen. Mutta pidän myös tärkeänä sitä, että ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota tässä selonteossa oleviin puutteisiin, nimenomaan siihen, että ei ole esitetty arviota turvallisuustilanteesta eikä tehtävää koskevaa riskiarviota. Sen vuoksi on hyvä, että ponnella ja ponsilla on kiinnitetty tähän huomiota.

Kyllä vasemmistoliiton vastalauseen huoli on sinänsä ihan aiheellinen. Olen myös samaa mieltä siitä, että tulisi lisätä toimia afgaanien elämän parantamiseksi, niin kuin täällä todetaan, ja lämpimästi kannatan sitä, että myös kehitysyhteistyötä lisätään Afganistanissa. Mutta silti pidän liian pessimistisenä tätä arviota, että Isaf-operaatio olisi muuttunut rauhanturvaamisesta pelkäksi sodaksi vailla ulospääsyä.

Jaakko Laakso /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää lopuksi huomiota niihin muutoksiin, joita Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Afganistanin kysymyksessä on tapahtunut.

Te varmasti muistatte puolustusministeri Häkämiehen kuuluisan kanttiinipuheenvuoron. Hänhän oli sitä mieltä, että suomalaisten ei pidä olla vain kanttiinitehtävissä Afganistanissa. Täytyy onnitella puolustusministeri Häkämiestä, että hän on saanut tässäkin kysymyksessä niskalenkin niistä, jotka häntä vielä julkisesti kritisoivat tästä kanttiinilausunnosta, esimerkiksi tasavallan presidentistä.

Nimittäin nyt näihin suomalaisiin joukkoihin, jotka lähetetään vaalien verukkeella lisäjoukoiksi Afganistaniin, niihin kuuluu myös taistelujoukkoja. Nämä taistelujoukot ovat muuten saksalaisen komentajan alaisena, ja ne toimivat niin sanotun nopean toiminnan joukkona erityistehtävissä, joista me emme tietenkään voi tietää, mitä ne ovat, mutta ne voivat olla myös taistelutehtäviä ensimmäistä kertaa. Tämä muutos on selvästi tapahtunut. Ongelma tässä on juuri se, että pala palalta kertomatta, kuten tämä julkistettu tutkimus hyvin osoittaa, niitä todellisia syitä, miksi suomalaiset ovat mukana Afganistanissa, suomalaisten sotilaallista läsnäoloa laajennetaan.

Vaaleja, ed. Räsänen, olisi voitu turvata myös toisella tavalla, jos olisi ollut halua. On ollut tavaton pula tällaisesta siviilituesta, joka kohdistuu Afganistanin vaalien tukemiseen. Suomi olisi voinut halutessaan valita sellaisen vaihtoehdon, mutta jostakin kummallisesta syystä Suomi päätti lisätä sotilaita pohjoisessa, jonka sanotaan olevan rauhallinen ja jossa olisi ollut toisenlainenkin vaihtoehto vaalien tukemiselle, mutta sitä ei valittu. Syy, miksi sitä ei valittu, löytyy tuosta Atlantin takaa ja suomalais—transatlanttisista suhteista.

Toinen kysymys, johon haluan vielä lopuksi kiinnittää huomiota on se, että juuri tällä pohjoisella alueella — on totta, että se on rauhallisempi kuin muu Afganistan — ei tapahdu minkäänlaista yhteiskunnan kehitystä, päinvastoin. Tilanne on menossa taloudellisesti ja sosiaalisesti koko ajan huonommaksi, koska ei ole ulkomaista siviilitukea tälle alueelle. Sen takia on olemassa vaara, että kapinalliset saavat otteen myös tästä pohjoisosasta. Se on muuttumassa epävakaammaksi kuin se on ollut aikaisemmin.

Keskustelu päättyi.

​​​​