5) Hallituksen esitys laiksi ehdokkaan vaalirahoituksesta ja
eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
jatkui
Johanna Sumuvuori /vihr:
Arvoisa puhemies! Hienoa viimeinkin päästä jatkamaan
tätä eilen kesken jäänyttä keskustelua.
Vaalirahoituksen avoimuus on ollut vihreille tärkeä ja
pitkäkestoinen tavoite. Vihreä eduskuntaryhmä järjesti
ensimmäisen keskustelutilaisuuden vaalirahoituksen avoimuudesta
jo vuonna 1997, ja kansanedustaja Irina Krohn teki vaalirahoituksen
avoimuuteen tähtäävän lakialoitteen seuraavana
vuonna, mutta lopputulos oli silloin pettymys. Ed. Krohn nimitti
tätä syntynyttä lakia bikinilaiksi, koska
se lopulta peitti enemmän kuin paljasti. Olennainen jäi
piiloon, mutta nyt käsillä on uusi yritys.
Vaalirahoitus ja puolueiden rahoitus ovat kokonaisuus, johon
vihreät ovat toivoneet lisää läpinäkyvyyttä ja
kuluttajansuojaa. Äänestäjillä on oikeus
tietää, millä rahoilla poliitikot käyvät
vaalikampanjoita ja miten puolueet ovat järjestäneet rahoituksensa.
Vihreät kannattavat tässä mahdollisimman
suurta avoimuutta. Vaalirahoituksen julkisuus estää poliittista
korruptiota, edistää ehdokkaiden tasa-arvoisuutta
kampanjoinnin mahdollisuuksissa ja hillitsee kampanjakulujen kasvua.
Hallitus ja kaikkia puolueita edustava vaalirahoitustoimikunta
ovat toimineet ripeästi. Uusi vaalirahoituslaki on käsittelyssä jo
nyt, ja näin eduskunnan päätökset
voivat vaikuttaa jonkin verran jo alkukesän eurovaalien
rahoitukseen.
Vaalirahoitustoimikunnassa vihreillä oli rahoituksen
läpinäkyvyyden ja raportoinnin lisäämisen
lisäksi toinen tavoite: ylisuurten kampanjakulujen leikkaaminen.
Ylisuuriin kampanjoihin halusimme kiinnittää huomiota
siksi, että puolueiden on yhä vaikeampi saada
ehdokkaita, kun samalla edellytetään yhä suurempaa
henkilökohtaista kampanjarahoitusta. Eurovaalien osalta
tämä vaikeus on näkyvissä jo
nyt.
Oikeusministeri Brax on sisällyttänyt esitykseen
puolueiden vapaaehtoisen mahdollisuuden sitoutua kampanjakattoihin
vaalipiireittäin. Vihreät toivovat, että tämä ei
jää vain toivomukseksi vaan tästä tulee
vallitseva käytäntö, jota myös tiedotusvälineet
seuraavat. Ja vihreät haastavat kaikki muut puolueet mukaan
sopimaan vaalirahakatosta jo ensi eurovaalien osalta.
Arvoisa puhemies! Yksittäisen ehdokkaan raportointivelvollisuuteen
on kampanjan budjetoinnin sekä kampanjan toteutuneiden
kulujen osalta tulossa uusia vaatimuksia, jotka myötäilevät
Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen, Grecon, Suomen
vaalirahoituksesta tekemiä suosituksia. Näillä uusilla
määräyksillä vältetään
tulevaisuudessa se riski, että joku tai jotkut tahot pyrkisivät
ostamaan itselleen sopivan eduskunnan tai pyrkisivät vaalirahoituksen keinoin
manipuloimaan eduskunnan kokoonpanoa tai tulevaa hallituspohjaa.
Greco piti ongelmallisena myös sitä, että vaalirahoitusta
ovat tähän saakka valvoneet poliittiseen päätöksentekojärjestelmään
kuuluva oikeusministeriö ja puolueiden jäsenistä koostuvat kuntien
keskusvaalilautakunnat. Nyt valvonta ollaan siirtämässä Valtiontalouden
tarkastusvirastolle. Tämäkin on erinomainen uudistus.
Arvoisa puhemies! Seuraava askel vaalirahoituksessa on puoluerahoituksen
tekeminen läpinäkyvämmäksi.
Sekin parantaa demokratian toimivuutta ja lisää äänestäjien
luottamusta demokratiaan. Vaikka nyt esitetty uudistuskokonaisuus
ei vieläkään tee vaalirahoituksesta alastonta,
ei laki enää ole sellainen bikinilaki, joka jättää olennaisen
piiloon.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla
lakiesityksellä pyritään lisäämään
ehdokkaiden vaalirahoituksen avoimuutta ja tietoa ehdokkaiden sidonnaisuuksista
sekä rajoittamaan vaalikampanjoiden kulujen kasvua. Jotta
nämä tärkeät tavoitteet toteutuisivat,
tulisi mielestäni huomioida seuraavat asiat, jotka olen
tuonut esiin myös vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan mietintöön
jättämässäni eriävässä mielipiteessä.
Ensinnäkin ilmoitusvelvollisten ulkopuolelle on edelleen
jäämässä merkittäviä ehdokasryhmiä.
Eduskuntavaaleissa vaalirahoitusilmoituksen joutuvat jättämään
vain kansanedustajiksi valitut sekä varaedustajat. Ilmoitusvelvollisuutta ei
ole useilla sadoilla valitsematta jääneillä ehdokkailla,
vaikka he olisivat vastaanottaneet vaalikampanjoihinsa kymmeniätuhansia
euroja ulkopuolista tukea. Heistä useat ovat olleet pitkään mukana
kotikuntiensa tärkeimmissä päätöksentekoelimissä.
Poliittisella eliitillä, kuten myös virkamieseliitillä,
joka lähes poikkeuksetta edustaa kunnan valtapuolueita,
on pitkäaikaisia ja luottamuksellisia suhteita merkittävien
liike-elämän edustajien ja vaikuttajien kanssa,
minkä vuoksi juuri heidän sidonnaisuutensa useiden
peräkkäisten vaalien vakituisiin rahoittajiin,
esimerkiksi osuuskauppoihin ja rakennusliikkeisiin, tulisi saada
päivänvaloon.
Sama ongelma koskee myös rahakkaiden europarlamenttivaalien
sekä kunnallisvaalien ehdokkaita, jotka eivät
tule valituiksi tehtävään tai varalle.
Heilläkään ei ole minkäänlaista
ilmoitusvelvollisuutta vaalirahoituksestaan. Tähän
epäkohtaan toivoisin muutosta. Äänestäjillä on
mielestäni oikeus saada tietoa siitä, maksetaanko vaalirahat
viime kädessä kuntien ja valtion rahakirstuista
esimerkiksi yritystukina, tehokkaina asemakaavoina tai alihintaisina
tontteina eli viime kädessä äänestäjien
omista lompakoista.
Olenkin tyytyväinen toimikunnan yksimielisestä lausumasta,
jossa esitetään, että "- - valtiovarainministeriö selvittää mahdollisuuden
sisällyttää kuntalakiin keskeisissä kunnallisissa
luottamustoimissa toimiville ja päätöksentekoon osallistuville
henkilöille ilmoitusvelvollisuus sidonnaisuuksistaan. Ilmoitusvelvollisuus
voisi olla samantyyppinen kuin kansanedustajilla. Ilmoitusvelvollisuus
olisi siten laajempi kuin pelkkä vaalirahoitusta koskeva.
Tämä olisi erityisen tärkeä kaavoitus-
ja rakennuspäätöksiin osallistuvien osalta
sekä niiden, jotka osallistuvat päätöksiin
isoista kunnallisista hankinnoista." Toivottavasti tämä epäkohta
korjataan nopeasti.
Arvoisa puhemies! Ennen kunnallisvaaleja 2008 tehdyn kyselyn
perusteella 93 prosenttia kymmenistätuhansista kunnallisvaaliehdokkaista
ilmoitti selviytyvänsä alle 1 000 euron
kampanjalla. Tuntuu turhalta, että kaikkien näidenkin
henkilöiden täytyy laatia monimutkaiset ja tarkat
selvitykset vaalirahoituksestaan, kun samanaikaisesti ilmoitusvelvollisuuden
ulkopuolelle jätetään satamäärin
ehdokkaita, joiden kampanjakulut ovat useita kymmeniätuhansia
euroja. Kohdistamalla tarkka ilmoitusvelvollisuus ja sen tiukka
valvonta oikeisiin ehdokasryhmiin eli niihin, joilla jotakin ilmoitettavaa
todella on, voitaisiin vaalirahoituksen epäkohtiin puuttua
nykyistä tehokkaammin. Avoimuuden kannalta nimenomaan kaikkien
vaalien suurten rahoittajien ja suuren rahan vastaanottajien näkyminen
vaalirahoitusilmoituksissa olisi tärkeää,
kuten myös juuri näiden ilmoitusten tarkka tarkastaminen.
Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen, että tässä vaiheessa
ei tehty muutosta rahankeräyslain 5 §:ään.
Mielestäni yhden ammattimaisen poliitikon tukemista ei
voida rinnastaa esimerkiksi pyhäkoulun, päiväkotiryhmän,
koululuokan tai vakiintuneen opinto- ja harrasteryhmän
suorittamaan rahankeräykseen, jossa kerätty raha
käytetään koko ryhmän opintomatkaan
tai muuhun virkistystoimintaan.
Lain yksi keskeinen tavoite oli rajoittaa vaalikampanjoiden
kulujen kasvua. Siksi esitin Tarastin työryhmän
mietintöön liittämässäni
eriävässä mielipiteessä seuraavia
kulukattoja: kunnallisvaalit 10 000 euroa, eduskuntavaalit
50 000, europarlamenttivaalit 100 000 sekä presidentinvaaleissa
miljoona euroa vaalikierrosta kohti. Valitettavasti muista eduskuntapuolueista
ei tullut työryhmässä esitykselleni kannatusta,
mutta ilokseni huomasin eilen, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on
tehnyt eriävän mielipiteeni kanssa täysin
samansisältöisen lakialoitteen ehdokkaan vaalirahoituksesta.
Kiitos heille.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa puhemies! Vaalirahoituslainsäädäntömme
toimimattomuudesta, puutteista ja epäkohdista käytiin
vajaa vuosi sitten kiihkeä ja kriittinen keskustelu. Pontimena tälle
keskustelulle oli se, että varsin monet kansanedustajat
olivat jättäneet ilmoittamatta Kehittyvien maakuntien
Suomi ry:ltä saamiaan varsin mittavia vaaliavustuksia.
Keskustelu horjutti hallitusta ja rapautti kansalaistemme uskoa
ja luottamusta poliittiseen järjestelmään.
Tämä episodi osaltaan myös osoitti sen,
että tarve vaalirahoituksemme perusteelliselle uudistamiselle
oli ilmeinen.
Tämän lainsäädännön
uudistamisen tarve oli tullut kyllä esiin myös
Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen Grecon Suomen puoluerahoituksen
läpinäkyvyyttä koskevassa arviointiraportissa,
joka hyväksyttiin joulukuussa 2007. Suomi tunnetaan yhtenä vähiten
korruptoituneena maana maailmassa. Suomella on myös julkisten
asioiden hoidon osalta vakiintunut läpinäkyvyyden
ja tilivelvollisuuden perinne. Tästä mielestämme
hyvästä tilanteesta huolimatta Transparency International
on aiempina vuosina useasti huomauttanut, että vahvasta avoimuusasioihin
ja tietojen julkiseen saatavuuteen liittyvästä näytöstä huolimatta
poliittisen rahoituksen alueella Suomessa on tiettyä hämäryyttä.
Myös Greco löysi raportissaan paljon huomautettavaa
ja antoi Suomelle kymmenen konkreettista suositusta tilanteen parantamiseksi.
Greco suositteli Suomea muun muassa harkitsemaan entistä tiuhempaa
vaalitoiminnasta raportointia vaalikampanjoiden aikana, harkitsemaan tunnistamattomilta
lahjoittajilta saatavien lahjoitusten kieltämistä ja
alentamaan kynnysarvoa, jonka ylittävien lahjoitusten antajien
identiteetti tulee paljastaa, vahvistamaan huomattavasti poliittisen
rahoituksen riippumatonta valvontaa sekä tarkistamaan poliittisten
puolueiden vaalikampanjoiden rahoitussääntöjen
rikkomuksista annettavia rangaistuksia, vain muutamia suosituksia
mainitakseni.
Mielestäni tässä lakiesityksessä Grecon
suositukset on kohtuullisen hyvin otettu huomioon. Kun mietitään
vaalirahoitusta, lähtökohtana tulee tietysti olla,
että yhteiskunnallisen toiminnan tukeminen sinänsä on
hyväksyttävää. Vaalirahoituksen
läpinäkyvyys on äärettömän
tärkeää, koska ilman sitä poliitikkojen
sidoksia ja niiden vaikutuksia heidän työhönsä ei
voi arvioida. Ilman kriittistä arviota demokratia ei toteudu
täydellisesti.
Mielestäni tässä lakiesityksessä puutteena
on se, että kampanjoille ei ole asetettu mitään
kattoa. Puute on myös se, että ennakkosuunnitelma kampanjarahoituksesta
jäi vapaaehtoisuuden varaan. Pakollisena se olisi lisäämässä avoimuutta ja
kontrolloitavuutta. Ehdokkaalle annetulle yksittäiselle
tuelle on sen sijaan asetettu katto, joka eduskuntavaaleissa on
6 000 euroa. Mielestäni pienempikin kattosumma,
esimerkiksi 3 000 euroa, olisi riittänyt. Hyvänä esityksessä pidän
sitä, että ehdokkaan on pääkohdittain
eriteltävä, mihin kampanjavaroja on käytetty.
Valvonnan osalta Grecon raportissa todetaan, että vaikka
sillä ei ole mitään syytä epäillä poliittisen
rahoituksen valvonnasta oikeusministeriössä ja
paikallistasolla vastaavien virkailijoiden työn rehellisyyttä,
se katsoo, ettei nykyisen järjestelmän luonne
riittävästi takaa ja vakuuta mahdollisuuksien
rajoissa valvontajärjestelmän vapautta ja sen
mieltämistä vapaaksi asiattomasta ulkopuolisesta
vaikuttamisesta, joka viime kädessä saattaa heikentää yleisön
luottamusta poliittiseen rahoitusjärjestelmään.
Tässä mielessä valvonnan siirtäminen
Valtiontalouden tarkastusvirastolle on perusteltu ratkaisu ja mahdollistaa
myös uhkasakon käytön.
Arvoisa puhemies! Kaikkinensa tässä lakiesityksessä on
otettu oikean suuntaisia edistysaskeleita.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! On sinänsä hyvä,
että yksittäisen tuen rahamäärää vaalikampanjoille
rajataan riippuen siitä, onko kysymyksessä kunta-,
eduskunta- vai Euroopan parlamentin vaalit. Jos oikein tarkoin otettaisiin
kampanjatuen rajoitukset, pitäisi tuen määrän
joustaa sen mukaan, kuinka suuri kunta tai vaalipiiri on kysymyksessä.
Suuressa kaupungissa vaalikampanjan laajuus on aivan toista kuin
1 500 asukkaan pienessä kunnassa. Tämän
lakiesityksen mukaan tuen määrässä ei
ole joustoja.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Tämä on tärkeä laki
ja linja on tietysti se, että se on oikean suuntainen mutta
ei kyllin pitkälle menevä.
Täällä jo ed. Ruohonen-Lerner viittasi
lakialoite 14:ään, joka on täällä tänään
keskustelussa, ed. Minna Sirnön ja neljäntoista
muun vasemmistoliiton eduskuntaryhmän jäsenen
tekemä ehdotus vaalirahoituslaiksi niin nimenomaan, että tässä ehdokkaan
vaalikampanjan kulut eivät saa kokonaisuudessaan kunnallisvaaleissa
ylittää 10 000 euron, eduskuntavaaleissa
50 000 euron ja EU-vaaleissa 100 000 euron rajaa
eivätkä presidentinvaalin ensimmäisessä ja
toisessa vaalissa miljoonan euron rajaa.
Tämä on tärkeä huomio, mikä täällä jo
tuli esiin, että tästä hallituksen esityksestä puuttuu katto.
Toivon mukaan vielä voimme asettaa toiveen valiokuntaan,
että se tätä kattoa rakentaisi.
Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin
kokemuksesta, joka on viime eduskuntavaaleista. Esimerkiksi tulee
mieleen yrittäjä Toivo Sukarin painostus,
voisin näin sanoa, ministeri Vapaavuoren suuntaan, että hänellä on
kyllä monia ystäviä, siis Toivo Sukarilla,
hallituksessa, kun ajettiin näitä kauppakeskushankkeita
vastoin voimassa olevaa maakuntakaavaa. Mielestäni ministeri
Vapaavuori on pitänyt tässä asiassa hyvin
pintansa.
Kaiken kaikkiaan meidän pitäisi saada vaalitulos
vähemmän riippuvaksi rahan käytöstä ja näin
ehdokkaat enemmän samalle viivalle vaaleissa.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Täällä aiemmin keskusteltiin
Afganistanin vaaleista ja toivottiin, että ne olisivat
rehelliset ja avoimet ja kansanvaltaiset. Samaa voi meillä toivoa,
ja ikävä on todeta, että kyllä viime
vuosien, ehkä viimeisen vuosikymmenen aikana suomalainen
vaalijärjestelmä on varsin koville joutunut ja
yksi suuri sitä rasittava asia on tämä vaalirahoitus
niin ehdokkaan kuin puolueidenkin osalta.
Yhdyn siihen, että tämä hallituksen
esitys on oikean suuntainen. Mutta kyllä sitä ihmettelen, että kaiken
sen viime keväisen julkisuuden ja myllytyksen jälkeen
hallitus jätti tämän puolitiehen eikä mennyt
edes siihen, mitä tämä kaikkien puolueitten
toimikunta esitti. Olisi syytä ollut mennä. Nyt
tietysti täällä eduskunnassa, kun tämä koskee
kansanedustajia keskeisesti ja vielä olemme kunnallispolitiikassakin
mukana ja ehkä jotkut eurovaaleissa, jotkut jopa presidentinvaaleissa,
pitäisi nämä ratkaisut sitten uskaltaa
tehdä ja mennä pitemmälle kuin hallitus
on esityksessään mennyt. Ilmeistä on,
että eräät hallituspuolueet eivät
halua avoimuutta vaalijärjestelmään ja
vaalien rahoitukseen. Se on kyllä huolestuttava piirre.
En ole nyt tarkemmin tutustunut tuohon vasemmistoliiton aloitteeseen,
mutta sen mukaan, mitä tuossa kuulin, pitäisin
niitä summia kyllä kohtuullisina. Lisäksi
sitten korostan sitä, että puoluerahoitus pitää myös
saada avoimeksi, niin että kansalaisten luottamus puolueisiinkin
voisi vähän vahvistua. Nyt se on aika lailla maan
raossa.
Keskustelu päättyi.