Täysistunnon pöytäkirja 19/2009 vp

PTK 19/2009 vp

19. TORSTAINA 5. MAALISKUUTA 2009 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laiksi ehdokkaan vaalirahoituksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

  jatkui

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Hienoa viimeinkin päästä jatkamaan tätä eilen kesken jäänyttä keskustelua.

Vaalirahoituksen avoimuus on ollut vihreille tärkeä ja pitkäkestoinen tavoite. Vihreä eduskuntaryhmä järjesti ensimmäisen keskustelutilaisuuden vaalirahoituksen avoimuudesta jo vuonna 1997, ja kansanedustaja Irina Krohn teki vaalirahoituksen avoimuuteen tähtäävän lakialoitteen seuraavana vuonna, mutta lopputulos oli silloin pettymys. Ed. Krohn nimitti tätä syntynyttä lakia bikinilaiksi, koska se lopulta peitti enemmän kuin paljasti. Olennainen jäi piiloon, mutta nyt käsillä on uusi yritys.

Vaalirahoitus ja puolueiden rahoitus ovat kokonaisuus, johon vihreät ovat toivoneet lisää läpinäkyvyyttä ja kuluttajansuojaa. Äänestäjillä on oikeus tietää, millä rahoilla poliitikot käyvät vaalikampanjoita ja miten puolueet ovat järjestäneet rahoituksensa. Vihreät kannattavat tässä mahdollisimman suurta avoimuutta. Vaalirahoituksen julkisuus estää poliittista korruptiota, edistää ehdokkaiden tasa-arvoisuutta kampanjoinnin mahdollisuuksissa ja hillitsee kampanjakulujen kasvua.

Hallitus ja kaikkia puolueita edustava vaalirahoitustoimikunta ovat toimineet ripeästi. Uusi vaalirahoituslaki on käsittelyssä jo nyt, ja näin eduskunnan päätökset voivat vaikuttaa jonkin verran jo alkukesän eurovaalien rahoitukseen.

Vaalirahoitustoimikunnassa vihreillä oli rahoituksen läpinäkyvyyden ja raportoinnin lisäämisen lisäksi toinen tavoite: ylisuurten kampanjakulujen leikkaaminen. Ylisuuriin kampanjoihin halusimme kiinnittää huomiota siksi, että puolueiden on yhä vaikeampi saada ehdokkaita, kun samalla edellytetään yhä suurempaa henkilökohtaista kampanjarahoitusta. Eurovaalien osalta tämä vaikeus on näkyvissä jo nyt.

Oikeusministeri Brax on sisällyttänyt esitykseen puolueiden vapaaehtoisen mahdollisuuden sitoutua kampanjakattoihin vaalipiireittäin. Vihreät toivovat, että tämä ei jää vain toivomukseksi vaan tästä tulee vallitseva käytäntö, jota myös tiedotusvälineet seuraavat. Ja vihreät haastavat kaikki muut puolueet mukaan sopimaan vaalirahakatosta jo ensi eurovaalien osalta.

Arvoisa puhemies! Yksittäisen ehdokkaan raportointivelvollisuuteen on kampanjan budjetoinnin sekä kampanjan toteutuneiden kulujen osalta tulossa uusia vaatimuksia, jotka myötäilevät Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen, Grecon, Suomen vaalirahoituksesta tekemiä suosituksia. Näillä uusilla määräyksillä vältetään tulevaisuudessa se riski, että joku tai jotkut tahot pyrkisivät ostamaan itselleen sopivan eduskunnan tai pyrkisivät vaalirahoituksen keinoin manipuloimaan eduskunnan kokoonpanoa tai tulevaa hallituspohjaa.

Greco piti ongelmallisena myös sitä, että vaalirahoitusta ovat tähän saakka valvoneet poliittiseen päätöksentekojärjestelmään kuuluva oikeusministeriö ja puolueiden jäsenistä koostuvat kuntien keskusvaalilautakunnat. Nyt valvonta ollaan siirtämässä Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Tämäkin on erinomainen uudistus.

Arvoisa puhemies! Seuraava askel vaalirahoituksessa on puoluerahoituksen tekeminen läpinäkyvämmäksi. Sekin parantaa demokratian toimivuutta ja lisää äänestäjien luottamusta demokratiaan. Vaikka nyt esitetty uudistuskokonaisuus ei vieläkään tee vaalirahoituksesta alastonta, ei laki enää ole sellainen bikinilaki, joka jättää olennaisen piiloon.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla lakiesityksellä pyritään lisäämään ehdokkaiden vaalirahoituksen avoimuutta ja tietoa ehdokkaiden sidonnaisuuksista sekä rajoittamaan vaalikampanjoiden kulujen kasvua. Jotta nämä tärkeät tavoitteet toteutuisivat, tulisi mielestäni huomioida seuraavat asiat, jotka olen tuonut esiin myös vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan mietintöön jättämässäni eriävässä mielipiteessä.

Ensinnäkin ilmoitusvelvollisten ulkopuolelle on edelleen jäämässä merkittäviä ehdokasryhmiä. Eduskuntavaaleissa vaalirahoitusilmoituksen joutuvat jättämään vain kansanedustajiksi valitut sekä varaedustajat. Ilmoitusvelvollisuutta ei ole useilla sadoilla valitsematta jääneillä ehdokkailla, vaikka he olisivat vastaanottaneet vaalikampanjoihinsa kymmeniätuhansia euroja ulkopuolista tukea. Heistä useat ovat olleet pitkään mukana kotikuntiensa tärkeimmissä päätöksentekoelimissä. Poliittisella eliitillä, kuten myös virkamieseliitillä, joka lähes poikkeuksetta edustaa kunnan valtapuolueita, on pitkäaikaisia ja luottamuksellisia suhteita merkittävien liike-elämän edustajien ja vaikuttajien kanssa, minkä vuoksi juuri heidän sidonnaisuutensa useiden peräkkäisten vaalien vakituisiin rahoittajiin, esimerkiksi osuuskauppoihin ja rakennusliikkeisiin, tulisi saada päivänvaloon.

Sama ongelma koskee myös rahakkaiden europarlamenttivaalien sekä kunnallisvaalien ehdokkaita, jotka eivät tule valituiksi tehtävään tai varalle. Heilläkään ei ole minkäänlaista ilmoitusvelvollisuutta vaalirahoituksestaan. Tähän epäkohtaan toivoisin muutosta. Äänestäjillä on mielestäni oikeus saada tietoa siitä, maksetaanko vaalirahat viime kädessä kuntien ja valtion rahakirstuista esimerkiksi yritystukina, tehokkaina asemakaavoina tai alihintaisina tontteina eli viime kädessä äänestäjien omista lompakoista.

Olenkin tyytyväinen toimikunnan yksimielisestä lausumasta, jossa esitetään, että "- - valtiovarainministeriö selvittää mahdollisuuden sisällyttää kuntalakiin keskeisissä kunnallisissa luottamustoimissa toimiville ja päätöksentekoon osallistuville henkilöille ilmoitusvelvollisuus sidonnaisuuksistaan. Ilmoitusvelvollisuus voisi olla samantyyppinen kuin kansanedustajilla. Ilmoitusvelvollisuus olisi siten laajempi kuin pelkkä vaalirahoitusta koskeva. Tämä olisi erityisen tärkeä kaavoitus- ja rakennuspäätöksiin osallistuvien osalta sekä niiden, jotka osallistuvat päätöksiin isoista kunnallisista hankinnoista." Toivottavasti tämä epäkohta korjataan nopeasti.

Arvoisa puhemies! Ennen kunnallisvaaleja 2008 tehdyn kyselyn perusteella 93 prosenttia kymmenistätuhansista kunnallisvaaliehdokkaista ilmoitti selviytyvänsä alle 1 000 euron kampanjalla. Tuntuu turhalta, että kaikkien näidenkin henkilöiden täytyy laatia monimutkaiset ja tarkat selvitykset vaalirahoituksestaan, kun samanaikaisesti ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jätetään satamäärin ehdokkaita, joiden kampanjakulut ovat useita kymmeniätuhansia euroja. Kohdistamalla tarkka ilmoitusvelvollisuus ja sen tiukka valvonta oikeisiin ehdokasryhmiin eli niihin, joilla jotakin ilmoitettavaa todella on, voitaisiin vaalirahoituksen epäkohtiin puuttua nykyistä tehokkaammin. Avoimuuden kannalta nimenomaan kaikkien vaalien suurten rahoittajien ja suuren rahan vastaanottajien näkyminen vaalirahoitusilmoituksissa olisi tärkeää, kuten myös juuri näiden ilmoitusten tarkka tarkastaminen.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen, että tässä vaiheessa ei tehty muutosta rahankeräyslain 5 §:ään. Mielestäni yhden ammattimaisen poliitikon tukemista ei voida rinnastaa esimerkiksi pyhäkoulun, päiväkotiryhmän, koululuokan tai vakiintuneen opinto- ja harrasteryhmän suorittamaan rahankeräykseen, jossa kerätty raha käytetään koko ryhmän opintomatkaan tai muuhun virkistystoimintaan.

Lain yksi keskeinen tavoite oli rajoittaa vaalikampanjoiden kulujen kasvua. Siksi esitin Tarastin työryhmän mietintöön liittämässäni eriävässä mielipiteessä seuraavia kulukattoja: kunnallisvaalit 10 000 euroa, eduskuntavaalit 50 000, europarlamenttivaalit 100 000 sekä presidentinvaaleissa miljoona euroa vaalikierrosta kohti. Valitettavasti muista eduskuntapuolueista ei tullut työryhmässä esitykselleni kannatusta, mutta ilokseni huomasin eilen, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on tehnyt eriävän mielipiteeni kanssa täysin samansisältöisen lakialoitteen ehdokkaan vaalirahoituksesta. Kiitos heille.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Vaalirahoituslainsäädäntömme toimimattomuudesta, puutteista ja epäkohdista käytiin vajaa vuosi sitten kiihkeä ja kriittinen keskustelu. Pontimena tälle keskustelulle oli se, että varsin monet kansanedustajat olivat jättäneet ilmoittamatta Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä saamiaan varsin mittavia vaaliavustuksia. Keskustelu horjutti hallitusta ja rapautti kansalaistemme uskoa ja luottamusta poliittiseen järjestelmään. Tämä episodi osaltaan myös osoitti sen, että tarve vaalirahoituksemme perusteelliselle uudistamiselle oli ilmeinen.

Tämän lainsäädännön uudistamisen tarve oli tullut kyllä esiin myös Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen Grecon Suomen puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä koskevassa arviointiraportissa, joka hyväksyttiin joulukuussa 2007. Suomi tunnetaan yhtenä vähiten korruptoituneena maana maailmassa. Suomella on myös julkisten asioiden hoidon osalta vakiintunut läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden perinne. Tästä mielestämme hyvästä tilanteesta huolimatta Transparency International on aiempina vuosina useasti huomauttanut, että vahvasta avoimuusasioihin ja tietojen julkiseen saatavuuteen liittyvästä näytöstä huolimatta poliittisen rahoituksen alueella Suomessa on tiettyä hämäryyttä.

Myös Greco löysi raportissaan paljon huomautettavaa ja antoi Suomelle kymmenen konkreettista suositusta tilanteen parantamiseksi. Greco suositteli Suomea muun muassa harkitsemaan entistä tiuhempaa vaalitoiminnasta raportointia vaalikampanjoiden aikana, harkitsemaan tunnistamattomilta lahjoittajilta saatavien lahjoitusten kieltämistä ja alentamaan kynnysarvoa, jonka ylittävien lahjoitusten antajien identiteetti tulee paljastaa, vahvistamaan huomattavasti poliittisen rahoituksen riippumatonta valvontaa sekä tarkistamaan poliittisten puolueiden vaalikampanjoiden rahoitussääntöjen rikkomuksista annettavia rangaistuksia, vain muutamia suosituksia mainitakseni.

Mielestäni tässä lakiesityksessä Grecon suositukset on kohtuullisen hyvin otettu huomioon. Kun mietitään vaalirahoitusta, lähtökohtana tulee tietysti olla, että yhteiskunnallisen toiminnan tukeminen sinänsä on hyväksyttävää. Vaalirahoituksen läpinäkyvyys on äärettömän tärkeää, koska ilman sitä poliitikkojen sidoksia ja niiden vaikutuksia heidän työhönsä ei voi arvioida. Ilman kriittistä arviota demokratia ei toteudu täydellisesti.

Mielestäni tässä lakiesityksessä puutteena on se, että kampanjoille ei ole asetettu mitään kattoa. Puute on myös se, että ennakkosuunnitelma kampanjarahoituksesta jäi vapaaehtoisuuden varaan. Pakollisena se olisi lisäämässä avoimuutta ja kontrolloitavuutta. Ehdokkaalle annetulle yksittäiselle tuelle on sen sijaan asetettu katto, joka eduskuntavaaleissa on 6 000 euroa. Mielestäni pienempikin kattosumma, esimerkiksi 3 000 euroa, olisi riittänyt. Hyvänä esityksessä pidän sitä, että ehdokkaan on pääkohdittain eriteltävä, mihin kampanjavaroja on käytetty.

Valvonnan osalta Grecon raportissa todetaan, että vaikka sillä ei ole mitään syytä epäillä poliittisen rahoituksen valvonnasta oikeusministeriössä ja paikallistasolla vastaavien virkailijoiden työn rehellisyyttä, se katsoo, ettei nykyisen järjestelmän luonne riittävästi takaa ja vakuuta mahdollisuuksien rajoissa valvontajärjestelmän vapautta ja sen mieltämistä vapaaksi asiattomasta ulkopuolisesta vaikuttamisesta, joka viime kädessä saattaa heikentää yleisön luottamusta poliittiseen rahoitusjärjestelmään. Tässä mielessä valvonnan siirtäminen Valtiontalouden tarkastusvirastolle on perusteltu ratkaisu ja mahdollistaa myös uhkasakon käytön.

Arvoisa puhemies! Kaikkinensa tässä lakiesityksessä on otettu oikean suuntaisia edistysaskeleita.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! On sinänsä hyvä, että yksittäisen tuen rahamäärää vaalikampanjoille rajataan riippuen siitä, onko kysymyksessä kunta-, eduskunta- vai Euroopan parlamentin vaalit. Jos oikein tarkoin otettaisiin kampanjatuen rajoitukset, pitäisi tuen määrän joustaa sen mukaan, kuinka suuri kunta tai vaalipiiri on kysymyksessä. Suuressa kaupungissa vaalikampanjan laajuus on aivan toista kuin 1 500 asukkaan pienessä kunnassa. Tämän lakiesityksen mukaan tuen määrässä ei ole joustoja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on tärkeä laki ja linja on tietysti se, että se on oikean suuntainen mutta ei kyllin pitkälle menevä.

Täällä jo ed. Ruohonen-Lerner viittasi lakialoite 14:ään, joka on täällä tänään keskustelussa, ed. Minna Sirnön ja neljäntoista muun vasemmistoliiton eduskuntaryhmän jäsenen tekemä ehdotus vaalirahoituslaiksi niin nimenomaan, että tässä ehdokkaan vaalikampanjan kulut eivät saa kokonaisuudessaan kunnallisvaaleissa ylittää 10 000 euron, eduskuntavaaleissa 50 000 euron ja EU-vaaleissa 100 000 euron rajaa eivätkä presidentinvaalin ensimmäisessä ja toisessa vaalissa miljoonan euron rajaa.

Tämä on tärkeä huomio, mikä täällä jo tuli esiin, että tästä hallituksen esityksestä puuttuu katto. Toivon mukaan vielä voimme asettaa toiveen valiokuntaan, että se tätä kattoa rakentaisi.

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin kokemuksesta, joka on viime eduskuntavaaleista. Esimerkiksi tulee mieleen yrittäjä Toivo Sukarin painostus, voisin näin sanoa, ministeri Vapaavuoren suuntaan, että hänellä on kyllä monia ystäviä, siis Toivo Sukarilla, hallituksessa, kun ajettiin näitä kauppakeskushankkeita vastoin voimassa olevaa maakuntakaavaa. Mielestäni ministeri Vapaavuori on pitänyt tässä asiassa hyvin pintansa.

Kaiken kaikkiaan meidän pitäisi saada vaalitulos vähemmän riippuvaksi rahan käytöstä ja näin ehdokkaat enemmän samalle viivalle vaaleissa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Täällä aiemmin keskusteltiin Afganistanin vaaleista ja toivottiin, että ne olisivat rehelliset ja avoimet ja kansanvaltaiset. Samaa voi meillä toivoa, ja ikävä on todeta, että kyllä viime vuosien, ehkä viimeisen vuosikymmenen aikana suomalainen vaalijärjestelmä on varsin koville joutunut ja yksi suuri sitä rasittava asia on tämä vaalirahoitus niin ehdokkaan kuin puolueidenkin osalta.

Yhdyn siihen, että tämä hallituksen esitys on oikean suuntainen. Mutta kyllä sitä ihmettelen, että kaiken sen viime keväisen julkisuuden ja myllytyksen jälkeen hallitus jätti tämän puolitiehen eikä mennyt edes siihen, mitä tämä kaikkien puolueitten toimikunta esitti. Olisi syytä ollut mennä. Nyt tietysti täällä eduskunnassa, kun tämä koskee kansanedustajia keskeisesti ja vielä olemme kunnallispolitiikassakin mukana ja ehkä jotkut eurovaaleissa, jotkut jopa presidentinvaaleissa, pitäisi nämä ratkaisut sitten uskaltaa tehdä ja mennä pitemmälle kuin hallitus on esityksessään mennyt. Ilmeistä on, että eräät hallituspuolueet eivät halua avoimuutta vaalijärjestelmään ja vaalien rahoitukseen. Se on kyllä huolestuttava piirre.

En ole nyt tarkemmin tutustunut tuohon vasemmistoliiton aloitteeseen, mutta sen mukaan, mitä tuossa kuulin, pitäisin niitä summia kyllä kohtuullisina. Lisäksi sitten korostan sitä, että puoluerahoitus pitää myös saada avoimeksi, niin että kansalaisten luottamus puolueisiinkin voisi vähän vahvistua. Nyt se on aika lailla maan raossa.

Keskustelu päättyi.

​​​​