Täysistunnon pöytäkirja 19/2014 vp

PTK 19/2014 vp

19. KESKIVIIKKONA 5. MAALISKUUTA 2014 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

3) Laki yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 53 §:n muuttamisesta

 

Jukka Kärnä /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Räkätaudin takia pitää olla kaksi paperia mukana: toinen, johon pyyhkii, ja sitten toinen, josta lukee.

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintalain 8 luvussa ilmenee ne lain pykälät, jotka koskevat työvoiman käytön vähentämistä. Työnantajilla ja työntekijöitä edustavilla ammattiliitoilla ei ole selkeää yhteisnäkemystä siitä, milloin ja missä aikataulussa yhteistoimintaneuvotteluissa — tietenkin neuvottelujen päättämisen jälkeen — mahdolliset irtisanomiset, lomautukset, osa-aikaistamiset tai muut on suoritettava ja laitettava käytäntöön. Tämän selkeän yhteisymmärryksen puuttuminen johtuu muun muassa siitä, ettei yhteistoimintalaissa ole tästä mainintaa. Hovioikeus ja käräjäoikeus ovat eräissä tapauksissa katsoneet useamman kuukauden mittaisen ajan kohtuulliseksi ajaksi. Yritysten rakennemuutoksista ja kansainvälistymisestä johtuen yrityksissä voidaan noudattaa samanaikaisesti erilaisia ilmoitusaikoja. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että yhteistoimintaneuvotteluiden alla olevissa yrityksissä on samanaikaisesti eripituisia yhteistoimintaneuvotteluiden täytäntöönpanoaikoja.

Nykyisellään laki antaa työnantajalle mahdollisuuden valmistautua näköpiirissä oleviin työn ja tuotannon vähennyksiin varsin varhaisessa vaiheessa. Yhteistoimintalain tarkoitus huomioon ottaen ei kohtuullinen aika voi olla kuukautta pidempi. Jos työnantaja saisi harkita tulevia toimenpiteitä useampia kuukausia, niin päätöksiä ei voitaisi enää tehdä käytyjen yt-neuvottelujen pohjalta. Siis tämä pitkä harkinta-aika kielii mahdollisesti myös siitä, että yhteistoimintaneuvottelut on käyty varmuuden vuoksi, vaikka näköpiirissä ei mitään neuvotteluja vaativaa olisikaan.

Yt-päätöksiä tehdään yritysten tulevaisuudennäkymien eli lähinnä seuraavan kvartaalin perusteella. Monessa yrityksessä yt:t ovatkin jatkuvasti niin sanotusti päällä: kun ensimmäiset annetaan tiedoksi, käynnistetään lain sallimissa rajoissa jo seuraavat uudestaan. Tämä tuskin oli lainsäätäjän tahto, kun yhteistoimintalakia säädettiin. Osan ongelmasta ratkaisisi kiinteä lakiin sidottu ilmoitusaika, jonka jälkeen yt:t on viimeistään pantava käytäntöön. Tämä kuulostaa vähän karmealta, että ne lopputilit pitää jonkun ajan kuluessa viimeistään antaa, mutta tällainen epäselvyys se tuolla maailmassa ja yrityksissä valitettavasti on. Käytännössä tämä tapahtuisi niin, että yhteistoimintalain 8 luvun 3 §:ää muutettaisiin siten, että ilmoitusaika kävisi suoraan pykälästä ilmi.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa ehdotetaankin, että työnantajan kohtuullinen ilmoitusaika yhteistoimintalain mukaisista toimista olisi enintään kuukausi ja selvitys tulisi antaa kaikille henkilöstöryhmille samanaikaisesti.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ilolla on hyvä kannattaa erittäin tärkeää yt-lainsäädännön uudistusehdotusta, jonka edustaja Kärnä on tähän saliin saanut keskusteltavaksi. Yhteistoiminta näyttää keskusteluttavan vain hieman nuukasti meitä kansanedustajia.

Ensin on pakko sanoa, että nimenomaan yhteistoimintalain henki sitä säädettäessä ei ole toteutunut siinä ajatuksessa, mitä yhteistoimintalailla pyritään toteuttamaan. Yhteistoimintalain tarkoitus ja henki on nimenomaan sen yrityksen tulevaisuuden toimintojen turvaaminen ja ikävimmillään juuri niin, että henkilöstömääriä sopeutetaan vastaamaan yrityksen tulevaisuuden kantokykyä niin työntekijämäärän osalta kuin sitten tuotannollisista syistä johtuvien vaikeuksien osalta.

Tällä hetkellä Suomessa yhteistoimintalaki on toimimaton. Voi sanoa, että se jätetään heitteille. Nyt valitettavasti, niin kuin Kärnäkin toteaa, yritysten rakennemuutosten ja kansainvälistymisen vuoksi yrityksissä voidaan noudattaa samanaikaisesti erilaisia ilmoitusaikoja. Mutta valitettavasti Suomeenkin on rantautunut myös se, että yt-lakia kierretään tarkoitushakuisesti. Valitettavimpana esimerkkinä on Nokian Renkaiden, oliko viime vuoden puolella, toiminta, jossa yt-menettelyn piiriin otettiin 18 henkeä, kun yt-menettely koskee 20:tä henkeä, ja näin nopeutetusti prosessi vietiin läpi. Työntekijät siirrettiin liikkeenluovutuksen kautta toiseen yritykseen, joka sitten irtisanoi näitä yt-menettelyllä ja liikkeenluovutuksella siirrettyjä työntekijöitä. Eli yt-lakia kierrettiin bulvaanin avulla. On aivan selvää, että iso konserni pyrki tavallaan olemaan likaamatta käsiään ja kiersi irtisanomiset omalta kohdaltaan niin, että ulkoisti irtisanomisen. Tältä osin kaikki se, mitä yhteistoimintalakiin voidaan tuottaa lisäarvoa, on hyväksi.

Yritysten ei pidä pelätä yhteistoimintamenettelyä. Siinä on saatavissa henkilöstöstä vielä kaikki loputkin irti. Eli yhteistoimintamenettely edistää yrityksen selviämistä tulevaisuudessa, kun se käydään aidosti, ilman että jo ennakolta on päätetty, mitä tehdään. Yhteistoimintamenettelyn avulla voidaan yrityksessä löytää erilaisia uusia, tehokkaampia toimintamuotoja ja näin edistää yrityksen tulevaisuudennäkymiä.

Ilolla totean vielä toiseen kertaan, arvoisa puhemies: on hyvä, että edustaja Kärnä on tämän lakialoitteen tehnyt.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnä on lakialoitteessaan puuttunut tärkeään asiaan, ja edustaja Myllykoski kävi hyvin läpi sitä problematiikkaa, mitä muita ongelmia yt-lakiin liittyen on.

Yt-lakihan voisi olla ihan oikeasti sellainen laki, joka parantaa neuvotteluilmapiiriä ja -tilannetta työpaikoilla, mutta valitettavasti se on tänä päivänä hyvin usein suoraan irtisanomislaki, eli on jo aiemmin tehty päätös ja sitten muodollisesti käydään tämä yt-prosessi läpi.

Aikaisemmin kun yt-lakia uudistettiin, niin silloinhan tekemällä tehtiin iso ongelma tästä rajasta 20 työntekijän kohdalla ja väitettiin, että sitä kautta tuhansia ja tuhansia työpaikkoja vähenee Suomesta tai että estetään tällä muutoksella uusien työpaikkojen syntyminen. No, nyt kyllä työelämän murros ja elinkeinoelämän rakennemurros ovat näyttäneet, että ne todelliset ongelmat ovat kyllä aivan jotain muuta ja päinvastoin tarvittaisiin tämmöisessä jatkuvan muutoksen tilanteessa myöskin ajantasaista lainsäädäntöä, joka turvaisi sen heikomman osapuolen aseman.

Jos katsoo sitä henkilöitten määrää, esimerkiksi SAK:n tilastojen mukaan viime vuonna yt-neuvottelujen alaisten henkilöitten lukumäärää kuukausittain, niin korkein luku oli elokuussa, yli 21 000 henkeä, ja tämän vuoden tammikuussakin 17 000 henkeä. Nämä ovat niitä henkilöitä, jotka kuitenkin ovat siinä tilanteessa, että kokevat asemansa hyvin uhanalaiseksi. Osa irtisanotaan, osalla loppuvat työt, osa pelastuu ainakin siinä vaiheessa, mutta kannattaa muistaa, niin kuin tässä lakialoitteessakin teroitetaan, että näitä ketjutettuja yt-menettelyitä on toinen toisensa perään ja osa yrityksistä ulkoistaa sitten ne lopulliset ratkaisut.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tällä aloitteella pyritään vaikuttamaan yt-lain toimivuuteen. Uskoisin näin, että kolmikantaisesti näistä asioista, voi sanoa, varmaan jatkuvastikin keskustellaan: miten yt-laki toimii, ja vastaako se niihin tavoitteisiin, mitä sillä on ollut.

Haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä nostaa yhden asian esille, ja se on se henkilömäärä, jota tämä yt-lainsäädäntö koskee. Tämä 20:hän on puhtaasti kotimaista keksintöä. Euroopan unionin tasolla puhutaan siitä, että 50 henkeä on pk-yrityksen määritelmä. Minusta se 50 olisi kyllä paljon parempi luku tähän, koska sitten me olemme jo sellaisessa yrityksessä, jossa todennäköisesti on henkilöstöpäällikkö tai ainakin joku henkilö, joka pystyy niitä asioita päätoimisesti hoitamaan. Siellä on myöskin jo luottamushenkilöitä, ainakin osa-aikaisia luottamushenkilöitä, jolloin nämä asiat pystytään ammattimaisesti hoitamaan. Mutta kyllä näissä pienissä yrityksissä, kun puhutaan 20 hengen metallipajasta ja siellä usein se yrittäjä itse on vielä myöskin työntekijä, mitä vaikeammaksi nämä kaikki aikarajat ja säännökset menevät, niin todennäköisesti sitä enemmän siitä byrokratiaa ja hankaluuksia aiheutuu, ja se osittain heikentää suomalaisen työn kilpailukykyä.

Jos me katsomme nyt, mitkä maat ovat viime aikoina tässä eurokriisin aikanakin pärjänneet, niin Itävalta on se maa, joka on kaikkein parhaiten pärjännyt, ja heidän politiikkansa on ollut hyvin yksinkertainen: se on ollut think small first — ajattele pieniä ensin, ajattele pieniä yrityksiä ensin — koska lähes kaikki yksityisen sektorin uudet työpaikat syntyvät sinne. Ja silloin kun verolainsäädäntöä, elinkeinopolitiikkaa ja työlainsäädäntöä kehitetään pienten yritysten näkökulmasta, niin silloin meillä on mahdollisuus nostaa työllisyysastetta ja sitä kautta rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on todettu, tätä yhteistoimintamenettelyä on hyvin usein käytetty irtisanomislakina ja on ennakoitu ja toteutettu hyvissä ajoin ja todettu sitten, että tämä yhteistoimintamenettely on käyty läpi. Tämä Kärnän aloite on todella hyvä ja kannatettava, ja toivon tälle menestystä käsittelyssä.

Mutta on varmaan syytä nostaa esille sitten myös se, että valtionyhtiöissä ei toteuteta yhteistoimintalakia vaan siellä on yhteistoimintasopimus ja se kumminkin toteuttaa tätä yhteistoimintalain henkeä. Olen ollut semmoisessa menettelyssä mukana, missä organisaatiouudistusta tehtiin varmaan vuoden verran ja meillä oli tietynlainen jatkuva menettely ja se todettiin kyllä hyväksi ja toimivaksi, mutta siinä täytyi sopia työnantajan kanssa, mitkä ovat pelisäännöt ja mitä kaikkea tämä menettely sitten sisältää. Elikkä irtisanomiset ja kaikki käytiin ihan tapauskohtaisesti läpi ja myös sitten toimihenkilöt käytiin läpi ihan titteli kohdaltaan.

Toivon menestystä tälle, että saadaan yhteiskuntaan paremmat menettelyohjeet.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Satonen varmasti oikein siteerasi ja on tulkinnut omalla tavallaan, mitä Euroopassa tapahtuu. Nyt kuitenkin haluan muistuttaa siitä, että meillä yhteistoimintamenettelyyn monesti liittyy myös laki liikkeen luovutuksesta ja sen implementointi Euroopan direktiivistä on jätetty tekemättä Suomessa, se on siirretty työmarkkinaosapuolille ja sitä kautta siellä on erityisen suuri heikkous. Eli näissä liikkeenluovutustilanteissa tapahtuu sitä, että kun meillä on niin sanotut valitut luottamusmiehet — joita nyt esimerkiksi edustaja Satosen mainitsemassa 50 hengen yrityksessä voi olla niin, että siellä on pääluottamusmies sekä osaston luottamusmies — ja EU-direktiivi suojaa luottamushenkilöitä, luottamusmiehiä, jolloin heidän yrityksestä siirtymistään erityisesti tarkastellaan, niin nyt kun se on jätetty implementoimatta Suomessa, niin meillä työmarkkinajärjestöt ovat keskenään sitten sopineet, että kysymys onkin vain pääluottamusmiehistä. Se on heikkous, mikä tulisi tässäkin lainvalmistelun yhteydessä ottaa esille, ja toivotaan, että kun ehkä tänään taikka huomenna valmistuva kirjallinen kysymys asianomaiselle ministerille siitä lähtee liikkeelle, niin tämä rikkomus, minkä Suomen valtio on sinällään EU-direktiivin implementoimatta jättämisen ja yhteensovittamisen osalta tehnyt, tulee korjatuksi.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Haluaako lakialoitteen tekijä Kärnä käyttää viimeisen puheenvuoron vai nyt tässä?

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Voin käyttää tässä. Jätetään Mustajärvelle — hän on ansioituneempi kansanedustaja, pidempiaikainen kansanedustaja, kuin minä — viimeinen puheenvuoro.

Kiitos, edustajakollegat, kannustavista puheenvuoroista. Myllykoski omassa ensimmäisessä puheenvuorossaan nosti tämän niin sanotun lopputilien kierrätyksen esille. Sitä valitettavasti on tehty Suomessa myöskin sellaisissa yrityksissä, joissa valtio-omistus kaiken kaikkiaan pyörii tuolla 30 prosentissa.

Tämän lakialoitteen yhtenä motiivitekijänä oli tämä työehtosopimusshoppailu, ja kuvasin tuossa omassa puheessani sitä, että siellä yrityksissä noudatetaan monta eri työehtosopimusta. Se johtuu osittain ehkä työehtosopimusshoppailusta mutta myöskin siitä, että nämä yritykset ovat menneet yhteen, fuusioituneet tai on tehty jollain muulla tavalla näitä.

Tästä yhteistoimintalain hengestä muutaman sanan haluan vielä sanoa. Kyllä minä ihan oikeasti haluan Suomenmaassa nähdä sen yrityksen, joka suurieleisesti käynnistää yhteistoimintaneuvottelut sen takia, että väkeä lisätään ja liikevaihto kasvaa — ei ole vielä silmiini sattunut. Itse olen joutunut olemaan pääluottamusmies aikanaan niissä pöydissä, joissa noin 900 ihmistä on eri tavoilla yrityksestä lähtenyt.

Edustaja Satonen käytti ansiokkaan puheenvuoron. En lähde sitä ruotimaan sen kummoisemmin, mutta kun tämä 20 henkilöä on Suomessa tämä raja tällä hetkellä ja Euroopassa se on sitten 50:n luokkaa, niin siihen saattaa olla, ja todennäköisesti on, eräänä vaikuttavana tekijänä se, että Euroopassa myöskin yrityskoko on suurempi kuin Suomessa. Muistelen näin, että kun tätä lakia jossain vaiheessa valmisteltiin — en silloin ollut niin sanotusti näissä hommissa, vaan muilla mailla vierahilla — niin tämä oli yksi tekijä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnä näköjään osaa imartelun jalon taidon. Muistan hyvin, kun edustaja Satosen kanssa hyvin hartaasti keskusteltiin jo silloin yt-lain suuremman uudistuksen aikana tästä työntekijärajasta, ja silloin todella oli niin, että siinä maalailtiin aikamoisia uhkakuvia. Minä en ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä vieläkään, mikä siinä on se valtava byrokratia, joka sitten kaataa näitä pienempiä yrityksiä. Sinällään, jos joku on eurooppalainen käytäntö, joku 50 hengen työntekijäraja, se ei minulle ole mikään peruste — se, että sanotaan, että se on eurooppalainen käytäntö — jos en ymmärrä, mitä hyvää sillä rajalla saatiin.

Mutta sitten jos katsotaan, mitkä maat ovat pärjänneet eurokriisissä paremmin ja mitkä huonommin, niin siihen varmaan liittyy monta selittävää tekijää. Kyllähän esimerkiksi Ruotsi on pärjännyt kohtuuhyvin, ja jos katsotaan, niin siellä työelämään liittyvä lainsäädäntö on monin kerroin ja monin paikoin paljon tiukempaa kuin mitä se on Suomessa, ja se ei ole kuitenkaan ollut taloudelliselle kasvulle ja hyvinvoinnille mikään este.

Mutta sen kyllä allekirjoitan sitten, että kyllä pienyrittäjät sivuutetaan aivan liian monesti. He eivät ole mukana kolmikantaisissa neuvotteluissa, eikä siellä ole pienyrittäjien ohella myöskään työttömiä eikä eläkeläisiä. Kun tulee semmoiselta paikkakunnalta, jolta on kaatunut aika monta suurta yritystä, niin jos saisi itse puhtaalta pöydältä valita, valitsenko yhden tuhannen hengen yrityksen vai sata kymmenen hengen yritystä, niin ilman muuta valitsisin sen jälkimmäisen vaihtoehdon, koska monipuolinen yritysrakenne antaa mahdollisuuden sopeuttaa taloutta ja sen paikkakunnan mahdollisuuksia paljon paremmin kuin se, että kaikki on yhden kortin varassa.

Keskustelu päättyi.