Täysistunnon pöytäkirja 199/2002 vp

PTK 199/2002 vp

199. MAANANTAINA 10. HELMIKUUTA 2003 kello 12

Tarkistettu versio 2.0

8) Pankkivaltuuston ajankohtaiskertomus 6.11.2002

 

Antero Kekkonen /sd:

Rouva puhemies! Havaitsin, että salissa ei ole muita pankkivaltuuston jäseniä, ja suurelta osin siitä syystä ajattelin lausua muutaman sanan tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä, joka käsittelee pankkivaltuuston ajankohtaiskertomusta viime marraskuulta. Ehkä on hyvä lausua se muutama sana senkin takia, että tämä käytäntö, pankkivaltuuston kertomus, on uusi instituutio ja sen olisi hyvä juurtua tähän taloon. Jotta se juurtuisi, on tietysti hyvä, että siitä joku joskus jotain sanoo.

Rouva puhemies! Eduskunnan pankkivaltuusto, Suomen Pankin pankkivaltuusto, käsitteli ajankohtaiskertomuksessansa kestävää finanssipolitiikkaa sekä vakaus- ja kasvusopimuksen soveltamista ynnä merkitystä euroalueella, ja, niin kuin odottaa sopii, me pidimme vakaus- ja kasvusopimusta tärkeänä ja tarpeellisena riittävän julkisen talouden vakauden ja yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden turvaamiseksi. Tähän peruslinjaukseen valtiovarainvaliokunta on yhtynyt. Sen mietinnöstä voi löytää ihan periaatteellisenkin linjanvedon, kun valiokunta toteaa: "- - kansalliset vakausohjelmat ovat keskeisiä yhteisen talouspolitiikan ohjausvälineitä, ja kunkin maan sitoutuminen omaan vakausohjelmaansa on tärkeää." Sitten johtopäätös, jota ei ihan olankohauksella voi sivuuttaa: "Tästä syystä vakausohjelmat voitaisiin käsitellä jäsenmaissa nykyistä laajapohjaisemmin." Tämä on aivan oikea huomio. Suomen kannalta tämä merkitsisi sitä, että vakaus- ja kasvusopimusta koskeva valtioneuvoston selvitys annettaisiin eduskunnalle niin ajoissa, että eduskunnalla olisi tarvittaessa mahdollisuus ottaa asiaan kantaa, ennen kuin Suomen vastaus toimitetaan EU:lle. Tämän nyt tietysti pitäisi olla vähintä, miten toimia sarjaltaan näin raskaassa kysymyksessä.

Tälle kansainvälisen taustan antaa se pitkällä tähtäyksellä sietämätön pitkä linja, että kahdeksan euroalueen maata saavutti julkisen talouden tasapainon vuoteen 2001 mennessä. Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa tasapainotavoitteita ei sen sijaan ole saavutettu. Portugalin kohdalla ongelmana on ollut myös se, että julkisen talouden suuri alijäämä paljastui varsin myöhään eikä siihen ollut EU:n tasolla varauduttu. Tätä voisi melkein pitää skandaalina, että yhdestä jäsenmaasta tulee tähdellinen, tärkeä, tieto niin myöhään kuin tässä tapauksessa oli.

Eikä tässä kaikki. Viimeaikaisen hitaan talouskehityksen ohella ongelmana on ollut erityisesti se, että julkisen talouden tervehdyttäminen ei onnistunut alijäämäisissä maissa edes korkeasuhdanteen aikana. Niin kuin pankkivaltuuston kertomus aikoinaan totesi, Saksan, Ranskan, Italian ja Portugalin rakennealijäämät päinvastoin kasvoivat viime noususuhdanteen huipussa. Kun katselemme, mikä tilanne tällä hetkellä on Saksassa, Euroopan sydämessä, niin sitä voi aivan yksioikoisesti pitää seurauksena siitä, minkä pankkivaltuusto aikoinaan totesi ja mihin myöskin valiokunta on ottanut tämän kannan.

Valiokunta näkyy yhtyvän pankkivaltuuston näkemyksiin korostaa vakaus- ja kasvusopimuksen merkitystä. Vakaus- ja kasvusopimus on tarpeen riittävän julkisen talouden vakauden ja yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden turvaamiseksi. On siis koko euroalueen kannalta, ei vain Suomen, tärkeätä, että kansallisista sopimuksista pidetään kiinni. Tämä ei ole mitään mallioppilasajattelua, vaan tämä on sen linjan vahvistamista, jolla yhteiset pelisäännöt olisivat kunniassa Euroopassa.

Se, että kaikki maat eivät ole noudattaneet tehtyjä sitoumuksia, ei näytä valiokunnankaan mielestä heikentävän sitä sopimuksen perustavoitetta, jolla pyritään estämään velkaantumista ja jäsenmaiden ajautumista rahoitusvaikeuksiin.

Julkistaloutta koskevaa tilastointia on välttämätöntä parantaa ja nopeuttaa. Portugalin kohdallahan tämä ongelma oli todellinen. Siellä tilastointi ei ollut mukana, ja sitten kun se jotenkin tuli mukaan, se tuli väärässä muodossa ja sitten oli monessa mielessä jo myöhäistä.

Finanssipolitiikan valvonta perustuu mitä suurimmassa määrin tilastotietoihin, jolloin niiden ajantasaisuuteen ja luotettavuuteen on aivan välttämätöntä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö päättyy toiveeseen, joka on jossain määrin hurskas, mutta ilmiselvästi tarkoitus on hyvä. Vakaus- ja kasvusopimuksen toimivuutta ei ole vielä koeteltu todella vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Ja nyt sitten se hurskas toive: "Jotta sopimus silloinkin täyttäisi sille asetetut tavoitteet, on kaiken kaikkiaan tärkeää tehostaa sopimuksen täytäntöönpanoa ja toimivuutta." Tähän johtopäätökseen, toiveeseen, on hyvä yhtyä myöskin Suomen Pankin parlamentaarisen valvonnan puolelta.

Keskustelu päättyy.

​​​​