Täysistunnon pöytäkirja 20/2006 vp

PTK 20/2006 vp

20. KESKIVIIKKONA 8. MAALISKUUTA 2006 kello 15 (15.07)

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys työntekijän eläkelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Valto Koski /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Hallituksen esitys 45/2005 vp on käsittelyprosessiltaan sen tyyppinen, että toivon, että ymmärrätte, että käytän vähän pidemmän puheenvuoron sen takia, että tulee selville koko eduskunnalle, mistä tässä prosessissa kaiken kaikkiaan on kysymys ja mikä tässä on ollut eduskunnan toimielinten rooli suhteessa valmisteleviin ministeriöihin.

Tämän hallituksen esityksen 45/2005 vp pääasiallinen sisältöhän kuuluu: "Esityksessä ehdotetaan hallitusohjelmassa sovitun mukaisesti yksityisten alojen palkansaajien työeläkettä koskeva lainsäädäntö yhdistettäväksi. Uuteen työntekijäin eläkelakiin kootaan työntekijäin eläkelaissa, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden eläkelaissa ja taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelaissa olevat työntekijäin eläketurvaa ja sen muutoksenhakua koskevat säännökset. Laissa täsmennetään myös eläketurvan järjestämistä ja sen valvontaa koskevia säännöksiä. Lakiuudistuksen tavoitteet on ilmaistu vuoden 2005 alusta voimaan tulleessa suuressa työeläkeuudistuksessa. Nyt ehdotettavissa laeissa ei ole uusia eläkepoliittisia muutoksia.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki Eläketurvakeskuksesta. Siihen kootaan Eläketurvakeskusta koskevat hallinnolliset säännökset sekä Eläketurvakeskuksen tehtävät. Työntekijäin eläkelain voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi erillisellä voimaanpanolailla. Siinä on työntekijäin eläkelain voimaantuloa koskevien säännösten lisäksi säännökset ennen vuotta 1947 syntyneiden työntekijöiden oikeudesta osa-aikaeläkkeeseen ja ennen vuotta 1950 syntyneiden työntekijöiden oikeudesta työttömyyseläkkeeseen. Lisäksi voimaanpanolakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset jo suljetusta ja rekisteröidystä lisäeläketurvasta.

Esityksen tarkoituksena on yhtenäistää ja ajanmukaistaa yksityisten alojen palkansaajien työeläketurvaa koskevaa lainsäädäntöä. Lainsäädännön rakenne uudistetaan ja yksittäisten säännösten sanamuotoa selkeytetään ja täsmennetään. Esityksessä on otettu huomioon myös perustuslain asettamat vaatimukset säädöstasosta ja valtuutussäännöksistä. Uusituilla sanamuodoilla ei ole tarkoitus muuttaa työeläkejärjestelmän vakiintunutta soveltamiskäytäntöä.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007. Eläkkeen perusteena olevan palkan käsitettä tulospalkkion osalta tarkistettaisiin kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2006 lukien."

Tässä on siis tämän esityksen pääasiallinen sisältö.

Prosessikuvauksesta seuraavassa. Tämä valmisteluprosessihan on lähtenyt, niin kuin normaalisti lainvalmistelussa, liikkeelle ministeriöiden esityksestä, ja tässä tapauksessa vastuuministeriönä on ollut sosiaali- ja terveysministeriö. Sitten kun asiaa on viety eteenpäin, tähän on valiokunta pyytänyt oikeusministeriön lausunnon, joka alkuperäisesti ei ollut valiokunnan käytettävissä. Neuvottelut tämän vastuuministeriön kanssa ovat perustuneet niin sanottuun kolmikantaan, ja sitä kautta on syntynyt esitys, joka tuli valiokuntaan käsiteltäväksi, jolle perustuslakivaliokunnan, lakivaliokunnan ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan piti antaa — ja ovatkin antaneet — omat lausuntonsa.

Tätä lakia koskevia aloitteita oli kaikkiaan viisi kappaletta. Sisältömuutosten osalta haluan nyt valiokunnan puheenjohtajana nostaa esille erityisesti sen asian, että kun tämä laki ensimmäisen kerran esiteltiin sosiaali- ja terveysministeriön toimesta valiokunnalle, niin jo siinä vaiheessa alkuperäiseen esitykseen esitettiin kolmenkymmenen pykälän verran muutoksia. Sitten kun valiokunta pyysi oikeusministeriön kannanoton, niin tämä yhdistettynä perustuslakivaliokunnan, lakivaliokunnan ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausuntoihin merkitsi sitä, että piti tarkastaa viittäkymmentä tämän lain sisään kirjoitettua pykälää, muuttaa yleisperustelut sen mukaisesti jne.

Jokainen ymmärtää, minkälainen prosessi tämä valiokunnan kannalta on ollut, kun tällainen määrä muutoksia tuli, ja kun tämä on kolmikannassa neuvoteltu, niin valiokunnan piti nämä perustuslakivaliokunnan, lakivaliokunnan ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan kannanotot — erityisesti perustuslaki- ja lakivaliokunnan kannanotot — kirjoittaa sillä tavoin, että se merkitys, mikä näiden valiokuntien työssä eduskuntatyöhön liittyy, piti painavasti ottaa huomioon. Näin ollen jouduttiin jonkun verran käyttämään omaa harkintaa siihen verrattuna, mitä ministeriön ja kolmikantaneuvottelun kautta oli alkuperäiseen lakiesitykseen kirjoitettu.

Sanoisin näin ihan suoraan kokemuksestani, ja tähän varmaan valiokunnan jäsenet yhtyvät, että mikäli meillä ei olisi ollut valiokuntaneuvosta, joka on niin hyvin perehtynyt tämän tyyppiseen lainsäädäntöön — niin kuin yleensäkin niihin asioihin, jotka hänen vastuulleen kuuluvat — meillä ei olisi tänä päivänä tätä lakia käsiteltävänä eikä tämä laki olisi saanut semmoista sisältömuotoa, joka tälle laille loppujen lopuksi kuuluu. Haluan tässä yhteydessä valiokunnan puheenjohtajana esittää julkiset kiitokset valiokuntaneuvokselle siitä arvokkaasta ja paljon aikaa vaatineesta työstä, jonka hän eduskunnan joulutauon aikana yksin suoritti. Sitä kautta sitten saatiin tämä asia eteenpäin, kun joulutauon jälkeen laki oli muotoutunut sellaiseksi, että valiokunta ylipäänsä voi alkaa sitä käsitellä.

On myöskin muistettava, että tähän lainsäädäntöön, viiden lain ryhmään, kuuluva 4. laki, joka käsiteltiin erillisenä EU-lainsäädäntöön liittyen, niin kuin äsken pääasiallista sisältöä koskevassa selonteossani totesin, astui voimaan 1.1.2006 ja se irrotettiin tästä käsittelystä erilliseksi. Sen jälkeen jäi 1.—3. laki ja 5. laki, joissa nämä viisikymmentä pykälää ja perustelut käsiteltiin ja muutettiin kokonaisuudessaan.

Erityisesti vielä tästä ministeriöiden lainvalmistelun valmiudesta haluan esittää oman näkemykseni. Tähän lakiin sisältyy kaiken kaikkiaan niin valtavan paljon pykäliä ja eri intressiryhmiä, että täytyy sekin ymmärtää, että tällaisen muutoksen tullessa kohdalle se vaatii aika paljon voimavaroja valmistelevilta ministeriöiltä ja sitten vielä kaiken lisäksi poliittista harkintaa, joka ministeriöille ei välttämättä kuulu. Siinä mielessä täytyisi tarkastella sitä, mikä meillä tällä hetkellä ministeriöissä on lainvalmisteluosastojen valmius, onko riittävästi henkilökuntaa, onko riittävästi asiantuntemusta jne.

Sitten vielä tähän prosessikuvaukseen viimeiseksi huipennukseksi: Kun tämä ei ruvennut etenemään niin kuin valiokunta edellytti, niin me lähetimme saatekirjelmän ministeriölle, jossa todettiin koko tämä ongelmakenttä. Sen jälkeen me saimme vastauksen ja Eläketurvakeskuksen kommentit, mutta emme yhtään pykälämuutosesitystä. Tällä tavoin tämä asia palautui takaisin valiokunnan pöydälle ja sitten, niin kuin äsken olen kuvannut, johti siihen, että valiokuntaneuvos otti tehtäväkseen tämän valmistelun. Voin siis sanoa, että tällä kirjelmöinnillä sosiaali- ja terveysministeriöön ei ollut juuri vaikutusta lain lopulliseen valmisteluun.

Käsittelyn yhteydessä oli sitten vielä näitä ongelmakohtia, jotka tässä yhteydessä haluan tuoda esille sen takia, että näissä piti valiokunnan omaa harkintavaltaa käyttää vastoin kolmikantasopimuksessa sovittuja kohtia, koska me kunnioitimme, niin kuin kuuluukin, eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja muidenkin valiokuntien merkitystä lainsäädäntötyössä.

1. lain 9 luvun 128 § koski muutoksenhakuoikeutta, niin kuin se on kirjoitettu lakiesitykseen. Se koski näitä kuntoutuspäätöksiä. Tässä asiassa perustuslakivaliokunnan kannanotto oli täysin erilainen kuin mitä lain sisältöön oli kirjoitettu. Tässä sosiaali- ja terveysministeriön vastineessa ei otettu siihen selvää kantaa, minkä takia valiokunta teki poliittisen harkinnan, niin kuin totesin, perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti. Me kannamme siitä tietysti valiokuntana ja eduskunta tehdessään päätöksen lopullisen vastuun, että tälle tielle on lähdetty, mutta sanoisin, että se oli pakko; muuten tämä laki seisoisi vieläkin valiokunnan pöydällä.

3. lain 2 §:n kohdat 6 ja 11 päätettiin sieltä poistaa, mikä sekin perustui perustuslakivaliokunnan kannanottoon. Tällä tavoin tässä otettiin valiokunnassa poliittinen vastuu ja rakennettiin laki niin kuin perustuslakivaliokunta oli tosiaan esittänyt.

5. lain 29 luvun 4 a ja 4 b § perustuivat siihen, että lakivaliokunta oli tehnyt tästä asiasta oman lausuntonsa, jota sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta noudatti ja kirjoitti nämä kaksi rikoslain pykälää siihen muotoon kuin lakivaliokunta oli päättänyt.

Tämän asian käsittelyn yhteydessä esitetyt viisi aloitetta, samanaikaisesti kun asiaa käsiteltiin, hylättiin ja muilta osin tehtiin niin kuin tänne asiakirjaan on kirjoitettu. Tätä sisältöä en sen enempää halua käydä kommentoimaan. Halusin vaan tämän prosessin tuoda eduskunnan tietoon, ja ehkä se vähän laajemminkin on syytä tiedostaa sen takia, että me emme ainakaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa haluaisi, että tämän tyyppisiä tilanteita enää tulisi vastaan. Muuta sanottavaa minulla ei ole.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Valto Koski tuossa edellä käytti tunnetusti kestävää itsehillintäänsä kuvatessaan sitä prosessia, jolla tätä lakia on tässä talossa käsitelty ja sitä ennen sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltu. Puheenjohtaja osittain asemansakin vuoksi ei voinut sanoa sitä, mitä hänen varmasti olisi tehnyt mieli sanoa. Minä voin sen sanoa, mutta hyvät tavat ja eduskunnan puhekäytäntö estävät minua käyttämästä niitä ilmaisuja, joita tässä yhteydessä pitäisi käyttää. Jos puhemies sallii, niin käytän vain yhtä vertausta: tämä laki on valmistelunsa puolesta sysmäläisittäin sanottuna ikään kuin juosten kustu.

On aika kestämätöntä, että valiokunnan esittämät pyynnöt valmistelevalle ministeriölle ja asiassa mukana olleelle oikeusministeriölle saattaa lakiesitys siihen muotoon, että sitä kohtuudella voidaan eduskunnassakin käsitellä, ovat kaikuneet kuuroille korville. Siis tosiasia, kuten valiokunnan puheenjohtaja antoi tuossa edellä ymmärtää, on se, että tämän lain faktisesti on kirjoittanut valiokuntaneuvos Eila Mäkipää. Tulen kyllä vakavasti yksityiskohtaisessa käsittelyssä harkitsemaan, että esitän lain nimikkeen muuttamista Lex Mäkipääksi.

Mutta joka tapauksessa kun puheenjohtaja aika ansiokkaasti kuvasi, mitä on tapahtunut, niin kuittaan omat tuntemukseni vain sillä, että totean, että ed. Valto Kosken esittämät arviot ministeriön osuudesta tässä valmistelussa ovat hyvin mietoja. En tiedä kenen tehtävä olisi, ehkä hallituksen tehtävä, pitää huoli siitä, että tällainen ei pääse enää toistumaan. Tässähän on sentään kuitenkin kysymys ihmisten kannalta erittäin keskeisestä laista, työeläkelaista, joka koskettaa kaikkia niitä suomalaisia ennemmin tai myöhemmin, jotka työssä oltuaan eläkeikään tulevat. Sen takia valmistelun pitäisi olla myöskin sen arvoista. On aika kuvaavaa, että ministeriön valmisteleva virkamies ilmoittaa perustuslakivaliokunnan otettua kantaa esimerkiksi näihin valitusoikeuksiin, että ei tässä perustuslakivaliokunnalla nyt ole mitään erityistä virkaa, koska tämä on sovittu kolmikannassa. (Naurua)

No niin, minäkin nyt lopetan sitten tämän proseduurin käsittelyn ja totean, että olen tehnyt vastalauseen, jossa käsitellään kahta pykälää, ensiksikin 98 §:ää, jossa on kysymys eläkkeitten tarkistamisesta. Kysymys on tunnetusta ilmiöstä nimeltä taitettu indeksi, eli asian nyt voisi ehkä tässä määritellä niin, että tämä on viimeinen tilaisuus eduskunnan ottaa kantaa siihen, mihin erityisesti ennen vaaleja otettiin runsaasti kantaa, eli taitetun indeksin poistamiseen tai sen lopulliseen voimassa pitämiseen. Taitetusta indeksistä täällä on puhuttu niin paljon ja varmaan puhutaan jatkossakin, että totean vain, että se nykyisessä muodossaan jättää eläkeläisten elämisen tason selkeästi jälkeen työssäolijoista ja sen takia se on kestämätön. Sen takia se tulee muuttaa, ja tästä syystä tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään sitä tarkoittavan ehdotuksen.

Toinen pykälä, johon olen vastalauseessani esittänyt muutosta, on 153 §. Siis nämä molemmat ovat tästä 1. laista eli tästä varsinaisesta TEL-laista, jossa kysymys on työntekijöitten työeläkemaksun vuotuisesta määräytymisestä. Hallitus ja myöskin valiokunnan enemmistö ovat lähteneet siitä, että se pitäisi tehdä asetuksella. Kuitenkin perustuslakivaliokunta on kautta rantain ollut sitä mieltä, että tämän tasoiset muutokset pitäisi tehdä lain tasolla, ja kun se on muun muassa sairausvakuutuslain osalta näin tehtykin, niin olen tehnyt tämän muutosesityksen ja tulen esittämään sitä yksityiskohtaisessa käsittelyssä. Se on johdonmukaista Suomen tämänhetkisen perustuslain kannalta.

Puhemies:

Ed. Virtaselle huomauttaisin, että kun hän seuraavan kerran harkitsee sananvalintoja, niin muistaa, että edustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sekä valiokunnan puheenjohtaja ed. Koski että ed. Virtanen esittivät, voi sanoa, hyvinkin ankaraa kritiikkiä hallituksen yhteistyöhalukkuuteen nähden tämän lain valmistelun yhteydessä. Ymmärsin niin, että hallitus ja tässä tapauksessa ilmeisesti lähinnä sosiaali- ja terveysministeriö — ehkä oikeusministeriökin, näihin molempiin viitattiin — ei ollut valmis valiokunnan toiveiden mukaisesti avustamaan pykälien uudelleenmuotoiluissa.

Tämä kritiikki, jota täällä kuulimme, oli hyvin ankaraa, ja kovasti toivoisin, että täällä olisi hallituksesta asianomainen sosiaali- ja terveysministeri tai edes oikeusministeri tai sitten joku muu hallituksen edustaja, joka voisi ottaa kantaa ja kommentoida tätä kritiikkiä, jota nyt olemme kahdessa puheenvuorossa jo kuulleet.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Virtanen nosti esille taitetun eläkeindeksin. Laskin tämän taitetun eläkeindeksin vaikutukset kymmenen vuoden ajalta. Tämä huono järjestelmähän on ollut voimassa nyt kymmenen vuotta. Jos 65 vuotta täyttäneellä eläkeläisellä oli 5 000 markan työeläke vuonna 96 ja alle 65-vuotiaalla myös saman suuruinen, niin kymmenessä vuodessa taitettu eläkeindeksi on jättänyt tämän vanhemman eläkeläisen peräti 482 markkaa kuukaudessa vähemmälle tulolle. Eli kysymys on 81 euron kuukausittaisesta eläkeleikkauksesta, joka on taitetun eläkeindeksin muodossa tapahtunut sille eläkeläiselle, joka on tämän taitetun eläkeindeksin uhriksi joutunut. Kyse on tavattoman suuresta kuukausittaisesta leikkauksesta, ja tämäkin puoltaa sitä, että ed. Virtasen ja ed. Marjaana Koskisen jättämän vastalauseen mukaisesti korjaisimme taitetun eläkeindeksin normaaliksi puoliväli-indeksiksi.

Ed. Saara Karhu merkitään läsnä olevaksi.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Valto Koski kertoi siitä prosessista hyvin samankaltaisesti kuin mitä se oli siltäkin osin kuin lakivaliokunta asiaa omalta osaltaan käsitteli. Meidän osalta kuitenkin kävi niin, että oikeusministeriö suostui sentään siihen, että lakivaliokunta sai kirjoittaa uudelleen sangen avoimeksi tarkoitetun rikostunnusmerkistön työeläkepetoksesta edes jossain määrin siihen malliin, mitä meillä yleensä rikoslaissa säädetään.

Mielestäni siihen jäi vieläkin puutteita — myös valiokunnan käyttämät asiantuntijat olivat kaikki kanssani samaa mieltä — mutta aivan samanlainen seinä tuli silloinkin vastaan: niin sanottu kolmikanta ei antanut meidän tehdä siitä samanlaista rikospykälää kuin yleisesti meidän hyvin harkitussa rikoslinjassamme on. Tämä on hyvin poikkeuksellinen prosessi, mutta viitteitä siitä, että eduskunnalla teetetään nykyään hallituksen töitä, on monessa muussakin tilanteessa. Ajattelin omassa varsinaisessa puheenvuorossani kertoa valitettavia uusimpiakin esimerkkejä.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan oikaista sen verran, että olen mukana kyllä vastalauseessa, mutta en indeksin kohdalla, vaan ainoastaan 153 §:n 2 momentin kohdalla ihan sen tähden, että työeläkemaksua, josta esitetään, että se asetuksen kautta säädetään STM:n päätöksellä — myönnetään joka vuosi tämä työeläkemaksu — viime syksynä oli peritty 1,5 miljardia euroa ylimääräistä, jota palautettiin työnantajille, työntekijöille ja yrittäjille noin 200 miljoonaa euroa. Minun mielestäni tämä summa on erittäin suuri ja pois kuitenkin eduskunnan päätöksenteon alta. Kun tämän maksun ulkopuolelle myös jäivät eläkeläiset, jotka työeläkemaksua olivat aikanaan maksaneet, niin näen tämän ehdottomana epäkohtana. Työeläkemaksusta pitää säätää lain tasolla.

Jos vielä ajatellaan, minkä takia tätä työeläkemaksua oli kertynyt, yhtenä syynä on se, että entistä enemmän työeläkelaitokset käyttävät osatyökyvyttömyyseläkkeitä eli ihmiset joutuvat elämään puolella siihen nähden, mitä työkyvyttömyyseläke on. Tämä on suuri epäkohta. Olisin toivonut tosiaan tässä kohtaa, että tämä olisi lain tasolle säädetty. Perustuslakivaliokunta ei suoranaisesti tähän ottanut kantaa.

Mutta se prosessi, mitä ed. Valto Koski ja ed. Virtanen kuvasivat, pitää täysin paikkansa. (Puhemies koputtaa) Valiokuntaneuvos joutui tekemään tämän lainsäädännön. (Puhemies koputtaa) Ministeriöitten työskentely oli erittäin hataraa.

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Missään tapauksessa en halua, että syntyy sellainen kuva, että olen jollain tavalla syyllistänyt jotakin tässä valmisteluprosessissa. Minä halusin vaan kuvata, miten vaikeata eduskuntatyössä saattaa tällaisen ison asiakirjan käsittely olla, kun siihen sisältyy useamman valiokunnan kannanotot, jotka ovat jossakin määrin ristiriidassa sen kanssa, mitä kolmikannassa on sovittu.

Tämän prosessin kannalta olisi tietysti ollut sellainen menettely vielä parempi, että olisi palautettu tämä kolmikantaan ja siellä sovittu nämä kiistanalaiset kohdat uudestaan, jolloinka meille ei olisi jäänyt tällaista poliittista vastuuta, tälle valiokunnalle ja eduskunnalle. Mutta minä olen nyt tyytyväinen, että tähän on edetty ja että eduskunta on saanut käsityksen siitä, mitä lainsäädäntö kaikessa vaikeudessaankin saattaa olla.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan hallituksen esitykseen tehtyä vastalausetta. Työeläkkeet pitää palauttaa takaisin tasaindeksimalliin. Eläkkeitten taitettu indeksi on meillä laman aikana käyttöön otettu säästömalli, josta piti luopua heti, kun ajat paranevat, mutta edelleen meillä on käytössä malli, jota suurin osa eläkeläisistä pitää suurimpana heihin kohdistuneena vääryytenä kansaneläkkeitten pohjaosaleikkauksen ohella. Taitettu indeksi on epäreilu malli. Siinä hintatason muutoksen painokerroin on 80 prosenttia ja ansiotason kerroin 20 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että eläkkeitten ostovoima on jäänyt jatkuvasti jälkeen yleisestä ansiokehityksestä.

Malli edesauttaa omalta osaltaan tuloerojen jatkuvaa kasvua. Jos halutaan, että eläkkeet säilyvät edes vähän palkkojen nousun tahdissa, nykyisestä taitetusta indeksistä pitää luopua nopeasti. On laskettu, että taitetun indeksin takia työeläkeläiset ovat menettäneet aikavälillä 1995—2006 joka vuosi lähes tuhannen euroa eli miltei yhden kuukauden eläkkeen verran. Puhutaan siis isoista rahoista eläkeläisten kukkarossa.

Eläkeläisten tulokehityksen jälkeenjääneisyys on jäänyt istuvalta hallitukselta täysin huomiotta. Valtion budjetti jäi nyt reilusti ylijäämäiseksi ja valtion tuototkin olivat ennätyssuuret. Suomi tekee tänä vuonna kaikkien aikojen verotuottoennätyksen. Ensi kertaa historiassa verojen kokonaismäärä on nousemassa yli 70 miljardin euron. Vertailun vuoksi, 95 verotuotto oli vain noin 44 miljardia euroa. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa ei ole mitään syytä jatkaa eläkeläisten sortoa, taitetun indeksin mallin käyttöä. Vaadin, että nykyinen taitettu indeksi vaihdetaan tasaindeksimalliin. Myös kansaneläkkeen pohjaosa pitää palauttaa. Pohjaosan leikkaus oli mielestäni väärä päätös. Siinä leikattiin taannehtivasti pienituloisten ihmisten toimeentuloa ilman perusteita.

Arvoisa puhemies! Taitetun indeksin vaihtaminen tasamalli-indeksiin ja kansaneläkkeen pohjaosan palauttaminen olivat aikoinaan keskustan vaalilupauksia, jotka luvattiin toteuttaa heti, kun keskusta pääsee vallankahvaan. Tässä on nyt odotettu pian kokonainen vaalikausi näitten lupausten täytäntöönpanoa. Hallitukseen päästyään keskusta ei ole päästänyt aiheesta pihaustakaan. Älkää luulko, että eläkeläiset ovat unohtaneet nämä lupaukset. Ainakin minulta kysellään taitetusta indeksistä ja eläkeläisten toimeentulosta melkein päivittäin. Lisäksi kysellään keskustapuolueen ministeri Hyssälän aikanaan lupaamasta 300 euron korotuksesta eläkkeisiin. Ihmisiltä alkaa mennä usko tehtyihin lupauksiin. Tehdyt lupaukset eläkeläisille nyt vihdoinkin pitää lunastaa. Tiimalasi alkaa tyhjentyä.

Lopuksi ilmoitan kannattavani ed. Virtasen aikanaan tekemiä, vastalauseeseen perustuvia ehdotuksia.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Eläkeläiset ovat laajasti ja aiheellisesti tyytymättömiä taitettuun indeksiin. On sanottu heidän puoleltaan, että se on semmoinen hiljainen rosvo, joka joka vuosi vie sitä tuloa, joka heidän mielestään heille kuuluu. Tässä olen samaa mieltä, että eläkkeiden pitää paremmin seurata palkkatason kehitystä. Eläkehän on myöhemmin saatavaa palkkaa, työeläke varsinkin. Tässä nyt tapahtuu tämmöinen suuri eroaminen: palkat jatkavat nousuaan, eläkkeet jäävät koko ajan jälkeen. Tästä seuraa ajan myötä sitten väistämättä se, että tähän tulee yksityinen eläkejärjestelmä osingonjaolle, sillä kyllähän tämä kehityssuunta nähdään.

Eläkeläisten huono ansiokehitys, tulokehitys, vaikuttaa myöskin ostovoimaan. Miljoona eläkeläistä, ylikin, on olemassa, ja kun heidän tulokehityksensä on niin huono kuin se esimerkiksi viime vuonna oli, miinuksella reaalisesti, niin totta kai se näkyy siellä kulutuskyvyssä. Se on silloin erityisesti pienyrittäjille ja palvelujen tuottajille lommo. Se ero on suuri, niin kuin tässä jo meidän ryhmämme puolelta sanottiin.

Eläkeläinen, joka 96 sai noin 800 euroa eli keskieläkettä suunnilleen, nyt on menettänyt jo 81 euroa tämän taitetun indeksin vuoksi. Ne ovat suuria summia, kun siihen pannaan vuosia ja vuosia, ja jos tätä linjaa jatketaan, niin tulee todella käymään niin, että tämä julkinen eläke menettää merkitystään, ja sitä kehitystä vasemmisto ei voi hyväksyä. Me olemme tämän tasamallin kannalla olleet, ja sille kannalle pitäisi koko eduskunnankin minusta tulla. Kyllä eläkeläisillekin kuuluu kunnollinen tulokehitys. Miten voi olla niin, että sitä ei tunnusteta, vaan heille työnnetään huonompaa indeksiä kuin mikä heille kuuluu?

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys eduskunnalle työntekijän eläkelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 45, erittäin iso, tärkeä, monipuolinen ja, niin kuin tänään olemme täällä kuulleet jo, monimutkainen asia, joka heijastuu tavallisen kansalaisen elämässä pitkälle eteenpäin, työiässä olevien kohdalla pitkälle eläkeikään, siis monen vuoden ajalta. Tämä on pohjanoteeraus siinä lainsäädännössä, mitä minä olen eduskunnassa nähnyt näiden kahdeksan vuoden aikana, mitä täällä olen ollut. Olen hyvin ihmeissäni, että yleensä tämmöinen laki pääsee läpi tämän ison myllyn, ja hyvin sivistyneesti täällä kollegat ovat nyt tätä asiaa käsitelleet. Sen takia puheenvuoroni käytännössä kokonaan koskee itse tätä prosessia.

Olen siinä mielenkiintoisessa tilanteessa, arvon puhemies, myöskin, että tämän vuoden alusta niin sanotusti jätin pois itseni tämän asian käsittelystä, vaikka olen sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, vakinainen jäsen. En halunnut olla mukana käsittelemässä pykäliä, joista toinen ministeri eli sosiaali- ja terveysministeri tekee semmoisen tempun, että oikeusministeriön juristit eivät koko aikana ole mukana tämän asian käsittelyssä.

Tässä laissa on 293 pykälää. Niin kuin täällä kuulitte, niin 48 pykälään vähintään on kolme eri valiokuntaa esittänyt aikamoisen määrän muutoksia. Tässä on semmoista ristiin menemistä, sen suuntaisia termejä ja muita nimikkeistöjä, ettei voi kuvitellakaan, että tässä talossa kaikessa siinä voitaisiin olla niin huolellisia kuin nyt jotkut tahot ovat halunneet olla. Kohtuuton työpaine tuli myöskin meidän valiokuntaneuvoksellemme.

Tämä kaikki on alkanut valmistelujen osalta, mikä hallituksen esityksestä on luettavissa sivulta 28, syyskuussa 2002, siis lähes neljä vuotta sitten. Hitaita tosiaan ovat herrojen kiireet, kun nyt olemme tässä jamassa ja näin surkean kokonaisesityksen käsittelyssä. Syksyllä 2005 tähän hallituksen esitykseen ottivat kantaa valiokunnista lakivaliokunta lokakuussa ja perustuslakivaliokunta myöskin lokakuussa, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kerkesi käsitellä asiaa toukokuussa 2005. Näiden kolmen valiokunnan lausuntojen jälkeen tämä asia tuli ministeriön kirjelmällä meillä uudestaan tarkennettuna esille, ja siinä kerrottiin aivan asiallisesti, että näiden kolmen valiokunnan lausunnoista tietyt asiat otetaan huomioon. Ei vihjattu mitään muuta. Näytti siltä, että iso asia, joka koskee niin monia ihmisiä yksityisellä alalla, menisi oikealla tavalla eteenpäin.

Mutta jotain rupesi olemaan ilmassa, koska 15. päivänä marraskuuta valiokuntaneuvos, aivan oivallinen meidän tukemme ja turvamme monissa asioissa, Eila Mäkipää, teki pitkän listan asiantuntijoiden luettelemista ongelmista ja tarkasteli niitä. Siinä vaiheessakaan ei ollut vielä havaittavissa oikeastaan savun hajua, mutta 18. päivänä marraskuuta sitten jysähti oikein kunnolla. Silloin nimittäin oikeusministeriö tuli esittämään omaa osuuttaan, ja se on kyllä paperi, jonka osalta soisin, että te, jotka yleensä lainsäädännön tasosta olette kiinnostuneita tosissanne eikä ole niin, että kunnioitatte enemmän kolmikantaa tai hallituksen esitystä tai jotain muuta eikä teillä pääpaino ole siinä, että lainsäädäntö menee oikein, lukekaapa tämä 33-sivuinen mietintö oikeusministeriöstä lainvalmisteluosastolta 18.11.2005. Siinä luettiin madonluvut koko tälle valmistelulle ainakin sen suomen kielen ymmärryksen mukaan, mikä minulla on. Minä luen tästä kappaleita. Ensimmäinen lainaus on:

"Koska kysymys on merkittävästä kokonaisuudistuksesta, oikeusministeriö piti tärkeänä tarkastella esitysluonnosta kokonaisuudessaan. Jokseenkin samaan aikaan esitysluonnos tuli oikeusministeriön tarkastustoimistoon tarkastettavaksi. Sosiaali- ja terveysministeriön ilmoitettua asian kiireellisyydestä esitysluonnoksen tekninen tarkastus peruutettiin. Sitä ennen varsinaisessa valmistelussa oikeusministeriö ei ollut ollenkaan mukana. Oikeusministeriölle oli ilmoitettu myöskin sosiaali- ja terveysministeriöstä, ettei sieltä toimitettuja huomautuksia eikä ministeriön toivomusta asian valmistelun jatkamisesta ollut ajanpuutteen vuoksi mahdollista ottaa huomioon näin isossa asiassa, joka oli jo lähtenyt käyntiin kolme vuotta aikaisemmin." Oikeusministeriö pahoittelee, kertoo valiokunnalle tätä samaa tekstiä, meille. Tämä lainaus jatkuu: "- - että sillä ei ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia osallistua asian valmisteluun sen lakiteknisen tason varmistamiseksi." Ja jatkaa vähän myöhemmin vielä:

"Työeläkelakiin kohdistuu erityisen korostuneesti vaatimukset lainsäädännön laadusta ja siitä, että lainsäädäntö on ymmärrettävää ja selkeää. Voimakas liittyminen niin sanottuun kolmikantaperusteiseen valmisteluun ja tulopoliittisiin sopimuksiin taitaakin olla tyypillistä työeläkelainsäädännölle", toteaa oikeusministeriö. "Tämän vuoksi olisi ollut hyvä, jos lainvalmistelussa olisi ollut käytettävissä riittävä selvitys" jne. Eli heidän mielestään lakiteknisyys oli pahasti hukassa tässä asiassa. He sanoivat, että lainsäädäntö ei ole lainkaan selkeää eläkelainsäädännön osalta tässä maassa. Tätä on tietysti helppo oppositiosta arvostella, mutta tämä ei ole ollenkaan minun mielestäni sen laatuinen asia, vaan aivan toisenlainen huoli. Valiokunnan puheenjohtaja asemansa takia itse asiassa kertoi saman asian teille vain vähän niin kuin vaimennetuin sävelin.

Lainaan vielä hivenen lisää, siis oikeusministeriö jatkaa: "Sosiaali- ja terveysministeriön vastineessa ei ole yksityiskohtaisemmin tarkasteltu ja arvioitu perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan antamia lausuntoja. Vastineeseen otettuja muutosehdotuksia ja valiokuntien lausuntoja vertaamalla voidaan kuitenkin havaita, että ministeriö ehdottaa muutoksia vain osaan niistä säännöksistä, joita koskevia huomautuksia sisältyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon."

Jos kahden ministeriön juristit sanovat näin eläkelainsäädäntöön kuuluvista asioista, niin on, pojat, laitaa tässä maassa, että pistetään poliitikot sitten kirjoittamaan tämä kaikki valiokuntatasolla. Minä en enää yksityisenä kansanedustajana, yksinäisenä jopa tässä asiassa jostain ihmeen syystä, voinut mitään muuta tehdä kuin tammikuussa — tai helmikuussahan me aloitimme — ilmoittaa, että minä en halua osallistua tämän lain käsittelyyn ollenkaan, ja minulla tarvittaessa oli varajäsen paikalla. Eräässä keskustelussa myöskin ilmoitin, että me voisimme äänestää valiokunnassa, jotta tämä laki palautettaisiin ministeriöön uudestaan. Kun ei kerran ministeriö ota sitä takaisin, niin valiokunta näyttää, missä kaappi seisoo tässä asiassa, mutta en saanut edes kannatusta tälle asialle, jolloin edes sitä äänestystä ei sitten tullut.

Tämä asia on toisin sanoen saanut hyvin hankalan muodon. Kuten valiokunnan puheenjohtaja kertoi, niin hän sitten hyvin ahkerana työmyyränä joutui tonkimaan nämä 50 pykälää esille ja luetteloimaan ne ja esittelemään valiokunnalle kohdat, mihin tärkeimpiä muutoksia piti tehdä.

Mutta siltä osin kyllä vähän ihmettelen tätä valiokunnan menettelyä tässä asiassa, että siellä sitten yritettiin saada ponsiesitystä, jossa erikseen eduskunnan toimesta, ei tekstissä vaan ponnessa, olisi sanottu jotain tästä valmistelusta. Se ponsiehdotus, joka meidän ryhmämme toimesta sinne esitettiin, oli tämän suuntainen: "Valiokunta katsoo, että valmisteltaessa työntekijän eläkelakia olisi sosiaali- ja terveysministeriön ja oikeusministeriön pitänyt pystyä parempaan yhteistoimintaan. Tämän lain valmistelutapa on heikentänyt hyvän lainsäädännön periaatetta, jota kaikessa lainvalmistelutyössä on syytä noudattaa." Tätä ei suostuttu ottamaan yhteiseksi valiokunnan ponneksi ja tästä sen takia ei haluttu siellä sitten erikseen äänestää. Kertokoon sekin siitä, minkälaista poliittista vastuuta tässä nyt kukin taho sitten ottaa. Minusta se on tosi kevyttä asiaa kaikkinensa.

Se, miten vaikea tämä asia on, näkyy jo siitäkin, että meille on tänään tänne pöydälle jaettu jo ensimmäinen korjaus valiokunnan lausuntoon pykälien osalta. Voi vaan kuvitella, kuinka paljon korjauksia tähän tulee myöhemmin, vaikka tietysti on itsestäänselvää, että tähän lakikokonaisuuteen joudutaan muussa mielessä myöhemmin vielä palaamaan.

Valiokunnan mietinnöstä voitte esimerkiksi alusta sivulta 3, siellä se taitaa olla, lukea myöskin, minkälaisia ovat ne valiokunnan pääpointit siellä.

Arvoisa puhemies! Tämä oli siis se minun vuodatukseni tähän asiaan. Toivon, etten koskaan joudu vastaavan tilanteen eteen. Toisaalta toivon myöskin, että jos tämmöinen tilaisuus vastedes syntyy, niin kyllä soisin, että ministerillä ja valiokunnalla olisi parempi yhteistyö, jotta ne ammattitaitoiset voimat, jotka eri ministeriöissä ovat vaikuttamassa tähän asiaan, saataisiin yhteisen suunnittelupöydän taakse, ja kolmikantaan täytyisi silloin olla semmoinen tarkentava neuvottelumahdollisuus, ettei poliittisesti täällä tehdä lainsäädäntöä, joka on ehkä hyvää, mutta jossa on myös suuria virheentekomahdollisuuksia.

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ettei synny väärää kuvaa ed. Akaan-Penttilän käsityksistä, niin tämä lisälehti, joka on jaettu, sisältää korjauksen ainoastaan yhden valiokunnan jäsenen osallistumiseen, joka ei todellakaan liity pykälämuutoksiin. Ed. Akaan-Penttilä, se kai ei ole kohtuutonta, että kun on kirjoitettu yksi jäsen, joka ei ole ollut valiokunnan kokouksessa mukana, se korjataan.

Mitä tulee sitten tällaiseen ponsivaatimukseen, niin minä luulen, että valiokunta oli pitkälti yhtä mieltä siitä, että kun näihin valiokunnan kannanottoihin kirjoitettiin sama teksti, niin sitten ei ollut enää kauhean korrektia lähteä repimään tätä asiaa sen enempää ja pidemmälle jollakin ponnella. Tämä oli meidän lähtökohtamme tässä asiassa.

Sitten vielä sen verran, että sosiaali- ja terveysvaliokunta itse, niin kuin taisin jo esittelypuheenvuorossani todeta, pyysi tämän oikeusministeriön lausunnon. Se ei alkuperäisesti kuulunut siihen asian käsittelyyn.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siihen, mitä valiokunnan puheenjohtaja sanoi äsken, voi kyllä yhtyä. Se ponsi ei olisi tuonut mitään uutta siihen, mitä tähän mietintöön on jo kirjoitettu, ja totesimme, että ehkä tätä sanomaa voi vielä tehostaa täällä salissakin. Lausumat ovat sitä varten, että niillä ohjataan säädetyn lain tulkintaa eteenpäin ja annetaan ohjeita siitä, miten pitää menetellä tulevaisuudessa. Sillä, että lausumalla tuomitaan sitä, mitä on jo tapahtunut tai mitä olisi pitänyt tapahtua, ei ehkä lainsäädännön kannalta ole sitä merkitystä, että se olisi nyt tässä yhteydessä pitänyt tähän mietintöön kirjoittaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vaan vahvistaa sen, mitä valiokuntamme puheenjohtaja Valto Koski sanoi, että me koimme tämän lain valmistelun erittäin kiusalliseksi ja todellakin jouduimme hyväksymään 50 pykälämuutosta, jotka valiokuntaneuvos joutui tekemään. Suurin osa oli onneksi teknisiä.

En esittänyt pontta, vaan esitin tuota samaa tekstiä sinne mietinnön sisälle, mutta se hävisi äänestyksessä. Olemme tyytyväisiä nyt tähän mietintöön, minkä saimme aikaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi pientä korjausta. Tätä lisäyskorjausta, joka pöydille on jaettu, käytin vain esimerkkinä: missään muussa tähän ei ole jouduttu. Mutta voi olla virheitä jopa tällä tasolla, näiden pykälien seassa. Kun jo tuli ensimmäinen lisälehti, vaara on, että korjauksia tulee myöhemmin, vaikkei tämä pykälään kohdistunutkaan.

Mitä ponteen tulee, niin nimenomaan tämmöisessä asiassa olisin toivonut pontta, koska huomiopiste olisi ollut vaan aivan toisenlainen. Nyt se hukkuu sinne tekstin sisään, ja ainoa, mikä tässä on, on tämä puhe, jos tämä jonnekin kaikuu.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oletteko te, ed. Akaan-Penttilä, todella sitä mieltä, että tuolla lausumalla me olisimme poistaneet itseltämme valiokunnan jäseninä vastuun tämän lain eteenpäinviennistä, saattamisesta siihen kuntoon, että se on meillä täällä tänään ensimmäisessä käsittelyssä? Emme me pääse vastuustamme yhtään mihinkään. Toisekseen täällä ed. Virtanen jo näiltä osin totesi, että se, mitä oli tapahtunut, oli tapahtunut ja sitä ei takaisin saa.

Vain vastuuntunto on vienyt tätä asiaa eteenpäin, ja sen näkee valiokuntaneuvos Mäkipäästä ja hänen persoonastaan, hänen henkilöstään, miten vaikeat kuukaudet hänellä ovat viimeiset kaksi ja puoli kuukautta olleet. Hän lähti työhön vastuuntuntoisena ja velvollisuutensa tuntevana eduskunnan virkamiehenä, valiokuntaneuvoksena, ja ryhtyi tähän, kun oltiin tilanteessa, että — vanha sanonta — viisaampi väistyy. Eihän tämän asian eduskuntakäsittely hyviä tyylipisteitä missään tapauksessa saa.

Tämä on ollut erinomaisen mielenkiintoinen prosessi, jota osaltaan on jatkamassa näköjään tämäkin keskustelu, kun muistamme, että kyse on kuitenkin jokaista suomalaista koskevasta työeläkelainsäädännön yhteenkirjoittamisesta. Tämä on ollut hankala. Tästä on tullut arvovaltakysymys. Tämä on ollut arvotonta näytelmää henkilöiden kesken, joitten pitäisi pystyä yhteistoimintaan sillä tavalla, ettei eduskunnan valiokunta valmistellessaan lakia sellaiseen tilanteeseen joutuisi. Voi vain toivoa, että tämä on esimerkki siitä, että parempaan tulemaan näiltäkin osin päästäisiin.

Ed. Akaan-Penttilälle voi sanoa, että jos ongelman ydin on se, kuka kirjoittaa, kuinka moneen kertaan jaetaan mietintömme yksi sivu, niin ei se ole suinkaan ennenkokematonta ja -kuulumatonta tässä talossa. Näin pitää tehdä, jotta päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Asiavirheitä on ennenkin korjattu ja niin on mitä ilmeisimmin tälläkin kertaa tehty.

Me olemme siis tekemisissä prosessin kanssa, joka on paalutettu linjoiltaan niin sanotun Puron eläketyöryhmän tekemänä, ja eduskunta löi osaltaan lukkoon periaatteet, joilla tämä nyt yhteen lakiin kirjoitettu lainsäädäntö on tehty, 2003 juuri ennen eduskuntavaaleja, ja tässäkin salissa tällä hetkellä olevat useat edustajat tuon vaiheen muistavat.

Olemme tekemisissä siis jokaista suomalaista koskevan lainsäädännön kanssa tavoitteena yksinkertaistaa lainsäädäntöä. Ei ole aivan helppoa moneen kertaan ja monena eri palana rakentuneen lainsäädännön jälkeen yhdenmukaistaa erittäin hankalia, erittäin monisäikeisiä asioita. Tähän on kuitenkin pyritty. Lopputulos on — sekin on avoimesti sanottava — sen kaltainen, että on edistytty ja päästy eteenpäin, mutta kyllä se niin voi olla, että jos tämän lain perusteella kansalainen alkaa miettiä omaa eläkettään ja sen tulevaisuutta, niin tämä laki ei välttämättä sitä pohtimista helpota. Tosin laki sisältää kohdan, jossa jatkossa jokaiselle vuosittain lähetetään omaa eläkehistoriaa koskeva asiakirja, josta pystyy varmentamaan, että työhistoria on tullut oikein kirjattua, ja tämä on myönteinen asia.

Tämä käsittely on ollut mielenkiintoinen, ja ainakin itselleni oman mausteensa tähän käsittelyprosessiin on tuonut eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka käsitykseni mukaan kuluvalla vaalikaudella on alkanut tehdä perustuslakiin pohjautuvia tulkintoja tavalla, jotka ainakin sävyjen osalta ovat hieman uuden kaltaisia. Tällä tarkoitan sitä, että tämän työeläkelainsäädännön osalta perustuslakivaliokunta on lainsäädäntöjärjestyskysymyksenä puuttunut kolmeen pykälään. Sen ohella perustuslakivaliokunta on ainakin osittain poliittistakin tarkoituksenmukaisuutta ja harkintaa käyttäen ottanut kantaa muutamiin muihinkin kohtiin.

On tosin vähäinen kokemus eduskuntatyöstä, mutta jonkunlainen, ja olen itse oppinut katsomaan perustuslakivaliokuntaa ylöspäin ja katsomaan ylöspäin tavalla, että perustuslakivaliokunnan antamia lausuntoja on kunnioitettava ja niiden mukaan on elettävä. Niinpä olisi mukava tietää, mikä on nyt sitten ero siinä, milloin mennään lainsäädäntöjärjestykseen sisään ja sen mukaan pitää toimia, ja sitten esimerkiksi nyt asiassa, jota tässä yhteydessä tarkoitan, kuntoutusavustuksissa ja harkinnanvaraisten kuntoutusavustusten sisällöissä, niin että kun perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa, että valituskielto pitää poistaa, niin me olemme sen nyt sosiaali- ja terveysvaliokuntana tehneet, mutta tämä ei ollut säätämisjärjestyskysymys. Mitäs sitten, jos me emme olisikaan tätä muutoksenhakukieltoa poistaneet? Tämä on pohdiskelua ääneen asiasta, josta olisi käsitykseni mukaan hyvä keskustella, semminkin kun menneiden kuukausien aikana perustuslakivaliokunta on ottanut roolia, joka on muutoinkin mennyt poliittisen päätöksenteon puolelle.

Maailma tuskin valmistuu, ja tämä prosessi, joka nyt on saamassa yhden päätepisteensä, tuskin valmistuu tämänkään lain hyväksymisen jälkeen. Esimerkiksi eläkelaitosten välisten kilpailuedellytysten turvaaminen tilanteessa, missä tätä LEL-eläkejärjestelmää ylläpitänyt Etera tulee samalle viivalle tai sen ainakin pitäisi tulla samalle viivalle muitten eläkeyhtiöiden kanssa kilpailulainsäädäntötilanteessa, ettei Eteralle ole nyt syntyvässä tilanteessa etua eikä haittaa, vaatii jatkossa valmistelutyötä ja toivon mukaan muutoksia myös lainsäädäntöön, jos sellaiseen tarvetta ilmenee.

Toisena asiana, jonka kysymyksen otti esiin eduskunnan perustuslakivaliokuntakin, on Eläketurvakeskuksen asema ja rooli. Nythän säädetään Eläketurvakeskuksesta oma erillinen lakinsa, ja kun sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa mietintönsä päätteeksi, että Eläketurvakeskuksen asemaa ja roolia organisaatiossa on selvitettävä, miten itsenäinen se on tai pitääkö se organisaatioltaan sisällyttää valtionhallintoon, nämä ovat asioita, jotka eteenpäin mentäessä vaativat käsitykseni mukaan edelleen työtä ja tarvittaessa myös uutta lainsäädäntöä.

Arvoisa herra puhemies! Eilisen päivää kuunneltuani välikysymyskeskustelua keskustan kansanedustajan korvin ei voinut välttyä ajatukselta, että meidän suihimme, meidän keskustalaisten kansanedustajien suihin, laitettiin totuuksia, joita me emme ole koskaan sanoneet. Tietysti tältä ei voida täysin välttyä silloin, kun poliittista keskustelua täällä Suomen arvokkaimmalla paikalla eli eduskunnassa käydään, mutta kun ed. Kangas totesi, että keskustan piiristä ei ole kuulunut pihaustakaan liittyen kansaneläkkeen pohjaosaan tai liittyen eläkkeitten indeksijärjestelmään, niin jonkinlainen muunneltu totuus, ed. Kangas, tässä näiltä osin on, semminkin kun — ja niin kuin totesin aikaisemmin — me olemme hyväksymässä nyt lainsäädäntöä, joka on osa prosessia. Tässä salissa yksikään puolue ei pysty esiintymään täysin puhtaan kaulan kanssa sen suhteen, missä tilanteessa nyt olemme. Se on sitten aste-ero, skaalaero, miten sen itse kukin tulkitsee, mutta tuskin yksikään puolue pystyy täysin puhtain kauloin esiintymään.

Ja aivan lopuksi, arvoisa puhemies, ed. Kangas, te unohditte muutaman asian, jotka myös tulee tässä yhteydessä vietyä tämän yhtenäisen työeläkelainsäädännön hyväksymisen myötä eteenpäin ja tulee vahvistettua. Te ette puhunut sanaakaan superkarttumasta, ettekä te puhunut sanaakaan elinaikakertoimista. Ovatko nämä niin vähäpätöisiä asioita, ettei näillä ole eläkeläisten kannalta mitään merkitystä? Nämä ovat kuitenkin asioita, joista menneessä historiassa on tässäkin salissa puhuttu aika isoon ääneen, ja niillä on suora vaikutus jatkossa siihen, miten eläketulo eläkeläisillä kehittyy.

Ed. Tuula Väätäinen merkitään läsnä olevaksi.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi kommenttia ed. Rehulan puheeseen, jossa oli paljon muutakin kuin eläkepolitiikkaa. On hyvä, jos ed. Rehulakin on nyt sitä mieltä, että ponsi ei poista poliittista vastuuta. Se on itse asiassa aina ollut selvä asia, ja asiavirheethän pitää aina korjata. Jos kepukin tämän nyt myöntää, niin mehän olemme hyvillä jäljillä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula nosti täällä superkarttuman 4,5 prosenttia esiin. Se ei valitettavasti esimerkiksi SAK:laisten ammattiliittojen työpaikoilla ole kovin hyvä, sinne ei ylletä, työt ovat aika raskaita jnp. Se on vähän sellaista, niin kuin sanottiin, että korkeat virkamiehet pystyvät sitten sillä superkarttumallakin elämään.

Tästä on hyvänä esimerkkinä ed. Marjaana Koskisen esittämä vastalause, jossa todetaan, että osa-aikaeläkkeelle joutuu entistä enemmän ihmisiä pakosta ja heille tarjotaan osa-aikaeläkettä. He eivät elä sillä. Varmaan nämä, jotka osa-aikaeläkkeelle jäävät ja huomaavat, että se ei piisaa, menisivät töihin, jos pystyisivät tekemään töitä. Eli ei tämä superkarttuma koske ainakaan SAK:laisia ammattiliittoja ja niiden työpaikkoja teollisuudessa, rakennuksilla ja kunta- ja hoiva-aloillakin, missä tehdään kolmivuorotyötä. Harvemmin siellä ollaan työssä seitsemänkymppisenä tai vähän allekin.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että on vastuunkantajia ja keskusta erikoisesti on näissä eläkeasioissa vastuunkantajana.

Kyllä minä pelkään, että kun tämmöinen lakiviidakko pistetään yhteen, niin tässä tulee vaikeuksia ihan jo näillä perinteisillä kuvioilla, miten saadaan palkkatiedot, työsuhteen tiedot. Ei tässä siihen lakiin harmaata taloutta saada sen paremmin, ei tässä näille perusasioille mitään suurta parannusta tule. Yleensä kun on niin työttömyysturva- kuin eläkelainsäädäntö muuttunut, tulee virkakoneistolle aikamoinen oppiminen, ennen kuin löydetään ihmisille oikean pykälän mukaisia eläkkeitä.

Superkarttumastahan nyt on juuri teollisuudesta tullut paljon soittoja, joissa 63-vuotiaita sanotaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä irti juuri sen takia, että ihmiset olisivat mielellään töissä, mutta se karttuma on siellä haittana.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rehula puheenvuorossaan, kuten hän itse sanoi, pohdiskeli ääneen tätä perustuslakivaliokunnan lausunnon roolia. Mielestäni asia on aika lailla selvä, ja toivoisin, että sitä eduskuntakäytännössä ja erilaisissa seminaariyhteyksissä vielä enemmän käytäisiin läpi. Tarkoitan sitä, että ne perustuslakivaliokunnan lausunnossa olevat näkökohdat, joissa valiokunta katsoo, että laki on ristiriidassa perustuslain kanssa, näkyvät ja niiden tulee näkyä valiokunnan lausunnon ponnesta, jossa valiokunta lausuntonaan esittää, että voidaan käsitellä laki tavallisena lakina, jos nämä ja nämä huomautukset — ja ne huomautukset yksilöidään — otetaan, kuten valiokunta aina sanoo, asianmukaisesti huomioon.

Sen lisäksi, kuten ed. Rehula totesi — ja se ei ole mikään uusi käytäntö vaan jo vuosikymmeniä on ollut se käytäntö — valiokunta kiinnittää huomiota myös sellaisiin yleisiin oikeusturvanäkökohtiin tai hyvän hallinnon näkökohtiin, jotka se ihan tosissaan sinänsä lausunnossaan asianomaiselle erikoisvaliokunnalle esittää näkemyksenään, mutta joissa se ei väitä, eikä kukaan muukaan väitä, että vaikka laki säädettäisiin alkuperäisessä muodossaan, laki olisi vastoin perustuslakia. Näiden muiden näkökohtien kohdalla asianomainen valiokunta suorittaen ihan normaalia poliittista harkintaa suhtautuu näihin näkökohtiin samalla tavalla kuin se suhtautuu muiden erikoisvaliokuntien antamiin näkökohtiin ja ajatuksiin siitä, miten lakia voisi parantaa.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula arvosteli eilisiä puheita ja puheenvuoroja välikysymyskeskustelun yhteydessä. Minä olin täällä lähes koko ajan loppuun saakka ja kuuntelin jokaisen puheen. Ed. Rehulalle huomauttaisin, että ne olivat kyllä keskustan ryhmän edustajat, jotka eilen vierittivät kaiken syyn huonosta kuntataloudesta edellisten hallitusten, pääministeri Lipposen hallitusten, syyksi huomioimatta sitä, minkä takia silloin tehtiin niitä ratkaisuja, joita tehtiin. Eli sitä edeltänyttä Suomen romahtamista ei keskusta halunnut muistaa rehellisyyden nimissä.

Mitä tulee sitten eläkeläisten osuuteen ja puheisiin eläkeläisistä, ed. Rehula, kyllä tässä totuus on se, että ennen vaaleja en istunut Keski-Suomessa yhdessäkään palaverissa enkä poliittisessa tilaisuudessa, jossa keskustan edustajat eivät luvanneet korjata eläkeläisten tilannetta. Kun sanoitte, ed. Rehula, että tuskin kukaan istuu täällä puhtaan kaulan kanssa, sovitaan näin: Emme istu vaan olemme kaikki tehneet virheitä, mutta myöntäkää se, että ette ole tämän hallituksen aikana tehneet eläkeläisten hyväksi oikeastaan mitään muuta kuin kaksi kertaa kansaneläkettä nostaneet, kerran 5 euroa ja toisella kerralla 7 euroa, ja sillä summalla te saatte lihapullat tykötarpeineen tuolta ravintolasta.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaalle haluaisin muistuttaa listauksenomaisesti asioista, joista käytiin poliittisesti hyvinkin vilkasta keskustelua tuolloin vuoden 2002 syksyllä ja vuoden 2003 talvella. Ihan vaan muistin virkistykseksi esimerkiksi tuon superkarttuman osalta: Se on tässä salissa — korjatkaa, jos muistini on väärä — kaikkien hyväksymä, kaikkien hyväksymä lainkohta, joka tulee jatkossa olemaan yhtä kuin eläkeleikkuri, jos sellaiseen tilanteeseen ajaudutaan ja tarvis vaatii. Itse pidän tätä elinikäkerrointa erinomaisen hyvänä asiana. Se on yksi osa tätä eläkejärjestelmää, jonka pohjalle rahoituksen perusta on rakennettu.

Sitten, ed. Vielma, keskustan kansanedustajana ja silloisena kansanedustajaehdokkaana minä olen ollut ainakin useissa sellaisissa tilaisuuksissa, joissa ei luvattu sen paremmin pohjaosan palauttamista kuin taitetun indeksin korjaustakaan, niin että meillä on erilaisia kokemuksia ja käsityksiä. Samoin meillä saattaa olla toimintatavoissa eriäviä näkemyksiä. Toisekseen, te olette sitä mieltä, että minun pitäisi täällä myöntää jotakin. Tämä hallitus on korottanut kansaneläkettä kaksi kertaa tasokorotuksella, ensin 7 eurolla ja sitten 5 eurolla, siihen indeksikorjaukset päälle. Olisi ehkä hyvä muuttaa ne eurot markoiksi, niin tuollekin rahalle, jota te olette kuukausi- ja viikkotolkulla pilkanneet, tulisi joku ja oikea arvonsa.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehulalle: En vastusta 4,5 prosentin kertymää. Se on hyvä, mutta se vaan koskee hyvin harvoja ihmisiä, jotka pystyvät sitä tekemään. Ihmiset, jotka esimerkiksi tänä päivänä tekevät kolmivuorotyötä niin teollisuudessa kuin sairaanhoitajat sairaaloissa ja ketä siellä nyt onkaan sairaaloissa töissä ja monissa muissa raskaissa ammateissa, eivät pysty 68-vuotiaana siellä kolmessa vuorossa tekemään työtä. Se on sellaisten kevyitten töitten kertymä, ja joku sanoi, että se kertymä on eversteille tehty.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Minullekin tietysti, kun en ole valiokunnan jäsenenä ollut, tuli vähän yllätyksenä tämä kritiikki, jota valiokunnan puheenjohtaja ja myöskin ed. Virtanen asian käsittelystä eduskunnassa toivat esiin, enkä epäile ollenkaan, etteikö se pitäisi paikkaansa.

Kun viitattiin kolmikantaan, niin minä arvostan kolmikantaa ja pidän tärkeänä, että sellaiset työelämää, työlainsäädäntöä, työeläkelainsäädäntöä, työsuojelua ja muuta työlainsäädäntöä koskevat hankkeet, jotka keskeisesti koskettavat palkansaajia, työnantajia ja tätä työmarkkinakokonaisuutta, valmistellaan kolmikantaisesti, mutta minusta niissä valmisteluissa lyödään kiinni nimenomaan suuria periaatteellisia ratkaisuja. Mitä on sitten pykälien viilaaminen, siitä on kyllä vastuu valmistelevissa ministeriöissä ja hallituksella. Se, että sitten ministeriötasolla uhitellaan tai painostetaan eduskuntaa sillä perusteella, että kysymyksessä on kolmikanta, periaateratkaisun vieminen käytäntöön, minun mielestäni on aika ihmeellistä, ja sillä herkästi halveerataan ja heikennetään kolmikantavalmistelun hyviä periaatteellisia lähtökohtia.

Valiokunta ei tietenkään voi vastuutaan paeta, ja valiokunnan kauttahan tänne saliin tämäkin lakikokonaisuus on nyt sitten tullut.

Henkilökunta tässä talossa joutuu usein kohtuuttoman kovien työpaineiden eteen. Valtiovarainvaliokunnassa se on hyvin yleistä. Se hyvin usein kohdistuu sinne vuoden viimeisille viikoille, viimeisille kuukausille, ja kyllä tässä tietysti valiokuntaneuvos Eila Mäkipää on joutunut kohtuuttoman kovan paineen eteen, että melkein voisi sanoa, että on joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi, mutta sitä kiusaamista ei ole tehnyt tietenkään tämä talo eikä tämä instituutio, vaan nähtävästi sitten tämä kokonaisuus ministeriöstä käsin ja se vaikea yhteensovittaminen, mikä on tämän ehdotuksen taustalla.

Niin kuin täällä ihan oikein todettiin, poliittinen linjaus eläkepolitiikastahan tehtiin kolmikantavalmistelun pohjalta, Puron työryhmän pohjalta, ja on tässä talossa hyväksytty. Sehän oli lähtökohdiltaan se, että kun haluttiin työeläkemaksujen näkyvissä olevaa korotusvauhtia hillitä, niin tehtiin koviakin ratkaisuja niin indekseihin kuin muihinkin eläkelinjauksiin, ja siinä oli kolmikantavalmistelu taustalla.

Mutta sitten, kun ajatellaan tätä päivää, niin tietysti maailmakin on muuttunut, ja minusta on täysi syy kuitenkin miettiä esimerkiksi eläkeläisten ostovoiman kehitystä suhteessa tämän päivän tilanteeseen. Meillä on juuri uudet tiedot suhteellisen köyhyyden lisääntymisestä tulleet päivänvaloon Stakesin tutkimuksen perusteella. Ne kertovat, että 600 000 suomalaista on tämän suhteellisen köyhyysriskirajan alapuolella. Meidän on todellakin kannettava huolta siitä, mikä on eläkeläisten ostovoiman kehitys tulevaisuudessa. Ennen kaikkea tietysti kaikista huonoimmassa asemassa ovat pelkkää kansaneläkettä tai hyvin pientä työeläkettä saavat, mutta tietysti on kysymys myöskin kokonaisuudesta, kaikkien eläkeläisten joukosta.

Se on myöskin talouspoliittinen kysymys. Se ei ole pelkästään oikeudenmukaisuuskysymys. Kun 60-luvulla suomalaista sosiaalipolitiikkaa luotiin, silloin lähtökohta oli se — silloin luotiin työeläkejärjestelmät, luotiin muut perusturvajärjestelmät — että ihmiset, kaikki kansalaiset, pidetään mukana tässä yhteiskunnassa myöskin ostovoiman osalta. Ostovoimalla, riittävällä tulotasolla, on merkitystä kotimarkkinoille ja työllisyydelle suoraan. Tätä pitäisi miettiä tänä päivänä.

Nyt hallitus on korotuksia tehnyt — euroaikaa tässä nyt kuitenkin eletään — ja 17 senttiä ensi syyskuussa tuleva korotus vai oliko se 19 senttiä päivä, ja vaikka se markoiksi muutetaan, niin se ei kyllä kovin suureksi tule. Näin mitättömillä kansaneläkkeen tasokorotuksilla ei kyllä eläkeläisten, edes pienempituloisten eläkeläisten, ostovoimaa alkuunkaan pystytä turvaamaan. Tarvitaan suurempia ratkaisuja tasokorotusten muodossa, niin kuin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tämän vuoden budjettiesityksessäkin edellytti, ja tarvitaan tietysti todella miettimistä siinä, pitäisikö indeksijärjestelmissäkin jatkossa tehdä muutoksia, joilla eläkeläisten ostovoima pystyttäisi pitämään paremmin seuraamassa muiden väestönosien ostovoiman kehitystä.

Suurin ongelmahan on nuorena eläkkeelle joutuvalla henkilöllä. Kun eläkkeelläoloaika muodostuu hyvin pitkäksi, niin jälkeenjääneisyys muodostuu erittäin suureksi. Onko sitten näistä nuorena eläköityneistä henkilöistä todella tulemassa tulevina vuosikymmeninä tällainen uusköyhälistöjoukko, se on haaste meille kaikille poliittisille päättäjille, kun jatkoratkaisuja eläkepolitiikassa tehdään.

Ed. Eero Reijonen merkitään läsnä olevaksi.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Valto Koski omassa puheessaan niin hyvin kertoi tämän prosessin, että en käy sitä enää muuten kertaamaan kuin kerron, että lakivaliokunnan puheenjohtajana olen hänenkin kanssaan tässä matkan varrella aika paljon keskustellut ja omalta osaltani pystyn kyllä kovin hyvin tunnistamaan tämän tilanteen, jossa kolmikannassa on menty sopimaan yksityiskohtia myöten — tämä liittyy nyt vähän ed. Uotilankin puheeseen — asioista, joista ei selvästikään ole ollut sitten sitä ministeriöiden valmistelukoneistoon liittyvää osaamista.

Lakivaliokunnan osalta tämä tuli hyvin esille siinä, että tähän lakipakettiin kuuluu myös uusi rikosnimike ja rikoslain muuttaminen, niin että 29 lukuun lisätään kaksi uutta rikostunnusmerkistöä: työeläkevakuutusmaksupetos sekä sen törkeä tekomuoto. Hallituksen esityksessä sitten, kun asia on kolmikannasta ministeriöön mennyt, on yritetty ikään kuin pelastaa se, mikä pelastettavissa on, ja selostettu kyllä perusteluissa, että juuri koskaan tätä kyseistä rikosnimikettä tuskin tarvitaan, koska pääsääntöisesti jatkossakin — kun on kuitenkin kysymys vakuutuksesta eikä esimerkiksi veroista, joiden maksamatta jättäminen herkemmin muuttuu rikokseksi ihan meidän oikeusajattelumme perusteidenkin mukaan — melkein aina seuraamus on ehkä korotettu vakuutusmaksu, joka tapauksessa hallinnollinen maksu. Hallituksen esityksessä itsessäänkin kerrotaan, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että itse asiassa näitä kolmikannassa sovittuja, meidän rikosjärjestelmällemme aivan liian vieraita ja aivan liian avoimia pykäliä koskaan tarvitaan, mutta sitten kuitenkin yhtäkkiä niitä esitetään, vaikka ensin on kerrottukin, ettei niitä edes tarvita.

Lakivaliokunnan työskentelyn yhteydessä, kiitos kovasti koko poliittiselle kentälle ja myös hallitusrintamalle, myös hallitusrintaman jäsenet suostuivat siihen, että sentään aivan oudoimmat piirteet tässä kolmikannan rikoslakitehtailussa poistettiin. Nimittäin kun tähän pykälään oli kirjoitettu loppuun vielä semmoinen hyvin avoin loppukaneetti, että "muuten petollisesti toimien", niin saattaisi yhtäkkiä ollakin hyvin ankaran rikoksen piirissä, jos työeläkemaksuissa on jotain epäselvyyksiä. Valiokunta suostui tämän kaikista suurimman epäkohdan poistamaan, mutta sinne jäi kyllä meidän rikosprosessillemme aivan vieras ja outo tunnusmerkistö, josta siis hallitus itsekin on perusteluissaan todennut, että sitä tuskin koskaan käytetään.

Kun yritin tätä sotkua selvittää menemällä juttelemaan muun muassa SAK:n johdon kanssa, niin kävi ilmi, että tätä ei todellakaan saa muuttaa, koska heidän näkökulmastaan tämä on ollut neuvotteluissa toisena painamassa vaa’assa työntekijöiden puolesta, kun kerta työnantajien tilanne on hiukan helpottunut siksi, että on siirrytty entistä enemmän työntekijöiden velvollisuuteen itse valvoa eläkekertymäänsä.

En ole eläkeasioihin perehtynyt juristi, mutta joutunut niitä aikoinaan tenttimään hyvin paljon, ja minun on pakko sanoa, että nämä kaksi asiaa ovat aivan eri mittaluokan asioita, aivan eri asioita kerrassaan, ja suorastaan pelottavalta tuntuu ajatus, että neuvottelutilanteessa olisi ajateltu, että nämä kaksi jotenkin kompensoisivat toinen toisiaan. Silloin, jos näin todellakin on, niin kyllä nyt työntekijöitä on sitten vedetty aika halpaankin. Se, että tehdään rikospykälä, jota juuri koskaan ei käytetä mutta joka on kuitenkin potentiaalisesti meille aivan vieras, erittäin korkeita rangaistusmaksimeja toisin kuin yleensä vastaavissa vakuutusmaksujen maksamattajättämis- tai viivästymistilanteissa, ei kompensoi mitenkään sitä valtavaa uutta vastuuta ja tehtävää, mikä työntekijöille nyt syntyy siitä, että pitää osata itse valvoa omaa eläkekertymäänsä ja riittävän ajoissa reagoida. Olen pahoillani, mutta jos todellakin tämmöinen logiikka siellä on ollut, niin nyt on kyllä sitten itseä petetty tai annettu tulla höynäytetyksi.

Mutta, arvoisa puhemies, kehuisin kovasti ed. Valto Koskea ja valiokunnan kärsivällisyyttä. Ymmärsin, että tässä on kuitenkin painanut se, että täytyyhän näin keskeinen lainsäädäntö Suomessa saattaa ajan tasalle ja tehdä jotakin. Mutta kun jo budjettikeskustelussa eduskunnan pääluokan vaiheessa viittasin muun muassa tähän lakiin, niin kerron, jos puhemies sallii, pari muutakin esimerkkiä, jotka viittaavat siihen, mistä ed. Valto Koski täällä puhui, eli että painopiste lakien valmistelussa on selvästi siirtymässä eduskuntaan, jonka resurssit eivät ole eikä kuulukaan olla mitoitettuja lainvalmistelun suhteen.

Lakivaliokunnassa aikoinaan laki rikosasioiden sovittelusta oli aivan käsittämätön soppa, jossa meidän neuvoksemme Risto Eerola kirjoitti hyvin keskeisen, ihmisten arkeen liittyvän lain monelta osilta kokonaan uudelleen. Aika saman kaltaisia kokemuksia ministeriöiden valmistelijoista meilläkin oli. Ehkä yksi klassikoita oli, kun sosiaali- ja terveysministeriön, joka siis tästä sovittelulainsäädännöstä vastasi, edustajilta kysyttiin, että mitenkäs sitten vahingonkorvaukset näistä rikosasioista. Vastaus oli, että kuulostaa kovin juridiselta kysymykseltä, meillä ei ole siihen vastausta. Hyvin samalla tavalla sitten päädyin esittämään, että kävisikö ministeriölle ja hallitukselle niin, että me täällä lakivaliokunnassa kirjoitamme nämä asiat ja näytämme sitten teille, mihin tulokseen olemme tulleet.

Saman kaltainen tilanne meillä näyttää tulevan uudelleen rikosprosessiasioissa ympäristörikosten osalta, kun EY-tuomioistuin on tehnyt semmoisen kommervenkin, että jatkossa ympäristörikosasiat kuuluvatkin niin sanottuun ensimmäiseen pilariin. En kerro teille yksityiskohtia, mutta kerron, että tähän reagoi oikeusministeriö lähettämällä lakivaliokunnalle viestin, että katsokaa, miten te nyt ajattelitte tähän tilanteeseen reagoida. Koko se perusvalintatilanne ja valmistelu siirretään lakivaliokunnalle. Ministeriö ei aio — on ilmoittanut, että sillä ei ole resursseja — tehdä varsinaista valmistelua ja tehdä valintatilannetta ja sitä poliittista valintaa, mikä johtuu EY-tuomioistuimen päätöksestä. Tämän kaltaista en ole nähnyt koko ikänäni. Olen ollut tässä talossa ensin juristina ja sitten kansanedustajana kohta 20 vuotta. Tietoisesti teetetään (Ed. Zyskowicz: Siitä on niin kauan!) — on, ed. Zyskowicz, siitä on niin kauan — eduskunnan valiokunnilla aivan selvästi vallan kolmijako-opin mukaan ministeriölle kuuluvia töitä ja vielä avoimesti kerrotaan, että meillä ei ole resursseja, tehkää te.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä tuohon, mitä lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Brax äsken puhui. Vaikka en ole yhtä syvällisesti asiaan paneutunutkaan, niin lainvalmistelun taso oli viime vaalikaudella ja nähtävästi on nyt uudelleen syytä ottaa kunnolla eduskunnan ja hallituksen välisessä työnjaossa ja keskusteluissa esille. Itse muistan viime vaalikaudelta useita esimerkkejä, että liikennevaliokuntaan tuli hallituksen esityksiä, joista sitten kutsuttiin oikeusministeriön edustaja paikalle antamaan lausuntonsa, ja siellä sitten asia ikään kuin lainvalmistelun näkökulmasta riitautettiin. Itse olen elänyt siinä käsityksessä, että ennen kuin substanssiministeriö tuo esityksensä, esitys käy oikeusministeriön laintarkastuksen läpi, jotta juuri tämän tyyppisiltä tilanteilta vältyttäisiin. Toiseksi, tuo viesti, että yrittäkää nyt siellä eduskunnan valiokunnassa katsoa, mitä tälle voitaisiin tehdä, tuntuu aika uskomattomalta. Mielestäni tähän on kyllä syytä herätä ja vakavasti hallituksen puoleen tässä asiassa kääntyä.

Mutta itse palaan tuohon keskusteluun, joka tämän hallituksen esityksen myötä tähän saliin tuli, keskusteluun eläkeindeksien tasosta, niiden oikeudenmukaisuudesta, niiden kenties jälkeenjääneisyydestä. Se on keskustelu, jota on useasti käyty, josta on useita äänestyksiä käyty ja monia otteluita vaalikentillä. Tiedossa on, että eläkeläisväestö kokee tilanteen hyvin epäoikeudenmukaisena ja varsin voimakkaasti asian puolesta viime vuosien aikana on esiintynyt. On syytä nyt kuitenkin alkuun todeta, että kiitokset edelliselle hallitukselle siitä, että Suomi etunojassa, etuajassa, moniin muihin Euroopan maihin nähden lähti varautumaan tähän ikääntymisen kehitykseen, jotta eläkkeet myöskin tulevaisuudessa voidaan maksaa ja taata ja jotta suomalaisen työ olisi kilpailukykyistä ja tässä maassa työeläkemaksut eivät räjähtäisi käsiin.

Mutta selvää myöskin on, että tätä tilannetta, tätä kritiikkiä, on käytetty vaaleissa hyödyksi tavalla, joka ei aina ole tuntunut niin kovin oikeudenmukaiselta, ja muutama esimerkki on hyvä ehkä ottaa. Erityisesti keskusta on vaalikentillä ... En tiedä, millä kentillä ed. Rehula, joka juuri saapui sisälle, on liikkunut, mutta ainakin Kymenlaakson vaalikentillä, ed. Rehula, monissa paneeleissa keskustan kansanedustajat lupasivat, ja ajan voittamiseksi jätän nyt nimet mainitsematta, jotka niissä paneeleissa aina lupasivat, että vaalien jälkeen, jos keskusta saa voimaa, tähän indeksiasiaan palataan ja palataan tavalla, että siirrytään järjestelmään, jossa 50 prosenttia indeksistä noudattaa palkkakehitystä ja 50 prosenttia hintakehitystä eikä niin kuin nyt on asianlaita, että 80—20. Näin sanotaan myöskin tässä teidän vaaliohjelmassanne, keskustan vaaliohjelmassa 2003—2007. Siinä sanotaan, että yhtenäistetään eläkeindeksit.

Voi olla sitten, ed. Rehula, että minä luen tätä väärin päin, mutta kyllä sitä vaalikentillä luettiin niinpäin, että te lupasitte muutosta juuri tuohon 50—50-suuntaan. Tässä seuraavassa pykälässä sitten lukee, että eduskunta päättää palauttaa kansaneläkkeiden pohjaosien leikkaukset. Se on toinen asia, mutta tässä muutama niistä teidän antamistanne eläkelupauksista, ja uskon, että aika moni eläkeläisäänestäjä näihin lupauksiin luotti, teille äänensä antoi ja nyt on sitten joutunut tyytymään näihin kansaneläkkeen varsin vaatimattomiin korotuksiin.

Mutta lisää esimerkkejä. Eilen täällä kuntakeskustelun yhteydessä ministeri Heinäluoma moitti kokoomusta meidän vaatimattomista vaalilupauksistamme. Ehkä ne ovat sitten olleetkin vähän liian vaatimattomia ja liian realistisia, mutta meillä on semmoinen tapa, että yritetään pitää se, mitä sanotaan. Otetaan sitten Heinäluoman osalta siteeraus. Tämä on kahden vuoden takaa, pari viikkoa ennen kunnallisvaaleja, Seura-lehdestä, jossa Heinäluoma toteaa, että eläkeläisille pitää saada oma indeksi. Muutamia siteerauksia: "Olisi syytä ottaa eläkeläisten kohdalle käyttöön oma indeksi", Heinäluoma ehdottaa. "Uhkaa syntyä tilanne, että eläkkeiden indeksikorotukset jäävät melko pieniksi", Heinäluoma siis jatkaa. Ja edelleen: "Nykyinen indeksi ei Heinäluoman mielestä kohtele oikeudenmukaisesti eläkeläistalouksia." Lienee sattumaa, että tämä haastattelu annettiin vain muutamaa viikkoa ennen kunnallisvaaleja ja että tämä indeksiasia näin painotetusti oli esillä, mutta uskon, että jokunen eläkeläisäänestäjä silloinkin tätä luki siinä toivossa, että SDP:n tuleva voimahahmo, joka nyt sitten omaa tuota valtaa ja voimaa, tässä asiassa etenisi. (Ed. Olin: Kyllä kyllä! Ja juuri siitä syystä!)

Tästä syystä, ed. Olin, kokoomuksen eduskuntaryhmä tuleekin tämän asian toisessa käsittelyssä tekemään ponsiesityksen, ja oikeastaan viittaan ed. Uotilaan, siihen näkökulmaan, että pitäisi nyt tämänhetkisen kehityksen ja lukujen valossa vielä kertaalleen asia tarkastella, perusteellisesti laskea ja valmistella. Kokoomus tekee siis seuraavanlaisen ponsiesityksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää pikaisesti, miten eläkeläisten ostovoiman kehitys ja toimeentulo voidaan jatkossa turvata, ja tuo tarvittavat esitykset eduskunnan käsittelyyn viimeistään syyskuussa 2006." Uskon, että ministeri Heinäluomalla on varmasti sellaiset valmisteluresurssit käytössään, että tämä selvitystyö voidaan tehdä ja niistä tehtävät johtopäätökset tämän eduskunnan käsittelyyn tuoda.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Brax tässä avasi hiukan sitä oikeata keskustelua, mitä koukeroita tämä lainsäädäntö saattaa tuottaa, elikkä että tulee enemmän tämmöisiä asioita, joissa ihmisten pitää itse valvoa semmoisia asioita, joita he eivät todellisuudessa pysty valvomaan. Jos työnantajat eivät anna työttömyyskorvausta varten palkkatodistuksia, niin mitkä todistukset menevät sitten eläkkeisiin? Ja jos siinä palaavat sitten jotkut ilmoitusjutut, niin se on aika huolestuttavaa.

Itse asiassa tässä eläkeratkaisussahan on käynyt niin, että Euroopassa taistellaan, Ranskassa, missä tahansa, siitä, mitä meillä Suomessa on kolmikanta jo tehnyt, elikkä meillä on aika turvallisesti ja rauhallisesti hoidettu eläkeprosessi niin, että nykynuorisolta on viety ja ehkä turvattu nyt suurten ikäluokkien eläkkeet. Tämä indeksihän on ollut siinä sitten semmoinen vähän kuin osto- ja myyntikapula, elikkä se on aina tupopakettien yhteydessä sitten sovellettu oikeaan suhteeseen jotakin. Ja mikä on sitten se peruste, niin se on, voisi sanoa, jossakin mielessä vähän kuin hihasta vedetty. Elikkä näissä eläkeasioissa kyllä, kun katselin tuota asiantuntijaluetteloa, pitäisi siirtyä, niin kuin täällä tuli esillekin jo, tähän nelikantaan, että eläkeläisjärjestöt olisivat myöskin asiantuntijoina näissä asioissa ja kuultavina ja lausunnonantajina eikä pelkästään tupolevin veljet ja sisaret.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! En palaa tähän prosessikeskusteluun nyt vaan vähän näihin sisältömuotoihin, mitä tässä salissa on puhuttu. Itse asiassa eläkkeiden määrästä ja eläkemenoista ja indekseistä muutama sana.

Suomessahan on vähän vajaat 1,3 miljoonaa eläkeläistä, siis huomattava väestöryhmä. Vuosittaiset maksuun menevät eläkkeet minun tietojeni mukaan ovat noin 15 miljardia euroa. Jos nyt ajatellaan, että ei olisikaan tämä taitettu indeksi vaan olisi tasaindeksi 50—50, se lisäisi silloin maksuun menevien eläkkeiden paineita 150 miljoonalla eurolla, joka on 0,15 prosenttia varsinaisista eläkevaroista, ja ne tällä hetkellä ovat noin 103 miljardia euroa. Eli siis rahaa löytyy, siitä tässä ei ole kysymys, jos näitä indeksejä, niiden määräytymistapoja ja indeksin kautta tulevaa eläkekorotusta, halutaan helpottaa tai tarkastella toisella lailla.

Tähän saumaan haluaisin myöskin sanoa sen, että Sveitsin-mallista olen ainakin itse puhunut täällä useita kertoja. Aikanani otin siitä oikein selvääkin, ja mielenkiintoista on, että Sveitsissä tämä koetaan moraalisesti niin selkeänä asiana, että kulloinenkin valtioneuvosto vuorollaan kolmen vuoden välein ottaa eläkkeiden ostovoimakehityksen tarkasteluun. Sen jälkeen he päättävät, minkälaisella indeksikäsittelyllä jatkossa eläkkeitä yleensä korotetaan. Sehän olisi vastuullista politiikkaa, siinä olisi kaikki poliittinen vastuu ja kaikki muukin mukana.

Meillä ei tätä haluttu ottaa kuuleviin korviinkaan silloin, kun tämä iso eläkeremontti tehtiin, vaan nimenomaan tasaindeksi haluttiin ottaa koko tällä kentällä käyttöön. Se oli tietysti aika kylmää kyytiä ja käsittelyä, yhdenlaista sellaista, mutta kyllä tässä nyt muunlaiset mahdollisuudetkin on olemassa. Sen takia, arvoisa puhemies, kannatan tätä ed. Häkämiehen tekemää ponsiehdotusta, jonka me tulemme sitten toisessa käsittelyssä tekemään.

Eläkeläisten tilannetta hankaloittaa myöskin se, että heidän eläketuloverotuksensa kohtelu on erilaista kuin palkansaajilla. Kyllä siellä monet oikeusoppineetkin ovat antaneet lausuntoja, että siinä ei tasa-arvo toteudu, ja eivätpä nämä eläkkeet niin kauhean suuria ole. Mediaanieläke, joka on yksi termi, on minun tietojeni mukaan noin 850 euroa kuukaudessa, ja keskieläke, joka lasketaan vähän toisella tavalla, menee hivenen yli 1 000 euron, noin 1 167 euroa kuukaudessa. Näihin molempiin eläkeläisryhmittymiin, joissa suurin osa eläkeläisistä on, kohdistuu sen laatuinen verotus, että heiltä menee suurin piirtein yhden kuukauden eläketulo siihen, että he maksavat ne vuoden veronsa, enemmän kuin palkansaajilla menee. (Välihuuto) — Totta kai, mutta tätä kokonaistarkistelua täällä meillä tarvittaisiin kyllä aika paljon.

Itse asiassa yhden toisen lain asiantuntijakuulemisen yhteydessä meillä valiokunnassa syntyi keskustelu siitä, kuka loppujen lopuksi omistaa eläkkeet, kenen ne rahat ovat, jotka ovat eläkerahastoissa. Oli se aika mielenkiintoista, kun eläkepuolen asiantuntijat sanoivat hyvin korkeaprofiilisesti, että ne ovat työeläkelaitosten hallussa olevia rahoja, juridisesti minkäänlainen muu tulkinta ei ole edes mahdollinen, kun minusta ne jotenkin ovat ehkä mieluummin siellä lainassa ja sillä määräyksellä, että niitä hallinnoidaan hyvin ja sijoitetaan hyvin ja investoidaan niin, että kasvua on tulossa, että tämä hajautettu malli meillä toimisi. Mutta luulisi, että jotenkin mietittäisiin, keneltä ne rahat ovat sinne tulleet: tavallisilta palkansaajilta, joille se on myöhennettyä palkanmaksua, niin kuin me kaikki vaalitilaisuuksissa sanomme.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Edustaja Rehula puhuessaan täällä kepun eduskuntaryhmän puolesta ei halunnut myöntää, että viime eduskuntavaalien alla kepu harjoitti tässä maassa, voisi sanoa, lähes ennennäkemätöntä eläkepopulismia. Elleivät SMP:n kunnianarvoisat perinteet olisi tiedossa, niin voisi sanoa, että se oli ennennäkemätöntä. Mutta kyllä varmasti vanhan Veikko Vennamon aikaan jotain samaa oli maassamme nähty. Eläkeläisille luvattiin aivan kaikki. Ne kaikki kysymykset, joiden tiedettiin eläkeläisiä askarruttavan, kaikkiin näihin kysymyksiin kepu vastasi myöntävästi ja lupasi sen, mitä tiedettiin eläkeläisten, eläkeläisten järjestöjen yli puoluerajojen vaativan. Lupasitte pohjaosan palauttaa, lupasitte taitetun indeksin poistaa ja lupasitte todella tuntuvan korotuksen kansaneläkkeeseen.

Jos, edustaja Rehula, te ette ollut vaalien alla sellaisissa tilaisuuksissa, joissa kepu tällaisia lupasi, niin pitää kyllä ihmetellä, minkä puolueen tilaisuuksissa te oikein vaalien alla kävitte, koska kaikki muut kollegat, kaikki muut kollegat tässä salissa paitsi kepun, voinevat yhdenmukaisesti todistaa, että jokaisessa vaalitilaisuudessa, missä eläkeläisten asiat tulivat puheeksi — ja nehän tulivat aina puheeksi — kepulta riitti lupauksia joka suuntaan. Ja myös ne edustajaehdokkaat, jotka tänne eivät päässeet, voivat teille, ed. Rehula, kertoa, minkälaista oli olla kepulaisten kanssa paneeleissa ja yhteisissä toritapahtumissa ja tilaisuuksissa, kun eläkeasiat tulivat puheeksi.

Edustaja Rehulan huonoa muistia virkisti jo äsken kokoomusryhmän puheenjohtaja Häkämies, joka otti ihan suoria sitaatteja teidän kirjallisista lupauksistanne. Teidän vaalilupauksissanne, kuten ed. Häkämies täällä jo totesi, te lupasitte kansaneläkkeen pohjaosan palauttaa. Täällä lukee sanatarkasti näin: "Eduskunta päättää palauttaa kansaneläkkeiden pohjaosan leikkaukset oikeudenmukaisella tavalla." No ei kai kukaan tulkinnut tätä näin — tuskin tekään, ed. Rehula — että oikeudenmukainen tapa on se, että ei palauteta ollenkaan. Mutta näin Vanhasen hallitus on nyt tekemässä.

Mitä nyt puheena oleviin eläkeindekseihin tulee, niin tässä lukee: "Yhtenäistetään eläkeindeksit." Kuten ed. Häkämies täällä jo totesi, tuskin kukaan kuvitteli — tuskin tekään, ed. Rehula, kuvittelitte — että tämä tarkoittaa, että yhtenäistetään ne sinne huonompaan indeksiin, joka siihen saakka oli ollut yli 65-vuotiailla, eli tähän 20—80-indeksiin.

Vielä kuuluisampi kuin tämä teidän esitteenne on tietysti tämä ministeri Hyssälän, silloisen kansanedustajaehdokas Hyssälän, upea moniväriesite, jossa näistä vastaavista asioista ministeri Hyssälä toteaa, silloinen kansanedustajaehdokas Hyssälä. Ensinnäkin pohjaosasta hän sanoo näin: "Kansaneläkkeen pohjaosan poisto" — ja sitten samalla on tämä indeksi — "ja taitetun indeksin käyttöönotto olivat suuria virheitä; pohjaosan palautus on selvitettävä." No sitä on nyt sitten ilmeisesti selvitetty. Indeksistä hän sanoo näin: "Taitettu indeksi on ikäsyrjintää, se on poistettava." Tätä kohtaa "Taitettu indeksi on ikäsyrjintää, se on poistettava" tuskin kukaan kuulemassa ollut tai lukemassa ollut äänestäjä ymmärsi siten, että tämä ikäsyrjintä poistetaan sillä, että kaikille, myös alle 65-vuotiaille, tulee tämä huonompi indeksi, joka siihen saakka oli ollut yli 65-vuotiaille. Vai sitäkö te, ed. Rehula, puheillanne vaalien alla tarkoititte?

Nämä silloisen kansanedustajaehdokas Hyssälän indeksipuheet ja pohjaosapuheet tässä esitteessä ovat jääneet vähän turhaan varjoon, koska täällähän on se varsinainen helmi: se 300:n korotus kansaneläkkeisiin, johon ymmärrettävästi on enemmän kiinnitetty huomiota, ja sen takia nämä indeksi- ja pohjaosapuheet ovat jääneet vähemmälle.

Kuten puheenjohtaja Häkämies täällä totesi, niin kun sosialidemokraatit saivat uuden puheenjohtajan, ei hän halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi verrattuna kepulaisiin hallituskumppaneihinsa, ja niinpä kunnallisvaalien alla saimme lukea, että — silloinen kansanedustaja muistaakseni — Heinäluoma, todellakin edellytti eläkkeensaajille sellaista uutta indeksiä, joka paremmin turvaa heidän ostovoimansa kehityksen. Nyt Heinäluoma on valtiovarainministerinä. Luulisi, että valtiovarainministeri Heinäluoma voisi lukea kansanedustaja Heinäluoman vanhoja lupauksia ja ruveta laittamaan niitä toteen. Ainakaan ne eivät törmäisi siihen kuuluisaan valtiovarainministerin punakynään.

Ed. Rehula, te ette muista näitä vaalienaluspuheitanne, mutta voin vakuuttaa teille, että eläkeläiset muistavat. Kun presidentinvaalien alla kiersin hyvin paljon maata, niin lainkaan liioittelematta, kun samaan aikaan oli esillä tämä 5 euron korotus kansaneläkkeisiin, niin eri puolilla maata tuli hyvin paljon palautetta sellaisilta kepun äänestäjiltä, vai pitäisikö sanoa: entisiltä kepun äänestäjiltä, jotka muistelivat sitä, mitä eläkeläisille kepu lupasi ennen vaaleja ja miten vaatimattomiksi ovat jääneet sitten ne toteutukset. Ei näy pohjaosan palautusta, ei näy taitetun indeksin poistoa eikä näy tuntuvaa, reipasta korotusta kansaneläkkeisiin.

Herra puhemies! Nyt esillä on tämä indeksiasia. Kokoomus on tässä asiassa ollut tekemässä syntiä, jos niin halutaan sanoa, kuten muutkin. Me olemme esittäneet jo aikaisemmin budjettikäsittelyn yhteydessä ja tulemme esittämään tämän lain toisen käsittelyn yhteydessä sellaista pontta, jossa tämän indeksiasian ongelmallisuus tunnustetaan eläkkeensaajien kannalta ja edellytetään, että hallitus, mielellään yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, selvittäisi tätä asiaa ja toisi sellaisen uudistusesityksen, joka paremmin turvaa eläkkeensaajien ansiotason kehityksen ja oikeudenmukaisen kohtelun. Kun tämä meidän lausumamme tulee toisessa käsittelyssä äänestyksen kohteeksi, niin teillä, ed. Rehula, samoin teillä, sosialidemokraatit, ja kaikilla tässä eduskunnassa on tilaisuus äänestää tällaisen hyvin maltillisen ja asioiden selvittämisen kautta tapahtuvan etenemisen puolesta tässä indeksiongelmassa. Toivon, että lausumamme silloin saa tukea.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Tästähän virisi hyvin mielenkiintoinen keskustelu. Itse asiassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja ed. Koski puheenvuorossaan kuvasi niitä vaikeuksia, joita tämän vaativan lainsäädännön käsittelyyn eduskunnassa liittyy. On aivan ymmärrettävää, että eläkepolitiikka on polttava aihe tänä päivänä, ja siltä osin näyttää sille, että myös oppositio on liikkeellä ja kokoomuksen puheenvuorot myös ovat tässä hyvinkin hanakoita. (Ed. Zyskowicz: Päinvastoin maltillisia!) Voidaan sanoa, että ed. Zyskowiczhan tunnetusti on tähän ministeri Hyssälän vaalilupaukseen puuttunut koko vaalikauden, ja hänellä on totta kai siihen oikeutensa, koska tavallaan tällaisessa prosessissa heijastuu myös se, mitä me kukin voimme luvata ja onko se sitten pitkän päälle viisasta.

Toisaalta muistamme tällaista hyvin aikaisemmilta vaalikausilta. Olen itsekin aikanani valtiovarainministeri Niinistölle esittänyt kysymyksiä muun muassa tieteen ja tutkimuksen edellytysten parantamiseksi, ja ymmärsin hyvin selvästi, että ministeri Niinistö ei suostunut lupauksia antamaan. Tosin odotin kyllä niitä lupauksia häneltäkin. Onneksi kuitenkin silloinen Lipposen hallitus sitten kokonaisuudessaan — ja siinä prosessissa oli myös ministeri Niinistö mukana — tätä resursointia kyllä paransi. Kyllä oikeastaan nämä paineet eduskunnasta ovat välttämättömiä kansanvaltaisessa toiminnassa.

Mitä sitten tulee tähän asiaan eläkkeiden suuruudesta, osaltani toivon, että tätä ei ohitettaisi kevyellä olankohautuksella. Tosiasia on nimittäin, että vaalikentillä tämä asia tulee kyllä iholle tänä päivänä. Se on aivan eittämättä niin, ja tämä liittyy pienimpien eläkkeiden ostovoimaan ja osittain myöskin köyhyyskysymykseen Suomessa. Olen esittänyt täältä puhujakorokkeelta, näin muistan, että pienin eläke tulisi, työeläke esimerkiksi, kytkeä kaikkein pienimpään minimipalkkatasoon, että siis se eläkkeen ostovoima tavalla tai toisella vauraassa Suomessa voitaisiin turvata, siitäkin näkökulmasta, että tällainen menettely voisi sitten finanssipolitiikassa tulla myönteisellä tavalla vastaan. Tulonsiirtoja ei ehkä niin paljon tarvitsisi tehdä eikä byrokratiaa hoitaa kuin tänä päivänä.

Toinen kysymys tietenkin on tämä 50—50-indeksin ja 80—20-indeksin suhde, johon ed. Kangas ja eräät muutkin vasemmistoliiton edustajat täällä kiinnittivät huomiota. Joskus se suhde 80—20 on toiminut paremmin. Tällä hetkellä se ei näytä vastaavan eläkkeensaajien odotuksia, joskin tässä on otettava huomioon, kuten todettiin keskustellessani sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan ed. Kosken kanssa, että tämä erotus 80:n 50:n välillä on 30 ja toisaalta 50:n ja 20:n välillä on aika pieni samalla tavalla, joten itse asiassa siinä liikutellaan varsin pieniä marginaaleja. Sen takia tuo peruskysymys, että pienin eläke kytkettäisiin tällaisen pienimmän palkan ostovoimaan, on mielestäni se tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! Täällä on kokoomus tuonut voimakkaasti ponsiesityksen nyt tässä aika yllättäen. Yleensähän me tiedämme, että ponsilla ei politiikkaa tehdä. Niillä voidaan kyllä teatteria tehdä ja sellaista politiikkaa, jossa ei ole aikomuskaan saavuttaa tulosta. Tämän me tiedämme kuntatasolta, tämän me tiedämme myöskin maakunta- ja täältä valtakunnantasolta. Eli tässä ei oikeastaan kokoomuksen suunnalta tule kuitenkaan semmoinen aito pyrkimys, jos tämä rakentuu niin kuin ponsien varaan. (Ed. Zyskowicz: Päinvastoin maltillisesti!) — Silloin pitää toimia, ed. Zyskowicz, aivan toisella tavalla. Te tiedätte pitkäaikaisena kansanedustajana sen tässä talossa. Ja se tapa on tietenkin löydettävissä. Mutta siihen tapaan tarvitaan hallituksen aktiivisuutta.

Ja sitten lopuksi, arvoisa puhemies, tällä vaalikaudella on häiritsevän usein tullut täysistuntokeskustelussa ja valiokuntakäsittelyssä esiin se, että lainvalmistelussa on ministeriössä tapahtunut joku muutos. Julkinen kuva muodostuu kuitenkin näiden asioiden käsittelyn yhteydessä siitä, miten eduskunta tarkastelee asiaa, ja tarpeetta myöskin tämä varjo heitetään Suomen eduskunnan päälle. Minä toivon ja olen vakuuttunut siitä, että Suomen eduskunnassa on järjestelmä, jolla voidaan tähän asiaan sivistyneellä tavalla puuttua. Usein täällä juristit vetoavat juristeriikkaan. Onko tässä kysymys juristien ammattitaidon muuttumisesta ja koulutuksesta, tai onko kysymys mitä ilmeisimmin siitä, mitä itse otaksun, että yksinkertaisesti nämä pääsääntöisesti juristit ministeriöissä ovat kohtuuttoman suuren työtaakan alla? Tämmöinen meno ei voi siis jatkua.

Suomen lainsäädännön vaatimukset kytkeytyvät myös Euroopan unionin lainsäädäntöön tulevaisuudessa vielä enemmän, ja siltä osin paitsi kansanedustajien valmiudet myös virkamiesten valmiudet ministeriöissä tulevat tiukkenemaan. Osaltani toivon, että tämä signaali, joka tässä keskustelussa on tullut ihan yli poliittisten rajojen, hallitus—oppositio-rajojen, tämän sosiaali- ja terveysvaliokunnan esimerkin kautta voitaisiin ikään kuin kirjata nyt poliittiseen muistiin, mutta sillä tavalla, ettei ropata eikä lyödä, vaan asiallisesti käytäisiin tämä keskustelu lävitse ministeriöiden kanssa, koska eduskunnalle ei kuulu tämä lakien valmistelu. Täällä on kyllä pätevää virkakuntaa, joka kykenee siihen, mutta se ei varsinaisesti kuulu.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä juuri päästiinkin virkeään keskusteluun viime eduskuntavaalienaikaisesta tilanteesta, niin palaan vielä tähän lainvalmisteluun. Useissa puheenvuoroissa on otettu kantaa siihen, millä tavalla tämä laki on tähän saliin nyt saatettu. Minunkin täytyy nyt sitten pari hämmästyksen sanaa sanoa.

Olen tähän asti ajatellut, että hallitus ja vastaava ministeriö ovat eturintamassa vastuussa hyvästä lainvalmistelusta ja valiokunta ikään kuin sitten toisessa portaassa varmistaa ja tarkistaa omalta osaltaan, että esitys on oikea ja tarkoituksenmukainen. Mutta tämän lain käsittelyssä on nyt tapahtunut niin, että tämä on melkein suoraan hypännyt toiseen portaaseen eli valiokuntakäsittelyyn ja valiokunta on joutunut paljon vartijaksi. Olosuhteet huomioon ottaen ymmärtääkseni valiokunta onnistui tässä tehtävässä erittäin hyvin, mutta uutena kansanedustajana jään kuitenkin miettimään sitä, onko tämä laki saatettu loppuun asti riittävällä varmuudella ja riittävästi valmisteltuna. Todella toivoo, että jatkossa tämän tyyppisiä tilanteita ei tulisi, koska tarkoitus on kuitenkin niin, että valiokunta on sitten se, joka viime kädessä tarkistaa asiat ja tuo tänne saliin, että sali voi luottaa siihen, että asiat on oikeassa järjestyksessä käsitelty.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yritän käyttäytyä asiallisesti. Pyysin tämän puheenvuoron itse asiassa todetakseni ed. Braxille, joka on nyt täältä poistunut, että työeläkemaksu on itse asiassa vero. Jos on työssä, niin joutuu maksamaan työeläkemaksua, ja sillä tavoin se on kyllä verrattavissa veroihin, myöskin silloin kun säädetään rangaistuksia siitä, jos laiminlyödään verojen perintä tai tässä tapauksessa työeläkemaksujen perintä, koska viaton eläkkeensaaja sitten myöhemmin joutuu siitä kuitenkin kärsimään.

Itse tässä prosessissahan tilanne oli tietenkin se, että valiokunta olisi kyllä voinut palauttaa tämän esityksen ministeriöön valmisteltavaksi itse asiassa useammankin kerran. Esitys oli annettu eduskunnalle jo viime keväänä siinä pahimmassa ruuhkassa. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt, miksi se annettiin kovalla kiireellä silloin, koska oli aivan hyvin tiedossa, että sitä ennätetään kuitenkin käsitellä vasta syksyllä. Ja kun sitä sitten koko syksy käsiteltiin, niin oltiin lopulta tilanteessa, että vielä nyt tämän kevätistuntokaudenkaan alkaessa se ei ollut valmis. Toisaalta, kuten julkisuudessakin on ollut hyvin nähtävissä, odottamassa on uusia lakeja, joitten valmistelu ja säätäminen etenkin ovat täysin riippuvaisia siitä, mitä tässä yhteydessä säädetään. Tästä syystä valiokunnan kädet olivat sidotut. Me emme voineet palauttaa tätä, vaikka kovasti olisi tehnyt mieli, koska se olisi saattanut sitten ihmisille tärkeän lainsäädäntötyön valmistelun juntturaan kertalinttuulla niin pitkäksi aikaa, että siitä olisi varmasti syntynyt vahinkoa.

Näistä yksityiskohdista ja tästä kolmikannasta ehkä vielä sen verran, että tämä ed. Braxin esittämä rikosoikeudellinen ongelma oli yksi osa, sanoisiko, tätä kolmikantaongelmaa. Ehkä se isompi ongelma syntyi siitä, että kolmikannan yksi osapuoli elikkä tässä tapauksessa EK ministeriön kertoman mukaan oli ministeriölle ilmoittanut, että vaikka perustuslakivaliokunta on lähestulkoon vaatinut, että valituskieltoja ei saa lakiin kirjoitetulla tavoin lopullisesti säätää, niin siitä huolimatta vaadittiin, että kun kolmikannan yksi osapuoli tätä vaatii, niin se on tehtävä. On aivan selvää tietenkin, että säilyttääkseen edes jonkinlaisen omanarvontuntonsa ei valiokunta tämmöiseen voi suostua eikä se tietenkään voi suostua siihen erityisesti siitä syystä, että jos emme nyt aivan perustuslain vastaiseen lainsäädäntöön olisi perustuslakivaliokunnan lausumasta huolimatta syyllistyneet, niin ainakin aika läheltä olisi liipannut.

Vielä lopuksi tähän yleisempään keskusteluun tästä taitetusta indeksistä. Kun nyt näyttää siltä, että se on johtamassa ikään kuin uusiinkin esityksiin, ehkä perustana voisin sanoa, että suhtautuminen taitettuun indeksiin tai sen poistamiseen on itse kunkin päätettävissä ensi perjantaina, kun vastalauseestani äänestetään. Jos viime vaalikauden menettelyjä ryhtyisin toistamaan, niin voisin luvata, että niitä äänestyskarttoja jaetaan toreilla ja turuilla ja kaikissa paneeleissa laajalti. En tiedä, onko se sen arvoista, mutta joka tapauksessa äänestyksellä ratkaistaan se, kumpaa pidetään parempana prosenttijakona: 80—20 vai 50—50.

Tämä kokoomuksen esittämä ponsi on sinänsä mielenkiintoinen siitä syystä, että itse asiassa vaihtoehdot tässä asiassa ovat kovin vähäiset ja itse asiassa yksinkertaiset. Pitää valita joku prosenttijakauma, jolla tämä ratkaisu tehdään. Minä en välttämättä usko, että kovin laajalla selvityksellä voidaan päästä muuhun kuin jonkinlaiseen poliittiseen kompromissiin. (Ed. Zyskowicz: Se on parempi kuin nykyinen!) — Se on varmasti parempi kuin tämä nykyinen vaihtoehto, mutta en tiedä, voidaanko, ed. Zyskowicz, ikään kuin hankkia jonkinlainen synninpäästö sillä, että ei nyt haluta kuitenkaan vaihtaa tätä nykyistä järjestelmää tähän puoliväli-indeksiin. Tähän liittyy aika lailla mielenkiintoisia ja, sanoisiko, periaatteellisiakin kysymyksiä.

Joka tapauksessa kannattaa tietenkin muistaa, että kansaneläkeindeksi on vielä paljon huonompi kuin tämä taitettu indeksi. Taitettu indeksi on erityisen kohtuuton niitten osalta, jotka sairastuvat nuorina. En tiedä nyt, kuinka moni tässä salissa on huomannut, että itse asiassa me olemme tätä taitettua indeksiä nyt pikkuhiljaa sirotelleet kaikkialle. Viime syksynä säädimme lain, jolla se tuli muun muassa jo kaksikymppisinä lopullisesti työkyvyttömiksi tulleille. Siitä voi tosiaan laskea, mitä se merkitsee vuosikymmenien kuluessa.

Ihan siunatuksi lopuksi pitää itsekin muistella mennyttä aikaa. Viime vaalien edellä siis kyllä se todellakin, ed. Rehula, oli niin, että Pohjois-Savossa oli yksi nykyinen kansanedustaja keskustassa, joka ei meuhkannut tällä asialla, ja hän oli ed. Rauno Kettunen. Kaikki muut kyllä lupailivat suunnilleen ummet ja lammet. Mutta kun täällä on ed. Rehula ikään kuin joutunut keskeisen huomion kohteeksi tässä asiassa osittain ilman omaa syytäänkin, koska on täällä keskustan ainoana edustajana, niin voin kertoa tälle salille, että hän on ollut kyllä ihan aidon paineenkin alaisena, ja voin jopa kuvitella, että hän ei ole kovin voimakkaita vaatimuksia esittänytkään, koska ed. Rehula ja ed. Valto Koski ja minä olimme viime syksynä muistaakseni saunassa keskustan Pohjois-Pohjanmaan kenttäväen kanssa tuolla Oulussa. Kenttäväkeä edusti eräs tässäkin salissa aiemmin esiintynyt aika tuhti herrahenkilö. Ensimmäiseksi tullessaan saunan ovesta sisään hän sanoi, että "Rehula, milloin se taitettu indeksi poistuu". (Naurua)

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisat kokoomuksen kansanedustajat! Kuinka monen pientä eläkettä saavan toimeentulo paranee sillä, että täällä teidän ex-ryhmäpuheenjohtajanne laukoo omasta mielestään totuuksia ja te pilkallisesti ja ivallisesti nauraen kannustatte häntä yhä huikeampiin suorituksiin? Kuinka monen?

Toisekseen, arvoisa rouva puhemies, olen kerran laskenut ed. Zyskowiczin puheenvuorosta oman nimeni, kuinka monta kertaa se siinä esiintyi. Pääsin tusinaan kappaleeseen. Tänään saattoi syntyä uusi ennätys. Ed. Zyskowicz, kiitos siitä.

Kun ollaan puhumisen foorumilla, täällähän on sana sanaa vastaan ja on hieman hankala käydä tätä keskustelua, jos ohjat sille ja käsitteistö sille keskustelulle eivät kulje yhtä jalkaa. Täällä ed. Erkki Virtanen toi esille sen, että on muitakin indeksejä kuin tämä työeläkeindeksi, esimerkiksi kansaneläkeindeksi. Olisi mielenkiintoista kuulla, koska te tämän yhteiskunnan vähäosaisten puolelle tulleet kokoomuksen kansanedustajat alatte kantaa huolta kansaneläkeindeksistä, joka todellakin on indeksi, joka eriyttää eri väestöryhmien tulokehitystä. On vaikea käydä keskustelua, jos käsitteistä ei olla yhtä mieltä tai niitä ei edes haluta ymmärtää oikein.

Arvoisa rouva puhemies! Jos ed. Häkämies, nykyinen kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja, olisi vielä täällä salissa, onnittelisin häntä siitä, että ryhmäkanslia tuntuu palvelevan häntä aivan yhtä tomeralla tavalla kuin edellistäkin ryhmän puheenjohtajaa. (Ed. Zyskowicz: Totta kai!)

Vaikkei hän ole täällä salissa, niin kysyisin kuitenkin, mitä mieltä te, arvoisat kokoomuksen edustajat, ihan oikeasti olette tästä indeksikysymyksestä. Nimittäin ihan vakiintunut käytäntö eduskunnassa työskentelytapana on se, että valiokuntakäsittelyn yhteydessä tuodaan esiin ne epäkohdat, joita kyseisessä lainsäädännössä on, ja kirjoitetaan vastalause, joka tulee sitten osana valiokunnan mietintöä tänne käsittelyyn. Kysyn: Mikä valaistuminen kokoomuksen eduskuntaryhmän piirissä on tapahtunut menneen viikon aikana, kun te tänään kerrotte täällä ensimmäisen käsittelyn yleiskeskustelun yhteydessä, että teillä on nyt jotakin uutta tämän indeksiasian tiimoilta?

Kun yleensä mielipiteet ja kannat vaihtuvat siinä tilanteessa, kun tieto lisääntyy, niin olisi mukava tietää, mikä valaistuminen teille on nyt tässä välissä tapahtunut, sillä jos historiaan mennään, jota te niin mielellänne täällä tongitte ja kaivatte, niin te olette painaneet vihreää nappia silloin, kun tähän indeksijärjestelmään siirryttiin. Ilmeisesti näyttää siltä, että tulette painamaan vihreää nappia myös tulevana perjantaina, jolloin tästä indeksiasiasta seuraavan kerran äänestetään.

Tosin haluan tässä yhteydessä todeta, että mehän emme menneet valiokunnassakaan niin sanottuun substanssiin kovinkaan paljon sisään, koska tässä oli kysymys työeläkelainsäädännön yhteenkirjoittamisesta, kirjoittamisesta samaan lakiin. Siellä on esimerkiksi yhtenä isona periaatteellisena kysymyksenä se, että LEL-järjestelmä poistuu. Näitä asioitahan me valiokunnassa ratkoimme, ja niin kuin aikaisemmassa puheenvuorossa totesin täältä, ihmettelen, että kukaan ei ole nyt ottanut tässä keskustelussa esille esimerkiksi elinikäkerrointa tai superkarttumaa, jotka taannoin olivat suuren kiinnostuksen kohteena ja joittenkin mielestä vääristivät tätä eläkejärjestelmäämme merkittävällä tavalla.

Mitä tulee ed. Zyskowiczin puheenvuoroon, siinä saattoi olla elementtejä, jotka me kaikki keskustan kansanedustajat ja koko tämä sali olemme joskus aikaisemminkin kuulleet. Tietysti politiikan oppikirjoissa lukee, että toista, toista, toista, toista ja toista. Ja siinä vaiheessa, kun itsestä alkaa jo tuntua siltä, että toisto menee liian pitkälle, niin saattaa olla se vaara, että viesti on alkanut mennä myös perille.

Te, ed. Zyskowicz, ette ole laittanut ettekä tule laittamaan länkiä kaulaan keskustalle puolueena — huom. keskusta, ei kepu; ette tekään ole kansallinen kokoomus eli kako, vaan te olette kokoomusryhmän jäseniä — emmekä jatkossakaan tule kysymään teiltä neuvoa niitten tavoitteiden asettamiseksi, joilla vaaleihin lähdetään. Siitä, miten ne tavoitteet mitoitetaan, miten realistisia ne ovat tai miten niitä tulkitaan, jokainen vastaa itse. Esimerkiksi tämä todistustaakka meillä keskustalaisilla on. Emme me tästä yhteisymmärrykseen pääse. Me kannamme oman taakkamme, ja toivottavasti te huolehditte omasta taakastanne. Sitäkin on saattanut vuosien varrella jonkun verran kertyä. Toistan: keskusta tulee jatkossakin asettamaan tavoitteet aivan itsenäisesti omien periaatteidensa mukaisesti, joissa esimerkiksi kannetaan huolta siitä, tehdään esityksiä sen puolesta, että meillä on kansaneläkejärjestelmä jatkossakin.

Nyt, kun tämä kokoomuksen sosiaalinen omatunto on viime viikkojen ja itse asiassa oikeastaan parin viime vuoden aikana herännyt, niin odotan mielenkiinnolla niitä eläkepoliittisia avauksia, joita kokoomuksen suunnasta tulee, jotka on sitten mitoitettu niin, että talous sen kestää; tehän olette tunnetusti rahasta ainakin tähän asti kantaneet huolta. Mutta toisekseen, onko teillä joku linja tässä asiassa? Te kyllä heittelette täältä ilmaan yksittäisten kansanedustajaehdokkaitten vaaleissa esittämiä asioita. Te kuljette täällä keskustan vaaliohjelman kanssa, jossa on kerrottu asioista, (Ed. Zyskowicz: Ja te mielellänne unohdatte!) joita keskusta on ajanut eteenpäin ja tulee ajamaan eteenpäin.

Niin kauan kuin keskustalla ei ole 101:tä kansanedustajaa tässä salissa, niin saattaa olla, että jotkut asiat jäävät hieman varjoon. Mutta joka tapauksessa me kannamme oman taakkamme ja sen tulemme myös seuraavissa vaaleissa tekemään. On päivänselvää, että eläkeläiset muistavat sen, mitä on tehty, ja niin kuin tiedämme, niin on tahoja, jotka haluavat asioista muistuttaa. Sehän kuuluu politiikkaan. Näin pitää toimia. (Ed. Zyskowicz: Ja on tahoja, jotka haluavat ne unohtaa!)

Mutta jos haemme sitä, että esimerkiksi tässä salissa eduskunnassa, joka kuitenkin on arvokkain puhumisen paikka tässä maassa, koetettaisiin aidosti viedä omista arvolähtökohdistamme, omista perusteistamme eläkeläisten toimeentulon edistämistä eteenpäin, niin jotenkin alkaa pikkuhiljaa toivoa, että kokoomuksen suunnastakin tulisi joku oma-aloitteinen avaus siihen suuntaan, miten eläkejärjestelmäämme pitää kehittää. (Ed. Kuosmanen: Miksei hallitus korjaa?)

Sen pystyy sanomaan, että esimerkiksi kuluneella vaalikaudella näistä teidän moneen kertaan naureskelemistanne ja vähättelemistänne kansaneläkkeen tasokorotuksista oppineina kyllä keskustan piirissä jatkossa mietitään, miten kaikkein pienintä eläketuloa saavien asemaa pystyttäisiin korjaamaan, jotta esimerkiksi tämä 40 miljoonaa euroa, joka (Ed. Kuosmanen: 5 eurolla, niinkö?) tulevana syksynä kansaneläkkeisiin lisätään, pystyttäisiin kohdentamaan paremmin ja tehokkaammin.

Tämä esimerkiksi on viesti siitä, että keskustalla on huoli kansaneläkejärjestelmän tulevaisuudesta ja ylipäätänsä olemassaolosta, josta teillä, edustajat siellä kokoomuksessa, naureskellessanne ja pilkatessanne nyt tehtyjä päätöksiä ei ole ollut kovinkaan suurta huolta, siitä, että ylipäätänsä koko kansaneläkejärjestelmä olemassa on — ei ole ollut. Toivoa sopii, että jatkossa on, koska jos kävisi niin, että kumppanuutta jouduttaisiin jossakin tilanteessa hakemaan tai pääsisimme kumppanuutta aidosti hakemaan, niin te olette sen tilanteen edessä, että joudutte arvioimaan, onko kansaneläkejärjestelmällä joku merkitys suomalaisessa eläkepolitiikassa jatkossa.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu siltä, että keskustalla on kyllä tosi paha hallituskumppani. Ainakin ed. Rehulan mukaan eilen sosialidemokraatit olivat syypäitä lähestulkoon kaikkeen heikkoon, mitä suomalaisissa kunnissa on tapahtunut, ja suomalaisen kuntapolitiikan heikkoon tilaan, ja nyt tuntuu, että kaikki eläkepolitiikan saavutukset tai se, että ne jäävät saavuttamatta, on sosialidemokraattien syytä. (Ed. Zyskowicz: Tai Rkp:n!) — No, voi olla.

Mutta vakavasti puhuen, ed. Rehula, minä siteerasin teidän vaaliohjelmaanne ja siteerasin myöskin teidän kansanedustajienne, kansanedustajaehdokkaidenne, puheita vaalikentillä. He lupasivat, vannoivat indeksin korjaamisen nimiin ja kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisen puolesta. Näistä kummastakaan ei ole sanaakaan hallitusohjelmassa, eikä niihin ole palattu. Kaksi tasokorotusta kansaneläkkeisiin, siinä se on se eläkepolitiikan saldo, ed. Rehula.

Te kysyitte, mistä lisää valaistusta kokoomukselle on tullut. Me teimme budjetin käsittelyn yhteydessä ja me uudistamme tuon saman lausumaesityksen, jossa me esitämme sitä, että näiden uusien lukujen, talousnäkymien, valossa hallitus selvityttää indeksien ostovoiman (Puhemies koputtaa) korjaamisen mahdollisuuden. Tätä me esitimme silloin, ja tätä me esitämme nyt.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti täysin ymmärrettävää, että yhdellä sun toisella keskustalaisella kansanedustajalla tällä hetkellä hikikarpalot kohoavat otsalle, kun näistä eläkekysymyksistä keskustellaan.

Mutta ed. Rehulalle sen verran, että kyllä mielestäni on aikamoista demokratian ja kansanvallan vähättelyä, jos näihin vaalilupauksiin ei vaalien välillä voi palata. Eihän kyse ole siitä, että näitä vaalilupauksia olisi kuka tahansa henkilö tehnyt, vaan kyse on silloisesta kansanedustaja Hyssälästä, nykyisestä peruspalveluministeristä, ja ed. Heinäluomasta, nykyisestä valtiovarainministeristä, ed. Rehula.

Toinen asia, minkä haluaisin tässä yhteydessä myöskin nostaa esille, kun puhutaan nimenomaan kansaneläkkeen pohjaosasta: kyllä minun mielestäni aika härskiä toimintaa on se, että ennen vaaleja luvataan nostaa kansaneläkkeen pohjaosaa 300 euroa ja koko korotus on 5 euroa kuukaudessa alkaen syyskuun alusta.

Toinen asia, josta täällä salissa ei ole vielä keskusteltu, on se, että itse asiassa sosiaali- ja terveysministeriössähän parasta aikaa istuu maksutoimikunta, jonka työtä ei ole keskeytetty.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Rehulalle, että te olette siinä oikeassa, että riitelemällä ja rähjäämällä ei näitä asioita, yhteisiä asioita, pidä hoitaa. Siinä olen teidän kanssanne samaa mieltä.

Mutta, ed. Rehula, nyt te olette hallituksessa ja oppositiossa ollessa lupasitte nimenomaan, että kansaneläkkeen pohjaosa täytyy palauttaa, ja sitten vaaditte, että taitettu indeksi pitää korjata 50—50, ja nyt kuitenkin kun te täällä piditte puheenvuoron, olitte sitä mieltä, että valtiovallalla ei ole varaa korjata. Suomella ei ole koskaan mennyt niin hyvin kuin nyt menee taloudessa, ja jokainen meistä tietää, että työeläke on palkan jatke ja se täytyisi säilyttää saman suuruisena suurin piirtein kuin palkka nousee, jotta sen ostovoima säilyy.

Toinen asia: kun kaikki sotaveteraanitkin ovat maksaneet kansaneläkevakuutusmaksua silloin, kun ovat olleet rintamilla, niin minkä takia eduskunnalla ja hallituksella on oikeus poistaa tällainen maksettu eläke?

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olemme aikaisemminkin käyneet ed. Rehulan kanssa tätä samaa keskustelua hyvin maltilliseen sävyyn, ja olen saanut ihan luotettavilta tahoilta tietää, että ed. Rehula ei ole ollut niitä Etelä-Hämeen keskustalaisia kansanedustajia, jotka tällä asialla ovat ilakoineet. Hän on saanut siitä vapautuksen. 54 muuta kansanedustajaa sen sijaan on saattanut sitä tehdä. Heistä ei tietenkään ed. Rehula voi henkilökohtaisesti vastata, mutta puolue vastaa niistäkin puheista.

Mutta, ed. Rehula, myöskin valtiovarainministeri Heinäluoma on muistuttanut meille viime aikoina useita kertoja meidän vaalilupauksistamme, jotka ovat kuulemma olleet liian vaatimattomia, ja hallitus on pystynyt toteuttamaan paljon enemmän kuin kokoomus vuonna 2004 ymmärsi luvata kansalaisille. Tämän kritiikin otamme ihan mielellämme vastaan, koska on vaikea sanoa siinä mielessä, kuinka paljon pystytään toteuttamaan, jos valtiontalous kehittyy, niin kuin ed. Kuosmanen äsken sanoi. Varaa tähän järjestelmän korjaukseen on, mutta teiltä puuttuu vaan yksinkertaisesti nyt tahto.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rehula kysyi, kuinka paljon eläkkeensaajia auttaa se, että me täällä näistä asioista puhumme. Kyse on tietysti poliittisten paineiden luomisesta ja myös siitä, minkä ed. Rehulakin mainitsi, että te olette vastuussa omista puheistanne, vaalien alla antamistanne lupauksista, ja vaikka te haluaisitte ne unohtaa, eivät eläkkeensaajat niitä unohda. Te saitte vaalivoiton lupaamalla eläkkeensaajille aivan kaiken. Oletteko ylpeitä siitä, että voiton saitte näillä äänillä, mutta ette ole niitä lupauksia lunastaneet? Väitätte, että nämä meidän puheemme eivät vaikuta. Aivan varmasti vaikuttavat. Jos kepu ensi vaaleissa lupaa 300 euroa kansaneläkkeisiin lisää tai lupaa vielä palauttaa pohjaosan, niin minä lupaan syödä vanhan villapiponi.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edustajat Häkämies, Kuosmanen, Tiura, Petri Salo ja Zyskowicz, kiitos! Tämä on sydäntä särkevää. Jos ed. Tiura sanoo, että täällä on hikikarpaloita, ei täällä hiki ole, mutta on sydäntä särkevää kuulla se tunteen palo, jolla te vuodatatte tätä tuskaanne siitä, mitä eläkeläisten asema on.

Ed. Zyskowicz, puheilla on merkitystä, mutta sillä, että te täällä pilkallisesti nauratte, niin sillä ei yhdenkään eläkeläisen elämäntilanne kohene. Pohjaosan osalta jokainen, joka eläkejärjestelmää vähänkään tuntee, tietää, että tavoite voi olla vain se, että kansaneläkkeisiin tehdään tasokorotuksia. Se järjestelmä, joka oli ja meni, se oli ja meni. (Ed. Zyskowicz: Mutta entäs viime vaaleissa?) Vastaavan asian ajaa se, että kansaneläkkeisiin pystyttäisiin tekemään tasokorotuksia, ja niin kuin varsinaisessa puheenvuorossani totesin, kaikkien pienintä eläkettä saavien osalta sillä olisi kaikkein suurin merkitys.

Toivon, että arvoisat edustajat esimerkiksi kokoomuksessa perehdytte kansaneläkejärjestelmään sen verran, että tämän asian voisitte jatkossa tunnistaa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tänä päivänä eläkeläisten ostovoiman korjaaminen on poliittisesta tahdosta kiinni. Siihen on nyt todella pelimarkkoja käytettävissä, jos niitä haluttaisiin käyttää. Budjettitalous oli viime vuonna 3 miljardia euroa ylijäämäinen, kun sen ennakkotietojen mukaan piti olla 0,5 miljardia alijäämäinen. Valtionvelan bruttokansantuoteosuus on laskenut jo alle 40 prosentin, kun sen arvioitiin koko vaalikauden olevan noin 44 prosenttia. Eläkerahastoissa on yli 100 miljardia euroa rahaa. Ne ovat kasvaneet 2003—2004 noin 7—9 prosenttia vuodessa. Viime vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana ne kasvoivat 14 prosenttia elikkä 12 miljardia euroa. Elikkä myöskin rahastoinnissa on tapahtunut myönteistä kehitystä. Nämä kaikki elementit antavat kyllä mahdollisuuden, jos poliittista tahtoa löytyy. Budjettitalous antaa mahdollisuuden kansaneläkkeen tuntuvampiin tasokorotuksiin ja sitä kautta niiden kaikista heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten aseman parantamiseen, ja työeläkkeisiin on mahdollista saada paremmat indeksit sen vuoksi, että muun muassa eläkerahastojen näkymät ovat paremmat kuin ne ehkä olivat silloin, kun Puron työryhmä teki näitä linjauksia pitemmälle tulevaisuuteen.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Osa kansanedustajista oli kuuntelemassa, minkälainen on ollut tulokehitys Suomessa viime vuosina. Stakesin kertomus kertoo, että köyhyys on lisääntynyt, suhteellinen köyhyys on lisääntynyt, ja siihen köyhimpään luokkaan on tullut eläkeläisiä lisää. Tosiasia on se, että kaikilla eläkeläisillä ei mene tänä päivänä hyvin.

Ed. Rehula on tietenkin täysin oikeassa siinä, että kaikkein huonoimmassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa voidaan parantaa vain minimieläkettä korottamalla. Taitetusta indeksistä kärsivät eniten hyvätuloiset eläkeläiset — sitäkään ei voi kieltää — mutta hyvätuloiset eläkeläiset ovat myöskin oikeutettuja oikeudenmukaiseen kohteluun, ja on tietenkin väärin, että eläkeläisten tulokehitys laahaa jäljessä. Jokainen myöskin ymmärtää, että jos tähän taitettuun indeksiin tulee korjaus siihen suuntaan, mihin kokoomus on viitannut, mihin vasemmistoliitto on viitannut ja myöskin mihin kristillisdemokraatit ovat viitanneet, niin se merkitsee sitä, että eläkevakuutusmaksut nousevat. Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että eläkevakuutusmaksut nousevat. Olisi peräti oikein, että pikkasen korotettaisiin, jotta eläketurva olisi kaikilla parempi.

Minusta on aivan oikein, että tässä keskustelussa puututaan myöskin vaalipuheisiin. On edesvastuutonta mennä lupaamaan sellaista, mitä ei aiota toteuttaa. Kun kristillisdemokraatit vuonna 2003 laativat vaaliohjelman, niin me olimme melko varmoja siitä, että taitettuun indeksiin ei tule tällä kaudella muutosta, emmekä me vaatineet sitä vaaliohjelmissamme, mutta vaadimme kyllä, että minimieläkettä tulee korottaa. Minun mielestäni, kun tämmöisiin suuriin kysymyksiin otetaan vaaliohjelmassa kantaa, silloin pitäisi myöskin edellyttää, että nämä ovat hallituskysymyksiä silloin, kun hallitusohjelmasta neuvotellaan. Mikäli minä en aivan väärin muista, niin yksikään muu puolue kuin kristillisdemokraatit ei asettanut mitään kynnyskysymystä hallitukseen menolle. Oli kyllä suuria lupauksia, ja yksi sellainen suuri lupaus oli kyllä keskustan lupaus taitetun indeksin korjaamisesta samoin kuin pohjaosan palauttamisesta. Me emme esittäneet pohjaosan palauttamista, koska me ymmärsimme, että se ei kuitenkaan tule toteutumaan.

Toivon, että keskustelu tämän kauden aikana näistä eläkeläiskysymyksistä ja eläkekysymyksistä johtaisi siihen, että seuraavassa vaalikampanjassa ei annettaisi katteettomia lupauksia, annettaisi lupauksia sellaisista asioista, joista ollaan tietoisia, että niitä ei voida toteuttaa. Tietenkin eläkepolitiikka on oppositiolle erittäin hyvä ase. Vuonna 83 SMP sai suuren vaalivoiton juuri sillä, että lupasi eläkeläisille paljon, eikä sitä kukaan voi kieltää, etteikö keskusta olisi monessa vaalipiirissä hyvin voimakkaasti tuonut esille tämän asian niin kuin myöskin elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisen, jota pidettiin kyllä kaikkein tärkeimpänä verokysymyksenä vaalikentillä. Kumpaakaan näistä tavoitteista ei ole toteutettu.

Ihmettelen hieman, että tässä keskustelussa on myöskin vähätelty ponnen merkitystä; se, että kansanedustaja vähättelee ponnen merkitystä, ihmetyttää. Ponsi on eduskunnan tahto. Eduskunnalla on ylin päätäntävalta tässä maassa, ja jos eduskunta esittää jotakin, edellyttää, että hallitus ryhtyy joihinkin toimenpiteisiin, niin kyllähän eduskunnan pitää silloin myöskin huolehtia siitä, että tämä eduskunnan tahto myöskin toteutuu. Mutta kun tässä salissa tältä paikalta sanotaan, että ponnella ei ole mitään merkitystä, siinä kyllä vähätellään tämän talon ja tämän eduskunnan merkitystä.

Itse tulen äänestämään tämän vastalauseen puolesta eli taitetun indeksin korjaamiseksi niin, että se on 50—50 prosenttia. Pidän sitä parempana ratkaisuna. Tiedän, että jos se toteutuu, se merkitsee korkeampaa vakuutusmaksua. Tulen myöskin äänestämään sen ponnen puolesta siinä toivossa, että se toteutuisi ja että eläkelainsäädäntöön tulisi sellainen eläkeläisystävällisempi linja. Mutta eivät varmastikaan tulevassa vaalikampanjassa kristillisdemokraatit tule esittämään pohjaosan palauttamista. Jos joku sen tekee, niin se on taatusti epärealistinen esitys aivan kuten taitetun indeksin korjaaminen sellaiseksi kuin on tässä salissa tänä päivänä puhuttu, ilman että se tehdään hallituskysymykseksi. Nostan hattua sille suurelle puolueelle, joka tekee taitetusta indeksistä hallituskysymyksen, ja toivon sille puolueelle menestystä tulevissa vaaleissa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on eläkeläisiä noin 1,3 miljoonaa, niin kuin täällä on jo kertaalleen todettu, eli neljännes Suomen kansasta. Jos me mietimme tuota ryhmää, niin se on ryhmä, joka tämän maan on nostanut jaloilleen ja sellaiseksi elintasomaaksi, joka se tänä päivänä on kaikista puutteistaankin huolimatta. Tämän vuoksi eläkeläisiin pitäisi suhtautua heidän työnsä mukaisella kunnioituksella ja arvostuksella. Se on se keskeinen periaate, jonka tästä salista pitäisi myöskin ulospäin kantautua.

Kun ed. Rehula puhui muiden edustajien pilkkaamisesta, siis muiden puheista, joissa pilkattiin, niin hän kyllä minun ymmärtääkseni pilkkasi itse vähintäänkin yhtä paljon ja nimenomaan kokoomuslaisia. Hän kysyi muun muassa, milloin kokoomuslaisten omatunto on herännyt, puheenvuorossaan. Ensinnäkin minä olisin hyvin varovainen kyselemään toisten omantunnon perään, koska se on asia, josta me itse vastaamme ja muiden kuin kansanedustajien edessä ja muualta kuin täältä puhujakorokkeelta. Mutta jos minä ed. Rehulalle sanoisin, milloin minun niin sanottu omatuntoni tässä mielessä on vähäosaisten ja köyhien puolesta herännyt, niin se on herännyt vuonna 46 eli 60 vuotta sitten Lapin raunioilla. Jos tämä riittäisi ed. Rehulalle, ettei tarvitsisi enää tämän tyylisiin asioihin palata, niin olisin hyvin kiitollinen.

Ed. Rehula kysyi kokoomuslaisilta, mikä valaistuminen kokoomuksessa on viikon aikana tapahtunut, kun me esitimme tämän ponnen. Hän lisäksi kysyi, että onko kokoomuksella linjaa näissä eläkeasioissa. Minä haluan nyt kertoa vielä kertaalleen sen, että tämä kokoomuksen linja, jonka ed. Jyri Häkämies ryhmän puheenjohtajana ponnen muodossa esitti, on laadittu kokoomuksen kesäkokouksessa vuonna 2004. Te olette äänestäneet tässä salissa vuoden 2004 lopussa vuoden 2005 budjettia käsiteltäessä täsmälleen samasta ponnesta.

Joulukuussa 2004 kokoomus esitti ponnen, että "eduskunta edellyttää, että hallitus tuo eduskunnalle kevätistuntokautena 2005 ehdotuksen, miten eläkeläisten toimeentulo turvataan palkansaajiin nähden", ja tällä tarkoitettiin sitä, kun perusteellisesti oli puolueessa läpikäyty asia, että indeksijärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja se pitää tavalla tai toisella korjata. Tämän ponnen tässä salissa te olette äänestäneet vuosittain nurin, viimeksi viime joulukuussa tämän vuoden budjettia käsiteltäessä. Minä haluan nähdä sitten, äänestättekö kolmannen kerran nurin sen tämän asian yhteydessä ja sitten vielä tämän vuoden lopulla neljännen kerran ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Luulenpa, että on erittäin hankala mennä ainakaan perustelemaan sitten oman työn tuloksia ja toimintalinjoja, mikäli tämä tapahtumasarja saa vielä kahden äänestyksen jatkon tämän vuoden aikana.

Arvoisa rouva puhemies! Olen vilpittömästi tämän ponsiehdotuksen takana, ja meidän ryhmämme on ollut sitä joka vuosi. Haluan korostaa tätä edelleen. Tämä ei ole uusi keksintö, vaan tämä on perusteellisen pohdinnan tulos. Jotakin on tehtävä. Ja kun ed. Rehula mainitsi puheenvuorossaan, että ponsilla näitä asioita ei ratkaista, niin ponnella me haluamme hallitukselle antaa kotiläksyksi tehdä tänne meille istuntosaliin järjestelmäehdotuksen, jolla eläkeläisten tilanne korjataan. Hallituksen keskeinen tehtävä on valmisteluttaa sellaisia ehdotuksia, että ne ovat kansalaisten hyväksi, mahdollisimman hyviä ja sitten täällä salissa niistä myös päätetään. Minä toivon, että kun tämä tulee äänestykseen, niin myöskin keskustapuolueessa ne, joitten minä olen kuullut asian puolesta puhuvan menneiden vuosien varrella, todella kovasti puhuvan ja moneen kertaan, äänestäisivät meidän pontemme puolesta.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Onhan tämä mielenkiintoista keskustelua. Tätä on käyty useita, useita vuosia, on sitten hallituksen koostumus ollut mikä tahansa. Kyllä tosiasia on se, että keskusta käydessään viime eduskuntavaalia nosti erittäin voimakkaasti esille eläkepolitiikan ja vähempiosaisten ihmisten aseman korjaamisen. En sano, että vaalivoitto perustui valheelle, mutta lähellä se sitä joka tapauksessa on. Nyt hallituksessa ollessaan keskusta on joutunut pyörtämään myöskin eläkepolitiikan osalta sen, mitä vaalien alla puhui.

Muistan omasta vaalipiiristäni erittäin hyvin eduskuntavaalien 2003 alla käydyn keskustelun, jossa keskusta erityisesti osoitti sosialidemokraatteja ja Lipposen hallituksia siitä, että on tehty eläkepolitiikassa eläkeläisten asemaa heikentäviä ratkaisuja muun muassa siten, että kansaneläkkeen pohjaosa leikattiin. Muistelenpa niin, että nykyinen ministeri, silloinen kansanedustaja Pekkarinen monessa eri yhteydessä moneen otteeseen otti tämän asian esille ja vaati, että kansaneläkkeen pohjaosa tulisi palauttaa myöskin indeksin osalta sillä tavalla, että taitettu indeksi pitää korjata.

Tosiasia on tietenkin suurten puolueitten osalta — koskee myöskin kokoomusta, yhtä lailla sosialidemokraatteja — että suuret puolueet pohjaosan leikkauksen osalta kantavat vastuun, myöskin kokoomus. Kokoomus oli hallituksessa tekemässä tätä pohjaosan leikkausta. Synty on se, että ed. Soininvaara, vihreitten silloinen puheenjohtaja, toi tämän kysymyksen hallitusneuvotteluihin, että pohjaosa leikataan. Se on virhepäätös, ja se on nyt todettava. En puhu puolueen puolesta, vaan yksittäisenä kansanedustajana. Olen ollut kaiken aikaa sitä mieltä, että pohjaosan leikkaus oli virhepäätös. Ed. Kalliksen kanssa olen sikäli samaa mieltä, että tuskin yksikään puolue, ainakaan vastuullinen puolue, ottaa sitä ohjelmaansa, että pohjaosa pitäisi palauttaa, mutta sen me voisimme tehdä, että pohjaosaan tehdään selkeä tasokorotus, että vääristymää pyritään oikaisemaan.

Nyt nämä korotukset, mitä on tulossa, esimerkiksi 5 euroa 1.9 ja se, mitä on aikaisemmin tehty pohjaosan osalta, eivät ole mitään tasokorotuksia, vaan kysymys on siitä, että kun tämä taitettu indeksi on käytössä, joka ei turvaa eikä erityisesti vielä kansaneläkeindeksin osalta kansaneläkkeen reaalista ostovoiman kasvua, niin tällä tavalla ikään kuin sitten tekemällä muutaman euron, tässä tapauksessa 5 euron, korotus kansaneläkkeeseen tämä epäkohta korjataan, mutta se ei ole mikään kansaneläkkeen pohjaosan tasokorotus. Se on avoimesti tässä todettava.

Ei tässä, kokoomus, tarvita mitään ponsia sen osalta, että selvitetään, miten taitettua indeksiä korotetaan. Kysymys on yksinkertaisesti matematiikasta. Jos se toteutetaan sillä tavalla, että 50—50, elikkä otetaan ansiotason korotuksesta huomioon 50 prosenttia, elinkustannusten osalta 50 prosenttia, niin tiedetään ihan tasan tarkkaan, mitä se tulee maksamaan. Ei tässä tarvita mitään selityksiä. Se on puhdasta politiikkaa, jolla te yritätte sumuttaa eläkkeensaajia muka olemalla pieneläkkeensaajien asialla. Höpö höpö. Ei se missään tapauksessa näin ole. Jos te olette aidosti sitä mieltä, että näin tehdään, niin te yhdytte sitten tähän vastalauseeseen. En provosoi teitä yhtymään edustajien Erkki Virtasen ja Marjaana Koskisen vastalauseeseen. Itse aion äänestää sen vastalauseen puolesta, niin kuin tässä asiassa aikaisemminkin olen tehnyt.

Minusta olisi kivaa se, että ed. Rehula olisi nyt paikalla, koska hän on profiloitunut erityisesti tässä eläkepolitiikassa sosiaali- ja terveyspolitiikan asioissa ja on sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastaava. Muistan ne keskustelut viime vaalikaudella, mitä tässäkin salissa käytiin, ja muistan erityisesti myöskin, totta kai, nykyisen ministeri Hyssälän, mutta myöskin ed. Juha Rehulan puheenvuorot näissä eläkepoliittisissa kysymyksissä.

Ei tämä nyt oikein kovin uskottavaa kuvaa meidän toiminnasta anna, ja niin kuin totesin aikaisemmin, niin ei tässä oikeastaan millään suurella puolueella ole kovin puhtaat jauhot pussissa. Nämä pikku puolueet voivat tietysti näillä asioilla elämöidä, koska eihän niillä niin suurta vastuuta tietenkään päätöksenteon osalta ole.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äsken sanottiin, että keskusta on ollut epärehellinen edellisellä kaudella arvostellessaan eläkepoliittisia päätöksiä, ja sitten sanottiin, että esimerkiksi pohjaosan leikkaaminen oli huono päätös. Missä se keskustan epärehellisyys siinä nyt on, jos se arvosteli päätöstä, joka myöskin ed. Laitisen mielestä oli huono?

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laitinen on ainut henkilö, joka on aina ollut oppositiossa, vaikka sosialidemokraatit ovat olleet hallituksessa. Muistan, että hän todella vastusti, niin kuin minäkin, pohjaosan leikkausta silloin, kun olimme yhteisessä hallituksessa, ja nyt näyttää siltä, että ed. Laitinen edelleen on ryhdikäs ja ajaa eläkeläisten asiaa ja on luvannut sitten kannattaa vasemmistoliiton ed. Virtasen esitystä tai eriävää mielipidettä. (Ed. Soini: Mitä tekee ed. Kuosmanen?)

Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että eläkeläisten asia saadaan parhaiten kuntoon, kun se laitetaan tulevaan hallitusohjelmaan, ja ketkä ovat hallituksessa vastuussa, niiden päätöksillä tämä asia menee eteenpäin. Ei se tosiaan ponsilla mene eteenpäin, kuten ed. Laitinen sanoi. Olen aivan samaa mieltä teidän kanssanne, että tulevassa hallituksessa on se potku, joka hoitaa tämän asian, mikäli haluaa.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitiselle: Mikä ero on meidän ponnen ja indeksijärjestelmäehdotuksen 50—50 välillä? Siinä on se ero, että kun tämän päivän systeemillä palkat ovat nousseet, eläkkeet käytännössä laskeneet, niin ero on koko ajan kasvanut palkansaajien ja eläkeläisten välillä. Jos nyt tehdään pelkästään indeksiprosenttien tarkistaminen, niin menee vuosia ennen kuin se ero, mitä eläkeläiset ovat menettäneet, saadaan kiinni palkansaajiin nähden. Kokoomuksen ponsiehdotus sisältää kokonaisratkaisuehdotuksen niin, että se voi mahdollisesti sisältää myöskin tämän pohjan tarkistuksen ja sitten indeksijärjestelmän muuttamisen.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Laitisen puheenvuoro oli tyypillistä demari—ay-taustaisten henkilöitten populismia. Tervetuloa vasemmalle, jos olette todella sitä mieltä, kun ne ovet nyt ovat molempiin suuntiin auki.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tervetuloa vaan tänne sosialidemokraattien riveihin, meillä on todellakin ovet auki. Olen havainnut sen, että sitä liikennettä meille päin on ollut. Itselläni ei ole pienintäkään aikomusta liittyvä vasemmistoliittoon eikä siirtyä sinnepäin. Olen havainnut sen, että vasemmistoliiton kansanedustajissakin on hyvin paljon sellaisia, jotka ajattelevat huomattavasti oikeistolaisemmin kuin esimerkiksi minä.

En minä, ed. Kuosmanen, ole kaikissa asioissa oppositiossa silloin, kun sosialidemokraatit ovat hallituksessa. Tiettyjen asioitten osalta olen pyrkinyt pitämään linjani ja aion sen tehdä myöskin jatkossa.

Kyllähän keskustan osalta on sillä tavalla, että tämä ristiriita on erittäin suuri niitten puheitten ja tekojen osalta, mitkä liittyvät eläkepolitiikkaan. Niitä puheita, mitä ennen eduskuntavaaleja 2003 keskusta puhui, ei saa mitätöityä millään. Te olette pyörtäneet sananne, ja siitä ei pääse yhtään mihinkään.

Ponnen osalta olen edelleenkin sitä mieltä, että tässä vain kokoomus yrittää nyt pestä kasvojaan. Se on täyttä populismia ja puhdasta politiikkaa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Rehula puuttui tähän, miten on keskustaa vastuutettu puheistaan ennen eduskuntavaaleja. Muistuttaisin, että täällä viime eduskuntakaudella kolmesti äänestettiin pohjaosan leikkauksesta ja keskustan toimesta. Ne eivät olleet pelkkiä vaalilupauksia, vaan yritettiin kaataa silloinen hallitus, ja kärkenä oli pohjaosan leikkaus ja eläkeläisten asema. Se on ollut totista totta. (Ed. Soinin välihuuto) — Toki oli niin. Itse erehdyin, taikka en erehtynyt, mutta luulin, että keskusta on tosissaan, ja äänestin heidän mukanaan pohjaosan leikkauksenkin palauttamisesta, mutta nyt sitten olen pettynyt, kun ei ole tällä hallituskaudella, kun on valtaan päästy, tämmöisiä asioita edes otettu esille.

Ymmärrän sen jollakin tavalla, että ... Niin kuin aikaisemmassa puheenvuorossani totesin, vuonna 1995 verotuotto oli noin 44 miljardia euroa ja nyt se on nousemassa yli 70 miljardiin euroon. Nyt eletään aivan eri maailmassa tulojenkin suhteen kuin oltiin silloin 95, ja Ahon hallituksen jäljiltä talous oli kaaoksessa.

Sen verran voisin sanoa näistä ponsista, kun täällä olen seitsemän vuotta ollut, että niitähän täällä nyt on sorvattu. Se on niin kuin hyvä omatunto, että on tehty ja voidaan vaalitilaisuuksissa sanoa, että on ponsi tehty. Ei niillä pystytä muuttamaan eduskunnan käyttäytymistä ja hallituksen tahtoa. Perjantaina äänestetään, palautetaanko indeksi 50—50-malliin. Se on todellisuutta. Ponsia voidaan tehdä ja toivoa, että hyvä hallitus, tuleva hallitus, näitä sitten selvittäisi ja palauttaisi eläkeläisille.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa on tullut ilmi, että ei saa tehdä politiikkaa varsinkaan vaalien alla. Ennustan, että vuoden päästä tähän aikaan tästä porukasta aika moni lupailee eläkkeiden tasokorotuksia. Täällä joku äsken sanoi, että ei niin alhaiseen politiikkaan voida mennä, että lupaillaan näitä. Olen aivan varma: Tämä indeksi on sellainen asia, mikä tulee eteen ihan varmasti, samoin minimieläke. Ainakin nyt jo kevätkierroksella, mitä minä olen eläkeläisten piirissä liikkunut, niin kyllä nämä ovat ihan varmoja asioita. Pohjaosan palautus on ihan sataprosenttisen varma, että sen muistavat ne, jotka sen aikanaan menettivät.

Sitten tästä ponsitehtailusta sen verran, että katsotaan nyt sitten ensi syksyn budjettiäänestyksiä. Niin kuin olen sanonut tuolla kentillä, hallituskin alkaa pikkuhiljaa olla kuin oppositiossa, kun ne liikkuvat tuolla kentällä. Katsotaan, montako pontta hallituspuolueitten kansanedustajat tekevät. Ed. Laitiselle juuri huomautin siitä, että teillä on se kiintiö, jossa saatte olla samaa mieltä kuin me, mutta sillä ei ole mitään merkitystä päätöksenteossa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Kuuntelin työhuoneessa vanhojen puolueen jankutusta, ja siinä valmistui jo muutama EU:n perustuslain ratifiointia vastustava kirjoituskin. Siinä samassa saapui eläkeläisrouva Miettiskältä seuraava tekstiviesti: "Just tuli Kelan sanomat, joissa sanotaan, että kansaneläke nousee syksyllä 5 euroa kuussa. Sehän on sitten juhlan paikka varmaan." Näin totesi Miettiskä. Kyllähän meillä on tehty sellaista politiikkaa, 3 miljardin euron verohelpotukset, varallisuusveron poisto ja kaikki tällainen. Rahaa on kaadettu saavista suurituloisille ja sitten pieneläkeläisille 5 euroa. Tämän soisin tulevan vanhojenkin puolueiden vaalivankkureilla vastaan ensi maaliskuussa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on tästä eläkeasiasta keskusteltu. Tämä on tietysti hyvä asia, ja joka vaalikaudella näitä asioita pyöritellään, mutta itsekin ajattelin muutaman sanan ja ajatuksen lausua eläkeihmisistä ja ikäihmisistä.

Suomalaisten keski-ikähän kasvaa, niin kuin me tiedämme. Eläkeläisten määrä lisääntyy suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Suomalaisista on nyt 16 prosenttia täyttänyt 65 vuotta. Arvion mukaan vuonna 2010 heitä on 17 prosenttia ja vuonna 2030 jo 26 prosenttia. Kun tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneitä on 773 000, on heitä kymmenen vuoden kuluttua 950 000 ja vuonna 2030 peräti 1,3 miljoonaa. (Ed. Kuosmasen välihuuto) — Tuolloin, ed. Kuosmanen, heistä on yli 75-vuotiaita jo 690 000, eli nouseva on tämä ikäjakauma.

Suomessa on tehty useita ikääntyneen väestönosan toiveisiin, tarpeisiin ja tulevaisuuden näkymiin kohdistuvia tutkimuksia ja selvityksiä. Ennustettavissa oleva väestönkehitys edellyttää kuitenkin edelleen lisää toimenpiteitä. Kun ikääntyvät ihmiset ovat yhteiskunnan ja yksityisen sektorin tarjoamien palvelujen käyttäjiä, ei ole yhdentekevää, miten palvelutuotantoa kehitetään. Ikärakenteen muutokseen on suhtauduttava vakavasti sekä valtakunnan että maakunnan tasolla. Ikääntyneiden ihmisten erityistarpeiden huomioiminen yhdyskuntasuunnittelusta alkaen on tärkeää. Näin voidaan parantaa elämisen edellytyksiä merkittävästi. Suunnittelussa nämä tarpeet on liian usein unohdettu tai ohitettu. Huonosti suunniteltu asuinympäristö on lisännyt turvattomuutta ja johtanut ennenaikaiseen laitoshoitoon. Tämä merkitsee osaltaan tarpeettomasti kasvaneita kustannuksia yhteiskunnalle.

Palkansaajilla on omat ammattijärjestöt, jotka pystyvät hoitamaan jäsenistönsä etujen valvontaa. Usein järjestöt kuitenkin unohtavat jäsenensä näiden jäädessä eläkkeelle. Eläke on tosiasiassa työhistoriasta seuraava jatkopalkka. Suurelta osin eläkeläisten toimeentulo on eduskunnan ja hallituksen päätösten varassa.

Olen useissa puheenvuoroissani, arvoisa rouva puhemies, esittänyt, että sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen olisi perustettava eläkeasiainvaltuutetun virka. (Ed. Kallis: Aivan turhaan!) Tämä voitaisiin ottaa vaikka ensi vaalikauden hallitusohjelmaan. Valtuutetun tehtävänä olisi seurata ikäihmisten määrän ja elinolosuhteiden kehitystä yhteistyössä niin ministeriön kuin valtakunnallisten eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan kanssa. (Ed. Kallis: Ei missään nimessä!) Valtuutettu toimisi myös Venk:n sihteerinä sekä osallistuisi eläkeasioiden pitkän tähtäimen suunnitteluun yhdessä eläkeläisjärjestöjen kanssa. Arvoisat edustajakollegat, tämä esitys ja toivomus on nimenomaan tullut eläkeläisjärjestöiltä. (Ed. Kallis: Tehkää siitä hallituskysymys!)

Esityksestäni saamani myönteisen palautteen seurauksena jätin eduskunnalle viime vuoden lopulla kirjallisen kysymyksen koskien eläkeasiainvaltuutetun viran perustamista. Valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi esitin kysymyksen, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen perustetaan eläkeasiainvaltuutetun virka.

Tähän kirjalliseen kysymykseeni vastasi sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen. Vastauksessaan hän toteaa aluksi, että hallitus on tietoinen väestömme ikääntymisen mukanaan tuomista suurista haasteista. Ministeri Haatainen sanoo myös, että pääministeri Vanhasen hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut useiden eri tavoitteiden ja hankkeiden avulla ikääntyneiden henkilöiden aseman parantamiseen. Tämä hänen mukaansa ilmenee hallitusohjelman useista kirjauksista, joissa on otettu huomioon väestömme ikääntymisestä aiheutuvat yhteiskuntamme kehittämistarpeet.

Ministeri Haatainen viittaa myös valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon "Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille" väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta. Selonteon mukaan muutokseen varautuminen edellyttää aktiivista väestöpolitiikkaa, työllisyysasteen nostamista, talouden kestävää kasvua ja ikääntyvän väestön palveluiden ja etuuksien kehittämistä. Vastauksensa ministeri Haatainen päättää lyhyesti ja ytimekkäästi toteamalla, että hallitus seuraa jatkossakin ikääntyvän väestön erityistarpeita ja ryhtyy tarvittaessa niistä syntyviin kehittämistoimenpiteisiin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin ensin kuitata vähän lyhyemmin tuolta paikaltani tämän puheenvuoron, mutta kun ed. Ahonen niin kiihottavasti puhui näitä asioita, osittain totuutta hyväksi käyttäen, osittain vähän sen vierestä, niin tuleepa tässä mieleen, että täytyy vähän pidemmältikin tätä asiaa pohtia.

Ed. Ahonen oli siinä erinomaisen oikeassa, että eläkeläisten määrä tulee lisääntymään aina tulevaisuudessa ja tulevaisuudessa entistä enemmän. Siinä mielessä poliittinen järjestelmä, niin kuin poliittiset puolueet ja niitten kannatus, on taattu ja turvattu. Eläkeläiset ovat vielä siinäkin mielessä turvallisia äänestäjiä ja turvallisia kansalaisia, että he ovat uskollisia valitsemalleen linjalle, ja käsiteltiinpä heidän asioitaan sitten myönteisesti taikka vähemmän myönteisesti, joko aktivoituvat äänestämään tai passivoituvat, mutta eivät vahingossakaan anna ääntänsä sille uudelle linjalle, valitulle oikealle suunnalle, sille paremmalle lupaajalle, joka jotakin lupaa. Näin katsottuna tässä maailmassa kyllä olisi syytä toteuttaa se, mitä luvataan, ja tehdä myöskin loppuun saakka.

Se mitä ed. Ahonen puhui tästä eläkeläisasiamiehestä, niin tässä asiassa olen jyrkästi eri mieltä. Ed. Ahonen on saattanut Pohjanmaalta saada oikeita vaikutteita tähän asiaan, mutta itse katsoen näitä asiamiehiä on tässä valtionhallinnossa joka nurkassa jo niin paljon, että nämä asiat kyllä tulee eduskunnassa kansanedustajien hoitaa ja tätä asiamiestä ja asiamiehen palkkaukseen menevää toimistoväkeä ei pidä missään tapauksessa virittää enää pystyyn.

Se mitä ed. Ahonen viittasi sitten ministeri Haataisen vastaukseen tarpeellisuudesta ja seuraamisesta, niin luinpa tässä hiljan jostakin lehdestä, että ministeri Haatainen oli ottanut kantaa sinne ja tänne, että naisia pitäisi sijoittaa myöskin kiintiöperusteisesti vielä lisää sinne ja tänne. (Ed. Dromberg: Oikein!) — Ed. Dromberg, voisi ajatella, että te puolustaisitte sitä, mutta luulen, että jos te järkevästi ajattelette, niin ei siinä ole mitään puolustamistakaan. (Ed. Dromberg: On, on!) — Näin katsottuna tähän asiaan nämä ministerinkin vastaukset ovat vähän semmoisia, mimmoisiksi nyt sitten on sattunut virkamies muotoilemaan ja kirjoittelemaan tämän asian.

Mutta se mitä tulee sitten totuuden käyttämiseen, niin kyllä täällä useaan kertaan on sanottu, että ennen viime vaaleja ehdokkaat lupasivat sitä ja tätä. Kyllä, täytyy sanoa, että kyllä lupasin: Ehdottomasti olen ollut sitä mieltä, että taitettu indeksi pitää poistaa ja se on väärin ja väärin rakennettu ja perusteltu. Näin katsottuna olen kyllä puhunut sen poistamisen puolesta, ja jos saisin jostakin valtakirjan, niin puhuisin edelleenkin tässä asiassa, koska väärinhän se on olemassa.

Toinen aihe, mitä syntyy sitten tähän asiaan, mistä olen myöskin puhunut ja puhun edelleenkin, niin elintarvikkeitten arvonlisäveron alentamisen puolesta pitää puhua ja sitä pitää jatkaa. Ne, jotka väittävät, ettei se menisi suoraan hintoihin, ovat selkeästi väärässä. Näin katsottuna sen puolesta pitää puhua ja sitä pitää alentaa.

Mutta, rouva puhemies, nyt siihen varsinaiseen asiaan, mistä niin kuin läksin liikkeelle.

Ed. Vielma puhui tästä taitetun indeksin epäoikeudenmukaisesta käyttäytymisestä niin, että eläkeläisten tulot laskevat ja palkkatulon saajan ansiotaso nousee. Näin on olemassa. Tämä asia korjautuisi, jos maailmantalous sortuisi, miten sanoisinkaan, niin kuin päälaellensa ja hintakehitys alkaisi nousta voimakkaampana kuin palkkakehitys jne. Silloin syntyisi semmoinen tilanne, että tällä taitetulla indeksillä nämä eläkeläiset pääsevät parempaan tulo- ja ansiokehitykseen kuin palkannauttijat, mutta emme me suinkaan kukaan tätä toivo emmekä odota. En usko, että ed. Vielmakaan tätä toivoo, enkä usko, että hän on miettinytkään tätä asiaa. Mutta näin tehden tämä hintaindeksi painaa tätä eläketasoa ja -kertymää alaspäin, ja siinä vaan käy niin kuin käy.

Viime aikojen toimenpiteet ja toiminnot siinä, että muun muassa alkoholiverotuksen kautta alkoholin hintapainotus siinä indeksissä on niin suuri kuin se on olemassa, tämäkin on korostanut myöskin tämän taitetun indeksin merkitystä siinä eläkkeen kertymässä ja mukaantulossa. Mutta yksi kiitos tässä asiassa on ollut olemassa. Sillä rahalla, sillä eläkkeellä, minkä tämä eläkeläinen on saanut, hän on kyennyt elämästään selviytymään. Onko se sitten oikealla tasolla, oikein mitoitettuna siihen palkkatyöntekijään nähden, siitä voimme olla kovasti eri mieltä, ja luulenpa niin, että näkemäni edustajat salissa painottavat vähän tietenkin siitä kuulijakunnasta katsottuna: Jos on työikäistä väkeä, niin painottavat vähän toisella lailla; jos on eläkeläisväkeä, niin painottavat vähän toisella lailla. Mutta lopputoteamuksena voisi tähän todeta, että väärinhän tämä taitettu indeksi näitä eläkeläisiä kohtaan on olemassa.

Reijo Laitinen /sd:

Rouva puhemies! Ed. Kauppilalle sen verran, että en minä tiedä, mistä kiintiöstä te puhutte. Ei minulla ole mitään kiintiöitä. Ylipäätään olen pääsääntöisesti vastustanut kaikkia kiintiöitä, koskevat ne sitten naiskiintiöitä tai mieskiintiöitä. Kun ed. Seppo Lahtela viittasi ilmeisesti opetusministeri Haataisen tämän päivän lehdessä olevaan kiintiöasiaan, niin siinäkin olen sitä mieltä, että missään tapauksessa mitään naiskiintiötä ei mihinkään pörssiyhtiöön eikä mihinkään muihinkaan yhtiöihin pidä lähteä laittamaan, vaan pätevyyden, osaamisen ja ammattitaidon perusteella pitää ihmiset valita. Pitää tasa-arvoisesti kohdella kaikkia.

Tässä keskustelussa on nyt pakko kuitenkin sanoa se, vaikka itsekin olen kritikoinut erityisesti sekä tätä pohjaosan leikkaamista ja taitettua indeksiä että kansaneläkkeen indeksitarkistusta, että on sanottava kuitenkin ansioksi se, että kyllähän kunnia kuuluu työeläkejärjestelmän luomisesta ammattiyhdistysliikkeelle ja edistykselliselle työväenliikkeelle. Se on meidän saavutusta ja niitten työväenliikkeessä ja ammattiyhdistysliikkeessä toimivien ihmisten saavutuksia, jotka silloin olivat toiminnassa mukana. Järjestelmä sinänsä on maailman paras, siitä ei pääse mihinkään, mutta on olemassa epäkohtia, jotka tulisi sitten korjata.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kiittää ed. Seppo Lahtelaa siitä, että hän käytti erittäin merkittävän osan puheenvuorostaan analysoimalla minun puheenvuoroani. Mutta olen kyllä edelleen sitä mieltä, että tätä eläkeasiainvaltuutetun virkaa tarvittaisiin Suomessa, ja se nimenomaan on lähtenyt liikkeelle eläkeläisjärjestöjen toivomuksesta, niistä lähetystöistä, jotka ovat käyneet meidän luonamme kertomassa näistä asioista. Ed. Seppo Lahtela tuossa viittasi äsken, että kyllä eduskunta ja hallitus hoitavat nämä asiat. Nyt kun olen ensimmäisen kauden kansanedustaja ja olen seurannut tätä keskustelua täältä ytimestä, täältä salista, niin jotenkin tuntuu siltä, että vaalikaudesta toiseen näitä asioita pyöritellään ja viedään ja viedään eri poliittisten virtausten mukaan.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin tuolla työhuoneessa tätä keskustelua, ja joitakin havaintoja tuli mieleeni siitä, että täällä arvostamani edustajat Olin ja Laitinen puhuivat ponsista ja ponsien merkityksestä. Vajaan 19 vuoden kokemuksella sanoisin, että varmasti he ovat oikeassa siinä, että niillä ei kovin suurta merkitystä sinällään ole, mutta pitää muistaa, että ne ponnet ovat hallituksen kertomuksissa aina ja ne seuraavat siellä niin kauan, kunnes se tilanne on hoidettu tavalla taikka toisella. Eli aina hallituksen kertomusten yhteydessä valiokunnalla on mahdollisuus palata ja muistuttaa hallitusta siitä. Tämä on se peruste minun mielestäni, että ponsilla on kuitenkin jotakin merkitystä, vaikkei hallitus niihin välttämättä aina paneudu ja toteuta niitä, mutta ne antavat eduskunnalle uuden mahdollisuuden palata siihen. Eli tämän johdosta minun mielestäni ponsilla on jonkinlainen arvo. Mikäli ymmärsin oikein ed. Olinin puheenvuoron, siinä hän vähätteli erityisesti ponsien merkitystä.

Mutta, arvoisa puhemies! Eräs toinen asia, joka kiinnitti huomiota, oli hallituksen esitysten taso, ja ed. Akaan-Penttilän puheenvuorossa tuli esiin, kuinka paljon valiokunta oli joutunut muuttamaan lakiehdotuksia. Viime vuonna liikenne- ja viestintävaliokunnassa meillä oli pari kolme esitystä, joissa ainoastaan kolme pykälää jäi hallituksen esityksen muotoon. Pidän erittäin valitettavana sitä, että näin käy tällaisissa laeissa, jotka koskettavat eläkettä, eläke-etuuksia ja muita vastaavia, joista tulee usein valituksia.

Itse kun olen joitakin valituksia kirjoitellut, niin tuntuu hieman ongelmalliselta se, että ei tiedetä ihan selvästi sitä, mitä todellisuudessa on tarkoitettu silloin, kun hallituksen esitystä lähdetään jonkun pykälän osalta oikein paljon muuttamaan, siis ei tiedetä tarkoitusperiä. Ja kun odottaa esimerkiksi vakuutusoikeuden taikka lautakuntien päätöksiä, niin monta kertaa viitataan hallituksen esitykseen ja siellä esittelijät eivät aina osaa paneutua sitten varsinaiseen valiokunnan mietintöön, jonka kautta sitä pykälää on muutettu. Sen johdosta minun mielestäni tällaisissa periaatteellisissa kysymyksissä aina pitäisi valiokunnan palauttaa hallitukselle uudelleen valmisteltavaksi laki. Näin myöskin liikenne- ja viestintävaliokunnan osalta pohdittiin sitä hyvinkin pitkälle, mutta valitettavasti silloinkaan hallituspuolueet eivät suostuneet siihen, että sitä olisi voitu palauttaa uudelleen valmisteltavaksi.

Arvoisa puhemies! Minä kyllä osoitan syyttävän sormeni myöskin oikeuskansleriin. Hänhän on valtioneuvoston istunnoissa nimenomaan sitä valvomassa, että lainsäädäntö ja hallituksen esitykset ovat tarpeellisilta osin sellaisia, että niitten perusteella voidaan sitten toimia. Eli ihmettelen sitä, että Oikeuskanslerinvirasto ei ole riittävästi puuttunut viime aikoinakaan todellisesti. Toki on, arvoisa puhemies, myönnettävä se, että kun oli esillä oikeuskanslerin kertomus, mikäli muistan oikein, vuodelta 2003 toissa viikolla, niin oikeuskansleri Nikula totesi täällä nimenomaan sen suuntaisesti, että hallituksen esitysten valmistelutaso ei ole tyydyttävä. Mutta toivoisin, että oikeuskansleri puuttuisi niihin sillä tavoin kuin lainsäädännön taso sitä edellyttää.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu aika paljon tästä taitetusta indeksistä ja pohjaosista jne. Kyllä se vaan jotenkin tuntuu kohtuuttomalta, että joittenkin pienituloisten eläkeläisten osalta kuukaudessa menetys on tällä hetkellä 480 euroa. Se on aika suuri summa, ja tiedän sen, koska oma äitini elää pelkällä kansaneläkkeellä, kuinka pienillä tuloilla se väestönosa joutuu elämään, joka on taistellut itsenäisyyden tälle maalle.

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Ahosen ansiokasta puheenvuoroa, tuli väistämättä mieleeni eräs paneeli viime eduskuntavaalien alla Lapuan Tiistenjoella, oliko nuorisoseurantalossa, mikäli muistan oikein. Eiköhän, ed. Ahonen, ollut niin, että te olitte yksi innokkaimpia vaatijoita pohjaosan palauttamiseksi ja taitetun indeksin poistamiseksi? Meiltähän jokaiselta kysyttiin ne erikseen, kun istuimme siinä rivissä. Näin minä muistan. Ja sama tilanne oli teidän osaltanne myös ruoan arvonlisäveron kohdalla.

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälän lupauksiin en halua sen enempää puuttua, koska tiedän, että ed. Zyskowicz hoitaa sen minun puolestani.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kysymys eläkeasioista on hyvin tärkeä asia eläkkeellä olevien kohdalta ja yleisen oikeusturvankin kannalta, koska kysymyshän on työelämän työhistoriaa seuraavasta jatkosta toimeentulolle tai niitten ihmisten toimeentulosta, jotka eivät syystä tai toisesta ole pystyneet työelämässä mukana olemaan. Siksi eläketurva on laaja kokonaisuus, joka pitäisi nähdä myös yhteiskunta- ja sosiaalipoliittisena mahdollisuutena.

Ennen kaikkea toivon, että tämä otettaisiin tulevan hallituksen hallitusohjelmaa laadittaessa ja hallitusohjelmaa muutoinkin valmisteltaessa vakavasti huomioon, jotta voitaisiin todella käydä korjaamaan taitetun indeksin epäkohdat, palauttamaan pohjaosat ja ennen kaikkea pienimpiin eläkkeisiin saataisiin todella tuntuvat korotukset. Tottahan on, että tuo 5 euron kuukausikorotus on semmoinen, ettei sitä kehtaa tuolla kenellekään edes sanoa. Täällä omassa joukossa sen voi todeta, että kyllä kunnon korotukset eläkkeisiin pitäisi saada. Se on oikeudenmukaisuutta ja toimeentuloa, niin kuin täällä todettiin, tämän maan raivanneille, rakentaneille ja veteraanisukupolvellekin.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vistbackan puheenvuoroon sen verran, että periaatteessahan te olette ihan oikeassa ponsien tekemisen merkityksestä, mutta minun mielestäni kysymys on siitä, mistä asiasta ponsi tehdään ja mikä eduskuntaryhmä sen tekee. Tässä tulen siihen, kuinka paljon on niin sanottua poliittista uskottavuutta sillä ponnella. Tässä tapauksessa tällä kokoomuksen ponnella ei ole pätkääkään poliittista uskottavuutta.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihmisarvoisen vanhuuden turvaaminen on ollut aina ykkösasianani. Kuten tuossa ed. Oinonen hallituspuolueen edustajana sanoi, tuommoista 5 euron korotusta ei oikein kehtaa sanoa. On hienoa, jos hallituspuolueenkin jäsen on sitä mieltä. Sille pitää siis tehdä jotain.

Ed. Ahonen puhui asiamiesjärjestelmästä. Enpä tiedä, onko siinä asiamiehessä niinkään hirveästi järkeä. Mitähän lapsiasiamies tähän asti on saanut aikaan, esimerkkinä mainitakseni? Täällä on muutaman asiakohdan kuluttua meillä käsittelyssä myös erään eläkeikää lähestyvän henkilön palkka, ei eläke vaan palkka, jossa korotusta on hiukan enemmän kuin 5 euroa. Eli ihmettelen suunnattomasti, millä tavalla hallitus aikoinaan kehtasi tuoda tuommoisen 5 euron korotusehdotuksen. Ja kun ed. Oinonen puhui pienistä eläkkeistä, niin pienissäkin eläkkeissä 5 euron korotus tuntuu suorastaan häväistykseltä.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vistbacka viittasi omassa puheenvuorossaan vuoden 2003 vaalien alla olleeseen paneelikeskusteluun. Todellakin Lapuan Tiistenjoen nuorisoseurantalolla me keskustelimme näistä eläkeasioihin liittyvistä korotuksista ja samoin ruoan arvonlisäveroasiasta ja jokaiselta kysyttiin erikseen. Ja kuulijoita, ed. Seppo Lahtela, oli talo täynnä, niin kuin yleensä nuorisoseurantalolla tapaa olla, talo täynnä ja lämminhenkinen tunnelma. Itse olin mukana ja kerroin oman kantani — ed. Vistbacka sen kyllä tuossa totesikin — ja myönnän sen oman kantani. Surukseni täytyy kyllä todeta, että tämä asia ei ole mennyt sillä voimalla eteenpäin, mitä olisi kenties haluttu.

Kun täällä on keskustaa ryöpytettu näistä vaalilupauksista, pitää muistaa, ystävät rakkaat, että hallituksessa on muitakin puolueita. En viittaa kehenkään, vaan nämä asiat ovat kompromisseja, jotka yhdessä hallitusohjelmaan kirjataan. Tämä hallitusohjelma on yhdessä kirjattu keväällä 2003 ja sen hallitusohjelman mukaan on menty eteenpäin. Toivoisin, että nämä asiat nousevat 2007 alkavan vaalikauden hallitusohjelmaan hyvin voimakkaasti, olkoon sitten ketä lystää siellä hallituksessa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Olisi mielenkiintoista tietää, oliko edes hallitusneuvotteluissa esillä tämä kysymys. Pelkään, ettei ollut, pelkään pahoin, että se oli vain vaalipuheita.

Omassa puheenvuorossani sanoin, että oletan, että seuraavissa vaaleissa eläkeläiskysymykset nousevat taas pinnalle. Mutta mikäli eduskuntaryhmä, poliittinen puolue, ei tee niistä hallituskysymystä, niin niillä on aivan sama merkitys kuin aikaisemmilla vaalilupauksilla. Houkutus puhua suurten korotusten puolesta on tietenkin olemassa, mutta kyllä jokainen tietää, että jo pienikin korotus merkitsee kansantaloudellisesti erittäin paljon. Ja silloin kun ruvetaan laskemaan, paljonko tämä maksaa, puheet loppuvat ja vaatimukset loppuvat.

Kun ed. Oinonen sanoi, että pitää saada seuraavaan hallitusohjelmaan, no, se on tuollaista tyhjää puhetta. Jos ed. Oinosen puolueen johto sanoisi, että se on hallituskysymys meille seuraavalla kaudella, niin silloin minä uskoisin, että se voi toteutua, mutta muuten ei.

Kyllä minä olen täysin eri mieltä ed. Laitisen kanssa ponnen merkityksestä. Riippumatta siitä, kuka sen ponnen tekee, jos eduskunta pienelläkin enemmistöllä sen hyväksyy, kyllä eduskunnan pitäisi myöskin huolehtia siitä, että se toteutuu.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin näistä ponsista vielä tuoda oman käsitykseni myöskin esille. Niin kuin ed. Kallis sanoi, kyllä ponnella merkitys on. Siinä mielessä hallituksen tulisi ottaa huomioon myöskin ne ponnet, mitkä eduskunta tekee tai mitkä ryhmät hyvänsä, koska ne vievät niitä asioita eteenpäin, jotka ovat kansan parissa tulleet ykköskysymyksiksi. Ja tämä taitettu indeksi on yksi semmoinen epäoikeudenmukaisuus, joka tulee joka puolelta vastaan, kun kentällä kiertää. Ja on myöskin hallituksen vähättelyä eduskuntaa kohtaan, kun näitä ponsia ei oteta huomioon.

Huomaan, että myöskin hallitusryhmissä on vahva tahto sen puolesta, että taitettu indeksi otetaan käsittelyyn ja viedään sitä eteenpäin. Toki sen voi ottaa hallitusohjelmaan, mutta kyllä se on hurskasta toivomusta, että sille tehtäisiin tällä kaudella mitään. Se siirretään vaan seuraavalle hallitukselle. Siinä ed. Oinonen nyt tavallaan väistää tämän vastuunsa myöskin hallituspuolueen edustajana.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy muistaa, että tämä koko eläkeuudistus, mikä alkoi 2005, muutti tilannetta niin, että meillä karsittiin aikamoinen määrä eläkkeitä yhdeksi eläkkeeksi, jota nyt sitten tässä ikään kuin samaan pakettiin laitetaan, ja väitän, että meille tulee kansanedustajina ja muina toimijoina — ammattiliittojen toimitsijoille, erilaisille yhteisöille — aika vaikeita eläketapauksia siihen nähden, mitä aikaisemmin on ollut, koska nythän on päätetty, että eläkkeellepääsyä tiukennetaan, niin että täytyy ottaa huomioon nyt tässä, kun tätä pakettia hyväksytään, että samalla myöskin me olemme hyväksyneet sen, että eläkkeellepääsy vaikeutuu.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitinen sanoi kokoomuksen ponnesta melko sanatarkkaan, että "sillä ei ole pätkääkään poliittista merkitystä". Ed. Laitisen vastaushan tarkoittaa sitä, että käytännössä hallitus ei ota kuuleviin korviin, mitä ponsiesityksiä täällä tehdään, on toisin sanoen ylimielinen eläkeläisiä kohtaan. Mutta kun nyt äänestetään kolmannen kerran samasta ponnesta, kolmantena vuotena peräkkäin, ja todennäköisesti vielä syksyllä uudelleen, ellette ota kuuleviin korviin, niin kuin äsken sanoitte, tätä ehdotusta, niin olen aivan varma, että tällä tulee olemaan todella kova poliittinen merkitys. Ja millä tavalla: 1,3 miljoonan eläkeläisen äänestäessä 2007 eduskuntavaaleissa.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma hiukan sanoikin suunnilleen samaa asiaa. Muistutan, hyvät edustajakollegat, mikä ryhmittymä on se, joka meihin ottaa eniten yhteyksiä: eläkeläiset ylivoimaisesti. Muistakaamme aina, että jos eläkeläiset todellakin saisivat yhteisen joukkovoiman aikaan, mikä on tietenkin poliittisesti mahdotonta, siellä on eri puolueitten eläkeläisiä ja eri ammattikuntien eläkeläisiä jne., niin yhtenä joukkovoimana he ovat todellakin lähes puolentoista miljoonan joukkue. Eli muistakaamme tämä aina, kuinka eläkeläisten määrä kasvaa koko ajan. Eniten kaikista ryhmittymästä he kantavat meihin päin huolta. Totta kai se on suuri kansantaloudellinen merkitys, niin kuin ed. Kallis sanoi, mutta jos kaikilla on suunnilleen saman tahtoinen ajatus, niin jotain meidän eläkeläisten hyväksi tulisi tehdä.

Reijo Laitinen /sd:

Puhemies! Täytyy toistaa se, mitä edellisessä puheenvuorossa sanoin. Sanoin, että kysymys on siitä, mistä asiasta ponsi tehdään ja mikä eduskuntaryhmä sen tekee, ja siitä tulin siihen, onko sillä poliittista uskottavuutta vai ei. Tässä tapauksessa sanon, että kokoomuksen tekemällä ponnella, jonka tämän asian yhteydessä teette, ei ole poliittista uskottavuutta. (Ed. Dromberg: Miksi?) — Miksi näin, se johtuu pelkästään siitä, että kun te olitte hallituksessa, niin silloin yhdessä tehtiin eläkepolitiikan osalta ratkaisevia päätöksiä muun muassa kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamisen osalta. Sitä ei saa tekemättömäksi. Ette te voi tehdä mustasta valkoista. Näin asianlaita vaan on.

Mitä tulee tähän 5 euron kansaneläkkeen korotukseen, ed. Rajala, niin totta on tietenkin se, että eihän se ole mikään tasokorotus, niin kuin aikaisemmin sanoin. Sillä vaan kompensoidaan nyt se, että indeksitarkistuksen kautta kansaneläkkeen reaalinen ostovoima ei säily ja tällä korjataan sitä. Se ei ole mikään tasokorotus, valitettavasti näin. Pitäisi tehdä kansaneläkkeeseen todella tasokorotus, joka merkitsisi silloin sitä, että myöskin pienissä työeläkkeissä tapahtuisi korotus, ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eläkkeensaajat löytyvät sieltä: kansaneläkkeellä olevat ja pienellä työeläkkeellä olevat. Näin on. (Välihuuto: Miksei tehdä?) — Teillä oli aikaa tehdä.

Ponnesta vielä sanon sen, että kaivelkaapa esille se, mitä Niinistö sanoi ponsien merkityksestä, kun Lipposen hallituksen valtiovarainministerinä oli Niinistö. Minä paheksuin sitä silloin, paheksun vieläkin, että hän sillä tavalla länttäsi eduskunnan, kun se teki ponsia. Ponsilla on merkitys, mutta kysymys on siitä, onko niillä uskottavuutta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Viimeksi äänestettiin taitetun indeksin takaisin palauttamisesta, kun tehtiin vuodelle 2006 budjettia. Täällä oli monia edustajia, jotka äänestivät, ettei siihen tarvitse rahaa varata, ja kumminkin nyt kertovat täällä, että se on välttämättä saatava. Peilin eteen kehottaisin menemään.

Budjetti 2007 kun on vielä nyt tekeillä, ei sitä tarvitse seuraavalle hallitukselle viedä. Nyt tehdään päätökset ja pistetään ne käytäntöön. (Ed. Dromberg: Aivan!) Silloin kun ponsia tehdään, jos ne ovat hallituksen esitystä vastaan, niin kuin ne tässäkin tapauksessa tulevat olemaan, tarvitaan täällä yli sata kansanedustajaa, jotka sitten muuttavat hallituksen päätöstä. Täällä on lakialoitteita tehty ja erilaisia aloitteita, on 100—150 kansanedustajaa lyönyt nimensä. Sitten kun äänestellään, kuin tuhka tuuleen hajoaa ne semmoiset. Nimensä voi laittaa ja viikon päästä on eri mieltä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä käydään ihan hyvää eläkepoliittista keskustelua, ja haluan ymmärtää niin, että täällä on kyllä vilpitöntä tahtotilaa poliittisesta ryhmästä riippumatta korjata eläkepolitiikkaa ja korottaa eläkkeitä. Tämä on kuitenkin varmasti niin suuri asiakokonaisuus, että siihen ei varmaan tällä vaalikaudella hyvästä tahdostakaan huolimatta löydy niitä edellytyksiä, joita tarvittaisiin, ja sen takia minä toivon, että tämäkin keskustelu voisi olla vahvana evästyksenä kaikilta täällä mukana olevilta seuraavan hallitusohjelman laadintaan ja sen valmisteluun, todella vahvana evästyksenä, jossa nähtäisiin eläkepolitiikka ei vain menoeränä vaan myös yhteiskunnassa mahdollisuuksia antavana talouspolitiikan välineenä. Toivon, että poliittisesta ryhmästä riippumatta nähtäisiin tämä ulottuvuus. Eläkepolitiikan kauttahan voidaan edistää työllisyyttä. Se voi toimia myöskin aluepolitiikkana, tasa-arvopolitiikkana, ja näin ollen siinä on hyvin monia mahdollisuuksia.

Edustajakollega Ilkka Taipale kirjoitti erään kolumnin, jossa hän toi juuri esille tuon näkemyksen, että eläkepolitiikalla on myös talouspoliittisia seurannaisvaikutuksia, että sitä ei pidä ollenkaan katsoa vain menoeränä vaan myös aktiivisena kansantalouden osavaikuttajana. Tämän vuoksi minä toivon, että tähän asiaan oikein vakavasti paneuduttaisiin seuraavan hallituksen ohjelmaa laadittaessa.

Toki toivon, että myös tällä vaalikaudella voisi tulla joitakin korjauksia. Kyllä todella toivon, että kansaneläkettä voitaisiin vielä tarkistaa ja eräitä muita epäkohtia poistaa. Esimerkiksi monet kansalaiset kokevat pettymyksenä sen, että jos ovat maksaneet vaikkapa maatalousyrittäjäeläkettä tai jotain muuta yrittäjäeläkettä varten maksuja, sitten kun tulee eläkkeen saannin aika, tapahtuu yhteensovittaminen ja ei tulekaan maksetuista maksuista minkäänlaista eläketurvaa. Kyllä tämmöisiä monia yksityiskohtia voitaisiin jo tällä vaalikaudella hoitaa, mutta näen, että tämä on niin laaja-alainen kysymys, että tähän on voitava niiden korjausten ohella, mitä nyt voidaan tehdä, nimenomaan paneutua seuraavaa hallitusohjelmaa varten, ja vaikka siihen oma aikansa menee, niin yllättävän pian sekin aika edessä on.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Jokainen meistä tiedostaa ne ongelmat, jotka liittyvät ennen kaikkea eläkeläisten ostovoiman heikkoon kehitykseen suhteessa palkansaajiin. Jokainen meistä tiedostaa ne ongelmat, mitä eläkeläisten parissa esiintyy jopa lisääntyvän köyhyyden merkeissä. Jokainen meistä haluaisi antaa enemmän rahaa eläkeläisille, mutta jokainen tai ainakin useimmat meistä tietävät myös, että asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Jokainen meistä tietää, että ikääntyminen on tämän kansakunnan suurin haaste, olkoonkin että siihen liittyy myös paljon mahdollisuuksia. Jokainen meistä tietää, kuinka valtavasti eläkeläisten ja ikäihmisten määrä tulee kasvamaan tässä maassa, ja jokainen meistä tietää myös sen, kuinka valtavasti heidän määränsä tulee kasvamaan suhteessa niihin, jotka ovat työelämässä. Olen ihan varma, että mahdollisuudet eläke-etuuksien ainakaan olennaiseen parantamiseen tulevaisuudessa tulevat olemaan hyvin rajalliset ihan riippumatta siitä, mitkä puolueet istuvat hallituksessa.

Arvoisa puhemies! Osa meistä on ollut aikanaan tekemässä päätöksiä, ja muille meistä on kerrottu siitä, että Suomi on valmistautunut ikääntymiseen paremmin kuin useimmat muut Euroopan maat. Me olemme siitä usein ylpeitä, mutta nyt meidän pitää tiedostaa, että nyt me kritisoimme tässä niitä päätöksiä, joista jossain toisessa keskustelussa olemme ylpeitä. Meidän pitää myös muistaa, myös ed. Laitisen, että keskeisimmät eläkepoliittiset päätökset, ne keskeisimmät päätökset, millä me olemme varautuneet tulevaisuuteen, on tehty kolmikannassa 90-luvun lopulla hyvin suuren yksimielisyyden vallitessa, hyvin vastuullisia ratkaisuja hyvin vastuullisissa paikoissa, ja samaan aikaan meidän kaikkien pitää olla vakavissaan huolissaan eläkeläisten toimeentulosta, järjestelmän legitimiteetistä heidän näkökulmastaan ja rehellisyyden nimissä myös siitä kiistattomasta tosiasiasta, että tämän ryhmän painoarvo ja poliittinen merkitys tässä yhteiskunnassa tulee jatkuvasti kasvamaan.

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin vakava asia, hyvin vaikea asia ja äärimmäisen haasteellinen yhtälö, jonka edessä me olemme täällä, jonka edessä tämä hallitus on, jonka edessä seuraava hallitus on ja jonka edessä sitä seuraava hallitus on, ja todennäköisesti se muuttuu vain vakavammaksi, vaikeammaksi ja haasteellisemmaksi. Vaalilupauksia tulee ja menee. Tosiasia kai kuitenkin on, että jokainen hallituspuolue sopeutuu taloudellisiin realiteetteihin tultuaan hallituspuolueeksi. Järjestelmän uskottavuuden kannalta olisi hyvä, että jokainen hallitukseen pyrkivä puolue sopeutuisi ainakin kohtuudella näihin taloudellisiin realiteetteihin myös pyrkiessään hallitukseen ja käydessään vaalikampanjaa.

Tämä kokonaisasetelma, josta ed. Zyskowicz on paljon meteliä tämän vaalikauden aikana pitänyt, saattaa näyttää siltä, että on kyse jonkin yksittäisen ehdokkaan, yksittäisen kansanedustajan, yksittäisen tulevan ministerin, ehkä jopa jonkun puolueen uskottavuudesta siinä, mitä kaikkea luvataan vaalikentillä. Mutta minä uskallan väittää, että kyse on koko tämän järjestelmän uskottavuudesta. Siinä mielessä on surullista, jos tulemme käymään seuraaviin vaaleihin samanlaisella agendalla kuin kävimme edellisiin.

Arvoisa puhemies! Ihan vielä lopuksi toteamus, että kaikki ponnet tässäkään salissa eivät suinkaan ole merkityksettömiä. Käsittääkseni ainakin lähihistorian kuuluisimman ponnen on tehnyt eräs kansanedustaja Matti Vanhanen, ja se taisi koskea ydinvoimaa, ja kyllä sillä oli suuri merkitys tämän kansakunnan kehityksen osalta ainakin jonkin aikaa.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan ed. Vapaavuoren puheeseen on hyvä jatkaa sikäli, että ed. Vapaavuori sanoi, että toivottavasti näillä samoilla agendoilla ei käydä seuraaviin eduskuntavaaleihin. Minä kyllä väitän, että varmasti tullaan käymään. Eläkkeensaajien kysymykset tulevat olemaan seuraavien eduskuntavaalien alla myöskin yksi tärkeimmistä asioista, ja täällä keskustan edustajat ovat nostaneet esille sen, että nämä eläkeasiat olisivat hallitusohjelmakysymys tai hallituskysymys.

No, seuraavan kerran keskustan uskottavuus siinä, mikä on hallituskysymys teille, punnitaan maatalouden osalta, kun puhutaan näistä kansallisista tuista. Tehän olette aivan selkeästi nostaneet esille sen tosiasian, että se on teille hallituskysymys. Silloin nähdään, oletteko samassa tilanteessa kuin Rkp, jolle mikään ei ole hallituskysymys.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On tänä lyhyenä kansanedustaja-aikanani aika usein ollut mahdollisuus vierailla eläkeläisten järjestämissä tilaisuuksissa, ja olen niihin aina mielelläni mennyt sen takia, koska koen hyvin tärkeäksi kuulla heidän mielipiteitään ja näkemyksiään ja toki, kuten täällä muutkin, arvostan sitä työtä, mitä he ovat tehneet.

Mutta kun tulevaisuutta silmälläpitäen joudutaan tekemään arvovalintoja ja kuullaan niitä ongelmia, jotka tähän asiaan liittyvät, niin me joudumme tekemään valinnan sen suhteen, satsaammeko me siihen, miten vastaamme eläkeläisten köyhyysongelmaan, joka kiistatta on tulossa tosiasiaksi, koska esimerkiksi kansaneläkkeen pohjaosan korotukset ovat olleet niin pieniä, ja miten sitten vastataan siihen, kuinka eläkkeen ostovoima säilyy suhteessa siihen, mitä on ollut palkansaajana.

Kun näitä asioita joudutaan väistämättä laittamaan vastakkain, osittain niistä syistä, joita ed. Vapaavuori mainitsi, kun me kaikki tiedämme, mikä Suomen ikärakenteen kehitys on, niin kyllä minun oikeudenmukaisuudentajuni lähtee siitä päästä liikkeelle, että ensin pitää huolehtia siitä, että kaikille eläkeläisille tarjotaan sellainen elintaso, että he eivät jää köyhyysloukkuun. Se on ensimmäinen asia, mistä pitää lähteä.

Sen jälkeen se, mitä tehdään lisäksi, riippuu siitä, mitä meillä ylipäätään on kansantalouden kantokykyä. Sen suhteen itse näkisin, että kansaneläkkeen korottaminen on ikään kuin se ensimmäinen asia, sitten tulee eläketulovähennys. Mitä sitten tulee taitettuun indeksiin, en usko, vaikka toisin ehkä haluaisinkin toivoa, että tällä yhteiskunnalla on varaa muuttaa taitettua indeksiä siitä, mitä se tällä hetkellä on.

Kauko Juhantalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvostan suuresti puheenvuoroa, jonka ed. Vapaavuori äsken piti, jossa hän analysoi sitä kaikkea, minkä me jokainen tosiaan tiedämme ja tunnemme.

Kyllä eläkeläiskysymys on politiikassa ollut, on ja tulee olemaan aina vaikeampi kysymys. Kyse on tietysti siitä, että tämä järjestelmä sitoo hyvin paljon varoja, sen muutokset ovat aina varoja kysyviä, koska tapahtuu eläkeläisten määrän kasvua ja eläkkeiden tasoa on välttämättä korotettava.

Kun ed. Vapaavuori lausui, että tämä on oikeastaan ainoa suuri kysymys tulevaisuudessa, niin ehkä se ei ole ainoa. Minä olen lehdistä seurannut, että ed. Vapaavuorelle on tuo Inkookin aikamoinen probleema, mutta se on kuitenkin pienempi. (Välihuuto: Sipoo!) — Sipoo, se taisi olla Sipoo.

Mutta puheenvuoron pyysin silloin, kun ed. Laitinen oli puhumassa, koska minusta hän oikealla tavalla lähestyy sitä eläkeläisten kenttää, joka meillä on kaikkein tukalimmassa asemassa, eli kansaneläkkeen ja pienen työeläkkeen varassa olevia. Vaikka niitä kuinka yhdistäisi, siellä ei kyllä taloudellisessa ja hyvinvointimielessä kunnian kukko laula, kun tuumitaan vielä tätä, onko kukaan osannut arvioida, millä tavalla nämä indeksit, silloin kun ne on päätetty, toimivat tulevaisuudessa.

Kuka olisi tiennyt, että elinkustannusindeksi oikeastaan menee väärään suuntaan, kun silloin, kun meillä oli valtava nousu, kaikki kustannukset nousivat koko ajan. Nyt kun kossu on halpaa, mitä ed. Kallis ei tiedä (Ed. Kallis: Tietää!), ja elintarvikkeiden hintojen nousu on ollut hidasta, niin tämä puoli ontuu oikein pahasti, siis kerta kaikkiaan entistä pahemmin eläkkeiden nousussa. Kun ed. Laitinen viittasi tähän 5 euroon, joka on helposti poliittisessa kielessä käytettynä muutettavissa hallituspuolueiden eläkeläisille antamaksi loukkaukseksi, sitä ei todella tavoiteltu tasokorotukseksi vaan pieneksi korjaukseksi siihen, missä on ihan selvää jälkeenjääneisyyttä. Tavoitteena täytyy olla, samoin kuin ed. Laitinen sanoi, tasokorotus; se on välttämätön.

Kun olen kuunnellut näitä puheita poliittisista lupauksista, niin ikään kuin tämä politiikka haluttaisiin tulevaisuudessa tehdä niin kuivaksi ja värittömäksi, että äänestäjät eivät näinkään paljon käy äänestämässä, jos täällä kilvan vaadimme toinen toisiltamme, että mitään ihanteita, tavoitteita, lupauksia politiikkaan ei saa laittaa. Kuka meistä innostuneesti puhuu poliittisissa tilaisuuksissa, se riippuu ehdokkaan persoonasta — joku käyttää numeroita väljemmin, joku keksii uusia tavoitteita jne. — mutta kyllä politiikassa pitää olla eteenpäin näkemiseen sellaista innostusta ja uskottavuutta, että suomalaiset pitävät tätä maata hyvänä ja täällä on joka tapauksessa tulevaisuudessakin hyvä asua, vaikka tämä asiakokonaisuus, josta nyt puhumme, on huonossa jamassa. Kun puhumme Stakesinkin viimeisistä tilastoista, se on vääjäämätöntä totuutta, sille ei mitään voi.

Ed. Matti Ahde merkitään läsnä olevaksi.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä keskustellaan nyt pääsääntöisesti yksityisen sektorin eläkkeistä, mutta täytyy samanaikaisesti muistaa, että ne todelliset uhat ovat täällä julkisen sektorin eläköitymisessä. Kun otetaan huomioon verotus välillisesti ja välittömästi, sillähän on suuri merkitys, jos nyt käy niin kuin pelätään, että julkisella sektorilla on 63—68-vuotiaita töissä ja taas sitten vastaavasti yksityissektorilta vähennetään väkeä, niin kuin nyt näyttää. Tähän tulevat nämä yksityistämisongelmat, ulkoistamisongelmat, jotka vievät julkiselta sektorilta maksukykyä pois. Ne kaatuvat automaattisesti sitten niitten veronmaksajien niskaan, jotka tekevät töitä tai jotka maksavat eläkkeitä jostakin muualta. Tämäkin on minusta aika iso asia, mikä pitäisi huomioida näissä asioissa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan taitetusta indeksistä, niin täytyy muistaa, että muutos siihen ei välittömästi koske valtion kassaa. Kysymyksessä on siis työeläke, jonka maksusta vastaavat työnantaja ja työntekijä, ja vain julkisella sektorilla tietenkin se jonkin verran koskisi valtion varoja silloin, kun työnantajana on julkinen sektori.

On syytä myöskin muistaa, että ei se tilanne nyt Suomessa niin huono ole kuin oppositio ja osittain myöskin hallitus on antanut ymmärtää. Eläkkeet on sidottu indeksiin, ja kyllä elinkustannusindeksi takaa sen, että eläkkeiden ostovoima säilyy ja jonkin verran koko ajan paranee, mutta ei parane samassa suhteessa kuin palkansaajien tulokehitys.

Ed. Juhantalolle toteaisin, että Suomen historia ei tunne kovin monta sellaista vuotta, milloin elinkustannusindeksi olisi noussut enemmän kuin ansiotuloindeksi, eli kyllä palkkakehitys on aina ollut voimakkaampi, suurempi, kuin elinkustannusten nousu. Juuri tästä syystä nämä eläkkeet laahaavat jonkin verran jäljessä.

Yhteenvetona totean, että tilanne ei ole niin hälyttävä ja niin huono kuin ehkä annetaan ymmärtää. Varovaisuuteen vaalilupauksissa on kyllä syytä, varovaisuutta on syytä noudattaa. Uskottavuus kärsii kyllä, kun yhtenä päivänä sanoo sitä, toisena päivänä jotakin muuta. Minä en usko, että Suomeen tulee sellainen hallitus, joka palauttaisi esimerkiksi pohjaosan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Johtava keskustapoliitikko ed. Juhantalo käytti huolestuneen puheenvuoron niiden eläkeläisten puolesta, jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä tai hyvin pienellä työeläkkeellä. Kysyn sen vuoksi, minkä ihmeen takia sitten roiskaisitte tämän kansaneläkkeen korotuksen 600 000 ihmiselle? Miksi ette kohdentaneet sitä näille kaikista huonoimmassa asemassa oleville ihmisille, näille 100 000 ihmiselle, jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä?

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä asia se, että inflaatio on alhainen, kyllä me kaikki hyödymme siitä, myöskin pienellä eläkkeellä olevat ihmiset, ja toivotaan, että tämä linja jatkuu eivätkä hinnankorotukset pääse ryöpsähtämään. Elinkustannusindeksin osalta täytyy, ed. Kallis, muistaa se, että kaikkien hyödykkeitten korotuksia ei lasketa elinkustannusindeksiin ja joka tapauksessa ne näkyvät sitten kuluttajalle hintojen nousuna. Tässä mielessä ei tämä järjestelmä ihan oikeudenmukainen ole. Poliittisen uskottavuuden osalta olen ed. Kalliksen kanssa ihan samaa mieltä. Kyllä me itse hyvin keskeisesti vaikutamme, itse poliitikkoina ja poliittiset puolueet, siihen, mikä on poliittisen järjestelmän ja kunkin puolueen uskottavuus.

Antero Kekkonen /sd:

Rouva puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle vastaisin vähän historian kautta. Vuonna 1983 tehtiin eläkepäätös, jossa kaikkien eläkkeitä korotettiin, mutta samalla alettiin verottaa, mikä johti siihen, että näistä korotuksista huolimatta käteenjäävä eläke joillakin ihmisillä hiukan pieneni. Niinpä nämä vaalit, jotka sitten seurasivat tätä tapahtumasarjaa, saivat nimen eläkevaalit. Silloin puhuttiin myöskin suhteellisen korkeasta eläketason korottamisesta. Kun ed. Asko-Seljavaara edellytti tällaista rajankäyntiä, niin tämä historia sieltä vuodelta 83 kylläkään ei puolla tätä rajankäyntiajattelua, koska pulmat, jotka nyt ovat kokonaisuuden osalta, muuttuisivat pulmiksi sen rajankäynnin osalta, ja tämä vuosi 83 on erinomainen esimerkki siitä, minkälaisiin ongelmiin sen jälkeen joudutaan.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Voin hyvin yhtyä tähän ed. Kekkosen näkemykseen, joka koskee nimenomaan näitä pienimpiä kansaneläkkeitä ja eläkkeiden korotuksia. Siinä varmasti on myöskin näitä ihan käytännön teknisiä ongelmia, puhumattakaan sitten tästä yhdenvertaisuusongelmasta, ellei näin olisi tehty. Kun ed. Asko-Seljavaara totesi, että roiskaisitte, niin ei sitä rahaa roiskaistu, kyllä se sinne ihan varmasti tositarkoituksella haluttiin antaa, tämäkin pieni korotus. Se on, totta kai, riittämätön. Joku on sanonut, että mitä sillä tekee, kun näin pieni annetaan, mutta mitä jos ei olisi edes sitä tullut; on tämä parempi kuin ei mitään.

Yleiskeskustelu päättyy.