Täysistunnon pöytäkirja 20/2006 vp

PTK 20/2006 vp

20. KESKIVIIKKONA 8. MAALISKUUTA 2006 kello 15 (15.07)

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laiksi terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

 

Kauko Juhantalo /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä on tapana, että valiokunnan puheenjohtaja jotenkin keskeisiä kohtia selvittää siitä, mitä valiokunnan työssä mietinnön kautta on esiintynyt. Tämä mietintö on ollut yksimielinen, ja tiedän, että tässä ei ole niin suuria intohimoja kuin edellisessä asiassa. Toki henkilöstössä, lääkärikunnassa erityisesti, on ollut myös useampaa ilmapiiriä.

Lyhyesti: hallituksen esityksen mukaan Puolustusvoimat ei enää järjestäisi erikoissairaanhoidon palveluja omissa sairaaloissa, vaan ne hankittaisiin Puolustusvoimien ulkopuolisilta palvelujen tuottajilta. Puolustusvoimat järjestäisi jatkossakin itse varusmiesten perusterveydenhuollon ja työterveyshuoltoon kuuluvan palveluskelpoisuuden arvioinnin. Mutta perustason terveydenhuollon järjestelyistä vastaisivat Sotilaslääketieteen Keskus ja varuskuntien terveysasemat.

Valiokunnan käsittelyn yhteydessä on ollut eräitä keskeisiä asioita, joita myös mietinnössä on todettu.

Ensinnäkin todetaan, että tämä on jo jatkuvaa uudistusta, joka on alkanut 90-luvun alussa, ja silloin ensi vaiheessa vähennettiin Puolustusvoimien erikoissairaanhoidon kapasiteettia muun muassa Hämeen sotilassairaala Lahdesta ja Pohjan sotilassairaala Oulusta.

Tämän jälkeen on eri toimikunnissa, eri yhteyksissä selvitelty, millä tavoin terveydenhuolto siis kokonaisuudessaan järjestettäisiin. Puolustusvoimissa valittiin lopulta toimintamalli, joka mahdollistaa muun muassa Puolustusvoimien omien lääkärien keskittymisen kenttälääkinnän ja sotilaslääketieteen kehittämiseen ja kouluttamiseen. Sen sijaan normaalin erikoistason lääkintähuollon käyttö Puolustusvoimissa vähenisi ja kustannukset alenisivat. Tämän seurauksena on myös sitten Keskussotilassairaala Tilkka lopetettu.

Kun on laskettu näitä tämän sektorin kustannuksia, tiedämme, että ne vuosittain ovat olleet 36—37 miljoonan euron luokkaa. Tämän uudistuksenkaan jälkeen ja sen seurauksena kustannusvaikutus ei todella ole se keskeinen asia, joka olisi tähän antanut perusteen, koska samanaikaisesti tullaan korvauslinjalle siitä, mitä Puolustusvoimat maksaa korvausta kunnille tai kuntayhtymille. Niin kuin täällä mietinnössä on todettu ja lääketieteen asiantuntijat ovat meille vahvistaneet, aikaisemmin sodat ja sotilaslääketiede tuottivat erityisesti kirurgiassa siviilisektorille uusia hoitomalleja. Tilanne asiantuntijoiden mukaan on nyt päinvastainen: Siviililääketiede kehittyy kovin harppauksin, ja siitä on nykyisin hyötyä sotilaslääketieteelle. (Ed. Kekkonen: Sitä se rauha teettää!)

Tässä sitten eräänä uudistuksena on tämä, miten kunta velvoitetaan hoitamaan terveyskeskuslääkärin kautta asevelvollisten tarkastukset. Kuten sanoin, siitä suoritetaan kustannukset kunnalle tai kuntayhtymälle, ja sen jälkeen on tietenkin harkittu sitä, aiheuttaako se suuria kustannuksia kunnalle tai kuntayhtymälle.

Me olemme poikkeuksellisesti joutuneet hyvin kohteliaasti sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnosta huomioimaan sen, että siinä ilmeisesti on tullut jonkinlainen haksahdus, ajatusvirhe, kun siinä todetaan, että tämä aiheuttaisi huomattavaa rasitusta sellaisten pienten kuntien terveyskeskuksille, joiden alueella on suuri varuskunta. Tämähän tietysti on sillä tavalla virheellinen, että tarkastukset tehdään kunkin kunnan toimesta ja kuntien alueella eikä pelkästään siellä varuskuntapaikkakunnalla.

Tämän järjestelmän vaikutukset henkilöstöön ovat tietenkin olemassa ja lähtötilanteessa henkilöstöä nyt on noin 300 henkilöä, ja Sotilaslääketieteen Keskuksen henkilövahvuus on 109 henkeä. Kokonaisuudessaan teoreettisesti ajatellen jäi 190 henkilöä vaille työtä. Sen suhteen on tehty erittäin aktiivisesti tukiryhmän välityksellä työtä, ja ainoastaan muutama henkilö tällä hetkellä on vailla osoitettua työpaikkaa. Se on ollut esimerkillistä huolenpitoa työntekijöistä, ja henkilöstö on kuitenkin halunnut myös siirtyä uusiin tehtäviin.

Myös oli huolta siitä, että eräässä asiantuntijakuulemisessa henkilöstöjärjestön edustajat toivat esiin huolen siitä, että sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa loukkaantuneiden tai haavoittuneiden hoito heikkenee verrattuna aikaisempaan. Tässäkin on todettu, että siinä ei tapahdu tällaista heikentymistä. Kansainvälisissä tehtävissä olevat henkilöt eivät ole Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla, mutta Puolustusvoimat ovat sitoutuneet huolehtimaan heidän hoidostaan täysimääräisesti, ja erikoissairaanhoidossa hoito toteutetaan oman kunnan määräämässä sairaanhoitopiirissä tai yksityisellä sektorilla. Kiireelliset tapaukset hoidetaan toki niiden kriteerien mukaisesti välittömästi ja nopeasti.

Vapaaehtoista tämä toiminta on kunnille ja kuntayhtymille sopimuksentekomielessä, mutta yhteistyösopimukset on pääsääntöisesti kautta koko maan jo saatu aikaiseksi. Kun tähän liittyy myös perustuslaillinen kysymys siitä, onko mahdollista tämän lain mukaisesti olla oikeus ohittaa toiset terveydenhuollossa, niin perustuslakivaliokunta on siihen hyvin perusteellisesti ja hyvin perehtynyt. Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi muotoilua, että säätely Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla olevien erityiskohtelusta ei syrjäytä kiireellisen hoidon tarpeessa olevan potilaan hoitamista välittömästi. Muutoinkin tässähän on tietenkin niin, että potilaan täytyy Puolustusvoimien sisältä varusmiehestä lähtien nopeasti päästä hoitoon, ja ellei siihen erityispykäliä ja säädöksiä tehtäisi, niin se olisi mahdotonta.

Mietintöön liittyy sitten viittaukset kahteen eri lakiin, joihin on tarvittu muutokset: kansanterveyslain muuttaminen ja erikoissairaanhoitolain muuttaminen juuri niiden käytännön seikkojen vuoksi, joihin edellä viittasin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on Keskussotilassairaala Tilkan nekrologi, vaikka kuolema on jo tapahtunut 2,5 kuukautta sitten. Me terveydenhuollon ammattilaiset olemme edelleen erittäin suruissamme siitä, että näin merkittävä sotilaslääketieteen osaamiskeskus nyt on pirstottu ja resurssit vähennetty. Olisi toivonut, että puolustusministeriö olisi tehnyt jonkun muun ratkaisun tässä asiassa.

Miksei Tilkan sotilassairaalasta voitu tehdä esimerkiksi osakeyhtiötä, joka olisi myynyt sotilaslääketieteen ja kenttälääkinnän palveluja ja osaamista? Suomalainen terveydenhuolto on erittäin korkeatasoista. Miksei palvelua voida myydä myös muihin maihin? Esimerkiksi Töölön sairaalassa on kehitetty raajan pelastavaa kirurgiaa mikrokirurgisin menetelmin. Mikseivät nämä palvelut menisi kaupaksi myös muualle maapallolla? Suomessa ei toistaiseksi osata järjestää palveluiden myyntiä kuten muissa EU-maissa.

Tämän hallituksen esityksen mukaisesti varusmiesten kutsuntatarkastukset, kuten puheenjohtaja Juhantalo mainitsi, jatkuvat kotipaikkakunnilla, joten siinähän ei ole mitään muutosta. Tämä ei olekaan mikään ongelma, eli siis perustason sairaanhoito sujuu kuten ennenkin, ja sitten varuskunnissa jatkuvat nämä varusmiesten hoidot. Mutta se ongelma on erikoissairaanhoidossa, joka nyt kokonaisuudessaan siirtyy sairaanhoitopiireille. Kyseessä ei ole suuri rasite keskussairaaloille, vaan varusmiesten vammojen hoito ja muu akuutti hoito sujuvat. Myös elektiiviset leikkaukset uppoavat hyvin keskussairaaloiden tehtäviin, ja sairaala saa tästä toiminnasta asianmukaisen korvauksen.

Keskussairaaloiden kanssa alettiin kuitenkin tehdä näitä sopimuksia jo viime huhtikuussa, ennen kuin tämä laki oli astunut voimaan. Nyt sopimukset on tehty, kuten puheenjohtaja Juhantalo sanoi. Ongelma näissä sopimuksissa on se, että sopimukset siis tehtiin, ennen kuin keskussairaalat tiesivät, että tämä 15 § edellyttää, että varusmiesten hoito annetaan eri perustein ja nopeammin kuin muille kansalaisille. Puolustusvaliokunnan mietintö vielä kääntää veistä haavassa, kun se nostaa oikein lain tasolle sen, että varusmiehet täytyy hoitaa nopeammin kuin muut ihmiset kuitenkaan vaarantamatta muiden potilaiden hoitoa. Tämä on varsin tekopyhää. 30 vuoden kirurgin uran aikana en ole koskaan julkisessa terveydenhuollossa ja sairaalassa priorisoinut yhtään potilasta hänen ikänsä, ammattinsa, rotunsa tai asemansa perusteella. Potilaan kiireellisyysjärjestyksen määräävät aina ja vain lääketieteelliset perusteet.

Varusmiesten erikoissairaanhoidon palvelutarvetta on niin vähän, että tämä laki ei oikeasti tule vaarantamaan keskussairaaloiden toimintaa. Mutta mitä tapahtuu, jos poliitikot alkavat nostaa myös muita ihmisryhmiä tälle samalle tasolle, jos me yhtäkkiä nostamme sinne vaikka veteraanit, vanhukset, jopa kansanedustajat, joiden täytyy saada hoito nopeammin ja paremmalla aikataululla kuin muiden ihmisten? Se romuttaa koko julkisen terveydenhuollon moraalin, jos lakiin kirjataan ihmisryhmiä, jotka hoidetaan ennen muita ja nopeammalla aikataululla. Toivottavasti varusmiehet ovat ainoa ja viimeinen ryhmä kansalaisia, joiden hoitoonpääsy priorisoidaan poliitikkojen toimesta. Jos sairaanhoidossa ryhdytään priorisointiin, niin sen on tapahduttava yhteistyössä ammattilaisten kanssa.

Valto Koski /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä jonkunlainen käsitysero on ollut tätä asiaa pääasiallisesti käsittelevän puolustusvaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntojen välillä, niin katson kuitenkin, että on syytä pöytäkirjaan kirjata seuraava.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto 2/2006: "Kutsunnanalaisten ennakkoterveystarkastuksista ei ole suoritettu korvauksia kunnille ja kuntayhtymille. Kansanterveyslain muutosten voimaantulosäännöksen mukaan palvelujen tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen korvaus maksettaisiin vuoden 2008 alusta lukien. Terveyskeskuslääkärin osallistumisesta kutsuntatarkastuksiin ei ehdoteta maksettavaksi korvausta kunnille ja kuntayhtymille. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kutsuntoihin osallistuminen merkitsee kausiluonteisesti huomattavaa rasitusta sellaisten pienten kuntien terveyskeskuksille, joiden alueella on suuri varuskunta. Valiokunta esittää, että puolustusvaliokunta harkitsee mahdollisuuksia korvausten aikaistamiseen ja ulottamiseen myös terveyskeskuslääkäreiden kutsuntatilaisuuksiin osallistumisesta aiheutuviin kustannuksiin."

Sitten puolustusvaliokunnan mietintö 1/2006: "Puolustusvaliokunta toteaa edelleen, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esitetty huoli siitä, että terveyskeskuslääkärien osallistuminen kutsuntatarkastuksiin on velvollisuus, joka rasittaa merkittävästi sellaisia pieniä kuntia, joiden alueella on suuri varuskunta, on aiheeton. Kutsuntatarkastuksiin osallistuvat asevelvolliset käyvät näissä tarkastuksissa oman kotikuntansa terveysasemalla, joten kutsuntatarkastusten rasitus jakautuu tasaisesti ympäri maata." Näin siis puolustusvaliokunta mietinnössään.

On totta, että kutsuntatilaisuuksista kustannukset jakaantuvat alueellisesti toisin kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa on esitetty. Tätä en siis kiistä. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kustannukset jäävät kuntien vastuulle. Kuntaliiton lausunnon mukaan tämä kustannusvastuu on kuulunut Puolustusvoimille, joka on laiminlyönyt korvausten suorittamisen pitkältä ajalta. Korvaus määräytyi aiemmin tarkastuspalkkiona tarkastuspäiviltä ja jokaiselta kutsuntatilaisuuteen saapuneelta. Joillakin paikkakunnilla kutsuntatilaisuuksiin osallistumisvelvollisuuden vuoksi voidaan käytännössä joutua ostamaan terveyskeskuslääkärin palveluja yksityiseltä keikkalääkäriltä tai yritykseltä. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti, että korvausten maksamista myös kutsuntatilaisuuksiin osallistumisesta harkittaisiin.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama sana, ainoastaan tästä kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta, tämän lain tiimoilta. Ajatukseni oli alun perin aika lailla samanlainen kuin ed. Asko-Seljavaaralla, kun kuulin tämän hallituksen esityksen tulevan eduskuntaan. Ja kun näin ensimmäiset lakitekstit, niin nostelin kanssa kulmiani yli 30 vuotta lääkärinä työtä tehtyäni, mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa. Mutta kun lukee hallituksen esityksen läpi — ja minäkin kun olen mukana myöskin puolustusvaliokunnassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan lisäksi — ja tietää, mitä kaikkea Puolustusvoimissa on tapahtunut, miten tiukka talous siellä on ollut monta vuotta, halusimme tai emme, ja miten ikävää on ollut sivusta katsoa näiden sotilassairaaloiden alasajoa ja viimeisenä tietysti Keskussotilassairaala Tilkkaan kohdistuvaa kohtelua, ne ovat tapahtuneita asioita ja viisas päättäjä ottaa ne huomioon.

Nyt eduskunnassa tätä kyseistä kohtaa ja varusmiehiä ja heidän sairaanhoitoaan on tarkasteltu siitä näkökulmasta, miksi he armeijaan tulevat. He tulevat sinne lakisääteiseen tehtävään. Se ei miehille ole millään lailla valinnainen asia, ellei ole terveydellisiä esteitä: Inttiin on pakko mennä — kaikki sen tietävät — ja tietty aika siellä on oltava. Ja nyt tämän käänteisenä tarkoituksenahan on turvata nimenomaan, että sinä aikana kaikki asiat hoituisivat mahdollisimman hyvin.

Yksi osa on se, että tietty osa lääketieteellisiä palveluja täytyy turvata siinä ajassa, minkä varusmiespalvelus kestää. Jos näin ei käy kyseiselle henkilölle, tulee varusmiehelle kääntäen aivan toisenlainen hankaluus. Nykyinen koulutusjärjestelmä armeijassa on niin tiivis ja tiukka, että sieltä ei voi olla montaakaan viikkoa pois ennen kuin asepalvelus keskeytyy. Silloinhan se aika lailla häiritsee ihmisen muuta opiskelua ja myöhempää elämää. Hänen täytyy myöhemmässä vaiheessa parannuttuaan palata, uudestaan tulla armeijan leipiin. Eihän siinä ole mitään järkeä, jos asia voidaan nopeammin hoitaa. Näitä tapauksia on myöskin hyvin vähän Suomen väestössä. Se ei vaikuta miltään osin kenenkään muun kansalaisen perusoikeuteen. Mikään asia ei siirry mihinkään suuntaan kuin mahdollisesti joillain minuuteilla tai yhdellä vuorokaudella korkeintaan. En ymmärrä sitä muuta kuin periaatteellisella tasolla, että tästä kannetaan huolta.

Sitä, että tämä jotenkin olisi esimerkkitapaus jostakin muusta meidän yhteiskunnassamme, en osaa kuvitella, semmoista tilannetta, koska juuri mitään muita yhtä pakollisia asioita ei ole tämän taustalla, mikä koskee varusmiehiä. Ja kaikki tämä syvempi oikeusproblematiikka on ainakin minusta erinomaisen hyvin perustuslakivaliokunnan lausunnossa käsitelty. Niinhän puolustusvaliokuntakin sen totesi omassa kokouksessaan. Se on myöskin hyvä pohja siihen, että jos ajatellaan, että tästä syntyy jonkinlaisia valitustilanteita, että joku muu kansalainen kokee itsensä syrjäytetyksi tämän takia ja jääneensä vähän niin kuin kakkoseksi jonoon, niin kyllä täältä selvästi juristit löytävät sen kielen, millä perusteella tämä asia on järjestetty näinpäin.

Voi olla, että tämä on jopa modernia, kun se tehdään näin, että se hallitusti mietitään ja laitetaan jonoon ja gradeerataan niin, että valiokunnat ovat olleet yksimielisiä. Puheita on ollut tietysti moneen suuntaan. Sehän kuuluu meidän päivittäiseen työhömme. Mutta kyllä minun oikeastaan täytyy vaan onnitella Puolustusvoimia tässä taloudellisesti aika tiukassa tilanteessa, että on löydetty tämmöinen sauma, jossa sitten kaikki semmoinen tavallinen siviililääketiede on siirretty sinne, minne se kuuluukin nykyisillä rahoitusvaroilla, ja sitten turvataan sotilaslääketieteelliset toimenpiteet kuitenkin, että tällainen normaali sairastaminen tapahtuu taas yhteistyössä. Eihän sen parempaa tilannetta varmaan tässä kaikkinensa voi olla.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Lahtihan sai tässä nyt sitten tämän Sotilaslääketieteen Keskuksen — kiitos siitä Puolustusvoimille! Mutta Lahdessakin on samaa pelkoa, minkä täällä ed. Asko-Seljavaara ja ed. Akaan-Penttilä ottivat esille, että tämä asiakkaiden erilaistaminen tulee ongelmaksi jossakin vaiheessa sikäli, mikä ryhmä sitten pääsee niin kuin ohi jonojen. Se ei ole minusta ihan pelkkä vitsi. On suuri vaara, että sitten jopa kunnallispoliitikot keksivät paikkakunnalla, että kun kerran armeijan väki pääsee, niin pitää päästä joittenkin toistenkin. Siinä mielessä minusta se on niin kuin vakavasti otettava ja se pitäisi vahtia sitten sekä kunnallisten päättäjien että tietysti Puolustusvoimien, ettei siitä tule mitään "siviilikriisinhallintaa" täällä terveydenhuollon puolella.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä sekä ed. Akaan-Penttilä että myös ed. Asko-Seljavaara taisivat tehdä aika tyhjäksi tämän oman puheenvuoroni. Ajatukseni kulkee suurin piirtein samalla tavalla kuin mitä he sanoivat. Noin ihan periaatteellisella tasolla on tietenkin niin, että jonkin potilasryhmän asettaminen terveydenhoitopalvelujen saamisen nopeuden osalta etusijalle muihin potilaisiin verrattuna on hyväksyttävän perusteen käsilläolosta huolimatta ihan lähtökohtaisesti ongelmallista. Tietysti tätä nyt lieventää se, että sopimuksen tekeminen Puolustusvoimien kanssa on terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle ja kansanterveystyön kuntayhtymälle samoin kuin sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle vapaaehtoista. Mutta aivan niin kuin tässä edellä kuulimme, tämä pulma ei ole ylitsekäymätön.

Sen sijaan haluaisin puuttua yhteen pikku yksityiskohtaan, joka tarttui korvaani ed. Asko-Seljavaaran puhuessa. Hän sanoi, että tämmöistä terveydenhoitoa voitaisiin järjestää myöskin osakeyhtiöpohjalle. Varmasti näin voidaan tehdä, mutta kun sotilaslääketieteestä on kysymys, niin silloin rupeavat hiukan hälytyskellot soimaan. Minä olen nimittäin tulkinnut, että sotilaslääketiede myös rauhan aikana on eräällä tavalla varautumista siihen kaikkeen pahimpaan eli kriisiin. Ja sellaisen käytännön siirtäminen kriisiolosuhteisiin vaikuttaa suoraan sanoen aivan mahdottomalta.

Kauko Juhantalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta on upeata kuunnella, että tällainen merkittävän suuri muutos Puolustusvoimien rakenteessa saa eduskunnan isossa salissa hyvin rakentavan ja, voiko sanoa, yksimielisen vastaanoton. Me suomalaiset ymmärrämme mahdottoman hyvin sen tilanteen. Puolustusvoimiemme osalta meidän nuorisomme lukumäärä vähenee huimaa vauhtia: 2011 ja erityisesti 2012 se lähtee nopeasti alaspäin. Me tarvitsemme vähemmän varuskuntia, ja me koulutamme edelleen vähemmän varusmiehiä, vaikkakin säilyttäisimme tämän 80 prosentin osuuden nuorukaisista varusmiespalvelusta suorittamassa. Myös noin 400 nuorta naista on vuosittain suorittamassa asevelvollisuuden.

Minusta ed. Asko-Seljavaara sekä ed. Akaan-Penttilä, molemmat arvostettuja, yhtä pitkän aikaa lääkäreinä toimineita, osaavat katsoa tätä asiaa kuitenkin ammatillisesti myös erilaisin silmin, vaikka johtopäätöksissä tullaankin sitten samaan. Ja kun he ovat vielä saman ryhmän jäseniä, niin tässä ei synny tällaista poliittista jännitettä. Tosiasiahan tietysti on, että kun tämä uudistustyö aloitettiin 90-luvulla, niin oli jo silloin nähtävissä vähentyvä hoitojen määrä meidän perinteisessä järjestelmässämme. Kyllä kieltämättä, kun katsottiin Tilkankin lukuja, tällainen kustannus—hyöty-suhde potilasta kohti poikkesi aika tavalla muista sairaaloista, joista tänä päivänä, niin kuin me maallikotkin tiedämme, kun sinne suuressakin operaatiossa sisään joutuu, taikka pääsee, kyllä mahdollisimman nopeasti pois pistetään. Kyllä Tilkasta vähän tahtoi muodostua sellainen varusmiehenkin toivelepopaikka, niin ettei sen vamman tarvinnut kovin suuri olla, kun siellä huolella ja pitkään hoidettiin, jotta saatiin noita merkintöjä potilaista.

Mutta se, mihin ed. Asko-Seljavaraa viittasi ja monet muutkin jo viittasivat, että me erivapaudella pääsemme, tämmöinen erioikeus, on vakava yhteiskunnallinen kysymys. Mutta sen vuoksi perustuslakivaliokunta on sen suurella huolella mennyt tämän läpi, ja heidän lausuntonsa on yksimielinen. He toteavat juuri sen, mihin ed. Akaan-Penttiläkin viittasi, että tämä on poikkeava yhteiskunnan lohko: sinne on pakko mennä. Ja silloin meidän on myös pakko hoitaa eri tavalla kuin meillä muissa tehtävissä olevat ihmiset. Siitä ei saisi tekemällä tehdä sellaista kipukynnystä, tahallisesti, koska olemme aivan varmoja näiden tapausten pienestä lukumäärästäkin johtuen, ettei tässä käytännössä mitään ongelmaa synny.

Valitettavasti puheenjohtaja Valto Koski lähti pois, koska meillä valiokuntina ei ole minkäänlaista ristiriitaa tämän idean sisällöstä. Halusimme vaan siihen lausuntoon tämän pienen korjauksen laittaa vielä siksikin, että Suomessa ei enää oikein tahdo olla sellaisia pieniä paikkakuntia, joilla on suuri varuskunta — niitä saa tikulla kaivaa, ja ne loputkin pienten paikkakuntien varuskunnat taitavat loppua lähiaikoina — niin että tämä ei vastaa realismia eikä myöskään sitä ideaalista ajattelua. Kaikki tapahtuu kotikunnissa tai kotikuntayhtymissä. Olemme aivan varmoja, että sujuu priimasti ja hyvin.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, emme tehneet eriävää mielipidettä tai vastalausetta näihin mietintöihin tai lausuntoihin sen takia, että hyväksymme ne. Hyväksymme sen, sekä puolustusvaliokunnan kokoomusjäsenet että myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet, että varusmiehet pääsevät tähän erityisryhmään, joka hoidetaan nopeammalla aikataululla kuin muut ihmiset. Mutta tämä on vaan suuri periaatteellinen kysymys, niin kuin puheenjohtaja Juhantalo moneen kertaan sanoi, eikä tämmöisiä ryhmiä voi tulla lisää, sillä silloin meillä horjuvat ihmisten perusoikeudet.

Sitten sanoisin kyllä ed. Kekkoselle, että teille taitaa olla ideologinen kysymys se, että te pelkäätte osakeyhtiöitä. Kyllä siinä osakeyhtiössä Puolustusvoimat tai puolustusministeriö tai mikä tahansa voi olla osakkeenomistajana. Ja siellä on tämmöinen lääketieteellinen tutkimusinstituutti sisällä, ja sitten siellä hoidetaan potilaita ympäri maapallon. Nyt meidän täytyy avata rajat. Meillä on palveludirektiivi. Meidät on sidottu siten, että julkista terveydenhuoltoa ei voida myydä rajojen ulkopuolelle. Siihen me olemme kaikki sitoutuneet. Mutta jos taas on tämmöinen yksityinen myyjä, niin miksi me emme voisi myydä palveluja, koska Euroopan unionissahan palvelut ovat 70 prosenttia koko unionin liikevaihdosta? Kyllä nyt pitää avautua ja keksiä uusia tapoja kerätä vientituloja tähän maahan.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Kyllä tässä nyt ideologia käveli asiaan, jossa sitä ei tippaakaan ole. Olen osakeyhtiöiden suuri ystävä. Niillä on rakennettu tätä maata mitä parhaimmalla tavalla.

Pieni kritiikkini, mikä tähän nyt sisältyi, oli se, että kun viime kädessä sotilaslääketieteen tehtävä ymmärtääkseni on myöskin varautua kaikkein pahimpaan eli sotaan, niin sellaisessa tilanteessa tämmöinen osakeyhtiömalli välttämättä ei kovin nerokkaasti toimi, vaan sellaisessa tilanteessa ymmärtääkseni ainoa mahdollisuus on mennä sen sotilaallisen ajattelun reittiä pitkin, joka on hyväksi havaittu kaikissa edellisissäkin kriiseissä. Ymmärrän nyt niin tämän asian, ed. Asko-Seljavaara, että emme me riitaa tästä saa aikaiseksi. Minä nyt vaan katselen sitä kaikkein pahinta mahdollisuutta siellä edessäni, ja siihen tämä teidän mallinne ei ainakaan kovin hyvin sovi.

Yleiskeskustelu päättyy.