Täysistunnon pöytäkirja 20/2006 vp

PTK 20/2006 vp

20. KESKIVIIKKONA 8. MAALISKUUTA 2006 kello 15 (15.07)

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys laeiksi kuntalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

 

Marja Tiura /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää hallitusta ripeästä valmistelusta koskien tätä kuntalain muuttamista. Kuten arvata saattaa, me tamperelaiset olemme tarkalla silmällä seuranneet ja odottaneet tätä esitystä, joka on myöskin tehty osin siksi, että Tampere aikoo ottaa ensimmäisenä kaupunkina pormestarimallin käyttöön ensi vuoden alusta.

Tämä hallituksen esityshän pitää sisällään sen, että tulevaisuudessa valtuusto voisi valita kunnan johtoon pormestarin sekä apulaispormestareita. Pormestari valittaisiin kunnanjohtajan sijasta. Pormestari ja apulaispormestarit olisivat luottamushenkilöitä, jotka valittaisiin enintään valtuuston toimikaudeksi. Heidät voitaisiin erottaa epäluottamuksen perusteella. Pormestari toimisi samalla kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja apulaispormestari voisi toimia lautakunnan puheenjohtajana.

Tämä hallituksen esitys lähtee nyt siitä, että pormestariksi ja apulaispormestariksi voitaisiin valita myös henkilö, joka ei ole valtuutettu tai vaalikelpoinen kunnanhallitukseen tai lautakuntaan tai jonka kotikunta kyseinen kunta ei ole. Päätösvalta asiassa jätetäänkin alueellisesti kaupunginvaltuustolle.

Arvoisa puhemies! Kunnan johtamisjärjestelmä Suomessa on aika lailla vakiintunut. Kunnan keskeisin vallankäyttäjä on tällä hetkellä virkamies: kunnan- tai kaupunginjohtaja. Valitettavan usein valtuutetuilla on tällä hetkellä kumileimasimen rooli kunnissamme. Usein kuuleekin kysyttävän, miksi nyt sitten pitäisi siirtyä tällaiseen täysin uudenlaiseen johtamisjärjestelmään. Haluttomuutta uuteen järjestelmään siirtymiseen toki on, ja sitä kuvaa myös se, että pormestarijärjestelmästä on täällä Suomessa keskusteltu jo pian vuosikymmenen ajan. Jo vuoden 2000 kunnallisvaalien alla liki kaikkien puolueiden puheenjohtajat olivat sitä mieltä, että pormestarijärjestelmään tulisi jossakin aikataulussa siirtyä. Osaltaan Tampereen aktiivisuus ja toimintamallin uudistusprosessi avasivat valmistelijoiden silmät.

Suomi on kunnanjohtamisjärjestelmän suhteen tällä hetkellä aikamoinen kummajainen Euroopassa. Tämä on herättänytkin usein kiusallista huomiota, kun pyrimme profiloitumaan nimenomaan vahvan kunnallisen itsehallinnon maana.

Kuntien toiminta on viime vuosina muuttunut hallinnonuudistusten seurauksena ratkaisevasti. Sellaisia asioita, joita ennen luottamushenkilöt ratkaisivat, on siirretty viranhaltijoiden päätösvaltaan. Luottamushenkilöelimille on jäänyt enää tavoitteiden ja strategioiden asettelu. (Ed. Kekkonen: Jos sitäkään!) Olennainen kysymys on, miten kansanvalta, toisin sanoen luottamushenkilöt kuntalaisten edustajina, kykenee ohjaamaan kunnan laajaa toimintaa. — Ed. Kekkonen on aivan oikeassa kommentissaan.

Tutkimukset ovat viime aikoina riidattomasti osoittaneet, muun muassa tutkijat Heuru, Majoinen ja Leväsvirta, että valtuustot ovat jääneet meidän järjestelmässämme entistä enemmän sivuraiteille eli kunnan asukkaiden itsehallinto on muuttunut pikkuhiljaa virkamieshallinnoksi. Tämä ei myöskään vastaa kansainvälisiä sitoumuksiamme, esimerkiksi Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjaa, sen enempää kuin perustuslain 121 §:n ja kuntalain sisältöä.

Arvoisa puhemies! Demokratiaan kuuluu, että kaikki vallankäyttö on määräajoin alistettu kansalaisten vaaleissa arvioitavaksi. Yhä suurempi osuus kunnan toiminnasta on tällä hetkellä tämän arvioinnin ulkopuolella. Virkakunta, kunnanjohtaja kärjessä, on ainoastaan virkavastuussa. Vastuu toiminnan tarkoituksenmukaisuudesta jää siis kokonaan arvioinnin ulkopuolelle. Kuitenkin kunnanjohtajat käyttävät myös poliittista valtaa eli tekevät tarkoituksenmukaisuutta koskevia ratkaisuja. Keskeinen vallankäyttöhän on esittelyn ja valmistelun muodossa tapahtuvaa toimintaa. Harvoin luottamuselimet enää voivat lähteä valmistelussa alusta tai muuttavat jo valmiiksi pitkälle valmisteltuja asioita.

Kun kunnan keskeinen johtaja on alisteinen määräajoin tapahtuvalle toiminnan arvioinnille, on tätä kautta myös valmistelu alistettu kansalaisten, äänestäjien, arvioinnille. Tällöin koko kunnan toimintaa koskee myös perustuslain mukainen itsehallintoperiaate.

Arvoisa puhemies! Olen mielissäni siitä, että tämä hallituksen esityksen käsittely ajoittuu näin hyvin välikysymyskeskusteluun, sillä tosiasia on se, että tämän pormestarimallin käyttöönoton myötä mahdollistetaan kokonaan uusi, tehokkaampi toimintamalli kaupunkien ja kuntien organisaatioiden sisälle. Tämä pormestarimalli tulisikin itse asiassa nähdä osana laajempaa uudistuskokonaisuutta, jolla turvataan osaltaan tulevaisuuden peruspalvelutuotanto kiristyvässä kuntatalouden tilassa.

Arvoisa puhemies! En malta millään olla käymättä läpi tässä tilanteessa meillä Tampereella käynnissä olevaa toimintamallin uudistusta, koska se on julkisuudessa herättänyt niin paljon huomiota ja keskustelua ja hyvä niin.

Alun perin Tampereella käynnissä olevalle toimintamallin uudistukselle asetettiin kolme perustavoitetta: poliittisen päätöksenteon vahvistaminen, palvelutuotannon tehostaminen ja strategisen johtamisen vahvistaminen. Näihin tavoitteisiin lähdettiin vastaamaan monilla eri tavoilla. Kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti Tampereella siirrytään 1.1.2007 pormestarijärjestelmään ja yhtäaikaisesti organisaation osalta tilaaja—tuottaja-malliin. Tämän lisäksi lautakuntarakenteemme uudistetaan asiakaslähtöiseksi ja tuotanto-organisaatiot muutetaan vastaamaan tätä uutta toimintamallia.

Tämä uudistus on nähtävä kokonaisuutena, jonka osatekijät liittyvät oleellisesti toisiinsa, siis pormestarimalli, lautakuntarakenne ja tilaaja—tuottaja-malli. Tilaaja—tuottaja-malli tulee nähdä välineenä, ei itsetarkoituksena. Se mahdollistaa tuotteen eli palvelun hinta—laatu-suhteen seuraamisen ja palveluiden vaihtoehtoisen tuotantotavan. Eli tuotantotavoissa on huomioitu sekä julkinen sektori, yksityinen sektori että kolmas sektori.

Tampereella pormestarimalli vahvistaa kaupunginvaltuuston poliittista ja strategista valtaa sekä muuttaa kaupungin johtamisjärjestelmän sellaiseksi, että kaupungin merkittävin johtotehtävä on nykyistä selkeämmin valtuuston poliittisessa kontrollissa ja myöskin suoraan sille vastuullinen. Pormestari tulee olemaan vahva poliittinen ja myöskin strateginen johtaja, mutta samalla entistä riippuvaisempi valtuuston luottamuksesta.

Samanaikaisesti käyttöön otettavassa tilaaja—tuottaja-mallissa korostuu erityisesti poliittisen vastuun merkitys pormestarin osalta, joka vastaa koko tämän järjestelmän toimivuudesta, sekä apulaispormestareiden osalta, jotka palveluiden tilaamisesta vastaavina luottamushenkilöinä eli siis lautakuntien puheenjohtajina ovat vastuussa siitä, että kuntalaiset saavat riittävät palvelut. Luottamushenkilöille, toisin sanoen lautakuntien jäsenille, tämä uusi järjestelmä tuo entistä enemmän vastuuta. Eli tässä järjestelmässä lautakunnat laitetaan tosissaan miettimään palveluiden toimivuutta ja erilaisia palveluiden tuotantotapoja.

Arvoisa puhemies! Asiakaslähtöisyys eli kuntalaisen näkökulma on tässä mallissa nostettu korostetusti esille. Tampere purkaa nykyisen sektorikohtaisen lautakuntarakenteensa, mikä tarkoittaa sitä, että me siirrymme neljän apulaispormestarin johtamaan lautakuntajärjestelmään. Tällä tavoin esimerkiksi kaikki lapsia ja nuoria koskevat asiat käsitellään tulevaisuudessa yhdessä lautakunnassa. Samalla puretaan myöskin nykyisiä lainsäädännön ja hallintorakenteiden synnyttämiä raja-aitoja. Uskon omalta osaltani, että tämä asiakaslähtöisyys lisää myöskin palvelutuotannon tehokkuutta.

Arvoisa puhemies! Mikä tärkeintä, kaikkialla Suomessa käynnissä olevien uudistusten peruskysymyksenä on ja tulee olla, miten vastata lisääntyvään palvelutarpeeseen nykyisillä resursseilla. Tämän takia uudistuksissa on varmistettava, että ne eivät synnytä lisää byrokratiaa. Tampereella toivotaan, että tilaaja—tuottaja-malli tulee madaltamaan organisaatioita ja tekee niistä merkittävästi tehokkaampia, jotta me voimme tulevaisuudessa turvata kuntalaisille hyvät palvelut.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Nyt eduskuntaan tullut kuntalain muutosesitys, jossa pormestarimalli tulee mahdolliseksi, täyttää kaikki Tampereen vaatimukset, vaikkakaan kyse ei ole mistään erityisestä Lex Tampereesta. Tämä mallihan on sovellettavissa kaikkiin kaupunkeihin. Hyvää lakiesityksessä on myös se, että se jättää kunnan päätettäväksi monet pormestarimallin yksityiskohdat. Lisäksi tämä pormestarijärjestelmä on kunnallisen kansanvallan kannalta erittäin merkittävä uudistus. Kunnan johto saa tätä kautta myös kasvot.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Tuntui erityisen miellyttävältä kuunnella, miten lämpimästi ja viisaasti opposition kansanedustaja Tiura kehui hallitusta, hallituksen esitystä. Kun kuuntelin tätä esitystä, minua jäi askarruttamaan yksi asia. Kun ed. Tiura sanoi, että tällä luottamusmiesmallilla vahvistetaan luottamusmiesten mahdollisuutta hoitaa oman kotikuntansa asukkaiden etuja, niin enpäs pysähtynytkään siihen, vaan Tampereen-mallia ajatellessani, kun Tampereen-mallissa nyt kahden vuoden ajaksi sitoudutaan valitsemaan pormestari Tampereen valtuutettujen parista, odotan mielenkiinnolla sitä kolmen vuoden kuluttua tulevaa hetkeä, jolloin minut kankaanpääläisenä valitaan keskustamyönteisen Tampereen pormestariksi ja tämän ajattelutavan mukaisesti ajattelen sitten kotikuntani asukkaiden etua ja Kankaanpää alkaa vaurastua.

Joka tapauksessa tämä on hyvä lakiesitys. Tässähän ei ole suinkaan ainoa asia tämä pormestarimalli, vaan tässä on hallitus katsonut laajastikin kuntien rakenteen uudistamista. On valtuustoryhmien toiminnan tukeminen analysoitu, otto-oikeus, otto- ja oikaisuvaatimus ja kunnan talouden tasapainovaatimus, jotka ovat keskeisen tärkeitä, hyviä asioita.

Pormestarimallia olen 90-luvulta lähtien jo kirjoituksissani tukenut. Minä kannatan sitä, koska meillä tosiaan on, niin kuin ed. Tiura sanoi, tällainen vähän, mistä lie maasta aikoinaan tullut tänne, virkamiesjohtoinen järjestelmä, jossa on kunnioitettu virkamiestä. Kunnanjohtaja on ollut suuri satraappi, ja kaupunginjohtaja on todella suuri satraappi, kun kuitenkin poliittinen järjestelmä kantaa aina vastuun. Kaupunginjohtajalla virkamiehenä ei ole minkäänlaista poliittista vastuuta, mutta kaikilla niillä muilla, jotka ovat eri tehtävissä, se on, ja on aivan selvää, että rakenteellisesti ja ideaalisesti pitää vahvistaa sitä järjestelmää, joka on kansan valitsema. Totta kai on sitten se problematiikka, johon edustaja viittasi, nämä valtuuston ja hallituksen roolit, joissa kieltämättä kaupunginhallituksen rooli ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan rooli on aika päiviä sitten mennyt ohi valtuuston roolin ja valtuuston puheenjohtajan roolin, josta on tullut enemmän edustuksellinen henkilö.

Kannatan uudistusta lämpimästi. Tietysti tämä vaatii fiilausta. Turku on ollut ennakkoluuloton. En minä oikein sitäkään hyvin jaksa ymmärtää — mutta Turku on oppimestari poliittisten sopimusten tekemisessä — että pormestariksi täydellä palkalla valitaan ihan nuori kundi, jota muualla maassa ei oikein tunnetakaan. En minäkään henkilökohtaisesti ole tainnut häntä kertaakaan edes tavata, mutta turkulaisia muita vahvoja poliitikkoja toki me tapaamme.

Tampereen-malli on välivaihe nyt siinä mielessä, että ainoastaan valtuutettu voidaan valita. Minua oudoksuttaa se, että tässä on annettu periksi keskeisestä periaatteesta, siitä, että pormestarimallin toteuttamisvaihtoehtona olisi pormestarin valinta suorilla kansanvaaleilla. Minä olen tätä kannattanut koko ajan, mutta ehkä tässä vaiheessa vielä pelätään juuri sitä, ellei samanaikaisesti vahvisteta nimenomaan strategisella ajattelulla ja päätöksenteolla valtuuston roolia, että suoralla kansanvaalilla valittu pormestari saattaisi häiritä valtuuston roolia merkittävästi; riippuu tietysti henkilöstäkin. Mutta ne perustelut, joita ed. Tiura esitteli tämän mallin toimivuudesta Tampereella, ovat kyllä hyvin johdonmukaisia ja varmasti perusteellisesti selvitettyjä. Koettakaa saada ne hyvään kuntoon, toimimaan, siihen mennessä, kun minut valitaan sinne kolmen vuoden kuluttua.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Juhantalolle sen verran, että mielelläni toivotan hänet tervetulleeksi tuonne Tampereelle kahden vuoden kuluttua.

Tarkoitushan on se, että tämä siirtymäkauden pormestari valitaan nyt kahdeksi vuodeksi valtuuston sisältä aivan samalla tavalla kuin nämä apulaispormestarit, ja kyse on vain tästä kahden vuoden siirtymäkaudesta, ja sen jälkeen on tarkoitus, että tämä järjestelmä nimenomaan avataan ulkopuolisille hakijoille, elikkä sitä taustaa vasten, ed. Juhantalo, tervetuloa vaan hakemaan.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan monilta osin voin yhtyä niihin näkemyksiin, mitä täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on esitetty, mutta joitakin poikkeavia ajatuksia kuitenkin minulla on.

Itse sinänsä kannatan tätä pormestarimallin toteuttamista, mutta näen asian niin, että kaikissa vaihtoehdoissa pitää olla lähtökohtana sen, että pormestariksi valittava joko valitaan suoralla kansanvaalilla, mihin ed. Juhantalo viittasi, tai sitten hänen kaikissa vaihtoehdoissa tulee olla vaaleissa kannatuksen saanut eli vähintään valtuutettu. Muussa tapauksessahan tästä rakennetaan käytännössä sekamalli, niin kuin tämä säännöstö mahdollistaa, että voidaan valita periaatteessa kenet tahansa, joka ei ole missään vaalissa ollut ehdolla. Eihän se käytännössä muuta nykytilannetta. Sehän edustaa paluuta 70-luvun kuntalain mukaiseen järjestelmään, jossa käytännössä kunnanjohtaja toimi kunnanhallituksen puheenjohtajana ilman mitään vaaleissa hankittua luottamusta. Sen sijaan kylläkin ymmärrän ja tiedän hyvinkin sen, että yleensähän ne olivat piilopoliitikkoja, jos eivät nyt avoimesti, suurimmilla paikkakunnilla avoimestikin. Minä lähtisin siitä, että pitää edellyttää nimenomaan sitä, että on vaaleissa hankittu kannatus, jotta voidaan valita, eli vähintään valtuutettuna oleva, joka voidaan nimetä pormestariksi ja nimenomaan valtuustokaudeksi, mikä tässäkin sinänsä on pääsääntöisesti lähtökohtana.

Sitä pidän toisaalta heikkoutena, että tämä jättää voimaan nykyjärjestelmän toisena vaihtoehtona. Minusta olisi paikallaan mennä puhtaasti pormestarijärjestelmään kautta linjan. Ymmärrän toki, että kun rakennetaan uutta järjestelmää ja meillä on vanha olemassa ja kunnanjohtajat ovat periaatteessa erottamattomia, yllättävää kyllä, niin tämä saranavaihe on vaikea. Mutta olisi voitu aivan hyvin asettaa tietyn mittainen siirtymäaika, jonka kuluessa on siirryttävä kaikissa kunnissa siihen järjestelmään. Minusta se on aivan oikein, jotta korostetaan poliittisen johtajuuden ja poliittisen päätöksentekijän vallan lisäämistä, koska kysymyksessä on verovaroilla ylläpidettävä toiminta.

Ed. Juhantalo aivan oikein viittasi siihen, että tässä on monia muita merkittäviäkin uudistuksia sinänsä tai muutoksia nykytilanteeseen verrattuna, joita myös monilta osin sinänsä pidän oikean suuntaisina, kuten otto-oikeuden antaminen johtokunnille. Ilmeisesti voimassa olevassa laissa on käynyt jonkinlainen kömmähdys, että johtokuntien osalta otto-oikeutta ei ollut olemassa. Nythän tässä se laajennetaan kattamaan myös johtokunnat, ja se on oikea periaate. Toisaalta tässä on hyvää ja tunnustusta ansaitsevaa myös se, että toisaalta otto-oikeutta rajoitetaan. Kuntien yhteisissä lautakunnissa voidaan sopimuksella sopia siitä, että kunnanhallituksen tai kaupunginhallituksen, jonka hallintoon yhteinen lautakunta luetaan, tekemiin päätöksiin ei ole otto-oikeutta. Minusta sekin on oikein, kun tämä yhteistoiminta ilmeisesti jatkossa entistä enemmän rakentuu yhteisten lautakuntien varaan tai kun se on todennäköisesti kuitenkin lisääntyvä toimielin. Silloin on perusteltua mennä järjestelmään, että isäntäkunta ei voi siirtää näitä päätöksiä, vaikkakin isäntäkunnan valtahan siinäkin järjestelmässä on kuitenkin keskeinen.

Tällä jonkin verran muutetaan myös alijäämän kattamisvelvollisuutta koskevaa säännöstä. Se nyt ei merkittävästi paranna nykytilannetta. Kysymyshän on siitä, että alijäämää syntyy käytännössä sen takia, että kunnan tulopohja ei riitä menojen kattamiseen. Kysymys on silloin hyvin pitkälle samalla siitä valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon kohdentumisesta, mistä täällä nyt on välikysymyksen yhteydessä jo pitkään keskusteltu.

Kysymyshän on hyvin pitkälle siitä, että varsinkin menneinä vuosina — ja sama tulee olemaan tänä vuonna tilanne — alijäämät kasvavat ja niiden kattaminen rupeaa käymään mahdottomaksi. Käytännössä kysymys on siitä, että valtio ei rahoita kuntien toimintaa samassa suhteessa kuin aikaisemmin. Valtionosuuksien suhteellinen määrä on koko ajan alentunut. Se on tosiasia, vaikka täällä kuinka heitetään summia siitä, kuinka paljon valtionosuuksia on lisätty. Siinä keskustelussa vaan unohdetaan se, että pääasiassa ne lisäykset ovat käytännössä verotulon menetysten kompensointia, pääosa on niitä. Täällä pyritään heittelemään miljardikaupalla lukuja valtionosuuksien kasvusta, mutta samanaikaisesti jätetään kertomatta se, että pääasiassa ne koostuvat nimenomaan verotulomenetysten kompensoinnista. Sehän on suurin syy siihen alijäämän kasvamiseen, jota tapahtuu jatkossakin.

Se, että aikamäärää säädellään entistä täsmällisemmin alijäämän kattamisvelvollisuuden osalta, ei miksikään muuta sitä ongelmaa eikä poista sitä. Eli tässä on sitä harhaa, mitä hallituksella näyttää välillä olevan, että se kuvittelee, että pykälällä synnytetään euroja. Eivät pykälät voi muuttua euroiksi eivätkä rahaksi. Sen pitäisi minusta olla selvää, että hallituskin sen oivaltaa.

Tilintarkastajille asetetaan jonkun tyyppistä velvollisuutta, samoin tarkastuslautakunnalle, mikä näyttää poikkeavan nykytilanteesta. Nykytilan arviota koskevassa osassa on kerrottu siitä, miten tarkastuslautakunnat eivät ole riittävästi kiinnittäneet huomiota nyt voimassa olleen säännöksen noudattamiseen. Samaten siinä heitetään kommentti siihen, että tilintarkastajan tehtävään on kuulunut noiden asioiden tarkastaminen, ja todetaan se, että tilintarkastajat eivät ole kuitenkaan esittäneet muistutuksia, vaikka riittävää toimenpidesuunnitelmaa ei ole esitetty.

Ymmärrän toki sen vaikeuden. Itse parikymmentä vuotta kierreltyäni eri kaupunkien tilintarkastajana tunnen aika hyvin nämä ongelmat. Jos puhutaan alijäämän kattamisesta esimerkiksi neljän vuoden kuluessa ja tunnetaan se tilanne, mikä nykyisin on, kun valtion ja kuntien välinen kustannustenjako muuttuu vuosittain, niin miten voidaan esimerkiksi neljän vuoden päähän täsmällisesti osoittaa se, miten ne alijäämät katetaan? Sehän on sula mahdottomuus. Tämä on sen takia täysin järjetön säännös kokonaisuudessaan. Mutta alijäämän kattamisessa tietenkin tarvitaan päätöksentekijöille ajattelukykyä. Sitä on syytä toivoa. Vain sitä kautta alijäämiä voidaan kattaa, että tehdään sellaisia ratkaisuja, että talous on tasapainossa. Siinä toivotaan tosin sitten järkeä myös hallitukselle, joka tekee näitä esityksiä, joilla kuntien ja valtion välistä kustannustenjakoa muutetaan. Se on aika avainasemassa, koska kuntien valtionosuuksien merkitys kuitenkin edelleen on merkittävän suuri kuntatalouden osalta.

Monilta osin todella kannatan niitä esityksiä ja näen tässä paljon hyvää. Mutta nämä tietyt kohdat ovat ongelmia edelleen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Voimassa oleva kuntalaki on mielestäni toiminut käytännössä suhteellisen hyvin. Olen urallani saanut olla mukana kunnanhallitusten kokouksissa jo silloin, kun kunnanjohtaja oli kunnanhallituksen puheenjohtaja, niin kuin täällä edellisessä puheenvuorossa kerrottiin. Kun sitten kuntalakia muutettiin niin, että kunnanjohtajasta tuli esittelijä ja luottamushenkilöstä puheenjohtaja, niin muutos tapahtui suhteellisen helposti. Muutosta oli pelätty aikaisemmin, mutta pelko osoittautui kyllä aika lailla turhaksi. 30 vuotta olen yhteensä istunut kunnanhallitusten ja kaupunginhallitusten kokouksissa.

Olen aivan varma, että nyt meille annettu ehdotus niin sanotusta pormestarimallista tulee aiheuttamaan myös keskusteluja tämän illan jälkeenkin ja jopa kovia ennakkoluuloja ja -asenteitakin. Omalta osaltani haluaisin kuitenkin rauhoittaa tilannetta. Sittenkään ei ole tulossa mitenkään valtavan mullistava uudistus. Pormestarimalli saattaa päinvastoin tuoda lisäarvoa, jopa arvokkuutta, kuntien johtamiseen. Kansalaiset voivat kiinnostua omista asioistaan aikaisempaa enemmän, ja ehkä tässä mielessä tulos olisi ollut vieläkin parempi, jos pormestarin olisivat saaneet valita kuntalaiset kunnallisvaalien yhteydessä. Tämä olisi ollut kenties keino, joka olisi nostamassa äänestysprosenttia, lisäämässä kiinnostusta kunnallisvaaleihin, koska samalla pyrittäisiin valitsemaan oma johtaja ykköspaikalle.

Arvoisa puhemies! Haluaisin puuttua tässä yhteydessä kuntien ja niiden eri toimialojen johtamiseen yleensä. Mielestäni viime vuosina on aivan liian usein organisoitu organisoinnin vuoksi. Tästä on seurannut se, että työntekijät ovat olleet koko ajan epävarmuuden tilassa. On aivan oikein, että määrävälein kontrolloidaan, onko organisaatio kunnossa ja missä mennään. Mutta ehdoton edellytys on myös se, että organisaatiossa tulee vallita luottamus johtoon ja koko organisaation toimintaan. Työntekijöille tulee taata työrauha. Jos pormestarijärjestelmä parantaa tilannetta tässä mielessä, luo lisää johtajuutta, niin minä tervehdin tätä muutosta tyydytyksellä.

Arvoisa puhemies! Kuntalain muutosehdotuksessa on kuitenkin yksi kohta, joka siitä minun mielestäni tulisi poistaa. Tuo kohta on 15 b §:n 2 momentti, jossa todetaan: "Valtuustoryhmien toimintaedellytyksien parantamiseksi kunta voi tukea valtuustoryhmien sisäistä toimintaa sekä toimenpiteitä, joilla valtuustoryhmät edistävät kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tukea myönnettäessä on yksilöitävä tuen käyttötarkoitus." Tuota 15 b §:n 2 momenttia on perusteltu täällä sillä tavalla, että sanotaan: "Tukea voitaisiin sekä valtuustoryhmän sisäisen toiminnan järjestämistä ja kehittämistä että sellaista toimintaa, joka suuntautuu kunnan asukkaisiin. Sisäistä toimintaa voitaisiin tukea esimerkiksi antamalla ryhmän käyttöön kunnan tiloja, sihteeriapua, tietoyhteyksiä ja laitteita sekä avustamalla luottamushenkilöiden koulutusta tai tilaisuuksien järjestämistä. Kunta voisi avustaa vastaavaa toimintaa, jos valtuustoryhmä haluaisi järjestää toiminnan itse. Tukea voitaisiin myöntää esimerkiksi kokouspaikan vuokraan."

Tästä tulee erittäin hankala järjestelmä kaiken kaikkiaan. Jos tässä on mukana tukea antamassa kunnan palkkalistoilla olevia henkilöitä, niin heillehän palkan maksaa kunta, ja siitä täytyy olla omat järjestelmät kaiken kaikkiaan. Oleellista tuossa ehdotuksessa on, että kunta voi tukea valtuustoryhmien sisäistä toimintaa. Se on se, mikä minun silmääni ja korvaani kalskahti. Kysymys on mielestäni uudesta puoluetukimallista, yksinkertaisesti sanottuna kunnallisesta puoluetuesta, jota voidaan soveltaa hyvinkin kirjavasti eri kunnissa. Vaikka lakiehdotuksessa onkin vaatimus, että tukea myönnettäessä on yksilöitävä tuen käyttötarkoitus, voi tosiasiallinen syy tuen käyttöön olla aivan toinen. Politiikka on raadollista, ja suosikkijärjestelmä voi rehottaa pahasti esitettyä tukea jaettaessa. On helppo yksilöidä tuen käyttötarkoitus, mutta käyttää tuo tuki kuitenkin toisin. Olen aivan varma, että esitetyllä uudella puoluetuella, joksi sitä sanon, tuodaan kunnallispolitiikkaan turhaa kärhämää, jopa turhia valituksia ja kanteluita. Päätöksenteko kunnissa voi jopa vaikeutua tästä johtuen, vaikka tavoite on juuri päinvastainen.

Kuvitellaanpa esimerkiksi tilannetta, että jollakin paikkakunnalla eläkeläisjärjestöt ovat kaupungin tai kunnan vuokratiloissa, maksavat tänä päivänä käypää vuokraa ja ovat todella toimintansa puitteissa hyvin ahtaassa tilanteessa tai että yksityiset urheilujärjestöt maksavat kalliita vuokria ja sitten oman vapaaehtoistyönsä kautta saavat rahaa niihin vuokriin, jotta saavat kunnille vuokransa maksettua. Sitten tulevat poliittiset järjestöt, joille kunta järjestää kokoustiloja, antaa sihteeritoimintoja ym. ja tukee vuokrassa jnp. Ei voi välttyä siltä elävää elämää ja realismia tuntien, että vertailua tapahtuu välittömästi sen jälkeen, ja se tulee olemaan poliittiselle toiminnalle ja sen imagolle kielteistä. Minusta tuo pykälä pitäisi tästä esityksestä jättää ihan kokonaan pois. Tämä on tyypillinen esimerkki sellaisesta periaatteesta, kolmen p:n säännöstä: pienellä pilataan paljon, pienellä parannetaan paljon. Tässä aika lailla pienellä asialla kyllä tehdään sellainen karhunpalvelus kunnallispolitiikalle, jota ei tässä edes varmaan ihan ole tarkkaan ajateltukaan.

Arvoisa puhemies! Kuntien toiminnan organisointi on periaatteessa hyvin yksinkertainen asia, aivan niin kuin yritystenkin, ainakin pienempien yritysten. Ihminen tarvitsee palvelun, palveluja varten tarvitaan organisaatio ja organisaatiota varten tarvitaan rahaa. Jos me lähdemme tästä rahapäästä, niin eilen me puhuimme välikysymyskeskustelun yhteydessä valtion pakkolainasta. Tuo järjestelmä ei toimi, elleivät kunta ja valtio pysty maksamaan sitä, minkä verran koneisto määrärahoja tarvitsee. Vastaavasti sen rakennelman muiden kohtien pitää myöskin toimia.

Esitetyssä kuntalain muutoksessa on ratkaisuesitys vain tuon organisaation huipun osalta, elikkä kaupunginjohtajan tilalle tulee pormestari, siis nimi vaihtuu, ja perinteinen virkamies, ainakin lainausmerkeissä, muuttuu poliittiseksi henkilöksi, joka on valittu siis neljäksi vuodeksi poliittisesti valtuuston valitsemana. Ihan rehellisyyden nimissä pitää tietysti kaikkien meidän tunnustaa ja tunnistaa se tosiasia, että kyllähän kaikki tämän päivän johtajat vähintäänkin isommilla paikkakunnilla ovat poliittisia henkilöitä ja heillä on omat taustansa, ja ennen kun on valittu kaupunginjohtajia ja kolme neljä apulaiskaupunginjohtajaa, ne paikat on poliittisten mandaattien perusteella jaettu. Ei pormestari- ja apulaispormestarimalli tuo tähän sillä tavalla mitään uutta.

Kun kuunteli ed. Tiuran puheenvuoroa Tampereen-mallista, tulee pormestari, joka on kaupunginhallituksen puheenjohtaja, ja tulee neljä apulaispormestaria, jotka ovat lautakuntien puheenjohtajia. Vastaava järjestelmä on tänä päivänä; kaupunginjohtaja on tosin esittelijä, se muutos tässä tapahtuu, ja nyt tulee hallituksen puheenjohtajaksi, mutta apulaiskaupunginjohtajat voivat sitten toimia omien sektoreittensa vetäjinä. Heillä vain poliittisuus muuttuu, mutta järjestelmä sinänsä on ihan samanlainen.

Mutta ihan yhteenvetona, arvoisa puhemies, minä olen ollut puoltamassa tätä ajatusta jo 10—15 vuotta taaksepäin. Minusta on sekin hyvää tässä, sanon ihan vilpittömästi, että liian kauan ei pidä istua niillä tuoleilla — tämä on itsekritiikkiä, olen istunut 20 vuotta Jyväskylän apulaiskaupunginjohtajana — vaan vaihtoa pitää olla riittävän usein. Tämä myöskin johtaa siihen, että pormestari punnitaan aina neljän vuoden välein ja katsotaan, kuka sillä tuolilla istuu, ja sitten kun hän on poliittisesti valittu henkilö, niin tämä saattaa johtaa siihen parempaan tulokseen, että seuraavat neljä vuotta asianomaisessa kaupungissa myöskin poliittinen sopu on parempi.

Kun ed. Juhantalo leikinomaisesti viittasi siihen, että hän sitten Kankaanpäästä hakeutuu Tampereen pormestariksi ja ajaa Tampereen etua Kankaanpään kaupunkilaisena, niin minä ymmärsin tämän sillä tavalla, että pieni epävarmuustekijähän siinä on: Jos jotain kuntaa johtaa toispaikkakuntalainen, onko hän sataprosenttisen lojaali asianomaisella foorumilla työtä tehdessään? En suinkaan epäile tässä ed. Juhantaloa, jos hän joskus on Tampereen pormestari.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tutustuin ensimmäisen kerran niin sanottuun pormestarimalliin silloin, kun aloitin kunnallispolitiikassa vuonna 97 Oulussa, ja tietenkin kun uutena tulokkaana olin mukana Perämerenkaari-asioissa ja meille tuli vieraita Ruotsin puolelta Luulajasta ja Bodenista ja Piteåsta, ravintolassa illanistujaisissa oli niin sanottu u:n muotoinen pöytä ja kaikista tärkeimmät vieraat istuivat tietenkin siellä päädyssä ja minä siellä sivusakarassa. Vieressäni istui herra Bodenista, ja kysyin, että "mitäs puuhailet siellä". Hän sanoi, että "minä olen kaupunginjohtaja". Minä sanoin, että "mitä sinä istut täällä, etkö sinä ole väärässä paikassa, eikö sinun pitäisi istua tuolla päädyssä". "Eihän, minä kaupunginjohtajana olen pikkuvirkamies, vastaan suunnilleen teidän jotain kaupunginsihteeriä tai kunnansihteeriä tai jotain vastaavaa." Silloin ensimmäisen kerran kuulin koko tällaisesta kuviosta.

Minähän olen liittynyt ensimmäisen kerran elämässäni puolueeseen eli kokoomukseen vasta joulukuussa 2003. Siihen saakka olen aina ollut sitoutumaton. Meillä oli myöskin oma valtuustoryhmä Oulussa kahdeksan vuotta, ja valtuustoryhmäni jäsen Juha Jokikokko teki tämmöisen pormestarimalliesityksen vuonna 2001 Oulun kaupunginvaltuustossa. Nyt kun meillä käsiteltiin pari viikkoa sitten viime vuonna käsittelemättömät valtuustoaloitteet, siellä pönötti edelleen tämä Juha Jokikokon pormestarimalliin siirtymisesitys, eli tässä suhteessa Oulu ei ole kovinkaan edistyksellisesti toiminut, täytyy sanoa.

Toisessa asiassa sen sijaan puoluekollega ed. Tiuralle täytyy sanoa, että kun kerroitte, että Tampereella siirrytään ensi vuoden alusta pormestarimalliin, tilaaja—tuottaja-malliin ja sitten uuteen lautakuntamalliin, jossa lautakunnat ovat tilaajina, aika näppärä simsalabim, jos teette kerrasta poikki -systeemin, että muutatte tilaaja—tuottaja-malliin yhdessä yössä ensi vuoden alusta. Oulussa se valmistelu aloitettiin vuonna 98 ja se ei ole vieläkään valmis, eli sitä pikkuhiljaa on tehty. Päiväkodeista ja muista se aloitettiin pienenä järjestelmänä. Se on toiminut äärettömän hyvin.

Tamperehan on ollut hyvin edistyksellinen aiemminkin näissä toimissa. Tälläkin hetkellä teillä on neljä apulaiskaupunginjohtajaa, ja te olitte ainoa kaupunki, joka uskalsi pokkana laittaa apulaiskaupunginjohtajat muutama vuosi sitten kiertoon. Eli esimerkiksi kulttuuritoimen kaupunginjohtajasta tuli yllättäen teknisen puolen kaupunginjohtaja ja varmasti siellä oli ... Satuin siihen aikaan jostakin syystä olemaan poliittisissa asioissa aika usein Tampereella ja kuulin sitten näitä ihmeitä, kuinka suuri vastarinta siellä apulaiskaupunginjohtajilla kiertoon oli. Mutta hyvin se meni, ja sen jälkeen he olivat hyvin tyytyväisiä. Se oli muistaakseni vuoden tai kahden kiertojuttu, eli se varmasti puolustaa paikkaansa.

Minä oikeastaan voisin hiukan siteerata eilistä puhettani tuossa välikysymyskeskustelussa, jossa sanoin näin: "Kuntien johtamistapa on edelleen voimakkaasti sektoroitunut. Jokainen hallintokunta ajaa omaa etuaan ajattelematta kunnan kannalta järkevää kokonaisuutta. Kunnan virkamiehet ovat täyspäiväisiä, mutta asioista päättävät luottamusmiehet ajankäytöllisesti harrastajien asteella."

Näinhän tämä on tällä hetkellä ihan varmasti, eli siinä mielessä minä tähän uskon. Toki tällainen pormestarimalli, kun tässä lakiesityksessä mahdollistetaan todellakin, että esimerkiksi ed. Juhantalosta voisi tulla vaikka Tampereen pormestari (Ed. Seppo Lahtela: Eikä huono tulisikaan!) ja vaikkapa ed. Lahtelasta voisi tulla Rovaniemen pormestari, miten vaan, ei ole pakko olla paikkakuntalainen tai edes valtuutettu, saattaa tuoda kyllä pikkuisen kommervenkkejä tuohon asiaan.

Tosin ed. Vielma varmasti pitkän kunnallisvirkamiesuran tehneenä tietää kuitenkin, että kyllähän tänäkin päivänä on niin, ettei nykyisiä kunnanjohtajia valita samalta paikkakunnalta. Viimeksi tulee mieleen, että Turun uusi kaupunginjohtaja valittiin Seinäjoelta jne. Niitä tulee ja menee puolelta toiselle, etelästä pohjoiseen jne. Se ei miksikään muuta sitä asiaa.

Siinä mielessä tämä on mielestäni erinomainen malli tulla meillekin, kunhan jollakin saadaan erotettua tästä tulevasta laista — tässähän on siirtymäaika-ajattelu niin kuin Tampereellakin — kun saataisiin jollakin tavalla semmoinen ikään kuin populismi pois tuosta valintakuviosta, jos pormestari jossakin vaiheessa todellakin voidaan valita siis ihan mistä vaan ulkopuolelta valtuuston.

Sitten vielä Tampereelle, kun ed. Tiura puhui lautakuntatilaajamallista. Pienenä vihjeenä kerron tuolta meidän suunnalta, että Oulun eteläpuolinen kunta Kempele siirtyy kuntalain puitteissa erilaiseen malliin. He lopettavat kokonaan lautakunnat ja perustavat tilalle muistaakseni kaksi tai kolme valiokuntaa eli muuttavat tällä järjestelmällä vähän ikään kuin eduskunnan suuntaan tätä kuviota, mutta samalla ajatuksella, että kyseiset valiokunnat toimivat tilaajana niille palveluille ja siinä hengessä kuin kuntalaiset vihjeitä antavat ja mitä kunnan kirstu kestää. Erilaisia malleja on olemassa, mutta pormestarimalli on ihan kannatettava.

Kun ed. Vielma sanoi, että aina neljän vuoden välein katsastetaan, onko kyseinen pormestari paikkansa ansainnut, niin eiköhän se ole tänäkin päivänä sillä tavalla, että suurimmassa osassa kunnista on edelleen kunnanjohtajien määräaikaiset virat ja varmaan siitä lähtien, kun muistaakseni vuonna 67 kunnanjohtaja tuli pakolliseksi eli silloin kunnansihteereistä tuli kunnanjohtajia jne.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen saanut seurata tätä Tampereella käytävää keskustelua pormestarimallista kohtuullisen läheltä, vaikka en siihen osallistu kylläkään, ja täytyy sanoa, että kun tulee sieltä pienemmältä paikkakunnalta Vammalasta, joka on lähempänä tätä ed. Juhantalon Kankaanpään kokoluokkaa, niin kyllä vakaa käsitykseni on se, ettei niillä pienemmillä paikkakunnilla kyllä näitä pormestareita tarvita. Kyllä siellä pärjätään ihan hyvin nykyiselläkin järjestelmällä. Tosin se täytyy kyllä sanoa, että kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävä monessa pienessäkin kunnassa on jo sen mittaluokan juttu, että sen hoitaminen normaalin työn ohessa on erittäin vaikeaa.

Siinä suhteessa minua henkilökohtaisesti kyllä jonkun verran miellyttää tämä kokeilu, joka Turussa on siitä, että on tämmöinen päätoiminen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, jonka itse olen kyllä tavannut, vaikka ed. Juhantalo ei olekaan tavannut, ja minulla on aika positiivinenkin käsitys tästä Turun nykyisestä kaupunginhallituksen puheenjohtajasta, mutta ei mennä henkilöön sen enempää.

En tarkoita tällä sitä, että tämä ei olisi Tampereelle oikea järjestelmä. Varmasti tamperelaiset ovat tätä asiaa miettineet, ja tiedän, että sitä on mietitty hyvinkin paljon. Siitä on keskusteltu eri poliittisissa ryhmissä ja kaikki keskeiset poliittiset ryhmät ovat siinä myöskin mukana. Se on varmastikin kokeilemisen arvoinen.

Tässä lainsäätäjän roolissa asia onkin lähinnä niin, että annetaan kaikkien kukkien kukkia ja katsotaan sitten sitä, mistä näistä löytyy sellainen malli, joka useimmille suomalaisille kunnille sopii. Enkä minä itse pidä sitäkään huonona ajatuksena, vaikka näitä pormestarin valintatapoja olisi erilaisia, koska tässä on tietysti se, kuten ed. Polvi täällä jo ainakin siihen asiaan viittasi ja varmaan myöskin muut, että siinä joutuvat vastakkain erilaiset asiat.

Jos ajatellaan sitä, että valinta on suora kansanvaali, sillä on omat puolensa. Se on demokraattinen valintatapa, niinhän me valitsemme tasavallan presidentinkin. Se on siinä suhteessa mahdollinen. Toisaalta voi olla, että se ei houkuttele ehdokkaaksi sellaisia henkilöitä, joilla jo ennestään on pitkä kokemus esimerkiksi kuntajohtajana toimimisesta. Voi olla, että saadaan ikään kuin enemmän tällaisia ammattijohtajatyylisiä henkilöitä silloin, kun valinta tapahtuu esimerkiksi sillä tavalla kuin olen ymmärtänyt, että se Tampereella tapahtuisi, eli niin, että poliittiset puolueet ilmoittaisivat ehdokkaansa, mutta se ei olisi suora kansanvaali, vaan se tapahtuisi valtuutettujen toimesta.

Sitten on tietysti sekin kysymys vielä, pitääkö kuitenkin se mandaatti saada suoraan kansalta ainakin niin, että pääsee valtuustoon, vai eikö pidä; se on sitten vielä oma keskustelunaiheensa. Siinäkin voidaan erilaisia vaihtoehtoja kokeilla. Olen ymmärtänyt niin, että Tampereella tosiaan se, että pitää olla valtuutettujen joukosta, koskee ensimmäistä kahta vuotta, joka on muutenkin tässä siirtymävaihe, ja sen jälkeen mennään sitten eteenpäin. Eli tosiaan kokisin näin, että meidän tehtävänä täällä on antaa mahdollisuus tällaiselle mallille, ja sitten, kun me kuulemme Tampereen kokemuksista, niin voi olla, että siitä on oppimista monissa muissakin kaupungeissa, jos se onnistuu. Hyvä on myöskin vertailla niitä muita malleja.

On tietysti itsestäänselvää, että tässä myöskin kunnan koolla on jonkinlainen merkitys. Kunnan koko myöskin liittyy olennaisesti siihen, kuinka hyvin tämä tilaaja—tuottaja-malli voi toimia. Sehän on yksi parhaita puolia tässä Tampereen mallissa, että tilaaja—tuottaja-malli otetaan voimakkaasti käyttöön. Siinäkin on tietysti puolensa, että sieltä löytyy sellainen toimiva järjestelmä, mutta on itsestäänselvää, että tämän kokoluokan paikkakunnalla kuin Tampere on, niitä vaihtoehtoisia tarjoajia on paljon helpompi löytää kuin jossain pienillä paikkakunnilla, missä tosiasiassa sille kunnan omalle tuotannolle monilla aloilla ei ole juuri olemassa vaihtoehtoja, koska se on enempi palveluiden järjestämistä kuin niin, että se olisi kellekään kovin kannattavaa toimintaa. Siinä suhteessa tietysti myöskin maa on hyvin erilainen ja siellä pitää olla erilaisia malleja.

Mutta kaikkinensa oikeastaan tässä voisi kyllä kiittää tamperelaisia rohkeudesta. En ole ihan varma, olisiko itselläni ollut, jos olisin ollut Tampereen valtuuston jäsen, niin paljon rohkeutta kuin tamperelaisilla on ollut. On tämä sen verran iso muutos, ja kun se vielä käytännössä pistetään tapahtumaan siellä organisaatiossa, niin siinä kyllä monta unetonta yötä on luultavasti vietetty ja on asiaa kovasti harkittu, punnittu, ja varmasti käytännön asioissa tulee myöskin olemaan aika paljon ongelmia. Mutta koska kunta on tällaisen tien valinnut ja haluaa sitä kokeilla ja voi olla, että se tie on oikeakin, niin sille tulee antaa mahdollisuus.

Antero Kekkonen /sd:

Puhemies! Kyllähän tämäkin keskustelu on sen osoittanut, että tähän Tampereeseen tulee kohdistumaan nyt poikkeuksellisen suuri mielenkiinto ja ihan syystä. Muutos on ilmeisen iso. Se on iso paitsi käytännössä niin luultavasti tuolla mentaalipuolella vielä isompi. Siis kun on totuttu tiettyihin käytänteisiin, niin asian muuttaminen tällä tavalla kuin nyt tapahtuu, tulee varmasti aikaansaamaan niitä unettomia öitä myöskin virkaherrojen piirissä.

Herra puhemies! Ihan yhteen pikku seikkaan, pikku siivuun, haluaisin kiinnittää huomiota. Ed. Polvi puhui hyvin fiksusti tästä asiasta, ja hän korosti sitä seikkaa, että valittavan pormestarin pitäisi olla vähintäänkin valtuutettu. En epäile, etteikö kunnissa ole valtuutettuina fiksua väkeä; ihan varmasti on. Mutta on paljon mahdollista, että ne valtuustossa olevat fiksut eivät kaikki välttämättä halua pormestareiksi. Voi olla, että jos valinta kohdistuu vain niihin, jotka jo valmiiksi on valittu johonkin kunnalliseen luottamustoimeen, niin tämä valinnanvara jää kohtuuttoman pieneksi.

Tässä mielessä minusta ei kannattaisi kaventaa kauheasti tätä valinnan mahdollisuutta, koska me olemme sen nähneet, että varsinkin pienemmillä paikkakunnilla, esimerkiksi sen tyyppisellä paikkakunnalla, kuin mistä itse olen kotoisin, kyllä sillä kunnanherralla, kutsuttakoon häntä millä nimellä tahansa, on tavattoman suuri vaikutus. Enkä ole ihan varma, että valittava kunnanherra, jos hänet valitaan valtuutettujen joukosta, on mahdollisimman hyvä kunnanherra.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Tämä pormestarimalli saattaa peittää nyt alleen kiinnostavuudessaan muut osiot tässä uudessa laissa. Minä ymmärsin, että ed. Polvi tarkoitti sitä, että joka tapauksessa valinnan pitää tulla kansanvaltaisen järjestelmän kautta, jossa valtuuston jäsenyys on se viimeinen takaportti, että on jo kulkenut jonkin kansanvaltaisen valinnan kautta.

Joka tapauksessa oli hyvä kuunnella ed. Polven asiantuntevaa puheenvuoroa. Nämä tuomiot pysyvästä alijäämästä muutamalle kymmenelle kunnalle, joita Suomessa nyt on, kyllä pistävät harkitsemaan tämän järjestelmän toimivuutta. Ei se auta, vaikka tilintarkastajat tekevät muistutuksia, ellei sitten siellä kunnassa ole reaalisia mahdollisuuksia panna niitä toimeen. Se ei pitkälle kestä.

Ed. Vielman epäilys tästä 15 §:stä elikkä valtuustoryhmän tukemisesta minusta on kyllä virheellinen. Jos ajattelemme erikokoisia kuntia ja kaupunkeja, valtuustoryhmien mahdollisuudet käyttää niin sanottua omaa virkamieskuntaa ovat olemassa tänä päivänäkin. Kaupunki tukee monella tavalla valtuustoryhmän toimintaa. Siellä on tilat toimia, ja joku virkamies käytännössä antaa paljon apua ja hoitaa tehtäviä, joita pienemmässä poppoossa ei ole mahdollisuutta tehdä, ja on paikallaan, että jonkinlainen määritelty tuki annetaan valtuustoryhmän toiminnalle.

Ei voi verrata valtuustoryhmää ja urheiluseuraa, eläkeseuraa tai bingoseuraa toisiinsa. Valtuustoryhmä koostuu itsensä likoon laittaneista ihmisistä, jotka kansalaisjärjestelmän kautta on valittu hoitamaan yhteisiä asioita. Heidän mahdollisuutensa saada tukea asioiden hoitoon on täysin toinen kuin jonkun harrastajapiirin, jolla on oma sektorinsa, jolla se harrastaa ja yrittää hyvää tehdä. Mutta yhteisten asioiden hoito on paljon vakavampaa asiaa.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä Tampereen-malli kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta, ja olen samaa mieltä, että se on kokeilun arvoinen, mutta se ei varmastikaan kaikissa Suomen kunnissa toimi. Sitä tietenkin voi pitää esimerkkinä, ja kiinnostavana aiheena ja kokeiluna se varmasti on erittäin hyvä myös muille mallina.

Mutta sitten kun puhutaan tästä kunnanjohtajan roolista, tuleeko hän ulkopuolelta vai sisäpuolelta, itse pitkään myöskin kunnalliselämässä toimineena olen sitä mieltä, että voi olla joskus ihan hyvä asia, että hän tulee asianomaisen kunnan ulkopuolelta, jolloin hän pystyy viemään uudistuksia eteenpäin, niin ettei minun mielestäni sitäkään voi pois sulkea. Vaikeissa tilanteissa usein ne henkilöt, jotka ovat siellä toimineet vuosikausia, sokeutuvat niille asioille. Siinä mielessä en pidä yhtään pahana tätä ulkopuolelta otettavaa pormestaria.

Sitten jos puhutaan tästä valtuustoryhmille tulevasta tuesta, niin voi kysyä, kun tällä hetkellähän valtuutetut itse ja luottamushenkilöt maksavat niin sanottua puolueveroa ja se menee nimenomaan sinne kunnallisjärjestöön, jääkö se sitten pois sen jälkeen, kun tulisi tämä tuki suoraan näille valtuustoryhmille ja sihteereille. Kyllä siinäkin minun mielestäni täytyisi katsoa sitä kokonaisuutta. Se rahamäärä, joka yleensä sitten luottamushenkilölle jää, kun siitä otetaan verot pois, on kyllä hyvin mitätön summa, kun siitä otetaan vielä puolueelle tai valtuustoryhmälle tuleva tuki. Kyllä me tiedämme, että kun puhutaan jostakin valtuustoryhmän tuesta, niin se aiheuttaa samanlaisen, sanotaanko, negatiivisen mielleyhtymän kuin puoluetuestakin keskustelu. Täytyy tietysti miettiä, mikä on oikea malli sitten tukea tätä työtä. Se on tärkeää työtä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Dromberg käsitteli aivan oikein ja oikeassa valossa tätä tukea valtuustoryhmille. Siinä on monta matkaa ja monta mittaa muodossa olemassa, ja sen osalta sitä kyllä kannattaa pohtia vähän laajemminkin kuin tämä esitys tässä esittää.

Herra puhemies! Semmoisenaan, mitä tulee tähän pormestariin, kun tämä keskustelu on kulkenut niin kuin Tampereen ympärillä ja isoissa kaupungeissa — en sitä tiedä, kun en ole Turusta enkä täältä etelästä, onko se edistysmielistä vai ei — pitäisin viisaana kuitenkin tätä kokeilun eteenpäinvientiä.

Mutta kun tällä pormestarilla voidaan korvata kunnanjohtaja, niin sen sijaan niiden pienten kuntien osalta, joita nyt täällä kaikissa keskusteluissa, joita tänäänkin vielä käydään, ollaan liittämässä sinne sun tänne, esittäisin kyllä tai heittäisin heiton, että monen pienen kunnan tulevaisuus saattaisi ollakin turvattu sillä, että kunnanjohtajan sijaan, mikä on lakisääteinen, valitaan pormestari, mikä voisi olla vähän huokeampipalkkainen mutta siitä huolimatta fiksu nainen taikka mies.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Vielmalle haluan sen verran kommentoida, että olen tismalleen samaa mieltä kuin ed. Juhantalo täällä. Tämä hallituksen esityshän lähtee siitä, että oikeastaan valtuustoryhmien toiminnan tukeminen saatetaan vain lain tasolle. Tänä päivänä jo suurissa kaupungeissa — uskon, että ed. Vielman kotikaupungissa myöskin, hän hyvin sen tietää — esimerkiksi valtuustoryhmien sihteereiden palkkaukseen annetaan tukea erilaisten sivistysyhdistysten ja muitten yhdistysten kautta. Sillä tuetaan nimenomaan eri poliittisten valtuustoryhmien toimintaa. Ei se ole mitään uutta. Ei tämä ole mikään ihmeellinen uusi esitys. Ja aivan kuten sanottu, niin kysymys siitä, että tuetaan valtuustoryhmien toimintaa, on aivan eri asia kuin se, kun puhutaan urheiluseurojen toiminnan tukemisesta.

Mitä tulee, ed. Vielma, siihen, että tässä järjestelmässä nyt sitten apulaiskaupunginjohtajat vain vaihdettaisiin nimikkeeltään apulaispormestareiksi, siitähän ei ole kysymys, vaan ainakin meillä Tampereella lähdetään siitä, että apulaiskaupunginjohtajien virat lakkaavat. Ne ovat katkolla. Apulaispormestareiksi valitaan nimenomaan luottamushenkilöt. Eli nyt kahden vuoden siirtymäajaksi valtuuston sisältä luottamushenkilö valitaan apulaispormestariksi, kuten myöskin kahdeksi vuodeksi pormestarin virkaan. Sen jälkeen, aivan kuten täällä käytiin keskustelua, on meilläkin tarkoitus, että pormestarin virka avataan myöskin ulkopuolisille, mikä on täysin järkevä näkemys, ja siitä tulee mielestäni myöskin lähteä. Käytännössähän se tulee tapahtumaan sillä tavalla, että kun kunnallisvaaleja käydään, niin eri poliittiset ryhmittymät asettavat yhden henkilön pormestariehdokkaakseen ja sen jälkeen valtuusto tekee sen lopullisen valinnan pormestarista.

Ed. Rajala täällä nosti esille sen, että tämä Tampereen-malli on joku simsalabim, missä yhden yön aikana siirrytään uudenlaiseen järjestelmään. Ed. Rajala, siitä ei todellakaan ole kysymys. Tilaaja—tuottaja-mallin osalta näitä valmisteluja meidän organisaatiorakenteessamme on tehty hyvin pitkän pitkän aikaa jo. Kyllä täytyy sanoa, että aikamoista aliarviointia on tällainen keskustelu, että lähdettäisiin näin valtavan suurta organisaatiomuutosta suuressa kaupungissa viemään yhden yön aikana läpi. Ei todellakaan, siitä ei ole kysymys.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne korokkeelle, koska ajattelin, että kaksi minuuttia ei riitä.

Tämä on ollut hyvää keskustelua, todella hyvää keskustelua. Mutta kyllä minä sanon, että ei ole tämän päivän tilanteen noteeraamista vain tämä 15 b § elikkä se, millä tavalla tuetaan valtuustoryhmien toimintaa. Ei se läpi maan tapahdu tällä tavalla. Ja laki kun tehdään tässä talossa, se tehdään Suomen kuntien johtamista varten eli ei pelkästään Tamperetta varten eikä Jyväskylää varten, ei mitään yksityistä kaupunkia varten, vaan koko maata ajatellen. Tätä taustaa vasten ei tuolla muualla paljon kunnilta tukea poliittisille ryhmille tule. Tiloja kyllä annetaan, missä voi kokoontua jnp., mutta uskonpa, että harvassa ovat ne kaupungit, jotka käytännön toimintaan tukea antavat.

Ed. Juhantalo sanoi, että ei voi verrata valtuustoryhmää, joka tekee vakavaa yhteiskunnallista työtä — jotenkin näin nämä sanat olivat — ja jotain harrastajapiiriä. No, minä nyt vertaan tässä ihan julkisesti, että jos minä olen ollut Jyväskylän Kenttäurheilijoitten puheenjohtaja nyt kuusi vuotta — tämä on vapaaehtoista urheilutyötä — ja olen samaan aikaan nyt Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja on kokemusta apulaiskaupunginjohtajan hommasta, niin täysin rinta pystyssä voi kulkea Jyväskylän Kenttäurheilijoitten puheenjohtajana, kun hän vertaa itseään valtuutettuun unohtaen nyt nimen, että se olen minä nyt tällä hetkellä. Kyllä se on niin kullanarvoista työtä olla suuren urheiluseuran puheenjohtaja, että niitä ei edes saa verrata kielteisesti eikä myönteisesti vastakkainasettelulla.

Mutta sitten tuleekin sellainen tilanne, että kun kysytään jokapäiväistä toimeentuloa yhdistyksen osalta tai poliittisen järjestön osalta, ne, jotka lähtevät poliittiseen toimintaan mukaan, tietävät jo lähtiessään, että se on hyvin keskeisesti pyyteetöntä, palkatonta työtä ihmisten hyväksi. Vasta täällä huipulla, kun ollaan eduskunnassa, juoksee palkka ja hyvä palkka onkin, ja muu on sitten sitä pyyteetöntä harrastustyötä. Mutta aivan yhtä suurissa vaikeuksissa on vapaaehtoinen urheiluseura, yhdistys kuin poliittinen järjestö tänä päivänä, jopa suuremmissa vaikeuksissa. Kun kaikki rahat pitää kerätä vapaaehtoisesti antavilta sponsoreilta ja samat sponsorit, jotka ovat urheilumyönteisiä, antavat seuralle kuin seuralle, ja täytyy suoraan sanoen kehdata pyytää vuodesta toiseen niiltä rahaa, jotta homma pyörii, niin kyllä näitä tässä mielessä voi verrata. On aivan kohtuullista, että saa myöskin verrata ja keskustella, tuetaanko tässä yhteiskunnassa poliittista työtä kunnallistasolla oikein laissa säädetyllä tavalla ja sitten vapaaehtoistyötä ei, esimerkiksi urheiluseuroja tai muuta hyvää sosiaalista vapaaehtoistyötä vastaavassa määrin. Ja kyllä tullaan vertaamaan.

Ed. Tiura kun sanoi, että apulaiskaupunginjohtajien virat lakkautetaan ja muutetaan apulaispormestareiksi, niin kyllä minä sen ymmärrän. Mutta luetaan nyt sitten 24 §:n 2 momentti, mitä Tampereella tapahtuu, jos he eivät heti lähde eläkkeelle. Teillä on päällekkäisjärjestelmä siellä. Tässähän sitoudutaan maksamaan palkka heille ja panemaan heidät johonkin toiseen hommaan, niin että heille samat etuudet tulee: "Jos kunnanjohtajan virka on täytetty, kunnanjohtaja siirretään hänelle soveltuvaan palvelussuhteeseen. Uuteen virkaan tai toimeen siirretyllä kunnanjohtajalla on oikeus saada siihen kuuluvat edut samanlaisina kuin kunnanjohtajan virassa." Kyllä tämä pitää lukea myöskin Tampereella ja varsinkin köyhemmissä kunnissa hyvin tarkkaan, milloin palkataan ne apulaispormestarit, että ei kaksinkertaista palkkaa ainakaan tämän lain mukaan tule.

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut hyvää, rakentavaa keskustelua. Nyt näin nopeasti ajateltuna ja sanottuna: Kun tämä menee hallintovaliokuntaan, on täysin mahdollista se, että siellä mietitään 15 b §:n 2 momentin perustelut niin, että ne tulee niin tarkkaan yksilöityä, että tällainen poliittinen pelaaminen tai suosikkijärjestelmä, jota tässä pelkäsin, ei pääsisi toimimaan missään kunnassa Suomessa. Sieltä kun tulee yksiselitteinen mietintö ja ajatukset, miten tukea kunnissa valtuustoryhmille annetaan, missä muodoissa, miten sitä seurataan, miten sitä valvotaan, miten se on verrattavissa muihin tukiin, niin silloinhan tämä tulee kuntoon. Joka kerran viimeistään tilintarkastuskertomuksen yhteydessähän tämä on kunnissa luettavissa.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä tähän valtuustoryhmille tulevaan tukeen sikäli puuttua, että näyttää olevan kunnissa hyvin erilaisia järjestelmiä. Ainakaan minun kaupungissani ei ole ryhmäsihteereille tiloja, niin kuin jossain tuntuu olevan tällaiset tilat, jotka kaupunki järjestää, vaan kyllä meillä maksetaan itse ne tilat ja hankitaan ne rahat, ja suurimmaksi osaksi ne rahat tulevat juuri niiden luottamushenkilöiden kautta, joilta otetaan se 10 prosenttia — sosialidemokraateilla se on vielä suurempi prosentti — ja sillä yritetään ne kulut kattaa. Siinä mielessä kyllä varmaan kansalaisten keskuudessa tulee tästä nimenomaan aikamoinen keskustelu, onko se sitä puoluetukea, joka saa sen negatiivisen merkityksen, vai onko se siihen toimintaan varsinaisesti liittyvä tuki.

Sitten tähän pormestarimalliin. Totta kai on hyvin mielenkiintoista nyt nähdä tämä pormestarimalli. Esimerkiksi Vantaalla meillä oli tehty aloite siitä, mutta sitä ei kuitenkaan hyväksytty. Meillä ovat olleet myöskin määräaikaisia nämä kaupunginjohtajat ja apulaiskaupunginjohtajat. Nyt heidät on kuitenkin pikkuhiljaa siirretty vakituiseen virkaan elikkä toisin sanoen otettu se määräaikaisuus niistä pois. Siinä on puolensa ja puolensa siinä mielessä, että kaupunginjohtajat ja apulaiskaupunginjohtajat ovat riippumattomampia tietenkin silloin, kun heillä on pitkä työsuhde. Totta kai he ovat sen kunnallisen päätöksenteon alaisia. Mutta pormestarilla on se aika, jolloin hänen täytyy koko ajan uudelleen ja uudelleen mittauttaa luottamus, että hän kenties tulee uudelleen valituksi. Voiko hän tehdä sitten kovin pitkäjänteistä työtä? On mielenkiintoista nähdä, kuinka hän sitoutuu siihen työhön: siis sen kansalaisyhteiskunnan kautta vai niiden puolueiden kautta, joita hän palvelee, että hän tulee uudelleen valituksi. (Puhemies koputtaa) Tässä on omat myöskin sellaiset kokeilun kautta varmasti selville tulevat uudet asiat, joita on sitten syytä myöskin punnita ja sitten antaa niitä esimerkkejä muille, onko tämä se malli, jolla on hyvä edetä.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! En voi kyllä yhtyä ed. Vielman ajattelutapaan. Kyllä minä pidän eri arvossa vaaleissa valittua, yhteiskunnalliseen toimintaan valittua joukkoa, joka on valtuusto ja valtuustoryhmä, kuin kenttäurheilijoita. Toimin pitkään, vuosikaudet, Suomen Hippoksen puheenjohtajana. Puhuimme Keystone Patriotista ja Eri-Aaronista kokouksissa. Saimme valtion tukea pelikertymästä. En minä siellä pohtinut Kankaanpään kunnalliskodin ahtautta tai katuvaloja. Se on aivan eri toimintaa. Kun toimitaan valtuustoryhmässä, siellä pohditaan niitä asioita, mitä oman kotikunnan ihmiset ovat lähettäneet meitä hoitamaan ja valvomaan. Siellä taas unohdetaan kyllä Eri-Aaronit.

Joka toiminta saa omalla tavallaan tukea Suomen yhteiskunnassa, on se kirkolta tai valtiolta tai miltä elimeltä tahansa, kaupungilta, kunnalta jne. Miksi laittaa epämääräiseksi ja rikolliseksi se tuki, mitä niillä samoilla verovaroilla, joita annetaan kenttäurheilijoille, annettaisiin sen poppoon vapaaehtoisen iltatyön hoitamiseksi, joka on valtuustoryhmä? Minä en lähtisi erottelemaan niitä, että se on likaista toimintaa ja nämä muut ovat ihanteellisia toimintoja.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Minä en ole sanonut kunnallista toimintaa rikolliseksi enkä likaiseksi. Minulla on siitä 35 vuoden kokemus, ja se on todella korkeatasoista toimintaa. Tiedän sen sisältäpäin. Minä en ole puheenvuorollani tarkoittanut sitä moittia missään tapauksessa.

Mutta kun ed. Juhantalo sanoi, että jotkut yksityiset urheiluseurat esimerkiksi ja kunnallinen toiminta ovat aivan erilaisia tehtäviä ja toimintoja, toki ovat, kyllähän me sen kaikki tiedämme, mutta molemmat ovat kuitenkin samalla tavalla inhimillisiä resursseja ja käytännön resursseja vaativaa toimintaa, ja kummankin tavoitteena on ihmisen hyvinvointi. Se on liikunnassa. Sehän on paras tapa hoitaa terveyttä, niin että ei ole yhteiskunnan puolella ongelmia sosiaali- ja terveyspuolella.

Ne ovat aivan yhtä kunnioitettavia, sitä minä tarkoitin, ja tällä tavalla niitä tullaan käytännön elävässä elämässä aivan varmasti vertaamaan, ja nyt sitten pitäisi vain toimia niin, että tältä vertailulta lähtisi tavallaan pohja pois. Sitä tällä rakentavalla ehdotuksella tarkoitin, että muotoillaan asia valiokunnassa niin, että mietintöön tulee niin yksilöidyt maininnat, että ei tällä asialla pystytä pelaamaan.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä kyseinen pykälähän mahdollistaa tämän tukemisen, mutta ei se välttämättä velvoita tällaiseen tukemiseen.

Toiseen asiaan, minkä ed. Juhantalo täällä nosti esille, haluan vieläkin korostetusti sanoa sen, että varsinkin suuremmissa kaupungeissa tällä hetkellä, paitsi että valtuutetut omista palkkioistaan maksavat tietyn prosenttiosuuden, josta tietenkin tuetaan tätä puoluepoliittista toimintaa, kyllä epäilemättä varmasti jokaisessa kaupungissa myöskin jaetaan tukea valtuustoryhmien toiminnalle tällä hetkelläkin, ja se tuki menee siihen, että sillä itse asiassa tuetaan valtuustoryhmän sihteerin täysipäiväistä palkkausta. Ja suurissa kaupungeissa, ed. Vielma, täytyy kyllä sanoa, että jos valtuustoryhmillä ei ole täysipäiväistä sihteeriä, joka hoitaa näitten valtuustoryhmien asioita ja nimenomaan toimii valtuustoryhmän puheenjohtajan tukena, kyllä se valtuustoryhmän työskentely suurissa kaupungeissa eittämättä olisi aika hankalaa.

Keskustelu päättyy.