1) Hallituksen esitys laiksi valtioneuvostosta ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä kuuluu
jo salista (Hälinää — Puhemies koputtaa)
huutoja siitä, että Kokkonen on aina äänessä.
Se johtuu siitä, että perustuslakivaliokunta ahkeroi
jatkuvasti ja loppuun saakka, ed. Skinnari.
Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan
säädettäväksi laki valtioneuvostosta,
joka sisältää keskeiset säännökset
valtioneuvoston organisaatiosta, asioiden ratkaisemisesta sekä päätöksentekojärjestyksestä
valtioneuvoston
yleisistunnossa ja ministeriöissä. Perustuslakivaliokunta
kiinnitti perustuslakiuudistuksen yhteydessä huomiota valtioneuvostolain
kokonaisuudistuksen tarpeeseen jo vuonna 1988 ja uudisti huomautuksen valtioneuvostolain
osittaisuudistuksen käsittelyssä vuonna 1999.
Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä eräin
huomautuksin ja muutoksin.
Ensinnä poliittisista valtiosihteereistä:
Esityksessä ehdotetaan ministeriöiden (Hälinää — Puhemies
koputtaa) johtamisjärjestelmän vahvistamista siten,
että ministerien tueksi voidaan tarvittaessa nimittää valtiosihteerejä.
Eduskunta hyväksyi perustuslakiuudistuksen yhteydessä lausuman
tarpeesta selvittää ministeriöiden johtamisjärjestelmän
vahvistamista, siis tuolloin vuonna 1998.
Hallituksen esityksessä lähdetään
siitä, että ministeri voi määrätä valtiosihteerin
toimimaan sijaisenaan asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä,
edustamaan ministeriä erilaisissa tilaisuuksissa ja osallistumaan
ministerin sijaisena asioita valmisteleviin ministerityöryhmiin
ja -valiokuntiin lukuun ottamatta lakisääteisiä ministerivaliokuntia.
Eduskunnan valiokunnissa valtiosihteeri voisi esiintyä ministerin
tilalla, ja hän voisi edustaa ministeriä myös
erilaisissa kansainvälisissä kokouksissa ja tapaamisissa.
Valtiosihteerin nimittäisi valtioneuvosto asianomaisen ministerin
valinnan mukaisesti. Virka täytettäisiin sitä haettavaksi
julistamatta tai sen avoinna olemisesta ilmoittamatta. Valtiosihteeri
olisi kansliapäällikön rinnalla ministeriön
ylintä virkamiesjohtoa.
Valiokunta on arvioinut tätä asiaa, ja valiokunnan
käsityksen mukaan valtiosihteerin tavanomainen virkamiesasema
soveltuu huonosti esityksessä ajateltuihin menettelytapoihin,
jotka korostavat järjestelmän kantavan ...
Puhemies:
Ed. Kokkonen, otetaanpa pieni tauko, ei teitä varten,
vaan tätä kuuntelevaa eduskuntajoukkoa varten. — Kehotan
asettumaan paikoillenne ja kuuntelemaan perustuslakivaliokunnan
puheenjohtajan puheenvuoroa — joka tapauksessa olemaan
hiljaa. — Olkaa hyvä!
Kiitoksia! — Siis valiokunnan käsityksen mukaan
valtiosihteerin tavanomainen virkamiesasema soveltuu huonosti esityksessä ajateltuihin
menettelytapoihin, jotka korostavat järjestelmän
kantavan tausta-ajatuksen mukaisesti ministerin luottamuksen keskeistä merkitystä.
Valtiosihteerille kaavaillun virkamiesaseman taustalla lienee pyrkimys
luoda edellytykset antaa valtiosihteereille myös sellaisia
tehtäviä, joita voidaan pitää julkisen
vallan käyttämisenä. Valtiosihteerillä on
perustelujen mukaan oikeus pidättää päätettäväkseen
asia, jonka hänen alaisensa saisi muutoin ratkaista. Valtiosihteeri
voisi lisäksi pidättää kansliapäällikön
ratkaistavaksi kuuluvan asian ministerin ratkaistavaksi. Valtiosihteeri
käsittelisi ne asiat, jotka ministeri hänelle
antaisi. Valtiosihteerillä olisi myös oikeus esitellä asioita
ministeriössä ja valtioneuvostossa.
Valiokunta pitää tällaisen valtiosihteerin
tehtävän perustamista ongelmallisena ja on katsonut,
että valtiosihteerin asema ministeriön organisaatiossa
kaipaa vielä selvittämistä. Erityisen ongelmalliselta
vaikuttaa valtiosihteerin muodollinen esimiesasema kansliapäällikön
aseman kannalta ministeriön virkamiesjohtajana. Näitten
seikkojen vuoksi valiokunta ei puolla valtiosihteerijärjestelmän
toteuttamista esityksen pohjalta.
Asiaa ei ole ollut omiaan helpottamaan se jossain määrin
hallitsemattomasti muodostunut tilanne, jossa ministereiden valtion
talousarvion mukaisten 27 erityisavustajan lisäksi parilla
ministerillä on yksi tai kaksi muuta avustajaa ja eri ministeriöissä on
varsinkin neuvottelevan virkamiehen virkanimikkeellä ministerien
poliittisina avustajina tosiasiallisesti pidettäviä henkilöitä. Niinpä valiokunta
on muuttanut 6 §:ää sillä tavalla,
että se ei mahdollista yleistä valtiosihteerijärjestelmää.
Sen sijaan pääministeriä avustavan valtiosihteerin
käyttö on kuitenkin edelleen perusteltua. Tästä sisältyy
maininta tuohon pykälään.
Muilta osin viittaan valiokunnan mietintöön.
Esko Helle /vas:
Arvoisa puhemies! Kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan
puheenvuorosta kävi ilmi, eduskunta on aikanaan eli perustuslain
säätämisen yhteydessä toivonut selvitettäväksi
valtioneuvoston poliittisen johtamisjärjestelmän,
onko tarvetta sen muutoksiin vai eikö ole.
Vuosi sitten oli toiminnassa oikeuskansleri Nikulan johtama
valtioneuvostolakitoimikunta, joka sai mietintönsä valmiiksi
syyskuussa. Joulukuussa hallitus teki esityksen eduskunnalle tähän
mietintöön pitkälti pohjautuen. Valitettavaa, että tuo
esitys tuli niin myöhäisessä vaiheessa,
ja kun perustuslakivaliokunnalla on ollut kuluneen vuoden aikana
poikkeuksellisen paljon asioita käsiteltävänään,
ei tähänkään asiaan jäänyt
sillä lailla tarpeeksi aikaa, että olisi kyetty
hiomaan kaikilta osin selkeä mietintö. Osin tästä ajanpuutteesta
johtuen on sitten jouduttu jättämään
eräitä osia hallituksen esityksestä pois,
ja nimenomaan se osio, mikä oli eräs ratkaisuesitys
tähän poliittisen johtamisjärjestelmän
parantamiseen.
Hallituksen esityksessä n:o 270/2002 on pohdittu
melkoisen monipuolisesti kolmea eri tapaa tämän
poliittisen ohjauksen parantamiseksi: ensimmäisenä tapana
on ministereitten määrän lisääminen,
toisena niin sanottu apulaisministerijärjestelmän
aikaansaaminen ja kolmantena poliittisten valtiosihteereitten järjestelmän
laajentaminen nykyisestään. Sekä oikeuskanslerin
johtama toimikunta että valtioneuvosto päätyivät kolmannelle
kannalle, eli esitys oli, että mahdollistetaan poliittisten
valtiosihteereiden määrän lisääminen
nykyisestä yhdestä. No, kuitenkin tässä sitten
päädyttiin perustuslakivaliokunnassa pitkien keskustelujen
jälkeen yksimieliseen mietintöön.
Itse henkilökohtaisesti olisin ollut valmis hyväksymään
hallituksen esityksen myös poliittisten valtiosihteereitten
osalta. Se on aika monessa naapurivaltiossakin kohtuullisen hyväksi
koettu järjestelmä. Tosiasiassa kysymyshän
olisi oikeastaan vain niin sanotun korkeamman asteen, korkeamman
tason, erityisavustajan tehtävästä. Tavallaan
niiden, jotka ovat hyvin voimakkaasti vastustaneet poliittisten
valtiosihteereitten järjestelmää, pitäisi
oman logiikkansa mukaan vastustaa oikeastaan erityisavustajien virkojenkin
olemassaoloa, koska monet perusteet, joilla sitä on vastustettu,
sopivat aivan yhtä hyvin tähän erityisavustajajärjestelmään.
Erityisavustajathan ovat asianomaisen ministerin poliittisia oikeita käsiä,
ja heidät voidaan esimerkiksi erottaa koska vain, jos luottamuspula
vallitsee ministerin ja hänen erityisavustajansa välillä.
Sama systeemihän olisi valtiosihteereitten osalta ollut
kaiken kaikkiaan, ja eräät muut seikat, joita
on käytetty vastustamaan tätä, sopivat
tähän erityisavustajajärjestelmään.
Kiistämättä esityksessä on
tiettyjä ongelmia, aukkopaikkoja, muun muassa se, mikä todellisuudessa
olisi sitten poliittisen valtiosihteerin ja kansliapäällikön
suhde. On aivan varmaa, että ainakin eräissä ministeriöissä siinä olisi
tullut käytännön johtamisongelmia, olisi
tullut nokittelua, välistävetoja jnp., mutta harva
on sellainen uudistus, jossa tämäntapaisia ongelmia
ei olisi, eli aika yleensä hioo ja muokkaa systeemit sellaisiksi,
että ne kuitenkin toimivat, jos ei hyvin, niin ainakin
jollakin tavalla.
Aika paljon spekuloitiin sillä, että ministeri voisi
tarvittaessa, jos ei itse pääse, lähettää poliittisen
valtiosihteerin EU:n ministerineuvoston kokoukseen. Tätä on
kritisoitu. Kritiikille varmaan löytyy jonkin verran pohjaa,
mutta mielestäni olisi parempi, että näissä selvästi
poliittisissa kokouksissa olisi politiikan kautta tullut ihminen
mukana, kun ministeri ei pääse sinne, kuin että siellä on
virkamies niin kuin nyt. Siellä on useimmiten varmaan pysyvä edustaja
eli Suomen EU-lähettiläs ja ministeriön
virkamiehiä mukana, ja minusta poliittisen vastuun kannalta olisi
tietysti parempi, että siellä olisi poliittista vastuuta
ainakin kautta rantain kantava ihminen pikemminkin kuin vain pelkällä virkavastuulla
oleva
henkilö. Eli tämäkään
kritiikki, mitä tätä esitettyä systeemiä vastaan
on sanottu, ei mielestäni ole kovin pätevä.
Kun sitten on ajateltu juuri tätä mahdollista ristiriitaa
kansliapäälliköitten ja poliittisten
valtiosihteereitten kesken, niin en oikeastaan usko, että kukaan
tässä salissa sanoo rehellisin mielin, että kansliapäälliköt
eivät koskaan politikoisi. Siis kyllä heidän
tehtävänsä on olla sekä virastopäällikkö että myös
kantaa tietyllä tavalla poliittista vastuuta, että asiat
menevät niin kuin on edellytetty. Aika usein olemme nähneet
kyllä tiettyjä välistävetoja
jopa asianomaisen ministerin näkökulmien suhteen.
Jos ajattelemme kymmenen viime vuoden ajalta, niin on aika monia
poliittisia aloitteita, jotka ovat tulleet kansliapäällikköjen
kautta julkisuuteen. Nimi Sailas tulee varmasti jokaiselle mieleen.
Hänhän on muuten titteliltään
valtiosihteeri vaikka toimeltaan kansliapäällikkö.
En tiedä, olisiko hän sitten poliittinen valtiosihteeri
ollut nykyroolissaan. (Ed. Laakso: Kaikkien puolueiden poliittinen
sihteeri!)
Tähän nimeen liittyen viime viikolla luin
mielenkiintoisen jutun Helsingin Sanomista. 6. päivänä kuluvaa
kuuta kerrottiin, että valtiosihteeri Sailas pyysi valtioneuvoston
raha-asiainvaliokunnassa tiettyä asiaa pöydälle.
Kun minä olen lukenut sitä pykälää,
joka määrittelee raha-asiainvaliokunnan kokoonpanon,
niin nykyisessä laissa kuin tässä käsittelyssämme
olevassa, siellä ei kyllä puhuta muuta kuin siitä,
että siihen tietyt ministerit kuuluvat ja ministereitten
sijaisina ovat toiset ministerit. Missään ei sanota,
että kansliapäällikkö voisi
olla jäsenenä. Asetan kyllä kyseenalaiseksi,
jos todella raha-asiainvaliokunnassa on näin ollut, että kansliapäällikkö on esittänyt,
että asia pannaan pöydälle. Olen pyytänyt
tästä kyllä pöytäkirjajäljennöstä mutta
en ole toistaiseksi sitä saanut.
Tätäkin taustaa vasten olisi selvästi
parempi, että olisi tällaisia poliittisia valtiosihteereitä,
jotka toimivat selkeästi ministerin poliittisella vastuulla,
kuin että on tämmöisiä epämääräisiä puolipoliittisia
virkamiehiä, jotka sitten suhmuroivat vähän
ehkä omaan pussiinsakin siinä mennen tullen. Tiedämme,
että kansliapäälliköillä, jos
ovat pitkään olleet, on erittäin vahva
asiantuntemus. He ovat kyllä taitavia ihmisiä,
mutta harva heistä myöntää,
että heillä on myös poliittinen rooli.
Kaiken kaikkiaan ilmeisesti kuulijoille on tullut selväksi
se, minkä jo kerran sanoin, että nyt olisi ollut
aika antaa mahdollisuus valita useampikin poliittinen valtiosihteeri
kuin ainoastaan yksi. Tässä keskustelussa on aika
usein unohtunut se, että poliittinen valtiosihteerirooli
on jo olemassa eli valtioneuvoston kansliassa on pääministerin
virkakauteen sidottu poliittinen valtiosihteeri, joka muodollisesti
toimii vielä kansliapäällikkönä tällä hetkellä,
mutta käytännössä ehkä alivaltiosihteeri
enemmän hoitaa tuon puolen asiassa.
Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, olen ollut perustuslakivaliokunnassa
tätä käsittelemässä,
ja vaikka käsitykseni monesta asiasta ovat erilaiset kuin
mietinnössä, kannatan kyllä tässä yhteydessä selkeästi
tätä mietintöä, jota olen ollut yhtenä osallisena
tekemässä.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin kaikella kunnioituksella todeta
sen, että valtioneuvoston kansliassa on kyllä poliittinen
valtiosihteeri mutta siellä ei ole kansliapäällikköä,
joten sen tyyppistä ristiriita-asetelmaa, että olisi
kaksi kukkoa samalla tunkiolla samassa asemassa, ei tule.
Sitten toteaisin, että poliittisella vastuulla kuorrutettu
niin sanottu topattu pöllö ei kansallisella foorumillakaan
tee yhtään mitään. On parempi,
että siellä on henkilö, joka on asiantuntija.
Mitä valtiosihteeri Sailakseen tulee, olen valmis puolustamaan
häntä henkeen — en ole ihan varma, josko
vereen — saakka ja toteaisin, että Sailas on monta
kertaa ottanut silloin vastuuta, kun poliittisella vastuunkantajalla
ei ole ollut siihen rohkeutta. Minusta on hyvä, että joku
tässä maassa uskaltaa ottaa vastuuta silloin,
kun on todella tiukka paikka.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta tässä suomalaisessa keskustelussa,
kun on aina vaadittu pääministerille lisää valtaa,
on unohdettu se, että pääministerin kansliassa
on hyvin vähän henkilökuntaa. Pääministerihän
ei johda sellaista ministeriötä kuin johtavat
ulkoministeri, valtiovarainministeri ja monet muut ministerit, joiden
ministeriöissä on sadoittain virkamiehiä hoitamassa
näitä asioita, on ylijohtajaa ja kansliapäällikköä,
ja niin kuin täällä todettiin, valtioneuvoston
kansliassahan ei ole kansliapäällikköä.
Kun nyt vaaditaan lisää valtaa pääministerille,
ja valtaahan hänellä todella on jo tälläkin
hetkellä, kysymys on aika paljon pääministerin edustavuudesta
ja siitä, miten pääministeri ehtii. Minusta
oikeastaan tätä on lähdetty purkamaan vähän
väärällä tavalla, ja siinä mielessä nyt
esimerkiksi valtiovarainministeriössä selvästi
paistaa se, että kun siellä on tämä valtiosihteeri,
voin ymmärtää varsin hyvin, että valtiosihteeri
Sailas ei halua, että valtiovarainministeriössä kahden valtiovarainministerin
lisäksi olisi vielä toinen valtiosihteeri, jolloin
ei oikein kukaan enää tietäisi, kuka
siellä valtaa käyttää tietyissä kysymyksissä,
onko se valtiosihteeri Sailas vai valtiosihteeri x vai ensimmäinen
valtiovarainministeri tai toinen valtiovarainministeri. (Puhemies
koputtaa) Tämä on niin kuin se ... (Ed. Kokkonen: Se
on ministerin heikkoutta, jos kansliapäällikkö päättää!) — Niinhän
se on, mutta eivät nyt kaikki kansalaiset ja muutkaan lähde
siitä, kuka viime kädessä valtakunnanoikeudessa
vastaa jostakin asiasta.
Puhemies:
Muistanette tämän 1 minuutin vastauspuheenvuoron.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Ongelma on ennen kaikkea osallistuminen Euroopan
unionin ministerineuvoston kokouksiin. Jos Suomi lähettäisi
tulevaisuudessa poliittiset valtiosihteerit ministerien sijasta,
on aivan selvää, että Suomen painoarvo, Suomen
kannanottojen painoarvo, on kokonaan toinen, kuin jos ministerit
olisivat edustettuina. Olen ed. Helteen kanssa tietenkin samaa mieltä siitä,
että poliittinen valtiosihteeri suhteessa virkamieheen
on painavampi, mutta käytännössä syntyisi järjestelmä, jossa
varsinkin ne ministerit, jotka eivät
oikein tunne EU-asioita omikseen, lähettäisivät
tulevaisuudessa poliittisen valtiosihteerin edustamaan Suomea, ja
tämä olisi ehdottomasti huono käytäntö.
Ed. Helle on näihin asioihin perehtynyt hyvin, mutta
minun täytyy tässä yhteydessä sanoa,
että vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä hän
on tässä kysymyksessä toisinajattelija
eli valtaosa vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä on
sitä mieltä, että sellaista raskasta
koneistoa, joka poliittisten valtiosihteerien nimittämisen
myötä syntyisi, ei tarvita. Se synnyttäisi
(Puhemies koputtaa) poliittisia ongelmia, vaikka ehkä teknisesti
saattaisi olla tarkoituksenmukainen tällainen uusi järjestelmä.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Valtiosihteerikysymystä pitää peilata
kyllä kaiken kaikkiaan silmälläpitäen
koko tätä hallintoa ja sitä, mitä tämä tarkoittaa,
kun kuitenkin me joudumme elämään aika niukkaa
talousarviota ja taloutta, että samassa yhteydessä lisätään
hallintoa. Jotenkin tuntuu, että se menee ristiin sen ajattelun
kanssa, ja ainakaan tavalliset kansalaiset eivät oikein
ymmärrä sitä, mihin tarvitaan lisää byrokratiaa,
lisää hallintoa, kun pitäisi päinvastoin
lähteä siitä, että me kevennämme
tätä, miettiä järjestelmiä,
miten saadaan hallinnoitua tämä viisimiljoonainen
veronmaksajakansa siten, että siinä olisi mahdollisimman
vähän byrokratiaa. Tämä lisäisi
sitä, tekisi lisäkustannuksia, ja sehän
tarkoittaa, että pitää olla vahvoja ministereitä.
Miksi tarvitaan enää sellaista järjestelmää,
jossa on vielä päällystakit siinä?
Vaikka sitä kuinka perustellaan sillä, että nämä ovat
tuoneet hyviä tuloksia, minusta ministerien pitää nostaa
uusia asioita esille.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Helle oli tehnyt yhden terävän
havainnon ja yhden jättänyt tekemättä.
Se terävä havainto oli, että kansliapäälliköt politikoivat.
Liikenne- ja viestintäministeriössä on
kansliapäällikkö, joka on sitä mieltä,
että me poliitikot emme osaa politikoida, kun hän
näyttää mallia, miten politikoidaan.
Mikä koskee taas sitten havaintoa, mitä ed. Helle
ei tehnyt, niin se on havainto siitä, että seitsemän
vuotta maa- ja metsätalousministeriössä oli
valtiosihteerimäinen ministeri ja valtiosihteerimäinen
erityiskomitean jäsen, jotka tekivät kaiken valtiosihteerimäisesti,
ja sen me kaikki täällä hyväksyimme.
Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Helle käytti
erittäin merkittävän puheenvuoron. Hän
oikeastaan analysoi tätä asiaa, sen taustoja,
ja myöskin viittasi niihin demokratian kannalta ilmeisiin ongelmiin,
joita liittyy virkamiesjohtamisen ja poliittisen johtamisen suhteisiin.
Olen myös sitä mieltä, että ajanpuute
mitä ilmeisimmin oli seikka, että kaikkia näkökohtia
ei selvitetty riittävästi. Mielestäni
juuri EU-asiointi ja ministeristatuksella liikkuvan Suomen edustajan
asiointi pitäisi selvittää. Se tarkoittaisi,
että vaikka tämä poliittinen valtiosihteerijärjestelmä olisi
nyt ollut esitys, myös varaministeri-, apulaisministerijärjestelmä pitäisi
selvittää. Ministereiden pitää myös
keskittyä tiettyihin asioihin, aikataulut ovat niin tiukkoja.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Laaksolle ensin, että poliittisia
valtiosihteereitä ei tarvita EU-päätöksentekoa
varten. On aivan totta, että ministerineuvoston toimiessa
lainsäätäjänä siellä tulee
olla ministerin paikalla jo pelkästään
sen vuoksi, että jatkossa lainsäädäntötehtävät
tullaan tekemään avoimesti.
Mutta me tarvitsemme valtiosihteerijärjestelmää Suomessa
nimenomaan poliittisen ohjaavuuden lisäämiseksi
omassa päätöksenteossamme. Siinä suhteessa
ed. Kokkosen puheenvuoro minusta oli epälooginen, kun hän
yhtäältä vastustaa poliittista vastuuta
ottavia valtiosihteereitä ja hetken kuluttua hän
toteaa, että valtiosihteeri Sailas — hän
viittasi nimellä — on ottanut poliittista vastuuta,
jota hän pitää hyvänä.
Eikö tämä ole äärimmäisen
epäloogista, koska nimenomaan ministeriön virkamiehille
ei kuulu tehtävä ottaa poliittista vastuuta vaan
se kuuluu poliittisille päätöksentekijöille?
Siinä suhteessa on ilmiselvä tarve valtiosihteerijärjestelmälle.
Esko Helle /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kolme seikkaa: Ensinnäkään, kun
puhutaan poliittisista valtiosihteereistä, kyse ei ole
hallinnon lisäämisestä vaan poliittisen
painoarvon lisäämisestä niin, että katsotaan,
miten hallinto toimii. Se on niin kuin lisäkäsiä tähän.
Toiseksi EU-neuvostoasia on korostunut tässä aivan
liikaa. Lähden myös siitä, että tämä mahdollinen
valtiosihteerin käynti EU-neuvoston kokouksessa on poikkeus,
mutta pidän nimenomaan poliittisesti parempana, että siellä on poliittista
vastuuta kantava valtiosihteeri, kuin että siellä on
se virkamies. Näin poliittisen järjestelmän
toimivuuden kannalta virkamiehethän ovat avustamassa häntä,
joka siellä silloin on, enkä näe tässä mitään
ristiriitaa. (Puhemies koputtaa)
Kolmanneksi, apulaisministerijärjestelmästä totean,
että lukekaa hallituksen esitys. Siinä, jos missä,
vastuukysymykset ovat täysin sekavia.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toteaisin ensin ed. Olinille, että ei
meillä ollut tämän asian suhteen ajanpuutetta.
Kyllä me ehdimme tämän käsitellä aivan
asiallisesti.
Sitten toteaisin vielä ed. Kiljuselle, että tällaisia
poliittisia valtiosihteereitä, miten tämä oli muotoiltu,
vastustan. Tässä on rakennettu eräänlainen
hybridi, joka on puolittain poliittinen ja puolittain virkamies.
Hänellä on etuosto-oikeus ja välistäotto-oikeus
eikä minkäänlaisia pätevyysvaatimuksia
jne. Kyllä minusta, jos halutaan virkakoneisto sekaisin,
näin menettelemällä se saadaan kyllä varmasti.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Meillä tietysti jokaisella
on oikeus valita näkökulmamme. Minä ehkä katson
tätä asiaa enemmän kuitenkin eduskunnan
kirjoittaman ponnen näkökulmasta, miten voidaan
lisätä tällä lailla eduskunnan
mahdollisuutta valvoa hallitusta, vaatia siltä poliittista
toimintaa ja hallituksen mahdollisuuksia poliittisesti johtaa ministeriöitä.
Mielestäni siihen nähden täysin alisteista
ja toissijaista on yksittäisen virkamiehen kokemus siitä,
vedetäänkö häneltä välistä tai
jostakin joku paperi ja alistetaanko joku asia häneltä pois.
Ihan ensimmäiseksi haluaisin kertoa kaikille kollegoille,
että kun tämän asian käsittelyn
asiantuntijalausunnot nyt tulevat julkisiksi, kun asia on perustuslakivaliokunnan
osalta päätetty, kehottaisin kaikkia, jotka ovat
kiinnostuneita, katsomaan valtioneuvoston kansliasta tulleen sähköpostiviestiprintin,
joka kuvailee hyvin sitä tilannetta, mikä meillä tänä päivänä on
poliittisten virkanimitysten suhteen ministereiden lähipiirissä.
Ed. Laaksoa kehotan tähän erityisesti, koska hän
ilmoittautui täällä turhan byrokratian
vastustajaksi ja liikojen poliittisten virkanimitysten vastustajaksi,
katsomaan tätä valtioneuvoston kanslian printtiä.
Siitä pystyy lukemaan, kuinka edes valtioneuvoston kanslia
ei tällä hetkellä pysty kaikilta osin
sanomaan, kuinka paljon virallisia ja epävirallisia poliittisia
avustajia tällä hetkellä eri ministereillä on.
Rohkenenpa kyllä uskoa, että kun ed. Laakso haluaa
avoimin mielin tätä asiaa tutkia, hän
halunnee varmaan sitten kertoa, kuinka paljon yhteensä näitä järjestelyitä,
joita on osittain aika vaikea selvittää, on vasemmistoliiton
ministereilläkin tällä hetkellä. Siihen
nähden on aika hassua puhua, että muutama poliittinen
valtiosihteeri tässä olisi tämä byrokratian
tai raskauden ongelma. Kyllä nykyinen järjestelmä on
salaileva, se on kallis, ja siellä on poliittisia nimityksiä ohi
sen, mitä julkisesti on helppo löytää.
Mutta sitten olin ajatellut puhua tästä eduskunnan
ponnesta. Kun uusi perustuslaki tehtiin, eduskunta todella laajalla
joukolla samassa yhteydessä hyväksyi joukon ponsia,
joista yksi on tämän hallituksen esityksen taustalla,
ja se ponsi vaati selvittämään keinot
vahvistaa poliittista ohjausta. Sen takana taas on eduskunnan halu
vastaisuudessa paremmin pystyä vastaamaan tämän maan
asioista parlamentaarisessa järjestyksessä mutta
viime kädessä äänestäjille.
Koska se ponsi oli sangen laaja, lähes yksimielinen, silloin
olisi luontevaa, että ratkaisu siihen ponteen syntyy myös
laajalla rintamalla.
Perustuslakivaliokunnan käsittelyn yhteydessä kävi
aivan selväksi, että tämmöistä laajaa
rintamaa tästä esityksestä ei ole syntymässä.
Silloin on mielestäni parempi ottaa aikalisä.
Meillä ei ole mitään järkeä ratkaista
yhdessä todettu merkittävä ongelma ristiriidoilla
ja pienellä enemmistöllä mahdollisesti
hyväksyttävällä järjestelyllä,
jota samaan aikaan toinen puolikas paheksuu, ei hyväksy,
jopa käyttää semmoista kieltä, mihin
on tietysti oikeus, joka on omiaan tavallaan mustamaalaamaan tai
lähettämään sen viran hoitajan
valmiiksi epätoivoiselle retkelle, valmiiksi leimattuna
mahdollisesti epäonnistumaan.
Tällä en tarkoita, että ei saisi
arvostella, päinvastoin tänäänkin
kuullussa arvostelussa on paljon perusteita ja ymmärrettäviä kohtia.
Tällä tarkoitan vain sitä, että meidän
on löydettävä semmoinen ratkaisu, jolla
on selvästi laaja eduskunnan tuki, koska nythän
haetaan ratkaisua laajaan, eduskunnan yhdessä toteamaan
ongelmaan. Siksi mielestäni perustuslakivaliokunnan ratkaisu oli
tässä vaiheessa aivan oikea.
Toinen seikka, joka valtioneuvostolaissa vahvistaa eduskunnan
mahdollisuuksia valvoa hallitusta ja toisaalta antaa lisää vastuuta
hallitukselle ja joka meni läpi ja josta ei syntynyt minkäänlaista
riitaa ja joka on mielestäni todella tärkeä,
on se, että tämän lain voimaan tultua
pääministerillä on uusi toimivalta: asettaa
tiettyjä päivämääriä yksittäiselle
ministerille hallitusohjelmassa olevan tärkeän
asian esittelylle. Jos Suomessa jatkuu tämä traditio,
että on monipuoluehallituksia, joihin on nyt pääministeri
Lipposen aikana vielä pesiytynyt tämmöinen
Lipposen doktriini siitä, että kukin ministeri
pysyköön lestissään ja hallitusryhmät
eivät kovin helposti puutu toisten ministeriöiden
asioihin, koska pääministeri on aika isällisestikin
paimentanut tätä periaatettaan, niin eduskunnan
näkökulmasta on silloin erittäin tärkeätä,
että viime kädessä silloin hallitusohjelman
toteutumisesta vastaa muun muassa eduskunnan kyselytunneilla ja
muissa tilanteissa jos ei kukaan muu niin pääministeri,
ja pääministerillä on tämän
uuden lain tultua voimaan mahdollisuus asettaa päivämäärä.
Silloin esimerkiksi, jos puhutaan esimerkiksi asuntopolitiikasta
ja siitä, kuinka koko hallituskauden saimme odottaa yksittäisiä esityksiä, joista
sitten nyt loppusuorallakaan en tiedä, tuleeko vai ei,
on ajateltavissa, että tämän uuden lain
voimassa ollessa tämän kaltaista tilannetta ei voi
syntyä. Jos eduskunnasta syntyy suuret paineet saada hallitusohjelman
esitykset aikaisemmin, niin pääministeri voi silloin
tilanteeseen puuttua ja hänen pitää puuttua.
Toinen asia, missä tämä nimenomainen
pykälä on erittäin tärkeä,
on niin sanotut ylisektoraaliset hankkeet. Itse johdin sosiaali-
ja terveysministeriön ja opetusministeriön yhteishanketta, jolla
oli tarkoitus koordinoida ja jatkossa saada toimimaan ennalta ehkäisevä terveydenhuolto
terveysliikunnan
muodossa. Kun sitä työtä käytännössä yli
vuoden päivät teki ja kahden ministeriön
välillä sukkuloi, niin ymmärsi, kuinka
vaikeata on saada kaksi ministeriötä puhaltamaan yhteen
hiileen. Tämä laki tekee mahdolliseksi erikseen
nimetä joillekin projekteille vastuuministerin yli ministerirajojen,
esimerkiksi perheasioiden projektista vastaavan ministerin, jolle voidaan
vastuuttaa eri ministerien toimialoista yhteistyövelvoittein
tiettyjä asioita.
Kun tämä mahdollisuus ylittää sektorit
yhdistetään pääministerin mahdollisuuteen
antaa päivämääriä tietyille
hallitusohjelmassa oleville hankkeille, niin meillä on
aivan uudenlainen mahdollisuus eduskunnassa vaatia ja valvoa hallitusohjelman
toteutumista ja pääministerillä on aivan
uudenlainen vastuu ja velvollisuus toteuttaa hallitusohjelmaa koko
sen skaalalta.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan ed. Braxin puheenvuoron johdosta todeta
sen, että totta kai on tärkeätä,
että politiikka ohjaa järjestelmää,
mutta haluan myös todeta sen, että virkamiehet
pitävät näitä järjestelmiä pystyssä,
halusimmepa myöntää sen tai emme.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! On tietysti selvää,
että virkamiehiä tarvitaan. Yksi ehkä tässä keskustelussa
muutenkin liian sivuun jäänyt seikka on, että kun
eduskunnassa mekin olemme arvostelleet lainsäädännön
tasoa, niin meidän olisi katsottava peiliin ja lisättävä pätevien
virkamiesten määrää ja myös
ehkä heidän työolosuhteitaan parannettava.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kun tällainen asia on esillä,
niin totta kai täällä pitää keskustella.
Tämä liittyy oikeastaan näihin valtiollisen
toiminnan peruskysymyksiin siltä osin kuin ne liittyvät
valtioneuvoston toimintaan. Toisaalta arvioni on, että ehkä ajoitus
ei onnistunut tässä asiassa. Oma arvioni on, että jos tämä asia
olisi ollut esillä vuosi sitten tai kaksi vuotta sitten,
saattaa olla — siis korostan: saattaa olla — että tässä olisi
kuitenkin voitu ehkä edetä. (Ed. Kokkonen: Ei
se ole siitä kiinni!)
Nythän siis taustalla on perustuslain uudistus. Laki
näyttää onnistuneen lausumiltaan. Sen
toteuttaminen tuo sitten esiin mahdollisia tarkistettavia asioita,
mutta lähtökohtaisesti voidaan sanoa, että se
on onnistunut, toimiva ja kehittää suomalaista
demokratiaa, ja kun siinä yhteydessä oli tämä selvitys
ikään kuin tahtona ilmaistu, niin siksi me keskustelemme
tästä.
On sitten mielestäni myös arvioitava asiaa
siitä näkökulmasta, mikä on
ministereiden tehtävä ja miten tämä tehtävävastuu
on mahdollisesti muuttunut. Tältä osin ainakin
voidaan vastata, että se on muuttunut. Siis yhteiskunnan
monimutkaistuminen, informaatiotulva, kaikki Euroopan unionin asiat,
monet muut ovat lisänneet ministerivastuuta. Toisaalta
on kysyttävä, mihinkä yhden ihmisen inhimilliset
voimavarat riittävät järkevän,
perustellun poliittisen toiminnan edistämiseksi. Tässä on
vähän samanlainen tilanne kuin se — jos
sallitaan vertailu suurten kuntien johtamiseen — että eräässä vaiheessa
oli muotia, että yhdelle kaupunginjohtajalle kaikki valta, apulaisjohtajat
pois. Nyt me näemme, että nämä johtajat
uupuvat ja polttavat itsensä loppuun.
Ministerin kohdalla tietenkin kysymys on siitä, miten
poliittinen tahto välittyy hänen johtamaansa organisaatioon
ja millä tavalla organisaatiossa toimitaan virkavastuulla
ja sitten poliittisella vastuulla ja missä tämä rajaviiva
ikään kuin käy hämäräksi.
Eittämättä tällaiseen keskusteluun
kytkeytyy myös kysymys poliittisista virkanimityksistä.
En pidä kovin hedelmällisenä sellaista
näkökulmaa, että todetaan, että poliittisia virkanimityksiä ei
ole ollenkaan. Mutta toisaalta pidän perusteltuna sitä,
että joka puolella niitä ei pidä olla.
On ennalta selkeästi määriteltävä,
missä tehtävässä ja asemassa
on sellaisia vastuita, joissa liikutaan poliittisen ja virkavastuun
välillä.
Mehän tiedämme, että kansainvälisesti
ottaen suomalainen hallintojärjestelmä on hyvin
virkavaltainen, mutta toisaalta on todettava, että se on myöskin
toiminnaltaan hyvin ennustettava. Siis suomalainen virkamieskunta
on pätevää virkamieskuntaa. Pätevyysvaatimukset
on laadittu kautta linjan. Ne ovat korkeimpia mitä yleensä on
länsimaissa, puhumattakaan muista, aikaisemmista, järjestelmistä,
ja suomalainen virkamieskunta on kelpoisuuksiltaan ja toiminnaltaan hyvin
vertailun kestävä. Tämä usein
unohdetaan sanoa. Mitä pidempään tässä eduskunnassakin on
ollut, niin kyllä tämä johtopäätös
pätee myöskin tänne. Tässä talossa
tosin osataan tämä virkavastuu ja poliittinen
vastuu erottaa, ja siltä osin ainakin oma kokemukseni on,
että tämä laitos on henkilövalinnoissaan
onnistunut, koska on paljon myös kysymys ei vain siitä,
mitä kansanedustajat sanovat, vaan siitä, miten
tehtäviin valitut muutkin henkilöt ymmärtävät
toimensa.
Näin ollen, arvoisa puhemies, ed. Helle kuvasi nämä kolme
vaihtoehtoa, joilla voidaan kehittää, jotka liittyvät
tähän: ministereiden lukumäärän
lisääminen — onko se vastaus — apulaisministerijärjestelmä tai
poliittinen valtiosihteerijärjestelmä. Kaikkein
heikoin järjestelmä on ilmeisesti tämä apulais-
tai varaministeri, ja sitähän ei tähän
ole tuotukaan, koska siellä, kuten ed. Helle sanoi, on
näitä vastuuongelmia. Mutta kyllä kun suomalaisia
ministereitä mekin läheltä seuraamme,
niin voidaan sanoa, että se on aika kovaa menoa Euroopan
unionin asiat, monet muut mukaan lukien. Joskus tulee mieleen, että kun
tekee kaikkea, ei oikeastaan voi osata kaikkea, on valittava. (Ed.
Elo: Kaikki eivät osaa kaikkea!) — Kun tekee kaikkea,
ed. Elo, niin ei ole mestari missään, me tiedämme.
Se koskee myöskin kansanedustajien tehtäviä ja
kaikkia poliittisissa tehtävissä olevia.
Näin ollen on tehtävämäärittelyissä katsottava
vastuunjakoa ja roolijakoa. Nimenomaan roolin kautta muodostuu työnjako.
Siltä osin tämä poliittinen valtiosihteeri
-järjestelmä olisi kyllä mielestäni
ollut tervetullut suomalaiseen järjestelmään,
ja aivan siten kuin tässä ed. Helteen kanssa olen
myös kahden kesken käynyt tätä asiaa
lävitse, tässähän todettiin,
kuten ed. Helle on sanonut, että tällainen järjestelmä voidaan
asettaa voimaan, siis että siihen jäisi aina poliittinen harkinta,
kuinka sitä käytetään, ja se
tarkoittaa myös, että sitä ei laiteta
järjestelmään välttämättä,
jos esimerkiksi vaalien tuloksen jälkeen sitä ei haluta.
Ed. Kautto merkitään
läsnä olevaksi.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama sana täältä edestä.
Minä kun olen vanha hevosmies, olen tottunut siihen,
jotta kun ohjaksista vetää, niin hevonen kääntyy
sinnepäin. Tässä on vähän
samasta jutusta kyse. Tässä ikään
kuin haettiin semmoista järjestelmää,
jossa — kun tämä ohjastaja on ilmeisesti
tuntenut sillä tavalla, jotta ohjaksia ei totella — pitää olla
tämmöinen välimies siinä tai -nainen,
joka ohjastaisi sitten määrättyyn suuntaan,
katsoisi, että sille tielle, jolle on tarkoitettu, mennään.
Olkoon tämä vertauksena.
Niin kuin aikaisemmin vastauspuheenvuorossani totesin, ensinnäkin
tässä perustuslakivaliokunta on tehnyt ihan oikean
päätöksen, jotta tämmöistä järjestelmää ei
perusteta. Minusta tätä pitäisi tarkastella
kaiken kaikkiaan uudelleen sillä tavalla, miten organisaatiota
voitaisiin keventää, eikä tehdä lisää portaita
ja mutkia matkaan. Nimittäin poliittiset voimasuhteet eduskunnassa ehkä muuttuvat,
niin kuin aina tahtoo olla, silloin tällöin heilahtavat
toiseen suuntaan, ja ministerit tulevat jostakin toisesta ryhmittymästä. Linjanvedot
eivät ole hirveän erilaisia kuitenkaan, mutta
jos tapahtuu niin, että kansliapäälliköt
ja muut virkamiehet eivät siellä kyseisessä ministeriössä noudata
niitä linjauksia, mitä hallitus tekee tai ministeri
tekee, niin minusta siinä on olemassa kyllä omat
konstinsa.
Olin pitkään pääluottamusmiehenä ja
jouduin aina puolustamaan niitä henkilöitä,
jotka saivat varoituksia ja jopa lopputilinkin, ja kyllä minä näen,
jotta virkamiehen on toteltava. Jos ei tottele, niin siihen pitää tehdä järjestelmät,
jotta saa varoituksia — nyt ne ovat olemassakin kyllä — ja
tietyissä tapauksissa lemput sitten, jos ei noudateta niitä ohjeita,
mitä hallitus tai eduskunta määrittävät.
Eikö tämä ole ihan selkeä pelin
henki näin? (Ed. Kokkonen: Aivan niin!) Tämä on normaalia
työelämää, ja rengin pitää tehdä,
niin kuin isäntä määrää.
Tässä tapauksessa isäntä on
eduskunta ja hallitus niine voimasuhteineen, mitkä kulloinkin ovat.
Sen takia minusta semmoista ylimääräistä piiskuria
tähän ei pidä eikä tarvitse
olla. Pitää enempi katsoa ministeriä valitessa
sitten, jotta sinne tulee hyviä vahvoja ihmisiä,
semmoisia, joilla on näkemystä, jopa mieluummin
sillä tavalla, että on sen alan tuntemustakin,
koska kyllä minä näen, jotta jos laitetaan
ihan pystymetsästä semmoiseen toimeen, joka ei
ole tuttu, niin totta kai siinä virkamieskunta voi pyörittää ihan
niin kuin haluaa, jos ei ymmärrä, mitä siellä tapahtuu.
(Ed. Elo: Ei eduskunta valitse ministereitä, puolueet valitsevat!) — Ed.
Elo on aivan oikeassa.
Sen takia puolueiden pitää kyllä katsoa
silloin, kun ministereitä valitaan, jotta ei valita semmoisia,
jotka nuoleksivat hyvin, vaan pitää olla omaa
ryhtiäkin. Sehän tarkoittaa, kun on omaa ryhtiä,
että silloin tulee myös hyvä johtaja
siellä ministeriössä ja voi linjoittaa
ja on näkemyksiä ja rohkeutta tehdä.
Ei valita pelkästään sillä perusteella,
että on ollut nöyrä, koska siinä tapauksessa
nöyryys voi viedä niinkinpäin, jotta
on myös nöyrä virkamiehille päin.
(Ed. Elo: Samaa mieltä!) — Tässä,
ed. Elo, ilmeisesti me olemme ihan samaa mieltä.
Silloin, kun lähetekeskustelua tässä salissa käytiin,
niin itse en silloin osallistunut tähän, kuuntelin
niitä ristiriitaisuuksia. Nyt olen tyytyväinen
siihen, jotta lopputulos on semmoinen kuin itse alun perin ajattelin,
elikkä näitä valtiosihteerin tehtäviä nyt
ei perusteta, vaan peilataan tähän muuhun yhteiskunnan
muuttumiseen ja muutetaan meidän hallintorakenteemme. Nimittäin
jos tämä olisi yrityselämää,
niin minä en usko, että näin monimutkaista
ja byrokraattista järjestelmää meillä olisi
olemassa, vaan käskysuhteet olisivat huomattavasti selkeämmät.
Minä uskon, että vaikka meillä on demokraattinen
järjestelmä, niin myös tätä pystytään
selkeyttämään ja tekemään
enemmän putkimaiseksi, ei moniportaiseksi ja vaikeaksi
ja sokkeloiseksi, sellaiseksi, jossa aina löytyy asialle
selitys, joka ei välttämättä ole
hyvin looginenkaan. Sen takia minä kiitän kaikkia
näitä, jotka ovat osallistuneet tähän
jaloon päätöksentekoon ja tälle
osalle kääntäneet kupin alas.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Esa Lahtela puhui hevosmiehenä olemisesta,
ja itse haluaisin olla yhtä taitava hevosmies ja vielä parempikin
ja tavallaan sitä tunnen olevanikin. Kun on oikein hyvin
opetettu hevonen, työmyönteinen ja ahkera, niin
se menee sinne, minne isäntä tahtoo, eikä tarvitse
edes suitsista vetää ja ohjaksista kääntää.
Tältä osin pidän tässä käytettyjä puheenvuoroja
pääosin erittäin hyvinä ja myönteisinä.
Täytyy sanoa, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja
ed. Kokkonen on mielestäni hyvin perustellut tätä asiaa,
ja sattumalta olen kerrankin samaa mieltä hänen
kanssaan näistä asioista.
Pidän aika erikoisena ed. Helteen käyttämää puheenvuoroa
tästä aiheesta, missä nähtiin
mielestäni henki siinä, että valtiosihteereitä olisi
pitänyt nimittää ja se asia olisi pitänyt
saada tässä järjestykseen. Käsittääkseni
tämä valiokunnan mietintö on aika yksiselitteinen
ja selkeä siinä suhteessa, että niitä ei
tarvita. Näitä poliittisia virkamiehiä on
valtionhallinnossa sekä kaikessa hallinnossa jo niin valmiina
olemassa, että kyllä se poliittinen tuntemus siinä päätöksenteon
valmistelussa on aivan selvä ja yksinkertaisen kiistaton.
Täytyy sanoa, että nämä poliittiset
virkamiehet säilyvät siellä, vaikka vaalit
käydään ja hallitus vaihtuu. Sen osalta
ei tarvita muutosta tähän asiaan. Tietysti aina
puolueet vuorollaan hallituksessa ollessaan pyrkivät täyttämään
mahdollisimman paljon näitä paikkoja omilla jäsenillään,
ja sen osalta tämä poliittinen tuntuma tässä asiassa
säilyy ja pelaa.
Tämä mietintö on hyvä, ja
tämä pitää näin tämmöisenään
hyväksyä. Ei tätä voi edes arvostella
missään muodossa.
Jouko Jääskeläinen /kd:
(Ed. Helle: Aiotteko arvostella?) — Arvoisa rouva puhemies!
Kyllä tietysti arvioida aina voi, vaikkei nyt kielteisessä mielessä arvostella.
Tämän lain kohdallahan nyt sitten lasta ei
heitetty pesuveden mukana, niin kuin ehkä jossakin muussa
lakiehdotuksessa, elikkä tästä laista
vietiin läpi ne asiat, joista oltiin samaa mieltä ja
joihin muun muassa ed. Brax kiinnitti huomiota puheenvuorossansa.
On hyvä, että laki valtioneuvostosta nyt selkiää ja
eräät asiat siellä tulevat hyvään
järjestykseen. Oikeastaan tämä kiistely tai
nyt sitten yksimielisenä mietintönä oleva
asia liittyy tähän valtiosihteerikysymykseen.
Tässä nyt on vähän viitattu
siihenkin, vaikuttavatko vaalit näiden asioiden käsittelyyn.
Voi tietysti vähän keventäen kysyä,
onko sitten hyvä, että olisi aina vaalit mielessä,
tuleeko sitten sillä tavalla parempaa lainsäädäntöä vai
tuleeko kiireessä kenties huonompaa. Se on tietysti sitten makukysymys.
Useimmat näistä asioista, joihin ajattelin
kiinnittää huomiota, on tässä mainittukin.
Valiokunta kiinnitti huomiota siihen kysymykseen, että poliittisia
avustajia on. Järjestelmä ei kaikilta osin ole
sillä lailla läpinäkyvä kuin
voisi olla ja kuin oikeastaan pitäisikin olla. Tässä suhteessa voi
tietysti arvioida, että nyt hallituksen esityksen mukaan
toimittaessa välttämättä ne
hallintoon liittyvät kustannukset eivät olisi
vähentyneet. Ne olisivat voineet jopa lisääntyäkin.
Siinä mielessä, jos tällä tai
vastaavan tyyppisellä ehdotuksella myöhemmässä vaiheessa
tullaan eduskuntaan, niin kannattaa sitten avoimesti, avoimin mielin,
katsoa kaikkia elementtejä, jotka tässä poliittisessa
järjestelmässä ovat mukana. Niitten avoin
tarkastelu ja siinä kriittisyys ei ole ollenkaan huono
asia.
Se, mikä lain valmistelun puolella ehkä on
ollut suurempi käytännön ongelma, tai
ainakin siitä varsin paljon on puhuttu, on se, että enemmän voimavaroja
tarvittaisiin sinne ikään kuin alemman tason valmistelevaan
työhön, niitten virkamiesten työhön
ja työympäristöön, jotka näitä lakitekstejä sitten
tuottavat. Tämä asia on itse asiassa mielestäni
ollut jopa enemmän esillä kuin kysymys poliittisesta
ohjauksesta.
Ed. Skinnari muun muassa viittasi siihen, että on vaadittu
lisää valtaa pääministerille.
On hyvä, että pääministerillä on
tietty määrä valtaa, mutta on myöskin
hyvin tärkeää, että ministereillä on sillä lailla
itsenäistä toimivaltaa, valmisteluvaltaa, valtaa
omassa asiassaan, omissa tehtävissään,
että ne asiat tulevat hyvin valmistelluiksi. Pääministerillä on
koordinoiva valta ja se on tietysti hyvä asia, mutta ehkä nyt
en muuten lähtisi korostamaan tätäkään
seikkaa.
Euroopan unionin kysymystä käsittelimme myöskin
valiokunnassa. Saimme myöskin siitä asiantuntijanäkökulmia.
Kävi kyllä mielestäni ilmi se, että Euroopan
unionissa ministeri on aika tärkeä henkilö.
Ei ole huono asia, että juuri ministeri on paikalla silloin,
kun siellä tärkeitä asioita valmistellaan
ja käsitellään ja niistä päätetään.
Se on sekä asioiden tietämyksen, arvovallan että tuttavuuteen
liittyvien suhteiden ja vaikutusmahdollisuuksien kannalta tärkeä asia.
Jos edustaja niissä tehtävissä usein
vaihtuu, on se sitten valtiosihteeri tai pysyvä edustaja
siellä, se ei ole välttämättä hyvä meidän
roolillemme Euroopan unionissa.
Ei välttämättä ole huono
peruste sekään, että katsotaan taloutta,
arvioidaan sitä, minkä verran meillä on
mahdollisuuksia, varaa, syytä, uusiin virkatehtäviin,
ja mietitään sitä, millä kohdalla ne
lisäykset on sitten kaikkein tärkeintä tehdä. Mutta
ehkä se kaikkein painavin peruste kuitenkin valiokunnan
harkinnassakin oli, vaikka tietysti vähintäänkin
kahta mieltä tässä oli, oli se, että kansliapäällikön
ja valtiosihteerin tehtävänjako jäisi
epäselväksi. Siinä suhteessa pitää olla myöskin
kunnioitusta sille hyvälle periaatteelle, joka meillä suomalaisessa
hallinnossa on. Se on se, että kansliapäällikkö ja
muu virkamieskunta on lojaali, toimii sen poliittisen ohjannan mukaan,
joka kulloinkin on. Jos poliittinen ohjanta muuttuu, silloin pikkasen
tietysti säveletkin muuttuvat, mutta virkatehtävät
hoidetaan hyvin ja huolella. Pitäisin kovin onnettomana,
jos kansliapäällikkömme hallinnossa eivät
pääsääntöisesti noudattaisi
sitä, minkä ministeri hyväksi katsoo.
Toki kritiikkiä, keskustelua, silläkin välillä olevassa
suhteessa on hyvä olla, ettei tehdä virheitä tai
väärinarviointeja, mutta luottaisin sittenkin
suomalaisen virkamieskunnan perusnäkökulmaan siitä,
että tehtävät hoidetaan hyvin ja suurella
huolella. Tähän sitten valtiosihteerin asettaminen
varsin monien mielestä perustuslakivaliokunnassa oli varsin
ongelmallista, ja on hyvä, että tämän
kaltainen mietintö nyt tänään täällä on
ja nämä muut asiat tulevat sitten kuntoon.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Jääskeläisen
puheenvuorossa oli selvästi perustuslakivaliokunnan jäsenen
syvä pohdiskelu ja syvä tuntemus tähän
asiaan. Mutta kun ed. Jääskeläinen kysyi,
vaikuttiko nyt se, että vaalit ovat kovin lähellä vai
mistä tämä johtuu ja miten tämä sisältö tähän
tulee, niin en malta olla tähän asiaan ottamatta
kantaa, koska ymmärrän, että niillä ei
ollut mitään tekemistä tähän
asiaan.
Mutta, rouva puhemies, itsenäisyyspäivänä Luumäen
kirkossa kirkkoherra saarnassaan pohdiskeli sellaista näköalaa,
mikä jäi mieleen ja minkä haluan tähän
tiedoksi saattaa, että poliitikot ajattelevat vain tulevia
vaaleja ja valtiomiehet ajattelevat vuosien ja sukupolvien päähän. Ymmärrän
tässä asiassa niin, että perustuslakivaliokunta
varmaan katsoo tätä valtiomiesnäkökulmaa
ja katsoo vähän kauemmas kuin pelkkiin vaaleihin.
Esko Helle /vas:
Arvoisa puhemies! Vaaleilla oli varmasti ainakin sen verran
merkitystä, että, kuten totesin, tämä esitys
tuli vasta joulukuussa valiokuntaan, jolloin meillä oli
kai noin 40 asiaa suurin piirtein käsillä, eli
tähän ei riittänyt aikaa mielestäni
niin paljon kuin olisi ollut asiallista. Siihen nähden
tulos on tietysti hyvä.
Yleiskeskustelu päättyy.