3) Hallituksen esitys eläkelainsäädännön muuttamiseksi
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Melkein toivoisin, että kelloja
soitettaisiin, noin leikillisesti, koska olemme nyt aloittamassa
vuosisadan suurimman eläkeuudistuksen ensimmäisen
käsittelyn keskustelun, niin melkein jo otaksun. Tämä on
nimittäin luonteeltaan varsin kattava, ja vaikka se koskettaa
nyt vain yksityisiä työeläkkeitä,
niin perästä seuraa sitten julkisen sektorin työeläkkeittenkin
uudistus. Tarkoituksena on, että yksityisen ja julkisen
sektorin eläkelait myöskin yhdistettäisiin,
mikä tarkoittaa, että nyt käsittelyssä olevaa
niin sanottua Puron pakettia ei koskaan tulla ottamaan käyttöön.
Tämä on todella merkittävä ja
laaja muutos maamme eläkejärjestelmän
kannalta. On pikkuisen ehkä kritisoitava sitä,
että tämän meidän koko vaalikautemme
loppujaksoon tuli sijoitetuksi näin merkittävä uudistus
ja vielä tähän aivan viimeiseen yhteyteen.
Tässähän asetettiin syksymmällä toiveita,
että tämä olisi vielä ennen joulua
saatu tästä talosta pois, mutta se osoittautui
täysin mahdottomaksi, tässä tapauksessa
lausunnonantajavaliokuntien aikataulujen takia primaaristi ja vasta
sitten toiseksi meidän valiokuntamme aikatauluista johtuen.
Tästä kaikesta seuraa, että tämän
asiakokonaisuuden läpijuoksuttaminen eduskunnassa on ollut äärimmäisen
raskas prosessi. Haluan jo tässä vaiheessa lausua
kiitokseni sosiaali- ja terveysvaliokunnan kaikille jäsenille,
jotka ovat olleet tätä yhteistä työtä tekemässä.
Onhan tässä jouduttu vaivaamaan myöskin
hallituspuolueiden eduskuntaryhmien ryhmyreitä, samoin
kuin tietysti täällä nytkin mukana olevaa
ministeriä, jotta se lopputulos, mitä tänään
käsitellään, on ollut mahdollinen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tässä paketissa
esitettyjä muutoksia perusteltuina muun muassa siitä syystä,
että väestön ikärakenne ja eliniän
odotteet ovat muuttuneet, terveydentila ja ennakoitavissa oleva
työkyky ovat parantuneet. Voidaan ehkä sanoa sillä tavalla,
että olemme verrattain myöhään
Suomessa havahtuneet huomaamaan sen, että työaikana
maksetuille eläkevakuutusmaksuille on saatu yhä parempi
kate sen johdosta, että eläkkeelläoloaika
on pidentynyt eliniän pidentymisen johdosta. Nyt tämä havahtuminen
on johtanut tietysti siihen, että on ikärakenteen
muuttumisenkin johdosta ollut pakko vakavasti pohtia, miten rahoittamisesta
pitkällä aikavälillä selviydytään.
Menemättä mihinkään pitkään
oppimäärään historiassa on kuitenkin
muistutettava mieliin, että eduskunta on koko 90-luvun
oikeastaan tehnyt enemmän tai vähemmän
muutoksia eläkepolitiikkaan ja melkein joka kerta on vakuuteltu, että tällä pärjätään
ja näin voidaan pitempäänkin tulla toimeen.
Siinä mielessä voidaan ehkä olla yhdessä hieman
pettyneitä, että tämä vanha
tapa ajatella ei sitten kuitenkaan enää toiminut.
Asiat ovat sillä lailla oikeastaan kääntyneet
päälaelleen, että ollakseen luotettavaa
eläkepolitiikan täytyy reagoida näihin
ulkoisiin muutoksiin nopeasti. Tässä on meillä kaikilla
varmasti paljon oppimista. Tämän johdosta nyt
sitten saimme yllättävän nopeasti tämän
laajan kokonaisuudistuksen tämän eduskunnan käsiteltäväksi.
Jos olemme ihan tarkkoja, niin hallitusohjelmaanhan ei ollut kirjattu
sillä tavalla, että tämä hanke nyt
välttämättä olisi pitänyt
esittää tälle eduskunnalle. Itse eläkepolitiikan
sisältöä koskevia tavoitteita tietysti
hallitusohjelmassa ansiokkaasti käsiteltiin, ja ne linjanvedot
ovat aika pitkälle yhdenmukaisia tietysti tämän
esityksen kanssa.
Tämän eläkeuudistuksen keskeisiä periaatteita
on monia. Ensinnäkin tällä tavoitellaan
työssäpysymistä noin kahden kolmen vuoden
edestä enemmän kuin tällä hetkellä.
(Ed. Kuoppa: Entä kun annetaan lopputili?) — Mennään
siihen kohta. — Yritetään tavoitella
siis kaksi kolme vuotta pitempää työssäpysymistä ja
sitten eläkkeen karttumisaikaa on pidennetty huomattavasti.
Oikeastaan nyt siirrytään sitten järjestelmään,
missä on vain joustava eläkeikä 63—68
vuotta. Tämä onkin mielenkiintoinen kohta oikeastaan tässä hankkeessa,
kun 90-luvulta muistamme, että esimerkiksi julkisella sektorilla
eläkeikiä nostettiin 63:stä 65:een, ja
nyt sitten tämän siksakliikkeen tuloksena tullaan
tähän loppupäätelmään,
että vanhuuseläkkeen ikärajat ovat joustavat
63—68 vuotta. Eläkettä tulee karttumaan aina
18 ikävuodesta 68:aan vuoteen saakka, joten ansainta-aika
pitenee 42 vuodesta 50 vuoteen.
Tässähän on tämä korotetun
eläkekertymän palikka myöskin elikkä rahan
voimalla, paremman eläkkeen voimalla, yritetään
kannustaa työssäpysymistä. Tietysti voi
sanoa, että meillähän on tämmöinen
superkarttuma tälläkin hetkellä. Näyttää siltä,
että se on ainakin niin vaatimaton, että se ei
ole aikaansaanut sitä efektiä, että ihmiset
olisivat pidentäneet työssäoloaan. Se
ei ole ratkaisevasti siis vaikuttanut. Se, että tilastollisia
myönteisiä muutoksia on näkyvissä,
on meille annetun selvityksen mukaan johdettavissa pikemminkin toisista
toimenpiteistä, kuten työttömyyseläkeputken
alaikärajan korottamisesta. Sitä mukaa kuin alaikärajaa
on korotettu, se on välittömästi kyllä vaikuttanut
eläkeikään. Se on ollut tehokas toimenpide,
jos näin sallitaan ajatella. (Ed. Stenius-Kaukonen: Pitkäaikaistyöttömiä on
tullut lisää! — Ed. Kuoppa: Työttömyys
on lisääntynyt!) — Kyllä, mutta
kuitenkin kaikki tiedämme, että tämä yksittäisenä toimenpiteenä on
myöskin vaikuttanut tähän eläkkeelle siirtymisen
myöhentymiseen.
Mutta kaiken kaikkiaan — siellä on jo välihuutoja
tehty, moniakin — meillä on syytä kantaa
huolta siitä, miten työpaikat vastaavat niihin huutoihin,
mitä työelämä aikoo tehdä omasta
hyvästään, että työssä pysytään
pitempään.
Lähtökohtatilannehan on minusta, ja valiokunta
puhuu siitä tässä mietinnössäänkin,
aika huono, ei ole ainakaan paras mahdollinen, siinä mielessä,
että työelämä suistaa vuosittain
esimerkiksi noin 10 000 vajaakuntoista työttömyyskortistoon.
Nämä ovat henkilöitä, joiden
kunto ja työkyky ei ole siinä määrin
heikentynyt, että he olisivat päässeet
työkyvyttömyyseläkkeen piiriin, mutta
he ovat siinä määrin vajaakuntoisia, että heidän
työnantajansa eivät ole sietäneet sitä vajaakuntoisuuden
määrää, mikä heissä nyt
sitten kenties iän mukana on myöskin tullut esiin,
ja he ovat joutuneet sairastelunsa seurauksena sitten luopumaan
työpaikastaan ja siirtymään työttömyyskortistoon.
Jotta tämä Puron paketin idea myöhemmästä työssäpysymisestä voisi
toteutua, työelämän tämän
kaltaisen toiminnan täytyisi loppua kuin seinään.
Ei ole mahdollista, että ihminen jatkaa vaikkapa 68-vuotiaaksi
työelämässä ilman, että hänen
kuntonsa, työkykynsä, lainkaan laskee. Uskaltaisin
ajatella, että jos näin on, niin ne ovat erittäin
harvinaisia tapauksia. Olemme paljon puhuneet näistä ammattikohtaisista
eläkei’istä aikaisemmin, ja tämä havainnollistuu
sitä kautta, että tuskin voi kuvitella, että meillä on
sataprosenttisessa työkyvyssä olevia savusukeltajia
esimerkiksi, koska jokaiselta savusukeltajalta vaaditaan sataprosenttista
työsuoritusta jokaisella hetkellä. Muitakin vastaavia
esimerkkejä varmaan voisi löytyä. Mutta
tämä havainnollistakoon siis sen, että samalla
kun vaadimme pitempään työelämässä pysymistä,
meidän on vaadittava vajaakuntoisuuden sietämistä työpaikoilla. Muutoin
tämä rakennelma, mikä tässä on
otettu, uhkaa sortua. (Ed. Kuoppa: Työnantaja ei sitä siedä!)
Sen puolesta on tehtävä todella paljon työtä ja
seurattava asioiden kulkua.
Sitten tähän korotettuun eläkekertymään.
Niin kuin totesin aikaisemmin, sitä porkkanana nyt käytetään.
Valiokunta mietinnössään ottaa esille,
että meidän täytyy nyt katsoa, että tämä ratkaisu
ei olisi liian valikoiva, ammattialoja valikoiva, ettei se jätä syrjään
tavallaan tiettyjä aloja. Ainakin tällä nykyisellä karttumalla
näyttää siltä, että rakennustyöntekijät,
varastotyöntekijät, pankkitoimihenkilöt,
myymälähenkilöstö, yleiskonttoristit
ja siivoojat esimerkiksi ovat semmoisia ammattialoja, joissa nämä kannusteet
eivät pure. Työolot ovat sen laatuiset, että ei
pystytä jatkamaan työssäoloa vaikka kannustetaan
rahallisesti.
Nyt kun kannusteen rahallinen osuus kasvaa, tietysti voisi ajatella,
että tämä, sanotaanko, alojen keskinen
valikoivuus vähenee. Valiokunta varoittaa tavallaan siitä,
ettei kävisi niin, että meillä on tavallaan
selkeitä ammattialoja, joissa vain maksetaan superkarttuman
rahoitusosa, se lisäys, joka tulee eläkemaksuun,
pääsemättä koskaan nauttimaan
itse siitä supereläkkeestä, päinvastoin
rahoitetaan sitä sillä tavalla, että työaikana
maksut nousevat ja sitten korotettu maksu myöskin vähentää eläkettä aikanaan.
Sen takia on huolellisesti seurattava sitä, että tämän
tyyppistä lajittumista ei tämän uudistuksen
seurauksena synny, ja sitten pyrittävä tietysti
oikaisemaan niitä ongelmia, jos mahdollista, myöhemmässä vaiheessa.
Ansio- ja eläkeindeksien muutokset varmasti suurta
eläkeläisyleisöä nyt kiinnostivat
kaikkein eniten tässä ohjelmassa. Odotukset kentällä olivat
aika suuret siihen suuntaan, että olisi päästy puoliväli-indeksiä toteuttamaan
kaikissa ansioeläkkeissä, mikä nyt sitten
ei tullut kuitenkaan Puron työryhmän ja tämän
sopimuksen perusteeksi, vaan tässä ratkaisu lähtee
siitä, että vanhuuseläkkeiden nykyinen
indeksin laskentatapa säilyy ja työkyvyttömyyseläkkeiden
samoin kuin perhe-eläkkeiden indeksi heikkenee samaksi kuin
vanhuuseläkkeillä tällä hetkellä on.
Tätä heikennystä juoksevissa työkyvyttömyys-
ja perhe-eläkkeissä hallitus on esittänyt
korvattavaksi viiden vuoden päästä tietyllä laskukaavalla.
Se korvaus on kertakorvaus, ja sehän ei tietenkään tule
kokonaisuudessaan tätä menetystä korvaamaan,
koska se kertakorvauksen arvo kuluu vuosien mukana, liudentuu tavallaan
pois, kun indekseillä on kaikkein olennaisin merkitys pitkässä juoksussa
tämän eläkkeen kokonaismäärään.
Saimme erittäin hyviä kuvioita valiokunnan käsittelyyn
juuri siitä, miten suuri merkitys pitkään
jatkuneissa eläkkeissä on nimenomaan tällä eläkeindeksillä.
Sen peruseläkkeen rooli eläkkeen kokonaisuudessa
tietenkin heikkenee sitä selvemmin, mitä pitempään
sitä eläkettä on nauttinut. Tämä tietysti
on harmillinen juttu, että tässä jouduttiin
tällaiseen ratkaisuun. Pahuuttaan tätä esitystä ei
tältä osin näin tehty, vaan tämä liittyy
rahoitusrakennelmaan ja on yksi tämän ratkaisun
kivijaloista. Jos toisin olisi tehty, niin sitten se rahoitusvaje
tähän rakennelmaan olisi pitänyt täyttää jostakin
muualta.
Valiokunta ei suostunut siihen ajatukseen, että perhe-eläkkeet
olisi jätetty — taisin äsken sanoa muuten
väärin — tämän korvauksen
ulkopuolelle, niin kuin hallitus tosiaan esitti, vaan nyt hallituksen
esitystä on muutettu niin, että perhe-eläkkeisiin
siis tullaan soveltamaan tämän muuttuvan indeksin
johdosta tämmöistä samaa korvausoperaatiota
kuin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Tämä idea
ei kuulunut alun perin hallituksen esitykseen, ja sitä oli
perusteltu semmoisella syyllä, että niitä henkilöitä saattaa
olla niin vähän. Meidän mielestämme
sosiaalipolitiikkaa ei voi tehdä sillä perusteella,
onko henkilöitä vähän vai paljon.
Oikeastaan päinvastoin voisi ajatella niin, että jos
henkilöitä, joita se koskee, on vähän,
niin sitä helpompi heidän asiansa on hoitaa. Olen
iloinen siitä, että onnistuimme tämän
kohdan oikaisemaan tästä hallituksen esityksestä.
Arvoisa puhemies! Ehkä kaikkein suurin kädenvääntö käytiin
kansaneläkkeen sovittamisesta tähän uudistukseen.
Hallituspuolueiden valiokuntavastaavat kävivät
useita kertoja ryhmyreissä anomassa, tai sanotaanko pyytämässä,
neuvoja, miten tässä voidaan edetä. Emme
pitäneet sukupuolinäkökulmasta oikeudenmukaisena
sitä — kun sanon me, niin puhun nyt kyllä koko
valiokunnan äänellä, oikeastaan hajuero
oli vain siinä, viedäänkö tämä tahto
pykäliin vai jätetäänkö se
ponteen — että pienen työeläkkeen
ansainneiden naisten samoin kuin pientä yrittäjäeläkettä saavien
eläkkeellejäämisiän valintamahdollisuuksia
tavallaan kavennettiin sillä, että kansaneläkepuolelle
ei tuotu kohtuullisempaa varhennusvähennystä kuin
siellä tällä hetkellä on. Tämä voi
johtaa siihen, että nimenomaan pienituloiset eivät
voi käyttää tämän eläkepaketin
sinänsä mahdollistamaa ideaa siitä, että jäisivät
jo 63-vuotiaina työeläkkeelle, siis niissä tapauksissa, kun
työeläke jää niin pieneksi,
että sitä pitäisi korvata kansaneläkkeellä.
Tämä harmi on sitä suurempi, mitä merkittävämpi
kansaneläkkeen osuus siinä kokonaisuudessa on.
Minä tulen noihin ponsiin vähän myöhemmin.
Tästä tehtiin siis todellakin ponsi. Ajatus on se,
että tämä tilanne nyt korjattaisiin pikimmiten siihen
mennessä, kun ne tuodaan eduskuntaan sen uuden paketin
kanssa, jossa myös julkinen sektori on mukana ja jossa
viedään yhteen nämä eläkelait.
Harmissani totean tässä, että tämän
käsittelyvaiheessa media oli ymmärtänyt
ihan väärin tämän tarkoituksen.
Sieltä saimme lukea, että valiokunta olisi ollut
vaatimassa vanhuuseläkkeen ikärajan yleistä alentamista
63 vuoteen, mikä ei siis pidä laisinkaan paikkaansa.
Minä voin ymmärtää, että tällaisia
virheitä tapahtuu, kun nämä asiat ovat
vähä monimutkaisia, mutta korjattakoon se siis
tässä. Tämä joustoidea koski
vain niitä eläkkeensaajia, joilla on myös
työeläkettä.
Kun tässä on vasta-argumenttejakin esitetty tälle
asialle, että tällä paketilla ei ole
tarkoitus varhentaa eläkkeellemenoa vaan päinvastoin
sitä myöhentää, niin haluan
tässä painokkaasti todeta, että Puron
paketti antaa tämän joustomahdollisuuden aina
63-vuotiaasta lähtien. Kysymys oli vain siitä,
että jousto on myöskin kansaneläkkeessä silloin,
jos henkilöllä myöskin on työeläkettä,
ja niin, että vähenemä ei ole kohtuuton.
Arvoisa puhemies! Sitten kova kädenvääntö käytiin
palkattomien aikojen työeläkkeen laskennasta.
Tämä oli sellainen palikka samoin kuin kansaneläkepuolikin,
että nehän eivät olleet kolmikantaisesta
pöydästä tulleita vaan niissä oli
vapausasteet, sanotaanko tässä suhteessa hallituksella
ja eduskunnalla suuremmat. Siinä alle kolmivuotiaitten
lasten hoitoajalta sekä loppututkintoon johtaneiden opiskelujen
ajalta annettava palkattoman jakson eläke oli erittäin
merkittävä uutuus. Lastenhoitoon liittyen voidaan
sanoa, että kysymys on sukupuolten tasa-arvon lisäämisestä tässä yhteydessä ja
se on selkeä parannus lapsia kotona hoitavien sosiaaliturvaan.
Osoittautui, että itse pykälän kirjoittaminen tältä osin
ei ollut lainkaan helppoa. Aika helppoa oli löytää se
porukka, joka on kokonaan tuloton tai joka ei osallistu ansiotyöhön
lainkaan, mutta hallituksen alkuperäinen ajatus oli, että tätä etua pitäisi
myöskin maksaa niille, jotka jossain määrin
osallistuvat ansiotyöhön, kuitenkin niin, että lasta
ei tarvitse viedä mitä ilmeisimmin kunnalliseen
päivähoitoon. Tämän porukan
määritteleminen olikin jo paljon vaikeampaa. Nimittäin
valiokunnan enemmistö ei voinut hyväksyä sellaista ajatusta,
että tämä irrotetaan kokonaan ansiotyön palkkasummasta.
Kun alkuperäiseen, ministerinkin kuittaamaan esitykseen
oli ajatus sisällyttää osittaisen hoitorahan
saavat, niin se olisi koskettanut vain niitä, jotka ovat
lyhentäneet kokoaikaisen työnsä lastenhoidon
johdosta. Tästä eläke-edusta osalliseksi
eivät olisi päässeet ollenkaan sellaiset
esimerkiksi osa-aikatyötä tekevät, joilla
ei ole koskaan ollut mahdollisuutta löytää kokopäivätyötä,
eivätkä myöskään pätkätyöntekijät.
Siinä oli monia ongelmallisia kysymyksiä, minkä johdosta
valiokunta loppujen lopuksi äänestäen
päätyi semmoiseen ehdotukseen, että ennen
kuin näitä lakeja ruvetaan soveltamaan, tuodaan
kaikessa rauhassa seuraavalle eduskunnalle uudestaan esitys siitä,
miten tämä aukko korjataan.
Elinaikakerroin oli tietysti myös esillä.
Eräskin asiantuntija totesi, että, voidaan sanoa,
edellisen eläkeuudistuksen isä Teivo Pentikäinen
totesi, että hänen mielestään
elinaikakerroin olisi voitu jättää tähän
sijoittamatta ja jättää tuleville sukupolville
mahdollisuus ratkaista, miten he eläkepolitiikan ja rahoituksen,
ennen kaikkea rahoituksen, ongelmat pystyvät selvittämään,
koska tässä eläkerahoituksessa on monta
säätönappia. Elinaikakerroin on nyt napattu
Ruotsista, ja ennen kuin valiokunta sai päätökseen
mietintönsä, olimme jo ehtineet saada käsiimme
merkittävän kritiikin Ruotsin elinaikakerrointa
kohtaan, joten tämä on sellainen kysymysmerkki.
Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että teimme tähän
viisi kappaletta ponsia, jotka näkyvät tietysti
valiokunnan mietinnössä. Ne kuuluvat seuraavasti:
"Eduskunta edellyttää, että työeläkeuudistuksen
jatkovaiheessa selvitetään mahdollisuudet saattaa
työttömyysturvan peruspäivärahaa
saavat ansioeläkkeeseen oikeuttavan karttuman piiriin."
Toinen ponsi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin kansaneläkkeen tason jälkeenjääneisyyden
korjaamiseksi."
Kolmas: "Eduskunta edellyttää, että työeläkeuudistuksen
jatkovaiheessa hallitus uudelleen arvio kansaneläkejärjestelmän
uudistamistarpeet, erityisesti vanhuuseläkeikää ja
vanhennusvähennystä koskevilta osilta, jotta pientä työ-
tai yrittäjäeläkettä saavilla
olisi yhdenvertainen mahdollisuus jäädä eläkkeelle
joustavasti 63 vuoden iästä alkaen nyt hyväksyttävien
eläkelakien mukaisesti."
Neljänneksi: "Eduskunta edellyttää,
että työeläkeuudistuksen jatkovaiheessa
selvitetään, miten valtion varoista suoritettavaa
eläkkeen korvaamista lapsen hoidon ajalta voitaisiin laajentaa
oikeudenmukaisella tavalla ottaen erityisesti huomioon lisääntyvät
mahdollisuudet työn ja lastenhoidon erilaiseen yhdistämiseen
ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen.
Eduskunta edellyttää, että muutosesitykset
tehdään vielä ennen nyt hyväksyttävien
lakien voimaantuloa."
Ja viides: "Eduskunta edellyttää, että työeläkeuudistuksen
jatkovaiheessa selvitetään mahdollisuudet laajentaa
valtion varoista suoritettavaa eläkkeen korvaamista varusmies-
tai siviilipalveluun osallistuville sekä niille, jotka
ovat keskeyttäneet opintonsa sairauden johdosta."
Vielä totean, että totta kai tehtiin perustuslakivaliokunnan
edellyttämät kaikki muutokset. Myös työ-
ja tasa-arvoasiainvaliokunta antoi lausuntonsa. Kaikkia siinä olleita
seikkoja ei saatu tähän mukaan. Tähän
sisältyy kolme vastalausetta, ja uskon, että vastalauseen
tekijät itse selostavat niiden sisällön.
Anteeksi, että tässä kului näin
paljon aikaa, mutta toivon, että se voidaan panna tämän
uudistuksen suuruuden tiliin.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Talouden kasvu, luottamus olemassa oleviin
ja tuleviin järjestelmiin sekä työssäjaksaminen
ovat avainotsikoita silloin, kun puhutaan Suomi-nimisen tasavallan
hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä.
Näille tukijaloille, joiden me kaikki toivomme olevan mahdollisimman
pysyviä ja pitäviä, rakentuu myös
koko tämän eläkejärjestelmämme
ja tämän eläkepaketin tulevaisuus ja
sen kestävyys.
Käsittelyssämme oleva lakipaketti on kokonaisuus,
jossa on tulevaisuuden asiaa luodaten eläkeläisten
asemaa sekä parantavia että joiltakin osin myös
heikentäviä elementtejä, tai ainakin
näihin heikentäviin elementteihin mahdollisuus
jätetään. Niiltä osin, kun on
kysymys työeläkejärjestelmän
uudistamisesta, myös keskustan kannalta lakipaketti on
pääosin hyväksyttävissä.
Jään kuitenkin edelleenkin kysymään saman
kysymyksen, johon valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaojakin viittasi
erään valiokunnassamme kuulemamme asiantuntijalausunnon aloituksesta.
Hän kysyi: "Jos nämä perusoletukset,
joitten varaan tämä eläkepaketti rakentuu,
toteutuisivat, miksi nykyjärjestelmä ei olisi
kestävä ja hyvä, ja elleivät
ne toteudu, niin joka tapauksessa jouduttaisiin järjestelmän
sisällä tekemään ratkaisuja,
jotka muuttavat eläkkeitten määräytymisperusteita
ja niitten määriä."
Sopimusyhteiskunnan pelisääntöjä noudattaen
on syntynyt ratkaisu, joka on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi
tulevaisuuteemme varautumisen kannalta. Totean uudemman kerran,
että keskustan ryhmä on pääosin
periaatteelliselta tasolta asiaa tarkastellen tehtyjen esitysten
takana.
Kysyin lakipaketin lähetekeskustelun yhteydessä sitä,
miten on mahdollista, että on aikaansaatu kokonaisuus,
jossa ei julkisuudessa olevien tietojen mukaan ole kuin pelkästään
voittajia, ja tämä tilanteessa, jossa oli tiedossamme
esitykset elinaikakertoimen käyttöönotosta
tai korotetuista maksuista 53 ikävuoden jälkeen.
Tätä jään osin ihmettelemään
edelleenkin. Tietomäärä lain vaikutuksista
ja sisällöstä on lisääntynyt.
Näin omalta kohdaltani ainakin väitän.
Mutta sitä, että kaikissa yksittäistapauksissa,
niin kuin mielikuva tästä laista ja tästä lakipaketista
on luotu, tapahtuisi parempaan nykyiseen verrattuna, jää kysymään,
miten tämä on mahdollista, ja toiseksi kai se
niin on, niin kuin aikaisempienkin eläkeratkaisujen kohdalla,
että totuudet paljastuvat pikkuhiljaa ja niistä eduskuntasalissakin
vielä jatkossa kättä väännetään,
mikä on oikein ja väärin.
Kyse on kuitenkin niin pitkän aikajänteen
tulevaisuuteen luotaavasta ratkaisusta, että näiltä osinkin
voi vain toivoa, että pohja pitää, siis
talous kasvaa, luottamus koko eläkejärjestelmään säilyy
ja ihmiset jaksavat tätä päivää paremmin töissä,
mitä kautta on saatavissa ne vaikutukset, joita haetaan,
ja että ne vaikutukset ovat sen kaltaisia kuin asetetut
tavoitteet ovat olleet ja ovat olemassa. Aivan keskeistä tulee
olemaan se, että näistä keskeisimmistä tavoitteista
eläkkeellesiirtymisiän nosto saadaan toteutumaan
myös käytännössä. Kyse
on siitä, miten työelämän pelisäännöt
jatkossa kehittyvät, miten se ilmapiiri, jossa työssä jaksetaan
ja työssä ollaan, jatkossa kehittyy ja millaisella
asenteella ihmiset työtään tekevät.
Tänäänhän olemme tilanteessa,
missä on voimia, jotka ovat vaikuttamassa myönteiseen suuntaan
niin, että työssä pidempään
jaksettaisiin. Mutta on lukuisa joukko niin fyysisiä kuin henkisiäkin
asioita, jotka vaikuttavat siihen, että ihmiset eivät
kykene eivätkä pysty tekemään
työtä niin pitkälle kuin tässä esityksessä on
ajateltu, lähinnä terveydelliset syyt.
Arvoisa rouva puhemies! Eläkelainsäädäntöön
tehtiin vuoden 1996 alusta lukien periaatteellisesti merkittävä muutos.
Otettiin käyttöön niin sanottu taitettu
indeksi. Tuolloinen sosiaali- ja terveysvaliokunta edellytti mietinnössään,
että hallitus seuraa kahdesta erillisestä indeksistä mahdollisesti
aiheutuvia ongelmia ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin ongelmien
ratkaisemiseksi. Tällainen lausuma löytyy loppusyksyltä 95 sosiaali-
ja terveysvaliokunnan mietinnöstä. Tämän
eläkepaketin yhteydessä on tiedossamme lopputulos,
johon tuo lausuma on johdattanut ja johon on päädytty.
Toteutuessaan hallituksen esitys kyllä yhtenäistää indeksit
mutta tavalla, jota me keskustassa emme tässä yhteydessä ole voineet
hyväksyä. Pelkkä mietintöön
liittyvä asian toteaminen ei meille näiltä osin
riitä.
On myönnettävä, että voimakkaastikin
kritisoitu iän perusteella tapahtuva ja kansalaisten yhdenvertaisen
kohtelun vastainen tilanne poistuu, mutta tapa, jolla sitä ollaan
läpi viemässä, ei tässä vaiheessa
vastaa sitä käsitystä, joka keskustalla
on oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Kokonaan
toinen asia on se, että edelleenkin meille on jäämässä kahden
indeksin järjestelmä. Kansaneläkeindeksiä ei
olla tarkistelemassa edes sillä tasolla, joka nyt hallituksen esityksen
ja valiokunnan mietinnön pohjana on.
Eläkkeiden reaaliarvon kehittymisen kannalta olisi
välttämätöntä, että kaikkia
työeläkkeitä niiden saajien iästä tai
eläkejärjestelmästä riippumatta
tarkisteltaisiin saman arvoisesti samalla indeksillä, jolla
taattaisiin eläkeläisten ostovoiman säilyminen.
Ennen kuin joku kysyy, mistä rahat, Pekkarinen, palaan
puheenvuoroni alkuun. Ne oletukset, jotka kantavat tämän
koko lakipaketin läpi, ovat ne, että talous kehittyy
myönteisesti, väki jaksaa paremmin töissä ja
koko järjestelmä on uskottavalla pohjalla. Ne
laskukaavat, joilla tässä tavoitellaan vuotta
2050, perustuvat niin suuriin oletuksiin, että tämänkin
kokoluokan asia pystytään sisällyttämään
eläkelakeihin niin haluttaessa, semminkin kun — ja
totean sen uudemman kerran — nykyisilläkin laeilla
olisi voitu pärjätä, jos nämä perusoletukset
toteutuvat.
Keskusta on omissa eläkepoliittisissa tavoitteissaan
lähtenyt siitä, että erisuuruiset indeksit työ-
ja kansaneläkkeissä sekä iän
perusteella ovat vastoin yhdenvertaisuutta. Siis erisuuruiset indeksit
ovat vastoin yhdenvertaisuutta. (Ed. Laakso: Miksi keskusta esitti
sellaista?) Tavoitteena tulee olla yhtenäinen indeksi,
joka turvaa eläkkeiden oikeudenmukaisen kehityksen ja joka
sopeutuu kansantalouden kestokykyyn. — Ed. Laakso, te olette
lukenut juuri näitä sanoja kuin se Raamattua ja
tulleet omiin johtopäätöksiinne. Tämän
viikon perjantaina ratkaistaan äänestyksessä,
mitä käytännössä itse
kukin tekee, tekin, ed. Laakso. Näin me olemme sanoneet
ja tämän mukaisesti olemme käytettävissämme
olevien tietojen perusteelle myös toimimassa lain sisällöstä äänestettäessä. — Indeksin
tulee olla niin sanottu puoliväli-indeksi eli 50 prosenttia
kuluttajahintojen mukaan ja 50 prosenttia ansiokehityksen mukaan.
Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on otsikoinut
mietintönsä erään kappaleen
sanoilla "Kansaneläkkeen sovittaminen uudistukseen". Kysyn:
Mikä sovittaminen? Kansaneläkelakia on jouduttu
joiltakin osin avaamaan, kuitenkin niin, että tälläkin
kertaa näkyy se eduskunnan enemmistön voimin toteutettu kansanvakuutusjärjestelmän
romuttaminen, mitä kuluneiden kahdeksan vuoden aikana on
toteutettu. Tällä viittaan kansaneläkkeen
pohjaosan poistamiseen. Erityisesti tämä ihmetyttää niiltä osin,
mikä koskee kansaneläkeiän jättämistä 65 ikävuoteen.
Kyse on asiasta, joka olisi ollut niin haluttaessa hallituksen vallassa,
tuoda esitys tänne eduskuntaan. Asian valiokuntakäsittely
osoittaa tilanteen hankaluuden.
Lainaan suoraan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan
nimenomaisesta asiakohdasta laatimaa lausuntoa:
"Ongelmallisin naisten aseman kannalta on kansaneläkkeen
vanhuuseläkeiän säilyminen 65 vuodessa
- -.
Käytännössä säännös
johtaa siihen, että monilla naisilla, joiden työeläke
on esimerkiksi osa-aikatyön tai pitkien lapsen tai muun
omaisen hoitojaksojen johdosta jäänyt pieneksi,
ei olisi mahdollisuutta lähteä eläkkeelle
63-vuotiaana, kuten eläkepaketti lupaa. - -
Kansaneläkkeen varhennusvähennys on epäoikeudenmukainen
myös sen vuoksi, että tyypillisillä pienipalkkaisilla
naisaloilla työskentelevät, kuten siivoojat, kauppa-
ja keittiöapulaiset tai erilaisissa hoivatöissä olevat,
vain harvoin selviytyvät työkykyisinä yli
63-vuotiaiksi."
Siis eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnan yksimielisen
lausunnon eräs kohta. Kyse on hallituksen päättämästä arvovalinnasta,
semminkin kun saamamme selvityksen mukaan kyse olisi kustannusvaikutuksiltaan
tässä makrotason asiassa mikroluokan kysymyksestä.
Jos asia olisi haluttu hoitaa, tämä olisi pystytty
hoitamaan. Tähän tulemme tekemään
oman muutosehdotuksemme asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä. (Ed.
Stenius-Kaukonen: Kiva, kun te tulette tekemään
meidän ehdotuksemme tai kannattamaan sitä!) — Se
on puhemiehen harkinnassa, kuinka tämä asia aikanaan
hoidetaan. Meidän on, ed. Stenius-Kaukonen, tästä kohtaa
turha kinata.
Arvoisa rouva puhemies! Kansanvakuutuksen periaate pohjautuu
yhteisvastuun ja tasa-arvon periaatteeseen. Se pyrkii vähimmäistoimeentulon
takaamiseen, jolloin rahoitus toteutetaan ainakin osittain veronluonteisina
maksuina tai yleisistä varoista. Kansanvakuutuksen etuudet
ovat periaatteessa yhtäläiset korostaen perusturvan
ensisijaisuutta. Tältä pohjalta ja perusteella
tulemme esittämään asian toisen käsittelyn
yhteydessä lausumaa siitä, että sinänsä myönteiset uudistukset
hoiva- ja opiskeluajalta kertyvistä eläkkeistä ja
laskentapohjasta sijoitettaisiin rakenteellisesti kansaneläkelain
piiriin. Tähän tullee mahdollisuus tulevassa eduskunnassa
niin haluttaessa. Nythän ne on sijoitettu tänne
työeläkejärjestelmään.
Tähän asiakohtaan liittyvä toinen
keskeinen kysymys — tähän hyvään,
sen myönnän, kiitos hallitukselle siitä,
että pienen lapsen kotona tapahtuvasta hoidosta alkaa eläkettä kertyä — on kuitenkin
laskentapohjasta, josta tämä eläke alkaa
karttua. Tähänkin meillä on oma vaihtoehtoinen
esityksemme, jossa pohja on jonkin verran korkeammalla kuin hallituksen
pohjaehdotus on.
Kolmas tähän asiaryhmään
liittyvä kysymys on se, miksi varusmies- ja siviilipalvelusaika
jätettiin tästä ulkopuolelle. Olisi ollut
kyse taloudellisilta vaikutuksiltaan edelleenkin pienestä kysymyksestä,
periaatteelliselta tasoltaan isosta, kun kerran tälle linjalle
lähdettiin. Tästä myös äänestämme
perjantaina.
Hallituksen ja viime kädessä tietysti koko eduskunnan
vastuulla on se, että myös kansaneläkejärjestelmä kehittyy.
Tällöin on kyse kansaneläkkeiden ja pienimpien
eläkkeiden tasosta ja myös siitä, miltä perustoilta
näitä muutoksia tehdään. Eläkejärjestelmämme
kokonaisuus huomioiden vielä jäljellä olevia
kansanvakuutuksen perusteita tulee vahvistaa ja ryhtyä myös
tarvittaviin toimenpiteisiin.
Edustajat Rahkonen ja Vahasalo merkitään
läsnä oleviksi.
Mikko Kuoppa /vas:
Arvoisa puhemies! Hallituksen eläkepaketti pitää sisällään
sekä porkkanaa että keppiä. Porkkanan
saajat ovat niitä hyvätuloisia, hyvin koulutettuja,
hyvissä viroissa olevia ihmisiä, jotka pystyvät
työskentelemään pitkään.
He pystyvät aikanaan nauttimaan tästä herrakertoimesta
elikkä 4,5 prosentin eläkekertoimesta. Se on se
joukko, joka tulee hyötymään todella
tästä eläkepaketista eniten, ja heihin
kohdistuvat myös porkkanat eniten. Tietenkin toisena, myönteisenä asiana
on se, että eläke rupeaa karttumaan 18 ikävuodesta
alkaen. Siitä saattaa olla jonkin verran hyötyä eräillä henkilöstöryhmille.
Mutta sitten se, keihin nämä kepin iskut kaikista
rajuimmin kohdistuvat. Ne ovat niitä haalaripukuisia valimotyöläisiä,
kolmivuorotyöläisiä, jotka tekevät
työtä raskaissa, likaisissa oloissa valimoissa.
Juuri kukaan heistä ei saavuta edes nykyistä 65
vuoden eläkeikää, vaan he joutuvat jäämään
jo alle 60-vuotiaina työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tämän tyyppisissä ammateissa olevat ihmiset
tulevat tästä saamaan keppiä todella raskaasti.
He joutuvat maksamaan korotetut eläkemaksut mutta eivät
saa korotettua eläkettä, elikkä työläiset,
haalarikansa, rahoittavat hyvätuloisten, hyvissä viroissa,
hyvissä asemissa olevien ihmisten paremmat eläkkeet.
Tässä tapahtuu se sama tulonsiirto, mitä Lipposen
hallituksen aikana eräissä muissakin kohdin on
tehty, että pienempituloisilta ihmisiltä on siirretty
tuloja parempituloisille ihmisille. Mielestäni tämä eläkepaketti
tältä osin aiheuttaa kyllä suurta ihmetystä sen
tavallisen työläisen mielessä, joka tekee
raskasta vuorotyötä, kuluttavaa työtä,
miten SAK:n kaulusherrat ovat tällaisen voineet mennä hyväksymään.
(Ed. Laakso: He pääsevät eläkkeelle
paljon aikaisemmin!) — He pääsevät
eläkkeelle paljon aikaisemmin, ja jos he haluavat jatkaa,
heillä on varmaan mahdollisuus jatkaakin sitten näitä superkarttumia,
mutta niille ihmisille, jotka todella tekevät raskasta
työtä, kuluttavaa työtä, ei
ole tästä muuta kuin korkeammat eläkevakuutusmaksut.
Tämä taitettu indeksi sitten tässä vielä edelleenkin
sortaa pienituloisia ihmisiä. Kaikista kipeimmin tämä eläkepaketti
koskee niin sanottuja pätkätöitä tekeviä naisia,
jotka tekevät pienellä palkalla lyhyitä työsuhteita.
Heidän työeläkkeensä jää tavattoman
pieneksi, ja siitä pienestäkin työeläkkeestä sitten
nämä indeksitarkistukset leikataan, kun tulee
tämä taitettu indeksi. Tämän
lisäksi heidän eläkkeeseensä tietenkin
kuuluu huomattavalta osaltaan kansaneläke, ja kansaneläkkeen
indeksihän on vielä huonompi kuin tämä taitettu
indeksi. Tänä vuonna kelaindeksi oli 1,2 prosenttia
ja yli 65-vuotiaitten taitettu työeläkeindeksi
oli 1,7 prosenttia. Heidän eläkkeensä tulevat
kehittymään vastaisuudessakin erittäin
heikosti. Tämä tietenkin korostaa sitä,
koska eläke jää jo työhistorian
johdosta pieneksi, palkka on pieni, työajat ovat pätkiä ja
jäävät lyhyiksi.
Tämä eläkepaketti ei anna vastauksia
näihin. Näin ollen kansaneläke olisi
pitänyt uudistaa niin, että he olisivat saaneet
kansaneläkkeen edes 62-vuotiaina, jos he jäävät
silloin eläkkeelle, ja mahdollisimman pienellä rangaistuksella.
Kyllähän tässä hallituksen esityksessä ja
valiokunnan enemmistön kannanotossa se mahdollisuus saadaan,
mutta eläkettä leikataan rajusti. Näin
ollen myöskään heidän asemansa
ei sillä tavalla parane kuin olisi voinut olettaa. He ovat
sitä joukkoa, joka joutuu tämän keppikuurin
uhriksi.
Jos vuonna 96 henkilön työeläke oli
5 000 markkaa, joka on hyvin lähellä SAK:laisen
palkansaajan keskieläkettä tuolloin vuonna 96,
niin jos hän oli alle 65-vuotias eläkkeensaaja
elikkä työkyvyttömyyseläkkeellä,
hänen eläkkeensä tällä entisellä taittamattomalla
indeksillä olisi nyt noin 5 400 markkaa kuukaudessa.
Sen sijaan jos hän oli yli 65-vuotias ja hänen
työeläkkeensä tarkistettiin taitetulla
indeksillä, hänen työeläkkeensä olisi
nyt noin 5 140—5 150 markkaa kuukaudessa
eli noin 250 markkaa kuukaudessa hän menettää tänä päivänä verrattuna
siihen, mitä hänen eläkkeensä kuuluisi
olla, jos se olisi maksettu tällä normaalilla,
entisellä eläkeindeksillä. Tämän
lisäksi nämä samat eläkeläiset
menettivät myöskin kansaneläkkeen pohjaosan
eli 445 markkaa kuukaudessa, joten tämä ihmisryhmä on
kyllä joutunut maksamaan lamasta ja näistä laman
johdosta tehdyistä uudistuksista kovan hinnan. Siitä ei
päästä mihinkään.
Kun edelleenkin nyt lähdetään siitä,
että taitettu eläkeindeksi tulisi koskemaan kaikkia
työeläkkeitä, niin se merkitsee sitä,
että työeläke jatkuvasti leikkautuu ja
jää jälkeen palkkakehityksestä entistä enemmän.
Työeläkehän on myöhennettyä palkanmaksua,
kuten meille on aikoinaan opetettu, ja näin ollen sen kuuluisi
seurata edes kohtuullisesti palkkakehitystä, mutta se jää entistä enemmän
jälkeen. Kuten jo äsken mainitsin, esimerkiksi
tämän vuoden indeksitarkistukset olivat yli 65-vuotiaitten
työeläkkeessä 1,7 prosenttia ja alle
65-vuotiaitten 2,4 prosenttia eli 0,7 prosenttia kasvoi jälleen
tämä ero.
Tässä samassa lakipaketissa on esitys siitä, että työttömyyseläke
lopetetaan. Täällä valiokunnan puheenjohtaja
puhui kauniisti siitä, että ihmisten pitäisi
jaksaa kauemmin työelämässä,
ja jos he menettävät osan työkyvystään,
niin heidän työnantajansa pitäisi ymmärtää,
että he eivät enää ole niin
hyvän työkyvyn omaavia kuin nuoret ja terveet,
he eivät ole täysin terveitä, että heidän
sallittaisiin tehdä pitempään työtä.
Mutta tosiasia tänä päivänä on
se, että sitä ei paljon kysellä, mikä sinun
mielipiteesi on, haluatko olla ja kuinka kauan töissä vai
et. Rautaruukki ilmoitti 500 henkilön irtisanomisesta;
Nokian Jalkineet yli 50 henkilön irtisanomisesta; Flextronics
Hämeenkyröstä 200 ihmisen irtisanomisesta;
Nanso yli 50 henkilön irtisanomisesta. Ei siellä kysellä sitten,
haluatko sinä olla pitempään töissä vai
ei. Nimilistat tulevat seinään, ja irtisanomisajan
jälkeen lähdet kävelemään.
Näin ollen on mielestäni kohtuutonta, että työttömyyseläkejärjestelmä lopetetaan.
Se on ollut se purkutie, joka on turvannut näille ihmisille edes
kohtuullisen turvan tulevaisuutta varten. Nyt tähän
tulee taas sellaiset aukkopaikat, että ihmiset putoavat
väliin ja on mahdollista, että he eivät
saa työttömyysturvaa, mutta eivät myöskään
eläkettä. Eikä tällaisia pitäisi
tehdä tieten tahtoen eduskunnassa.
Lisäksi ihmetyttää se, että tämmöinen
elinaikakerroin on otettu. Kun Suomessa on lähdetty siitä,
että ihmiset olisivat mahdollisimman terveitä,
he pystyisivät elämään tervettä elämää, lähdetään
neuvoloista jo ennen syntymää vaalimaan ihmisen
terveyttä, mikä sinänsä on aivan oikea
ja hyvä asia, niin sitten siitä rangaistaan, jos
ihminen eläkkeellä ollessaan elääkin
liian kauan, eli kun elinikä nousee, niin sitten ruvetaan
laskemaan sitä eläkettä, näitä eläkkeitä pitää sitten
leikata sieltä loppupäästä.
(Ed. Laakso: Mitä kauemmin elää, sitä huonompi
eläke!) Miten siinä sitten käy — ed.
Laaksolle haluan todeta — jos kuoleekin oletettua aikaisemmin?
Lähetetäänkö maksamaton eläke
sitten sinne mukaan vai minnekä se menee? Tämä on
tietenkin sivuasia, mutta tämä elinaikakerroin
kyllä ihmetyttää, että tämmöinen
lähdetään tekemään,
kun kumminkin pyritään siihen, että ihmiset
eläisivät mahdollisimman kauan ja mahdollisimman
terveesti.
Mielestäni kyllä suomalaiselle työntekijälle, joka
on rakentanut tämän maan ja sen hyvinvoinnin,
kuuluu kunnollinen eläke. Näin ollen en voi missään
tapauksessa hyväksyä enempää tätä taitettua
indeksiä kuin myöskään sitä,
että työttömyyseläke lopetetaan,
eli kyllä tulen äänestämään
sitten, kun asianomaiset kohdat tulevat, näitä heikennyksiä vastaan.
Martti Tiuri /kok:
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Rehulan puhetta, tulin siihen
tulokseen, että keskustapuolue ei pyri hallitukseen, sillä noita
lupauksia ei pysty mitenkään pitämään,
mitä siellä esitetään, ja vasemmistoliittokin
tietenkin on vähän samalla linjalla. Tietenkään
Suomessa eläkkeet eivät ole kovin hyviä varsinkaan
niillä, jotka ovat jo jonkin aikaa olleet eläkkeellä,
koska Suomi ei ole ollut kovin rikas maa eikä vieläkään
ole, koska meillä on aika paljon työttömiäkin,
ja mitä enemmän joudutaan palkkoihin lisäämään
eläkemaksuja, sitä huonompi kilpailukyky suomalaisilla
yrityksillä on, ja sitä kautta pyrkii sitten tulemaan
vähemmän työpaikkoja. Mutta eläkeläiset
ovat aika paljon tehneet Suomen hyväksi, ja tietenkin heille
kuuluu myös kohtuuannos kansan hyvinvoinnista.
Kun katsoo tätä eläkeindeksiä,
jota on jo jonkin aikaa sovellettu, siitä voi laskea, että jos
palkat nousevat 4 prosenttia vuodessa ja hinnat 2 prosenttia,
niin kymmenen vuoden kuluttua 60 prosentin eläkkeestä on
52 prosenttia jäljellä, 20 vuoden kulutta
44. Jos vielä katsotaan professoreita, jotka voivat 30
vuottakin olla eläkkeellä, niin eläke
on enää 38 prosenttia palkasta. Tällä tavalla
tämä menee. Kaiken lisäksi näkisin,
että Suomella on tulevaisuudessa mahdollisuuksia nostaa
palkkatasoa, kun me osaamme paremmin tehdä töitä.
Meillähän korkeakoulutettujen määrä työikäisestä väestöstä kasvaa
nopeasti, muutamalla sadallatuhannella ihan muutamassa, sanotaan
viidessä, vuodessa jo pari—kolmesataatuhatta. Näille
korkeakoulun suorittaneille tietenkin pitäisi pystyä löytämään
töitä, joista maksetaan parempaa palkkaa kuin
tähän asti keskimäärin niille,
jotka ovat olleet työelämässä,
niin että tuo palkkasumma ilmeisesti nousee.
Mutta minusta, kun nämä lähivuodet
ovat kuitenkin aika hankalia, olisi kohtuullista, että sitten kun
huomataan, että palkat alkavat reippaasti nousta, sen jälkeen
sitten ruvetaan tarkistamaan eläkkeitäkin. Tuo
tarkistushan voidaan tehdä niin, että nostetaan
eläkkeitä lähemmäs sitä 60 prosentin
tasoa sitten siinä vaiheessa, kun palkkataso on huomattavasti
suurempi.
Tämä eläkelaki perustuu kuitenkin
siihen, että 2—3 prosentin talouden kasvu tarvitaan
vuodessa, ja kun meillä kuitenkin se kasvu perustuu lähinnä siihen,
että osaamme ja tiedämme enemmän, niin
meidän on sijoitettava osaamiseen eli koulutukseen ja tutkimukseen
enemmän varoja kuin tähän asti, jotta
nämäkin eläkkeet, jotka tässä luvataan,
pystyttäisiin maksamaan. Minusta olisi hyvin tärkeätä,
että ne, jotka haluavat parempia eläkkeitä,
myös haluaisivat paremmat edellytykset Suomen pärjäämiselle.
Silloin systeemi olisi paremmin tasapainossa.
Nythän meillä on suuri ikäluokka
juuri tulossa eläkeikään, ja siitä syystä Suomen
yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa nopeimmin Euroopan unionin maista.
Maailmassa on vain Japani, missä vielä nopeammin
tulee yli 65-vuotiaiden osuus kasvamaan. Siitä syystä ymmärrän
hyvin, että nuoremmat ikäluokat epäilevät
meitä vähän vanhempia, kuinka kalliiksi
me tulemme heille. Mutta jos Suomi osaa hyvin hoitaa asiansa, niin kyllä täällä pärjätään.
Ed. Kuoppa yritti todistaa, että hyvätuloiset parhaiten
pärjäävät tässä eläkeratkaisussa,
mutta kyllä he ovat myös aika paljon osallistuneet
sekä omien että muitten eläkkeitten maksamiseen työssäoloaikanaan,
niin että kohtuullista on, että eläkekin
on sitten kohtuullinen. Täällä puhutaan summista,
kuinka paljon pienissä eläkkeissä on menetetty
tämän osittaisen indeksitarkistuksen vuoksi, mutta
voisi tietenkin todeta, että nuo summat ovat vielä paljon
suurempia silloin, kun eläke on suurempi, jos halutaan
absoluuttisia lukuja käyttää.
Tilanne kerta kaikkiaan on sellainen, että Suomi täytyy
saada pärjäämään. Silloin
me voimme myös pitää huolta siitä,
että nämä hyvinvointipalvelut, eläkkeet
ja kaikki muut, mitä on maksettava, pystytään
hoitamaan.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Vielä kerran lyhyesti perustelut
tälle eläkeuudistukselle.
Ensimmäinen on työelämän
muutos, se, että ihmisten työura muodostuu yhä enemmän
useammasta työsuhteesta, kenties työttömyysjaksoista,
työllisistä jaksoista. Saman työnantajan palveluksessa
ollaan tulevaisuudessa varmaan hyvin harvoin yhtäjaksoisesti
koko työura. Tämä luo pohjan sille, että tulevassa
järjestelmässä eläke lasketaan
koko työuralta 18 ikävuodesta alkaen.
Toinen on luonnollisesti ikärakenteen muutos, kysymys
siitä, että tulevaisuudessa eläkeläisiä on
yhä enemmän, mikä luonnollisesti aiheuttaa
lisäpaineita niin palkansaajan kuin työnantajienkin
työeläkemaksuihin, luonnollisesti myös siihen,
että eläkerahastojen tuotto olisi mahdollisimman
hyvä.
Ikärakenteen muutos luonnollisesti liittyy rahoitukselliseen
kestävyyteen, ja tähän puolestaan liittyy
sitten täällä jo useampaan otteeseen mainittu
elinikäkerroin, jolla, niin kuin ylipäätänsä eläkejärjestelmällä ja
vastuullisella eläkepolitiikalla, pitää varautua
hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Ei ole kenenkään
etu se, että yhtäkkiä edessä on
sellaisia yllätyksiä, joihin pitäisi
sitten reagoida joillakin paniikkijarrutustoimenpiteillä.
Täällä on nostettu esille nämä kertoimet,
joilla eläke karttuu, nämä karttumaprosentit,
ja kritisoitu tätä superkarttumaa, jonka on oletettu
suosivan pelkästään — niin kuin
täällä on sanottu — herroja
tai korkeasti koulutettuja tai sellaisia ammatteja, joiden kuluttavuus
ajatellen työkykyä ei olisi niin suuri. On aika
mielenkiintoista, että täällä näin
voimakkaasti kritisoidaan tätä, kun niistä palkansaajajärjestöistä,
jotka ovat olleet tätä valmistelemassa, nimenomaan
Akava on kritisoinut tätä uutta järjestelmää kaikkein
kiivaimmin, ja toisaalta se, että eläkekarttuma
alkaa jo 18 ikävuodesta, suosii juuri niitä ammatteja,
jotka ovat enimmäkseen fyysisesti rasittavia ja joissa sinänsä on
mahdollista aloittaa työura jo varhain. Näen,
että tämä on aika tasapainoisesti rakennettu,
ja se, että niin SAK kuin STTK:kin ovat tämän
osaltaan hyväksyneet, ei minusta puhu sen puolesta, että tämä superkarttuma
olisi jotakin erityistä herrojen herkkua. Se nyt vain tasapainottaa
sitä, että myöskin pidemmälle
koulutetut, tällaista nousevaa karriääriä tekevät
säilyttävät kohtuulliset eläke-etuudet.
Tämä kokonaisuus johtanee säästöihin
niin, että vuonna 2020 nykyjärjestelmään
verrattuna arvioitu säästö tai, sanotaan
pikemminkin, arvio siitä, missä määrin
työeläkemaksut olisivat alhaisemmat, on 1,5 prosenttia
ja vuonna 2050 se on 4,3 prosenttia. Tämä olettama
perustuu nimenomaan siihen, että nämä varhaiseläkejärjestelmien
muutokset toisaalta ja nämä superkarttumat toisaalta
kannustaisivat pidempään työssäoloon, mutta
tämän rinnalla — korostan taas kerran — tarvitaan
koko työelämän kehittämisen,
työhyvinvoinnin kehittämisen, kuntoutusjärjestelmän kehittämisen
ja vahvistamisen keinovalikoima, jotta ihmiset jatkavat työssä.
Yhdyn ed. Vehkaojan näkemyksiin ja huoleen tästä vajaakuntoisten
tilanteesta. Heidän kohdallaan tarvitaan juuri kaikkia
niitä toimenpiteitä, joiden osalta myös
on uutta lainsäädäntöä, muun
muassa ammatillisen kuntoutuksen osalta, jota koskevan lain eduskunta
on syksyllä osaltaan hyväksynyt.
Täällä on noussut esille taas kerran
tämä indeksikysymys, ja jokainen ymmärtää sen,
että se on olennainen osa niitä toimenpiteitä ja
ratkaisuja, joilla pitkällä tähtäimellä eläkejärjestelmän rahoituksellinen
kestävyys turvataan. Tässä uudessa järjestelmässähän
pidetään huolta siitä, että tämä alkava
eläke on korkeampi kuin nykyjärjestelmässä.
Siinähän tämä indeksi, jolla
eläkepalkka kertyy, on nykyistä parempi. Sitten
tällä 80—20-indeksillä — tai
ehkä jos puhutaan palkkakehityksestä, jonka osuus
on 20, niin 20—80-indeksillä — turvataan
sekä ostovoima että osaltaan myös palkkakehitys.
Tässäkin yhteydessä haluan korostaa sitä,
että Euroopassa monissa muissa Oecd-maissa eläkkeiden
tarkistamisessa käytetään pelkästään
hintaindeksiä tai sitten aivan erillisiä päätöksiä.
(Ed. Elo: Voidaan päättää joka
vuosi erikseen!) — Voidaan päättää joka vuosi
erikseen, ja se on minusta paljon enemmän turvattomuutta
ja epävakautta tuova järjestelmä ainakin
niissä tilanteissa, joissa talouden kehitys on epäsuotuisa.
Minusta tämä järjestelmä on
perusteltu. Jos palattaisiin puoliväli-indeksiin, se merkitsisi huomattavan
suurta lisälaskua eläkejärjestelmälle,
pidemmässä juoksussa 2,5 miljardia euroa, ja se
ei ole ihan pieni raha, jos sitä ajatellaan, mitä se
sitten vaikuttaa eläkemaksun suhteen. (Ed. Elo: Missä ajassa? — Ed.
Laakso: Valtiolle kustannukset ovat erilaiset!) — Tässä ei
ole kysymys valtion kustannuksista, vaan siitä, millä tavalla
vähennetään tai lisätään
paineita palkansaajan työeläkemaksuun, jonka me
kaikki koemme kaiketi veronluonteisena maksuna. Voisimmehan me kokea
sen myös vakuutusmaksuna kokonaisveroasteesta irrallaan,
mutta näin uskon, että suurin osa sitä käteenjäävää tuloa
tarkastelee, että se on bruttopalkka miinus verot ja veronluonteiset
maksut, (Ed. Elo: Ministeri, se on mukana bruttoveroasteessa!) joihin
sitten työeläkemaksu kuuluu. Tuskin me nyt haluamme,
että meidän lastemme ja lastenlastemme kokonaisveroaste
tästä syystä kiristyisi.
Sitten täällä on puhuttu tästä kansaneläkkeen ja
työeläkkeen yhteensovitusasiasta ja kritisoitu tätä varhennusvähennystä.
Tilanteessa, jossa työeläke on varsin pieni, on
kuitenkin mahdollista se, että kokonaiseläketurva
paranee, ja se tulee nimenomaan tämän paremman
työeläkkeen kautta. Tämä kysymys
tästä mahdollisuudesta saada täysi kansaneläke
ilman varhennusvähennystä jo 63-vuotiaana on ristiriidassa
tämän koko uudistuksen tarkoitusperien ja periaatteiden kanssa.
Se antaisi ... (Ed. Stenius-Kaukonen: Ministeri, me valiokunnassa
emme ajatelleet niin!) — Anteeksi, saisinko puhua, me olemme
keskustelleet tästä kahden ja viiden kesken. — Se
antaisi sen signaalin, että virallinen eläkeikä olisikin 63,
kun tarkoitus on nimenomaan se, että se on joustava välillä 63—68
ja että ihmiset myös käyttäisivät
tätä mahdollisuutta eivätkä mieltäisi 63
vuoden ikärajaa ikään kuin viralliseksi
vanhuuseläkeikärajaksi.
Ed. Rehulan puheenvuorossa oli tietysti myönteistä se,
että pääosin oppositiokin pitää tätä kokonaisuutta
hyvänä ja hyväksyttävänä.
Se, mihin oppositio omassa vastalauseessaan on kiinnittänyt
huomiota, oli indeksi, johon jo puutuin. Kansaneläkkeen
varhennusvähennyskysymykseen myös osaltaan puutuin
ja perustelin sitä, miksi tämä hallituksen
esitys on esitetyn kaltainen.
Tämä palkattomien jaksojen ... (Ed. Stenius-Kaukonen:
Ministeri, me olemme eri mieltä!) — Anteeksi,
tämä häiritsee, kun te keskeytätte
koko ajan. — Tämä palkattomien jaksojen
perusteena oleva 500 euroa on kaksinkertaisesti opintorahan määrä,
nykyisen kotihoidon tuen määrä, ja siinä on
hyvä alku. Totta kai olisi ollut kovin mukavaa laittaa
sinne vielä suurempi markkamäärä, mutta
kun lasketaan kaikki eri tekijät yhteen, mitkä tuovat
valtiolle lisää verorahoin rahoitettavia kuluja,
ottaen pelkästään huomioon kaiken sen,
mitä ikääntyminen sinänsä tuo
tullessaan, niin päädyttiin tähän,
joka on kuitenkin suurempi kuin näissä alkukeskusteluissa
oli. Mielestäni tämä on hyvä ja
erittäin tärkeä avaus.
Mielestäni tämä kokonaisuus on tasapainoinen.
Se tuo suurimmalle osalle, tehtyjen laskelmien mukaan voi sanoa
valtaosalle, parannusta nykytilanteeseen, myös niille,
joiden kokonaiseläketurva koostuu sekä työeläkkeestä että kansaneläkkeestä.
Se tuo uutena elementtinä palkattomien jaksojen eläketurvan.
Se kannustaa työskentelemään pidempään
työelämässä ja ottaa huomioon
sen, että tulevaisuudessa eläkkeellä ollaan
yhä pidempään. Vastuullisesti tässä on
sitouduttu myös siihen, että muutaman kuukauden lisätyöskentelyllä sitten
voi kompensoida sen vähennyksen, jonka tämä elinaikakerroinjärjestely tässä tuo
tullessaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Mikkola.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri Perho puolusti taitettua eläkeindeksiä ja
uuden leikkauksen tekemistä työkyvyttömyyseläkkeisiin
ja perhe-eläkkeisiin, taitetun eläkeindeksin ulottamista
myös näihin eläkkeisiin. Kyllä tämän
nykyisen hallituksen arvovalintoja kuvaa se, että tämä sama
hallitus on esittämässä (Ed. Hyssälä:
Tehän olette siinä mukana!) puolustusmäärärahojen
sitomista indeksiin, julkisten menojen hankintaindeksiin, joka on
vielä parempi indeksi kuin yksikään näistä eläkeindekseistä.
Tämä sama hallitus esittää toisin
sanoen puolustusmäärärahojen kokonaisen
pääluokan sitomista indeksiin, mutta samanaikaisesti
esittää heikennystä eläkeläisten
indeksin osalta. Eli kysymys on ... (Ed. Korkeaoja: Montako kertaa
olette äänestänyt luottamusta tälle
hallitukselle?) — Olen äänestänyt
useamman kerran epäluottamusta tälle hallitukselle,
muuten useammin kuin te äänestitte Ahon hallitukselle epäluottamusta
aikoinaan. — Kyllä tämä kuvaa aika
hyvin nykyisen hallituksen arvovalintoja, että eläkeläisiltä pois
ja puolustusmäärärahoihin lisää vaikkapa
indekseillä.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Meidän kansanedustajien on kyllä myönnettävä se,
että eduskunnalla ja hallituksella ei ole kovin paljon
määräysvaltaa, mitä eläkepolitiikkaan
tulee. (Ed. Korkeaoja: Täysi määräysvalta!)
Tässä nyt hyväksyttävässä laissa
ei ole suurtakaan muutosta, ed. Korkeaoja, siihen, mitä 12.
päivänä marraskuuta työmarkkinajärjestöt vuonna
2001 sopivat.
Mitä tulee superkarttumaan, jota ministeri Perho täällä puolustaa,
niin haluaisin, ministeri Perho, esittää teille
esimerkiksi kysymyksen: Jos 18-vuotias henkilö menee työelämään,
on siellä 40 vuotta ja on 58-vuotias, niin hän
ei pääse kiinni tähän superkarttumaan.
Mutta jos meillä on akateemisesti koulutettu 28-vuotias,
joka menee työelämään, on työssä samat
40 vuotta ja on 68-vuotias, niin hän pääsee
tämän superkertymän piiriin. Minun mielestäni
tämä ei ole oikeutettua.
Mitä tulee lamatalkoisiin, niin olen sitä mieltä,
että eläkeläiset ovat enemmän
kuin kohtuullisesti osallistuneet lamatalkoisiin. Sitä osoittaa
se, että ero palkansaajien ja eläkeläisten
välillä on 18,5 prosenttia ansiotasossa vuosina
1993—2002. Kyllä minunkin mielestäni
varsin kohtuullista olisi ollut sopia alusta alkaen siitä,
että indeksi olisi kaikille sama: 50—50.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tämän eläkeratkaisun tulevaisuuden
kannalta siinä, mitä se vaikuttaa kunkin tuloihin,
ratkaisevaa on tämä indeksimalli. Nyt tämä uudistus
saadaan vähentämään eläkemenoja
taitetun indeksin kautta. Taitettu indeksi on hiljainen rosvo, joka
joka vuosi jättää jälkeen eläkkeitä palkoista,
ja se pitää kyllä täällä pyrkiä vielä muuttamaan.
Siitähän eduskunta päättää huomenna
ilmeisesti äänestyksessä. (Ed. Stenius-Kaukonen:
Perjantaina!) — Perjantaina. — Tämä on
se ydinkysymys. Tämä on eduskunnan käsissä.
Jos tämä hyväksytään,
siinä samalla todetaan se, että julkinen eläke
lähtee alenemaan suhteessa palkkoihin. Siihen väliin
tulevat sitten yksityiset eläkevakuutukset, ja niitä ottavat
ne, joilla on rahaa.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Kun tätä uudistusta käsiteltiin
muun muassa sosiaalipoliittisessa ministerityöryhmässä tai
muissa yhteyksissä, hallituskumppanimme vasemmistoliitto
ei edellyttänyt tähän indeksijärjestelmään muutoksia.
Minusta on jotenkin sietämätöntä aina
antaa ymmärtää ikään
kuin vasemmistoliitto ei olisi hallituksessa. Se on eri asia sitten,
että sen jäsenistä moni muu on sitten
irtautunut täällä suuressa salissa hallituksen
päätöksistä.
Tästä superkarttumasta haluan uudelleen todeta
sen, että tämä henkilö, joka
vaikkapa 28-vuotiaana aloittaa työt ja jatkaa 68-vuotiaaksi,
ei ole voinut kartuttaa eläkettä välillä 18—27
vuotta, jolloin moni muu on jo kerryttänyt vaikka kymmenen
vuotta eläkettä. Kyllä tässä on
haettu ihan oikeasti tasapainoa eripituiset koulutukset saaneiden
välillä.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä on ongelma tämä taitettu
indeksi, elikkä tässä otetaan nyt käyttöön tämä huonompi
indeksi. Siinähän käy, kuten ed. Tennilä totesi,
että se hiljaisesti syö sitä ostovoimaa
pois. Jos kuvitellaan ihminen, joka jää 63-vuotiaana
eläkkeelle, ja sitten yhdeksänkymppisenä katsotaan
suhdetta siihen palkansaajaporukkaan, niin siinä on huomattava
ero joka tapauksessa. Onko se palkkio siitä, jotta on tehnyt
kovasti töitä, raakaa työtä?
Nimittäin tämä superkarttuma, en usko
siihen ollenkaan, jotta tuommoinen, joka tekee kovaa ruumiillista
työtä, pystyy koskaan sille pääsemään,
vaan hän jää ennenaikaiselle eläkkeelle
monta kertaa.
Tässä pitää antaa kiitos
oppositiolle tämän 50—50-indeksin osalta,
koska aikaisemmin oppositio ei sitä ajatusta kannattanut.
Nyt se on tullut linjoille tässä hommassa.
Seppo Kanerva /lib(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri äsken totesi, että muuttamalla
nykyinen indeksijärjestelmä siten, että taitettu
indeksi tulee kaikille, saavutetaan valtiolle 2,5 miljardin säästö,
ilmeisesti euroissa. Olisin kysynyt vain: Missähän
aikajaksossa tämä saavutetaan? Toteaisin samalla,
että se, mitä tässä saavutetaan,
on pennilleen pois eläkeläisiltä, nykyiseen
verrattuna vielä huononnuksena.
Tuula Haatainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä indeksistä kyllä käytiin keskustelu
valiokunnassa pitkään. Ihmettelen kyllä vasemmistoliiton
kantoja ja myös kaikkien niitten, jotka jättävät
vastalauseita tähän, koska nyt vaalien alla ollaan
kyllä hulvaamassa veroalennuksia ja kertomassa kansalle,
että vähemmän tulee veroja, mutta sitten
toisella kädellä ollaan tekemässä esityksiä,
jotka merkitsevät selkeästi veronluonteisten maksujen
nousua. Meille kerrottiin, että pitkällä aikavälillä 1,4
prosenttia palkkasummasta nousee eläkemeno eli kustannus
on 2,4 miljardia euroa ehdotettua suurempi. Nämä ovat
isoja summia, joista puhutaan. Pitää ottaa huomioon,
että me puhumme nyt meidän lastemme tulevista
eläkkeistä ja siitä, että maksukyky
säilyy näitä eläkkeitä varten
ja palkansaajien maksurasitus pysyy kohtuudessa.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Haataiselle haluan vain huomauttaa, että eikö se
ollut pääministeri Lipponen, joka lupasi veronalennukset.
Ministeri Siimes ei ole veronalennuksia luvannut.
Tähän eläkeratkaisuun: Ministeri
Perho totesi, että pitää harjoittaa vastuullista
eläkepolitiikkaa. Onko se vastuullista eläkepolitiikkaa,
kun eläkkeet ovat niin pieniä jo alun alkaenkin,
että niillä ei tule toimeen kunnolla? Sitten vielä heikennetään
indeksiä, joka jatkuvasti syö sitä eläkettä,
sen reaaliarvo ei kehity sillä tavalla kuin sen pitäisi
verrattuna esimerkiksi palkkakehitykseen. Sehän vain heikentää jatkuvasti
eläkeläisten asemaa. Sanoitte, että tulee
2,5 miljardin euron säästöt. Eivätkö ne
säästöt tule eläkevakuutusyhtiöille?
Yksityisten eläkevakuutusyhtiöitten varathan olivat
noin 50 miljardia euroa, (Ed. Elo: Tällä hetkellä 50
miljardia euroa!) ja vielä päätettiin,
että ei puututa edes näihin rahastoihin.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin siitä, kun täällä todettiin,
että eläkeläiset osallistuivat lamatalkoisiin.
He osallistuivat ja kaikki osallistuivat, mutta heidän
kohdallaan, täytyy muistaa, on poistettu kansaneläkemaksu, on
alennettu korotettu sairausvakuutusmaksu, myös verotuspuolella
raippavero väheni, pienimpiä eläkkeitä,
kansaneläkkeitä, on korotettu, kaksinkertainen
leikkaus hyvitetään osittain jne. Kyllä on
myöskin tultu vastaan tämän laman kurimuksen
jälkeen.
Vielä kerran tästä indeksistä.
Kysymys on siitä, että jos palattaisiin tähän
50—50-indeksiin, puoliväli-indeksiin, se merkitsee
eläkejärjestelmälle tämän
mainitun määrän lisäkustannuksia. Kysymyshän
on siitä kolmiyhteydestä, että jos nämä maksut
nousevat, se vaikuttaa kokonaisveroasteeseen, (Puhemies koputtaa)
vähentää kulutuskysyntää,
heikentää työllistämismahdollisuuksia,
sitä kautta vaikuttaa työllisyyteen, työllisyys
vaikuttaa palkkasummaan ja palkkasumma vaikuttaa siihen, paljonko
näitä eläkemaksuja kertyy. Tämä yhtälö pitäisi
pitää mielessä.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, ei meistä kukaan
halua veronluonteisten maksujen nousua, mutta jos ne olettamukset,
joille tämä koko eläkepaketti rakentuu — työssäjaksaminen,
talouden kasvu ja yleinen luottamus — kestävät,
niin se aikajänne, jolla te pelottelette 2,5 miljardilla,
(Ed. S. Kanerva: Vuodessa vai kymmenessä vuodessa?) kestää paljon
muutakin, jos nämä perusteet ovat kunnossa.
Toisekseen se perustelu 80—20-indeksille, että Oecd-maiden
enemmistöllä on tämän kaltainen
järjestelmä: Eihän meidän eläkejärjestelmämme
muutoinkaan ole Oecd-maiden kaltainen. Meillä on kotikutoinen
järjestelmä, suomalainen malli.
Mitä kansaneläkkeiden varhaisvähennykseen tulee,
emme mekään halua keskustassa viestittää yleisen
eläkeiän alentamisen puolesta, mutta me olemme
huolissamme niistä naisvaltaisista aloista ja tasa-arvosta,
joita tämä nyt teidän esittämänne
ja tukemanne varhaisvähennysmalli on kohtelemassa kaltoin.
Tälle asialle pitäisi pystyä tekemään
jotain, ettei käy niin kuin on pelättävissä.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Perho unohti luettelossaan, että 950 000
eläkeläistä saa alle 1 200 euroa
kuukaudessa brutto. Jos he saisivat vähän enemmän,
niin he käyttäisivät sen kulutukseen,
ja sitä kautta tämä Suomen yhteiskunta
pyörisi. Olisi oikeus ja kohtuus, että he saisivat
osansa. Olisi oikeus ja kohtuus, että kansaneläkkeen
osuuden 63-vuotiaana saisivat ne, joilla ei ole niin suurta työeläkettä,
että he eivät koskaan kansaneläkettä tule
saamaan.
Yritin, ministeri Perho, teille sanoa äsken vain, että te
ette vastaa siihen, mitä me olemme esittäneet.
Te ette ole suostunut kuuntelemaan. Te olette aina sanonut, että te
tiedätte, te tiedätte, te tiedätte. Te
ette ole hetkeksikään pysähtynyt keskustelemaan
todella siitä, mitä me yritimme ehdottaa, ja vain
kokoomus vastusti sitä mallia, että 63-vuotiaana
olisi annettu 4,8 prosenttia pienempi eläke ja se olisi
sitten 65-vuotiaana suurentunut. (Puhemies koputtaa) Tämä oli
meidän mallimme eikä se, mitä te väitätte
meidän esittäneen.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eikö hallituksen esityksessä koskien
tätä indeksitarkistusta ole kuitenkin se hyvä puoli — haluan
sen nyt tarkistaa — että kun eläkeläisjärjestöt
ovat pitkään vaatineet tämän ikärasismin
poistamista eli sen ongelman, että yli 65-vuotiailla on
erilainen indeksi kuin alle 65-vuotiailla, (Hälinää)
tämähän on ollut se keskeisin ongelma,
mistä eläkeläisjärjestöt
ovat puhuneet, niin nyt hallitus on tekemässä sellaisen
esityksen, että eläkeindeksit ovat saman kaltaisia kaikille.
Se on kai nyt ainakin hyvä puoli tässä asiassa.
Mikä on sitten se indeksiluku: Haluaisin tarkistaa
ministeriltä, mikä on yleinen käytäntö Oecd-maissa
tai EU-maissa. Eikö yleinen käytäntö ole
se, että eläkeindeksit ovat kuluttajahintaindeksiin
sidottuja sen vuoksi, että tällä kuluttajahintaindeksillä varmistetaan
eläkkeen ostovoima hamasta siitä hetkestä,
kun eläkettä ruvetaan saamaan, siihen hetkeen,
kun eläkkeitä ylipäätään
nostetaan? Eikö tämä ole se käytännön järjestely,
joka on yleensä unionin maissa? Haluan tarkistaa tämän
asian.
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä näyttää siltä,
että hallituspuolueista vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit
irtaantuvat hallituksen päätöksestä. Aivan
selkeästi on irtaannuttu hallituksen esityksestä ja
tästä päätöksestä.
Olen kuunnellut näitä puheita tarkalla korvalla,
ja tässä tulee nyt mieleen, että täytyy
varmasti mittauttaa hallituksen luottamus, mikä se on,
koska täällä on näin laajaa
irtautumista.
Sitten ed. Kiljuselle toteaisin, että on täysin päinvastoin:
siis eläkeläisjärjestöt ovat
kautta linjan olleet sitä mieltä, että indeksit
ovat väärin, mutta eivät ole olleet tämän
heikennetyn indeksin kannalla, jota hallitus nyt tässä esittää.
Vielähän tässä on se epäkohta,
että kansaneläkeindeksi jää kaikista
näistä jälkeen, mikä on äärettömän suuri
epäkohta kaikkein pienituloisimmilla eläkeläisillä.
(Hälinää)
Toinen varapuhemies:
(koputtaa)
Anteeksi, edustajat! Täällä olisi
helpompi kuunnella, kun eivät kaikki puhuisi yhtä aikaa.
Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Perholle vaan tästä 20 §:stä,
joka koskee nimenomaan niitä työeläkeläisiä,
jotka saavat pienempää työeläkettä,
alle 1 010 euroa kuukaudessa, jotka saavat myös
kansaneläkettä. Minkä tähden
kokoomus ei voinut suoda heille sitä joustovaraa, mikä tuli muille?
Mikä on vastaus tähän? Ei tämä tarkoita sitä,
että eläkeikä tippuisi sinne 63 ikävuoteen.
Ei tällä, minkä valiokunnassa enemmistö ensin
ykköskäsittelyssä äänesti
läpi, sitä haettu. Toisessa käsittelyssähän
palattiin tähän listaan. On erittäin
hämmästyttävää, että tässä kohtaa
ei ole joustovaraa. Kyse on kansaneläkkeestä.
Ei voida vedota siihen, että on kyse tulopoliittisen sopimuksen
mukanaan tuomasta paketin kohdasta.
Sitten haluan puuttua tähän, mihin ed. Hyssäläkin,
kansaneläkeindeksiin, joka on 1,2 prosenttia. Työeläkkeet
ovat suurempia. Alempi työeläkeindeksi on 1,7
ja muistaakseni ylempi 2,3 (Ed. S. Kanerva: 2,4!) — 2,4
pyöristettynä. 2,37 taitaa olla ihan tarkka luku.
(Puhemies koputtaa) — Minkä takia tämän
alemman, kansaneläkeindeksin, kanssa ei myöskään
ole haluttu tehdä mitään, (Puhemies koputtaa)
koska se olisi ollut se kohta, mikä on auki? Siitä ei
voi sanoa, että tulopoliittisesti on sovittu.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä nyt olennaista ehkä on
se, mitä perusteita ministeri Perho käytti arvostellessaan
taikka eräällä tavalla pyrkiessään
osoittamaan, että 50—50-malli on taloudellisesti
mahdoton. Hän ei silloin ottanut huomioon sitä,
että siinä mallissa se kohderyhmä, jolle tämä etuus
tulisi, käyttää käytännöllisesti
katsoen joka ikisen euron ja sentin kulutukseen. Aina kun meillä tahtovat
talouden pyörät hidastua, niin aina vedotaan kulutuskysynnän
lisäämiseen, ja kun meillä on se mekanismi,
että juuri tämän ryhmän kohdalla
kaikki menee siihen kulutukseen, niin sillä tavalla, arvoisa
ministeri, tämä talouspoliittinen yhtälö ja
taloustieteellinen yhtälö retkahtaa niin pahasti,
että sillä ei ole todistusvoimaa käytännöllisesti
katsoen ollenkaan.
Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä edustajilta, kuka
on pienituloinen eläkeläinen tänä päivänä. Mielestäni
vastaus siihen on, että pelkkää kansaneläkettä saavat.
(Ed. S. Kanerva: Eikö mikrofonin voisi panna päälle!) — Se
ei ole taas minun vikani, että mikrofoni ei toimi. — Kansaneläkkeisiin
tehtiin tasokorotus 1.6.2001, jolloin kansaneläke nousi
yli 73 markkaa kuukaudessa. Jos ja kun taloudellista liikkumavaraa
on, niin eikö meidän pitäisi ensimmäiseksi
tehdä uusi tasokorotus näille kaikkein pienintä eläkettä saaville? (Ed.
Stenius-Kaukonen: Sitä eivät sosialidemokraatit
halunneet!) Mielestäni niiden, jotka ovat tulevaa hallitusohjelmaa
tekemässä, on huolehdittava siitä, että tasokorotus
kirjataan jo hallitusohjelmaan.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Pulliainen kiinnitti huomiota talouslaskelmiin.
Eikö, ministeri, nyt kuitenkin ole niin, että talouskehityksellä on
olennainen merkitys sille, minkälainen on meidän
mahdollisuutemme suorittaa tulevaisuudessa nämä sitoumukset,
jotka liittyvät eläkkeisiin? Eikö eläkkeiden
ostovoimalla ole ratkaiseva vaikutus myöskin talouskasvuun
ja työllisyyteen? Kaikki nämä liittyvät
toisiinsa. Jos me, ministeri, tänä päivänä vain
jatkuvasti kiristämme, huononnamme eläkeläisten etuuksia,
on aivan varmaa, että sillä on kielteinen vaikutus
talouskasvuun ja työllisyyteen. Tässä pitää löytää tällainen
kultainen keskitie.
Puhemies! Sen lisäksi esitän ministerille
kysymyksen, onko nyt esimerkiksi järkevää kovasti rahastoida
tänä päivänä, kun rahastointi
tuottaa selvästi tappiota. Työeläkelaitosten
rahastointi on tappiollista. Me tiedämme sen, ja ministeri tietää sen
yhtä hyvin.
Viimeksi, puhemies, kun ministerikin pelottelee sillä,
miten tulevaisuudessa pystytään eläkkeet
maksamaan, eikö ministeri ole esimerkiksi koskaan tullut
ajatelleeksi sitä, että asetettaisiin jonkinlainen
eläkekatto, koska kyllä kai meidän on
turvattava nämä pienet ja keskisuuret eläkkeet
ja sitten suurimmat eläkkeet vasta sen jälkeen?
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Tämä on mennyt vallan kummalliseksi,
kun täällä puhutaan, että täällä nyt
huononnetaan eläkkeitä. Tämä koko
uudistushan tähtää siihen, että suurimmalla
osalla eläketurva nykyisestään paranee.
(Ed. Laakso: Kyllä indeksiä huononnetaan!) Tämä on
yksi lähtökohta sen takia, että eläkepalkan
laskuperuste muuttuu. (Ed. Stenius-Kaukonen: Se on ihan toinen asia!)
Emme me täällä ole nyt huonontamassa
eläkkeitä vaan me olemme pääosin
niitä parantamassa.
Se, mitä ed. Peltomo sanoi, tämä kansaneläkkeen
taso, on oma kysymyksensä, joka sitten ratkaistaan, toivon
mukaan, hallitusohjelman yhteydessä.
Täällä keskustellaan aivan kuin minä olisin keksinyt
nämä indeksit, kuin ei koko muulla hallituksella
olisi mitään tekemistä. (Ed. Elo: Työmarkkinajärjestöt!)
Nämä ehdotukset ja nämä päätökset
on tehty yhteisymmärryksessä, ja emmehän
me ole nyt kädet sylissä ja tumput suorana istuneet
sillä välin, kun (Puhemies koputtaa) työmarkkinajärjestöt
vuosikaudet ovat tätä kokonaisuutta valmistelleet.
Toistan sen, että eläkeindeksi turvaa ostovoiman
ja myös ottaa huomioon osan palkkakehityksestä.
(Puhemies koputtaa)
Ed. Kiljuselle lyhyesti: täällä ovat
muun muassa Belgia, Espanja, Luxemburg, Portugali, Ranska, joissa
tämä kertyy vain hintaindeksillä. (Ed.
Stenius-Kaukonen: Mikä on eläketaso?)
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tässä ruvettiin välissä huutamaan
edes ja takaisin, mitä kukin on mieltä, niin haluan
oman kantani sanoa tässä nyt hyvin selkeästi.
Minusta on hyvin järkevää se, ja alleviivaan
sitä, että minusta on järkevää se,
että eläkeindeksi on kaikille eläkkeensaajille
saman kaltainen riippumatta iästä. Minusta se
on peruslähtökohtana hyvä.
Tällä hetkellä tietysti tilanne on
ongelmallinen tehdä tämä taitettu indeksi,
jossa 80 prosenttia nimenomaan tulee kuluttajahintaindeksistä ja 20
prosenttia tulee ansiotasoindeksistä, sen vuoksi, että me
olemme hyvin matalan inflaation oloissa ja luonnollisesti eläkkeensaajien
kannalta, jos eletään hyvin matalan inflaation
oloissa, fifty—fifty-periaate olisi parempi ja mielellään tukisi
sitä itse asiassa. Mutta olennaisinta on, että lähtökohta
on se, että kaikille on saman kaltainen indeksi.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ensinnäkin on syytä korjata
ed. Kiljusen väitettä siitä, että useimmissa
Oecd-maissa olisi käytössä indeksijärjestelmä,
joka ottaisi huomioon vain hintojen nousun. Näin ei ole. Useimmissa
Oecd-maissa näin ei ole asianlaita.
Toiseksi, ed. Kiljunen esittää nyt kysymyksen muodossa
sen saman mallin, mitä hän aikaisemmin on avoimesti
puolustanut, eli sen, että pitäisi siirtyä pelkkään
elinkustannusten mukaan laskettavaan indeksiin, joka on siis kaikkein
heikoin indeksi ja joka on tällä hetkellä käytössä kansaneläkkeissä.
Se antaa nyt esimerkiksi tänä vuonna vain 1,2
prosentin korotuksen kansaneläkkeisiin.
Ed. Kiljunen samoin kuin ministeri Mönkäre ovat
puolustaneet useissa puheenvuoroissa vuosien varrella vielä heikompaa
indeksiä, siis vielä heikompaa kuin nyt hallitus
esittää alle 65-vuotiaiden osalta. Mutta nyt kun
vaalit ovat tulossa, ed. Kiljunenkin esittää tämän
puolustuksensa vain kysymyksen muodossa, kun ei uskalla enää avoimesti
olla sitä mieltä, että heikompi indeksi se
on poikaa.
Seppo Kanerva /lib(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ministeri sanoi äsken, että tämä indeksijärjestelmä vain
parantaa, niin kysyisin, että kun maksussa oleviin eläkkeisiin aletaan
toteuttaa taitettua indeksiä, niin mitä se parantaa.
Toinen kysymykseni on: Missä aikayksikössä se
2,5 miljardia euroa tulee? Äsken en saanut vastausta siihen,
missä aikayksikössä se tuottaa valtiolle
2,5 miljardia euroa eli vie eläkeläisiltä,
vuodessa, kymmenessä vuodessa vaiko jotain muuta.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Perholle haluan todeta, että jos
taitettu indeksi tulee voimaan, se tulee nyt työeläkkeellä olevien
kohdalla heikentämään heidän
työeläkettään. Se ei pysy palkkojen kehitysvauhdissa
alkuunkaan, koska prosenttimäärä laskee:
vain 20 palkkakehityksestä ja 80 hinnoista. Sehän
on aivan selvä asia. Eikä tätä säästöä eläkevakuutusyhtiöille
tule, jos ei sitä oteta eläkeläisiltä pois.
Tämä on aivan sama kuin kansaneläkeuudistuksessa,
jolloin hallitus väitti aluksi, että siinä ei
ikään kuin kukaan häviä, mutta
valtio säästää 400 miljoonaa
markkaa. Jos eläkeyhtiöt säästävät
2,5 miljardia, se on työeläkkeensaajilta pois.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! En tiedä, ketä ministeri Perho
yrittää huiputtaa, luulen, että vain
itseänsä, kun hän yrittää väittää,
että kun tulevia eläkkeitä parannetaan,
laskentapohjaa, niin se jotenkin auttaisi nykyisin eläkkeellä olevia
ihmisiä. Ei toden totta sillä ole mitään
vaikutusta niiden 1 200 000 ihmisen eläkkeeseen,
jotka nyt ovat eläkkeellä, mutta heidän
tulevaa eläkettään heikennetään,
(Ed. S. Kanerva: Juuri niin!) kun heidän eläkkeensä ei
pysy enää edes puoleksi palkkatason kehityksen
mukana. Tämä koskee nimenomaan alle 65-vuotiaita
eläkeläisiä, ja vain osalle tullaan sitten
tämä korotettu eläke antamaan vuonna
2010, mutta 55 vuotta täyttäneet jätetään
siitäkin pois. En voi ymmärtää tätä logiikkaa,
mikä ministeri Perholla on, että hän
yrittää nyt väittää,
että se, että onneksi nyt jollain nuoremmilla
tulee eläke paranemaan, auttaisi nyt eläkkeellä olevia.
Sanon vain sen, että (Puhemies koputtaa) nyt eläkkeellä olevien
ostovoiman säilyttäminen on erittäin
tärkeää nimenomaan nuorten kannalta.
Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En saanut ministeri Perholta vastausta
siihen, miksi kokoomus ja ministeri Perho eivät voineet
suostua siihen 6. lain 20 §:n muutokseen, että pienempää työeläkettä saavat
olisivat saaneet saman joustomahdollisuuden kuin 1 010
euroa kuukaudessa ansaitsevat työeläkeläiset.
Eli kansaneläkkeen kautta tulee varhennusleikkuri, joka
hallituksen esityksessä ja nyt mietinnössä on
0,4, vaikka valiokunnassa siitä pitkän väännön
jälkeen ensimmäisessä käsittelyssä tuli
0,2. Minkä takia ministeri Perho ja kokoomus eivät
voineet tämän esityksen taakse tulla?
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Esityksessä on paljon erinomaisia
asioita tulevia eläkeläisiä ajatellen.
Niin kuin täällä on todettu, esityksessä on
myös jonkin verran joitain ongelmia. Olisinkin kysynyt
ministeri Perholta, kun täällä on todettu,
että indeksijärjestelmä, joka tässä on
mukana, on yksi tämän koko esityksen kivijalka:
Jos tähän indeksijärjestelmään
tulisi jotain muutoksia, murtuuko tämä kivijalka?
Toinen varapuhemies:
Nyt on kaikki edustajien pyytämät vastauspuheenvuorot
käytetty. Myönnän lopuksi ministeri Perholle
2 minuutin vastauspuheenvuoron.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Kun sanoin, että täällä salissa
oleva eläkeuudistus, tämä kokonaispaketti,
parantaa eläkeläisten asemaa, se parantaa tulevien
eläkeläisten asemaa ja indeksi säilyy
samana jo eläkkeellä olevilla (Ed. Stenius-Kaukonen:
Heikkenee alle 65-vuotiailla!) ja heikkenee tällä tietyllä ryhmällä,
kun nyt toteutetaan tämä yhtenäistäminen.
Ed. S. Kanerva kysyi, paljonko valtio säästää. Kyllä ed.
Kanerva tietää varsin hyvin, että työeläkejärjestelmän
säästöt koituvat järjestelmän hyväksi
elikkä vaikuttavat tuleviin eläkemaksupaineisiin.
Valtio säästää siltä osin
kuin on kysymys sen omista eläkkeistä, sen maksamista
eläkkeistä.
Ed. Koskinen on kahteen otteeseen tiukannut, miksi minä ja
miksi kokoomus. Minä pitäydyn hallituksen esityksessä,
jonka hallitus on yksimielisesti eduskunnalle antanut. (Ed. Elo:
Joka on työmarkkinajärjestöjen esitys!)
Sitten tähän, miten eläkepalkka kertyy:
Palkkakerroin on nykyistä edullisempi. Siinä otetaan palkkakehityksestä huomioon
80 prosenttia ja elinkustannuksista 20. Se takaa sen, että kun
jää eläkkeelle, eläkepalkka
on pääsääntöisesti
korkeampi kuin nykyjärjestelmän pohjalta, minkä jälkeen
sitten indeksi kääntyy toisin päin.
Niilo Keränen /kesk:
Herra puhemies! Tällaisen kiivaan debatin jälkeen
on syytä aloittaa näin, että tämä käsittelyssä oleva
eläkepaketti on pääperiaatteiltaan ihan
hyvä ja tasapainoinenkin, ihan kuten ministeri Perho äsken
totesi. Uskallan myös väittää,
että tämä lakipaketti on yksi tämän eduskunnan
kaikkein merkittävimmistä ja kauaskantoisimmista
päätöksistä. Uuden järjestelmän tarkoitushan
on varmistaa eläkejärjestelmämme uskottavuus
myös tulevaisuudessa. Tiedämme, että suuret
ikäluokat ovat eläkeikään tulossa
ja toisaalta nuoremmat eli työhön jäävät
ikäluokat ovat pienempiä. Eläkeratkaisulla
pyritään nostamaan eläkkeellesiirtymisikää.
Tähän pyritään minun nähdäkseni
ensisijaisesti porkkanoilla. Mitä pitempään
on töissä, sitä suuremmaksi tulee se
prosentti palkasta, mikä kartuttaa eläkettä. Tähän
järjestelmään liittyy myöskin
joustava työeläkkeellejäämisikä.
Arvoisa puhemies! Tässä paketissa ei juurikaan
puututa työoloihin ja kuntoutukseen. Niistä on
säädetty erikseen ja varmaan säädetään
vielä lisääkin tulevaisuudessa. Nimittäin
pitempään työssä pysymiseen
eivät riitä pelkät eläkeporkkanat,
vaan pitää olla myös sitä työkykyä.
Työkykyä taas ylläpidetään
muun muassa työoloihin vaikuttamalla, koulutuksella, oikea-aikaisella
ja oikein toteutetulla kuntoutuksella. Tähän on
jatkossa erityisesti kiinnitettävä huomiota. Myös
tämän ministeri Perho äsken totesi.
Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli
tätä eläkelainsäädännön
muuttamista harvinaisen perusteellisesti, vaikka aikataulu olikin
kiireinen. Valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan äsken
kertoi, enkä nyt uudelleen käy tätä lakipakettia
yksityiskohtaisesti läpi. Pääperiaatteista
olimme valiokunnassa näistä debattipuheenvuoroista
huolimatta varsin yksimielisiä. Kuitenkin tähän
lakiin ja mietintöön liittyy muutamia seikkoja,
joista keskustassa emme olleet samaa mieltä. Siksi olemme
tehneetkin siellä mietinnössä näkyvän
vastalauseen, ja joitakin muutoksia tulemme yksityiskohtaisessa
käsittelyssä esittämään.
Herra puhemies! Lakipakettiin liittyy myöskin uusi
avaus. Ensimmäistä kertaa tunnustetaan opiskelu
ja kotona tapahtuva lastenhoito sellaiseksi oikeaksi työksi,
josta kertyy eläkettä. Tämä on
ehdottomasti hyvä asia, ja annan siitä kyllä tunnustuksen
hallitukselle. Keskustan mielestä tämän
arvostus jää kuitenkin liian pieneksi, ja sen
vuoksi olemme esittäneet, että kertymän
perusteena käytettäisiin 840 euron kuukausituloa hallituksen
esittämän 500 euron sijasta.
Niin ikään on mielestämme epäloogista,
että vastaavaa eläkeoikeutta ei synny varusmies-
tai siviilipalveluajalta, jona aikana kuitenkin lainsäädäntö pakottaa
olemaan poissa työelämästä. Ehdotamme
näitten lisäämistä lakiin. Elleivät
ne tässä mene läpi, ne on otettava esille,
kun tulevaisuudessa tätä eläkepakettia
edelleen kehitetään.
Arvoisa puhemies! Toinen epäkohta valiokunnan hyväksymässä muodossa
on indeksi, jolla eläkettä tarkistetaan vuosittain.
Siitähän äsken debattia käytiin.
Nyt indeksiksi esitetään sitä samaa indeksiä,
joka aiemmin on ollut se alempi, taitettu indeksi. Myönteistä tässäkin
toki on, että kaikkia työeläkkeitä tullaan
jatkossa tarkistamaan samalla indeksillä eikä eläkkeensaajan
ikä enää ratkaise indeksin suuruutta.
Kansaneläkkeen tarkistukset suoritetaan tämän
jälkeenkin alemmalla indeksillä. Sitä ei
tule hyväksyä. Tästä meidän
vastalauseessamme on lausumaehdotus.
Keskustan mielestä tämä nyt esitetty
indeksi, jossa palkkaindeksin osuus on 20 prosenttia ja elinkustannusindeksin
80 prosenttia, ei turvaa eläkkeiden kehitystä.
Indeksiä on muutettava niin, että molempien osuus
on saman suuruinen. En toki kiistä sitä, että tämä maksaa,
mutta kukaan ei kyllä pysty tekemään
tarkkoja laskelmia kustannuksista 10—50 vuoden päähän,
muutenkaan tämän paketin onnistumisesta.
Arvoisa puhemies! Kolmas merkittävä ongelma
eläkepaketissa on se, että kansaneläkkeen yleisenä vanhuuseläkeikänä säilyy
65 vuotta, kun se työeläkkeissä on nyt
63—68 vuotta. Tämä ero johtaa siihen,
että raskaissa ja usein pienipalkkaisissa ja usein nimenomaan
naisten töissä eläke jää palkkaan
suhteutettuna pienemmäksi kuin muissa ammateissa. Kun raskaissa
ammateissa ei jakseta jatkaa töitä yli 63 vuoden — ja saattaahan
olla, että myös työnantajat rupeavat patistelemaan
eläkkeelle — kansaneläke tulee merkittävästi
pienempänä. Keskusta esittää näiltä osin
muutosta 6 lain 20 §:ään. Muutos on se, mistä täällä myös äsken
keskusteltiin, eli että kansaneläkkeen alenema
jää korkeintaan 4,8 prosentiksi ja 65 vuoden jälkeen
eläke nousisi täyden kansaneläkkeen määrään.
Herra puhemies, loppuyhteenvetona: Kaiken kaikkiaan valiokunnan
hiukan korjailema lakipaketti on pääasiassa hyvä näitä muutamia
kohtia lukuun ottamatta. Valiokunta on myös esittämässä minusta
ihan tarpeellisiakin lausumia eläkejärjestelmän
tulevaa kehittämistä varten. Tämä eläkepaketti — eivät
myöskään keskustan nyt ehdottomat muutokset — ei
kuitenkaan korjaa sitä epäkohtaa, että pienimmät
eläkkeet ovat edelleen liian pieniä. Eduskunnan
tuleekin pitää huolta siitä, että kansaneläkkeisiin
tehdään nopeasti tasokorotus.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Herra puhemies! Ehdotan, että käsittelyn
pohjaksi otetaan vastalauseeseen 2 sisältyvät
lakiehdotukset.
Kansaneläkkeen myöntäminen vasta
65-vuotiaana on selkeästi epätasa-arvoinen esitys.
Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta oli yksimielisesti esittänyt,
että tämä asia pitäisi korjata.
Ministeri Perhon puheenvuoroista kävi selvästi
ilmi, että hän ei ollut paneutunut siihen ehdotukseen,
joka sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esitettiin ja jota kaikki
muut paitsi kokoomus kannattivat, että 63-vuotiaana olisi
saanut kansaneläkkeen niin, että se olisi ollut
0,2 prosenttia kuukautta kohti pienempi eli 4,8 prosenttia pienempi,
ja 64-vuotiaana 2,4 prosenttia pienempänä. Tämä eläke olisi
sitten noussut täydeksi 65-vuotiaana. Silloin nekin henkilöt
olisivat tulleet tasavertaiseen asemaan valintatilanteessa, jäädäkö eläkkeelle 63-vuotiaana,
jos niin kauan on onnistunut työelämässä pysyttelemään,
vai jatkaako työelämää.
Tätä asiaa ministeri Perho ei vieläkään
suostu ymmärtämään. Hän
väittää aivan eri asiaa, mitä me
olemme esittäneet. Tämä on todella murheellinen
asia, ja vielä ikävämpää on
se, että edes kokoomuksen edustajat valiokunnassa eivät
suostuneet tätä asiaa mieltämään,
varsinkin kun työasiainvaliokunta oli yksimielisesti ehdottanut,
että tälle asialle tehtäisiin jotakin.
Esimerkki: Jos on 500 euroa kuukaudessa työeläkettä saava
henkilö, hänen täysi kansaneläkkeensä olisi
266 euroa kuukaudessa 65-vuotiaana. Meidän ehdotuksemme
olisi siis, että se annettaisiin 253 euron suuruisena.
Tällaista ei voitu hyväksyä. 750 euron kuukausieläkkeellä eläkkeelle
jääminen on joka tapauksessa vaikeampaa kuin silloin,
kun eläke on yli 1 000 euroa, jossa ei koskaan
kansaneläkettä tule olemaan osana.
Tämä ei mitenkään olisi
antanut ylimääräistä kannustusta
näille henkilöille vaan ainoastaan antanut heille
tasa-arvoisen mahdollisuuden arvioida omasta tilanteestaan käsin,
missä vaiheessa ottaa eläke, varsinkin kun ajattelemme
sitä, että hyvin usein nämä ihmiset,
jotka tässä vaiheessa ovat, ovat väliinputoajia,
jotka ovat olleet pitkään työttöminä ja
ovat esimerkiksi työmarkkinatuella, jonka bruttosumma on
aika lailla saman suuruinen kuin mikä tässä tilanteessa
sitten olisi se työeläke plus kansaneläke,
minkä he olisivat saneet. Näin ollen tässä nimenomaan
oli kysymys periaatteesta. Tämä kuvastaa kyllä kokoomuksen
linjaa ei vain tässä asiassa vaan muutenkin sosiaali-
ja terveysvaliokunnan käsittelemissä asioissa.
(Ed. Akaan-Penttilä: Koko hallituksen!) Olen todella pahoillani,
että tätä asiaa ei saatu myönteiseen
lopputulokseen.
Eläkeindeksistä täällä on
myöskin paljon jo puhuttu. Siihen on syytä vielä lisätä se,
että ministeri Perho äsken sanoi aivan päinvastoin
kuin mikä tosiasiallinen tilanne on. Hän sanoi,
että kenenkään indeksi ei huonone. Sehän
ei ole totta. Alle 66-vuotiaiden indeksi huononee, koska heillä on
nyt ollut tämä puoliväli-indeksi. Eläkeläisten
oikeutettu vaatimus, että ei ole ikärasismia, että kaikilla
on sama indeksikorotus, ei toden totta ole tarkoittanut sitä,
että myöskin alle 66-vuotiailla heikennetään
indeksiä. Itse pidän tätä sellaisena
esityksenä, että en voi sitä hyväksyä,
en varsinkaan ministeri Perhon puheiden jälkeen, kun hän
väittää, että tämä täytyy
hyväksyä, koska tulevien eläkeläisten
eläke paranee. Nämä ovat kaksi eri ryhmää.
Niille 1,3 miljoonalle eläkeläiselle, jotka nyt
ovat jo eläkkeellä, tämä esitys
ei anna mitään muuta, ainoa, mitä se
heillä heikentää, on tämä indeksi,
ja ne taas, jotka oikeutetusti odottivat, että he saavat
paremman, kohtuullisen indeksin, eivät tule sitä saamaan. Tällä on
erittäin suuri merkitys eläkeläisten
asemaan tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Tässä vastalauseessa on muutamia
pienempiä asioita. Nämä kaksi asiaa, mistä jo
tähän mennessä puhuin, ovat ehkä periaatteellisesti
tärkeimmät asiat.
Olen ehdottanut, että työkyvyttömyyseläkettä voisi
saada silloinkin, kun työkyvyttömyys ei jatku
yhdenjaksoisesti vuotta. Tämä johtaa selvään väliinputoamistilanteeseen,
ja tätä nyt neljän vuoden ajan olen yrittänyt
saada korjatuksi, koska toisaalta sairaspäivärahaa
ei voi saada, kun 300 päivää on täyttynyt,
uudestaan, ennen kuin on ollut 12 kuukautta välillä työkykyinen.
Tämä on yhtälö, joka tarkoittaa
sitä, että henkilö ei saa kumpaakaan.
Tämä on selkeästi perustuslain 19 §:n
2 momentin vastainen mielestäni. Koska mitään
muuta konstia ei ole ollut, niin valmistelen tästä kantelun
oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle. Olen kyllä todella
pahoillani, kun kuvittelin, että sen verran ymmärtämystä löytyy, että tämä asia
olisi eduskunnassa saatu korjatuksi. Nollasairauspäivärahan
me saimme korjatuksi, tosin päiväraha on vieläkin
liian pieni, mutta se epäkohta saatiin pois.
Vastalauseeseen sisältyy myös ehdotus, että työttömyyseläkettä ei
poisteta vuonna 50 ja sen jälkeen syntyneiltä,
sillä näiden henkilöiden tilanne heikkenee
huomattavasti jatkossa eikä ole turvattu mitään
sellaista, millä voitaisiin varmistaa, että heidän
toimeentulonsa on kunnossa, kun he vuonna 2005 ovat 55-vuotiaita.
Tähän työttömyyseläkeasiaan
liittyy kansaneläkkeen 22 c §, jossa on ehdotettu
turvaverkkoa vuonna 45 tai sen jälkeen syntyneille, 45
syntyneethän täyttävät 60 vuotta
vuonna 2005, kun laki tulee voimaan. Meillä on tilanteita,
että vaikka näitä työttömyyseläkkeen
väliinputoamistilanteiden pelastusoperaatioita on tehty,
niin edelleen siellä on joukko, joka ei tule työttömyyseläkettä saamaan. En
voi pitää hyväksyttävänä sitä,
että heidän pitäisi olla 65-vuotiaiksi
asti työmarkkinatuella, tai sitä, että he
saisivat 63-vuotiaina vain sen työeläkkeensä,
mikä on kertynyt, koska juuri tämä on
ryhmä, jolla usein työeläke jää pieneksi.
Superkarttuman poistaminen on iso periaatteellinen asia, koska
juuri nämä henkilöt, joista äsken
puhuin, eivät saa mitään karttumaa. Heidän
eläketurvansa tulee heikkenemään, koska
he eivät tule saamaan eläkettä niillä vastaavilla
ehdoilla, mitä tänä päivänä on
mahdollisuus saada. Sekä työ- että perustuslakivaliokunta
ehdottivat, että myös peruspäivärahan
saajilla työttömyysaikana olisi eläke
kertynyt. Tätäkään ei valiokunta ollut
valmis hyväksymään. Mielestäni
se oli todella erikoista.
Tulevan ajan oikeus sinänsä tässä paranee. Kaikille
tulee tulevan ajan oikeus paitsi tietylle ryhmälle, joka
kuuluu juuri tähän väliinputoajajoukkoon,
jolla viiden vuoden aikana ei ole ollut lainkaan työansioita.
Juuri tämä sama joukko, josta äsken puhuin,
tulee olemaan väliinputoaja. Kaikella tavalla heidän
tilannettaan vaikeutetaan.
7 prosenttia alle kolmivuotiaan lapsen hoitamisen vuoksi rajaksi,
jolloinka eläkettä korjataan, on ehdotus. Hallitus
esittää 20:tä prosenttia. Se käytännössä hyvin
harvoin tullaan toteuttamaan.
Tuossa aikaisemmin jo viittasin siihen, että 55 vuotta
täyttäneille ei tätä korotusta
heikennettävän indeksin vuoksi annetta, ja mielestäni
se on myöskin väärin. Se, mitä saimme
pelastetuksi, oli lesket ja lapset. Onneksi heille tämä korotus tulee.
Elinaikakertoimen poistaminen on täysin perusteltua
viitaten esimerkiksi Teivo Pentikäisen lausuntoihin. Tässä vaiheessa,
kun ei ole mitään varmuutta, mikä tulevaisuus
on, ei pitäisi näin merkittävää muutosta
tehdä, varsinkin kun tämä on nyt täysin
kaavamainen. Kuten hän totesi, tämä leikkuri
toimii riippumatta siitä, mikä on taloudellinen
tilanne. Taloudellista tilannetta pitäisi arvioida, sen
mahdollisuuksia, täsmällisemmällä esityksellä eikä tällaista
yleistä leikkuria ottaa käyttöön.
Lapsen hoitamisesta saatava eläkekertymä on tärkeä asia.
Lakiesitys on kyllä täysin kummallinen, ja sitä yritimme
viilata. Puheenjohtaja tätä asiaa selvitti. Laki
selvästi tarvitsee vielä muutosta, ennen kuin
se tulee voimaan, jotta siitä tulee kelvollinen. Kansaneläkkeen
tasokorotuksilla olisi näitä asioita voitu hoitaa
ja samalla hoitaa myös muiden pienen eläkkeen
varaan jäävien asioita, mutta tätä ei
haluttu tehdä.
Varusmies- ja siviilipalvelua suorittavat ja myöskin
vapaaehtoista varusmiespalvelusta suorittavat naiset olisi ollut
jo tässä vaiheessa perusteltua ottaa mukaan.
Erityisesti tässä on semmoinen ongelma, että nuoret,
jotka sairastuvat esimerkiksi opiskeluaikana, eivät saa
tulevan ajan oikeutta. Monet näistä ihmisistä jätetään
käytännössä pelkän
kansaneläkkeen varaan. Tämä on ikävän
tavallinen tilanne, että esimerkiksi opiskeluaikana mielenterveysongelmat
johtavat siihen, että ei pysty jatkamaan opiskelua eikä myöskään
pääse työelämään.
Vastaavalla tavalla myöskin synnytyksen jälkeinen
masennus esimerkiksi voi johtaa pysyvään eläköitymiseen
tai pienten lasten vanhemmilla, silloin kun he hoitavat lapsia kotona,
voi työkyvyn heikkeneminen tapahtua siinä vaiheessa,
ja kaikki nämä karttumat käytännössä leikataan
pois, jos työkyky menee tässä vaiheessa. Tämä on
ehdottomasti kokonaisuus, joka vaatii pohtimista ja korjaamista
niin, että myös näille ihmisille kertyy
eläke. Samaten nyt tässä vaaditaan, että opinnot
on suoritettu loppuun ennen kuin opiskeluajalta kertyy eläke.
Sehän on täysin kohtuuton tilanne, kuten äsken
sanoin: osalla opiskelut keskeytyvät sen takia, että työkyky
menee.
Herra puhemies! Vielä lopuksi haluan sanoa tästä sosiaali-
ja terveysvaliokunnan työstä sen verran, että kokoomuksen
toiminta valiokunnassa koko näiden neljän vuoden
ajan, melkein, on ollut se syy, miksi on päädytty
tässä loppuvaiheessa niin vaikeaan tilanteeseen
valiokunnassa, että vastalauseita on jouduttu jättämään
puolin ja toisin. Oman aikaisemman kokemukseni mukaan aina on ollut
mahdollisuus keskustella, aina on ollut mahdollisuus kuunnella,
aina on ollut mahdollisuus pohtia, voidaanko esityksiä muuttaa.
Mutta nyt kokoomus on ottanut — ja mitä pidemmälle
tämä eduskunta on jatkunut, sitä selkeämmin — sen
linjan, että on yksi vuorosana: ei, ei ja vielä kerran
ei. (Ed. Vehkaoja: Zyskowicz, varajäsen!) — Niin,
rouva puheenjohtaja? (Ed. Vehkaoja: Zyskowicz, varajäsen!) — Aivan,
meillä on valiokunnassa yksi ulkojäsen, se on
kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja Zyskowicz. (Hälinää)
Mutta kokoomuksen ryhmä kokonaisuudessaan vastaa tästä myös,
ja ei auta, että kokoomuksen ryhmässä on
myös sellaisia henkilöitä, joilla olisi
valmiutta tehdä muutoksia näihin ehdotuksiin.
(Hälinää)
Minun viimeinen valtiopäivämiestekoni ei ole se,
että tällaisen työrupeaman jälkeen
viimeiseksi olen sitten vielä heikentämässä eläkeläisten
indeksiä tulevaisuudessa, ei todellakaan, herra puhemies.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Näin iso eläkelainsäädännön
muutos on varmasti tämän eduskunnan ehkä suurin
sosiaalipoliittinen uudistus. Siihen nähden on tietysti valitettavaa,
että aika pienellä porukalla siitä täällä on
keskusteltu. Ed. Stenius-Kaukoselle sanoisin näistä loppusanoista,
että osittain tunnistin niistä viimeisistä lauseista
itseänikin ja ehkä jopa kiitänkin siltä osin,
mutta toisaalta lupaan ostaa teille myös peilin, johon
voitte katsoa. Kaikki asiat ovat yhteistyötä.
Mikään asia ei pelkästään
jossain valiokunnassa ole jonkin puolueryhmittymän syy.
Kyseessä on aina ollut hallituksen esitys, ja silloin siinä ovat
kaikki hallituspuolueet takana. Tämähän
se kutyymin lähtökohta on.
Mutta itse tähän asiaan.
Työeläkelainsäädännön
alkuperäisessä, ensimmäisessä laissa,
silloin kun 40 vuotta sitten kaikki alkoi, oli 18 pykälää,
ja näiden 40 vuoden aikana aika yksinkertaisesti kirjoitetut
pykälät, jotka tietenkin vaativat monenlaista
sisältöä ja ohjeistoa ja tulkintaa, muuttuivat
niin, että minun tiedossani ainakin on, että on
tehty 117 lakimuutosta näiden 40 vuoden aikana meidän
työeläkelainsäädäntöömme.
Ei ole mikään ihme toisin sanoen, että tätä taustaa
vasten on nyt haluttu kaikki kirjoittaa uusiksi, ja Puron komitea
joutui siinä aika kiviselle tielle. He ovat nyt sitten
tuottaneet itse asiassa lakiesityksen, jossa on lähes 200
pykälää. Sen nyt luulisi riittävän
asiasta kuin asiasta.
Kun periaate on se, että se pitäisi kirjoittaa niin
selkeästi, että tavallinen normaali suomalainen
eläkeläinen ymmärtäisi, kun
hän työelämään astuu
ja tämän meidän uuden lakimme ottaa hyllystä ja
lukee, minkälainen on hänen eläketurvansa
40 vuoden kuluttua, niin pitäisihän sen sieltä silloin
löytyä, jos tässä on turva ja
tausta takana. (Ed. Pulliainen: Sitähän ne lukevat
siinä vaiheessa!) — Aivan oikein, ed. Pulliainen,
mitä ensinnäkin kuka lukee nuorena ihmisenä,
eivät muista edes sitä eivätkä hyväksy,
että joutuvat eläkkeelle. — Mutta toisaalta,
jos joku lukee, niin varmasti on erittäin vaikeata saada
selvää näistä asioista. Me olemme
sen takia, hyvät edustajat, erittäin tärkeän
asian edessä.
Tämän komitean puheenjohtaja toimitusjohtaja
Puro ilmoitti valiokuntakuulemisessa yleisinä mielipiteinään
muun muassa sen, että tässä on pyritty
kokonaisuuteen ja kokonaisuudistukseen. Hän myönsi,
että tässä paitsi parannetaan tiettyjä tulevaisuuteen
kohdistuvia asioita, myös on huonontavia seikkoja ihan
selvästi mukana. Totta kai näin uudistuksissa
aina on. Hän sanoi, että tämä uudistus
on hänen arvionsa ja hänen työryhmänsä mukaan
toimiva. Siinä otetaan tulevat työelämän
muutokset huomioon. On huomattu, että elinaika ihmisillä pitenee
ja työaika vastaavasti lyhenee, joka on eläkepalkan
pohjana, ja työssä olevien määrä pienenee.
Samalla hän pyysi kiinnittämään
huomiota siihen, että tässä ehdotuksessa
myös rajoitetaan varhaiseläkkeitä, niin kuin
tehdään, ja kannustetaan työntekoon,
niin kuin luonnollisesti pitäisi aivan terveeltä pohjalta
jo muutoinkin tehdä.
Kansaneläkelaitoksen asiantuntijan lausunnossa kiinnitettiin
tähän pitempään työelämään kannustamiseen
huomiota minusta aivan asiallisesti, kun sanottiin, että tämä on
keskeinen tavoite, jolla eläkkeelle siirtymistä pyritään
myöhentämään, mutta sitä ei
saada aikaan pelkästään eläkelainsäädäntöä muuttamalla.
Keskeisessä asemassa ovat työelämän
muut muutokset, työolosuhteiden parantaminen, terveyden
edistäminen ja työkyvyn säilyttäminen.
Minusta on erittäin tärkeätä,
että nämä on valiokunnan pöytäkirjoihin
taltioitu, koska näinhän nimenomaan on. Nyt Suomessa
jo jäädään keskimäärin
59-vuotiaina eläkkeelle, vaikka voitaisiin olla 65-vuotiaaksi. Ongelmia
on siis muuallakin kuin siinä, että pelkästään
teknisesti eläkelainsäädäntö uudistettaisiin
ajan tasalle.
Yleisenä periaatteena pitäisi olla kirjoitettuna — olen
sen muualta kopioinut, koska sitä ikävä kyllä ei
ole hallituksen esityksen alussa — eläkkeen suojaamisen
tarve, toisin sanoen juoksemassa niin sanotusti olevan eläkkeen
suojaamisen tarve. Sehän on perusasia ja erittäin
tärkeä asia, joka jo menneessä eläkeratkaisussa
monta kertaa olisi pitänyt huomioida, mutta syystä tai toisesta
sitä ei oikein ole huomioitu. Ehkä sen takia hallitus
oman esittelytekstinsä alussa ei kiinnitä tähän
sanallisesti huomiota. Toisin sanoen ansaitulta osalta eläkkeen,
josta sanotaan, että se on myöhemmin siirretty
palkan osa, pitäisi olla suojassa, juoksemassa, mutta suojassa.
Näinhän ei ole tähän asti kuitenkaan
kaikissa tapauksissa käynyt, ja vähän
arveluttaa, arvoisa puhemies, käykö näin
jatkossakaan.
Muitakin kulmakiviä luetellaan. Lainaan niitä kirjasta,
jonka Eläketurvakeskus on raportoinut vuonna 1999 numerolla
16. Nämä ovat erittäin hyviä sanoa ääneen.
Nimittäin työeläkejärjestelmän
kulmakivinä tulee olla muun muassa se, että kulutustason
säilymisen periaate huomioidaan, ansaintaperiaate siinä rinnalla
huomioidaan ja että eläke-edut kattavat vanhuuden,
työkyvyttömyyden ja perheen huoltajan kuoleman
aiheuttamat riskitilanteet. Siellä tulee kulmakivenä säilyä indeksiturvan,
joka seuraa hintojen ja palkkojen kehitystä. Näin
on sanottu jo vuonna 99. Sen pitää olla koskematon,
sen pitää olla katoton — katottomuuden
periaate — ja sillä pitää olla
erillinen, itsenäinen rahoitus. Olisin toivonut, että nämä olisi
periaatteellisesti sanottu myöskin hallituksen esityksessä.
Ne muuten kyllä järjestelmässä olevat
ammattilaiset tietävät.
Jos jatkan vielä samasta kirjasta suoraa lainausta:
"Eläketurva sopeutuu jossain määrin
kansantalouden vaihteluihin indeksitekniikan kautta. Jos halutaan
liittää uutena kulmakivenä robustisuus
demografisten vaihteluiden suhteen, on aihetta harkita elinaikakerrointekniikkaan
siirtymistä.
Ansaittua eläkeoikeutta ei periaatteessa voi muuttaa.
Ensinnäkin se heikentäisi järjestelmän uskottavuutta,
ja toiseksi se vaatisi lainmuutoksen, jonka takana on eduskunnan
määräenemmistö. Eläkeikää voidaan
kuitenkin korottaa ja karttumisprosenttia alentaa tavallisella lailla.
Jo alkaneisiin eläkkeisiin ei kuitenkaan saa kajota. Samoin
indeksiturva voidaan nykyisen tulkinnan mukaan muuttaa tavallisella
lailla, mutta ei kokonaan poistaa."
Nämä ovat siis todettuja asioita.
Ruotsissa otettiin uusi eläkejärjestelmä käyttöön,
ja asiantuntijat toimittivat meille valiokunnassa aineistoa, jossa
todetaan, että kun suunnittelijoiden antamien tietojen
ohella ensimmäisen asiantuntijat ja objektiiviset lausunnot
on saatu, niin Ruotsin eläkejärjestelmän
moderni linja olekaan niin hyvä kuin on aikaisemmin sanottu.
Kritiikin raskain kohde siellä kohdistuu demografisten
ja eräiden sijoitusriskien siirtämiseen eläkkeensaajille
sen sijaan, että ne perinteisesti vanhassa mallissa on
jätetty eläkejärjestelmän vastuulle.
Meillä halutaan myöskin siirtyä tähän
uuteen järjestelmään. Tiedä häntä,
toimiiko se sitten Suomessa paremmin kuin Ruotsissa. Ruotsissa ainakin
tämä uusi järjestelmä on hallinnollisestikin
tullut erittäin kalliiksi, niin että siihen on
kiinnitetty huomiota.
Näistä indekseistä on paljon taitettu
peistä tänä iltana. Se on asia, joka
minua ehkä eniten närästää tässä asiassa,
nimenomaan tämän taitetun indeksin ja puoliväli-indeksin
osalta. Täällä on verrattu ja perusteltu
monen lailla tätä asiaa, mutta kaikenlaiseen materiaaliin
perehtyneenä itse olisin puoliväli-indeksin kannalla.
Se todennäköisesti pitkässä juoksussa
turvaa kaikista parhaiten. Tapahtui maailmassa mitä tahansa,
silloin otetaan hinnat ja palkkakehitys samalla tapaa huomioon.
Luxemburgissa, Ruotsissa ja Sveitsissä on erittäin
edistyksellisiä systeemeitä tai järjestelmiä.
Esimerkiksi Sveitsissä otetaan hintaindeksi ja palkkaindeksi
niin, että kahden vuoden välein palkka- ja hintatason
muutosten keskiarvo otetaan mukaan. En tiedä, minkä takia
Suomessa ei esimerkiksi tätä ole mietitty. Missään
analyyttisissä keskusteluissa en ole päässyt
olemaan mukana, joissa näin olisi tehty. Luulenpa vain,
että jos meillä palkat eivät lainkaan
kehittyisi ja hintaindeksistä saataisiin suurin nousu eläkkeisiin, olisi
pakko tämän valtion leikata silloinkin niitä eläkkeitä.
En ymmärrä sitä filosofiaa, mikä on
tämän takana, että tasaindeksiin ei voida
siirtyä. Joku syy siihen täytyy olla, jota ei
ole ääneen ehkä sanottu.
Muina seikkoina, jotka tässä vielä lyhyesti
haluan mainita, on se, että tiettyä epävarmuutta
on kuitenkin koko tämän järjestelmän
kehittämisen sisällä, ja se johtanee
siihen, että vapaaehtoisia eläkkeitä tullaan
joka tapauksessa ottamaan, ja mahdollisesti meidän kansanedustajienkin
pitäisi rohkaista myöskin yksityisiä kansalaisia
sitä puolta harkitsemaan.
Tämä elinaikakerroin on uusi moderni asia, johon
jo viittasin. Saksassa sitä nykyisin kutsutaan nimellä demografialeikkuri
eli elinaikaleikkuri, ei elinaikakerroin. Ymmärrän
sen filosofian ja ymmärrän sen koeluonteisuuden
ja sen takia olen sitä kyllä kannattamassa.
Kustannuslaskelmat, joita täällä on
esitetty, ovat tietysti siinä mielessä hankalia,
että ne ovat täynnä oletuksia hyvin monen
vuoden ajalle, ja näissä kustannuslaskelmissa
muun muassa nämä puoliväli-indeksiasiat
ovat loistava esimerkki siitä, miten näitä asioita
voidaan ajatella. Sitä 1,4:ää prosenttia
palkkasummasta nostona, joka oli 2,5 miljardia euroa mahdollisesti
jonkun ajan sisällä suhteessa bkt:hen ja muuhun,
voidaan minusta aivan hyvin verrata vaikkapa siihen, että työtapaturmat
ja ammattitaudit aiheuttavat meille vuodessa 4 prosentin bruttokansantuotteen
menetyksen. En tiedä, mihin tätä palkkasumman
tämmöistä pelottavan tuntuista korotusta
verrataan. Jos sitä verrataan työtapaturmiin ja
ammattitauteihin esimerkiksi, niin se menee ehkä oikealle kohdalleen
eräässä mielessä.
Sitten, arvoisa puhemies, vielä ihan lyhyesti: Palomiehet
olivat yksi erityinen ryhmä, joka otetaan eduskunnan sosiaali-
ja terveysvaliokunnan lausunnossa onneksi sopivalla tavalla mukaan. He
tekevät erittäin raskasta työtä,
ja tällä hetkellä uudessa laissa näyttää heillä olevan
ainoa mahdollisuus päästä työkyvyttömyyseläkkeelle
60-vuotiaana entisen yksilöllisen varhaiseläkkeen tulkintatapojen
mukaan. Mutta ongelmaksi saattavat jäädä tässä erittäin
raskaassa työssä ne, jotka ovat 55—60-vuotiaita.
Valiokunta onneksi kiinnitti tähän kyseenalaiseen
seikkaan huomiota.
Lopuksi vielä sanoisin vain, että tyytyväinen olen
erityisesti siitä, että palkattomat jaksot kuitenkin
meidän suunnittelusysteemissämme pystyttiin ottamaan
mukaan. Vaikkakin se on vasta alku, se on monella tavalla hyvä alku.
Toinen varapuhemies:
Seuraava puheenvuoro ed. Räsäsellä.
(Ed. S. Kanerva pyytää puheenvuoroa.) — Ed.
Seppo Kanervalla oli koneessa puheenvuoro, mutta se poistui, ja
luulin, että ed. Kanerva poisti sen, mutta ei siis poistanut.
Seuraava puheenvuoro ed. Kanervalla.
Seppo Kanerva /lib:
Arvoisa puhemies! Kyllä minä luotan puhemiehen
oikeudenmukaisuuteen. Vaikka yhden edustajan rahat entinen puolueeni
veikin, se on noin 150 000 markkaa, ja YLE boikotoi jne.,
eduskunnan puhemies ei boikotoi.
Ministeri Perho näkyi poistuneen tämän
eläkeasian käsittelystä, mutta häntä kiinnostavat
ilmeisesti maataloustukiaiset enemmän kuin eläkeasiat.
Eipä se silti ole ihme, sillä puoluesihteeri,
viljelijä Ollilan myötä näyttää kokoomus etääntyneen
kaupunkilaisista ja heidän eläkeongelmistaan kohti
keskustan apupuolueen asemaa.
Totuudenpako eli väistäminen näyttää tulleen aiemman
puolueeni vastuuhenkilöiden tavaksi sen jälkeen,
kun minun kurkkuni oli katkaistu. Nimittäin kerrotaan,
että varsinaisia sosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniä istui
eduskunnan kahviossa, kun kakkoskäsittely tästä asiasta
oli, ja varomattomia noviiseja lähetettiin sitten valiokuntaan
uhrilampaiksi.
Äskeisessä keskustelussa kuvaavaa oli se,
että ministeri Perho ei koskaan pystynyt vastaamaan siihen,
missä aikayksikössä eläkeläisiltä viedään taitetulla
indeksillä 2,5 miljardia euroa. Silkkaa totuuden vääristelyä oli
se, että indeksiuudistuksella ei huononneta kenenkään
eläkettä. Jo idioottikin ymmärtää sen,
että jos maksussa oleviin eläkkeisiin aletaan
soveltaa huonompaa indeksiä, niin eikö se ole
huononnus. Kokonaisuutena äsken ministeriltä saadut
vastaukset noudattivat luokkaa hyvää päivää kirvesvartta.
Herättäisinkin kysymyksen: Olemmeko me kaikki
täällä salissa vähän
yksinkertaisia, vai pitäisiköhän jonkun
muun katsoa peiliin?
Arvoisa puhemies, itse asiasta: Eläketurvakeskuksen
erään johtajan eilisen suullisen arvion mukaan
on vuodesta 1996 lähtien silloisten eläkkeiden
reaalitaso pysynyt plus miinus nollassa. Tällöinhän
tämä hallitus alkoi eläkeläisten
tuhotoimet. Taitetun indeksin sortamat joukot ovat miinuksella ja
nuoremmat eläkeikäiset niukasti plussalla. Palkkojen
reaaliarvo on sen sijaan noussut samaan aikaan noin 15 prosenttia
vuodesta 1996 lähtien. Nyt hallitus aikoo asettaa tämän
taitetun indeksin kaikille, nitistääkseen nuoremmatkin
eläkeläiset ja erityisesti sairaseläkeläiset.
Taitettu indeksi syö eläkkeitä noin 1
prosenttiyksikön vuosivauhdilla puoliväli-indeksiin verrattuna.
Kysynkin: Aikooko tämä eduskunta maksattaa eläkeläisillä omat
hurjat palkankorotuksensa?
Entä sitten elinaikakerroin ja superkarttuma? Ne, jotka
eivät jaksa työskennellä 63 vuoden iän jälkeen,
eivät superkarttumasta hyödy, ja niiltä, jotka
jaksavat, leikataan osa superkarttumasta pois juuri tällä elinaikakertoimella.
Tästä eläkelaista tulisi siis poistaa
taitettu indeksi ja muuttaa se puoliväli-indeksiksi sekä hylätä elinaikakerroin.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä eläkelakiesitys
itse asiassa pohjautuu, kuten täällä on
todettu jo aikaisemmin, työmarkkinajärjestöjen
saavuttamaan yhteisymmärrykseen viime syksynä,
jossa oli useita keskeisiä, sanoisinko, myöskin
merkittäviä uudistuksia ja kohennuksia tulevien
eläkkeiden osalta. Keskeisiä uudistuksia on tietenkin
se, että eläkettä alkaa kertyä 18
ikävuodesta, jolloin eläkekertymissä huomioidaan
koko elinkaari, mikä on tärkeä asia. Sen
lisäksi pyritään tukemaan lapsiperheitä ja opiskelijoita
siltä osin, että alle kolmivuotiaita lapsia kotona
hoidettaessa valtio tukee eläkekertymää ja
samoin opiskelijoille viiden vuoden ajalta pyritään
tähän samaan. Nämä ovat minusta
tärkeitä uudistuksia.
Sen lisäksi minusta on erinomaisen hyvä ajattelutapa
se, että me poistamme ikään kuin käsitteistöstä niin
sanotun yleisen eläkeiän 65 vuotta. On tarkoituksenmukaista
se, että eläkeikä on porrasteisempi.
63—68 vuotta on tässä esityksessä, jossa
lähdetäänkin liikkeelle siitä,
että eläkkeelle siirtyminen ei ole niin sanottua
yleistä vaan se on aika lailla tietysti osittain toimialoittaista
mutta myöskin yksilökohtaista. Raskaammissa tehtävissä oleville
ihmisille on luontevampaa, että he voivat siirtyä eläkkeelle
nuorempina, aikaisemmassa vaiheessa, ja henkistä työtä tekeville
ihmisille saattaa olla hyvinkin tarkoituksenmukaista, että he
voivat olla pidempään työelämässä kiinni.
Tämä on minusta periaatetasolla hyvin järkevää.
Täällä käytiin debatti eläkeindeksistä.
Se parannus, ja se on periaatteellinen parannus, ei käytännöllinen,
on olemassa, että päästään
siitä ikäsyrjintäajattelutavasta irti,
että meillä on eri indeksejä. (Välihuutoja) — Minä puhun
periaatteellisella tasolla tästä parannuksesta,
että päästään siitä liikkeelle,
että indeksi on sama riippumatta eläkemuodosta
ja eläkeiästä. — On erittäin rasitteellista,
että vanhempi väki kokee ei ainoastaan ikäsyrjintää vaan
asennoitumista yhteiskunnassa, jossa vanhenemista ja ikääntymistä pidetään
ongelmana eikä suurena saavutuksena. Sehän on
rikkaus, että meillä elinikä on noussut
ja ihmiset voivat paremmin pidempään. Tämähän on
saavutus, eikä meidän pidä tehdä tästä yhteiskunnallista
ongelmaa, niin kuin tällä hetkellä näyttää ikääntymiseen
suhtautuminen olevan. On olemassa sellaista lainsäädäntöä tai
käytäntöjä — myöskin
yrityselämässä käytäntöjä — joissa
on joitain ikärajoja, joiden jälkeen etuudet huononevat
tai tulee toisen tyyppistä kohtelua, mikä on erinomaisen
loukkaavaa ikääntyviä ihmisiä kohtaan.
Siinä suhteessa tämä on periaatteellisella
tasolla hyvä, että tulee yhtenäinen indeksi.
Käytännön tasolla nämä ongelmat
on täällä jo analysoitu tämän
päivän kuluessa moneenkin kertaan. Käytännön
tasolla matalan inflaation oloissa luonnollisesti tapahtuu heikennys
eläkeindeksissä, jos inflaatio on matala. Jos
kävisi sellainen tilanne, joka ei ole kylläkään
ennusteissa mukana, ei myöskään hallituksen
ennusteissa mukana, että yhtäkkiä olisimme
sellaisessa tilanteessa, jossa tulisi vahva inflaatio ja inflaatio ryöstäytyisi,
silloin tietysti kuluttajahintaindeksipainotteinen eläkeindeksi
on edullisempi kuin se, joka huomioi ansiotason. Mutta kun ennusteet
tulevaisuuteen nähden ovat selkeästi sen kaltaisia ja
pyrkimyskin on siihen, että me pyrimme hintavakauteen,
matalaan inflaatioon, epäilemättä siirtyminen
sellaiseen indeksiin, jossa on 80 prosentin painotus kuluttajahintaindeksin
puolella, 20 prosentin paino palkkaindeksin puolella, on eläkkeensaajien
kannalta epäedullinen. Siinä suhteessa tietenkin,
toistan sen, niin kuin aikaisemmin jo totesin, olisi suotavampaa
se, että voisimme tehdä sellaisen indeksijärjestelmän
tässä vaiheessa, joka olisi eläkeläisten
kannalta parempi. Tässä suhteessa parempi järjestelmä epäilemättä olisi
tämä 50 ja 50 prosenttia, mutta palaan vielä siihen,
että joka tapauksessa on erinomaista, että me
pääsemme irti siitä, että on
joitain ikäkausia, ikärajoja, jotka muuttavat
eläkeindeksejä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on kokonaisuudessaan ja
tavoitteissaan erittäin tarpeellinen ennen kaikkea siksi, että voitaisiin
varautua väestön ikääntymisen
aiheuttamaan eläkemenojen kasvuun. Eräs suuri ongelma,
joka meillä tällä hetkellä on,
on se, että vaikka nykylain yleinen eläkeraja
on 65 vuotta, käytännössä eläkkeelle
jäädään keskimäärin
59 vuoden iässä. Tämä esitys
liittyy kokonaisuuteen, jossa tavoitellaan eläköitymisiän
nostamista keskimäärin kolmella vuodella, siis
62 vuoteen. Tähän tulee ennen muuta pyrkiä työoloja
ja ikääntyvien työntekijöiden
kuntoutusta kehittämällä. Lisäksi
tässä esityksessähän kannustetaan työhön
joustavalla eläkerajalla ja superkarttumalla niille, jotka
ovat pitkään työelämässä,
joilla keinoilla voidaan siis kannustaa jatkamaan pidempään
työelämässä ja samalla tavoitellaan
eläkemenojen supistumisia, mitä pidän
oikeana tavoitteena. Pidän periaatteessa kannatettavana
sitä, että tällaisella porkkanalla halutaan
kannustaa ihmisiä jatkamaan työssä pidempään.
Toivottavasti voimme jatkossa myös torjua työelämään
pesiytynyttä ikärasismia. Ihmiset elävät
terveinä yhä pidempään, ja ikääntyvien työntekijöiden
taitoja ja elämänkokemusta tulee arvostaa ja myös
hyödyntää.
Jos eläkejärjestelmälle ei tehdä mitään,
tulevaisuuden yhteiskunta kyllä ajetaan suuriin vaikeuksiin.
Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kaksinkertaistuu
nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Kun meillä on
tällä hetkellä keskimäärin
25 yli 65-vuotiasta 100:aa työikäistä kohti,
vuonna 2020 meillä on 40 yli 65-vuotiasta 100:aa työikäistä kohti.
Nykyiseen eläkemenotasoon suhteutettuna, jos mitään
ei tehtäisi, eläkevakuutusmaksujen nostamispaineet
olisivat todella suuret, ja yrittämisen ja suomalaisen
työn kilpailukyvyn kannalta se olisi varsin tuhoisaa.
Arvoisa puhemies! Esitys on siis lähtökohtaisesti
hyvä, mutta ongelmiakin on. Mielestäni esitys
ei riittävällä tavalla huomioi eläkeläisten
toimeentuloerojen kasvamista vaan päinvastoin eräiltä osin
jopa sitä vauhdittaa. Kansaneläkkeen taso on jäänyt
kovin alhaiseksi heikon indeksin ja riittävien tasokorotusten
puuttumisen vuoksi. Kansaneläkkeen tasokorotus olisi eläkepoliittisesti
kaikkein kiireellisin uudistus. Sillä pystyttäisiin
vaikuttamaan parhaiten kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten
tilanteeseen. Samalla kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on kannattanut
eläkkeiden tasoerojen tasaamista myös sillä,
että tutkittaisiin mahdollisuus ottaa käyttöön
kaikkein korkeimpiin eläkkeisiin kohdistuva eläkekattojärjestelmä,
joka on muun muassa Ruotsissa käytössä.
Taitettu indeksi on herättänyt suurta tyytymättömyyttä eläkeläisten
keskuudessa. Ymmärrettävästi eläkeläisjärjestöt
ovat varsin tyytymättömiä myös
siihen, että mainittu epätasa-arvo aiotaan tässä esityksessä korjata
niin, että se heikennetään kaikilta.
Vuosittaisilla indeksikorotuksilla on olennainen merkitys eläkeläisten
ostovoiman säilymiselle, ja siksi tämä eläkeläisten vaatimus,
että maan yleisen palkkatason vaikutus otetaan huomioon
kaikissa eläkkeissä nykyistä paremmin,
on tästä näkökulmasta katsoen
oikeutettu.
Hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus palkattomalta
lapsenhoitoajalta kertyvästä eläkkeestä on
tärkeä ja pitkään odotettu uudistus. Tämä tavoite
on ollut kristillisdemokraattien ja kristillisen liiton toivelistalla
jo vuosikymmenet, ja siinä mielessä iloitsen,
että tässä päästään
nyt alkuun. Hallituksen esitys kuitenkin rajaa eläkekarttuman
vain alle kolmivuotiaan lapsen hoitoaikaan. Runsas joukko alle kouluikäisiä lapsia
hoitavia
vanhempia, erityisesti kotiäitejä, jää edelleen
tämän etuuden ulkopuolelle. Erityisen tärkeää olisi
ulottaa eläkekertymä vammaista lasta täysipäiväisesti
hoitaville vanhemmille. Kolmivuotiasta vanhemmankin vammaisen lapsen hoitaminen
on yleensä selvästi vaativampaa kuin alle kolmivuotiaan
terveen lapsen hoitaminen ja myös yhteiskunnan hoivamenojen
kannalta vielä enemmän tuottaa säästöä.
Lisäksi vammaista lasta hoitavat jäävät
varsin tavallisesti eläkettä kerryttävän
omaishoidon tuen ulkopuolelle. Käytännössä vammaista
lasta hoitavien vanhempien on hyvin vaikea saada omaishoidon tukea,
koska tukia budjetoidaan kunnissa varsin varovaisesti ja ne menevät
helposti suuriin tarpeisiin, joita on ikääntyneiden
hoidon kohdalla.
Jatkossa mielestäni eläkekertymä tulisi
ulottaa kaikille alle kouluikäistä lasta kotona
hoitaville vanhemmille, mutta tässä vaiheessa
olen mietintöön liitetyn vastalauseen 3 mukaisesti
ehdottanut etuutta laajennettavaksi erityishoitoa vaativan lapsen
hoitajalle koskien siis alle kouluikäisiä lapsia
sekä useata alle kouluikäistä lasta hoitavalle
vanhemmalle. Tämän esityksen pohjana on ed. Jääskeläisen
lakialoite, joka on otettu käsittelyyn tämän
hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä.
Lisäksi hallituksen esittämä etuuden
perusteena käytetty 500 euroa on mielestämme liian
pieni suhteutettuna tehdyn työn arvoon, ja siksi esitän
1 000:ta euroa lapsenhoitoajalta kertyvän eläke-etuuden
perusteeksi. Sen sijaan opiskelujen ja asepalveluksen suorittamisen
ajalta ehdotan pysyttäväksi tässä 500
euron summassa etuuden perusteena.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aikaisemman debatin aikana kansallista kokoomusta
rökitettiin varsin reippaasti tästä esityksestä,
joka kuitenkin on tietysti hallituksen kokonaispaketti ja taisi
olla peräti yksimielinen esitys eduskunnalle uudistukseksi.
Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä palauttaa mieleen,
että tässä on myöskin sellainen
aikajatkumo, johon liittyy hyvin merkittäviä kannanottoja
tähän eläkeuudistukseen. Esko Ahon hallituksen
aikana käytiin julkisessa sanassa aika kovakin keskustelu
siitä, minkälaiseen eläketulevaisuuteen
ollaan menossa. Silloin silloinen valtiovarainministeri kokoomuksen
ministerinä otti erittäin voimakkaasti kantaa
kaikkinensa päivinensä siihen suuntaan, että meidän
tulee siirtyä vapaaehtoisiin järjestelmiin, ja
niihin ed. Akaan-Penttilä puheenvuorossaan täällä jo
viittasikin ja kannatti edelleen näitä.
Jos nyt ajatellaan sitten sitä aikaa ja ministeri Viinasen
kannanottoja 1990-luvun alkupuolella, sitten ajatellaan tätä ajankohtaa,
jolloin nyt tätä mietintöä käsitellään,
ja sitten otetaan huomioon sellainen tulevaisuus, ikääntyvän
Suomen tulevaisuus, jonka ed. Räsänen edellisessä puheenvuorossaan
numeroina kuvasi, niin ehkä on tämän
uudistuksen kannalta aika onnellinen ajankohta tehdä tämä remontti
nyt juuri. Nimittäin ilmiselvää on se,
että jos tämä uudistus olisi siirtynyt
esimerkiksi 2010—2015 tienoille, varmasti eduskunnan koostumus
silloin painottuu jo aika paljon eläkeläiskansanedustajien
puolelle, ja se silloin vaikuttaa ilman muuta siihen lainsäädäntöön,
mitä eduskunnan sellaisella koostumuksella saadaan aikaiseksi.
Toisin sanoen tässä katsannossa tämä säätämisajankohta
on ilmiselvästi jokseenkin otollinen rakentavahenkiselle
debatille, vaikkakaan en itse henkilökohtaisesti pidä näitä eräitä valintoja
oikeina, en muun muassa tämän 50—50-ratkaisumallin
hylkäämistä juuri niistä syistä,
jotka aikaisemmassa debatissa toin esille.
Paineet ovat hyvin moninaiset tällä hetkellä ja ovat
myöskin hyvin ristiriitaiset tällä hetkellä.
Ensinnäkin on yleinen pyrkimys työnantajapuolella,
että eläkeikää nostetaan, ja
aivan samanaikaisesti kaikki mahdolliset työkykyä mittaavat
tutkimukset osoittavat, että ihmisten työkyky
alenee. Siis toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä,
että on lähes sovittamaton ristiriita.
Edelleen olemme hyvin voimakkaasti siirtyneet pätkätyöaikakauteen.
70—80 prosenttia uusista työsuhteista on pätkätöitä.
Niin kuin ministeri Perho täällä kuvasi
aikaisemmin, sitten sinne jokaisen pätkätyön
väliinkin hyvin monella sattuu vielä työttömyysjakso,
mikä tarkoittaa sitä, että koko työhistoria-ajattelu
muuttuu aivan kokonaan toisenlaiseksi kuin se on ollut esimerkiksi
80-luvulla ja vielä 90-luvun alkupuolellakin oli historiallisista
syistä johtuen. Nykytodellisuus on siis kovasti toisenlainen.
Tämä tarkoittaa sitä, että myöskin
eläkejärjestelmän täytyy sopeutua
tähän uuteen todellisuuteen.
Silloin tietysti tulevat tämmöiset arvoperusteiset
valinnat hyvin voimallisesti esiin, minkälaiseksi koetaan
hyvinvointiyhteiskunta, mitä pidetään
kohtuullisena toimeentulona ja millä tavalla se kohtuullinen
toimeentulo kasaan pannaan, mikä on siinä eläkkeitten
osuus, mikä on sitten muitten yhteiskunnan turvaverkon
osioitten osuus. Joka tapauksessa totean, että huonomminkin
voisi olla asianlaita kuin nyt tässä mietinnössä on,
ja uskon, että äänestyksillä tässä vielä parannuksia
saadaan aikaiseksi, kun hallituspuolueet ovat sopivasti hajallaan
tässä asiassa.
Sitten totean aivan muuna asiana sen, että minulle
tulee aina työelämästä puhuttaessa
mieleen saksalainen yhteiskunta, joka on joutunut tämän vajaakuntoisten
ongelman ottamaan lainsäädännössä huomioon.
En tiedä, onko se edelleen voimassa, että 5 prosenttia
suurehkoilla työpaikoilla pitää työntekijöistä olla
vajaakuntoisia, mutta semmoinen sääntö aikaisemmin
oli, ainakin 90-luvun alkupuolella, voimassa. Joka tapauksessa se
otti yhteiskunnan realiteetit oikealla tavalla huomioon, ja minusta
me olemme menossa hyvin sellaista yhteiskuntaa kohti, jossa tällä näkökohdalla
on erityistä merkitystä. Sillä on myöskin
tämän yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta merkitystä.
Sitten edelleen: Meillä pitäisi olla poliittista valmiutta
ottaa ammattien erilaisuus huomioon. Erikoisen havainnollinen esimerkki
tästä ovat palomiehet, joista on täällä keskusteltu
tämänkin alkuvuoden aikana jo useampaan kertaan.
Me muistamme ihan tarkkaan sen, millä tavalla tämä nykyinen
järjestely muodostui, ja se synnytti rakenteellisen ongelman,
jossa realiteetit ovat sellaiset, että asia täytyy
nyt ratkaista lopullisesti. Tässä on viitteitä siihen
ratkaisumalliin, mutta asia täytyy hoitaa kunnolla pois.
Se on keväällä aloittavan uuden hallituksen
ensimmäisiä tehtäviä.
Edustajat S-L. Anttila ja Ihamäki
merkitään läsnä oleviksi.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa puhemies! Jos tarkastellaan tämän
suuren eläkepaketin yhteydessä eläkepolitiikkaa
kokonaisuutena, niin aluksi tämänkin päivän
keskustelun perusteella on kysyttävä, oliko sittenkään
oikein, että työmarkkinajärjestöille
annettiin näin suuri valta eläkelainsäädännön
luomisessa; olisiko pitänyt ottaa parlamentaarinen ulottuvuus
huomioon jo alkumetreillä. Nythän täällä ovat
sanoutuneet irti sekä sosialidemokraatit osittain että vasemmistoliitto
nähtävästi kokonaisuudessaan tästä paketista.
Kun ed. Laaksoa kuuntelin, niin sain sen käsityksen, niin
kuin vasemmistoliitto ei koskaan hallituksessa olisi ollutkaan ainakaan
näiltä osin.
Jos tarkastellaan eläkepolitiikkaa kokonaisuutena,
niin on pakko sanoa, että 96 aloitettua kansaneläkkeen
pohjaosan leikkausta voidaan pitää Lipposen hallituksen
suurimpana eläkepoliittisena virheenä. Keskustahan
teki kaikki voitavansa estääkseen pohjaosan leikkauksen,
ja juuri ennen viime eduskuntavaaleja saatiin aikaan ponsi, jossa
edellytettiin kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen pysäyttämistä valtiontalouden
niin salliessa. Hallituspuolueet pettivät eläkeläisäänestäjät,
koska se ponsihan unohdettiin heti vaalien jälkeen. Se
osoittautui katteettomaksi vaalilupaukseksi.
Muutenkin eläkepolitiikka on ollut hyvin poukkoilevaa.
Kun ensin on tehty virheitä leikkaamalla, niin vuosia myöhemmin
on korjattu kosmeettisesti, kuten nyt käy kahteen kertaan
leikatun pohjaosan kohdalla. Samahan tehtiin kansaneläkkeen
lapsikorotuksissa, joista vain osa on palautettu.
Viime vuosikymmenen alussa laman rasitukset tuntuivat sekä palkansaajien
että eläkeläisten kukkarossa. Kun kuitenkin
elettiin viime vuosikymmenen lopulla useita nousun vuosia peräkkäin,
niin tämä ei kuitenkaan näkynyt eläkeläisiä koskevissa
päätöksissä tai heidän
toimeentulossaan. Pohjaosan poistohan aloitettiin silloin 96, kun
laman selkä oli jo taittunut, ja silloin otettiin käyttöön
myöskin tämä taitettu indeksi, josta
tänään on täällä taitettu
peistä. Korotetun savamaksun alentamisessa on oltu kovin
hitaita, mutta onneksi siinä nyt on sitten jo lopullisesti
onnistuttu.
Suurin kysymys eläkeläisten toimeentulossa on
näitten pienimpien eläkkeitten taso. Meillä on Suomessa
1,3 miljoonaa eläkeläistä, joista puolet
saa bruttoeläkettä enintään,
jos markoissa puhutaan, niin 4 200 markkaa kuukaudessa.
Suomessa on 125 000 eläkeläistä,
joilla on pelkkä kansaneläke. Tämä on
hyvin paljon ikääntyneiden naisten ongelma; perhesyistä monien
eläke on paljon pienempi kuin miesten. Meillä on
eläkeläisiä myöskin köyhyysrajan
alapuolella 150 000—200 000, ja kyllä kai
tämän pitäisi olla tärkein tavoite,
että me saisimme heidät köyhyysrajan
yläpuolelle, jotta myöskin näitten eläkeläisten
ostovoima nousisi ja he voisivat ostaa lääkkeitä,
käyttää palveluita, kotipalveluita ja muita
tarvitsemiaan palveluja. Nämä pientä eläkettä saavat
kuuluvat sellaiseen joukkoon, jolla on joko pelkkä kansaneläke
tai pieni työeläke ja sen päälle
kansaneläke.
Täysi kansaneläkehän vaihtelee 411
eurosta 487 euroon kuukaudessa siviilisäädystä ja
kuntaryhmästä riippuen. Eläkeläinen,
jonka ansioeläke ylittää 847—998
euroa kuukaudessa siviilisäädystä tai
kuntaryhmästä riippuen, ei saa enää kansaneläkettä.
Kansaneläkehän on siis jäänyt jälkeen
indeksin laskutavasta riippuen noin 50 euroa, ehkä jo enemmänkin,
työeläkkeiden kehityksestä. Tämä noin
70 markan korotus tehtiin silloin markoissa 2001, eikä se
tätä taustaa vasten kyllä ole kuin kosmeettinen
korjaus, hyvä sekin, mutta kovin pieneltä vaikuttaa.
Kansaneläkkeellä on kuitenkin näille
usein pienipalkkaisille naisille, palkatonta kotityötä tekeville
pienyrittäjille ja niille, joilla on epäyhtenäinen,
katkonainen työhistoria — pitkäaikaistyöttömät,
omaishoitajat, kotiäidit, pätkätyöntekijät — suuri
merkitys. Tällaisia epätyypillisiä työsuhteita
on yhä enemmän. Näin kansaneläke tulee
olemaan edelleen merkittävä pienituloisten eläketurvan
takaajana.
Pienten kansaneläkkeiden merkitys vähimmäisturvan
takaajana on heikentynyt siis nimenomaan tästä indeksitarkistuksesta
johtuen. Jos ajatellaan perusturvan kannalta, niin tällainen kunnollinen
kansaneläke, nerokas kansaneläkejärjestelmä,
joka aikanaan on luotu, voisi parhaimmillaan olla tällaisena
kunnollisena perusturvana. Mielestämme kansaneläkkeeseen
pitäisi tehdä riittävä tasokorotus.
Se olisi oikeudenmukaista ja tasapuolista eläkepolitiikkaa.
Valtiontalous antaa siihen sikäli tilaa, että kansaneläkemenothan
ovat supistumassa, mutta kysymys olisi ennen muuta oikeudenmukaisuudesta
ja eri elämänvaiheiden kattavasta vähimmäisturvasta huolehtimisesta.
Sitten indeksit, joista täällä on
puhuttu: Tämä taitettu indeksi on todellakin ollut
kaikkien eläkeläisjärjestöjen
poistolistoilla ja nimenomaan sikäli, että tämä parempi
indeksi tulee, toisin kuin nyt hallituksen esityksessä.
Me olemme koko ajan pitäneet esillä kansaneläkkeen
huonompaa indeksiä, jota mielestämme pitäisi myöskin
tarkastella tässä kokonaisuudessa, ja tämä jälkeenjääneisyys
tältä osin olisi asteittain syytä korjata.
Kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksella heikennettiin
selkeästi suomalaista peruseläketurvaa ja sillä murrettiin
kansanvakuutuksen perustaa. Sillä poistamisella luovuttiin
pohjoismaisesta kansanvakuutusjärjestelmämallista,
joka Suomessa on ollut. Sen perusajatuksen tiedämme, että kaikki
osallistuvat sen kustannuksiin ja kaikki siitä myöskin
hyötyvät. Tässä sen nerokkuus piilee.
Se on ollut erittäin tärkeä eläkejärjestelmä tämän
rahoituksen hyväksyttävyyden kannalta sekä yhdenmukaisen
käytännön turvaamiseksi myös
työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyden
määrittelyssä.
Kun tämä pohjaosan leikkaus alkoi 96, on muistettava,
että se koski tosi monia eläkeläisiä. 420 000
eläkeläistä oli siinä osallisina,
ja osalla todellakin se oli jo toistamiseen poistettu pohjaosa.
Tämä onneksi huomattiin nyt, tosin kyllä liki kahdeksan
vuoden jälkeen, että virhe tuli tehtyä, ja
nyt sitä palautetaan, mutta valitettavasti osa ei koskaan
sitä tule saamaan. Tämähän on
iäkästä porukkaa ja ovat jo muissa eläketoimistoissa. Tämä pohjaosan
poisto kalvaa edelleen. Todellakin tämä tulee
jatkuvasti esille tuolla, kun liikutaan. Siinä olisi kyllä syytä selvittää,
voitaisiinko mitenkään tätä järjestelmää säilyttää niin,
että sitä voitaisiin palauttaa. Minusta tämä asia
olisi kyllä selvityksen väärtti.
Uudesta eläkejärjestelmästä ed.
Rehula esitti näitä keskustan näkemyksiä.
Siinä kaikkein keskeisin on tietysti indeksijärjestelmä.
Siitähän sitten äänestetään
perjantaina. Nämä muut esitykset, mitkä tähän
liittyvät, ovat nähtävissä meidän vastalauseessamme.
Erityisesti arvostamme sitä, että tässä on
otettu nyt ensimmäistä kertaa huomioon kotityö, mutta
kovin pienellä panoksella, ei sitä paljon arvosteta.
Minkä takia ei sitten sitä liitetä kansaneläkejärjestelmään?
Olisi aika luonteva ratkaisu nimenomaan tämän
perusturvaelementin takia, että tämä järjestelmä olisi
kansaneläkejärjestelmän puolella. Ihmettelen,
että se on ympätty sinne työeläkejärjestelmään.
Tämä selkeästi olisi tällaisen
kansanvakuutusluonteen täyttävä eläkemuoto.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä on todella kiitettävästi
toiminut sen eteen, että yhdeksikään
päiväksi tämä kansaneläkkeen
pohjaosan leikkaus ei ole suomalaisilta unohtunut. Mietin vain tulevaa
hallituskautta, esimerkiksi vaihtoehtoa, että keskusta
on hallituksessa ja ed. Hyssälä minun nykyisessä tehtävässäni:
hän hoitaa sitten indeksit, hän hoitaa tasokorotukset
kansaneläkkeeseen, hän hoitaa palkattomilta jaksoilta
kertyvät korkeammat eläkkeet, hän palauttaa
pohjaosan, ja ehkä unohdin vielä tästä listasta
jotakin. Kyllä tämä on nyt vain sellainen
lista, että jos aivan tosissaan annetaan ymmärtää,
että tämä kaikki on mahdollista, silloin
samalla otetaan vastuu siitä, että työeläkemaksut
ilman muuta nousevat paljon aikaisemmin ja paljon rankemmin kuin
nykyjärjestelmällä. On ilman muuta selvää,
että silloin, jos nähdään, että joku
pienituloinen eläkeläisryhmä alkaa olla
todellisissa ongelmissa, niin kuin tänä päivänä varmaan
jotkut ovat, parannuksia pitää tehdä,
mutta ei voida ajatella, että tehdään
nämä kaikki ilman, että se vaikuttaa
millään tavalla esimerkiksi meidän lastemme
tai lastenlastemme veroasteeseen tai työllistymismahdollisuuksiin.
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministerin puheesta huomaa, että kokoomus
on jo heittänyt pyyhkeen kehään ja alistuu
siihen, että häviää vaalit ja jää hallituksen
ulkopuolelle, koska hän sovittelee (Min. Perho: Mehän
voimme olla yhdessä hallituksessa!) ministerin viittaa
jo allekirjoittaneen päälle. Olemme samasta vaalipiiristä,
joten voisin sanoa, että levittäkää huhua,
levittäkää huhua.
Mutta todellakin, näitä eläkeläisten
parannuksia ei ole tarkoitettu suoritettavan yhdessä päivässä tai
yhdessä vuodessa vaan asteittain ja portaittain. Näinhän
ne leikkauksetkin tehtiin, vähitellen joka vuosi 96:sta
lähtien poistettiin kansaneläkkeen pohjaosaa.
Kerralla sitä ei uskallettu romahduttaa, ja näin
täytyy parannustenkin tulla pikkuhiljaa kansantalouden
kestokyvyn myötäillessä.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tässä eläkepaketissahan
on hyviä puolia ja sitten on sellaisia puolia, joita voidaan
tietysti katsella, ovatko ne välttämättä niin
kuin ne on tässä esitetty.
Ed. Hyssälä aloitti puheensa kysymällä,
onko kolmikantavalmistelu ollut hyvästä vai huonosta.
Minä sen näen kuitenkin sillä tavalla,
että on ihan hyvä, että työmarkkinajärjestöt
ovat mukana tässä työssä olleet,
ja viime kädessä eduskunta sitten tekee näistä lain
ja ratkaisee sen poliittisen vallan ja harkinnan puitteissa, miten
oikeaksi näkee. Nimittäin ei se kolmikantavalmistelu tarkoita
sitä, jotta täällä ei voitaisi
tehdä järkeviä päätöksiä siitä huolimatta.
Se on meistä itsestämme kiinni, miten täällä tehdään.
Ennen kuin lähden pidemmälle käymään
tätä läpi, kannatan ed. Stenius-Kaukosen
vastalauseessa 2 olevia esityksiä, koska niissä on
kaikissa järkeä. Ne ovat pureutuneet hyviin, oleellisiin asioihin,
jotka ovat epäkohtia tässä paketissa.
Mutta käyn muutaman asian läpi tässä.
Ihan ensinnäkin puutun tähän perusfilosofiaan.
Tämä kaikkihan lähtee siitä,
jotta nyt tehdään eläkepaketti, järjestelmän
muutos, johon ajetaan myöhemmin kuntien ja valtion eläkkeet,
ja tämän pitäisi sitten kestää hengissä 50
vuotta, 100 vuotta. Kun katsoo taas taaksepäin, mitä on
tehty, mehän olemme joutuneet työeläkejärjestelmiä,
kansaneläkejärjestelmiä, kaikkia näitä muuttamaan aika
tiheässä tahdissa. En usko tämänkään
kestävän vuoteen 2050 tällaisenaan, vaan
me joudumme tarkistamaan monia näitä kohtia (Ed.
Kankaanniemi: Näin on!) ennen kaikkea sillä tavalla,
kun tiedetään, mitä tapahtuu tietotekniikan puolella
ja automatisoinnin puolella yhä edelleen.
Nämä eläkemaksuthan kerätään
työn sivukuluina. Minusta semmoinen uusi näkökulma
tässä pitäisi ottaa koko tarkastelussa
huomioon, ei pelkästään Suomessa vaan
maailmanlaajuisesti, miten saada sitten se taho, joka omistaa ja
jolle keskittyy jatkuvasti omistaminen, maksamaan jotakin muuta
kuin työn sivukuluja, elikkä puhutaan robottiverosta,
jonka osalta on epävarmaa, sopiiko se tähän
päivään vai ei, mutta kuitenkin se on ajatus,
jotta koneet maksaisivat enemmän meidän eläkemaksujamme,
ei maksettaisi pelkästään työn
sivukulujen muodossa. Tässä on kannettu huolta,
jotta työn sivukulut nousevat liian isoiksi ja eläkemaksut
nousevat isoiksi, mutta minusta koneiden maksamien sivukulujen pitääkin
nousta isoksi, koska muuten tässä käy
köpelösti. Tuotannollisessa toiminnassa tulee
jatkossa olemaan yhä vähemmän ihmisiä,
jolloin jos toisillemme paitoja pestään ja maksetaan
niitä eläkemaksuja, noin karkeasti lainausmerkeissä, siitä ei
hirveän paljon tule lisäarvoa ja sitä,
mikä voisi sinne kassaan tuoda todellista tulosta. Sen takia
tämä tulee olemaan iso ongelma jatkossa, kestääkö 50
vuotta, kestääkö 10 vuotta tämä järjestelmä,
jota tässä ollaan tekemässä.
Näitä perusjuttuja, joita tässä on
esitetty, on tämä palkattoman jakson ajattelu,
ja minusta se on hyvä päänavaus. En yhtään
pidä sitä vieraana, että se on nimenomaan
työeläkelakien puolella. Ed. Hyssälä kysyi,
miksi se ei ole kansanvakuutuksen puolella. Minusta tämä ajattelu
lähtee siitä, että meillä on
kaksi järjestelmää olemassa, on peruskansaneläke,
joka lähtee siitä, että välttämättä ihminen
ei koskaan kykene jonkun syyn takia työelämään.
Sen pitää olla semmoinen, että se antaa
ihmisille elämisen perusedellytykset ja eläkkeen,
mutta sen lisäksi on semmoinen työorientoitunut
ajattelu, että siitä palkitaan myös. Minusta
se kuuluu luontaisesti sinne väliin, jotta pitää olla
mahdollisuus lähteä opiskelemaan, pitää olla
mahdollisuus lapsenhoitoon lähteä ja synnyttämään.
Silloin se kuuluu luontaisesti siihen, että se osio menee
sitten sinne työeläkekassaan. Joku voi sanoa,
niin kuin täällä on todettu, että se
on tasoltaan matala, mutta se on kuitenkin päänavaus,
ja kun rahaa tulee lisää ja tuntuu, että on
laarit täynnä, niin miksi sitä ei sitten
nosteta sitä mukaa kuin on mahdollista? Uskon sillä tavalla,
että niissä kolmikantasopimuksissa, jotka Suomessa
toivon mukaan jatkossakin tullaan tekemään tupoissa,
näistä tullaan neuvottelemaan, nostetaanko jotain
osiota sinne vai eikö nosteta.
No, kuka tässä paketissa sitten häviää?
Sehän on täällä todettu aikaisemmin,
jotta nythän tämä menee tähän
vakuutusperiaatteeseen enemmän, ja kun täällä ovat
jotkut virheellisesti todenneet, että tässä raskaan
työn raatajat hirveästi häviäisivät,
niin minä en tässä näe sitä,
vaan nyt kun koko työhistoria tullaan ottamaan huomioon
ja niitä ansioita korotetaan vielä 80 prosentilla palkkojen
nousuun verrattuna, silloin ne ihmiset, joilla ennen eläkeikää työsuorituksiin
perustuva palkka pienenee, tässä saavat oikeutta.
Ne, joille loppuvuosina on kaiken näköisiä kädenpuristuksia
annettu ja ikälisiä jatkuvasti tulee ja joilla
on turvallinen työpaikka, tässä ikään
kuin menettävät, vaikka eivät he menetä vaan
heitäkin kohdellaan oikeudenmukaisesti, koska hehän
eivät ole maksaneet eläkemaksuja aikanaan riittävästi
siinä mitassa, minkä verran nykyinen järjestelmä heitä palkitsee,
antaa eläkkeen, joka on näiden toisten maksama.
Sen takia minusta tämä puoli on tässä ihan
oikein.
Mutta sitten jos kysytään, ketkä tässä indeksitarkistuksessa
häviävät, niin nämä nuoremmat, alle
65-vuotiaat tässä nykyiseen järjestelmään verrattuna
häviävät. Pitemmässä pelissä,
jos vertaa tämänhetkiseen eläkeindeksiin,
kaikki, jotka ovat eläkkeellä ja ovat alle 65-vuotiaita,
osin häviävät. Tosin tässä tehdään
tämä viiden vuoden tarkastelu, jossa katsotaan
indeksiä, tehdään tasokorotukset. Se
vähän muuttaa tilannetta. Mutta kuitenkin juuri
tämänhetkiseen tasoon verrattuna niille, jotka
nyt ovat eläkkeellä ja ovat alle 65-vuotiaita,
se indeksitarkistus tulee olemaan pienempi. Sen takia minä näen
tämän pahimman ongelmakohdan olevan juuri tämä indeksi,
ja minusta tämä puoliväli-indeksi 50—50
pitäisi ottaa käyttöön.
Tätä taustaa vasten pitää peilata
sitä näkemystä, jotta mietitään
niitä nykyisiä ihmisiä, jotka ovat eläkkeellä.
Eivätkö he ole ihmisiä, jotka ovat rakentaneet
tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, rakentaneet kaiken
kaikkiaan tätä yhteiskuntaa siihen malliin, jossa
me elämme? Samalla tavalla ne ihmiset, jotka tulevaisuudessa
ovat eläkkeellä: ainakin minä itse toivoisin,
jotta lapseni tai meidän lapsemme sitten kunnioittavat
meitä, kun olemme eläkeiässä.
Eikö meilläkin pitäisi olla oikeus semmoiseen
toimeentuloon, joka nousee yhtä nopeasti kuin palkkakehitys,
ei tee sitä kuilua palkansaajan ja eläkeläisen
välillä isoksi? Väitetään,
että pitkässä pelissä, niin
kuin tässäkin elinikäkertoimessa on ajateltu,
keski-ikä tulee kasvamaan. Jos jää vaikka
55-vuotiaana eläkkeelle ja elää 90-vuotiaaksi,
niin kyllä se rako siinä kasvaa huomattavasti,
jos tämä nykyisen näköinen maailmankehitys
jatkuu elikkä palkat nousevat nopeammin kuin hinnat. Mutta
jos siinä tapahtuu muutosta, sitähän
ei kukaan tiedä, silloin se tietysti muuttaa tilanteen,
mutta uskon kuitenkin näin jatkuvan jatkossakin, koska
ei ole näkyvissä semmoisia piirteitä,
mitkä muuttaisivat tämän kehityskulun
sillä tavalla, jotta palkat eivät nousisi vähän
nopeammin. Siinähän tulee sitä tuottavuuden
nousua ja sitä mitataan ulos niiden ihmisten kukkaroon,
jotka tekevät myös työtä.
Sitten puutun tähän ed. Pulliaisen näkemykseen
siitä, jotta nyt on otollinen ajankohta tämä tehdä.
Jos se tehtäisiin 2010, niin sitten olisi eläkeläisiä enemmän
täällä eduskunnassa. Tässä on hyvä palata
siihen, mistä aloitin. Nimittäin en usko, että tämä kestää vuoteen
2050 tällaisenaan, vaan jos vuonna 2010 eläkeläisiä on
enemmistö täällä eduskunnassa,
niin todennäköisesti näitä lakeja
tullaan muuttamaan sen mukaan, mikä poliittinen tahto ja
voima eduskunnassa on. Sen takia me emme voi tuudittautua siihen,
että nyt kun tehdään joku asia, se on
ikuinen ja pysyvä, vaan kyllä tässä maassa
poliittinen tahto tulee vaikuttamaan ja toivon mukaan tuleekin,
koska demokratia on vaan semmoinen. Sen takia minä kyllä luotan
siihen, jotta me teemme kuitenkin järkeviä päätöksiä.
Minusta ed. Stenius-Kaukosen laatimassa vastalauseessa 2 on järkeviä esityksiä,
ja niin kuin alussa totesin, kannatan niitä käsittelyn pohjaksi.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Ensimmäiseksi haluan todeta sen, että suomalaiseen
yhteiskuntaan on pesiytynyt varsin erikoinen ilmapiiri, joka koskee
eläkeläisiä ja vanhusväestöä yleensä.
Me poliitikot olemme vuosikymmenien mittaan yrittäneet
saada yhä paremmat olosuhteet ihmisille, niin että he
voisivat elää pitempään ja voisivat
nauttia elämästään. Kun tänä päivänä kuuntelee
niin meidän poliitikkojen kuin muidenkin puheita, niin
lähtökohta on usein se, että vanhukset
ovat ongelma yhteiskunnalle. Minun mielestäni tämä on
aika erikoista, ja siitä meidän kyllä pitäisi
päästä. Me olemme itse halunneet, että meidän
eläkeikäisillä ihmisillämme
olisi hyvät olot, että heillä olisi hyvä vanhuus,
ja nyt sitten melkein jokainen puhuja toisensa jälkeen
toteaa, kuinka ongelmallista se on, että meillä on eläkeläisiä näin
paljon.
Mitä sitten tulee eläkeläisten tulotasoon,
niin kannattaa muistaa se totuus, että eläkkeiden
keskimäärä on noin 1 000 euroa
eli vajaa 6 000 markkaa. Kansaneläkkeellä elää noin
115 000 ihmistä eli noin 500 eurolla eli vajaalla
3 000 markalla. Minun mielestäni tämä jo
osoittaa sen, ettei keskimäärin ottaen ole kysymys
mistään ryhmästä, joka on sinänsä suuri,
1 300 000 ihmistä, jotka voisivat erinomaisen
hyvin.
Puhemies! Täällä on myöskin
pohdittu sitä, minkälainen tämä meidän
järjestelmämme on ja miksi eduskunta on tässä tilanteessa
kuin se on. Tosiasia on se, että maksajat päättävät,
eli maksajat tässä asiassa ovat ensisijaisesti
työnantajat ja toissijaisesti työntekijät.
Joissakin maissa se on päinvastoin, työntekijät
maksavat suuremman osuuden eläkemaksuista ja työnantajat
vähemmän. Joka tapauksessa maksajat päättävät,
ja jos me muistamme oikein, niin se oli 18.11.2001, kun työmarkkinajärjestöt
sopivat tästä, ja väitän, puhemies,
ettei kovin suurta muutosta ole siihen pakettiin tehty, ei hallituksen
käsittelyssä eikä eduskunnan käsittelyssä.
Täällä ed. Esa Lahtela sanoi, että kyllä me voimme
muuttaa. Mutta minä kyllä esitän kysymyksen,
voisiko eduskunta todella radikaalisti lähteä muuttamaan
sitä, mitä työmarkkinajärjestöt
eli ne, jotka maksavat työeläkemaksut, ovat sopineet.
Puhemies! Haluan myös muutamalla sanalla kohdistaa
huomion siihen keskusteluun, jota käydään
lähinnä talouspolitiikassa, joka koskee sitä,
miten Suomi valmistautuu siihen, että niin sanottu huoltosuhde
eli eläkeläisten, työelämän ulkopuolella
olevien, määrä koko ajan nousee ja sitten
työelämässä olevien määrä suhteessa
pienenee. Tästä asiasta puhuvat jatkuvasti Suomen valtiovarainministeriö ja
viimeksi esimerkiksi Oecd, ja myös Euroopan unionin sisällä on
jatkuvasti annettu Suomelle huomautuksia siitä, että meidän
pitää valmistautua huoltosuhteen muuttumiseen
eli eläkeläisten määrän
kasvuun. Tämä on tietysti mielenkiintoinen asia,
ja palaan siihen lyhyesti myöhemmin.
Jos sitten katsotaan, miten eri maat varustautuvat eläkeläisten
eläkkeiden maksuun, niin Suomessahan me olemme, väittäisin,
aika poikkeus. Olen tätä asiaa paljon tutkinut.
Meillähän on osaksi rahastoiva järjestelmä,
ja jos esimerkiksi katsotaan sellaisia suuria eurooppalaisia maita kuin
Saksa, Ranska ja Italia, niissä tällaista rahastointia
ei ole ollenkaan, vaan eläkkeet maksetaan vuosittain maksuista.
Mitään rahastointia ei ole olemassa.
Puhemies! Haluankin herättää sen
kysymyksen, mikä järki tässä rahastoinnissa
on esimerkiksi tällaisena aikana, jolloin esimerkiksi pörssikurssit
jatkuvasti laskevat, rahastosijoitukset heikkenevät. Jos
esimerkiksi verrataan vuosi sitten olleita Työeläkelaitoksen
sijoituksia tämän päivän arvoihin,
voidaan todeta, että todennäköisesti
ne ovat merkittävästi alemmat eli se, mitä nyt
rahastoimme koko ajan, tuottaakin entistä vähemmän.
Tämä systeemihän muuttui tässä radikaalisti
viimeisten kymmenen vuoden aikana, kun tästä TEL-takaisinlainauksesta
on kokonaan luovuttu ja markkinatilanne muuttui niin, että nyt yritykset
saavat rahaa halvalla markkinoilta. Nyt, niin kuin totesin, monet
näistä rahastosijoituksista ja pörssisijoituksista
ovat tappiollisia ainakin tällä hetkellä,
ja jos katsoo markkinoita ehkä tulevaisuuteenkin, niin
ei ole näköpiirissä kovin nopeaa elpymistä.
Puhemies! On myös ehkä mielenkiintoista todeta,
että 45 prosenttia vain työeläkerahastojen rahoista
on sijoitettu Suomeen. Minun mielestäni tämäkin
on kysymys, jonka pitäisi kiinnostaa eduskuntaa ja hallitusta.
Siis runsaat puolet on sijoitettu ulkomaille hyödyttämään
ulkomaista talouselämää, ja vain 9 prosenttia
työeläkerahoista on sijoitettu Helsingin pörssiin.
Puhemies! Tällä hetkellä meillä on
noin 70 miljardia euroa työeläkerahastoissa mukaan
lukien julkiset eli kunnalliset ja valtion rahastot. Ehkä tällaisena
vertauslukuna voisi todeta, että valtionvelka viime vuoden
lopulla oli 59 miljardia euroa. Itse asiassa tämä ero
on juuri se, joka tekee sen, että Suomen niin sanottu emu-velka
on varsin kohtuullinen, eräs Euroopan parhaita, ja että meillä on
julkisen talouden ylijäämä. Julkisen
talouden ylijäämä tulee juuri tästä meidän
rahastoivasta työeläkejärjestelmästämme,
ja on myös mielenkiintoista todeta, että meidän
julkisen talouden ylijäämämme on noin
5—6 prosenttia suurempi kuin keskimäärin
EU-maissa. Herääkin kysymys, onko tämä eräs
syy, minkä takia esimerkiksi Suomessa pysyy korkea työttömyys,
kun ihmisten ostovoimaa ei pystytä lisäämää eikä tätä kautta
panostamaan talouteen ja työllisyyteen. Minusta tämä on
kysymys, joka pitää Suomessa selvittää,
mitä me voimme tehdä tässä tilanteessa,
koska eihän ole mitään järkeä siinä,
että me käytämme 5—6 prosenttia
korkeampaa veroastetta kuin muut EU-maat vain sen takia, että me
noudatamme kireämpää talouspolitiikkaa.
On aivan selvää, puhemies, että velka maksaa,
mutta kyllä maksaa korkea työttömyyskin.
Puhemies! Ehkä muutama sana vielä eläkeiästä.
Mehän olemme pyrkineet todellisen eläkeiän nostamiseen
ja olemme ilmeisesti nyt onnistuneet vihdoin ja viimein nostamaan
sitä, niin kuin täällä on todettu,
59 vuoteen, mutta kovin vaivalloisesti se kuitenkin tapahtuu, ja
senkin aika hyvin ymmärrän. Kun sitten täällä on,
niin kuin totesin, debatissa peloteltu sillä, että kun
meidän huoltosuhteemme huononee merkittävästi
lähivuosikymmenien aikana, miten me hoidamme tulevat eläkkeet,
niin on merkillistä se, että ei ole nostettu keskusteluun
sitä, että me voisimme ottaa käyttöön
jonkinlaisen eläkekaton. Itse ottaisin esille vaikka 2 000
euron, 12 000 markan, eläkekaton. Jos ei ole varaa
hoitaa eläkemaksuja, niin minun mielestäni silloinhan
solidaarista ajattelua olisi se, että olisi olemassa eläkekatto.
Eikä tämä ole pelkästään
suomalainen ajattelu, vaan eläkekatto on monissa maissa,
muun muassa Yhdysvalloissa, olemassa.
Puhemies! Olen myös debatissa todennut, että eläkeläiset
ovat olleet eräitä todellisia laman maksajia Suomessa.
Me tiedämme, että sekä Ahon että Lipposen
hallituksen aikana on tehty toimenpiteitä, joilla eläkeläisten
ostovoimaa on heikennetty ja eläkeläisten elintasoa
on jouduttu alentamaan. Mielenkiintoinen toteamus on se, että eläkkeiden
reaaliarvo laski vuosina 1993—2002 noin 5,8 prosenttia
samaan aikaan, kun palkansaajien ostovoima lisääntyi
12,7 prosenttia, eli kaiken kaikkiaan siis palkansaajien ostovoima
kasvoi verrattuna eläkkeensaajiin 18,5 prosenttia, tai
päinvastoin käännettynä eläkkeensaajien
ostovoima laski 18,5 prosenttia verrattuna palkansaajiin.
Tämä on se kehitys, joka meidän nyt,
kun keskustelemme indeksistä, pitää ottaa
huomioon. Olen kyllä ed. Esa Lahtelan kanssa samaa mieltä siitä,
että ei tätä esitystä nyt voida
betonoida 50 vuodeksi, vaan me joudumme tätä tarkastelemaan,
ja esimerkiksi, kun puhutaan indekseistä, minun mielestäni
tuollaisen 5—10 vuoden tähtäimellä meidän
täytyy katsoa, minkälaisia erilaisia elintasoeroja
yhteiskuntaan syntyy palkansaajien ja eläkkeensaajien välille.
On aivan selvää se, että monelle eläkeläiselle
on suuri pettymys se, että nyt päädytään
tähän taitettuun 80—20-indeksiin eli
80 prosenttia eläkkeet nousevat sen perusteella, kuinka
paljon elinkustannukset nousevat, 20 prosenttia palkkakustannusten
perusteella. Vielä kerran, puhemies: minun mielestäni
tätä on seurattava tarkkaan ja tehtävä sitten sen
mukaan toimenpiteitä sen suhteen, miten tämä yhteiskunnallinen
kehitys jatkuu.
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tässä paketissa
on myös monia hyviä kohtia. Muun muassa eläkkeiden
laskentatapa on eräs sellainen, ja se tulee omalta osaltaan
sitten aikanaan parantamaan tulevien eläkeläisten
asemaa. Mutta kuten sanottu, indeksitarkistus on ongelma, ja se
koskee nimenomaan nyt jo eläkkeellä olevia ihmisiä ja
lähiaikoina eläkkeelle jääviä.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva
eläkeuudistus on merkittävä ja tärkeä maamme
eläkejärjestelmän kannalta. Tällä muutoksella
me kykenemme vahvistamaan eläkejärjestelmämme
taloudellista kantokykyä ja sitä kautta myös
eläkejärjestelmän pysyvyyttä.
Tämä on tärkeää, kun
väestömme ikääntyy ja elinaika
pidentyy. Meitä on aina silloin tällöin
peloteltu eläkepommilla. Minun nähdäkseni
tällä uudistuksella eläkepommista tulee suutari.
On arvioitu, että uudistus kokonaisuudessaan keventää työeläkemenojen
nousupainetta vuoteen 2020 mennessä noin 1,5 prosenttiyksiköllä ja
vuoteen 2050 mennessä jo 4,3 prosenttiyksiköllä.
Näyttääkin siltä, että työeläkemaksu
vakiintuisi vuoden 2030 tienoilla noin 26,5 prosenttiin, kun tässä aiemmassa
järjestelmässä tämän eläkemaksun
arvioitiin nousevan yli 30 prosentin. Näin ollen tämän
uudistuksen jälkeen työeläkemaksujen
nousua olisi nykyisestä odotettavissa noin 5 prosenttiyksikköä.
Tästä nousustahan puolet maksaa työnantaja,
toisen puolen palkansaaja, eli tämä merkitsee
sitä, että jatkossa palkansaajien tilipussi tulee
tältä osin keventymään noin
2,5 prosenttiyksiköllä.
Säästöt tässä eläkejärjestelmässä perustuvat siihen,
että ihmiset ovat nykyistä kauemmin töissä maksamassa
eläkemaksuja ja vähemmän aikaa nauttimassa
eläkkeistään. Huomionarvoista on myös
se, että uuteen eläkejärjestelmään
sisältyy erittäin merkittävä leikkuri
vuoden jälkeen 2009 jälkeen maksuun tuleviin eläkkeisiin,
koska väestön keskimääräisen
eliniän piteneminen alkaa automaattisesti heikentää tuon
vuoden alkavia eläkkeitä. Kyse on niin sanotusta
elinaikakertoimesta, jolla alkavien eläkkeiden alkumäärää alennetaan
elinaikakertoimella sen mukaan, miten paljon väestön
yleinen elinajan odote kasvaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on
mielestäni aivan perustellusti mietinnössään
kiinnittänyt huomiota tähän asiaan. On
tarpeen vielä tarkastella, onko kertoimen käytölle
riittävät perustelut.
Tähän eläkepakettiin, eläkeuudistukseen,
sisältyy uutena elementtinä myös se,
että lastenhoidon ja opiskelun ajalta kertyy eläkettä samaan
tapaan kuin jos henkilö olisi töissä 500
euron kuukausipalkalla. Nämä eläkkeet
maksetaan aikanaan valtion budjettivaroista. Mielestäni kyse
tältä osin on ihan perustellusta uudistuksesta,
joka laajentaa merkittävästi työelämästä poissaolon
ajalta kertyvää eläketurvaa.
Mutta jotenkin minua kuitenkin hämmästyttää,
että esimerkiksi keskustan vastalauseessa etuuden perustetta
oltaisiin nostamassa 840 euroon ja eläkettä kartuttavia
jaksoja oltaisiin lisäämässä.
Täytyy sanoa, että tässä suhteessa
kristilliset pistävät vielä paremmaksi.
(Ed. Kankaanniemi: Ihan oikein!) Mikäs siinä,
hyviä asioita nämä ovat, mutta on myös
kysyttävä, onko meillä näihin
varaa. (Ed. Kankaanniemi: On meillä valtavan suuriin eläkkeisiinkin
varaa!) On helppo tehdä päätöksiä,
joita ei itse joudu maksamaan, mutta jotkut joutuvat aikanaan nämäkin maksamaan.
On arvioitu, että hallituksen esitykseen sisältyvät
laajennukset tulevat täysimääräisiksi
tultuaan maksamaan 1,3 miljardia euroa vuositasolla tämänhetkisessä hintatasossa.
Tämä on jo erittäin suuri summa. Esimerkiksi
Kansaneläkelaitoksen kaikki eläkkeet olivat 2,7
miljardia euroa viime vuonna. Meidän on mielestäni päätöksissämme
kannettavakin huolta myös tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista.
Mielestäni ei ole vastuullista tehdä sellaista
eläkepolitiikkaa, mitä näihin keskustan
ja kristillisdemokraattien vastalauseisiin sisältyy näiden
uusien eläkettä kartuttavien jaksojen osalta.
Mielestäni valiokunta on tarttunut näihin asioihin
lausumissa 4 ja 5 oikealla tavalla.
Arvoisa puhemies! Mitä sitten tulee eläkejärjestelmämme
kiireellisimpiin korjaustarpeisiin, niin mielestäni kärkipäähän
kuuluu epäilemättä kansaneläkkeiden
tasokorotus, pientä kansaneläkettä saavilla
kun tarve on kuitenkin suurin.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Lipposen
kaksi hallitusta ovat istuneet tavattoman voimakkaan talouskasvun
ajan tässä maassa ja käyttäneet
poliittista valtaa vahvasti. Eläkepolitiikka on tässä suhteessa,
ottaen huomioon juuri talouden kehityksen, joka 90-luvun loppupuolella
oli, ollut lähes häpeällistä.
Lipposen hallitukset ovat leikanneet kansaneläkkeen pohjaosan
suurelta joukolta kahteen kertaan. Tämä leikkaushan
kohdistui melko pieniin eläkkeisiin, sellaisiin henkilöihin,
jotka ovat vuosikymmenet eläkemaksunsa maksaneet, verot
maksaneet, ammattiyhdistysjäsenmaksunsa maksaneet ja matalapalkka-aloilla
työnsä tehneet. Se oli häpeällinen
päätös ja ratkaisu. Kaksinkertaisesta
leikkauksesta on nyt pieni osa luvattu palauttaa ja se päätettykin,
mutta palautus vielä viipyy.
Edelleen Lipposen hallitus poisti kansaneläkkeen lapsikorotukset.
Niitä on hieman palauteltu, mutta piti tämäkin
ensin leikata pois todella pienituloisilta lapsiperheiltä.
Ylimääräistä sairasvakuutusmaksua
pidettiin yllä talouskasvusta huolimatta hyvin pitkään.
Pienimpiä, kaikkein pienimpiä, kansaneläkkeitä ei
ole korotettu ennen kuin vasta ihan viime aikoina, ja esimerkiksi sairaskulujen
omavastuuosuuksia on samanaikaisesti lisätty niin, että nämä usein
sairastavat pienen eläkkeen varassa olevat ihmiset ovat
joutuneet vaikeuksiin. Yksi kaikkein ikävimpiä muutoksia
oli, että Lipposen hallitus sääti tuon ikärasistisen
taitetun indeksijärjestelmän vajaa vuosikymmen
sitten. Tähän palaan hetken kuluttua vähän
lisää.
Nämä leikkaukset, jotka on toteutettu, kohdistuvat
ja ovat kohdistuneet niihin isiimme ja äiteihimme, jotka
ovat tämän maan vapauden puolesta taistelleet
ja hyvinvointimme perustan rakentaneet. Heille kuuluisi kiitos jo
neljännen käskynkin hengessä, mutta kiitos
on ollut se, että heiltä on leikattu monella tavalla
pientäkin toimeentuloturvaa ja samanaikaisesti on annettu mittavia
veronkevennyksiä kaikkein suurituloisimmille eläkeläisille,
niin kuin myös kaikkein parhaimmin palkatuille ihmisille
tässä maassa. Peruslinja tältä osin
on siis ollut todella epäoikeudenmukainen.
Arvoisa puhemies! Tässä yleisesti vielä totean,
että on käyty keskustelua siitä, kun
meillä nyt on tämä eläkelainsäädännön,
ansioeläkepuolen lainsäädännön,
kokonaisuudistus käsissä ja se on laadittu kolmikantaperiaatteella,
joitakin osapuolia hieman runnoen mutta kuitenkin, voiko eduskunta
sitä muuttaa. Mielestäni eduskunnan tulee ehdottomasti
kansalta saamansa valtuuden nojalla koko kansan etua katsoen tarkkaan
huolehtia siitä, että tällainen paketti
on oikeudenmukainen eri eläkkeensaajia, eri kansalaisia,
kohtaan. Tämä tehtävä unohtuu
tavattoman helpolla silloin, kun tällaisista asioista kuin
eläkkeistä päätetään
kolmikantapöydässä työmarkkinaosapuolten
toimesta. Mielestäni on tärkeää,
että kolmikantaisesti nämä valmistellaan,
mutta kyllä hallituksen ja eduskunnan tulee kuitenkin olla
tavattoman huolellinen siinä suhteessa, että kokonaisuus
on oikeudenmukainen.
Sen suhde, mitä edellä mainitsin harjoitetusta eläkepolitiikasta,
tähän pakettiin on syytä myös avata
ja sitä miettiä. On katsottava siis myös
peruseläketurvan, Kansaneläkelaitoksen maksamien
eläkkeiden ja tämän paketin keskinäistä suhdetta.
Tässä suhteessa tilanne ei ole ollenkaan niin
ruusuinen kuin kuva ehkä voi äkkiä ajatellen
olla.
Vahvat etujärjestöt ajavat aina hyväosaisten etua
ja polkevat ja työntävät sivuun hyvin
herkästi niiden edun, jotka ovat heikoimmassa asemassa.
Meidän järjestelmässämme kansaneläkkeen
varassa elävät ovat tämä heikoimmassa
asemassa oleva eläkeläisten ryhmä. Pienin
kansaneläke on 411 euroa kuukaudessa. Se on todella pieni,
ja siihen pitäisi saada kiireesti tasokorotus.
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Elo äsken
vaati eläkekattoa. Totean, että kristillisdemokraattien vastalauseessa
3 on ponsiesitys, jossa vaaditaan hallitusta selvittämään
mahdollisuudet pienimpien kansaneläkkeitten tasokorotukseen
ja eläkekaton käyttöönottoon.
Onko se katto 2 000 euroa kuukaudessa vai jokin muu, se
on sitten harkittava asia, mutta mielestäni lainsäädännöllä ei
tarvitse turvata ja taata kenellekään ylisuuria,
kohtuuttomia eläkkeitä. Joka sellaisen haluaa,
hän ostakoon sen omilla varoillaan työaikanaan,
ilman että sitä lainsäädännöllä turvataan
ja taataan. Tähän suuntaan pitäisi siis
mennä, niin kuin meidän pontemme esittää,
ja ed. Elo varmasti äänestää tuon
esityksen puolesta, kun näin kerran peräänkuulutti
tätä asiaa.
Arvoisa puhemies! Tästä paketista muutama yksityiskohta.
Ensinnäkin 1. lain 5 §, niin sanottu superkarttuma,
on mielestäni paikallaan. Sillä palkitaan niitä ihmisiä,
jotka jatkavat varsinkin tulevaisuudessa nykyistä pitempään
työelämässä. Sillä on toivottavasti
kannustava vaikutus siihen, että meillä työkykyiset
ja työkuntoiset ihmiset jatkavat nykyistä pitempään
työelämässä ja sitä kautta
saadaan myönteisellä tavalla eläköitymisikää ylemmäksi.
Edelleen, eläkekertymä myös peruspäivärahansaajille
on positiivinen asia, jota ed. Stenius-Kaukonen on vastalauseessaan
esittänyt. Myös palkattomien jaksojen eläkekarttuman
huomioon ottaminen vielä tarkemmin kuin hallituksen esityksessä ja
valiokunnan mietinnössä on paikallaan. Vastalauseessa
3 ed. Räsänen esittää tähän
tarkistusta, muun muassa lasta hoitavan vanhemman eläkekertymän
parantamista, myös varusmies- tai siviilipalvelusajan huomioon
ottamista. Miksi nämä jätetään
auki, kun muutoin esimerkiksi opiskelu otetaan huomioon? Tätä en ymmärrä.
Tämä on vain perustuslaillinen oikeudenmukaisuus-
ja tasa-arvokysymys, että nämäkin otetaan
oikeudenmukaisella tavalla huomioon, eivätkä ne
kaada tätä kokonaisuutta.
Arvoisa puhemies! Elinaikakerroin on ehkä hieman ongelmallinen.
Katson, että se on periaatteessa kyllä ihan hyvä asia,
mutta siihen liittyy ehkä jonkin verran ongelmia.
Edelleen, vanhuuseläkkeen varhennusvähennyksen
säätäminen paremmaksi niille, jotka haluavat
jäädä vanhuuseläkkeelle alle
65-vuotiaana: Työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnalla on
tästä yksimielinen esitys, että se 0,4
prosentista pudotettaisiin 0,2 prosenttiin. Mielestäni
tämä on ihan kannatettava asia ja uudistus, joka
olisi syytä täällä hyväksyä.
Sitten tämä kaikkein eniten puhetta aiheuttanut
taitettu indeksi -kysymys: Se on kieltämättä ongelmallinen.
Hallitushan ensin, niin kuin alussa mainitsin, sääti
tämän kaksijakoisen, ikään perustuvan
taitetun indeksijärjestelmän, joka on saanut ankaran
tuomion eläkeläisiltä ihan perustellusti.
Nyt kun se on ajettu tältä osin yli 65-vuotiaille
ikään kuin sisään, sitten esitetään,
että se ulotetaan myös alle 65-vuotiaille, jolloin
ikään kuin ongelma olisi poistettu. Tämä ongelman poistamiskeino
on kyllä häpeällinen. Pitää tunnustaa,
että ensin leikattiin iäkkäämmiltä ja
nyt leikataan hieman nuoremmilta. Tämä on se totuus,
mikä on syytä paljastaa, eikä pidä kansalle kertoa
mitään harhaanjohtavaa. No, nyt tämä asia varmasti
jo tiedetäänkin.
50 ja 50 prosenttia on mielestäni aika kohtuullinen
jako tässä indeksien vaikuttavuudessa. Ansioeläke
on säästetty palkan osa, ja on silloin perusteltua,
että se edes 50-prosenttisesti on sidottu palkkaindeksiin,
koska se on palkan perusteella määräytyvä.
Miksi pitäisi eläkeläisten olla huonomman
palkkakehityksen varassa kuin ovat työssäolevat
palkansaajat, hyväosaiset työssäolevat
niin kuin muutkin? Tässä on tasa-arvostakin kysymys.
Sillä, että säilytetään
nykyinen taso, se taso, joka on alle 65-vuotiailla nyt, ja palautetaan
yli 65-vuotiaat tähän samaan, on vankat perusteet.
Ymmärrän hyvin, että täällä on
vasemmistosta hyvin monia edustajia, jotka ovat valmiita tätä tukemaan,
ja luulenpa, että likipitäen kaikki olisivat halukkaita
tukemaan, mutta saattaa käydä niin, että tässä jyrätään
voimallisesti, niin kuin viime päivinä tässä talossa
on jyrätty muutoinkin eduskuntaa ikävällä,
eduskunnan arvovaltaa halventavalla tavalla.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemelle totean, että tämä on
kyllä erittäin tarkkaan harkittu kokonaisuus,
jossa ei ole tarkoitus leikata keneltäkään
vaan todellakin turvata tulevaisuuden eläkkeet. Moititte
hallitusta vastuuttomasta ja huonosta eläkepolitiikasta.
Tosiasia on kyllä niin, että vastuullinen ja hyvä talouspolitiikka, ainoastaan
ja vain, turvaa maksussa olevat eläkkeet. Kansaneläkkeen
perustasoa on nostettu ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen
vuoteen. Sairausvakuutusmaksu, korotettu sellainen, on jäänyt
historiaan, ja niin sanottu kaksinkertainen pohjaosan leikkaus kompensoidaan.
Tässä teille luettelo, joka todistaa, että kyllä eläkeläisten
asioita on ajateltu. Kyllä tässä, arvoisa
rouva puhemies, täytyy myös muistaa, että ne
henkilöt, jotka ovat pientä eläkettä saaneet,
ovat usein olleet niitä naisia, jotka ovat olleet hoitamassa
kotona lapsia, ja nyt tähän asiaan tulee hyvä parannus,
se että siltä ajalta kertyy todellakin eläkettä.
Se tässä täytyy mainita, samoin kuin
se, että pätkätyösuhteista tulevaisuudessa
kertyy paremmin eläkkeitä. Tämäkin
erinomaisesti lisää tasa-arvoa.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tässä ed. Sarkomaa
oikeastaan pari kaikkein olennaisinta seikkaa tuli sanoneeksi. Minua
hiukan vaivaa näissä eläkeläiskeskusteluissa,
esimerkiksi siinä puheenvuorossa, minkä äsken
tuolta korokkeelta kuulimme, se, että ei nähdä lainkaan
eteenpäin. Ei ole minusta kovin rehellistä eläkeläistenkään kohdalla
suunnata katsetta vain taaksepäin. Näiden ratkaisujen,
kompromissien, mitä on yritetty tehdä, tarkoitus
yksinkertaisesti on varautua sellaiseen maailmaan, joka edessämme
on, ja jos sitä varautumista ei tehdä tässä ja
nyt, niin sitten se hetki, joka tulee joskus, on sellainen, että sille ei
kukaan kykene enää tekemään
mitään.
Reijo Kallio /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! On todellakin tarpeen joiltakin osin
korjata tai täsmentää ed. Kankaanniemen
puheenvuoroa.
Ensinnäkin ed. Kankaanniemi, pieniin eläkkeisiin
ei tehty pohjaosaleikkausta. Eläketulon yksinäisen
henkilön osalta täytyi olla lähes 5 000 silloista
markkaa, perheellisten osalta hieman vähemmän.
Mitä sitten tulee Lipposen hallitusten eläkepolitiikkaan,
ed. Sarkomaa toi jo näitä tehtyjä korjauksia
esille, mutta totean vielä sen, että ensi töikseen
Lipposen ensimmäinen hallitus poisti Ahon hallituksen eläkeläisille
sälyttämän kansaneläkemaksun.
Sen jälkeen on todellakin poistettu ylimääräinen
sairausvakuutusmaksu, kansaneläkkeeseen on tehty tasokorotus
ja kaksinkertaista pohjaosan leikkausta ollaan kompensoimassa.
Mitä tulee vielä Lipposen hallitusten veronkevennyslinjaan,
niin kyllä pääpaino on ollut pieni- ja
keskituloisissa. Tällä hetkellä esimerkiksi pienistä tuloista,
alle 11 600 euron tuloista, ei makseta valtionveroa. Toisaalta
taas kunnallisverosta tehtävä ansiotulovähennys
(Puhemies koputtaa) on kohdistunut erityisesti pieni- ja keskituloisiin
ja kunnallisverosta on itse asiassa (Puhemies koputtaa) tullut jo
progressiivinen.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tätä vastuullista talouspolitiikkaa
on hyvä peräänkuuluttaa. Sitä on toteutettu
niin, että kaikkein heikko-osaisimmat ovat jääneet
jälkeen sekä suhteellisesti että realistisesti
ja hyväosaiset ovat saaneet erityisesti markka- ja euromääräisesti
suurimmat veronkevennykset. Todella suuria on annettu.
Mitä tulee sitten puheitten ja lupausten määrään,
niin viime maanantaina Jyväskylässä oli eläkeläispaneeli,
jossa olimme ed. Oinosen kanssa paikalla. Kyllä hämmästelin
sitä, että sosialidemokraattien, kokoomuksen ja
vasemmistoliiton edustajat tuossa paneelissa lupasivat pohjaosan
takaisin, taitetun indeksin korjata eläkeläisten
vaatimalla tavalla ja vielä eläkkeisiin tuntuvat
tasokorotukset. Oli oikeastaan syvä häpeä kuunnella
niitä lupauksia, kun tiesi, ketkä ovat leikanneet
eläkeläisiltä kahdeksan vuoden aikana
niin paljon, kuin leikattu on, ja nyt luvataan ilman minkäänlaista
vastuuta tulevaisuudesta. Tämä on tosiasia tuolla
kentällä. Edustajat istuvat täysin kahdella
(Puhemies koputtaa) tuolilla häpeällisesti.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi toi terveiset eri puolueitten
yhteisestä vaalipaneelista, jossa olivat mukana myöskin
sellaiset puolueet, jotka pyrkivät eduskuntaan, mutta eivät
vielä ainakaan tällä hetkellä ole
täällä edustettuina. Todellakin, kuten ed.
Kankaanniemi toi esille, nykyisten hallituspuolueitten edustajat
lupasivat kaiken sen, mitä ei kuitenkaan nykyinen hallitus
ole voinut toteuttaa, (Ed. Kankaanniemi: Eikä halunnut!)
eikä tämä vielä tässäkään
tule. Aikamoinen ristiriita oli havaittavissa. Myöskin
eräs sosialidemokraatti kyseli hyvin pettyneenä sitä,
miksi rintamasotilaseläkkeisiin on annettu 49 sentin kuukausikorotus
nyt vuodenvaihteessa. Hän koki sen jonkinlaisena pilkantekona,
49 senttiä kuussa, ja hän oli varsin kärkevä ja
kriittinen riippumatta siitä, oliko sitten opposition edustaja
paikalla tai kuka tahansa. Hän piti tätä isänmaan
puolustajien pilkantekona. Hän sanoi, että koettakaa
nyt seuraavalla vaalikaudella edes saada, että se olisi 50
senttiä eikä 49 senttiä.
Todellakin näkisin, että kun sotiemme veteraanien
ikäluokat ovat vähentyneet niin sotainvalidien
kuin myöskin lottien ja kotirintamalottien osalta, näissä ratkaisuissa
pitäisi löytää nyt semmoiset
ratkaisut, että niistä tulisi hyvä mieli,
edes hyvä mieli, että ei olisi tuollaista olematonta tämä korottaminen.
Tässä on sanottu, että ei pidä katsoa
taaksepäin, pitää katsoa eteenpäin.
Se on aivan oikein, eteenpäin toki tulee katsoa, mutta
samalla tulee katsoa myöskin nykytilanteeseen. Kaikkein
pienintä eläkettä saavien kohdalla ei
kovinkaan suuria parannuksia ole tapahtumassa, koska nämä parannukset,
mitä halutaan, aivan oikein, ajaa, toteutuvat vasta tuolla
tulevaisuudessa niiden kohdalla, joiden kohdalla ne saattavat toteutua. Meidän
maassamme on niitä ihmisiä paljon, joitten eläketurva
on yhä edelleen alta 500 euron eli alta 3 000
markan. Tämä on sitä, että meillä on tässä maassa
eläkeläisiä, jotka ovat köyhyysrajan
alapuolella, ja he ovat sitä raivaaja- ja rakentajasukupolvea,
joukossa ennen kaikkea myös viime sotien naisia ja miehiä,
ja he saavat juuri tätä kaikkein pienimmillään
tosiaan alta 500 euron kuukausieläkettä. Se ei
minusta ole kyllä sivistysvaltion mukaista. Näkisinkin,
että meidän kerta kaikkiaan pitäisi löytää semmoinen
riittävä minimieläkkeen lainsäädäntö,
kuten olen tehnyt toimenpidealoitteen 840 euron kuukausiminimieläkkeestä.
Siihen tulisi pyrkiä hyvinkin nopeasti. Sillä voitaisiin
tehdä oikeudenmukaisuutta.
Aikoinaan Veikko Vennamo täällä eduskunnassa
usein sanoi: "Kyllä rahaa on." Kyllä sitä rahaa
nytkin on, eikä se täältä minnekään
katoa. Nimittäin jos eläkeläinen saa
vähän parempaa eläkettä, niin
että se todella tuntuu hänen taloudessaan, se
raha pyörii siellä kotipaikkakunnalla palveluyrityksissä,
se pyörii kaupoissa, terveydenhoidon palveluksissa, kaikissa
muissakin palveluelinkeinoissa, taksipalveluissa, ja jos sitten joku
vielä haluaa sitä rahaa korkeassa iässäkin säästää jemmaan,
niin kyllä se sen paikallisen pankin kautta sitten kuitenkin
siellä elinkeinoelämää hyödyttää.
Mutta minä näkisin, että todellakin
niitten eläkeläisten kohdalla, jotka saavat kaikkein
pienintä eläkettä, tilanne on kipein.
He ovat usein niitä kaikkein iäkkäimpiä,
jotka ovat jääneet sivuun työeläkkeistä,
yrittäjäeläkkeistä tai saavat
niitä aivan minimaalisen vähäisiä summia,
muutamia kymmeniä euroa tai muutamia satoja markkoja kuukaudessa,
joitten ostovoima on lähes olematon. He eivät
tietysti ole maksaneetkaan sinne kovin paljon, iästään
johtuen ja näitten järjestelmien tulosta silloin
60-luvun puolella, kun ne tulivat, mutta tämä asia
tulisi nyt tajuta. He ovat tehneet arvokasta työtä kotona.
Monet ovat nimenomaan naisia. Kaipaankin tässä kysymyksessä nimenomaan
tasa-arvoulottuvuutta sukupuolten välillä. Nimenomaan
naiset, arvokkaan, hienon elämäntyön
tehneet, ovat juuri tänä päivänä niitä,
jotka saavat kaikkein pienintä eläkettä. Haluan
nimenomaan alleviivata tuota tasa-arvonäkökohtaa,
että löydettäisiin semmoinen terve ymmärrys
näissä asioissa.
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
viitattu näihin taitettuihin indekseihin, kansaneläkkeen pohjaosan
epäkohtiin. Kyllä nämä asiat
on syytä saada korjattua. Eläkeläisten
on voitava tuntea se, että he ovat arvokkaita kansalaisia
ja että yhteiskunnan antamat lupaukset myös toteutuvat.
Timo Ihamäki /kok:
Arvoisa puhemies! Vuosisatoja ovat suomalaiset toivottaneet
toisilleen terveyttä ja pitkää ikää.
Kun nyt ollaan pääsemässä siihen,
että tuo tavoite toteutuu, niin sitä ei missään
nimessä ole nähtävä minään
ongelmana, vaan se on nähtävä suurena
yhteiskunnallisena tavoitteena, joka on onnistumassa.
Työeläkkeen tavoite on pitää yllä kohtuullista elintasoa.
On tarkoitus, että eläkettä on saatava kohtuullisesti
niin, että elämä jatkuu kulutustason
säilyttäen.
Puron paketti eli niin sanottu kolmikannassa sovittu yksityisten
alojen eläkeratkaisu, tulevaisuuteen suuntautuvana, on
nyt eduskuntakäsittelyssä täysistunnossa.
Myöhemmin on tarkoitus nivoa samaan linjaan kuntien ja
valtion eläkkeet. Tämä on itse asiassa
eläkepoliittinen linjaratkaisu, joka tehdään
tämän päivän käsitysten
ja kustannusanalyysien mukaan. Myöhemmin tätä eläkeratkaisua
on toki mahdollisuus korjailla, ja niin tulee varmasti tapahtumaan,
eihän tämä nyt 50 vuodeksi voi pysyvä olla,
ja tätä korjailua voi tapahtua jo ennen kuin laki
täysinäisesti astuu voimaan eli ennen 2005:tä.
Yksi tavoite tässä laissa oli, että yksityisen sektorin
työeläkeratkaisu voidaan hoitaa yhdellä lailla.
Peruslähtökohta on varmistaa, että eläkejärjestelmän
rahoitus olisi pitkällä tähtäimellä turvattu.
Väestö ikääntyy, ja se ja kansan
keskuudessa nykyisin oleva harras halu jäädä varhain
tai aikaisin eläkkeelle aiheuttavat kovaa painetta eläkekustannuksiin.
Tällä sopimuksella ja ehdotuksella voidaan eläkkeet
tulevaisuudessa kustantaa tuottamatta maksajille, eli työelämässä oleville
työntekijöille ja työnantajille, ylisuuria lisäkustannuksia.
Jopa on varoitettu sellaisista lisäkustannuksista, että niitä ei
suostuttaisi joskus sitten maksamaan. Tämän lain
mukaisesti eläkemeno olisi 25—26 prosenttia palkoista
tulevaisuudessa.
Tämäkin eläkeuudistus vaatii yhteiskunnalliselta
kehitykseltä kovat ehdot: ensinnäkin talouden
on kehityttävä jatkuvasti myönteisesti;
toiseksi kansalaisten yleisen luottamuksen on säilyttävä eläkejärjestelmään;
ja kolmanneksi tärkeää on se, että myös
työssäpysymiseen ja työssäjaksamiseen
jatkossa kiinnitetään voimistuvaa huomiota ja
esimerkiksi varhaiskuntoutuksesta ja kuntoutuksesta huolehditaan.
Tämän Puron paketti ja sen mukainen hallituksen
esitys on kokonaisuus. Siinä on paljon hyvää,
kuten eläkkeen laskentatapa, mutta ehkä myös
huonoa, kuten tämä ongelmalliseksi kohonnut taitettu
indeksi. Mutta laki on kokonaisuus, jonka avulla voimme hoitaa eläkevastuumme
ja ylipäätänsä pitää eläkesysteemiä yllä ja varmistaa,
että eläkettä voidaan myös jatkossa täysipainoisesti
maksaa ja kustantaa eli turvata tulevat eläkkeet.
Martti Tiuri /kok:
Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut tätä eläkekeskustelua
työhuoneessani, ja kyllä minusta tuntuu siltä,
että nyt halutaan kovasti eläkeläisistä huolta
pitää. Sehän on hyvä. Täällä ei
ole muita eläkeiässä eduskunnassa olevia
kuin minä, niin että varmaan minua koskevat nuo
monet asiat. Haluaisin korjata joitakin väärinkäsityksiä,
kun kuuntelin noita puheita.
Esimerkiksi ed. Esa Lahtela arveli, että robotit pannaan
verolle, jolloin saadaan paljon eläke- ja muita rahoja
kokoon. Robottien verolle paneminenhan johtaa siihen, että hinnat
nousevat. Televisiot, matkapuhelimet ja muut tehdään
nykyään pääasiassa roboteilla.
Jos niihin pannaan arvonlisäveron lisäksi vielä robottivero,
niin eivät niitä sitten enää eläkeläiset
pysty ostamaan. (Ed. Vehkaoja: Vanhat mallit menevät eläkeläisille!)
Täällä on myöskin minusta
hyvin populistisesti esitetty eläkekattoa. Kansanedustaja
Elo oli sitä mieltä, että se olisi säädettävä,
ja täällä esitettiin myöskin,
että sitähän voitaisiin sitten käyttää pienten
eläkkeiden nostamiseen. Tässä tulee mieleen
sosialidemokraatti Tanner, joka aikoinaan kuunteli puhetta. Joku
sanoi hänelle, että teilläkin on niin
paljon omaisuutta, että kyllä se pitäisi
jakaa kansalle. Tanner antoi markan kysyjälle ja sanoi,
että siinä on sinun osuutesi. (Ed. Vehkaoja: Se
on totta!) Eläkekaton säätäminen
ei varmasti nostaisi pieniä eläkkeitä,
ehkä nyt euron sentään, eikä vain
pelkkää markkaa. Kyllä se on pelkästään
populismia. Kuitenkin hyvätuloiset eläkeläiset
ovat kaiken aikaa maksaneet omia eläkkeitään
ja vielä reippaita veroja, niin että minusta heille
kuuluu se, mikä kaikille muillekin. Eläkkeen tarkoituksenahan
on suurin piirtein säilyttää se elintaso,
joka ennen eläkeikää on ollut saavutettuna.
Tuntuisi aika kummalta, jos yhtäkkiä hyvätuloinen
eläkeläinen joutuisi pärjäämään
ihan mitättömällä tulolla verrattuna
aikaisempaan. Tietenkin voi katsoa, että se olisi mahdollista,
mutta se ei minusta kuitenkaan ole mitenkään tasapuolista
ottaen huomioon, että maksut on maksettu.
Ed. Kankaanniemi täällä jatkuvasti
puhuu siitä, että suurituloisille on annettu suuria
verohelpotuksia. Tilannehan on se, että Suomessa työntekijäryhmä maksaa
suurin piirtein saman verran tuloistaan veroa kuin muissakin Euroopan
maissa keskimäärin. Sen sijaan suurituloisten,
sanotaan keskijohdon ja asiantuntijahenkilöiden, verot
ovat jo lähes 10 prosenttia suuremmat kuin muissa Euroopan
maissa keskimäärin. Kun kaiken lisäksi
vielä heidän palkkansakin ovat suhteellisesti
pienemmät kuin muissa maissa, niin ei minusta suomalaisia
suurituloisia kannata kadehtia. Hehän ovat kuitenkin usein
juuri näitä huippuosaajia, jotka tuottavat työtä ja
työpaikkoja monille muille suomalaisille. Kateus vie kalat vedestä.
Palkkasumma on tietenkin se, jonka perusteella voidaan katsoa,
paljonko veroja ja ylimääräisiä palveluita,
peruspalveluita ja muita, ja eläkkeitä voitaisiin
nostaa. Se riippuu palkkasummasta. Meillä palkkasumma oli
vielä kymmenen vuotta sitten vain 33 miljardia euroa. Viime vuonna,
tai taisi olla toissa vuonna, mistä viimeinen tilasto on,
se oli 55 miljardia euroa, eli jos olisi otettu sama vero toissa
vuonna kuin vuonna 92, niin verotulot olisivat olleet valtavan paljon suuremmat.
Jos me osaamme tehdä arvokasta työtä,
niin tuo palkkasumma kyllä nousee jatkuvasti ilman, että varsinaisesti
kenenkään palkkoja tarvitsee nostaa normaalia
enempää, koska esimerkiksi korkeakoulututkinnon
suorittaneet yleensä saavat parempaa palkkaa ja heitä tulee valtavan
paljon enemmän työelämään
vähitellen. Suomessa tuo palkkasumma kyllä nousee
ja siitä voidaan varoja saada.
Tietenkin jos Suomessa ryhdytään todella korjaamaan
hyvätuloisten palkkoja lähemmäs sitä, mitä se
on Euroopassa, niin silloin ainakin vastaavat eläkeläiset
jäävät pahasti jälkeen tämän taitetun
indeksin johdosta. Muutenkin, jos Suomessa palkkataso ansiokkaan
ja osaavan työn ansiosta saadaan nousemaan tulevaisuudessa,
niin minusta silloin eläkkeiden tarkistuskin täytyy suorittaa,
koska ei ole kohtuullista, että eläkeläiset,
jotka ovat kuitenkin paljon nähneet sen hyväksi,
että Suomessa pärjätään,
olisivat selvästi huonompituloisia kuin sen ajan palkansaajat. Tämmöisiä tarkistuksia
varmaan täytyy tehdä.
Hulluin tarkistus, minkä eduskunta on tehnyt — valitettavasti
minä olin siinä mukana, kun en voinut sille mitään — oli,
että määrättiin, että valtion
virasta pitää lähteä eläkkeelle
65-vuotiaana. Sehän oli aikamoinen kansantaloudellinen tappio,
koska se koski muun muassa monia professoreita, joilla olisi ollut
hyvin hyödyllistä työtä annettavana
yhteiskunnalle. He joutuivat yhtäkkiä lähtemään
eläkkeelle, kun olivat suunnitelleet jatkavansa ainakin
67 vuoteen. Nyt ilmeisesti on huomattu, että ennen eläkeikää ihmisillä on hyvin
tärkeätä tietoa ja taitoa, jota tulevaisuudessa
on käytettävä hyväksi. Sekä hiljainen
tieto että se muu tieto, mikä eläkeikää lähestyvillä on,
täytyy minusta käyttää hyväksi.
Minusta tuo 69 tai 68, missä se kannustin sitten loppuu,
sekin on vielä alhainen. Kyllä minusta tässä 77
vuoden iässäkin voi ihan hyvin vielä töitä tehdä.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Tämän keskustelun
kuultuani on sanottava, että vaikuttaa siltä,
että tästä valiokunnan enemmistön
päätöksestä poikkeavia ehdotuksia on
kovin helppo ollut tehdä. Haluaisin nyt muistuttaa siitä,
että eläkepolitiikan näin suuri reformi,
uudistus, on vaatinut suurta tasapainotaitoa ja se on ennen kaikkea
vakuutusmatemaatikoiden luomus. Näin ollen olen jäänyt
kaipaamaan keskustelusta sellaista vaihtoehtoa, jossa olisi voitu turvallisesti
osoittaa, että esimerkiksi indeksimuutos puoliväli-indeksiin,
mikä on täällä nyt merkittävin
poikkeava ehdotus, voitaisiin tehdä turvallisesti ilman,
että eläkkeitten rahoitus järkkyy siitä,
mitä tässä on ajateltu.
Tämä osoittakoon sen, että nimenomaan
eläkepolitiikassa on aika vaikeaa ja vaarallista lähteä turvaamaan
yksittäisten kansanedustajien ehdotuksia kenties. Yhtä vaikeaa
voi olla luottaa tietysti vakuutusmatemaatikkoihinkin, mutta mitään
parempaakaan ei ole. Ei esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta
voinut ryhtyä tekemään vaihtoehtoisia
laskelmia, joilla olisi voitu kamppailla asiantuntijoiden laskelmien
kanssa. Näin näitä uudistuksia on tehty
aina ennenkin. On jouduttu luottamaan vakuutusmatemaatikkojen kykyihin.
Yleiskeskustelu päättyy.