Täysistunnon pöytäkirja 201/2002 vp

PTK 201/2002 vp

201. KESKIVIIKKONA 12. HELMIKUUTA 2003 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys eläkelainsäädännön muuttamiseksi

 

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Melkein toivoisin, että kelloja soitettaisiin, noin leikillisesti, koska olemme nyt aloittamassa vuosisadan suurimman eläkeuudistuksen ensimmäisen käsittelyn keskustelun, niin melkein jo otaksun. Tämä on nimittäin luonteeltaan varsin kattava, ja vaikka se koskettaa nyt vain yksityisiä työeläkkeitä, niin perästä seuraa sitten julkisen sektorin työeläkkeittenkin uudistus. Tarkoituksena on, että yksityisen ja julkisen sektorin eläkelait myöskin yhdistettäisiin, mikä tarkoittaa, että nyt käsittelyssä olevaa niin sanottua Puron pakettia ei koskaan tulla ottamaan käyttöön.

Tämä on todella merkittävä ja laaja muutos maamme eläkejärjestelmän kannalta. On pikkuisen ehkä kritisoitava sitä, että tämän meidän koko vaalikautemme loppujaksoon tuli sijoitetuksi näin merkittävä uudistus ja vielä tähän aivan viimeiseen yhteyteen. Tässähän asetettiin syksymmällä toiveita, että tämä olisi vielä ennen joulua saatu tästä talosta pois, mutta se osoittautui täysin mahdottomaksi, tässä tapauksessa lausunnonantajavaliokuntien aikataulujen takia primaaristi ja vasta sitten toiseksi meidän valiokuntamme aikatauluista johtuen.

Tästä kaikesta seuraa, että tämän asiakokonaisuuden läpijuoksuttaminen eduskunnassa on ollut äärimmäisen raskas prosessi. Haluan jo tässä vaiheessa lausua kiitokseni sosiaali- ja terveysvaliokunnan kaikille jäsenille, jotka ovat olleet tätä yhteistä työtä tekemässä. Onhan tässä jouduttu vaivaamaan myöskin hallituspuolueiden eduskuntaryhmien ryhmyreitä, samoin kuin tietysti täällä nytkin mukana olevaa ministeriä, jotta se lopputulos, mitä tänään käsitellään, on ollut mahdollinen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tässä paketissa esitettyjä muutoksia perusteltuina muun muassa siitä syystä, että väestön ikärakenne ja eliniän odotteet ovat muuttuneet, terveydentila ja ennakoitavissa oleva työkyky ovat parantuneet. Voidaan ehkä sanoa sillä tavalla, että olemme verrattain myöhään Suomessa havahtuneet huomaamaan sen, että työaikana maksetuille eläkevakuutusmaksuille on saatu yhä parempi kate sen johdosta, että eläkkeelläoloaika on pidentynyt eliniän pidentymisen johdosta. Nyt tämä havahtuminen on johtanut tietysti siihen, että on ikärakenteen muuttumisenkin johdosta ollut pakko vakavasti pohtia, miten rahoittamisesta pitkällä aikavälillä selviydytään.

Menemättä mihinkään pitkään oppimäärään historiassa on kuitenkin muistutettava mieliin, että eduskunta on koko 90-luvun oikeastaan tehnyt enemmän tai vähemmän muutoksia eläkepolitiikkaan ja melkein joka kerta on vakuuteltu, että tällä pärjätään ja näin voidaan pitempäänkin tulla toimeen. Siinä mielessä voidaan ehkä olla yhdessä hieman pettyneitä, että tämä vanha tapa ajatella ei sitten kuitenkaan enää toiminut. Asiat ovat sillä lailla oikeastaan kääntyneet päälaelleen, että ollakseen luotettavaa eläkepolitiikan täytyy reagoida näihin ulkoisiin muutoksiin nopeasti. Tässä on meillä kaikilla varmasti paljon oppimista. Tämän johdosta nyt sitten saimme yllättävän nopeasti tämän laajan kokonaisuudistuksen tämän eduskunnan käsiteltäväksi. Jos olemme ihan tarkkoja, niin hallitusohjelmaanhan ei ollut kirjattu sillä tavalla, että tämä hanke nyt välttämättä olisi pitänyt esittää tälle eduskunnalle. Itse eläkepolitiikan sisältöä koskevia tavoitteita tietysti hallitusohjelmassa ansiokkaasti käsiteltiin, ja ne linjanvedot ovat aika pitkälle yhdenmukaisia tietysti tämän esityksen kanssa.

Tämän eläkeuudistuksen keskeisiä periaatteita on monia. Ensinnäkin tällä tavoitellaan työssäpysymistä noin kahden kolmen vuoden edestä enemmän kuin tällä hetkellä. (Ed. Kuoppa: Entä kun annetaan lopputili?) — Mennään siihen kohta. — Yritetään tavoitella siis kaksi kolme vuotta pitempää työssäpysymistä ja sitten eläkkeen karttumisaikaa on pidennetty huomattavasti. Oikeastaan nyt siirrytään sitten järjestelmään, missä on vain joustava eläkeikä 63—68 vuotta. Tämä onkin mielenkiintoinen kohta oikeastaan tässä hankkeessa, kun 90-luvulta muistamme, että esimerkiksi julkisella sektorilla eläkeikiä nostettiin 63:stä 65:een, ja nyt sitten tämän siksakliikkeen tuloksena tullaan tähän loppupäätelmään, että vanhuuseläkkeen ikärajat ovat joustavat 63—68 vuotta. Eläkettä tulee karttumaan aina 18 ikävuodesta 68:aan vuoteen saakka, joten ansainta-aika pitenee 42 vuodesta 50 vuoteen.

Tässähän on tämä korotetun eläkekertymän palikka myöskin elikkä rahan voimalla, paremman eläkkeen voimalla, yritetään kannustaa työssäpysymistä. Tietysti voi sanoa, että meillähän on tämmöinen superkarttuma tälläkin hetkellä. Näyttää siltä, että se on ainakin niin vaatimaton, että se ei ole aikaansaanut sitä efektiä, että ihmiset olisivat pidentäneet työssäoloaan. Se ei ole ratkaisevasti siis vaikuttanut. Se, että tilastollisia myönteisiä muutoksia on näkyvissä, on meille annetun selvityksen mukaan johdettavissa pikemminkin toisista toimenpiteistä, kuten työttömyyseläkeputken alaikärajan korottamisesta. Sitä mukaa kuin alaikärajaa on korotettu, se on välittömästi kyllä vaikuttanut eläkeikään. Se on ollut tehokas toimenpide, jos näin sallitaan ajatella. (Ed. Stenius-Kaukonen: Pitkäaikaistyöttömiä on tullut lisää! — Ed. Kuoppa: Työttömyys on lisääntynyt!) — Kyllä, mutta kuitenkin kaikki tiedämme, että tämä yksittäisenä toimenpiteenä on myöskin vaikuttanut tähän eläkkeelle siirtymisen myöhentymiseen.

Mutta kaiken kaikkiaan — siellä on jo välihuutoja tehty, moniakin — meillä on syytä kantaa huolta siitä, miten työpaikat vastaavat niihin huutoihin, mitä työelämä aikoo tehdä omasta hyvästään, että työssä pysytään pitempään.

Lähtökohtatilannehan on minusta, ja valiokunta puhuu siitä tässä mietinnössäänkin, aika huono, ei ole ainakaan paras mahdollinen, siinä mielessä, että työelämä suistaa vuosittain esimerkiksi noin 10 000 vajaakuntoista työttömyyskortistoon. Nämä ovat henkilöitä, joiden kunto ja työkyky ei ole siinä määrin heikentynyt, että he olisivat päässeet työkyvyttömyyseläkkeen piiriin, mutta he ovat siinä määrin vajaakuntoisia, että heidän työnantajansa eivät ole sietäneet sitä vajaakuntoisuuden määrää, mikä heissä nyt sitten kenties iän mukana on myöskin tullut esiin, ja he ovat joutuneet sairastelunsa seurauksena sitten luopumaan työpaikastaan ja siirtymään työttömyyskortistoon.

Jotta tämä Puron paketin idea myöhemmästä työssäpysymisestä voisi toteutua, työelämän tämän kaltaisen toiminnan täytyisi loppua kuin seinään. Ei ole mahdollista, että ihminen jatkaa vaikkapa 68-vuotiaaksi työelämässä ilman, että hänen kuntonsa, työkykynsä, lainkaan laskee. Uskaltaisin ajatella, että jos näin on, niin ne ovat erittäin harvinaisia tapauksia. Olemme paljon puhuneet näistä ammattikohtaisista eläkei’istä aikaisemmin, ja tämä havainnollistuu sitä kautta, että tuskin voi kuvitella, että meillä on sataprosenttisessa työkyvyssä olevia savusukeltajia esimerkiksi, koska jokaiselta savusukeltajalta vaaditaan sataprosenttista työsuoritusta jokaisella hetkellä. Muitakin vastaavia esimerkkejä varmaan voisi löytyä. Mutta tämä havainnollistakoon siis sen, että samalla kun vaadimme pitempään työelämässä pysymistä, meidän on vaadittava vajaakuntoisuuden sietämistä työpaikoilla. Muutoin tämä rakennelma, mikä tässä on otettu, uhkaa sortua. (Ed. Kuoppa: Työnantaja ei sitä siedä!) Sen puolesta on tehtävä todella paljon työtä ja seurattava asioiden kulkua.

Sitten tähän korotettuun eläkekertymään. Niin kuin totesin aikaisemmin, sitä porkkanana nyt käytetään. Valiokunta mietinnössään ottaa esille, että meidän täytyy nyt katsoa, että tämä ratkaisu ei olisi liian valikoiva, ammattialoja valikoiva, ettei se jätä syrjään tavallaan tiettyjä aloja. Ainakin tällä nykyisellä karttumalla näyttää siltä, että rakennustyöntekijät, varastotyöntekijät, pankkitoimihenkilöt, myymälähenkilöstö, yleiskonttoristit ja siivoojat esimerkiksi ovat semmoisia ammattialoja, joissa nämä kannusteet eivät pure. Työolot ovat sen laatuiset, että ei pystytä jatkamaan työssäoloa vaikka kannustetaan rahallisesti.

Nyt kun kannusteen rahallinen osuus kasvaa, tietysti voisi ajatella, että tämä, sanotaanko, alojen keskinen valikoivuus vähenee. Valiokunta varoittaa tavallaan siitä, ettei kävisi niin, että meillä on tavallaan selkeitä ammattialoja, joissa vain maksetaan superkarttuman rahoitusosa, se lisäys, joka tulee eläkemaksuun, pääsemättä koskaan nauttimaan itse siitä supereläkkeestä, päinvastoin rahoitetaan sitä sillä tavalla, että työaikana maksut nousevat ja sitten korotettu maksu myöskin vähentää eläkettä aikanaan. Sen takia on huolellisesti seurattava sitä, että tämän tyyppistä lajittumista ei tämän uudistuksen seurauksena synny, ja sitten pyrittävä tietysti oikaisemaan niitä ongelmia, jos mahdollista, myöhemmässä vaiheessa.

Ansio- ja eläkeindeksien muutokset varmasti suurta eläkeläisyleisöä nyt kiinnostivat kaikkein eniten tässä ohjelmassa. Odotukset kentällä olivat aika suuret siihen suuntaan, että olisi päästy puoliväli-indeksiä toteuttamaan kaikissa ansioeläkkeissä, mikä nyt sitten ei tullut kuitenkaan Puron työryhmän ja tämän sopimuksen perusteeksi, vaan tässä ratkaisu lähtee siitä, että vanhuuseläkkeiden nykyinen indeksin laskentatapa säilyy ja työkyvyttömyyseläkkeiden samoin kuin perhe-eläkkeiden indeksi heikkenee samaksi kuin vanhuuseläkkeillä tällä hetkellä on. Tätä heikennystä juoksevissa työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeissä hallitus on esittänyt korvattavaksi viiden vuoden päästä tietyllä laskukaavalla. Se korvaus on kertakorvaus, ja sehän ei tietenkään tule kokonaisuudessaan tätä menetystä korvaamaan, koska se kertakorvauksen arvo kuluu vuosien mukana, liudentuu tavallaan pois, kun indekseillä on kaikkein olennaisin merkitys pitkässä juoksussa tämän eläkkeen kokonaismäärään.

Saimme erittäin hyviä kuvioita valiokunnan käsittelyyn juuri siitä, miten suuri merkitys pitkään jatkuneissa eläkkeissä on nimenomaan tällä eläkeindeksillä. Sen peruseläkkeen rooli eläkkeen kokonaisuudessa tietenkin heikkenee sitä selvemmin, mitä pitempään sitä eläkettä on nauttinut. Tämä tietysti on harmillinen juttu, että tässä jouduttiin tällaiseen ratkaisuun. Pahuuttaan tätä esitystä ei tältä osin näin tehty, vaan tämä liittyy rahoitusrakennelmaan ja on yksi tämän ratkaisun kivijaloista. Jos toisin olisi tehty, niin sitten se rahoitusvaje tähän rakennelmaan olisi pitänyt täyttää jostakin muualta.

Valiokunta ei suostunut siihen ajatukseen, että perhe-eläkkeet olisi jätetty — taisin äsken sanoa muuten väärin — tämän korvauksen ulkopuolelle, niin kuin hallitus tosiaan esitti, vaan nyt hallituksen esitystä on muutettu niin, että perhe-eläkkeisiin siis tullaan soveltamaan tämän muuttuvan indeksin johdosta tämmöistä samaa korvausoperaatiota kuin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Tämä idea ei kuulunut alun perin hallituksen esitykseen, ja sitä oli perusteltu semmoisella syyllä, että niitä henkilöitä saattaa olla niin vähän. Meidän mielestämme sosiaalipolitiikkaa ei voi tehdä sillä perusteella, onko henkilöitä vähän vai paljon. Oikeastaan päinvastoin voisi ajatella niin, että jos henkilöitä, joita se koskee, on vähän, niin sitä helpompi heidän asiansa on hoitaa. Olen iloinen siitä, että onnistuimme tämän kohdan oikaisemaan tästä hallituksen esityksestä.

Arvoisa puhemies! Ehkä kaikkein suurin kädenvääntö käytiin kansaneläkkeen sovittamisesta tähän uudistukseen. Hallituspuolueiden valiokuntavastaavat kävivät useita kertoja ryhmyreissä anomassa, tai sanotaanko pyytämässä, neuvoja, miten tässä voidaan edetä. Emme pitäneet sukupuolinäkökulmasta oikeudenmukaisena sitä — kun sanon me, niin puhun nyt kyllä koko valiokunnan äänellä, oikeastaan hajuero oli vain siinä, viedäänkö tämä tahto pykäliin vai jätetäänkö se ponteen — että pienen työeläkkeen ansainneiden naisten samoin kuin pientä yrittäjäeläkettä saavien eläkkeellejäämisiän valintamahdollisuuksia tavallaan kavennettiin sillä, että kansaneläkepuolelle ei tuotu kohtuullisempaa varhennusvähennystä kuin siellä tällä hetkellä on. Tämä voi johtaa siihen, että nimenomaan pienituloiset eivät voi käyttää tämän eläkepaketin sinänsä mahdollistamaa ideaa siitä, että jäisivät jo 63-vuotiaina työeläkkeelle, siis niissä tapauksissa, kun työeläke jää niin pieneksi, että sitä pitäisi korvata kansaneläkkeellä. Tämä harmi on sitä suurempi, mitä merkittävämpi kansaneläkkeen osuus siinä kokonaisuudessa on.

Minä tulen noihin ponsiin vähän myöhemmin. Tästä tehtiin siis todellakin ponsi. Ajatus on se, että tämä tilanne nyt korjattaisiin pikimmiten siihen mennessä, kun ne tuodaan eduskuntaan sen uuden paketin kanssa, jossa myös julkinen sektori on mukana ja jossa viedään yhteen nämä eläkelait.

Harmissani totean tässä, että tämän käsittelyvaiheessa media oli ymmärtänyt ihan väärin tämän tarkoituksen. Sieltä saimme lukea, että valiokunta olisi ollut vaatimassa vanhuuseläkkeen ikärajan yleistä alentamista 63 vuoteen, mikä ei siis pidä laisinkaan paikkaansa. Minä voin ymmärtää, että tällaisia virheitä tapahtuu, kun nämä asiat ovat vähä monimutkaisia, mutta korjattakoon se siis tässä. Tämä joustoidea koski vain niitä eläkkeensaajia, joilla on myös työeläkettä.

Kun tässä on vasta-argumenttejakin esitetty tälle asialle, että tällä paketilla ei ole tarkoitus varhentaa eläkkeellemenoa vaan päinvastoin sitä myöhentää, niin haluan tässä painokkaasti todeta, että Puron paketti antaa tämän joustomahdollisuuden aina 63-vuotiaasta lähtien. Kysymys oli vain siitä, että jousto on myöskin kansaneläkkeessä silloin, jos henkilöllä myöskin on työeläkettä, ja niin, että vähenemä ei ole kohtuuton.

Arvoisa puhemies! Sitten kova kädenvääntö käytiin palkattomien aikojen työeläkkeen laskennasta. Tämä oli sellainen palikka samoin kuin kansaneläkepuolikin, että nehän eivät olleet kolmikantaisesta pöydästä tulleita vaan niissä oli vapausasteet, sanotaanko tässä suhteessa hallituksella ja eduskunnalla suuremmat. Siinä alle kolmivuotiaitten lasten hoitoajalta sekä loppututkintoon johtaneiden opiskelujen ajalta annettava palkattoman jakson eläke oli erittäin merkittävä uutuus. Lastenhoitoon liittyen voidaan sanoa, että kysymys on sukupuolten tasa-arvon lisäämisestä tässä yhteydessä ja se on selkeä parannus lapsia kotona hoitavien sosiaaliturvaan.

Osoittautui, että itse pykälän kirjoittaminen tältä osin ei ollut lainkaan helppoa. Aika helppoa oli löytää se porukka, joka on kokonaan tuloton tai joka ei osallistu ansiotyöhön lainkaan, mutta hallituksen alkuperäinen ajatus oli, että tätä etua pitäisi myöskin maksaa niille, jotka jossain määrin osallistuvat ansiotyöhön, kuitenkin niin, että lasta ei tarvitse viedä mitä ilmeisimmin kunnalliseen päivähoitoon. Tämän porukan määritteleminen olikin jo paljon vaikeampaa. Nimittäin valiokunnan enemmistö ei voinut hyväksyä sellaista ajatusta, että tämä irrotetaan kokonaan ansiotyön palkkasummasta. Kun alkuperäiseen, ministerinkin kuittaamaan esitykseen oli ajatus sisällyttää osittaisen hoitorahan saavat, niin se olisi koskettanut vain niitä, jotka ovat lyhentäneet kokoaikaisen työnsä lastenhoidon johdosta. Tästä eläke-edusta osalliseksi eivät olisi päässeet ollenkaan sellaiset esimerkiksi osa-aikatyötä tekevät, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta löytää kokopäivätyötä, eivätkä myöskään pätkätyöntekijät. Siinä oli monia ongelmallisia kysymyksiä, minkä johdosta valiokunta loppujen lopuksi äänestäen päätyi semmoiseen ehdotukseen, että ennen kuin näitä lakeja ruvetaan soveltamaan, tuodaan kaikessa rauhassa seuraavalle eduskunnalle uudestaan esitys siitä, miten tämä aukko korjataan.

Elinaikakerroin oli tietysti myös esillä. Eräskin asiantuntija totesi, että, voidaan sanoa, edellisen eläkeuudistuksen isä Teivo Pentikäinen totesi, että hänen mielestään elinaikakerroin olisi voitu jättää tähän sijoittamatta ja jättää tuleville sukupolville mahdollisuus ratkaista, miten he eläkepolitiikan ja rahoituksen, ennen kaikkea rahoituksen, ongelmat pystyvät selvittämään, koska tässä eläkerahoituksessa on monta säätönappia. Elinaikakerroin on nyt napattu Ruotsista, ja ennen kuin valiokunta sai päätökseen mietintönsä, olimme jo ehtineet saada käsiimme merkittävän kritiikin Ruotsin elinaikakerrointa kohtaan, joten tämä on sellainen kysymysmerkki.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että teimme tähän viisi kappaletta ponsia, jotka näkyvät tietysti valiokunnan mietinnössä. Ne kuuluvat seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että työeläkeuudistuksen jatkovaiheessa selvitetään mahdollisuudet saattaa työttömyysturvan peruspäivärahaa saavat ansioeläkkeeseen oikeuttavan karttuman piiriin."

Toinen ponsi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kansaneläkkeen tason jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi."

Kolmas: "Eduskunta edellyttää, että työeläkeuudistuksen jatkovaiheessa hallitus uudelleen arvio kansaneläkejärjestelmän uudistamistarpeet, erityisesti vanhuuseläkeikää ja vanhennusvähennystä koskevilta osilta, jotta pientä työ- tai yrittäjäeläkettä saavilla olisi yhdenvertainen mahdollisuus jäädä eläkkeelle joustavasti 63 vuoden iästä alkaen nyt hyväksyttävien eläkelakien mukaisesti."

Neljänneksi: "Eduskunta edellyttää, että työeläkeuudistuksen jatkovaiheessa selvitetään, miten valtion varoista suoritettavaa eläkkeen korvaamista lapsen hoidon ajalta voitaisiin laajentaa oikeudenmukaisella tavalla ottaen erityisesti huomioon lisääntyvät mahdollisuudet työn ja lastenhoidon erilaiseen yhdistämiseen ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen. Eduskunta edellyttää, että muutosesitykset tehdään vielä ennen nyt hyväksyttävien lakien voimaantuloa."

Ja viides: "Eduskunta edellyttää, että työeläkeuudistuksen jatkovaiheessa selvitetään mahdollisuudet laajentaa valtion varoista suoritettavaa eläkkeen korvaamista varusmies- tai siviilipalveluun osallistuville sekä niille, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa sairauden johdosta."

Vielä totean, että totta kai tehtiin perustuslakivaliokunnan edellyttämät kaikki muutokset. Myös työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta antoi lausuntonsa. Kaikkia siinä olleita seikkoja ei saatu tähän mukaan. Tähän sisältyy kolme vastalausetta, ja uskon, että vastalauseen tekijät itse selostavat niiden sisällön.

Anteeksi, että tässä kului näin paljon aikaa, mutta toivon, että se voidaan panna tämän uudistuksen suuruuden tiliin.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Talouden kasvu, luottamus olemassa oleviin ja tuleviin järjestelmiin sekä työssäjaksaminen ovat avainotsikoita silloin, kun puhutaan Suomi-nimisen tasavallan hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä. Näille tukijaloille, joiden me kaikki toivomme olevan mahdollisimman pysyviä ja pitäviä, rakentuu myös koko tämän eläkejärjestelmämme ja tämän eläkepaketin tulevaisuus ja sen kestävyys.

Käsittelyssämme oleva lakipaketti on kokonaisuus, jossa on tulevaisuuden asiaa luodaten eläkeläisten asemaa sekä parantavia että joiltakin osin myös heikentäviä elementtejä, tai ainakin näihin heikentäviin elementteihin mahdollisuus jätetään. Niiltä osin, kun on kysymys työeläkejärjestelmän uudistamisesta, myös keskustan kannalta lakipaketti on pääosin hyväksyttävissä. Jään kuitenkin edelleenkin kysymään saman kysymyksen, johon valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaojakin viittasi erään valiokunnassamme kuulemamme asiantuntijalausunnon aloituksesta. Hän kysyi: "Jos nämä perusoletukset, joitten varaan tämä eläkepaketti rakentuu, toteutuisivat, miksi nykyjärjestelmä ei olisi kestävä ja hyvä, ja elleivät ne toteudu, niin joka tapauksessa jouduttaisiin järjestelmän sisällä tekemään ratkaisuja, jotka muuttavat eläkkeitten määräytymisperusteita ja niitten määriä."

Sopimusyhteiskunnan pelisääntöjä noudattaen on syntynyt ratkaisu, joka on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi tulevaisuuteemme varautumisen kannalta. Totean uudemman kerran, että keskustan ryhmä on pääosin periaatteelliselta tasolta asiaa tarkastellen tehtyjen esitysten takana.

Kysyin lakipaketin lähetekeskustelun yhteydessä sitä, miten on mahdollista, että on aikaansaatu kokonaisuus, jossa ei julkisuudessa olevien tietojen mukaan ole kuin pelkästään voittajia, ja tämä tilanteessa, jossa oli tiedossamme esitykset elinaikakertoimen käyttöönotosta tai korotetuista maksuista 53 ikävuoden jälkeen. Tätä jään osin ihmettelemään edelleenkin. Tietomäärä lain vaikutuksista ja sisällöstä on lisääntynyt. Näin omalta kohdaltani ainakin väitän. Mutta sitä, että kaikissa yksittäistapauksissa, niin kuin mielikuva tästä laista ja tästä lakipaketista on luotu, tapahtuisi parempaan nykyiseen verrattuna, jää kysymään, miten tämä on mahdollista, ja toiseksi kai se niin on, niin kuin aikaisempienkin eläkeratkaisujen kohdalla, että totuudet paljastuvat pikkuhiljaa ja niistä eduskuntasalissakin vielä jatkossa kättä väännetään, mikä on oikein ja väärin.

Kyse on kuitenkin niin pitkän aikajänteen tulevaisuuteen luotaavasta ratkaisusta, että näiltä osinkin voi vain toivoa, että pohja pitää, siis talous kasvaa, luottamus koko eläkejärjestelmään säilyy ja ihmiset jaksavat tätä päivää paremmin töissä, mitä kautta on saatavissa ne vaikutukset, joita haetaan, ja että ne vaikutukset ovat sen kaltaisia kuin asetetut tavoitteet ovat olleet ja ovat olemassa. Aivan keskeistä tulee olemaan se, että näistä keskeisimmistä tavoitteista eläkkeellesiirtymisiän nosto saadaan toteutumaan myös käytännössä. Kyse on siitä, miten työelämän pelisäännöt jatkossa kehittyvät, miten se ilmapiiri, jossa työssä jaksetaan ja työssä ollaan, jatkossa kehittyy ja millaisella asenteella ihmiset työtään tekevät. Tänäänhän olemme tilanteessa, missä on voimia, jotka ovat vaikuttamassa myönteiseen suuntaan niin, että työssä pidempään jaksettaisiin. Mutta on lukuisa joukko niin fyysisiä kuin henkisiäkin asioita, jotka vaikuttavat siihen, että ihmiset eivät kykene eivätkä pysty tekemään työtä niin pitkälle kuin tässä esityksessä on ajateltu, lähinnä terveydelliset syyt.

Arvoisa rouva puhemies! Eläkelainsäädäntöön tehtiin vuoden 1996 alusta lukien periaatteellisesti merkittävä muutos. Otettiin käyttöön niin sanottu taitettu indeksi. Tuolloinen sosiaali- ja terveysvaliokunta edellytti mietinnössään, että hallitus seuraa kahdesta erillisestä indeksistä mahdollisesti aiheutuvia ongelmia ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin ongelmien ratkaisemiseksi. Tällainen lausuma löytyy loppusyksyltä 95 sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä. Tämän eläkepaketin yhteydessä on tiedossamme lopputulos, johon tuo lausuma on johdattanut ja johon on päädytty. Toteutuessaan hallituksen esitys kyllä yhtenäistää indeksit mutta tavalla, jota me keskustassa emme tässä yhteydessä ole voineet hyväksyä. Pelkkä mietintöön liittyvä asian toteaminen ei meille näiltä osin riitä.

On myönnettävä, että voimakkaastikin kritisoitu iän perusteella tapahtuva ja kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun vastainen tilanne poistuu, mutta tapa, jolla sitä ollaan läpi viemässä, ei tässä vaiheessa vastaa sitä käsitystä, joka keskustalla on oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Kokonaan toinen asia on se, että edelleenkin meille on jäämässä kahden indeksin järjestelmä. Kansaneläkeindeksiä ei olla tarkistelemassa edes sillä tasolla, joka nyt hallituksen esityksen ja valiokunnan mietinnön pohjana on.

Eläkkeiden reaaliarvon kehittymisen kannalta olisi välttämätöntä, että kaikkia työeläkkeitä niiden saajien iästä tai eläkejärjestelmästä riippumatta tarkisteltaisiin saman arvoisesti samalla indeksillä, jolla taattaisiin eläkeläisten ostovoiman säilyminen. Ennen kuin joku kysyy, mistä rahat, Pekkarinen, palaan puheenvuoroni alkuun. Ne oletukset, jotka kantavat tämän koko lakipaketin läpi, ovat ne, että talous kehittyy myönteisesti, väki jaksaa paremmin töissä ja koko järjestelmä on uskottavalla pohjalla. Ne laskukaavat, joilla tässä tavoitellaan vuotta 2050, perustuvat niin suuriin oletuksiin, että tämänkin kokoluokan asia pystytään sisällyttämään eläkelakeihin niin haluttaessa, semminkin kun — ja totean sen uudemman kerran — nykyisilläkin laeilla olisi voitu pärjätä, jos nämä perusoletukset toteutuvat.

Keskusta on omissa eläkepoliittisissa tavoitteissaan lähtenyt siitä, että erisuuruiset indeksit työ- ja kansaneläkkeissä sekä iän perusteella ovat vastoin yhdenvertaisuutta. Siis erisuuruiset indeksit ovat vastoin yhdenvertaisuutta. (Ed. Laakso: Miksi keskusta esitti sellaista?) Tavoitteena tulee olla yhtenäinen indeksi, joka turvaa eläkkeiden oikeudenmukaisen kehityksen ja joka sopeutuu kansantalouden kestokykyyn. — Ed. Laakso, te olette lukenut juuri näitä sanoja kuin se Raamattua ja tulleet omiin johtopäätöksiinne. Tämän viikon perjantaina ratkaistaan äänestyksessä, mitä käytännössä itse kukin tekee, tekin, ed. Laakso. Näin me olemme sanoneet ja tämän mukaisesti olemme käytettävissämme olevien tietojen perusteelle myös toimimassa lain sisällöstä äänestettäessä. — Indeksin tulee olla niin sanottu puoliväli-indeksi eli 50 prosenttia kuluttajahintojen mukaan ja 50 prosenttia ansiokehityksen mukaan.

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on otsikoinut mietintönsä erään kappaleen sanoilla "Kansaneläkkeen sovittaminen uudistukseen". Kysyn: Mikä sovittaminen? Kansaneläkelakia on jouduttu joiltakin osin avaamaan, kuitenkin niin, että tälläkin kertaa näkyy se eduskunnan enemmistön voimin toteutettu kansanvakuutusjärjestelmän romuttaminen, mitä kuluneiden kahdeksan vuoden aikana on toteutettu. Tällä viittaan kansaneläkkeen pohjaosan poistamiseen. Erityisesti tämä ihmetyttää niiltä osin, mikä koskee kansaneläkeiän jättämistä 65 ikävuoteen. Kyse on asiasta, joka olisi ollut niin haluttaessa hallituksen vallassa, tuoda esitys tänne eduskuntaan. Asian valiokuntakäsittely osoittaa tilanteen hankaluuden.

Lainaan suoraan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan nimenomaisesta asiakohdasta laatimaa lausuntoa:

"Ongelmallisin naisten aseman kannalta on kansaneläkkeen vanhuuseläkeiän säilyminen 65 vuodessa - -.

Käytännössä säännös johtaa siihen, että monilla naisilla, joiden työeläke on esimerkiksi osa-aikatyön tai pitkien lapsen tai muun omaisen hoitojaksojen johdosta jäänyt pieneksi, ei olisi mahdollisuutta lähteä eläkkeelle 63-vuotiaana, kuten eläkepaketti lupaa. - -

Kansaneläkkeen varhennusvähennys on epäoikeudenmukainen myös sen vuoksi, että tyypillisillä pienipalkkaisilla naisaloilla työskentelevät, kuten siivoojat, kauppa- ja keittiöapulaiset tai erilaisissa hoivatöissä olevat, vain harvoin selviytyvät työkykyisinä yli 63-vuotiaiksi."

Siis eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnan yksimielisen lausunnon eräs kohta. Kyse on hallituksen päättämästä arvovalinnasta, semminkin kun saamamme selvityksen mukaan kyse olisi kustannusvaikutuksiltaan tässä makrotason asiassa mikroluokan kysymyksestä. Jos asia olisi haluttu hoitaa, tämä olisi pystytty hoitamaan. Tähän tulemme tekemään oman muutosehdotuksemme asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Kiva, kun te tulette tekemään meidän ehdotuksemme tai kannattamaan sitä!) — Se on puhemiehen harkinnassa, kuinka tämä asia aikanaan hoidetaan. Meidän on, ed. Stenius-Kaukonen, tästä kohtaa turha kinata.

Arvoisa rouva puhemies! Kansanvakuutuksen periaate pohjautuu yhteisvastuun ja tasa-arvon periaatteeseen. Se pyrkii vähimmäistoimeentulon takaamiseen, jolloin rahoitus toteutetaan ainakin osittain veronluonteisina maksuina tai yleisistä varoista. Kansanvakuutuksen etuudet ovat periaatteessa yhtäläiset korostaen perusturvan ensisijaisuutta. Tältä pohjalta ja perusteella tulemme esittämään asian toisen käsittelyn yhteydessä lausumaa siitä, että sinänsä myönteiset uudistukset hoiva- ja opiskeluajalta kertyvistä eläkkeistä ja laskentapohjasta sijoitettaisiin rakenteellisesti kansaneläkelain piiriin. Tähän tullee mahdollisuus tulevassa eduskunnassa niin haluttaessa. Nythän ne on sijoitettu tänne työeläkejärjestelmään.

Tähän asiakohtaan liittyvä toinen keskeinen kysymys — tähän hyvään, sen myönnän, kiitos hallitukselle siitä, että pienen lapsen kotona tapahtuvasta hoidosta alkaa eläkettä kertyä — on kuitenkin laskentapohjasta, josta tämä eläke alkaa karttua. Tähänkin meillä on oma vaihtoehtoinen esityksemme, jossa pohja on jonkin verran korkeammalla kuin hallituksen pohjaehdotus on.

Kolmas tähän asiaryhmään liittyvä kysymys on se, miksi varusmies- ja siviilipalvelusaika jätettiin tästä ulkopuolelle. Olisi ollut kyse taloudellisilta vaikutuksiltaan edelleenkin pienestä kysymyksestä, periaatteelliselta tasoltaan isosta, kun kerran tälle linjalle lähdettiin. Tästä myös äänestämme perjantaina.

Hallituksen ja viime kädessä tietysti koko eduskunnan vastuulla on se, että myös kansaneläkejärjestelmä kehittyy. Tällöin on kyse kansaneläkkeiden ja pienimpien eläkkeiden tasosta ja myös siitä, miltä perustoilta näitä muutoksia tehdään. Eläkejärjestelmämme kokonaisuus huomioiden vielä jäljellä olevia kansanvakuutuksen perusteita tulee vahvistaa ja ryhtyä myös tarvittaviin toimenpiteisiin.

Edustajat Rahkonen ja Vahasalo merkitään läsnä oleviksi.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen eläkepaketti pitää sisällään sekä porkkanaa että keppiä. Porkkanan saajat ovat niitä hyvätuloisia, hyvin koulutettuja, hyvissä viroissa olevia ihmisiä, jotka pystyvät työskentelemään pitkään. He pystyvät aikanaan nauttimaan tästä herrakertoimesta elikkä 4,5 prosentin eläkekertoimesta. Se on se joukko, joka tulee hyötymään todella tästä eläkepaketista eniten, ja heihin kohdistuvat myös porkkanat eniten. Tietenkin toisena, myönteisenä asiana on se, että eläke rupeaa karttumaan 18 ikävuodesta alkaen. Siitä saattaa olla jonkin verran hyötyä eräillä henkilöstöryhmille.

Mutta sitten se, keihin nämä kepin iskut kaikista rajuimmin kohdistuvat. Ne ovat niitä haalaripukuisia valimotyöläisiä, kolmivuorotyöläisiä, jotka tekevät työtä raskaissa, likaisissa oloissa valimoissa. Juuri kukaan heistä ei saavuta edes nykyistä 65 vuoden eläkeikää, vaan he joutuvat jäämään jo alle 60-vuotiaina työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämän tyyppisissä ammateissa olevat ihmiset tulevat tästä saamaan keppiä todella raskaasti. He joutuvat maksamaan korotetut eläkemaksut mutta eivät saa korotettua eläkettä, elikkä työläiset, haalarikansa, rahoittavat hyvätuloisten, hyvissä viroissa, hyvissä asemissa olevien ihmisten paremmat eläkkeet.

Tässä tapahtuu se sama tulonsiirto, mitä Lipposen hallituksen aikana eräissä muissakin kohdin on tehty, että pienempituloisilta ihmisiltä on siirretty tuloja parempituloisille ihmisille. Mielestäni tämä eläkepaketti tältä osin aiheuttaa kyllä suurta ihmetystä sen tavallisen työläisen mielessä, joka tekee raskasta vuorotyötä, kuluttavaa työtä, miten SAK:n kaulusherrat ovat tällaisen voineet mennä hyväksymään. (Ed. Laakso: He pääsevät eläkkeelle paljon aikaisemmin!) — He pääsevät eläkkeelle paljon aikaisemmin, ja jos he haluavat jatkaa, heillä on varmaan mahdollisuus jatkaakin sitten näitä superkarttumia, mutta niille ihmisille, jotka todella tekevät raskasta työtä, kuluttavaa työtä, ei ole tästä muuta kuin korkeammat eläkevakuutusmaksut.

Tämä taitettu indeksi sitten tässä vielä edelleenkin sortaa pienituloisia ihmisiä. Kaikista kipeimmin tämä eläkepaketti koskee niin sanottuja pätkätöitä tekeviä naisia, jotka tekevät pienellä palkalla lyhyitä työsuhteita. Heidän työeläkkeensä jää tavattoman pieneksi, ja siitä pienestäkin työeläkkeestä sitten nämä indeksitarkistukset leikataan, kun tulee tämä taitettu indeksi. Tämän lisäksi heidän eläkkeeseensä tietenkin kuuluu huomattavalta osaltaan kansaneläke, ja kansaneläkkeen indeksihän on vielä huonompi kuin tämä taitettu indeksi. Tänä vuonna kelaindeksi oli 1,2 prosenttia ja yli 65-vuotiaitten taitettu työeläkeindeksi oli 1,7 prosenttia. Heidän eläkkeensä tulevat kehittymään vastaisuudessakin erittäin heikosti. Tämä tietenkin korostaa sitä, koska eläke jää jo työhistorian johdosta pieneksi, palkka on pieni, työajat ovat pätkiä ja jäävät lyhyiksi.

Tämä eläkepaketti ei anna vastauksia näihin. Näin ollen kansaneläke olisi pitänyt uudistaa niin, että he olisivat saaneet kansaneläkkeen edes 62-vuotiaina, jos he jäävät silloin eläkkeelle, ja mahdollisimman pienellä rangaistuksella. Kyllähän tässä hallituksen esityksessä ja valiokunnan enemmistön kannanotossa se mahdollisuus saadaan, mutta eläkettä leikataan rajusti. Näin ollen myöskään heidän asemansa ei sillä tavalla parane kuin olisi voinut olettaa. He ovat sitä joukkoa, joka joutuu tämän keppikuurin uhriksi.

Jos vuonna 96 henkilön työeläke oli 5 000 markkaa, joka on hyvin lähellä SAK:laisen palkansaajan keskieläkettä tuolloin vuonna 96, niin jos hän oli alle 65-vuotias eläkkeensaaja elikkä työkyvyttömyyseläkkeellä, hänen eläkkeensä tällä entisellä taittamattomalla indeksillä olisi nyt noin 5 400 markkaa kuukaudessa. Sen sijaan jos hän oli yli 65-vuotias ja hänen työeläkkeensä tarkistettiin taitetulla indeksillä, hänen työeläkkeensä olisi nyt noin 5 140—5 150 markkaa kuukaudessa eli noin 250 markkaa kuukaudessa hän menettää tänä päivänä verrattuna siihen, mitä hänen eläkkeensä kuuluisi olla, jos se olisi maksettu tällä normaalilla, entisellä eläkeindeksillä. Tämän lisäksi nämä samat eläkeläiset menettivät myöskin kansaneläkkeen pohjaosan eli 445 markkaa kuukaudessa, joten tämä ihmisryhmä on kyllä joutunut maksamaan lamasta ja näistä laman johdosta tehdyistä uudistuksista kovan hinnan. Siitä ei päästä mihinkään.

Kun edelleenkin nyt lähdetään siitä, että taitettu eläkeindeksi tulisi koskemaan kaikkia työeläkkeitä, niin se merkitsee sitä, että työeläke jatkuvasti leikkautuu ja jää jälkeen palkkakehityksestä entistä enemmän. Työeläkehän on myöhennettyä palkanmaksua, kuten meille on aikoinaan opetettu, ja näin ollen sen kuuluisi seurata edes kohtuullisesti palkkakehitystä, mutta se jää entistä enemmän jälkeen. Kuten jo äsken mainitsin, esimerkiksi tämän vuoden indeksitarkistukset olivat yli 65-vuotiaitten työeläkkeessä 1,7 prosenttia ja alle 65-vuotiaitten 2,4 prosenttia eli 0,7 prosenttia kasvoi jälleen tämä ero.

Tässä samassa lakipaketissa on esitys siitä, että työttömyyseläke lopetetaan. Täällä valiokunnan puheenjohtaja puhui kauniisti siitä, että ihmisten pitäisi jaksaa kauemmin työelämässä, ja jos he menettävät osan työkyvystään, niin heidän työnantajansa pitäisi ymmärtää, että he eivät enää ole niin hyvän työkyvyn omaavia kuin nuoret ja terveet, he eivät ole täysin terveitä, että heidän sallittaisiin tehdä pitempään työtä.

Mutta tosiasia tänä päivänä on se, että sitä ei paljon kysellä, mikä sinun mielipiteesi on, haluatko olla ja kuinka kauan töissä vai et. Rautaruukki ilmoitti 500 henkilön irtisanomisesta; Nokian Jalkineet yli 50 henkilön irtisanomisesta; Flextronics Hämeenkyröstä 200 ihmisen irtisanomisesta; Nanso yli 50 henkilön irtisanomisesta. Ei siellä kysellä sitten, haluatko sinä olla pitempään töissä vai ei. Nimilistat tulevat seinään, ja irtisanomisajan jälkeen lähdet kävelemään.

Näin ollen on mielestäni kohtuutonta, että työttömyyseläkejärjestelmä lopetetaan. Se on ollut se purkutie, joka on turvannut näille ihmisille edes kohtuullisen turvan tulevaisuutta varten. Nyt tähän tulee taas sellaiset aukkopaikat, että ihmiset putoavat väliin ja on mahdollista, että he eivät saa työttömyysturvaa, mutta eivät myöskään eläkettä. Eikä tällaisia pitäisi tehdä tieten tahtoen eduskunnassa.

Lisäksi ihmetyttää se, että tämmöinen elinaikakerroin on otettu. Kun Suomessa on lähdetty siitä, että ihmiset olisivat mahdollisimman terveitä, he pystyisivät elämään tervettä elämää, lähdetään neuvoloista jo ennen syntymää vaalimaan ihmisen terveyttä, mikä sinänsä on aivan oikea ja hyvä asia, niin sitten siitä rangaistaan, jos ihminen eläkkeellä ollessaan elääkin liian kauan, eli kun elinikä nousee, niin sitten ruvetaan laskemaan sitä eläkettä, näitä eläkkeitä pitää sitten leikata sieltä loppupäästä. (Ed. Laakso: Mitä kauemmin elää, sitä huonompi eläke!) Miten siinä sitten käy — ed. Laaksolle haluan todeta — jos kuoleekin oletettua aikaisemmin? Lähetetäänkö maksamaton eläke sitten sinne mukaan vai minnekä se menee? Tämä on tietenkin sivuasia, mutta tämä elinaikakerroin kyllä ihmetyttää, että tämmöinen lähdetään tekemään, kun kumminkin pyritään siihen, että ihmiset eläisivät mahdollisimman kauan ja mahdollisimman terveesti.

Mielestäni kyllä suomalaiselle työntekijälle, joka on rakentanut tämän maan ja sen hyvinvoinnin, kuuluu kunnollinen eläke. Näin ollen en voi missään tapauksessa hyväksyä enempää tätä taitettua indeksiä kuin myöskään sitä, että työttömyyseläke lopetetaan, eli kyllä tulen äänestämään sitten, kun asianomaiset kohdat tulevat, näitä heikennyksiä vastaan.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Rehulan puhetta, tulin siihen tulokseen, että keskustapuolue ei pyri hallitukseen, sillä noita lupauksia ei pysty mitenkään pitämään, mitä siellä esitetään, ja vasemmistoliittokin tietenkin on vähän samalla linjalla. Tietenkään Suomessa eläkkeet eivät ole kovin hyviä varsinkaan niillä, jotka ovat jo jonkin aikaa olleet eläkkeellä, koska Suomi ei ole ollut kovin rikas maa eikä vieläkään ole, koska meillä on aika paljon työttömiäkin, ja mitä enemmän joudutaan palkkoihin lisäämään eläkemaksuja, sitä huonompi kilpailukyky suomalaisilla yrityksillä on, ja sitä kautta pyrkii sitten tulemaan vähemmän työpaikkoja. Mutta eläkeläiset ovat aika paljon tehneet Suomen hyväksi, ja tietenkin heille kuuluu myös kohtuuannos kansan hyvinvoinnista.

Kun katsoo tätä eläkeindeksiä, jota on jo jonkin aikaa sovellettu, siitä voi laskea, että jos palkat nousevat 4 prosenttia vuodessa ja hinnat 2 prosenttia, niin kymmenen vuoden kuluttua 60 prosentin eläkkeestä on 52 prosenttia jäljellä, 20 vuoden kulutta 44. Jos vielä katsotaan professoreita, jotka voivat 30 vuottakin olla eläkkeellä, niin eläke on enää 38 prosenttia palkasta. Tällä tavalla tämä menee. Kaiken lisäksi näkisin, että Suomella on tulevaisuudessa mahdollisuuksia nostaa palkkatasoa, kun me osaamme paremmin tehdä töitä.

Meillähän korkeakoulutettujen määrä työikäisestä väestöstä kasvaa nopeasti, muutamalla sadallatuhannella ihan muutamassa, sanotaan viidessä, vuodessa jo pari—kolmesataatuhatta. Näille korkeakoulun suorittaneille tietenkin pitäisi pystyä löytämään töitä, joista maksetaan parempaa palkkaa kuin tähän asti keskimäärin niille, jotka ovat olleet työelämässä, niin että tuo palkkasumma ilmeisesti nousee.

Mutta minusta, kun nämä lähivuodet ovat kuitenkin aika hankalia, olisi kohtuullista, että sitten kun huomataan, että palkat alkavat reippaasti nousta, sen jälkeen sitten ruvetaan tarkistamaan eläkkeitäkin. Tuo tarkistushan voidaan tehdä niin, että nostetaan eläkkeitä lähemmäs sitä 60 prosentin tasoa sitten siinä vaiheessa, kun palkkataso on huomattavasti suurempi.

Tämä eläkelaki perustuu kuitenkin siihen, että 2—3 prosentin talouden kasvu tarvitaan vuodessa, ja kun meillä kuitenkin se kasvu perustuu lähinnä siihen, että osaamme ja tiedämme enemmän, niin meidän on sijoitettava osaamiseen eli koulutukseen ja tutkimukseen enemmän varoja kuin tähän asti, jotta nämäkin eläkkeet, jotka tässä luvataan, pystyttäisiin maksamaan. Minusta olisi hyvin tärkeätä, että ne, jotka haluavat parempia eläkkeitä, myös haluaisivat paremmat edellytykset Suomen pärjäämiselle. Silloin systeemi olisi paremmin tasapainossa.

Nythän meillä on suuri ikäluokka juuri tulossa eläkeikään, ja siitä syystä Suomen yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa nopeimmin Euroopan unionin maista. Maailmassa on vain Japani, missä vielä nopeammin tulee yli 65-vuotiaiden osuus kasvamaan. Siitä syystä ymmärrän hyvin, että nuoremmat ikäluokat epäilevät meitä vähän vanhempia, kuinka kalliiksi me tulemme heille. Mutta jos Suomi osaa hyvin hoitaa asiansa, niin kyllä täällä pärjätään.

Ed. Kuoppa yritti todistaa, että hyvätuloiset parhaiten pärjäävät tässä eläkeratkaisussa, mutta kyllä he ovat myös aika paljon osallistuneet sekä omien että muitten eläkkeitten maksamiseen työssäoloaikanaan, niin että kohtuullista on, että eläkekin on sitten kohtuullinen. Täällä puhutaan summista, kuinka paljon pienissä eläkkeissä on menetetty tämän osittaisen indeksitarkistuksen vuoksi, mutta voisi tietenkin todeta, että nuo summat ovat vielä paljon suurempia silloin, kun eläke on suurempi, jos halutaan absoluuttisia lukuja käyttää.

Tilanne kerta kaikkiaan on sellainen, että Suomi täytyy saada pärjäämään. Silloin me voimme myös pitää huolta siitä, että nämä hyvinvointipalvelut, eläkkeet ja kaikki muut, mitä on maksettava, pystytään hoitamaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Vielä kerran lyhyesti perustelut tälle eläkeuudistukselle.

Ensimmäinen on työelämän muutos, se, että ihmisten työura muodostuu yhä enemmän useammasta työsuhteesta, kenties työttömyysjaksoista, työllisistä jaksoista. Saman työnantajan palveluksessa ollaan tulevaisuudessa varmaan hyvin harvoin yhtäjaksoisesti koko työura. Tämä luo pohjan sille, että tulevassa järjestelmässä eläke lasketaan koko työuralta 18 ikävuodesta alkaen.

Toinen on luonnollisesti ikärakenteen muutos, kysymys siitä, että tulevaisuudessa eläkeläisiä on yhä enemmän, mikä luonnollisesti aiheuttaa lisäpaineita niin palkansaajan kuin työnantajienkin työeläkemaksuihin, luonnollisesti myös siihen, että eläkerahastojen tuotto olisi mahdollisimman hyvä.

Ikärakenteen muutos luonnollisesti liittyy rahoitukselliseen kestävyyteen, ja tähän puolestaan liittyy sitten täällä jo useampaan otteeseen mainittu elinikäkerroin, jolla, niin kuin ylipäätänsä eläkejärjestelmällä ja vastuullisella eläkepolitiikalla, pitää varautua hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Ei ole kenenkään etu se, että yhtäkkiä edessä on sellaisia yllätyksiä, joihin pitäisi sitten reagoida joillakin paniikkijarrutustoimenpiteillä.

Täällä on nostettu esille nämä kertoimet, joilla eläke karttuu, nämä karttumaprosentit, ja kritisoitu tätä superkarttumaa, jonka on oletettu suosivan pelkästään — niin kuin täällä on sanottu — herroja tai korkeasti koulutettuja tai sellaisia ammatteja, joiden kuluttavuus ajatellen työkykyä ei olisi niin suuri. On aika mielenkiintoista, että täällä näin voimakkaasti kritisoidaan tätä, kun niistä palkansaajajärjestöistä, jotka ovat olleet tätä valmistelemassa, nimenomaan Akava on kritisoinut tätä uutta järjestelmää kaikkein kiivaimmin, ja toisaalta se, että eläkekarttuma alkaa jo 18 ikävuodesta, suosii juuri niitä ammatteja, jotka ovat enimmäkseen fyysisesti rasittavia ja joissa sinänsä on mahdollista aloittaa työura jo varhain. Näen, että tämä on aika tasapainoisesti rakennettu, ja se, että niin SAK kuin STTK:kin ovat tämän osaltaan hyväksyneet, ei minusta puhu sen puolesta, että tämä superkarttuma olisi jotakin erityistä herrojen herkkua. Se nyt vain tasapainottaa sitä, että myöskin pidemmälle koulutetut, tällaista nousevaa karriääriä tekevät säilyttävät kohtuulliset eläke-etuudet.

Tämä kokonaisuus johtanee säästöihin niin, että vuonna 2020 nykyjärjestelmään verrattuna arvioitu säästö tai, sanotaan pikemminkin, arvio siitä, missä määrin työeläkemaksut olisivat alhaisemmat, on 1,5 prosenttia ja vuonna 2050 se on 4,3 prosenttia. Tämä olettama perustuu nimenomaan siihen, että nämä varhaiseläkejärjestelmien muutokset toisaalta ja nämä superkarttumat toisaalta kannustaisivat pidempään työssäoloon, mutta tämän rinnalla — korostan taas kerran — tarvitaan koko työelämän kehittämisen, työhyvinvoinnin kehittämisen, kuntoutusjärjestelmän kehittämisen ja vahvistamisen keinovalikoima, jotta ihmiset jatkavat työssä.

Yhdyn ed. Vehkaojan näkemyksiin ja huoleen tästä vajaakuntoisten tilanteesta. Heidän kohdallaan tarvitaan juuri kaikkia niitä toimenpiteitä, joiden osalta myös on uutta lainsäädäntöä, muun muassa ammatillisen kuntoutuksen osalta, jota koskevan lain eduskunta on syksyllä osaltaan hyväksynyt.

Täällä on noussut esille taas kerran tämä indeksikysymys, ja jokainen ymmärtää sen, että se on olennainen osa niitä toimenpiteitä ja ratkaisuja, joilla pitkällä tähtäimellä eläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys turvataan. Tässä uudessa järjestelmässähän pidetään huolta siitä, että tämä alkava eläke on korkeampi kuin nykyjärjestelmässä. Siinähän tämä indeksi, jolla eläkepalkka kertyy, on nykyistä parempi. Sitten tällä 80—20-indeksillä — tai ehkä jos puhutaan palkkakehityksestä, jonka osuus on 20, niin 20—80-indeksillä — turvataan sekä ostovoima että osaltaan myös palkkakehitys. Tässäkin yhteydessä haluan korostaa sitä, että Euroopassa monissa muissa Oecd-maissa eläkkeiden tarkistamisessa käytetään pelkästään hintaindeksiä tai sitten aivan erillisiä päätöksiä. (Ed. Elo: Voidaan päättää joka vuosi erikseen!) — Voidaan päättää joka vuosi erikseen, ja se on minusta paljon enemmän turvattomuutta ja epävakautta tuova järjestelmä ainakin niissä tilanteissa, joissa talouden kehitys on epäsuotuisa.

Minusta tämä järjestelmä on perusteltu. Jos palattaisiin puoliväli-indeksiin, se merkitsisi huomattavan suurta lisälaskua eläkejärjestelmälle, pidemmässä juoksussa 2,5 miljardia euroa, ja se ei ole ihan pieni raha, jos sitä ajatellaan, mitä se sitten vaikuttaa eläkemaksun suhteen. (Ed. Elo: Missä ajassa? — Ed. Laakso: Valtiolle kustannukset ovat erilaiset!) — Tässä ei ole kysymys valtion kustannuksista, vaan siitä, millä tavalla vähennetään tai lisätään paineita palkansaajan työeläkemaksuun, jonka me kaikki koemme kaiketi veronluonteisena maksuna. Voisimmehan me kokea sen myös vakuutusmaksuna kokonaisveroasteesta irrallaan, mutta näin uskon, että suurin osa sitä käteenjäävää tuloa tarkastelee, että se on bruttopalkka miinus verot ja veronluonteiset maksut, (Ed. Elo: Ministeri, se on mukana bruttoveroasteessa!) joihin sitten työeläkemaksu kuuluu. Tuskin me nyt haluamme, että meidän lastemme ja lastenlastemme kokonaisveroaste tästä syystä kiristyisi.

Sitten täällä on puhuttu tästä kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhteensovitusasiasta ja kritisoitu tätä varhennusvähennystä. Tilanteessa, jossa työeläke on varsin pieni, on kuitenkin mahdollista se, että kokonaiseläketurva paranee, ja se tulee nimenomaan tämän paremman työeläkkeen kautta. Tämä kysymys tästä mahdollisuudesta saada täysi kansaneläke ilman varhennusvähennystä jo 63-vuotiaana on ristiriidassa tämän koko uudistuksen tarkoitusperien ja periaatteiden kanssa. Se antaisi ... (Ed. Stenius-Kaukonen: Ministeri, me valiokunnassa emme ajatelleet niin!) — Anteeksi, saisinko puhua, me olemme keskustelleet tästä kahden ja viiden kesken. — Se antaisi sen signaalin, että virallinen eläkeikä olisikin 63, kun tarkoitus on nimenomaan se, että se on joustava välillä 63—68 ja että ihmiset myös käyttäisivät tätä mahdollisuutta eivätkä mieltäisi 63 vuoden ikärajaa ikään kuin viralliseksi vanhuuseläkeikärajaksi.

Ed. Rehulan puheenvuorossa oli tietysti myönteistä se, että pääosin oppositiokin pitää tätä kokonaisuutta hyvänä ja hyväksyttävänä. Se, mihin oppositio omassa vastalauseessaan on kiinnittänyt huomiota, oli indeksi, johon jo puutuin. Kansaneläkkeen varhennusvähennyskysymykseen myös osaltaan puutuin ja perustelin sitä, miksi tämä hallituksen esitys on esitetyn kaltainen.

Tämä palkattomien jaksojen ... (Ed. Stenius-Kaukonen: Ministeri, me olemme eri mieltä!) — Anteeksi, tämä häiritsee, kun te keskeytätte koko ajan. — Tämä palkattomien jaksojen perusteena oleva 500 euroa on kaksinkertaisesti opintorahan määrä, nykyisen kotihoidon tuen määrä, ja siinä on hyvä alku. Totta kai olisi ollut kovin mukavaa laittaa sinne vielä suurempi markkamäärä, mutta kun lasketaan kaikki eri tekijät yhteen, mitkä tuovat valtiolle lisää verorahoin rahoitettavia kuluja, ottaen pelkästään huomioon kaiken sen, mitä ikääntyminen sinänsä tuo tullessaan, niin päädyttiin tähän, joka on kuitenkin suurempi kuin näissä alkukeskusteluissa oli. Mielestäni tämä on hyvä ja erittäin tärkeä avaus.

Mielestäni tämä kokonaisuus on tasapainoinen. Se tuo suurimmalle osalle, tehtyjen laskelmien mukaan voi sanoa valtaosalle, parannusta nykytilanteeseen, myös niille, joiden kokonaiseläketurva koostuu sekä työeläkkeestä että kansaneläkkeestä. Se tuo uutena elementtinä palkattomien jaksojen eläketurvan. Se kannustaa työskentelemään pidempään työelämässä ja ottaa huomioon sen, että tulevaisuudessa eläkkeellä ollaan yhä pidempään. Vastuullisesti tässä on sitouduttu myös siihen, että muutaman kuukauden lisätyöskentelyllä sitten voi kompensoida sen vähennyksen, jonka tämä elinaikakerroinjärjestely tässä tuo tullessaan.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Perho puolusti taitettua eläkeindeksiä ja uuden leikkauksen tekemistä työkyvyttömyyseläkkeisiin ja perhe-eläkkeisiin, taitetun eläkeindeksin ulottamista myös näihin eläkkeisiin. Kyllä tämän nykyisen hallituksen arvovalintoja kuvaa se, että tämä sama hallitus on esittämässä (Ed. Hyssälä: Tehän olette siinä mukana!) puolustusmäärärahojen sitomista indeksiin, julkisten menojen hankintaindeksiin, joka on vielä parempi indeksi kuin yksikään näistä eläkeindekseistä. Tämä sama hallitus esittää toisin sanoen puolustusmäärärahojen kokonaisen pääluokan sitomista indeksiin, mutta samanaikaisesti esittää heikennystä eläkeläisten indeksin osalta. Eli kysymys on ... (Ed. Korkeaoja: Montako kertaa olette äänestänyt luottamusta tälle hallitukselle?) — Olen äänestänyt useamman kerran epäluottamusta tälle hallitukselle, muuten useammin kuin te äänestitte Ahon hallitukselle epäluottamusta aikoinaan. — Kyllä tämä kuvaa aika hyvin nykyisen hallituksen arvovalintoja, että eläkeläisiltä pois ja puolustusmäärärahoihin lisää vaikkapa indekseillä.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Meidän kansanedustajien on kyllä myönnettävä se, että eduskunnalla ja hallituksella ei ole kovin paljon määräysvaltaa, mitä eläkepolitiikkaan tulee. (Ed. Korkeaoja: Täysi määräysvalta!) Tässä nyt hyväksyttävässä laissa ei ole suurtakaan muutosta, ed. Korkeaoja, siihen, mitä 12. päivänä marraskuuta työmarkkinajärjestöt vuonna 2001 sopivat.

Mitä tulee superkarttumaan, jota ministeri Perho täällä puolustaa, niin haluaisin, ministeri Perho, esittää teille esimerkiksi kysymyksen: Jos 18-vuotias henkilö menee työelämään, on siellä 40 vuotta ja on 58-vuotias, niin hän ei pääse kiinni tähän superkarttumaan. Mutta jos meillä on akateemisesti koulutettu 28-vuotias, joka menee työelämään, on työssä samat 40 vuotta ja on 68-vuotias, niin hän pääsee tämän superkertymän piiriin. Minun mielestäni tämä ei ole oikeutettua.

Mitä tulee lamatalkoisiin, niin olen sitä mieltä, että eläkeläiset ovat enemmän kuin kohtuullisesti osallistuneet lamatalkoisiin. Sitä osoittaa se, että ero palkansaajien ja eläkeläisten välillä on 18,5 prosenttia ansiotasossa vuosina 1993—2002. Kyllä minunkin mielestäni varsin kohtuullista olisi ollut sopia alusta alkaen siitä, että indeksi olisi kaikille sama: 50—50.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämän eläkeratkaisun tulevaisuuden kannalta siinä, mitä se vaikuttaa kunkin tuloihin, ratkaisevaa on tämä indeksimalli. Nyt tämä uudistus saadaan vähentämään eläkemenoja taitetun indeksin kautta. Taitettu indeksi on hiljainen rosvo, joka joka vuosi jättää jälkeen eläkkeitä palkoista, ja se pitää kyllä täällä pyrkiä vielä muuttamaan. Siitähän eduskunta päättää huomenna ilmeisesti äänestyksessä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Perjantaina!) — Perjantaina. — Tämä on se ydinkysymys. Tämä on eduskunnan käsissä. Jos tämä hyväksytään, siinä samalla todetaan se, että julkinen eläke lähtee alenemaan suhteessa palkkoihin. Siihen väliin tulevat sitten yksityiset eläkevakuutukset, ja niitä ottavat ne, joilla on rahaa.

Sosiaali- ja terveysministeri   Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Kun tätä uudistusta käsiteltiin muun muassa sosiaalipoliittisessa ministerityöryhmässä tai muissa yhteyksissä, hallituskumppanimme vasemmistoliitto ei edellyttänyt tähän indeksijärjestelmään muutoksia. Minusta on jotenkin sietämätöntä aina antaa ymmärtää ikään kuin vasemmistoliitto ei olisi hallituksessa. Se on eri asia sitten, että sen jäsenistä moni muu on sitten irtautunut täällä suuressa salissa hallituksen päätöksistä.

Tästä superkarttumasta haluan uudelleen todeta sen, että tämä henkilö, joka vaikkapa 28-vuotiaana aloittaa työt ja jatkaa 68-vuotiaaksi, ei ole voinut kartuttaa eläkettä välillä 18—27 vuotta, jolloin moni muu on jo kerryttänyt vaikka kymmenen vuotta eläkettä. Kyllä tässä on haettu ihan oikeasti tasapainoa eripituiset koulutukset saaneiden välillä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on ongelma tämä taitettu indeksi, elikkä tässä otetaan nyt käyttöön tämä huonompi indeksi. Siinähän käy, kuten ed. Tennilä totesi, että se hiljaisesti syö sitä ostovoimaa pois. Jos kuvitellaan ihminen, joka jää 63-vuotiaana eläkkeelle, ja sitten yhdeksänkymppisenä katsotaan suhdetta siihen palkansaajaporukkaan, niin siinä on huomattava ero joka tapauksessa. Onko se palkkio siitä, jotta on tehnyt kovasti töitä, raakaa työtä? Nimittäin tämä superkarttuma, en usko siihen ollenkaan, jotta tuommoinen, joka tekee kovaa ruumiillista työtä, pystyy koskaan sille pääsemään, vaan hän jää ennenaikaiselle eläkkeelle monta kertaa.

Tässä pitää antaa kiitos oppositiolle tämän 50—50-indeksin osalta, koska aikaisemmin oppositio ei sitä ajatusta kannattanut. Nyt se on tullut linjoille tässä hommassa.

Seppo Kanerva /lib(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri äsken totesi, että muuttamalla nykyinen indeksijärjestelmä siten, että taitettu indeksi tulee kaikille, saavutetaan valtiolle 2,5 miljardin säästö, ilmeisesti euroissa. Olisin kysynyt vain: Missähän aikajaksossa tämä saavutetaan? Toteaisin samalla, että se, mitä tässä saavutetaan, on pennilleen pois eläkeläisiltä, nykyiseen verrattuna vielä huononnuksena.

Tuula Haatainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä indeksistä kyllä käytiin keskustelu valiokunnassa pitkään. Ihmettelen kyllä vasemmistoliiton kantoja ja myös kaikkien niitten, jotka jättävät vastalauseita tähän, koska nyt vaalien alla ollaan kyllä hulvaamassa veroalennuksia ja kertomassa kansalle, että vähemmän tulee veroja, mutta sitten toisella kädellä ollaan tekemässä esityksiä, jotka merkitsevät selkeästi veronluonteisten maksujen nousua. Meille kerrottiin, että pitkällä aikavälillä 1,4 prosenttia palkkasummasta nousee eläkemeno eli kustannus on 2,4 miljardia euroa ehdotettua suurempi. Nämä ovat isoja summia, joista puhutaan. Pitää ottaa huomioon, että me puhumme nyt meidän lastemme tulevista eläkkeistä ja siitä, että maksukyky säilyy näitä eläkkeitä varten ja palkansaajien maksurasitus pysyy kohtuudessa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Haataiselle haluan vain huomauttaa, että eikö se ollut pääministeri Lipponen, joka lupasi veronalennukset. Ministeri Siimes ei ole veronalennuksia luvannut.

Tähän eläkeratkaisuun: Ministeri Perho totesi, että pitää harjoittaa vastuullista eläkepolitiikkaa. Onko se vastuullista eläkepolitiikkaa, kun eläkkeet ovat niin pieniä jo alun alkaenkin, että niillä ei tule toimeen kunnolla? Sitten vielä heikennetään indeksiä, joka jatkuvasti syö sitä eläkettä, sen reaaliarvo ei kehity sillä tavalla kuin sen pitäisi verrattuna esimerkiksi palkkakehitykseen. Sehän vain heikentää jatkuvasti eläkeläisten asemaa. Sanoitte, että tulee 2,5 miljardin euron säästöt. Eivätkö ne säästöt tule eläkevakuutusyhtiöille? Yksityisten eläkevakuutusyhtiöitten varathan olivat noin 50 miljardia euroa, (Ed. Elo: Tällä hetkellä 50 miljardia euroa!) ja vielä päätettiin, että ei puututa edes näihin rahastoihin.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin siitä, kun täällä todettiin, että eläkeläiset osallistuivat lamatalkoisiin. He osallistuivat ja kaikki osallistuivat, mutta heidän kohdallaan, täytyy muistaa, on poistettu kansaneläkemaksu, on alennettu korotettu sairausvakuutusmaksu, myös verotuspuolella raippavero väheni, pienimpiä eläkkeitä, kansaneläkkeitä, on korotettu, kaksinkertainen leikkaus hyvitetään osittain jne. Kyllä on myöskin tultu vastaan tämän laman kurimuksen jälkeen.

Vielä kerran tästä indeksistä. Kysymys on siitä, että jos palattaisiin tähän 50—50-indeksiin, puoliväli-indeksiin, se merkitsee eläkejärjestelmälle tämän mainitun määrän lisäkustannuksia. Kysymyshän on siitä kolmiyhteydestä, että jos nämä maksut nousevat, se vaikuttaa kokonaisveroasteeseen, (Puhemies koputtaa) vähentää kulutuskysyntää, heikentää työllistämismahdollisuuksia, sitä kautta vaikuttaa työllisyyteen, työllisyys vaikuttaa palkkasummaan ja palkkasumma vaikuttaa siihen, paljonko näitä eläkemaksuja kertyy. Tämä yhtälö pitäisi pitää mielessä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, ei meistä kukaan halua veronluonteisten maksujen nousua, mutta jos ne olettamukset, joille tämä koko eläkepaketti rakentuu — työssäjaksaminen, talouden kasvu ja yleinen luottamus — kestävät, niin se aikajänne, jolla te pelottelette 2,5 miljardilla, (Ed. S. Kanerva: Vuodessa vai kymmenessä vuodessa?) kestää paljon muutakin, jos nämä perusteet ovat kunnossa.

Toisekseen se perustelu 80—20-indeksille, että Oecd-maiden enemmistöllä on tämän kaltainen järjestelmä: Eihän meidän eläkejärjestelmämme muutoinkaan ole Oecd-maiden kaltainen. Meillä on kotikutoinen järjestelmä, suomalainen malli.

Mitä kansaneläkkeiden varhaisvähennykseen tulee, emme mekään halua keskustassa viestittää yleisen eläkeiän alentamisen puolesta, mutta me olemme huolissamme niistä naisvaltaisista aloista ja tasa-arvosta, joita tämä nyt teidän esittämänne ja tukemanne varhaisvähennysmalli on kohtelemassa kaltoin. Tälle asialle pitäisi pystyä tekemään jotain, ettei käy niin kuin on pelättävissä.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Perho unohti luettelossaan, että 950 000 eläkeläistä saa alle 1 200 euroa kuukaudessa brutto. Jos he saisivat vähän enemmän, niin he käyttäisivät sen kulutukseen, ja sitä kautta tämä Suomen yhteiskunta pyörisi. Olisi oikeus ja kohtuus, että he saisivat osansa. Olisi oikeus ja kohtuus, että kansaneläkkeen osuuden 63-vuotiaana saisivat ne, joilla ei ole niin suurta työeläkettä, että he eivät koskaan kansaneläkettä tule saamaan.

Yritin, ministeri Perho, teille sanoa äsken vain, että te ette vastaa siihen, mitä me olemme esittäneet. Te ette ole suostunut kuuntelemaan. Te olette aina sanonut, että te tiedätte, te tiedätte, te tiedätte. Te ette ole hetkeksikään pysähtynyt keskustelemaan todella siitä, mitä me yritimme ehdottaa, ja vain kokoomus vastusti sitä mallia, että 63-vuotiaana olisi annettu 4,8 prosenttia pienempi eläke ja se olisi sitten 65-vuotiaana suurentunut. (Puhemies koputtaa) Tämä oli meidän mallimme eikä se, mitä te väitätte meidän esittäneen.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eikö hallituksen esityksessä koskien tätä indeksitarkistusta ole kuitenkin se hyvä puoli — haluan sen nyt tarkistaa — että kun eläkeläisjärjestöt ovat pitkään vaatineet tämän ikärasismin poistamista eli sen ongelman, että yli 65-vuotiailla on erilainen indeksi kuin alle 65-vuotiailla, (Hälinää) tämähän on ollut se keskeisin ongelma, mistä eläkeläisjärjestöt ovat puhuneet, niin nyt hallitus on tekemässä sellaisen esityksen, että eläkeindeksit ovat saman kaltaisia kaikille. Se on kai nyt ainakin hyvä puoli tässä asiassa.

Mikä on sitten se indeksiluku: Haluaisin tarkistaa ministeriltä, mikä on yleinen käytäntö Oecd-maissa tai EU-maissa. Eikö yleinen käytäntö ole se, että eläkeindeksit ovat kuluttajahintaindeksiin sidottuja sen vuoksi, että tällä kuluttajahintaindeksillä varmistetaan eläkkeen ostovoima hamasta siitä hetkestä, kun eläkettä ruvetaan saamaan, siihen hetkeen, kun eläkkeitä ylipäätään nostetaan? Eikö tämä ole se käytännön järjestely, joka on yleensä unionin maissa? Haluan tarkistaa tämän asian.

Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä näyttää siltä, että hallituspuolueista vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit irtaantuvat hallituksen päätöksestä. Aivan selkeästi on irtaannuttu hallituksen esityksestä ja tästä päätöksestä. Olen kuunnellut näitä puheita tarkalla korvalla, ja tässä tulee nyt mieleen, että täytyy varmasti mittauttaa hallituksen luottamus, mikä se on, koska täällä on näin laajaa irtautumista.

Sitten ed. Kiljuselle toteaisin, että on täysin päinvastoin: siis eläkeläisjärjestöt ovat kautta linjan olleet sitä mieltä, että indeksit ovat väärin, mutta eivät ole olleet tämän heikennetyn indeksin kannalla, jota hallitus nyt tässä esittää. Vielähän tässä on se epäkohta, että kansaneläkeindeksi jää kaikista näistä jälkeen, mikä on äärettömän suuri epäkohta kaikkein pienituloisimmilla eläkeläisillä. (Hälinää)

Toinen varapuhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, edustajat! Täällä olisi helpompi kuunnella, kun eivät kaikki puhuisi yhtä aikaa.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Perholle vaan tästä 20 §:stä, joka koskee nimenomaan niitä työeläkeläisiä, jotka saavat pienempää työeläkettä, alle 1 010 euroa kuukaudessa, jotka saavat myös kansaneläkettä. Minkä tähden kokoomus ei voinut suoda heille sitä joustovaraa, mikä tuli muille? Mikä on vastaus tähän? Ei tämä tarkoita sitä, että eläkeikä tippuisi sinne 63 ikävuoteen. Ei tällä, minkä valiokunnassa enemmistö ensin ykköskäsittelyssä äänesti läpi, sitä haettu. Toisessa käsittelyssähän palattiin tähän listaan. On erittäin hämmästyttävää, että tässä kohtaa ei ole joustovaraa. Kyse on kansaneläkkeestä. Ei voida vedota siihen, että on kyse tulopoliittisen sopimuksen mukanaan tuomasta paketin kohdasta.

Sitten haluan puuttua tähän, mihin ed. Hyssäläkin, kansaneläkeindeksiin, joka on 1,2 prosenttia. Työeläkkeet ovat suurempia. Alempi työeläkeindeksi on 1,7 ja muistaakseni ylempi 2,3 (Ed. S. Kanerva: 2,4!) — 2,4 pyöristettynä. 2,37 taitaa olla ihan tarkka luku. (Puhemies koputtaa) — Minkä takia tämän alemman, kansaneläkeindeksin, kanssa ei myöskään ole haluttu tehdä mitään, (Puhemies koputtaa) koska se olisi ollut se kohta, mikä on auki? Siitä ei voi sanoa, että tulopoliittisesti on sovittu.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt olennaista ehkä on se, mitä perusteita ministeri Perho käytti arvostellessaan taikka eräällä tavalla pyrkiessään osoittamaan, että 50—50-malli on taloudellisesti mahdoton. Hän ei silloin ottanut huomioon sitä, että siinä mallissa se kohderyhmä, jolle tämä etuus tulisi, käyttää käytännöllisesti katsoen joka ikisen euron ja sentin kulutukseen. Aina kun meillä tahtovat talouden pyörät hidastua, niin aina vedotaan kulutuskysynnän lisäämiseen, ja kun meillä on se mekanismi, että juuri tämän ryhmän kohdalla kaikki menee siihen kulutukseen, niin sillä tavalla, arvoisa ministeri, tämä talouspoliittinen yhtälö ja taloustieteellinen yhtälö retkahtaa niin pahasti, että sillä ei ole todistusvoimaa käytännöllisesti katsoen ollenkaan.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä edustajilta, kuka on pienituloinen eläkeläinen tänä päivänä. Mielestäni vastaus siihen on, että pelkkää kansaneläkettä saavat. (Ed. S. Kanerva: Eikö mikrofonin voisi panna päälle!) — Se ei ole taas minun vikani, että mikrofoni ei toimi. — Kansaneläkkeisiin tehtiin tasokorotus 1.6.2001, jolloin kansaneläke nousi yli 73 markkaa kuukaudessa. Jos ja kun taloudellista liikkumavaraa on, niin eikö meidän pitäisi ensimmäiseksi tehdä uusi tasokorotus näille kaikkein pienintä eläkettä saaville? (Ed. Stenius-Kaukonen: Sitä eivät sosialidemokraatit halunneet!) Mielestäni niiden, jotka ovat tulevaa hallitusohjelmaa tekemässä, on huolehdittava siitä, että tasokorotus kirjataan jo hallitusohjelmaan.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Pulliainen kiinnitti huomiota talouslaskelmiin. Eikö, ministeri, nyt kuitenkin ole niin, että talouskehityksellä on olennainen merkitys sille, minkälainen on meidän mahdollisuutemme suorittaa tulevaisuudessa nämä sitoumukset, jotka liittyvät eläkkeisiin? Eikö eläkkeiden ostovoimalla ole ratkaiseva vaikutus myöskin talouskasvuun ja työllisyyteen? Kaikki nämä liittyvät toisiinsa. Jos me, ministeri, tänä päivänä vain jatkuvasti kiristämme, huononnamme eläkeläisten etuuksia, on aivan varmaa, että sillä on kielteinen vaikutus talouskasvuun ja työllisyyteen. Tässä pitää löytää tällainen kultainen keskitie.

Puhemies! Sen lisäksi esitän ministerille kysymyksen, onko nyt esimerkiksi järkevää kovasti rahastoida tänä päivänä, kun rahastointi tuottaa selvästi tappiota. Työeläkelaitosten rahastointi on tappiollista. Me tiedämme sen, ja ministeri tietää sen yhtä hyvin.

Viimeksi, puhemies, kun ministerikin pelottelee sillä, miten tulevaisuudessa pystytään eläkkeet maksamaan, eikö ministeri ole esimerkiksi koskaan tullut ajatelleeksi sitä, että asetettaisiin jonkinlainen eläkekatto, koska kyllä kai meidän on turvattava nämä pienet ja keskisuuret eläkkeet ja sitten suurimmat eläkkeet vasta sen jälkeen?

Sosiaali- ja terveysministeri   Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Tämä on mennyt vallan kummalliseksi, kun täällä puhutaan, että täällä nyt huononnetaan eläkkeitä. Tämä koko uudistushan tähtää siihen, että suurimmalla osalla eläketurva nykyisestään paranee. (Ed. Laakso: Kyllä indeksiä huononnetaan!) Tämä on yksi lähtökohta sen takia, että eläkepalkan laskuperuste muuttuu. (Ed. Stenius-Kaukonen: Se on ihan toinen asia!) Emme me täällä ole nyt huonontamassa eläkkeitä vaan me olemme pääosin niitä parantamassa.

Se, mitä ed. Peltomo sanoi, tämä kansaneläkkeen taso, on oma kysymyksensä, joka sitten ratkaistaan, toivon mukaan, hallitusohjelman yhteydessä.

Täällä keskustellaan aivan kuin minä olisin keksinyt nämä indeksit, kuin ei koko muulla hallituksella olisi mitään tekemistä. (Ed. Elo: Työmarkkinajärjestöt!) Nämä ehdotukset ja nämä päätökset on tehty yhteisymmärryksessä, ja emmehän me ole nyt kädet sylissä ja tumput suorana istuneet sillä välin, kun (Puhemies koputtaa) työmarkkinajärjestöt vuosikaudet ovat tätä kokonaisuutta valmistelleet.

Toistan sen, että eläkeindeksi turvaa ostovoiman ja myös ottaa huomioon osan palkkakehityksestä. (Puhemies koputtaa)

Ed. Kiljuselle lyhyesti: täällä ovat muun muassa Belgia, Espanja, Luxemburg, Portugali, Ranska, joissa tämä kertyy vain hintaindeksillä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Mikä on eläketaso?)

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä ruvettiin välissä huutamaan edes ja takaisin, mitä kukin on mieltä, niin haluan oman kantani sanoa tässä nyt hyvin selkeästi. Minusta on hyvin järkevää se, ja alleviivaan sitä, että minusta on järkevää se, että eläkeindeksi on kaikille eläkkeensaajille saman kaltainen riippumatta iästä. Minusta se on peruslähtökohtana hyvä.

Tällä hetkellä tietysti tilanne on ongelmallinen tehdä tämä taitettu indeksi, jossa 80 prosenttia nimenomaan tulee kuluttajahintaindeksistä ja 20 prosenttia tulee ansiotasoindeksistä, sen vuoksi, että me olemme hyvin matalan inflaation oloissa ja luonnollisesti eläkkeensaajien kannalta, jos eletään hyvin matalan inflaation oloissa, fifty—fifty-periaate olisi parempi ja mielellään tukisi sitä itse asiassa. Mutta olennaisinta on, että lähtökohta on se, että kaikille on saman kaltainen indeksi.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin on syytä korjata ed. Kiljusen väitettä siitä, että useimmissa Oecd-maissa olisi käytössä indeksijärjestelmä, joka ottaisi huomioon vain hintojen nousun. Näin ei ole. Useimmissa Oecd-maissa näin ei ole asianlaita.

Toiseksi, ed. Kiljunen esittää nyt kysymyksen muodossa sen saman mallin, mitä hän aikaisemmin on avoimesti puolustanut, eli sen, että pitäisi siirtyä pelkkään elinkustannusten mukaan laskettavaan indeksiin, joka on siis kaikkein heikoin indeksi ja joka on tällä hetkellä käytössä kansaneläkkeissä. Se antaa nyt esimerkiksi tänä vuonna vain 1,2 prosentin korotuksen kansaneläkkeisiin.

Ed. Kiljunen samoin kuin ministeri Mönkäre ovat puolustaneet useissa puheenvuoroissa vuosien varrella vielä heikompaa indeksiä, siis vielä heikompaa kuin nyt hallitus esittää alle 65-vuotiaiden osalta. Mutta nyt kun vaalit ovat tulossa, ed. Kiljunenkin esittää tämän puolustuksensa vain kysymyksen muodossa, kun ei uskalla enää avoimesti olla sitä mieltä, että heikompi indeksi se on poikaa.

Seppo Kanerva /lib(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri sanoi äsken, että tämä indeksijärjestelmä vain parantaa, niin kysyisin, että kun maksussa oleviin eläkkeisiin aletaan toteuttaa taitettua indeksiä, niin mitä se parantaa. Toinen kysymykseni on: Missä aikayksikössä se 2,5 miljardia euroa tulee? Äsken en saanut vastausta siihen, missä aikayksikössä se tuottaa valtiolle 2,5 miljardia euroa eli vie eläkeläisiltä, vuodessa, kymmenessä vuodessa vaiko jotain muuta.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Perholle haluan todeta, että jos taitettu indeksi tulee voimaan, se tulee nyt työeläkkeellä olevien kohdalla heikentämään heidän työeläkettään. Se ei pysy palkkojen kehitysvauhdissa alkuunkaan, koska prosenttimäärä laskee: vain 20 palkkakehityksestä ja 80 hinnoista. Sehän on aivan selvä asia. Eikä tätä säästöä eläkevakuutusyhtiöille tule, jos ei sitä oteta eläkeläisiltä pois. Tämä on aivan sama kuin kansaneläkeuudistuksessa, jolloin hallitus väitti aluksi, että siinä ei ikään kuin kukaan häviä, mutta valtio säästää 400 miljoonaa markkaa. Jos eläkeyhtiöt säästävät 2,5 miljardia, se on työeläkkeensaajilta pois.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En tiedä, ketä ministeri Perho yrittää huiputtaa, luulen, että vain itseänsä, kun hän yrittää väittää, että kun tulevia eläkkeitä parannetaan, laskentapohjaa, niin se jotenkin auttaisi nykyisin eläkkeellä olevia ihmisiä. Ei toden totta sillä ole mitään vaikutusta niiden 1 200 000 ihmisen eläkkeeseen, jotka nyt ovat eläkkeellä, mutta heidän tulevaa eläkettään heikennetään, (Ed. S. Kanerva: Juuri niin!) kun heidän eläkkeensä ei pysy enää edes puoleksi palkkatason kehityksen mukana. Tämä koskee nimenomaan alle 65-vuotiaita eläkeläisiä, ja vain osalle tullaan sitten tämä korotettu eläke antamaan vuonna 2010, mutta 55 vuotta täyttäneet jätetään siitäkin pois. En voi ymmärtää tätä logiikkaa, mikä ministeri Perholla on, että hän yrittää nyt väittää, että se, että onneksi nyt jollain nuoremmilla tulee eläke paranemaan, auttaisi nyt eläkkeellä olevia. Sanon vain sen, että (Puhemies koputtaa) nyt eläkkeellä olevien ostovoiman säilyttäminen on erittäin tärkeää nimenomaan nuorten kannalta.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En saanut ministeri Perholta vastausta siihen, miksi kokoomus ja ministeri Perho eivät voineet suostua siihen 6. lain 20 §:n muutokseen, että pienempää työeläkettä saavat olisivat saaneet saman joustomahdollisuuden kuin 1 010 euroa kuukaudessa ansaitsevat työeläkeläiset. Eli kansaneläkkeen kautta tulee varhennusleikkuri, joka hallituksen esityksessä ja nyt mietinnössä on 0,4, vaikka valiokunnassa siitä pitkän väännön jälkeen ensimmäisessä käsittelyssä tuli 0,2. Minkä takia ministeri Perho ja kokoomus eivät voineet tämän esityksen taakse tulla?

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esityksessä on paljon erinomaisia asioita tulevia eläkeläisiä ajatellen. Niin kuin täällä on todettu, esityksessä on myös jonkin verran joitain ongelmia. Olisinkin kysynyt ministeri Perholta, kun täällä on todettu, että indeksijärjestelmä, joka tässä on mukana, on yksi tämän koko esityksen kivijalka: Jos tähän indeksijärjestelmään tulisi jotain muutoksia, murtuuko tämä kivijalka?

Toinen varapuhemies:

Nyt on kaikki edustajien pyytämät vastauspuheenvuorot käytetty. Myönnän lopuksi ministeri Perholle 2 minuutin vastauspuheenvuoron.

Sosiaali- ja terveysministeri   Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Kun sanoin, että täällä salissa oleva eläkeuudistus, tämä kokonaispaketti, parantaa eläkeläisten asemaa, se parantaa tulevien eläkeläisten asemaa ja indeksi säilyy samana jo eläkkeellä olevilla (Ed. Stenius-Kaukonen: Heikkenee alle 65-vuotiailla!) ja heikkenee tällä tietyllä ryhmällä, kun nyt toteutetaan tämä yhtenäistäminen.

Ed. S. Kanerva kysyi, paljonko valtio säästää. Kyllä ed. Kanerva tietää varsin hyvin, että työeläkejärjestelmän säästöt koituvat järjestelmän hyväksi elikkä vaikuttavat tuleviin eläkemaksupaineisiin. Valtio säästää siltä osin kuin on kysymys sen omista eläkkeistä, sen maksamista eläkkeistä.

Ed. Koskinen on kahteen otteeseen tiukannut, miksi minä ja miksi kokoomus. Minä pitäydyn hallituksen esityksessä, jonka hallitus on yksimielisesti eduskunnalle antanut. (Ed. Elo: Joka on työmarkkinajärjestöjen esitys!)

Sitten tähän, miten eläkepalkka kertyy: Palkkakerroin on nykyistä edullisempi. Siinä otetaan palkkakehityksestä huomioon 80 prosenttia ja elinkustannuksista 20. Se takaa sen, että kun jää eläkkeelle, eläkepalkka on pääsääntöisesti korkeampi kuin nykyjärjestelmän pohjalta, minkä jälkeen sitten indeksi kääntyy toisin päin.

Niilo Keränen /kesk:

Herra puhemies! Tällaisen kiivaan debatin jälkeen on syytä aloittaa näin, että tämä käsittelyssä oleva eläkepaketti on pääperiaatteiltaan ihan hyvä ja tasapainoinenkin, ihan kuten ministeri Perho äsken totesi. Uskallan myös väittää, että tämä lakipaketti on yksi tämän eduskunnan kaikkein merkittävimmistä ja kauaskantoisimmista päätöksistä. Uuden järjestelmän tarkoitushan on varmistaa eläkejärjestelmämme uskottavuus myös tulevaisuudessa. Tiedämme, että suuret ikäluokat ovat eläkeikään tulossa ja toisaalta nuoremmat eli työhön jäävät ikäluokat ovat pienempiä. Eläkeratkaisulla pyritään nostamaan eläkkeellesiirtymisikää. Tähän pyritään minun nähdäkseni ensisijaisesti porkkanoilla. Mitä pitempään on töissä, sitä suuremmaksi tulee se prosentti palkasta, mikä kartuttaa eläkettä. Tähän järjestelmään liittyy myöskin joustava työeläkkeellejäämisikä.

Arvoisa puhemies! Tässä paketissa ei juurikaan puututa työoloihin ja kuntoutukseen. Niistä on säädetty erikseen ja varmaan säädetään vielä lisääkin tulevaisuudessa. Nimittäin pitempään työssä pysymiseen eivät riitä pelkät eläkeporkkanat, vaan pitää olla myös sitä työkykyä. Työkykyä taas ylläpidetään muun muassa työoloihin vaikuttamalla, koulutuksella, oikea-aikaisella ja oikein toteutetulla kuntoutuksella. Tähän on jatkossa erityisesti kiinnitettävä huomiota. Myös tämän ministeri Perho äsken totesi.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli tätä eläkelainsäädännön muuttamista harvinaisen perusteellisesti, vaikka aikataulu olikin kiireinen. Valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan äsken kertoi, enkä nyt uudelleen käy tätä lakipakettia yksityiskohtaisesti läpi. Pääperiaatteista olimme valiokunnassa näistä debattipuheenvuoroista huolimatta varsin yksimielisiä. Kuitenkin tähän lakiin ja mietintöön liittyy muutamia seikkoja, joista keskustassa emme olleet samaa mieltä. Siksi olemme tehneetkin siellä mietinnössä näkyvän vastalauseen, ja joitakin muutoksia tulemme yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään.

Herra puhemies! Lakipakettiin liittyy myöskin uusi avaus. Ensimmäistä kertaa tunnustetaan opiskelu ja kotona tapahtuva lastenhoito sellaiseksi oikeaksi työksi, josta kertyy eläkettä. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, ja annan siitä kyllä tunnustuksen hallitukselle. Keskustan mielestä tämän arvostus jää kuitenkin liian pieneksi, ja sen vuoksi olemme esittäneet, että kertymän perusteena käytettäisiin 840 euron kuukausituloa hallituksen esittämän 500 euron sijasta.

Niin ikään on mielestämme epäloogista, että vastaavaa eläkeoikeutta ei synny varusmies- tai siviilipalveluajalta, jona aikana kuitenkin lainsäädäntö pakottaa olemaan poissa työelämästä. Ehdotamme näitten lisäämistä lakiin. Elleivät ne tässä mene läpi, ne on otettava esille, kun tulevaisuudessa tätä eläkepakettia edelleen kehitetään.

Arvoisa puhemies! Toinen epäkohta valiokunnan hyväksymässä muodossa on indeksi, jolla eläkettä tarkistetaan vuosittain. Siitähän äsken debattia käytiin. Nyt indeksiksi esitetään sitä samaa indeksiä, joka aiemmin on ollut se alempi, taitettu indeksi. Myönteistä tässäkin toki on, että kaikkia työeläkkeitä tullaan jatkossa tarkistamaan samalla indeksillä eikä eläkkeensaajan ikä enää ratkaise indeksin suuruutta. Kansaneläkkeen tarkistukset suoritetaan tämän jälkeenkin alemmalla indeksillä. Sitä ei tule hyväksyä. Tästä meidän vastalauseessamme on lausumaehdotus.

Keskustan mielestä tämä nyt esitetty indeksi, jossa palkkaindeksin osuus on 20 prosenttia ja elinkustannusindeksin 80 prosenttia, ei turvaa eläkkeiden kehitystä. Indeksiä on muutettava niin, että molempien osuus on saman suuruinen. En toki kiistä sitä, että tämä maksaa, mutta kukaan ei kyllä pysty tekemään tarkkoja laskelmia kustannuksista 10—50 vuoden päähän, muutenkaan tämän paketin onnistumisesta.

Arvoisa puhemies! Kolmas merkittävä ongelma eläkepaketissa on se, että kansaneläkkeen yleisenä vanhuuseläkeikänä säilyy 65 vuotta, kun se työeläkkeissä on nyt 63—68 vuotta. Tämä ero johtaa siihen, että raskaissa ja usein pienipalkkaisissa ja usein nimenomaan naisten töissä eläke jää palkkaan suhteutettuna pienemmäksi kuin muissa ammateissa. Kun raskaissa ammateissa ei jakseta jatkaa töitä yli 63 vuoden — ja saattaahan olla, että myös työnantajat rupeavat patistelemaan eläkkeelle — kansaneläke tulee merkittävästi pienempänä. Keskusta esittää näiltä osin muutosta 6 lain 20 §:ään. Muutos on se, mistä täällä myös äsken keskusteltiin, eli että kansaneläkkeen alenema jää korkeintaan 4,8 prosentiksi ja 65 vuoden jälkeen eläke nousisi täyden kansaneläkkeen määrään.

Herra puhemies, loppuyhteenvetona: Kaiken kaikkiaan valiokunnan hiukan korjailema lakipaketti on pääasiassa hyvä näitä muutamia kohtia lukuun ottamatta. Valiokunta on myös esittämässä minusta ihan tarpeellisiakin lausumia eläkejärjestelmän tulevaa kehittämistä varten. Tämä eläkepaketti — eivät myöskään keskustan nyt ehdottomat muutokset — ei kuitenkaan korjaa sitä epäkohtaa, että pienimmät eläkkeet ovat edelleen liian pieniä. Eduskunnan tuleekin pitää huolta siitä, että kansaneläkkeisiin tehdään nopeasti tasokorotus.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Herra puhemies! Ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseeseen 2 sisältyvät lakiehdotukset.

Kansaneläkkeen myöntäminen vasta 65-vuotiaana on selkeästi epätasa-arvoinen esitys. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta oli yksimielisesti esittänyt, että tämä asia pitäisi korjata. Ministeri Perhon puheenvuoroista kävi selvästi ilmi, että hän ei ollut paneutunut siihen ehdotukseen, joka sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esitettiin ja jota kaikki muut paitsi kokoomus kannattivat, että 63-vuotiaana olisi saanut kansaneläkkeen niin, että se olisi ollut 0,2 prosenttia kuukautta kohti pienempi eli 4,8 prosenttia pienempi, ja 64-vuotiaana 2,4 prosenttia pienempänä. Tämä eläke olisi sitten noussut täydeksi 65-vuotiaana. Silloin nekin henkilöt olisivat tulleet tasavertaiseen asemaan valintatilanteessa, jäädäkö eläkkeelle 63-vuotiaana, jos niin kauan on onnistunut työelämässä pysyttelemään, vai jatkaako työelämää.

Tätä asiaa ministeri Perho ei vieläkään suostu ymmärtämään. Hän väittää aivan eri asiaa, mitä me olemme esittäneet. Tämä on todella murheellinen asia, ja vielä ikävämpää on se, että edes kokoomuksen edustajat valiokunnassa eivät suostuneet tätä asiaa mieltämään, varsinkin kun työasiainvaliokunta oli yksimielisesti ehdottanut, että tälle asialle tehtäisiin jotakin. Esimerkki: Jos on 500 euroa kuukaudessa työeläkettä saava henkilö, hänen täysi kansaneläkkeensä olisi 266 euroa kuukaudessa 65-vuotiaana. Meidän ehdotuksemme olisi siis, että se annettaisiin 253 euron suuruisena. Tällaista ei voitu hyväksyä. 750 euron kuukausieläkkeellä eläkkeelle jääminen on joka tapauksessa vaikeampaa kuin silloin, kun eläke on yli 1 000 euroa, jossa ei koskaan kansaneläkettä tule olemaan osana.

Tämä ei mitenkään olisi antanut ylimääräistä kannustusta näille henkilöille vaan ainoastaan antanut heille tasa-arvoisen mahdollisuuden arvioida omasta tilanteestaan käsin, missä vaiheessa ottaa eläke, varsinkin kun ajattelemme sitä, että hyvin usein nämä ihmiset, jotka tässä vaiheessa ovat, ovat väliinputoajia, jotka ovat olleet pitkään työttöminä ja ovat esimerkiksi työmarkkinatuella, jonka bruttosumma on aika lailla saman suuruinen kuin mikä tässä tilanteessa sitten olisi se työeläke plus kansaneläke, minkä he olisivat saneet. Näin ollen tässä nimenomaan oli kysymys periaatteesta. Tämä kuvastaa kyllä kokoomuksen linjaa ei vain tässä asiassa vaan muutenkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelemissä asioissa. (Ed. Akaan-Penttilä: Koko hallituksen!) Olen todella pahoillani, että tätä asiaa ei saatu myönteiseen lopputulokseen.

Eläkeindeksistä täällä on myöskin paljon jo puhuttu. Siihen on syytä vielä lisätä se, että ministeri Perho äsken sanoi aivan päinvastoin kuin mikä tosiasiallinen tilanne on. Hän sanoi, että kenenkään indeksi ei huonone. Sehän ei ole totta. Alle 66-vuotiaiden indeksi huononee, koska heillä on nyt ollut tämä puoliväli-indeksi. Eläkeläisten oikeutettu vaatimus, että ei ole ikärasismia, että kaikilla on sama indeksikorotus, ei toden totta ole tarkoittanut sitä, että myöskin alle 66-vuotiailla heikennetään indeksiä. Itse pidän tätä sellaisena esityksenä, että en voi sitä hyväksyä, en varsinkaan ministeri Perhon puheiden jälkeen, kun hän väittää, että tämä täytyy hyväksyä, koska tulevien eläkeläisten eläke paranee. Nämä ovat kaksi eri ryhmää. Niille 1,3 miljoonalle eläkeläiselle, jotka nyt ovat jo eläkkeellä, tämä esitys ei anna mitään muuta, ainoa, mitä se heillä heikentää, on tämä indeksi, ja ne taas, jotka oikeutetusti odottivat, että he saavat paremman, kohtuullisen indeksin, eivät tule sitä saamaan. Tällä on erittäin suuri merkitys eläkeläisten asemaan tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Tässä vastalauseessa on muutamia pienempiä asioita. Nämä kaksi asiaa, mistä jo tähän mennessä puhuin, ovat ehkä periaatteellisesti tärkeimmät asiat.

Olen ehdottanut, että työkyvyttömyyseläkettä voisi saada silloinkin, kun työkyvyttömyys ei jatku yhdenjaksoisesti vuotta. Tämä johtaa selvään väliinputoamistilanteeseen, ja tätä nyt neljän vuoden ajan olen yrittänyt saada korjatuksi, koska toisaalta sairaspäivärahaa ei voi saada, kun 300 päivää on täyttynyt, uudestaan, ennen kuin on ollut 12 kuukautta välillä työkykyinen. Tämä on yhtälö, joka tarkoittaa sitä, että henkilö ei saa kumpaakaan. Tämä on selkeästi perustuslain 19 §:n 2 momentin vastainen mielestäni. Koska mitään muuta konstia ei ole ollut, niin valmistelen tästä kantelun oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle. Olen kyllä todella pahoillani, kun kuvittelin, että sen verran ymmärtämystä löytyy, että tämä asia olisi eduskunnassa saatu korjatuksi. Nollasairauspäivärahan me saimme korjatuksi, tosin päiväraha on vieläkin liian pieni, mutta se epäkohta saatiin pois.

Vastalauseeseen sisältyy myös ehdotus, että työttömyyseläkettä ei poisteta vuonna 50 ja sen jälkeen syntyneiltä, sillä näiden henkilöiden tilanne heikkenee huomattavasti jatkossa eikä ole turvattu mitään sellaista, millä voitaisiin varmistaa, että heidän toimeentulonsa on kunnossa, kun he vuonna 2005 ovat 55-vuotiaita. Tähän työttömyyseläkeasiaan liittyy kansaneläkkeen 22 c §, jossa on ehdotettu turvaverkkoa vuonna 45 tai sen jälkeen syntyneille, 45 syntyneethän täyttävät 60 vuotta vuonna 2005, kun laki tulee voimaan. Meillä on tilanteita, että vaikka näitä työttömyyseläkkeen väliinputoamistilanteiden pelastusoperaatioita on tehty, niin edelleen siellä on joukko, joka ei tule työttömyyseläkettä saamaan. En voi pitää hyväksyttävänä sitä, että heidän pitäisi olla 65-vuotiaiksi asti työmarkkinatuella, tai sitä, että he saisivat 63-vuotiaina vain sen työeläkkeensä, mikä on kertynyt, koska juuri tämä on ryhmä, jolla usein työeläke jää pieneksi.

Superkarttuman poistaminen on iso periaatteellinen asia, koska juuri nämä henkilöt, joista äsken puhuin, eivät saa mitään karttumaa. Heidän eläketurvansa tulee heikkenemään, koska he eivät tule saamaan eläkettä niillä vastaavilla ehdoilla, mitä tänä päivänä on mahdollisuus saada. Sekä työ- että perustuslakivaliokunta ehdottivat, että myös peruspäivärahan saajilla työttömyysaikana olisi eläke kertynyt. Tätäkään ei valiokunta ollut valmis hyväksymään. Mielestäni se oli todella erikoista.

Tulevan ajan oikeus sinänsä tässä paranee. Kaikille tulee tulevan ajan oikeus paitsi tietylle ryhmälle, joka kuuluu juuri tähän väliinputoajajoukkoon, jolla viiden vuoden aikana ei ole ollut lainkaan työansioita. Juuri tämä sama joukko, josta äsken puhuin, tulee olemaan väliinputoaja. Kaikella tavalla heidän tilannettaan vaikeutetaan.

7 prosenttia alle kolmivuotiaan lapsen hoitamisen vuoksi rajaksi, jolloinka eläkettä korjataan, on ehdotus. Hallitus esittää 20:tä prosenttia. Se käytännössä hyvin harvoin tullaan toteuttamaan.

Tuossa aikaisemmin jo viittasin siihen, että 55 vuotta täyttäneille ei tätä korotusta heikennettävän indeksin vuoksi annetta, ja mielestäni se on myöskin väärin. Se, mitä saimme pelastetuksi, oli lesket ja lapset. Onneksi heille tämä korotus tulee.

Elinaikakertoimen poistaminen on täysin perusteltua viitaten esimerkiksi Teivo Pentikäisen lausuntoihin. Tässä vaiheessa, kun ei ole mitään varmuutta, mikä tulevaisuus on, ei pitäisi näin merkittävää muutosta tehdä, varsinkin kun tämä on nyt täysin kaavamainen. Kuten hän totesi, tämä leikkuri toimii riippumatta siitä, mikä on taloudellinen tilanne. Taloudellista tilannetta pitäisi arvioida, sen mahdollisuuksia, täsmällisemmällä esityksellä eikä tällaista yleistä leikkuria ottaa käyttöön.

Lapsen hoitamisesta saatava eläkekertymä on tärkeä asia. Lakiesitys on kyllä täysin kummallinen, ja sitä yritimme viilata. Puheenjohtaja tätä asiaa selvitti. Laki selvästi tarvitsee vielä muutosta, ennen kuin se tulee voimaan, jotta siitä tulee kelvollinen. Kansaneläkkeen tasokorotuksilla olisi näitä asioita voitu hoitaa ja samalla hoitaa myös muiden pienen eläkkeen varaan jäävien asioita, mutta tätä ei haluttu tehdä.

Varusmies- ja siviilipalvelua suorittavat ja myöskin vapaaehtoista varusmiespalvelusta suorittavat naiset olisi ollut jo tässä vaiheessa perusteltua ottaa mukaan.

Erityisesti tässä on semmoinen ongelma, että nuoret, jotka sairastuvat esimerkiksi opiskeluaikana, eivät saa tulevan ajan oikeutta. Monet näistä ihmisistä jätetään käytännössä pelkän kansaneläkkeen varaan. Tämä on ikävän tavallinen tilanne, että esimerkiksi opiskeluaikana mielenterveysongelmat johtavat siihen, että ei pysty jatkamaan opiskelua eikä myöskään pääse työelämään. Vastaavalla tavalla myöskin synnytyksen jälkeinen masennus esimerkiksi voi johtaa pysyvään eläköitymiseen tai pienten lasten vanhemmilla, silloin kun he hoitavat lapsia kotona, voi työkyvyn heikkeneminen tapahtua siinä vaiheessa, ja kaikki nämä karttumat käytännössä leikataan pois, jos työkyky menee tässä vaiheessa. Tämä on ehdottomasti kokonaisuus, joka vaatii pohtimista ja korjaamista niin, että myös näille ihmisille kertyy eläke. Samaten nyt tässä vaaditaan, että opinnot on suoritettu loppuun ennen kuin opiskeluajalta kertyy eläke. Sehän on täysin kohtuuton tilanne, kuten äsken sanoin: osalla opiskelut keskeytyvät sen takia, että työkyky menee.

Herra puhemies! Vielä lopuksi haluan sanoa tästä sosiaali- ja terveysvaliokunnan työstä sen verran, että kokoomuksen toiminta valiokunnassa koko näiden neljän vuoden ajan, melkein, on ollut se syy, miksi on päädytty tässä loppuvaiheessa niin vaikeaan tilanteeseen valiokunnassa, että vastalauseita on jouduttu jättämään puolin ja toisin. Oman aikaisemman kokemukseni mukaan aina on ollut mahdollisuus keskustella, aina on ollut mahdollisuus kuunnella, aina on ollut mahdollisuus pohtia, voidaanko esityksiä muuttaa. Mutta nyt kokoomus on ottanut — ja mitä pidemmälle tämä eduskunta on jatkunut, sitä selkeämmin — sen linjan, että on yksi vuorosana: ei, ei ja vielä kerran ei. (Ed. Vehkaoja: Zyskowicz, varajäsen!) — Niin, rouva puheenjohtaja? (Ed. Vehkaoja: Zyskowicz, varajäsen!) — Aivan, meillä on valiokunnassa yksi ulkojäsen, se on kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja Zyskowicz. (Hälinää) Mutta kokoomuksen ryhmä kokonaisuudessaan vastaa tästä myös, ja ei auta, että kokoomuksen ryhmässä on myös sellaisia henkilöitä, joilla olisi valmiutta tehdä muutoksia näihin ehdotuksiin. (Hälinää)

Minun viimeinen valtiopäivämiestekoni ei ole se, että tällaisen työrupeaman jälkeen viimeiseksi olen sitten vielä heikentämässä eläkeläisten indeksiä tulevaisuudessa, ei todellakaan, herra puhemies.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Näin iso eläkelainsäädännön muutos on varmasti tämän eduskunnan ehkä suurin sosiaalipoliittinen uudistus. Siihen nähden on tietysti valitettavaa, että aika pienellä porukalla siitä täällä on keskusteltu. Ed. Stenius-Kaukoselle sanoisin näistä loppusanoista, että osittain tunnistin niistä viimeisistä lauseista itseänikin ja ehkä jopa kiitänkin siltä osin, mutta toisaalta lupaan ostaa teille myös peilin, johon voitte katsoa. Kaikki asiat ovat yhteistyötä. Mikään asia ei pelkästään jossain valiokunnassa ole jonkin puolueryhmittymän syy. Kyseessä on aina ollut hallituksen esitys, ja silloin siinä ovat kaikki hallituspuolueet takana. Tämähän se kutyymin lähtökohta on.

Mutta itse tähän asiaan.

Työeläkelainsäädännön alkuperäisessä, ensimmäisessä laissa, silloin kun 40 vuotta sitten kaikki alkoi, oli 18 pykälää, ja näiden 40 vuoden aikana aika yksinkertaisesti kirjoitetut pykälät, jotka tietenkin vaativat monenlaista sisältöä ja ohjeistoa ja tulkintaa, muuttuivat niin, että minun tiedossani ainakin on, että on tehty 117 lakimuutosta näiden 40 vuoden aikana meidän työeläkelainsäädäntöömme. Ei ole mikään ihme toisin sanoen, että tätä taustaa vasten on nyt haluttu kaikki kirjoittaa uusiksi, ja Puron komitea joutui siinä aika kiviselle tielle. He ovat nyt sitten tuottaneet itse asiassa lakiesityksen, jossa on lähes 200 pykälää. Sen nyt luulisi riittävän asiasta kuin asiasta.

Kun periaate on se, että se pitäisi kirjoittaa niin selkeästi, että tavallinen normaali suomalainen eläkeläinen ymmärtäisi, kun hän työelämään astuu ja tämän meidän uuden lakimme ottaa hyllystä ja lukee, minkälainen on hänen eläketurvansa 40 vuoden kuluttua, niin pitäisihän sen sieltä silloin löytyä, jos tässä on turva ja tausta takana. (Ed. Pulliainen: Sitähän ne lukevat siinä vaiheessa!) — Aivan oikein, ed. Pulliainen, mitä ensinnäkin kuka lukee nuorena ihmisenä, eivät muista edes sitä eivätkä hyväksy, että joutuvat eläkkeelle. — Mutta toisaalta, jos joku lukee, niin varmasti on erittäin vaikeata saada selvää näistä asioista. Me olemme sen takia, hyvät edustajat, erittäin tärkeän asian edessä.

Tämän komitean puheenjohtaja toimitusjohtaja Puro ilmoitti valiokuntakuulemisessa yleisinä mielipiteinään muun muassa sen, että tässä on pyritty kokonaisuuteen ja kokonaisuudistukseen. Hän myönsi, että tässä paitsi parannetaan tiettyjä tulevaisuuteen kohdistuvia asioita, myös on huonontavia seikkoja ihan selvästi mukana. Totta kai näin uudistuksissa aina on. Hän sanoi, että tämä uudistus on hänen arvionsa ja hänen työryhmänsä mukaan toimiva. Siinä otetaan tulevat työelämän muutokset huomioon. On huomattu, että elinaika ihmisillä pitenee ja työaika vastaavasti lyhenee, joka on eläkepalkan pohjana, ja työssä olevien määrä pienenee. Samalla hän pyysi kiinnittämään huomiota siihen, että tässä ehdotuksessa myös rajoitetaan varhaiseläkkeitä, niin kuin tehdään, ja kannustetaan työntekoon, niin kuin luonnollisesti pitäisi aivan terveeltä pohjalta jo muutoinkin tehdä.

Kansaneläkelaitoksen asiantuntijan lausunnossa kiinnitettiin tähän pitempään työelämään kannustamiseen huomiota minusta aivan asiallisesti, kun sanottiin, että tämä on keskeinen tavoite, jolla eläkkeelle siirtymistä pyritään myöhentämään, mutta sitä ei saada aikaan pelkästään eläkelainsäädäntöä muuttamalla. Keskeisessä asemassa ovat työelämän muut muutokset, työolosuhteiden parantaminen, terveyden edistäminen ja työkyvyn säilyttäminen. Minusta on erittäin tärkeätä, että nämä on valiokunnan pöytäkirjoihin taltioitu, koska näinhän nimenomaan on. Nyt Suomessa jo jäädään keskimäärin 59-vuotiaina eläkkeelle, vaikka voitaisiin olla 65-vuotiaaksi. Ongelmia on siis muuallakin kuin siinä, että pelkästään teknisesti eläkelainsäädäntö uudistettaisiin ajan tasalle.

Yleisenä periaatteena pitäisi olla kirjoitettuna — olen sen muualta kopioinut, koska sitä ikävä kyllä ei ole hallituksen esityksen alussa — eläkkeen suojaamisen tarve, toisin sanoen juoksemassa niin sanotusti olevan eläkkeen suojaamisen tarve. Sehän on perusasia ja erittäin tärkeä asia, joka jo menneessä eläkeratkaisussa monta kertaa olisi pitänyt huomioida, mutta syystä tai toisesta sitä ei oikein ole huomioitu. Ehkä sen takia hallitus oman esittelytekstinsä alussa ei kiinnitä tähän sanallisesti huomiota. Toisin sanoen ansaitulta osalta eläkkeen, josta sanotaan, että se on myöhemmin siirretty palkan osa, pitäisi olla suojassa, juoksemassa, mutta suojassa. Näinhän ei ole tähän asti kuitenkaan kaikissa tapauksissa käynyt, ja vähän arveluttaa, arvoisa puhemies, käykö näin jatkossakaan.

Muitakin kulmakiviä luetellaan. Lainaan niitä kirjasta, jonka Eläketurvakeskus on raportoinut vuonna 1999 numerolla 16. Nämä ovat erittäin hyviä sanoa ääneen. Nimittäin työeläkejärjestelmän kulmakivinä tulee olla muun muassa se, että kulutustason säilymisen periaate huomioidaan, ansaintaperiaate siinä rinnalla huomioidaan ja että eläke-edut kattavat vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheen huoltajan kuoleman aiheuttamat riskitilanteet. Siellä tulee kulmakivenä säilyä indeksiturvan, joka seuraa hintojen ja palkkojen kehitystä. Näin on sanottu jo vuonna 99. Sen pitää olla koskematon, sen pitää olla katoton — katottomuuden periaate — ja sillä pitää olla erillinen, itsenäinen rahoitus. Olisin toivonut, että nämä olisi periaatteellisesti sanottu myöskin hallituksen esityksessä. Ne muuten kyllä järjestelmässä olevat ammattilaiset tietävät.

Jos jatkan vielä samasta kirjasta suoraa lainausta:

"Eläketurva sopeutuu jossain määrin kansantalouden vaihteluihin indeksitekniikan kautta. Jos halutaan liittää uutena kulmakivenä robustisuus demografisten vaihteluiden suhteen, on aihetta harkita elinaikakerrointekniikkaan siirtymistä.

Ansaittua eläkeoikeutta ei periaatteessa voi muuttaa. Ensinnäkin se heikentäisi järjestelmän uskottavuutta, ja toiseksi se vaatisi lainmuutoksen, jonka takana on eduskunnan määräenemmistö. Eläkeikää voidaan kuitenkin korottaa ja karttumisprosenttia alentaa tavallisella lailla. Jo alkaneisiin eläkkeisiin ei kuitenkaan saa kajota. Samoin indeksiturva voidaan nykyisen tulkinnan mukaan muuttaa tavallisella lailla, mutta ei kokonaan poistaa."

Nämä ovat siis todettuja asioita.

Ruotsissa otettiin uusi eläkejärjestelmä käyttöön, ja asiantuntijat toimittivat meille valiokunnassa aineistoa, jossa todetaan, että kun suunnittelijoiden antamien tietojen ohella ensimmäisen asiantuntijat ja objektiiviset lausunnot on saatu, niin Ruotsin eläkejärjestelmän moderni linja olekaan niin hyvä kuin on aikaisemmin sanottu. Kritiikin raskain kohde siellä kohdistuu demografisten ja eräiden sijoitusriskien siirtämiseen eläkkeensaajille sen sijaan, että ne perinteisesti vanhassa mallissa on jätetty eläkejärjestelmän vastuulle. Meillä halutaan myöskin siirtyä tähän uuteen järjestelmään. Tiedä häntä, toimiiko se sitten Suomessa paremmin kuin Ruotsissa. Ruotsissa ainakin tämä uusi järjestelmä on hallinnollisestikin tullut erittäin kalliiksi, niin että siihen on kiinnitetty huomiota.

Näistä indekseistä on paljon taitettu peistä tänä iltana. Se on asia, joka minua ehkä eniten närästää tässä asiassa, nimenomaan tämän taitetun indeksin ja puoliväli-indeksin osalta. Täällä on verrattu ja perusteltu monen lailla tätä asiaa, mutta kaikenlaiseen materiaaliin perehtyneenä itse olisin puoliväli-indeksin kannalla. Se todennäköisesti pitkässä juoksussa turvaa kaikista parhaiten. Tapahtui maailmassa mitä tahansa, silloin otetaan hinnat ja palkkakehitys samalla tapaa huomioon.

Luxemburgissa, Ruotsissa ja Sveitsissä on erittäin edistyksellisiä systeemeitä tai järjestelmiä. Esimerkiksi Sveitsissä otetaan hintaindeksi ja palkkaindeksi niin, että kahden vuoden välein palkka- ja hintatason muutosten keskiarvo otetaan mukaan. En tiedä, minkä takia Suomessa ei esimerkiksi tätä ole mietitty. Missään analyyttisissä keskusteluissa en ole päässyt olemaan mukana, joissa näin olisi tehty. Luulenpa vain, että jos meillä palkat eivät lainkaan kehittyisi ja hintaindeksistä saataisiin suurin nousu eläkkeisiin, olisi pakko tämän valtion leikata silloinkin niitä eläkkeitä. En ymmärrä sitä filosofiaa, mikä on tämän takana, että tasaindeksiin ei voida siirtyä. Joku syy siihen täytyy olla, jota ei ole ääneen ehkä sanottu.

Muina seikkoina, jotka tässä vielä lyhyesti haluan mainita, on se, että tiettyä epävarmuutta on kuitenkin koko tämän järjestelmän kehittämisen sisällä, ja se johtanee siihen, että vapaaehtoisia eläkkeitä tullaan joka tapauksessa ottamaan, ja mahdollisesti meidän kansanedustajienkin pitäisi rohkaista myöskin yksityisiä kansalaisia sitä puolta harkitsemaan.

Tämä elinaikakerroin on uusi moderni asia, johon jo viittasin. Saksassa sitä nykyisin kutsutaan nimellä demografialeikkuri eli elinaikaleikkuri, ei elinaikakerroin. Ymmärrän sen filosofian ja ymmärrän sen koeluonteisuuden ja sen takia olen sitä kyllä kannattamassa.

Kustannuslaskelmat, joita täällä on esitetty, ovat tietysti siinä mielessä hankalia, että ne ovat täynnä oletuksia hyvin monen vuoden ajalle, ja näissä kustannuslaskelmissa muun muassa nämä puoliväli-indeksiasiat ovat loistava esimerkki siitä, miten näitä asioita voidaan ajatella. Sitä 1,4:ää prosenttia palkkasummasta nostona, joka oli 2,5 miljardia euroa mahdollisesti jonkun ajan sisällä suhteessa bkt:hen ja muuhun, voidaan minusta aivan hyvin verrata vaikkapa siihen, että työtapaturmat ja ammattitaudit aiheuttavat meille vuodessa 4 prosentin bruttokansantuotteen menetyksen. En tiedä, mihin tätä palkkasumman tämmöistä pelottavan tuntuista korotusta verrataan. Jos sitä verrataan työtapaturmiin ja ammattitauteihin esimerkiksi, niin se menee ehkä oikealle kohdalleen eräässä mielessä.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä ihan lyhyesti: Palomiehet olivat yksi erityinen ryhmä, joka otetaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa onneksi sopivalla tavalla mukaan. He tekevät erittäin raskasta työtä, ja tällä hetkellä uudessa laissa näyttää heillä olevan ainoa mahdollisuus päästä työkyvyttömyyseläkkeelle 60-vuotiaana entisen yksilöllisen varhaiseläkkeen tulkintatapojen mukaan. Mutta ongelmaksi saattavat jäädä tässä erittäin raskaassa työssä ne, jotka ovat 55—60-vuotiaita. Valiokunta onneksi kiinnitti tähän kyseenalaiseen seikkaan huomiota.

Lopuksi vielä sanoisin vain, että tyytyväinen olen erityisesti siitä, että palkattomat jaksot kuitenkin meidän suunnittelusysteemissämme pystyttiin ottamaan mukaan. Vaikkakin se on vasta alku, se on monella tavalla hyvä alku.

Toinen varapuhemies:

Seuraava puheenvuoro ed. Räsäsellä. (Ed. S. Kanerva pyytää puheenvuoroa.) — Ed. Seppo Kanervalla oli koneessa puheenvuoro, mutta se poistui, ja luulin, että ed. Kanerva poisti sen, mutta ei siis poistanut. Seuraava puheenvuoro ed. Kanervalla.

Seppo Kanerva /lib:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä luotan puhemiehen oikeudenmukaisuuteen. Vaikka yhden edustajan rahat entinen puolueeni veikin, se on noin 150 000 markkaa, ja YLE boikotoi jne., eduskunnan puhemies ei boikotoi.

Ministeri Perho näkyi poistuneen tämän eläkeasian käsittelystä, mutta häntä kiinnostavat ilmeisesti maataloustukiaiset enemmän kuin eläkeasiat. Eipä se silti ole ihme, sillä puoluesihteeri, viljelijä Ollilan myötä näyttää kokoomus etääntyneen kaupunkilaisista ja heidän eläkeongelmistaan kohti keskustan apupuolueen asemaa.

Totuudenpako eli väistäminen näyttää tulleen aiemman puolueeni vastuuhenkilöiden tavaksi sen jälkeen, kun minun kurkkuni oli katkaistu. Nimittäin kerrotaan, että varsinaisia sosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniä istui eduskunnan kahviossa, kun kakkoskäsittely tästä asiasta oli, ja varomattomia noviiseja lähetettiin sitten valiokuntaan uhrilampaiksi.

Äskeisessä keskustelussa kuvaavaa oli se, että ministeri Perho ei koskaan pystynyt vastaamaan siihen, missä aikayksikössä eläkeläisiltä viedään taitetulla indeksillä 2,5 miljardia euroa. Silkkaa totuuden vääristelyä oli se, että indeksiuudistuksella ei huononneta kenenkään eläkettä. Jo idioottikin ymmärtää sen, että jos maksussa oleviin eläkkeisiin aletaan soveltaa huonompaa indeksiä, niin eikö se ole huononnus. Kokonaisuutena äsken ministeriltä saadut vastaukset noudattivat luokkaa hyvää päivää kirvesvartta. Herättäisinkin kysymyksen: Olemmeko me kaikki täällä salissa vähän yksinkertaisia, vai pitäisiköhän jonkun muun katsoa peiliin?

Arvoisa puhemies, itse asiasta: Eläketurvakeskuksen erään johtajan eilisen suullisen arvion mukaan on vuodesta 1996 lähtien silloisten eläkkeiden reaalitaso pysynyt plus miinus nollassa. Tällöinhän tämä hallitus alkoi eläkeläisten tuhotoimet. Taitetun indeksin sortamat joukot ovat miinuksella ja nuoremmat eläkeikäiset niukasti plussalla. Palkkojen reaaliarvo on sen sijaan noussut samaan aikaan noin 15 prosenttia vuodesta 1996 lähtien. Nyt hallitus aikoo asettaa tämän taitetun indeksin kaikille, nitistääkseen nuoremmatkin eläkeläiset ja erityisesti sairaseläkeläiset. Taitettu indeksi syö eläkkeitä noin 1 prosenttiyksikön vuosivauhdilla puoliväli-indeksiin verrattuna. Kysynkin: Aikooko tämä eduskunta maksattaa eläkeläisillä omat hurjat palkankorotuksensa?

Entä sitten elinaikakerroin ja superkarttuma? Ne, jotka eivät jaksa työskennellä 63 vuoden iän jälkeen, eivät superkarttumasta hyödy, ja niiltä, jotka jaksavat, leikataan osa superkarttumasta pois juuri tällä elinaikakertoimella. Tästä eläkelaista tulisi siis poistaa taitettu indeksi ja muuttaa se puoliväli-indeksiksi sekä hylätä elinaikakerroin.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä eläkelakiesitys itse asiassa pohjautuu, kuten täällä on todettu jo aikaisemmin, työmarkkinajärjestöjen saavuttamaan yhteisymmärrykseen viime syksynä, jossa oli useita keskeisiä, sanoisinko, myöskin merkittäviä uudistuksia ja kohennuksia tulevien eläkkeiden osalta. Keskeisiä uudistuksia on tietenkin se, että eläkettä alkaa kertyä 18 ikävuodesta, jolloin eläkekertymissä huomioidaan koko elinkaari, mikä on tärkeä asia. Sen lisäksi pyritään tukemaan lapsiperheitä ja opiskelijoita siltä osin, että alle kolmivuotiaita lapsia kotona hoidettaessa valtio tukee eläkekertymää ja samoin opiskelijoille viiden vuoden ajalta pyritään tähän samaan. Nämä ovat minusta tärkeitä uudistuksia.

Sen lisäksi minusta on erinomaisen hyvä ajattelutapa se, että me poistamme ikään kuin käsitteistöstä niin sanotun yleisen eläkeiän 65 vuotta. On tarkoituksenmukaista se, että eläkeikä on porrasteisempi. 63—68 vuotta on tässä esityksessä, jossa lähdetäänkin liikkeelle siitä, että eläkkeelle siirtyminen ei ole niin sanottua yleistä vaan se on aika lailla tietysti osittain toimialoittaista mutta myöskin yksilökohtaista. Raskaammissa tehtävissä oleville ihmisille on luontevampaa, että he voivat siirtyä eläkkeelle nuorempina, aikaisemmassa vaiheessa, ja henkistä työtä tekeville ihmisille saattaa olla hyvinkin tarkoituksenmukaista, että he voivat olla pidempään työelämässä kiinni. Tämä on minusta periaatetasolla hyvin järkevää.

Täällä käytiin debatti eläkeindeksistä. Se parannus, ja se on periaatteellinen parannus, ei käytännöllinen, on olemassa, että päästään siitä ikäsyrjintäajattelutavasta irti, että meillä on eri indeksejä. (Välihuutoja) — Minä puhun periaatteellisella tasolla tästä parannuksesta, että päästään siitä liikkeelle, että indeksi on sama riippumatta eläkemuodosta ja eläkeiästä. — On erittäin rasitteellista, että vanhempi väki kokee ei ainoastaan ikäsyrjintää vaan asennoitumista yhteiskunnassa, jossa vanhenemista ja ikääntymistä pidetään ongelmana eikä suurena saavutuksena. Sehän on rikkaus, että meillä elinikä on noussut ja ihmiset voivat paremmin pidempään. Tämähän on saavutus, eikä meidän pidä tehdä tästä yhteiskunnallista ongelmaa, niin kuin tällä hetkellä näyttää ikääntymiseen suhtautuminen olevan. On olemassa sellaista lainsäädäntöä tai käytäntöjä — myöskin yrityselämässä käytäntöjä — joissa on joitain ikärajoja, joiden jälkeen etuudet huononevat tai tulee toisen tyyppistä kohtelua, mikä on erinomaisen loukkaavaa ikääntyviä ihmisiä kohtaan. Siinä suhteessa tämä on periaatteellisella tasolla hyvä, että tulee yhtenäinen indeksi.

Käytännön tasolla nämä ongelmat on täällä jo analysoitu tämän päivän kuluessa moneenkin kertaan. Käytännön tasolla matalan inflaation oloissa luonnollisesti tapahtuu heikennys eläkeindeksissä, jos inflaatio on matala. Jos kävisi sellainen tilanne, joka ei ole kylläkään ennusteissa mukana, ei myöskään hallituksen ennusteissa mukana, että yhtäkkiä olisimme sellaisessa tilanteessa, jossa tulisi vahva inflaatio ja inflaatio ryöstäytyisi, silloin tietysti kuluttajahintaindeksipainotteinen eläkeindeksi on edullisempi kuin se, joka huomioi ansiotason. Mutta kun ennusteet tulevaisuuteen nähden ovat selkeästi sen kaltaisia ja pyrkimyskin on siihen, että me pyrimme hintavakauteen, matalaan inflaatioon, epäilemättä siirtyminen sellaiseen indeksiin, jossa on 80 prosentin painotus kuluttajahintaindeksin puolella, 20 prosentin paino palkkaindeksin puolella, on eläkkeensaajien kannalta epäedullinen. Siinä suhteessa tietenkin, toistan sen, niin kuin aikaisemmin jo totesin, olisi suotavampaa se, että voisimme tehdä sellaisen indeksijärjestelmän tässä vaiheessa, joka olisi eläkeläisten kannalta parempi. Tässä suhteessa parempi järjestelmä epäilemättä olisi tämä 50 ja 50 prosenttia, mutta palaan vielä siihen, että joka tapauksessa on erinomaista, että me pääsemme irti siitä, että on joitain ikäkausia, ikärajoja, jotka muuttavat eläkeindeksejä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on kokonaisuudessaan ja tavoitteissaan erittäin tarpeellinen ennen kaikkea siksi, että voitaisiin varautua väestön ikääntymisen aiheuttamaan eläkemenojen kasvuun. Eräs suuri ongelma, joka meillä tällä hetkellä on, on se, että vaikka nykylain yleinen eläkeraja on 65 vuotta, käytännössä eläkkeelle jäädään keskimäärin 59 vuoden iässä. Tämä esitys liittyy kokonaisuuteen, jossa tavoitellaan eläköitymisiän nostamista keskimäärin kolmella vuodella, siis 62 vuoteen. Tähän tulee ennen muuta pyrkiä työoloja ja ikääntyvien työntekijöiden kuntoutusta kehittämällä. Lisäksi tässä esityksessähän kannustetaan työhön joustavalla eläkerajalla ja superkarttumalla niille, jotka ovat pitkään työelämässä, joilla keinoilla voidaan siis kannustaa jatkamaan pidempään työelämässä ja samalla tavoitellaan eläkemenojen supistumisia, mitä pidän oikeana tavoitteena. Pidän periaatteessa kannatettavana sitä, että tällaisella porkkanalla halutaan kannustaa ihmisiä jatkamaan työssä pidempään.

Toivottavasti voimme jatkossa myös torjua työelämään pesiytynyttä ikärasismia. Ihmiset elävät terveinä yhä pidempään, ja ikääntyvien työntekijöiden taitoja ja elämänkokemusta tulee arvostaa ja myös hyödyntää.

Jos eläkejärjestelmälle ei tehdä mitään, tulevaisuuden yhteiskunta kyllä ajetaan suuriin vaikeuksiin. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kaksinkertaistuu nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Kun meillä on tällä hetkellä keskimäärin 25 yli 65-vuotiasta 100:aa työikäistä kohti, vuonna 2020 meillä on 40 yli 65-vuotiasta 100:aa työikäistä kohti. Nykyiseen eläkemenotasoon suhteutettuna, jos mitään ei tehtäisi, eläkevakuutusmaksujen nostamispaineet olisivat todella suuret, ja yrittämisen ja suomalaisen työn kilpailukyvyn kannalta se olisi varsin tuhoisaa.

Arvoisa puhemies! Esitys on siis lähtökohtaisesti hyvä, mutta ongelmiakin on. Mielestäni esitys ei riittävällä tavalla huomioi eläkeläisten toimeentuloerojen kasvamista vaan päinvastoin eräiltä osin jopa sitä vauhdittaa. Kansaneläkkeen taso on jäänyt kovin alhaiseksi heikon indeksin ja riittävien tasokorotusten puuttumisen vuoksi. Kansaneläkkeen tasokorotus olisi eläkepoliittisesti kaikkein kiireellisin uudistus. Sillä pystyttäisiin vaikuttamaan parhaiten kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten tilanteeseen. Samalla kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on kannattanut eläkkeiden tasoerojen tasaamista myös sillä, että tutkittaisiin mahdollisuus ottaa käyttöön kaikkein korkeimpiin eläkkeisiin kohdistuva eläkekattojärjestelmä, joka on muun muassa Ruotsissa käytössä.

Taitettu indeksi on herättänyt suurta tyytymättömyyttä eläkeläisten keskuudessa. Ymmärrettävästi eläkeläisjärjestöt ovat varsin tyytymättömiä myös siihen, että mainittu epätasa-arvo aiotaan tässä esityksessä korjata niin, että se heikennetään kaikilta. Vuosittaisilla indeksikorotuksilla on olennainen merkitys eläkeläisten ostovoiman säilymiselle, ja siksi tämä eläkeläisten vaatimus, että maan yleisen palkkatason vaikutus otetaan huomioon kaikissa eläkkeissä nykyistä paremmin, on tästä näkökulmasta katsoen oikeutettu.

Hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus palkattomalta lapsenhoitoajalta kertyvästä eläkkeestä on tärkeä ja pitkään odotettu uudistus. Tämä tavoite on ollut kristillisdemokraattien ja kristillisen liiton toivelistalla jo vuosikymmenet, ja siinä mielessä iloitsen, että tässä päästään nyt alkuun. Hallituksen esitys kuitenkin rajaa eläkekarttuman vain alle kolmivuotiaan lapsen hoitoaikaan. Runsas joukko alle kouluikäisiä lapsia hoitavia vanhempia, erityisesti kotiäitejä, jää edelleen tämän etuuden ulkopuolelle. Erityisen tärkeää olisi ulottaa eläkekertymä vammaista lasta täysipäiväisesti hoitaville vanhemmille. Kolmivuotiasta vanhemmankin vammaisen lapsen hoitaminen on yleensä selvästi vaativampaa kuin alle kolmivuotiaan terveen lapsen hoitaminen ja myös yhteiskunnan hoivamenojen kannalta vielä enemmän tuottaa säästöä. Lisäksi vammaista lasta hoitavat jäävät varsin tavallisesti eläkettä kerryttävän omaishoidon tuen ulkopuolelle. Käytännössä vammaista lasta hoitavien vanhempien on hyvin vaikea saada omaishoidon tukea, koska tukia budjetoidaan kunnissa varsin varovaisesti ja ne menevät helposti suuriin tarpeisiin, joita on ikääntyneiden hoidon kohdalla.

Jatkossa mielestäni eläkekertymä tulisi ulottaa kaikille alle kouluikäistä lasta kotona hoitaville vanhemmille, mutta tässä vaiheessa olen mietintöön liitetyn vastalauseen 3 mukaisesti ehdottanut etuutta laajennettavaksi erityishoitoa vaativan lapsen hoitajalle koskien siis alle kouluikäisiä lapsia sekä useata alle kouluikäistä lasta hoitavalle vanhemmalle. Tämän esityksen pohjana on ed. Jääskeläisen lakialoite, joka on otettu käsittelyyn tämän hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä.

Lisäksi hallituksen esittämä etuuden perusteena käytetty 500 euroa on mielestämme liian pieni suhteutettuna tehdyn työn arvoon, ja siksi esitän 1 000:ta euroa lapsenhoitoajalta kertyvän eläke-etuuden perusteeksi. Sen sijaan opiskelujen ja asepalveluksen suorittamisen ajalta ehdotan pysyttäväksi tässä 500 euron summassa etuuden perusteena.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aikaisemman debatin aikana kansallista kokoomusta rökitettiin varsin reippaasti tästä esityksestä, joka kuitenkin on tietysti hallituksen kokonaispaketti ja taisi olla peräti yksimielinen esitys eduskunnalle uudistukseksi.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä palauttaa mieleen, että tässä on myöskin sellainen aikajatkumo, johon liittyy hyvin merkittäviä kannanottoja tähän eläkeuudistukseen. Esko Ahon hallituksen aikana käytiin julkisessa sanassa aika kovakin keskustelu siitä, minkälaiseen eläketulevaisuuteen ollaan menossa. Silloin silloinen valtiovarainministeri kokoomuksen ministerinä otti erittäin voimakkaasti kantaa kaikkinensa päivinensä siihen suuntaan, että meidän tulee siirtyä vapaaehtoisiin järjestelmiin, ja niihin ed. Akaan-Penttilä puheenvuorossaan täällä jo viittasikin ja kannatti edelleen näitä.

Jos nyt ajatellaan sitten sitä aikaa ja ministeri Viinasen kannanottoja 1990-luvun alkupuolella, sitten ajatellaan tätä ajankohtaa, jolloin nyt tätä mietintöä käsitellään, ja sitten otetaan huomioon sellainen tulevaisuus, ikääntyvän Suomen tulevaisuus, jonka ed. Räsänen edellisessä puheenvuorossaan numeroina kuvasi, niin ehkä on tämän uudistuksen kannalta aika onnellinen ajankohta tehdä tämä remontti nyt juuri. Nimittäin ilmiselvää on se, että jos tämä uudistus olisi siirtynyt esimerkiksi 2010—2015 tienoille, varmasti eduskunnan koostumus silloin painottuu jo aika paljon eläkeläiskansanedustajien puolelle, ja se silloin vaikuttaa ilman muuta siihen lainsäädäntöön, mitä eduskunnan sellaisella koostumuksella saadaan aikaiseksi. Toisin sanoen tässä katsannossa tämä säätämisajankohta on ilmiselvästi jokseenkin otollinen rakentavahenkiselle debatille, vaikkakaan en itse henkilökohtaisesti pidä näitä eräitä valintoja oikeina, en muun muassa tämän 50—50-ratkaisumallin hylkäämistä juuri niistä syistä, jotka aikaisemmassa debatissa toin esille.

Paineet ovat hyvin moninaiset tällä hetkellä ja ovat myöskin hyvin ristiriitaiset tällä hetkellä.

Ensinnäkin on yleinen pyrkimys työnantajapuolella, että eläkeikää nostetaan, ja aivan samanaikaisesti kaikki mahdolliset työkykyä mittaavat tutkimukset osoittavat, että ihmisten työkyky alenee. Siis toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että on lähes sovittamaton ristiriita.

Edelleen olemme hyvin voimakkaasti siirtyneet pätkätyöaikakauteen. 70—80 prosenttia uusista työsuhteista on pätkätöitä. Niin kuin ministeri Perho täällä kuvasi aikaisemmin, sitten sinne jokaisen pätkätyön väliinkin hyvin monella sattuu vielä työttömyysjakso, mikä tarkoittaa sitä, että koko työhistoria-ajattelu muuttuu aivan kokonaan toisenlaiseksi kuin se on ollut esimerkiksi 80-luvulla ja vielä 90-luvun alkupuolellakin oli historiallisista syistä johtuen. Nykytodellisuus on siis kovasti toisenlainen. Tämä tarkoittaa sitä, että myöskin eläkejärjestelmän täytyy sopeutua tähän uuteen todellisuuteen.

Silloin tietysti tulevat tämmöiset arvoperusteiset valinnat hyvin voimallisesti esiin, minkälaiseksi koetaan hyvinvointiyhteiskunta, mitä pidetään kohtuullisena toimeentulona ja millä tavalla se kohtuullinen toimeentulo kasaan pannaan, mikä on siinä eläkkeitten osuus, mikä on sitten muitten yhteiskunnan turvaverkon osioitten osuus. Joka tapauksessa totean, että huonomminkin voisi olla asianlaita kuin nyt tässä mietinnössä on, ja uskon, että äänestyksillä tässä vielä parannuksia saadaan aikaiseksi, kun hallituspuolueet ovat sopivasti hajallaan tässä asiassa.

Sitten totean aivan muuna asiana sen, että minulle tulee aina työelämästä puhuttaessa mieleen saksalainen yhteiskunta, joka on joutunut tämän vajaakuntoisten ongelman ottamaan lainsäädännössä huomioon. En tiedä, onko se edelleen voimassa, että 5 prosenttia suurehkoilla työpaikoilla pitää työntekijöistä olla vajaakuntoisia, mutta semmoinen sääntö aikaisemmin oli, ainakin 90-luvun alkupuolella, voimassa. Joka tapauksessa se otti yhteiskunnan realiteetit oikealla tavalla huomioon, ja minusta me olemme menossa hyvin sellaista yhteiskuntaa kohti, jossa tällä näkökohdalla on erityistä merkitystä. Sillä on myöskin tämän yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta merkitystä.

Sitten edelleen: Meillä pitäisi olla poliittista valmiutta ottaa ammattien erilaisuus huomioon. Erikoisen havainnollinen esimerkki tästä ovat palomiehet, joista on täällä keskusteltu tämänkin alkuvuoden aikana jo useampaan kertaan. Me muistamme ihan tarkkaan sen, millä tavalla tämä nykyinen järjestely muodostui, ja se synnytti rakenteellisen ongelman, jossa realiteetit ovat sellaiset, että asia täytyy nyt ratkaista lopullisesti. Tässä on viitteitä siihen ratkaisumalliin, mutta asia täytyy hoitaa kunnolla pois. Se on keväällä aloittavan uuden hallituksen ensimmäisiä tehtäviä.

Edustajat S-L. Anttila ja Ihamäki merkitään läsnä oleviksi.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos tarkastellaan tämän suuren eläkepaketin yhteydessä eläkepolitiikkaa kokonaisuutena, niin aluksi tämänkin päivän keskustelun perusteella on kysyttävä, oliko sittenkään oikein, että työmarkkinajärjestöille annettiin näin suuri valta eläkelainsäädännön luomisessa; olisiko pitänyt ottaa parlamentaarinen ulottuvuus huomioon jo alkumetreillä. Nythän täällä ovat sanoutuneet irti sekä sosialidemokraatit osittain että vasemmistoliitto nähtävästi kokonaisuudessaan tästä paketista. Kun ed. Laaksoa kuuntelin, niin sain sen käsityksen, niin kuin vasemmistoliitto ei koskaan hallituksessa olisi ollutkaan ainakaan näiltä osin.

Jos tarkastellaan eläkepolitiikkaa kokonaisuutena, niin on pakko sanoa, että 96 aloitettua kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta voidaan pitää Lipposen hallituksen suurimpana eläkepoliittisena virheenä. Keskustahan teki kaikki voitavansa estääkseen pohjaosan leikkauksen, ja juuri ennen viime eduskuntavaaleja saatiin aikaan ponsi, jossa edellytettiin kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen pysäyttämistä valtiontalouden niin salliessa. Hallituspuolueet pettivät eläkeläisäänestäjät, koska se ponsihan unohdettiin heti vaalien jälkeen. Se osoittautui katteettomaksi vaalilupaukseksi.

Muutenkin eläkepolitiikka on ollut hyvin poukkoilevaa. Kun ensin on tehty virheitä leikkaamalla, niin vuosia myöhemmin on korjattu kosmeettisesti, kuten nyt käy kahteen kertaan leikatun pohjaosan kohdalla. Samahan tehtiin kansaneläkkeen lapsikorotuksissa, joista vain osa on palautettu.

Viime vuosikymmenen alussa laman rasitukset tuntuivat sekä palkansaajien että eläkeläisten kukkarossa. Kun kuitenkin elettiin viime vuosikymmenen lopulla useita nousun vuosia peräkkäin, niin tämä ei kuitenkaan näkynyt eläkeläisiä koskevissa päätöksissä tai heidän toimeentulossaan. Pohjaosan poistohan aloitettiin silloin 96, kun laman selkä oli jo taittunut, ja silloin otettiin käyttöön myöskin tämä taitettu indeksi, josta tänään on täällä taitettu peistä. Korotetun savamaksun alentamisessa on oltu kovin hitaita, mutta onneksi siinä nyt on sitten jo lopullisesti onnistuttu.

Suurin kysymys eläkeläisten toimeentulossa on näitten pienimpien eläkkeitten taso. Meillä on Suomessa 1,3 miljoonaa eläkeläistä, joista puolet saa bruttoeläkettä enintään, jos markoissa puhutaan, niin 4 200 markkaa kuukaudessa. Suomessa on 125 000 eläkeläistä, joilla on pelkkä kansaneläke. Tämä on hyvin paljon ikääntyneiden naisten ongelma; perhesyistä monien eläke on paljon pienempi kuin miesten. Meillä on eläkeläisiä myöskin köyhyysrajan alapuolella 150 000—200 000, ja kyllä kai tämän pitäisi olla tärkein tavoite, että me saisimme heidät köyhyysrajan yläpuolelle, jotta myöskin näitten eläkeläisten ostovoima nousisi ja he voisivat ostaa lääkkeitä, käyttää palveluita, kotipalveluita ja muita tarvitsemiaan palveluja. Nämä pientä eläkettä saavat kuuluvat sellaiseen joukkoon, jolla on joko pelkkä kansaneläke tai pieni työeläke ja sen päälle kansaneläke.

Täysi kansaneläkehän vaihtelee 411 eurosta 487 euroon kuukaudessa siviilisäädystä ja kuntaryhmästä riippuen. Eläkeläinen, jonka ansioeläke ylittää 847—998 euroa kuukaudessa siviilisäädystä tai kuntaryhmästä riippuen, ei saa enää kansaneläkettä. Kansaneläkehän on siis jäänyt jälkeen indeksin laskutavasta riippuen noin 50 euroa, ehkä jo enemmänkin, työeläkkeiden kehityksestä. Tämä noin 70 markan korotus tehtiin silloin markoissa 2001, eikä se tätä taustaa vasten kyllä ole kuin kosmeettinen korjaus, hyvä sekin, mutta kovin pieneltä vaikuttaa.

Kansaneläkkeellä on kuitenkin näille usein pienipalkkaisille naisille, palkatonta kotityötä tekeville pienyrittäjille ja niille, joilla on epäyhtenäinen, katkonainen työhistoria — pitkäaikaistyöttömät, omaishoitajat, kotiäidit, pätkätyöntekijät — suuri merkitys. Tällaisia epätyypillisiä työsuhteita on yhä enemmän. Näin kansaneläke tulee olemaan edelleen merkittävä pienituloisten eläketurvan takaajana.

Pienten kansaneläkkeiden merkitys vähimmäisturvan takaajana on heikentynyt siis nimenomaan tästä indeksitarkistuksesta johtuen. Jos ajatellaan perusturvan kannalta, niin tällainen kunnollinen kansaneläke, nerokas kansaneläkejärjestelmä, joka aikanaan on luotu, voisi parhaimmillaan olla tällaisena kunnollisena perusturvana. Mielestämme kansaneläkkeeseen pitäisi tehdä riittävä tasokorotus. Se olisi oikeudenmukaista ja tasapuolista eläkepolitiikkaa. Valtiontalous antaa siihen sikäli tilaa, että kansaneläkemenothan ovat supistumassa, mutta kysymys olisi ennen muuta oikeudenmukaisuudesta ja eri elämänvaiheiden kattavasta vähimmäisturvasta huolehtimisesta.

Sitten indeksit, joista täällä on puhuttu: Tämä taitettu indeksi on todellakin ollut kaikkien eläkeläisjärjestöjen poistolistoilla ja nimenomaan sikäli, että tämä parempi indeksi tulee, toisin kuin nyt hallituksen esityksessä. Me olemme koko ajan pitäneet esillä kansaneläkkeen huonompaa indeksiä, jota mielestämme pitäisi myöskin tarkastella tässä kokonaisuudessa, ja tämä jälkeenjääneisyys tältä osin olisi asteittain syytä korjata.

Kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksella heikennettiin selkeästi suomalaista peruseläketurvaa ja sillä murrettiin kansanvakuutuksen perustaa. Sillä poistamisella luovuttiin pohjoismaisesta kansanvakuutusjärjestelmämallista, joka Suomessa on ollut. Sen perusajatuksen tiedämme, että kaikki osallistuvat sen kustannuksiin ja kaikki siitä myöskin hyötyvät. Tässä sen nerokkuus piilee. Se on ollut erittäin tärkeä eläkejärjestelmä tämän rahoituksen hyväksyttävyyden kannalta sekä yhdenmukaisen käytännön turvaamiseksi myös työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyden määrittelyssä.

Kun tämä pohjaosan leikkaus alkoi 96, on muistettava, että se koski tosi monia eläkeläisiä. 420 000 eläkeläistä oli siinä osallisina, ja osalla todellakin se oli jo toistamiseen poistettu pohjaosa. Tämä onneksi huomattiin nyt, tosin kyllä liki kahdeksan vuoden jälkeen, että virhe tuli tehtyä, ja nyt sitä palautetaan, mutta valitettavasti osa ei koskaan sitä tule saamaan. Tämähän on iäkästä porukkaa ja ovat jo muissa eläketoimistoissa. Tämä pohjaosan poisto kalvaa edelleen. Todellakin tämä tulee jatkuvasti esille tuolla, kun liikutaan. Siinä olisi kyllä syytä selvittää, voitaisiinko mitenkään tätä järjestelmää säilyttää niin, että sitä voitaisiin palauttaa. Minusta tämä asia olisi kyllä selvityksen väärtti.

Uudesta eläkejärjestelmästä ed. Rehula esitti näitä keskustan näkemyksiä. Siinä kaikkein keskeisin on tietysti indeksijärjestelmä. Siitähän sitten äänestetään perjantaina. Nämä muut esitykset, mitkä tähän liittyvät, ovat nähtävissä meidän vastalauseessamme.

Erityisesti arvostamme sitä, että tässä on otettu nyt ensimmäistä kertaa huomioon kotityö, mutta kovin pienellä panoksella, ei sitä paljon arvosteta. Minkä takia ei sitten sitä liitetä kansaneläkejärjestelmään? Olisi aika luonteva ratkaisu nimenomaan tämän perusturvaelementin takia, että tämä järjestelmä olisi kansaneläkejärjestelmän puolella. Ihmettelen, että se on ympätty sinne työeläkejärjestelmään. Tämä selkeästi olisi tällaisen kansanvakuutusluonteen täyttävä eläkemuoto.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä on todella kiitettävästi toiminut sen eteen, että yhdeksikään päiväksi tämä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus ei ole suomalaisilta unohtunut. Mietin vain tulevaa hallituskautta, esimerkiksi vaihtoehtoa, että keskusta on hallituksessa ja ed. Hyssälä minun nykyisessä tehtävässäni: hän hoitaa sitten indeksit, hän hoitaa tasokorotukset kansaneläkkeeseen, hän hoitaa palkattomilta jaksoilta kertyvät korkeammat eläkkeet, hän palauttaa pohjaosan, ja ehkä unohdin vielä tästä listasta jotakin. Kyllä tämä on nyt vain sellainen lista, että jos aivan tosissaan annetaan ymmärtää, että tämä kaikki on mahdollista, silloin samalla otetaan vastuu siitä, että työeläkemaksut ilman muuta nousevat paljon aikaisemmin ja paljon rankemmin kuin nykyjärjestelmällä. On ilman muuta selvää, että silloin, jos nähdään, että joku pienituloinen eläkeläisryhmä alkaa olla todellisissa ongelmissa, niin kuin tänä päivänä varmaan jotkut ovat, parannuksia pitää tehdä, mutta ei voida ajatella, että tehdään nämä kaikki ilman, että se vaikuttaa millään tavalla esimerkiksi meidän lastemme tai lastenlastemme veroasteeseen tai työllistymismahdollisuuksiin.

Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministerin puheesta huomaa, että kokoomus on jo heittänyt pyyhkeen kehään ja alistuu siihen, että häviää vaalit ja jää hallituksen ulkopuolelle, koska hän sovittelee (Min. Perho: Mehän voimme olla yhdessä hallituksessa!) ministerin viittaa jo allekirjoittaneen päälle. Olemme samasta vaalipiiristä, joten voisin sanoa, että levittäkää huhua, levittäkää huhua.

Mutta todellakin, näitä eläkeläisten parannuksia ei ole tarkoitettu suoritettavan yhdessä päivässä tai yhdessä vuodessa vaan asteittain ja portaittain. Näinhän ne leikkauksetkin tehtiin, vähitellen joka vuosi 96:sta lähtien poistettiin kansaneläkkeen pohjaosaa. Kerralla sitä ei uskallettu romahduttaa, ja näin täytyy parannustenkin tulla pikkuhiljaa kansantalouden kestokyvyn myötäillessä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä eläkepaketissahan on hyviä puolia ja sitten on sellaisia puolia, joita voidaan tietysti katsella, ovatko ne välttämättä niin kuin ne on tässä esitetty.

Ed. Hyssälä aloitti puheensa kysymällä, onko kolmikantavalmistelu ollut hyvästä vai huonosta. Minä sen näen kuitenkin sillä tavalla, että on ihan hyvä, että työmarkkinajärjestöt ovat mukana tässä työssä olleet, ja viime kädessä eduskunta sitten tekee näistä lain ja ratkaisee sen poliittisen vallan ja harkinnan puitteissa, miten oikeaksi näkee. Nimittäin ei se kolmikantavalmistelu tarkoita sitä, jotta täällä ei voitaisi tehdä järkeviä päätöksiä siitä huolimatta. Se on meistä itsestämme kiinni, miten täällä tehdään.

Ennen kuin lähden pidemmälle käymään tätä läpi, kannatan ed. Stenius-Kaukosen vastalauseessa 2 olevia esityksiä, koska niissä on kaikissa järkeä. Ne ovat pureutuneet hyviin, oleellisiin asioihin, jotka ovat epäkohtia tässä paketissa.

Mutta käyn muutaman asian läpi tässä. Ihan ensinnäkin puutun tähän perusfilosofiaan. Tämä kaikkihan lähtee siitä, jotta nyt tehdään eläkepaketti, järjestelmän muutos, johon ajetaan myöhemmin kuntien ja valtion eläkkeet, ja tämän pitäisi sitten kestää hengissä 50 vuotta, 100 vuotta. Kun katsoo taas taaksepäin, mitä on tehty, mehän olemme joutuneet työeläkejärjestelmiä, kansaneläkejärjestelmiä, kaikkia näitä muuttamaan aika tiheässä tahdissa. En usko tämänkään kestävän vuoteen 2050 tällaisenaan, vaan me joudumme tarkistamaan monia näitä kohtia (Ed. Kankaanniemi: Näin on!) ennen kaikkea sillä tavalla, kun tiedetään, mitä tapahtuu tietotekniikan puolella ja automatisoinnin puolella yhä edelleen.

Nämä eläkemaksuthan kerätään työn sivukuluina. Minusta semmoinen uusi näkökulma tässä pitäisi ottaa koko tarkastelussa huomioon, ei pelkästään Suomessa vaan maailmanlaajuisesti, miten saada sitten se taho, joka omistaa ja jolle keskittyy jatkuvasti omistaminen, maksamaan jotakin muuta kuin työn sivukuluja, elikkä puhutaan robottiverosta, jonka osalta on epävarmaa, sopiiko se tähän päivään vai ei, mutta kuitenkin se on ajatus, jotta koneet maksaisivat enemmän meidän eläkemaksujamme, ei maksettaisi pelkästään työn sivukulujen muodossa. Tässä on kannettu huolta, jotta työn sivukulut nousevat liian isoiksi ja eläkemaksut nousevat isoiksi, mutta minusta koneiden maksamien sivukulujen pitääkin nousta isoksi, koska muuten tässä käy köpelösti. Tuotannollisessa toiminnassa tulee jatkossa olemaan yhä vähemmän ihmisiä, jolloin jos toisillemme paitoja pestään ja maksetaan niitä eläkemaksuja, noin karkeasti lainausmerkeissä, siitä ei hirveän paljon tule lisäarvoa ja sitä, mikä voisi sinne kassaan tuoda todellista tulosta. Sen takia tämä tulee olemaan iso ongelma jatkossa, kestääkö 50 vuotta, kestääkö 10 vuotta tämä järjestelmä, jota tässä ollaan tekemässä.

Näitä perusjuttuja, joita tässä on esitetty, on tämä palkattoman jakson ajattelu, ja minusta se on hyvä päänavaus. En yhtään pidä sitä vieraana, että se on nimenomaan työeläkelakien puolella. Ed. Hyssälä kysyi, miksi se ei ole kansanvakuutuksen puolella. Minusta tämä ajattelu lähtee siitä, että meillä on kaksi järjestelmää olemassa, on peruskansaneläke, joka lähtee siitä, että välttämättä ihminen ei koskaan kykene jonkun syyn takia työelämään. Sen pitää olla semmoinen, että se antaa ihmisille elämisen perusedellytykset ja eläkkeen, mutta sen lisäksi on semmoinen työorientoitunut ajattelu, että siitä palkitaan myös. Minusta se kuuluu luontaisesti sinne väliin, jotta pitää olla mahdollisuus lähteä opiskelemaan, pitää olla mahdollisuus lapsenhoitoon lähteä ja synnyttämään. Silloin se kuuluu luontaisesti siihen, että se osio menee sitten sinne työeläkekassaan. Joku voi sanoa, niin kuin täällä on todettu, että se on tasoltaan matala, mutta se on kuitenkin päänavaus, ja kun rahaa tulee lisää ja tuntuu, että on laarit täynnä, niin miksi sitä ei sitten nosteta sitä mukaa kuin on mahdollista? Uskon sillä tavalla, että niissä kolmikantasopimuksissa, jotka Suomessa toivon mukaan jatkossakin tullaan tekemään tupoissa, näistä tullaan neuvottelemaan, nostetaanko jotain osiota sinne vai eikö nosteta.

No, kuka tässä paketissa sitten häviää? Sehän on täällä todettu aikaisemmin, jotta nythän tämä menee tähän vakuutusperiaatteeseen enemmän, ja kun täällä ovat jotkut virheellisesti todenneet, että tässä raskaan työn raatajat hirveästi häviäisivät, niin minä en tässä näe sitä, vaan nyt kun koko työhistoria tullaan ottamaan huomioon ja niitä ansioita korotetaan vielä 80 prosentilla palkkojen nousuun verrattuna, silloin ne ihmiset, joilla ennen eläkeikää työsuorituksiin perustuva palkka pienenee, tässä saavat oikeutta. Ne, joille loppuvuosina on kaiken näköisiä kädenpuristuksia annettu ja ikälisiä jatkuvasti tulee ja joilla on turvallinen työpaikka, tässä ikään kuin menettävät, vaikka eivät he menetä vaan heitäkin kohdellaan oikeudenmukaisesti, koska hehän eivät ole maksaneet eläkemaksuja aikanaan riittävästi siinä mitassa, minkä verran nykyinen järjestelmä heitä palkitsee, antaa eläkkeen, joka on näiden toisten maksama. Sen takia minusta tämä puoli on tässä ihan oikein.

Mutta sitten jos kysytään, ketkä tässä indeksitarkistuksessa häviävät, niin nämä nuoremmat, alle 65-vuotiaat tässä nykyiseen järjestelmään verrattuna häviävät. Pitemmässä pelissä, jos vertaa tämänhetkiseen eläkeindeksiin, kaikki, jotka ovat eläkkeellä ja ovat alle 65-vuotiaita, osin häviävät. Tosin tässä tehdään tämä viiden vuoden tarkastelu, jossa katsotaan indeksiä, tehdään tasokorotukset. Se vähän muuttaa tilannetta. Mutta kuitenkin juuri tämänhetkiseen tasoon verrattuna niille, jotka nyt ovat eläkkeellä ja ovat alle 65-vuotiaita, se indeksitarkistus tulee olemaan pienempi. Sen takia minä näen tämän pahimman ongelmakohdan olevan juuri tämä indeksi, ja minusta tämä puoliväli-indeksi 50—50 pitäisi ottaa käyttöön.

Tätä taustaa vasten pitää peilata sitä näkemystä, jotta mietitään niitä nykyisiä ihmisiä, jotka ovat eläkkeellä. Eivätkö he ole ihmisiä, jotka ovat rakentaneet tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, rakentaneet kaiken kaikkiaan tätä yhteiskuntaa siihen malliin, jossa me elämme? Samalla tavalla ne ihmiset, jotka tulevaisuudessa ovat eläkkeellä: ainakin minä itse toivoisin, jotta lapseni tai meidän lapsemme sitten kunnioittavat meitä, kun olemme eläkeiässä. Eikö meilläkin pitäisi olla oikeus semmoiseen toimeentuloon, joka nousee yhtä nopeasti kuin palkkakehitys, ei tee sitä kuilua palkansaajan ja eläkeläisen välillä isoksi? Väitetään, että pitkässä pelissä, niin kuin tässäkin elinikäkertoimessa on ajateltu, keski-ikä tulee kasvamaan. Jos jää vaikka 55-vuotiaana eläkkeelle ja elää 90-vuotiaaksi, niin kyllä se rako siinä kasvaa huomattavasti, jos tämä nykyisen näköinen maailmankehitys jatkuu elikkä palkat nousevat nopeammin kuin hinnat. Mutta jos siinä tapahtuu muutosta, sitähän ei kukaan tiedä, silloin se tietysti muuttaa tilanteen, mutta uskon kuitenkin näin jatkuvan jatkossakin, koska ei ole näkyvissä semmoisia piirteitä, mitkä muuttaisivat tämän kehityskulun sillä tavalla, jotta palkat eivät nousisi vähän nopeammin. Siinähän tulee sitä tuottavuuden nousua ja sitä mitataan ulos niiden ihmisten kukkaroon, jotka tekevät myös työtä.

Sitten puutun tähän ed. Pulliaisen näkemykseen siitä, jotta nyt on otollinen ajankohta tämä tehdä. Jos se tehtäisiin 2010, niin sitten olisi eläkeläisiä enemmän täällä eduskunnassa. Tässä on hyvä palata siihen, mistä aloitin. Nimittäin en usko, että tämä kestää vuoteen 2050 tällaisenaan, vaan jos vuonna 2010 eläkeläisiä on enemmistö täällä eduskunnassa, niin todennäköisesti näitä lakeja tullaan muuttamaan sen mukaan, mikä poliittinen tahto ja voima eduskunnassa on. Sen takia me emme voi tuudittautua siihen, että nyt kun tehdään joku asia, se on ikuinen ja pysyvä, vaan kyllä tässä maassa poliittinen tahto tulee vaikuttamaan ja toivon mukaan tuleekin, koska demokratia on vaan semmoinen. Sen takia minä kyllä luotan siihen, jotta me teemme kuitenkin järkeviä päätöksiä. Minusta ed. Stenius-Kaukosen laatimassa vastalauseessa 2 on järkeviä esityksiä, ja niin kuin alussa totesin, kannatan niitä käsittelyn pohjaksi.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensimmäiseksi haluan todeta sen, että suomalaiseen yhteiskuntaan on pesiytynyt varsin erikoinen ilmapiiri, joka koskee eläkeläisiä ja vanhusväestöä yleensä. Me poliitikot olemme vuosikymmenien mittaan yrittäneet saada yhä paremmat olosuhteet ihmisille, niin että he voisivat elää pitempään ja voisivat nauttia elämästään. Kun tänä päivänä kuuntelee niin meidän poliitikkojen kuin muidenkin puheita, niin lähtökohta on usein se, että vanhukset ovat ongelma yhteiskunnalle. Minun mielestäni tämä on aika erikoista, ja siitä meidän kyllä pitäisi päästä. Me olemme itse halunneet, että meidän eläkeikäisillä ihmisillämme olisi hyvät olot, että heillä olisi hyvä vanhuus, ja nyt sitten melkein jokainen puhuja toisensa jälkeen toteaa, kuinka ongelmallista se on, että meillä on eläkeläisiä näin paljon.

Mitä sitten tulee eläkeläisten tulotasoon, niin kannattaa muistaa se totuus, että eläkkeiden keskimäärä on noin 1 000 euroa eli vajaa 6 000 markkaa. Kansaneläkkeellä elää noin 115 000 ihmistä eli noin 500 eurolla eli vajaalla 3 000 markalla. Minun mielestäni tämä jo osoittaa sen, ettei keskimäärin ottaen ole kysymys mistään ryhmästä, joka on sinänsä suuri, 1 300 000 ihmistä, jotka voisivat erinomaisen hyvin.

Puhemies! Täällä on myöskin pohdittu sitä, minkälainen tämä meidän järjestelmämme on ja miksi eduskunta on tässä tilanteessa kuin se on. Tosiasia on se, että maksajat päättävät, eli maksajat tässä asiassa ovat ensisijaisesti työnantajat ja toissijaisesti työntekijät. Joissakin maissa se on päinvastoin, työntekijät maksavat suuremman osuuden eläkemaksuista ja työnantajat vähemmän. Joka tapauksessa maksajat päättävät, ja jos me muistamme oikein, niin se oli 18.11.2001, kun työmarkkinajärjestöt sopivat tästä, ja väitän, puhemies, ettei kovin suurta muutosta ole siihen pakettiin tehty, ei hallituksen käsittelyssä eikä eduskunnan käsittelyssä.

Täällä ed. Esa Lahtela sanoi, että kyllä me voimme muuttaa. Mutta minä kyllä esitän kysymyksen, voisiko eduskunta todella radikaalisti lähteä muuttamaan sitä, mitä työmarkkinajärjestöt eli ne, jotka maksavat työeläkemaksut, ovat sopineet.

Puhemies! Haluan myös muutamalla sanalla kohdistaa huomion siihen keskusteluun, jota käydään lähinnä talouspolitiikassa, joka koskee sitä, miten Suomi valmistautuu siihen, että niin sanottu huoltosuhde eli eläkeläisten, työelämän ulkopuolella olevien, määrä koko ajan nousee ja sitten työelämässä olevien määrä suhteessa pienenee. Tästä asiasta puhuvat jatkuvasti Suomen valtiovarainministeriö ja viimeksi esimerkiksi Oecd, ja myös Euroopan unionin sisällä on jatkuvasti annettu Suomelle huomautuksia siitä, että meidän pitää valmistautua huoltosuhteen muuttumiseen eli eläkeläisten määrän kasvuun. Tämä on tietysti mielenkiintoinen asia, ja palaan siihen lyhyesti myöhemmin.

Jos sitten katsotaan, miten eri maat varustautuvat eläkeläisten eläkkeiden maksuun, niin Suomessahan me olemme, väittäisin, aika poikkeus. Olen tätä asiaa paljon tutkinut. Meillähän on osaksi rahastoiva järjestelmä, ja jos esimerkiksi katsotaan sellaisia suuria eurooppalaisia maita kuin Saksa, Ranska ja Italia, niissä tällaista rahastointia ei ole ollenkaan, vaan eläkkeet maksetaan vuosittain maksuista. Mitään rahastointia ei ole olemassa.

Puhemies! Haluankin herättää sen kysymyksen, mikä järki tässä rahastoinnissa on esimerkiksi tällaisena aikana, jolloin esimerkiksi pörssikurssit jatkuvasti laskevat, rahastosijoitukset heikkenevät. Jos esimerkiksi verrataan vuosi sitten olleita Työeläkelaitoksen sijoituksia tämän päivän arvoihin, voidaan todeta, että todennäköisesti ne ovat merkittävästi alemmat eli se, mitä nyt rahastoimme koko ajan, tuottaakin entistä vähemmän. Tämä systeemihän muuttui tässä radikaalisti viimeisten kymmenen vuoden aikana, kun tästä TEL-takaisinlainauksesta on kokonaan luovuttu ja markkinatilanne muuttui niin, että nyt yritykset saavat rahaa halvalla markkinoilta. Nyt, niin kuin totesin, monet näistä rahastosijoituksista ja pörssisijoituksista ovat tappiollisia ainakin tällä hetkellä, ja jos katsoo markkinoita ehkä tulevaisuuteenkin, niin ei ole näköpiirissä kovin nopeaa elpymistä.

Puhemies! On myös ehkä mielenkiintoista todeta, että 45 prosenttia vain työeläkerahastojen rahoista on sijoitettu Suomeen. Minun mielestäni tämäkin on kysymys, jonka pitäisi kiinnostaa eduskuntaa ja hallitusta. Siis runsaat puolet on sijoitettu ulkomaille hyödyttämään ulkomaista talouselämää, ja vain 9 prosenttia työeläkerahoista on sijoitettu Helsingin pörssiin.

Puhemies! Tällä hetkellä meillä on noin 70 miljardia euroa työeläkerahastoissa mukaan lukien julkiset eli kunnalliset ja valtion rahastot. Ehkä tällaisena vertauslukuna voisi todeta, että valtionvelka viime vuoden lopulla oli 59 miljardia euroa. Itse asiassa tämä ero on juuri se, joka tekee sen, että Suomen niin sanottu emu-velka on varsin kohtuullinen, eräs Euroopan parhaita, ja että meillä on julkisen talouden ylijäämä. Julkisen talouden ylijäämä tulee juuri tästä meidän rahastoivasta työeläkejärjestelmästämme, ja on myös mielenkiintoista todeta, että meidän julkisen talouden ylijäämämme on noin 5—6 prosenttia suurempi kuin keskimäärin EU-maissa. Herääkin kysymys, onko tämä eräs syy, minkä takia esimerkiksi Suomessa pysyy korkea työttömyys, kun ihmisten ostovoimaa ei pystytä lisäämää eikä tätä kautta panostamaan talouteen ja työllisyyteen. Minusta tämä on kysymys, joka pitää Suomessa selvittää, mitä me voimme tehdä tässä tilanteessa, koska eihän ole mitään järkeä siinä, että me käytämme 5—6 prosenttia korkeampaa veroastetta kuin muut EU-maat vain sen takia, että me noudatamme kireämpää talouspolitiikkaa. On aivan selvää, puhemies, että velka maksaa, mutta kyllä maksaa korkea työttömyyskin.

Puhemies! Ehkä muutama sana vielä eläkeiästä. Mehän olemme pyrkineet todellisen eläkeiän nostamiseen ja olemme ilmeisesti nyt onnistuneet vihdoin ja viimein nostamaan sitä, niin kuin täällä on todettu, 59 vuoteen, mutta kovin vaivalloisesti se kuitenkin tapahtuu, ja senkin aika hyvin ymmärrän. Kun sitten täällä on, niin kuin totesin, debatissa peloteltu sillä, että kun meidän huoltosuhteemme huononee merkittävästi lähivuosikymmenien aikana, miten me hoidamme tulevat eläkkeet, niin on merkillistä se, että ei ole nostettu keskusteluun sitä, että me voisimme ottaa käyttöön jonkinlaisen eläkekaton. Itse ottaisin esille vaikka 2 000 euron, 12 000 markan, eläkekaton. Jos ei ole varaa hoitaa eläkemaksuja, niin minun mielestäni silloinhan solidaarista ajattelua olisi se, että olisi olemassa eläkekatto. Eikä tämä ole pelkästään suomalainen ajattelu, vaan eläkekatto on monissa maissa, muun muassa Yhdysvalloissa, olemassa.

Puhemies! Olen myös debatissa todennut, että eläkeläiset ovat olleet eräitä todellisia laman maksajia Suomessa. Me tiedämme, että sekä Ahon että Lipposen hallituksen aikana on tehty toimenpiteitä, joilla eläkeläisten ostovoimaa on heikennetty ja eläkeläisten elintasoa on jouduttu alentamaan. Mielenkiintoinen toteamus on se, että eläkkeiden reaaliarvo laski vuosina 1993—2002 noin 5,8 prosenttia samaan aikaan, kun palkansaajien ostovoima lisääntyi 12,7 prosenttia, eli kaiken kaikkiaan siis palkansaajien ostovoima kasvoi verrattuna eläkkeensaajiin 18,5 prosenttia, tai päinvastoin käännettynä eläkkeensaajien ostovoima laski 18,5 prosenttia verrattuna palkansaajiin.

Tämä on se kehitys, joka meidän nyt, kun keskustelemme indeksistä, pitää ottaa huomioon. Olen kyllä ed. Esa Lahtelan kanssa samaa mieltä siitä, että ei tätä esitystä nyt voida betonoida 50 vuodeksi, vaan me joudumme tätä tarkastelemaan, ja esimerkiksi, kun puhutaan indekseistä, minun mielestäni tuollaisen 5—10 vuoden tähtäimellä meidän täytyy katsoa, minkälaisia erilaisia elintasoeroja yhteiskuntaan syntyy palkansaajien ja eläkkeensaajien välille. On aivan selvää se, että monelle eläkeläiselle on suuri pettymys se, että nyt päädytään tähän taitettuun 80—20-indeksiin eli 80 prosenttia eläkkeet nousevat sen perusteella, kuinka paljon elinkustannukset nousevat, 20 prosenttia palkkakustannusten perusteella. Vielä kerran, puhemies: minun mielestäni tätä on seurattava tarkkaan ja tehtävä sitten sen mukaan toimenpiteitä sen suhteen, miten tämä yhteiskunnallinen kehitys jatkuu.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tässä paketissa on myös monia hyviä kohtia. Muun muassa eläkkeiden laskentatapa on eräs sellainen, ja se tulee omalta osaltaan sitten aikanaan parantamaan tulevien eläkeläisten asemaa. Mutta kuten sanottu, indeksitarkistus on ongelma, ja se koskee nimenomaan nyt jo eläkkeellä olevia ihmisiä ja lähiaikoina eläkkeelle jääviä.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva eläkeuudistus on merkittävä ja tärkeä maamme eläkejärjestelmän kannalta. Tällä muutoksella me kykenemme vahvistamaan eläkejärjestelmämme taloudellista kantokykyä ja sitä kautta myös eläkejärjestelmän pysyvyyttä. Tämä on tärkeää, kun väestömme ikääntyy ja elinaika pidentyy. Meitä on aina silloin tällöin peloteltu eläkepommilla. Minun nähdäkseni tällä uudistuksella eläkepommista tulee suutari.

On arvioitu, että uudistus kokonaisuudessaan keventää työeläkemenojen nousupainetta vuoteen 2020 mennessä noin 1,5 prosenttiyksiköllä ja vuoteen 2050 mennessä jo 4,3 prosenttiyksiköllä. Näyttääkin siltä, että työeläkemaksu vakiintuisi vuoden 2030 tienoilla noin 26,5 prosenttiin, kun tässä aiemmassa järjestelmässä tämän eläkemaksun arvioitiin nousevan yli 30 prosentin. Näin ollen tämän uudistuksen jälkeen työeläkemaksujen nousua olisi nykyisestä odotettavissa noin 5 prosenttiyksikköä. Tästä nousustahan puolet maksaa työnantaja, toisen puolen palkansaaja, eli tämä merkitsee sitä, että jatkossa palkansaajien tilipussi tulee tältä osin keventymään noin 2,5 prosenttiyksiköllä.

Säästöt tässä eläkejärjestelmässä perustuvat siihen, että ihmiset ovat nykyistä kauemmin töissä maksamassa eläkemaksuja ja vähemmän aikaa nauttimassa eläkkeistään. Huomionarvoista on myös se, että uuteen eläkejärjestelmään sisältyy erittäin merkittävä leikkuri vuoden jälkeen 2009 jälkeen maksuun tuleviin eläkkeisiin, koska väestön keskimääräisen eliniän piteneminen alkaa automaattisesti heikentää tuon vuoden alkavia eläkkeitä. Kyse on niin sanotusta elinaikakertoimesta, jolla alkavien eläkkeiden alkumäärää alennetaan elinaikakertoimella sen mukaan, miten paljon väestön yleinen elinajan odote kasvaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on mielestäni aivan perustellusti mietinnössään kiinnittänyt huomiota tähän asiaan. On tarpeen vielä tarkastella, onko kertoimen käytölle riittävät perustelut.

Tähän eläkepakettiin, eläkeuudistukseen, sisältyy uutena elementtinä myös se, että lastenhoidon ja opiskelun ajalta kertyy eläkettä samaan tapaan kuin jos henkilö olisi töissä 500 euron kuukausipalkalla. Nämä eläkkeet maksetaan aikanaan valtion budjettivaroista. Mielestäni kyse tältä osin on ihan perustellusta uudistuksesta, joka laajentaa merkittävästi työelämästä poissaolon ajalta kertyvää eläketurvaa.

Mutta jotenkin minua kuitenkin hämmästyttää, että esimerkiksi keskustan vastalauseessa etuuden perustetta oltaisiin nostamassa 840 euroon ja eläkettä kartuttavia jaksoja oltaisiin lisäämässä. Täytyy sanoa, että tässä suhteessa kristilliset pistävät vielä paremmaksi. (Ed. Kankaanniemi: Ihan oikein!) Mikäs siinä, hyviä asioita nämä ovat, mutta on myös kysyttävä, onko meillä näihin varaa. (Ed. Kankaanniemi: On meillä valtavan suuriin eläkkeisiinkin varaa!) On helppo tehdä päätöksiä, joita ei itse joudu maksamaan, mutta jotkut joutuvat aikanaan nämäkin maksamaan. On arvioitu, että hallituksen esitykseen sisältyvät laajennukset tulevat täysimääräisiksi tultuaan maksamaan 1,3 miljardia euroa vuositasolla tämänhetkisessä hintatasossa. Tämä on jo erittäin suuri summa. Esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen kaikki eläkkeet olivat 2,7 miljardia euroa viime vuonna. Meidän on mielestäni päätöksissämme kannettavakin huolta myös tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista. Mielestäni ei ole vastuullista tehdä sellaista eläkepolitiikkaa, mitä näihin keskustan ja kristillisdemokraattien vastalauseisiin sisältyy näiden uusien eläkettä kartuttavien jaksojen osalta. Mielestäni valiokunta on tarttunut näihin asioihin lausumissa 4 ja 5 oikealla tavalla.

Arvoisa puhemies! Mitä sitten tulee eläkejärjestelmämme kiireellisimpiin korjaustarpeisiin, niin mielestäni kärkipäähän kuuluu epäilemättä kansaneläkkeiden tasokorotus, pientä kansaneläkettä saavilla kun tarve on kuitenkin suurin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Lipposen kaksi hallitusta ovat istuneet tavattoman voimakkaan talouskasvun ajan tässä maassa ja käyttäneet poliittista valtaa vahvasti. Eläkepolitiikka on tässä suhteessa, ottaen huomioon juuri talouden kehityksen, joka 90-luvun loppupuolella oli, ollut lähes häpeällistä. Lipposen hallitukset ovat leikanneet kansaneläkkeen pohjaosan suurelta joukolta kahteen kertaan. Tämä leikkaushan kohdistui melko pieniin eläkkeisiin, sellaisiin henkilöihin, jotka ovat vuosikymmenet eläkemaksunsa maksaneet, verot maksaneet, ammattiyhdistysjäsenmaksunsa maksaneet ja matalapalkka-aloilla työnsä tehneet. Se oli häpeällinen päätös ja ratkaisu. Kaksinkertaisesta leikkauksesta on nyt pieni osa luvattu palauttaa ja se päätettykin, mutta palautus vielä viipyy.

Edelleen Lipposen hallitus poisti kansaneläkkeen lapsikorotukset. Niitä on hieman palauteltu, mutta piti tämäkin ensin leikata pois todella pienituloisilta lapsiperheiltä. Ylimääräistä sairasvakuutusmaksua pidettiin yllä talouskasvusta huolimatta hyvin pitkään. Pienimpiä, kaikkein pienimpiä, kansaneläkkeitä ei ole korotettu ennen kuin vasta ihan viime aikoina, ja esimerkiksi sairaskulujen omavastuuosuuksia on samanaikaisesti lisätty niin, että nämä usein sairastavat pienen eläkkeen varassa olevat ihmiset ovat joutuneet vaikeuksiin. Yksi kaikkein ikävimpiä muutoksia oli, että Lipposen hallitus sääti tuon ikärasistisen taitetun indeksijärjestelmän vajaa vuosikymmen sitten. Tähän palaan hetken kuluttua vähän lisää.

Nämä leikkaukset, jotka on toteutettu, kohdistuvat ja ovat kohdistuneet niihin isiimme ja äiteihimme, jotka ovat tämän maan vapauden puolesta taistelleet ja hyvinvointimme perustan rakentaneet. Heille kuuluisi kiitos jo neljännen käskynkin hengessä, mutta kiitos on ollut se, että heiltä on leikattu monella tavalla pientäkin toimeentuloturvaa ja samanaikaisesti on annettu mittavia veronkevennyksiä kaikkein suurituloisimmille eläkeläisille, niin kuin myös kaikkein parhaimmin palkatuille ihmisille tässä maassa. Peruslinja tältä osin on siis ollut todella epäoikeudenmukainen.

Arvoisa puhemies! Tässä yleisesti vielä totean, että on käyty keskustelua siitä, kun meillä nyt on tämä eläkelainsäädännön, ansioeläkepuolen lainsäädännön, kokonaisuudistus käsissä ja se on laadittu kolmikantaperiaatteella, joitakin osapuolia hieman runnoen mutta kuitenkin, voiko eduskunta sitä muuttaa. Mielestäni eduskunnan tulee ehdottomasti kansalta saamansa valtuuden nojalla koko kansan etua katsoen tarkkaan huolehtia siitä, että tällainen paketti on oikeudenmukainen eri eläkkeensaajia, eri kansalaisia, kohtaan. Tämä tehtävä unohtuu tavattoman helpolla silloin, kun tällaisista asioista kuin eläkkeistä päätetään kolmikantapöydässä työmarkkinaosapuolten toimesta. Mielestäni on tärkeää, että kolmikantaisesti nämä valmistellaan, mutta kyllä hallituksen ja eduskunnan tulee kuitenkin olla tavattoman huolellinen siinä suhteessa, että kokonaisuus on oikeudenmukainen.

Sen suhde, mitä edellä mainitsin harjoitetusta eläkepolitiikasta, tähän pakettiin on syytä myös avata ja sitä miettiä. On katsottava siis myös peruseläketurvan, Kansaneläkelaitoksen maksamien eläkkeiden ja tämän paketin keskinäistä suhdetta. Tässä suhteessa tilanne ei ole ollenkaan niin ruusuinen kuin kuva ehkä voi äkkiä ajatellen olla.

Vahvat etujärjestöt ajavat aina hyväosaisten etua ja polkevat ja työntävät sivuun hyvin herkästi niiden edun, jotka ovat heikoimmassa asemassa. Meidän järjestelmässämme kansaneläkkeen varassa elävät ovat tämä heikoimmassa asemassa oleva eläkeläisten ryhmä. Pienin kansaneläke on 411 euroa kuukaudessa. Se on todella pieni, ja siihen pitäisi saada kiireesti tasokorotus.

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Elo äsken vaati eläkekattoa. Totean, että kristillisdemokraattien vastalauseessa 3 on ponsiesitys, jossa vaaditaan hallitusta selvittämään mahdollisuudet pienimpien kansaneläkkeitten tasokorotukseen ja eläkekaton käyttöönottoon. Onko se katto 2 000 euroa kuukaudessa vai jokin muu, se on sitten harkittava asia, mutta mielestäni lainsäädännöllä ei tarvitse turvata ja taata kenellekään ylisuuria, kohtuuttomia eläkkeitä. Joka sellaisen haluaa, hän ostakoon sen omilla varoillaan työaikanaan, ilman että sitä lainsäädännöllä turvataan ja taataan. Tähän suuntaan pitäisi siis mennä, niin kuin meidän pontemme esittää, ja ed. Elo varmasti äänestää tuon esityksen puolesta, kun näin kerran peräänkuulutti tätä asiaa.

Arvoisa puhemies! Tästä paketista muutama yksityiskohta.

Ensinnäkin 1. lain 5 §, niin sanottu superkarttuma, on mielestäni paikallaan. Sillä palkitaan niitä ihmisiä, jotka jatkavat varsinkin tulevaisuudessa nykyistä pitempään työelämässä. Sillä on toivottavasti kannustava vaikutus siihen, että meillä työkykyiset ja työkuntoiset ihmiset jatkavat nykyistä pitempään työelämässä ja sitä kautta saadaan myönteisellä tavalla eläköitymisikää ylemmäksi.

Edelleen, eläkekertymä myös peruspäivärahansaajille on positiivinen asia, jota ed. Stenius-Kaukonen on vastalauseessaan esittänyt. Myös palkattomien jaksojen eläkekarttuman huomioon ottaminen vielä tarkemmin kuin hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä on paikallaan. Vastalauseessa 3 ed. Räsänen esittää tähän tarkistusta, muun muassa lasta hoitavan vanhemman eläkekertymän parantamista, myös varusmies- tai siviilipalvelusajan huomioon ottamista. Miksi nämä jätetään auki, kun muutoin esimerkiksi opiskelu otetaan huomioon? Tätä en ymmärrä. Tämä on vain perustuslaillinen oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvokysymys, että nämäkin otetaan oikeudenmukaisella tavalla huomioon, eivätkä ne kaada tätä kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Elinaikakerroin on ehkä hieman ongelmallinen. Katson, että se on periaatteessa kyllä ihan hyvä asia, mutta siihen liittyy ehkä jonkin verran ongelmia.

Edelleen, vanhuuseläkkeen varhennusvähennyksen säätäminen paremmaksi niille, jotka haluavat jäädä vanhuuseläkkeelle alle 65-vuotiaana: Työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnalla on tästä yksimielinen esitys, että se 0,4 prosentista pudotettaisiin 0,2 prosenttiin. Mielestäni tämä on ihan kannatettava asia ja uudistus, joka olisi syytä täällä hyväksyä.

Sitten tämä kaikkein eniten puhetta aiheuttanut taitettu indeksi -kysymys: Se on kieltämättä ongelmallinen. Hallitushan ensin, niin kuin alussa mainitsin, sääti tämän kaksijakoisen, ikään perustuvan taitetun indeksijärjestelmän, joka on saanut ankaran tuomion eläkeläisiltä ihan perustellusti. Nyt kun se on ajettu tältä osin yli 65-vuotiaille ikään kuin sisään, sitten esitetään, että se ulotetaan myös alle 65-vuotiaille, jolloin ikään kuin ongelma olisi poistettu. Tämä ongelman poistamiskeino on kyllä häpeällinen. Pitää tunnustaa, että ensin leikattiin iäkkäämmiltä ja nyt leikataan hieman nuoremmilta. Tämä on se totuus, mikä on syytä paljastaa, eikä pidä kansalle kertoa mitään harhaanjohtavaa. No, nyt tämä asia varmasti jo tiedetäänkin.

50 ja 50 prosenttia on mielestäni aika kohtuullinen jako tässä indeksien vaikuttavuudessa. Ansioeläke on säästetty palkan osa, ja on silloin perusteltua, että se edes 50-prosenttisesti on sidottu palkkaindeksiin, koska se on palkan perusteella määräytyvä. Miksi pitäisi eläkeläisten olla huonomman palkkakehityksen varassa kuin ovat työssäolevat palkansaajat, hyväosaiset työssäolevat niin kuin muutkin? Tässä on tasa-arvostakin kysymys. Sillä, että säilytetään nykyinen taso, se taso, joka on alle 65-vuotiailla nyt, ja palautetaan yli 65-vuotiaat tähän samaan, on vankat perusteet. Ymmärrän hyvin, että täällä on vasemmistosta hyvin monia edustajia, jotka ovat valmiita tätä tukemaan, ja luulenpa, että likipitäen kaikki olisivat halukkaita tukemaan, mutta saattaa käydä niin, että tässä jyrätään voimallisesti, niin kuin viime päivinä tässä talossa on jyrätty muutoinkin eduskuntaa ikävällä, eduskunnan arvovaltaa halventavalla tavalla.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemelle totean, että tämä on kyllä erittäin tarkkaan harkittu kokonaisuus, jossa ei ole tarkoitus leikata keneltäkään vaan todellakin turvata tulevaisuuden eläkkeet. Moititte hallitusta vastuuttomasta ja huonosta eläkepolitiikasta. Tosiasia on kyllä niin, että vastuullinen ja hyvä talouspolitiikka, ainoastaan ja vain, turvaa maksussa olevat eläkkeet. Kansaneläkkeen perustasoa on nostettu ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Sairausvakuutusmaksu, korotettu sellainen, on jäänyt historiaan, ja niin sanottu kaksinkertainen pohjaosan leikkaus kompensoidaan. Tässä teille luettelo, joka todistaa, että kyllä eläkeläisten asioita on ajateltu. Kyllä tässä, arvoisa rouva puhemies, täytyy myös muistaa, että ne henkilöt, jotka ovat pientä eläkettä saaneet, ovat usein olleet niitä naisia, jotka ovat olleet hoitamassa kotona lapsia, ja nyt tähän asiaan tulee hyvä parannus, se että siltä ajalta kertyy todellakin eläkettä. Se tässä täytyy mainita, samoin kuin se, että pätkätyösuhteista tulevaisuudessa kertyy paremmin eläkkeitä. Tämäkin erinomaisesti lisää tasa-arvoa.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ed. Sarkomaa oikeastaan pari kaikkein olennaisinta seikkaa tuli sanoneeksi. Minua hiukan vaivaa näissä eläkeläiskeskusteluissa, esimerkiksi siinä puheenvuorossa, minkä äsken tuolta korokkeelta kuulimme, se, että ei nähdä lainkaan eteenpäin. Ei ole minusta kovin rehellistä eläkeläistenkään kohdalla suunnata katsetta vain taaksepäin. Näiden ratkaisujen, kompromissien, mitä on yritetty tehdä, tarkoitus yksinkertaisesti on varautua sellaiseen maailmaan, joka edessämme on, ja jos sitä varautumista ei tehdä tässä ja nyt, niin sitten se hetki, joka tulee joskus, on sellainen, että sille ei kukaan kykene enää tekemään mitään.

Reijo  Kallio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On todellakin tarpeen joiltakin osin korjata tai täsmentää ed. Kankaanniemen puheenvuoroa.

Ensinnäkin ed. Kankaanniemi, pieniin eläkkeisiin ei tehty pohjaosaleikkausta. Eläketulon yksinäisen henkilön osalta täytyi olla lähes 5 000 silloista markkaa, perheellisten osalta hieman vähemmän.

Mitä sitten tulee Lipposen hallitusten eläkepolitiikkaan, ed. Sarkomaa toi jo näitä tehtyjä korjauksia esille, mutta totean vielä sen, että ensi töikseen Lipposen ensimmäinen hallitus poisti Ahon hallituksen eläkeläisille sälyttämän kansaneläkemaksun. Sen jälkeen on todellakin poistettu ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, kansaneläkkeeseen on tehty tasokorotus ja kaksinkertaista pohjaosan leikkausta ollaan kompensoimassa.

Mitä tulee vielä Lipposen hallitusten veronkevennyslinjaan, niin kyllä pääpaino on ollut pieni- ja keskituloisissa. Tällä hetkellä esimerkiksi pienistä tuloista, alle 11 600 euron tuloista, ei makseta valtionveroa. Toisaalta taas kunnallisverosta tehtävä ansiotulovähennys (Puhemies koputtaa) on kohdistunut erityisesti pieni- ja keskituloisiin ja kunnallisverosta on itse asiassa (Puhemies koputtaa) tullut jo progressiivinen.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä vastuullista talouspolitiikkaa on hyvä peräänkuuluttaa. Sitä on toteutettu niin, että kaikkein heikko-osaisimmat ovat jääneet jälkeen sekä suhteellisesti että realistisesti ja hyväosaiset ovat saaneet erityisesti markka- ja euromääräisesti suurimmat veronkevennykset. Todella suuria on annettu.

Mitä tulee sitten puheitten ja lupausten määrään, niin viime maanantaina Jyväskylässä oli eläkeläispaneeli, jossa olimme ed. Oinosen kanssa paikalla. Kyllä hämmästelin sitä, että sosialidemokraattien, kokoomuksen ja vasemmistoliiton edustajat tuossa paneelissa lupasivat pohjaosan takaisin, taitetun indeksin korjata eläkeläisten vaatimalla tavalla ja vielä eläkkeisiin tuntuvat tasokorotukset. Oli oikeastaan syvä häpeä kuunnella niitä lupauksia, kun tiesi, ketkä ovat leikanneet eläkeläisiltä kahdeksan vuoden aikana niin paljon, kuin leikattu on, ja nyt luvataan ilman minkäänlaista vastuuta tulevaisuudesta. Tämä on tosiasia tuolla kentällä. Edustajat istuvat täysin kahdella (Puhemies koputtaa) tuolilla häpeällisesti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi toi terveiset eri puolueitten yhteisestä vaalipaneelista, jossa olivat mukana myöskin sellaiset puolueet, jotka pyrkivät eduskuntaan, mutta eivät vielä ainakaan tällä hetkellä ole täällä edustettuina. Todellakin, kuten ed. Kankaanniemi toi esille, nykyisten hallituspuolueitten edustajat lupasivat kaiken sen, mitä ei kuitenkaan nykyinen hallitus ole voinut toteuttaa, (Ed. Kankaanniemi: Eikä halunnut!) eikä tämä vielä tässäkään tule. Aikamoinen ristiriita oli havaittavissa. Myöskin eräs sosialidemokraatti kyseli hyvin pettyneenä sitä, miksi rintamasotilaseläkkeisiin on annettu 49 sentin kuukausikorotus nyt vuodenvaihteessa. Hän koki sen jonkinlaisena pilkantekona, 49 senttiä kuussa, ja hän oli varsin kärkevä ja kriittinen riippumatta siitä, oliko sitten opposition edustaja paikalla tai kuka tahansa. Hän piti tätä isänmaan puolustajien pilkantekona. Hän sanoi, että koettakaa nyt seuraavalla vaalikaudella edes saada, että se olisi 50 senttiä eikä 49 senttiä.

Todellakin näkisin, että kun sotiemme veteraanien ikäluokat ovat vähentyneet niin sotainvalidien kuin myöskin lottien ja kotirintamalottien osalta, näissä ratkaisuissa pitäisi löytää nyt semmoiset ratkaisut, että niistä tulisi hyvä mieli, edes hyvä mieli, että ei olisi tuollaista olematonta tämä korottaminen.

Tässä on sanottu, että ei pidä katsoa taaksepäin, pitää katsoa eteenpäin. Se on aivan oikein, eteenpäin toki tulee katsoa, mutta samalla tulee katsoa myöskin nykytilanteeseen. Kaikkein pienintä eläkettä saavien kohdalla ei kovinkaan suuria parannuksia ole tapahtumassa, koska nämä parannukset, mitä halutaan, aivan oikein, ajaa, toteutuvat vasta tuolla tulevaisuudessa niiden kohdalla, joiden kohdalla ne saattavat toteutua. Meidän maassamme on niitä ihmisiä paljon, joitten eläketurva on yhä edelleen alta 500 euron eli alta 3 000 markan. Tämä on sitä, että meillä on tässä maassa eläkeläisiä, jotka ovat köyhyysrajan alapuolella, ja he ovat sitä raivaaja- ja rakentajasukupolvea, joukossa ennen kaikkea myös viime sotien naisia ja miehiä, ja he saavat juuri tätä kaikkein pienimmillään tosiaan alta 500 euron kuukausieläkettä. Se ei minusta ole kyllä sivistysvaltion mukaista. Näkisinkin, että meidän kerta kaikkiaan pitäisi löytää semmoinen riittävä minimieläkkeen lainsäädäntö, kuten olen tehnyt toimenpidealoitteen 840 euron kuukausiminimieläkkeestä. Siihen tulisi pyrkiä hyvinkin nopeasti. Sillä voitaisiin tehdä oikeudenmukaisuutta.

Aikoinaan Veikko Vennamo täällä eduskunnassa usein sanoi: "Kyllä rahaa on." Kyllä sitä rahaa nytkin on, eikä se täältä minnekään katoa. Nimittäin jos eläkeläinen saa vähän parempaa eläkettä, niin että se todella tuntuu hänen taloudessaan, se raha pyörii siellä kotipaikkakunnalla palveluyrityksissä, se pyörii kaupoissa, terveydenhoidon palveluksissa, kaikissa muissakin palveluelinkeinoissa, taksipalveluissa, ja jos sitten joku vielä haluaa sitä rahaa korkeassa iässäkin säästää jemmaan, niin kyllä se sen paikallisen pankin kautta sitten kuitenkin siellä elinkeinoelämää hyödyttää.

Mutta minä näkisin, että todellakin niitten eläkeläisten kohdalla, jotka saavat kaikkein pienintä eläkettä, tilanne on kipein. He ovat usein niitä kaikkein iäkkäimpiä, jotka ovat jääneet sivuun työeläkkeistä, yrittäjäeläkkeistä tai saavat niitä aivan minimaalisen vähäisiä summia, muutamia kymmeniä euroa tai muutamia satoja markkoja kuukaudessa, joitten ostovoima on lähes olematon. He eivät tietysti ole maksaneetkaan sinne kovin paljon, iästään johtuen ja näitten järjestelmien tulosta silloin 60-luvun puolella, kun ne tulivat, mutta tämä asia tulisi nyt tajuta. He ovat tehneet arvokasta työtä kotona. Monet ovat nimenomaan naisia. Kaipaankin tässä kysymyksessä nimenomaan tasa-arvoulottuvuutta sukupuolten välillä. Nimenomaan naiset, arvokkaan, hienon elämäntyön tehneet, ovat juuri tänä päivänä niitä, jotka saavat kaikkein pienintä eläkettä. Haluan nimenomaan alleviivata tuota tasa-arvonäkökohtaa, että löydettäisiin semmoinen terve ymmärrys näissä asioissa.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on viitattu näihin taitettuihin indekseihin, kansaneläkkeen pohjaosan epäkohtiin. Kyllä nämä asiat on syytä saada korjattua. Eläkeläisten on voitava tuntea se, että he ovat arvokkaita kansalaisia ja että yhteiskunnan antamat lupaukset myös toteutuvat.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Vuosisatoja ovat suomalaiset toivottaneet toisilleen terveyttä ja pitkää ikää. Kun nyt ollaan pääsemässä siihen, että tuo tavoite toteutuu, niin sitä ei missään nimessä ole nähtävä minään ongelmana, vaan se on nähtävä suurena yhteiskunnallisena tavoitteena, joka on onnistumassa.

Työeläkkeen tavoite on pitää yllä kohtuullista elintasoa. On tarkoitus, että eläkettä on saatava kohtuullisesti niin, että elämä jatkuu kulutustason säilyttäen.

Puron paketti eli niin sanottu kolmikannassa sovittu yksityisten alojen eläkeratkaisu, tulevaisuuteen suuntautuvana, on nyt eduskuntakäsittelyssä täysistunnossa. Myöhemmin on tarkoitus nivoa samaan linjaan kuntien ja valtion eläkkeet. Tämä on itse asiassa eläkepoliittinen linjaratkaisu, joka tehdään tämän päivän käsitysten ja kustannusanalyysien mukaan. Myöhemmin tätä eläkeratkaisua on toki mahdollisuus korjailla, ja niin tulee varmasti tapahtumaan, eihän tämä nyt 50 vuodeksi voi pysyvä olla, ja tätä korjailua voi tapahtua jo ennen kuin laki täysinäisesti astuu voimaan eli ennen 2005:tä.

Yksi tavoite tässä laissa oli, että yksityisen sektorin työeläkeratkaisu voidaan hoitaa yhdellä lailla. Peruslähtökohta on varmistaa, että eläkejärjestelmän rahoitus olisi pitkällä tähtäimellä turvattu. Väestö ikääntyy, ja se ja kansan keskuudessa nykyisin oleva harras halu jäädä varhain tai aikaisin eläkkeelle aiheuttavat kovaa painetta eläkekustannuksiin. Tällä sopimuksella ja ehdotuksella voidaan eläkkeet tulevaisuudessa kustantaa tuottamatta maksajille, eli työelämässä oleville työntekijöille ja työnantajille, ylisuuria lisäkustannuksia. Jopa on varoitettu sellaisista lisäkustannuksista, että niitä ei suostuttaisi joskus sitten maksamaan. Tämän lain mukaisesti eläkemeno olisi 25—26 prosenttia palkoista tulevaisuudessa.

Tämäkin eläkeuudistus vaatii yhteiskunnalliselta kehitykseltä kovat ehdot: ensinnäkin talouden on kehityttävä jatkuvasti myönteisesti; toiseksi kansalaisten yleisen luottamuksen on säilyttävä eläkejärjestelmään; ja kolmanneksi tärkeää on se, että myös työssäpysymiseen ja työssäjaksamiseen jatkossa kiinnitetään voimistuvaa huomiota ja esimerkiksi varhaiskuntoutuksesta ja kuntoutuksesta huolehditaan.

Tämän Puron paketti ja sen mukainen hallituksen esitys on kokonaisuus. Siinä on paljon hyvää, kuten eläkkeen laskentatapa, mutta ehkä myös huonoa, kuten tämä ongelmalliseksi kohonnut taitettu indeksi. Mutta laki on kokonaisuus, jonka avulla voimme hoitaa eläkevastuumme ja ylipäätänsä pitää eläkesysteemiä yllä ja varmistaa, että eläkettä voidaan myös jatkossa täysipainoisesti maksaa ja kustantaa eli turvata tulevat eläkkeet.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut tätä eläkekeskustelua työhuoneessani, ja kyllä minusta tuntuu siltä, että nyt halutaan kovasti eläkeläisistä huolta pitää. Sehän on hyvä. Täällä ei ole muita eläkeiässä eduskunnassa olevia kuin minä, niin että varmaan minua koskevat nuo monet asiat. Haluaisin korjata joitakin väärinkäsityksiä, kun kuuntelin noita puheita.

Esimerkiksi ed. Esa Lahtela arveli, että robotit pannaan verolle, jolloin saadaan paljon eläke- ja muita rahoja kokoon. Robottien verolle paneminenhan johtaa siihen, että hinnat nousevat. Televisiot, matkapuhelimet ja muut tehdään nykyään pääasiassa roboteilla. Jos niihin pannaan arvonlisäveron lisäksi vielä robottivero, niin eivät niitä sitten enää eläkeläiset pysty ostamaan. (Ed. Vehkaoja: Vanhat mallit menevät eläkeläisille!)

Täällä on myöskin minusta hyvin populistisesti esitetty eläkekattoa. Kansanedustaja Elo oli sitä mieltä, että se olisi säädettävä, ja täällä esitettiin myöskin, että sitähän voitaisiin sitten käyttää pienten eläkkeiden nostamiseen. Tässä tulee mieleen sosialidemokraatti Tanner, joka aikoinaan kuunteli puhetta. Joku sanoi hänelle, että teilläkin on niin paljon omaisuutta, että kyllä se pitäisi jakaa kansalle. Tanner antoi markan kysyjälle ja sanoi, että siinä on sinun osuutesi. (Ed. Vehkaoja: Se on totta!) Eläkekaton säätäminen ei varmasti nostaisi pieniä eläkkeitä, ehkä nyt euron sentään, eikä vain pelkkää markkaa. Kyllä se on pelkästään populismia. Kuitenkin hyvätuloiset eläkeläiset ovat kaiken aikaa maksaneet omia eläkkeitään ja vielä reippaita veroja, niin että minusta heille kuuluu se, mikä kaikille muillekin. Eläkkeen tarkoituksenahan on suurin piirtein säilyttää se elintaso, joka ennen eläkeikää on ollut saavutettuna. Tuntuisi aika kummalta, jos yhtäkkiä hyvätuloinen eläkeläinen joutuisi pärjäämään ihan mitättömällä tulolla verrattuna aikaisempaan. Tietenkin voi katsoa, että se olisi mahdollista, mutta se ei minusta kuitenkaan ole mitenkään tasapuolista ottaen huomioon, että maksut on maksettu.

Ed. Kankaanniemi täällä jatkuvasti puhuu siitä, että suurituloisille on annettu suuria verohelpotuksia. Tilannehan on se, että Suomessa työntekijäryhmä maksaa suurin piirtein saman verran tuloistaan veroa kuin muissakin Euroopan maissa keskimäärin. Sen sijaan suurituloisten, sanotaan keskijohdon ja asiantuntijahenkilöiden, verot ovat jo lähes 10 prosenttia suuremmat kuin muissa Euroopan maissa keskimäärin. Kun kaiken lisäksi vielä heidän palkkansakin ovat suhteellisesti pienemmät kuin muissa maissa, niin ei minusta suomalaisia suurituloisia kannata kadehtia. Hehän ovat kuitenkin usein juuri näitä huippuosaajia, jotka tuottavat työtä ja työpaikkoja monille muille suomalaisille. Kateus vie kalat vedestä.

Palkkasumma on tietenkin se, jonka perusteella voidaan katsoa, paljonko veroja ja ylimääräisiä palveluita, peruspalveluita ja muita, ja eläkkeitä voitaisiin nostaa. Se riippuu palkkasummasta. Meillä palkkasumma oli vielä kymmenen vuotta sitten vain 33 miljardia euroa. Viime vuonna, tai taisi olla toissa vuonna, mistä viimeinen tilasto on, se oli 55 miljardia euroa, eli jos olisi otettu sama vero toissa vuonna kuin vuonna 92, niin verotulot olisivat olleet valtavan paljon suuremmat. Jos me osaamme tehdä arvokasta työtä, niin tuo palkkasumma kyllä nousee jatkuvasti ilman, että varsinaisesti kenenkään palkkoja tarvitsee nostaa normaalia enempää, koska esimerkiksi korkeakoulututkinnon suorittaneet yleensä saavat parempaa palkkaa ja heitä tulee valtavan paljon enemmän työelämään vähitellen. Suomessa tuo palkkasumma kyllä nousee ja siitä voidaan varoja saada.

Tietenkin jos Suomessa ryhdytään todella korjaamaan hyvätuloisten palkkoja lähemmäs sitä, mitä se on Euroopassa, niin silloin ainakin vastaavat eläkeläiset jäävät pahasti jälkeen tämän taitetun indeksin johdosta. Muutenkin, jos Suomessa palkkataso ansiokkaan ja osaavan työn ansiosta saadaan nousemaan tulevaisuudessa, niin minusta silloin eläkkeiden tarkistuskin täytyy suorittaa, koska ei ole kohtuullista, että eläkeläiset, jotka ovat kuitenkin paljon nähneet sen hyväksi, että Suomessa pärjätään, olisivat selvästi huonompituloisia kuin sen ajan palkansaajat. Tämmöisiä tarkistuksia varmaan täytyy tehdä.

Hulluin tarkistus, minkä eduskunta on tehnyt — valitettavasti minä olin siinä mukana, kun en voinut sille mitään — oli, että määrättiin, että valtion virasta pitää lähteä eläkkeelle 65-vuotiaana. Sehän oli aikamoinen kansantaloudellinen tappio, koska se koski muun muassa monia professoreita, joilla olisi ollut hyvin hyödyllistä työtä annettavana yhteiskunnalle. He joutuivat yhtäkkiä lähtemään eläkkeelle, kun olivat suunnitelleet jatkavansa ainakin 67 vuoteen. Nyt ilmeisesti on huomattu, että ennen eläkeikää ihmisillä on hyvin tärkeätä tietoa ja taitoa, jota tulevaisuudessa on käytettävä hyväksi. Sekä hiljainen tieto että se muu tieto, mikä eläkeikää lähestyvillä on, täytyy minusta käyttää hyväksi. Minusta tuo 69 tai 68, missä se kannustin sitten loppuu, sekin on vielä alhainen. Kyllä minusta tässä 77 vuoden iässäkin voi ihan hyvin vielä töitä tehdä.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän keskustelun kuultuani on sanottava, että vaikuttaa siltä, että tästä valiokunnan enemmistön päätöksestä poikkeavia ehdotuksia on kovin helppo ollut tehdä. Haluaisin nyt muistuttaa siitä, että eläkepolitiikan näin suuri reformi, uudistus, on vaatinut suurta tasapainotaitoa ja se on ennen kaikkea vakuutusmatemaatikoiden luomus. Näin ollen olen jäänyt kaipaamaan keskustelusta sellaista vaihtoehtoa, jossa olisi voitu turvallisesti osoittaa, että esimerkiksi indeksimuutos puoliväli-indeksiin, mikä on täällä nyt merkittävin poikkeava ehdotus, voitaisiin tehdä turvallisesti ilman, että eläkkeitten rahoitus järkkyy siitä, mitä tässä on ajateltu.

Tämä osoittakoon sen, että nimenomaan eläkepolitiikassa on aika vaikeaa ja vaarallista lähteä turvaamaan yksittäisten kansanedustajien ehdotuksia kenties. Yhtä vaikeaa voi olla luottaa tietysti vakuutusmatemaatikkoihinkin, mutta mitään parempaakaan ei ole. Ei esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta voinut ryhtyä tekemään vaihtoehtoisia laskelmia, joilla olisi voitu kamppailla asiantuntijoiden laskelmien kanssa. Näin näitä uudistuksia on tehty aina ennenkin. On jouduttu luottamaan vakuutusmatemaatikkojen kykyihin.

Yleiskeskustelu päättyy.