Henrik Lax /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Noin vuosi sitten eduskunta hyväksyi rikosoikeudellista vanhentumista koskevan uuden lainsäädännön. Kohta sen jälkeen, kun tämä lainsäädäntö oli tässä talossa hyväksytty, Valtakunnansyyttäjänviraston edustaja, jota oli eduskuntakäsittelyn yhteydessä kuultu, yhtäkkiä jälkijättöisesti heräsi huomaamaan, että uudet vanhentumissäännökset tekisivät mahdottomaksi saattaa loppuun eräitä julkisuutta saaneita talousrikoksia koskevia juttuja.

Tämän johdosta tasavallan presidentti jätti vahvistamatta eduskunnan hyväksymät lait ja ne palautuivat tänne ja ovat nyt sitten olleet uudelleen pohdittavina täällä. Samanaikaisesti hallitus antoi korvaavan lakiesityksen, hallituksen esityksen n:o 45/2001, joka asiallisesti oli yhdenmukainen eduskunnan jo aikaisemmin hyväksymän ja vahvistamatta jääneen lainsäädännön kanssa eräitä pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta. Tämä eduskunta ja erityisesti nyt lakivaliokunta on näin ollen joutunut tavallaan kahden vaihtoehdon eteen. Nämä vaihtoehdot sulkevat toinen toisensa pois, siis joko vahvistamatta jääneen lainsäädännön hyväksyminen toiseen kertaan taikka sitten hallituksen uuden esityksen hyväksyminen ja vahvistamatta jääneiden lakien hylkääminen.

Lakivaliokunta on päätynyt siihen, että se haluaa pysyttää eduskunnan aikaisemman ratkaisun, kuitenkin sillä lailla, että laki tulisi voimaan vasta 1. päivänä tammikuuta vuonna 2006. Miksi tähän on päädytty? Tähän on päädytty kahdesta syystä. Toinen on se, että hallituksen uuden esityksen hyväksyminen johtaisi siihen, että ilmeisesti ainakin kolmattakymmentä vuotta tuomioistuimet ja muut lain soveltajat joutuisivat rinnakkain soveltamaan kahta erilaista vanhentumissäännöstöä. Toinen syy, miksi lakivaliokunta on päätynyt tähän ratkaisuun, on se, että kun muutama nimetty oikeudenkäynti taikka pikemminkin rikoksesta syytetty on nostettu julkisuuteen tämän lainsäädännön käsittelyn yhteydessä, niin on olemassa riski, että hallituksen uuden esityksen hyväksyminen tulkittaisiin sillä lailla, että se kajoaisi yksittäisten ihmisten tilanteeseen tavalla, joka rikkoisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen säännöksiä, eli on olemassa riski, että Suomi joutuisi sitten vastaamaan asiasta Strasbourgin tuomioistuimen edessä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edessä.

Näillä perusteilla lakivaliokunta siis on päätynyt tähän ratkaisuun, ja sen johdonmukaisena seurauksena on, että valiokunta esittää hallituksen esityksen n:o 45 hylkäämistä.

Fru talman! Det har varit några överraskande turer vid tillblivelsen av dessa nya preskriptionsregler för brott. Några rättegångar som har fått stor publicitet lyftes fram efter det att riksdagen redan för ett år sedan hade godkänt de lagförslag som nu har kommit tillbaka till riksdagen för att republikens president inte har stadfäst dem. Beklagligt var ju förstås att riksåklagarämbetet inte kunde reda ut de här frågorna i det sammanhang då ämbetet hördes i lagutskottet och riksdagsbehandlingen var på gång, utan vaknade upp först efter det att riksdagen redan hade fattat sitt beslut.

Hur som haver, denna riksdag står nu inför att välja mellan att för andra gången godkänna de tidigare lagförslagen eller att godkänna regeringens proposition nr 45/2001. Den skulle dock leda till att dubbla preskriptionsregler skulle gälla under en lång följd av år, uppenbarligen under mer än 20 års tid. Att godkänna regeringens proposition skulle åtminstone innebära en teoretisk risk för att Finland inför den europeiska domstolen för mänskliga rättigheter i Strasbourg skulle få svara för att riksdagen har ingripit i enskilda människors processer.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan puheenjohtaja Lax jo tuossa ansiokkaasti perusteli tämän palautetun lain uudelleenkäsittelyn ja uudelleenhyväksymisen. On varmaan viisasta tehdä juuri niin kuin hän sanoi. Mutta, arvoisa puhemies, erityinen huomio kuitenkin kiinnittyy ei tähän lakiin vaan siihen, miksi joudutaan vielä tällaiseen tilanteeseen. Rikokset, jotka on todennäköisesti tehty 1990-luvun taitteessa, ovat vielä osittain käsittelyn alkuvaiheessa. Jos me katsomme sitä, mikä on oikeudenkäyttö ja myöskin tietyllä tavalla oikeusturva, näissä pankkioikeudenkäynneissä ja pankkirikosasioissa on mukana tavalla tai toisella suuri joukko ihmisiä, ja osa heistä on taatusti syyttömiä, osalla saattaa olla jotain tekemistä asioiden kanssa, mutta se, että roikutetaan ihmisiä löysässä hirressä toistakymmentä vuotta saamatta aikaan päätöstä, ei ole enää oikeusvaltion periaatteiden mukaista. Tähän on erityistä syytä kiinnittää huomiota ja saattaa nämä maan asiat mahdollisimman nopeasti loppuun käsiteltyä.