Täysistunnon pöytäkirja 204/2002 vp

PTK 204/2002 vp

204. TORSTAINA 13. HELMIKUUTA 2003 kello 18.10

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Henrik Lax /r:

Arvoisa herra puhemies, ärade talman! Kysymyksessä on meidän ulosottolainsäädäntömme kokonaisuudistuksen varsin keskeinen osa. Ehkä vähän kärjistäen voisi sanoa, että Suomi nyt ulosottotoimen osalta siirtyy tsaarin ajan perinteistä modernin rahatalouden yhteiskunnan aikaan.

Kun tässä viime aikoina on aika paljon keskusteltu lainvalmistelusta ja sen tasosta ja sen puutteista, niin haluaisin todeta, että tämä hyvinkin laajakantoinen ja oikeudellisena lainsäädäntökappaleena varsin vaikea asia on kyllä poikkeuksellisen hyvin valmisteltu. Se, että lakivaliokunta ehdottaa erinäisiä tarkistuksia, ei ole ollenkaan osoitus siitä, että valmistelu ei sinänsä olisi toiminut, vaan se osoittaa sitä, että näin monimutkaisessa asiassa parlamentaarisen kontrollin eli niiden tahojen kuulemisen kautta, jotka todella eri vaiheissa joutuvat tätä lakia soveltamaan, heidän käytännön näkökohtansa on myös saatettu ottaa huomioon.

Suomen voimassa oleva ulosottolaki perustuu vuonna 1895 hyväksyttyyn lakiin. Sitä on tosin paikkailtu vuosien varrella, mutta se on tilkkutäkki ja erinomaisen suuri osa ulosottotoimeen liittyvästä menettelystä on hoidettu oikeuskäytännön luomien sääntöjen varassa.

Vuonna 1995 toteutettu perusoikeusuudistus ja vielä perustuslain uudistus korostavat kyllä hyvin selkeästi yksilön oikeusturvatakeiden ja hyvän hallinnon menettelytapojen vahvistamista lain tasolla. Tästä on nyt myös kysymys. Tällä luodaan avoimuutta, oikeusturvaa niin velallisille, velkojille kuin sivullisille. Tällä varmistetaan tehokas ulosottotoimi, joka on kaikkien osapuolten kannalta hyvin tärkeätä. Yhteiskunta ei voi toimia tehokkaasti, jos ne henkilöt, jotka ovat saaneet saatavilleen tai muille vaatimuksilleen tuomiolla vahvistuksen, eivät myöskään pysty tätä asianmukaisesti ja joutuisasti toteuttamaan. Samalla on tärkeätä, että näiden vaatimusten pakkovallan kautta toteutuminen ei aiheuta toimenpiteiden kohteena oleville henkilöille ylimääräistä ja turhaa haittaa ja vaikeuksia.

Tämä tehokkuus toteutuu uuden, lähinnä atk-tekniikan myötä. Koko maasta tulee tavallaan yksi ulosottopiiri, eli missä tahansa Suomenmaassa voidaan yhtä velallista vastaan ulosottotoimenpiteitä panna vireille ja silloin otetaan huomioon hänen kokonaistilanteensa koko maan osalta. Tämä on erittäin tärkeä asia.

Mutta sitten näiden yleisten menettelysäännösten osalta, joissa siis säännellään tiedoksiantovelvollisuutta, on hyvin tärkeätä, että hyvissä ajoin velallinen saa tietää, että ulosotto on tulossa. On myös tärkeätä, että pysyy ajan tasalla siitä, paljonko on kertynyt, ja että todella saatavien määrät ovat oikein vahvistettuja jne.

Tämä on valtava uudistus, ja se on se koko uudistuksen tärkein osa. Mutta sitten siihen liittyy yksi hyvin merkittävä periaatteellinen uudistus, josta joko käytetään sanontaa ulosottoperusteen vanhentuminen taikka voi sanoa, että ulosotto muuttuu määräaikaiseksi. Ulosottoa ei tämän jälkeen yksittäisiin henkilöihin voitaisi enää kohdistaa määräämättömäksi ajaksi, vaan pääsääntönä on se, että jos ei ulosotto ole tuottanut tuloksia, jos ei ole ulosmitattavaa löydetty 15 vuoden ajan kuluessa, sen jälkeen ei enää tällaisia pakkotoimia saada asianomaiseen henkilöön kohdistaa. Siis ulosotto vanhenee.

Tätä on eräiden velkojatahojen puolelta kritisoitu. On pelätty, että maksumoraali heikkenee, ja on esitetty, ettei tällaista hyväksyttäisi. Kuitenkin valiokunta on voinut todeta, että hyvin vähän jää velkojalle käteen, jos hän ei ole 15 vuoden aikana kyennyt ulosmittauksen kautta saamaan katetta saatavilleen. Elikkä velkojien menetys tämän määräaikaisuuden johdosta on kyllä lähinnä teoreettinen, mutta se tietysti pitää sisällään keinottelumahdollisuuden. Siihen onkin valiokunta puuttunut ja pitänyt välttämättömänä, että huolehditaan siitä, etteivät nämä määräaikasäännökset voi johtaa laajamittaisiin väärinkäytöksiin eivätkä tahallisiin velkojien oikeuksien loukkauksiin. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että määräaikasäännöksiä täydennetään uudella pykälällä, jonka mukaan ulosottoperusteen määräaikaa voidaan tietyin edellytyksin jatkaa kymmenellä vuodella. Määräaikaa koskeva ehdotus johtaa siihen, että tuomio tai muu ulosottoperuste menettää merkityksensä määräajassa, mutta itse aineellinen maksuvelvoite pysyy voimassa, jos velkoja katkaisee vanhentumisen kerta kerran jälkeen. Tämä on siis toinen seuraus, joka syntyy tästä ulosottoperusteen vanhentumisesta. Itse velka ei vanhene.

Mutta toistaiseksi on tarkemmin selvittämättä, minkälaisia oikeusvaikutuksia ulosoton määräaikaisuudella tältä osin on. Selvitettäviä asioita on muun muassa saatavan asema kuolinpesässä. Sen osalta valiokunta on myös esittänyt lausuman hyväksymistä. Se kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa seuraavalla vaalikaudella eduskunnalle esityksen siitä, miten sellainen saatava, jota koskeva ulosottoperuste on päättynyt, otetaan huomioon kuolinpesässä."

Se, että tämmöinen velka voi jäädä voimaan, vaikka sitä ei voida ulosmitata, saattaa myös merkitä sitä, että tämmöinen velka voidaan käyttää esimerkiksi kuittaukseen kuittaustilanteessa.

Tämän määräaikaisuuden johdosta syntyy myös kysymys, miten lain voimaan tullessa toimitaan, ja varsinkin tärkeä asia on, miten toimitaan niiden ylivelkaantuneiden ihmisten osalta, jotka laman kourissa ovat ylivelkaantuneet. Tämä onkin se kysymys, joka on herättänyt kaikkein eniten poliittista kiinnostusta ja on käynyt poliittisesti myös lakivaliokunnalle vaikeaksi, mikä johtuu siitä, että sen jälkeen kun hallituksen esitys oli annettu ja myös hallituksen taholta julkisesti todettu, että näiden ylivelkaantuneiden ulosmittauksiin pannaan päätepiste maaliskuun 1. päivänä 2008, sen jälkeen kun nämä lupaukset oli hallituksen puolesta julkisesti annettu, hallitus muutama kuukausi myöhemmin teki luottolaitosten ja eräiden muiden velkojatahojen kanssa sopimuksen, jolla pyrittiin edistämään vapaaehtoisia velkasovintoja. Sen sopimuksen ehdoksi vastapuoli, siis luotonantajat, asetti, että tämä ylivelkaantuneille luvattu piinan päätepiste siirtyisi tuonnemmaksi lähempänä kolmea vuotta elikkä vuoden 2010 loppuun asti.

Lakivaliokunta joutui näin puun ja kuoren väliin ja käytti hyvin paljon aikaa sen pohtimiseen, mitkä ovat hallituksen ja luottolaitosten välisen sopimuksen todelliset vaikutukset. Valiokunta ei tullut vakuuttuneeksi siitä, että näillä vapaaehtoisilla sopimuksessa tarkoitetuilla järjestelyillä voitaisiin saada haaviin todella niitä kymmeniätuhansia ylivelkaantuneita henkilöitä, mikä oli ollut sopimuksen tarkoitus. Sehän oli tarkoitettu täydentämään varsinaisia lainsäädännöllisiä uudistuksia, joita on muitakin kuin tämä, siis sellaisia, jotka liittyvät näiden ylivelkaantuneiden ongelmien ratkaisemiseen.

Valiokunnan johtopäätös oli, että tämä velkasovintosopimus ei ollut läheskään vesitiivis, kun vielä joitakin kikkailutapauksia oli tullut valiokunnan tietoon, joissa jotkut luottolaitokset olivat tavallaan lähteneet tämän varjolla neuvottelemaan velallisten kanssa ja tehneet uusia sopimuksia, jotka ilmeisesti nyt eivät ainakaan velallisen kannalta tuottaneet helpotusta verrattuna siihen, mitä tämä lakivaliokunnan nyt tekemä ehdotus antaisi. Korostan vielä, että tämä on yhdenmukainen tältä osin hallituksen alkuperäisen esityksen kanssa.

Herr talman! Det är en stor och viktig reform. Den här reformen av utsökningslagen för Finland från ett arv från tsartiden in i ett modernt samhälle, ett kreditsamhälle, där många transaktioner görs på kredit, med kredit och genom utnyttjande av nya betalningsmedel.

Det här lagförslaget, som är mycket väl berett från justitieministeriets sida, fyller mycket väl kraven på god förvaltning och övriga rättsstatsprinciper som har lagfästs i samband med reformen av våra grundläggande medborgerliga rättigheter år 1995 och senare fullbordats i samband med tillkomsten av den nya grundlagen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on ulosottolain laaja perusuudistus eli varsin tärkeä asia. Meillähän on ulosotossa lähes 400 000 ihmistä, ja jos heidän perheenjäsenensä otetaan mukaan, tämä koskettaa varmaan jopa yli viidettäosaa suomalaisista tänä päivänä. Nykyinen, vielä voimassa oleva ulosottolaki on vuodelta 1895, joten ilmeistä on, että uudistuksen aika on. Olot ovat valtavasti muuttuneet, ja erityisesti vuosikymmenen takainen lama toi uudenlaisia tilanteita koko velka- ja ulosottomaailmaan, jos niin voi tässä yhteydessä sanoa.

On siis todella tärkeä ja suuri uudistus kysymyksessä. Se sisältää monia uusiakin elementtejä, joita valiokunnan puheenjohtaja jo esitteli. Erityisesti ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden määräajan säätäminen on kokonaan uutta meillä, edelleen niin sanotun suppean ulosoton käyttöönotto, joka vaikuttaa hyvin järkevältä ja hyvältä keinolta näissä asioissa, sitten valtakunnallinen ulosottorekisteri, joka mahdollistaa valtakunnan laajuisen helpon tai ainakin toimivan tietokonepohjaisen järjestelmän syntymisen. Maata ei enää ole varsinaisesti ulosottopiireihin tarvetta jakaa. Tässä ehkä osa suurimmista muutoksista, mitkä tähän kokonaisuuteen kuuluvat.

Tällainen uudistus, jossa on selkeästi kaksi osapuolta, velkojat ja velalliset, ja välissä valtion ylläpitämä ja säätelemä ulosottotoimi, on tietysti rakennettava hyvin herkällä mielellä. Meillä on perinteisesti velkojan asema varsin vahva, se on tunnustettu muun muassa jo kirjallisiin kysymyksiin annetuissa vastauksissa valtioneuvostonkin toimesta. Ymmärrämme, että kun esimerkiksi velkojana on usein valtavan iso, äveriäs pankki, jolla on mahtavat lakimiesosastot, ja usein vastapuolena on vähävarainen, ongelmiin ajautunut tavallinen ihminen, eläkeläinenkin jopa usein nykyisin takausvelkojen kautta tai muussa mielessä, ja tällainen ihminen on henkisesti hyvin lyöty, taloudellisesti ahtaalla, tämä tilanne on tavattoman yksipuolinen ja tasapainoa ei tällaisessa tilanteessa ole näitten isojen pankkien ja perintäyhtiöiden hoitaessa näitä asioita. Siinä tavallinen ihminen on vaikeuksissa, ja silloin lähtökohdaksi tulee ottaa selkeästi se, että laki on heikomman puolella, mutta tietysti ei kohtuuttomasti voi myöskään velkojan asemaa heikentää. Tätä olen itse miettinyt valiokunnassa, ja kun näitä asioita on käsitelty, pyrkinyt etsimään niitä kohtia, missä vielä saattaisi olla tämän sinänsä kohtalaisen hyvin valmistellun uudistuksen sisällä ongelmakohtia.

Viime laman jäljiltä meillä on todella valtavan paljon näitä velkaongelmaisia yhä, ja suurelta osin siksi tähän uudistukseen otettiin ulosoton määräaikaisuus ja myös taannehtivuus. Ne ovat tavattoman tärkeitä osia tässä kokonaisuudessa. Ne parantavat velallisen asemaa, kun ulosotto ei jatku elämän loppuun asti. Velkahan ei sinänsä poistu, mutta ulosotto päättyy 15—20 vuoden kuluttua, eräissä tapauksissa hieman pitemmän ajan kuluttua, mutta velka tietysti pysyy. Toisaalta velan perintämahdollisuudet varmasti heikkenevät ajan myötä, ja näin ollen tällä määräaikaisuudella ei käytännössä ehkä ihan niin suuri merkitys ole kuin saattaisi äkkiä ajatellen näyttää. Samalla kun tämä määräaikaisuus otetaan käyttöön, ulosoton tehoa lisätään sinä aikana, jolloin se on käytettävissä, ja se parantaa taas velkojan asemaa.

Taannehtivuus oli tässä yhteydessä iso kysymys. Hallituksen alkuperäinen esitys oli kymmenen vuoden taannehtivuus, 1.3.1993 lähtien katsottaisiin näitä määräaikoja, ja niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, sen jälkeen kun tämä hallituksen esitys oli annettu, hallitus teki, pääministeri Lipponen ja oikeusministeri Koskinen tekivät, näyttävästi 2.5.2002 velkasovinto-ohjelman pankkien kanssa. Tähän ohjelmaan sitten nämä perintätoimistot myös yhtyivät. Siinä sovinto-ohjelmassa, käsittämätöntä kylläkin, ministerit antoivat pankeille periksi taannehtivuuden suhteen kolmen vuoden ajan osalta vastoin sitä, mitä oli hallitus juuri esityksessään esittänyt eduskunnalle. Tämä aiheutti pitkän pohdinnan valiokunnassa, miten tästä mennään eteenpäin. Hallituksen puolella oli kovasti haluja pitää kiinni pankkisopimuksesta, ja taas todettiin, että se olisi velallisia kohtaan hyvinkin epäreilua, jos lievää adjektiivia käyttää, jatkaa lamavelkojen uhrien roikottamista ulosotossa yli sen, mitä oli tässä hallituksen esityksessä annettu ymmärtää.

Valiokunta päätyi mielestäni hyvin viisaasti ja vastuullisesti siihen, että tämä pankkisopimus väistyy ja hallituksen alkuperäinen esitys pidetään voimassa, ja tältä osin mietintö on täysin yksimielinen. Tämä ei merkitse sitä, että pankkisopimus automaattisesti raukeaisi. Se voi jatkua ja toivon mukaan jatkuu. Se vaan on tuonut hyvin vähän tulosta tähän mennessä, vaikka se on ollut jo puolisen vuotta käytännössä. Sopimuksia on tehty vain muutama sata, ja nekin ovat ilmeisesti lähes kaikki sellaisista veloista, jotka muutoinkin saataisiin perittyä. Tästä on annettava valiokunnalle kyllä kiitos, että saimme tämän hoidettua näin järkevästi ja vastuullisesti.

Muita asioita tähän liittyy monenkinlaisia. Voisi todeta, että yksi asia, joka ehkä on isompi, kuin mitä valiokunnassa nousi esille, on 49 § ja erityisesti sen sisältämä sivullisen asuntoon menon oikeus. Siinä edellytetään toki erittäin painavaa perustetta, mutta ulosottomies saa mennä sivullisen asuntoon etsimään velalliselle kuuluvaa omaisuutta. Tämä on aika merkittävä asia, mutta sen valiokunta on yksimielisesti kyllä hyväksynyt. Haluan sen vain tässä mainita, että tällaista pykälää ja sen soveltamista on kyllä syytä seurata.

Arvoisa puhemies! Sitten totean, että me teimme valiokunnassa esityksiä kahden pykälän, kolmannen luvun 5 ja 6 §:n, muuttamiseksi. Vastalauseessa on selitetty, mistä niissä on kysymys. Näissä kolmannen luvun 5 ja 6 §:ssä vahvistetaan vielä, sanoisin kohtuullistetaan, velallisen asemaa. Ulosottoperuste ja saamistodiste voivat syntyä ilman, että esitetään missään vaiheessa alkuperäistä velkakirjaa tai sen oikeaksi todistettua jäljennöstä. Tämä on asia, jota tavallinen ihminen ei mitenkään voi ymmärtää. Velkakirjaa ei ehkä ole olemassakaan, ja nämä vahvat osapuolet eli nimenomaan pankit ja perintäyhtiöt onnistuvat tuomioistuimista saamaan tällaisilla, ehkä voisi sanoa ainakin lainausmerkeissä, epämääräisillä papereilla tuomion, jonka ulosottomies sitten panee täytäntöön, ja näissäkin tapauksissa sallitaan täytäntöönpano. Me kuusi edustajaa valiokunnassa katsoimme, että tässä pitäisi siirtää todistustaakkaa velkojan suuntaan eikä velalliselle sitä jättää, niin kuin hallituksen esitys ja valiokunnan enemmistön kanta merkitsee. Näin voitaisiin näissä kohtuuttomissa tilanteissa, jotka eivät välttämättä ole kovin yleisiä, vaikka ovat hyvin räikeitäkin olleet, saada velallisen asemaa parannettua vahvaan velkojaan nähden.

Vielä tämän 6 §:n 2 momentissa on lisäys siitä, että kun velka on peritty, hakijan pitää palauttaa tavallinen velkakirja velalliselle. Haluamme esittää siihen muutoksen siltä osin, että se pitää palauttaa mitätöitynä viipymättä eikä niin kuin hallitus esittää, että se voidaan palauttaa, mutta ei ole mitään tiukkaa linjaa siinä suhteessa. Tuolla liikkuu velkakirjoja, jotka saattavat aiheuttaa uuden perinnänkin pahimmassa tapauksessa, jos velkakirjaa ei ole mitätöity ja palautettu.

Arvoisa puhemies! Pyydän, että edustajat lukevat tuon vastalauseen ja siihen tulevat vielä mukaan, kun yksityiskohtaisessa käsittelyssä esitämme nämä muutokset.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ulosottolain uudistusta on valmisteltu jo useamman vuoden ajan, ja nyt todella vanha agraariaikainen ulosottolaki tulee luottoyhteiskuntaan sopivampaan muotoon. Ulosoton kesto tulee rajattua elikkä ulosotto vanhenee, mutta velka ei vanhene, jos jatketaan vain sitä velan uudistamista. Useampi velallinen on tullut siihen tulokseen, että juuri tällä nyt käsittelyssä olevalla lainsäädännöllä velka vanhenee. Siinä on tietenkin ollut myöskin harhaa johtuen varmaan siitä, että on puhuttu näistä asioista vähän epäselvästi.

Talousvaliokunnassa oli käsittelyssä laki velan vanhenemisesta, ja siellä valiokunta lausuu, että hallitus ryhtyy seuraavan vaalikauden aikana tutkimaan ja valmistelemaan velan vanhenemismahdollisuutta. Tämähän on iso perustuslaillinenkin kysymys. Kysymys on omaisuuden suojasta.

Suomessa on tällä hetkellä reilut 400 000 henkilöä tai yritystä ulosottotoimenpiteiden kohteena. Tämä on varsin suuri luku. Osaltaan tähän suureen lukuun vaikuttaa myös se, että meillä on lamanaikaisia ulosottoja meneillään vielä todella paljon. Erittäin suuren joukon eli 67 000 lamanaikaista velallista muodostaa ryhmä, joka oli Arsenaalin asiakkaita ja jonka valtio myi Aktiv Hansalle aktiiviseen perintään.

On aika kummallista, että samanaikaisesti kun valmistellaan lainsäädäntöä, jolla voitaisiin vapauttaa velallisia, myydään aivan olemattomalla hinnalla ihmisiä tavallaan velkaorjuuteen. 12,5 miljardin markan nimellisarvoiset velat myytiin reilulla 500 miljoonalla markalla. Tässä olisi ollut kyllä tarvetta käyttää järkeä. Tässä ei olisi tarvittu armahduslakia vaan asianmukaista käsittelyä. Ministeri Koskinen viime kesänä yritti pestä käsiään ja hallituksen kasvoja tästä tapahtuneesta kömmähdyksestä, mutta ei hän siinä onnistunut, koska eivät nämä velkojatahot anna mitään anteeksi eivätkä myöskään mitään armoa. Heidän toimintatapansa perustuu liikeperiaatteisiin: kohtuullisella hinnalla tai halvalla ostetaan ja kalliilla myydään ja mahdollisimman tehokkaasti pyritään toimimaan.

Meillä on kaiken kaikkiaan mietittävä tätä yhteiskunnan olemusta tällä hetkellä. Siis me olemme nyt luottoyhteiskunnassa, jossa solmitaan paljon sopimuksia eli ostaja ostaa ja myyjä myy. Siinä syntyy sopimus, ja silloin kun myydään velaksi tai luottokortilla, siihen tulee sitoumus, että se kuitenkin asianmukaisesti maksetaan. Jos ei makseta, tulee sopimusrikkomus. Näitä sopimusrikkomuksia on tullut entistä enempi ja tulee jatkossakin varmasti olemaan.

Erityisesti haluan kiinnittää tässä yhteydessä huomiota kuluttajaviranomaisten vaatimukseen, että vaikka ihmisillä on luottohäiriömerkintöjä, esimerkiksi kännykkäliittymä tulee kuluttaja-asiamiehen mukaan tällaiselle luottohäiriöiselle avata. On aika kummallista, että viranomainen velvoittaa antamaan luottoa, vaikka jo on osoitettavissa se, että ei ole luotettava taho asioiden hoitajaksi.

Ed. Kankaanniemi pohdiskeli hyvin syvällisesti omassa puheenvuorossaan tätä ulosottolain syvintä olemusta ja kiinnitti myös niihin kahteen pykälään huomiota, joista on kuuden allekirjoittajan vastalause ja joihin palataan sitten asian yksityiskohtaisen käsittelyn yhteydessä. Mutta kaiken kaikkiaan tämän lain voimaan tultua oikeusministeriön on syytä hyvin seikkaperäisesti informoida, mitä oikeasti tämä laki tarkoittaa, jotta ihmiset voivat sitten orientoitua ajatuksissaan siihen, millä tavalla elämä tämän jälkeen jatkuu. Tämä ei ylivelkaisia auta, ainoastaan siltä osin, että aktiiviset ulosottotoimet aikaa myöten päättyvät.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Ketään ei voi tuomita elinikäiseen velkavankeuteen tai ulosottoon. Pidän myönteisenä asiana sitä, että tässä ulosotolle tulee määräaika, 15 vuottakin on pitkä aika olla hyvin pienillä tuloilla. Tässäkin yhteydessä haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että myös sen ulosoton aikana pitäisi jokaisen ihmisen ja perheen pärjätä, ja sen takia ulosoton suojaosaa tulee korottaa. Se on ilman muuta liian pieni. Tästä tulee jatkuvasti viestejä ihmisiltä, että ulosoton aikana käteenjäävä tulo pienissä tuloissa nimenomaan on hyvin vähäinen, riittämätön. Odotan, että tähän asiaan palataan maalisvaalien jälkeen, kun suuntaa hallitusneuvotteluissa ja muutoinkin sitten jatkoon otetaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salo puuttui tuohon Arsenalin velkojen myyntiin, ja se liittyy tähän ulosottolain käsittelyyn. Ilmeisesti ministeri Siimes teki todella suuren virheen talouspoliittisen ministerivaliokunnan siunauksella, kun hän hyväksyi Arsenalin velkojen myynnin 5 prosentilla niiden arvosta. Olisi ollut paljon edullisempaa jättää ne valtiolle ja jatkaa perintää ulosoton kautta tai muuten tai tehdä sopimuksia suoraan velallisten kanssa. Tähän Arsenalin kauppaan liittyy vielä se, että siinä on kauppaehto, jossa todetaan, että hallitus sitoutuu siihen, että se ei tule antamaan ostajan eli velkojien edun vastaista lakiesitystä eduskunnalle. Jopa niin pitkälle saattoi siitä lukea, että yksikään kansanedustaja ei saisi tehdä lakialoitetta täällä, jolla heikennetään Arsenalin velkojen ostajien asemaa, ja jos näin tapahtuu, niin syntyy vahingonkorvausvelvoite Suomen valtiolle. Tämä on hämmästyttävä kauppa, jonka hallitus teki Suomen veronmaksajien vahingoksi. Tässä yhteydessä siihen ei ole kiinnitetty muutoin huomiota, mutta haluan sen tässä todeta, että tämä olisi kyllä jopa sen arvoinen, valtavan suuri asia, että pitäisi selvittää perusteellisesti, miksi ja millä valtuuksilla tällainen kauppa näillä ehdoilla syntyi.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä Arsenalin myyntiasia on tullut tässä useaan kertaan esille. Arsenalin tarkastusvaliokunnassa tästä on esitetty ja lähetetty erinäisiä kirjelmiä ministeri Siimekselle toivomuksena, että hän vastaisi näihin myyntivaltuus- ym. kysymyksiin, mutta kovin pyöreitä ne vastaukset ovat olleet. Tämä tältä osin.

Sitten yhdyn lämpimästi ed. Tennilän puheenvuoroon siitä, että nimenomaan näitä ihmisiä, jotka ovat tukalassa tilanteessa esimerkiksi konkurssinsa tai muun takia, myöskin autetaan katsomaan tulevaisuuteen. Pitkän velkataakan edessään näkevät osaavat kyllä laskea sen, että vaikka he koko elämänsä tekevät työtä, sanotaanko, niska limassa, niin he eivät saa noita velkojansa maksetuksi. Tässä on valtion tai muun tahon tultava apuun mahdollisimman pian.

Yleiskeskustelu päättyy.

​​​​