Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen ammattikorkeakoulujärjestelmää voidaan pitää merkittävänä menestystarinana. Tämän arvion on tehnyt myöskin Oecd:n ammattikorkeakouluja arvioinut työryhmä. Tämä ehdotettu ammattikorkeakoululaki on tärkeä ammattikorkeakoulujen roolin ja tehtävien selkeyttämisessä ja korkeakoulujärjestelmän kokonaisuuden rakentamisessa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Sivistysvaliokunta pitää oikeana Suomessa korkeakoulutuksen linjaksi valittua kahden pilarin järjestelmää. Tässä yliopistojen tehtävänä on harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja taiteellista toimintaa ja antaa tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on puolestaan antaa korkeakoulutasoista koulutusta työelämää palveleviin ammatillisiin asiantuntijatehtäviin.

Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on valmentaa opiskelijansa työelämän ja sen kehittämisen asiantuntijatehtäviin. Valiokunta korostaa sitä, että työelämän asiantuntijana toimivalta on edellytettävä työelämän todellisten työprosessien, toimintakäytäntöjen ja yhteistyön rakenteiden tuntemusta. Hallituksen esityksessä on vähäisessä määrin käsitelty sitä, että ammattikorkeakoulut ovat myös ammatillisen koulutuksen järjestelmän osa ja että toimiva työelämäyhteistyö on keskeistä ammattikorkeakoulujen menestyksessä. Jotta ammattikorkeakoulut onnistuvat antamaan käytännön työelämään liittyvää korkeaa opetusta, ammattikorkeakoulujen suhde yrityksiin sekä julkisella sektorilla toimiviin yhteisöihin on erittäin tärkeää. Ammattikorkeakoulut ovatkin kansallisen ja alueellisen innovaatiojärjestelmän keskeinen tekijä.

Arvoisa puhemies! Rahoituksen uudistamisesta: Hallituksen esitys ei sisällä muutoksia ammattikorkeakoulujen rahoitussäännöksiin. On kuitenkin tärkeää, että hallitus jatkaa toimenpiteitä rahoitusperusteiden uudistamiseksi. Valiokunta ehdottaakin lausumaa rahoitusjärjestelmän uudistamisesta.

Käsittelen tässä vain muutamia yksityiskohtia valiokunnan mietinnöstä. Valiokunnan jäsenet varmaan käsittelevät puheenvuoroissaan tarkemmin painottamiaan asioita.

Aluksi koulutustehtävästä: Ammattikorkeakoulun tehtäviä käsittelevän 4 §:n osalta valiokunta toteaa, että sanonnalla "tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta" tarkoitetaan opetukseen perustumista tutkimukseen ja tutkittuun tietoon, jonka tuottajina toimivat niin tutkimuslaitokset, yliopistot, ammattikorkeakoulut kuin muu työelämäkin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Erityisen tärkeänä valiokunta pitää sitä, että ammattikorkeakoulut harjoittaessaan lakiesityksen mukaisesti "ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä" kehittävät omaa toimintaansa eri puolilla synnytetyn tiedon hyödyntäjinä ja soveltajina. Valiokunta painottaa ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutustehtävää työelämäosaamisen ylläpitämiseksi ja vahvistumiseksi. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa omaa momenttia aikuiskoulutustehtävälle.

Arvoisa puhemies! Hallinnosta: Lakiesityksen 11 §:n mukaan ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtajana toimii rehtori. On välttämätöntä, että ammattikorkeakoulun hallitus muodostuu dynaamiseksi ja vahvaksi. Sen vuoksi hallitukseen ehdotetaan kuuluvaksi myös muun johdon sekä elinkeino- ja muuta työelämää edustavia henkilöitä. Elinkeino- ja muun työelämän edustajia voisi kuitenkin olla enintään kolmannes hallituksen koko jäsenmäärästä. Jäsenten valinnasta määrättäisiin ammattikorkeakoulun säännöistä. Tämän vuoksi lakiesityksen 11 §:n 1—3 momentti ehdotetaan muutettavaksi.

Ammattikorkeakoulun ylläpitäjä päättää eräistä ammattikorkeakoulun sisäisen hallinnon piiriin kuuluvista asioista, jotka ovat luonteeltaan ylläpitäjän intressipiiriin kuuluvia. Näitä asioita ovat 11 §:ssä tarkoitettu hallituksen jäsenten kokonaismäärästä ja eri ryhmiin kuuluvien jäsenten lukumäärästä päättäminen, hallituksen asettaminen sekä rehtorin nimittäminen tai ottaminen ja vararehtoreista päättäminen. Ammattikorkeakoulun ylläpitäjän ja sisäisen hallinnon toimivallanjaon selkeyden vuoksi on laissa tarkoituksenmukaista säätää myös eräistä ammattikorkeakoulun ylläpitäjän toimivaltaan kuuluvista asioista. Näitä asioita ovat ammattikorkeakoulun strategisesta kehittämisestä päättäminen, toiminta- ja taloussuunnitelmasta sekä talousarviosta päättäminen, esityksen tekeminen valtioneuvostolle ammattikorkeakoulun koulutustehtävän muuttamisesta sekä valtuuskunnan nimittäminen tarvittaessa. Valtuuskunta ei olisi hallintoelin, vaan yhteistyöelin, joka koostuisi esimerkiksi ammattikorkeakoulun toimintapaikkakuntien edustajista. Valiokunta pitää selkeämpänä, että ylläpitäjän edellä mainituista tehtävistä säädetään lakiin erillinen pykälä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 14 §.

Ammattikorkeakouluissa on nykyisin neuvottelukuntia. Nämä neuvottelukunnat on tavallisesti asetettu joko ammattikorkeakoulun koulutusalaa tai koulutusohjelmaa varten, ja niiden tehtävänä on avustaa ammattikorkeakoulua koulutuksen kehittämisessä. Toisaalta joissain ammattikorkeakouluissa voi olla tarvetta joko kapeampialaiselle tai eri koulutusalojen tai -ohjelmien yhteiselle neuvottelukunnalle. Valiokunta pitää näiden neuvottelukuntien työtä merkittävänä, ja sen vuoksi niistä on syytä ottaa maininta myös lakiin.

Sitten opiskelijan poissaoloajasta: Käsitellessään poissaoloaikaa koskevaa hallituksen esitystä sivistysvaliokunta piti aikaa tuolloin melko pitkänä — siis se oli silloin kaksi vuotta — ja totesi siinä olevan vaaroja, jotka nyt ovat toteutumassa. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että opetusministeriö edelleen seuraa poissaolojen kehitystä. Valiokunnan mielestä ensimmäisen vuoden poissaolojen tulisi perustua painaviin syihin. Tarvittaessa tulee poissaoloaikaa koskevia säännöksiä tarkastella uudelleen.

Arvoisa puhemies! Hankalin pykälä tässä laissa on ollut opiskelijakuntaa koskeva hallituksen esityksen 42 §. Perustuslakivaliokunta oli lausunnossaan arvioinut säännöstä perustuslaissa turvatun yhdistymisvapauden kannalta. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että säännös on vastoin perustuslain 13 §:ssä turvattua yhdistymisvapautta. Sääntelyä oli sen vuoksi tarkistettava, jotta lakiesitys voidaan tältä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tilanne oli valiokunnalle erittäin hankala. Opiskelijakuntien asema haluttiin turvata, mutta toisaalta enemmistö valiokunnasta ei ollut halukas lähtemään viemään lakiehdotusta perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Kysymyksellä on suuri periaatteellinen merkitys myös sen vuoksi, että uuden perustuslain aikana tavoitteena on, että poikkeuksia ei tehdä. Perustuslain säätämisjärjestys tarkoittaa myös aina sitä, että esitetty pykälä on ristiriidassa olemassa olevien perusoikeuksien kanssa. Perustuslain säätämisjärjestys, vaatiessaan kahden kolmasosan enemmistön seuraavilla valtiopäivillä, olisi myös vaarantanut koko lain voimaantulon. (Ed. Valpas: Ei pidä paikkaansa!) Valiokunta hahmotteli vielä tällä viikolla, viime päivinä, sellaista pykälää, joka olisi tuonut automaattijäsenyyden, mutta opiskelija olisi ilmoittamalla voinut erota jäsenyydestä. Säätämisjärjestyksen vuoksi valiokunta pyysi vielä perustuslakivaliokunnan lausuntoa tästäkin mallista, mutta perustuslakivaliokunta tuli asiantuntijakuulemisen jälkeen siihen tulokseen, ettei ehdi lausuntoa antaa. Näin ollen tämäkin tie meni poikki.

Valiokunta päätyi lopulta ehdottamaan, että oppilaskuntaa koskeva 43 §, hallituksen esityksessä 42 §, poistetaan lakiehdotuksesta. Päätös oli äänestyspäätös, ja valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause, jossa ehdotetaan pykälä hyväksyttäväksi hallituksen esittämässä muodossa ja perustuslain säätämisjärjestyksessä. (Ed. Valpas: Kyllä!)

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta painottaa sitä, että ammattikorkeakoulujen nykyiset opiskelijayhdistykset ja ammattikorkeakoulut ovat yhdessä kehittäneet opiskelijayhdistystoimintaa ja pääosin on ammattikorkeakouluissa saavutettu tehokas ja toimiva opiskelijayhdistysverkosto. Opiskelijayhdistykset ovatkin tärkeä osa ammattikorkeakouluyhteisöä ja voivat osaltaan olla kehittämässä ammattikorkeakoulujen toimintaa. Valiokunta painottaa myös sitä, että opiskelijakunnat toimivat jäsentensä yhdyssiteenä ja edunvalvojana ja edistävät opiskelijoiden yhteiskunnallisia ja sosiaalisia pyrkimyksiä. Ammattikorkeakoulun opiskelijoilla on hallituksen esityksen mukaan myös huomattava osuus ammattikorkeakoulun sisäisessä hallinnossa. Eräät opiskelijayhdistykset ovat myös mukana opiskelija-asuntolatoiminnassa.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sosiaalipolitiikka ja koulutuspolitiikka ovat ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvonnassa tärkeimmät osa-alueet. Edellä mainituilla osa-alueilla tehdään sekä paljon edunvalvontatyötä että aktiivista ammattikorkeakoulujen kehittämistyötä. Edunvalvonta ei pelkästään liity koulutuksen kehittämiseen vaan myös koulutuksen aikana tapahtuviin opiskelijoiden elämäntilanteen muutoksiin. Opiskelijayhdistykset edustavat opiskelijoita ammattikorkeakoulun hallinnon eri elimissä sekä eri työryhmissä, niissä työryhmissä ja päätöksentekoelimissä, joihin opiskelijat on jo nykyisin vapaaehtoisesti otettu mukaan. Opiskelijayhdistykset osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun opiskelijaedunvalvonnallisissa kysymyksissä. Opiskelijatoiminta tarjoaa myös mahdollisuuden tutustua ja osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien rooli julkisoikeudellisten tehtävien hoitajina selvitetään ja vahvistetaan. Hallituksen tulee huolehtia siitä, että korkeakoulusektorilla opiskelevat ovat yhdenvertaisessa asemassa sen suhteen, miten opiskelijoiden etuja valvovien ja jäsentensä yhdyssiteinä toimivien tahojen jäsenyys määräytyy.

Sivistysvaliokunnan periaatteellinen näkemys on vahva oppilaskunta, jolla on julkisoikeudellisia tehtäviä. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä säädettäessä ylioppilaskuntien julkisoikeudelliset tehtävät olivat riittävän vahvat, jotta pakkojäsenyys oli hyväksyttävissä perustuslain kannalta. (Ed. Tennilä: Mikä sana se pakkojäsenyys on?) Kuitenkaan nyt perustuslakivaliokunnan kannan mukaan ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien osallistuminen esityksen perusteluissa mainittuihin tutortoimintaan, kansainväliseen opiskelijavaihtoon ja urarekrytointiin ei muodosta sellaista julkista tehtävää, joita valiokunta on tarkoittanut vuonna 1997 ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä lausuttaessa. Näin ollen pykälää ei voitaisi säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Sivistysvaliokunta näki opiskelijakuntien roolin tärkeänä, ja uskon, että täällä muut valiokunnan jäsenet valottavat varmasti näitä näkökulmia tarkemmin. Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijatoiminnan rahoitus pyritään turvaamaan pikaisesti ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmän uudistamisen yhteydessä, jota rahoitusjärjestelmää siis valiokunta yksimielisesti lausumassaan kiirehtii.

Arvoisa puhemies! Edellä todetun perusteella valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi kolme lausumaa:

"1. Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien toiminnalle turvataan taloudelliset resurssit suuntaamalla opiskelijakunnille rahoitusta osana ammattikorkeakoulujen rahoitusta.

2. Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että ammattikorkeakouluopiskelijoille turvataan terveydenhuoltopalvelut opiskelupaikkakunnilla.

3. Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien asemaa koskeva hallituksen esitys annetaan pikaisesti niin, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien asema nostetaan yliopistojen ylioppilaskuntien tasolle." (Ed. Tennilä: Pakkojäsenyys taas, niinkö?) — Kyllä.

Toisen lakiehdotuksen eli ammatillista opettajakoulutusta koskevan lain osalta valiokunta piti välttämättömänä, että ammatillisessa opettajankoulutuksessa ammatilliset opettajakorkeakoulut voivat jatkaa toimintaansa nykymuodossaan. Sen vuoksi valiokunta ehdotti muutoksia pykäliin.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hyvää kannattaa odottaa kauan, tätä omaa puheenvuoroansa, niin pitkälle on yö tässä jo vierähtänyt, mutta tärkeästä asiasta on kysymys.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva ammattikorkeakoululaki näin arkikielellä sanottuna tavoittelee mielestäni oikeutetusti asemaansa, autonomiaansa, sen etsimistä ja määrittämistä. Olemme hyväksyneet ammattikorkeakoulun roolin toisena pilarina yhteiskuntaamme ja koulutusjärjestelmäämme. Tässä yhteydessä meidän on hyvä muistaa, että ammattikorkeakouluille on annettu oma erityisroolinsa, aluekehitystehtävänsä ja ammatillisiin asiantuntijatehtäviin kouluttamistehtävä. Näistä lähtökohdista mielestäni on tärkeää se, että ammattikorkeakoulua kehitetään sekä sisältä että ulkoa oman roolinsa mukaisesti.

Olen huomaavinani joissakin näissä pykälissä liiallista kopiointia tuolta toisen korkeakoulun akselin puolelta. En pidä sitä hyvänä, koska sen verran hyvät lähtökohdat ammattikorkeakoululla on itsellään, että tällaiseen kopiointiin ei liene syytä eikä aihetta mennä. Oman näköisensä korkeakoulu, oman profiilin omaava korkeakoulu, omassa toimintaympäristössään hallintoineen kaikkineen on mielestäni se malli, jossa meidän on hyvä ammattikorkeakoulua kehittää. Sille on oma tilauksensa tässä yhteiskunnassa.

Ammattikorkeakoululain käsittely oli pitkä ja värikäs valiokunnassamme. Muutamia asioita, jotka jäivät niin sanotusti kaihertamaan mieltäni, otan tässä aluksi ja sitten yleistä puheeni loppupuolella.

Sisäinen hallinto, johon myöskin varapuheenjohtaja Gustafsson puheessansa viittasi, oli yksi asia. En oikeastaan vieläkään ymmärrä, miten se voi toimia tänä päivänä, ja viittaan 14 §:n sisältöön, jossa määritellään ylläpitäjän tehtäviä. Kuitenkaan sisäisessä hallinnossa ylläpitäjän edustusta ei haluttu valiokunnassa nostaa edustuksellisuuden sisään. Tätä pidän erikoisena mallina. Toiminta ja talous kulkevat aivan eri linjoja, ja kun puhutaan strategisesta kehittämisestä ja toimintalinjoista ja niiden suunnittelemisesta, niin oleellisen tärkeää on mielestäni se, että talous kulkee koko ajan rinnalla. Nyt ne kulkevat eri rakennuksissa. Näinkin saattaa parhaassa tapauksessa olla.

Toinen asia, joka mielestäni oli pienoinen puute tässä hallinnossa, oli valtuuskunnan asema. Olisin nähnyt sen asemoinnin vahvempana, mutta ehkäpä se huomataan sitten muutaman vuoden kuluttua, ja tähän asiaan voidaan palata.

Opettajankoulutuksesta keskustelimme pitkään. Ymmärtämystäkin siinä vaadittiin ja sananselitystä useampaan kertaan, mutta viimein valiokunnan kannaksi jäi se, että opettajankoulutus säilyy ennallaan. Pidän tärkeänä, että koska rahoitusta ei tässä vaiheessa hyväksytty, emme ennalta lähteneet laajentamaan opettajankoulutusta, vaan se kulkee entisiä uomiaan nimellä valtakunnallinen ammatillinen opettajankoulutus. Tällöin voimme ymmärtää sen, että tarpeisiin vastataan eri yksiköissä eri alueiden tarpeista käsin. Tärkeää on myös se, että opettajankoulutus säilytetään tasokkaana ja laadukkaana ja näin voidaan turvata sitten lähinnä aikuisopiskelijoille, joita ammattikorkeakoulussa pääsääntöisesti opiskelevat ovat, myöskin mielenkiintoiset luennot.

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa käytiin pitkä keskustelu opintojen keskeyttämisestä ja myös siitä kahden vuoden sessiosta, mihin varapuheenjohtaja puheessansa viittasi. Itse olen saanut palautetta opiskelijakentältä paljonkin siitä, että joustava siirtyminen eri yksiköiden välillä ei ammattikorkeakoulussa tahdo luonnistua. Viittaan tapauksiin, joissa esimerkiksi eri yksiköissä opiskelevat solmivat avioliiton ja näin toinen osapuoli haluaisi muuttaa saman opintosuunnan eri yksikköön opiskelunsa aikana. Tähän ei suoda mahdollisuutta, ja tästä seuraa se, että tämä uusi pariskunta joutuu pitämään taloutta kahdella paikkakunnalla, mikä on mielestäni sekä tämän aloittavan perheen kannalta mutta myöskin yhteiskunnan kannalta erittäin epätaloudellista.

Tästä tulen esittämään lausumaa ja toivon, että mahdollisimman moni edustaja siihen voisi yhtyä, että saisimme tämän epäkohdan korjattua. Siinä ei tarvita rahaa. Siinä tarvitaan ainoastaan hyvää tahtoa. Tiedän, että aika monissa oppilaitoksissa tätä toimintaa tehdään joustavasti ilman sen kummempia koukeroita ja numeroita ja homma toimii.

Ihan lopuksi vielä puutun opiskelijakuntien asemaan. Varapuheenjohtaja kuvasi hyvin tuossa omassa puheenvuorossansa tätä. Kuitenkin lähtisin pikkuisen kauempaa tarkistelemaan tätä opiskelijakunnan asemaa. Tämäkin pykälä oli muokattu ylioppilaskuntien asemasta, suhteellisen saman näköiseksi. Näkisin kuitenkin, että nyt olisi syytä lähteä kehittelemään paitsi ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan sisällä myöskin kaikissa muissa tahoissa sitä, että löytäisimme taas ammattikorkeakouluun sopivan opiskelijakuntamallin, koska ylläpitäjätahot ovat niin erilaisia. Siellä on monenlaista omistajapohjaa ja ylläpitäjätahoa, ja niiden kaikkien istuttaminen tähän opiskelijakunnan turvaksi ja varaksi on nyt oleellisen tärkeää, kun tätä uutta lakia lähdetään valmistelemaan ja luonnostelemaan. Tähän liittyvät oleellisesti nämä julkisoikeudelliset tehtävät, jotka muotoutuvat sitten ajan myötä. Niitä ei nyt vielä sinänsä siinä laajuudessa ole kuin tässä laissa viitataan, mutta uskon, että näitä tehtäviä löytyy pilvin pimein, kun muutama vuosi mennään eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan toivon, että tämä lain käsittely saa siistin lopun, ja olen pahoillani siitä, että emme valiokunnassa päässeet yhteisymmärrykseen, että jouduttiin kahta eri rataa menemään tämän asian kanssa. Se ei näytä hyvältä ulospäin eikä myöskään sisällepäin. Oletankin, että kun seuraava eduskunta istuu, se ottaa vakavasti heti ensi töikseen tämän asian käsittelyynsä ja vie sen pontevasti eteenpäin niin, että opiskelijakunnat saavat sen aseman, mikä heille tässä koulutusjärjestelmässämme kuuluu.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Entinen opiskelijaradikaali Gustafsson käytti täällä hankalaa sanaa pakkojäsenyys toistuvasti äskeisessä puheenvuorossaan leimaten ylioppilaskuntia jotenkin kielteisesti. Kuitenkin tämä automaattijäsenyys on tehnyt ylioppilaskunnista hyvin vahvoja, ja sama toistuu sitten ammattikorkeakouluissakin, kun kaikki opiskelijat siihen kuuluvat. Oppilaskuntia pitää vahvistaa myös ammattikorkeakouluissa, ja automaattijäsenyys turvaa sen. Edunvalvontaa ammattikorkeakouluissa aivan erityisesti riittää, sillä opintoedut ovat heikot ja terveydenhoitojärjestelmä erityisesti on jälkeenjäänyt. Myös asumistuen osalta tarvitaan korjauksia.

Minä en ylipäätään ymmärrä, miksi halutaan lyödä jonkinlaista hajurakoa tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen välille. Nehän ovat rinnakkaisia osasia kokonaiskorkeakoulujärjestelmässä. Ne ovat vetämässä samaa Suomi-kärryä, ja kolmas vetohevonen tässä hevosten porukassa on sitten ammattikoulujärjestelmä, johon pitää myös aivan erityistä huomiota kiinnittää.

Varsinkin salin oikealla laidalla on ollut vaikeuksia tunnustaa ammattikorkeakoulun suuri merkitys korkeakoulujärjestelmässä. Ainakin siltä vaikutti, kun lakia valmisteltiin, silloinhan oli vaikeuksia teillä hyväksyä se, että tutkimus tulee elimelliseksi osaksi myös ammattikorkeakoulujärjestelmää. Nämä teidän vastakkainasettelunne ja jakonne ovat vanhanaikaisia. Tässä on kokonaisuudesta kysymys.

Nyt pitää päättää siitä, että myös ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden tilanne on sama kuin ylioppilaskunnissa, jotta se vahvuus sinne ammattikorkeakoulujen oppilaskuntiin syntyy. Tämä on turhaa juridista höperrystä tämmöiset vertailut, että perustuslaki on jo uhattuna, höpsistä vaan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti entiselle opiskelijaradikaali Esko-Juhani Tennilälle, että tämä termi pakkojäsenyys on tämmöinen yleinen työkalu, niin kuin puhutaan pakkoruotsista tai muustakin. Minä näen sen käsitteenä positiivisena, ja myöskin sivistysvaliokunnan selvä enemmistö olisi halunnut tässä yhteydessä nimenomaan turvata myöskin ammattikorkeakouluopiskelijoille aivan saman arvoisen ja rinnasteisen opiskelijakunta-aseman kuin ylioppilaskunnillakin on. Se ei vain ollut nyt tässä tilanteessa mahdollista johtuen perustuslakivaliokunnan lausunnosta. Tältä osin ed. Tennilän herjanheitto, joka nyt sinällään varmaan sopii tähän yösydänhetkeen, ei osu ihan kohdalleen.

Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onneksi meitä on täällä aika monta elinikäistä oppijaa, jolloin täältä joukosta löytyy myös nykyisiä opiskelijaradikaaleja. Haluaisin aivan erityisesti korjata ed. Tennilän sen väitteen, että täältä oikealta löytyisi edelleenkin ammattikorkeakoulujen kehityksen jarruttajia. Kyllä valiokunnan työssä aivan selvästi tuli ilmi, että sitä todella aktiivista kehityksen moottorivoimaa löytyi nimenomaan kokoomuksen riveistä. Ehkä hän viittasi sitten vielä enemmän meistä oikealla olevaan Rkp:hen. Mutta muistuttaisin vaan, että myös ministeri Taxell on aikanaan ollut vauhdikkaasti laittamassa ammattikorkeakoulujen roolia liikkeelle, ja samoin kokoomuslaiset opetusministerit ovat aivan ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, että ammattikorkeakoululaitos on Suomeen syntynyt.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nykyiselle radikaalille, entiselle opiskelijaradikaalille ed. Gustafssonille totean vain, että minä en siedä tätä sanaa, että olisi pitänyt tehdä näin ja olisimme halunneet tehdä näin. Jos te olette sitä mieltä, niin tehkää silloin semmoinen esitys. Se esitys on täällä tehty, äänestetään se voimaan.

Jos te panette syyksi sen, että te ette voineet tehdä näin perustuslakivaliokunnan kannan takia, niin miksi se sitten jatkossa muuttuu? Jos siellä on torjuttu automaattijäsenyys, niin eihän se siitä kummene. Se asiahan on vain ratkaistava täällä eduskunnan salissa, vaikkapa sitten perustuslakivaliokunnan kanta huomioon ottaen ja mennen sitä tietä, joka on ainoa mahdollinen. Eihän perustuslakivaliokunnan kanta muutu tässä muutamassa kuukaudessa siitä ... (Ed. Gustafsson: Perehtykää nyt niihin lausumiin, jotka ovat siinä!) — Lausumat on lausumia, kyllä niitä on täällä miljoona kertaa nähty, tai ehkä ei niin monta kertaa, mutta tuhansia kertoja kuitenkin on lausumia nähty.

Sitten vielä ammattikorkeakoulujen roolista. Kyllä se menee parempaan, mutta jonkinlaista jurrausta oli tutkimuksen osalta siellä teidän oikean laitanne eräissä osissa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Sivistysvaliokunnan mietinnössä on lausuma, jossa edellytetään, että pikaisesti, muutaman kuukauden kuluessa, annetaan uusi esitys. Mihinkä se todella muuttuu? Jos perustuslakivaliokunta on tällaisen kannan ottanut, että se ei nyt tässä helmikuussa voi muuttua, niin miten sitten joskus touko—kesäkuussa voisi olla toisenlainen kanta? Ei kai perustuslakivaliokunta sellainen tuuliviiri ole? Eli pitäähän siitä lähteä, että jos se halutaan muuttaa, niin muutetaan se nyt, koska se on täällä käsittelyssä. Minun mielestäni tässä on kyllä kaikki mahdollisuudet, jos eduskunta haluaa. Yleensä tässä talossa, jos joku pykälä halutaan voimaan, keinot kyllä löytyvät, mitä kautta se voidaan hoitaa. Juristeja on koulutettu tähän maahan niin paljon.

Mielestäni tämä on paha takaisku ammattikorkeakoulujen kehitykselle. Niillä on ollut merkittävä rooli ja panos Suomen nostamisessa hyväksi koulutusyhteiskunnaksi, ja muun muassa it-alan kehitys on osaltaan ollut mahdollista vain ammattikorkeakoulujen avulla.

Ihmettelen vielä tätä perustuslakivaliokunnan kantaa. Perustuslakivaliokunta otti kielteisen kannan ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden automaattisesta jäsenyydestä opiskelijayhdistykseen. Eräänä perusteluna perustuslakivaliokunta esitti: "Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta ei muodosta ylioppilaskuntaan rinnastettavaa perinteistä osaa ammattikorkeakoulusta, vaan säännökset opiskelijakunnasta ja sen pakkojäsenyydestä olisivat uusia." No eivät kai, kun se on uusi koulutusmuotokin, ne voi olla vanhoja. Ihmettelen sitä, miten tällä tavalla voidaan lähteä. Eiväthän ne voi olla vanhoja. Ne ovat uusia. Yliopistot ovat vanhoja, niissä on muodostunut sellainen ... Jos me haluamme tämän, niin pitäähän meidän uskaltaa tähän asiaan sitten puuttua ja tehdä tälle jotain eli tämä automaattinen jäsenyys hyväksyä. Mielestäni tämä on ihan selvä asia.

Lisäksi vielä, vaikka se ei sinänsä tähän kuulu, kun opintotukea leikattiin, niin silloin ei perustuslakivaliokunnalla ole mitään sanomista. Mutta sitten, kun automaattisesta jäsenyydestä puhutaan, perustuslakivaliokunta on sitä vastaan. Ihmettelen kyllä tätä kantaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänä yönä ja varsinkin eilen illalla esiintynyt monissa asioissa hallituksen esityksiä vastustavia kannanottoja ja esityksiä. Minä aion nyt puolustaa hallituksen esityksiä ammattikorkeakoululaeiksi. Ne ovat mielestäni hyviä. Koska lakiesitykset ovat edenneet hyvässä hengessä monilta osin, puutun vain kahteen asiaan lakiesityksessä.

Ensinnäkin olen tyytyväinen siihen, että jo hallituksen esityksessä todetaan, että ammattikorkeakouluilla on tärkeä aluekehittämisvelvoite. Sen lisäksi, mitä hallitus esittää, saimme sivistysvaliokunnassa esityksestäni yksimielisesti tärkeän lisäyksen tähän lakiesitykseen. Esitykseni selventää sen, että aluekehitystä tukiessaan ammattikorkeakoulujen tulee ottaa huomioon alueen elinkeinorakenne. Esimerkiksi Raahessa, missä on tärkeää metalliteollisuutta koko valtakunnankin kannalta, muun muassa Rautaruukki Steel, on silloin ammattikorkeakoulun huomioitava metalli- ja konetekniikka. Tämä täsmennys lakiin on siis paikallaan niin Raahea kuin monien muidenkin aluekehitystä tarvitsevien paikkakuntien kannalta.

Arvoisa puhemies! Sitten toinen asia, jota pidän hyvänä hallituksen esityksessä. Hallitus esittää esityksessään 206/2002 ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille ylioppilaskuntiin rinnastettavan aseman ja ammattikorkeakouluopiskelijoille automaatiojäsenyyttä. Hallituksen esityksen 42 § on hyvin perusteltu ja vahvistaisi korkeakouluopiskelijoiden yhdenvertaisuutta sekä antaisi ammattikorkeakoulujen oppilaskunnille julkisoikeudellisen aseman.

Myöskin Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto Samok ry, joka edustaa noin 120 000:ta opiskelijaa, pitää tärkeänä myös sitä, että hallituksen esitys, joka juuri pitää sisällään tämän 42 §:n automaatiojäsenyydestä, tulee hyväksytyksi.

Arvoisa puhemies! Sekä ammattikorkeakoulut että opiskelijakunnat ovat tehneet pitkäjänteistä yhteistyötä saavuttaakseen tehokkaan ja toimivan ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvontaverkoston. Opiskelijakunnat, joissa opiskelijat ovat jäseniä, edustavat tasapuolisesti kaikkia koulun opiskelijoita. Minun mielestäni jokaisella ammattikorkeakouluopiskelijalla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa opiskelijakunnan toimintaan, hallintoon ja hallintoelinten valintaan ja ainoastaan tämä automaatiojäsenyys takaa demokraattisen toimintamallin valittaessa opiskelijaedustajia muun muassa ammattikorkeakoulun hallintoon.

Sitten toisaalta opiskelijakunnalla ei myöskään ilman tätä jäsenmaksun keräämisoikeutta ole mielestäni resursseja toimia kaikkien opiskelijoiden todellisena edunvalvojana. Eli kyllä tässä täytyy tämä rinnastus yliopistojen opiskelijoihin tehdä. Näin ollen eri korkeakoululaitosten opiskelijoita ei voida asettaa eri asemaan. Niillä ei voi olla erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. On oltava yhdenvertainen asema ja vaikutusmahdollisuus. Sen takia hallituksen esitys on hyvä, koska se takaa nämä yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kaikille korkeakouluopiskelijoille ja samalla turvaa myös taloudelliset edellytykset opiskelijakunnille.

Arvoisa puhemies! Koska kuitenkin sivistysvaliokunnan enemmistön muutosehdotus lakiin poikkeaa hallituksen hyvästä esityksestä, siitä esityksestähän tänään äänestettiin, aion nyt ponnekkaasti puolustaa tätä hallituksen hyvää esitystä, jotta tämä 42 § tulee lakiin. Näin ollen, arvoisa puhemies, edellä olevaan perustuen ehdotan, että käsittelyn pohjaksi hyväksyttäisiin vastalauseen mukaiset lakiehdotukset, mikä tarkoittaa juuri sitä, että ensimmäiseen lakiehdotukseen lisätään 43 § hallituksen esitykseen sisältyvän 42 §:n mukaisena.

Jouni Lehtimäki /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan vähemmistön mielestä automaattijäsenyys ei ole perustuslain vastainen. Vähemmistö lähtee siitä, että kyse ei ole yhdistymisvapaudesta vaan yhdenvertaisuudesta. Suomen korkeakoululaitos muodostuu yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Ei voi olla yhdenvertaista, että toisessa on opiskelijakunnat, toisessa ei ole, kun vielä tiedetään se, että toisen asteen oppilaitoksissa on myös oppilaskunnat, tosin jäsenmaksuttomat.

Vähemmistö lähti myös siitä, että ammattikorkeakouluilla on sellaisia julkisia hallinnon tehtäviä, jotka voidaan rinnastaa metsänhoitoyhdistyksiin. Tämänkin takia automaattijäsenyys olisi ollut mahdollinen. Vähemmistö on sitä mieltä, että sivistyslakivaliokunnan hahmottelema kompromissimalli, jossa lähtökohta olisi ollut automaattijäsenyys, kuitenkin sillä poikkeuksella, että voi ilmoituksella erota opiskelijakunnasta, olisi ollut kaikkein paras vaihtoehto ja myös oikeudenmukaisin tulevan toiminnan kannalta. Tämä malli kuitenkin tässä vaiheessa saattaisi vaarantaa koko lain läpimenon. Toteankin, että tulen kannattamaan nyt ed. Valppaan esitystä ja toivon, että tässä vaiheessa tämä esitys menee läpi.

Ed. Kuoppa kysyi, mikä sitten muuttuu, jos tämä ed. Valppaan esitys ei mene läpi tänään. Muutos saattaa johtua siitä, että kun perustuslakivaliokunta vaalien jälkeen selvittää tämän kompromissivaihtoehdon mahdollisuuden, täältä avautuu uusi keino asian hoitamiseen kuntoon. Ammattikorkeassa pitää olla automaatiojäsenyyteen perustuva opiskelijakunta. Toivon kuitenkin, että ed. Valppaan esitys voittaa, ja tulen sitä kannattamaan nyt ja äänestyksessä.

Äänestyksessä kyllä. Nyt ja äänestyksessä. Tässä yhteydessä. Kyllä.

Tässä yhteydessä, kyllä.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin oli hyvä, että tuo kannatus tuli tuossa jo selkeästi, koska itsekin olen samaa mieltä ja äänestin myös valiokunnassa tuon siellä vähemmistöön jääneen kannan mukaisesti. Mutta mielenkiintoista oli todeta, että hallitusryhmien edustajien enemmistö oli sivistysvaliokunnassa ryhdikkäästi hallituksen kannalla myös tämän kiistellyn 42 §:n osalta.

Arvoisa puhemies! Tämä ammattikorkeakoululaki on sekä periaatteellisesti että käytännöllisesti hyvin tärkeä. Sen takia haluan perustella useita niitä muutoksia, joita eduskunnan käsittelyssä tähän lakiin on tullut. Haluan myös korostaa sitä, että nämä muutokset vahvistavat ammattikorkeakoulujen roolia ja niiden hallinnon toimivuutta. Nämä muutokset selkeyttävät ammattikorkeakoulujen roolia osana duaalimallin mukaista korkeakoulujärjestelmää ja osana korkeakoululaitosta.

Me sivistysvaliokunnassa saimme tehtyä ammattikorkeakoulujen kannalta hyvin myönteisiä ratkaisuja useissa sellaisissa poliittisissa kiistakysymyksissä, joista hallituksen neuvotteluissa viime syksynä ei löytynyt poliittista yhteisymmärrystä. Yksi esimerkki näistä asioista, jotka vielä jäivät hoitamatta — ja joka on selkeä merkittävä puute tässä laissa — on se, että ammattikorkeakoulun rahoitusta ei saatu uudistetuksi. Uskon, että sekin asia olisi ratkennut, jos se asia olisi ollut tavalla tai toisella tuossa hallituksen ehdotuksessa. Myös Ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvoston edustajien kanssa kävimme neuvotteluja ja kuulimme heitä asiantuntijoina, ja hyvin lähellä olisi ollut rahoituksen osalta se ratkaisu, että rahoitus perustuisi — ja toivon, että jatkossa tämä voisi olla ratkaisun pohja — 75-prosenttisesti opiskelijoiden määrään ja sitten 25-prosenttisesti suoritettujen tutkintojen määrään. Mutta on varsin keinotekoista, että rahoitus perustuisi joltakin osalta siihen, kuinka monta henkilöä esimerkiksi tutkimustoimintaan liittyviin tehtäviin ammattikorkeakouluihin on palkattu. Kyllä rahoituksen pitää kohdistua nimenomaan opiskeluun ja perustua sellaisiin selkeisiin kriteereihin, joiden avulla laatua voidaan vahvasti edelleen vahvistaa.

Arvoisa puhemies! Sitten yksityiskohtaisiin pykälämuutoksiin. Ensinnäkin 2 §:n osalta: Meidän olisi tullut korjata sitä myös ihan lakiteknisesti, koska on hyvin arveluttavaa, että nyt tähän jää käytännössä ristiriita korkeakoulujen kehittämislainsäädännön kanssa, sen kanssa, mitä yliopistojen osalta siellä määritellään. Tämä olisi ollut selvästi hoidettavissa siten, että 2 §:ssä vain olisi todettu, että ammattikorkeakoulut ovat osa korkeakoulujärjestelmää ja osa korkeakoululaitosta, mutta tämä oli tunnekysymys, arvovaltakysymys, eräille, ja sen takia tuo pykälä jäi korjaamatta.

Ed. Valpas viittasi jo 4 §:n osalta elinkeinorakenteen huomioon ottamiseen aluetasolla. Se on tärkeä, ja siinä on syytä korostaa myös, että tämä edellyttää nimenomaan elinkeinorakenteen muutostarpeiden ennakointia, jolloin ammattikorkeakoulut ovat dynaaminen työelämää ja aluekehitystä uudistava voima. Tärkeää, että tuohon samaan pykälään lisättiin oma momentti aikuiskoulutustehtävästä ja nimenomaan siten, että ammattikorkeakoulut sekä antavat että kehittävät aikuiskoulutusta työelämän osaamisen ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi. Tämä selkeyttää selkeästi ammattikorkeakoulujen roolia ja on tältä osalta linjassa niiden linjausten kanssa, joita parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä viime vuoden keväällä teki ja jotka silloin parlamentaarisella tasolla selkeästi ratkottiin. Toivottavasti tämä vauhdittaa myös opetusministeriön virkamiesten osalta toimenpiteitä ammattikorkeakoulujen tämän toimintakentän kehittämiseksi.

Sitten edelleen totean, että 8 §:ään me tietoisesti halusimme lisäyksen, että tavoite- ja tulosneuvotteluissa sovitaan myös keskeisistä valtakunnallisista kehittämishankkeista. Viittaamme tältä osin niin kirjastoihin kuin Funetiin tai virtuaaliammattikorkeakouluun, moniin muihinkin tällaisiin, joiden kehittämisessä tarvitaan valtakunnallista keskitettyä rahoitusta, ja kun nämä otettiin lakitasolle, niin tämä mielestäni edellyttää sitä, että opetusministeriö vuosittain varaa merkittävät rahamäärät tällaisiin yhteisiin kehittämishankkeisiin.

Ammattikorkeakouluhallintoa uudistettiin siten, että tänne tuli selkeästi ylläpitäjähallinnon tehtävät. Tämä huomattavasti helpottaa lain ymmärrettävyyttä. Kun meillä on erityyppisiä ylläpitäjähallintoja, ehkä liiankin kirjavasti tällä hetkellä, niin tämän ylläpitäjän kanssa joudutaan hakemaan kulloiseenkin tilanteeseen, alueeseen ja koulutusaloihin parhaiten sopiva hallintoratkaisu. Tärkeää on, että ylläpitäjän tehtäviin tuli nimenomaan strateginen kehittäminen ja siitä vastaaminen, koska jos tämä olisi jäänyt määrittelemättä, se olisi kiistatta ollut lain puute.

Sisäisen hallituksen osalta tämä linjaus on siinä mielessä selkeä, että vastoin eräitä toiveita ja paineita sisäiseen hallitukseen ei otettu ylläpitäjän edustajia, vaan tämä on ammattikorkeakouluyhteisön sekä työelämän edustajista koottava hallitus. Tältä osin merkittävä muutos on, että kaikissa olosuhteissa nyt mietinnön mukaisesti täällä on oltava elinkeino- ja työelämän edustajat. Näin ei ollut hallituksen alkuperäisessä esityksessä.

Samoin lisäsimme sen, että hallitukseen kuuluu muu johto, ja tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että alueellinen tai alakohtainen edustavuus on riittävän vahva, ja myös sitä, että esimerkiksi vararehtorit voivat kuulua hallitukseen, jos ylläpitäjä näin asialliseksi katsoo. Näemme, että myös tällä tavalla saadaan dynaamisuutta ja vahvuutta koko hallituksen työskentelyyn, jolloin vältetään se, että ensin olisi tällainen sisäinen johtoryhmä, jossa olisi operatiivinen johto, ja se tekisi todelliset faktiset ratkaisut ja sen jälkeen muodollisesti hallitus näitä siunailisi ja sitten olisi vielä erillisenä ylläpitäjähallitus ja ylläpitäjähallinto. Nyt tässä haetaan nimenomaan sisäiselle hallitukselle vahvaa, toimivaa roolia ja vastuuta ammattikorkeakoulun kehittämisestä.

Merkittävä linjaus on myös se, että ylläpitäjä ei enää siis aseta vaan nimittää ammattikorkeakoulun hallituksen, ja tällä haluamme korostaa sitä, että ammattikorkeakoulun hallituksen kokoonpanosta on voitava neuvotella, sitä on voitava sovitella sillä tavalla, että hallituksesta ei tule liian yksipuolinen joko alue- tai koulutusalakohtaisilla kriteereillä mitattuna tai esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoisuuden kannalta.

On tärkeää, että tähän lakiin otettiin myös lisää työelämän yhteistyötä korostavia osia, kuten se, että osa tutkintotavoitteista, opetuksesta, voidaan järjestää työpaikoilla. Tämä edellyttää nimenomaan suunnitelmallisuutta, edellyttää nimenomaan sopimusta ja luontevaa, vahvaa opetuksen ohjausta myös työpaikoilla. Edelleen saman suuntainen on se, että lakitasolle nostettiin, että ammattikorkeakoulussa voi olla koulutuksen kehittämistä varten neuvottelukuntia. Korostamme perusteluissa sitä, että useissa tilanteissa nimenomaan tarvitaan koulutusalakohtaisia neuvottelukuntia, mutta neuvottelukuntien rakenne ja toimintaperiaatteet on ratkottava ammattikorkeakoulukohtaisesti.

Arvoisa puhemies! Vielä oppilaskuntaroolista: Periaatteellisen oman linjani tuossa jo totesin ihan puheenvuoroni alussa, mutta haluan sen osalta nimenomaan korostaa sitä, että valiokunta myös tiukan äänestyksen jälkeen 8—7 päätti tuosta viimeisestä, neljännestä lausumasta siten, että se on yksikäsitteinen ja selkeä. Sen lausuman tahto on toisaalta, että pikaisesti tuodaan oppilaskuntien asemaa koskeva lakiesitys tänne eli käytännössä seuraavalle eduskunnalle käsiteltäväksi, jos käy niin, että ed. Valppaan tekemä ehdotus ei täällä tule hyväksytyksi. Sitten lisäksi tämän pikaisen esityksen tulee pitää sisällään se, että ammattikorkeakoulujen oppilaskuntien asema nostetaan sille tasolle, jossa yliopistojen ylioppilaskuntien asema tällä hetkellä on. Toinen vaihtoehto olisi ollut sanoa vain, niin kuin oli esillä, että nämä ovat yhdenvertaiset, mutta yhdenvertaisuushan syntyy sillä, että toisen tasoa merkittävästi lasketaan, ja tätä missään olosuhteissa emme halua tapahtuvan.

Puhemies! Vielä yksi yksityiskohta, jotta se tulee tässä sanottua: Alkuperäisen lain 15 §:ssä puhutaan opetuksen ja tutkimuksen vapaudesta. Siinä pykälässä me muutimme kaksi kirjainta, mutta ne kirjaimet ovat todella merkittäviä. Aikaisemmassa laissa sanottiin, että ammattikorkeakoulussa on opetuksen ja tutkimuksen vapaus. Nyt halusimme korostaa, että ammattikorkeakoululla on, ja tämä tarkoittaa todella sitä, että ammattikorkeakoulu toimii dynaamisena, vahvana yhteisönä, mutta että sen sisällä ei ole sitä vapautta tai mahdollista aivan eri suuntiin menemistä, mikä eräiltä osiltaan on hankaloittanut yliopistolaitoksen toimintaa. Jos yksittäinen opettaja tai tutkija saa täysin vapaasti päättää, mitä hän siellä opettaa tai tutkii, niin tämä voi johtaa todella suuriin ongelmiin. Tämä on nyt korjattu sillä, että pykälässä todella lukee, että ammattikorkeakoululla on tämä opetuksen ja tutkimuksen vapaus. Tämän lisäksihän kyseisessä momentissa korostetaan sitten, että opetuksessa on kuitenkin noudatettava koulutuksen ja opetuksen järjestämisestä annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Tällä halutaan todella korostaa koko ammattikorkeakoulun toimintaa ja erinäisiä määräyksiä, jotka koskevat työtehtävien hoitoa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ammattikorkeakoulujärjestelmä pantiin kokeiluna toimintaan 80-luvun ja 90-luvun taitteessa, ja 90-luvun alussa, jolloin olin valtioneuvoston jäsenenä ja myös sivistyspoliittisen ministeriryhmän jäsenenä, järjestelmä päätettiin vakinaistaa, luotiin se ammattikorkeakouluverkko, joka meillä nyt on ja josta kokemukset ovat erittäin hyvät. Paljon on moitittu Ahon hallituksen erilaisia päätöksiä, mutta tämä on yksi mielestäni tavattoman hyvä päätös, joka silloin tehtiin, ja niitä on paljon muitakin. (Ed. Gustafsson: Se päätös tehtiin ennen Ahon hallitusta; voin kertoa sen myöhemmin sitten!) — Arvoisa puhemies! Totesin, että se pantiin kokeiluna alkuun opetusministeri Norrbackin toimesta, mutta se vakinaistettiin laman syvinä vuosina Ahon hallituksen toimesta. Siinä sain olla mukana ja ajamassa hanketta hyvin voimakkaasti eteenpäin. (Ed. Gustafsson: Ketkä istuttivat puun?)

Järjestelmä on todellakin osoittanut hyvyytensä, ja sillä on varmasti ollut huomattava merkitys Suomen nousussa siihen tekniseen tietoyhteiskuntatasoon, jossa nyt olemme. On tärkeää, että järjestelmää edelleen kehitetään, uudistetaan, viedään eteenpäin. Hallituksen esityksessä todetaankin, että ammattikorkeakoulut yhdessä yliopistojen kanssa muodostavat korkeakoululaitoksen, eli näin tämä korkeakoululaitostaso on tunnustettu ammattikorkeakouluille, ja se on aivan paikallaan.

Tässä on paljon puhuttu oppilasyhdistysten asemasta. Sivistysvaliokunta on tämän 42 §:n yhteydessä perustellut varsin hyvin opiskelijayhdistysten merkitystä. Täällä valiokunta käyttää sanaa painottaa hyvin montakin kertaa. Ensiksi valiokunta painottaa "sitä, että ammattikorkeakoulujen nykyiset opiskelijayhdistykset ja koulut ovat yhdessä kehittäneet opiskelijayhdistystoimintaa ja pääosin ammattikorkeakouluissa on saavutettu tehokas ja toimiva opiskelijayhdistysverkosto. Opiskelijayhdistykset ovat tärkeä osa ammattikorkeakouluyhteisöä, ja ne voivat osaltaan olla kehittämässä ammattikorkeakoulujen toimintaa".

Edelleen valiokunta painottaa myös sitä, että opiskelijakunnat toimivat jäsentensä yhdyssiteenä ja edunvalvojana ja edistävät opiskelijoiden yhteiskunnallisia ja sosiaalisia pyrkimyksiä. Opiskelijoilla on huomattava osuus ammattikorkeakoulun sisäisessä hallinnossa. Myös asuntolatoimintaa on eräillä yhdistyksillä. Edelleen tässä todetaan, että nämä opiskelijayhdistykset harjoittavat edunvalvontatyötä ja aktiivista ammattikorkeakoulun kehittämistyötä. Voi sanoa, että sivistysvaliokunta tämän pykälän perustelujen kohdalla varsin hyvin antaa varauksettoman tunnustuksen opiskelijayhdistyksille, niiden toiminnalle.

Edelleen valiokunta "pitää välttämättömänä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien rooli julkisoikeudellisten tehtävien hoitajana selvitetään ja vahvistetaan. Hallituksen tulee huolehtia siitä, että korkeakoulusektorilla opiskelevat ovat yhdenvertaisessa asemassa sen suhteen, miten opiskelijoiden etua valvovien ja jäsenten yhdyssiteenä toimivien tahojen jäsenyys määräytyy. Sivistysvaliokunnan periaatteellinen näkemys on vahva oppilaskunta, jolla on julkisoikeudellisia tehtäviä". Sitten vielä valiokunta pitää välttämättömänä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijatoiminnan rahoitus pyritään turvaamaan.

Nämä ovat varsin vahvoja kannanottoja, ja sitten niitä vahvistaa vielä erinomaisen voimakkaasti tämä neljäs lausumaehdotus, joka toteutettuna merkitsee automaatiojäsenyyttä. Kun tämän lukee, ei voi oikeastaan muuhun johtopäätökseen tulla kuin siihen, mihin ed. Valpas ja monet muut ovat täällä tulleet, että aivan looginen seuraus näillä perusteilla on se, että tämä pitää hyväksyä siinä muodossa kuin on hallituksen alkuperäinen esitys.

Herra puhemies! Tässä on kompastuskivenä nyt perustuslakivaliokunnan kanta, perustuslakivaliokunnan enemmistön kanta, ja tietysti enemmistön kanta on ratkaiseva, vaikka ed. Lehtimäki totesi, että siellä oli eriävä mielipide, jossa oli muutama edustaja. (Ed. Väistön välihuuto!) — Valiokunnan kanta on kuitenkin enemmistön kanta, ja se on vain yksi kanta. Se on tietysti näin.

Meillä oli vanhan perustuslain aikaan vielä muutama vuosi sitten, voi sanoa, pääsääntö, että tehtiin poikkeuslakeja eli säädettiin vaikeutetussa järjestyksessä lakeja joka vuosi useita. Se muodostui jo sellaiseksi pääsäännöksi, että on todellakin vähän huonoa sanoa sitä poikkeukseksi, kun se oli niin yleinen. Nyt uuden perustuslain voimassa ollessa on menty toiseen äärimmäisyyteen, oikeastaan on julki lausuttu, ehkä ei mihinkään kirjoitettu — saattoi olla kyllä, että perustuslakivaliokunnan eduskunnan hyväksymässä perustuslakimietinnössä on se sanottukin — että pyritään eroon näistä poikkeusmenettelyistä. Niistä on todella pyritty eroon niin, että missään kohdassa ei oikeastaan tule tämä malli enää käytettäväksi.

Perustuslakivaliokunta on ottanut sitten tällaisen äärimmäisen paavillisen tulkinnan, ja minun mielestäni silloin, kun käytiin täällä perustuslakikeskustelua tammikuussa, siinä yhteydessä nousi esille ja olisi pitänyt vielä voimakkaammin nousta esille, että meillä on muutamia asioita, joista pitäisi voida ihmisten parhaaksi, Suomen kansan parhaaksi, säätää poikkeusmenettelyllä eli vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä tai, niin kuin tässä kohtaa nyt on erinomainen tilaisuus, säätää normaalissa perustuslain säätämisjärjestyksessä eli tämän eduskunnan hyväksyä laki ja kahden kuukauden kuluttua uuden eduskunnan hyväksyä kahden kolmasosan enemmistöllä se muuttamattomana. Aikataulu on sellainen, että 1.8.2003, niin kuin tämä koko laki on tarkoitettu tulemaan voimaan, tämäkin saadaan voimaan.

Tämä olisi mielestäni tältä eduskunnalta aivan komea tuen ja arvostuksen osoitus tuhansille ammattikorkeakoulujen opiskelijoille, jotka ymmärtääkseni yksimielisesti käytännössä ovat haluamassa tätä automaatiojäsenyyttä. Miksi me emme tekisi tässä tilanteessa, kun tilanne on näin tavattoman otollinen, opiskelijoiden, Suomen opiskelevan nuorison, edun ja halujen mukaista ratkaisua? Nyt siihen on mahdollisuus. (Ed. Myllyniemi: Vappupuhe!) Järki voittaisi, nuoriso voittaisi, Suomen tulevaisuus voittaisi. Perustuslakivaliokunta, joka täällä toteaa, että tämä 42 §, hallituksen esityksen mukainen 42 § pitää poistaa, nyt kärsisi sitten arvovaltatappion, mutta mielestäni perustuslakivaliokunta ansaitsee tietynlaisen arvovaltatappion, kun tulkitsee perustuslakia näin äärettömän yksioikoisesti ja tiukasti.

Arvoisa puhemies! Tulen kannattamaan tätä ed. Valppaan erinomaista esitystä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan ammattikorkeakouluista, niin puhutaan erittäin merkittävästä koulutusinstituutiosta Suomessa. Minusta ei nyt ole mitään tarvetta ryhtyä tässä kellon lähennellessä kahta yöllä kilpalaulantaan ammattikorkeakoulujen ikään kuin syntyhistoriasta, mutta en nyt malta olla toteamatta sitä eduskunnan pöytäkirjoihin, että 90-luvun alussa tuolla eduskunnan kuppilassa olin tekemässä silloisen sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Erkki Pystysen, kokoomus, kanssa historiallista koulutuspoliittista kompromissia, jolloin olin poistamassa sivistysvaliokunnan mietinnöstä nuorisokouluajatusta ja vaatimusta, jotta saimme ammattikorkeakoulu-uudistuksen käyntiin. Se oli nimenomaan sosialidemokraattien aloite, tavoite ja tahto. (Ed. Kankaanniemi: Emmekä me sitä vastustaneet!) — Ettekä sitten kristilliset tohtineet sitä vastustaa, mutta silloin se asia poliittisesti sovittiin, ja senkin taustalla tietysti oli jo paljon erilaista valmistelutyötä 80-luvun loppupuolella. — Olen vieläkin ylpeä siitä sosialidemokraattisesta koulutuspolitiikasta, jossa ammattikorkeakoulujärjestelmän luominen Suomeen on osoittautunut merkittäväksi menestystarinaksi ja myöskin yhdeksi Suomen tämmöisen nousun vauhdittajaksi. Toki vielä töitä tämän ammattikorkeakoulujärjestelmän kanssa riittää ja piisaa, mutta erittäin paljon hyvää on saatu aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan haluaisin vielä kiinnittää huomiotani. Sivistysvaliokunta paljon käytti aikaa miettiessään asiantuntijakuulemisen yhteydessä tullutta tietoa siitä, että opiskelijoiden opiskelut venyvät, ja toisaalta siitä, että opiskelupaikan vastaanoton suhteen tapahtuu paljon peruuntumisia ja opiskelun aloituksen siirtymistä jopa niin, että se miesopiskelijoitten kohdalta on jopa yli 20 prosenttia. Sivistysvaliokunta kuuli sen luonnollisen asian, että tällöin on kysymys paljolti myöskin armeijaan lähdöstä, mutta kiistatta kävi myöskin ilmi, että kyseessä on myöskin tällaista tietynlaista henkilökohtaista klappia tämän asian suhteen, joka tuottaa ammattikorkeakouluille osin kohtuuttomia ongelmia.

Tämän asian suhteen kuitenkin päädyttiin siihen, että seurataan tilannetta ja kehitystä, koska esimerkiksi itse olen sitä mieltä, että nimenomaan ammattikorkeakouluopiskeluun istuu ja sopii se, että opiskelija saa vaikkapa opintojen alkutilanteessa tai opiskelun aikana houkuttavan työmahdollisuuden. Se itse asiassa istuu ja sopii sen opiskelijan tällaiseen tulevaisuusorientaatioon, ja se voi olla hänen oman ammatillisen kehityksensä ja opiskelun kannalta ihan hyvä asia. Sen vuoksi tätä asiaa on nyt vielä syytä seurata, mutta valiokunta kyllä painotti sitä, että näiden syiden pitää olla painavia, jos ei hyväksymisen jälkeen ota opiskelupaikkaa vastaan.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä muutama ajatus tähän paljon keskustelua herättäneeseen 42 §:ään, joka koskee opiskelijakunta-asiaa. Olen itse viime päivinä joutunut tämän asian tiimoilta melkoiseen kiirastuleen. Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että hallituksen esitys olisi ollut paras tie, paras valinta, edetä tässä asiassa, mutta niin ei voitu tehdä johtuen perustuslakivaliokunnan kannanotosta ja, sanoisin, jopa tietynlaisesta jääräpäisyydestä ja pysähtyneisyydestä. Ehkä ei ole korrektia arvostella perustuslakivaliokuntaa, mutta jonkinmoinen hämmästys kyllä seuraa siitä, että esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunto perustuu pelkästään kahden kolmen professorin kuuntelemiseen. Ymmärrän, että perustuslakivaliokunnalla on ihan oma työkulttuurinsa ja traditionsa, jossa ei paljon kuunnella asianosaisia, vaan erityisen tiukan juridisen ja perustuslaillisen näkökulman ja lähtökohdan pohjalta arvioidaan asioita. Mutta kun sitten lukee perustuslakivaliokunnan mietinnön, niin täytyy kyllä hämmästellä sitä kapea-alaisuutta, johon perustuslakivaliokunta perustaa omat näkemyksensä ammattikorkeakoulujen olemassa olevien opiskelijakuntien toiminnasta, koska faktisesti ja tosiasiallisesti ainoastaan pois lukien terveydenhuolto, jota ylioppilaskunnat hoitavat, voidaan löytää hyvin paljon samanlaisia julkishallinnollisia tehtäviä ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnan toiminnasta.

Mutta olennaista nyt tässä tilanteessa on se, että kun sivistysvaliokunnassa hyvin vaativassa tilanteessa jouduttiin arvioimaan sitä, lähdetäänkö asiassa etenemään perustuslain säätämisjärjestyksessä, niin ensimmäisenä keskustapuolueen ja sen jälkeen vihreän eduskuntaryhmän edustajat ilmoittivat, että heille tämä perustuslain säätämisjärjestys ei sovi, mikä käytännössä itse asiassa ratkaisi sen, että sen tyyppiselle riskitielle ei ole viisasta lähteä. Vaikka me olisimme nippa nappa ehkä saaneet enemmistön näillä valtiopäivillä, se olisi ollut erittäin epätodennäköistä huomioon ottaen sen, että keskustan ja vihreiden sivistysvaliokuntaryhmän edustajat ilmoittivat, että he pääosin vastustavat, ja me tiesimme myöskin, että jonkun verran myöskin kokoomuksen ja sosialidemokraattien ryhmissä kielteistä kantaa on, vaikka voin todeta, että sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ja sivistysvaliokuntaryhmän kohdalta enemmistö oli kyllä hallituksen esityksen takana.

Mutta kun on kysymys 120 000:ta opiskelijaa koskevasta merkittävästä, historiallisesta uudistuksesta, niin emme me voi lähteä tänne täysistuntosaliin katsomaan, että no, miten tässä oikein käy, vaan jouduimme sitten arvioimaan tämän asian tilanteen vakavuuden vaatimalla tavalla ja erityisesti valiokunnan puheenjohtajan Suvi Lindénin ja myöskin monien muiden sivistysvaliokunnan jäsenten kanssa jouduimme en nyt sano, että tekemään tietynlaisia kompromisseja, mutta luomaan sen tyyppisen etenemistien, jolla turvataan tämän lain eteneminen nyt näillä valtiopäivillä.

Sanoisin kyllä, että ne lausumat ja ponnet, jotka me olemme nyt tähän kirjanneet, edellyttävät siis sitä, että tuleva hallitus pikaisesti tarkentaa ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien julkishallinnollisia tehtäviä siten, että mahdollisesti seuraavilla valtiopäivillä perustuslakivaliokunnalla ei pitäisi olla sen kaltaisia ongelmia hyväksyä ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntaa rinnasteiseksi ylioppilaskuntaan. Sen kaltaisia ikään kuin täsmennyksiä nyt sitten jäädään odottamaan.

Hallituspuolueiden neuvotteluissa yhteisesti päädyttiin siihen arvioon, että on parempi vetää pois 42 § eikä jättää sitä sinne tämmöisenä invalidina, raakileena, jolloin se voisi sitten, on nyt tuleva hallitus sitten minkä värinen ja kokoinen tahansa, jäädä moneksi vuodeksi ikään kuin tällaiseksi opiskelijakunnan ja sen toiminnan perustavaksi lähtökohdaksi. On parempi, että se poistetaan ja haetaan nopealla aikataululla kokonaan uusi asento ja lähtökohta ammattikorkeakoulujen aseman vakinaistamiselle ja haetaan se rinnasteisuus ja tasa-arvoisuus sitten yliopistojen ylioppilaskuntiin.

Tuliko asia selväksi? Tuli.

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Olen "perustuslaillisia", ollut perustuslakivaliokunnan jäsen suhteellisen pitkään, ja kun nyt olen lopettelemassa kaksikymmentävuotista uraani tässä salissa, en olisi uskonut, että tämäntapaisen asian takia oli pakko jäädä kuuntelemaan tätä keskustelua ja ottamaan osaa.

Olen hämmästynyt monistakin täällä esitetyistä väitteistä, muun muassa sellaisesta, että jos tämä oppilaskuntapykälä jätettäisiin pois, se olisi takaisku koko ammattikorkeakoululaitoksen kehittämiselle. Eihän se nyt niin voi olla, eikä se voi olla niin, että jos tätä niin sanottua pakkojäsenyyttä tai automaatiojäsenyyttä, millä halutaan sanoakaan se, ei hyväksytä, kaikki romahtaa, kun toisaalta on todistettu, että kaikki opiskelijat haluavat kuulua siihen. Tässä on nyt ilmeisesti aika paljon myös vaalikuumetta mukana. Tiedämme itse kukin, että näin tässä vaiheessa, on sitten vaalit edessä tai ei, aina istuntokauden lopussa tulee tällaisia kahinoita. Tämä on yksi sellainen.

Olen hämmästynyt siitä, miten täällä suhtaudutaan perustuslakiin ja nimenomaan sen perusoikeuspykäliin, jotka pääosin saatiin meidän perustuslakeihimme vasta 1995 erittäin pitkän kamppailun tuloksena. Nyt näyttää olevan myös sellaista henkeä tässä salissa, ettei niistä tarvitse välittää, voimme tehdä mitä tahansa täällä. En voi hyväksyä tämäntapaista näkökulmaa. — (Ed. Gustafsson: On olemassa perustuslain säätämisjärjestys!) — On, ed. Gustafsson. Tiedän tämän ja palaan siihen asiaan. — Mutta totean ensinnäkin tästä, että suomalainen järjestelmä, että eduskunnan elin ennakkotarkistaa lait, jotta ne ovat sopivia perustuslakeihin, ihmisoikeussopimukseen, ihmisoikeuksiin, perusoikeuksiin jne. nähden, on aika harvinainen. Sen vaihtoehtona on se, että meillä on perustuslakituomioistuin, ja jos seuraamme, hyvät ystävät, sitä, mitä nämä perustuslakituomioistuimet tekevät monissa maissa, niin tämä meidän järjestelmämme näin pienessä maassa on toiminut ja toivottavasti toimii jatkossakin hyvin.

Viime vuosina perustuslakivaliokunta on kannanotoissaan, lausunnoissaan ollut lähes aina yksimielinen, on vain muutamia asioita, joissa olemme joutuneet äänestämään. Siinä on juuri kysymys siitä, että perustuslakivaliokunta on pyrkinyt olemaan linjakas näissä ratkaisuissaan. Täällä esimerkiksi ed. Kuoppa, vierustoverini, puhui, että tuskin se perustuslakivaliokunnassa näin menee, että kanta muuttuu, ja viime vuosina se ei ole mennyt näin. Siitä nimenomaan johtuu myös se lausunto, joka annettiin tästä ammattikorkeakoululaista. Me emme voineet poiketa niistä linjauksista, mitä olemme viime vuosina tehneet, niin rajusti kuin 42 §:n hyväksyminen siinä muodossa, mikä esitettiin, olisi merkinnyt. Tässä on kysymys nimenomaan linjasta.

Itse sanoin valiokunnan kokouksessa niin kuin useat muutkin valiokunnan jäsenet, että ilman muuta olemme sitä mieltä, että pitäisi olla niin, että kaikki opiskelijat kuuluvat siihen. Ilmaisin asian myös niin, että minun mielestäni myös kaikkien ihmisten tulisi liittyä ammattiyhdistykseen, joka valvoo heidän etujaan. Sehän on aivan vastaava kuin opiskelijayhteisö. Mutta meidän perustuslakimme on kirjoitettu niin ja yleensä nämä kansainväliset sopimuksetkin liittyvät siihen, että yhdistymisvapaus merkitsee sitä, että on vapaus myös olla liittymättä erilaisiin yhdistyksiin. Hyvät ystävät, tästä lähtee tämä tulkinta. Tämä tulkinta on hyvin kestävä. Minä toivon, että te olisitte lukeneet paremmin, ajatuksella, sen, mitä perustuslakivaliokunta tästä asiasta sanoi, ja jos olisi ruvennut vaivaamaan, olisi pitänyt lukea sitten muutama muu vanhempi lausunto.

Tästä on tehty pari poikkeusta. Yksi on tämä ylioppilaskunnat-asia, joka vuonna 97 tehtiin, joka tietyllä tavalla oli siinä ja siinä, menikö se näin vai ei. Siinä oli useita perusteluita. Ylioppilaskunnilla on selvästi enemmän julkisia tehtäviä, ja toiseksi sanon sen, että yliopistojen itsehallinto on mainittu sinänsä jo perustuslaissa. Tämä jo sinänsä muodostaa selvän eron ammattikorkeakouluihin ainakin niiden lainsäädäntöperiaatteiden mukaan, mitä olen oppinut olemalla maallikko näissä lakiasioissa, mutta olen jonkin verran paneutunut kyllä parinkymmenen vuoden aikana näihin säännöksiin ja niitten tulkintoihin. Toinen on sitten metsänhoitoyhdistykset, joihin on, ei ehkä tänään mutta aikaisemmin, tämän asian yhteydessä viitattu. Siihenkin löytyvät erilaiset selkeät perusteet, miksi niissä niin sanottu pakkojäsenyys on hyväksytty kaiken kaikkiaan.

Minun on oikeastaan pakko nyt lukea myös perustuslakivaliokunnan lausunnosta muutama virke: "Perustuslain yhdistymisvapaussääntelyn tulkinnassa valiokunta on lähtenyt siitä, ettei yhdistyksen jäsenyyden yleisenä periaatteena voi olla automaattinen, suoraan lain säännösten perusteella määräytyvä jäsenyys." Pitää olla "erityiset yhdistymisvapauden kannalta hyväksyttävät perusteet", jos tällaisia poikkeuksia tehdään. Täällä sitten todetaan, että tällaisia tässä yhteydessä ei ole löytynyt perustuslakivaliokunnan mielestä.

Mutta haluan korostaa vielä sitä, mitä jo tavallaan sanoinkin, että valiokunnan mielestä on sinänsä hyväksyttävää ja perusteltua, että ammattikorkeakoulussa on oppilaskunta. Sen aseman järjestämiseksi ja toiminnan turvaamiseksi on kuitenkin välttämätöntä etsiä muita kuin pakkojäsenyyteen ja pakolliseen jäsenmaksuun perustuvia järjestelyjä. Tiedämme, että osin aikataulusyistä ei ole ollut mahdollisuus hioa näitä tässä, ja siinä mielessä on täysin perusteltua jättää se pykälä nyt tässä yhteydessä säätämättä.

Minä haluaisin sitten vielä kyllä tässä yhteydessä korostaa tätä, että kun perustuslakivaliokunnalla on tämä tulkintaoikeus, siitä pitää eduskunnan toivottavasti pitää kiinni tulevina vuosina ja vuosikymmeninäkin. Viittaan esimerkiksi siihen, että tässä noin 30 vuotta sitten yksi perusoikeuksista oli ylitse kaikkien muiden eli omistusoikeus. Se on kirjoitettu nykyisessäkin perustuslaissa suunnilleen samoin kuin se oli aikanaan hallitusmuodossa, mutta sen tulkinta on muuttunut, ja kun on tullut näitä muita perusoikeuksia, se on asetettu samaan tasoon muitten perusoikeuksien kanssa. Tässä on pitkälti kysymys siitä, että kun on tavallaan ristiriitaisia perusoikeuksia, pitää löytyä joku linja, millä ne asetetaan kussakin tilanteessa johonkin järjestykseen. Väitän edelleen, että Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunta on viime vuosina pääsääntöisesti onnistunut aika hyvin sovittamaan nämä eri painotukset yhteen. Jos toista mieltä ollaan, tuotakoon se esiin.

Varmasti virheitä on, ja linja muuttuu, koska kuten totesin, vasta vuonna 95 nämä tietyt perusoikeudet, taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset, tulivat meidän perustuslakeihimme ja vielä tavallaan me ajamme niitä monessa mitassa sisään. Meillä on nytkin voimassa paljon lakeja, jotka on säädetty ennen näitten perusoikeuksien voimaantuloa, ja sieltä löytyy jatkuvasti kohtia, jotka eivät läpäisisi nykyistä lain säätämistä, mutta niitä korjataan koko ajan. (Ed. Gustafsson: Miksei perustuslakivaliokunta kuunnellut opiskelijajärjestöjä ollenkaan?) — Sillä ei ollut tämän asian kanssa oikeastaan juuri mitään merkitystä. Toinen asia, mihin viittasin: Kuten ed. Gustafssonkin totesi muistaakseni puheenvuorossaan, tässä oli tiettyjä aikapulajuttuja, sen myönnän, mutta me useimmiten kuuntelemme juuri näitä perustuslakiasiantuntijoita tai vastaavia. Me emme paneudu sinne niin sanottuun substanssiin niin syvälle vaan katsomme perustuslain ja perusoikeuksien kautta nämä asiat, koska muuten työmme tukahtuu täysin, jos kuulisimme kaikki samat asiantuntijat kuin niin sanotut erikoisvaliokunnat tekevät. (Ed. Gustafsson: Mutta ylioppilaskuntien kohdalta kuuntelitte, se perustuu substanssiin!) — Saattoi olla. En muista sitä enkä kiistele siitä sen enempää.

Mutta sitten haluaisin tuoda esiin sen, että jos nyt tämä pykälä hyväksyttäisiin hallituksen alkuperäisessä muodossa tässä ja nyt, siitä saattaa muodostua tietty este koko lain voimaantulolle. Ensinnäkin tietysti, jos se nyt hyväksytään, siinä tulee suuri valiokunta. En tiedä, tarvittaisiinko vielä perustuslakivaliokunnankin käsittelyä, ja jos niin on, tuskin asia huomenna menisi ensimmäisen käsittelyn läpi, jolloin olisimme ensi viikossa. Raukeaisiko se, vai jatkettaisiinko istuntokautta? No, tämä on ehkä teoriaa, mutta kannattaa pitää mielessä myös, kun tällaisia esityksiä tehdään.

Toinen asia, joka on mielestäni vakavampi, on se, että jos nyt eduskunta suuressa viisaudessaan hyväksyisi tämän pykälän tänne ja niin, että se pyrittäisiin säätämään perustuslain säätämisjärjestyksessä — ilmeisesti tavoitteena on niin sanottu normaali järjestys eli seuraava eduskunta sitten käsittelisi sen uudelleen — siinä on seuraava vaara mielestäni: Kun nyt perustuslaissa sanotaan, että rajattuja poikkeuksia voidaan hyväksyä, jos seuraava perustuslakivaliokunta katsookin, että tässä ei ole kysymys rajatuista poikkeuksista, mitä se merkitsee? Se merkitsee joko lain raukeamista tai toisaalta, että se sitten käsitellään kiireellisesti — en edes tiedä, onko se enää mahdollista siinä vaiheessa kiireellisesti tehdä. Todennäköisesti ei. Tätä en ole miettinyt enkä kysynyt asiantuntijoilta, mutta minusta tämä kannattaa nyt pitää mielessä.

Minusta sivistysvaliokunta on tehnyt suhteellisen järkevän päätöksen, ja kyllä näillä ponsilla aina jotain merkitystä on, vaikka täällä aina joissain tilanteissa niitä korotetaan ja joissakin ne nollataan, mutta oletan, että tässä asiassa, jos sivistysvaliokunnan mietinnön mukaisesti menetellään, näillä perustelulausumilla on myös merkitystä ja tämä asia otetaan todennäköisesti sitten lähitulevaisuudessa uudestaan esiin.

Jouni Lehtimäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vain muistuttaa siitä, minkä ed. Helle nyt unohtaa, eli tässähän ei perustuslakivaliokunnassa ollut kyse pelkästään yhdistymisvapaudesta, vaan tässä oli kahden perusoikeuden kollisio, ja sen perustuslakivaliokunnan enemmistö unohti. Kyse oli yhdistymisvapaudesta ja yhdenvertaisuudesta. Olisi ollut hyvin mahdollista tulkita, että tällä kertaa yhdenvertaisuus ohittaa yhdistymisvapauden, ja päätyä siihen kannanottoon, että tämä voidaan säätää normaalissa järjestyksessä.

Mitä tulee näihin ed. Helteen maalailemiin uhkakuviin siitä, että tämä laki saattaa raueta, jos nyt hyväksytään ed. Valppaan ehdotus, niin minä olen kyllä sillä tavalla eri mieltä, että saattaisi olla, että lain raukeaminenkin olisi tehokkaampi keino kuin lausumat ja ponnet, mitkä nyt laissa on. Jos kävisi sillä tavalla, että uudesta eduskunnasta ei löytyisi kahden kolmasosan enemmistöä ja laki raukeaisi, niin tämä laki on kuitenkin niin tärkeä, että silloin varmasti uusi eduskunta toisi lain uudelleen.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Näin varhain ystävänpäivän aamuna on hyvä puhua ammattikorkeakoululaista, jonka ystäviä ja tämän järjestelmän ystäviä me kaikki olemme.

Ammattikorkeakoulujärjestelmähän on osoittautunut onnistuneeksi uudistukseksi. Opetusministeriön hallinnonalalla on maassa kaikkiaan 29 ammattikorkeakoulua, yksi näistä Pohjois-Karjalassa maakunnallinen ammattikorkeakoulu, joka aikanaan vakinaistettiin ensimmäisten joukossa. Ammattikorkeakoulujen merkitys on ollut suuri alueen osaamistason kohottajina toimialueellaan. Ammattikorkeakouluilla on hyvin tärkeä työelämäyhteys.

Alun alkaenhan opetus ja sen kehittäminen oli keskeisellä sijalla, kun eri yksiköistä ammattikorkeakoulut muodostettiin ja kun opettajien koulutustasoa myös haluttiin, aivan oikein, nostaa. Nyt myös ammatillinen työelämälähtöinen tutkimus- ja kehitystyö on saanut merkittävämpää sijaa. Tämä kehitys on ollut aivan oikean suuntainen.

Mielestäni nyt käsittelyssä oleva laki vahvistaa kehitystä, luo perustaa ammattikorkeakoulujen entistä paremmalle tulevaisuudelle etenkin, kun eduskunnassa on hallituksen esitykseen tehty mielestäni tärkeitä parannuksia sivistysvaliokunnan työssä, ja osanhan näistä korjausehdotuksista myös lausuntovaliokunnat ovat, muun muassa hallintovaliokunta, ehdottaneet. Yksi kysymyshän on ollut rahoitusjärjestelmä, ja siellä ikään kuin epähuomiossa pois jäänyt perustamisrahoitus nyt on otettu tähän mukaan.

Arvoisa puhemies! Keskustelua on käyty tämän käsittelyn yhteydessä ja valiokuntakäsittelyn yhteydessä paljon opiskelijakuntien asemasta. Mielestäni ed. Helle pitkäaikaisena perustuslakivaliokunnan jäsenenä kuvasi tilanteen ja valiokunnan lausunnon varsin hyvin. Kun perustuslakivaliokunta on tehnyt ratkaisunsa, se on kanta, jos se koskee säätämisjärjestystä ja on mainittu lausunnon ponnessa, jota on noudatettava. Itse ainakin lähden siitä, että minulla ei ole tarvetta arvioida tai arvostella perustuslakivaliokunnan lausunnon oikeellisuutta. Lähtökohtahan on, että se on oikein.

Perustuslakivaliokunnalla on vuosien ja vuosikymmenten mittaan muotoutunut linja. Tässä mainituista tts-oikeuksista, perusoikeuksista, jotka tulivat 90-luvun puolivälissä perustuslakiin, on myös muotoutumassa selkeä linja, kuten ed. Helle totesi. Olin aikanaan kaudella 91—95 myös perustuslakivaliokunnan jäsen ja arvostan kyllä sitä työtä, mitä siellä on tehty ja tehdään.

Epäilemättä opiskelijakunnan jäsenyys ja opiskelijakuntien asema on tärkeä. Jos tässä asiassa ei olisi näin kiireellinen aikataulu kuin on, niin olisi edelleenkin ollut tarpeen hakea ja pohtia mallia, jolla tämä jäsenyyskysymys hoidettaisiin. Itse olisin valmis miettimään myös sitä mallia, jossa tämä rajattu asia säädettäisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Silloin lakiehdotus käsiteltäisiin normaalissa perustuslain säätämisjärjestyksessä ja se sitten olisi esillä uudessa, maaliskuussa kokoontuvassa eduskunnassa ja tulisi sen käsittelyn jälkeen voimaan. Tämä menettely kyllä edellyttäisi sitä, mihin ed. Helle hyvin viittasi, että pitäisi olla varmuus sitten siitä, että on rajatusta poikkeuksesta kyse ja että siihen valmisteluun olisi kyllin aikaa.

Tässä tilanteessa voi olla ed. Gustafssonin näkemys oikeampi ja sivistysvaliokunnan enemmistön näkemys. Siinä vastalauseessahan esitetään vaikeutettua säätämisjärjestystä, niin että nyt säädettäisiin tämä laki normaalilla tavalla ja poistaen tämä hallituksen esitykseen liittynyt pakkojäsenyyskysymys opiskelijakuntien osalta. Mihin se sitten johtaa ja millä tavoin uusi hallitus ja uusi eduskunta tässä mietinnössä edellytettyjen ponsien toteuttamisen voi parhaalla tavalla suorittaa, jää nähtäväksi, ja se, löytyykö jotain uutta mallia, uusia perusteita. Mielestäni kuitenkin se asia, että jotain uutta perustetta voisi löytyä, tuntuu vähän vaikealta ajatellen normaalina lainsäädäntöhankkeena tämän jäsenyyden toteuttamista.

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa nyt ollaan säätämässä tärkeää lakia ammattikorkeakoulujärjestelmän kehittämisen osalta. Tietysti toivon, että tämä osaltaan on edelleen edistämässä meidän onnistunutta ammattikorkeakoulupolitiikkaamme ja vahvistamassa työelämälähtöistä korkea-asteen koulutusta, alueellista kehittämistä ja ylipäätänsä sitä tärkeää tehtävää osaamisen kohottamisessa, mikä ammattikorkeakoulujärjestelmällä meillä maassamme on.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä totean, että olen iloinen, että tämä esitykseni on saanut hyvinkin laajaa kannatusta ihan eri ryhmissä ja tämä on nähty tällaisena asiakysymyksenä. Tuossa ed. Jouni Lehtimäki toi vielä minusta erittäin hyvin argumentteja myöskin esille.

En arvostellut puheessani lainkaan perustuslakivaliokuntaa enkä tee sitä nytkään, koska esityksessänihän juuri nimenomaan kuullaan perustuslakivaliokuntaa ja viedään esitys sen vaatimassa muodossa eteenpäin.

Niin kuin täällä on jo todettu, täällähän on viety jo kaksi muutakin lakiesitystä aikaisemmin näin läpi. Eihän tässä ole ollut mitään moitittavaa. Minä ymmärrän asian niin, että kun lakiin on luotu tällainen mahdollisuus, niin kyllä kai se on tarkoitettu käytettäväksi useamminkin kuin kaksi kertaa.

Esko  Helle /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas oletti ja luuli, että ylioppilaskuntalaki ja metsänhoitoyhdistyslaki olisi säädetty perustuslakijärjestyksessä. Niin ei ollut, vaan perustuslakivaliokunta näki, että löytyi perusteita niitten julkisesta tehtävästä niin paljon, että ne voitiin säätää tavallisena lakina.

Markku Markkula /kok:

Puhemies! Vielä pari huomiota, koska ed. Gustafsson ja eräiltä osin myös ed. Väistö niin monimuotoisesti ja monisäikeisesti selvittelivät tätä kysymystä, että meinasi tipahtaa vähintään kärryiltä tähän aikaan yössä siinä, mistä nyt loppujen lopuksi opiskelijakuntien osalta on kyse. Me voimme tutkia ja analysoida sitten näitä puheenvuoroja, koska ne kaikki tulevat julkiseen verkkoon.

Mutta haluan todella korostaa sitä kantaa, jonka myös perustuslakivaliokunnassa kolme kokoomuslaista vahvasti ja omassa vastalauseessaan siellä ottivat, että kyllä tässä olisi tie eteenpäin ollut olemassa. Koska itse olin myös edellisellä vaalikaudella säätämässä tuota yliopistolakia ja siihen aikaan kävimme hyvin perusteelliset pohdiskelut ja löysimme ratkaisun, jolla ylioppilaskunnille tuli vahva asema, niin tässä mielessä on syytä todella korostaa vielä myös sitä, minkä sivistysvaliokunta tänään tähän mietintöön kirjasi, eli että "ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien rooli julkisoikeudellisten tehtävien hoitajana selvitetään ja" — korostan — "vahvistetaan", ja edelleen, että "sivistysvaliokunnan periaatteellinen näkemys on vahva oppilaskunta, jolla on julkisoikeudellisia tehtäviä". Nämä ovat kyllä niin kuin velvoitteita yhdessä neljännen ponnen kanssa siitä, että hallitus todella pikaisesti ryhtyy toimenpiteisiin ja tätä kautta luodaan edellytykset sille, että julkisoikeudellinen rooli opiskelijakunnille tulee, ja tätä kautta myös opiskelijakunnat ovat vahvistamassa jokaisen ammattikorkeakoulun imagoa, paikallista statusta ja toimintaa omalla alueellaan ja koko ammattikorkeakoululaitosta.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi eräs mielenkiintoinen ja ehkä periaatteellisesti tärkeä yksityiskohta: Arvostan myös ed. Hellettä paitsi hänen kokemuksensa takia niin myös, koska minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen vilpittömyyttään hänen luonnehtiessaan perustuslakivaliokunnan työtä ja itse tätä asiaa, mutta tuskin ed. Skinnari loukkaantuu tai pitää huonona sitä, jos totean vielä tässä yhteydessä vaikka eduskunnan pöytäkirjoihin sen, että pitkäaikainen parlamentaarikko, juristi, entinen valiokuntasihteeri, valiokuntaneuvos, antoi minun ymmärtää selkokielellä, että perustuslakivaliokunta olisi voinut myöskin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun kuin päätyi ja että aina myöskin perustuslakivaliokunnan työssä on kysymys myöskin asioitten arvioinnista ja suhteellistamisesta, tai ehkä sana suhteellistaminen ei ole oikea, mutta on tietystä harkinnasta kysymys. Mutta nyt me olemme valinneet tämän tien sivistysvaliokunnan enemmistössä, että näillä vahvoilla ponsilla toivomme uudelta hallitukselta uutta esitystä.

Toki on todettava myös niin, että kyllä näissä julkisoikeudellisten tehtävien kohdalta oli jotain sellaista puutteellisuutta ja vajavaisuutta, joka ei myöskään kulkeutunut sillä tavalla perustuslakivaliokunnan tietoisuuteen kuin olisi toivonut, plus tämä ajan niukkuus, joka vielä meidän viimeisessä esityksessämme oli, johon perustuslakivaliokunta ei kerta kaikkiaan kerinnyt ottaa kantaa. Se minusta kyllä mahdollistaa jatkossa hyvin nopean käsittelyn, jotta tämä ammattikorkeakouluopiskelijoitten asia saadaan hoitoon.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy ehkä tarkentaa tässä yksi asia. Kun tämän illan aikana on tullut esille, että on viety siinä vaikeutetussa järjestyksessä nämä kaksi edellä mainittua lakia, näin ei ole. Ed. Helle on juuri siinä oikeassa, että ei ole tarvinnut viedä, koska perustuslakivaliokunta on eri tavalla tulkinnut. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kun tällainen mahdollisuus on laissa, että se voidaan viedä tällä tavalla eteenpäin, niin tämä voidaan viedä nyt tällä tavalla eteenpäin, koska perustuslakivaliokunta on tulkinnut eri tavalla. Tässä puheenvuorossa ei missään nimessä ole tarkoitus arvostella perustuslakivaliokunnan kantaa. Se on sinänsä se, mikä se on. Mutta kun tulkinta on erilainen, se on nyt vietävä tällä tavalla läpi ja siihen on meillä mahdollisuus tänään.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta meillä tulkitsee perustuslain ja säätämisjärjestyksen. Me voimme täällä keskustella, totta kai, siitä, ovatko perusteet olleet siihen tai tähän meidän mielestämme oikeat. Siitä voidaan keskustella yhtä lailla myös valiokunnissa, mutta se ei sinällään johda sen kummemmin eteenpäin. Valiokunnan kanta on se, mikä on kirjattu lausuntoon ja sen ponsiosaan, ja kun tässä selkeästi nyt edellytetään, että voidaan säätää tavallisena lakina, kunhan muun muassa tämä pakkojäsenyysasia poistetaan, niin minulle ainakin se on selkeä viesti siitä, että siinä on turha yrittää edetä edes siinä muodossa tavallisena lakina.

Tietysti harvemmin on tullut meillä vastaan se, että lähdetään säätämään vaikeutetussa järjestyksessä, perustuslain säätämisjärjestyksessä, mutta jos tähän asiaan nyt on liittynyt ja liittyy, niin kuin täällä on myös kerrottu, niin painavat tekijät, ja tietysti itsekin voi sen arvioida, niin toki sellainen mahdollisuus meillä on, että säädämme sen sitten vaikeutetussa järjestyksessä. Se pitää kyllä huolella harkita, ja tässä varmaan on hieman ollut ja edelleen on niin sanottu ajan niukkuus koko asian suhteen, ja siihen liittyen riittävää harkintaa ei ole sen enempää ryhmissä kuin sitten täällä valiokunnan piirissäkään ehditty tehdä.