9) Hallituksen esitys eduskunnalle ammattikorkeakoululaiksi ja
laiksi ammatillisesta opettajankoulutuksesta
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Suomen ammattikorkeakoulujärjestelmää voidaan
pitää merkittävänä menestystarinana.
Tämän arvion on tehnyt myöskin Oecd:n
ammattikorkeakouluja arvioinut työryhmä. Tämä ehdotettu
ammattikorkeakoululaki on tärkeä ammattikorkeakoulujen
roolin ja tehtävien selkeyttämisessä ja
korkeakoulujärjestelmän kokonaisuuden rakentamisessa
sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Sivistysvaliokunta pitää oikeana Suomessa korkeakoulutuksen
linjaksi valittua kahden pilarin järjestelmää.
Tässä yliopistojen tehtävänä on
harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja taiteellista toimintaa
ja antaa tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta.
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on puolestaan
antaa korkeakoulutasoista koulutusta työelämää palveleviin
ammatillisiin asiantuntijatehtäviin.
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on
valmentaa opiskelijansa työelämän ja
sen kehittämisen asiantuntijatehtäviin. Valiokunta
korostaa sitä, että työelämän
asiantuntijana toimivalta on edellytettävä työelämän
todellisten työprosessien, toimintakäytäntöjen
ja yhteistyön rakenteiden tuntemusta. Hallituksen esityksessä on
vähäisessä määrin käsitelty
sitä, että ammattikorkeakoulut ovat myös
ammatillisen koulutuksen järjestelmän osa ja että toimiva
työelämäyhteistyö on keskeistä ammattikorkeakoulujen
menestyksessä. Jotta ammattikorkeakoulut onnistuvat antamaan
käytännön työelämään
liittyvää korkeaa opetusta, ammattikorkeakoulujen
suhde yrityksiin sekä julkisella sektorilla toimiviin yhteisöihin
on erittäin tärkeää. Ammattikorkeakoulut ovatkin
kansallisen ja alueellisen innovaatiojärjestelmän
keskeinen tekijä.
Arvoisa puhemies! Rahoituksen uudistamisesta: Hallituksen esitys
ei sisällä muutoksia ammattikorkeakoulujen rahoitussäännöksiin.
On kuitenkin tärkeää, että hallitus
jatkaa toimenpiteitä rahoitusperusteiden uudistamiseksi.
Valiokunta ehdottaakin lausumaa rahoitusjärjestelmän
uudistamisesta.
Käsittelen tässä vain muutamia yksityiskohtia valiokunnan
mietinnöstä. Valiokunnan jäsenet varmaan
käsittelevät puheenvuoroissaan tarkemmin painottamiaan
asioita.
Aluksi koulutustehtävästä: Ammattikorkeakoulun
tehtäviä käsittelevän 4 §:n
osalta valiokunta toteaa, että sanonnalla "tutkimukseen
ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta"
tarkoitetaan opetukseen perustumista tutkimukseen ja tutkittuun
tietoon, jonka tuottajina toimivat niin tutkimuslaitokset, yliopistot, ammattikorkeakoulut
kuin muu työelämäkin niin Suomessa kuin
ulkomaillakin. Erityisen tärkeänä valiokunta
pitää sitä, että ammattikorkeakoulut
harjoittaessaan lakiesityksen mukaisesti "ammattikorkeakouluopetusta
palvelevaa sekä työelämää ja
aluekehitystä tukevaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä"
kehittävät omaa toimintaansa eri puolilla synnytetyn
tiedon hyödyntäjinä ja soveltajina. Valiokunta
painottaa ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutustehtävää työelämäosaamisen
ylläpitämiseksi ja vahvistumiseksi. Sen vuoksi
valiokunta ehdottaa omaa momenttia aikuiskoulutustehtävälle.
Arvoisa puhemies! Hallinnosta: Lakiesityksen 11 §:n
mukaan ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtajana toimii rehtori.
On välttämätöntä, että ammattikorkeakoulun
hallitus muodostuu dynaamiseksi ja vahvaksi. Sen vuoksi hallitukseen
ehdotetaan kuuluvaksi myös muun johdon sekä elinkeino-
ja muuta työelämää edustavia
henkilöitä. Elinkeino- ja muun työelämän
edustajia voisi kuitenkin olla enintään kolmannes
hallituksen koko jäsenmäärästä. Jäsenten
valinnasta määrättäisiin ammattikorkeakoulun
säännöistä. Tämän
vuoksi lakiesityksen 11 §:n 1—3 momentti ehdotetaan
muutettavaksi.
Ammattikorkeakoulun ylläpitäjä päättää eräistä ammattikorkeakoulun
sisäisen hallinnon piiriin kuuluvista asioista, jotka ovat
luonteeltaan ylläpitäjän intressipiiriin
kuuluvia. Näitä asioita ovat 11 §:ssä tarkoitettu
hallituksen jäsenten kokonaismäärästä ja
eri ryhmiin kuuluvien jäsenten lukumäärästä päättäminen,
hallituksen asettaminen sekä rehtorin nimittäminen
tai ottaminen ja vararehtoreista päättäminen.
Ammattikorkeakoulun ylläpitäjän ja sisäisen
hallinnon toimivallanjaon selkeyden vuoksi on laissa tarkoituksenmukaista
säätää myös eräistä ammattikorkeakoulun
ylläpitäjän toimivaltaan kuuluvista asioista.
Näitä asioita ovat ammattikorkeakoulun strategisesta
kehittämisestä päättäminen,
toiminta- ja taloussuunnitelmasta sekä talousarviosta päättäminen,
esityksen tekeminen valtioneuvostolle ammattikorkeakoulun koulutustehtävän muuttamisesta
sekä valtuuskunnan nimittäminen tarvittaessa.
Valtuuskunta ei olisi hallintoelin, vaan yhteistyöelin,
joka koostuisi esimerkiksi ammattikorkeakoulun toimintapaikkakuntien
edustajista. Valiokunta pitää selkeämpänä, että ylläpitäjän
edellä mainituista tehtävistä säädetään
lakiin erillinen pykälä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi
uusi 14 §.
Ammattikorkeakouluissa on nykyisin neuvottelukuntia. Nämä neuvottelukunnat
on tavallisesti asetettu joko ammattikorkeakoulun koulutusalaa tai
koulutusohjelmaa varten, ja niiden tehtävänä on
avustaa ammattikorkeakoulua koulutuksen kehittämisessä.
Toisaalta joissain ammattikorkeakouluissa voi olla tarvetta joko
kapeampialaiselle tai eri koulutusalojen tai -ohjelmien yhteiselle
neuvottelukunnalle. Valiokunta pitää näiden
neuvottelukuntien työtä merkittävänä,
ja sen vuoksi niistä on syytä ottaa maininta myös lakiin.
Sitten opiskelijan poissaoloajasta: Käsitellessään
poissaoloaikaa koskevaa hallituksen esitystä sivistysvaliokunta
piti aikaa tuolloin melko pitkänä — siis
se oli silloin kaksi vuotta — ja totesi siinä olevan
vaaroja, jotka nyt ovat toteutumassa. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä,
että opetusministeriö edelleen seuraa poissaolojen
kehitystä. Valiokunnan mielestä ensimmäisen
vuoden poissaolojen tulisi perustua painaviin syihin. Tarvittaessa
tulee poissaoloaikaa koskevia säännöksiä tarkastella
uudelleen.
Arvoisa puhemies! Hankalin pykälä tässä laissa
on ollut opiskelijakuntaa koskeva hallituksen esityksen 42 §.
Perustuslakivaliokunta oli lausunnossaan arvioinut säännöstä perustuslaissa turvatun
yhdistymisvapauden kannalta. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan,
että säännös on vastoin perustuslain
13 §:ssä turvattua yhdistymisvapautta. Sääntelyä oli
sen vuoksi tarkistettava, jotta lakiesitys voidaan tältä osin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä. Tilanne
oli valiokunnalle erittäin hankala. Opiskelijakuntien asema
haluttiin turvata, mutta toisaalta enemmistö valiokunnasta
ei ollut halukas lähtemään viemään
lakiehdotusta perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Kysymyksellä on suuri periaatteellinen merkitys myös
sen vuoksi, että uuden perustuslain aikana tavoitteena
on, että poikkeuksia ei tehdä. Perustuslain säätämisjärjestys
tarkoittaa myös aina sitä, että esitetty
pykälä on ristiriidassa olemassa olevien perusoikeuksien
kanssa. Perustuslain säätämisjärjestys,
vaatiessaan kahden kolmasosan enemmistön seuraavilla valtiopäivillä, olisi
myös vaarantanut koko lain voimaantulon. (Ed. Valpas: Ei
pidä paikkaansa!) Valiokunta hahmotteli vielä tällä viikolla,
viime päivinä, sellaista pykälää,
joka olisi tuonut automaattijäsenyyden, mutta opiskelija
olisi ilmoittamalla voinut erota jäsenyydestä.
Säätämisjärjestyksen vuoksi
valiokunta pyysi vielä perustuslakivaliokunnan lausuntoa
tästäkin mallista, mutta perustuslakivaliokunta
tuli asiantuntijakuulemisen jälkeen siihen tulokseen, ettei
ehdi lausuntoa antaa. Näin ollen tämäkin
tie meni poikki.
Valiokunta päätyi lopulta ehdottamaan, että oppilaskuntaa
koskeva 43 §, hallituksen esityksessä 42 §,
poistetaan lakiehdotuksesta. Päätös oli äänestyspäätös,
ja valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause,
jossa ehdotetaan pykälä hyväksyttäväksi
hallituksen esittämässä muodossa ja perustuslain
säätämisjärjestyksessä.
(Ed. Valpas: Kyllä!)
Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta painottaa sitä,
että ammattikorkeakoulujen nykyiset opiskelijayhdistykset
ja ammattikorkeakoulut ovat yhdessä kehittäneet
opiskelijayhdistystoimintaa ja pääosin on ammattikorkeakouluissa saavutettu
tehokas ja toimiva opiskelijayhdistysverkosto. Opiskelijayhdistykset
ovatkin tärkeä osa ammattikorkeakouluyhteisöä ja
voivat osaltaan olla kehittämässä ammattikorkeakoulujen toimintaa.
Valiokunta painottaa myös sitä, että opiskelijakunnat
toimivat jäsentensä yhdyssiteenä ja edunvalvojana
ja edistävät opiskelijoiden yhteiskunnallisia
ja sosiaalisia pyrkimyksiä. Ammattikorkeakoulun opiskelijoilla
on hallituksen esityksen mukaan myös huomattava osuus ammattikorkeakoulun
sisäisessä hallinnossa. Eräät
opiskelijayhdistykset ovat myös mukana opiskelija-asuntolatoiminnassa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sosiaalipolitiikka ja
koulutuspolitiikka ovat ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvonnassa
tärkeimmät osa-alueet. Edellä mainituilla
osa-alueilla tehdään sekä paljon edunvalvontatyötä että aktiivista
ammattikorkeakoulujen kehittämistyötä.
Edunvalvonta ei pelkästään liity koulutuksen
kehittämiseen vaan myös koulutuksen aikana tapahtuviin
opiskelijoiden elämäntilanteen muutoksiin. Opiskelijayhdistykset
edustavat opiskelijoita ammattikorkeakoulun hallinnon eri elimissä sekä eri
työryhmissä, niissä työryhmissä ja
päätöksentekoelimissä, joihin
opiskelijat on jo nykyisin vapaaehtoisesti otettu mukaan. Opiskelijayhdistykset
osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun opiskelijaedunvalvonnallisissa
kysymyksissä. Opiskelijatoiminta tarjoaa myös mahdollisuuden
tutustua ja osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä,
että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien rooli julkisoikeudellisten
tehtävien hoitajina selvitetään ja vahvistetaan.
Hallituksen tulee huolehtia siitä, että korkeakoulusektorilla
opiskelevat ovat yhdenvertaisessa asemassa sen suhteen, miten opiskelijoiden
etuja valvovien ja jäsentensä yhdyssiteinä toimivien tahojen
jäsenyys määräytyy.
Sivistysvaliokunnan periaatteellinen näkemys on vahva
oppilaskunta, jolla on julkisoikeudellisia tehtäviä.
Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä säädettäessä ylioppilaskuntien
julkisoikeudelliset tehtävät olivat riittävän
vahvat, jotta pakkojäsenyys oli hyväksyttävissä perustuslain kannalta.
(Ed. Tennilä: Mikä sana se pakkojäsenyys
on?) Kuitenkaan nyt perustuslakivaliokunnan kannan mukaan ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien
osallistuminen esityksen perusteluissa mainittuihin tutortoimintaan,
kansainväliseen opiskelijavaihtoon ja urarekrytointiin
ei muodosta sellaista julkista tehtävää,
joita valiokunta on tarkoittanut vuonna 1997 ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä lausuttaessa.
Näin ollen pykälää ei voitaisi
säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Sivistysvaliokunta näki opiskelijakuntien roolin tärkeänä,
ja uskon, että täällä muut valiokunnan
jäsenet valottavat varmasti näitä näkökulmia tarkemmin.
Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä,
että ammattikorkeakoulujen opiskelijatoiminnan rahoitus
pyritään turvaamaan pikaisesti ammattikorkeakoulujen
rahoitusjärjestelmän uudistamisen yhteydessä,
jota rahoitusjärjestelmää siis valiokunta
yksimielisesti lausumassaan kiirehtii.
Arvoisa puhemies! Edellä todetun perusteella valiokunta
ehdottaa hyväksyttäväksi kolme lausumaa:
"1. Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan
siitä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien
toiminnalle turvataan taloudelliset resurssit suuntaamalla opiskelijakunnille
rahoitusta osana ammattikorkeakoulujen rahoitusta.
2. Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan
siitä, että ammattikorkeakouluopiskelijoille turvataan
terveydenhuoltopalvelut opiskelupaikkakunnilla.
3. Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan
siitä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien
asemaa koskeva hallituksen esitys annetaan pikaisesti niin, että ammattikorkeakoulujen
opiskelijakuntien
asema nostetaan yliopistojen ylioppilaskuntien tasolle." (Ed. Tennilä:
Pakkojäsenyys taas, niinkö?) — Kyllä.
Toisen lakiehdotuksen eli ammatillista opettajakoulutusta koskevan
lain osalta valiokunta piti välttämättömänä,
että ammatillisessa opettajankoulutuksessa ammatilliset
opettajakorkeakoulut voivat jatkaa toimintaansa nykymuodossaan. Sen
vuoksi valiokunta ehdotti muutoksia pykäliin.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hyvää kannattaa odottaa
kauan, tätä omaa puheenvuoroansa, niin pitkälle
on yö tässä jo vierähtänyt,
mutta tärkeästä asiasta on kysymys.
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva ammattikorkeakoululaki
näin arkikielellä sanottuna tavoittelee mielestäni
oikeutetusti asemaansa, autonomiaansa, sen etsimistä ja
määrittämistä. Olemme hyväksyneet
ammattikorkeakoulun roolin toisena pilarina yhteiskuntaamme ja koulutusjärjestelmäämme.
Tässä yhteydessä meidän on hyvä muistaa,
että ammattikorkeakouluille on annettu oma erityisroolinsa,
aluekehitystehtävänsä ja ammatillisiin
asiantuntijatehtäviin kouluttamistehtävä.
Näistä lähtökohdista mielestäni on
tärkeää se, että ammattikorkeakoulua
kehitetään sekä sisältä että ulkoa
oman roolinsa mukaisesti.
Olen huomaavinani joissakin näissä pykälissä liiallista
kopiointia tuolta toisen korkeakoulun akselin puolelta. En pidä sitä hyvänä,
koska sen verran hyvät lähtökohdat ammattikorkeakoululla
on itsellään, että tällaiseen
kopiointiin ei liene syytä eikä aihetta mennä.
Oman näköisensä korkeakoulu, oman profiilin
omaava korkeakoulu, omassa toimintaympäristössään
hallintoineen kaikkineen on mielestäni se malli, jossa
meidän on hyvä ammattikorkeakoulua kehittää.
Sille on oma tilauksensa tässä yhteiskunnassa.
Ammattikorkeakoululain käsittely oli pitkä ja värikäs
valiokunnassamme. Muutamia asioita, jotka jäivät
niin sanotusti kaihertamaan mieltäni, otan tässä aluksi
ja sitten yleistä puheeni loppupuolella.
Sisäinen hallinto, johon myöskin varapuheenjohtaja
Gustafsson puheessansa viittasi, oli yksi asia. En oikeastaan vieläkään
ymmärrä, miten se voi toimia tänä päivänä,
ja viittaan 14 §:n sisältöön,
jossa määritellään ylläpitäjän
tehtäviä. Kuitenkaan sisäisessä hallinnossa
ylläpitäjän edustusta ei haluttu valiokunnassa
nostaa edustuksellisuuden sisään. Tätä pidän
erikoisena mallina. Toiminta ja talous kulkevat aivan eri linjoja,
ja kun puhutaan strategisesta kehittämisestä ja
toimintalinjoista ja niiden suunnittelemisesta, niin oleellisen
tärkeää on mielestäni se, että talous kulkee
koko ajan rinnalla. Nyt ne kulkevat eri rakennuksissa. Näinkin
saattaa parhaassa tapauksessa olla.
Toinen asia, joka mielestäni oli pienoinen puute tässä hallinnossa,
oli valtuuskunnan asema. Olisin nähnyt sen asemoinnin vahvempana, mutta
ehkäpä se huomataan sitten muutaman vuoden kuluttua,
ja tähän asiaan voidaan palata.
Opettajankoulutuksesta keskustelimme pitkään.
Ymmärtämystäkin siinä vaadittiin
ja sananselitystä useampaan kertaan, mutta viimein valiokunnan
kannaksi jäi se, että opettajankoulutus säilyy
ennallaan. Pidän tärkeänä, että koska rahoitusta
ei tässä vaiheessa hyväksytty, emme ennalta
lähteneet laajentamaan opettajankoulutusta, vaan se kulkee
entisiä uomiaan nimellä valtakunnallinen ammatillinen
opettajankoulutus. Tällöin voimme ymmärtää sen,
että tarpeisiin vastataan eri yksiköissä eri
alueiden tarpeista käsin. Tärkeää on
myös se, että opettajankoulutus säilytetään
tasokkaana ja laadukkaana ja näin voidaan turvata sitten
lähinnä aikuisopiskelijoille, joita ammattikorkeakoulussa
pääsääntöisesti opiskelevat
ovat, myöskin mielenkiintoiset luennot.
Arvoisa puhemies! Valiokunnassa käytiin pitkä keskustelu
opintojen keskeyttämisestä ja myös siitä kahden
vuoden sessiosta, mihin varapuheenjohtaja puheessansa viittasi.
Itse olen saanut palautetta opiskelijakentältä paljonkin
siitä, että joustava siirtyminen eri yksiköiden
välillä ei ammattikorkeakoulussa tahdo luonnistua.
Viittaan tapauksiin, joissa esimerkiksi eri yksiköissä opiskelevat
solmivat avioliiton ja näin toinen osapuoli haluaisi muuttaa
saman opintosuunnan eri yksikköön opiskelunsa
aikana. Tähän ei suoda mahdollisuutta, ja tästä seuraa
se, että tämä uusi pariskunta joutuu
pitämään taloutta kahdella paikkakunnalla,
mikä on mielestäni sekä tämän
aloittavan perheen kannalta mutta myöskin yhteiskunnan
kannalta erittäin epätaloudellista.
Tästä tulen esittämään
lausumaa ja toivon, että mahdollisimman moni edustaja siihen
voisi yhtyä, että saisimme tämän
epäkohdan korjattua. Siinä ei tarvita rahaa. Siinä tarvitaan
ainoastaan hyvää tahtoa. Tiedän, että aika
monissa oppilaitoksissa tätä toimintaa tehdään
joustavasti ilman sen kummempia koukeroita ja numeroita ja homma
toimii.
Ihan lopuksi vielä puutun opiskelijakuntien asemaan.
Varapuheenjohtaja kuvasi hyvin tuossa omassa puheenvuorossansa tätä.
Kuitenkin lähtisin pikkuisen kauempaa tarkistelemaan tätä opiskelijakunnan
asemaa. Tämäkin pykälä oli muokattu
ylioppilaskuntien asemasta, suhteellisen saman näköiseksi.
Näkisin kuitenkin, että nyt olisi syytä lähteä kehittelemään
paitsi ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan sisällä myöskin kaikissa
muissa tahoissa sitä, että löytäisimme taas
ammattikorkeakouluun sopivan opiskelijakuntamallin, koska ylläpitäjätahot
ovat niin erilaisia. Siellä on monenlaista omistajapohjaa
ja ylläpitäjätahoa, ja niiden kaikkien
istuttaminen tähän opiskelijakunnan turvaksi ja
varaksi on nyt oleellisen tärkeää, kun
tätä uutta lakia lähdetään valmistelemaan
ja luonnostelemaan. Tähän liittyvät oleellisesti
nämä julkisoikeudelliset tehtävät,
jotka muotoutuvat sitten ajan myötä. Niitä ei nyt
vielä sinänsä siinä laajuudessa
ole kuin tässä laissa viitataan, mutta uskon,
että näitä tehtäviä löytyy
pilvin pimein, kun muutama vuosi mennään eteenpäin.
Kaiken kaikkiaan toivon, että tämä lain
käsittely saa siistin lopun, ja olen pahoillani siitä,
että emme valiokunnassa päässeet yhteisymmärrykseen,
että jouduttiin kahta eri rataa menemään
tämän asian kanssa. Se ei näytä hyvältä ulospäin eikä myöskään
sisällepäin. Oletankin, että kun seuraava
eduskunta istuu, se ottaa vakavasti heti ensi töikseen
tämän asian käsittelyynsä ja
vie sen pontevasti eteenpäin niin, että opiskelijakunnat saavat
sen aseman, mikä heille tässä koulutusjärjestelmässämme
kuuluu.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Entinen opiskelijaradikaali Gustafsson käytti täällä hankalaa
sanaa pakkojäsenyys toistuvasti äskeisessä puheenvuorossaan
leimaten ylioppilaskuntia jotenkin kielteisesti. Kuitenkin tämä automaattijäsenyys
on tehnyt ylioppilaskunnista hyvin vahvoja, ja sama toistuu sitten
ammattikorkeakouluissakin, kun kaikki opiskelijat siihen kuuluvat.
Oppilaskuntia pitää vahvistaa myös ammattikorkeakouluissa,
ja automaattijäsenyys turvaa sen. Edunvalvontaa ammattikorkeakouluissa
aivan erityisesti riittää, sillä opintoedut ovat
heikot ja terveydenhoitojärjestelmä erityisesti
on jälkeenjäänyt. Myös asumistuen
osalta tarvitaan korjauksia.
Minä en ylipäätään
ymmärrä, miksi halutaan lyödä jonkinlaista
hajurakoa tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen välille.
Nehän ovat rinnakkaisia osasia kokonaiskorkeakoulujärjestelmässä.
Ne ovat vetämässä samaa Suomi-kärryä,
ja kolmas vetohevonen tässä hevosten porukassa
on sitten ammattikoulujärjestelmä, johon pitää myös
aivan erityistä huomiota kiinnittää.
Varsinkin salin oikealla laidalla on ollut vaikeuksia tunnustaa
ammattikorkeakoulun suuri merkitys korkeakoulujärjestelmässä.
Ainakin siltä vaikutti, kun lakia valmisteltiin, silloinhan
oli vaikeuksia teillä hyväksyä se, että tutkimus
tulee elimelliseksi osaksi myös ammattikorkeakoulujärjestelmää.
Nämä teidän vastakkainasettelunne ja
jakonne ovat vanhanaikaisia. Tässä on kokonaisuudesta
kysymys.
Nyt pitää päättää siitä,
että myös ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden
tilanne on sama kuin ylioppilaskunnissa, jotta se vahvuus sinne
ammattikorkeakoulujen oppilaskuntiin syntyy. Tämä on
turhaa juridista höperrystä tämmöiset vertailut,
että perustuslaki on jo uhattuna, höpsistä vaan.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti entiselle opiskelijaradikaali
Esko-Juhani Tennilälle, että tämä termi
pakkojäsenyys on tämmöinen yleinen työkalu,
niin kuin puhutaan pakkoruotsista tai muustakin. Minä näen
sen käsitteenä positiivisena, ja myöskin
sivistysvaliokunnan selvä enemmistö olisi halunnut
tässä yhteydessä nimenomaan turvata myöskin
ammattikorkeakouluopiskelijoille aivan saman arvoisen ja rinnasteisen
opiskelijakunta-aseman kuin ylioppilaskunnillakin on. Se ei vain
ollut nyt tässä tilanteessa mahdollista johtuen
perustuslakivaliokunnan lausunnosta. Tältä osin
ed. Tennilän herjanheitto, joka nyt sinällään varmaan
sopii tähän yösydänhetkeen,
ei osu ihan kohdalleen.
Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Onneksi meitä on täällä aika
monta elinikäistä oppijaa, jolloin täältä joukosta
löytyy myös nykyisiä opiskelijaradikaaleja.
Haluaisin aivan erityisesti korjata ed. Tennilän sen väitteen,
että täältä oikealta löytyisi
edelleenkin ammattikorkeakoulujen kehityksen jarruttajia. Kyllä valiokunnan
työssä aivan selvästi tuli ilmi, että sitä todella
aktiivista kehityksen moottorivoimaa löytyi nimenomaan
kokoomuksen riveistä. Ehkä hän viittasi
sitten vielä enemmän meistä oikealla
olevaan Rkp:hen. Mutta muistuttaisin vaan, että myös
ministeri Taxell on aikanaan ollut vauhdikkaasti laittamassa ammattikorkeakoulujen
roolia liikkeelle, ja samoin kokoomuslaiset opetusministerit ovat
aivan ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, että ammattikorkeakoululaitos
on Suomeen syntynyt.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Nykyiselle radikaalille, entiselle opiskelijaradikaalille
ed. Gustafssonille totean vain, että minä en siedä tätä sanaa, että olisi
pitänyt tehdä näin ja olisimme halunneet
tehdä näin. Jos te olette sitä mieltä,
niin tehkää silloin semmoinen esitys. Se esitys
on täällä tehty, äänestetään
se voimaan.
Jos te panette syyksi sen, että te ette voineet tehdä näin
perustuslakivaliokunnan kannan takia, niin miksi se sitten jatkossa
muuttuu? Jos siellä on torjuttu automaattijäsenyys,
niin eihän se siitä kummene. Se asiahan on vain
ratkaistava täällä eduskunnan salissa,
vaikkapa sitten perustuslakivaliokunnan kanta huomioon ottaen ja mennen
sitä tietä, joka on ainoa mahdollinen. Eihän
perustuslakivaliokunnan kanta muutu tässä muutamassa
kuukaudessa siitä ... (Ed. Gustafsson: Perehtykää nyt
niihin lausumiin, jotka ovat siinä!) — Lausumat
on lausumia, kyllä niitä on täällä miljoona
kertaa nähty, tai ehkä ei niin monta kertaa, mutta
tuhansia kertoja kuitenkin on lausumia nähty.
Sitten vielä ammattikorkeakoulujen roolista. Kyllä se
menee parempaan, mutta jonkinlaista jurrausta oli tutkimuksen osalta
siellä teidän oikean laitanne eräissä osissa.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Sivistysvaliokunnan mietinnössä on
lausuma, jossa edellytetään, että pikaisesti,
muutaman kuukauden kuluessa, annetaan uusi esitys. Mihinkä se todella
muuttuu? Jos perustuslakivaliokunta on tällaisen kannan
ottanut, että se ei nyt tässä helmikuussa
voi muuttua, niin miten sitten joskus touko—kesäkuussa
voisi olla toisenlainen kanta? Ei kai perustuslakivaliokunta sellainen
tuuliviiri ole? Eli pitäähän siitä lähteä,
että jos se halutaan muuttaa, niin muutetaan se nyt, koska
se on täällä käsittelyssä.
Minun mielestäni tässä on kyllä kaikki
mahdollisuudet, jos eduskunta haluaa. Yleensä tässä talossa,
jos joku pykälä halutaan voimaan, keinot kyllä löytyvät,
mitä kautta se voidaan hoitaa. Juristeja on koulutettu
tähän maahan niin paljon.
Mielestäni tämä on paha takaisku
ammattikorkeakoulujen kehitykselle. Niillä on ollut merkittävä rooli
ja panos Suomen nostamisessa hyväksi koulutusyhteiskunnaksi,
ja muun muassa it-alan kehitys on osaltaan ollut mahdollista vain ammattikorkeakoulujen
avulla.
Ihmettelen vielä tätä perustuslakivaliokunnan kantaa.
Perustuslakivaliokunta otti kielteisen kannan ammattikorkeakoulujen
opiskelijoiden automaattisesta jäsenyydestä opiskelijayhdistykseen.
Eräänä perusteluna perustuslakivaliokunta esitti:
"Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta ei muodosta ylioppilaskuntaan
rinnastettavaa perinteistä osaa ammattikorkeakoulusta,
vaan säännökset opiskelijakunnasta ja
sen pakkojäsenyydestä olisivat uusia." No eivät
kai, kun se on uusi koulutusmuotokin, ne voi olla vanhoja. Ihmettelen
sitä, miten tällä tavalla voidaan lähteä.
Eiväthän ne voi olla vanhoja. Ne ovat uusia. Yliopistot
ovat vanhoja, niissä on muodostunut sellainen ... Jos me
haluamme tämän, niin pitäähän meidän
uskaltaa tähän asiaan sitten puuttua ja tehdä tälle
jotain eli tämä automaattinen jäsenyys
hyväksyä. Mielestäni tämä on
ihan selvä asia.
Lisäksi vielä, vaikka se ei sinänsä tähän
kuulu, kun opintotukea leikattiin, niin silloin ei perustuslakivaliokunnalla
ole mitään sanomista. Mutta sitten, kun automaattisesta
jäsenyydestä puhutaan, perustuslakivaliokunta
on sitä vastaan. Ihmettelen kyllä tätä kantaa.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä on tänä yönä ja
varsinkin eilen illalla esiintynyt monissa asioissa hallituksen
esityksiä vastustavia kannanottoja ja esityksiä.
Minä aion nyt puolustaa hallituksen esityksiä ammattikorkeakoululaeiksi.
Ne ovat mielestäni hyviä. Koska lakiesitykset
ovat edenneet hyvässä hengessä monilta osin,
puutun vain kahteen asiaan lakiesityksessä.
Ensinnäkin olen tyytyväinen siihen, että jo hallituksen
esityksessä todetaan, että ammattikorkeakouluilla
on tärkeä aluekehittämisvelvoite. Sen
lisäksi, mitä hallitus esittää,
saimme sivistysvaliokunnassa esityksestäni yksimielisesti
tärkeän lisäyksen tähän
lakiesitykseen. Esitykseni selventää sen, että aluekehitystä tukiessaan
ammattikorkeakoulujen tulee ottaa huomioon alueen elinkeinorakenne.
Esimerkiksi Raahessa, missä on tärkeää metalliteollisuutta
koko valtakunnankin kannalta, muun muassa Rautaruukki Steel, on
silloin ammattikorkeakoulun huomioitava metalli- ja konetekniikka.
Tämä täsmennys lakiin on siis paikallaan
niin Raahea kuin monien muidenkin aluekehitystä tarvitsevien
paikkakuntien kannalta.
Arvoisa puhemies! Sitten toinen asia, jota pidän hyvänä hallituksen
esityksessä. Hallitus esittää esityksessään
206/2002 ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille ylioppilaskuntiin
rinnastettavan aseman ja ammattikorkeakouluopiskelijoille automaatiojäsenyyttä.
Hallituksen esityksen 42 § on hyvin perusteltu ja vahvistaisi
korkeakouluopiskelijoiden yhdenvertaisuutta sekä antaisi
ammattikorkeakoulujen oppilaskunnille julkisoikeudellisen aseman.
Myöskin Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten
Liitto Samok ry, joka edustaa noin 120 000:ta opiskelijaa,
pitää tärkeänä myös sitä,
että hallituksen esitys, joka juuri pitää sisällään
tämän 42 §:n automaatiojäsenyydestä,
tulee hyväksytyksi.
Arvoisa puhemies! Sekä ammattikorkeakoulut että opiskelijakunnat
ovat tehneet pitkäjänteistä yhteistyötä saavuttaakseen
tehokkaan ja toimivan ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvontaverkoston.
Opiskelijakunnat, joissa opiskelijat ovat jäseniä,
edustavat tasapuolisesti kaikkia koulun opiskelijoita. Minun mielestäni
jokaisella ammattikorkeakouluopiskelijalla tulee olla mahdollisuus
vaikuttaa opiskelijakunnan toimintaan, hallintoon ja hallintoelinten
valintaan ja ainoastaan tämä automaatiojäsenyys takaa
demokraattisen toimintamallin valittaessa opiskelijaedustajia muun
muassa ammattikorkeakoulun hallintoon.
Sitten toisaalta opiskelijakunnalla ei myöskään
ilman tätä jäsenmaksun keräämisoikeutta ole
mielestäni resursseja toimia kaikkien opiskelijoiden todellisena
edunvalvojana. Eli kyllä tässä täytyy
tämä rinnastus yliopistojen opiskelijoihin tehdä.
Näin ollen eri korkeakoululaitosten opiskelijoita ei voida
asettaa eri asemaan. Niillä ei voi olla erilaisia oikeuksia
ja velvollisuuksia. On oltava yhdenvertainen asema ja vaikutusmahdollisuus.
Sen takia hallituksen esitys on hyvä, koska se takaa nämä yhtäläiset
oikeudet ja velvollisuudet kaikille korkeakouluopiskelijoille ja samalla
turvaa myös taloudelliset edellytykset opiskelijakunnille.
Arvoisa puhemies! Koska kuitenkin sivistysvaliokunnan enemmistön
muutosehdotus lakiin poikkeaa hallituksen hyvästä esityksestä,
siitä esityksestähän tänään äänestettiin,
aion nyt ponnekkaasti puolustaa tätä hallituksen
hyvää esitystä, jotta tämä 42 § tulee
lakiin. Näin ollen, arvoisa puhemies, edellä olevaan
perustuen ehdotan, että käsittelyn pohjaksi hyväksyttäisiin
vastalauseen mukaiset lakiehdotukset, mikä tarkoittaa juuri
sitä, että ensimmäiseen lakiehdotukseen
lisätään 43 § hallituksen esitykseen
sisältyvän 42 §:n mukaisena.
Jouni Lehtimäki /kok:
Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan vähemmistön
mielestä automaattijäsenyys ei ole perustuslain
vastainen. Vähemmistö lähtee siitä,
että kyse ei ole yhdistymisvapaudesta vaan yhdenvertaisuudesta.
Suomen korkeakoululaitos muodostuu yliopistoista ja ammattikorkeakouluista.
Ei voi olla yhdenvertaista, että toisessa on opiskelijakunnat,
toisessa ei ole, kun vielä tiedetään
se, että toisen asteen oppilaitoksissa on myös
oppilaskunnat, tosin jäsenmaksuttomat.
Vähemmistö lähti myös siitä,
että ammattikorkeakouluilla on sellaisia julkisia hallinnon
tehtäviä, jotka voidaan rinnastaa metsänhoitoyhdistyksiin.
Tämänkin takia automaattijäsenyys olisi ollut
mahdollinen. Vähemmistö on sitä mieltä, että sivistyslakivaliokunnan
hahmottelema kompromissimalli, jossa lähtökohta
olisi ollut automaattijäsenyys, kuitenkin sillä poikkeuksella,
että voi ilmoituksella erota opiskelijakunnasta, olisi
ollut kaikkein paras vaihtoehto ja myös oikeudenmukaisin
tulevan toiminnan kannalta. Tämä malli kuitenkin
tässä vaiheessa saattaisi vaarantaa koko lain
läpimenon. Toteankin, että tulen kannattamaan
nyt ed. Valppaan esitystä ja toivon, että tässä vaiheessa
tämä esitys menee läpi.
Ed. Kuoppa kysyi, mikä sitten muuttuu, jos tämä ed.
Valppaan esitys ei mene läpi tänään. Muutos
saattaa johtua siitä, että kun perustuslakivaliokunta
vaalien jälkeen selvittää tämän
kompromissivaihtoehdon mahdollisuuden, täältä avautuu
uusi keino asian hoitamiseen kuntoon. Ammattikorkeassa pitää olla
automaatiojäsenyyteen perustuva opiskelijakunta. Toivon
kuitenkin, että ed. Valppaan esitys voittaa, ja tulen sitä kannattamaan
nyt ja äänestyksessä.
Toinen varapuhemies:
Kysyn selvyyden vuoksi, kannattiko ed. Lehtimäki tässä yhteydessä Valppaan
ehdotusta, kun sanoi "tulen kannattamaan"?
Äänestyksessä kyllä. Nyt
ja äänestyksessä. Tässä yhteydessä.
Kyllä.
Toinen varapuhemies:
Kannattaako tässä yhteydessä tätä tehtyä ehdotusta
vai ei?
Tässä yhteydessä, kyllä.
Toinen varapuhemies:
Selvä.
Markku Markkula /kok:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin oli hyvä, että tuo
kannatus tuli tuossa jo selkeästi, koska itsekin olen samaa mieltä ja äänestin
myös valiokunnassa tuon siellä vähemmistöön
jääneen kannan mukaisesti. Mutta mielenkiintoista
oli todeta, että hallitusryhmien edustajien enemmistö oli
sivistysvaliokunnassa ryhdikkäästi hallituksen
kannalla myös tämän kiistellyn 42 §:n
osalta.
Arvoisa puhemies! Tämä ammattikorkeakoululaki
on sekä periaatteellisesti että käytännöllisesti
hyvin tärkeä. Sen takia haluan perustella useita
niitä muutoksia, joita eduskunnan käsittelyssä tähän
lakiin on tullut. Haluan myös korostaa sitä, että nämä muutokset
vahvistavat ammattikorkeakoulujen roolia ja niiden hallinnon toimivuutta.
Nämä muutokset selkeyttävät
ammattikorkeakoulujen roolia osana duaalimallin mukaista korkeakoulujärjestelmää ja
osana korkeakoululaitosta.
Me sivistysvaliokunnassa saimme tehtyä ammattikorkeakoulujen
kannalta hyvin myönteisiä ratkaisuja useissa sellaisissa
poliittisissa kiistakysymyksissä, joista hallituksen neuvotteluissa viime
syksynä ei löytynyt poliittista yhteisymmärrystä.
Yksi esimerkki näistä asioista, jotka vielä jäivät
hoitamatta — ja joka on selkeä merkittävä puute
tässä laissa — on se, että ammattikorkeakoulun
rahoitusta ei saatu uudistetuksi. Uskon, että sekin asia
olisi ratkennut, jos se asia olisi ollut tavalla tai toisella tuossa
hallituksen ehdotuksessa. Myös Ammattikorkeakoulujen rehtorien
neuvoston edustajien kanssa kävimme neuvotteluja ja kuulimme
heitä asiantuntijoina, ja hyvin lähellä olisi
ollut rahoituksen osalta se ratkaisu, että rahoitus perustuisi — ja
toivon, että jatkossa tämä voisi olla
ratkaisun pohja — 75-prosenttisesti opiskelijoiden määrään
ja sitten 25-prosenttisesti suoritettujen tutkintojen määrään.
Mutta on varsin keinotekoista, että rahoitus perustuisi
joltakin osalta siihen, kuinka monta henkilöä esimerkiksi
tutkimustoimintaan liittyviin tehtäviin ammattikorkeakouluihin
on palkattu. Kyllä rahoituksen pitää kohdistua
nimenomaan opiskeluun ja perustua sellaisiin selkeisiin kriteereihin,
joiden avulla laatua voidaan vahvasti edelleen vahvistaa.
Arvoisa puhemies! Sitten yksityiskohtaisiin pykälämuutoksiin.
Ensinnäkin 2 §:n osalta: Meidän olisi
tullut korjata sitä myös ihan lakiteknisesti,
koska on hyvin arveluttavaa, että nyt tähän jää käytännössä ristiriita
korkeakoulujen kehittämislainsäädännön
kanssa, sen kanssa, mitä yliopistojen osalta siellä määritellään.
Tämä olisi ollut selvästi hoidettavissa
siten, että 2 §:ssä vain olisi todettu,
että ammattikorkeakoulut ovat osa korkeakoulujärjestelmää ja
osa korkeakoululaitosta, mutta tämä oli tunnekysymys,
arvovaltakysymys, eräille, ja sen takia tuo pykälä jäi
korjaamatta.
Ed. Valpas viittasi jo 4 §:n osalta elinkeinorakenteen
huomioon ottamiseen aluetasolla. Se on tärkeä,
ja siinä on syytä korostaa myös, että tämä edellyttää nimenomaan
elinkeinorakenteen muutostarpeiden ennakointia, jolloin ammattikorkeakoulut
ovat dynaaminen työelämää ja
aluekehitystä uudistava voima. Tärkeää,
että tuohon samaan pykälään
lisättiin oma momentti aikuiskoulutustehtävästä ja
nimenomaan siten, että ammattikorkeakoulut sekä antavat
että kehittävät aikuiskoulutusta
työelämän osaamisen ylläpitämiseksi
ja vahvistamiseksi. Tämä selkeyttää selkeästi
ammattikorkeakoulujen roolia ja on tältä osalta
linjassa niiden linjausten kanssa, joita parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä viime
vuoden
keväällä teki ja jotka silloin parlamentaarisella
tasolla selkeästi ratkottiin. Toivottavasti tämä vauhdittaa
myös opetusministeriön virkamiesten osalta toimenpiteitä ammattikorkeakoulujen
tämän toimintakentän kehittämiseksi.
Sitten edelleen totean, että 8 §:ään
me tietoisesti halusimme lisäyksen, että tavoite-
ja tulosneuvotteluissa sovitaan myös keskeisistä valtakunnallisista
kehittämishankkeista. Viittaamme tältä osin
niin kirjastoihin kuin Funetiin tai virtuaaliammattikorkeakouluun,
moniin muihinkin tällaisiin, joiden kehittämisessä tarvitaan
valtakunnallista keskitettyä rahoitusta, ja kun nämä otettiin
lakitasolle, niin tämä mielestäni edellyttää sitä,
että opetusministeriö vuosittain varaa merkittävät
rahamäärät tällaisiin yhteisiin
kehittämishankkeisiin.
Ammattikorkeakouluhallintoa uudistettiin siten, että tänne
tuli selkeästi ylläpitäjähallinnon tehtävät.
Tämä huomattavasti helpottaa lain ymmärrettävyyttä.
Kun meillä on erityyppisiä ylläpitäjähallintoja,
ehkä liiankin kirjavasti tällä hetkellä,
niin tämän ylläpitäjän
kanssa joudutaan hakemaan kulloiseenkin tilanteeseen, alueeseen
ja koulutusaloihin parhaiten sopiva hallintoratkaisu. Tärkeää on,
että ylläpitäjän tehtäviin
tuli nimenomaan strateginen kehittäminen ja siitä vastaaminen,
koska jos tämä olisi jäänyt
määrittelemättä, se olisi kiistatta
ollut lain puute.
Sisäisen hallituksen osalta tämä linjaus
on siinä mielessä selkeä, että vastoin
eräitä toiveita ja paineita sisäiseen
hallitukseen ei otettu ylläpitäjän edustajia,
vaan tämä on ammattikorkeakouluyhteisön
sekä työelämän edustajista koottava hallitus.
Tältä osin merkittävä muutos
on, että kaikissa olosuhteissa nyt mietinnön mukaisesti täällä on
oltava elinkeino- ja työelämän edustajat.
Näin ei ollut hallituksen alkuperäisessä esityksessä.
Samoin lisäsimme sen, että hallitukseen kuuluu
muu johto, ja tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä,
että alueellinen tai alakohtainen edustavuus on riittävän
vahva, ja myös sitä, että esimerkiksi vararehtorit
voivat kuulua hallitukseen, jos ylläpitäjä näin
asialliseksi katsoo. Näemme, että myös
tällä tavalla saadaan dynaamisuutta ja vahvuutta
koko hallituksen työskentelyyn, jolloin vältetään
se, että ensin olisi tällainen sisäinen johtoryhmä,
jossa olisi operatiivinen johto, ja se tekisi todelliset faktiset
ratkaisut ja sen jälkeen muodollisesti hallitus näitä siunailisi
ja sitten olisi vielä erillisenä ylläpitäjähallitus
ja ylläpitäjähallinto. Nyt tässä haetaan
nimenomaan sisäiselle hallitukselle vahvaa, toimivaa roolia
ja vastuuta ammattikorkeakoulun kehittämisestä.
Merkittävä linjaus on myös se, että ylläpitäjä ei
enää siis aseta vaan nimittää ammattikorkeakoulun
hallituksen, ja tällä haluamme korostaa sitä,
että ammattikorkeakoulun hallituksen kokoonpanosta on voitava
neuvotella, sitä on voitava sovitella sillä tavalla,
että hallituksesta ei tule liian yksipuolinen joko alue-
tai koulutusalakohtaisilla kriteereillä mitattuna tai esimerkiksi
sukupuolten tasa-arvoisuuden kannalta.
On tärkeää, että tähän
lakiin otettiin myös lisää työelämän
yhteistyötä korostavia osia, kuten se, että osa
tutkintotavoitteista, opetuksesta, voidaan järjestää työpaikoilla.
Tämä edellyttää nimenomaan suunnitelmallisuutta,
edellyttää nimenomaan sopimusta ja luontevaa,
vahvaa opetuksen ohjausta myös työpaikoilla. Edelleen
saman suuntainen on se, että lakitasolle nostettiin, että ammattikorkeakoulussa
voi olla koulutuksen kehittämistä varten neuvottelukuntia.
Korostamme perusteluissa sitä, että useissa tilanteissa nimenomaan
tarvitaan koulutusalakohtaisia neuvottelukuntia, mutta neuvottelukuntien
rakenne ja toimintaperiaatteet on ratkottava ammattikorkeakoulukohtaisesti.
Arvoisa puhemies! Vielä oppilaskuntaroolista: Periaatteellisen
oman linjani tuossa jo totesin ihan puheenvuoroni alussa, mutta
haluan sen osalta nimenomaan korostaa sitä, että valiokunta myös
tiukan äänestyksen jälkeen 8—7
päätti tuosta viimeisestä, neljännestä lausumasta
siten, että se on yksikäsitteinen ja selkeä.
Sen lausuman tahto on toisaalta, että pikaisesti tuodaan
oppilaskuntien asemaa koskeva lakiesitys tänne eli käytännössä seuraavalle
eduskunnalle käsiteltäväksi, jos käy
niin, että ed. Valppaan tekemä ehdotus ei täällä tule
hyväksytyksi. Sitten lisäksi tämän
pikaisen esityksen tulee pitää sisällään
se, että ammattikorkeakoulujen oppilaskuntien asema nostetaan
sille tasolle, jossa yliopistojen ylioppilaskuntien asema tällä hetkellä on.
Toinen vaihtoehto olisi ollut sanoa vain, niin kuin oli esillä,
että nämä ovat yhdenvertaiset, mutta
yhdenvertaisuushan syntyy sillä, että toisen tasoa merkittävästi
lasketaan, ja tätä missään olosuhteissa
emme halua tapahtuvan.
Puhemies! Vielä yksi yksityiskohta, jotta se tulee
tässä sanottua: Alkuperäisen lain 15 §:ssä puhutaan
opetuksen ja tutkimuksen vapaudesta. Siinä pykälässä me
muutimme kaksi kirjainta, mutta ne kirjaimet ovat todella merkittäviä.
Aikaisemmassa laissa sanottiin, että ammattikorkeakoulussa
on opetuksen ja tutkimuksen vapaus. Nyt halusimme korostaa, että ammattikorkeakoululla
on, ja tämä tarkoittaa todella sitä,
että ammattikorkeakoulu toimii dynaamisena, vahvana yhteisönä,
mutta että sen sisällä ei ole sitä vapautta
tai mahdollista aivan eri suuntiin menemistä, mikä eräiltä osiltaan
on hankaloittanut yliopistolaitoksen toimintaa. Jos yksittäinen
opettaja tai tutkija saa täysin vapaasti päättää,
mitä hän siellä opettaa tai tutkii, niin
tämä voi johtaa todella suuriin ongelmiin. Tämä on
nyt korjattu sillä, että pykälässä todella
lukee, että ammattikorkeakoululla on tämä opetuksen
ja tutkimuksen vapaus. Tämän lisäksihän
kyseisessä momentissa korostetaan sitten, että opetuksessa
on kuitenkin noudatettava koulutuksen ja opetuksen järjestämisestä annettuja
säännöksiä ja määräyksiä.
Tällä halutaan todella korostaa koko ammattikorkeakoulun
toimintaa ja erinäisiä määräyksiä,
jotka koskevat työtehtävien hoitoa.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Ammattikorkeakoulujärjestelmä pantiin
kokeiluna toimintaan 80-luvun ja 90-luvun taitteessa, ja 90-luvun
alussa, jolloin olin valtioneuvoston jäsenenä ja
myös sivistyspoliittisen ministeriryhmän jäsenenä,
järjestelmä päätettiin vakinaistaa, luotiin
se ammattikorkeakouluverkko, joka meillä nyt on ja josta
kokemukset ovat erittäin hyvät. Paljon on moitittu
Ahon hallituksen erilaisia päätöksiä,
mutta tämä on yksi mielestäni tavattoman hyvä päätös,
joka silloin tehtiin, ja niitä on paljon muitakin. (Ed.
Gustafsson: Se päätös tehtiin ennen Ahon
hallitusta; voin kertoa sen myöhemmin sitten!) — Arvoisa
puhemies! Totesin, että se pantiin kokeiluna alkuun opetusministeri Norrbackin
toimesta, mutta se vakinaistettiin laman syvinä vuosina
Ahon hallituksen toimesta. Siinä sain olla mukana ja ajamassa
hanketta hyvin voimakkaasti eteenpäin. (Ed. Gustafsson: Ketkä istuttivat
puun?)
Järjestelmä on todellakin osoittanut hyvyytensä,
ja sillä on varmasti ollut huomattava merkitys Suomen nousussa
siihen tekniseen tietoyhteiskuntatasoon, jossa nyt olemme. On tärkeää,
että järjestelmää edelleen kehitetään,
uudistetaan, viedään eteenpäin. Hallituksen
esityksessä todetaankin, että ammattikorkeakoulut
yhdessä yliopistojen kanssa muodostavat korkeakoululaitoksen,
eli näin tämä korkeakoululaitostaso on tunnustettu
ammattikorkeakouluille, ja se on aivan paikallaan.
Tässä on paljon puhuttu oppilasyhdistysten asemasta.
Sivistysvaliokunta on tämän 42 §:n yhteydessä perustellut
varsin hyvin opiskelijayhdistysten merkitystä. Täällä valiokunta
käyttää sanaa painottaa hyvin montakin
kertaa. Ensiksi valiokunta painottaa "sitä, että ammattikorkeakoulujen
nykyiset opiskelijayhdistykset ja koulut ovat yhdessä kehittäneet
opiskelijayhdistystoimintaa ja pääosin ammattikorkeakouluissa
on saavutettu tehokas ja toimiva opiskelijayhdistysverkosto. Opiskelijayhdistykset
ovat tärkeä osa ammattikorkeakouluyhteisöä,
ja ne voivat osaltaan olla kehittämässä ammattikorkeakoulujen toimintaa".
Edelleen valiokunta painottaa myös sitä, että opiskelijakunnat
toimivat jäsentensä yhdyssiteenä ja edunvalvojana
ja edistävät opiskelijoiden yhteiskunnallisia
ja sosiaalisia pyrkimyksiä. Opiskelijoilla on huomattava
osuus ammattikorkeakoulun sisäisessä hallinnossa.
Myös asuntolatoimintaa on eräillä yhdistyksillä.
Edelleen tässä todetaan, että nämä opiskelijayhdistykset
harjoittavat edunvalvontatyötä ja aktiivista ammattikorkeakoulun
kehittämistyötä. Voi sanoa, että sivistysvaliokunta
tämän pykälän perustelujen kohdalla
varsin hyvin antaa varauksettoman tunnustuksen opiskelijayhdistyksille,
niiden toiminnalle.
Edelleen valiokunta "pitää välttämättömänä, että ammattikorkeakoulujen
opiskelijakuntien rooli julkisoikeudellisten tehtävien
hoitajana selvitetään ja vahvistetaan. Hallituksen
tulee huolehtia siitä, että korkeakoulusektorilla
opiskelevat ovat yhdenvertaisessa asemassa sen suhteen, miten opiskelijoiden
etua valvovien ja jäsenten yhdyssiteenä toimivien
tahojen jäsenyys määräytyy.
Sivistysvaliokunnan periaatteellinen näkemys on vahva oppilaskunta,
jolla on julkisoikeudellisia tehtäviä". Sitten
vielä valiokunta pitää välttämättömänä,
että ammattikorkeakoulujen opiskelijatoiminnan rahoitus
pyritään turvaamaan.
Nämä ovat varsin vahvoja kannanottoja, ja
sitten niitä vahvistaa vielä erinomaisen voimakkaasti
tämä neljäs lausumaehdotus, joka toteutettuna
merkitsee automaatiojäsenyyttä. Kun tämän
lukee, ei voi oikeastaan muuhun johtopäätökseen
tulla kuin siihen, mihin ed. Valpas ja monet muut ovat täällä tulleet,
että aivan looginen seuraus näillä perusteilla
on se, että tämä pitää hyväksyä siinä muodossa
kuin on hallituksen alkuperäinen esitys.
Herra puhemies! Tässä on kompastuskivenä nyt
perustuslakivaliokunnan kanta, perustuslakivaliokunnan enemmistön
kanta, ja tietysti enemmistön kanta on ratkaiseva, vaikka
ed. Lehtimäki totesi, että siellä oli
eriävä mielipide, jossa oli muutama edustaja.
(Ed. Väistön välihuuto!) — Valiokunnan
kanta on kuitenkin enemmistön kanta, ja se on vain yksi
kanta. Se on tietysti näin.
Meillä oli vanhan perustuslain aikaan vielä muutama
vuosi sitten, voi sanoa, pääsääntö,
että tehtiin poikkeuslakeja eli säädettiin
vaikeutetussa järjestyksessä lakeja joka vuosi
useita. Se muodostui jo sellaiseksi pääsäännöksi,
että on todellakin vähän huonoa sanoa
sitä poikkeukseksi, kun se oli niin yleinen. Nyt uuden
perustuslain voimassa ollessa on menty toiseen äärimmäisyyteen,
oikeastaan on julki lausuttu, ehkä ei mihinkään
kirjoitettu — saattoi olla kyllä, että perustuslakivaliokunnan
eduskunnan hyväksymässä perustuslakimietinnössä on
se sanottukin — että pyritään
eroon näistä poikkeusmenettelyistä. Niistä on
todella pyritty eroon niin, että missään kohdassa
ei oikeastaan tule tämä malli enää käytettäväksi.
Perustuslakivaliokunta on ottanut sitten tällaisen äärimmäisen
paavillisen tulkinnan, ja minun mielestäni silloin, kun
käytiin täällä perustuslakikeskustelua
tammikuussa, siinä yhteydessä nousi esille ja
olisi pitänyt vielä voimakkaammin nousta esille,
että meillä on muutamia asioita, joista pitäisi
voida ihmisten parhaaksi, Suomen kansan parhaaksi, säätää poikkeusmenettelyllä eli
vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä tai,
niin kuin tässä kohtaa nyt on erinomainen tilaisuus, säätää normaalissa
perustuslain säätämisjärjestyksessä eli
tämän eduskunnan hyväksyä laki
ja kahden kuukauden kuluttua uuden eduskunnan hyväksyä kahden
kolmasosan enemmistöllä se muuttamattomana. Aikataulu
on sellainen, että 1.8.2003, niin kuin tämä koko
laki on tarkoitettu tulemaan voimaan, tämäkin
saadaan voimaan.
Tämä olisi mielestäni tältä eduskunnalta
aivan komea tuen ja arvostuksen osoitus tuhansille ammattikorkeakoulujen
opiskelijoille, jotka ymmärtääkseni yksimielisesti
käytännössä ovat haluamassa
tätä automaatiojäsenyyttä. Miksi
me emme tekisi tässä tilanteessa, kun tilanne
on näin tavattoman otollinen, opiskelijoiden, Suomen opiskelevan
nuorison, edun ja halujen mukaista ratkaisua? Nyt siihen on mahdollisuus.
(Ed. Myllyniemi: Vappupuhe!) Järki voittaisi, nuoriso voittaisi,
Suomen tulevaisuus voittaisi. Perustuslakivaliokunta, joka täällä toteaa,
että tämä 42 §, hallituksen
esityksen mukainen 42 § pitää poistaa,
nyt kärsisi sitten arvovaltatappion, mutta mielestäni
perustuslakivaliokunta ansaitsee tietynlaisen arvovaltatappion,
kun tulkitsee perustuslakia näin äärettömän
yksioikoisesti ja tiukasti.
Arvoisa puhemies! Tulen kannattamaan tätä ed.
Valppaan erinomaista esitystä.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan ammattikorkeakouluista, niin
puhutaan erittäin merkittävästä koulutusinstituutiosta
Suomessa. Minusta ei nyt ole mitään tarvetta ryhtyä tässä kellon
lähennellessä kahta yöllä kilpalaulantaan
ammattikorkeakoulujen ikään kuin syntyhistoriasta,
mutta en nyt malta olla toteamatta sitä eduskunnan pöytäkirjoihin,
että 90-luvun alussa tuolla eduskunnan kuppilassa olin tekemässä silloisen
sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Erkki Pystysen, kokoomus, kanssa
historiallista koulutuspoliittista kompromissia, jolloin olin poistamassa
sivistysvaliokunnan mietinnöstä nuorisokouluajatusta
ja vaatimusta, jotta saimme ammattikorkeakoulu-uudistuksen käyntiin.
Se oli nimenomaan sosialidemokraattien aloite, tavoite ja tahto.
(Ed. Kankaanniemi: Emmekä me sitä vastustaneet!) — Ettekä sitten kristilliset
tohtineet sitä vastustaa, mutta silloin se asia poliittisesti
sovittiin, ja senkin taustalla tietysti oli jo paljon erilaista
valmistelutyötä 80-luvun loppupuolella. — Olen
vieläkin ylpeä siitä sosialidemokraattisesta
koulutuspolitiikasta, jossa ammattikorkeakoulujärjestelmän
luominen Suomeen on osoittautunut merkittäväksi
menestystarinaksi ja myöskin yhdeksi Suomen tämmöisen
nousun vauhdittajaksi. Toki vielä töitä tämän
ammattikorkeakoulujärjestelmän kanssa riittää ja
piisaa, mutta erittäin paljon hyvää on saatu
aikaiseksi.
Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan haluaisin vielä kiinnittää huomiotani.
Sivistysvaliokunta paljon käytti aikaa miettiessään
asiantuntijakuulemisen yhteydessä tullutta tietoa siitä,
että opiskelijoiden opiskelut venyvät, ja toisaalta
siitä, että opiskelupaikan vastaanoton suhteen
tapahtuu paljon peruuntumisia ja opiskelun aloituksen siirtymistä jopa
niin, että se miesopiskelijoitten kohdalta on jopa yli
20 prosenttia. Sivistysvaliokunta kuuli sen luonnollisen asian,
että tällöin on kysymys paljolti myöskin
armeijaan lähdöstä, mutta kiistatta kävi
myöskin ilmi, että kyseessä on myöskin
tällaista tietynlaista henkilökohtaista klappia
tämän asian suhteen, joka tuottaa ammattikorkeakouluille
osin kohtuuttomia ongelmia.
Tämän asian suhteen kuitenkin päädyttiin
siihen, että seurataan tilannetta ja kehitystä,
koska esimerkiksi itse olen sitä mieltä, että nimenomaan
ammattikorkeakouluopiskeluun istuu ja sopii se, että opiskelija
saa vaikkapa opintojen alkutilanteessa tai opiskelun aikana houkuttavan työmahdollisuuden.
Se itse asiassa istuu ja sopii sen opiskelijan tällaiseen
tulevaisuusorientaatioon, ja se voi olla hänen oman ammatillisen
kehityksensä ja opiskelun kannalta ihan hyvä asia. Sen
vuoksi tätä asiaa on nyt vielä syytä seurata, mutta
valiokunta kyllä painotti sitä, että näiden syiden
pitää olla painavia, jos ei hyväksymisen jälkeen
ota opiskelupaikkaa vastaan.
Sitten, arvoisa puhemies, vielä muutama ajatus tähän
paljon keskustelua herättäneeseen 42 §:ään,
joka koskee opiskelijakunta-asiaa. Olen itse viime päivinä joutunut
tämän asian tiimoilta melkoiseen kiirastuleen.
Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että hallituksen
esitys olisi ollut paras tie, paras valinta, edetä tässä asiassa, mutta
niin ei voitu tehdä johtuen perustuslakivaliokunnan kannanotosta
ja, sanoisin, jopa tietynlaisesta jääräpäisyydestä ja
pysähtyneisyydestä. Ehkä ei ole korrektia
arvostella perustuslakivaliokuntaa, mutta jonkinmoinen hämmästys
kyllä seuraa siitä, että esimerkiksi
perustuslakivaliokunnan lausunto perustuu pelkästään
kahden kolmen professorin kuuntelemiseen. Ymmärrän, että perustuslakivaliokunnalla
on ihan oma työkulttuurinsa ja traditionsa, jossa ei paljon
kuunnella asianosaisia, vaan erityisen tiukan juridisen ja perustuslaillisen
näkökulman ja lähtökohdan pohjalta
arvioidaan asioita. Mutta kun sitten lukee perustuslakivaliokunnan
mietinnön, niin täytyy kyllä hämmästellä sitä kapea-alaisuutta,
johon perustuslakivaliokunta perustaa omat näkemyksensä ammattikorkeakoulujen
olemassa olevien opiskelijakuntien toiminnasta, koska faktisesti
ja tosiasiallisesti ainoastaan pois lukien terveydenhuolto, jota
ylioppilaskunnat hoitavat, voidaan löytää hyvin
paljon samanlaisia julkishallinnollisia tehtäviä ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnan
toiminnasta.
Mutta olennaista nyt tässä tilanteessa on
se, että kun sivistysvaliokunnassa hyvin vaativassa tilanteessa
jouduttiin arvioimaan sitä, lähdetäänkö asiassa
etenemään perustuslain säätämisjärjestyksessä,
niin ensimmäisenä keskustapuolueen ja sen jälkeen
vihreän eduskuntaryhmän edustajat ilmoittivat,
että heille tämä perustuslain säätämisjärjestys
ei sovi, mikä käytännössä itse
asiassa ratkaisi sen, että sen tyyppiselle riskitielle
ei ole viisasta lähteä. Vaikka me olisimme nippa
nappa ehkä saaneet enemmistön näillä valtiopäivillä,
se olisi ollut erittäin epätodennäköistä huomioon
ottaen sen, että keskustan ja vihreiden sivistysvaliokuntaryhmän
edustajat ilmoittivat, että he pääosin
vastustavat, ja me tiesimme myöskin, että jonkun
verran myöskin kokoomuksen ja sosialidemokraattien ryhmissä kielteistä kantaa
on, vaikka voin todeta, että sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän
ja sivistysvaliokuntaryhmän kohdalta enemmistö oli
kyllä hallituksen esityksen takana.
Mutta kun on kysymys 120 000:ta opiskelijaa koskevasta
merkittävästä, historiallisesta uudistuksesta,
niin emme me voi lähteä tänne täysistuntosaliin
katsomaan, että no, miten tässä oikein
käy, vaan jouduimme sitten arvioimaan tämän
asian tilanteen vakavuuden vaatimalla tavalla ja erityisesti valiokunnan
puheenjohtajan Suvi Lindénin ja myöskin monien
muiden sivistysvaliokunnan jäsenten kanssa jouduimme en
nyt sano, että tekemään tietynlaisia
kompromisseja, mutta luomaan sen tyyppisen etenemistien, jolla turvataan
tämän lain eteneminen nyt näillä valtiopäivillä.
Sanoisin kyllä, että ne lausumat ja ponnet,
jotka me olemme nyt tähän kirjanneet, edellyttävät siis
sitä, että tuleva hallitus pikaisesti tarkentaa ammattikorkeakoulujen
opiskelijakuntien julkishallinnollisia tehtäviä siten,
että mahdollisesti seuraavilla valtiopäivillä perustuslakivaliokunnalla
ei pitäisi olla sen kaltaisia ongelmia hyväksyä ammattikorkeakoulujen
opiskelijakuntaa rinnasteiseksi ylioppilaskuntaan. Sen kaltaisia ikään
kuin täsmennyksiä nyt sitten jäädään
odottamaan.
Hallituspuolueiden neuvotteluissa yhteisesti päädyttiin
siihen arvioon, että on parempi vetää pois
42 § eikä jättää sitä sinne
tämmöisenä invalidina, raakileena, jolloin
se voisi sitten, on nyt tuleva hallitus sitten minkä värinen
ja kokoinen tahansa, jäädä moneksi vuodeksi
ikään kuin tällaiseksi opiskelijakunnan
ja sen toiminnan perustavaksi lähtökohdaksi. On
parempi, että se poistetaan ja haetaan nopealla aikataululla
kokonaan uusi asento ja lähtökohta ammattikorkeakoulujen
aseman vakinaistamiselle ja haetaan se rinnasteisuus ja tasa-arvoisuus
sitten yliopistojen ylioppilaskuntiin.
Tuliko asia selväksi? Tuli.
Esko Helle /vas:
Arvoisa puhemies! Olen "perustuslaillisia", ollut perustuslakivaliokunnan
jäsen suhteellisen pitkään, ja kun nyt
olen lopettelemassa kaksikymmentävuotista uraani tässä salissa,
en olisi uskonut, että tämäntapaisen asian
takia oli pakko jäädä kuuntelemaan tätä keskustelua
ja ottamaan osaa.
Olen hämmästynyt monistakin täällä esitetyistä väitteistä,
muun muassa sellaisesta, että jos tämä oppilaskuntapykälä jätettäisiin
pois, se olisi takaisku koko ammattikorkeakoululaitoksen kehittämiselle.
Eihän se nyt niin voi olla, eikä se voi olla niin,
että jos tätä niin sanottua pakkojäsenyyttä tai
automaatiojäsenyyttä, millä halutaan
sanoakaan se, ei hyväksytä, kaikki romahtaa, kun
toisaalta on todistettu, että kaikki opiskelijat haluavat
kuulua siihen. Tässä on nyt ilmeisesti aika paljon
myös vaalikuumetta mukana. Tiedämme itse kukin,
että näin tässä vaiheessa, on
sitten vaalit edessä tai ei, aina istuntokauden lopussa
tulee tällaisia kahinoita. Tämä on yksi sellainen.
Olen hämmästynyt siitä, miten täällä suhtaudutaan
perustuslakiin ja nimenomaan sen perusoikeuspykäliin, jotka
pääosin saatiin meidän perustuslakeihimme
vasta 1995 erittäin pitkän kamppailun tuloksena.
Nyt näyttää olevan myös sellaista
henkeä tässä salissa, ettei niistä tarvitse välittää,
voimme tehdä mitä tahansa täällä.
En voi hyväksyä tämäntapaista
näkökulmaa. — (Ed. Gustafsson: On olemassa
perustuslain säätämisjärjestys!) — On,
ed. Gustafsson. Tiedän tämän ja palaan
siihen asiaan. — Mutta totean ensinnäkin tästä,
että suomalainen järjestelmä, että eduskunnan
elin ennakkotarkistaa lait, jotta ne ovat sopivia perustuslakeihin,
ihmisoikeussopimukseen, ihmisoikeuksiin, perusoikeuksiin jne. nähden,
on aika harvinainen. Sen vaihtoehtona on se, että meillä on
perustuslakituomioistuin, ja jos seuraamme, hyvät ystävät,
sitä, mitä nämä perustuslakituomioistuimet
tekevät monissa maissa, niin tämä meidän
järjestelmämme näin pienessä maassa
on toiminut ja toivottavasti toimii jatkossakin hyvin.
Viime vuosina perustuslakivaliokunta on kannanotoissaan, lausunnoissaan
ollut lähes aina yksimielinen, on vain muutamia asioita,
joissa olemme joutuneet äänestämään.
Siinä on juuri kysymys siitä, että perustuslakivaliokunta
on pyrkinyt olemaan linjakas näissä ratkaisuissaan. Täällä esimerkiksi
ed. Kuoppa, vierustoverini, puhui, että tuskin se perustuslakivaliokunnassa näin
menee, että kanta muuttuu, ja viime vuosina se ei ole mennyt
näin. Siitä nimenomaan johtuu myös se
lausunto, joka annettiin tästä ammattikorkeakoululaista.
Me emme voineet poiketa niistä linjauksista, mitä olemme
viime vuosina tehneet, niin rajusti kuin 42 §:n hyväksyminen siinä muodossa,
mikä esitettiin, olisi merkinnyt. Tässä on
kysymys nimenomaan linjasta.
Itse sanoin valiokunnan kokouksessa niin kuin useat muutkin
valiokunnan jäsenet, että ilman muuta olemme sitä mieltä,
että pitäisi olla niin, että kaikki opiskelijat
kuuluvat siihen. Ilmaisin asian myös niin, että minun
mielestäni myös kaikkien ihmisten tulisi liittyä ammattiyhdistykseen,
joka valvoo heidän etujaan. Sehän on aivan vastaava
kuin opiskelijayhteisö. Mutta meidän perustuslakimme
on kirjoitettu niin ja yleensä nämä kansainväliset
sopimuksetkin liittyvät siihen, että yhdistymisvapaus
merkitsee sitä, että on vapaus myös olla
liittymättä erilaisiin yhdistyksiin. Hyvät
ystävät, tästä lähtee
tämä tulkinta. Tämä tulkinta
on hyvin kestävä. Minä toivon, että te
olisitte lukeneet paremmin, ajatuksella, sen, mitä perustuslakivaliokunta
tästä asiasta sanoi, ja jos olisi ruvennut vaivaamaan,
olisi pitänyt lukea sitten muutama muu vanhempi lausunto.
Tästä on tehty pari poikkeusta. Yksi on tämä ylioppilaskunnat-asia,
joka vuonna 97 tehtiin, joka tietyllä tavalla oli siinä ja
siinä, menikö se näin vai ei. Siinä oli
useita perusteluita. Ylioppilaskunnilla on selvästi enemmän
julkisia tehtäviä, ja toiseksi sanon sen, että yliopistojen
itsehallinto on mainittu sinänsä jo perustuslaissa. Tämä jo
sinänsä muodostaa selvän eron ammattikorkeakouluihin
ainakin niiden lainsäädäntöperiaatteiden
mukaan, mitä olen oppinut olemalla maallikko näissä lakiasioissa,
mutta olen jonkin verran paneutunut kyllä parinkymmenen
vuoden aikana näihin säännöksiin
ja niitten tulkintoihin. Toinen on sitten metsänhoitoyhdistykset,
joihin on, ei ehkä tänään mutta
aikaisemmin, tämän asian yhteydessä viitattu.
Siihenkin löytyvät erilaiset selkeät
perusteet, miksi niissä niin sanottu pakkojäsenyys
on hyväksytty kaiken kaikkiaan.
Minun on oikeastaan pakko nyt lukea myös perustuslakivaliokunnan
lausunnosta muutama virke: "Perustuslain yhdistymisvapaussääntelyn tulkinnassa
valiokunta on lähtenyt siitä, ettei yhdistyksen
jäsenyyden yleisenä periaatteena voi olla automaattinen,
suoraan lain säännösten perusteella määräytyvä jäsenyys."
Pitää olla "erityiset yhdistymisvapauden kannalta
hyväksyttävät perusteet", jos tällaisia
poikkeuksia tehdään. Täällä sitten
todetaan, että tällaisia tässä yhteydessä ei
ole löytynyt perustuslakivaliokunnan mielestä.
Mutta haluan korostaa vielä sitä, mitä jo
tavallaan sanoinkin, että valiokunnan mielestä on
sinänsä hyväksyttävää ja
perusteltua, että ammattikorkeakoulussa on oppilaskunta.
Sen aseman järjestämiseksi ja toiminnan turvaamiseksi
on kuitenkin välttämätöntä etsiä muita
kuin pakkojäsenyyteen ja pakolliseen jäsenmaksuun
perustuvia järjestelyjä. Tiedämme, että osin
aikataulusyistä ei ole ollut mahdollisuus hioa näitä tässä,
ja siinä mielessä on täysin perusteltua
jättää se pykälä nyt
tässä yhteydessä säätämättä.
Minä haluaisin sitten vielä kyllä tässä yhteydessä korostaa
tätä, että kun perustuslakivaliokunnalla
on tämä tulkintaoikeus, siitä pitää eduskunnan
toivottavasti pitää kiinni tulevina vuosina ja
vuosikymmeninäkin. Viittaan esimerkiksi siihen, että tässä noin
30 vuotta sitten yksi perusoikeuksista oli ylitse kaikkien muiden
eli omistusoikeus. Se on kirjoitettu nykyisessäkin perustuslaissa
suunnilleen samoin kuin se oli aikanaan hallitusmuodossa, mutta
sen tulkinta on muuttunut, ja kun on tullut näitä muita
perusoikeuksia, se on asetettu samaan tasoon muitten perusoikeuksien
kanssa. Tässä on pitkälti kysymys siitä, että kun
on tavallaan ristiriitaisia perusoikeuksia, pitää löytyä joku
linja, millä ne asetetaan kussakin tilanteessa johonkin
järjestykseen. Väitän edelleen, että Suomen
eduskunnan perustuslakivaliokunta on viime vuosina pääsääntöisesti onnistunut
aika hyvin sovittamaan nämä eri painotukset yhteen.
Jos toista mieltä ollaan, tuotakoon se esiin.
Varmasti virheitä on, ja linja muuttuu, koska kuten
totesin, vasta vuonna 95 nämä tietyt perusoikeudet,
taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset, tulivat meidän
perustuslakeihimme ja vielä tavallaan me ajamme niitä monessa
mitassa sisään. Meillä on nytkin voimassa
paljon lakeja, jotka on säädetty ennen näitten
perusoikeuksien voimaantuloa, ja sieltä löytyy
jatkuvasti kohtia, jotka eivät läpäisisi
nykyistä lain säätämistä, mutta
niitä korjataan koko ajan. (Ed. Gustafsson: Miksei perustuslakivaliokunta
kuunnellut opiskelijajärjestöjä ollenkaan?) — Sillä ei
ollut tämän asian kanssa oikeastaan juuri mitään
merkitystä. Toinen asia, mihin viittasin: Kuten ed. Gustafssonkin
totesi muistaakseni puheenvuorossaan, tässä oli
tiettyjä aikapulajuttuja, sen myönnän,
mutta me useimmiten kuuntelemme juuri näitä perustuslakiasiantuntijoita
tai vastaavia. Me emme paneudu sinne niin sanottuun substanssiin
niin syvälle vaan katsomme perustuslain ja perusoikeuksien
kautta nämä asiat, koska muuten työmme
tukahtuu täysin, jos kuulisimme kaikki samat asiantuntijat
kuin niin sanotut erikoisvaliokunnat tekevät. (Ed. Gustafsson:
Mutta ylioppilaskuntien kohdalta kuuntelitte, se perustuu substanssiin!) — Saattoi
olla. En muista sitä enkä kiistele siitä sen
enempää.
Mutta sitten haluaisin tuoda esiin sen, että jos nyt
tämä pykälä hyväksyttäisiin
hallituksen alkuperäisessä muodossa tässä ja
nyt, siitä saattaa muodostua tietty este koko lain voimaantulolle. Ensinnäkin
tietysti, jos se nyt hyväksytään, siinä tulee
suuri valiokunta. En tiedä, tarvittaisiinko vielä perustuslakivaliokunnankin
käsittelyä, ja jos niin on, tuskin asia huomenna
menisi ensimmäisen käsittelyn läpi, jolloin
olisimme ensi viikossa. Raukeaisiko se, vai jatkettaisiinko istuntokautta?
No, tämä on ehkä teoriaa, mutta kannattaa
pitää mielessä myös, kun tällaisia
esityksiä tehdään.
Toinen asia, joka on mielestäni vakavampi, on se, että jos
nyt eduskunta suuressa viisaudessaan hyväksyisi tämän
pykälän tänne ja niin, että se pyrittäisiin
säätämään perustuslain
säätämisjärjestyksessä — ilmeisesti
tavoitteena on niin sanottu normaali järjestys eli seuraava
eduskunta sitten käsittelisi sen uudelleen — siinä on
seuraava vaara mielestäni: Kun nyt perustuslaissa sanotaan,
että rajattuja poikkeuksia voidaan hyväksyä,
jos seuraava perustuslakivaliokunta katsookin, että tässä ei
ole kysymys rajatuista poikkeuksista, mitä se merkitsee?
Se merkitsee joko lain raukeamista tai toisaalta, että se
sitten käsitellään kiireellisesti — en
edes tiedä, onko se enää mahdollista
siinä vaiheessa kiireellisesti tehdä. Todennäköisesti
ei. Tätä en ole miettinyt enkä kysynyt
asiantuntijoilta, mutta minusta tämä kannattaa
nyt pitää mielessä.
Minusta sivistysvaliokunta on tehnyt suhteellisen järkevän
päätöksen, ja kyllä näillä ponsilla aina
jotain merkitystä on, vaikka täällä aina
joissain tilanteissa niitä korotetaan ja joissakin ne nollataan,
mutta oletan, että tässä asiassa, jos
sivistysvaliokunnan mietinnön mukaisesti menetellään,
näillä perustelulausumilla on myös merkitystä ja
tämä asia otetaan todennäköisesti
sitten lähitulevaisuudessa uudestaan esiin.
Jouni Lehtimäki /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan vain muistuttaa siitä, minkä ed.
Helle nyt unohtaa, eli tässähän ei perustuslakivaliokunnassa
ollut kyse pelkästään yhdistymisvapaudesta,
vaan tässä oli kahden perusoikeuden kollisio,
ja sen perustuslakivaliokunnan enemmistö unohti. Kyse oli
yhdistymisvapaudesta ja yhdenvertaisuudesta. Olisi ollut hyvin mahdollista
tulkita, että tällä kertaa yhdenvertaisuus
ohittaa yhdistymisvapauden, ja päätyä siihen
kannanottoon, että tämä voidaan säätää normaalissa
järjestyksessä.
Mitä tulee näihin ed. Helteen maalailemiin
uhkakuviin siitä, että tämä laki
saattaa raueta, jos nyt hyväksytään ed.
Valppaan ehdotus, niin minä olen kyllä sillä tavalla
eri mieltä, että saattaisi olla, että lain
raukeaminenkin olisi tehokkaampi keino kuin lausumat ja ponnet,
mitkä nyt laissa on. Jos kävisi sillä tavalla,
että uudesta eduskunnasta ei löytyisi kahden kolmasosan
enemmistöä ja laki raukeaisi, niin tämä laki
on kuitenkin niin tärkeä, että silloin
varmasti uusi eduskunta toisi lain uudelleen.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Näin varhain ystävänpäivän
aamuna on hyvä puhua ammattikorkeakoululaista, jonka ystäviä ja
tämän järjestelmän ystäviä me
kaikki olemme.
Ammattikorkeakoulujärjestelmähän
on osoittautunut onnistuneeksi uudistukseksi. Opetusministeriön
hallinnonalalla on maassa kaikkiaan 29 ammattikorkeakoulua, yksi
näistä Pohjois-Karjalassa maakunnallinen ammattikorkeakoulu,
joka aikanaan vakinaistettiin ensimmäisten joukossa. Ammattikorkeakoulujen
merkitys on ollut suuri alueen osaamistason kohottajina toimialueellaan.
Ammattikorkeakouluilla on hyvin tärkeä työelämäyhteys.
Alun alkaenhan opetus ja sen kehittäminen oli keskeisellä sijalla,
kun eri yksiköistä ammattikorkeakoulut muodostettiin
ja kun opettajien koulutustasoa myös haluttiin, aivan oikein,
nostaa. Nyt myös ammatillinen työelämälähtöinen tutkimus-
ja kehitystyö on saanut merkittävämpää sijaa.
Tämä kehitys on ollut aivan oikean suuntainen.
Mielestäni nyt käsittelyssä oleva
laki vahvistaa kehitystä, luo perustaa ammattikorkeakoulujen
entistä paremmalle tulevaisuudelle etenkin, kun eduskunnassa
on hallituksen esitykseen tehty mielestäni tärkeitä parannuksia
sivistysvaliokunnan työssä, ja osanhan näistä korjausehdotuksista
myös lausuntovaliokunnat ovat, muun muassa hallintovaliokunta,
ehdottaneet. Yksi kysymyshän on ollut rahoitusjärjestelmä,
ja siellä ikään kuin epähuomiossa
pois jäänyt perustamisrahoitus nyt on otettu tähän
mukaan.
Arvoisa puhemies! Keskustelua on käyty tämän
käsittelyn yhteydessä ja valiokuntakäsittelyn
yhteydessä paljon opiskelijakuntien asemasta. Mielestäni
ed. Helle pitkäaikaisena perustuslakivaliokunnan jäsenenä kuvasi
tilanteen ja valiokunnan lausunnon varsin hyvin. Kun perustuslakivaliokunta
on tehnyt ratkaisunsa, se on kanta, jos se koskee säätämisjärjestystä ja
on mainittu lausunnon ponnessa, jota on noudatettava. Itse ainakin
lähden siitä, että minulla ei ole tarvetta
arvioida tai arvostella perustuslakivaliokunnan lausunnon oikeellisuutta.
Lähtökohtahan on, että se on oikein.
Perustuslakivaliokunnalla on vuosien ja vuosikymmenten mittaan
muotoutunut linja. Tässä mainituista tts-oikeuksista,
perusoikeuksista, jotka tulivat 90-luvun puolivälissä perustuslakiin, on
myös muotoutumassa selkeä linja, kuten ed. Helle
totesi. Olin aikanaan kaudella 91—95 myös perustuslakivaliokunnan
jäsen ja arvostan kyllä sitä työtä,
mitä siellä on tehty ja tehdään.
Epäilemättä opiskelijakunnan jäsenyys
ja opiskelijakuntien asema on tärkeä. Jos tässä asiassa
ei olisi näin kiireellinen aikataulu kuin on, niin olisi
edelleenkin ollut tarpeen hakea ja pohtia mallia, jolla tämä jäsenyyskysymys
hoidettaisiin. Itse olisin valmis miettimään myös
sitä mallia, jossa tämä rajattu asia
säädettäisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Silloin lakiehdotus käsiteltäisiin normaalissa
perustuslain säätämisjärjestyksessä ja
se sitten olisi esillä uudessa, maaliskuussa kokoontuvassa
eduskunnassa ja tulisi sen käsittelyn jälkeen
voimaan. Tämä menettely kyllä edellyttäisi
sitä, mihin ed. Helle hyvin viittasi, että pitäisi
olla varmuus sitten siitä, että on rajatusta poikkeuksesta
kyse ja että siihen valmisteluun olisi kyllin aikaa.
Tässä tilanteessa voi olla ed. Gustafssonin
näkemys oikeampi ja sivistysvaliokunnan enemmistön
näkemys. Siinä vastalauseessahan esitetään
vaikeutettua säätämisjärjestystä,
niin että nyt säädettäisiin
tämä laki normaalilla tavalla ja poistaen tämä hallituksen
esitykseen liittynyt pakkojäsenyyskysymys opiskelijakuntien
osalta. Mihin se sitten johtaa ja millä tavoin uusi hallitus
ja uusi eduskunta tässä mietinnössä edellytettyjen
ponsien toteuttamisen voi parhaalla tavalla suorittaa, jää nähtäväksi,
ja se, löytyykö jotain uutta mallia, uusia perusteita.
Mielestäni kuitenkin se asia, että jotain uutta
perustetta voisi löytyä, tuntuu vähän
vaikealta ajatellen normaalina lainsäädäntöhankkeena
tämän jäsenyyden toteuttamista.
Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa nyt ollaan säätämässä tärkeää lakia
ammattikorkeakoulujärjestelmän kehittämisen
osalta. Tietysti toivon, että tämä osaltaan
on edelleen edistämässä meidän
onnistunutta ammattikorkeakoulupolitiikkaamme ja vahvistamassa työelämälähtöistä korkea-asteen
koulutusta, alueellista kehittämistä ja ylipäätänsä sitä tärkeää tehtävää osaamisen
kohottamisessa, mikä ammattikorkeakoulujärjestelmällä meillä maassamme
on.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä totean,
että olen iloinen, että tämä esitykseni
on saanut hyvinkin laajaa kannatusta ihan eri ryhmissä ja
tämä on nähty tällaisena asiakysymyksenä.
Tuossa ed. Jouni Lehtimäki toi vielä minusta erittäin
hyvin argumentteja myöskin esille.
En arvostellut puheessani lainkaan perustuslakivaliokuntaa enkä tee
sitä nytkään, koska esityksessänihän
juuri nimenomaan kuullaan perustuslakivaliokuntaa ja viedään
esitys sen vaatimassa muodossa eteenpäin.
Niin kuin täällä on jo todettu, täällähän
on viety jo kaksi muutakin lakiesitystä aikaisemmin näin
läpi. Eihän tässä ole ollut
mitään moitittavaa. Minä ymmärrän
asian niin, että kun lakiin on luotu tällainen
mahdollisuus, niin kyllä kai se on tarkoitettu käytettäväksi
useamminkin kuin kaksi kertaa.
Esko Helle /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Valpas oletti ja luuli, että ylioppilaskuntalaki
ja metsänhoitoyhdistyslaki olisi säädetty
perustuslakijärjestyksessä. Niin ei ollut, vaan
perustuslakivaliokunta näki, että löytyi
perusteita niitten julkisesta tehtävästä niin paljon,
että ne voitiin säätää tavallisena
lakina.
Markku Markkula /kok:
Puhemies! Vielä pari huomiota, koska ed. Gustafsson
ja eräiltä osin myös ed. Väistö niin
monimuotoisesti ja monisäikeisesti selvittelivät
tätä kysymystä, että meinasi
tipahtaa vähintään kärryiltä tähän
aikaan yössä siinä, mistä nyt
loppujen lopuksi opiskelijakuntien osalta on kyse. Me voimme tutkia
ja analysoida sitten näitä puheenvuoroja, koska
ne kaikki tulevat julkiseen verkkoon.
Mutta haluan todella korostaa sitä kantaa, jonka myös
perustuslakivaliokunnassa kolme kokoomuslaista vahvasti ja omassa
vastalauseessaan siellä ottivat, että kyllä tässä olisi
tie eteenpäin ollut olemassa. Koska itse olin myös
edellisellä vaalikaudella säätämässä tuota
yliopistolakia ja siihen aikaan kävimme hyvin perusteelliset
pohdiskelut ja löysimme ratkaisun, jolla ylioppilaskunnille
tuli vahva asema, niin tässä mielessä on
syytä todella korostaa vielä myös sitä,
minkä sivistysvaliokunta tänään
tähän mietintöön kirjasi, eli
että "ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien rooli julkisoikeudellisten
tehtävien hoitajana selvitetään ja" — korostan — "vahvistetaan",
ja edelleen, että "sivistysvaliokunnan periaatteellinen
näkemys on vahva oppilaskunta, jolla on julkisoikeudellisia
tehtäviä". Nämä ovat kyllä niin
kuin velvoitteita yhdessä neljännen ponnen kanssa
siitä, että hallitus todella pikaisesti ryhtyy
toimenpiteisiin ja tätä kautta luodaan edellytykset
sille, että julkisoikeudellinen rooli opiskelijakunnille
tulee, ja tätä kautta myös opiskelijakunnat
ovat vahvistamassa jokaisen ammattikorkeakoulun imagoa, paikallista statusta
ja toimintaa omalla alueellaan ja koko ammattikorkeakoululaitosta.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi eräs mielenkiintoinen
ja ehkä periaatteellisesti tärkeä yksityiskohta:
Arvostan myös ed. Hellettä paitsi hänen
kokemuksensa takia niin myös, koska minulla ei ole mitään
syytä epäillä hänen vilpittömyyttään
hänen luonnehtiessaan perustuslakivaliokunnan työtä ja
itse tätä asiaa, mutta tuskin ed. Skinnari loukkaantuu
tai pitää huonona sitä, jos totean vielä tässä yhteydessä vaikka
eduskunnan pöytäkirjoihin sen, että pitkäaikainen
parlamentaarikko, juristi, entinen valiokuntasihteeri, valiokuntaneuvos,
antoi minun ymmärtää selkokielellä,
että perustuslakivaliokunta olisi voinut myöskin
päätyä toisenlaiseen ratkaisuun kuin
päätyi ja että aina myöskin perustuslakivaliokunnan
työssä on kysymys myöskin asioitten arvioinnista
ja suhteellistamisesta, tai ehkä sana suhteellistaminen
ei ole oikea, mutta on tietystä harkinnasta kysymys. Mutta
nyt me olemme valinneet tämän tien sivistysvaliokunnan
enemmistössä, että näillä vahvoilla ponsilla
toivomme uudelta hallitukselta uutta esitystä.
Toki on todettava myös niin, että kyllä näissä julkisoikeudellisten
tehtävien kohdalta oli jotain sellaista puutteellisuutta
ja vajavaisuutta, joka ei myöskään kulkeutunut
sillä tavalla perustuslakivaliokunnan tietoisuuteen kuin
olisi toivonut, plus tämä ajan niukkuus, joka
vielä meidän viimeisessä esityksessämme
oli, johon perustuslakivaliokunta ei kerta kaikkiaan kerinnyt ottaa kantaa.
Se minusta kyllä mahdollistaa jatkossa hyvin nopean käsittelyn,
jotta tämä ammattikorkeakouluopiskelijoitten asia
saadaan hoitoon.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Täytyy ehkä tarkentaa tässä yksi
asia. Kun tämän illan aikana on tullut esille,
että on viety siinä vaikeutetussa järjestyksessä nämä kaksi
edellä mainittua lakia, näin ei ole. Ed. Helle
on juuri siinä oikeassa, että ei ole tarvinnut
viedä, koska perustuslakivaliokunta on eri tavalla tulkinnut.
Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kun tällainen
mahdollisuus on laissa, että se voidaan viedä tällä tavalla
eteenpäin, niin tämä voidaan viedä nyt
tällä tavalla eteenpäin, koska perustuslakivaliokunta on
tulkinnut eri tavalla. Tässä puheenvuorossa ei missään
nimessä ole tarkoitus arvostella perustuslakivaliokunnan
kantaa. Se on sinänsä se, mikä se on.
Mutta kun tulkinta on erilainen, se on nyt vietävä tällä tavalla
läpi ja siihen on meillä mahdollisuus tänään.
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta meillä tulkitsee
perustuslain ja säätämisjärjestyksen.
Me voimme täällä keskustella, totta kai,
siitä, ovatko perusteet olleet siihen tai tähän
meidän mielestämme oikeat. Siitä voidaan
keskustella yhtä lailla myös valiokunnissa, mutta
se ei sinällään johda sen kummemmin eteenpäin.
Valiokunnan kanta on se, mikä on kirjattu lausuntoon ja
sen ponsiosaan, ja kun tässä selkeästi
nyt edellytetään, että voidaan säätää tavallisena
lakina, kunhan muun muassa tämä pakkojäsenyysasia
poistetaan, niin minulle ainakin se on selkeä viesti siitä,
että siinä on turha yrittää edetä edes
siinä muodossa tavallisena lakina.
Tietysti harvemmin on tullut meillä vastaan se, että lähdetään
säätämään vaikeutetussa
järjestyksessä, perustuslain säätämisjärjestyksessä, mutta
jos tähän asiaan nyt on liittynyt ja liittyy, niin
kuin täällä on myös kerrottu,
niin painavat tekijät, ja tietysti itsekin voi sen arvioida,
niin toki sellainen mahdollisuus meillä on, että säädämme
sen sitten vaikeutetussa järjestyksessä. Se pitää kyllä huolella
harkita, ja tässä varmaan on hieman ollut ja edelleen
on niin sanottu ajan niukkuus koko asian suhteen, ja siihen liittyen riittävää harkintaa
ei ole sen enempää ryhmissä kuin sitten
täällä valiokunnan piirissäkään
ehditty tehdä.
Yleiskeskustelu päättyy.