Täysistunnon pöytäkirja 208/2002 vp

PTK 208/2002 vp

208. MAANANTAINA 17. HELMIKUUTA 2003 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys laiksi valtioneuvostosta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! En aio puhua poliittisista valtiosihteereistä, mutta jonkin verran sivuan aihetta politikoivat valtiosihteerit.

Arvoisa puhemies! Toivon, että paikalla olevat ministerit voisivat hieman kuunnella tätä asiaa. Nimittäin nyt käsittelyssä olevan valtioneuvostolakiesityksen mukaan valtioneuvostossa on ministerivaliokunnat ulko- ja turvallisuuspolitiikan, Euroopan unionia koskevien asioiden, raha-asiain ja talouspolitiikan valmistelua varten. Näiden valiokuntien jäsenten tulee olla valtioneuvoston jäseniä. Tämä on siis tuossa laissa, jota olemme (Hälinää — Puhemies koputtaa) tänään hyväksymässä.

Nykyisessä, asetuksen tasoisessa valtioneuvoston ohjesäännössä tästä raha-asiainvaliokunnasta todetaan, että siellä on raha-asiainvaliokunta, ja luetellaan, kuinka monta ministeriä siihen kuuluu, ja todetaan vielä, että valtiovarainministerin tulee olla paikalla ja jos joku näistä ministereistä on estynyt, hänen sijaisenaan on sitten sijaisjärjestyksen mukainen ministeri.

Helsingin Sanomissa oli viime tai toissa viikolla uutinen helmikuun 5. päivänä pidetystä raha-asiainvaliokunnan kokouksesta. Siinä todettiin, että valtionvarainministeriö valtiosihteeri Sailaksen ominaisuudessa pyysi aravaesityksen pöydälle. Ymmärtääkseni voimassa olevien säännösten, siis tämän asetuksen tasoisen ohjesäännön, mukaan, valtiosihteeri Sailaksella ei ole äänioikeutta, mutta ei ymmärtääkseni myöskään esitysoikeutta tuossa kokoonpanossa. Paikalla on ollut saamieni tietojen mukaan vallan 14 ministeriä, mutta valtiovarainministeri Niinistö ei ollut paikalla tuolloin. Tuon sijaislistan mukaan valtiovarainministeri Niinistön sijaisena on ministeri Siimes. (Ed. Jaakonsaari: Oliko Siimes paikalla?) — Siimes oli paikalla, koska hän oli esittelevä ministeri tässä asiassa.

En ole kaikkia kuvioita tässä nyt yrittänytkään selvittää, mutta ymmärtääkseni ministeri Siimeksen tuossa tilanteessa olisi tullut käyttää valtiovarainministeriön ääntä (Hälinää — Puhemies koputtaa) eikä valtiosihteeri Sailaksen. Kun vielä tiedämme, että tässä asiassa valtiovarainministeriön eli Sailaksen mielipide oli vastakkainen kuin Siimeksen mielipide, tuntuu aika omituiselta, että virkamies on kävellyt ministereitten yli. Tämän käsityksen saa tuosta uutisesta. Totean vielä, että pyysin toista viikkoa sitten tästä kokouksesta pöytäkirjanotetta, mutta tähän päivään mennessä en ole sitä saanut. Ymmärtääkseni perustuslaki edellyttää, että kansanedustaja tämäntapaisen pöytäkirjan voisi saada.

Kysynkin kyllä tässä yhteydessä ministereiltä, miten on mahdollista tämän kaltainen menettely, kun on olemassa hyvin selkeät säännöt, ketkä kuuluvat elimeen, ja sitten joku sihteeri tekee esityksen ja päätökset ohi ministereitten, joille päätösvalta tässäkin asiassa olisi kuulunut. Voisi kysyä, aikovatko sitten tulevat valtioneuvostot noudattaa tätä pykälää, joka nyt nousee lain tasolle tässä. Ihmettelen todella tätä menettelyä, ja tuntuu siltä, että tämä on ollut siis maan tapa. Ei ole noudatettu selkeitä ohjesääntöjä tähänkään asti, ja näyttää siltä, että siinä valtiovarainministeriö virkamiestensä suulla on torpannut monta monta asiaa tuolla raha-asiainvaliokunnassa tähänkin mennessä. Siitä ehkä johtui pitkälti myös tämän arava-asian käsittely niin moneen kertaan valtioneuvoston eri elimissä, ennen kuin siitä saatiin asiallinen päätös.

Oikeusministeri   Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Helle nosti nyt formalismin kunniaansa. On muistettava, että raha-asiainvaliokunnassa esittely tapahtuu virkamiehen eli juuri valtiovarainministeriön valtiosihteerin toimesta. Käytännössä, kun kirjataan, että asia jää pöydälle, useimmiten se tapahtuu juuri niin, että tavallaan esittelijä jättää asian esittelyn kesken ja pääministeri toteaa, että asiassa pitää neuvotteluja jatkaa. Tällaista muodollista pöydällepanoesitystä silloin ei tapahdukaan ministerien toimesta.

Mutta siinä ed. Helle on oikeassa, että valtiovarainministerin tai hänen sijaisensa pitäisi ottaa selvempi rooli virkamiesesittelyn täydentäjänä myös raha-asiainvaliokunnassa, että siinä keskustelussa ei olisi niin voimakkaasti virkamiehistö kontra esittelevä substanssiministeriö -asetelmaa.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikäli tämä kaikki pitää paikkansa, mitä ed. Helle toi esiin, niin täytyy vain todeta, että kyllä silloin ministerit eivät ole ajan tasalla. Se osoittaa vain sitä, että luonne on heikko, kun antaa virkamiesten johdattaa. Muistan kyllä niitä aikoja, kun itse olen ollut: kyllä siellä silloin virkamiehet tekivät sitä, mitä ministeri sanoo, (Hälinää — Puhemies koputtaa) eikä päinvastoin.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Varmasti on niin kuin ed. Vistbacka totesi, että virkamiehet tekevät niin kuin ministeri sanoo, mutta toisaalta virkamiesten tehtäviin kuuluu myöskin ministerin avustaminen ja auttaminen erityisesti tilanteissa, joissa ministeri on poissa, ainakin sen tiedon perille saattaminen, mikä on ollut ministerin tahto.

Mitä tulee muutoin valtiosihteerikysymykseen, eduskuntahan kävi tästä viime viikolla aika perusteellisen ja aktiivisen keskustelun ja ed. Helle esitti näitä tärkeitä periaatteellisia näkökulmiaan, jotka nyt hänen jättäessä eduskunnan varmasti jäävät pöytäkirjoihin ja joista voimme jatkaa, ketkä ovat talossa myöhemmin.

Toteaisin, arvoisa puhemies, että ministerien tehtävät ovat lisääntyneet, me tiedämme, Euroopan unionin jäsenyyden myötä jopa huomattavasti, ja silloin olemme siinä tilanteessa, pitääkö ministereiden lukumäärää lisätä, onko perustettava apulaisministerijärjestelmä vai onko perustettava poliittinen valtiosihteeri-järjestelmä. On valitettavaa, että tällä kerralla valtiosihteerijärjestelmä nyt ikään kuin jumiutui ja tilannetta ministereiden vaativien tehtävien hoitamiseksi ei voida parantaa.

Haluan korostaa, arvoisa puhemies, sitä että ministereiden kuten kaikkien muidenkin vastaavien tehtävien hoidossa on kysymys siitä, että on kyettävä asioihin paneutumaan perusteellisesti ja siten, että päätöksenteon perusta on kaikilta osin vankka. Tämä kriteeri varmasti täyttyy, mutta valtiosihteerijärjestelmä olisi tuonut tähän parannuksen.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ed. Helle antaa täällä perusopetusta juridiikassa valtioneuvoston jäsenille, mutta haluaisin todeta, että ei ministerin yli kävellä, ellei ministeri itse sitä salli, eikä varmaankaan usean ministerin yli, elleivät he itse sitä salli.

Poliittisista valtiosihteereistä, joihin ed. Olin puuttui, toteaisin, että kun ja jos ne tuodaan tänne, asia on syytä valmistella huolellisesti. Sellaista hybridiä, joka nyt oli tarjolla, ei minusta kannata tänne toiseen kertaan tuoda.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Olin totesi, että pitää tutkia, tarvitaanko lisää ministereitä, valtiosihteereitä vai pitääkö muuten tätä toimintaa tehostaa.

Rouva puhemies! Toteaisin tähän asiaan, että jos valtioneuvosto valitaan maan parhaista poliitikoista ja päättäjistä, käytetään vähemmän tätä sukupuolijakoroolia, vähemmän maakuntaroolia, ja parhaat edustajat, parhaat ihmiset, tulevat ministereiksi, niin luulen, että toiminta tehostuu ilman valtiosihteereitä ja ilman mitään merkittäviä muutoksia.

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Tulkitsin ministeri Johannes Koskisen puheenvuoron niin, että hän myös tunnusti, että tiettyjä säännöksiä näitten valiokuntien kokouksissa ei ole noudatettu. Se on toisaalta ymmärrettävää, koska se on vuosikymmenien tapa. Mutta kyllä tämmöisiä alkeellisia formaalisia muotoja kuitenkin, joista on kerran selvät säännökset, pitäisi sen verran noudattaa, että edes pöytäkirjattaisiin sillä tavalla kuin päätöksenteon tulisi tapahtua.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Näköjään ed. Olin otti puheenvuoron jälkeeni. En tiedä, aavistiko hän, mitä tulen sanomaan. Nimittäin kun tällä hetkellä ministereillä on vähintään (Hälinää — Puhemies koputtaa) kaksi erityisavustajaa, niin minä en ymmärrä sitä, että se nimike voi vaikuttaa niin hirveän paljon. Eli jos ministeri antaa erityisavustajalle tehtävän valmistella jotakin asiaa, niin hän valmistelee. Se on sama, onko nimike sitten erityisavustaja vai valtiosihteeri, sillä ei ole mitään merkitystä.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Vistbackan kanssa täysin eri mieltä asiasta. Hän juristina tietää, tai ainakin hänen pitäisi tietää, että nimikehän sinänsä ei ratkaise, ratkaisevaa ovat kelpoisuusehdot. Tässä tapauksessa valtiosihteerin kelpoisuusehdot ovat aivan toista luokkaa, arvoisa puhemies, kuin erityisavustajien. Myöskin hallinnolliselta kokemukseltaan valtiosihteerit ovat aivan toisessa luokassa. Kysymys on siitä, halutaanko tehtävät hoidettavan perusteellisesti. Tältä osin ed. Kokkosen näkemys on perusteltavissa, että tämä asia sitten, kun se seuraavan kerran tulevina vuosina tulee eduskuntaan, valmistellaan erittäin perusteellisesti.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ed. Olinille sanoa, että nyt en ymmärrä, miten hän on erehtynyt tämän asian suhteen niin perusteellisesti. Poliittisille valtiosihteereillehän ei ollut asetettu minkäänlaisia kelpoisuusvaatimuksia. Tämäkin on yksi näistä suurista ongelmista.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka väitti, että jokaisella ministerillä on vähintään kaksi poliittista erityisavustajaa. Ilmoittaudun oitis sellaiseksi, jolla on yksi, ja hyvin riittää. Näitä on noin puolet ministereistä, joilla on vain yksi, ja lähinnä ryhmien puheenjohtajilla ja muilla työtaakkaansa valittaneilla sitten on useampia.

Mutta tämä, minkä takia poliittinen valtiosihteeri olisi olennaisesti parannus, on tietysti se, että se on selkeämpi järjestelmä kuin se, että tällaisia erilaisilla neuvottelevan virkamiehen vakansseilla tai vastaavilla avustajia palkataan ministeriöihin ikään kuin piilopoliittisina virkamiehinä. Tässä mielessä tätä uudistusta pitää harkita edelleen. Tärkeätä olisi myös tehdä ministerin toimenkuvista selkeämpiä kokonaisuuksia. Meillä pärjättäisiin varmaan noin viidellätoista ministerillä työnjaosta riippuen ja sitten heidän avukseen tarvitaan tätä valtiosihteerityppistä ja ohjelmajohtajatyyppistä työvoimaa koko hallituksen työskentelyä tehostamaan.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Huolimatta siitä, että ministerikokemukseni on sangen pientä, toteaisin kuitenkin ed. Seppo Lahtelalle, että ministereilläkin on vuorokaudessa käytettävissä vain kaksikymmentäneljä tuntia ja osa siitäkin tulisi käyttää lepoon.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Mielestäni nykyinen järjestelmä on kyllä varsin selkeäpiirteinen. Ministeri on ministeriönsä päällikkö ja tekee päätökset siellä ja, sitä valtaa ei ole syytä jakaa. Silloin se päätöksenteko on aina poliittista ja meillä on poliittisesti vastuullinen henkilö, joka vastaa eduskunnalle. Näin järjestelmän pitää toimia.

Nykyinen erityisavustajajärjestelmä: Kuten ministeri Koskisella, allekirjoittaneellakin on vain yksi erityisavustaja eikä ole mitään muita poliittisia virkamiehiä ministeriössä. Tämä järjestelmä on joustava, tehokas ja toimii mielestäni tänä päivänä erittäin hyvin.

Ministeri Koskinen otti tärkeän asian esille, joka on ministeriöjaon ja ministeriöitten työn kehittäminen. Meillähän oli keskushallinnon uudistamista pohtiva ministerityöryhmä, ja itse olin siellä sitä mieltä, että hyvinkin voitaisiin hieman ministeriöjakoa uudistaa. Muun muassa työministeriön roolista voitaisiin keskustella, voitaisiinko niitä tehtäviä tehokkaammin, paremmin ja työllisyyttä paremmin edistävästi tehdä muissa ministeriöissä. Näin uskon. Muittenkin ministeriöitten työnjakoa on varmaan syytä tarkistella. Se ohjelmajohtajamalli, jota nyt esitetään, on sinänsä tarkoituksenmukainen, mutta uskon, että seuraavan hallituksen aikana kyllä tämä ministeriöjako pitäisi myöskin laittaa remonttiin. Tavoitteena pitää olla ohentaa, supistaa, keskushallintoa. Kun lääninhallinnossa siihen on päästy, niin kyllä siihen pitää päästä myöskin keskushallinnossa.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri on ministeriön päällikkö, on siellä sitten poliittinen valtiosihteeri tai ei. Se ei tätä tilannetta muuta, eikä ole tarkoituskaan. Mutta se ongelma ainakin tällaisessa puolueessa kuin sosialidemokraattinen puolue on se, että maakuntia on parikymmentä ja Suomessa on 450 kuntaa. Jos ministeri Sasikin kävisi kaikissa kunnissa, siihen menisi noin puolitoista vuotta, jos on yksi päivä ja kunta. Edellytetään toisaalta, että ministeri on läsnä maakunnissa, ja toisaalta kansainvälinen tilanne vaatii, ainakin pääministerin osalta, sitä, että hän on myös kansainvälisissä neuvotteluissa tapaamassa valtionpäämiehiä siellä, missä nämä valtiot sijaitsevat, koska kaikki eivät voi tulla tänne, vaikka heillä onkin näitä poliittisia valtiosihteereitä. Tämä on minun mielestäni sellainen asia.

Ihan lopuksi: Eduskunnan myös pitää miettiä, mikä tulee olemaan sen rooli, ja vahvistaa tätä ainakin siinä vaiheessa, kun tämä kuuluisa EU:n konventti saa omat esityksensä valmiiksi.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkä tämä keskustelu jo kääntyy loppuaan kohti. Toteaisin kuitenkin ed. Seivästölle, kun hän sanoi, että hänellä ei ole ministerikokemusta: Kun tiedetään, että ministeri tarkoittaa palvelijaa, niin siltä osinhan hänellä varmasti on kokemusta.

Mitä muutoin tulee ed. Kokkosen kommenttiin puheenvuorooni, totean, arvoisa puhemies, että vanha tapa valtionhallinnossa tällaisessa tapauksessa oli, että jäsenkirja riittää. Itse edustan ja sosialidemokraattinen liike edustaa sitä, että nykytapa on se, että tämän lisäksi pitää myöskin olla kelpoisuudet, jotka osoittavat ja ennustavat pätevyyttä. Tältä osin poliittisessa järjestelmässämme on yhä vielä, arvoisa puhemies, paljon paljon kehitettävää.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seivästö mielestäni otti erinomaisen hyvän asian esille, että vuorokaudessa on vain kaksikymmentäneljä tuntia. Mutta on tärkeätä, miten vuorokaudenajan jakaa, paljonko siitä menee tehokkaaseen työhön, seurusteluun ja lepoon, ja tältä osin käsittääkseni työnjako vuorokaudessa, jos se on oikein tehty, mahdollistaa kyllä tehokkaan työskentelyn myöskin valtioneuvoston jäsenellä.

Rouva puhemies! Pitää paikkansa, mitä ed. Vistbacka sanoi näistä kahdesta erityisavustajasta taikka yhdestä erityisavustajasta: Sitä työn luonnetta ja tehokkuutta ei varmaan muuta se, olkoon se nimike mikä tahansa, olkoon se valtiosihteeri, avustaja tai joku muu vielä keksimätön nimi tässä asiassa. Sitä en tiedä, mitä se vaikuttaa palkkaukseen ja muuhun sisältöön, mutta työn tehokkuutta ei mikään nimike voi estää eikä lisätä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Kimmo Sasi on siinä oikeassa, että poliittinen vastuu on ministerillä. Kyllä poliittinen valtiosihteeri on tässä mielessä harmaata vyöhykettä, eli ministereillä se pitäisi pitää ja säilyttää. Tässä mielessä valtiosihteereitä ei tarvita.

Mutta ministeri mainitsi myös työministeriön roolin muuttamisesta. Se oli aika ylimalkaisesti todettu tuo tarkastelukulma. Meillä on kuitenkin pelko siitä, mitä työministeriön lakkauttaminen tai heikentäminen pitää sisällään, onko se askel työvoimapolitiikan yksityistämisen suuntaan. Viittaan siihen, että esimerkiksi ympäristöministeriön suhteen on myös tietynlaisia paineita ilmeisesti tässä jatkuvasti matkan varrella ollut. Kuitenkin se on nimenomaan ministeriö, jota pitäisi pystyä vahvistamaan. Tiedän, että ministeri Kimmo Sasi on muun muassa ottanut kantaa ympäristökysymyksiin muun muassa Vuosaaren sataman kohdalla ja halunnut rajoittaa esimerkiksi kansalaisten valitusoikeutta. Näin olen ymmärtänyt.

Kaiken kaikkiaan, nämä ministeriöt ovat tärkeitä säilyttää, työvoimaministeriö myös, koska niillä on oma alansa osaaminen. Sitten on eri asia, miten ne toimivat yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! En aio toistaa ensimmäisessä käsittelyssä käyttämääni puheenvuoroa, mutta totean, että ongelma valtiosihteereitten kohdalla sellaisena kuin hallitus oli esittänyt ne, oli juuri se, että pelkkä jäsenkirja näytti riittävän. Ei ollut minkäänlaisia muita pätevyysvaatimuksia. Tämä minusta oli nimenomaan se suurin ongelma.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! En malta olla vielä kerran puuttumatta tähän asiaan, kun täällä ed. Tiusanen toi esille sen, miten valtiosihteereitä ei tarvita, ja sitten avaukseksi ed. Helle täällä toi esille, kuinka valtiosihteeri Sailas on siellä pyörittänyt ministereitä. Minusta vähän tuntuu, että siellä on pyöritetty myös tässä valtiosihteeriasiassa ministereitä valtiovarainministeriössä, koska molemmat ministerit ovat sitä mieltä, että valtiosihteereitä ei tarvita. Sailas on sanonut, että täällä on yksi valtiosihteeri ja se muuten tässä ministeriössä riittää. Taas sitten kokoomuksen osalta Häkämies on todennut, että sisäministeriössä on yksi kansliapäällikkö ja tämä riittää. Että tämä tästä.

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Totesin tuossa puheenvuoroni aluksi, etten puutu näihin poliittisiin valtiosihteereihin, mutta sanon kuitenkin pari seikkaa.

Ensinnäkin, poliittinen valtiosihteeri ei mielestäni ole millään harmaalla alueella, vaan hän on samalla alueella kuin erityisavustaja. Vastuukysymykset hallituksen esityksessä siltä osin olivat täysin selkeät, toisin kuin propagandassa on muuta mainittu. Pätevyysvaatimuksista totean, että poliittisille valtiosihteereille tosiasiassa asetettiin laajemmat pätevyysvaatimukset kuin monille virkamiehille, koska siinä edellytetään käytännössä sitä aika laajaa poliittista kokemusta, jota virkamiehiltä ei edellytetä.

Pääpointti puheenvuorossani oli nimenomaan, että meillä ei pitäisi olla politikoivia virkamiehiä, vaan sen roolin pitäisi olla selkeä. Esimerkki juuri valtiovarainministeriöstä osoittaa, että se ei ole selkeä. Liikenneministeriössä on aivan samalla tavalla. Siellä on politikoivia virkamiehiä jnp., ja näytti olevan asenne vielä ministeri Sasilla lausunnossaankin — ei tässä salissa vaan siinä lausunnossa valtiosihteereistä — että on parempi, että siellä on virkamies, kuin että siellä on poliittista vastuuta mukana, niin kuin valtiosihteerillä olisi ollut näissä kokouksissa.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarin puheenvuoron johdosta haluan todeta sellaisen yllättävän tosiasian, että en konsultoinut kansliapäällikkö Häkämiestä vaan muodostin kantani aivan itse, ihan siltä pohjalta, että olen vanha virkamies, nähnyt koko joukon kansliapäälliköitä toiminnassaan ja nähnyt koko joukon virastoja, miten ne toimivat, (Ed. Skinnari: Minä en teitä epäillytkään!) ja minun mielestäni kansliapäällikön rinnalle nostettava poliittinen valtiosihteeri olisi kyllä selvästi haitannut ministeriön työtä. En ole missään nähnyt kaksipäisen johtajajärjestelmän toimivan kunnolla.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin ed. Kokkonen päätti, eli meillä yrityksissä on kokemusta kaksipäisestä johtamisesta. Jokainen kerta, kun sitä on yritetty, yrityksessä on epäonnistuttu. Voi olla vain yksi vastuullinen henkilö. Ministeriössä vastuullisen henkilön pitää olla ministeri.

Kokoomuksella ei ole sellaista ongelmaa, mutta saatan kuvitella SDP:ssä, että kun poliittisen valtiosihteerin nimestä päättääkin puoluetoimikunta, poliittinen valtiosihteeri onkin vastuussa puoluetoimikunnalle eikä eduskunnalle. En nyt muista, mikä vasemmistoliiton päättävä elin on, mutta jos teillä on keskuskomitea ja jos keskuskomitea (Naurua) tekee päätöksen siitä, kuka on se henkilö, joka on poliittinen valtiosihteeri, niin näissä olosuhteissa, jos henkilö on vastuussa keskuskomitealle, on täysin selvää, että poliittinen ohjaus ei toimi demokraattisella tavalla, koska kansa valitsee eduskunnan, ministeri on vastuussa eduskunnalle ja vain ministerin vastuun kautta demokratia toteutuu.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä käydään keskustelua valtiosihteereistä, valtiosihteerien tarpeellisuudesta. Oleellista on kuitenkin se, kuinka ministeriöt toimivat. Mielestäni meillä on tänä päivänä aivan liian monta ministeriötä. Nämä ministeriöt ovat syntyneet kenties aikanaan poliittisista tarpeista. On haluttu laajentaa ministeriaitiossa olevien joukkoa. Nyt olisi jo seuraavissa hallitusneuvotteluissa syytä arvioida eräiden ministeriöiden tarpeellisuutta ja hakea tietyllä tavalla mahdollisuutta paremmin seurata, mitä aidosti täällä valtionhallinnossa tapahtuu. Pääministerin tehtävänä on valvoa hallituksen toimintaa.

Meillä on juuri ministeri Sasin esille ottama työministeriö, jolla on suuret voimavarat, mutta se on omana pienenä sektorinaan. Sitä ei kykene hyödyntämään kauppa- ja teollisuusministeriö, ei sitä kykene hyödyntämään opetusministeriö, ei sosiaali- ja terveysministeriö, elikkä suurempia kokonaisuuksia, tarkempaa hallinnointia, enempi vaikutuksen arviointia, niin myöskin tämä yhteiskunta toimii paremmin.

Sirpa Pietikäinen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä tästä kaksipäisestä johtajuudesta. Itse asiassa tämä on käytännössä jo tällä hetkellä, kun ministeri on poliittisena johtajana ja kansliapäällikkö hallinnollisena johtajana. Toisekseen, tämä sama käytäntö on sekä demokratiassa kunnallishallinnossa että myöskin yrityselämässä varsin yleinen, jossa erikseen vastaa esimerkiksi hallituksen puheenjohtaja linjasta ja sitten toimitusjohtaja muusta toiminnasta, tai vaikkapa sitten kulttuurielämässä teatterin taiteellinen johtaja ja talousjohtaja, joten tässä nyt sinänsä ei olisi mitään ihmeellistä.

Palauttaakseni nyt sitten vain tämän alkuperäisen esityksen joitakin näkökohtia huomioon, tosiasiallisesti poliittinen valtiosihteeri on nykyisin erityisavustajan tehtäviä transparentimmin, julkisesti valvottavammin ja selkeämmin pelisäännöillä toteuttava henkilö, jonka toimiala ei ole päällekkäinen kansliapäällikön kanssa, joka on hallinnollinen ja resurssien, voimavarojen, jakautumisesta ja tehokkaasta käytöstä vastaava henkilö, joten näen, että jatkossa tosiasiallisesti erityisavustajat tekevät tätä työtä hyvin pitkälle, niin kuin ovat tähänkin asti tehneet. Tämä olisi lisännyt avoimuutta ja kansanvaltaisuutta, mikäli tämä järjestelmä olisi tässä vaiheessa hyväksytty.

Mutta, arvoisa puhemies, toivottavasti tähän valtiosihteerikeskusteluun ei nyt sitten huku, varsinkaan kun se pohjaesityksessä ei ole, tämän varsinaisen valtioneuvostolain tärkein henki, joka on perustuslain henkeä seuraava, kansanvaltaa, valtioneuvoston toimintakykyä ja valtaa tehostava ja parantava ote.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiosihteerit ministerin apuna saivat Sasin puheessa kyllä kaksipäisen hirviön ilmiasun. En ymmärrä, mitä tässä järjestelmässä pelätään, kyseessä kun olisi ollut poliittisen valmistelun tehostaminen ja tämän erityisavustajajärjestelmän parantaminen. Kyse olisi ollut siitä, että ministerin apuna toimisi valmistelua ohjaava korkea avustaja eli valtiosihteeri. Siinä ei ole mielestäni minkäänlaisia vastuuongelmia, vaan kyse olisi nimenomaan tämän valmistelun paimentamisesta, johon ministeri ei nykyisillä resursseilla aina sillä lailla ehdi, kun tehtävät ovat tänä päivänä lisääntyneet.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Keskeistä on kuitenkin parlamentarismi ja sen toteuttaminen. Täällä on viitattu moneen kertaan tähän aravauudistusasiaan. Eduskunnan budjettisopuun sisältyi yksimielinen budjetin yksityiskohtainen momenttimuutos, jonka perusteella poliittisesti vastuullinen henkilö, ministeri Siimes, valmisteli ja toi valtioneuvoston käsittelyyn ehdotuksen. Se oli eduskunnan tahdon mukainen ehdotus. Sitä ehdotusta sekä ministeri Sasi, hänen tukijansa valtiovarainministeriössä että myöskin valtiosihteeri jarruttelivat toistuvasti. Minä pidän tätä nimenomaan parlamentarismin kannalta kyseenalaisena, ja on hyvä, että viime viikolla vihdoin tässä asiassa päästiin ratkaisuun, mutta oli se turhan tuskainen tie ja minusta parlamentarismin kannalta hyvin kyseenalainen niiden taholta, jotka sitä jarruttelivat.

Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila nyt ehkä meni pääaiheen kannalta kyllä sivuraiteelle, mutta haluan kuitenkin todeta, että koska eduskunnan budjettimietinnössä todettu asia aika pitkälti lähti liikkeelle Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunnan yhteisestä aloitteesta, jonka ensimmäinen allekirjoittaja olin, se aloite oli paljon laajempi ja toki valtiovarainvaliokunnan mietintökin oli laajempi kuin nyt tämä pelkkä korkotasokysymys. Siinä mielessä ministeri Siimes olisi osoittanut poliittista viisautta, mikäli hän olisi tehnyt paljon laajemman ehdotuksen, jota kokoomus peräänkuulutti eri vaiheissa. Mutta hyvä, että asia on saatu nyt järjestykseen ja asuntotuotanto saa taas vauhtia aivan erityisesti täällä ongelma-alueilla Pääkaupunkiseudulla.

Puhemies:

Palaamme valtioneuvostolakiin.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Pietikäinen käytti myös tärkeän puheenvuoron tässä asiassa. Toisaalta, puhemies, ed. Salon puheenvuoro paljasti sen, että itse asiassa tähän käsitteillä olevaan asiaan liittyy useita poliittisia intohimoja. Oma arvioni on esimerkiksi, että sosialidemokraatit eivät tule olemaan sellaisessa hallituksessa, jonka ohjelma edellyttää työministeriön alasajoa. Pikemminkin voidaan sanoa, arvoisa puhemies, että on tarpeita järjestää uudelleen vanhakantaista ministeriöjärjestelmää. Viittaan muun muassa tarpeisiin tieteen, teknologian, tulevaisuuspolitiikan osalta, tai siten kuin monissa muissa maissa on koulutus-, kulttuuri- ja nuorisoasiat haettu ikään kuin oman ministeriönsä alaisuuteen. Kysymys on parlamentarismista, kuten ed. Uotila aivan oikein totesi.

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on puututtu myös asioitten valmisteluun, viitattu siihen, että todennäköisesti seuraavan hallituksen ohjelmassa mennään tiettyjen asioitten osalta niin sanottuun ohjelmaperusteiseen, siis ministeriön rajat ylittävään valmisteluprosessiin, ja se on varmasti ihan tavoiteltavaa.

Mutta haluaisin tässä yhteydessä viitata siihen, että täällä valtioneuvoston ohjesääntöluonnoksessa, joka on lakiesityksen liitteenä, on 29 §, jossa on komitealaitos. Mielestäni viime vuosikymmenen aikana oikeastaan on menty huonoon suuntaan siinä, että monien asioitten valmistelu on annettu virkamiestyöryhmien valmisteltavaksi. Se poliittinen valmistelu on jäänyt vajaaksi, ja toivoisin, että seuraava valtioneuvosto palaisi sille tielle, että asioita, varsinkin laajempia uudistuksia, valmisteltaisiin poliittisesti edustavissa komiteoissa, työryhmissä, neuvottelukunnissa jne. Se lisäisi avoimuutta ja parantaisi myös valmistelua, ettei olisi aika yksisilmäistä virkamiesvalmistelua, niin kuin nykyään liian usein on.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Helle puhui täyttä asiaa. Oikeusministeriön sektorillahan tätä komiteoiden ja toimikuntien kunnianpalautusta on jo tehty. Ne usein varmistavat huolellisen ja laadukkaan lainvalmistelun. Tämä on yksi linja, joka varmasti tulee esille siinä säädösvalmistelun kehittämishankkeessa, jota nyt kansliapäällikkö Rissasen johdolla noin teknisemmin viedään eteenpäin, mutta joka täytyy ottaa todella vakavasti tulevassa hallitusohjelmassa huomioon, että varataan riittävästi resursseja lainvalmisteluun, isojen politiikkaohjelmien valmisteluun, ja että niitä myös sitten määrätietoisesti johdetaan koko hallitustyöskentelyn ajan. Siinähän myös valtioneuvostolaki tuo tärkeitä keinoja, välineitä, siihen johtamiseen, lähinnä pääministerille ja valtioneuvoston kanslialle.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan eduskunnan tahdosta, niin siinä on monta astetta. Ed. Markkulalle toteaisin, että meillähän on aloitteita, meillä on toivomuksia, mietintöihin tulee niin sanottua leipätekstiä, sitten tulee ponsia. Mutta kaikista raskain ase on tietysti varsinaiseen budjettikirjaan tehtävät momenttikohtaiset muutokset, ja ne velvoittavat ministeriä ennen kaikkea ryhtymään toimenpiteisiin, ja siitä tässäkin on kysymys.

Matti Huutola /vas:

Rouva puhemies! Ministeri Koskinen ja ministeri Sasikin tämän keskustelun yhteydessä viittasivat myöskin ylipäätänsä ministeriöiden nykyiseen toimijakoon. Tässä työministeriö on noussut jollain tavalla esille vahvasti. Kyllä minulla on kuitenkin se käsitys, että meidän täytyy varoa luomasta myös ministeriöitä, joista tulee valtavia mahti-, superministeriöitä, jotka hallitsevat yhdessä kaikkea työelämää, elinkeinopolitiikkaa jne. En näe siinä syntyvän kovin paljon uutta arvoa tai sitä onneksi Suomelle.

Työministeriöllä on myös erittäin kova sosiaalipoliittinen rooli, jota ei elinkeinoelämä sinänsä voi kovin merkittävästi ohjata. Sen vuoksi näen aika vaaralliseksi sen tien, että työministeriön nykyistä toimintaympäristöä ja sen tehtävää ruvettaisiin kovin kovasti muuttamaan. Oikeastaan tässä kysynkin, onko tässä taustalla se, että kokoomus haluaa yksityistää työvoiman välityksen.

Puhemies:

Tässä kohtaa on nyt kyseessä valtioneuvostolaki. Pysytäänpäs nyt siinä.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Haluan vain vastata äskeiseen kysymykseen lyhyesti, että mielestäni ennakkoluulottomasti pitää katsoa nykyisten ministeriöitten toimijakoa ja toimivaltaa ja työskentelytapoja sekä pyrkiä kehittämään asioita sillä tavalla, että muun muassa työllisyyspolitiikassa saadaan nykyistä enemmän tehoa toimenpiteisiin. En ole esittänyt työministeriön lakkauttamista, mutta mielestäni senkin ministeriön toimintaa tulee arvioida varsin ennakkoluulottomasti.

Toinen kysymys on muun muassa sitten kunta-asiat, pitäisikö niitä alkaa hoitamaan valtiovarainministeriössä vai sisäasiainministeriössä. Tämäkin on asia, joka pitäisi ottaa vain pöydälle, miettiä ja arvioida, tehdä evaluaatio ja sen jälkeen miettiä, onko rajojen muuttamiseen tarvetta. Sellainen yksinkertainen esitys siitä, että tehdään vain jotakin ilman kattavia selvityksiä, mielestäni ei ole tarkoituksenmukainen. Ennakkoluulottomuutta tarvitaan.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Sasi on tässä useaan otteeseen puuttunut ministeriöiden työnjakoon, haluan myöskin tässä yhteydessä huomauttaa hänelle, että liikenneministeriössä niin ikään olisi tarpeita miettiä uudelleen. Useissa Euroopan unionin maissa ja Euroopan maissa viestintäkysymykset ovat opetusministeriön ja kulttuuriministeriön alaisuudessa. Meillä on aivan selkeästi ollut hankaluuksia kansainväliselläkin tasolla kehittää uutta, sanotaan nyt tietoyhteiskuntapuolella, kun on kaksi erillistä ministeriötä. Tämän tietenkin paikkaa myöskin tulevaisuudessa se seikka, että näitä ohjelmajohtajia on mahdollisuus ministeriöiden yli saada.

Mutta kaiken kaikkiaan, puhemies, yhdyn kyllä niihin puheenvuoroihin, että tulevaa hallitusta muodostettaessa olisi paikallaan katsella ennakkoluulottomasti kaikkien ministereiden uutta toimijakoa ja toimivaltaa.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tärkeintähän tässä on se, että kansanvalta toimii. Siis totta kai ministeriöitten tehokkuus on tärkeää, mutta kysymyshän on kansanvallan toimivuudesta ja siihenhän liittyy tämä valtiosihteerikeskustelukin.

Mutta pyysin tämän puheenvuoron erityisesti sen takia, että täällä on nyt puututtu näihin toimivaltajakoihin. Olen työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Ensi eduskunnan alusta valiokunnan nimi on työelämä- ja tasa-arvovaliokunta. Se kuvaa paremmin niitä asioita, koska se hoitaa työmarkkina-asioita Suomessa, ihan niin kuin arbetsmarknadsutskottet Ruotsissa. Tämä on paljon laajempi kysymys. Tähän liittyy perhe-elämä ja monet muut asiat. Ei ole kysymys yksistään siitä, että työttömyysasia hoidetaan.

Mutta sitten nämä kokonaisuudet, joihin ed. Salo puuttui: On täysin selvää, että ihmisten asiat hukkuvat, jos nämä kokonaisuudet ovat tavattoman suuria. Kun täällä on viitattu keskuskomiteoihin ja muihin, niin Neuvostoliittohan oli hyvä esimerkki siitä, mihin se ihminen loppujen lopuksi hukkui, kun tuli riittävän isoja kokonaisuuksia, joita täällä ed. Salo varmaankin tarkoitti.

Minusta tämä keskustelu osoittaa nyt sen, että valtioneuvoston taholla pitäisi tapahtua uudelleenorganisoitumista. Olen pettynyt siihen, että tämän hallituksen aikana näin ei tapahtunut. Mutta keskustelu Euroopan unionin uudelleenorganisoimisesta tulee merkitsemään myös sitä, että eduskunta joutuu miettimään. Minusta eduskunta ei ole nyt valmistautunut oikein tähän kovaan junan menoon, mikä Euroopan unionissa tapahtuu, koska se kysyy meiltä ihan toisen tyyppistä organisaatiota täällä kuin valiokunnat ja yksi sihteeri.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Ed. Helle viimeisessä puheenvuorossaan nosti esille toisen tärkeän asian eli komitealaitoksen. Tämähän liittyy valtioneuvoston ohjesääntöön ja siinä olevaan 29 §:ään.

Nyt haluan ottaa yhden konkreettisen esimerkin, mihin tarvitaan esimerkiksi komiteaa tällä hetkellä. En tiedä, kuinka moni kansanedustaja tietää, että sosiaali- ja terveysministeriö on tammikuun lopussa asettanut uuden työryhmän. Ministeriön tiedote annettiin otsikolla "Lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen loppusuoralla". Tämä työryhmän toimeksianto päättyy maaliskuun lopussa, ja työryhmän tulee tehdä valmis hallituksen esitys lääkekorvausjärjestelmästä. Tämä on erittäin merkittävä asia, joka vaikuttaa juuri kansalaisiin, kun yli 3 miljoonaa ihmistä vuosittain saa lääkekorvauksia.

Minkälainen on tämän työryhmän kokoonpano? Siellä ovat asiaa aikaisemmin valmistelleet virkamiehet, siis aikaisemman työryhmän tai selvitysmiehen taustalla olevan työryhmän jäsenet, suurin piirtein edelleen mukana. Sen lisäksi sinne on asetettu Lääkäriliiton, Apteekkariliiton, Farmasialiiton ja lääketeollisuuden edustajat. Missä ovat potilaiden edustajat? Missä ovat käytännön terveydenhuollon työtä tekevät lääkärit ja muu ammattihenkilöstö? He eivät ole mukana tässä valmistelussa. Missä ovat poliitikot?

Näin merkittävän asian valmistelusta aiotaan selvitä jälleen työryhmällä, joka vielä sattuu vaalien ajaksi, niin että heti, kun vaalit on pidetty, ilmestyy lakiehdotuksen muotoon puettu esitys. Minä toivon, että sosiaali- ja terveysministeriössä tämä asia harkitaan uudestaan ja ainakin uusi eduskunta omalta osaltaan huolehtii siitä, että näin merkittävän asian valmistelun loppusuora ei tapahdu tällä tavoin, vaan nimenomaan tässä tulee kansanvalta mukaan valmisteluun ja myös poliittinen valta. Sitten, kun nämä esitykset tulevat tänne eduskuntaan, me tiedämme, mitä tapahtuu yleensä. Täällä sanotaan, että pilkkuakaan ei muuteta, meidän on hyväksyttävä esitys sellaisenaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu nyt on liittynyt erittäin vahvasti poliittisiin valtiosihteereihin, ja tämän järjestelmän perustamista on perusteltu nimenomaan demokratialla. Mielestäni ed. Uotilan esiin nostama parlamentarismi on kuitenkin vielä tärkeämpi asia. Haluan vielä todeta sen, että tämän talon erityisvaliokunnat antavat valtiovarainvaliokunnalle ohjeita, omat kantansa, pontensa. Esimerkiksi ympäristövaliokunta on arava-asiassa vuosien ajan tehnyt näin. Nyt tämä ed. Uotilan esiin nostama jarrutus on myöskin ympäristövaliokunnan linjauksen vastainen. Tämä ei ole vain viime syksyn juttu. Tästä on ollut monen vuoden ajan myös, ed. Markkula, tässä talossa tämä linjaus.

Toinen asia on tärkeä: ministeriöiden työnjako. Toteaisin, että eläinsuojeluasiat, jotka ovat nyt maa- ja metsätalousministeriössä, tulisi siirtää ympäristöministeriöön. Tämä on myös eräs näkökulma, joka pitäisi ottaa keskusteluun.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeriöiden välinen tehtäväjako vaatisi kyllä aika radikaaliakin uudistamista. Ennen kaikkea mielestäni kyse on siitä, että eri sektoreiden väliset raja-aidat ovat muodostuneet liian suuriksi ja synnyttävät liikaa kankeutta. Lähtökohtana tässä lainsäädännössä on tietenkin se, että ministeriöiden toimialasta ja kaikille ministeriöille kuuluvista tehtävistä säädetään valtioneuvoston ohjesäännössä. Tällä tavoin voidaan sovittaa yhteen toisaalta mahdollisuus valtioneuvoston organisaation ja toiminnan joustavaan kehittämiseen sekä toisaalta turvata eduskunnan asema päätöksenteossa.

Kun tässä esille on otettu tietoyhteiskuntakehitys, viestintä, niin on aivan selvää, että näitä tehtäviä on ja jatkossakin tulee esille monen eri ministeriön toimialalla. Mutta tähän ratkaisu lähtee tämän hallituskauden aikana käytetystä hankesalkkuajattelusta, ohjelmaperusteisuudesta. On luotu todella valmistelussa nyt paljon sellaisia edellytyksiä, joilla seuraava hallitus voi ottaa paljon vahvemman otteen esimerkiksi juuri tähän tietoyhteiskuntakehitykseen.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin pari sanaa työministeriöstä, sitten itse päiväjärjestysasiasta.

Minulle on piirtynyt mieleen se, mitä uusi kansliapäällikkö virkaan tullessaan totesi, että nyt pannaan kaikki uusiksi ja viritetään hommat todellakin uuteen uskoon. Mitään sen suuntaista ei ole todellakaan tapahtunut, päinvastoin mennään ikään kuin vanhoissa uomissa liian paljon. Pidän tätä huolestuttavana.

Mutta sen sijaan pidän kyllä ihan muusta maailmasta lähtöisin olevana ajatuksena sitä, että työministeriö pitäisi Suomessa lakkauttaa. Se on erittäin vaativalla yhteiskuntaelämän alalla toimiva ministeriö, ja pidän ehdottoman välttämättömänä, että sen tehtävät ja kapasiteetti uudelleenarvioidaan. Enkä ymmärrä esimerkiksi pääministeri Lipposen viikonvaihteen irvailuja siitä, että entiselle kokoomuslaiselle työministerille rahat kelpasivat. Tosiasia on se, että ennätyskorkean työttömyyden ja talousmuserruksen olosuhteissa silloin toteutettu työvoimapolitiikka oli resursoitu nykyistä huomattavasti vahvemmin. Nythän sitä on supistettu kaiken aikaa. Resursseja on viety ja edellytyksiä on vähennetty kaiken aikaa. Minä en ymmärrä sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan tämän tyyppistä irvailua ja tällä asialla leikittelyä. Pidin sitä kummallisena.

Mitä tulee tähän valuvikaan, joka Lipposen hallituksella on muutoinkin, siinä on se ongelmallinen puoli, että ministeriöt ovat lokeroituneet omaan maailmaansa. Se on huono asia tässä yhteydessä. Ministerivaliokunnista ilmoitettiin vetäydyttävän kokonaan pois. Siihen on onneksi jossakin mitassa tultu ja palattu. Mutta ministerivaliokuntien pitäisi juuri olennaisten yhteiskuntaongelmien merkeissä toimia tehokkaasti niin, että siinä on eri ministeriöt mukana, relevantit ministerit probleeman kannalta ja eri puolueet. Tätä perusvaluvikaa eivät valtiosihteerijärjestelmät kyllä uudistaisi.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä valtiosihteerikeskustelussa on tietysti monia monia juonteita. Minusta keskeistä on se, että parlamentaarinen vaikuttaminen meillä vahvistuisi. Minusta esimerkki on nyt tämäkin keskustelu, mitä käydään ennen vaaleja. Meidän pitäisi keskustella vahvemmin muun muassa siitä, mitkä ovat ne tulevat ministeriöt, keskeiset vastuualueet, joita tässä yhteiskunnassa tulisi vahvistaa, ja miten samanaikaisesti niitä tehtäviä, joilla uudistetaan tätä yhteiskuntaa, saadaan selvemmin nostettua ylös.

Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että uudistukset tavallaan eristetään virkamiestyöryhmiin, ja sen vuoksi olisi perusteltua keskustella todella siitä, onko parlamentaaristen komiteoiden käyttö sittenkin perusteltua, se että virkamiesten lisäksi saadaan poliittinen vaikuttavuus, riittävä ennakointi lakien sisällön osalta, ja tätä kautta voitaisiin myös nostaa nykyistä lainvalmistelun tasoa. Valtiosihteerikysymys nyt näin vaalien alla on varmasti meille poliittisesti liian herkkä asia ratkaisun aikaansaamiseksi, mutta korostan vielä puheenvuoroni lopuksi sitä, että enemmän meidän pitäisi keskustella siitä, mitkä ovat seuraavan hallitusohjelman ne todella kipeät alueet, joihin pitää saada vahvempaa poliittista sisältöä ja vahvempaa poliittista painoarvoa.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ilkka Kanerva toi ajatuksia esille, joita itsellenikin on tullut siitä, että kyllä ministeriöt tahtovat lokeroitua vähän liian paljon. Sanoisin näin aliarvioimatta kenenkään ammattitaitoa, että on nähtävissä, että kerätään ympärille vähän tämmöinen nappulaliiga, jossa sitten eduskunnan tahto ei pääse tulemaan läpi näihin valmisteluihin. Minusta tämä on aika vaarallinen tie, että eduskunta ei pääse näihin asioihin vaikuttamaan. Silloin tämmöinen laajempi näkemys kyllä unohtuu. Minusta tähän on sillä tavalla paneuduttava, että ministerin täytyy henkilökohtaisesti enemmän ottaa vastuuta. Totta kai valmistelussa tarvitaan virkamiehiä ja -naisia, he ovat tärkeitä, mutta vastuu kuuluu ministerille ja ministeri on vastuussa myöskin eduskunnalle näistä asioista.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun keskustellaan valtioneuvoston uudelleenorganisoinnin tarpeesta, on tietysti tosiasia, että nyt tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja pitäisi pystyä muodostamaan laajempi kokonaiskuva asioista. Kuten ed. Markkula täällä sanoi, meillä on tavattoman paljon turhia raja-aitoja, jotka sitten sektoroivat tätä päätöksentekoa.

Haluaisin tässä yhteydessä muistuttaa kahdesta tärkeästä osa-alueesta: perhepolitiikasta toisaalta ja aluepolitiikasta toisaalta. Muistan, kuinka monta kertaa budjettikäsittelyn yhteydessä on puhuttu esimerkiksi aluepolitiikan koordinointitarpeesta, siitä, että eri sektoreiden toimenpiteitä tarvitaan samanaikaisesti samaan suuntaan vaikuttavina. On puhuttu siitä, miten koordinointivastuu pitäisi saada suoraan pääministerin alaisuuteen, jotta toimilla olisi tehokkuutta. Aivan sama tietysti pätee perhepolitiikassa. Sielläkin on pystyttävä katsomaan yhtä aikaa niin palveluita kuin sosiaalisia tulonsiirtoja, verotusta, koko kenttää. Siinä mielessä tarve perheministerille on hyvin ilmeinen. Elikkä on haettava kuitenkin nämä tärkeimmät osa-alueet, jotka vaativat raja-aitojen kaatamista ja paljon voimakkaampaa yhteistyötä ja koordinointia.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Puhemies! Ed. Ilkka Kanerva toi kaksi erittäin tärkeää näkökohtaa esille, joita täydennän. Totta kai Suomessa tarvitaan työvoimaministeriä. Miten muuten tämmöinen suuri rakenteellinen työttömyys voitaisiin hoitaa ja tehdä näitä räätälöityjä ratkaisuja ja muita, joita todella tarvitaan?

Toinen näkökohta: Nykyhallituksella todellakin on ministerivaliokuntajärjestelmä ollut erittäin huonosti käytössä. Otan esimerkin veropolitiikasta. Kun se valiokunta lakkautettiin ministeri Arja Alhon aikana, sen jälkeen ei ole ollut kyllä veropolitiikkaa, ei ole enää viime aikoina ollut verovalmisteluakaan, katson vaikka autoverotusta. Tai meillä on Arvelan työryhmä; ministeri Niinistö asettaa työryhmän, sitten saman puolueen toinen ministeri tekee siitä hallituskysymyksen, aivan naurettavaa puolueen sisäistä kädenvääntöä. Jos olisi hallituksessa ollut veropoliittinen ministerivaliokunta, siellä olisi voitu keskustella verotuksen kehittämistarpeesta. Nyt sitä ei ole ollut. Veroministeri Siimestä ei näe koskaan eduskunnassa keskustelemassa näistä asioista. Kyllä tämä on mielestäni hyvin tyypillinen esimerkki siitä, että hallitus on huonosti organisoinut työnsä, ja jälki on myöskin sen näköistä.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun tämän keskustelun aikana on tullut vähän sellainen asetelma, että salin vasemmalla puolella ollaan kovasti tukemassa tätä hallituksen alkuperäistä esitystä ja oikealla puolella on esitetty kriittisiä puheenvuoroja, niin haluan kyllä kertoa, että myös sosialidemokraattien piirissä on ollut tätä kriittisyyttä.

Kun itse ajattelen ensimmäisen kauden edustajana, niin mieleen nousee ensimmäiseksi kysymys, kuinka näillä mahdollisilla uudistuksilla voitaisiin edistää nimenomaan ministeriöiden yhteistyötä. On hämmästyttävää, kuinka usein lakiehdotuksia käsiteltäessä valiokunnissa rinnakkaistenkin ministeriöiden asiantuntijoiden puheenvuoroista tulee esille se, että ministeriöt eivät ole riittävästi valmistelleet näitä kokonaisuuksia yhdessä.

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Ilkka Kanerva otti tämän asian hyvällä tavalla esille, ja täytyy toivoa, että jatkossa, mikäli kysymys nousee uudelleen tarpeellisena esille, kiinnitetään huomiota nimenomaan siihen, kuinka yhteiskunnallisen kehityksen vauhtia ja suuntaa voitaisiin tukea paremmin näillä hallinnoilla. Turha kai tässä vaiheessa on puhua ministeriöiden työnjaosta vielä.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä keskustelu, ja kun tämä on nyt eduskunta, joka on neljä vuotta ollut, niin totta kai sen asiantuntemus näissä kysymyksissä tässä maailmantilanteessa on suuri. Maailma on muuttunut siitä, kun oli vielä Neuvostoliitto ja oli Yya-sopimus ja oli Varsovan liitto ja oli selkeä Nato. Nyt meidän täytyy tähän aikaan myös valtionhallinto organisoida.

Kyllä valtioneuvostossa — itsekin olen ollut — ongelma on ajanpuute. Sen on tehnyt se, että me liityimme Euroopan unioniin, olemme seitsemän vuotta siinä olleet, ja se edellyttää, että ministerit osallistuvat näihin kokouksiin. Samaan aikaan kansalaiset vaativat, että ministerit osallistuvat myös tilaisuuksiin maakunnissa, ainakin meidän puolueessa. Minä en tiedä oikein kokoomuksesta, tarvitseeko teidän käydä näissä maakunnissa ja erilaisissa kunnissa, (Ed. Ala-Nissilä: Kulosaaressa!) mutta meidän ministereiltämme edellytetään tätä. Silloin tulee kysymys siitä, millä tavoin ministeriössä poliittisesti ollaan läsnä. Siinä mielessä poliittinen valtiosihteeri on selkeämpi vaihtoehto sille harmaudelle, joka toteutuu nyt näiden erityisavustajien läsnäololla.

Tässä mielessä esimerkiksi hallituksen esitys, joka on yksimielinen, on teoreettisesti yksimielinen. Kuka ministeri on perehtynyt esimerkiksi tähän asiaan niin, että voi sanoa kaikki täällä, että tämä oli ... (Ed. Kokkonen: Ei tämä ollut yksimielinen!) — No, tämä ei ollut, mutta tässä nyt oli kolme, mutta selitin teille, miksi kokoomus ja vasemmistoliitto esimerkiksi olivat eri mieltä. Se johtui valtiovarainministeriöstä. — Sitten on maakunnan ääni. Se ei kyllä ministeriöitten lainvalmistelussa riittävästi näy. Maakuntaliittoja ja tämän tyyppisiä elimiä valmistelussa ei oteta ollenkaan huomioon, ja tämä on juuri se asia, joka vaikuttaa siihen, että me joudumme täällä eduskunnassa panemaan lakeja uusiksi. Tämä osoittaa juuri sitä, että siellä ei tämä poliittinen valvonta toimi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista kuunnella tätä keskustelua.

Ensinnäkin mitä tulee tähän monipäisyyteen, niin toivoisin hartaasti, että ainakin yksi olisi selväpäinen. Tämä keskustelu on osoittanut sen tarpeellisuuden oikein vakaasti.

Toisekseen hämmästelen sitä, että valtioneuvostolaissa on selvästi sanottu, mitkä ne ministeriöt ovat. Tässä keskustelussa käydään nyt keskustelua ilman ensimmäisessä käsittelyssä pöydällä ollutta ehdotusta siitä, että ministeriöitten nimiä olisi muutettu, eikä pontta ole, että ryhdyttäisiin joihinkin muihin toimenpiteisiin. Toteaisin vaan, että tämä selväpäisyys voisi olla erittäin hyvä apu tässä hommassa.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma on se kaikista tärkein eli se, mitä sinne kirjataan. No, tämän poliittisen ohjauksen tehostamisen tarvetta on, jotta meidän kansalaisten valitsemien ääni myös siellä hallinnossa kuuluu. Kun huomataan se, että valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavien asioiden määrää on voimakkaasti siirretty 90-luvulla ministeriöiden ratkaistavaksi eli viime kädessä ministereille ja sitten ministereille on tullut paljon EU-tehtäviä ja muunlaista yhteydenpitoa, niin on kyllä täysi työ vahtia sitä, että nämä annetut toimeksiannot, mitkä hallitusohjelmaankin liittyvät, menevät eteenpäin siellä valmistelussa. Siihen valtiosihteeri olisi tuonut apua. Tärkeintä on se, mitä hallitusohjelmassa on ja miten sitä hallintoa ja lainsäädäntöä käytännössä toteutetaan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari tuossa aiemmin sanoi, että maakuntien ääni ei kuulu riittävästi asioiden valmistelussa. Olen täysin samaa mieltä. Se näkyy erityisen hyvin työministeriön toimialalla, jota olen seurannut nyt kahdeksan vuotta. Se näkyy sillä tavalla, että kun tehdään laki ja siinä yhteydessä ei kuulla, miten se käytännössä kentällä toimii, niin sitten voi syntyä tällaisia tilanteita, kuin nyt on jälleen käynyt viime vuoden osalta, että jää 15 miljoonaa euroa käyttämättä työllisyysmäärärahoja. Eli ministeriössä ei ole virkamiestasolla riittävästi tietoa siitä, miten kentällä pystytään toteuttamaan niitä lakeja, jotka ministeriössä on valmisteltu ja eduskunnassa hyväksytty, ja erityisesti niitä ohjeistuksia, jotka ministeriöstä tehdään. Tässä yhteydessä en nyt syytä ministeriä, koska ministeri ei millään tavalla voi kokonaisuuteen niin tarkkaan puuttua, miten asiat esimerkiksi tulosneuvotteluissa kulkevat.

Toinen asia, mikä on noussut esille, on se, että ministeriöiden välillä on erittäin vähän yhteistyötä. Se näkyy, kun lait tulevat tänne valiokuntakäsittelyyn. Hyvin monta kertaa on käynyt niin, että esimerkiksi oikeusministeriön edustaja tulee ja esittää kymmeneen pykälään muutoksia. Joskus oikeusministeriötä on kuultu, aina ei. Eli jotenkin tuntuu ihan kummalliselta, että tämä valmistelu on tällaista, ja tähän pitäisi kyllä ehdottomasti saada muutosta. Sitä ei tällä lailla todennäköisesti tehdä, mutta muutoin.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Tätä kollektiivista valmistelua hallituksen piirissä selvästi kaivataan enemmän. Siitä on valmiit esitykset, Keskushallinto-hankkeen kirjaamat, ja ne on hallituksen iltakoulussa sovittu myös valmisteltaviksi siten, että uusi hallitus voi niitä ottaa käyttöön hyvin laajassa mitassa. Siellähän oli tällaisten hallituksen neuvottelujen lisääminen, iltakoulun kehittäminen tavallaan modernimmaksi versioksi, missä käytäisiin näitä tärkeitä asioita läpi, ja sitten tehtäisiin uuden tyyppisiä projektiorganisaatioita, joissa koordinoiva ministeri vetäisi isoa hanketta, Kansallinen terveyshanke tyypillisenä esimerkkinä. Hänen avukseen tulisi erityistyövoimaa, ohjelmajohtajia ja pieniä esikuntia, joihin voidaan koota poikki normaalista sektorijaosta poiketen eri ministeriöistä esimerkiksi eksperttejä.

Tämä ongelma on kärjistynyt juuri sen takia, että työtapa on muodostunut entistä delegoidummaksi eli ministeriöiden autonomia on ikään kuin lisääntynyt valtioneuvostokokonaisuuden sisällä. Selvästi siihen tarvitaan linjanmuutosta, että hallitus on enemmän kokonaisuudessaan vastuussa tärkeistä politiikkalohkoista ja että sen kansanvaltaisen työn palvelukseen värvätään eri ministeriöitä, niiden organisaatioita, eikä ole ikään kuin lähtökohtana se, että nämä organisaatiot määrittelevät, mitä tehdään ja missä aikataulussa.

Tässä on ollut selviä ongelmia myös, mihin ed. Huotari kiinnitti huomiota, että on liian nopeita lausuntoaikatauluja. Oikeusministeriössä usein joudutaan esimerkiksi perusoikeusnäkökulma katsomaan tarkemmin, ja tällaisia lainvalmistelun peruskysymyksiä näissä lausunnoissa sitten ei kuitenkaan noteerata riittävästi, kun asia runtataan hallituksen läpi eduskuntaan.

Laintarkastushan on jäänyt tekniseksi tarkistukseksi. Siinä ei tällaisia isoja substanssioikaisuja voida tehdä. Tämä on nyt kokonaisuudessaan tosiaan pohdittavana tässä säädösvalmistelun kehittämistyössä.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari sanoi, että maakunnan ääni ei kuulu. Minusta se on käsittämätöntä huomioon ottaen, että valtaosa ministereistä on nimenomaan maakunnista. Meillä helsinkiläisillä on taas se käsitys, että Helsingin ääni ei kuulu millään tavalla eduskunnan päätöksenteossa.

Sitten haluaisin todeta tuosta valtioneuvostovaikutelmasta yleisesti ottaen, että valtioneuvoston minunkin mielestäni pitäisi toimia niin kuin kollegio, mutta ulkopuoliselle tulee kyllä väistämättä se kuva, että pääministeri on kuin ratapihanhoitaja: jokainen kulkee omaa raidettaan pitkin, eikä mitään yhteistä kosketuspintaa ole. Hänen pitäisi sen sijaan olla orkesterinjohtaja, ja kaikkien pitäisi soittaa samoista nuoteista.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ed. Huotarin näkemykseen siinä, että maakuntien ääni ei ole kyllä viime vuosien aikaan kuulunut maan hallituksessa niissä ratkaisuissa, mitä siellä on tehty. Se voidaan tunnistaa monista numeroista, jotka kertovat kehityksestä, mutta se kyllä tuntuu muullakin tavalla, monella muullakin tavalla, tämä tosiasia, mistä ed. Huotari puhui. Olisi tietysti ollut hyvä, että ed. Huotari olisi aikaisemminkin puhunut tästä — ja uskon, että onkin puhunut — eikä vasta nyt sitten ikään kuin viimeisinä puheina tässä eduskunnassa. Uskon, että ed. Huotari pitää muutoin vielä (Ed. Kokkonen: On nytkin tehnyt varauksen!) monta puhetta. — Arvoisa puhemies ...

Puhemies:

Olkaa hyvä, korokkeelle.

Puhuja:

(korokkeelta)

Arvoisa puhemies! Ajattelin tulla tänne korokkeelle sen takia puhumaan, että kun tämä tässä eduskunnassa voi olla viimeisiä puheita, ei ole syytä ylittää aikaa tuolta omalta paikalta käsin.

Arvoisa puhemies! Hallitus antoi tämän esityksensä tänne toivein, joihinka varmasti liittyi paljon sellaista hyvää, sellaista työn rationalisointia valtioneuvostossa, jota pitääkin saada aikaiseksi. Valiokunnan käsittelyn yhteydessä eräät keskeiset osat hallituksen esityksestä ovat tippuneet pois. En käy sitä nyt arvioimaan. Laajalla yhteisellä näkemyksellä siihen on päädytty, eikä siitä yhtään enempää tässä yhteydessä.

Mutta asia, joka minusta olisi kyllä sietänyt tulla eduskunnan käsittelyyn, laajaan käsittelyyn, hyvissä ajoin ennen tämän vaalikauden päättymistä, on asia, josta ministeri äsken viimeisissä sanoissaan meille kertoi. Hallituksen sisällä on tehty laajaa valmistelutyötä valtioneuvoston käytännön työn uudistamiseksi ja myöskin mielestäni parantamiseksi. Monet niistä esityksistä, hankkeista, jotka siellä ovat olleet työpöydällä, ovat asioita, jotka ilmiselvästi parantavat ja tehostavat hallituksen, siis valtioneuvoston, työskentelyedellytyksiä.

Hivenen on yllättävää se, että nämä valmistelutyöt on tehty hallituksen ja ministeriöiden piirissä. Ei ole ilman muuta itsestäänselvää, että nykyinen hallitus jatkaa vaalien jälkeen eteenpäin. Olisi kannattanut ottaa huomioon valmistelutyössä se, että äänestäjät voivat äänestää joitakin muita puolueita kuin niitä, jotka ovat tällä hetkellä maata hallitsemassa. (Oikeusministeri Koskinen: Työ on tehty niitäkin varten!) — Työ on tehty niitä varten, mutta jos vaalit käydään 16. päivänä ja viikon päästä alkaa hallitusohjelman tekeminen, niin sanon vaan, että aika vaikea on niin kuin tavallaan siihen muottiin astua ja istua, jonka valtioneuvosto on valmiiksi rakentanut tulevan hallitusohjelman tekemiselle.

Kun näin sanon, sanon sen kumminkin aikamoisesta kokemuksesta. Olen ollut aika monta kertaa itse sekä hallitusneuvotteluissa että myöskin kirjoittamassa hallitusohjelmaa ja vastasin neljän vuoden ajan hallinnon kehittämisestä hallituksen sisällä. Tiedän, että se minusta paljossa hyvä työ, mikä siellä on tehty, on ollut sellaista, johon olisi ollut hyvä vihkiä paljon aikaisemmassa vaiheessa ei vain nykyiset hallituspuolueet vaan myös koko Suomen poliittinen järjestelmä, tuoda esimerkiksi selonteon muodossa ne linjaukset, joita on valmisteltu koko eduskunnan pohdittaviksi.

Täällä kaiken maailman pikkuasioitakin monta kertaa käsitellään tässä salissa. Niin perustavaa laatua oleva uudistus on se ajatus, että seuraavan hallituksen hallitusohjelma rakennetaan tällaisista politiikkaohjelmista yli ministeriörajojen ja että näitä politiikkaohjelmia varten hallinnoimaan on jo budjetissa määritelty oikein rahaakin jonkin verran, muutamia virkamiehiä, niin isoja periaatteellisia asioita nämä ovat, että olisi ollut mielestäni syytä, että eduskunta laajalti olisi päässyt näiden asioiden pohdintaan ja jopa valmisteluunkin kiinni.

Minä kiitän siitä ministeri Koskista vai onko se valtioneuvoston kansliasta tai valtiovarainministeriöstä tainnut osittain tulla, ministeri Siimeksen valmistelusta, että oppositioryhmiä on ainakin kaksi kertaa informoitu. Mutta se, että vähän kerrotaan siitä, mitä tässä nyt ollaan tekemässä, perustavaa laatua olevaa uudistustyötä, ei oikein kuitenkaan riitä.

Arvoisa puhemies! Tietysti tämäntapaisen puheenvuoron olisi voinut käyttää täällä huomattavan paljon aikaisemminkin, olen siinä itsekin myöhässä. Tästä on toki muulla tavalla keskusteltu, mutta myös tältä paikalta tämän puheenvuoron olisin voinut käyttää paljon aikaisemmin. Kuitenkin sanon, että niin radikaalia, niin perustavaa laatua olevaa ei ole opposition tässä asiassa sivuun jääminen näiden viimeisten kuukausien ajalta, ettei kansa uskaltaisi meitä äänestää kuitenkin vaaleissa valtaan. Voin luvata, että meillä on edellytykset sitten olla mukana rakentamassa hallitusohjelmaa, vaikka hallitus onkin nyt tämän oman menettelytapansa laatinut nimenomaan sen, siis nykyisen hallituksen, tarpeita ajatellen.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kokkoselle sanoisin, että en tarkoittanut maakuntien äänen kuulemista siinä suhteessa, etteivät ministerit kuulisi. Minusta ministerit käyvät erittäin paljon maakunnissa ja se on hyvä asia. Mutta ehkä suurempi ongelma on se, että ministeriöiden virkamiehet eivät vieraile niin paljon maakunnissa ja tiedä, mitä se todellisuus siellä sitten on, kun lakeja käytännössä toteutetaan. Muistutan vielä ed. Kokkoselle, että Helsinki kuuluu maakuntaan. (Ed. Kokkonen: Sepä hyvä!) Esimerkiksi omassa valiokunnassani olen esittänyt, että käymme Helsingissä maakuntavierailulla, ja olemme sen toteuttaneetkin. (Ed. Markkula: Tervetuloa Espooseenkin!) — Ja Uudellamaalla myös.

Ed. Pekkarinen veti poliittiset johtopäätökset puheenvuorostani ja teki asiasta aluepoliittisen. Mutta minä näkisin ennemmin niin, että valmisteluvaiheessa näihin työryhmiin, mitkä yleensä ovat eri virkamiestason työryhmiä, siis eri ministeriöiden virkamiehet istuvat keskenään, pitäisi ottaa mukaan maakuntien ihmisiä, jotka voivat sanoa sen, voiko tämmöinen laki toteutua käytännössä ja mitä ongelmia siitä syntyy. Myöskin kolmikantavalmistelussa tämä sama ongelma on, eli katsotaan vain niiden järjestöjen näkökulmasta ja siinä helposti unohtuvat nämä muut, vaikka kannatan sopimusyhteiskuntaa ja sitä valmistelumekanismia.

Vielä ed. Pekkariselle sanon, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, joka tässä nyt kolmantena nimenä tällä kahdeksan vuoden kokemuksellani on ollut tällä valiokunnalla, on useaan otteeseen ottanut maakuntien kuulemiseen kantaa ja on itse ollut hyvin esimerkillinen ed. Skinnarin aikana. Olemme esittäneet jopa niin, että työvoimapolitiikka pitäisi alueellistaa kokonaan ja antaa valta sinne alueille. Nythän Kainuun-mallissa tämä tuleekin toteutumaan.

Ed. Pekkariselle vielä sanon, että olen kyllä tuonut huoleni myöskin tässä salissa aikaisemmin esille, joten ei tämä pelkkää jäähdyttelyä ole.

Keskustelu päättyy.