Täysistunnon pöytäkirja 21/2001 vp

PTK 21/2001 vp

21. KESKIVIIKKONA 7. MAALISKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

6) Laki kalastuslain 11 §:n muuttamisesta

 

Seppo Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaisena rannikko- ja merialueen valvojana haluaisin todeta, että nykyinen kalastusta koskeva laki on aivan erinomainen. Tällä lakiesityksellä pyritään palauttamaan se ikävä vanha aika, jolloin veden omistajat haulikon kanssa olivat jahtaamassa veneileviä virkistyskalastajia. En kannata esitystä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä, niin olen tulkinnut, in corpore haluaa nyt näköjään virittää uudestaan läänikohtaisen viehekalastuskortin synnyttämisen yhteydessä olleen suoranaisen sodan sekä kentällä että nyt eduskunnassa uudestaan, ja välineenä on lakialoite n:o 7/2001 vp.

Kun lukee lakialoitetekstiä, voi vilpittömästi todeta, kuinka taitavasti hurskaus on vallalla niin, että on semmoinen moninkertainen sädekehä pään päällä. Kun ruvetaan pelaamaan kutualueilla ja puhutaan merkittävistä kutualueista ja esimerkkialueena käytetään Uudenmaan rannikkoaluetta, ne sattuvat olemaan kaikki merkittäviä kutualueita, missä heinikkoa tuolla rannoilla on. Toisin sanoen tämä tarkoittaisi toteutettuna sitä, että palattaisiin täydelliseen viehekalastuskieltojärjestelmään Uudenmaan rannikkoalueella, joka tässä on nyt ollut esimerkkialueena, mutta lakihan koskee sitten koko Suomea.

Nyt voidaan tietysti tarkastella myös sitä puolta, merkitsikö läänikohtaisen viehekortin mahdollistaminen jotakin todella radikaalia muutosta merialueella. Minulla on ollut tilaisuus käydä siellä kalassa pitemmän aikaa, vaikka olenkin muualtapäin Suomea tänne töihin tullut, ja ensimmäinen havainto jo heti alkuun oli se, että kun ennen tätä lakia viehekalastajat olivat suurin piirtein yhdessä kasassa niillä muutamilla alueilla, joille lupa myytiin, niin tämän kortin mahdollistamisen jälkeen ja läänikohtaisen viehekorttimaksun maksamisen jälkeen porukka hajaantui hyvin laajalle alueelle. Siellä saa olla päivän kalassa eikä tapaa kuin yhden toisen vieraan kalastajan. Siis tällä tavalla kalastuspaine levittäytyi hyvin laajalle alueelle.

Siksi tämä toi sinne myöskin hyvin selvästi valikoituneen joukon, joka pääasiassa harrastaa niin sanottua catch and release -kalastusta eli pyydystä ja päästä saalis irti -kalastusta. Sitähän on tietysti vähän arvosteltu sen luonteen vuoksi, mutta se ei kuulu tähän. Kalastuksellisesti ja kalastollisesti catch and release -kalastussysteemi merkitsee sitä, että kalat ovat edelleen siellä lisääntymässä sen jälkeen. Ne päästetään taitavasti pihdeillä koukuista irti ja ne lähtevät jatkamaan uimistaan ja lisääntymistään jnp., vain pieni osa siitä saaliista otetaan mukaan kotiin. Toisin sanoen mitään sellaista mullistavaa ei tapahtunut, mitä täällä puheissa ennakoitiin silloin jopa erittäin kiihtyneissä puheissa, kun läänikohtaisen viehekalastuskortin mahdollistava laki lakialoitteen pohjalta eduskunnassa säädettiin ja lopullisesti hyväksyttiin.

Toisin sanoen täytyy sanoa, että suorastaan minä ihmettelen, että ruotsalainen eduskuntaryhmä on katsonut tämän lakialoitteen tekemisen aiheelliseksi.

Henrik Lax /r:

Fru talman! Den här sjukledigheten gjorde att jag glömde be att få presentera min motion innan motståndarna redan hade hunnit öppna munnen. Nu får jag ju ett tillfälle att bemöta dem.

Vi har nu fyra års erfarenheter av det så kallade fria spinnfisket och man behöver inte ta till så dramatiska formuleringar som mina kolleger, ledamöterna Pulliainen och Kanerva gör för att inse att det nog är viktigt att riksdagen allvarligt också funderar på hur vi på längre sikt skall kunna slå vakt om en livskraftig fiskstam, en fiskstam som gör både yrkesfisket och också det oerhört populära fritidsfisket möjliga i den utsträckning som det redan bedrivs idag.

Det är uttryckligen för att fästa uppmärksamhet vid fiskevården och behovet av fiskevård i ett längre perspektiv som den här motionen nu har väckts.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä sairaslomani on saanut minut vähän sekaisin, niin unohdin oikeastaan pyytää esittelypuheenvuoron tekemäni lakialoitteen esittelemiseksi, mutta nythän pääsen samalla aivan lyhyesti toteamaan, että arvon kollegani, edustajat Pulliainen ja S. Kanerva, näkivät aivan turhaa dramatiikkaa tässä. Neljän vuoden kokemukset niin sanotusta vapaasta viehekalastuksesta puhuvat sen puolesta, että tässä talossakin olisi syytä vakavasti miettiä pitkässä aikaperspektiivissä, miten voidaan varmistaa, että kalakanta säilyy elinvoimaisena ja että paitsi ammattikalastus myös nykyisin hyvin suosittu ja laajamittainen vapaa-ajankalastuskin olisi mahdollista.

Som sagt, några års erfarenheter visar att åtminstone vissa av de farhågor som vi motståndare hade när fiskelagen ändrades och det fria spinnfisket infördes nog nu har visat sig vara befogade. Ett att de största problemen är ju att fiskevårdsmedlen minskat drastiskt. Den här motionen hjälper inte upp den situationen.

Det som däremot har varit en stor överraskning är att riksdagens avsikter i vissa väsentliga avseenden vid tillämpningen av den här lagen inte har förverkligats. Jag avser nu bestämmelsen i 11 § 2 mom., som behandlas i den här lagmotionen, där vi föreslår en ändring när det gäller bestämmelsen att högst 25 procent av fiskeområdets areal skall kunna fredas för fiske under vissa tider.

Den tolkning som den här bestämmelsen har fått motsvarar nog inte det riksdagen avsåg när lagen godkändes. Lagen kom till stånd på basis av en lagmotion, frågan var politiskt laddad och svår i alla avseenden. Ändringen av 11 § fanns över huvud taget inte med i den lagmotion som låg till grund för riksdagsbehandlingen då, utan den kom in under behandlingsskedet närmast på inrådan av jord- och skogsbruksministeriet. Därför finns det inte heller några officiella källor, förarbeten, som ger vägledning för hur den här paragrafen skall tolkas. Det här är föga dramatiskt, kollegan Pulliainen. Det är så här det är, och det är kanske inte så konstigt därför att myndigheterna har haft svårt att tolka paragrafen. (Ed. Pulliainen: De har ju tolkat den!) — Nog har de tolkat den, men de har tolkat den så att den har blivit en tom bokstav.

Riksdagens avsikt var givetvis att med den här bestämmelsen om fredning lindra de problem som skulle eller kunde uppstå på grund av det fria spöfisket. Främst handlade det om omsorgen om fiskbeståndet och att upprätthålla intresset för fiskevården. Nu har det visat sig att kraven på fredning tolkas så strängt att man inte ens kommer nära de 25 procent som sattes som gräns för fredningen. Vi talar snarare om promille än om procent. Det här är igen ett bevis på hur viktigt det är att lagar bereds med omsorg och hur svårt det är att skapa fungerande bestämmelser utan en grundlig lagbredning, någonting som vi här i riksdagen har diskuterat i många olika sammanhang. Lagen är nu svårtolkad och leder inte till avsett resultat. Därför föreslår undertecknarna av lagmotionen att kriterierna skrivs om så att det blir enklare att besluta om fredning av områden för det så kallade spinnfisket. Den övre gränsen om 25 procent föreslår vi att skall kvarstå, den vill vi inte ändra på.

Sedan har det hänt någonting annat också under de här gångna fyra åren. När det länsvisa spöfiskekortet infördes användes Sveriges fria handredskapsfiske som modell och förespråkarna här i huset argumenterade att det i Sverige upplevs som problemfritt. Det argumentet stämmer inte längre i dag. Sveriges riksdag har enhälligt och från mycket kritiska utgångspunkter begärt en utredning om det fria handredskapsfisket. Man har i Sverige insett att fisken inte är en oändlig naturresurs och att det finns ett behov av en lokal kontroll av nyttjandet och vården av fiskresurserna.

Det kommer säkert också en dag då vi här i Finland blir tvungna att se över fiskelagen och kanske ompröva det länsvisa spöfiskekortet. Redan före det bör vi försöka hitta lösningar på de mest akuta problemen. Främst gäller det som sagt att med tanke på upprätthållandet av ett livskraftigt fiskbestånd återupprätta intresset för fiskevård. Det kan närmast ske på två sätt. För det första måste vi försöka stoppa minskningen av fiskevårdsmedel. För det andra kan vi också genom att ändra 11 § 2 mom. på det sättet som här föreslås se till att fredningen av fiskeområden också blir ett reellt alternativ.

Arvoisa rouva puhemies! Nämä muutaman vuoden kokemukset vapaasta viehekalastuksesta osoittavat, että ainakin eräät niistä peloista, joita meillä vastustajilla oli silloin, kun kalastuslakia muutettiin, ovat osoittautuneet aiheellisiksi. Yhtenä suurimpana ongelmana on se, että kalastuksenhoitovarojen määrä tuntuvasti on vähentynyt. (Ed. Aittoniemi: Sehän tiedettiin!) — Sehän ei ollutkaan yllätys. — Mutta yllätys oli, ettei eduskunnan ilmaisema tahto eräässä tärkeässä suhteessa ainakaan ole toteutunut lain soveltamisessa. Tarkoitan lain 11 §:n 2 momenttia, jossa säädettiin mahdolliseksi rauhoittaa enintään 25 prosenttia kalastusalueesta kalastukselta. Tämän säännöksen saama tulkinta ei vastaa eduskunnan tahtoa. Lainmuutos syntyi lakialoitteen pohjalta ja asiassa oli kovia poliittisia paineita. Se oli kaikin puolin vaikea.

Itse aloitteeseen, jonka perusteella lainmuutos toteutettiin, ei edes sisältynyt mainitun 11 §:n muutosta, vaan se syntyi eduskuntakäsittelyn aikana, lähinnä maa- ja metsätalousministeriön suosituksesta ja neuvosta. Näistä syistä ei ole tietysti mitään lain esitöitä eikä sellaista, mistä voisi saada tulkintaohjeita tämän pykälän soveltamisessa. Eduskunnan tarkoituksena oli rauhoittamista koskevalla säännöksellä lieventää eräitä vapaasta viehekalastuksesta aiheutuvia ongelmia. Ennen kaikkea kyse oli kalakannan hoidosta, kiinnostuksen ylläpitämisestä kalastuksen hoitoon. Nyt on ilmennyt, että rauhoitusvaatimuksia tulkitaan niin ankarasti, että rauhoitusrajaksi asetettua 25:tä prosenttia ei päästä edes lähelle. Puhumme pikemminkin promilleista kuin prosenteista tässä.

Tämä osaltaan osoittaa, kuinka tärkeätä on, että lakeja valmistellaan huolella ja perusteellisesti, jotta ne todella toimisivat sitten arkimaailmassa. Tämän vuoksi aloitteen allekirjoittajat ehdottavat, että näitä kriteereitä muutettaisiin siten, että päätöksenteko alueiden rauhoittamisesta niin sanotulta viehekalastukselta muodostuisi yksinkertaisemmaksi. Ylärajana säilyisi 25 prosentin enimmäisalue. Emme esitä, että siitä nyt luovuttaisiin tai että sitä rajaa tiukennettaisiin, niin kuin tässä ilmeisesti pelätään.

Kuluneiden vuosien varrella on myös muualla tapahtunut kehitystä. Vapaata viehekalastusta perusteltiin täällä aikoinaan Ruotsissa saaduilla kokemuksilla. Todettiin, että se ei ollut siellä ongelmia synnyttänytkään. Nyt tämä argumentti on tullut aivan uuteen valoon. Ruotsin valtiopäivät on yksimielisesti ja hyvin kriittisin lähtökohdin pyytänyt vapaata viehekalastusta koskevaa selvitystä. Siellä on nyt ymmärretty, että kalat eivät ole ehtymätön luonnonvara ja että kalavarojen käytössä ja hoidossa on paikallisen valvonnan tarvetta. Meille tulee varmasti myös joskus päivä, jolloin joudumme tarkistamaan kalastuslakia ja kenties harkitsemaan uudelleen läänikohtaista viehekalastuskorttia, mutta sitä ennen meidän tulee kuitenkin etsiä ratkaisua kaikkein akuuteimpiin ongelmiin.

Ennen kaikkea kyse on kalakannan turvaamisesta ja kiinnostuksen herättämisestä kalastuksen hoitoon uudelleen. Minun on hyvin vaikea kuvitella, että kollegat Pulliainen ja Kanerva eivät olisi tämän tavoitteen kannalla. Tähän voidaan päästä kahdella tavalla: täytyy yrittää estää kalastuksenhoitovarojen vähenemistä edelleen, ja toinen mahdollisuus on tässä aloitteessa esitetty lainmuutos, jonka mukaan rauhoituksesta tulisi myös todellinen vaihtoehto kalakannan säilyttämispyrkimyksessä elinvoimaisena.

Ed. Ihamäki merkitään läsnä olevaksi.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi kommenttia.

Ensinnäkin ed. Laxille, että me olemme nyt Suomessa ja meillä on kokemusperäistä tietoa siitä, mikä Suomessa tilanne on. Sen totesin omassa puheenvuorossani.

Toinen kommentti koskee kalastushoitomaksujen kehitystä. Arvoisa ed. Lax, nyt taitaa olla vain niin, että varsinaisen kalastushoitomaksun rahakertymän alenema olisi ehkä ollut vieläkin suurempi nykykeräysjärjestelmällä, jollei olisi ollut läänikohtaista viehekorttimaksua, joka suorastaan velvoittaa maksamaan valtakunnan lupamaksun myöskin. Tässä ilmiselvästi nyt ed. Laxilla ovat maksut sekaisin.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä joutuu toteamaan sen, että hämmentyneenä kuuntelin ed. Laxin perusteluja. Olen jonkin verran kalastanut vieheellä ja ollut samassa veneessä ed. Pulliaisen kanssa, joka on mestarimies niissä asioissa myöskin. Voin todeta, ed. Lax, että ei vieheellä vedetä vesistöjä tyhjiksi. Jos ed. Lax on niin taitava, minä ilmoittaudun välittömästi, heti kun jäät lähtevät, oppiinne, jos vieheellä saadaan niin paljon kaloja, että se jollakin tavoin edes vaarantaa kalakannan.

Arvoisa puhemies! Toinen asia — josta olen samaa mieltä osittain ed. Laxin kanssa — on, että pitää muistaa myös se, että kun meillä siirrytään yhä enemmän asiamiespostijärjestelmään, sieltä ei saakaan enää näitä lupia sillä tavoin kuin aikaisemmin Postista ja niistä posteista, joissa Postin oma henkilöstö hoitaa asioita. Myös siltä osin maa- ja metsätalousministeriö ja Postin johto saisivat neuvotella nimenomaan yhteistyöstä.

Henrik Lax /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Sekä ed. Pulliaisen että ed. Vistbackan puheenvuoroista voisi vetää yhden johtopäätöksen, jota en mielelläni halua tehdä. Minä en halua tulkita puheenvuorojanne sillä lailla, että te ette haluakaan pohtia sitä, millä lailla kalakannan elinvoimaisuutta voitaisiin edistää. Nyt te olette vain haukkuneet minua ja kääntäneet katseen täysin pois siitä peruskysymyksestä, jonka olen yrittänyt nostaa esiin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Peruskysymys lienee ainakin se, että kalastuksenhoitovarat ovat vähentyneet, niin kuin ed. Laxin lakialoitteessa n:o 7 todetaan.

Mutta muutoin tämän lakialoitteen vastaanotto, tarkoitan nyt esimerkiksi ed. Pulliaisen puheenvuoroa, on kyllä sikäli perusteltu, että tämä ikään kuin avaa meritaistelun uudelleen. Siinä mielessä en näe hyvänä tätä yhdeksän kansanedustajan allekirjoittamaa lakialoitetta.

Puhemies! Erääseen asiaan haluan vielä kiinnittää huomiota. Täällä puhutaan neljäntenä edellytyksenä merilintujen pesimisen turvaamisesta pesimäaikana. Jos tästä asiasta ed. Lax on huolissaan, silloin myös kevätmetsästys pitäisi ehdottomasti saada Suomessa kiellettyä. Tässä asiassa pitäisi Suomessa päästä todella eteenpäin. Euroopan unionin komissio on moittinut useampaan kertaan Suomea, ja hallitus on aina lähettänyt sinne suunnilleen saman selityksen pitäen kiinni tiiviisti ja sitkeästi tästä metsästyksestä, joka todella uhkaa merilintukantoja ja merilintujen keväistä pesintää.

Keskustelu päättyy.