Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Käsittelyssä on Suomen osallistuminen YK:n Minurcat-operaatioon Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Tämä esitys on hyvin vastuullinen meille eduskunnassa, sillä olemme lähettämässä sotilaitamme mahdollisesti hyvinkin vaaralliseen tehtävään. Ulkoasiainvaliokunta esittää yksimielisessä kannanotossaan eduskunnan hyväksyttäväksi sellaisia ponsia kuin että eduskunta hyväksyy suomalaisten joukkojen osallistumisen operaatioon ja että eduskunta edellyttää, että Suomen osallistumisen perusteita arvioidaan vuosittain ottaen huomioon pataljoonan johtovaltiona toimivan Irlannin suunnitelmat ja päätökset ja että valtioneuvosto antaa asiasta ulkoasiainvaliokunnalle selvityksen.

Suomi osallistuu EU:n kriisinhallintaoperaatioon Tšadissa nyt noin 60 sotilaan osastolla ja suunnittelee osallistumisen jatkamista YK-operaatiossa ja määrällistä laajentamista samalla noin 80 sotilaan tasolle. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että osallistuminen tähän YK-operaatioon on perusteltua. Valiokunta pitää myönteisenä, että Suomen osallistumistaso YK-johtoiseen sotilaalliseen kriisinhallintaan nousee määrällisesti nykyistä selvästi korkeammalle tasolle.

Tämä Minurcat on erittäin vaativa operaatio paitsi alueen epävakaan tilanteen myös olosuhteidensa puolesta. Valiokunta on johdonmukaisesti korostanut, että valtioneuvoston pitää kehittää sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvää asioiden valmistelua, jotta eduskunnalle voidaan antaa päätöksentekoon liittyvissä eduskunnan kuulemistilanteissa riittävät ja oikea-aikaiset tiedot. Nyt valiokunnalle jäi noin viikko aikaa selonteon käsittelyyn. Tästä selonteosta ei käy ilmi, harkitseeko valtioneuvosto osallistumista operaatioon määräajaksi vai toistaiseksi. Valiokunnan mielestä tämä tieto olisi ollut eduskuntakäsittelyn kannalta olennaisen tärkeä, sillä Minurcat-operaation kustannukset ovat poikkeuksellisen korkeat ja operaatio on olosuhteidensa puolesta poikkeuksellisen vaativa, niin kuin olen tässä useampaan kertaan todennut.

Valiokunta esittää mietinnössään harkittavaksi, että jatkossa operaatioiden osallistumispäätökset tehtäisiin siis määräaikaisina ja ne uusittaisiin tarvittaessa sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain edellyttämällä tavalla. Tämä ei tarkoita sitä, että valiokunnan mielestä operaatioihin ei pitäisi sitoutua pitkäjänteisesti, vaan sitä, että määräaikaiset osallistumispäätökset helpottaisivat osallistumisen kokonaishallintaa ja arviointia ja tulevan toiminnan suunnittelua.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella Minurcat on siis hyvin haastava operaatio. Tilanne on kiristynyt sen jälkeen, kun Sudanin presidentille annettiin kansainvälinen pidätysmääräys. Lähialueilla on ilmeisesti rauhattomuus lisääntymässä.

Suomen osallistumisen kannalta olennaisen tärkeää on, että seuraamme tarkasti pataljoonan kehysvaltiona toimivan Irlannin suunnitelmia ja päätöksiä, sillä suomalainen noin 80 sotilaan joukko ei yksinään pysty, koska se on liian pieni, toimimaan alueella ilman tukeutumismahdollisuutta suurempaan joukkoon. Kaikki olosuhteet ilmastosta alkaen ovat Tšadin eteläosissa, jonne nyt siirrytään, erittäin haastavat. Puoli vuotta kestävän sadekauden aikana ajoneuvopartiointi ei ole mahdollista ja rajoittaa toiminnan tukikohtien välittömään läheisyyteen. Olen huolissani siitä, saadaanko suomalaiseen joukkoon edes riittävästi henkilöstöä, varsinkin jos osallistumisesta tulee useampivuotinen. Pidän välttämättömänä, että Suomi tukee Irlannin ponnisteluja esimerkiksi helikopterituen varmentamiseksi suoraan pataljoonan alaisuuteen. Suomalaisten ja irlantilaisten sotilaiden henki voi nimittäin pahimmassa tapauksessa riippua helikoptereiden antamasta tuesta ja nopeasta saatavuudesta.

Kiinnitän lopuksi huomiota siihen, että Suomen osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan perustuu viime kädessä reserviläisten vapaaehtoisuuden varaan. Toimintaa suunniteltaessa tämä on aina pidettävä mielessä, ja siksi on pyrittävä osallistumaan sellaisiin operaatioihin, joiden tehtävät ovat henkilöstön kannalta mielekkäitä ja perusteltuja. Tässä tapauksessa valiokunta on näin todennut, että asiat ovat kuitenkin kohdallaan, vaikka operaatio on vaativa. On erittäin hyvä, että suomalaiset ministerit ovat tutustuneet tilanteeseen paikalla ja muun muassa ulkoministeri Stubb on vastikään käynyt hakemassa ensi käden tietoa siitä, miltä asiat näyttävät, ja tämä on tietysti oikein hyvä asia, että tiedetään, miten vaikeasta tilanteesta on kysymys.

Juha Korkeaoja /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Saanen käyttää puheenvuoron täältä paikaltani.

Puolustusvaliokunta pitää hyvänä sitä, että Suomi nyt osallistuu myös laajemmin Libanon-operaatioiden jälkeen YK:n johdolla toimivaan kriisinhallintaoperaatioon. Samoin kuin ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan, kiinnitimme huomiota siihen, että käsittelyaika jäi liian lyhyeksi, ja edellytämme, että jatkossa valiokunnille annetaan pitempi aika asian käsittelyyn.

Tšad-operaatiosta valiokunta toteaa, että se tapahtuu erittäin haastavissa olosuhteissa sekä ilmaston että muun turvallisuusympäristön osalta. Liikkuminen alueella on ongelmallista. Vain puoli vuotta partiointia voidaan tehdä autoilla. Sadekauden aikana liikkuminen on mahdotonta, ja erityisesti sadekauden aikana helikopterien käyttö on välttämätöntä. Kiinnitämme huomiota siihen, että helikopterien saatavuus pitää turvata.

Valiokunta pitää hyvänä, että tätä osallistumista arvioidaan vuosittain ja ollaan tiiviissä yhteistyössä johtovaltio Irlannin kanssa ja otetaan heidän suunnitelmansa huomioon.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä kriisinhallintatehtävä on suoraan sanottuna äärimmäisen vaarallinen ja vaativa tehtävä, mutta katson, että suomalaiset pystyvät olemaan siinä mukana ja suomalaisista löytyy osaamista ja tietotaitoa, mutta meidän täytyy myös olla tietoisia siitä, että olemme jossakin aiempaa vakavammassa tällä kertaa mukana.

Täällä tuli jo ilmi, että ketään ei saa pakottaa tähän tehtävään. Sehän on selvä. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja toi sen jo täällä selkeästi ilmi. Katson, että Suomen on tällä historialla, mikä meillä on rauhanturvaamisessa, oltava mukana tässä tehtävässä. Suomihan tunnetaan edelleenkin pienenä maana, jolla on pitkä ja arvostettu rauhanturva-asema, ja tätä asemaa tukee varmasti myös presidentti Ahtisaaren saama rauhan Nobel-palkinto.

Se, minkälaiset olosuhteet ... (Ed. Zyskowiczin välihuuto) — Kyllä se, että me olemme rauhan asialla, on tärkeä seikka, eikö vaan, ed. Ben Zyskowicz. Niin, minäkin olen samaa mieltä. — Sitä, minkälaiset olosuhteet Afrikassa on, emme osaa täältä käsin edes kuvitellakaan, ellemme ole siellä olleet. Juuri hiljattain Tšadissa oli Länsi-Euroopan unionin delegaatio käymässä. Etsin katseellani juuri täältä ed. Kalliota, joka varmasti puheenvuorossaan tulee ottamaan kantaa pitkäaikaisena puolustusvaliokunnan jäsenenä ja paikalla itse käyneenä. Olosuhteet ovat järkyttävät. Kyseessä on suuri alue, jota pitää turvata, ja kuten on kuultu, siellä on vaikea liikkua.

Täytyy muistaa, että olosuhteet ovat myös lääketieteellisesti erittäin haasteelliset. Siellä on tauteja, joihin emme ole tottuneet, ja sitten myöskään meidän perimämme ei ole sopeutunut niihin olosuhteisiin. Varautumista ei voi korostaa lääketieteellisestikään ollenkaan liikaa, ja siihen on perehdyttävä myös aivan erityisesti toisilla tavoilla kuin esimerkiksi täällä lähialueilla toimittaessa.

Euroopan puolustusviraston Edan johtaja haluaisi nostaa aivan erityisesti esiin kenttälääkinnän ja sen toiminnan. Olenkin jo viestittänyt puolustusministerille ja toivonkin, että hän voisi tuoda mahdollisimman pian kokouksissa esiin kenttälääkinnän tärkeyttä, koska Suomi on siinä ihan etulinjassa ja ei ole aina pystynyt toimimaan ihan täysillä mukana, ehkä sen takia, että emme ole kaikissa näissä järjestelmissä tarpeeksi syvällä olleet mukana. Ehkä asiassa on tullut sen verran kehitystä, että pääsemme nyt osallistumaan myös enemmän kenttälääkinnän kautta kansainvälisiin tehtäviin.

Kenttälääkintä voi myös rauhallisessa tilanteessa toimia myös osana jopa kehityspoliittista toimintaa toimipisteenä, joka antaa lääketieteellistä tai lääkinnällistä apua. Mielestäni tulisikin jatkossa harkita, kuinka paljon voimme ottaa näitä sotilaallisia tehtäviä myös osittain yhteistyöhön kehityspoliittisen toiminnan kanssa.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun joskus ihmettelee, lukeeko eduskunnan pöytäkirjoja kukaan, niin minulla oli mahdollisuus Tšadissa Abéchéssa todistaa, että suomalaiset rauhanturvaajat lukevat eduskuntakeskustelua, joka oli käyty Tšad-operaatiosta. Mielestäni tämä on vahva todistus siitä, että pöytäkirjamme ovat suosittua lukemistoa ainakin rauhanturvaajien keskuudessa. (Ed. Pulliainen: Ne pitäisi tehdä maksullisiksi!)

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että Suomi jatkaa läsnäoloa Tšadissa ja että olemme mukana nyt YK:n lipun alle siirtyvässä operaatiossa, kun EU:n Eufor-operaatio saa uuden isännän. Vaikka olemme siellä aika pienen EU-maaryhmän kanssa, siellä taitaa olla Irlanti, Puola, Ranska Suomen lisäksi, niin Suomi saa tästä myöskin arvokasta kokemusta uudesta, laajemmasta YK-yhteistyöstä.

Kuten täällä on viitattu, alue, jonne suomalaisten leiri siirtyy, Goz Beida, on eteläisemmässä Tšadissa toisenlaisella ilmastovyöhykkeellä, subtrooppisella vyöhykkeellä, siellä ovat sadekaudet paljon pidemmät kuin muualla Tšadissa ja myöskin varustusten tasoon tulee siellä uusia vaatimuksia. Minusta on tärkeä asia, jonka muun muassa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja otti esille, että evakuointimahdollisuuksien tällä alueella pitää myöskin olla kunnossa. Goz Beida on siinä kohdassa, josta jotkut Tšadin opposition hyökkäykset ovat suuntautuneet kohti pääkaupunkia NDjamenaa, eli siellä on ollut sotilaallista toimintaa ja tietysti tämä sotilaallinen toiminta ääritilanteessa voi muodostaa riskin myöskin tälle YK:n leirille alueella.

Kuten keskustelussa on todettu, Tšadin ja Sudanin suhteet ovat erittäin räjähdysherkässä pisteessä tällä hetkellä. Molemmat maat tukevat toistensa kapinallisia. Tšad on tukenut Darfurin kapinallisia, Sudan on tukenut Tšadin kapinallisia, jotka toimivat alueella joskus Darfurin kautta. Tässä mielessä tälläkin alueella voi olla aika paljon sotilaallista toimintaa. Tilannetta ei helpota se, että tällainen englanniksi sanottu proxy war on leviämässä ja levinnyt osin Keski-Afrikan tasavallan puolelle, eli myöskin siellä nämä maat tukevat toisilleen vihamielisiä ryhmittymiä.

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että Suomi jatkaa aktiivisuuttaan Afrikan tässä osassa, ja nyt menemällä mukaan tähän uuteen YK-operaatioon voimme osoittaa myöskin rauhanturvakykyämme Afrikassa. Silti täytyy muistaa, että jotkut uutiset tältä alueelta ovat huonoja. Tänään tuli uutinen neljästä haavoittuneesta Unamid-rauhanturvaajasta Darfurissa juuri tuolla lähellä Tšadin rajaa, eli on hyvä muistaa, että operaatio sisältää myös riskejä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut erittäin kuuliainen pyynnöille osallistua Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Tämä linja jatkui myös viime viikolla täällä eduskunnassa, jossa isolla enemmistöllä hyväksyttiin suomalaissotilaiden määrän lisääminen Afganistanissa. Näin siitä huolimatta, että Isaf-operaatio Afganistanissa on kasvanut yhteen USA:n afgaanikapinallisia vastaan käymän niin sanotun terrorisodan kanssa. Tämän seurauksena siviiliuhreja tulee erittäin paljon ja kaikinpuolinen kurjuus Afganistanissa on edelleen vain pahentunut. Natolle on sanottu "kyllä, kyllä, kyllä" jo ennen kuin oikeastaan on kysyttykään, mutta YK:n suuntaan on sen sijaan oltu erittäin kovakorvaisia. Niinpä YK:n rauhanturvaoperaatioissa onkin nyt vain reilut parikymmentä suomalaista.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää oikeana sanoa nyt "kyllä", kun kyse on YK:n Tšad-operaatioon osallistumisesta, sillä siinä on kyse ennen muuta pakolaisten suojelusta. Lähdemme siitä, että jatkossakin YK:n pyyntöjä kuunnellaan herkällä korvalla. Tšad-operaation "kyllä" ei saa olla vain mainostoimi, jolla koetetaan edistää turvaneuvoston paikkaa Suomelle YK:ssa, jota paikkaa nyt tavoitellaan.

On ilman muuta selvää, että Tšad-operaatio on rauhanturvaajille erittäin vaativa, mutta niin on Afganistaninkin operaatio. Tällaista keskustelua tästä vaativuudesta ei juurikaan käyty viime viikolla, kun Afganistanista puhuttiin. (Ed. Korkeaoja: Kyllä käytiin!) — No, ei kovin paljon verrattuna siihen, mitä viestiä nyt tuodaan. — Vaativa on Tšad-operaatio. Kaikella varmuudella se on vaativa, ja täytyy arvostaa rauhanturvaajia, jotka sinne lähtevät siviilejä ja pakolaisia puolustamaan. Sanon tämän vielä kerran tältä paikalta, kun on sanottu ministerin suulla, että vasemmisto ei arvosta rauhanturvaajien työtä: takuuvarmasti arvostetaan.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Edustajat! Yritän nyt parhaani mukaan vastata edustajien Salolaisen, Korkeaojan, Nurmen, Haaviston ja Tennilän esittämiin näkemyksiin. Noin päältä puolin jäi tunne, että olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Tšadin operaatio on Suomelle ja aluevakaudelle erittäin tärkeä ja hallituksen linjalle on vahva tuki ja hallituksen puolelta tietysti myös valiokuntien vastauksiin vahva tuki. Muutama huomio.

Ensinnäkin tapasin Tšadin ulkoministerin viime tiistai-aamuna ja saimme erittäin paljon kiitosta toiminnastamme tässä rauhanturvaoperaatiossa. Se kiitos oli vilpitön, koska alkuvaiheessahan oli tiettyjä ongelmia sen suhteen, pitäisikö näitä Eufor-operaatioita ylipäätään sinnepäin viedä, mutta kiitos tällä hetkellä oli erittäin hyvä. Kiitos tuli myös itse rauhanturvaajilta. Todellakin, kuten ed. Haavisto tuossa totesi, oli tarkkaan luettu se eduskuntakeskustelu, mikä meillä oli edeltävänä perjantaina, ja sitä pidettiin erinomaisena ja se antoi lisäpontta meidän rauhanturvaajillemme.

Monissa puheenvuoroissa nostettiin esille tämän operaation haasteellisuus. Toki on niin, että nyt, kun meidän joukkomme siirtyvät etelään päin sinne Goz Beidan suuntaan, niin se on haastavampi. Turvallisuustilanne ei sinällään muutu. Siis se on luokiteltu edelleen sanoilla low to medium. Se ei muutu, mutta olosuhteet ja varsinkin maantieteelliset olosuhteet tulevat olemaan tässä tapauksessa hiukkasen haastavammat. Tehtävät tulevat myös olemaan vähän erilaiset eli siirrytään partioinnin puolelle. Abéchén leiri, Abéchén operaatio, on ollut erilainen kaikin puolin, mutta täytyy kyllä sanoa, kuten totesin tuossa Afganistan-keskustelun yhteydessä, että silloin kun ensimmäistä kertaa paikan päällä näkee, miltä suomalainen rauhanturvatoiminta näyttää, niin kyllä aika rinta rottingilla voi tulla sieltä takaisin ja olla ylpeä meidän sotilaidemme toiminnasta. Varustetaso, jonka ed. Salolainen nosti esille, on meidän mielestämme erittäin hyvä ja totta kai se pidetään mahdollisimman korkealla tasolla koko tämän operaation ajan.

Tässä oli keskustelua siitä, että tarkasteltaisiin operaatiota tietyin väliajoin, siis kokonaisvaltainen tarkastelu, kriisinhallintatoimintaahan meillä on tarkasteltu joka kuudes kuukausi. Nyt me olemme sitoneet tämän ihan normaalilla tavalla siten, että vuosittain käymme eräänlaisen selvityksen siitä, onko operaation luonne muuttunut, pitääkö tehdä jotain uutta, ja me toki peilaamme tässä tapauksessa myös Irlantia. Irlantihan on sitoutunut sinne kolmeksi vuodeksi. Se, että Irlanti on sitoutunut kolmeksi vuodeksi, ei tietenkään tarkoita sitä, että me sen automaattisesti teemme, vaan me katsomme tätä ihan tapauskohtaisesti noin 12 kuukauden välein.

Tämä siirto EU-operaatiosta Euforista Minurcat 2:ksi sujuu suhtkoht hyvin. Ongelmahan aina näissä siirroksissa on se, että ne kestävät. EU:n hallintoa läheltä katsoneena ymmärrän, minkä takia se kestää sillä puolella, ja YK:n hallintoa hiukkasen kauempana katsoen ymmärrän myös toki, minkä takia se kestää sillä puolella, mutta se näyttää siirtyvän aika hyvin, huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi Eulex siirtyy tuolla Kosovon puolella toiseen suuntaan.

Ed. Haavisto, moni muu, nosti esille myös Al Bashirin saaman etsintäkuulutuksen. Tämä kehitys on toistaiseksi viime päivien aikana ollut aika rauhallista, joskin huono uutinen on se, että kymmenen avustusjärjestöä, hiukkasen yli, on karkotettu Sudanista. Tämä ei tietenkään paranna humanitääristä tilannetta millään tavalla, ja me yritämme saada varmuuden siitä, että tätä tilannetta ei vaikeuteta. EU on antanut täyden tukensa kansainväliselle rikosoikeustuomioistuimelle, kuten myös Suomi. Meidän näkemyksemmehän on ilman muuta se, että se päätös, mikä sieltä tulee, on riippumaton ja Icc on itsenäinen instanssi.

Tavoitteena koko tällä alueella on rauhan ja vakauden eteenpäinvieminen. Tilanne ei missään nimessä ole helppo, kuten ed. Haavisto tuossa puheenvuorossaan totesi. Kyseessä on siis pitkälti kolme konfliktia: 1) Darfur, 2) Sudan ja Tšad sekä 3) kapinalliset molemmissa näissä maissa. Mutta uskon vakaasti siihen, että se linja, jonka me olemme valinneet, eli siirtyminen Euforista 62 miehen vahvuudella Minurcat 2:een noin 80 miehen ja naisen vahvuudella, on hyvä ratkaisu, ja on hienoa nähdä, että sillä on myös vahva tuki eduskunnassa.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Suomi on johdonmukaisesti jo viime vuoden puolelta ennakoinut valmiuttansa olla mukana Tšadissa, jatkaa Tšadissa, kun rauhanturvaoperaatio, kriisinhallintaoperaatio, siirtyy Euroopan unionilta YK-lipun alle. Tässä mielessä asia ei varmasti eduskunnalle tullut yllätyksenä. Se on myönnettävä, että tällaisten operaatioiden siirtäminen tai yleensä rakentaminen on vaativa prosessi; siinä on useita maita mukana, on poliittiset haasteet, henkilöstö, kalusto jne. Eli siinä mielessä katsoisin, että tämä siirto-operaatio on mennyt kohtuullisen hyvin, ja EU:n ja YK:n kesken jo hyvissä ajoin muodostettiin työryhmä tätä siirtoa toteuttamaan.

Suomi on nyt sitten jatkamassa lähipäivinä, kun operaatio siirtyy YK-lipun alle. Paikkamme vaihtuu, siirrymme Abéchésta hieman etelämpään Goz Beidaan, ja tämä leiri on irlantilaisten. Irlannilla on siellä noin nelisensataa rauhanturvaajaa, ja Suomi siirtää omat rauhanturvaajansa sinne. Irlanti on perinteinen yhteistyökumppani Suomelle muun muassa YK:n rauhanturvaoperaatioissa. Tehtävämme säilyvät suurin piirtein saman tyyppisinä: toimintaympäristön turvallisuuden parantaminen, pakolaisleirien suojelu ja humanitääristen kuljetusten turvaaminen noin keskeisinä. Nämä ovat niitä tehtäviä, ja tältä osin voidaan varmasti sanoa, että jo nykyisessäkin paikassa tuo operaatio on turvallisuutta lisännyt.

Tehtävän vaativuus ja riskitaso muodostuu tietysti ensinnäkin etäisyyksistä, toimimme kaukana. Siellä luonnollisesti sadekausi asettaa useiksi kuukausiksi haasteita, taudit, yleensä etäisyydet, joukkojen kannalta veden riittävyys, eli tämän tyyppisiä, hyvinkin käytännönläheisiä ongelmia. Mutta tietysti turvallisuuden kannalta se, mitä ed. Haavisto totesi, on aivan keskeistä, eli Sudanin ja Tšadin valtioiden keskinäiset välit ja kapinalliset, joita puolin ja toisin tuetaan, muodostavat sen riskitason, jonka osalta on selvästi viitteitä viime viikoilta olemassa. Eli tässä mielessä mitään ei pystytä ennalta pois sulkemaan. Sadekauden aikana on myönnettävä, että suomalaisten ja irlantilaisten leirin huolto ja evakuointi erityisesti on helikoptereiden varassa, joita toiminta-alueelle on tuonut Venäjä, ja ennestään siellä on Puolalla helikoptereita. Näihin tuo operaatio sitten tarvittaessa tukeutuu.

Esille nousi kysymys henkilöstön rekrytoinnista. Tämä joukkohan koostuu pääosin reserviläisistä, joita on koulutettu ja koulutetaan Porin Prikaatissa, ja muutama kuukausi sitten tehdyllä päivärahojen nostolla ja ehkä muutoinkin tällä taloudellisella tilanteella saattaa olla vaikutusta, että reserviläisten hakeutumisen määrät ovat moninkertaistuneet, eli tämä on positiivinen asia, kun ajatellaan henkilöstön saatavuutta.

Puhemies! Lopuksi Suomen muusta, voisiko sanoa, kriisinhallintaan liittyvästä toiminnasta Afrikassa. Suomi on tänä vuonna puheenjohtajamaa pohjoismaisessa yhteistyössä, ja parhaillaan valmistelemme ja suunnittelemme sitä, että Suomi ottaisi vastatakseen yhden viidestä — Afrikka on jaettu viiteen eri turvallisuusalueeseen — turvallisuusalueen tämmöisen nopean toiminnan kriisinhallinnan konseptin kouluttamisen eli sen tietotaidon viemisen, jota Suomi on saanut esimerkiksi Euroopan unionin nopean toiminnan joukoista. Tuo on tuommoinen pohjoismainen valmennus- ja koulutuspanos, ja tuota on tarkoitus tämän vuoden aikana aloittaa, koska pitää muistaa, että afrikkalaiset aina painottavat ja priorisoivat omia kriisinhallintajoukkojaan. Näin ollen afrikkalainen omavastuu on tässäkin asiassa se avainkohta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri totesi sen, että tästä Tšadin operaatiosta tullaan vuosittain eduskuntaa informoimaan. Meillähän on useita rauhanturvaoperaatioita ympäri maailmaa. Tämä kysymys siitä, kuinka säännöllisesti eduskuntaa informoidaan näistä asioista, on tietysti ulkoasiainvaliokunnassa keskustelun alla ollut, ja meistä on tähdellistä se, että eduskunta voi käydä näistä kriiseistä ja kriisinhallintaoperaatioista keskustelua ja myöskin jatkossa suhteellisen säännöllisesti. Se, minkä muodon se nyt sitten tulee saamaan, onko järkevää käydä keskustelua esimerkiksi paketissa kriisinhallintaoperaatioista, joita on käynnissä vuosittain, vai käydäänkö keskustelua operaatio kerrallaan, se varmasti kannattaa katsoa. On erilaisia kriisejä, erilaisia tilanteita. Mutta tämä Tšadin operaatio varmasti on vaativuusasteeltaan yksi vaikeimpia, ja siinä mielessä on hyvin tärkeätä, että eduskuntaa pidetään säännöllisesti tästä asiasta informoituna.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sinänsä on tosiaan hyvä, että Suomi lisää osallistumistaan YK-johtoiseen kriisinhallintaan. Samalla on muistettava, että nykyinenkin operaatio on YK:n toivomuksesta perustettu. Kokemustahan on jo aikaisemminkin tehdyistä vastuusiirroista EU-johtoisista operaatioista YK:lle.

Riskit tässä operaatiossa ovat moninaiset, kuten on kuultu. Irlannin ollessa nyt sitten johtovaltio tässä pataljoonassa, ja kun heidän osallistumisestaan on periaatteellinen optio kolmelle vuodelle, niin vaikka valiokunta edellyttääkin tätä määrävuosittain tehtävää selvitystä, niin lienee Suomenkin osallistumisvalmiuden oltava tuo kolme vuotta.

Ministeriltä kysyisin: Onko mitään lisätietoja nyt niistä puutteista, mitä tässä mietinnössäkin todetaan sekä joukkojen määrän osalta että johtamis- ja kuljetuskykyyn liittyen? Onko lisäjoukkoja tai näitä kykyjä ilmoitettu nyt mukaan?

Sadekaudesta vielä kysyisin näin maallikkona: Onko mitään aivoriihtä käyty siitä, olisiko sadekauden ajaksi järkevää, mahdollista vai eikö ole järkevää vähentää esimerkiksi joukkoja?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuten monissa puheenvuoroissa, lähes kaikissa puheenvuoroissa, on käynyt ilmi, niin tehtävä on olosuhteiden vuoksi erityisen haastava ja vaativa. Olen kyllä sitä mieltä, että meidän pitää osallistua tähän YK-johtoiseen operaatioon.

Ulkoasiainvaliokunnassa käytiin todellakin keskustelua siitä, pitääkö nämä päätökset tehdä vuodeksi. Nythän näin ei kuitenkaan tehty, vaikka esimerkiksi tästä Irlannin osallistumisesta siellä on todettu, että se tehdään kansallisin päätöksin vuoden välein.

Olen ihan tyytyväinen siitä, että tähän ponteen kuitenkin kirjoitettiin tästä tarkastelusta. Mutta vähän ihmettelen, kun olemme myös muualla hyvin vaarallisissa tehtävissä kuten esimerkiksi Afganistanissa. Mielestäni paras tapa olisi sama kuin Saksan malli esimerkiksi, jossa nimenomaan päätös osallistumisesta tehdään vuodeksi. Sehän ei tarkoita millään tavalla sitä, että me laistaisimme (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kansainväliset velvollisuutemme, mutta eduskunnan päätös tehtäisiin aina määräajaksi.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille kaksi aivan pientä kysymystä näiden kokemusten perusteella, kun siellä kävi.

Toinen liittyy suomalaisten rauhanturvaajien kielitaitoon. Siellä aika monet korostivat sitä, että varsinkin kun mennään pienemmälle paikkakunnalle Goz Beidaan, niin ranskan kielen ja arabian kielen taitoiset ihmiset olisivat hyvin arvokkaita paikallisen väestön kanssa kommunikoidessa. Olisin vaan kysynyt, miten tätä fasilitoidaan, jotta tämä kielitaito ei siellä sitten tule ongelmaksi.

Toinen oli pieni kysymys nettiyhteyksistä. Myöskin suomalainen rauhanturvaaja on nykyään riippuvainen, niin kuin me kaikki muutkin, netistä, ja kävi ilmi, että kun ranskalaiset ovat siellä turvanneet nettiyhteyksiä omilleen, niin ovat samalla ehkä sulkeneet muilta näitä netinkäyttömahdollisuuksia. Monet ovat siellä kuitenkin ... Se on ainoa keino pitää yhteyttä kotiväkeen ja myöskin seurata uutisia. Olisi erittäin tärkeää, että myöskin täällä uudessa leirissä nämä fasilitoinnit olisivat kunnossa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin kysynyt ministereiltä: Aiheuttaako tuo Abéchén lähellä tapahtunut välikohtaus, jossa näitä rauhanturvaajia loukkaantui, jotakin uutta keskustelua tai uutta arviota paitsi alueen turvallisuustilanteesta myös tämän operaation turvallisuustilanteesta, varusteiden huollon jne. osalta jotain uutta harkintaa?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osallistuminen tähän operaatioon saa SDP:n ryhmän täyden tuen. Olemme iloisia siitä, että Suomen lippu liehuu jälleen merkittävässä YK-operaatiossa.

Tässä ei ole mitään tarvetta kuitenkaan asettaa vastakkain Suomen osallistumista tähän Tšad-operaatioon ja Suomen osallistumista Afganistan-operaatioihin. Toivoisin, että ed. Tennilä voisi jo pikkuhiljaa nousta sieltä juoksuhaudasta. Molemmat ovat tärkeitä rauhantehtäviä, ja molemmissa tarvitaan ulkomaista panosta ja rauhanturvaajia. Tässä mielessä tarvitaan sekä—että, ei joko—tai.

Sitten tässä on tärkeä periaatteellinen kanta tässä valiokunnan mietinnössä siitä, että siirryttäisiin jatkossa kaikissa operaatioissa määräaikaiseen operaation hyväksyntään eduskunnassa. Tämä menettely vahvistaisi eduskunnan asemaa. Se on siis niin, että lupa olisi jo valmiiksi määräaikainen. Pyytäisin ministeriä tarkentamaan omaa kantaansa, onko hän valmis siihen, että siirryttäisiin kaikkien operaatioiden kohdalla määräaikaiseen operaation kestoon ja eduskunnan kannanmuodostukseen tällä tavalla.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kriisinhallintaoperaatioon osallistuminen on Suomen kannalta kansainvälisen vastuun kantamista. On aivan oikein, että Suomen osaava joukko sinne menee. Se on toisaalta vaarallinen tehtävä, ja siellähän voimankäyttö perustuu YK:n peruskirjaan. Tällä tavalla voi kohdata vastarintaa, jopa väkivaltaa.

Minä olisin puolustusministeriltä kysynyt, kun kerroitte tuossa, että nämä hakijamäärät kriisinhallintaoperaatiotehtäviin ovat lisääntyneet: Millä tavalla tämmöinen, kun siellä tarvitaan sitä ammattitaitoa, kokenut joukko, joka siellä on saanut käydä, voi uudelleen rekrytoitua, minkälaisessa ajassa? Aiemminhan oli hyvin pitkiä aikoja, ettei sinne päässyt, vaikka halusi.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kaksi konkreettista kysymystä ministereille, ehkä puolustusministerille molemmat.

Ensimmäinen koskee helikoptereita. Niitä käytetään sadekauden aikana, oikeastaan ollaan niiden varassa. Kuinka monta niitä tarkalleen siellä on, ja onko mahdollista se, että pataljoonan komentajalla on komentovastuu eli ne ovat hänen käytössään? Tästä on aika paljon puhuttu ja valiokuntavaiheessa tätä ei vielä tiedetty.

Toinen koskee sitä, että jos suomalainen jääkäri siellä astuu miinaan tai jotain muuta vastaavaa, niin miten hyvin tämä koko logistinen ketju on mietitty surkeiden sääolosuhteiden keskellä, jos hänet täytyy sieltä siirtää eteenpäin Eurooppaan, kuinka luotettavalla pohjalla se tällä hetkellä on.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskusteluissa ovat tulleet ilmi paitsi nämä vaikeat sääolosuhteet myös hyvin hauras turvallisuustilanne, mutta nostaisin kolmannen elementin mukaan, ja se on suuri kulttuurillinen ero. Tässä viittaan erityisesti naisten asemaan. Kysyisinkin: Millä tavoin meidän rauhanturvaajiemme toiminnassa ja toimimisessa on huomioitu se, että nämä kulttuuriset erot vaativat hyvin erityisiä toimenpiteitä myös meidän rauhanturvaajiltamme, jotta myöskin heidän turvallisuutensa voidaan taata?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaativa operaatio tuo kovat haasteet henkilöstölle. Meillä on osaava henkilöstö, niin reserviläiset kuin kantahenkilökuntakin. Reserviläisten osalta näyttää, että heitä saadaan ja kokeneita saadaan riittävästi. Ongelma on nimenomaan kantahenkilökunnan saanti. Palkkaa ja palkkioita on nostettu, mutta se ei ole ainut motivoiva keino. Nyt tarvitaan muita keinoja myöskin sillä lailla, että palkitaan kenties uran jatkossa, koska kysymys on kuitenkin vapaaehtoisuudesta, kuten eduskunta on halunnut. Pyytäisin ministeriltä pikkuisen kommenttia siihen, mitkä olisivat ne keinot, joilla me saamme varmasti jatkossa riittävästi osaavaa kantahenkilökuntaa myöskin operaatioon koko sen operaation ajaksi, joka saattaa kestää vuosia eteenpäin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä tuli selvästi kyselytunti, mutta asian luonne taitaa olla sellainen, että se ei juuri mikään muu voi ollakaan tässä tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Minun kysymykseni koskee sellaista asiaa, joka ei selonteosta selvinnyt eikä oikeastaan selviä tästä mietinnöstäkään, joka on selvästi parempi kuin selonteko, eli sitä, mikä tämän sisäisen pakolaisuuden määrällinen kehitys on ollut. Elikkä oliko se tällä alueella 180 000, kuten näittenkin papereitten mukaan, onko se ollut nousemassa entisestään vai vähenemässä, ja mikä on tulevaisuuden prospekti tässä suhteessa?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on muutama kansanedustaja jo kysynyt terveydenhoidon suuntaan. Haluaisin jatkaa sen lisäksi, mitä täällä jo kysyttiin nimenomaan terveydenhoidon suhteen: Mitä merkitsevät tarttuvat taudit, mitkä ovat mahdollisesti erilaiset myrkytystilat, joihinka subtrooppisella alueella voi altistua? Tässä valiokunnan mietinnössä puhutaan kyllä kenttäsairaalan toiminnasta, helikopterievakuoinnista, vammautumisesta, mutta nimenomaan ehkä noiden trooppisten tautien suhteen, miten niihin ollaan varauduttu? Pyydän anteeksi, jos tämä kysymys on liian yksityiskohtainen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluomalle totean, että Afganistan-operaation ja Tšadin operaation välillä on suuri ero. Afganistanissa Isaf-operaatio on muuttunut sodankäynniksi afgaanikapinallisia vastaan, joiden kannatus kasvaa koko ajan erityisesti jenkkien käyttämien kovien sotaotteiden vuoksi ja kurjuuden lisääntyessä. Tšadissa ollaan suojelemassa erityisesti pakolaisia, joiden määrä on noussut jo puoleen miljoonaan. Minusta näillä kahdella eri operaatiolla on suuri ero, ja sen mukaan on meidän kantammekin näihin kahteen aivan erilaiseen operaatioon.

Mitä tulee tähän määräaikaisuuteen, en minä sitä vastaan tietenkään ole, mutta hieman erikoisena pidän sitä, että nyt kun YK-operaatiosta pitkästä aikaa on kysymys, niin nyt tulee kova keskustelu operaation määräaikaisuudesta. Afganistanin osalta te ette siitä puhuneet mitään.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä Tšad-operaatio on myös erittäin tärkeä, ja ilahduin siitä myös, että tämä on pitkästä aikaa YK-johtoinen operaatio.

Varusteet ja partiointi kuuluvat hyvin läheisesti tuohon YK-miesten perustehtävään, ja nyt, kun suomalaiset siihen siirtyvät, niin pyydän kiinnittämään huomiota siihen, että ne varusteet tosiaan ovat kansainvälisellä ja ajanmukaisella tasolla. Etäisyydet Tšadissa ovat pitkät, ja huoltotoimenpiteet asettuvat erittäin tärkeään tehtävään.

Nyt kysynkin, kun reserviläisiä sinne palkataan paljon, toivottavasti kantahenkilökuntaakin saadaan riittävästi, ovatko heidän palkkausasiansa nyt ajan tasalla. Sitten kun tullaan siihen YK-miesten yhteen vaiheeseen, kun kysytään olemisen sietämätöntä keveyttä eli kun tämä operaatio niin sanotusti rullaa siellä, niin onko siihen vaiheeseen kiinnitetty huomiota, että ei pääse ongelmia syntymään?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä operaatio, mitä me nyt käsittelemme, poikkeaa juuri siinä, että tämä on paitsi YK:n mandatoima myös YK-johtoinen operaatio. Tällaisia me tapaamme ja käsittelemme Suomessa hyvin harvoin.

Suomalaisia on ollut YK-johtoisissa operaatioissa mukana 23 henkilöä (Ed. Kimmo Kiljunen: Tällä hetkellä juuri!) — tällä hetkellä — tilanteessa, jossa tämä hallitus ja edellinen hallitus pitivät välttämättömänä Suomen panoksen lisäämistä YK-johtoisissa operaatioissa.

Miksi juuri nyt sitten Suomi on lisäämässä, ja aivan oikein, panostustaan YK-johtoisissa operaatioissa? Mielestäni ministerit voisivat käyttää tätä tilaisuutta nyt hyväkseen ja pohdiskella vähän Suomen osallistumista YK-johtoisiin operaatioihin, koska todella me olemme maa, joka on korostanut YK:n merkitystä, mutta samanaikaisesti me emme ole osallistuneet YK-operaatioihin juuri lainkaan. Onko nyt taustalla todellakin kysymys siitä, että Suomi aikoo olla ehdokkaana YK:n turvallisuusneuvostoon ja tästä syystä nyt 80 henkilöllä lisätään YK-operaatioiden määrää?

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kiinnitetty huomiota siihen, että tällaisista kriittisistä voimavaroista, kuten helikoptereista, näyttää näissä operaatioissa olevan muuallakin puutetta ja sama koskee Tšadia. Helikopterien käytettävyys on, niin kuin täällä on todettu, aivan kriittinen tekijä erilaisissa sairaankuljetus- ja evakuointitapauksissa, mutta muutoinkin. Käsitykseni mukaan Venäjä on tarjoamassa helikoptereita ainakin tietojen mukaan neljä kappaletta. Kysyisin, onko nyt käyty keskustelua siitä, miten ylipäätään helikoptereita saataisiin käytettäväksi enemmän. Kysymys on tietysti myös rahoituksesta ja tästä taloudellisesta puolesta, mutta myöskin sitten muista tekijöistä. Millä tavalla neuvotteluja Venäjän kanssa asiasta on käyty?

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä operaatiohan on erittäin tärkeä, ja jo pelkällä läsnäololla voidaan pyrkiä ehkäisemään Tšadin sisäistenkin konfliktien ja toisaalta Sudanin konfliktin laajentumista. Mutta pitkällä aikavälillä operaation onnistumisen kannalta välttämätöntä on myös, että näihin poliittisiin kiistoihin voidaan puuttua.

Mikä on ulkoministerin näkemys siitä, voidaanko Tšadin osalta tätä kapinallisten ja hallituksen välistä ristiriitaa lievittää vai onko tämä väistämättä kytköksissä Sudanin yhteyteen? Onko siellä nähtävissä nyt mitään edistysaskelta, jotta nähdään, voidaanko tällä operaatiolla jollain aikavälillä saavuttaa myös pysyviä tuloksia? Siviilien tilannettahan nyt lievennetään, mutta pysyvät tulokset edellyttävät kuitenkin poliittista etenemistä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä korostaa sitä, että ulkoasiainvaliokunta päätyi siihen kantaan, että tätä määräaikaisuutta tarkastellaan nimenomaan koskien kaikkia operaatioita, ei suinkaan vain tätä nyt esillä olevaa YK-operaatiota. Eduskunnan suostumushan tälle operaatiolle tulee ilman mitään määräaikaa. Tässä edellytetään vain sitä, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta saa selvityksen erikseen siitä, miten olosuhteet täällä ovat kehittyneet.

Sitten toinen asia. Olen kyllä hyvin pettynyt, jos ed. Tennilän puheenvuoro tarkoittaa siis sitä, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kokonaisuudessaan on esittämässä, että Suomi vetäytyy Afganistan-operaatiosta. Jos ymmärrän teidän tulkintanne oikein, että se tarkoittaa siis sitä, että jos tulee vaikeampi paikka ja joudutaan käyttämään voimaa ihmisoikeuksien turvaamiseen, niin silloin te haluatte suomalaiset joukot kotiin. Jos tähän mennään, niin se tarkoittaa kyllä inhimillistä ja suurta katastrofia sekä Afganistanissa että näillä muillakin alueilla. Tšadissakin voi tulla tilanne, että kansanmurha ei ole estettävissä muutoin kuin olemalla valmis käyttämään myös voimaa. Jos tämä on tiedossa näillä terroristi- ja rosvojoukoilla, niin lopputulos ei ole kovin hyvä. Toivon, että koko vasemmistoliiton ryhmä ei ole tämän tulkinnan kannalla.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tietenkin pitää aina katsoa, miten se operaatio kehittyy ja mikä sen sisältö sitten on. Totta kai pitää olla valmis tekemään päätöksiä, jos sattuu jotakin aivan erikoista ja dramaattista. Afganistan-operaation osalta on käynyt niin, että me kannatimme siinä vaiheessa sinne menoa, että saadaan vakautettua tilannetta, mutta Afganistanissa se operaatio on muuttunut sodankäynniksi afgaanikapinallisia vastaan. Se ei ole enää mikään rauhanturvaoperaatio, vakauttamisoperaatio. Siellä selvästi on käynnissä vielä nyt se prosessi, että USA lisää sotajoukkoja ja vaatii muitakin lisäämään sotajoukkoja. Tavoitellaan sotilaallista voittoa, mikä jo näköalana on täysin toivoton.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun katsoo tämän laajennetun operaation tavoitteita ja tehtäviä, niin tulee helposti siihen johtopäätökseen, että tarvitaan erittäin vahvaa siviilikriisinhallintapanosta. Kysynkin ministereiltä, onko nyt niin, että tämän operaation käytössä on riittävästi siviilikriisinhallintaosaamista, kun tehtävistä kuitenkin hyvin suuri osa näyttää olevan ei-sotilaallisia.

Tuohon keskusteluun, mitä täällä käytiin ed. Heinäluoman ja ed. Tennilän välillä, haluaisin sanoa, että tämä määräaikainen tarkastelu tämän operaation johdosta on minusta välttämätöntä sen takia, että Irlanti on tehnyt tämän kolmen vuoden periaatteellisen sitoumuksen, mutta kuitenkin meidän saamiemme tietojen mukaan se edellyttää, että he tekevät vuosittain kansallisen päätöksen jatko-osallistumisesta.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Operaatioon sisältyy monia epävarmuustekijöitä, niin kuin täällä on todettu. Eräs asia kuitenkin huolestuttaa minua, ja se on nimenomaan se, että niin puolustusvaliokunnan kuin UaV:n lausunnossa todetaan, että näitä aseellisia riskejä ei oikein tunnisteta tällä hetkellä ja ne ovat vähän hajallaan sillä keinoin, että todetaan näin, että "riskit eivät tässä vaiheessa ole todennäköisiä, mutta kuitenkin mahdollisia". Toisaalta todetaan, että toiminta-alueella toimii lukuisia aseellisia ryhmiä. Onko tällä hetkellä ministereillä tiedossa se, onko tämä aseellisten joukkojen riski kasvanut vai onko se heikkenemässä? Tämähän vaikuttaa merkittävästi tähän toimintaan, joka tällä alueella tapahtuu.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ongelmahan on todella niin kuin ed. Tennilä totesi, että Afganistanissa käydään tällä hetkellä sotaa, ja valitettavasti nyt ovat ensimmäiset merkit olemassa Yhdysvalloista, että myös Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama harkitsee neuvotteluiden aloittamista myös kapinallisryhmittymien kanssa. Tämä tietenkin on oikea suunta, mutta samanaikaisesti hän on lisäämässä Yhdysvaltain joukkojen määrää nyt jo päätetyn 17 000:n lisäksi ilmeisesti useammalla kymmenellä tuhannella, ja ainakin Yhdysvaltain armeijan tavoitteena näyttää edelleenkin olevan sotilaallinen ratkaisu. Sellaista ratkaisua ei ole, eikä Suomen pidä mennä mukaan sellaiseen, jota ei ole edes saavutettavissa.

Herra puolustusministeri, minun tietojeni mukaan Yhdysvallat on jälleen pyytänyt Suomelta, esittänyt kysymyksen, onko Suomi valmis antamaan, lahjoittamaan, aseistusta Afganistanin armeijalle. Voitteko informoida eduskuntaa tästä asiasta tarkemmin?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua ihmetyttää edustajien Tennilä ja Laakso argumentointi, kun tätä vertailua käydään Afganistan-operaation ja Tšad-operaation osalta. Teidän argumenttinne kulkee siis sillä tavalla, että Afganistanissa tämä rauhanturvatehtävä, kansainvälinen kriisinhallintatehtävä, on muuttunut sodan kaltaiseksi monelta osin. Tämä olisi perusteena sille, että sitä jouduttaisiin suomalaisten osallistumisen osalta arvioimaan toisin kuin Tšadin operaatiota, joka ei ole saman kaltaisessa tilanteessa.

Ensimmäinen kysymys on, mitä tapahtuu sinä päivänä, jos Tšadin operaatio muuntuu sodan kaltaiseksi johtuen sen kriisin mahdollisesta kärjistymisestä. Ja b: Onko suomalainen vastuunotto kansainvälisessä kriisinhallinnassa, rauhanturvan toiminnassa sen kaltaista, että jos paikka tulee oikein vaikeaksi ja hankalaksi, niin silloin me väistämme? Kyllä kai tämä kansainvälinen yhteisvastuu on sitä, että kannetaan myöskin sitä vastuuta hankalammassa tilanteessa. Teidän logiikkanne tuntuu kovin kovin oudonlaiselta.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei se paikan vaikeus ratkaise asiaa. (Ed. Kimmo Kiljunen: Ainakin te perustelette sitä sillä!) — Ei ollenkaan, ei ole siitä kysymys lainkaan. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat olleet erittäin vaikeissa paikoissa, ja sitä on tuettu.

Jos ymmärrän niitä aikaisempia keskusteluja viime kerralta, niin arvio olisi, että tämä Tšad ei ole nyt vaikeinkaan, että on ollut vielä vaikeampia. Tämä on varmasti vaikea. Afganistan on ongelma siinä, että siellä on muuttunut koko se operaatio toiseksi. Se on nyt selvää sotaa, jossa osapuolina ovat amerikkalaisjohtoiset Nato-joukot, missä Suomikin siellä toisella alueella tosin on mukana. Siellä käydään afgaaneja vastaan, afgaanikapinallisia vastaan, sotaa. Ei Tšadissa voi tämmöistä kuvitella. Minusta se on ... (Ed. Kimmo Kiljunen: Mistä te sen tiedätte?) — No, sitten pitää harkita, jos tämä rauhanturvajoukko rupeaa sotimaan paikallisia vastaan. Totta kai silloin mietitään. En minä nyt kuvittelekaan, että mitään tämmöistä. Siellä suojellaan pakolaisia, pakolaisleirejä, puolta miljoonaa pakolaista. Kai te tiedätte, mistä tässä on kyse. Kaksi ihan erilaista operaatiota.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä niihin käsityksiin, joita ed. Heinäluoma on täällä edustanut koskien Afganistanin rauhanturvaoperaatiota tai kriisinhallintaa. En enää palaa siihen. Se keskustelu käytiin viime viikolla.

Mutta ed. Laakson kysymykseen siitä, onko pyydetty: YK on pyytänyt Isaf-operaatioon osallistuvia maita varustamaan Afganistanin armeijaa, mutta Suomi ei ole toistaiseksi näin toiminut. Sen sijaan annamme koulutustukea tunnetulla tavalla eli tämän Omlt-konseptin puitteissa.

Kaiken kaikkiaan tähän, miten, kuinka usein ja minkä pituisia mandaatteja ja millä tavalla eduskunta osallistuu: Tämä on varmasti viides tai kuudes selonteko kriisinhallinnasta tässä vajaan vuoden aikana, että sillä tavalla asia on paljon täällä tapetilla ja siitä on varmaan hyvä keskustella, mikä on sitten oikea mandaattien pituus. Mutta yleisesti ottaen voisi sanoa, että Suomi on pitkäjänteisesti mukana näissä rauhanturvaoperaatioissa. Me emme poukkoile, mene puoleksi vuodeksi, tule pois. Me olemme indikoineet koko ajan, että Tšadiin on menty pitempiaikaisella sitoumuksella. Me olemme Afganistanissa pitempiaikaisella sitoumuksella. Sillä tavalla vältetään virheitä ja varmasti myös kustannuksia, kun ei poukkoilla edestaas.

Sitten muutamia käytännön kysymyksiä, joita täällä tuli.

Reserviläisten osalta totesin, että rekrytointimäärät ovat kasvaneet. Hakijamäärät ovat voimakkaasti kasvaneet, eli tässä suhteessa näyttää hyvältä. Kantahenkilöstön osalta sanoisin näin, että totta kai myöskin se taloudellinen korvaus merkitsee, mutta yhtä tärkeää olisi se, että hakeutuminen kansainvälisiin tehtäviin vaikuttaisi urakehitykseen, ja tätä on allekirjoittaneen lisäksi puolustusvoimain komentaja alleviivannut, eli ihan niin kuin missä tahansa työelämässä kansainvälisen kokemuksen tulee näkyä sitten kotimaisessa urakehityksessä.

Terveydenhoito, tarttuvat taudit ja terveydenhoidon ja sairaalatasoisen avun saaminen ovat totta kai Afrikassa, Tšadissa, haaste. Nykypaikassa Abéchéssa, missä ollaan, on kenttäsairaalatasoinen korkeatasoinen hoito. Goz Beidassa, jonne siirrymme, on lähinnä tämmöinen ensihoitotyyppinen ensiapuhoito mahdollista, ja silloin joudutaan tukeutumaan näihin helikoptereihin, jos on vakavammista sairauksista tai loukkaantumisista kysymys. Abéchéssa on neljä Venäjän Mi-8-helikopteria, joita suomalaiset ovat jo nyt hyödyntäneet näissä humanitäärisen avun kuljetuksissa, eli helikopterit ovat olemassa. Irlanti parhaillaan neuvottelee Venäjän kanssa tämän helikopteriavun jatkumisesta, ja uskon, että siinä päästään hyvään ratkaisuun.

Kaiken kaikkiaan helikopterit ovat kriisinhallinnassa iso haaste. Sen vuoksi Englanti ja Ranska ovat tehneet EU:ssa yhteisen aloitteen tämmöisen helikopterirahaston perustamisesta, jonne Suomi on lahjoittanut rahaa, ja jota kautta helikoptereita luovuttavat maat saavat jälkikäteen korvausta, koska on ilman muuta selvää, että kopterit kuluvat näissä operaatioissa. Tämän lisäksi helikopterilentäjien koulutusta yhdenmukaistetaan.

Lopuksi tästä kielitaidosta. Tässä nykyoperaatiossa ranskan kielen taito on ollut avuksi, ja sen vuoksi varsinkin operaation johdossa on ollut ranskan kielen taitoisia ja tulee olemaan. Nyt tietysti irlantilaisten kanssa kieli on englanti. Tämä on totta kai aina haaste, mutta on hyvä muistaa, että esimerkiksi reserviläisten osalta Porin Prikaatissa annetaan jo nyt varusmiehille kansainvälistä kriisinhallintakoulutusta, joka toimii sitten myöhemmin reserviläisten koulutuspohjana, ja siellä osittain koulutus tapahtuu englanniksi. Eli tässä suhteessa uskon, että jatkossa täällä irlantilaisten kanssa tämän tyyppistä ongelmaa ei tule, mutta totta kai paikallisen väestön ja paikallisen hallinnon kannalta arabian kielestä olisi apua, mutta sellaista pääsyvaatimusta emme rohkene asettaa.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Tässä taisi olla kaksi tällaista yleistä kysymystä ja sitten muutama yksityiskohtaisempi.

Yleisistä kysymyksistä ensimmäinen liittyi siihen, ollaanko mukana YK-operaatiossa vai Nato-operaatiossa, ja nähtiin ikään kuin vastakkainasetteluna Tšad ja Afganistan. Olen kyllä tässä täysin samoilla linjoilla ed. Heinäluoman ja ed. Kiljusen kanssa. Tässä todellakaan ei ole kyseessä "joko—tai" vaan "sekä—että", ja ylipäätään meidän pitää päästä tästä ikään kuin ideologisväritteisestä keskustelusta. Jokainen operaatio, johonka me osallistumme ympäri maailmaa, on YK:n valtuuttama, YK:n valtuuttama. Sen toteuttaa sitten joko YK, Nato, EU, Etyj tai Afrikan unioni. Samat periaatteet, samat säännöt, me emme voi vetää näihin suuria eroja. Tästä me pidämme kiinni. Meillä ei ole asennevammaa Suomen kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisen suhteen. Ne ovat kaikki yhtä tärkeitä, ne tapahtuvat kaikki YK:n mandaatilla.

Toinen kysymys, joka nousi esille monessa puheenvuorossa — edustajien Kimmo Kiljunen, Lapintie, Heinäluoma, ed. Salolaisen ensimmäisessä puheenvuorossa, muutaman muun — oli tämä määräaikaisuus. Just tuossa yritin miettiä, 11 kuukautta tässä virassa olleena, monesko kerta tämä on, taitaa olla kuudes tai seitsemäs kerta, kun me keskustelemme tässä salissa kriisinhallinnasta — joka kerta muuten keskustelu on ollut erittäin värikästä ja hyvää. Eli kokonaisvaltaisesti tarkastellaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että se ponsi, joka ulkoasiainvaliokunnalla on, ed. Heinäluoma, tässä, on ilman muuta hyvä. Eli lähtisin tulkitsemaan tätä niin, että silloin kun on lähtölaukaus operaatiolle, kun se on uusi, meillä on keskustelu ja sen jälkeen, jos tehtävät muuttuvat jollain tavalla, meillä on toinen keskustelu, jossa me annamme eräänlaisen selvityksen. Mutta varsinaista määräaikaisuutta en lähtisi tässä vaiheessa puoltamaan, siinä on sitten omat ongelmansa. Kokonaisvaltaisesti keskustelussa ... (Ed. Laakson välihuuto) — Ei välttämättä Afganistankaan ole se ongelma. — Otetaanpa esimerkkinä vaan tämä operaatio: me emme tarkkaan tiedä, miten pitkä tämä Tšad-operaatio tulee olemaan, mutta me tulemme varmasti käymään tästä vuotuisen keskustelun, vaikka varsinaisesta määräaikaisesta operaatiosta ei ole kysymys.

Sitten oli yksityiskohtaisempia kysymyksiä. Ed. Haavisto kysyi kielitaidosta, nettiyhteyksistä. Nettiyhteyksiin en voi puuttua. Pieni kuriositeetti vaan muuten: se Goz Beidan operaatio, jonne suomalaiset kriisinhallitsijat menevät, on itse asiassa kuivaleiri, eli neljä kuukautta ilman alkoholia, se on yksi ulottuvuus myös tässä. Mutta neljä kuukautta ilman nettiä — sitä me emme tietenkään suo kellekään. Kyllä siellä ihan hyvät nettiyhteydet varmaan saadaan aikaiseksi.

Ed. Karpela kysyi naisten asemasta. Tässä me tukeudumme tietysti vahvasti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan, muistaakseni 1825, jossa puhutaan naisten oikeuksista, ja pidämme sen linjan, mitä siinä on ajateltu. Tasavallan presidenttihän korosti tätä myös omalla Afrikan-matkallaan.

Ed. Pulliainen kysyi sisäisestä pakolaisuudesta. Tilanne ei ole radikaalisti muuttunut, eikä sen oleteta muuttuvan, eli itäisessä Tšadissa yli 300 000 pääosin Darfurista tullutta ja sisäisiä pakolaisia noin 180 000.

Herra puhemies! Kaksi viimeistä huomiota:

Ed. Ville Niinistö, Tšadin osalta kapinalliset — ilman muuta tässä on kysymys poliittisesta ratkaisusta. Voimmeko olla niiden keskustelujen jälkeen, joita meillä oli ed. Haaviston kanssa esimerkiksi Tšadin pääkaupungissa N’Djamenassa tai sitten Abéchéssa tai missään muulla, optimistisia sen suhteen, että ikään kuin kapinallisongelma tai suhde Tšad—kapinalliset tai Sudan—kapinalliset jollain tavalla poistuisi? Ei. Itse asiassa tässä on myös vahvoja tällaisia vallankumousmotiiveja taustalla, ja niistä ei valitettavasti päästä eroon.

Viimeinen huomio. Ed. Ravi, kysyitte siviilikriisinhallintapuolelta. Meillähän on Unamid-operaatio, jossa on tällä hetkellä seitsemän. Se, tuleeko siellä Goz Beidassa sitten olemaan vahva siviilikriisinhallintapuoli, nähdään ehkä poliisin puolella sitten enemmän.

Mutta ei tämän enempää tässä vaiheessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä tuli jo tämä sotilaitten elämä, sen hyvät ja huonot puolet, perusteellisesti käsitellyksi. Mutta kun arvoisa ulkoministeri on todennut, että tämä Afrikka ylipäätään tulee olemaan hyvin merkittävä asia Suomen ulkopolitiikassa ja näillä kehitysalueilla liikkumisessa, niin siinä katsannossa kiinnitän huomiota siihen asiakirjakokonaisuuteen, joka meille arvioitavaksi on saatettu. Siinä minusta ensimmäinen indikaattori, joka pitää ottaa äärimmäisen vakavasti, on tämä pakolaisuus. Mistä se seuraa? Se seuraa siitä — olosuhteet ovat heikentyneet aivan riippumatta meistä — ilmastonmuutoksesta, joka täällä eduskunnassa puhuttaa tälläkin kevätkaudella paljonlaisesti. Ilmasto-olosuhteet ovat heikentyneet, aavikoituminen on edennyt. Näin on tapahtunut jo puoli vuosisataa systemaattisesti. Siihen asiaan ja ilmiöön yliopistoväki on kiinnittänyt ulkoministeriön huomiota kerta toisensa jälkeen.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos arvioidaan tätä mietintöä, joka muuten on sisällöllisesti paljon parempi kuin se selonteko oli asiakirjapohjana, niin tässä tämä keskeinen sanoma on otsikon "Operaation tavoitteet ja tehtävät" alla toisessa kappaleessa, jossa käsitellään siviilikriisinhallinnan osuutta osana kokonaisuutta ja joka päättyy kehitystyöpanoksen lisäämisvaatimukseen, joka minun mielestäni pitäisi kytkeä ehdottomasti tähän kokonaisuuteen. Elikkä kun lähdetään sinne sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan mukaan, niin samalla pyritään vaikuttamaan tiedollisesti ja taidollisesti niihin näiden ilmiöiden perimmäisiin syihin, jotka nämä ilmiöt ovat aikaansaaneet. Toivoisin hartaasti — tämä on varmasti 35. puhe Tšadista kohdallani 22 vuoden aikana, tämä oli epämääräinen luku, mutta kuitenkin paljon niitä puheita on, joissa olen kiinnittänyt tähän täsmälleen samaan asiaan huomiota, että meidän pitäisi juuri tällaisessa mallivaltiossa, afrikkalaisittain mallivaltiossa, jossa on olemassa yliopistollista tutkimusta ja tietoisuutta ja jossa ne ilmiöt ovat ilmiselvät, jotka ovat nyt eskaloituneet sellaiseen tilanteeseen, josta olemme jälleen reilun tunnin keskustelun käyneet, osoittaa lääkkeitä niihin perustavaa laatua oleviin ympäristötekijöihin, luonnonolosuhdetekijöihin, elinkeinoihin siellä. Tällä on aivan erikoista merkitystä siellä.

Luin eilispäivänä YK:n tuoretta raporttia, joka kertoi pääomakadosta Afrikassa. Se pääomakato on aivan huikeata luokkaa. Vuoden 1970 jälkeen, sanotaanko senteittäin ja dollareittain laskettuna, pääomakato Afrikasta on ollut 607 miljardia dollaria, joka on paljon sellaisesta maanosasta kuin Afrikka. Nyt nämä veroparatiiseihin lähinnä suuntautuvat rahavirrat ovat vain kiihtyneet. Tosin tästä osasta Afrikkaa ei taida niitä olla enää, koska tyhjästä on paha nyhjästä, mutta ne rahavirrat ovat erikoisesti eteläisestä Afrikasta ja ne ovat voimakkaasti kiihtyneet. Tämän laatuiset seikat ovat tosiasioita. Silloin mielestäni pitää puuttua kehitystyössä niitten taustavaikeuksien voittamiseen sillä tavalla, että ihmiset pärjäävät kotiseudullaan. Siinä suhteessa toivoisin, että meillä tarkennettaisiin pikkuisen kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä Minurcat-kriisinhallintaoperaatio Tšadissa on oikeastaan loistava esimerkki siitä, miten hyvin Suomessa me näihin asioihin nykyään pureudumme ja paneudumme. Kun ajattelen sitä ulkoasiainvaliokunnassa tapahtunutta esittelyä ja keskustelua ja siihen liittyviä seikkoja, niin kaikki on siellä oikeastaan aika kattavasti sanottu. Muutamia pieniä kysymyksiä sitten tulee, muutamia semmoisia havaintoja, joita tietenkin tässä puheenvuorossani haluan vielä vähän käydä läpi. Mutta ne teistä, jotka haluatte tietää, niin aika hyvän tietopaketin saatte lukemalla nämä ihan virallisessa jakelussa olevat valiokunnan mietintöpaperit.

Tässä tietysti yksi iso asia on se, että tämähän muuttuu EU-johtoisesta operaatiosta YK-johtoiseksi operaatioksi. Se on ehkä vähän pienellä maininnalla täällä mennyt, vaikka moni on siitä sanonut, mutta voima on kai siinäkin, että sitä pidetään itsestäänselvänä. Se on hyvä asia. Toinen mainio puoli, joka siihen liittyy, on se, että viimeisellä ulkoasiainvaliokunnan käynnillä Amerikassa tuli kyllä ilmi, että YK toimii aivan ylärajoilla kaikkien näiden kriisinhallinta-asioiden suhteen ja heidän joukkojensa lukumäärää ei kovasti enää voi siitä lisätä, joten ettei nyt meillä täällä tule semmoista käsitystä, että YK:n kautta näitä voidaan vaikka kuinka paljon lisätä ja meille ehkä tulee jotain lisävelvoitteita. Niin tässä varmaankaan ei käy. Meidän voimavaramme nousevat 60:sta 80 sotilaaseen, ja tämä määräaikaisuus on täällä monin tavoin jo puhuttu. Minusta valiokunta aika tarkkaan mietti sen omassa lausunnossaan, mikä siinä on viisainta.

Kun ajattelen tätä kokonaisuutta, niin vaikka tämä nyt tuli meille vähän kiireellä, niin minä en sitä itse asiassa kyllä arvostelisi, kunhan näille tavallisesti jätettäisiin vähän enemmän aikaa. Kyllä tässä oli tietotaitoa ja muuta niin paljon tämän asian ympärillä, että kaikki tuli oikein valmisteltua. Tietenkin kustannukset per sotilas ovat nyt poikkeuksellisen korkeat, ne ovat jotain 200 000:ta, vissiin vähän runsaatkin, per vuodessa. Ihan eri lukemia kuin muualla johtuen näistä olosuhteista ihan kaikessa laajuudessaan ja tietysti myös näistä tehtävistä ja niiden vaativuusasteista.

Se, mistä vähän kyllä kannan kieltämättä huolta, se ei ole tämä perustoiminta, jossa siis siellä meidän suomalaiset rauhanturvaajamme suorittavat partiointia, siviilien suojelua, rikollisuuden ehkäisemistä, yhteydenpitoa avustusjärjestöön, turvallisen toimintaympäristön luomista ja käyttävät autopartioita ja jossa sadeaikana, joka kestää kuusi kuukautta, ollaan pelkästään helikoptereiden varassa. Tästä lähti minun ajatukseni eteenpäin, minkä takia nuo äskeiset kysymyksetkin tein: miten koko tämä terveydellinen riskipuoli siellä sitten toteutuu? Täytyy vain toivoa ministereiden puheiden jälkeen, että kaikki on kohdallaan, sillä tässä voi käydä niin, että sieltä tulee hyvin ikäviä tietoja. Tässä on poikkeuksellisen paljon eväitä myöskin siihen suuntaan. Ei tässä mitään mielikuvia tarvitse ruveta luomaan, mutta esimerkiksi ei pystytty vastaamaan siihen, onko pataljoonan komentajan käytössä yhtäkään helikopteria. Ilmeisesti ei ole, ja siellä ollaan puoli vuotta. Kyllä minä toivoisin, että meidän ministerimme vielä tähän asiaan uudestaan puuttuisi; pitäisi jotenkin varmistaa, että sieltä varmasti on jatkoyhteys eteenpäin. Nämä trooppiset taudit ja kaikki siihen liittyvät kenttälääkintäseikat ovat liian pieniä puhua tässä isossa salissa, ne olivat vähän liian pieniä asioita myöskin valiokunnan käsittelyssä. Tämän puheeni kautta lähetän vaan terveisiä, että koko tämän pataljoonan huollossa, jossa siis suomalaiset ovat mukana, toivottavasti kielitaitoa myöten, hoidetaan sitten niin, että kun on tarpeeksi kurjaa joka tavalla ja taudit iskevät siihen päälle, niin ne osataan sitten ajoissa hoitaa ja myöskin saadaan helikopteri kaiken sateen keskelle ja päästään ainakin ensimmäiseen vähän parempaan hoitopaikkaan, tarvittaessa aika vikkelästi Eurooppaan.

Puhun sen takia harkitusti näin, että olen nähnyt näitä tällaisia asioita muuallakin, jolloin etukäteen herkästi luullaan, että kaikki on kunnossa, ja se voi kääntyä sellaisella tavalla päälle, joka onkin vähän uusi ja outo. Minä luotan kyllä suomalaisten valmisteluun ja varsinkin Puolustusvoimiin tässä yhteydessä, mutta vähän huolta kannan siitä, että näitä helikoptereita tosiaan aluksi ei ollut edes neljää ihan varmaa. Nyt on ainoastaan neljä varmaa, ja siellä on pataljoonamiehiä. Ja kun kerrotaan, että edes autopartioita ei voi tarvittaessa käyttää, niin se ilmatie on ainoa tie, ja näistä neljästä kun joku menee rikki jnp., niin sitä voi fasinoida vaikka kuinka paljon. Mutta ehkäpä, puhemies, sain tämän osuuteni tässä tarpeeksi hyvin toivottavasti sanottua.

Minä olen ilman muuta tämän operaation kannalla. Siitä tässä ei ole kysymys, vaan loppujen lopuksi oikeastaan siitä, että jos tulee ikäviä yllätyksiä, niin silloin meidän kaikkien tässä salissa täytyy kyllä todeta, että me kaikki evaluoimme etukäteen niin tarkasti, että me itse asiassa saatoimme olla jo kypsiä etukäteen ottamaan vastaan myöskin ikäviä tietoja.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! On helppoa yhtyä ulkoasiainvaliokunnan arvioihin selonteon eduskuntakäsittelyä varten varatusta lyhyestä ajasta, sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden valmistelun kehittämistarpeesta sekä sotilaallisen osallistumisemme kokonaisvaltaisesta suunnittelusta.

Arvoisa puhemies! Nyt lopuillaan oleva Euroopan unionin Eufor-operaatio on ollut menestyksellinen. Mielestäni oli tärkeää, että Euroopan unioni puuttui aktiivisesti Itä-Tšadin vaikeaan tilanteeseen ja käynnisti Eufor-operaation. Darfurin kriisi on epäilemättä yksi vaikeimmista konflikteista Afrikassa tällä vuosituhannella, ja on selvää, että siirtymä sodasta rauhaan tulee olemaan pitkä ja vaikea. Alueen yleiseen turvallisuustilanteeseen vaikuttavat oleellisesti Tšadin, Sudanin ja Keski-Afrikan tasavallan keskinäiset ja sisäiset suhteet.

Toiminnallaan Eufor on kyennyt rauhoittamaan ja vakauttamaan tilanteen operaatioalueella. Rikollinen ja kapinallinen toiminta on selkeästi vähentynyt. Tämän ovat myös Tšadin viranomaiset todenneet. Pakolaisleirien ulkoinen turvallisuus on parantunut. Eufor on myös kyennyt tukemaan meneillään olevia monikansallisia avustusoperaatioita sekä turvannut humanitäärisen avun perillemenon.

Mielestäni tämä Eufor-operaatio on ollut tärkeä myös siinä mielessä, että tämän operaation myötä Euroopan unioni on osoittanut, että sillä on kykyä kriisinhallintaan vaikeissakin olosuhteissa. Tämä noin 3 500 sotilaan operaatio on toteutettu tukeutumatta Naton voimavaroihin. Nyt kun Eufor lakkaa ja käynnissä olevaa YK-johtoista Minurcat-operaatiota vahvistetaan noin 5 200 sotilaan komponentilla, niin on äärettömän hyvä, että Suomi pystyy jälleen osallistumaan merkittävällä, noin 80 hengen vahvuisella jääkärikomppanialla YK-johtoiseen kriisinhallintaan. Kuten mietinnössäkin todetaan, niin viimeksi Suomi on laajamittaisemmin ollut mukana Unifil-operaatioissa.

Sinänsä EU-johtoisen sotilaallisen kriisinhallintaoperaation siirtäminen YK:lle on hyvä esimerkki organisaatioiden välisestä strategisesta kumppanuudesta. On myös syytä huomata, että siirron myötä sotilaallinen läsnäolo operaatioalueella kasvaa tuntuvasti, ja toivon mukaan myöskin lisää operaation vaikuttavuutta. Tämän YK-johtoisen operaation onnistumisen kannalta on tärkeää, että nyt Euforissa mukana olevat maat jatkavat osallistumistaan myös Minurcatissa. Näyttäisi siltä, että Suomen lisäksi ainakin Ranska, Puola, Irlanti ja Itävalta olisivat mukana jatkossakin. On erityisesti syytä todeta, että Euforissa määrällisesti ylivoimaisesti suurimman vastuun on kantanut Ranska, joka asetti operaatioihin noin 1 700 sotilasta. Tähän Ranskalla tietysti on ollut omat historialliset syynsä.

YK-johtoisessa operaatiossa suomalaisjoukon tehtävät muuttuvat liikkuvammiksi. Euforissahan suomalaiset vastasivat aika paljolti vartioinnista. Nyt tehtävät painottuvat partiointiin, siviilien suojeluun sekä turvallisen toimintaympäristön luomiseen. Myös alue muuttuu: Suomi siirtyy keskiseltä alueelta eteläiselle, irlantilaisten johtamalle alueelle. Uskon, että tällä tehtävien ja alueen muutoksella on joukkomme turvallisuuteen liittyviä heijastusvaikutuksia. Sinänsä yhdyn yllä arvioon siitä, että suoran aseellisen hyökkäyksen uhka kriisinhallintajoukkoja vastaan ei ole todennäköinen. Toki se on mahdollinen. Heikoimmin aseistetut rikolliset ja kapinalliset eivät helposti ryhdy taistelukosketukseen vahvasti aseistettujen kriisinhallintajoukkojen kanssa.

Joka tapauksessa olosuhteet operaatioalueella tulevat olemaan vaikeat. Säätä sävyttävät kuumuus ja pitkä sadekausi. Etäisyydet ovat pitkät, ja se vähäinen tiestö, mikä on olemassa, on kurjassa kunnossa. Sadekauden vuoksi autopartiointi on mahdollista vain noin kuuden kuukauden ajan vuodessa. Suuri osa ajasta kuluu siis lähipartiointiin. Huolto ja kuljetukset tapahtuvat paljolti ilmateitse, erityisesti helikoptereilla. Tähän täällä on kiinnitetty jo huomiota, ja Irlantihan on käynyt neuvotteluja helikopterituen saamisesta suoraan pataljoonan johtoon. Sitä, mikä on lopputulos, onko asia ratkaistu, en tiedä, mutta omienkin joukkojemme kannalta olisi tärkeää, että riittävä helikopterituki olisi aina käytettävissä.

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, niin on äärettömän hyvä, että Suomi pitkästä aikaa kykenee osallistumaan merkittävällä joukolla YK-johtoiseen operaatioon. Suomalaisjoukolla on myös se hyvä puoli, että olemme olleet vuoden ajan keräämässä kokemuksia operaatioalueelta. Tämä ei ole tässä mielessä mikään hyppy tuntemattomaan, mutta on myös painotettava sitä, että tämä operaatio on riskitasoltaan korkeampi kuin lopuillaan oleva EU-johtoinen operaatio. Tämän vuoksi joukkomme turvallisuutta lisääviin varusteisiin ja toimintatapoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! On hienoa nähdä, että eduskunnassa vallitsee erittäin suuri yksimielisyys Suomen kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtäviin osallistumisen isoista linjoista. Tähän operaatioon osallistuminen on saamassa eduskunnan ilmeisestikin yksimielisen kannatuksen.

Täällä on puhuttu myös siitä, että eduskunta ja kansanedustajat ovat iloisia siitä, että Suomi jälleen palaa isolla operaatiolla YK-lipun alle. Pidän tätä kyllä poliittisena signaalina myös. Se poliittinen signaali on se, että Suomi antaa omassa kansainvälisessä politiikassaan aidon arvostuksen ja tuen YK:lle ja siellä tehtäville ratkaisuille. Viime vuosien kansainvälisessä politiikassa on ollut pyrkimystä myös siirtää päätöksentekoa YK:n ja kansainvälisten järjestöjen ulkopuolelle ja sitä kautta saada aikaan ratkaisuja, jotka ehkä YK:ssa eivät olisi menneet lävitse. YK on kuitenkin se paikka, jossa kaikilla jäsenvaltioilla on mahdollisuus myötävaikuttaa päätöksentekoon, ja lisäksi aivan erityisesti on nähtävä, että Suomen tapaisen pienen maan etu on se, että YK pysyy maailmalla arvostettuna ja tärkeänä organisaationa, jolla on keskeinen rooli sekä kriisien ratkaisussa että tämän tyyppisissä rauhanturvatehtävissä.

Samalla on selvä, että mikään näistä kansainvälisistä kriiseistä ei tule ratkaistua yksin rauhanturvalla eikä kriisinhallinnalla, ei sotilaiden lähettämisellä eikä voimankäytöllä tai sillä uhkaamisella. Kaikkiin kriiseihin viime kädessä tarvitaan poliittinen ratkaisu, niin myös Darfurin ongelmaan ja Tšadin pulmiin. Siksi on tähdellistä, että Suomi eri yhteyksissä korostaa valmiutta ja halua poliittisten ratkaisujen hakemiseen ja tukee poliittiseen ratkaisuun tähtääviä rauhanprosesseja. Tämä on tilanne tällä alueella, ja tämä on tilanne myös, kun puhutaan paljon vaikeammasta poliittisesta ristiriidasta Afganistanissa. Mutta usein kansalaisten hengen suojelun kannalta ja ihmisarvoisen elämän mahdollistamiseksi tarvitaan ensin sotilaallista voimaa ja olojen rauhoittamista, ja samaan aikaan voidaan laittaa panoksia myös sitten tähän varsinaisen ratkaisun hakemiseen poliittisten neuvottelujen kautta.

On syytä olla iloinen siitä, että Yhdysvaltain uusi hallinto on selvästi kääntänyt linjaa edeltäjästään. Yhdysvallat on nyt avaamassa neuvotteluyhteyttä myös Afganistanin osalta. Tätä linjaa on myös syytä Suomen omalla työllään tukea.

Suomella on paljon annettavaa kriisinhallinnassa, mutta aivan erityisesti sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan yhdistämisessä. Meillä on korkea osaaminen siviilikriisinhallinnan puolella, ja kun nämä kaksi laitetaan yhteen, tiedämme, että kansainvälinen yhteisö hyötyy siitä kaikkein eniten. Siksi myös tämän operaation yhteydessä on tarve korostaa tämän kriisinhallintakonseptin monimuotoisuutta ja sitä, että sen eri ainesosia tarvitaan.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa on syntynyt merkittävä yksimielisyys siitä, että jatkossa eduskunnan asema voisi operaatioiden arvioinnissa olla vielä aikaisempaa keskeisempi. Tähän tähtää ehdotus siitä, että operaatiot voisivat yleisesti olla jatkossa määräaikaisia, jolloin ne tulisivat eduskunnan tarkasteluun määrävälein ja jolloin eduskunnassa viime kädessä arvioitaisiin sitä, ovatko olosuhteet siksi paljon muuttuneet, että Suomen läsnäoloon tai sen ehtoihin tarvittaisiin muutoksia. Toivon, että hallitus ottaa tämän ulkoasiainvaliokunnan tahdon vakavasti ja lähtee viemään eteenpäin käytännön muutosta.

Tiedossa on, että tämä operaatio on myös luonteeltaan suuria riskejä sisältävä, turvallisuusmielessä aika haasteellinen, vaikeissa olosuhteissa toteutettava, niin kuin täällä on tuotu esille. Samalla on syytä huomata, että suomalaisten joukkojen keskuudessa on tuotu esille se, että on tiettyä tyytymättömyyttä nyt käynnissä olevan aikaisemman operaation toimeenpanoon ja siihen, että monet näistä tehtävistä ovat olleet selvästi alle sen osaamistason ja koulutustason, mitä suomalaisilla rauhanturvaajilla on. Meillä on lisäksi myös pulma EU:n nopean toiminnan joukoissa niin, että nämä joukot ovat olleet käytännöllisesti katsoen kokonaan käyttämättä sinä aikana, kun ne ovat valmiudessa olleet. Tämä antaa aiheen erityisesti puolustusministeriölle kehittää joukkojen tehtäviä ja käytännön toteutusta, niin että ne vastaisivat paremmin sinne osallistuvien miesten osaamista ja myös heidän omaa toivettaan.

Lopuksi on syytä kiinnittää vielä huomio siihen, että se aika, joka eduskunnalle jäi tämän ehdotuksen käsittelyyn, oli aivan liian lyhyt ja tässä lyhyessäkin ajassa kävi ilmi, että hallituksen ehdotuksessa oli selkeitä puutteita, jotka liittyivät muun muassa riskianalyysiin ja myös määrärahojen tarpeen arviointiin. On toivottavaa, niin kuin ulkoasiainvaliokunta yksimielisesti toteaa, että jatkossa eduskunnalle varattaisiin asiallisempi käsittelymahdollisuus ja riittävä aika näin tärkeiden ratkaisujen tekemiseen.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn siihen peruslinjaan, mitä tässä useissa puheenvuoroissa on esitetty, että Suomen osallistuminen YK:n kriisinhallintaoperaatioon on hyvin perusteltua. Mutta haluan kuitenkin hetkeksi pysähtyä siihen, että tämä Tšadin kriisinhallintaoperaatio Minurcat lienee yksi vaativimmista ellei vaativin operaatio, mihin Suomi on osallistunut.

Ehkä tässä omassa puheenvuorossani menen vähän liiankin henkilökohtaiseen näkökulmaan, koska nämä ovat asioita, joista meidän poliitikkojen on tämmöisellä ylätasolla suhteellisen helppo käydä keskustelua. Vaikka puhumme rahastakin, niin olen pannut merkille sen, että meillä on tämän kriisinhallintarauhanturvatoiminnan yleinen poliittinen hyväksyntä, mikä on aivan oikein. Mutta jostakin syystä jo tämän hankkeen lähetekeskustelussa pysähdyin kysymään itseltäni sitä, mitä tarkoittavat nämä vaativat olosuhteet niiden reserviläisten, niitten miesten osalta, jotka lähtevät Tšadiin. Vaikka yksikkö on pieni, 60—80 henkilöä, minusta äärimmäisen olennaista on tunnistaa se, että olosuhteet ovat erittäin vaativat. Nämä subtrooppiset, lämpimät, voisiko sanoa, suomalaisen ihmisen näkökulmasta poikkeuksellisen lämpimät olosuhteet ja vielä sen lisäksi nämä äärimmäisen vaativat sadekaudet merkitsevät sitä, että monella tavalla miehet altistuvat poikkeuksellisille riskeille.

Minä olen, ystävät, kysynyt yksinkertaista kysymystä kuuden asevelvollisuuden suorittaneen kohdalla. Jokainen pojistani on myös käynyt Reserviupseerikoulun, elikkä he ovat kantaneet vastuun tästä omasta roolistaan. Mutta heidän isänään minä olen ensimmäisen kerran, ystävät, pysähtynyt kysymään, olisinko valmis innolla liputtamaan, että menkääpä pojat nyt tähän Tšadin operaatioon mukaan, ja olen löytänyt itseni toteamasta, että en olisi liputtamassa poikieni lähdön puolesta. Minä haluan tämän, ystävät, sanoa näin ääneen sen vuoksi, että monta kertaa täällä päätöksenteossa, kun me liikumme tietyllä ylätasolla, asiat näyttäytyvät aika selkeiltä, helpoilta, yksinkertaisilta. Mutta kun me jalkautamme nämä sinne ihan käytännön tasoon, niin asiat alkavat näyttää vähän toisenlaisilta.

Minä ajattelin, että käytän tämän aika periaatteellisen puheenvuoron tässä yhteydessä, koska toisaalta haluan pysäyttää tämän myös siihen, että vaikka me olemme tässä kansainvälisessä toiminnassa mukana, me emme oikeastaan koskaan ole vielä pysähtyneet keskustelemaan siitä, missä menee se raja, jolloin Suomen mukanaolo on todella mahdollista, ja sanon myös näin, että minusta tässä liikutaan jo niissä kysymyksissä, mihinkä meidän mahdollisuutemme kaiken kaikkiaankin yltävät.

Minä haluan vielä nostaa peiliin sen, mikä kuvaa tätä innostusta, kun pyrin vaatimattomalla panoksellani tuomaan esille, että samaan aikaan kotimaassa tämä asevelvollisuus rapautuu. Meillä ei kovin suurta innostusta heijastu eduskunnankaan kannanotoista siihen, mitä merkitsee se, että koko ajan lisääntyvä määrä suomalaisia asevelvollisia tavallaan vetäytyy ihan tämän perusasevelvollisuuden läpiviemisestä. Nämä ovat tiettyjä ääripäitä, mutta ajattelen kuitenkin, että joskus on hyvä lyhyesti sivuta myös tätä kysymystä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan, vaikka tämmöisen kriittisen havainnon ja arvioinnin tähän toin, olen mukana tukemassa tätä ratkaisua ja luotan siihen ulkoasiainvaliokunnan hyvään mietintöön, joka ottaa osaltaan kantaa myös näihin minun esiin nostamiini näkökohtiin.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva operaatio on hyvin kannatettava ja perusteltu mielestäni monestakin eri syystä. Itse ajattelen niin, että tällä maanosalla, johon tämä operaatio nyt kohdistuu, kriisipesäkkeitä tälläkin hetkellä on useita. Jatkossa tilanne saattaa olla niin, että näitä YK-operaatioita joudutaan kohdentamaan muihinkin maihin kuin Tšadiin ja Keski-Afrikan tasavaltaan. On hyvä saada kokemuksia niistä olosuhteista, joita tällä alueella on olemassa. Tämän päivän keskustelu osoittaa mielestäni sen, että nämä olosuhdetekijät ovat todella haasteelliset, ja niitä on tässä hyvin erinomaisesti jo käsiteltykin.

Ilmasto on yksi hyvin merkittävä olosuhdetekijä. Me ajattelemme niin, että kun siellä on lämpöä koko ajan, se on hyvä sotilaille, mutta sadejaksot tekevät tästä operaatiosta ilmaston osalta erittäin haasteellisen. Mietin itse sitä, että kun täällä on korostettu, että varsinainen operaatio ja partiointi laajemmalle alueelle onnistuu ainoastaan kuivan kauden aikana ja sadekauden aikana jää hyvin suppealle alueelle, niin sen takia itse nostan erittäin tärkeään rooliin koko operaation kannalta johtajuuden. Se ei ole täällä tullut esille, mutta itse näen niin, että eri tasoilla komppanian päälliköstä ryhmänjohtajiin ja joukkueenjohtajiin on erittäin tärkeätä, että johtajuus nostetaan tärkeään rooliin. Silloin, kun saattaa jäädä hieman sitä luppoaikaa, kun partiointitehtävät ovat suppealla alueella, on saatava joukoille ja miehistölle järkevää tekemistä. On todennäköistä myös se, että olosuhdetekijöistä johtuva henkinen painekin on tällä alueella poikkeuksellisen suuri. Tietysti aika näyttää sitten, missä määrin täällä nämä joukot vaihtuvat, mutta riskitaso tämänkin asian suhteen on joka tapauksessa merkittävä.

Oli hyvä kuulla tietysti puolustusministerin puheenvuorossa se, että rekrytointitilanne on tällä hetkellä hyvä. Se johtuu varmaan monesta eri tekijästä, mutta on tietysti hyvä lähteä siitä, että parhaat joukot sinne voidaan kuitenkin osoittaa.

Infra on toinen erittäin tärkeä tekijä, joka vaikuttaa joukkojen huoltoon ja myös moneen muuhun seikkaan. Tässä on todettukin hyvin seikkaperäisesti niin UaV:n mietinnössä kuin puolustusvaliokunnankin omassa lausunnossa, että saattaa olla, että sadekauden aikana eteläisen pataljoonan on varauduttava pitkiinkin huoltokatkoihin. Tämä asettaa tietysti omat haasteensa tälle asialle. Se, missä määrin ilmakuljetuskalustoa on käytettävissä, ratkeaa varmaan sitten irlantilaispataljoonan johdon ja operaation johdon välisissä neuvotteluissa.

Nostan vielä esille yhden asian, joka toivottavasti ei muodostu uhaksi, mutta on kuitenkin otettu täällä UaV:nkin mietinnössä hyvin esille. Se on aseellisten ryhmien toiminnan epävarmuus, joka alueella on. Täällä on todettu varsin seikkaperäisesti se, että toiminta-alueella on lukuisia aseellisia ryhmiä. Mutta aivan tarkkaa kuvaa siitä, kohdistuuko näistä aseellisia riskejä vai ei, on avoin kysymys. Hyvin toivottavaa tietysti on, että tässä pääpaino kuitenkin olisi kriisinhallinnalla, joka on se ykkösasia, eikä meidän tarvitsisi sitten tähän aseelliseen selkkaukseen merkittävästi osallistua.

On tietysti hyvä, että nämä suomalaisille joukoille suunnitellut tehtävät ja toteuttamistapa on täällä käyty varsin hyvin läpi ja painopistealueet luotu. Se tietysti antaa myös Porin Prikaatissa koulutetulle joukolle jo oman hyvän lähtökohdan, että joukot koulutetaan niihin tehtäviin, jotka tässä on määritelty. Hyvin kannatettava operaatio. Toivottavasti alueella saadaan sitten rauha aikaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jokainen kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävä on omista lähtökohdistaan käsin ainutlaatuinen ja vaativa. Nyt käsiteltävänä oleva Tšadin operaatio tiedetään monissa suhteissa erittäin haasteelliseksi ja vaativaksi. Luotan siihen, että suomalaiset tulevat kyllä sielläkin haasteitten keskellä selviämään. Suomalainen yleinen asevelvollisuus antaa hyvän pohjan rekrytointeihin niin reservistä kuin henkilökunnan paristakin, ja kun ennalta voidaan varautua näihin haasteisiin, niin luotan siihen, että sinne tulee kenttälääkintää riittävästi, sotilaspapit ovat mukana, oikeat johtajat. Silloin voidaan vaativistakin tehtävistä selvitä.

Kun on vaativat tehtävät, niin ne ovat myöskin aina entistä kalliimmat. Sen takia on hyvä, että on tavoitteena määräaikaisuus, jotta voidaan tarkastella myöskin kustannuksia. Suomen taloudelliset voimavarat kansainväliseen kriisinhallintaan ovat kuitenkin rajalliset, ja näitä on tarkasteltava myöskin vastuullisesti valtion kokonaistaloutta silmällä pitäen.

Kokemus, jota vaativista oloista saadaan, on tietysti hyvää ja hyödynnettävää, mutta näkisin, että suomalaisten tehtävien tulee olla ensi sijassa vaativissa asiantuntijatehtävissä ja itse monissa miehistötason tehtävissä voitaneen käyttää erityisesti Afrikan maista mutta myöskin Aasian maista olevia kansainvälisiä rauhanturvaajia.

Toivotaan menestystä ja varjelusta tälle operaatiolle.