9) Hallituksen esitys laiksi Finanssivalvonnasta annetun lain
muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä on erinomainen asia,
kun näin monta demaria on täällä paikalla
kuuntelemassa, kun puheeni lähteekin demareista liikkeelle.
Minä muistan erinomaisen hyvin, kun minä olin
puhelimeen vastaamassa työhuoneessani eräänä iltana
1990-luvun puolivälin tienoissa, ja siellä sitten
hyvin arvovaltainen teidän puolueenne toimija kysyi, mitä mieltä vihreät
ovat finanssitavarataloideasta, että me olemme nyt selvittämässä sitä,
onnistuisiko se finanssitavaratalojen aikaansaaminen lopultakin,
elikkä pistetään tämä pankkipuoli
ja vakuutuspuoli yhteen. Toveri Osmo Soininvaaran kanssa kävimme
asiaa siinä sitten läpi ja ilmoitimme, että ei
siitä mitään tule, että riskikeskittymä on
liian suuri, elikkä sellaiseen riskikeskittymään
koko yhteiskunnan kannalta ei pidä mennä. Niin
sitten tälle arvovaltaiselle taholle tuli ilmoitettua,
että ei tule pakettia niin kuin ei silloin tullutkaan pakettia.
Siihen se hanke sitten tyssäsi.
Nyt se on arkipäivää. Nyt tarvitaan
finanssivalvontaa, ja todetaan heti taustaksi, että jos
se jossakin on pettänyt, niin tässähän
se on sitten pettänyt, sen takia olemme finanssikriisissä tällä hetkellä.
Se ei ole suomalainen ilmiö, vaan se on yleislänsimainen
ilmiö, ja täällä on jo keritty
tämän päivänä aikana
Wall Street panna matalaksi moneen kertaan ja sysätty kaikki
sinne. Ei kaikki sinne kuulu. Tämä sysääminen
ulottuu paljon laajemmalti länsimaiseen kulttuuripiiriin,
näin se vain asian laita on.
Kysymyshän on vain muutamista asioista, mutta ne ovatkin
sitten isoja asioita. On pystyttävä estämään
liika kallistuminen, siis arvottaminen; jos liikaa arvoa annetaan,
niin se on paha asia, jos liikaa velkaa otetaan, niin se on paha asia
ja jos rahoitusjärjestelmään sisällytetään
liian suuria systeemiriskejä, niin se on paha asia. Tällä hetkellä,
arvoisa puhemies, ei ole mitään varmuutta siitä,
että meillä nyt juuri olisi tiedossamme jotakin
parempaa kuin oli esimerkiksi viime vuoden puolella. Mitään
sellaista nokanvalkaisua ei ole tapahtunut, ei Wall Streetin suunnassa
eikä missään muussakaan suunnassa.
On ollut jännittävää amerikkalaisessa
keskustelussa kiinnittää huomiota siihen, että kun
herra Bernard Madoff sai aikaiseksi tämän maailmanhistorian
suurimman pyramidihuijauksen, niin nyt amerikkalaisessa keskustelussa
on todettu, että no, se varsinainen pyramidihuijarihan
olikin Alan Greenspan Fedissä elikkä Federal Reservissä,
koska hänhän tavallaan loi juuri, kun näihin äsken
mainittuihin näkökohtiin ei ollut kiinnitetty
huomiota, eräänlaisen pyramidihuijausjärjestelmän,
joka sitten systeemiriskin kautta levisi kaikkien kouraan. Sitten
kysytään, mihinkä ne rahat menivät.
Siitä vaiettiin täydellisesti, ja se vaikeneminen
tapahtui vuonna 2001 toukokuussa, kun George W. Bushin valtiovarainministeri ONeill
hylkäsi Oecd:n harmaan ja mustan talouden kuriinsaamisohjelman.
Sen jälkeen vaiettiin täydellisesti, että rahat
menevät veroparatiiseihin. Mutta kun Madoff jäi
kiikkiin pyramidihuijauksestaan, niin ensimmäisenä kysyttiin,
ai, mihinkäs ne rahat hävisivät. Kun
kaikki rikkaat ovat menettäneet omaisuutensa, niin mihinkä ne rahat
menivätkään, niin ne menivät
veroparatiiseihin. Nyt tunnistettiin, että aha, niinhän
siinä kävikin.
Finanssivalvontaa tarvitaan. Tällaisena kuin sitä nyt
tarjotaan, ei tämä vielä hetkauta mitään. On
liikuttavaa katsoa, montako sanaa valiokunnalla on ollut tämän
asian hyväksi sanottavana: kahdella palstalla puoli sivua
ja siinä kaikki. Ainut, mikä siinä on
mielenkiintoinen yksityiskohta, on riskienvalvontaosaston perustaminen.
Millä tavalla se riskien valvonta tapahtuisi sitten? Sillä tavalla,
että nykyisen euribor-järjestelmän sijasta
siirryttäisiin pankkienväliseen jälkimarkkinakelpoisten
sijoitustodistusten myymiseen, jossa joka ikisessä yliyön
kauppatilanteessa olisi merkitty riskilisä, niin että se
riskien valvonta olisi järjestelmässä itsessään
sisässä. Niinhän nyt ei ole, sellaista
ei ole. On se höpönpöpön euribor,
joka ei ole yhtään mitään. Kaikki
riskit ovat edelleen olemassa, ehkä vielä suurempina
kuin ne aikaisemmin ovat olleet.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä talousvaliokunnan
mietinnössä arvioidaan tämän
finanssivalvontaa koskevan direktiivin täytäntöönpanoa.
On kysymys asiakokonaisuudesta, jota nyt tavallaan jälkijättöisesti
ollaan saattamassa kuntoon. Nimittäin tämän
kansainvälisen rahoitusjärjestelmän murenemisen
yksi aivan keskeinen kysymyshän on se, että tämä finanssivalvonta
ja rahamarkkinoiden valvonta ei ole toiminut. Periaatteessa on jollakin
tavalla hämmentävää pysähtyä siihen,
mitenkä heikosti ei vaan Yhdysvalloissa vaan myös
Euroopan unionin sisällä finanssivalvonta on hoidettu.
Jos ajatellaan rahamarkkinoiden vakautta, niin kyllä kai peruskysymys
on se, että meillä olisi pitävä,
yhteismitallinen finanssivalvonta ainakin euroalueen osalta. Mutta
ajattelen myös näin, että tämä on
aivan keskeinen haaste, jotta saavutetaan globaali rahamarkkinoiden
toimivuus jälleen.
Arvoisa puhemies! Oikeastaan menemättä syvemmälle
nyt itse tähän asiaan niin haluan tämmöisen
periaatteellisen näkökulman tuoda esille, mitenkä tämäkin
asia osoittaa selvästi sen, että ne asiat, jotka
tahdotaan panna kuntoon, ne myös saadaan kuntoon, mutta
asiat, joihinka ei ole edes riittävää yhteistä tahtoa,
ne eivät tule kuntoon. Käytän vähän
laittamatonta vertausta, mutta käytän kuitenkin:
Nimittäin jos ajatellaan Euroopan unionin maataloutta,
yhteistä maatalouspolitiikkaa ja maatalouteen kohdistuvaa
valvontaa, niin jos muutaman kymmenen, noin neljänkymmenen,
lampaan lammastilalle tulee kahdeksan valvojaa, osa Brysselistä,
osa Helsingistä, osa tämän tilan kotimaakunnasta,
kolmella autolla, suorittaa valvontatarkastuksen erittäin
lyhyellä varoitusajalla, käy lävitse
kaiken mahdollisen ja tällä tavalla päätyy
toteamaan sen, ovatko asiat kunnossa vai eivätkö ole,
ja jos he löytävät pieniäkin
puutteita, niin niistä kohdistuu välitön sanktio
tilalle. Jos tämä huolellisuus siirretään tänne
finanssivalvontaan, niin voidaan sanoa ja todeta, että oltaisiin
monta askelta nykyistä paremmassa tilanteessa. Siksi nostan
tavallaan näkökulman, voisiko ajatella, että tämä olisikin semmoinen
EU:n vientituote tähän rahoitusmarkkinakriisiin,
että ottaisimme oppia niistä käytännöistä,
millä huolellisuudella joku alue voidaan saattaa valvonnan
piiriin.
Arvoisa puhemies! Tällä esimerkillä taikka vertauksella
haluan havahduttaa nimenomaan siihen kysymykseen, mitä tarkoittaa
se, että otetaan joku asiakokonaisuus haltuun, halutaan
yhteisesti ratkaista, löytää käytännöt,
jotka myös toimivat.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan vertaus oli aika hyvä siinä mielessä,
kun katsoo, että semmoinen pieni alue kuin maatalous
on kyllä tärkeä, mutta sinällään,
jos miettii niitä virtoja, mitä tapahtuu rahoissa,
niin sitä valvontaa on viimeisen päälle
ja talonpoika on ihmeissään, kun tulee tarkastaja
toisensa jälkeen. Mutta tämä kuvastaa
sitä tilannetta, mitä ed. Pulliainen kuvasi aika
hyvin.
Kun katsoo USA:n tilannetta, mitä siellä tapahtui,
niin siellähän petti kaikki. Eli siellä ne jobbarit,
jotka myivät niitä lainoja, saivat isomman provision
siitä, kun myivät semmoisille ihmisille lainoja,
jotka eivät pystyneet maksamaan niitä asuntoluottoja,
ja siinä petti kaikki. Sitten luottoluokittelija luokitteli
nämä hyviksi ja sai siitä provikat vielä.
Tämä kuvastaa, jotta siinä hyötyjiä on
niin paljon, että ei halutakaan sitä muuttaa ilmeisesti,
ei Suomessakaan, minä en usko, että ollenkaan
vielä nyt tämäkään
auttaa tähän tilanteeseen, tai Euroopan unionissa,
vaan siinä tavallaan ne, jotka ovat rahan kanssa tekemisissä,
ovat hyötyjiä ja haluavatkin pitää pimeätä taloutta
ja mustaa taloutta yllä siltä osin, eikä siihen
ytimeen mennäkään kokonaisuutena.
En tiedä, miten tämä tulee toimimaan
tässä, mikä meillä nyt tämä uusi
Finanssivalvonta on olemassa, mutta toivon mukaan se toimii. Luulen,
jotta meillä on jo pettänyt aika paljon. Kun huomenna
puhutaan eläkeiän nostosta mahdollisesti aika
kovasti, niin en tiedä, tuleeko se siinä esille,
mutta kyllä minä väitän, että meillä eläkekassoistakin
on puhallettu rahoja niissä seikkailuissa tai jotkut ovat
hyötyneet niistä rahoista aika vahvasti.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Jos ed. Karjulan äskeisen mallin,
joka oli nyt aika jännittävästi kyllä löydetty,
rinnalle laitetaan oma ehdottamani, niin se on omavalvontainen, päivittäinen,
yöllinen, arvoisa ed. Karjula, yöllinen, yön
yli talletuksissa, sijoitustodistukset ja yritysten välillä yritystodistukset,
jotka ovat jälkimarkkinakelpoisia, ja siihen laitetaan
riskilisä, kuinka paljon minä tuohon naapuriin
luotan, ettei se pihistä minun rahojani tällä tempulla,
kun minä annan rahaa asiakirjan avulla. Näin se
toimii.
Mutta mitä on euribori siltä varalta, että kaikki
eivät sitä nyt muista? Euriborihan on humpuukien
humpuuki. Pankkeihin, joihinka ei voi luottaa, yksi tyyppi soittaa
ja kysyy, mikä olisi passeli euribori. Sille sanotaan,
että 3,37, se soittaa toiselle, että 3,90, seuraava
4,5. Sen jälkeen sitten konttorineiti laskee käsikonneella,
mikä on aritmeettinen keskiarvo, ja se on euribori ja kaikki noudattakoot
sitä. Siis puhdasta humpuukia.
Pentti Tiusanen /vas:
Herra puhemies! Ed. Karjulan esimerkin hän on käyttänyt
kyllä, kuulin siitä, Savitaipaleellakin, ainakin
tämä minulle kerrottiin, että siellä päin,
ihan samaa ilmeisesti tällä EU-kiertueellaan.
Mutta olisin toista mieltä tästä Finanssivalvonnasta
siltä osin, että valvottaisiinpa miten paljon
tahansa, niin nyt on kyllä valuvika järjestelmässä eli
tämä kapitalistinen järjestelmä vain suosii
ahneutta ja se ahneus sieltä sitten tekee joko pyramidi-
tai muun huijaustempun.
Toinen asia, jonka haluaisin tuoda esiin, on se, että ehkä tämän
laman yksi syy on globaalinen luonnonvarojen riisto, niiden ylenmääräinen
hyväksikäyttö ja väestönräjähdys,
johonka enää tämä systeemi ei
pysty entisellä tavalla sopeutumaan eikä vastaamaan.
Näin ollen ehkä onkin edessä aivan uusi
aika, joka merkitsee, että entinen ei koskaan palaa.
Keskustelu päättyi.