Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri on meidän suomalaisten kotimeri, ja se aivan ansaitsi oman selontekonsa eduskunnan laajaan käsittelyyn. Haluan kiittää aluksi ympäristövaliokuntaa rakentavasta käsittelystä sekä kaikkia lausunnon meille antaneita valiokuntia hyvistä näkemyksistä. Olemme yrittäneet myös tähän mietintöön poimia lausunnoista tärkeimpiä asioita. (Hälinää)

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Täältä tulee ihan tärkeitä terveisiä, hallituksen suuntaan varsinkin.

Arvoisa puhemies! Tämän valiokunnan laajan kuulemisen ja muiden valiokuntien lausuntojen perusteella kävi harvinaisen selväksi varsinkin kaksi seikkaa: ensinnäkin Itämeremme ekologinen tila on hyvin vakava, ja toiseksi tarvitsemme Itämeren pelastamiseksi huomattavasti nykyistä laaja-alaisempia, kustannustehokkaampia ja paremmin koordinoituja toimenpiteitä.

Merkittävimmät ongelmat Itämerellä liittyvät maatalouden ja yhdyskuntajätevesien ravinnekuormitukseen sekä öljykuljetusten kasvun aiheuttamiin suuriin onnettomuusriskeihin. Valiokunta korostaakin mietinnössään päästövähennysten ehdotonta välttämättömyyttä koko Itämeren valuma-alueella ja kaikilla eri sektoreilla. Kansallisilla toimilla voidaan vaikuttaa erityisesti rannikon tilaan ja kansainvälisillä toimilla avomeren tilaan. Valiokunnan mietinnössä todetaan selvästi, että selonteossa esitetyt 71 toimenpide-ehdotusta ovat sinänsä kannatettavia, mutta esitetyt toimet eivät ole riittäviä kokonaisuudessaan Itämeren ja erityisesti rannikkoalueiden sekä Saaristomeren tilan parantamiseksi.

Selonteossa ei valitettavasti ole riittävästi myöskään analysoitu eri toimenpideohjelmien päämääriä, tavoitteiden saavuttamisen mahdollisuuksia ja polkuja näihin tavoitteisiin. Suojelutoimenpiteet pitää jatkossa jakaa selkeämmin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä toteutettaviin toimiin. Valiokunta edellyttääkin, että selonteon seurantaraportissa esitetään aikataulutus vielä toteuttamatta oleville hankkeille, analysoidaan lisätoimenpiteiden tarve sekä arvioidaan toimenpiteiden kustannustehokkuutta ja -vaikuttavuutta.

Arvoisa puhemies! Valiokunta painottaa Helcomin vuonna 2007 hyväksymän Itämeren toimintaohjelman suositusten täytäntöönpanon tärkeyttä kaikissa Itämeren valtioissa. Helcomin suositusten sitovuutta tulee jatkossa parantaa, ja ne pitää kytkeä osittain esimerkiksi sitovaan EU-lainsäädäntöön vaikkapa maatalouden osalta. Me emme voi kuitenkaan olla vaatimassa muilta tiukkaa sitoutumista, jollemme myös itse sitoudu vahvasti. Valiokunta edellyttää, että Suomi valmistelee Helcomiin liittyvän kansallisen toimintaohjelman riittävän kunnianhimoisesti.

Arvoisa puhemies! Asumisesta syntyvien jätevesien typenpoistoa on tehostettava. Valiokunta edellyttää yhdyskuntajätevesien typenpoiston tehostamismahdollisuuksien selvittämistä Itämeren vaikutusalueella ja korostaa tarvetta yhdyskuntajätevesiä koskevan valtioneuvoston asetuksen säännösten tarkistamiseen. Valiokunta kiirehtii myös fosfaattia sisältävien pesuaineiden kiellon voimaansaattamista ja toteaa, että vaikka kysymys voi olla kuormitusvaikutukseltaan varsin pienestä asiasta, sillä on hyvin paljon periaatteellista merkitystä. Valiokunnan mielestä valtioneuvoston on syytä asettaa sitova aikataulu Suomen osalta tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kuormituksen vähentäminen on aivan avainasemassa Itämeremme pelastamisessa. Erityisesti Saaristomeren ja rannikkoalueiden tilaan voidaan vaikuttaa parhaiten juuri maatalouden kuormaa vähentämällä. Näiltä osin valiokunta pitää selonteossa mainittuja keinoja lähtökohtaisesti oikean suuntaisina mutta riittämättöminä. Selonteossa esitettyjen toimien lisäksi tarvitaan uusia keinoja ja selkeitä muutoksia maatalouden kuormitusta vähennettäessä. Valiokunta edellyttää, että tehokkaimmat toimenpiteet ja tuet suunnataan erityisesti riskialueille. Pidämme keskeisenä lähtökohtana maatalouden ravinnekierron kehittämistä huomattavasti suljetumpaan suuntaan. Näitä päästöjä on myös koordinoitava aiempaa selkeämmin yhteen ilmastopolitiikan tavoitteiden kanssa. Ympäristötukitoimien uudenlaista suuntaamista pitää voida toteuttaa jo tällä tukikaudella, erityisesti Saaristomeren alueella, mutta samalla on oltava hyvissä ajoin liikkeellä EU:n ympäristötukilinjauksien osalta, kun vuoden 2014 uudesta tukikaudesta neuvotellaan. (Ed. Zyskowicz: Tämä on tärkeää!)

Arvoisa puhemies! Vaaralliset ja haitalliset aineet eivät ole Itämereltä mihinkään valitettavasti kadonneet. Haitallisia vieraslajeja on myöskin mahdotonta poistaa vesiekosysteemistä sen jälkeen, kun ne ovat pysyvästi uudelle alueelle asettuneet. Tämän takia on valiokunnan mielestä kiirehdittävä Imon painolastivesisopimuksen voimaantuloa. Lisäksi pitää huolehtia vedenalaisen luonnon monimuotoisuudesta, ja tästä tarvitsemme ehdottomasti lisätietoa. Näistä syistä johtuen valiokunta pitää välttämättömänä, että niin sanotun Velmu-ohjelman rahoitus ja Itämeren ympäristömyrkkytutkimuksen kansalliset resurssit turvataan.

Kalastus on yksi tehokkaimmista ja kustannuksiltaan edullisimmista keinoista poistaa jo kuormittamassa olevaa fosforia Itämerestä. Valiokunta kiirehtii järjestelmän kehittämistä tässä kysymyksessä. Ammattikalastajat voisivat siis tulevaisuudessa kohdennetusti kalastaa nykyisin vajaasti hyödynnettyjä särkikalakantoja.

Arvoisa puhemies! Eduskunta edellytti Merentutkimuslaitoksen toimintojen järjestämistä koskevasta lainsäädännöstä antamassaan mietinnössä, että lakkautetun Merentutkimuslaitoksen sekä muista, Viikin kampusalueella toimivista meribiologian ja ympäristötutkimuksen yksiköistä koostetaan laajempi merikeskus Viikkiin. Selonteko ei tästä asiasta maininnut valitettavasti yhtään mitään. Nyt edellytämme, että jo tuo aiempi linjaus, eduskunnan linjaus, toteutetaan kiireellisesti.

Kasvava öljykuljetus Itämerellä on iso ja kasvava riski. Valiokunta pitääkin välttämättömänä öljyntorjunnan riittävien resurssien turvaamista. Lisäksi meriliikenteen ohjaus- ja ilmoittautumisjärjestelmä pitää laajentaa koko Itämeren kattavaksi. Myös luotsausjärjestelmää pitää kehittää. Hyvät öljyntorjuntavalmiudet edellyttävät lisätoimenpiteitä sekä resurssien kasvattamista Suomessa, Venäjällä ja Virossa. Me emme voi väistää tässä asiassa vastuutamme, sillä öljyonnettomuus olisi jo pahasti saastuneelle Itämerellemme todellinen katastrofi.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan vielä alleviivata Itämeren suojelussa nykyistä kokonaisvaltaisempaa otetta. On selvitettävä keinoja, joilla koordinaatiota ja vaikuttavuuden arviointia parannetaan selkeästi. Näissä on nyt puutteita. Myös kansainvälinen yhteistyö kaipaa systemaattisempaa ja oikea-aikaisempaa vaikuttamistoimintaa. Lisäksi budjettiin pitäisi saada näkyville Itämeren suojelun kustannukset, jotta eduskunta voi tarkastella, ovatko ne riittävässä suhteessa tavoitteisiin. Odotamme siis hallitukselta rivakampaa ja vaikuttavampaa Itämeri-politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö on yksimielinen ja sisältää seitsemän lausumaehdotusta, joiden sisältöä tässä puheenvuorossa kuvailin.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Dagens debatt om Östersjöredogörelsen är en viktig påminnelse till regeringen om att riksdagen kräver snabba åtgärder och målmedveten handling för att rädda Östersjöns miljö. Senaste vecka träffades Östersjöländernas representanter vid det femte Stakeholdermötet för Helcoms Baltic Sea Action Plan. Under mötet konstaterades än en gång att möjligheterna till finansiering av Östersjöprojekt och -åtgärder är goda. Inom EU:s strukturfonder finns fortfarande en pott på 25 miljarder euro som väntar på goda projektansökningar. Nordiska investeringsbanken och Nefco har reserverat 500 miljoner euro lånemedel för finansiering av åtgärder för att förverkliga Helcoms aktionsplan.

Rahaa on, mutta konkreettiset ehdotukset hankkeista ja toimenpiteiden toteuttamiseen valmiista tahoista puuttuvat edelleen. Jotta Helcomin toimintaohjelman toteuttamisessa päästäisiin sovitun aikataulun mukaan eteenpäin, perustettiin viime vuonna projekteja teknisesti avustava rahasto. Suomi ja Ruotsi ovat tukeneet rahastoa yhteensä 10,5 miljoonalla eurolla. Rahastoa hallinnoivat Pohjoismaiden investointipankki ja Nefco. Nyt on Itämeren maissa syytä koordinoida nykyiset suunnitelmat ja toimenpiteet siten, että niiden toteuttamisessa päästään nopeasti käyntiin. Hankkeiden toteuttajia tarvitaan.

Toukokuussa järjestetään seuraava Helcomin ministerikokous Moskovassa. Kaikilla Itämeren mailla tulisi siihen mennessä olla valmiina kansalliset toimintaohjelmansa Helcomin toimintasuunnitelman toteuttamiseksi. Suomen tulisi toimia aktiivisesti vauhdittajana sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Oman kansallisen toimintaohjelmamme tulee olla kunnianhimoinen. Suomen tulee pyrkiä suurempiin vähennyksiin kuin mitä Helcom vaatii meiltä: fosforin vähentämistä 150 tonnilla ja typen 1 200 tonnilla. Meillä on hyvät mahdollisuudet tähän.

En uppskattning visar att enbart ett aktivt reduktionsfiske av mört och braxen i våra skärgårdsvikar kunde innebära att 90 ton fosfor per år togs bort. Det här förslaget har redan fått ett brett stöd av statsministern genom att det ingick i det löfte som regeringen gav i samband med Östersjötoppmötet 10.2.2010. För att åtgärden ska förverkligas måste yrkesfiskarna fås med i arbetet, och jag tror att den möjligheten är god. Det krävs att regeringen förbinder sig att stöda den nya verksamheten så att logistiken längs med kusten fungerar och så att yrkesfiskarna får ett tillräckligt pris per kilo borttagen fisk. Målet på sikt ska vara att verksamheten ekonomiskt bär sig själv.

Den ökande transporten av farlig last till havs är ett stort hot mot miljön. Mängden olja har redan varit uppe vid 170 miljoner ton per år och man förutspår att mängden ökar till 250 miljoner ton till 2015. Hela tiden trafikerar över 2 000 fartyg Östersjön, och enbart på Finska viken över 400 fartyg. 15 procent av hela världens frakttransport till havs sker på lilla Östersjön. En tanker kan ha 150 000 ton olja ombord. Det är riskfyllt och svårt att navigera genom de smala passagerna i Finska viken. Kollisioner och grundstötningar sker ofta. Senast förra veckan kolliderade några passagerarfartyg.

I Finska viken har man tagit i bruk dubbla farleder, ett fartygsledningssystem, krav på dubbla skrov, dubbla botten och isförstärkning. Allt det här har varit viktigt, men nu bör arbetet med säkerheten fortsättningsvis gå vidare. Trafikstyrningen inom Östersjön måste nu harmoniseras och det bästa styrsystemet tas i bruk över hela havet. Användningen av lots bör utvecklas. Kraven på kapten och styrmän bör vara höga. Imo bör ställa sig positivt till Helcoms förslag att förbjuda allt toalettavfall från passagerarfartyg.

Alla stora hamnar bör utrustas med teknik för mottagning av avloppsvatten, och no-special-fee-systemet bör tas i bruk överallt. Finland bör aktivt verka för utvecklandet av miljövänlig och energisparande teknik inom fartygssektorn. Dessutom måste arbetet med att stärka oljebekämpningsberedskapen inom hela Östersjön fortsätta.

Nyt turvallisuustyötä on jatkettava. Itämeren liikenteenohjaus on harmonisoitava, ja paras ohjausjärjestelmä on otettava käyttöön koko merellä. Luotsin käyttöä tulee kehittää. Kapteeneille ja perämiehille asetettavien vaatimusten tulee olla korkeat. Imon tulee suhtautua myönteisesti Helcomin ehdotukseen kieltää käymäläjätteen päästäminen matkustaja-aluksista. Kaikkien suurien satamien tulee olla varustettuja jätevesien vastaanottotekniikalla, ja ei erityismaksua -järjestelmä on otettava käyttöön kaikkialla. Suomen tulee aktiivisesti tukea kehitystä ympäristöystävällisen ja energiaa säästävän tekniikan käyttöönottamiseksi alussektorilla. Lisäksi työn öljyntorjuntavalmiuden vahvistamiseksi koko Itämerellä on jatkuttava.

Om vi lyckas genomföra de befintliga Östersjöprogrammen så kommer havet att ha återfått en god nivå 2020. Vi måste nu ta vara på chansen och på bästa sätt utnyttja det stora politiska intresset för Östersjöns miljö som äntligen har uppbringats. Vi är många människor i länderna runt Östersjön som vill ge över ett renare hav till våra barn och det här är en kamp som vi inte har råd att förlora.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Puhuttaessa Itämerestä puhe kääntyy väkisinkin maatalouteen ja sen ympäristövaikutuksiin. Näin on myös nyt käsittelyssä olevassa valtioneuvoston selonteossa Itämeren haasteista ja Itämeri-politiikasta.

Itämeren saastumisen yhteydessä suomalaisesta maataloudesta käytävä keskustelu on usein syyllistävää, vaikka juuri suomalaiset viljelijät ovat tehneet Itämeren hyväksi tällä saralla enemmän kuin monet muut rantavaltiot yhteensä. Olemme esimerkiksi pienentäneet, kuten selonteosta käy hyvin ilmi, typen ylijäämää 65 prosenttia ja fosforin ylijäämää 42 prosenttia. Vastaavat lukemat Oecd-maissa olivat keskimäärin 4 prosenttia typen osalta ja 19 prosenttia fosforin osalta. Voidaan siis sanoa, että suomalainen leipä on puhdasta ja ympäristöystävällistä.

Yhdyskuntajätteiden osalta olemme rahoittaneet itänaapuria miljoonilla euroilla Pietarin jätevedenkäsittelylaitoksien tiimoilta. Tämä on kummallista, sillä Venäjällä tuntuu kuitenkin olevan rahaa esimerkiksi Itämeren kaasuputken rakentamiseen. Ettei vaan olisi hyväuskoisia suomalaisia taas vedetty nenästä? (Ed. Kanerva: Mitä puhuja tarkoittaa? — Ed. Huovinen: Aivan!)

Suomenlahden merkitys energian kuljetusväylänä lisääntyy vuosi vuodelta. Öljyntorjuntavalmiuksiemme puutteellisuuksiin on selonteossa kiinnitetty huomiota kiitettävällä tavalla, ja uusien monitoimialusten hankinta on toimenpidelistalla. Toivottavasti nämä laivat valmistuvat, ennen kuin kivikossa kolisee, sillä vakavan onnettomuuden sattuessa juuri nyt olisimme pahemmassa kuin pulassa.

Vaan mitä tekevät muut maat? Mikä on esimerkiksi Venäjän öljyntorjuntavalmiuden tila Suomenlahdella? Ei kovinkaan hyvä, se tiedetään. Pelättävissä onkin, että suomalaiset kustantavat tälläkin saralla muiden maiden vastuulle kuuluvia velvoitteita onnettomuuden sattuessa. Toivottavasti suomalaisin verovaroin kustannettavien öljyntorjunta-alustemme vuokraamisesta on tehty hinnasto, joka kattaa varmasti kaikki kustannukset. Yhteistyötä on hyvä tehdä onnettomuuden sattuessa, mutta marttyyrinä ja maksumiehenä ei sentään tarvitse olla.

Kalastus on Itämeren rantavaltioissa merkittävä elinkeino. Suomalaiset ammattikalastajat ovat osallistuneet kiitettävällä tavalla kalakantojen suojeluun, vaikka se onkin monissa tapauksissa tarkoittanut leivän kapenemista. Erityisesti lohikantojen vahvistuminen lämmittää mieltä. Kalankasvattamot ovat onnistuneet vähentämään toiminnastaan aiheutuvia päästöjä enemmän kuin on uskallettu edes toivoa. Siitä kelpaisi esimerkiksi norjalaisten ottaa mallia.

Arvoisa puhemies! Itämeri ei ole pelkästään kuljetusväylä sen rannalla sijaitsevien kaupunkien välillä vaan myös osa laajempaa kuljetusverkostoa. Maantiet, rautatiet ja lentokentät ovat Suomellekin oleellinen osa Itämerta kuljetusväylänä hyödyntävää liike-elämää. Pääosin näitä verkostoja on hyödynnetty hyvin, mutta puutteitakin on.

Mielestäni tärkeä osa Itämeren pohjoista ulottuvuutta olisi Jäämeren junaradan rakentaminen Lappiin. Marraskuussa 2009 esitin tässä salissa arktisista alueista keskustellessamme Jäämeren radan linjaukseksi reittiä, joka kulkisi Rovaniemeltä Sodankylään ja sieltä edelleen Ivalon ja Inarin kautta Jäämerelle. Esitän uudelleen samaa linjausta. Meidän tulisi nyt olla liikkeellä, koska Jäämeren luonnonvarat alkavat olla ihmisten ulottuvilla. (Ed. Kanerva: Saako naapuritontille rakentaa?) Olisimme hölmöjä, jos emme hyödyntäisi keskeistä asemaamme Itämeren pohjoisosassa ja ottaisi omaa osaamme tavaroiden ja ihmisten kuljettamisesta Keski-Euroopasta Jäämeren rantaan ja takaisin yhteistyössä Norjan ja Venäjän kanssa.

Arvoisa puhemies, vielä hetki! Lopuksi huomautan, että Itämeren merkitys huoltovarmuutemme ylläpitäjänä on keskeinen. Tämä onkin yksi keskeisistä Itämeren turvallisuushaasteista. Meidän on pidettävä huoli siitä, että kauppalaivastollamme on aina pääsy Suomen satamiin riippumatta siitä, millaisia ja kenen omistamia putkia Suomenlahden pohjassa on.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen tämän salin ainoa merimies. Lähdin ensimmäistä kertaa merille vuonna 1966 ja olen palvellut erilaisilla laivoilla maailman merillä kolmen vuosikymmenen aikana, joten myöskin nämä pyykkivedet, miksi Itämerta kutsutaan merimieskielessä, ovat tulleet hyvin tutuiksi.

Kannan huolta, totta kai, Itämeren kunnosta, mutta kannan huolta myöskin Suomen menestymisestä tulevaisuudessa. Imossa on tehty aivan oikeaoppisesti ehdotus, että merenkulun polttoaineiden rikkipitoisuutta rajoitetaan nimenomaan Imon päätösten mukaan asteittain globaalisti nykyisestä 4,5 prosentista 0,5 prosenttiin. Tämä on hyvää kehitystä, ja tämän Suomikin voi hyväksyä.

Sen sijaan se, että suomalainen liikenne- ja viestintäministeriön virkamies on etukenossa ollut viemässä tavoitetta vielä pitemmälle elikkä 0,1 prosenttiin, ei ole kenenkään edun mukaista. Ensinnäkään sellaista polttoainetta ei ole olemassakaan, ainakaan vielä. Toisekseen, jos tulisi tällainen määräys, joka tulisi koskemaan ainoastaan Itämerta, Pohjanmerta ja Englannin kanaalia, meiltä loppuisi leipä.

Ennen kuin Islanti liittyy EU:hun, Suomi on ylivoimaisesti EU:n kaukaisin saari. Tulee muistaa, että meidän kaikesta viennistä 90 prosenttia menee laivoilla. Joku noissa lakkotilanteissa sanoi, että no mitä sitten, antaa mennä. Täytyy kuitenkin muistaa, että myöskin meidän tuonnistamme, kaikista tuontitavaroista, 70 prosenttia tulee laivoilla. Silloin tämä alkaa jo koskettaa meitä jokaista. Mitä meillä on kaupan hyllyssä, jos tänne eivät laivat kulje?

On laskettu, että mikäli tuollainen 0,1 prosentin rikkipitoisuusasteikolla oleva polttoaine tulisi käyttöön, se tulisi nostamaan vuosittaisia merenkulun kuluja noin 2 miljardia euroa. Se on väärä laskelma. Viking Linen toimitusjohtaja Nils-Erik Eklund sanoi tässä kuukausi sitten radiopuheessaan, että se 2 miljardia on huomattavasti alimitoitettu summa, koska nykyisiin laivoihin ei voi vaihtaa sellaisia moottoreita, joihin tuo 0,1 prosentin rikkipitoisuutta oleva polttoaine voitaisiin laittaa, vaan täytyisi vaihtaa kaikki laivat. Suomen kauppa-alusrekisterissä on 119 laivaa. Ne kaikki pitäisi vaihtaa uusiin. Veikkaanpa, että meidän kansantaloutemme romahtaisi kerralla siihen.

Olisi siis hyväksyttävä tuommoinen Imon tavoitteissa oleva globaali 0,5 prosentin rikkipitoisuus. Sen hyväksyy myöskin Suomessa ainoana pakokaasupuhdistuslaitteistoja innovoiva ja rakentava ja markkinoiva oulunsalolainen Proventia, joka palkittiin tässä pari vuotta sitten myöskin presidentin kansainvälistymispalkinnolla. Heidän asiantuntijansa olivat meillä tänään kuultavina. He vähentävät muun muassa laivoilla pakokaasuista hiukkasia, häkää, hiilivetyjä, typen oksideja. Sanoivat, että tällainen 0,5 prosentin rikkipitoisuudella varustettu polttoaine ei vielä rikkoisi heidän laitteistojaan vaan antaisi niitten toimia niin kuin tähänkin saakka 4,5 prosentin rikkipitoisuudella varustetun polttoaineen myötä, joten heitäkään varten tuota 0,1:tä ei tule vaatia.

Tiedoksi kaikille tässä salissa ja salin ulkopuolellakin, että Ruotsi on jo ilmoittanut, että ei tule ratifioimaan tuota 0,1 prosentin vaatimusta koskaan. Se on viisasta puhetta.

Otan vielä kantaa yhteen asiaan, jota käsitellään parasta aikaa muun muassa liikenne- ja viestintävaliokunnassa, elikkä luotsausalaan. Tällainen ankara talvi, mikä tänä vuonna on ollut, on aiheuttanut sen, että meillä ovat olleet laivat jäissä, johtuen myöskin osittain siitä, että meillä ei ole tarpeeksi jäänmurtajia, mutta osittain myöskin siitä, että meillä ei ole tarpeeksi luotseja. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkia mahdollisia monopoleja täytyy purkaa. Suomessa ollaan tekemässä kuitenkin parasta aikaa lainsäädännöllä yhtä monopolia lisää. Elikkä Luotsausliikelaitos, joka aikoinaan kolme vuotta sitten erotettiin Merenkulkulaitoksen yhdeksi osaksi, tulisi olemaan uuden lain myötä valtion monopoli. On järjetöntä, että samalla alalla, merenkulkualalla, (Puhemies: 5 minuuttia!) toisaalta yritetään laajentaa kilpailua, eli jäänmurto on avattu kilpailulle jo vuosia sitten, mutta sille alalle ei ole tullut kilpailua. Sen sijaan alalla, jolle on jo ilmestynyt yksi yksityinen luotsausyhtiö, elikkä luotsausalalla se tultaisiin kieltämään monopolilla. Vastustan tätä henkeen ja vereen, sekin vaikeuttaa meidän kaukaisen saaren asukkaiden oloa ja eloa tänään ja tulevaisuudessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Itämeren 415 000 neliökilometrin valuma-alueella elää 85 miljoonaa ihmistä. Se on yksi maailman saastuneimmista meristä. Samalla se on kuitenkin satojen eri lajien koti ja mahdollistaa miljoonille ihmisille toimeentulon.

Itämeren pelastamiseksi toimii lukuisia järjestöjä, organisaatioita, joista juuri Helcom on tärkein. On hyvä muistaa, että EU:n sisämerenä Itämeri ei toimi. Venäjän merkitys Itämeren pelastamisessa on keskeinen. Helcomin kautta aloitteet siirtyvät edelleen kansainvälisen merenkulkujärjestön Imon toteutettaviksi. Imo on edistynyt Itämeren suojelussa, mutta se edistyminen on pahasti kesken. Itämeren määrittäminen erityisen herkäksi merialueeksi on vasta osin toteutunut. Pssa-järjestelmästä puuttuvat sisällöt.

Itämeren puolesta ovat toimineet valtionpäämiehet ja yksityiset. Helsingissä järjestetty Itämeren huippukokous oli menestys. Sen keskeisinä järjestäjinä olivat tasavallan presidentti Tarja Halonen ja Ilkka Herlin, joka Cargotecin omistajana niveltyy aivan käytännössäkin Itämereen.

Itämeren tilan heikkeneminen on osittain pysähtynyt, mutta valitettavasti vain osittain. Koska Itämeri on runsaasti liikennöity meri, Itämeren luonto on erityisen haavoittuva. Sen luonne murtovesialueena vahvistaa tätä herkkyyttä. Allin hälyttävä väheneminen, norpan ahdinko Suomenlahdella ovat uusimmat hälyttävät tiedot. Satatuhatta lintua menehtyy vuosittain öljypäästöistä johtuviin seuraamuksiin.

Itämeren läpi kulkee vuositasolla jo 150 miljoonaa tonnia öljyjä ja kemikaaleja. Alaskan yliopiston professorin Rick Steinerin mukaan kysymys ei ole siitä, tapahtuuko Suomenlahdella öljyonnettomuus, vaan siitä, milloin se tapahtuu. Rick Steiner on perehtynyt erityisesti Alaskan Exxon Valdezin turmaan vuodelta 1989. Kreikkalainen m/t Propontis oli läheltä piti -tilanteessa lähellä Suursaarta. Pohjakosketus tapahtui, onneksi pohja ei repeytynyt. Aluksessa oli kymmeniätuhansia tonneja öljyä. Suomenlahden ohjausjärjestelmä vaatiikin edelleen kehittämistä. Aluksia pystytään nyt seuraamaan, mutta ei välttämättä ohjaamaan suoraan komentosillalle.

Myös pssa vaatii erityistoimia, kuten saattohinausta ja luotsipakkoa. Itämerellä todella nämä ovat tarpeen, etenkin Suomenlahden alueella ja sen itäosissa. Itämeren tilasta ei yksinkertaisesti ole kylliksi tietoa, siltä osin erityisesti, mitä meren vedenalainen luonnontila merkitsee. Velmu-hanke eli vedenalaisen luonnontilan selvittäminen on kesken, sen rahoitus uupuu, ja esimerkiksi tuulivoiman rakentaminen vaatii pohjaselvityksiä. Tällä hetkellä Suomenlahdelta nostetaan muun muassa merihiekkaa tietämättä siitä, minkälaisia seurauksia siitä on muun muassa kalojen kutualueille.

Suomi on tehnyt omia toimiaan, kaikki kiitos siitä, mutta muun muassa maatalouden ympäristötuki kohdistuu edelleenkin erityisen huonosti, ja tähän pitää saada toki muutos. Venäjän toimet ovat olleet kohtuullisen hyviä Pietarin jäteveden puhdistamisessa, mutta nekin ovat kesken. Suomi on sijoittanut sinne, mutta jokaista sijoitettua euroa kohden on tullut ainakin kaksi takaisin. Itämeren suurin saastuttaja typpi- ja fosforimäärissä on Puola, per capita suurin saastuttaja on Suomi. Itämeren sisäinen kuormitus on keskeinen ongelma. Jokainen typpikilo lisää tätä, ja nimenomaan meidän omien vedenpuhdistuslaitostemme typenpuhdistustehoa tulee todellakin nostaa. Tämä 70 prosentin typenpoiston taso ei tule saavutettua, varsinkaan monissa Suomenlahden rannan puhdistuslaitoksissa, kuten esimerkiksi Kotkassa.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Det helhetsgrepp regeringen tagit i fråga om Östersjön är imponerande men samtidigt en helt konsekvent följd av den framträdande plats som Östersjön har i regeringsprogrammet. Länderna runt detta innanhav är helt beroende av Östersjöns tillstånd i alla avseenden. Länderna har dock samtliga även tillgång till landförbindelse, men det har inte Åland.

För ösamhället Åland är Östersjöns tillstånd viktigare än något annat. Vi behöver ett rent Östersjön om vi ska kunna fortsätta att leva här som vi gjort i generationer. Vi måste kunna fiska och vi vill kunna bada längs med våra stränder, och havet ska vara inbjudande och kunna fungera som rekreationskälla för både oss och besökare.

Samtidigt med kravet på en ren natur ska även havet fungera som en effektiv trafikled. Jordbruket ska bedrivas efter samma lönsamhetsprinciper som på orter där man inte behöver ta hänsyn till en så känslig miljö som Östersjön. Industrin ska drivas med vinst, och snabbt och effektivt ska vi få ut våra produkter till billigaste möjliga pris. Invånarna i Östersjöns kuststäder vill ha samma möjligheter som andra, och det är inte lätt att få det här räknestycket att gå ihop.

Det finns många politiska organ som Nordiska ministerrådet och Nordiska rådet. Det finns Cbss och det finns privata initiativ, som den Östersjöfond som bildades på Åland för drygt tio år sedan och i förra veckan tillkännagjorde årets pristagare här i riksdagen. Andra organ som arbetar med de här frågorna är organ som bygger på internationella överenskommelser, som Imo och Helcom.

Många länders sjöfartssektorer har tagit ett frivilligt ansvar för att minska skadorna i havet, som fartygsolyckor. Man har vidtagit åtgärder för att minska risken för oljeskador, och man har minskat på kväveoxidutsläppen.. Man har på olika sätt förebyggt risken för föroreningar från fartyg till havs och så vidare. Detta innebär naturligtvis stora kostnader på kort sikt samtidigt som det måste anses lönsamt på lång sikt då ett renare hav är en förutsättning för allt vårt liv.

Finland har nu slagit in på en väg som går ut på att man vill medverka till att de länder som binds av Imo, men hit hör till exempel inte Östersjöstaten Ryssland, ska vidta åtgärder så att svavelhalten i bränslen inom sjöfarten i världen minskas från 4,5 procent i dag till 0,5 procent, vilket alla torde vara eniga om. Men på Östersjön ska halten minskas till 0,1 procent från och med 2015. Målet är väl lovligt, nämligen att förbättra luftkvaliteten och minska försurningen och skadliga effekter på hälsan i kustområden.

Industrin i Finland är dock starkt kritisk eftersom man anser att kostnaderna blir helt oskäliga och att Finlands utrikeshandel kommer att få stora svårigheter. Näringslivet har inte blivit konsulterat, säger man. De beräkningar av merkostnaderna som nämns är nästan fantasiartat förstorade. Rederierna är också kritiska delvis på samma grunder, de har inte konsulterats. De alternativa bränsleformerna är inte utvecklade, investeringskonstnaderna är orimliga, nyttan är inte särskilt stor. Utrikesutskottet har särskilt fäst uppmärksamhet i sitt betänkande vid denna kritik, och vi hörde också nyligen riksdagsledamot Rajala detaljerat beskriva den här kritiken.

Den allvarligaste kritiken är dock den som framhåller att inte alla länder omfattas av de här restriktionerna. Billigare sjötransporter kan fås genom att anlita fartyg som inte behöver underkasta sig dessa restriktioner. Sjöfarten är som bekant en global sektor som med lätthet kan flyttas bort från Östersjön om villkoren blir för olönsamma här. Resultatet kan alltså i värsta fall bli billigare men osäkrare och mer förorenande transporter i vår omgivning. Det kan inte vara målet med vår miljöpolitik.

Vi bör i stället se till att vi har alla parter, näringsliv såväl som de politiska beslutsfattarna, med i vår havsmiljöpolitik. Även om rubriken på dagens debatt inte är säkerhetspolitik så ska vi komma ihåg att det är just vad det handlar om, det måste sedan betecknas som miljö- eller energifråga. Till ett säkert Östersjön hör inte en omfattande sjötrafik med båtar vars säkerhet och miljöpåverkan vi inte kan kontrollera.

Mitt förslag till åtgärder på det här området, herr talman, är att Finland medverkar till en gemensam politik inom EU genom en ändring av de särskilda direktiven från 1999 om att minska svavelhalten i vissa flytande bränslen — och det ändringsarbetet pågår också — så att vi får en gemensam europeisk politik för att vi i vår tur ska kunna få större kraft bakom ett initiativ till att få med samtliga parter runt Östersjön.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunnan mietintö Itämeren tilasta ja toimenpiteistä sen pelastamiseksi on erittäin ansiokas — kiitos puheenjohtaja Huoviselle ja jäsenille! Mietinnössä on käsitelty kaikkia mahdollisia aspekteja Itämeren saastumisen syistä, seurauksista ja tehty parannusehdotuksia.

Samaa työtä on tehty jo erittäin pitkään ja monia muitakin kokouksia ja avauksia on tehty, kuten esimerkiksi Helcom, joka on toiminut meillä jo 1970-luvulta lähtien. Muun muassa Euroopan neuvosto järjesti viime keväänä Itämeri-seminaarin täällä eduskunnassa. Kaikki puolueet valmistelevat myös omaa ympäristöraporttiaan. Monet säätiöt ja vapaaehtoisjärjestöt, kuten Wwf-järjestö ja John Nurmisen Säätiö, toimivat Itämeren puhdistamiseksi, ja jopa pääministeri Putin on viime päivinä luvannut, että Kaliningradin viemäröinti pannaan kuntoon.

Itämeren rantavaltioiden kokonaistyppikuormituksesta 70 prosenttia tulee maataloudesta ja haja-asutusalueilta. Fosforikuormitus merenpohjaan tulee teollisuus- ja yhdyskuntajätteestä ja maataloudesta, ja kuten tiedämme, Puola on suurin saastuttaja. Itämeren tutkimus- ja kehittämisohjelmaan on varattu Bonus 169 -momentilla 100 miljoonaa EU-budjettivaroja, jotka nyt odottavat pikaista käyttöä. Pyydän ministeri Thorsia selittämään, miten näitä rahoja aiotaan käyttää ja onko niitä jo käytetty. Sitten tämä EU:n energia- ja innovaatio-ohjelmakokonaisuus Set-Plan käsittää 50 miljardin euron panostuksen. Siitäkin olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka se nyt niveltyy tähän Bonus 169 -ohjelmaan.

Itämeren suojelussa on monia ongelmakohtia. Yksi niistä on mietinnössä mainittu sisäinen kuormitus, joka rehevöittää vesiä. Fosfori nousee Itämeren pohjasta, ja sinilevät kukoistavat meillä loppukesästä. Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen on tehnyt mielenkiintoisen aloitteen ehdottamalla Helsingin Sanomien mielipideosastossa, että syvänteitä hapetettaisiin tuulivoiman avulla. Mitä mieltä valiokunnan jäsenet ovat tästä innovaatiosta? Venäjä—Saksa-kaasuputki tulee mahdollisesti mylläämään merenpohjaa, varsinkin sen laskemisvaiheessa, jolloinka joudutaan ruoppaamaan merenpohjaa ja räjäyttämään pohjan kallioita. Kuinka paljon se tulee haittaamaan tässä kapealla Suomenlahdella Helsingin edustaa? Onko kellään valiokunnan jäsenellä siihen kantaa?

Kolmas kysymys on meriliikenteen uhat, joista puheenjohtaja Huovinen ansiokkaasti mainitsi, ja niistähän on kokonainen kappale. Meriliikennettähän valvotaan varsin ansiokkaasti, mutta varsinkin nyt, kun jäätilanne on vaikea, on tankkialusten törmäys tai karilleajo mahdollinen. Eduskunnan veneily- ja vesistönsuojeluryhmä onkin esittänyt jo nelisen vuotta sitten tasavallan presidentti Haloselle, että hän voisi vaikuttaa Venäjän johtohenkilöihin sillä tavalla, että tankkialuksiin saataisiin pakollinen luotsaus, koska nythän meillä on tämä Imo, ja Imo haluaa, että merillä on täydellinen vapaus. Sen vuoksi he eivät halua luotseja näihin aluksiin. Öljyonnettomuuksiinhan meidän täytyy todella varautua.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Itämeri voi huonosti. Tämä huolestuttaa laajoja kansalaispiirejä ja myös poliittisia puolueita laidasta laitaan. Siksi onkin vähintäänkin erikoista, ettei meren tilan kehitystä ole vieläkään saatu käännettyä parempaan suuntaan.

Valtioneuvoston selonteko Itämeren haasteista sisältää runsaasti toimenpide-ehdotuksia, mutta silti muodostuu sellainen mielikuva, että kovin nopeaa paranemista Itämeren ekologiseen tilaan ei selonteon esittämillä lääkkeillä ole odotettavissa. Tämän johdosta ympäristövaliokunta esittää yksimielisessä mietinnössään seitsemän lausuman hyväksymistä, ja toivonkin hallituksen kiirehtivän niiden toimeenpanoa.

Itämeren pahin ongelma on rehevöityminen. Sitä ei ole saatu kuriin, vaikka ongelman syyt ja syntymekanismit ovat olleet jo pitkään tiedossa. Perinteisesti Suomessa on keskitytty syyttämään Itämeren heikosta tilasta itäistä naapuriamme ja eräitä muitakin maita, ja tästä kuulimmekin jo ed. Pentti Oinoselta esimerkin, miten tämä käy.

Me olemme itse tottuneet pitämään Suomea ympäristöasiansa hyvin hoitaneena maana. Tämä ei kuitenkaan näytä kovin perustellulta, kun ravinnepäästöt suhteutetaan väestölukuumme. Sekä typpi- että fosforipäästöistä reilut 10 prosenttia Itämeren alueella on peräisin Suomesta. Meidän asukasmäärämme on kuitenkin vain 6 prosenttia valuma-alueen väestöstä. Suomen asukaskohtainen kuormitus on siis lähes kaksinkertainen itämerelliseen keskiarvoon nähden.

Teollisuus ja asutus ovat saaneet rehevöittävät päästönsä melko hyvin puhdistettua viime vuosikymmenten aikana, vaikka siitä on aiheutunut näille toimialoille kuluja. Sen sijaan maatalouden kohdalla ei vastaavaa kehitystä valitettavasti ole nähtävissä. Maatalouden onkin nyt ryhdistäydyttävä vesistöpäästöjensä suhteen.

On huomionarvoista, että yli 90 prosenttia Suomen maanviljelijöistä on EU:n ympäristötuen piirissä. Tästä huolimatta positiivinen kehitys on ollut hyvin hidasta, sikäli kuin sitä on lainkaan havaittavissa. Ympäristötuen ehdot ovatkin kovin löysät, ja tähän tarvitaan nyt uutta otetta.

On käynyt selväksi, että pelkkä tukieurojen lapiointi maataloudelle ei tuota tulosta, ainakaan riittävästi. Tarvitaan nykyistä selkeämpää kohdentamista sekä alueellisesti että tila- ja lohkokohtaisesti. Saaristomeren valuma-alue pitää ottaa ensi vaiheessa pilottialueeksi, koska rehevöitymisongelmat ovat siellä kaikkein vakavimmat. Näinhän pääministeri Matti Vanhanen jo lupasikin Finlandia-talon Itämeri-kokouksessa viime kuussa.

Tutkijat kertovat, että jopa 80 prosenttia kaikista maatalouden rehevyyspäästöistä tulee vain noin 20 prosentilta pelloista, lähinnä rantalohkoilta ja etenkin kaltevilta pelloilta. Olisi kustannustehokas tapa suunnata vahvat ympäristötoimet ja -tuet nimenomaan näille 20 prosentille. Otetaan näillä hot spot -kohteilla käyttöön käyttöön kaikki mahdolliset toimet: leveät suojavyöhykkeet, ympärivuotinen kasvipeitteisyys, minimiin mitoitettu lannoitus, parempi ojitus, kosteikot, tarkka tilakohtainen neuvonta ja ohjaus. Kyllä konsteja on olemassa, ja viimesijaisena keinona voi olla myös hankalimpien peltolohkojen poistaminen viljelykäytöstä. Tilalle esimerkiksi energiapajukkoa, joka imee ravinteita tehokkaasti ja joka voidaan hyödyntää energiana.

Pitää myös aktiivisesti etsiä win-win-vaihtoehtoja, joista sekä viljelijä että Itämeri hyötyvät. Tällaisia voivat olla esimerkiksi juuri uusiutuvan energian tuotanto etenkin riskilohkoilla, pyrkiminen ravinteiden mahdollisimman suljettuun kiertoon, vähemmän kuormittavien viljelylajikkeiden suosiminen, bioreaktoreiden rakentaminen ja vaikkapa elintarvikkeiden Itämeri-merkki, jonka voisi liimata vesiensuojelunsa esimerkillisesti hoitaneen tilan tuotteisiin.

Särkikalojen tehokas poistokalastus on toinen hyvä esimerkki toimintatavasta, joka paitsi tuo tulosta myös luo uusia työllistymismahdollisuuksia perustuotantoon. Maanviljelijöiden ja kalastajien toimintaroolin pysyvämpi muuttaminen ympäristönhoitajan suuntaan vähentää tarpeetonta vastakkainasettelua luonnonsuojelun kanssa. Tässäkin asennemuutoksessa voi nähdä win-win-asetelman piirteitä.

Erityistä painoa pitää nyt panna EU:n suuntaan, jossa jo valmistellaan uuden, vuonna 2014 alkavan maataloustukikauden uudistuksia. Suomen pitää aktiivisesti viedä Brysselin pöytiin sellaisia tukimalleja, joissa Itämeren suojelun näkökulma on vahvana näkyvillä. Onhan Itämeri kuitenkin Euroopan unionin sisämeri.

Arvoisa puhemies! Vaikka olen keskittynyt tässä lähinnä maatalouteen, niin aivan puhtaat eivät jauhot ole eräissä muissakaan pusseissa. Tuntuu murheelliselta, että Suomi on lähivuodet käräjöinyt EU:n komissiota vastaan, jotta ei tarvitsisi ottaa käyttöön typen 70 prosentin puhdistustasoa yli 10 000 asukkaan taajamissa. Suomen näillä käräjillä saama erävoitto maistuu katkeralta leväkukintojen sulkemilla Itämeren uimarannoilla. Ympäristövaliokunta edellyttääkin tähän muutosta mietinnössä.

Arvoisa puhemies! On selvää, ettei Itämeren tilan parantaminen ole helppoa eikä kaikilta osin halpaakaan. Itämeren kunnostus maksaa rahaa, ja sitä on myös löydyttävä. Meri on jo joutunut odottamaan liian kauan.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Haluan kiittää valiokuntaa perusteellisesta työstä ja todeta, että oikeat ovat prioriteetit. Meillä on täsmällisesti samanlaisia prioriteetteja hallituksessa. Se on todettava myös, että selonteon valmistumisen jälkeen on toisaalta tapahtunut kolme seikkaa: Ensinnäkin EU-strategia hyväksyttiin lokakuussa, ja me halusimme, että eduskunta voi käsitellä samanaikaisesti selontekoa ja EU:n Itämeri-strategiaa, joka myöskin laajasti puuttuu näihin samoihin asioihin. Sitten on monasti mainittu Baltic Sea Action Summit, joka presidentin ja pääministeri Vanhasen kutsusta järjestettiin täällä ja joka myöskin omalta osaltaan vauhditti suomalaisia toimenpiteitä. Kolmantena seikkana mainittakoon, että joulukuussa viime vuonna hyväksyttiin vesienhoitosuunnitelmia seitsemälle alueelle ja tehdään myöskin niiden osalta toteutusohjelmaa. Elikkä myöskin selonteon valmistumisen jälkeen hallitus on toiminut erittäin aktiivisesti niitten samojen tavoitteiden puolesta.

Jos ensin puhun Itämeri-strategiasta, niin todettakoon se, että Suomi on siinä vastuussa muun muassa maatalouden kestävyyttä ja merien rehevöitymistä koskevien painopistealueiden — niin sanotut flagship areas — koordinaatiosta. Tämä on tärkeää. Nyt ei saa unohtaa myöskään Itämeri-strategiaa. Meidän on jatkuvasti tehtävä työtä sen puolesta, että EU itsessään kiinnittää siihen riittävästi huomiota, niin kuin ed. Gestrin totesi, että pystymme hyödyntämään rakennerahaston varoja. Teemme myöskin paljon työtä sen osalta, että EU:n budjetissa varattu 20 miljoonaa, niin sanottu Itämeri-raha, voidaan saada käyttöön. Mutta ennen kaikkea on tärkeää, että Itämeri-rahaston avulla, johon myöskin ed. Gestrin viittasi, voidaan tehdä projekteja niin sanotusti rahoitettaviksi ja valmiiksi. Rahasta ei tähän asti ole ollut puutetta, mutta että tehdään näistä eri hankkeista rahoitettavia, se on tärkeää.

Sitten Suomen sitoutuminen tässä Baltic Sea Action Summitissa. Todettakoon se, että me erityisesti sitouduimme ryhtymään tehostettuihin toimiin Saaristomeren tilan parantamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Se on tavoitteellisempaa, se on kunnianhimoisempaa kuin aiemmissa papereissa, ja me teemme tätä työtä koordinoidusti samanaikaisesti ja todella kunnianhimoisella aikataululla. On myöskin mielenkiintoista, että tämä uuden tyyppinen kokous sai niin sanottuja sitoumuksia kaikkiaan noin 140.

Maatalouden ravinnekuormitus on, niin kuin muutenkin usein Itämerestä keskusteltaessa, ollut tässä tärkeässä roolissa. Toisaalta Baltic Sea Action Summitissa esimerkiksi ravinteiden kiertokulun edistäminen on yksi uusien toimenpiteitten prioriteetti. Mutta on myöskin, niin kuin me toteamme tässä selonteossa, tärkeää toisaalta, että uudet ympäristösitoumukset, joita tehdään vuonna 2012, valmistuvat ja että niillä on oikeat prioriteetit, ja tuleva syksy on siksi tärkeä. Meidän pitää käsitellä ne valmiiksi tulevana syksynä, jotta saadaan ne EU:n kautta käytettyä ja voimaan vuonna 2012. Hallitus siis jatkaa tehostetusti tätä työtä.

Moni on myöskin maininnut fosfaatittomat pesuaineet ja niiden tärkeän merkityksen. Kun viittasitte siihen, että on tehtävä kustannustehokasta työtä, niin nimenomaan EU:n laajuinen kielto on tärkeä ja kustannustehokas, esimerkiksi kun me katsomme uusia jäsenvaltioita. Me olemme sitoutuneet tähän työhön EU:n Itämeri-strategiassa, kansallisesti ja Helcom-yhteistyössä, ja tavoitteena on, että 2012 tämä olisi voimassa. Tämä on tärkeä prioriteetti pitää esillä kaikissa tapaamisissa ja kaikissa asioissa, joissa me olemme yhteistyössä EU:n komission kanssa, koska heidän on tehtävä tämä esitys.

Mitä tulee kustannustehokkuuteen yleensä, hyöty—kustannus-analyysiin, niin valitettavasti tähän mennessä meillä ei ole ollut kotimaisista hankkeista aina riittävää kustannus—hyöty-analyysia, mutta muualla tehtävien, esimerkiksi Pohjoismaiden rahoituskanavien kautta rahoitettavien, projektien osalta meillä on ollut sitä. Olen myöskin onnellinen, että me olemme pystyneet edistämään niin sanotun Stern-raportin tyyppisen raportin valmistumista ja tekemistä. Samalla tavalla kuin kuuluisassa Stern-ilmastoraportissa me haluamme tietää, mikä on kustannus siitä, että mitään ei tehdä, ja mikä on kustannus eri toimenpiteiden osalta, ja on tärkeää, että myöskin ilmastonmuutos tulee tässä eteenpäin. Hanke on käynnistetty, ja se toteutetaan vuosina 2009—2011.

Eduskunnan valiokunta myöskin peräänkuuluttaa laajemman merikeskuksen perustamista. On ilo todeta, että tässä tutkimuksen fyysistä keskittymistä on luvassa, sillä Suomen ympäristökeskuksella on parhaillaan käynnissä hanke uusien tilojen rakentamisesta Viikkiin, jotka valmistuisivat vuonna 2013. Suunnittelukilpailu päättyy syksyllä, tänä vuonna, ja todella tilat on tehty niin, että sinne mahtuisi enemmän kuin Syken porukka. Elikkä onneksi näin on edetty.

Jos saan sanoa lopuksi, niin sanotun vähäarvoisen kalan osalta on edetty, ja toivon, että nyt maaliskuussa pääsemme päättämään projektin aloittamisesta Saaristomerellä ja Suomenlahdella ja sitten ensi vuonna laajemminkin. Ehkä kaikkein tärkein: On esiintynyt sellaisia ideoita, että me pääsisimme myöskin hyödyntämään tätä ruuassa. On suomalaisia toimijoita, jotka ovat kiinnostuneita toimimaan tämän yhteydessä, ja siksi minä sanonkin, että "niin sanotun vähäarvoisemman kalan", koska on erittäin tärkeää, että me pääsemme sitä hyödyntämään ravintona.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ensinnäkin, että ministerit ovat täällä paikalla kanssamme keskustelemassa. On hyvä jatkaa tuosta, mitä ministeri Thors totesi Sternin raportin tärkeydestä. Se on todellakin näin. Tarvitsemme myös tietoa siitä, mitä tämä kaikki maksaa, jollemme tee mitään, vaan jatkamme ikään kuin nykykaavalla.

Haluan vielä kysyä sen perään, kun valiokunta on ollut hiukan huolissaan siitä, miten tämä jatko tästä eteenpäin menee. Toivoisin, että ministerit voisivat kertoa, milloin tehdään tiukempia aikatauluja sen suhteen, milloin nämä 71 toimenpidettä toteutetaan, mikä on raportointi eduskunnan suuntaan näistä asioista. Lisäksi haluaisin tiedustella, millä tavalla aiotte olla hallituksena liikkeellä EU:n suuntaan, kun uutta maataloustuen kautta nyt jo kovaa vauhtia valmis-tellaan. Tästä kävimme myöskin valiokunnassa paljon keskustelua. Tarvitsemme enemmän vaikuttavuutta.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Ovatko ympäristöhallinnon merentutkimuksen resurssit kohdallaan? Tämä on aihe, josta joudumme nyt toistuvasti olemaan ministeriöihin päin yhteydessä. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Jotta voimme tehdä oikea-aikaisia täsmätoimenpiteitä, tarvitsemme myöskin ajanmukaista tutkimusta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri, viittasitte tähän pesuaineitten fosfaattikieltoon, joka asia on edelleen avoin. Meillä ei ole Suomessa sitovaa päivämäärää, koska näistä luovutaan. Pesuaineiden sisältämä fosfaatti rehevöittää sisävesiä, ja sillä on sitä kautta merkittävä vaikutus myöskin Itämeren rehevöitymiseen. Viittasitte tähän, että yhteinen EU-päätös tässä olisi hyvä saada aikaan. Minä en oikein ymmärrä, minkä takia tässä pitää odottaa yhteistä EU-päätöstä. Ruotsi on päättänyt jo aikoja sitten, samoin Saksa. Puola ilmoitti äskettäin tässä Itämeri-kokouksessa, mikä oli Helsingissä, että sekin kieltää pesuaineiden fosfaatit. Miksi meidän pitää odottaa yhteistä EU-päätöstä tässä asiassa, missä voisimme mieluummin olla suunnannäyttäjiä ja ensimmäisten joukossa?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On hienoa, että nyt tämä Itämeri on noussut meidän poliittisessa keskustelussamme siihen arvoon, jonka se ansaitsee, ja erityisen suuri kiitos myöskin valiokunnalle, että se on tehnyt tämän mietinnön!

Haluaisin nostaa esille sen, että tässä on pitkävaikutteisia ja nopeavaikutteisia asioita. Luettelen nyt sellaisia asioita, jotka ovat hyvin nopeasti toteutettavissa, ja kysyn, katsovatko ministerit, että näihin voitaisiin nopeasti löytää vastaukset: Täällä on jo otettu esille tämä fosfaattien käytön kieltäminen pesuaineissa, Suomi voi tehdä erillisen päätöksen siinä. Sitten on typpi- ja fosforiveron asettaminen keinolannoitteille, painolastivesiä koskevan sopimuksen ratifiointi, jäljellä olevien Helcomin hot spotien puhdistaminen, satamien varustaminen asianmukaisilla alusjätevesien vastaanottopisteillä ja merellisten suojelualueiden verkoston perustaminen. Siinä yhteydessä on herättänyt ihmetystä, että kun Selkämeren kansallispuistoa perustetaan, niin sinne näköjään myöskin lisätään kalanviljelyä, mikä on erittäin pahasti sotkenut niitä vesiä sillä alueella jo tähän asti. Mutta tässä on (Puhemies: Nyt on minuutti kulunut!) semmoinen nopea toimintaohjelma, joka voitaisiin panna pikaisesti toimeen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi kolmesta puuttuu eli maa- ja metsätalousministeri Anttila, jonka kuuluisi erityisesti olla nyt tänään täällä.

Tämä aikaisemmin jo ainakin kahdessa puheenvuorossa mainittu Suomen heikko typenpoistohalu nimenomaan taajamien jätevedenpuhdistamoissa, yli 10 000 asukkaan puhdistamoissa, on kyllä pistänyt silmään ja lisää nimenomaan Itämeren sisäistä kuormitusta sillä tavalla, että typpi nimenomaan lisää rehevöitymistä ja lisää sillä lailla hapen kulutusta. Hapeton vesi laskeutuu sitten pohjaan ja typpeä menee pohjaan, jossa edelleenkin tapahtuu sitten tätä hapen kulutusta ja typen oksidoitumista, mikä johtaa sitten fosforin vapautumiseen ja sisäiseen kumpuamiseen. Tämä on kysymys, joka on ympäristöministerille: Miksi vastustamme typenpoistoa?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivottavasti kohta kaikki ovat sitä mieltä, että lanta on Suomen öljyvara, että me poimimme joka ikisen lantapalan sitten pelloilta, koska siitä voi tehdä energiaa ja kiertoteitse sitten ravinteita pelloille, eikä niin, että se valuu suoraan meidän vesistöihimme. Jos nyt voisimme niin nopeasti kuin mahdollista, viimeistään silloin, kun EU uusii koko maataloustukijärjestelmänsä, saada tuet todella niin, että niille pelloille, joilta se valuu, kalteville savipintaisille pelloille, todella saadaan tämä satsaus siihen, mitä Teho-hanke nyt tekee Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, niin silloin saadaan todella suuria muutoksia. Ed. Salolaisen lista oli erittäin tärkeä ja hyvä, mutta tämä maatalous on kuitenkin se suurin tekijä. Ainakin meidän alueellamme Saaristomerellä tämä on todella, todella merkittävä asia. Siinä saadaan kaksi kärpästä samalla: saadaan bioenergiaa, uusiutuvaa energiaa, ja pelastetaan Itämeri. Tässä on meidän ykkösprioriteettimme koko hallitukselle.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Ed. Asko-Seljavaara kysyi pohjien hapettamisesta, ja tosiaan hapettomia pohja-alueita on sekä Itämeren syvänteissä että saaristossa. Merenpohjan hapettamista viemällä kylmää, hapekasta vettä pohjalle on tosiaan esitetty keinona parantaa meren tilaa. Pilottihankkeita tästä on menossa Tammisaaren saaristossa, ja nyt kohta on alkamassa Ruotsin rannikolla kolmen vuoden Life-ympäristöhanke.

Valiokunnassa esitettiin sekä tätä tukevia että vastustavia mielipiteitä. Omasta mielestäni tässä vaiheessa tulisikin ensin tarkkaan odottaa tuloksia näistä pilottihankkeista ja myös ympäristöseurauksista, ympäristövaikutuksista, mukaan lukien myös energian kulutus. Näkisin kuitenkin, että tärkeintä myös jatkossa tulee aina olemaan se, että (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ravinteita pitäisi vähentää.

Jag tror inte att det att man syresätter havsbottnen kan vara en räddning för Östersjöns miljö storskaligt.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri ei ole rehevöitynyt hetkessä, eikä se myöskään puhdistu hetkessä. Ainoa oikea lähestymistapa tähän ongelmaan on se, mitä valiokuntakin teki, eli tämmöinen rohkea ja eteenpäin katsova, suuria politiikkatoimia miettivä kokonaisuus. Myöskin niiden pienten asioiden, joilla voidaan nopeasti vaikuttaa asiaan, edistäminen kuuluu tähän kuvaan.

Mutta haluaisin erityisesti nostaa esiin valiokunnan kolmannen mietinnössä olevan ponnen, jossa yhdistetään hajakuormituksen problematiikkaa. Siellä nimenomaan nostetaan esille tilakohtaisuutta, lohkokohtaisuutta, alueellisuutta ja sitten erityisesti ravinteiden kierrätystä, uusiutuvan energian lisäystavoitteita ja Itämeren suojelutavoitteita. Tästä löytyy sellainen paketti, jolla me saamme hyöty—hyöty-ajattelulla asiaa varsin nopeasti eteenpäin ja muodostettua myöskin sellaisia liiketoimintamahdollisuuksia ja -malleja, jotka toimivat myöskin markkinaehtoisesti. Esimerkiksi biokaasutuksen avulla me voisimme jopa 10—15 prosenttia meidän liikennepolttoaineistamme tuottaa tämmöisenä Itämeri-kaasuna ja viedä sillä tavalla molempia hankkeita eteenpäin. (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) Tässä on erittäin paljon mahdollisuuksia.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta mietinnössään toteaa selonteon tarpeellisuuden suojelukokonaisuuden hallintavälineenä. Itämeri kaipaa suojelun lisäksi myös realismia mahdollisiin uusiin merelle sijoitettuihin innovaatioihin ja inf-raan. Samoista meren ja rantojen resursseista kilpailevat jopa soranotto, satamat, laivaväylät, teollisuus, tuulivoimapuistot, merenkulku, öljy- ja kaasuputket, sähkö- ja tietoliikennekaapelit, veneilijät, mökkeilijät, kalastajat ja yrittäjät. Nykyinen hajanainen lähestymistapa meriasioihin ei enää riitä, sillä kasvava kilpailu merialueista ja ihmisen toiminnan kasvavat vaikutukset meren ekosysteemeihin edellyttävät yhtenäisempiä toimia. Itämerellä on ryhdyttävä valvottuun aluesuunnitteluun samalla tavalla kuin maa-alueilla tapahtuu. Tässä Suomen tulisi olla edelläkävijänä.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Thors ottikin jo esiin tuon vähäarvoisten kalakantojen poistokalastuksen ja sen, että toimenpiteitä on suunnitelmissa jo Saaristomerelle. Näkisin kuitenkin niin, että eivät pelkästään rannikolla tehtävät toimenpiteet ole niitä ratkaisevia vaan pitäisi ottaa myös huomioon, mitä tapahtuu sisävesillä. Esimerkiksi parhaillaan Pyhäjärven jäällä on käynnissä tehokas hoitokalastus, josta on todettu sekä tieteellisin tutkimuksin että pitkäaikaisen käytännön perusteella, että toimet ovat olleet todellakin tehokkaita parantaen Pyhäjärven tilaa ja vähentäen olennaisesti Eurajoen valuma-alueelta Itämereen päätyvien ravinteiden määrää. Pyhäjärvi-instituutti on nyt esittänyt uutta pitkäaikaista rahoitusmallia, ja kysynkin ministeriltä: Miten suhtaudutte siihen, että rahoitusta voitaisiin jakaa niin rannikkoalueiden kuin sisävesienkin kesken?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon haitallisten vieraslajien torjuntaa käsittelevässä kappaleessa mainitaan, että kansainvälinen merenkulkujärjestö Imo on vuonna 2004 hyväksynyt alusten painolastivesiä koskevan sopimuksen. Sopimuksella olisi tarkoitus estää painolastiveden mukana kulkeutuvien vieraiden vesialueiden eliöitä leviämästä uusille alueille alusten omien vedenkäsittelylaitteiden avulla. Suomi on yksi sopimuksen allekirjoittajamaista, mutta sopimus ei ole kuitenkaan tullut voimaan. Kysyisinkin ministeri Lehtomäeltä: Kuinka monta maata on tämän sopimuksen allekirjoittanut, ja kuinka monen maan pitäisi se allekirjoittaa, jotta sopimus tulisi voimaan kansainvälisesti?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi puuttuu ja sitä myöten paljon, kun emme voi keskustella suoraan maa- ja metsätalousministerin kanssa. Mutta eurooppaministeri on paikalla, ja olen iloinen, että mietinnössä yksimielisesti esitetään, että EU:n Itämeri-strategian yhteydessä tulee jatkossa integroida maatalouspolitiikka ja ympäristöpolitiikka yhteen. Vaikuttavuuden vuoksi tämä on tärkeää.

Mutta EU ei ole vain Brysselissä, meillä on oma lähialueyhteistyö, ja sen tuloksista olemme olleet iloisia. Onko hallitus karsimassa, niin kuin on annettu meille päin kuulua, toimenpiteitä ja resursseja lähialueyhteistyöstä, vai voidaanko taata, että ympäristöhankkeisiin siellä riittäisi resursseja?

Ei voi tässä keskustelussa ohittaa myöskään sitä, että merikuljetusten kautta meillä Suomessa hoidetaan 90 prosenttia tuonnista ja 70 prosenttia viennistä. Tiedämme, että komissio on valmistelemassa tuota ehdotusta rikkidirektiivistä. Mitä tälle asialle kuuluu? Se on tarvittavaa, että rikkipäästöihin puututaan, mutta on myös aika epäoikeudenmukaista, jos yksi maa joutuu kohtuuttomaan tilanteeseen kuljetusten hintavaikutusten kasvaessa kohtuuttomiksi.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on tietysti itsestäänselvää kaikille paikalla olijoille, että Itämeri on meillä paitsi ympäristöpolitiikan myös hallituksen politiikan prioriteettilistalla erittäin korkealla. Tietysti Itämeri-selonteko ja siihen annettu valiokunnan ja eduskunnan vastaus osoittavat ja tukevat sitä yhteistä toimintalinjaa.

Meillä joulukuussa hyväksytyt kaikkia Suomen vesienhoitoalueita koskevat vesienhoitosuunnitelmat antavat valmiin kartan, niin että jos me haluamme sisävesillä ja rannikkovesistöissä saavuttaa vesien hyvän tilan, niin ainakin meillä on valmiina se osviitta, mitä pitää tehdä. Nyt sitten tietysti tulevina aikoina ja vuosina nähdään, millä vauhdilla eri toimenpiteissä päästään liikkeelle.

Maatalouden rooli on tässä keskustelussa korostunut. Toisin kyllä esille sen, että on aikamoisen iso harppaus se, mitä hallitus on tässä selonteossaan linjannut, että aktiivisesti pyritään siihen, että maatalouden ympäristötuen ympäristövaikutusta, erityisesti vesiensuojelullista tehokkuutta, pyritään voimakkaasti parantamaan.

Näihin hot spoteihin, joita Itämeren alueella on, tietysti ennen kaikkea Helcomin yhteydessä pyritään vaikuttamaan. Suomen hot spotista, joka on tämän Saaristomeren osalta, Suomi on antanut kunnianhimoisemman sitoumuksen, ja esimerkiksi ravinnekierrätyksen esimerkkialueeksi pyrkimiseksi tällä hetkellä työryhmää valmistellaan ja sitä kautta etsitään ne konkreettiset toimenpiteet. Me teemme koko ajan myös kansainvälistä yhteistyötä, erityisesti Venäjän mutta myös muiden Itämeren valtioiden kanssa, sen asian eteen, että nämä muutkin aika ongelmalliset hot spotit, joita vielä jäljellä on, pystyttäisiin poistamaan ongelmalistalta.

Typenpoistoa yksittäisenä asiana vielä haluaisin kommentoida. Se, että me kävimme oikeustaistelua Euroopan unionin komissiota vastaan, ei tarkoita, ettemmekö me koko ajan tehostaisi typenpoistoa. Typenpoistoa on tehostettu ja tehostetaan edelleen. Kymmenen viime vuoden aikana typenpoisto on keskimäärin tehostunut meillä 35 prosentista 56 prosenttiin. Se, mistä kävimme oikeustaistelua komissiota vastaan, oli se, onko tehostetun typenpoiston vaatimus kategorinen silloinkin, kun sillä ei ole rehevöitymismerkitystä. Komissio tämän hävisi. Meillä luvituksessa aina katsotaan se, että jos on kysymys vesialueesta, jolla nimenomaan typpi on aiheuttamassa rehevöitymistä, niin silloin luvituksessa myös tehostetun typenpoiston vaatimus esitetään. Näin on kosolti eri rannikkoalueiden putsareiden osalta myöskin tapahtunut. On hyvä huomata, että meillä edetään koko ajan erittäin määrätietoisesti typenpoiston tehostamisen osalta, mutta pidimme järjettömänä sitä, että komission ajama kategorinen toimintalinjaus olisi voittanut, ja Euroopan yhteisön tuomioistuin oli meidän kanssamme samaa mieltä.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Tässä todellakin seurantaa tulee olemaan, ja me olemme lupautuneet siihen, että selonteon ja toimenpiteiden seurannasta tulee vielä raportti sekä meille että eduskunnalle tämän kauden aikana. Se on yksi tärkeä aikataulutus.

Ehkä huolta kannan myöskin resursseista liittyen muun muassa Velmun jatkoon, mihin tekin kiinnititte huomiota, koska hyvin pieni osa — vähän riippuen, mistä on saatu rahoitusta — on pystytty kartoittamaan.

Ed. Kaikkonen, me olemme ensisijaisena tavoitteena peräänkuuluttaneet EU:n laajuista fosfaattikieltoa, koska se on kaikkein tehokkain, ja siksi nyt toivomme, että tänä vuonna pitää saada komissiosta se esitys. Se on nimenomaan tämän tehokkuuden osalta, koska vapaaehtoispohjaltakin hyvin suuri osa meidän pesuaineistamme on fosfaatittomia.

Sitten kysyttiin myöskin tästä vieraslajien kansainvälisestä sopimuksesta. Valitettavasti ei ole tietoa, moniko on sen allekirjoittanut, mutta tiedämme, että Suomen hallinnossa on monta sopimusta, jotka ovat odottaneet pitkään. Mutta suunnitelmissa on, että vuonna 2011 saisitte esityksen tämän ratifioimiseksi. Todettakoon se, että moni maa katsoo, että se on hyvin, hyvin hankala toteuttaa ihan teknisesti. Ehkä pääsemme siinä vastaavaan tilanteeseen kuin mikä on tässä typpiasiassa, jossa komissio on nyt tällä hetkellä tehnyt toteuttamisarvion. Ministeri Vehviläinen on keskustellut pitkään tästä typpiasiasta vastaavan komission kanssa.

Pyhäjärvi-instituutti ja Pyhäjärven poistokalastus on minullekin tuttua. Sehän on ollut kauan käynnissä ja on ollut erittäin tehokasta. Toivon, että saadaan se mukaan samaan ketjuun, jolla pääsemme myöskin hyödyntämään sitä kalaa, niin kuin ajatus on ollut muun muassa Saaristomerellä ja Suomenlahdella.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osittain ministeri Lehtomäki jo tulevaan kysymykseenikin vastasi. Mutta ministeri Thors otti esille tässä ravinnekuormituksen vähentämisessä eri toimenpiteitten kustannustehokkuuden. Erityisen kustannustehokastahan kaikesta huolimatta nyt näyttää olevan se, että näitten yhdyskuntajäte-esipuhdistamojen tehoja nostetaan eli siis kunnallisten puhdistamojen tehoja nostetaan. Näyttää siltä, että hyöty tästä nimenomaan haja-asutusalueen jätevesijärjestelmien korjaamiseen olisi moninkertainen. No, ongelmaa siinä, jos näitä parannuksia ei tehdä, lisää se, että jos me parannamme haja-asutusaluejätevesijärjestelmiä, siitä seuraa se, että päästöt ikään kuin lisääntyvät joka tapauksessa näitten kunnallisten jätevesijärjestelmien kautta, mikäli niitä ei paranneta. Olisiko meidän kuitenkin syytä panostaa näihin kunnallisiin jätevesijärjestelyihin vielä nykyistä merkittävästi enemmän?

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri-selonteko on todella tarpeellinen. Pidän Itämeren tilan parantamista kaikkein merkittävimpänä Suomen ympäristöhaasteena. Uskon, että nämä isot ilmastoratkaisut meillä on jo aika hyvin putkessa, mutta Itämeren puhdistaminen ei ole.

Itämeren tila on kansainvälinen haaste. Se on haaste Suomen EU- ja ulkopolitiikalle, ja Itämeren valuma-alueet ovat todella laajat. EU:n maatalouspolitiikka tulee päivitettäväksi lähivuosina, ja Suomen tulisikin EU-politiikassaan nimenomaan pyrkiä vaikuttamaan laajasti siihen, että valuma-alueilla tapahtuu vaikuttavia toimia. Myös uusia, innovatiivisia taloudellisia ohjauskeinoja tarvitaan, todellakin innovatiivisuudelle olisi kysyntää.

Valiokuntakuulemisessa eräs asia tuli erittäin suurena yllätyksenä, ja se on maanviljelysmaan lisääntyminen viime vuosikymmeninä. Kysyisinkin: Millaisia suunnitelmia hallituksella on maanviljelysmaan vähentämiseksi?

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maatalouden kautta hajakuormituksessa Itämereen päätyy yli puolet typestä ja fosforista. Tarkastusvaliokunnassa kävimme läpi EU-tukien erilaisia vaikutuksia ja tässä yhteydessä saatoimme todeta muun muassa sen, että kun 1995 ympäristötuki perustettiin, niin tarkoitus oli vähentää 3 miljardilla kymmenessä vuodessa 30 prosenttia maatalouden ravinnepäästöistä. 3 miljardia ja kymmenen vuotta on mennyt, päästövähennys on ollut 10 prosenttia korkeintaan. Itämeri voi edelleen huonosti. Tästä johtuu se meidänkin siellä aika yksimielisesti omaksumamme käsitys, että tuki tulisi kohdentaa niille alueille, missä haitat ovat suurimmat ja edellytykset suojavyöhykkeille ja kosteikoille olemassa. Siis tämä on ydinasia, ja toivoisin, että tähän hallituksen jäsenet, ministerit, voisivat kiinnittää huomiota.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On ihan selvää, että Itämeren tilasta pitää olla huolissaan, ja niin siitä ollaankin, kaikki toimialat mukaan lukien. Haluan tässä vaiheessa myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnan puolesta kiittää ympäristövaliokuntaa ja sen puheenjohtajaa, ed. Huovista, erinomaisesta yhteistyöstä, se on sujunut loistavalla tavalla. Tämä on hyvä esimerkki siitä valiokuntien välisestä yhteistyöstä.

Puhemies! Julkinen keskustelu on liiaksi tunnepitoista tämän asian suhteen. Se johtuu siitä, mihin myös ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota, elikkä siitä, että meillä ei ole riittävästi objektiivista tutkimustoimintaa ja sen koordinointia tällä hetkellä edelleenkään olemassa. Toivon, että sitä tulee pikaisesti lisää.

Maatalouden osalta ravinnepäästöjä on vähennetty ja tulee vähentää edelleenkin, se on selvä. Kuitenkin sen vaikutus Itämereen on hidasta, se on luonnon prosessi. Mutta se on ollut erittäin nopeaa ja nopeampaa sisävesissä, joiden tila on kohentunut EU-jäsenyyden aikana. Tämä on osoitus siitä, että suunta on ihan oikea. Sitä pitää jatkaa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri tosiaan on maailman saastuneimpia merialueita, ja sinivihreän hallituksen ympäristöpolitiikan keskeinen tavoite on pelastaa Itämeri. Kun tämän valiokunnan mietinnön luki, niin selkeä yhteenveto voi olla se, että siellä on arvioitu selonteossa olevat toimenpiteet ja yksimielisesti mietinnössä on todettu, että toimenpiteet ovat riittämättömiä, eli ne eivät riitä siihen, että voidaan saavuttaa ne tavoitteet, joita Suomi on itselleen asettanutkin.

Haluan todellakin nyt kysyä, niin että täällä ministerit vastaisivat: Minkälaisiin toimenpiteisiin te ryhdytte, jotta me saamme riittävän vaativat toimenpiteet? Mietinnössä on esitetty useita erilaisia uusia toimia, joita voitaisiin ottaa käyttöön, ja varmasti se on se, mitä eduskunta olettaa, että näihin toimiin sitten ryhdytään.

Kokoomus on edellyttänyt, että ympäristöpolitiikkaan, erityisesti Itämeren pelastamiseen, suunnatut voimavarat koottaisiin budjetissa yhteen kohtaan, ja nyt tätä samaa asiaa myöskin valiokunta yksimielisesti vaatii. Kysynkin ympäristöministeriltä: Lupaatteko te nyt, että nuo hankkeet kootaan yhteen, jotta todellakin ympäristöpolitiikan vaikuttavuutta voidaan arvioida?

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on yksi tärkeä ulottuvuus Itämeren osalta, ja olisinkin kysynyt nyt ministeri Lehtomäeltä tästä Selkämeren kansallispuiston valmistelutilanteesta: Missä vaiheessa mennään, ja ollaanko kansallispuiston rajoja asettamassa nyt laajana rajauksena luonnontieteellisin perustein vai annetaanko yksittäisten intressitahojen paineen vaikuttaa tähän rajaukseen?

Sitten toinen seikka, johon haluan kiinnittää huomiota. Ministeri Lehtomäki mainitsi asutusjätevesien typpikuormituksesta, että niitä lupaehtoja räätälöitäisiin. Nythän tässä on ehkä sellainen tilanne, että nämä varsinkin sisämaassa olevat puhdistamot eivät niinkään rehevöitä purkuvesistöjään, koska sisävesissä useimmiten fosfori on rajoittava ravinne. Mutta kun nämä ovat Itämeren valuma-alueella, niin loppujen lopuksi se typpipitoinen vesi valuu sitten Itämereen rehevöittämään, ja tämän johdosta pitäisi tähän asiaan tiukasti Suomessa puuttua.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viemäriverkostojen laajentamiseen tulisi olla käytettävissä riittävästi val- tion tukirahoitusta. Esimerkiksi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella on vuonna 2008 tehdyn selvityksen mukaan vesihuollon tukirahoituskelpoisia haja-asutuksen viemäröintikohteita yli 300 kappaletta. Mikäli hankkeet toteutuisivat, niin viemäröinnin piiriin saataisiin 12 000 kiinteistöä ja noin 30 000 asukasta. Mikäli viemäriverkostoa voitaisiin laajentaa, niin haja-asutusalueen ravinnekuorma vähenisi, mistä Itämeri kiittäisi. Arvoisa puhemies! Tästä syystä vesihuoltoavustusten tason nostaminen asetuksen perustelutekstin lupausten mukaisesti pitäisi toteuttaa.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! — Ilmeisesti 2 minuuttia, yritän pysyä siinä. — Todellakin tämän meriluonnon suojelussa otetaan myöskin askeleita eteenpäin. Ensinnäkin Suomen Natura-alueverkoston täydennys meri-Naturan osalta on tarkoitus pienen viivästymisen jälkeen saada kuitenkin tässä keväällä eteenpäin, eli sieltä tulee lisää suojelualueita. Sitten lakiesitys Selkämeren kansallispuiston perustamisesta saadaan myöskin tänne eduskuntaan tässä kevään mittaan. Meillä on nyt ihan huulilla se valmistuminen sillä tavalla, että saamme sen sitten lausunnoille. Ja lausunnoille tulee sellainen aluerajaus, joka tietyin osin ulottuu myös Vakka-Suomen puolelle. Sitten lausuntokierroksen jälkeen katsotaan sitä, mikä se lakiesityksen lopullinen muoto on.

Näistä toimenpiteistä. Minusta ei tässä pidä asettaa vastakkain jotenkin maataloutta ja haja-asutusalueitten jätevesiä. Tämä ei ole joko—tai-kysymys, vaan tämä on sekä—että-kysymys. Näistä uusista toimenpiteistä, niin kuin tässä tulikin esille, tutkitaan esimerkiksi nyt sitä, voitaisiinko paikallisesti hapetuksella ratkaista joitakin ongelmia. Se ei sovellu laajamittaiseksi muodoksi, mutta esimerkiksi joissakin matalissa paikoissa sillä voisi olla hyvin merkittävää merkitystä. On todella muistettava tässä maatalouden puolella, että Suomessa on aika nopeaan tahtiin vähennetty kymmeniä prosentteja peltoon laitettavien lannoitteiden määrää eli sitä kautta ravinnekuormaa peltoon on pienennetty, mutta se ei ole samalla tavalla heijastunut vielä näissä vesistöön valumisissa, osittain sen takia, että se vanha fosfori sieltä maaperästä huuhtoutuu, kun sateisuus on ilmastonmuutoksenkin myötä lisääntynyt ja lisääntymässä edelleen.

Tutkimustoiminnan osalta myös niillä rakenteellisilla muutoksilla, joita me olemme tehneet merentutkimuksen osalta, ja nyt erittäin ripeästi edenneellä sektoritutkimuspuolella, jolla luonnonvarojen ja ympäristötutkimuksen yhteistoimintaa on tiivistetty, pyritään siihen, että olemassa olevillakin resursseilla pystyttäisiin meillä entistä tehokkaampaan tutkimukseen.

Maankäytön osalta meillä ilmeisestikin on jonkinlainen ongelma se, ovatko meillä pellot oikeassa paikassa. Sinänsä niitä lienee suhtkoht riittävästi, mutta ne ovat osittain väärässä paikassa. Mutta kansainvälisestikin katsottuna tämän metsänielulaskennan valossa meidän tietysti tarvitsee kyllä aina kriittisesti katsoa, että lähtökohta ei voi maailmantappiin olla se, että esimerkiksi metsää raivataan aina uusiin tarkoituksiin.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Lyhyesti voisin vastata.

Ei kyllä hallituksella ole suunnitelmia vähentää maatalousmaata, mitä ed. Perkiö kysyi. Mutta sen lisäksi voisi sanoa, että kyllä on tarpeen tutkia myöskin innovatiivisia ja uusia tapoja vähentää esimerkiksi typpi- ja fosforikuormaa. On erittäin kustannustehokkaita tapoja, joita voisi käyttää. Mutta tässä yhteydessä punaisena lankana on ollut koko ajan, että yksi virstanpylväs on 2012. Uudet sitoumukset pitää kohdentaa alueille, joilla toimilla on kaikkein suurinta tehoa. Tästä vallitsee yhteisymmärrys. Ja vuoden 2014 osalta me olemme sitoutuneet EU-strategiassa huomioimaan Itämerta paremmin kuin mitä tulee esimerkiksi yleiseen maatalouspolitiikkaan.

Ed. Palm kysyi tästä yhteisestä suunnittelusta, kun on kilpailevia tarjouksia, kilpailevia käyttökohteita. Meillä on tässä opittavaa muualta, missä kokonaisvaltainen meripolitiikka on antanut osviittaa, miten hoitaa kilpailevia tavoitteita.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeren tilan parantaminen on yhteinen tärkeä asia, ja siinäkin mielessä valiokunnan mietintö on erinomainen. Siinä on monia tärkeitä asioita.

Täällä on monessa puheenvuorossa syyttävä sormi osoittanut maataloutta, ja niin kuin ministeri Lehtomäki totesi, maatalous on viime vuosina merkittävästi vähentänyt ravinteiden käyttöä ja ottanut uutta teknologiaa käyttöönsä. Kyllä meidän maatalous kestää vertailun Itämeren muiden maatalousmaiden kesken, ja siltä osin maatalous on kyllä tehnyt parhaansa.

Mutta niin kuin ed. Leppäkin totesi, tutkimukseen pitäisi panostaa, ja jos meillä olisi panostettu aiemmin tutkimukseen ja neuvontaan merkittävämmin, niin varmaan tilanne olisi toinen. Meillä jouduttiin sotien jälkeen lisäämään nopeasti maataloustuotantoa, mutta ei tunnettu näitä ympäristövaikutuksia. (Ed. Saarinen: Itsestäänselvyyksiä, ei niitä tarvitse tutkia!) Viime vuosikymmeninä nimenomaan neuvonnan ja tutkimuksen rahoja on leikattu, elikkä pitäisi panostaa osaamiseen, jos halutaan tuloksia tällä sektorilla.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tehty paljon hyviä ehdotuksia, ei se ole lainkaan epäselvää. Mutta suuri kysymys on tietysti, missä järjestyksessä näitä asioita toteutetaan. Haluan siteerata Helsingin Sanomista 24. helmikuuta Länsi-Turunmaan kaupungin ympäristötarkastaja Petri Huovilaa. Hän kirjoitti aika lailla mielenkiintoisen artikkelin. Toivon, että ministerit kertoisivat kantansa hänen mielipiteisiinsä. Hän sanoo ensinnäkin, että Itämeren pelastamisesta hän on ehdottomasti sitä mieltä, että se pitää pelastaa, ja nimeää Itämeren törkykuormittajiksi Puolan maatalouden, Kaliningradin, Pietarin ja Itämeren itärantojen muut jäteveden päästäjät. Sen sijaan hän sanoo, että suomalaisponnistelut "eivät valitettavasti saa ihmeitä aikaan, vaikka lopettaisimme kaikki maatalouden, teollisuuden ja asutuskeskusten päästöt", ja päättää kirjoituksensa sanomalla: "Jos jotain haluamme tehdä, panokset kannattaa suunnata syvänteiden hapettamiseen tai Itämeren itärannikon päästöjen vähentämiseen Suomen eteläpuolisissa maissa." Hän sanoo, että Suomen toimenpiteillä saataisiin aikaan fosforipäästöissä pieneneminen 3 000 tonnista 2 000 tonniin, jota hän pitää hyvin pienen pienenä muutoksena. Miten, ministerit, te tämmöisiä puheita kommentoitte?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on hyvin tärkeä asia. Minusta on hyvä ja tärkeä huomio, että valiokunta on ollut tässä hyvin tiukkana, ja täällä todetaan yksiselitteisesti, että valitettavasti esitetyt toimet eivät riitä ja on analysoitava lisätoimien tarve. Sen vuoksi minäkin olisin toivonut, että tänään olisi kuitenkin voinut olla paikalla täällä myös maatalousministeri, koska kuitenkin suuri osa päästöistä tulee maataloutemme kautta. Minusta ed. Ahde kyllä hyvin kuvasi äsken, kuvaavasti, tätä tarkastusvaliokunnan huomiota siitä, kuinka itse asiassa ympäristötuki on osoittautunut valitettavasti hyvin tehottomaksi nimenomaan ympäristövaikutusten kannalta.

Mutta, puhemies, en malta olla sanomatta myös valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaoston näkökulmasta sellaista asiaa, että paitsi että tarvitaan tiukempia toimia, tarvitaan myös muuten enemmän määrärahoja. Eli jatkuvasti kannamme huolta siitä, onko ympäristöhallinnolla kylliksi määrärahoja tähän Itämeren suojeluun, mutta myös esimerkiksi järjestöillä. Minulla ja ed. Huovisella on kunnia osallistua Wwf:n öljyntorjuntakoulutukseen, ja aivan loistavaa työtä tehdään ympäristöjärjestöissä. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Toivon näiden resurssien turvaamista.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministereiltä kysyisin ensin: Mitenkä tuota suolavesipulssin puutetta viime vuosikymmenellä ja sen aiheuttamaa hapettomuutta on käsitelty noissa kansainvälisissä kokouksissa, joissa Itämerestä on puhuttu?

Toinen kysymys: Mitenkä on suunniteltu resursointi näihin kahteen merkittävään hankkeeseen, ensinnäkin lannan monimuotoiseen prosessointiin ja sitten toisaalta tähän viljelijöiden ympäristöneuvonnan kehittämiseen?

Olisi erittäin hyvä, että viljelijöitten hiljainen tieto saataisiin myös käyttöön, ja ilman muuta nämä tilakohtaiset kohdennetut toimenpiteet ovat tärkeitä. Täytyy muistaa myös sisävesien osuus ja niitten lähellä olevat maatilat.

Toisaalta tietysti on tämä lannan ravinteiden parempi kierrätys ja energiakäyttö ja pienenä sivujuonteena siellä se hevosenlannan poltto tai muu energiakäyttö. Niitten kehittäminen on myös tärkeätä.

Arvoisa puhemies! Täytyy muistaa, että uudistuvankin tukijärjestelmän on samalla huolehdittava maataloustuotannon säilymisen edellytyksistä.

Merikukka Forsius /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeren suojelukomissio Helcom on tehnyt toimintaohjelman Itämeren rehevöitymisen torjumiseksi. Ohjelmassa on asetettu enimmäisrajat Itämereen joutuvalle ravinnekuormitukselle. Vallitseva talouskriisi voi kuitenkin hidastaa Helcomin toimintasuunnitelman toimeenpanoa, varsinkin maissa, joissa toimenpiteet edellyttävät suuria investointeja. Ilman kaikkien maiden vahvaa poliittista sitoutumista aikataulussa pysyminen käy haasteelliseksi. Suomen pitää mielestäni toimia aktiivisesti ja näkyvästi Helcomin toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi.

Haluaisinkin kysyä arvoisilta ministereiltä: Onko teillä tarkempaa tietoa, sisäpiiritietoa, keinoista, joilla Helcomin asettamassa aikataulussa ja päästöjen enimmäisrajoissa pysymistä seurataan, ja onko rajojen ylittämisestä suunniteltu seuraavan joitain sanktioita?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rehevöitymisen ohella Itämeren ongelmana ovat ympäristömyrkyt. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että kokonaisuudessaan tiedot vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöistä, esiintymisestä ja vaikutuksista Itämeressä ovat edelleen puutteellisia. Varmaa kuitenkin on, että Itämeri on monien ympäristömyrkkyjen kuormittama.

Ihmiseen kulkeutuessaan myrkyt aiheuttavat monia terveydellisiä haittoja. Esimerkiksi Itämeren rasvaisten kalojen sisältämän dioksiinin ja pcb-yhdisteiden on ihmisillä todettu kasvattavan syöpäriskiä, minkä lisäksi niiden epäillään vaikuttavan hermostoon ja hormonitoimintaan. Suurikokoisia silakoita suositellaan syötäväksi enää vain yksi kaksi kertaa kuukaudessa. Eli pikaisia toimenpiteitä todella odotetaan hallitukselta, sillä tuskin kukaan meistä haluaa jättää tuleville sukupolville sellaista merta, josta saa vain syömäkelvotonta kalaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa äskettäin vähän säikähdin, että ed. Sarkomaa tarjoaa hallituksen logoksi sinivihreää levää, (Naurua) mutta ilmeisesti siitä ei nyt kuitenkaan ollut kysymys, vaikka se tuli siellä esille.

Arvoisa puhemies! Ed. Salolainen luetteli tässä akuutteja ongelmia. Kiinnittäisin huomiota pikanttiin yksityiskohtaan ympäristöpoliittisessa historiassa, mikä liittyy vesistöjen tilaan, tässä salissa käydyissä keskusteluissa. Ensiksi tuli sisävesistöjen happamoituminen voimakkaasti esille. No, sitten saatiin typenoksidi- ja rikkidioksidipäästöt vähän vähenemään, niin että se aihe putosi pois listalta. Seuraavana tulivat dioksiinit ja furaanit. Nyt on rehevöityminen. Ja mikä mielenkiintoisinta ja huolestuttavinta, dioksiinit ja furaanit ovat edelleen erittäin aktuelli asia. Silakat eivät kohta lisäänny, lohet eivät lisäänny, taimenet eivät lisäänny, elikkä tämmöinen yksisilmäisyys pitäisi monisilmäisyydeksi saada aika pian.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haastan vielä kerran ministeri Lehtomäen tässä sinivihreässä asiassa, siis sinilevä- ja viherleväasiassa. Sanoitte, että te olette vastustaneet vain sellaisia typen vähentämispyrkimyksiä, joilla ei olisi vaikutusta rehevöitymiseen. Kuitenkin typen määrän lisääminen lisää viherlevän kevätkukintaa. Sitten se putoaa kuitenkin sinne pohjalle, vaikkapa Suomenlahden pohjalle. Siellä se kuluttaa happea, siellä syntyy hapettomuutta, siellä vapautuu fosforia, ja fosfori nousee pintaan. Ja sitten tuloksena on sinileväkukinta — se on tietysti syanobakteeri, ei sinänsä levä, mutta joka tapauksessa meillä on tällöin ongelma. Olisin tarkalleen samaa mieltä kuin valiokunta yksimielisesti, että tätä typen poistoa tulee lisätä.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lehtomäelle sanoisin Selkämeren kansallispuistosta, että älkää nyt ihmeessä langetko näiden helsinkiläisten Esplanadi-kokoomuslaisten seireenilauluun siitä, että Selkämeren kansallispuisto on ulotettava Varsinais-Suomen puolelle. Kyllä teidän on ensisijaisesti kuunneltava paikallisia tahoja. Siellä ovat kaikki kaupungit, kaikki kunnat, kaikki elinkeinojärjestöt, molemmat maakuntien liitot, sekä Varsinais-Suomen liitto että Satakunnan liitto, jyrkästi vastustaneet tämän kansallispuiston laajentamista Varsinais-Suomen puolelle. Siinä on aivan hyvä mahdollisuus toimia rinnan: kansallispuiston Satakunnassa ja kalastuspuiston Varsinais-Suomessa. Nämä ovat yhteensovitettavissa, niin kuin myöskin ympäristövaliokunta on aikaisemmin tästä asiasta lausunut.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun näkemykseni on se, että tarvitsemme lisää merellisiä kansallispuistoja. Juuri niistä meillä on pulaa. Olen iloinen, että ministeri Lehtomäki aikoo tuoda esityksen Selkämeren kansallispuistosta eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pian.

Mutta haluan vielä palata, ministeri Lehtomäki, tähän rahoituskysymykseen. Toivoisin, että voisitte eduskunnan edessä nyt vahvistaa sen, että niin Velmun kuin myöskin ympäristömyrkkytutkimuksen kansalliset resurssit turvataan, koska nämä eivät ole pikkuasioita. Esimerkiksi ympäristömyrkkyjen, joista täällä nyt on useissa puheenvuoroissa todettu, vaikuttavuutta ja koko ketjua tunnetaan vielä kovin vähän. Me tarvitsisimme lisää tietoa näistä asioista.

Sitten sanon vielä, arvoisa puhemies, tästä hapettamisasiasta, että on minusta kyllä hiukan kummallista se, että jos olemassa olevien tutkimusohjelmien resursseja ei voida turvata, niin — vaikka olenkin sitä mieltä, että uusiakin avauksia tarvitaan — pitäisi pikkuisen katsoa, minne sitä tutkimusresurssia laitetaan. Hapettaminen ei ole nyt ihan ensimmäisenä ainakaan minun listallani.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! En tiedä, milloin tässä salissa joku olisi voinut sydämestään sanoa, että no nyt on rahaa tarpeeksi kaikkiin tarpeisiin, enkä valitettavasti voi näin näitten resurssien osalta tässäkään yhteydessä todeta. Tietysti tuottavuusohjelman kautta ja muuten toimintoja järjestelemällä uskoisin, että meillä hallinnollisesti on kohtuulliset mahdollisuudet tehdä ympäristönsuojelutyötä, mutta tietysti, jos ajatellaan merensuojelun kannalta, erityisesti täälläkin esille nousseet viemäröintihankkeet ja tämmöiset konkreettiset työt ovat sellaisia, että ei olisi haitaksi, vaikka resursointia olisi enemmänkin kuin viime vuosina on ollut.

Helcomin piirissä — ed. Forsiuksen kysymykseen erityisesti — meillä on toukokuussa tämän toimintaohjelman välitarkastelu. Siinähän ei varsinaisesti tämmöisiä sanktioita ole, mutta minusta on tärkeää, että poliittisella tasolla voidaan vahvistaa sitoutuminen näihin tavoitteisiin, koska valitettavasti siinäkin on monenlaisia äänenpainoja matkan varrella kuultu.

Tästä jätevedenpuhdistuksesta: Se on myönteistä, että pitkän ja tuloksekkaan yhteistyön pohjalta Pietari on edennyt ja etenee edelleen hyvin. Kokoomaviemärin myötä sitten saadaan kaikki jätevedet tuollakin puhdistuksen piiriin, ja sillä on Suomenlahden kannalta merkitystä. Kaliningrad on kompuroinut viime vuosien aikana, mutta nyt näyttää siltä, että sielläkin päästään etenemään, ja sekin on myönteinen uutinen. Erityisesti yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön kautta meillä kaupunkitasolla Puolassa tehdään yhteistyötä varsinkin kemiallisen fosforinpoiston osalta. Eli täällä jätevedenpuhdistuksen puolella näkymät ovat siinä mielessä hyvät, että etenemistä tapahtuu.

Kun aina käydään sitä samaa debattia, että mitä meidän Suomessa kannattaa tehdä ja mitä pitää kansainvälisesti tehdä, niin karkeasti ottaen pitää muistaa, että meidän rannikkovesiemme ja Saaristomeren kannalta kotimaisilla toimenpiteillä on keskeinen merkitys. Ja sitten taas tarvitaan kaikkien Itämeren rantavaltioitten yhteistyötä koko Itämeren kysymyksen ratkaisun osalta.

Mitä tulee kansallispuistojen rajauskysymykseen, niin koska ne ovat lainsäädäntöasioita, siitä varmasti tässäkin salissa vielä lukuisia kertoja keskustellaan. Tietysti nyt, kun meiltä on lausuntopyynnölle lähdössä myöskin ensimmäinen selvitys Sipoonkorven suojelun toteuttamisesta, niin odotan innolla kannanottoja eduskunnasta ja muualtakin siitä, minkälaisella rajauksella kansallispuistoa tuolle alueelle ollaan valmiita tukemaan.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vain Helcomin tilanteesta.

Tietysti kannetaan huolta siitä, mitkä ovat yleensäkin muiden Itämeren valtioiden mahdollisuudet esimerkiksi osallistua Itämeri-strategian työskentelyyn kaikkinensa. Mutta on erittäin tärkeää, että me pyrimme sitä kautta luomaan sitovia sääntöjä. Se on nopeampi tie kuin että edettäisiin Helcomin kautta. Meidän pyrkimyksenämme on myös, että tulevalla rahastokaudella voidaan entistä paremmin tehdä sellaisia toimia ja sääntöjä, että voidaan toimia yhdessä näitten tavoitteiden puitteissa. Nyt säännöt ovat erilaiset eri maissa, ja se haittaa myöskin käytännön yhteistyötä. On tärkeää, että ennen tulevaa rahastokautta pääsemme myöskin auttamaan esimerkiksi hallinnollisten asioiden järjestelyissä, että kaikki voivat osallistua täysipainoisesti Itämeri-strategian laadintaan ja erityisesti sen toimeenpanoon, koska nopeasti tulee senkin osalta seuranta eteen.

Merikukka Forsius /kok:

Arvoisa puhemies! Tukholman yliopiston meriekologian laitos julkaisi syksyllä 2009 tutkimuksen, jonka mukaan Itämeren saastuttaminen on ensimmäistä kertaa vähentynyt. Tutkimuksen mukaan saastuttaminen on vähentynyt melkein jokaisessa Itämeren valtiossa Suomea lukuun ottamatta. Typpipäästömme ovat jopa kasvaneet, ja päästömme ovatkin väestöömme suhteutettuna mittavia. Tämä on huolestuttavaa, koska Suomen korkean kehitystason maana pitäisi päinvastoin toimia etulinjassa ja esimerkkinä muille Itämeren rantavaltioille päästöjen vähentämisessä. Ehdotankin, että kääntäisimme katseet takaisin muiden Itämeren valtioiden päästöistä omiin päästöihimme.

Rehevöityminen on Itämeren pahin ongelma, ja tähän mennessä toteutetut ravinnekuormituksen vähentämistoimet eivät ole olleet riittäviä rehevöitymisen pysäyttämiseksi. Merkittävimmät kuormituslähteet ovat maatalous ja asutuskeskukset. Erityisesti kuormituksesta kärsii Suomenlahti. Itämeren valuma-alue on suuri, ja sillä on suoraa vaikutusta ulkoiseen kuormitukseen. Myös Itämeren sisäinen kuormitus on suurta. Rehevöitymisen torjunta vaatii sekä fosfori- että typpipäästöjen edelleen vähentämistä sekä Suomessa että muissa Itämeren rantavaltioissa.

Maatalouden osuus kaikesta kuormituksestamme on suurin. Nykyinen maatalouden ympäristötuki on käytännössä enemmän viljelijöille maksettua tulotukea, ja sen vesiensuojelulliset vaikutukset ovat olleet heikkoja. Ympäristötuen kohdentamista tulisikin muuttaa Itämerta tehokkaammin suojelevaksi. Vesiensuojelu ja maatalouden toimintamahdollisuudet eivät saa olla ristiriidassa keskenään, vaan ympäristötuki tulee toteuttaa siten, että se kannustaa maanviljelyssä ympäristöystävällisiin viljelykeinoihin. Vastuullisempi politiikka edellyttäisi esimerkiksi maatalouden tukipolitiikan suuntaamista nykyistä enemmän luomutuotannon edistämiseen ja kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden perustamiseen.

Omien päästövähennyksien lisäksi meidän tulee toimia aktiivisesti EU:n tasolla sen puolesta, että Itämeren rantavaltioille asetettuja päästörajoituksia pelkän sitoutumisen lisäksi myös oikeasti noudatetaan. Itämeren rehevöitymisongelmasta ja sen ratkaisemisesta ovat vastuussa kaikki sen rantavaltiot. Suomi voi auttaa tässä viemällä aktiivisesti huippuympäristöteknologiaa ja osaamista muihin Itämeren maihin.

Myös monissa muissa, erityisesti meriturvallisuuteen liittyvissä, kysymyksissä tarvitaan laajempaa yhteistyötä Itämeren maiden kesken. Erityisen tärkeää on yhteistyö kansainvälisen merenkulkujärjestön Imon sekä Venäjän, Viron ja Ruotsin kanssa. Itämeren suojelemiseksi vaaditaankin sekä kansainvälistä yhteistyötä EU:ssa ja Imossa että kansallisen tason poliittisia päätöksiä ja yksittäisten ihmisten vastuullisia valintoja.

Suomenlahdesta on kehittynyt kansainvälisessä mittakaavassa merkittävä öljynkuljetusreitti. Muun muassa neljännes koko Venäjän öljyntuotannosta kuljetetaan Suomenlahden kautta länteen. Toistaiseksi suurilta ja epäsuotuisaan ajankohtaan ajoittuvilta suuronnettomuuksilta on onneksi vältytty. Suuri öljytankkerionnettomuus olisi katastrofi, josta Itämeri ei ehkä koskaan toipuisi. Itämerellä liikkuvissa suurimmissa tankkereissa voi olla jopa 100 000 tonnia öljyä.

Itämeren liikenteessä tulisi keskittyä onnettomuusriskien pienentämiseen ja varautua paremmin mahdollisiin öljyntorjuntatöihin. Näissä kaikissa on vielä parantamisen varaa. Öljyvahinkoriskin kasvu vaatii myös vahingontorjuntavalmiuden kasvattamista. Nykyinen öljynkeräyskapasiteetti Suomenlahden alueella on riittämätön.

Arvoisa puhemies! Mielestäni valtioneuvoston selonteko on kattava ja hyvä yhteenveto Itämeren ympäristön tilaan liittyvistä haasteista ja Itämeri-politiikasta, jotka ovat tällä hetkellä ajankohtaisia. Selonteossa on painotettu kahta asiaa: Itämeren ympäristön tilan parantamista ja merenkulun turvallisuutta. Selonteossa esitetäänkin 71 eri sektoreita koskevaa toimenpide-ehdotusta Itämeren tilan parantamiseksi.

Olisin kuitenkin kaivannut selontekoon joitain uusia innovatiivisia ehdotuksia. Nyt esitetyt toimet olivat samoja vanhoja ja jäivät vain toiveiden tasolle. Pelkkä edistäminen, kannustaminen ja tukeminen eivät nyt enää riitä Itämeren pelastamiseksi, vaan tarvitaan konkreettisia tekoja.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Tosiaan monista ponnisteluista huolimatta Itämeri on edelleen maailman saastunein merialue. Itämeren pelastamisessa tarvitaan kaikkien rantavaltioiden, valuma-alueiden valtioiden, sitoutuminen, ja todellakin paljon työtä tehdään.

Ympäristövaliokunnan mietintö oli erittäin ansiokas, ja yhteenvetona voi todeta siitä yksimielisestä mietinnöstä sen arvion, että niillä toimenpiteillä, jotka hallitus on selonteossaan esittänyt, ei voida asetettuja tavoitteita saavuttaa. Sen takia onkin erittäin tärkeätä, että tässä istunnossa läsnä olevat ministerit erityisesti vastaavat siihen kysymykseen, miten hallitus tähän yksimieliseen mietinnön viestiin vastaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuheessa lähetekeskustelussa kokoomus toivoi ja edellytti, että hallitus seuraavassa budjetissaan kokoaisi kokonaisvaltaisesti ympäristöön liittyvät kokonaisuudet erityisesti Itämeren osalta niin, että hajallaan olevat toimenpiteet olisi koottu yhteen, että voitaisiin saada kokonaiskuva, voitaisiin valita kustannustehokkaimmat toimet, arvioida kustannushyötyä ja -tehokkuutta. Ja nyt kun valiokunta on yksimielisesti tätä edellyttänyt, niin toivon, että ympäristöministeri meille vastaisi ja lupaisi, että tällainen todellakin seuraavassa budjettiesityksessä on.

Arvoisa puhemies! Itämeren suurin uhka on todellakin rehevöityminen ja sisäinen kuormitus. On hyvin vakavaa, että saastunut meri ruokkii itse omaa pilaantumistaan ja kaikeksi kamaluudeksi ilmastonmuutos vielä vauhdittaa tätä prosessia, tätä noidankehää. Ja jotta tämä syöksykierre saadaan katkaistua, se edellyttää aika radikaaleja päästövähennyksiä ulkoiseen kuormitukseen. Tässä on todellakin edettävä jokaisessa maassa, joka on vastuullinen ja velvollinen, ja kaikilla sektoreilla, mutta aivan avainasemassa on maatalous, kuten ympäristövaliokunnan puheenjohtaja täällä totesi. Monilla sektoreilla on edetty, ja maatalouden osalta on paljon tehty, mutta päästövähennyksiä ei ole aikaansaatu. Kuten täällä ed. Forsius totesi, jopa typen osalta meidän kuormituksemme on lisääntynyt, ja kun katsotaan Suomen väestömäärää, niin meidän väestömääräämme verrattuna meidän kuormituksemme on melkoista. Tämän ed. Akaan-Penttilälle sanoisin, mutta hän todellakin lähti salista. Eli ihmisten aiheuttamista päästöistä maatalous on kaikkein suurin saastuttaja.

On pakko sanoa tässä ja alleviivata tässä keskustelussa, että Suomi ei kykene saavuttamaan asetettuja tavoitteita Itämeren suojelutyössä, ellemme saa selkeästi vähennettyä maatalouden kuormitusta. Haluan hyvin vahvasti todeta sen, että maataloudelle asetetuista tavoitteista päästöjen alentamiseksi 30 prosentilla vuoteen 2015 mennessä ei tule joustaa. Siitä pitää pitää kiinni, mutta se edellyttää todellakin, että tulee nopeasti tehokkaampia toimenpiteitä kuin mitä tässä selonteossa on ilmoitettu ja esitetty tehtäväksi. Toivon todellakin, että niissä ansiokkaissa toimenpiteissä, joita mietinnössä on todettu — että todellakin kasvatetaan toimenpidevalikoimaa, sitoudutaan uusien teknologioiden, innovaatioiden ja käytännössä toimivien viljelyteknisten ratkaisujen etsimiseen ja todellakin tilatasolla niiden käyttöönoton edistämiseen — nopeasti edettäisiin. Yhdyn todellakin kaikkiin niihin edellä oleviin puhujiin, jotka ovat todenneet, että keinovalikossa tarvitaan aivan uudenlaista ajattelua, kuten ravinnepäästökauppaa, niin että puhtaudesta todellakin palkittaisiin. Ja todella järkevää olisi siellä erittäin herkillä alueilla, millä kaikkein suurimmat valumat tulevat, kehittää vapaaehtoista vuokrauskokeilua, jolla todellakin saataisiin niitä rinnepeltoja pois ja jossa niitä vuokrattaisiin luonnonsuojelualueiksi. Toivon, että ympäristöministeri vastaa siihen, miten näitä toimia aiotaan todellakin ottaa käyttöön.

Mutta ihan viimeiseksi, arvoisa puhemies: Nykyinen maatalouden ympäristötuki on todellakin käytännössä viljelijöille maksettavaa tulotukea, ja sen ympäristölliset, vesiensuojelulliset, vaikutukset ovat kovin heikkoja. Hyvin vahvasti eduskunta on edellyttänyt, että kaikki ne toimet, joita kotimaassa voidaan tehdä ympäristötuen kohdentamiseksi, tehtäisiin välittömästi, otettaisiin uusi tieto käyttöön. On erittäin valitettavaa, että maatalousministeri ei ole paikalla, ja toivon, että muut valtioneuvoston jäsenet hänen puolestaan vastaavat, miten tässä edetään, ja ennen kaikkea, kun maatalouden uudistusta tehdään Euroopan unionissa, missä vaiheessa mennään, miten Suomi on vaikuttanut, mitkä ovat meidän keskeiset tavoitteemme ja miten maatalouspolitiikka ja ympäristöpolitiikka saadaan todellakin integroitua. Ei ole enää tästä päivästä, että EU:ssa on tuki, jota kutsutaan ympäristötueksi mutta jonka vaikutukset ovat näin huonoja kuin maatalouden ympäristötuen vaikutukset ovat. (Ed. Viitanen: Kerrankin samaa mieltä ed. Sarkomaan kanssa!)

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Maatalous on suuri vesistöjen ravinnekuormittaja, vaikka suurin osa viljelijöistä on ympäristötuen piirissä. Suojelutahtoa on, joten haasteena onkin vaikuttavuus. Tähän asti tehdyt toimenpiteet eivät ole tarpeeksi vaikuttavia. Yhteisen maatalouspolitiikan vuonna 2014 alkavan uuden ohjelmakauden tuleekin sisältää tehokkaampia viljelijöitä kannustavia ja samalla kustannustehokkaita toimenpiteitä. Alueellisten hankkeiden avulla voidaan maatilatasolla saada käyttöön uusia käyttökelpoisia vesiensuojelukeinoja erilaisilla maaperäalueilla.

Tarvitaan lukuisia toimenpiteitä, joiden avulla ravinteet kierrätetään paremmin. Luomutuotantoon panostaminen on keskeistä ympäristön vuoksi ja jo siksikin, että maailman fosforikaivannaisvarat ehtyvät ja typpilannoitteen valmistus tuottaa paljon kasvihuonekaasupäästöjä. Viljelytekniikat on huomioitava myös. Oikein suunnitellut ojitukset, laskeutusaltaat ja kosteikot sekä laajat suojavyöhykkeet voivat estää merkittävästi ravinteiden kulkua vesistöihin. Kynnön ja muun muokkauksen vähentäminen esimerkiksi suorakylvöön siirtymällä vähentää eroosioalttiutta. Vesistöihin kohdistuvan kuormituksen vähentämisen kannalta tärkeää on lannan ravinteiden tehokas ja ympäristön kannalta kestävä käyttö. Maatilojen biokaasureaktorit voivat hyödyntää lantaa tavalla, joka vähentää vesistökuormitusta.

Itämeren heikko ekologinen tila näkyy jo kalojen hidastuneena kasvuna, kuolevuuden nousuna, lisääntymishäiriöinä ja monien tärkeiden kalalajien vähenemisenä ja toisaalta särkikalojen räjähdysmäisenä runsastumisena rannikkovesissä. On todella kannatettavaa, että ammattikalastajat poistaisivat särkikaloja, joita voidaan hyödyntää bioenergian tuotannossa.

Itämeren rantavaltiot kattavalla EU:n yhteisellä maatalouspolitiikalla on huomattava vaikutus ravinnepäästöihin ja koko Itämeren tilaan. On tärkeää saada EU:n Itämeri-politiikkaan konkreettisia päästövähennyksiä niin jätevesien kuin maataloudenkin osalta. Itämeren tilan parantamisen kannalta keskeinen merkitys on koko Itämeren valuma-alueen valtioilla, joihin kuuluvat erityisesti Venäjä sekä myös Valko-Venäjä ja Ukraina. Vähäistä toivoa saatiin Itämeren maiden rantavaltioiden yhteisestä konferenssista: saatiin valtionpäämiesten ja yritysten arvokkaita lupauksia. Jotain on tehty ennenkin, vaikka mitään ei vielä riittävästi.

Haluan kiinnittää vielä huomiota Itämeren luonnon monimuotoisuuteen, jota uhkaavat rehevöityminen ja vierasperäiset lajit. Vieraslajeja kulkeutuu Itämereen painolastivesissä, joiden hallinta on siis keskeistä. Kansainvälinen merenkulkujärjestö Imo hyväksyi vuonna 2004 alusten painolastivesiä koskevan sopimuksen. Sen mukaan painolastivettä tulee käsitellä, ennen kuin sen saa purkaa uudelle merialueelle. Käsittelyn tarkoituksena on tappaa vedessä olevat eliölajit teknisin menetelmin. Sopimuksen voimaantulo vaatii ratifioinnin 30 valtiolta, mutta tällä hetkellä sen on allekirjoittanut vasta 18 valtiota, ja niistä yksikään ei ole Itämeren alueella. Tämä on asia, jota ehdottomasti pitää kiirehtiä. Vaikka ministeri Thors lupasikin lainsäädännön tänne vuodeksi 2011, silti Itämeren alueen valtioiden kesken tässä on hyvin paljon vielä tekemistä ja Suomessakin kannattaisi tätä asiaa kiirehtiä.

Meremme, Itämeri, on tärkeä ja ainutlaatuinen koko maailmassa. Se on ruokkinut meitä, virkistänyt ja viihdyttänyt vuosituhansia. Meren arvo on ymmärrettävä ennen kuin se lopullisesti pilataan. Kaikki voitava on tehtävä Itämeren pelastamiseksi.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tähän ihan alkuun on pakko kommentoida näitä uusia metodeja, että laitettaisiin happea näihin syvänteisiin. Töölönlahtea päätettiin kanssa puhdistaa johtamalla sinne kraanavettä. Ovathan nämä hyviä, nämä uudet keinot, mutta kuinka pitkävaikutteisia ne sitten ovat? Hyvä, että ympäristövaliokunta on selkeyttänyt niitä toimia, joita todella tarvitaan, jotta saadaan toivottu muutos aikaiseksi. Tässä puheenvuorossa nyt ehkä keskityn enemmänkin juuri helsinkiläisten huoleen oman rannikkonsa tulevaisuudesta.

Kävin Genovassa merimuseossa, ja siellä oli kartta merien vesimääristä ja merihautojen syvyydestä. Se oli hyvin hätkähdyttävä kokemus, koska siitä todella näki, kuinka matala Itämeri on ja miten hitaasti vesi vaihtuu. Itämeren tilanne on huolestuttava. Kuten olemme kuulleet, merenpohjassa on syvänteitä, jotka ovat täysin hapettomia, ja kesäisin vitsauksena on sitten viherlevän kukinta — syynä on liiallinen fosfori- ja typpikuormitus. Yksi vakava öljyonnettomuus tuhoaisi koko meren pitkiksi ajoiksi. Kuten tiedämme, liikenne on vain vilkastunut Itämerellä.

Syyllistä Suomen rannikon onnettomaan tilaan ei tarvitse kuitenkaan kaukaa etsiä. Olin yhteensä kahdeksan vuotta ympäristölautakunnassa jäsenenä, ja siellä saimme rautaisannoksen Itämeren tilasta. Rannikkovesien saastuminen on peräisin lähinnä maamme omista päästöistä ja erityisesti maataloudesta. Ravinteet kulkeutuvat sadevesien mukana vesistöihin. Maatalous muodostaa kuormituksesta typen osalta puolet ja fosforin osalta yli puolet kokonaiskuormituksesta. Sen takia onkin erikoista, että maatalouden ympäristötukea käytetään vuodessa noin 295 miljoonaa euroa. Olisi luullut, että näillä tuilla olisi ollut se vaikutus, että kunnon puskurialueet olisi saatu viljelmien ja vesistöjen väliin. Haluaisinkin todella saada ministeriltä tiedon, kuka valvoo, että tuet todella ohjautuvat näitten puskurialueiden rakentamiseen. Siis tuet on jaettu, mutta puskurialueita ei ilmeisesti ole sitten kuitenkaan saatu niillä rahoilla synnytettyä.

Jatkossa Suomen tulee myös vähentää itse reilusti Itämereen tulevaa kuormitusta. Ne rahamäärät, jotka ovat käytössä, on kohdennettava entistä kustannustehokkaammin, jotta saadaan aikaiseksi aitoja ravinnepäästövähennyksiä.

Toinen haaste ovat kotitalouksien jätevedet. Haja-asutusalueella sijaitsee yli 300 000 kiinteistöä. Niistä 200 000:n jätevesihuolto vaatisi parannuksia. Muutoksella olisi kokonaiskuormituksen kannalta merkitystä, sillä haja-asutuksesta tulee 12 prosenttia fosforikuormasta ja 6 prosenttia typpikuormasta. Suomessa yhdyskuntien jätevesihuolto on kyennyt pääsääntöisesti vähentämään kuormitusta, mutta aina lisätoimia tarvitaan.

Suomelle Itämeri on tärkeä myös talouskasvun ja kilpailukyvyn kannalta, kuten aiemmissa puheenvuoroissa olemme kuulleet jo monta kertaa. Itämeri on ollut ja on edelleen Suomen taloudelle elintärkeä kulkuväylä Manner-Euroopan markkinoille. Suurin osa Suomen viennistä ja tuonnista kulkee meritse. Suomen kannattaisi tulevaisuudessakin toimia porttina myös Euroopan ja Venäjän välillä. Kaikki nämä liikennevirrat parantavat Suomen kansainvälisten kuljetusten kilpailukykyä. Kun tehdään poliittisia päätöksiä liikenneyhteyksistä, tulee asiaa tarkastella aina myös Suomen kilpailukyvyn kannalta, kuitenkaan unohtamatta ympäristönäkökulmaa. Suomi on kaukana markkinoista, joten teollisuutemme logistiset kustannukset ovat korkeat. Niitä on pyrittävä alentamaan, ei missään tapauksessa nostamaan, mikäli haluamme parantaa taloutemme kilpailukykyä, ja taloudestahan ovat kiinni myös kaikki ne resurssit, joita ohjautuu hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon ja ympäristöstä huolehtimiseen.

Arvoisa puhemies! Itämeren saastuminen on herättänyt laajasti huomiota. Suuri määrä yhdistyksiä pyrkii tekemään työtä Itämeren pelastamiseksi, ja pelkään, että resurssit tavallaan sirpaloituvat. Olisiko mahdollista keskittää voimia tehokkaammin, jotta todella saavutetaan toivottuja tuloksia? Nyt näkisin, että Itämeren rannikkomaiden parissa tarvitaan yksituumaisuutta, jotta saastuttajat saadaan ottamaan vastuu Itämeren puhdistamisesta. Tässä asiassa meidän on Suomessa kuitenkin oltava aloitteellisia ja näytettävä esimerkkiä, jotta tulevatkin sukupolvet saavat nauttia näistä kauniista ja puhtaista ja kirkkaista merivesistä ja rannoista.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Itämeren tilaa ei tulisi enää missään yhteydessä vähätellä, ja tiedän, että koko sali on tästä aivan varmasti samaa mieltä. Itämeren ekologinen tila on hyvin vakava, ja jo nyt tehtävien suojelutoimien lisäksi suojelutoimia tulisi lisätä sekä määrällisesti että vaikuttavuudeltaan. Merkittävimmät Itämeren ympäristöongelmat liittyvät luonnollisesti rehevöitymiseen sekä öljykuljetusten ja muun meriliikenteen kasvun aiheuttamiin suuriin onnettomuusriskeihin.

Ed. Rajala ottikin omassa puheenvuorossaan meriliikenteen varsin ansiokkaasti esille, ja yhdyn ed. Rajalan näkemykseen siitä, että luotsaus on avattava kilpailulle, jotta toimiala aidosti kehittyy ja merenkulun turvallisuus taataan.

Yhtä mieltä olemme varmasti siitä, että rehevöitymistä aiheuttavat ravinnepäästöt on saatava koko Itämeren valuma-alueella ja myös kaikilla sektoreilla laskuun. Nykyiset toimenpiteet eivät ole olleet riittävän vaikuttavia eivätkä ennen kaikkea kustannustehokkaita. Kuitenkin pysyvien tulosten saavuttamisen ja kestävän kehityksen kannalta olisi tärkeää panostaa enemmän ongelmien syihin kuin keskittyä niiden seurausten korjaamiseen.

Maatalouden ravinnepäästöjä ja jätevesien haittavaikutuksia on vähennettävä entistäkin tehokkaammin, jotta fosforin ja typen määrä saataisiin kuriin. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maanviljely ja luonnon tai vesien suojeleminen ovat vastakohtia. Rakentavaa on kannustaa toimiin, jotka ovat hyödyksi kaikille. Tukimuotoja on ehdottomasti kohdistettava alueille, joilta syntyvät suurimmat päästöt ja valumat, aivan kuten valiokunnan mietinnön lausumassakin on korostettu.

Arvoisa puhemies! Kalastus on yksi tehokkaimmista ja kustannuksiltaan edullisimmista keinoista poistaa jo kuormittamassa olevaa fosforia Itämerestä. Valiokunta kiirehtii suunnitellun järjestelmän kehittämistä, jossa ammattikalastajat kalastaisivat tulevaisuudessa kohdennetusti nykyisin vajaasti hyödynnettyjä särkikalakantoja. Poistokalastusjärjestelmän käyttöönotto edellyttää kuitenkin käynnistystuen käyttöönottamista, jotta kannusteiden avulla saadaan kalastajat pyydystämään myös vajaasti hyödynnettyjä vähäarvoisia kalakantoja. Ravinteiden poistamiseksi ja siten Itämeren rehevöitymisongelmien vähentämiseksi on tarpeen selvittää nopeasti näiden kalakantojen laajamittaisen tehopyynnin biologiset, tekniset ja taloudelliset edellytykset sekä rannikkoalueilla että sisävesissä.

Ed. Kaunisto otti omassa puheenvuorossaan esiin kokoomuksen seireenien laulun Esplanadilta, mutta varsinaissuomalainen seireeni kyllä ei yhdy tähän, kun puhutaan Selkämeren kansallispuistosta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että se pitää säilyttää Satakunnassa. Kysymys on siitä rajauksesta, ja kalastuspuistolle on aivan varmasti tilaus Varsinais-Suomessa.

Arvoisa puhemies! Selonteossa tuodaan hyvin esille näkemys Itämeren alueen suojeluun liittyvistä taloudellisista mahdollisuuksista. Suojelu luo merkittävää potentiaalia kestävälle taloudelliselle kasvulle ja uusille ekologisille innovaatioille. Ratkaisut ravinnekuorman vähentämisessä, ympäristökatastrofien ehkäisyssä sekä energiankäytön ja liikenteen tehostamisessa luovat uutta yrittäjyyttä ja uusia työpaikkoja. Uudet jätevesiratkaisut, vähäpäästöiset alustekniikat, Itämeren laajuiset energiaratkaisut, kaikki nämä, ovat mahdollisuuksia monien joukossa. Itämeri voitaisiin nähdä myös yhtenäisenä talousvyöhykkeenä, ja se edellyttää kaupan esteiden purkamista. On arvioitu, että kaikkien jäljellä olevien kansainvälisiä talousyhteyksiä rasittavien esteiden ja haittatekijöiden poistamisella alueen kansantuotetta voisi lisätä 1 prosentilla.

Arvoisa puhemies. Lopuksi on esitettävä aito huoli siitä, että selonteossa ei ole pohdintaa siitä, kuinka mainitut 71 erilaista toimenpidettä tullaan rahoittamaan. Nyt onkin aika innovatiivisten rahoitusmallien kehittämiselle. Erityisesti niin sanotun kolmikantamallin toteuttamisen mahdollisuutta tulisi vakavasti pohtia. Tässä suojeluprojektien rahoitusta voitaisiin kerätä useammalta taholta: kansalliselta, EU-tasolta ja yksityisiltä säätiöiltä tai muilta yksityisiltä toimijoilta. Näistä malleista meillä onkin jo muutamia varsin hyviä esimerkkejä olemassa.

Arvoisa puhemies, aivan lopuksi: Itämeren pelastaminen edellyttää sekä rahoituksen järjestämistä että ennen kaikkea Venäjän ja muiden rantavaltioiden sitouttamista ja luonnollisesti myös tutkitun tiedon hyödyntämistä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Selvittää, tutkia, pohtia, arvioida, katsella, vilkuilla, (Ed. Huovinen: Edistää!) — edistää tietenkin — ja vaatia ja olla kateellinen ja haluta kaikki itse. Arvoisa puhemies! Teemat ovat tulleet käytetyissä puheenvuoroissa harvinaisen selvästi esiin, myöskin menettelytavat. Ei Itämeri mihinkään pelastu tällä touhulla ja puheella. On selvitetty, tutkittu, suunniteltu. Tiedetään, mitä pitäisi tehdä. Voidaan aivan hyvin kansallisvaltiotasolla ja yhteisötasolla valikoida välittömästi ne toimenpiteet, joilla lähdetään etenemään. Tämä valiokunnan mietintö, joka on erittäin hyvin tehty — nimenomaan näpäkästi tehty, siis ydinasiat on taitavasti esitetty kompaktissa muodossa — on työkalupakki. Se on työlista. Se on manuaali kuin lentokoneen ohjaajalla, ja kun tämän mukaan toimitaan, niin lentoon lähdetään ja laskeudutaan turvallisesti vielä alas.

Otan muutaman esimerkin siitä, millä tavalla pitäisi tarttua, siis todella konkreettisen asian. En ota merkityksien takia vaan ajan puutteen takia sellaiset, jotka ovat tässä lyhyessä ajassa selvitettävissä. Otan tämän poistokalastuksen.

Arvoisa puhemies! Siihen liittyy semmoinen pikantti yksityiskohta, että jo 1960-luvulla esitin sitä Vesijärvelle toteutettavaksi. Sittemmin kalastojen tutkijat keksivät sen 20 vuotta myöhemmin ja ryhtyivät sitten sitä kokeilemaan, mutta silloin konsepti selvitettiin jo valmiiksi, millä tavalla saadaan erikoisesti fosforia talteen. On aivan selvä asia, että siitä niin sanotusta vähempiarvoisesta kala-aineksesta, joka on tietysti täysin syötävää ja käyttökelpoista sekä ihmisen ravinnoksi että eläinten ravinnoksi, tiedetään täsmälleen, mikä sen merkitys on ja mitenkä sitä pyydetään, millä tavalla se pyydetty kala lajitellaan, millä tavalla se prosessoidaan, millä tavalla se tehdään eineksiksi, millä tavalla se tehdään rehuksi jnp. Kalasatamat ovat kaikki valmiina olemassa, ja siitä Rkp on pitänyt vuosien saatossa huolen, että varmasti ovat. Vielä erikoisesti, kun yleisin sukunimi siellä rannikolla on Kabel elikkä Kaapeli ilmeisesti suomeksi, Kabel on joka saaren rannassa ainakin kahteen kertaan, ja siitä jo tietää, että kun tuolla on Kabel, niin sinne voi mennä sitten laittamaan vehkeensä, jossa tarvitaan sähköä. Kaikki tekniikat tiedetään.

Todettakoon, että tarvittiin sellainen operaatio, että Iiro Viinanen, entinen ministeri, siirtyi Lahteen asumaan ja sai siellä valtuuston tekemään päätöksen Vesijärveä kohti. Aivan samanlaisia iiroviinasia tarvitaan joka ikiseen kylään ja saarelmaan ja käynnistämään tämmöinen toimeliaisuus. Rupeavatpa rihmalevät vähenemään ja rakkolevät pärjäämään siellä rannikkovesissä. Siis se hyödyttää suoraan näitä paikallisia.

Toisen esimerkin otan, joka sopii erittäin hyvin sinne Lounais-Suomeen käynnistettäväksi. Se on aivan loistavasti kirjoitettu tähän yhdeksi ponneksi: uusiutuvat energiat ja ravinnekierrätys, siis toisin sanoen biokaasutalous. Se on taitavasti kirjoitettu, koska sen voi tietysti muutenkin toteuttaa, tämän kohtalonyhteyden. On suorastaan loistavaa älykkyyttä ympäristövaliokunnan jäseniltä kirjoittaa se tähän muotoon: jos se biokaasu ärsyttää joitakin, niin laitetaan se myyvään muotoon. Ei mitään muuta kuin congratulations, tämä oli oikein mainio idea. Nyt kun tiedetään ihan tasan tarkkaan, että Varsinais-Suomen alueella tämä on se tehokkain, tuottavin mahdollisuus ja sillä alueella pystyttäisiin biokaasu myöskin käyttämään liikennepolttoaineena hyväksi, niin että saadaan se liiketaloudellisesti suoraan kannattavaksi, niin miksi ihmeellä siihen ei ryhdytä? Ei ole varaa kupeksia.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä todellakin kiinnitetään huomiota moniin laajoihin politiikkakokonaisuuksiin ja myöskin pienempiin kokonaisuuksiin, joilla on nopeampaa vaikutusta, mutta käsittelen tässä muutamia mielestäni keskeisiä asioita.

Ensinnäkin meriturva on tässä otettu ihan ansiokkaasti esille. Puhutaan öljyntorjuntavalmiuksien lisäämisestä erityisesti kaluston osalta. Tähän on jo hallitus osoittanut lisäpanoksia, ja hyvä niin, mutta ehkä hiukan vähemmälle on jäänyt tämmöinen henkilöstön kouluttaminen ja tämmöiseen varautuminen. Sinällään arvostan sitä, että kansalaisjärjestöt ja jopa kansanedustajat harjoittelevat tätä öljyntorjuntavalmiutta, mutta minusta tähän voitaisiin kytkeä voimakkaammin esimerkiksi nämä vapaaehtoiset maakuntajoukot, joita tuolla Puolustusvoimien yhteydessä toimii. Heidän valmiuttaan torjua öljyonnettomuuksia pitäisi mielestäni lisätä ja heitä tähän tehtävään kouluttaa.

Toisena kysymyksenä, suurena kysymyksenä, on nämä ravinnepäästöt, suuri kokonaisuus yhdyskuntajätteistä, haja-asutuksesta maatalouteen ja muuhun hajakuormitukseen.

Haluaisin tässä ensin puuttua siihen väitteeseen, joka täällä on joissakin puheenvuoroissa esitetty. Erityisesti ed. Sarkomaa käsittääkseni kiinnitti huomiota siihen, että tämä ympäristötukijärjestelmä, mikä meillä on ollut voimassa vuodesta 1995, olisi ollut kovin tehoton ja sillä ei olisi saatu mitään aikaiseksi. Totta on, että sillä ei ole saavutettu varmaankaan sellaisia tavoitteita, mitä kuviteltiin, mutta toiminnaltaan se on kuitenkin yksi tiukimpia, ellei tiukin, maailmassa, tämmöinen ohjaava normijärjestelmä, johon on sitouduttu lähes sataprosenttisesti suomalaisilla tiloilla.

Professori Markku Ollikainen kävi valiokunnassa asiantuntijapuheenvuorossaan esittelemässä sellaista skenaariota, jossa arvioitiin sitä, mitä olisi tapahtunut, jos ympäristötukijärjestelmä ei Suomessa olisi ollut voimassa. Hän päätyi lukuihin, että kuormitus Itämereen olisi fosforin osalta 200 tonnia vuodessa nykyistä suurempi ja typen osalta 4 500 tonnia nykyistä suurempi. Eli kun puhutaan meidän ravinnepäästövähennystavoitteistamme, niin tämä lisäys olisi selkeästi ollut suurempi. Eli on kyllä jokseenkin turhaa ja melkoista paisuttelua ja suorastaan vääristelyä väittää, että ympäristötukijärjestelmällä ei olisi ollut mitään vaikutusta Itämeren tilaan. Suomalaisena talonpoikana kyllä loukkaannun tästä aika lailla sydänjuuriani myöten.

Mutta eteenpäin pitää katsoa, ja se on ollut myöskin valiokunnan teema. Mielestäni keskeinen ajatus tässä ravinnepäästöjen vähentämisessä sisältyy siihen kolmanteen ponteen, jota muun muassa ed. Pulliainen tässä juuri käsitteli, jossa nimenomaan halutaan kytkeä yhteen uusiutuva energia, ravinteiden kierrätys ja sitten Itämeren suojelu. On todellakin harmillista, että Suomessa energiapolitiikkaa hallitsee yleensä vain yksi totuus kerrallaan eikä pystytä katsomaan asioita laajemmasta perspektiivistä. Tällä kertaa suomalaista energiakeskustelua hallitsee ydinvoima ja lähinnä se, montako ydinvoimalaa pitää laittaa, emmekä osaa oikein nähdä, minkälaisia vaihtoehtoja meillä olisi sen rinnalla, joista itse asiassa saisimme yhteiskunnan kokonaisedun kannalta, kuten Itämeren suojelun kannalta, selkeästi parempia tuloksia.

Juuri liikennepolttoaineiden lisääminen viherbiomassasta tehtävällä biokaasulla olisi sellainen mahdollisuus, johon todella pitäisi nyt panostaa. Siellä on näköpiirissä kohtuullisen pienillä kustannuksilla ihan markkinaehtoista uutta yrittäjyyttä ja uutta toimintaa, mutta siellä vaaditaan veroratkaisuja, jotka auttavat tätä liikennepolttoainekäyttöä alkuun, ja myöskin siellä vaaditaan jonkun verran infrasatsauksia, kuten tätä maakaasuputkiston rakentamista, sekä näitä tankkauspisteitä, joilla saadaan tämä kaasu laajamittaiseen käyttöön.

Haluan vielä todeta sen, että kysymys ei ole mistään utopiasta tai mistään alasta, joka vaatii voimakkaita tutkimuspanoksia. Tämä kaasuteknologia on suuresti käytössä esimerkiksi Italiassa ja monissa muissa Euroopan maissa, ja tähän voitaisiin aika nopealla aikataululla myös meillä siirtyä kohtuullisen vähäisin panoksin hyödyntäen kaikkia näitä mahdollisuuksia, mitä tähän liittyy.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Itämeren vakavin ongelma on rehevöityminen, joka on suurelta osin seurausta ihmisen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta. Kuten ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan, Suomesta tulevan kuormituksen merkitys ei ole keskeinen koko Itämeren kannalta, mutta omien rannikkovesiemme tilan kannalta se on ratkaiseva. Kaiken kaikkiaan tarvitaan sekä kansallisia että kansainvälisiä toimia, jotta Itämeren tila kokonaisuudessaan paranisi. Huolestuttavaa kyllä, valiokunnan mukaan yksikään Itämeren rantavaltioista ei ole toistaiseksi saavuttanut tehokkaita tuloksia esimerkiksi maatalouden hajakuormituksen rajoittamisessa, eikä muidenkaan sektoreiden päästöjen vähentämisessä ole kehumista. Tilanne ei voi jatkua näin. Nyt viimeistään tarvitaan yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista ja konkreettisia tekoja kaikilta valuma-alueen mailta.

Arvoisa puhemies! Sekä matkustajaliikenne että öljy- ja kemikaalikuljetukset ovat viime vuosina lisääntyneet Itämerellä voimakkaasti, ja sama kehitys näyttää yhä jatkuvan. Samalla kasvaa öljyonnettomuuksien riski. Koska suuren öljyonnettomuuden aiheuttamat vaikutukset Itämeren tilaan olisivat kiistatta tuhoisat, olisi ensisijaisen tärkeää, että rantavaltioiden öljynpoistokalusto saataisiin pikaisesti lisääntyneiden öljykuljetusten vaatimalle tasolle. Valiokunnan mietinnössä viitataan Itämeren suojelukomission tilastoihin, joiden mukaan Itämerellä on vuosittain havaittu yli 230 laitonta öljyvesipäästöä. Tosiasiassa öljypäästöjen vuosittaiseksi määräksi arvioidaan jopa 500—800 kappaletta, ja näiden päästöjen ohella merta kuormittavat myös alusten muut jätevesipäästöt sekä pakokaasut. Tilanne on kestämätön sekä meren, sen eliöiden että rannikkoalueiden ihmisten hyvinvoinnin kannalta, ja pikaisia toimenpiteitä kaivataan.

Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa valtioneuvoston Itämeren-haasteita ja Itämeri-politiikkaa käsittelevään selontekoon kirjattujen toimenpiteiden toteuttamisen merkitystä mutta kiinnittää myös aivan aiheellisesti huomiota siihen, ettei selonteossa ole käsitelty sitä, missä aikataulussa esitetyt toimenpiteet toteutetaan, kuka niistä on vastuussa ja miten niiden toteutumista sekä vaikuttavuutta seurataan. Lisäksi huomautetaan kustannus—tehokkuus-laskelmien puuttumisesta. Nämä ovat vakavia puutteita, jotka tulee korjata, jos todellisia tuloksia Itämeren suojelussa halutaan saavuttaa. Hienoista tavoitteista ja suunnitelmista ei ole mitään hyötyä, ellei niiden käytännön toteuttamisesta pidetä huolta.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko Itämeren haasteista ja Itämeri-politiikasta on erittäin tarpeellinen, koska näin voidaan muun muassa tarkastella Itämeren suojelua kokonaisuutena ja eri hallinnonalat ylittävänä ongelmana.

Itämereen tulevasta ravinnekuormituksesta noin 80 prosenttia on maalta peräisin olevaa kuormitusta. Suomen osuus on noin 10 prosenttia koko Itämereen tulevasta fosforikuormasta ja noin 11 prosenttia typpikuormasta, mutta Suomen rannikkovesiä kuormittaa kuitenkin valtaosin Suomesta peräisin oleva kuormitus.

Jo nuo Suomen kuormitusluvutkin osoittavat kuitenkin selkeästi sen, että yksittäinen valtio ei voi pelkästään omilla toimillaan Itämeren tilaa parantaa, vaan tarvitaan kaikkien valuma-alueen maiden yhteisiä ravinnekuormitusta leikkaavia toimia. Eri syistä eri valtioitten sitoutuminen suojelutoimiin vaihtelee, ja tämän vuoksi onkin välttämätöntä löytää keinot, joilla Helcomin tavoitteitten sitovuutta voidaan lisätä kaikissa Itämeren valuma-alueen maissa. On aivan välttämätöntä, että Helcom-maat laativat kattavat kansalliset ohjelmat, joilla meren kuormitusta pyritään vähentämään.

On erittäin suuri puute, ettei Suomessa tuoteta vielä tällä hetkellä systemaattista ja ajantasaista tietoa kuormituksen puhdistuskustannuksista ja puhdistustehokkuudesta. Onkin aivan välttämätöntä, että tällaista tutkimustietoa tulisi, jotta voisimme huomioida toimenpiteitä teollisuuden pistekuormittajien osalta, yhdyskuntajätevesien, maa- ja metsätalouden, haja-asutuksen hajakuormituksen sekä ilmastolaskeumien vaikutusten osalta. Nythän kovinkin herkästi keskusteluun nousee lähinnä maatalouden vaikutus tässä kuormituksessa, mikä tänäkin päivänä tässä keskustelussa on monella tavalla näkynyt.

Vaikka meillä ei olekaan ravinnevalumamittausten yhä puuttuessa tietoa muun muassa maatalouden todellisista kuormitusosuuksista, on selvää, että maatalouden ravinnekuormitusta on vähennettävä. On selvää, että viljelijöillä itsellään on erittäin vahva halu ja motivaatio riittävään vesiensuojeluun. Viljelijöiden intressihän on pitää ravinteet pellolla kasvattamassa ruokaa ihmisille ja kotieläimille, ei suinkaan vesien kaloille.

Viljelijät ovat sitoutuneet erittäin vahvasti ympäristötukijärjestelmään ja sitäkin kautta laajoihin ympäristötoimenpiteisiin. Tätä osoittaa se, että maatalouden lannoitteitten käyttöä on vähennetty rajusti. Viimeisten vuosien aikana muun muassa maatalouden typpitase on laskenut 45 prosenttia ja fosforitase lähes 70 prosenttia. Mutta on muistettava se, että maaperässä ja vesistöissä muutokset tapahtuvat tavattoman hitaasti. Eli ei suinkaan kysymys ole siitä, että viljelijöitten asenteissa olisi jotain vikaa, kuten vihreät täällä yrittävät eri puheenvuoroissa todistaa. Kyllä viljelijät todella pyrkivät huolehtimaan ympäristökysymyksistä.

Maatalouden päästövähennyksiin on tietynlainen vaikutus ympäristötukijärjestelmällä, mutta tukijärjestelmälläkin on lähinnä hienosäätäjän rooli. Ympäristövaliokunta aivan oikein muistuttaa siitä, että tukijärjestelmienkin on huolehdittava myös maataloustuotannon säilymisen edellytyksistä. Ympäristötoimenpiteittenkin osalta suuri riski piilee siinä, että kannattavuudeltaan heikko maatalous sinnittelee toimeentulonsa rajoilla minimoidessaan tuotantokustannuksiaan, jolloin tarpeellisetkin ympäristötoimenpiteet saattavat jäädä toteutumatta. Siksi kannattava maatalous onkin myös ympäristön paras ystävä.

Päästöjen vähentäminen ja rajoittaminen siellä, missä se kustannustehokkaasti onnistuu, on ehdottoman tarpeen, ja yksi tällainen selkeä ja kiireellinenkin kohde on typen tehokkaampi puhdistaminen erityisesti sellaisissa rannikon lähellä olevissa yhdyskuntajätevesipuhdistamoissa, joissa nykyisin jäädään alle 40—50 prosentin puhdistustason. Monet asiantuntijat ovatkin todenneet, että kustannus—hyöty-suhteen osalta yhdyskuntajätevesien puhdistustehon nostaminen on moninkertaisesti vaikuttavampaa kuin haja-asutusalueitten paljon puhuttu jätevesijärjestelmien korjaaminen ja rakentaminen, joka sekin on äärettömän tärkeää. Näitten haja-asutusalueitten jätevesijärjestelmien osalta tietysti on nyt tärkeää ja oleellista, että asetusta niitten osalta tullaan vähän muuttamaan ja hakemaan asetuksen muutoksen kautta järkevää toimintamallia haja-asutusalueitten jätevesijärjestelmien korjaamiseen.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi on todettava, että on erinomaista, että eduskunta käsittelee selonteon muodossa lausunnoin ja mietinnöin erittäin tärkeää Itämeren tilaa ja erityisesti suojelunäkökulmasta nostaa asiantuntevasti ja paneutuen asioita esiin. Tässä puheessani keskityn kahteen näkökulmaan, oikeastaan katsoen tulevaisuuteen, siihen, miten meripolitiikan tulisi olla sekä kokonaisvaltaista että kansallisesti merikeskeistä.

Evan vuonna 2008 tekemän asennetutkimuksen mukaan suomalaiset kokivat Itämeren ympäristön pilaantumisen Suomen suurimmaksi ulkopoliittiseksi uhkaksi. Se koettiin jopa uhkaavampana kuin esimerkiksi naapurimaa Venäjä tai paljon puhuttu ilmastonmuutos. Itämeren ympäristön tilan heikkeneminen on tosiasia, mutta näkökulman suomalaiseen meripolitiikkaan täytyy keskittyä muuhunkin kuin pelkästään tähän tärkeään Itämeren ympäristön hyvinvointiin. Meripolitiikan on perustuttava korkealaatuiseen meren tutkimukseen, meriteknologiaan ja myös koko ajan tapahtuvaan innovointiin. Olisi löydettävä myös avaimia työllisyyden kasvuun ja kestävään kehitykseen. Meripolitiikan osalta win-win-ajatteluun pyrkiminen on varmasti tulevaisuuden asia.

Suomalaista meripolitiikkaa itse asiassa vaivaa hieman kapea-alaisuus, ja meillä on myös tässä hiukan tämmöinen kansallinen itsetunnon ongelma. Voimme kysyä kyllä itseltämme, miksi me emme miellä suomalaisia ja Suomea merikansaksi, onhan meillä rantaviivaa esimerkiksi EU:ssa huomattavasti enemmän kuin monella muulla valtiolla ja upea, upea saaristo. Samaan aikaan me rakennamme jopa suurimmat risteilijälaivat maailmaan kokonaisuudessaan, ja toisaalta, jos ajatellaan historiaa, me olemme olleet antamassa koko globaalille merenkululle niin tervamme kuin mineraalimme.

Tästä näkökulmasta ajatellen näkisin hyvin tärkeänä, että rinta rinnan suojeluajattelun kanssa meillä täytyy olla johdonmukainen tahtotila siihen, miten me hoidamme ja kasvatamme meriosaamista kaikilla sektoreilla. Tällä hetkellä en näe tyydyttäväksi tätä pirstaloitunutta, tänäänkin nähtyä kolmipäistä politiikkaa, jossa meillä ei ole yhtä vastaavaa ministeriä, jolla on ikään kuin sitten kaikki langat kädessä ja toisaalta myös se jakamaton vastuu. Näkisinkin, että tulevaisuudessa meillä tulisi olla meriministeri, joka vastaa tästä kokonaisuudesta.

Pirstaloituminen näkyy myös toiminnassa. Merentutkimuslaitoksen hajottaminen on tästä viimeisin esimerkki. Olisi itse asiassa kiinnostavaa saada väliaikatietoa siitä, miten tilanne oikeasti merentutkimuksen kohdalta on parantunut: liikkuuko nyt Arlanda notkeammin, ovatko kirjastot ja kokoelmat paremmin tutkijoiden käytettävissä, ovatko laboratoriot todella tehokkaasti tutkijoiden hanskassa, ja miten tämä kaikki hyödyttää niin Itämerta kuin meitä suomalaisia.

Merikokonaisuus on pikkuhiljaa häivytetty eduskunnan käsistä. Budjetissa ei montaa meriasiaa ole. Käytännössä meripolitiikkaa ohjaavat tällä hetkellä pitkälti valtion laitokset, ja se on hajanaista. Suomalainen meripolitiikka on itse asiassa ajautunut kaksijakoisesti juhlapuheiden tasolle mutta sitten käytännön osalta ristiriitaan. Nämä kaksi eivät kohtaa, juhlapuheet ja käytäntö.

Pidän todella tärkeänä, että me pystymme meren kokonaisvaltaisen käsittelyn osalta siirtymään laaja-alaiseen meriosaamiseen. Siltä osin ympäristövaliokunnan mietinnön päätösehdotuksessa kohta 7 merikeskuksen perustamisesta on erittäin vauhditettava ja hyvä. Haluaisin, että tässä merikeskusajattelussa pystyttäisiin syleilemään suomalaista merta vielä laajemmin kuin mitä tällä hetkellä on ajateltu

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät kuulijat! Itämeren tila on tällä hetkellä erittäin huono, se on suorastaan katastrofaalinen. Yksi suurimpia syitä meren alennustilaan on rehevöityminen, joka johtuu fosforin ja muiden ravinteiden luontaisen poistumisen häiriintymisestä. Tästä taas seuraa merenpohjan happikatoa, mikä aiheuttaa eliöstön monimuotoisuuden kaventumista. Ravinteiden kuormitus, typen ja fosforin varastoituminen ovat seurausta ihmistoiminnasta. Ne ovat seurausta meidän kaikkien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Kuinka monelle tulee mieleen vaikkapa arkiaskareissaan pesuaineita käytettäessä, että niiden sisältämä fosfori edesauttaa Itämeren tilan heikentymistä? Näemme nyt Itämeren tuhot konkreettisesti itse. Veden sameus on lisääntynyt, rannat ovat limoittuneet, ja sinilevät kukkivat. Tarvitaanko todellakin näin hälyttäviä silminnähtäviä esimerkkejä ennen kuin ryhdytään tosissaan suojelutoimiin?

Rehevöityminen ei ole Itämeren ainoa uhka. Helcomin mukaan Itämerellä havaitaan vuosittain noin 230 laitonta öljyvesipäästöä, ja moni jää varmasti vielä havaitsematta, eli todellisuudessa luku on vielä suurempi. Kuka kantaa vastuun siitä, että näin suuria rikkomuksia pääsee tapahtumaan? Yksi keino edesauttaa ongelman ratkaisua olisi kehittää kansainvälistä valvontayhteistyötä. Itämerellä ei kerta kaikkiaan ole varaa saastua enempää tai menettää eliöstöään öljyonnettomuuksien vuoksi. Itämerta saastuttavat myös laivojen pakokaasut, jotka päästävät mereen jopa enemmän typpeä kuin jätevedet. Tämän asian ratkaisukeinona voisi olla polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentäminen.

Arvoisa puhemies! Vesipuitedirektiivi on hyvä keino rannikkovesien tilan parantamiseen, mutta toimenpiteisiin tulee saada mukaan entistäkin vahvemmin myös maatalous, jonka päästökuormitus on saatava varsinkin rannikkoseuduilla edelleen vähenemään. Keinoina päästökuormituksen ohentamisessa voidaan käyttää muun muassa ravinteiden kierrätystä ja sitä kautta biokaasua. Ne ovat ympäristöystävällisiä, kustannustehokkaita ja kaikille osapuolille järkeviä ratkaisuja.

Haja-asutuksen jätevesien puhdistamisella on tärkeä merkitys vesistöjen tilan kannalta. Puhdistaminen ei kuitenkaan saa aiheuttaa ylivoimaisia taloudellisia rasitteita yksittäisille talouksille. Tässäkin on kustannustehokkuudella iso merkitys.

Arvoisa puhemies! Kaksi etappia Itämeren suojelussa ovat tilan heikkenemisen pysäyttäminen ja sen jälkeen sen parantaminen. Miten nämä tavoitteet saavutetaan?

Tämä käsittelyssä oleva valtioneuvoston selonteko on laaja yhteenveto Itämeren haasteista ja niihin liittyvästä politiikasta. Sen painopisteet ovat Itämeren ympäristön tilan parantaminen ja merenkulun turvallisuus, hyvä niin. Pidän tätä selonteon kokonaisvaltaista lähestymistapaa sinänsä hyvänä, mutta näen jonkun verran ongelmallisena, että se nojautuu lähinnä nykyisen Itämeri-politiikan jatkamiseen. Selonteon 71 toimenpide-ehdotusta ovat varteenotettavia ja tärkeitäkin, mutta osa niistä on ehkä sittenkin liian abstrakteja. Tarvitaan nimittäin juurikin konkreettisia elvytystoimia. Nykyinen Itämeri-politiikka toteuttaa suojelutoimenpiteitä liian hitaasti. Myös selonteon monet kohdat jäävät käsittelemättä: missä aikataulussa toimenpiteet toteutetaan, kuka on niistä kustakin vastuussa, ja missä ovat tehokkuuslaskelmat.

Arvoisa puhemies! Rehevöityminen voidaan katkaista parhaiten ravinnepäästöjen leikkaamisella. Kuormituksen vähentämiseen tulee osallistua niin kaupunkien kuin kuntienkin. Sitä edesautetaan ympäristötietoisuuden lisäämisellä ja asennemuutoksilla. Päästövähennyksiä tarvitaan koko Itämeren valuma-alueella ja kaikilla sektoreilla. Kansallisilla toimilla pystytään vaikuttamaan rannikoiden tilaan, kansainvälisillä toimilla avomeren tilaan. Molemmat toimet ovat tärkeitä ja täysin välttämättömiä. Suojelutoimissa tulee kuitenkin aina ottaa huomioon ilmastonmuutoksen, taloudellisen tilanteen ja kustannustehokkuuden tuomat haasteet.

Arvoisa puhemies! Uskon, että Itämeren tilaa saadaan parannettua kaikista haasteista huolimatta, mutta siihen tarvitaan nyt poliittista rajat ylittävää yhteistyötä ja tahtoa.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Itämeri on herkkä ekosysteemi, jonka haavoittuvuutta lisäävät veden vaihtumattomuus, mataluus ja suolapitoisuus. Itämeren suurimpana ongelmana on sen rehevöityminen. Rehevöitymisen ovat aiheuttaneet Itämereen vähitellen kertyneet typen ja fosforin ravinnepäästöt. Suomen osuus Itämereen tulevasta fosforikuormasta on noin 10 prosenttia ja typpikuormasta noin 11 prosenttia. Suomen osuus koko Itämeren kuormituksesta ei kuitenkaan ole merkittävä verrattuna esimerkiksi suurimman kuormittajan Puolan ravinnepäästöihin. Jos Puolasta ja Venäjän puolelta Pietarista tulevia ravinnepäästöjä saataisiin vähennetyksi, se parantaisi huomattavasti Suomenlahden ja Saaristomeren tilaa. Puolan ja Venäjän kaupunkien jätevedet ovatkin Itämeren rehevöitymisen kannalta suurimmat ongelmakohdat.

Yhdyskuntajätevesien käsittelyä tehostamalla Itämeren ravinnekuormitusta pystytään nopeasti ja kustannustehokkaasti vähentämään.

Yhdyskuntajätevesien ohella maatalous tuottaa merkittävän osan Itämeren ravinnekuormasta, vaikkakin Suomen maatalouden osuus koko Itämeren ravinnekuormituksesta on vain parisen prosenttia. Suomessa maatalouden aiheuttamia ravinnepäästöjä on pystytty vähentämään ympäristötuen avulla. Maatalouden ympäristötuen ansiosta typpilannoitteiden käyttö hehtaaria kohden on vuodesta 1995 lähtien vähentynyt yli neljänneksen ja fosforin käyttö 60 prosenttia. Tulokset ovat Oecd-maiden vertailussa selvästi keskitasoa parempia. Nykyiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan ympäristötukiohjelmaan kuuluu yli 90 prosenttia viljelijöistä ja 98 prosenttia Suomen peltoalasta. Tämä tarkoittaa, että lähes jokainen suomalainen viljelijä harjoittaa ympäristön näkökohdat huomioon ottavaa viljelyä.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteen mukaisesti maatalouden ravinnekuormitusta tulee vähentää kolmanneksella vuosien 2001—2005 tasosta vuoteen 2015 mennessä. Tämä edellyttää uusien keinojen käyttöönottamista vesien suojelemiseksi. Maataloudelle asetettujen vesiensuojelua edistävien ohjauskeinojen tulee olla sellaisia, että ne kannustavat viljelijää valitsemaan mahdollisimman ympäristöystävällisen tuotantotavan. Erityistä huo-miota tulee kiinnittää ympäristötuen kehittämiseen. Maatalouden vesiensuojeluasiantuntijaryhmän mukaan ympäristötukea tulee kehittää siten, että ympäristötuesta vähitellen saadaan nykyistäkin enemmän tehoa ja näkyvää tulosta.

Itämeren suojelukomissio Helcom on asettanut Itämeren rantavaltioille kansalliset rajat mereen joutuvalle ravinnekuormitukselle. Nämä typelle ja fosforille asetetut enimmäistavoitteet sisältyvät vuonna 2007 laadittuun Itämeren suojelun toimintaohjelmaan, jonka tavoitteena on palauttaa Itämeri hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2021 mennessä. Helcomin suositusten toimeenpanoon on kuitenkin liittynyt ongelmia useissa Itämeren rantavaltioissa, sillä hyödyt Itämeren suojelemisesta eivät jakaudu tasaisesti. Itämeren suojelemiseksi tehtyjä investointeja on tähän saakka tarkasteltu vain kansallisista näkökulmista, mikä on johtanut suojelutoimien tehottomuuteen.

Arvoisa puhemies! Öljynkuljetukset ovat lisääntyneet merkittävästi Suomenlahdella, mikä merkitsee samalla myös ympäristöriskin kasvua, sillä Suomenlahti on öljy- ja kemikaalionnettomuuksien kannalta Itämeren herkimpiä alueita. Öljyonnettomuuden riskiä lisäävät etenkin Suomenlahden matalat ja ahtaat väylät ja talven vaikeat jääolosuhteet. Öljyonnettomuuksien ennaltaehkäisy onkin tärkeää etenkin Itämeren kaltaisessa haavoittuvassa ekosysteemissä. Perusedellytys öljyntorjunnassa on, että öljyntorjunta-aluslaivasto pystyy varautumaan mahdollisiin suuronnettomuuksiin niin avomerellä kuin ulkosaaristossa.

Mahdollisten suuronnettomuuksien ohella Itämerta kuormittavat laivoista, satamista ja maalta peräisin olevat jatkuvat öljypäästöt. Koko Itämerellä öljypäästöjä on havaittu vuosittain 400—800. Suurin osa Suomen valvonta-alueella havaittavista päästöistä havaitaan kuitenkin aluevesirajamme ulkopuolella. Öljyntorjuntavalmiuden lisääminen vaatiikin lähialueyhteistyön tiivistämistä. Suomi on mukana koko Itämerta koskevassa Brisk-projektissa, jonka tarkoituksena on vähentää alusonnettomuuksista johtuvia ympäristövahinkoriskejä, lisätä öljyntorjuntavalmiutta ja kehittää Itämeren alueellista yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Itämeren pelastaminen vaatii kaikkien rantavaltioiden yhteistyötä. Myös ympäristövaliokunta toteaa mietinnössään, että yksittäinen valtio ei pysty pelkästään omilla toimillaan parantamaan Itämeren tilaa, vaan tarvitaan kaikkien valuma-alueiden maiden yhteisiä ravinnekuormitusta leikkaavia toimia. Itämeren suojelu vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä päästövähennysten vaikutukset näkyvät vasta pitkällä tähtäyksellä.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Itämeri on laajan valuma-alueen, runsaan 85 miljoonan ihmisen ja teollisen toiminnan vaikutusten alaisena. Suurin ongelma Itämeren osalta on rehevöityminen, mikä tarkoittaa veden ravinnemäärien kasvua, ja se puolestaan lisää eloperäisen aineen tuotantoa. Suuria ongelmia Itämeren tilan parantamisessa ovat ympäristövaltioiden suuri määrä, meren mataluus ja veden hidas vaihtuvuus. Itämereen tulevasta ravinnekuormituksesta noin 80 prosenttia on maalta peräisin olevaa kuormitusta. Kaikkien Itämeren ympäristövaltioiden toimenpiteillä ja sitoutumisella on suuri merkitys meren tilan kohentamisessa. Suomen aiheuttaman kuormituksen merkitys on suurin omilla rannikkovesillämme. Päästövähennyksiä tarvitaan koko Itämeren valuma-alueella ja kaikilla sektoreilla. Kansallisilla toimilla voidaan vaikuttaa rannikon tilaan ja kansainvälisillä avomeren tilaan. Kaikki toimenpiteet ovat tarpeen.

Selonteossa on esitetty 71 toimenpide-ehdotusta. Lukumäärä kuulostaa suurelta, mutta jos edes osalla päästään asiassa eteenpäin, niin hyvä näin. Toimenpiteet kohdistuvat Itämeren ympäristön tilan parantamiseen ja merenkulun turvallisuuteen. Viime mainitulla on suuri merkitys onnettomuuksien ja sitä kautta lisäsaastumisen estämisessä. Öljyonnettomuus- ja tulokaslajiriskit ovat konkreettisia huolenaiheita, joihin on suhtauduttava vakavasti. Aiempien kokemusten valossa Itämeren suojelussa on edistytty hitaasti ja uudet keinot ovat tarpeen. Lyhyelle aikavälille on oltava vaatimus meren tilan hitaasta heikkenemisestä, ja pitkälle aikavälille on oltava vaatimus meren tilan parantamisesta.

Tutkimusten mukaan ravinnepäästöjen leikkaaminen on ainoa Itämeren rehevöitymistä vähentävä toimenpide. Suurimmat tämänhetkiset typpi- ja fosforilähteet ovat maatalous koko valuma-alueella sekä yhdyskuntajätevedet erityisesti Venäjällä ja Puolassa. Pietarin jätevesien puhdistaminen on ollut merkittävä askel oikeaan suuntaan, vaikka tulokset ovat nähtävissä vasta muutaman vuoden kuluttua. Sitäkin suuremmalla syyllä myös Kaliningradin jätevesiongelmaan on löydettävä keinot mahdollisimman pian. Periaatetasolla toimenpiteisiin ryhtyminen on hyväksytty, mutta nyt on aika aloittaa myös konkreettiset toimet asiantilan korjaamiseksi. On häpeällistä, että suurkaupungin jätevedet menevät putkesta sellaisinaan Itämereen. Tilanteen parantamiseen liittyvästä aikataulutuksesta olisi hyvä saada selkoa.

Arvoisa puhemies! Suomi ei voi kuitenkaan äänekkäästi vaatia muilta Itämeren valtioilta toimenpiteitä, ellemme itse ryhdy tehokkaisiin toimenpiteisiin. Suomi ei ole mikään mallioppilas, mitä tulee päästöihin. Ympäristövaliokunnan mietinnössä edellytetään, että Itämeren suojelu tulee ottaa paremmin huomioon kaikilla politiikan ja hallinnon sektoreilla. Lisäksi valiokunta edellyttää, että Suomi itse noudattaa Helcomin suosituksia konkreettisten kuormitusvähennysten saavuttamisessa ja vaikuttavuudessa, tavoitteiden seurannassa sekä tulosten arvioinnissa. Nämä ovat hyviä tavoitteita Itämeren parempaa tulevaisuutta ajatellen.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelemme tänään Itämeren haasteista ja Itämeri-politiikasta. Olen ympäristövaliokunnassa, ja ympäristövaliokunnan kuulemisissa tuli hieman yllätyksiäkin, ja käyn niitä tässä hieman läpi. Siinä mielessä nämä kuulemiset olivat erittäin tärkeä päivitys tietoihimme.

Yllätyksenä oli se, että ympäristötoimien kustannustehokkuuden arviointi ja huomiointi on yllättävän heikolla tasolla eli meillä on lainsäädännön kautta velvoitettu sellaisiin toimiin, jotka ovat Itämeren suojelun kannalta varsin tehottomia. Ilmiselväksi tuli, että tutkimusta Itämeren tilasta ja toimenpiteiden vaikutuksista tulee tehdä enemmän ja talous on kytkettävä tähän tutkimukseen. Poliittinen päätöksenteko ei huomioi kustannustehokkuutta tällä hetkellä, ja tämä on aivan kestämätön tilanne. Minusta on aivan pöyristyttävää se, että meillä on varaa tehdä täällä politiikassa tällaisia päätöksiä.

Toinen yllätys oli se, että maatalouden tuet ohjaavat aika heikosti ympäristön vaikutusten vähentämiseen ja parantavat sitä kautta heikosti Itämeren tilaa. Vaikka suojelutoimia on tehty maataloudessakin, niin tuloksia ei silti synny, ja eräs syy on se, että maanviljelysmaan pinta-ala on lisääntynyt. Tämä on aika yllättävä tekijä myös, että elinkeinon harjoittamisessa tehdään kyllä toimenpiteitä, mutta kun samalla se elinkeinon harjoittaminen lisääntyy, niin tämä ikään kun kompensoi. Pääosa tästä lisäviljelysmaasta on kuitenkin saatu käyttöön vähän pohjoisempana, eikä sen vaikutus Itämeren tilaan aivan valtava ole, mutta on kuitenkin huomioitava tämä kehitys, että kun toisaalta rajoitamme, niin toisaalta kannustamme sitten lisää viljelyyn. Eli sanonkin, että tämä maankäyttö tulee Suomessa olemaan erittäin suuri poliittinen kysymys, mihin me tätä valtavaa maatamme käytämme: metsittämiseen, metsiin, maanviljelyyn, asutukseen jnp. Minusta se poliittinen keskustelu ei vielä ole lähimainkaan alkanut, mihin maata sitten tulevaisuudessa on Suomessa järkevää käyttää.

Uusia innovatiivisia ohjauskeinoja tarvitaan, ja ne tulee kytkeä elinkeinojen harjoittamiseen, niin että ne sitten oikeasti vähentävät näitä merkittäviä ympäristövaikutuksia. Ravinnepäästökauppaa kannattaisi harkita Itämeren alueella, selvittää sitä tarkemmin, suojavyöhykkeiden varaamisia vesistöjen varrelle, mutta tulisi myös ihan muitakin keinoja ottaa laajemmin käyttöön, tällaista vähän järeämpää normiohjausta, pakottamista tai velvoitteiden asettamista. Esimerkiksi kaavoitus voisi olla huomattavasti jämäkämpää, ja varsinkin taajama-alueilla voitaisiin asettaa leveitä suojavyöhykkeitä jo kaavoissa ja muuallakin, niin että tämä kaavaohjaus ikään kuin vähän laajenisi silloin, kun on kysymys maanviljelystä vesistöjen rannalla, eli eräs mahdollisuus olisi sitten tehdä vähän tarkempaa kaavaa siellä vesistöjen rannalla.

No, sitten on esimerkiksi muilla elinkeinonharjoittajilla ympäristölupamenettely. Olisiko tarpeen sellainen jonkinlainen luvitus, jossa katsottaisiin sen maanviljelystilan käyttöä, maankäyttöä, tai sitten ympäristövaikutusten arviointia luvan näkökulmasta? Näitä keinoja, joita on muiden elinkeinojen harjoittamisessa, me kyllä joudumme tutkimaan varmasti tulevaisuudessa. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että maatalouden harjoittaminen tulisi vaikeammaksi, ei välttämättä ole kysymys siitä, vaan siitä, että me saisimme ne vaikuttavat toimet toteutettua ja totta kai sitten olisi myöskin niin päin, että varmasti sillä tuella, jota valtio antaa maatalouselinkeinon ja ympäristönsuojelun hyväksi, olisi vaikuttavuutta. Olen sitä mieltä, että totta kai valtion myös tässä täytyy tulla sitten jonkin verran vastaan.

Mutta ongelmana on nyt sitten se, että tehdään toimia, mutta ne eivät tehoa, eikä tämä nyt varmasti maatalouttakaan onnelliseksi tee, tämä tilanne. Pitäisi saada responssit kuntoon tässä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On erittäin hyvä, että ympäristövaliokunta teki perusteellisen ja hyvän työn ja monet, monet valiokunnat antoivat sille lausuntonsa tästä Itämeri-asiasta. Asia on akuutti, ja Suomenkin täytyy oma osuutensa tämän yhteisen talkoon eteen tehdä, ja se koskee kaikkia toimialoja ja koko maata, se on ihan selvä.

Yksi ongelma, joka Itämeri-asiassa on, niin kuin yleensäkin kaikissa kansainvälisissä toimissa, joissa vaaditaan laajaa sitoutumista, on se, miten saamme kaikkien niiden maiden päättäjät ja päätöksenteon sellaiseen järjestykseen, että se on yhtämittaista ja kaikki ottavat asian yhtä vakavasti, ei ainoastaan Suomi, vaan esimerkiksi vaikkapa Venäjä ja Puola. Niiden päästövalumat Itämereen ovat aivan toista luokkaa kuin meidän suomalaisten, ja siksi on välttämätöntä, että ne kantavat myöskin samanlaisen ja yhtä suuren vastuun asiasta. Meidän täytyy joka hetki siitä niitä muistuttaa.

Tässä yhteydessä haluan myöskin esittää kiitokseni Ilkka Herlinille, joka on erittäin voimakkaasti tätä asiaa eteenpäin vienyt laajalla kansainvälisellä rintamalla ja saanut aikaan erittäin merkittävän yhteisymmärryksen ja sen, että valtionpäämiehiä myöten kokoonnuttiin Helsinkiin päättämään uusista linjauksista ja antamaan sitoumuksia Itämeren hyväksi. Tämä on erittäin suuren kiitoksen arvoinen asia.

Puhemies! Muutama havainto tästä Itämeri-tilanteesta.

Ensinnäkin ed. Perkiön äskeiseen puheenvuoroon on pakko puuttua sen verran, että hän antoi ymmärtää, että maataloudella ei olisi ympäristölupajärjestelmää. Tämä on virheellinen tieto. Maataloudella on ympäristölupajärjestelmä ja monia, monia muita normiohjauksia. Se ei ole ala, joka toimii vailla ympäristömääräyksiä, päinvastoin, on erittäin voimakas ja perusteellinen ympäristölupavaatimus, jota myöskin seurataan. Tiedän tämän myöskin omasta kokemuksestani. Tätä seurataan, ja siitä pitää raportoida joka ainoa vuosi, vähintään kerran vuodessa, mitä siellä on tapahtunut ja kuinka on noudatettu ympäristölupaehtoja.

Puhemies! Suomen osuus Itämeren fosforikuormasta on 10 prosenttia ja typpikuormasta 11 prosenttia, ja tästä maatalouden osuus on noin puolet, elikkä puhutaan kokonaisuudessaan maatalouden osalta, kun koko Itämerestä puhutaan, kohtuullisen pienestä osuudesta, mutta merkityksellisestä tilanteesta, se on aivan päivänselvä, ja maatalous rehevöittää Itämerta, siitä ei mihinkään päästä. Se myös samalla tuottaa sellaisia tuotantopanoksia ja sellaisia hyödykkeitä, joita ilman ravinteita ei kerta kaikkiaan pystytä tuottamaan, ja siksi meidän on hyväksyttävä se, että kaikkialla, missä maailmassa ravintoa tuotetaan, se vaatii ravinteita. Ravinto ei ilman ravinteita kasva missään päin maailmaa. Mutta se, mihin meidän pitää erityistä huomiota kiinnittää, on se, millä tavoin se tehdään, miten tehokkaasti ravinteet pystytään hyödyksi saamaan, ja siinä meillä on tekemistä, se on aivan selvä asia.

Vielä varmemmaksi vakuudeksi: EU-jäsenyyden aikana vuodesta 1995 vuoteen 2006 maatalouden fosforikuorma on vähentynyt 60 prosenttia ja typpikuorma 25 prosenttia. Se on erittäin merkittävä alenema, ja se alenema on huomattavasti enemmän kuin millään muulla Oecd-maalla ja EU15-maalla — se pitää meidän koko ajan muistaa. Samoin Suomen vähenemä torjunta-aineiden käytössä, energiankulutuksessa ja kasvihuonekaasupäästöissä on aivan ylivoimainen verrattuna mihinkään muuhun Oecd-maahan ja mihinkään muuhun Euroopan unionin maahan, jotenka kyllä me jotain olemme myöskin osanneet oikein tehdä. Tämäkään ei vielä tietenkään riitä.

Myös maatalouden kannalta on tärkeää se, että me pystymme löytämään sellaisia uusia tekniikoita — uutta tutkimustietoa tarvitaan, jotta niitä tekniikoita aikaansaadaan — joilla me pystymme entisestään esimerkiksi lannan sisältämiä ravinteita hyötykäyttämään tehokkaammin ja paremmin kuin nyt. On aivan päivänselvää, että joudutaan niitä etsimään. Se tapa, jolla se nyt tehdään, on kehittynyt liian hitaasti, ja siihen toivon mukaan tutkimus- ja kehitystyö tuo uusia elementtejä ja pääsemme tässä asiassa eteenpäin.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan kuulemisessa oli hyvin mielenkiintoinen asia esillä, ja se liittyy vesistöjen fosforin pois keräämiseen ja uudelleenkäyttöön. Näkökulma oli se, että fosfori on ehtyvä luonnonvara maailmalta ja se tullaan vielä tarvitsemaan, se vesistöihin mennyt fosfori, joka otetaan sieltä pois, se tarvitaan vielä uudelleen käyttöön, jotta nämä ravinnetasapainot säilyvät, jotta me saamme korkealuokkaista ruokaa aikaan.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko vastata ed. Lepälle. Tietenkään en ajatellut, että karjankasvatuksella ei olisi ympäristölupavelvoitteita. Karjankasvatuksella on mutta maanviljelyksellä ei varsinaisesti ole, ja näin ollen tätä ympäristölupakäytäntöä voitaisiin harjoitella tai miettiä, miten sitä voitaisiin sitten käyttää tämmöisessä maanviljelynkin ohjauksessa taikka ympäristövaikutusten arvioinnissa.

Olen ed. Lepän kanssa aivan samaa mieltä siitä, että on erittäin mielenkiintoista tämä fosforin kierrätys ja meidän on pakko paneutua siihen, miten saamme maailmassa fosforin kiertämään. Tässä olemme samoilla linjoilla.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan muutamia kommentteja tähän selontekoon ja mietintöön liittyen.

Ensinnäkin täytyy lähteä siitä, että kyllähän surkea tilanne tietysti on, kun Itämeri täällä Suomenkin rannikolla rehevöityy, on sinileväongelmat, ja kun tuolla saaristossa liikkuu, niin siellä entiset kesäasukkaat tai asukkaat kaiholla muistelevat niitä aikoja, kun jossakin syvällä Tammisaaren saaristossakin näkyvyys oli käytännössä 2—3 metriä. Tänä päivänä näkyvyys on sitten 20 senttiä, elikkä on hyvin konkreettista se Itämeren ja Suomenlahden rannikkovesien rehevöitymisen ja sameuden lisääntyminen.

No, ehkä kevennyksenä, mutta miten kukin ottaa: Aikoinaan asunto- ja ympäristöjaostossa, kun käsiteltiin Itämeri-asioita aiemmilla kierroksilla, niin eräs professori oli paikalla ja totesi, että pitkällä aikavälillä oikeita tapoja ratkaista Itämeren ongelmat olisi kaksi ratkaisukeinoa mutta kumpikaan eivät ole kovin helppoja. Toinen olisi se, että Tanskan salmet suljettaisiin ja odotettaisiin sitten riittävän kauan, niin että Itämerestä tulisi aito järvi Saimaan tapaan. Toinen vaihtoehto on se, että Tanska ruopattaisiin kokonaan pois, jolloin Itämerestä tulisi sitten kunnolla toimiva meri, jossa ei olisi ongelmia veden pienen vaihtuvuuden takia ja tällaisen murtovesiprobleeman takia. Nämä nyt ovat varmasti aika teoreettisia vaihtoehtoja mutta kertovat eräällä tavalla siitä, kuinka haastava Itämeri on rakenteellisesti, kun se on tällainen pohjukka, jossa vesi vaihtuu hitaasti.

Mitä tulee siihen, kun toinen Pertunmaan mies, maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Leppä, myöskin valotti tuota maatalouden ongelmaa, niin täytyy muistaa, että kun tarkastusvaliokunta käsitteli tuossa tuonnoin maatalouden ympäristötuen tehokkuutta, niin kyllä siinä vaan sitä kritiikin aihetta aika paljon oli ja jouduttiin toteamaan se, että kun Suomi liittyi Euroopan unioniin ja tietysti kansallisella tasolla pyrittiin turvaamaan erilaiset intressit siinä liittymissopimuksessa, niin kyllähän silloin ympäristötukijärjestelmästä tuli ei pelkästään ympäristön suojelemiseksi ja ympäristön turvaamiseksi tarkoitettu järjestelmä vaan osa maatalouden tukijärjestelmää, maanviljelijöiden toimeentulotukijärjestelmää. Silloin tietysti, kun tällainen kaksitahoinen tavoite on, ei ole kovin helppo löytää sitten ratkaisuja ja käytännön toteuttamistapoja, jotka kirkkaasti ja täysimääräisesti toteuttaisivat sitä Itämeren kannalta tärkeintä tavoitetta elikkä ympäristönsuojelua ja Itämeren tilanteen parantamista maatalouden ympäristötuen keinoin. Sen vuoksi tämä kolmas ponsilausuma, joka tähän mietintöön sisältyy, on tärkeä, että edelleen tätä vaikuttavuutta pitää saada lisää ja siihen pitää keinot löytyä, jotta edes hallituksen aikoinaan tekemä periaatepäätös kuormituksen vähentämisen suhteen toteutuisi.

Toinen seikka, josta on täällä paljon puhuttu liittyen merenkulkuun, on niin öljykuljetukset, kemikaalikuljetukset kuin muutkin. Myöskin laivakalusto ja sen ympäristön kuormittavuus on ratkaiseva tekijä. Viittaan vaan siihen, että tänä päivänä EU:ssa neuvotellaan direktiivistä laivojen käyttämän polttoaineen rikkipitoisuudesta. Suomi on siinä joukossa maita, jotka lähtevät hyvin matalan tason pyrkimyksistä, ja se on ympäristön kannalta tosi hyvä, mutta samalla on tietysti pystyttävä väistämään se miina, että asetettaisiin sellaisia normeja, että hiilijalanjäljen tai ympäristön kokonaisuuden kannalta tulisikin negatiivisempi vaikutus esimerkiksi niin, että joko suomalaista tuotantoa merikuljetusten vaikeutumisen kautta siirtyisi muualle enemmän kuormittaviin paikkoihin tai sitten kuljetukset esimerkiksi siirtyisivät Ruotsin kautta kumipyörillä tapahtuviksi merikuljetusten sijaan. Nämä ovat aina sellaisia asioita, joissa joudutaan tasapainoilemaan tällaisen puhtaan tavoitteen ja sitten sen käytännön toteutuksen kannalta.

Lopuksi, puhemies, totean, että kun telakkateollisuus on suurissa vaikeuksissa, niin nyt, niin kuin hallituksen piirissä on suunniteltukin, pitäisi pyrkiä myöskin eri tukielementein vaikuttamaan siihen, että samalla voitaisiin tuoda suomalaisille telakoille töitä ja samalla uudistaa Itämerellä kulkevaa laivakalustoa niin, että se mahdollisimman vähän Itämerta kuormittaisi ja rasittaisi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta esittää seitsemän kohdan toimenpidelistan Itämeren suojelemiseksi. Näistä kaikkiin voidaan yhtyä lukuun ottamatta ehdotusta laaja-alaisen merikeskuksen perustamisesta. Mielestäni on harmillista, että poliittiset päättäjät ratkaisevat usein ongelmia organisaatioita perustamalla.

Toimenpidelistalta puuttuu keskeinen asia. Se on Itämeren systemaattinen suojelu, jonka resurssit olisi taattu pitkäjänteisesti tulevaisuuteen. Ohjelmia, strategioita, muistioita, raportteja, tutkimuksia eli paperia on tehty paljon, mutta itse konkreettinen merensuojelu ja sen rahoittaminen on jäänyt toissijaiseksi. Puhetta riittää, mutta ilman toimenpiteitä ja rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Kysymys siis kuuluu, kuinka paljon ympäristöministeriön budjetissa on varattu Itämeren suojeluun. Tutkimukseen on varattu hieman rahaa, mutta siihen se sitten jääkin. Jotta Itämeren suojelu otettaisiin vakavasti, valtion pitäisi sijoittaa vähintään 100 miljoonaa euroa vuodessa Itämeren suojeluun sekä saada tietysti toiset Itämeren maat sitoutumaan vastaavasti mukaan. En nyt tarkoita maatalouden ympäristötukea vaan suoranaisia toimenpiteitä, joilla Itämeren tilaa parannetaan. Rahan panostaminen kertoo, missä määrin hallitus ja eduskunta ovat vakavissaan Itämeren suojelussa. Paperit kertovat vain hyvistä aikomuksista.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän kovasti siitä ajatuksesta, että jatkossa budjettikäsittelyn yhteydessä käsitellään Itämeren suojeluun liittyviä menoja kokonaisuutena. Näin muodostuu selkeämpi käsitys euromääräisistä panostuksista ja sen myötä myös käynnissä olevista hankkeista. Eräänä isona haasteena on erilaisten toimijatahojen suuri joukko. On säätiöitä, järjestöjä, yhteistyöprojekteja jne. Hyvä näin, mutta tehtävien ja toimenpiteiden koordinoinnissa meillä on vielä tekemistä. Tällä hetkellä se on riittämätöntä.

Kansallisten toimien lisäksi tarvitaan sitovampaa lainsäädäntöä EU:n tasolla muun muassa yhteensovittamalla Itämeren alueen strategia ja meristrategiadirektiivi. Tämä nostettiin mietinnössä esiin. Oma iso haasteensa on valuma-alueen kuormitus ja muun muassa Valko-Venäjä pahimpana saastuttajana tässä tilanteessa.

Itämeri tarvitsee lisää myös niin sanottuja ruohonjuuritason toimia — siitä esimerkkinä vaikkapa fosfaatittomat pesuaineet. Minun mielestäni ihmisten ympäristötietoutta voidaan reippaasti lisätä vaikkapa juuri pakkausmerkinnöillä. Se helpottaa ihmisiä tekemään ympäristöystävällisiä valintoja omassa kulutuksessaan, Itämeri hyötyy.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja. Me olemme klo 14:stä asti keskustelleet asiasta, ja jälleen täällä on meillä ministeri paikalla. Se on hienoa.

Yksi asia, joka on syytä vielä todeta: typpi on avainasemassa myös. Sitä ei voi unohtaa. Sen vuoksi suhtaudun edelleenkin kriittisesti siihen, mitä ympäristöministeri sanoi, että Suomi on katsonut, ettei kaikkia typpipäästöjä tarvitsisi rajoittaa. Typpi lisää etenkin viherlevän kasvua alkukesästä, ja siitä seurauksena jatkossa ovat sitten sinilevän kukinnat, kun nämä orgaaniset viherlevät laskeutuvat syvänteisiin ja siellä sitten hapettuvat ja kuluttavat happea. Hapettomassa tilassa vapautuu fosforia, joka nousee pintaan, ja siitä tulee sinileväkukinto. Eli tässä on tämä sinivihreä hallitus, joka täällä aikaisemmin puhutti.

Ed. Asko-Seljavaara kyseli, tietääkö kukaan ympäristövaliokunnasta, mitä vedenalaiset räjäytykset merkitsevät, kun maakaasuputken edestä kallioita räjäytellään. Tietysti tässä on hyvä todeta, että tällaisia räjäytyksiä ei tehdä. Miinoja on yritetty räjäyttää, huonolla menestyksellä, mutta suunnitelmat lienevät, ettei tasaamista siis suoriteta räjäyttämällä vaan täyttämällä nämä epätasaisuudet kalliomurskeella.

Ed. Akaan-Penttilä käytti puheenvuoron, jossa hän puhui lähinnä Itämeren itärannikon päästöistä ja siteerasi lehtiartikkelia. Täytyy todella tässäkin todeta, että Suomen käsissä on meidän oma lähirannikkovetemme tila eli se johtuu meidän omista toiminnoistamme samoin kuin Saaristomeren huono tila.

Kaksikin kansanedustajaa kiinnitti huomiota rikkipäästöihin ja siihen, miksi Suomi lähtisi tähän kaikkein matalimpaan laivojen polttoainerikkipitoisuuteen eli 0,5 prosenttiin, että se on meidän vientiteollisuudellemme uhka. Totean tässä vain, että tämä sama tapa on aina esillä: kun tulee taloudellisia velvoitteita, niin silloin todetaan, että ne ovat turmioksi taloudelle, eikä niiden ympäristöhyötyjä sitten niinkään enää muisteta.

Ilmastonmuutos on asia, joka lisää Itämeren rehevöitymistä. Sateisuus kasvaa, se todetaan myös valiokunnan mietinnössä. Mutta myös soiden ojittaminen, soiden käyttö turpeennostoon ja metsäojitus ovat sellaisia toimenpiteitä, jotka lisäävät rehevöitymistä. Valitettavasti tilanne on se, että myöskin tulvariski lisääntyy sitä myöten kuin soita ojitetaan.

Täällä on useampikin puheenvuoron käyttäjä todennut, että ilmalaskeutumasta tulee noin 20 prosenttia Itämeren typpioksideista, siis typestä. Tämä jakautuu vielä niin, että noin 10 prosenttia tulee laivaliikenteestä. Tähän ei tietenkään rikin vähentäminen ole ratkaisu, vaan nimenomaan pitäisi saada typpioksidit pois pakokaasuista, eli katalysaattorit ovat sitten käytettävissä.

Arvoisa puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä viitataan myös merimetsoihin — merimetso on hallituksen vaakunalintu, koska se mainitaan myös hallitusohjelmassa. Mietinnössä todetaan: "Merimetson aiheuttamia ongelmia selvitetään - -." Tämä on hyvin maltillinen huomio. Niitä selvitetään, koska on erityyppisiä tutkimuksia, mutta on todettava, että Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksissa ei ole todettu, että merimetso nimenomaan käyttäisi kuhaa tai muita arvokaloja ravintonaan, päinvastoin, se käyttää muita eli lähinnä särkikaloja.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta sen, kun täällä on puhuttu dioksiinista ja furaaneista, että Kymijoen delta-alue on yksi varsin ongelmallinen dioksiini-, furaanilähde. Kymijoesta tulee edelleenkin jonkin verran dioksiinia, mutta pääosin Kymijoen dioksiini on sedimentoitunut niin sanotusti terveiden sedimenttien alle. Mutta sitä ei pidä kanavoida. Ympäristöministeriö poisti Kymenlaakson maakuntakaavasta kanavamerkinnän, siis tällaisen vesiyhteysaluemerkinnän, ja tämä vesiyhteystarvemerkintä palautettiin sitten korkeimman hallinto-oikeuden toimesta, kun Kymenlaakson maakuntaliitto oli tästä valittanut. Valitettava asia. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ministeri Vapaavuori oli tässä kyllä alun pitäen oikealla kannalla.

Totean vielä sen, kun ed. Laxell täällä ihmetteli merikeskusta, että se on aivan linjassa valiokunnan toiminnan kanssa, myös sen toiminnan kanssa, että aikaisemmin todellakin on lopetettu Merentutkimuslaitos, ja nyt halutaan kehittää uusi, Itämertakin tutkiva ja sen pelastamista tiedolla ja taidolla ohjaava laitos. Tämä on jo aikaisemmin ollut valiokunnassa esillä.

Lopuksi: valiokuntaneuvos Jaakko Autio on tehnyt suuren työn, kun hän on kirjoittanut tämän, ja näin ollen valiokunnalle osoitetut kiitokset menevät myös hänelle.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Huoli ja myöskin tietoisuus Itämeren ongelmista on kasvanut viime vuosikymmenen aikana aivan olennaisesti. Ehkä se on suoraan suhteessa sinileväkukintoihin ja siihen, että ihmiset ovat nähneet, että Itämerta ei voi käyttää virkistykseen enää samalla tavalla kuin aikaisemmin vuosikymmenien ja vuosisatojen kuluessa on voinut käyttää.

Nykyiselle hallitukselle täytyy antaa erityinen tunnustus siitä, että nykyinen hallitus on todella pureutunut Itämeren kysymyksiin. Ja täytyy sanoa, että tämä selonteko, joka eduskunnalle on annettu, on hyvin laadittu ja osoittaa sitä huolta, jota hallituksessa kannetaan, mutta myöskin valmiutta vastata näihin huoliin konkreettisilla toimenpiteillä. Ympäristövaliokunnan mietintö on sinänsä hyvin tehty, mutta se on hyvin laaja-alainen, ja tietysti joskus toivoisi näiltä eduskunnan mietinnöiltä sitä, että fokusoitaisiin ehkä vähän vähempiin asioihin, oltaisiin konkreettisempia. Tietysti ponnet tässä mietinnössä on, mutta kuitenkin tätä voisi toivoa.

Lisäksi täytyy sanoa, että tunnustus täytyy antaa sekä suomalaisille että ruotsalaisille liikemiehille ja yksityisille aloitteille, jotka osoittavat myöskin sitä kansalaisten huolestuneisuutta Itämeren tilasta ja valmiutta myöskin henkilökohtaisesti toimia tässä suhteessa. Se on mielestäni hyvä esimerkki koko kansalaisyhteiskunnalle sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa.

Mitä tulee sitten ongelmiin, niin joskus ehkä vähän liikaakin pelotellaan. Otetaan tämä meriliikenne. Jatkuvasti puhutaan siitä, että onnettomuusriski on suuri. Täytyy sanoa, että laivojen ohjausjärjestelmiä on kehitetty, ne toimivat suhteellisen hyvin. Aina voi tapahtua onnettomuuksia, mutta mielestäni perustyö tältä osin on varsin hyvin jo tehty.

Mitä tulee yhdyskuntajätteisiin, niin tältä osin meillä on suuria haasteita. Suomen pitää omalta osaltaan parantaa toimintoja, mutta totuus on se, että Pietarin jätevesien puhdistaminen on kaikkein tärkein asia ja siihen pitää fokusoida, ja tietysti tältä osin täytyy toivoa, että myöskin venäläiset itse olisivat valmiita panostamaan tuohon puhdistamiseen.

Mitä tulee maatalouteen, niin tärkeätä on se, että maatalouden ympäristötuissa saataisiin enemmän tehoja, että se ei olisi tulotukea vaan se olisi todellista tukea siihen, että pyritään pitämään huolta ympäristöstä. Ja tältä osin täytyy sanoa, että meillä voitaisiin vakavasti miettiä sitä, pitäisikö meidän käyttää geeniteknologiaa, kehittää sellaisia kasveja, joissa ei tarvittaisi lannoitteita, niin että jos Suomesta tulisi tämmöinen geeniteknologian huippumaa, niin me voisimme tällä tavalla myöskin pelastaa Itämerta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Ruotsissa keskustellaan juuri siitä, miten geeniteknologian eräässä huippumaassa Brasiliassa tuotetaan soijaa parakvatin avulla, joka on vaarallinen kasvinsuojeluaine ja tekee erityisiä tuhoja vesistöissä ja vesieläimille. En toivo Suomen koskaan siihen tilanteeseen ajautuvan.

On todella hienoa, että kannamme yhteistä huolta Itämerestä ja että yksityiset ihmiset ovat nostaneet tätä asiaa pinnalle, vaikka totta kai suuria pistekuormittajia on Kaliningradissa ja Pietarin tienoilla. Meidän yksin täytyy kantaa vastuu Suomen lähivesistä. Ja kun näitä rehevöitymiskarttoja katsotaan, niin kas kummaa, rehevöityminen on suurinta Helsingin ja Turun edustalla, niin paljon kuin me maataloudesta olemmekin puhuneet. Siksi aion kertoa niistä asioista, mitä minulle tulee mieleen nimenomaan Pääkaupunkiseudulta, miten voisimme ottaa malan pois omasta silmästä ja pohtia, miten voisimme rehevöitymistä vähentää.

Pääkaupunkiseudun reilua toista miljoonaa ihmistä voidaan hyvin verrata aineenvaihdunnaltaan lihasikoihin, ja siksi näiden osalta lannan käsittelyjä voi ketään loukkaamatta verrata toisiinsa. Pääkaupunkiseudun ihmisten ruokinnassa ei fosforin saantia rajoiteta mitenkään toisin kuin sikaloissa. Vaikka fosfaatittomiin pesuaineisiin toivottavasti yhä enemmän siirrymme, omat jätöksemme sisältävät entisen määrän, jopa entistä enemmän, fosforia tulevaisuudessa. Fosfori saostetaan jätevesilietteestä ferrosulfaatilla vaikealiukoiseen muotoon, joka kuitenkin pikkuhiljaa sieltä teitten penkoista ja viherrakennuksista liukenee hajakuormituksen nimissä, joka laskennallisesti myös maataloudelle on jaettu, vesistöihin. Ja joka muuta sanoo, ei puhu totta. Nimittäin olen itse ottanut näytteitä näistä tienpenkoista ja tiedän, mistä puhun. Näissä esimerkiksi johtoluku ja liukoisen fosforin arvot olivat niin huippuluokkaa, arveluttavan korkeita, että ne menivät taulukoista kerta kaikkiaan yli.

Jätevesilietteen typpi yritetään haihduttaa ilmaan kaikin mahdollisin keinoin. Sikaloissa taas lietealtaat vaaditaan katettaviksi, ettei typpi pilaa ilmakehää ja muutu kasvihuonekaasuksi. Jätevesilietteen käyttöä pelloille on rajoitettu. On arveltu, että siellä voisi olla raskasmetalleja, tai sitten on hygienia- tai imagosyitä. Tätä jätevesilietettä syntyy Suomessa vuosittain miljoona kuutiota eli 100 000 rekkakuormallista. Ja kuten esimerkiksi ed. Jari Lepän puheenvuorossa tuli ilmi, fosforilannoitteiden raaka-aineet ovat loppumassa lähivuosikymmeninä, joidenkin arvioiden mukaan 20—30 vuoden sisällä.

Mitä sitten jatkossa? Kierrätys on minun mielestäni päivän sana. Kun liete hygienisoidaan ja kompostoidaan, tautiriskiä ei ole, ja väitän, että Suomen kaltaisessa maassa hormoni- ja lääkejäämät eivät ole merkittäviä. Raskasmetalliongelmaa ei oikeastaan enää ole, kun teollisuuden jätevedet ovat erillisten jätevesijärjestelyjen piirissä. Viikinmäen ravinteilla lannoittaisi noin 170 000 hehtaaria. Se tarkoittaa lähes koko Uudenmaan peltoja. Tämä olisi erittäin suuri ekoteko myös ilmaston kannalta, sillä typpikilon tuottaminen vaatii litran öljyä.

Eli ajattelen, että koska aine on häviämätöntä, emme ole päässeet fosfori- ja typpiongelmasta silloin, kun ne jätevedenpuhdistamolta saadaan poistettua niin, etteivät ne mene suoraan vesistöön. Tämä on hieno asia, mutta sen jälkeen meidän pitää miettiä, mitä me voimme tehdä, että saamme tämän jätevesilietteen kierrätykseen ja voimme näin tehdä todellisia ympäristötekoja. Samalla meidän pitää tämä fosfori arvottaa samaan tapaan pelloilla ja viherrakentamisessa. Onhan se todella väärin, että vain toisen fosforit huomioidaan.

Toivon myös uusia tutkimuksia hajakuormituksesta. Nykyäänhän ne perustuvat laskennalliseen arvioon. Tämä ihan siitäkin syystä, että kun yritän motivoida viljelijöitä vielä uudelle kierrokselle ympäristöteoissa tämän entisen ympäristötukijärjestelmän lisäksi, niin kyllä ihmetystä herättää se, että kun lannoitefosforin käyttö on vähentynyt 70 prosenttia ja typen käyttö lähes 40 prosenttia, niin se ei vielä näy siitä huolimatta, että suojakaistat ovat kaikkien vesistöjen varrella, ja siitä huolimatta, että maanäytteet näyttävät joissain paikoissa, niin kuin omilla pelloillanikin, hyvin paljon punaista elikkä ravinteet eivät tahdo riittää siihen viljelyyn eikä (Puhemies: 5 minuuttia!) hyvää valkuaispitoista viljaa, josta voidaan leipää tehdä, voida enää kaikin paikoin tuottaa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat motivoituneita ympäristöasioissa, ja Itämeren suojelu on nähty tärkeänä asiana myös sisämaassa. Mutta kuinkas sitten siinä tilanteessa, kun haja-asutuksen talousjätevesien käsittelystä annetulla asetuksella pyritään yhdessä tehostamaan sisämaan jätevesien käsittelyä vuoteen 2014 mennessä?

Mielestäni tässä on iso riski ympäristönsuojelullisesti sen vuoksi, että kansalaisten usko ja halu tehdä muutoksia omassa jätevesiproblematiikassaan horjuu, koska meidän systeemimme on mahdollistanut keinottelun näillä erilaisilla laitteilla, joita on myyty kansalaisille, ja valitettavasti iso osa näistä laitteista ei tänäkään päivänä toimi asianmukaisesti. Erottelut eivät tapahdu niin kuin on luvattu, ja kuitenkin yksittäiset investoinnit ovat voineet olla luokkaa 6 000—15 000 euroa. Varsinkin tuolla pohjoisen sisämaassa ne ovat niin isoja rahoja pienituloisille ihmisille, että se jos mikä vetää mielen katkeraksi ja saa nauttimaan sitä katkeraa kalkkia ja myös suhtautumaan jatkossa ympäristönsuojelullisiin näkökulmiin hiukan nihkeällä tavalla. Arvelisin, että tämä ei ole ollut tarkoitus eikä myöskään kenenkään yhteinen etu.

Kaikkein mielenkiintoisinta on ollut se, että huolimatta siitä, että tässä mietinnössä mainitaan, että kustannusrasitus keskimäärin olisi jopa 10 000 euroa, itse asiassa selvitettyäni tätä asiaa olen löytänyt Suomen Vesiosuuskuntien Liiton yhteisen arvion, jossa liikutaan 6 000—28 000 euron välillä per kiinteistö elikkä puhutaan jo todella isoista ja merkittävistä summista. Tällöin olettaisi ainakin, että järjestelmien pitää kyllä toimia ja olla semmoisia, että kansalaiset aidosti ovat saaneet ne asiat hoidettua, mitä on luvattu.

Jollakin tapaa nyt kaipaisin semmoista räväkkää ja, toteaisinko perinteiseen tyyliini, vallankumouksellistakin tiedotusta tämän asian suhteen, jotteivät kansalaiset jäisi tähän epävarmuuden tilaan. Osa pelkää, että ellei 2014 tätä järjestelmää ole rakennettu, niin sieltä joku ympäristöviranomainen tai poliisi tulee ajamaan heidät omasta kodistaan pois tai heillä ei ole mahdollisuuksia jatkaa elämäänsä tässä omaksi hankitussa, maksetussa kiinteistössä. Näinhän ei ainakaan minun käsitykseni mukaan olla toimimassa, vaan erilaisia helpotuksia ja jatkoja aikojen suhteen on saatavissa. Mutta jotenkin semmoinen hiukan ristiriitainen tunne on nyt, kun ajatellaan, että suomalainen väestö on lainkuuliaista kansaa, jos heitä nyt vedetään tämän järjestelmän, systeemin, kanssa höplästä ja osa alan toimijoista on käyttänyt tätä tilannetta törkeästi hyväkseen. Myös pettymys siihen kanavoituu sitten myös poliittiseen koneistoon, eli meitä pidetään täysin totteroina, kun emme pysty hallitsemaan tämmöistä asiaa ja hoitamaan sitä niin, että kansalaiset eivät joudu kärsijöiksi siinä tilanteessa, kun ajattelemme suojelevamme yhteistä omaisuutta, Itämerta ja sisävesiä.

Toivoisinkin, että ministeri Thors veisi kollegoilleen semmoisia terveisiä, että nyt tarvitaan todella nopeita tiedotuksellisia toimia, jotta ne asiat saadaan asianmukaiselle tolalle kunnissa ja maakunnissa eri alueilla, jottei käy niin, että kokonaisvaltaisesti vuoteen 2014 mennessä ihmisten rahat ja myös ne suojelutavoitteet ovat valuneet kankkulan kaivoon.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Ensin haluan lähettää ministeri Lehtomäen terveiset, hän on nyt ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmässä. Siksi hän poistui, ei pystynyt olemaan täällä pidempään.

Toiseksi, on ollut mielenkiintoista kuunnella tätä keskustelua, kun ehkä näin yhtäkkiseltään ei ole tiennyt, kuka on kuulunut oppositioon ja kuka on kuulunut hallituksen leireihin. Voi vain todeta tällaisen ilmapiirin, että toisaalta kaikki olemme Itämeren puolesta. Kritiikkiä on tullut yhtä paljon hallituksen riveistä ja kiitosta ehkä oppositioltakin, mielenkiintoista kyllä.

Kolmanneksi, minulle on erittäin mieluisaa keskustella meriasioista. Olen joskus ilmoittanut sen, että meriasiat kiinnostavat hyvin paljon, ja eri puolilla Itämerta olemme myöskin tavanneet monen kollegan kanssa eri vierassatamissa, joten tämä on rakas aihe.

Ed. Palm otti esiin myöskin kokonaismeripolitiikan tilanteen. Siinä mielessä voi sanoa, että kaikki tällaiset poikkihallinnolliset asiathan, kuten Itämeri-politiikka, meripolitiikka, ovat haasteellisia nykyhallintomallissa, mutta jonkin verran koordinaatiovastuuta on tällä hetkellä valtioneuvoston kansliassa. Me olemme vielä pohtimassa tällä hetkellä, miten sitä voidaan vahvistaa, mitkä osuudet EU:n meripolitiikasta esimerkiksi vaativat vahvistusta, koska laaja osa tätä meripolitiikkaa on kuitenkin Itämeri-asiaa. Mutta koko meriteknologia, osaaminen, kaavoitus ja merialueiden käyttö ovat sellaisia asioita, jotka vaativat lisäpanostuksia.

Ed. Pulliainen kiinnitti huomiota kalastukseen ja sen rooliin, hän oli 20—30 vuotta sitten ottanut asian esiin. Onneksi mielestäni tämä on ensimmäinen asiakirjaselonteko, jossa annetaan tälle hyötykalastukselle ja koko kalastukselle osa tässä Itämeren ongelmatiikassa. Meillä on joitakin eliöitä, jotka vääristävät koko ravintoketjua ja joita esiintyy liian paljon ja jotka toisaalta myöskin tuottavat näitä ongelmia. On hyvä, että nyt hallitus ja eduskunta yhdessä ovat tähän kiinnittäneet huomiota. Meillä todella on konkreettisia projekteja ja ennen kaikkea hyödyntämismahdollisuuksia. Mutta hyvät ystävät, ei ole kalastusta, ellei ole kalastajia. Miten paljon meillä olisikaan varusteita, mutta jos ei kalastajia ole, niin ei ole kalastustakaan. Se osaltaan ehkä on kaikkein uhanalaisin luonnonvara kaikesta huolimatta.

Kiinnitettiin huomiota myöskin meriliikenteeseen, laivaliikenteeseen, toisaalta ongelmatilanteisiin, päästöihin, ja toisaalta ihan onnettomuustilanteisiin. Onneksi olemme sekä öljyntorjuntamaksun korotuksen kautta että esimerkiksi elvytysrakentamisen ja muiden suunnitelmien kautta todella laajasti nyt lisäämässä valmiuttamme, ja niin on onneksi tapahtumassa myöskin naapurivaltioissa. Kun katsoo tätä koko valmiutta, niin Suomi ja Ruotsi ovat hyvässä tilanteessa, heikkouksia on etelässä ja idässä, mutta siellä vielä on jonkin verran vahvistusta. Olen myöskin vakuuttunut, että yhteistyötä vapaaehtoisen sektorin, palokuntien — maakuntajoukkoja ehdotettiin ed. Kauniston puheessa — kanssa voidaan vahvistaa huomattavasti. Kokeilin kerran, mikä oli tietoisuus Helsingin palokunnassa, kun uhkasi onnettomuus Vuosaaressa, olivatko he kutsuneet Wwf:n joukkoja vai eivät. Eivät olleet kutsuneet. Tämä oli jokin vuosi sitten.

Ed. Kivirannalle sanoisin, että kuitenkin meillä on tällä hetkellä säännökset, miten torjua ja miten valvoa ja sakottaa, jos päästöjä on tapahtunut meidän talousvyöhykkeellämme. Se on parantunut.

Paljon on ollut keskustelua myöskin maataloudesta. Tärkeäähän on, että me omalla toimillamme haluamme saavuttaa enemmän kuin Helcom. Haluaisin toistaa kolmannen tai viidennen kerran, että me pyrimme siihen, me teemme työtä sen eteen, että 2012 viisivuotissitoumukset olisivat entistä enemmän kohdennettuja. Yhteinen tahtotila on se, että maatalouden ympäristötukia ja -toimia kohdistuu sinne, missä tarve on kaikkein suurin. Ja erittäin hienoa on nimenomaan se, että me pystyimme antamaan sitoumuksen Baltic Sea Action Summitissa uusien kierrätysmenetelmien hyödyntämisestä maatalouden jätteiden hyödyntämisessä.

Tässä yhteydessä nostaisin esiin myöskin niin sanotun Fosforfällan-projektin, joka Länsi-Uudellamaalla pyrkii myöskin ottamaan talteen fosforia nimenomaan ojista. Siellä on Tvärminnen kanssa yhteisiä, mielenkiintoisia kehittämisprojekteja, joissa katsotaan esimerkiksi luomuviljelyn ja muun viljelyn eroja ja nähdään, miten fosfori liukenee tässä kokonaisuudessa.

Nyt on todella kyse monesta kokonaisuudesta, mutta me tiedämme, miten paljon Itämereen satsataan meidän budjetistamme. Voisi ehkä sanoa, että jonkin verran ristiriitaisuutta on siinä, että eduskunta pyytää enemmän kustannus—hyöty-analyyseja mutta toisaalta moni on todennut, että pitää nyt vaan kaikki tehdä heti, kun me tiedämme tarkalleen, miten menetellä. Väittäisin edelleen, että tiedämme kustannus—hyöty-tilanteesta ehkä paremmin eräitten ulkomaisten projektien osalta, mutta me tarvitsemme enemmän kustannus—hyöty-analyysejä kotimaan tilanteesta. Tämä on välttämätöntä.

Tänään keskustelu on hyvin paljon liikkunut toisaalta Suomenlahdella, Saaristomerellä, jonkin verran sisävesialueilla, mutta haluaisin lopuksi myöskin kiinnittää huomiota siihen, että meidän on oltava varuillamme, ettei Pohjanlahdella, Merenkurkussa ja siitä pohjoiseen ja Selkämerellä, myöskään tule sellaisia vahinkoja, jotka muuttavat ravinteiden tasapainoa, koska silloin meillä on uusia suuria ongelmia tulossa. Siinä mielessä kaikkiin merialueisiin on syytä kiinnittää huomiota

Lopuksi kiitän eduskuntaa sekä hyvästä työstä että mielenkiintoisesta keskustelusta. Ja vien eteenpäin ne viestit, joita ed. Kyllönen tästä asetuksesta on tuonut. Näin kansalais-Thorsina olen ollut saman hämmingin edessä, mikä on se tehokkain tapa, ja minun täytyy sanoa, että itse olen päätynyt tavanomaiseen huussiin, moderniin huussiin. Se on ehkä se kaikista paras.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelua on tänään ollut jo pitkään, sitä on käyty pitkään ja laaja-alaisesti, mutta vielä tähän loppuun Itämeren alueen mökkeilijänä ja kalastuksen ystävänä haluaisin käyttää puheenvuoron kalatalouden ja kalakannan näkökulmasta.

Itämeren tilan kohentaminenhan todella liittyy kiinteästi myös kalatalouden tulevaisuuden mahdollisuuksien parantamiseen, ja on ollut hyvä tästä selonteosta huomata se, että vaarallisten aineiden pitoisuudet Itämeren kaloissa ovat yleisesti pienentyneet päästörajoitusten ja käyttökieltojen seurauksena. Kalavaroista ja kalastuksen edellytyksistä on kuitenkin pidettävä aktiivisesti huolta. Kalatalouden näkökulmasta Itämeren heikko ekologinen tila näkyy jo osin kalakantojen hidastuneena kasvuna, kuolevuuden nousuna, lisääntymishäiriöinä ja monien tärkeiden kalalajien vähenemisenä sekä toisaalta, kuten olemme selonteosta huomanneet, särkikalojen räjähdysmäisenä runsastumisena rannikkovesissä.

Itämeren osalta pidän tärkeänä, että ryhdytään toimiin välittömästi sekä hyljeongelman että merimetson aiheuttamien ongelmien poistamiseksi. Lisäksi tarvitaan toimia vaelluskalakantojen ja Itämeren taloudellisesti arvokkaimman kalan, turskan, kannan parantamiseksi. Kun olin pieni, silloin vielä turskaa sai; nyt turskaa ei ole saanut moneen vuoteen.

Yhdyn myös valiokunnan näkemykseen siitä, että ravinteiden poistamiseksi ja Itämeren rehevöitymisongelman vähentämiseksi on tarpeen selvittää nopeasti vähäarvoisten kalakantojen laajamittaisen tehopyynnin edellytykset. Ja Itämeren kalakantojen eteen on, kuten tässä on todettu, tehtävä töitä nyt tänään eikä myöhemmin, jolloin tilanteen korjaaminen saattaa olla mahdotonta tai vähintäänkin kallista.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama asia.

Tuon pohjalla, mitä ed. Mäkelä sanoi merimetsoista, pitäisi olla tietoja, jolloinka voidaan niiden kantoja lähteä vähentämään, ja sellaista tietoa ei ole, että ne olisivat nimenomaan arvokalan kantoja vähentämässä. Tarkoitan tällä lähinnä kuhakantoja.

Mutta ministeri Thors on täällä, ja se on hieno asia. Haluaisin todeta, että olen täysin samaa mieltä hänen huussipolitiikastaan viitaten näihin puheenvuoroihin tästä asetuksesta 542 vuodelta 2003. Siinä on väärinkäsityksiä, väärää informaatiota, liian vähän tietoa ja varmasti myöskin nenästä vetämistä on tapahtunut.

Ed. Sasi sanoi täällä aikaisemmin, että tämä ympäristövaliokunnan mietintö on vähän liian pitkä tai ehkä yllättävän paksu, jotakin siihen suuntaan. Kuitenkin hän itse 2 minuutin puheenvuorossa käsitteli lähes kymmenen erilaista asiaa, jotka liittyivät Itämereen. Eli Itämeri vaatii aikamoisen mietinnön tässä asiassa.

Vielä näistä yhteysaluksista, jotka toivon mukaan ovat seuraavassa lisäbudjetissa: ne pitäisi sitten varustaa myös öljyntorjuntaan.

Ydinvoimalaa ollaan tekemässä myös tuonne Simoon, ja haluan tässä tuoda esille sen, että se rakennustyömaa saattaa häiritä luonnonlohen nousua Simojokeen, Tornionjokeen ja Bäcksjö-jokeen. Tämä on eräs asia, joka ei ole ollut juurikaan esillä.

Lopuksi totean, että tämä on ainakin kolmas Itämeri-selonteko, jota olen ollut seuraamassa täällä eduskunnassa ja jonka valmisteluun, keskusteluun olen osallistunut, ja haluaisin todeta, että tämä on kyllä parhaan tasoinen. Tämä taso on hyvä, tämä on monipuolinen, ja tässä suhteessa voi tosiaan hallitusta kiittää. Joskin ympäristövaliokunta yksimielisesti totesi, että ne 71 esitystä toimenpiteiksi eivät vielä riitä, mutta siitä varmaan olemme yksimielisiä.