Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Hieman tämän selonteon, joka nyt on eduskunnassa käsittelyssä, historiasta, koska tässä on ollut erilaisia siirtymävaiheita, joilla Suomi on omaa päätöksentekoansa siirtymäkausien suhteen tehnyt. Muistamme, että silloin aikanaan jo vuonna 2001 Suomi määritteli omat kantansa EU:n laajentumiseen, ja kun liittymissopimusta valmisteltiin, silloin me itse asiassa päätimme siitä, että otamme käyttöön tällaisen siirtymäajan nimenomaan työvoiman siirtyvyyteen, mutta palvelujen siirtymäkautta ei Suomi silloin ajatellut käyttää. Sitä ei ole aikaisemmillakaan laajentumiskierroksilla käytetty, mutta jotkut keskisen Euroopan maat ottivat siirtymäajan käyttöön myös palveluiden puolella.

Silloin kun Suomen kantoja määriteltiin, tuo työ tehtiin yhdessä kiinteästi työmarkkinajärjestöjen kanssa, ja itse asiassa jo huhtikuussa 2001 työmarkkinajärjestöt antoivat yhteisen kannanoton, jossa ne kannattivat liittymistä ja samanaikaisesti toivoivat tätä siirtymäaikasäännöstöä. (Hälinää)

Kiitoksia! — Suomi oli varmasti ensimmäisiä maita, joka silloin ilmoitti ottavansa käyttöön siirtymäajan, mutta itse asiassa sitten hyvin monet muut maat seurasivat Suomen esimerkkiä tai päätyivät samaan johtopäätökseen elikkä 12 maata otti käyttöön siirtymäajan. Itse asiassa ainoastaan Iso-Britannia, Irlanti ja Ruotsi eivät päätyneet käyttämään siirtymäaikaa työvoiman vapaalle liikkuvuudelle.

Työvoiman liikkumista uusista jäsenmaista mahdollistava seurantajärjestelmä näissäkin maissa oli, vaikka tällaista työvoimapoliittiseen harkintaan perustuvaa lupamenettelyä ei ollutkaan. Silloin säädettiin erillinen määräaikainen laki, joka lähti siitä, että Tšekin, Viron, Latvian, Liettuan, Unkarin, Puolan, Slovenian ja Slovakian kansalaisten ansiotyön edellytyksiä rajoitettiin siten, että jos he haluavat työtä Suomessa tehdä, niin siihen tarvitaan tämä työvoimapoliittinen lausunto. Lähdettiin siitä, että laki on voimassa 30.4. tätä vuotta asti. Silloin kun eduskunta hyväksyi tuon lain, se samassa yhteydessä edellytti, että hallitus antaa selonteon siitä, miten EU:n laajentuminen on vaikuttanut Suomen työmarkkinoihin, mitä on tapahtunut työvoiman liikkuvuudessa, mutta myös laajemminkin tarkoitus oli pohtia tätä työmarkkinatilannetta ja työvoiman liikkuvuutta.

Tämä selonteko on nyt tänään käsittelyssä ja keskustelussa. Siinä selonteossa hallitus ehdottaa, että siirtymäaikaa ei jatketa vaan vapautetaan työvoiman liikkuminen. Tässä samassa selonteossa esitetään myös sitä, että sitten aikanaan, kun Romania ja Bulgaria liittyvät EU:hun, niin silloinkaan ei siirtymäaikoja otettaisi käyttöön. Samaan selontekoon on kytketty asioita, jotka pyrkivät varmasti meidän kaikkien yhteiseen tavoitteeseen elikkä siihen, että työehtoja voitaisiin valvoa paremmin ja voisimme turvata sen, että Suomessa niin yrityksillä kuin työntekijöilläkin on tasavertaiset mahdollisuudet toimia Suomen työmarkkinoilla. Tätä raporttia on valmisteltu yhteistyössä kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen kanssa. Sitä analyysiä on tehty yhdessä ja samoin myös tuota johtopäätösosaa. Luulen, että on aika poikkeuksellista, että Suomessa sekä työntekijä- että työnantajapuoli kannattaa siirtymäajoista luopumista.

Jos mietimme tuota taustaa, missä olosuhteissa tätä selontekoa on valmisteltu, niin siirtymäaikalakihan tuli voimaan samaan aikaan uuden ulkomaalaislain kanssa. Tämä on tietyllä tavalla vaikeuttanut analyysin tekemistä, koska on niitä asioita, jotka johtuvat siirtymäajasta, ja on niitä asioita, jotka johtuvat muuten vain lainsäädännön muuttumisesta. Sen vuoksi esimerkiksi työlupa- ja tämän tyyppiset asiat eivät ole ihan suoraan verrattavissa toisiinsa, vaan siellä on muitakin tekijöitä kuin EU:n laajentuminen ja siirtymäaikalaki, jotka vaikuttavat näihin piirtoihin. Uudessa ulkomaalaislaissahan vapautettiin silloin aikanaan työntekijä oleskeluluvasta eräitä työaloja koskien; esimerkiksi maataloudessa tai marjanpoiminnassa toimivat kausiluontoiset työntekijät eivät enää tarvitse työlupaa. Nämä siirtymäajan rajoitukset eivät koskeneet siis niitä ihmisiä, jotka ulkomaalaislain muutoksen puitteissa vapautettiin työntekijän oleskeluluvista. Sen vuoksi nämä tilastovertailut ovat vaikeita.

Suoranaista tilastointia on siis ollut mahdollista tehdä vain niistä henkilöistä, jotka ovat saaneet siirtymäaikalain nojalla luvan tehdä työtä, tai niistä, jotka ovat sitten olleet kolmansista maista tänne tulevia työntekijöitä ja sitä kautta olleet oleskeluluvan piirissä. Kaikkiaan uusien EU-maiden kansalaisille myönnettiin noin 2 600 työnteon hyväksymislupaa viime vuonna. Palvelujen tarjonnan puitteissa liikkuvasta työvoimasta voidaan esittää joitakin arvioita. Voidaan sanoa, että silloin kun siirryttiin uuteen ulkomaalaislakiin, silloin siirryttiin käyttämään myös ulkomaalaisrekisteriä, jonka tilastointijärjestelmä ei kaikilta osin ole vielä ajan tasalla. Vasta vuoden 2005 loppupuolella on saatu tietoja siitä, minkä verran työvoimatoimistojen ratkaisuja on ulkomaalaisten työntekoa koskevissa asioissa. Nämä tilastot näistä muutoksista, joita äsken edellä kuvasin, ovat sen vuoksi tulkinnanvaraisia ja hieman epävarmoja.

Ulkomaalaisrekisterin mukaan oleskeluoikeuden rekisteröintejä on tehty reilu tuhat, itse asiassa 1 162 vuonna 2005. Ulkomaalaislain nojalla oleskeluoikeus on rekisteröitävä silloin, jos oleskelu kestää yli kolme kuukautta. Mutta tuo luku vaikuttaa aika alhaiselta, ja on itse asiassa oletettavaa, että on käynyt niin, että jos ihminen ei ole heti tultuansa rekisteröitynyt ja hän on yli kolme kuukautta täällä ollut, niin ei ikään kuin ole ollut enää muistissa, että kolme kuukautta on se aikaraja, jolloin tällainen velvoite tulee. Sen vuoksi arvio on, että ihmisiä kuitenkin olisi enemmän kuin nuo rekisterit antavat ymmärtää.

Jos ajatellaan niitä tietoja, joita tähän raporttiin on kerätty muun muassa verottajalta ja Eläketurvakeskuksesta, niin ne kertovat, että lähetettävien työntekijöiden todistuksen on hankkinut noin 4 200 henkilöä vuonna 2005, ja sitten kun on tehty arviota Elinkeinoelämän keskusliiton työvoimatiedustelun kautta, jossa ovat mukana myös rakennusteollisuuden selvityksen tulokset, niin tuo antaisi arvion, että meillä on viitisentoistatuhatta ulkomaista työntekijää. Mutta tämä luku pitää sisällään myös ne ihmiset, jotka tulevat EU-maiden ulkopuolelta. Mutta tosiasiallisesti liikkuminen EU-maiden sisällä on suurempaa kuin se, mitä tulee sitten kolmansista maista.

Suomi näyttäisi näiden analyysien pohjalta kiinnostavan ennen muuta virolaista työvoimaa. Valtaosa niistä ihmisistä, joita Suomeen on tullut, onkin tullut Virosta. Osa on tullut siis palvelujen tarjonnan puitteissa. Viron palkkatason nousu on ollut aika voimakasta, ja talouskasvu on ollut siellä voimakasta, ja näyttäisi siltä, että tuota samanlaista virtaa, kuin tässä alkuvaiheessa Suomeen on tullut, ei enää jatkossa välttämättä ole odotettavissa, koska Viron omillakin markkinoilla on aikaisempaa paremmin palkattuja työtehtäviä tarjolla. Siellä tietyillä aloilla, usein niillä samoilla aloilla kuin Suomessakin, on jo tosiasiallisia vaikeuksia saada työvoimaa. Tämän lisäksi virolaiset työskentelevät myös Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, ja sinne ovatkin suuntautuneet ehkä seuraavaksi suurimmat ryhmät. Jos ajattelemme niitä ihmisiä, jotka ovat pysyvästi Suomessa, niin virolaisia Suomessa on yli 15 000 viime vuoden tilastojen perusteella, ja tämäkin kertoo siitä, että suurin osa liikkumisesta on tapahtunut Suomen ja Viron välillä.

Vielä, jos yrittää haarukoida sitä, miten nämä virrat ovat kulkeneet, niin vuonna 2003 myönnettiin virolaisille noin 9 000 työlupaa. Silloin mukana olivat siis nämä kausiluontoisetkin hyvin lyhyet tehtävät esimerkiksi maataloudessa. Silloin kun EU laajeni vuonna 2004, sen jälkeen lupia myönnettiin 4 800, mutta todennäköistä on, että tuo varsinainen ihmisten virta ei puolittunut samalla tavalla, vaan valtaosa siitä oli tullut tänne kausiluontoisiin tehtäviin. Viime vuonna näitä päätöksiä tehtiin 2 200, elikkä johtopäätös ei ole se, että ihmisten tulovirta on laskenut näin radikaalisti, vaan se, että ihmiset tulevat eri kautta ja kaikki eivät työlupaa ole tähänkään asti tarvinneet.

Sitten jos arvioidaan sitä, mitä täällä työvoiman rakenteessa on tapahtunut, niin selonteosta näkyy niitä ammattiryhmiä, jotka pääosin Suomeen ovat tulleet. Ne ovat erilaisia, ehkä enemmän suorittavan työn ammatteja, esimerkiksi siivous-, maatalous-, puutarhatyöntekijät, talonrakennustyöntekijät, joista osa tulee itsenäisinä ammatinharjoittajina tai sitten vuokratyöfirmojen kautta. Ehkä poikkeuksia ovat tällaisista tietyn tyyppisistä ammateista lääkärit, jotka ovat aika korkealla tasolla esimerkiksi Virosta tulevien suhteen, ja unkarilaiset muusikot, joiden lukumäärät ovat ikään kuin erilaisia kuin muiden maiden lähtökohdilta. Mutta talonrakennustyöntekijät liikkuvat pääosin lähetettyinä työntekijöinä.

Määrällisesti EU:n laajentuminen ei näyttäisi aiheuttaneen muutosta ulkomaisen työvoiman määrässä, vaan tätä sisällä tapahtuvaa rakenteellista muutosta on tapahtunut. Suorasta työllistetystä on siis siirrytty enemmän lähetetyn työvoiman käyttöön ja yritysten ulkopuolisen työvoiman käyttöön. Mutta on aika vaikeaa tehdä sitä arviota, kuinka paljon johtuu siirtymäajasta ja kuinka paljon johtuu siitä, että yritykset muutoinkin ovat hakeneet joustavampia työvoiman käytön muotoja, koska sama kehitys on ollut kasvavaa myös suomalaisilla, kotimaisilla, työmarkkinoilla, vuokratyövoiman osuus on kasvanut, ja jos vertaamme vaikkapa Ruotsiin, jossa siirtymäaikaa ei ole ollut, niin sielläkin on lähetettyjen työntekijöiden määrä kasvanut ja vuokrafirmojen kautta tulevien työntekijöiden määrä kasvanut. Mutta olettaa voi, että jonkun verran kasvua tämä siirtymäaika on aiheuttanut. Nyt jos luovumme siirtymäajasta, niin ei myöskään voi olettaa, että tämä kehitys kokonaan pysähtyisi, mutta varmasti vaikutus on positiivinen siinä mielessä, että se kasvu ei ole niin voimakasta kuin jos jatkaisimme siirtymäaikaa.

Miksi sitten on ongelmallista, että ihmiset ovat tulleet lähetettyinä työntekijöinä tai vuokratyöfirmojen kautta? Siinä tausta on tietenkin se, että työehtoja on huomattavasti vaikeampi valvoa. Eduskunta on jo säätänyt useaan otteeseen sellaisia lakeja, joilla tätä valvontaa on pyritty parantamaan. Muistatte varmasti hyvin niin sanotun Ulteva-työryhmän, meillä on ollut Ulteva-työryhmä, Ulteva 1 ja Ulteva 2, jotka kaikki ovat tehneet omia esityksiänsä, ja tämän vuoden alustakin tuli uusia lakeja, jotka pyrkivät nimenomaan tähän valvonnan parantamiseen. No nyt tämän selonteon valmistelun yhteydessä sovittiin siitä, että tilaajayritysten vastuuta pyritään selkiyttämään, jotta saisimme esimerkiksi alihankintaketjussa tapahtuvaa työvoiman väärinkäytöstä tai harmaata taloutta kuriin. Tuo työryhmä, vaikka se ei suoraan tähän selonteon tekstiin liity, on saanut omat esityksensä valmiiksi, ja siellä tilaajayrityksen vastuuta lisätään sen suhteen, että voisimme olla varmempia, että ketju eteenpäin toimii kunniallisesti, työehdot ovat oikeat ja verot tulevat maksetuiksi. Nuo esitykset tuodaan eduskuntaan niin pian kuin ne vain teknisesti ovat mahdollisia tuoda.

Tarkoitus on se, että yritykset voisivat kilpailla reilummin, että sellaiset yritykset, jotka eivät noudata työehtoja, eivät saisi siitä ikään kuin itsellensä tämmöistä ansiotonta ja ei-hyväksyttävää kilpailuetua vaan ne yritykset pärjäisivät kilpailussa reilusti, jotka maksavat omat velvoitteensa ja kohtelevat työntekijöitä niin kuin Suomessa kohdella kuuluu. Toinen iso tavoite on se, että meille ei syntyisi sellaisia työmarkkinoita, joilla ulkomainen työvoima, jolla on ehkä vähän vähäisemmät tiedot suomalaisista työelämän pelisäännöistä, tulisi väärinkäytetyksi sen vuoksi, että he eivät tiedä, mitkä heidän oikeutensa ovat.

Tämän lisäksi on lähdetty siitä, että EU-kansalaisten liikkuvuuden tilastointia parannetaan. Tämä on itse asiassa komission selonteossakin yksi toive jäsenmaille, koska tällä hetkellä selvästi näkyy, että puutteita tässä järjestelmässä on. On lähdetty siitä, että selvitetään tämän kevään aikana ja mahdollisesti eduskunnalle annettaisiin esitykset vielä ennen vappua siitä, millä tavalla voisimme parantaa ulkomaisen työvoiman rekisteröintijärjestelmää, jotta tätä työehtojen valvontaa voitaisiin kohdentaa sinne, missä riskit ovat suuremmat. Mutta se rekisteröinti ei koskisi pelkästään uusien jäsenmaiden kansalaisia vaan myös muista vanhemmista jäsenmaista tulevia ihmisiä, koska silloin me tietäisimme paremmin, miten nämä työvoimavirrat liikkuvat.

Jos ajattelemme tätä siirtymäajoista luopumista, niin sen ei arvioida vaikuttavan kovin merkittävästi uusista jäsenmaista tulevan työvoiman tarjontaan. Näiden arvioiden taustalla on se, että siellä, minne nytkin on liikuttu, kysyntä on se, joka säätelee tarjontaa aika voimakkaasti, ja silloin se, minkä verran ihmisiä Suomeen tulee, johtuu siitä, kuinka paljon meillä on työvoiman kysyntää. Vaikkapa tämänhetkisten tilastojen valossa, jos katsomme, minkä verran Ruotsiin on mennyt ihmisiä, minkä verran Irlantiin ja minkä verran Isoon-Britanniaan, niin valtaosa on mennyt Isoon-Britanniaan ja Irlantiin sen vuoksi, että siellä on ollut hyvin voimakas kysyntätilanne. Näiden maiden itsensä tekemien arvioiden pohjalta niille ei ole ollut haittaa tuosta työvoiman tarjonnasta vaan päinvastoin se on tukenut niiden taloudellista kehitystä, ja jos jotakin haittaa on ollut, niin se on saattanut kohdistua enemmänkin tänne lähtömaihin, joista tietyt ammattiryhmät ovat liikkuneet enemmän, jolloin on kyse siitä, kouluttaako tietty maa toisen tarpeisiin työvoimaa vai pystyykö se myös itse siitä hyötymään. Sen vuoksi on syytä etsiä sellaisia reiluja pelisääntöjä, että ei myöskään synny lähtömaahan haitallista virtaa.

Tässä oikeastaan niitä asioita, joita tässä selonteossa on. Jos arvioi vielä sitä, mitä nyt sitten jatkossa on tapahtumassa muiden maiden kohdalla, niin näyttäisi siltä, kun meillä viimeksi neuvostossa käytiin tämmöistä epävirallista kierrosta siitä, mitkä maat ovat luopumassa siirtymäajoista, että Portugali ja Espanja ovat jo selkeämmin nämä päätökset tehneet. Usean muun maan kohdalla on vielä prosessi kesken ja siellä tehdään tätä harkintaa, päätyvätkö ne luopumaan siirtymäajoista vai ei. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Itävalta ja Saksa ovat jo koko lailla päätöksensä tehneet siitä, että ne eivät tule luopumaan siirtymäajoista. Muista maista on joko enemmän tai vähemmän virallisia tietoja siitä, mitä aikomuksia siellä on, mutta varsinainen päätöksenteko on vielä aika monessa maassa kesken.

Näillä sanoilla oikeastaan vähän muutakin kuin suoraan selontekoon liittyvää asiaa, mutta mielestäni se liittyy niin oleellisesti tähän asiaan, että katsoin aiheelliseksi puhua myös näistä muista lainsäädäntöön liittyvistä kysymyksistä.

Kimmo Tiilikainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä työvoiman vapaan liikkuvuuden rajoituksista on luovuttava, ja mikä ilahduttavinta, tähän samaan tulokseen päätyy myös nyt käsittelyyn tullut selonteko, joka selvittää siirtymäaikalain vaikutuksia työmarkkinatilanteeseen. Selonteosta sovittiin samalla, kun eduskunta hyväksyi määräaikaisen siirtymäaikalain vuonna 2004.

Työelämässä on kokonaisuudessaan menossa voimakas rakennemuutos. Väestömme ikääntyy ja työmarkkinoilta poistuu enemmän työntekijöitä kuin sinne on tulossa. Toisaalta monet vanhat toimialat kärsivät vaikeuksista eikä suurilta irtisanomisilta ole vältytty. Monien uusien kasvuyritysten tilanne on päinvastainen. Alueellisesti ja eri toimialoilla saatetaan kärsiä myös työvoimapulasta.

Työvoiman uudelleen kouluttaminen talouden rakennemuutoksessa on entistä tärkeämpää. Irtisanotun työntekijän muutosturva tulee saada täysipainoisesti käyttöön kaikkialla. On todettava, että muutosturva terminä on hieman harhaanjohtava, sillä se ei suojaa työmarkkinoiden muutoksilta. Sen sijaan muutosturva toimii muutoskannustimena uusiin oloihin sopeuduttaessa.

Hallitus asetti työllisyystavoitteensa vaikeassa tilanteessa. Työelämän rakennemuutoksen lisäksi talouskasvu oli vuoden 2003 alussa pysähtynyt lähes kokonaan ja työllisyys heikkeni. Hallitus teki nopeita päätöksiä ja ryhtyi korjaamaan tilannetta. Verotusta kevennettiin, yritysverotusta uudistettiin. Keskustan tavoite matalapalkkatuesta toteutui, vaikka ei niin laajana kuin toivoimme. Muun muassa näiden toimien ansiosta Suomeen syntyy koko ajan uusia yrityksiä ja työpaikkoja esimerkiksi palveluyrittäjyyden aloille. Työpaikkoja tämän vuoden alussa oli noin 75 000 enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Hallituksen työllisyystavoite lähestyy hitaasti mutta varmasti, alueellisesti vakavista takapakeista huolimatta.

Arvoisa puhemies! Siirtymäaikalain valmistelu perustui osittain liioiteltuun uhkaan uusien EU-kansalaisten ryntäyksestä vanhojen jäsenmaiden työmarkkinoille EU:n laajentuessa. Valmisteluvaiheessa synkimmät profeetat puhuivat jopa 400 000 virolaisen halusta tulla Suomen työmarkkinoille. Pelkoa suomalaisen työvoiman syrjäytymisestä lietsottiin. Kuitenkin virolaisia arvellaan kaikkiaan lähteneen ulkomaille töihin ehkä noin 15 000 Viron EU-jäseneksi liittymisen jälkeen. Vaikka Suomi näyttääkin kiinnostavan juuri virolaista työvoimaa, tosiasiassa uusista EU-maista tulevan työvoiman määrä ei ole merkittävästi muuttunut EU:n laajenemisen jälkeen.

Jo lakia säädettäessä huomattiin, että siirtymäaikalaista huolimatta reitti suomalaisille työmarkkinoille oli vapaa lähetettyjen työntekijöiden muodossa palvelujen vapaan tarjonnan kautta. Siirtymäaikalain arvioitiin jopa lisäävän rajan yli tapahtuvaa ja työehtojen osalta vaikeasti valvottavaa vuokratyötä, ja näin myös tapahtui. Laki kuitenkin säädettiin ja samalla käynnistettiin toimet ulkomaisen työvoiman työehtojen valvonnan tehostamiseksi.

Arvoisa puhemies! Niin kotimaisilla kuin ulkomaisillakin työmarkkinoilla jylläävä harmaa talous on saatava kuriin. Harmaasta taloudesta arvioidaan koituvan yhteiskunnalle verojen ja maksujen menetyksiä jopa yli 2 miljardia euroa vuodessa. On valitettavaa, että vuokratyötä uusista jäsenmaista välittäneiden yritysten joukossa on paljon harmaata taloutta. Palkkoja on alitettu, työehtoja rikottu ja veroja jätetty maksamatta. Nämä ilmiöt ovat voimistuneet, koska suora reitti suomalaisten yritysten palvelukseen lainsäädännön myötä tukkeutui.

Ulkomaisten vuokratyöfirmojen ajoittain hämärä toiminta on mustannut myös alalla rehdisti toimivien henkilöstöpalveluyritysten toimintaa. Parjatusta vuokratyöstä löytyy myös positiivisia piirteitä. Työnantajille vuokratyö tarjoaa lähes ainoan mahdollisuuden mukauttaa työvoima kulloiseenkin tarpeeseen aloilla, joilla työvoimatarpeen vaihtelut ovat suuria. Työntekijöille vuokratyö taas tarjoaa tilaisuuden näyttää osaamisensa.

Noin 25—30 prosenttia suomalaisfirmojen vuokratyöntekijöistä rekrytoidaan loppujen lopuksi asiakasyritysten palvelukseen pysyväluonteisesti. Sama on mahdollista myös ulkomaisen työvoiman kohdalla. Osa Suomeen tulleesta vuokratyövoimasta työllistyy jatkossa suoraan suomalaisyritysten palvelukseen, kun rajoituksista luovutaan. Vuokratyö lisääntyy joka tapauksessa koko ajan. Rajoitusten poisto puhdistaa vuokratyöalaa ja parantaa rehdisti vuokratyötä välittävien yritysten toimintamahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Selonteossa edellytetään, että hallitus selvittää mahdollisuutta rekisteröidä kaikki uusista EU-maista tulevat työntekijät. Työvoiman rekisteröinti helpottaa osaltaan työvoiman liikkuvuuden seurantaa ja ennen kaikkea työehtojen valvontaa. Liikkuvien työntekijöiden rekisteröinti tekee samalla palveluksen tilastoinnille. Vastaavanlainen järjestelmä on käytössä muun muassa Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa.

Hallitus on jo aiemmin monin tavoin tehostanut työehtojen valvontaa kolmikantaisen Ulteva 2 -työryhmän ehdotusten pohjalta. Selvitysten mukaan pimeää työvoimaa käytetään eniten rakennus- ja palvelualoilla. Niinpä hallitus toi esityksen laista, joka on säädetty ja jonka mukaan nyt vuoden alusta rakennustyömailla tarvitaan kuvalliset henkilöllisyystodistukset kaikilla alueella liikkuvilla. Myös työehtojen valvontaa on tehostettu tämän vuoden alusta. Työsuojelupiireille on lisätty resursseja peräti yhdeksän viran turvin. Valvontaa on tehostettu myös keskusrikospoliisin laittoman ulkomaisen työvoiman valvontayksikkö perustamalla.

Keskusta on sitä mieltä, että nyt on aika myös lievittää ongelmaa. Rajoitukset poistamalla osa ulkomaisesta vuokratyöstä voi siirtyä helpommin valvottaviksi normaaleiksi työsuhteiksi. (Ed. Kaikkonen: Järkipuhetta!)

Viime viikolla työryhmä sai valmiiksi esityksen tilaajan vastuusta. Tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista. Lailla luodaan yrityksille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyötä ja alihankintasopimuksia tekevät yritykset täyttävät omalta osaltaan lakisääteiset velvoitteensa sopimusosapuolina ja työnantajina. On hienoa, että yksimielisyys tästäkin kysymyksestä löytyi.

Arvoisa puhemies! Työntekijöiden liikkuvuudella Keski- ja Itä-Euroopan maista 15 vanhaan jäsenvaltioon on ollut enimmäkseen myönteisiä vaikutuksia. Kuten arvoisa ministeri totesi, tulevat työntekijät ovat helpottaneet työvoimapulaa ja parantaneet talouden suorituskykyä Euroopassa. Uusista jäsenmaista tulevalla työvoimalla on ollut täydentävä rooli vanhojen EU-maiden työmarkkinoilla, eikä työmarkkinoilla jo olevan työvoiman syrjäytymistä ole tapahtunut.

Isossa-Britanniassa, Irlannissa ja Ruotsissa, joissa ei sovellettu liikkuvuutta koskevia rajoituksia, on talouskasvu ollut erityisen voimakasta, työttömyys on laskenut ja työllisyys kasvanut. 12 jäsenvaltiossa, joissa puolestaan on käytetty siirtymäjärjestelyjä, ovat laillisesti tulleet työntekijät kuitenkin luontevasti integroituneet työmarkkinoille.

Vakavasta työvoimapulasta kärsivät alat voisivat suunnata katseensa ulkomaiseenkin työvoimaan. Ensi kesänä valtioneuvostossa käsiteltävä maahanmuuttopoliittinen ohjelma ei suoraan liity työvoiman liikkuvuuteen EU:ssa, mutta myös sillä vastataan edessä häämöttäviin väestöpoliittisiin haasteisiin. Keskustan mielestä pääpainon tulee olla tässä työperusteisen maahanmuuton edistämisessä.

Työmahdollisuudet vanhoissa jäsenmaissa nopeuttavat elintaso- ja palkkaerojen tasoittumista uusien ja vanhojen jäsenmaiden välillä. EU:n uudet jäsenet ovat arvostelleet oikeutetusti vanhoja itsekkyydestä. Emme voi käpertyä itseemme, rakentaa suoja-aitoja ympärillemme ja samalla yrittää olla oikeudenmukaisia globaalilla tasolla. Rajoitusten poisto osoittaa Suomen tavoittelevan hyvää talouskehitystä koko unionin alueella. Samalla hyödymme itse, kun Suomessa tehdystä työstä kertyvät verot jäävät Suomeen.

Meille suomalaisille on ollut itsestäänselvää, että voimme hakeutua ulkomaille opiskelemaan ja hankkimaan työkokemusta. Sama oikeus on suotava myös uusien jäsenmaiden kansalaisille. Lainsäädännön tehtävänä on varmistaa työvoiman sujuva liikkuvuus ja huolehtia työntekijöiden työehtojen toteutumisesta. Siirtymäajoista luopuminen palvelee tätä päämäärää. Keskusta haluaa muistuttaa, että mitä useampi maa on valmis luopumaan rajoituksista, sitä tasaisemmin työvoima jakaantuu maiden kesken ja sitä vähäisemmiksi työmarkkinahäiriöt jäävät.

Pirkko Peltomo /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelemme tänään tavallisena eduskunta-asiana kysymyksestä, joka kuvastaa enemmän kuin mikään muu sitä, kuinka pitkän matkan Eurooppa on tullut traagisen kahtiajakonsa ajoilta. Siitä ei ole niinkään pitkä aika, kun muurit ja piikkilanka-aidat estivät ihmisten vapaan liikkumisen idästä länteen ja lännestä itään. Kylmän sodan päätyttyä Euroopan unioni on tehnyt jättiharppauksia. Vuoden 2004 laajentuminen jälleenyhdisti maanosamme. Ensimmäistä kertaa rakennamme vapaudessa ja demokratiassa rauhanomaisesti ja ilman vastakkainasettelua kaikki yhdessä yhteistä tulevaisuuttamme.

Eurooppa on kansalaisiaan varten. Kansalaiset hyötyvät eniten rauhasta ja vakaudesta, talouskasvusta ja hyvinvoinnista, oikeudenmukaisuudesta ja yhteisvastuusta. Tämän toteuttamiseksi Euroopan unionin jäsenmaat ovat sopineet neljästä perusvapaudesta: työvoiman, tavaroiden, pääoman ja palveluiden vapaasta liikkuvuudesta. Tällä hetkellä tavarat, pääoma ja palvelut liikkuvat idästä länteen ihmisiä vapaammin. Työvoiman vapaa liikkuvuus on edellyttänyt perusteellisempaa valmistautumista. Ihmisiä koskeva sääntely on eri asia juuri hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa työntekijöitä ei voi rinnastaa tavaraan, pääomaan tai palvelukauppaan. Pahimpana uhkakuvana on ollut työvoiman polkumyyntikilpailu, joka olisi uudelleen asettanut vastakkain itäisen ja läntisen Euroopan. Se olisi vahingoittanut kaikkia Euroopan kansalaisia niin lännessä kuin idässä.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraateille on selvä asia, että siellä missä tavarat, palvelut ja pääoma saavat liikkua, ei ihmisten liikkuvuutta voi pysyvästi rajoittaa. Hallittu vapauttaminen on ollut yhteisen edun mukaista. Siirtymäaikalaki oli säädetty kahden vuoden määräajaksi. Kahden vuoden aikana tilanne on kehittynyt. Uusien jäsenmaiden ripeämmän talouskasvun ansiosta hyvinvointierot tasoittuvat vuosi vuodelta enemmän, mikä hiljalleen vähentää vanhempien jäsenmaiden vetovoimaa. Sitä paitsi EU:n komission mukaan uusista unionin maista tulevalla työvoimalla on ollut myönteistä vaikutusta. Uusien EU-maiden kansalaisilla on ollut täydentävä rooli vanhojen jäsenvaltioiden työmarkkinoilla. Kantaväestön syrjäyttämistä ei ole tapahtunut.

EU-komission kertomuksen mukaan uusista EU-maista vanhoihin unionin jäsenvaltioihin suuntautunut työvoiman liikkuvuus on pääosin ollut vähäistä. Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, joissa uusien EU-maiden kansalaisten määrä työmarkkinoilla on lisääntynyt, kehitys on perustunut työvoiman kysyntään. Suoraa yhteyttä työvoimavirtojen ja siirtymätoimenpiteiden välillä ei ole voitu havaita missään vanhassa Euroopan unionin maassa. Britannian sisäministeriön tutkimuksen mukaan uusien jäsenmaiden työntekijät ovat tuottaneet vapaan liikkuvuuden ensimmäisen vuoden aikana taloudellista lisäarvoa noin 750 miljoonan euron edestä. Eilen myös Ranskan pääministeri ilmoitti pyrkivänsä eroon siirtymäajoista "asteittain ja hallitusti".

Suomi on käyttänyt kahden vuoden siirtymäajan viisaasti. Olemme keränneet arvokasta tietoa ja varustautuneet asianmukaisesti. Esimerkiksi työehtojen valvonnassa on kahden vuoden aikana saatu aikaan merkittäviä tuloksia työmarkkinajärjestöjen ja valtion kolmikantaisella yhteistyöllä. Vuonna 2002 solmitun tulopoliittisen kokonaisratkaisun pohjalta saatiin aikaan rikospoliisin yhteyteen perustettu ulkomaisen työvoiman työehtojen valvontaan erikoistunut yksikkö, jonka resursseja on hiljakseen lisätty. Jo nyt on havaittu, että yksikkö tuottaa toimintansa aiheuttamat kulut yhteiskunnalle takaisin.

Mikäli siirtymäaikalaista luovutaan — tai sanotaanko, kun luovutaan — ei palvelujen tarjoaminen ole enää ainoa "vapaa" kanava hankkia työvoimaa uusista jäsenmaista ja suora työllistyminen vuokratyövoiman käyttämisen sijasta voi lisääntyä. Tällä tavoin työehtojen toteutumista on mahdollista tehokkaammin valvoa ja sitä kautta parantaa työntekijöiden asemaa Suomen työmarkkinoilla.

Arvoisa puhemies! Siirtymäaikalaista luopumisen ei arvioida vaikuttavan olennaisesti uusista Euroopan maista tulevan työvoiman tarjontaan myöskään Suomessa. Me kaikki tunnemme Suomen väestökehityksen. On muistettava, että Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa useille aloille. Siksi meidän jatkossa ei tule rajoittaa vaan edistää toimenpiteitä, joilla ammattitaitoinen työvoima saadaan houkuteltua maahamme.

Vapaa liikkuminen ei muuten ole yksisuuntaista. EU:n laajentumisen myötä myös Suomen kansalaisille avautuu pääsy uusien jäsenvaltioiden työmarkkinoille.

Herra puhemies! Viime perjantaina valmistunut kolmikantainen Ulteva 2 -työryhmä esittää yksimielisesti säädettäväksi tilaajan selvitysvelvollisuutta ja vastuuta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä koskevaa lakia. Lain mukaan työn tilaajalle tai teettäjälle tulisi selvitysvelvollisuuden kautta osavastuu lakien ja työehtojen noudattamisesta sekä rehellisten työmarkkinoiden ylläpitämisestä. Tilaajan tulisi pyytää ennen alihankinta- ja vuokratyösopimuksen tekemistä sopimuskumppaniltaan selvitys muun muassa vero- ja eläkemaksujen asianmukaisesta hoitamisesta. Laki parantaisi myös luottamushenkilöiden mahdollisuuksia saada tietoja ulkopuolisen työvoiman työehdoista, työvoiman määristä ja työskentelystä. Lain valvontaa tehostettaisiin uudenlaisilla laiminlyöntimaksuilla. Ne antaisivat mahdollisuuden nopeiden sanktioiden määräämiseen velvoitteet laiminlyöneelle tilaajalle.

Työryhmä esittää tilaajavastuulain lisäksi myös muutoksia lähetettyjä vuokratyöntekijöitä koskevaan verotukseen ja ulkomaalaisten yritysten rekisteröintiä ennakkoperintärekisteriin. Myös nämä ehdotukset vahvistaisivat reilujen pelisääntöjen noudattamista työelämässä ja työntekijät saisivat sopimusten mukaiset palkkansa, rehelliset työnantajat reilut kilpailuedellytykset ja yhteiskunta vero- ja sosiaaliturvamaksunsa.

Työmarkkinaosapuolet jatkavat vielä syksyyn saakka keskenään tilaajavastuuseen liittyvien sopimustasojen menettelytapojen ja suositusten valmistelua. Tarkoitus on luoda edellytyksiä, joilla vuokra- ja alihankintasopimusten yhteydessä varmistettaisiin nykyistä paremmin velvoitteiden hoito. Tämä tukee osaltaan myös valmisteilla olevaa tilaajavastuulainsäädäntöä.

Niin ikään Ulteva 2 -työryhmässä jatketaan tuposopimuksen mukaisesti ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen toteutumisen ja kanneoikeuden selvittelyä ja kartoitetaan muun muassa EU-maiden vastaavaa lainsäädäntöä.

Arvoisa herra puhemies! Siirtymäaikalain voimassaoloa ei ole syytä jatkaa. Lain voimassaolon päätyttyä ulkomaisten työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla voidaan tehokkaasti valvoa jo olemassa olevilla ja ehdotetuilla uusilla toimenpiteillä, joihin edellä viitattiin. Edellä mainittu esitys tilaajavastuulaiksi on myös merkittävä läpimurto työelämän reilujen pelisääntöjen edistämisessä. Tämän kaltaisin toimenpitein parannamme kilpailukykyämme ja voimme toisaalta turvata toimivat ja tasa-arvoiset ehdot Suomen työmarkkinoilla.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että eri lainsäädännöllisin toimin turvataan niin suomalaisen kuin Suomeen tulevan työvoiman asema yritystoiminnan muuttuessa yhä kansainvälisemmäksi. Siirtymäaikalain säätäminen oli aikanaan varovaisuussyistä perusteltu, mutta nyt lain aika on ohi. Suomen on aika sopeutua ja luoda edellytykset työvoiman vapaalle liikkumiselle, kuten on tehty monissa muissa Euroopan unionin maissa.

Arto Satonen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus ehdottaa selonteossaan, että uusien EU-valtioiden työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoittavan siirtymäaikalain voimassaoloaikaa ei ole tarpeen jatkaa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee tätä kantaa. Hallitus on tehnyt oikean ratkaisun, mutta liian myöhään.

Siirtymäaikalain käsittelyn yhteydessä esittämässämme ponnessa vaadimme parlamentaarisen seurannan toteuttamista pikaisessa aikataulussa ja hallituksen selvitystä lain työvoimapoliittisista vaikutuksista. Kun näimme, että siirtymäaika johti epäterveeseen kilpailuun, jonka voittajia ovat olleet virolaiset vuokratyönvälittäjät, vaadimme hallitukselta toimenpiteitä sekä suullisesti että kirjallisesti. Laki olisi pitänyt kumota viimeistään viime vappuna, kun oli jo täysin selvää, että lisävuosi vain pahentaa tilannetta. (Ed. Mustajärvi: Ei ole toteen näytetty!)

Työministeri Filatov on sanonut suhtautuneensa koko ajan siirtymäaikalakiin kriittisesti. Hallituksessa on siis ongelma tiedostettu, mutta mitään ei ole tehty — ei ole tehty, koska ei ole saatu SAK:n lupaa.

SAK teki vuonna 2000 tutkimuksen, jonka mukaan 400 000 virolaista olisi pyrkimässä Suomen työmarkkinoille. Nyt heitä on täällä töissä selonteon mukaan noin 6 000. Tämä tutkimustulos oli väärä, ja siitä vedettiin täysin väärät johtopäätökset. SAK:n jäsenpalveluosaston päällikkö Eero Heinäluoma totesi 5.9.2000 Helsingin Sanomissa, että työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen on varauduttava riittävällä siirtymäajalla. Heinäluoman mukaan sopiva aika silloin olisi ollut seitsemästä kymmeneen vuoteen. Vaatimalla voimakkaasti siirtymäaikoja SAK luuli suojelevansa suomalaista työvoimaa, mutta tosiasiassa ajoi sen epäterveen kilpailun uhriksi. Luu jäi käteen niin rehelliselle suomalaiselle yrittäjälle kuin rehelliselle suomalaiselle työmiehellekin. Häviäjä on ollut myös virolainen vuokratyöläinen, jonka työehtoja ei ole kukaan käytännössä valvonut.

Jo siirtymäaikalain hyväksymisen yhteydessä esitettiin laajasti epäilyksiä lain tarpeellisuudesta ja sen mahdollisista negatiivisista seurannaisvaikutuksista: sen oletettiin antavan virolaisille vuokratyönvälittäjille pysyvän jalansijan Suomen työmarkkinoilla, erityisesti rakennusalalla, arveltiin siirtymäaikalain pätkistävän entisestään työsuhteita ja heikentävän samalla työsuojelun edellytyksiä, pelättiin siirtymäaikalain lisäävän talousrikollisuutta, kuten bulvaanien käyttöä. Kaikki epäilykset ovat osoittautuneet oikeiksi, juuri niin siinä on käynyt. Siksi on varsin erikoista, että työministeri Filatov katsoi Helsingin Sanomissa vielä 18. päivänä helmikuuta tänä vuonna, että vuonna 2004 tehty ulkomaisen työvoiman liikkuvuutta rajoittava päätös oli aikoinaan oikea.

Selontekoon liittyy hallituksen tavoite tehostaa työehtojen valvomista. Kokoomus kannattaa niitä toimia, joilla edistetään terveen kilpailun toteutumista ja harmaan talouden torjumista. Tilaajavastuu ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että joku yritys joutuisi maksamaan jonkun toisen yrityksen maksamatta jättämiä laskuja. On myös järkevää, että yrityksen tarkastusvelvollisuus siitä, että alihankkija tai vuokratyöyhtiö on asianmukaisesti hoitanut veronsa ja eläkemaksunsa, rajoitetaan koskemaan vain uusia sopimussuhteita.

Hallituksen selonteossa mainitaan myös esityksen tekeminen EU-maiden kansalaisten rekisteröitymisestä. Rekisteröityminen on sinällään perusteltua, mutta se ei saa olla työn tarjoajan tai työhön tulijan näkökulmasta liian byrokraattista. Siirtymäajoista luovutaan siksi, että tänne houkutellaan työvoimaa Euroopan unionin uusista maista, eikä siksi, että rakennettaisiin esteitä tänne tulijoille.

Arvoisa puhemies! Iso-Britannia, Irlanti ja Ruotsi päättivät avata työmarkkinat uusien EU-maiden kansalaisille. EU:n komission uunituoreessa, 8. päivänä helmikuuta 2006 päivätyssä raportissa todetaan, että työvoiman vapaasta liikkuvuudesta on ollut hyötyä rajansa avanneille maille. Iso-Britannia ja Irlanti ovat saaneet kaipaamaansa työvoimaa erityisesti rakennusalalle ja palvelusektorille. Ruotsiin ei ole tullut pelättyä elintasoturistien muuttajatulvaa, mutta sen sijaan tarpeellisia työntekijöitä. Raportin merkittävin löydös on se, että sekä Isossa-Britanniassa että Irlannissa uusien jäsenmaiden työntekijöillä on jopa korkeampi työllisyysaste kuin maan omilla kansalaisilla.

Johtopäätöksenä todetaan, että uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat olleet voimakkaasti mukana edesauttamassa talouden ja työmarkkinoiden suotuisaa kehitystä ja rakentamassa vahvaa kansantaloutta näissä valtioissa. Toisaalta ne maat, jotka ovat sulkeneet työmarkkinansa, ovat kärsineet sekä laittomasta maahantulosta että laittomasta työnteosta. Lisäksi siirtymäajan käyttöön ottaneet maat, kuten Suomi, ovat hidastelemalla menettäneet mahdollisuutensa saada kyvykkäintä työväkeä uusista Euroopan unionin maista. Luonnollisesti ne, jotka ovat voineet valita, ovat menneet niihin maihin, joissa on voinut työllistyä suoraan työsuhteeseen vuokratyön sijasta. Kysymys kuuluu, kuinka monta virolaista terveydenhuollon ammattilaista, latvialaista it-osaajaa, liettualaista akateemista tutkijaa tai puolalaista rakennusmiestä Suomi on menettänyt Ruotsiin, Irlantiin ja Isoon-Britanniaan vain siksi, että me olemme pitäneet portit kiinni.

Nyt käsillä olevan selonteon toteamus työmarkkinoiden kehityssuunnasta Suomessa on karua luettavaa. Työvoiman saatavuus tulee lähivuosina vaikeutumaan useilla aloilla ja alueilla. Väestön ikääntyminen on nopeaa, ja kotimainen työvoima vähenee 10 000—15 000 työntekijän vuosivauhtia. Suurin tarve ulkomaiseen työvoimaan on rakennusalalla, metalliteollisuudessa, monissa eri palvelualan ammateissa ja terveydenhoitosektorilla, erityisesti hoivatyössä. Suomen työmarkkinat ovat tilassa, jossa korkea työttömyys yhdistyy kiihtyvään työvoimapulaan. Työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa ammatillisesti eivätkä alueellisesti. Työttömäksi jäävät paperimiehet eivät ole ratkaisu hammaslääkäripulaan tai sosiaalityöntekijöiden puutteeseen. Uudelleenkouluttamalla he voivat kyllä olla apu metalliteollisuuden tai rakennusalan työvoimapulaan. Alakohtaisen työmarkkinatilanteen muuttuessa nopeasti on hallituksenkin kyettävä ennakoimaan eri alojen koulutustarpeita ja tekemään muutoksia tarvittaessa ripeästikin. Myös työvoiman liikkuvuutta maan sisällä on edesautettava.

Suomi tarvitsee globalisaatiostrategian, eikä vain sen kirjoittamista vaan myös sen toteuttamista. Brunilan raportin keskeiset esitykset työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi, kuten mahdollisuus yhteisesti sovitusti poiketa paikallisella tasolla esimerkiksi työaikajoustolla alakohtaisista työehtosopimuksista irtisanomisen tai lomautuksen vaihtoehtona, ovat yhä kesken.

Ulkomainen työvoima on mahdollisuus, ei uhka. Ulkomaalaisten työntekijöiden avulla voidaan edistää Suomen kilpailukykyä ja suomalaisten työllisyyttä, mikä on kokoomuksen ensisijainen tavoite. Silloin kun työehdot ovat samat, suomalainen työnantaja asettaa suomalaisen työntekijän etusijalle ja turvautuu ulkomaalaiseen vain, jos Suomesta ei löydy riittävästi osaavaa ja kyvykästä työvoimaa. Ulkomaista työvoimaa ei siten ole syytä pelätä. Syytä on pelätä sitä, että esimerkiksi metalliteollisuuden yritykset eivät löydä Suomesta riittävästi työvoimaa ja siksi työtä valuu maan rajojen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Uusissa jäsenmaissa työvoiman liikkumisrajoitukset on koettu alentaviksi, ja niiden asukkaat ovat tunteneet kuuluvansa Euroopan unionin kakkoskastiin. Suomella on nyt hyvä mahdollisuus tulevana Euroopan unionin puheenjohtajamaana näyttää suuntaa myös muille. Meidän lisäksemme ainakin Espanja ja Portugali ovat luopumassa siirtymäaikalaista. Siirtymäaikalaille ei ole kestäviä perusteluita missään muuallakaan, mutta joissain maissa sisäpoliittisilla syillä suljetaan portit tarpeellisiltakin työntekijöiltä. Nopeasti ikääntyvässä Suomessa näiden porttien sulkeminen olisi lyhytnäköistä politiikkaa, jolla vedettäisiin matto omien jalkojemme alta.

Markus Mustajärvi /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lienee paikallaan tarkastella, missä tilanteessa olemme poistamassa EU:n uusien jäsenmaiden työvoiman siirtymäajat.

Työttömien määrä hipoo vieläkin kolmeasataatuhatta, eikä pitkäaikaistyöttömyys sula. Työttömyyden alueelliset erot ovat aivan liian suuret. Pahimmillaan niillä alueilla, esimerkiksi Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, joissa massatyöttömyys on jatkunut jo toistakymmentä vuotta, koetaan lähiaikoina työvoimapula. Se, jos mikä, osoittaa työllisyyspolitiikan epäonnistuneen.

Massairtisanomiset ovat arkipäivää, ja tuotantoa siirretään ulkomaille. Samanaikaisesti vaikean työttömyyden kanssa valitetaan työvoimapulaa ja teollisuus läpikäy rajua rakennemuutosta. Suomalaisen työntekijän palkkaa verrataan mielellään aasialaisen työntekijän palkkaan, mutta suomalaisen johtajan palkkaa amerikkalaisen johtajan palkkaan. Suomalainen työvoima kilpailee ahtaassa rakosessa: Suomessa usein pimeän työvoiman kanssa ja globaalisti sellaisten maiden kanssa, joissa työntekijöillä ei ole edes järjestäytymisoikeutta.

Työllisyysaste oli viimeisimmän tilaston mukaan vajaat 67 prosenttia. Se jää kauas siitä, mikä asetettiin hallitusohjelmassa tavoitteeksi seuraavalle kaudelle, eli 75 prosentista. Täytyy myös huomata, että työlliseksi lasketaan henkilö, joka tutkimusviikon aikana on ollut töissä yhden tunnin. Sillä tuntimäärällä ei tulevaisuutta rakenneta eikä kansantalous kasva kohisten. Suomi uhkaa nopeasti muuttua edullisen huoltosuhteen maasta maaksi, jossa ikääntyneiden osuus ja epäedullinen huoltosuhde ovat Euroopan korkeimpia.

Suomi on perinteisesti ollut maastamuuttomaa, josta on muutettu Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan. Vasta 80-luvulta lähtien Suomeen on muutettu yleisemmin kuin täältä muualle. Ulkomaalaisväestö lisääntyi Suomessa vuosina 1987—2003 kuusinkertaiseksi. Tosin lähtötaso oli alhainen: ainoastaan 18 000 maahan muuttanutta vuonna 1987. Jatkossa lienee väistämätöntä ja — mikäli maahanmuutto tapahtuu hallitusti — jopa suotavaa, että muutto jatkuu. Muuten vajaaseen työllisyysasteeseen ja ikärakenteen muutokseen ei kyetä vastaamaan eikä hyvinvointivaltion perustaa turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kolmikantaisesti valmistelema esitys uusien jäsenmaiden kahden vuoden siirtymäajasta luopumisesta on herättänyt sellaista keskustelua, jossa tosiasiat valitettavan usein siivotaan sivuun. Yleisesti väitetään, että siirtymäajat ovat ohjanneet ulkomaisen työvoiman käyttöä vuokratyövoiman suuntaan. Asiaperusteita tällaiselle väittämälle löytyy yhtä vähän kuin ennusteelle, että 400 000 virolaista ryntää Suomen työmarkkinoille — sellaistakin väitettiin jokin aika sitten. Jo siirtymäajoista päätettäessä tiedettiin, että vuokratyövoiman käyttö yleistyy nopeasti. Se on ollut selkeä suuntaus jo pitkään.

Mitään sellaista tutkimusta ei ole esitetty, joka osoittaisi kiistatta, että vuokratyövoiman käytön kasvu johtuu juuri siirtymäajoista. Muutos olisi tapahtunut ilman siirtymäaikojakin. Suomessahan tehtiin se virhe, että rinnan työvoiman siirtymäajan kanssa ei vaadittu vastaavaa siirtymäaikaa palveluille, niin kuin esimerkiksi Saksa ja Itävalta tekivät. Näin asetelmasta tuli muotopuoli: palveluiden alla tapahtuvaa työn liikkumista ei rajoitettu mitenkään, mutta muun työvoiman liikkuvuutta kyllä.

Vuokratyövoiman käyttöä on vaikea valvoa, ja sen kilpailukyky perustuu juuri siihen. Vuokratyövoiman käyttö lisääntyy jatkossakin, jos työelämän pelisääntöjä ja pimeää taloutta ei saada kuriin. Mitään paluuta normaalin työsuhteen käyttöön ei tapahdu nyt, kun siirtymäajat poistetaan.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä kukaan ei tiedä, kuinka paljon Suomessa työskentelee ulkomaalaista työvoimaa. Arviot vaihtelevat muutamasta tuhannesta kymmeniintuhansiin. Pahimmassa tapauksessa Suomeen tuleva ulkomainen työntekijä ei maksa veroja kotimaahansa, mutta ei myöskään Suomeen, ja samoin on sosiaaliturvan laita: se on yhtä retuperällä niin lähtö- kuin tulomaassakin.

Jos suomalainen yrittäjä tai työntekijä lyödään markkinoilta ulos lainvastaisin keinoin — tai jos suomalainen työntekijä ei pääse samasta syystä lainkaan työmarkkinoille — on asetelma altis rasistisille purkauksille. Uskon suomalaisen työntekijän hyväksyvän ulkomaalaisen työvoiman, jos se palkataan reilun pelin hengessä samoin ehdoin kuin suomalainenkin työvoima.

Jokin viikko sitten järjestimme eduskunnan lisärakennuksessa keskustelutilaisuuden ulkomaalaisesta työvoimasta ja havaitsin, että ammattiyhdistyspuolella tunnettiin aitoa huolta siitä, ettei duunaria laiteta tappelemaan toista duunaria vastaan. Näin käy, jos tilanne riistäytyy käsistä.

Ulkomaalaista työvoimaa ei tule nähdä ainoastaan uhkana. Esimerkiksi maahanmuuttajat voivat helpottaa työvoiman saatavuusongelmaa, laajentaa osaamispohjaa ja lisätä innovatiivisuutta. Usein muualta tullut perustaa oman yrityksen ja toimii kansainvälisten verkostojen ylläpitäjänä.

Vasemmistoliitto hyväksyy siirtymäajoista luopumisen. Uusista jäsenmaista työvoima on liikkunut oletettua vähemmän, eikä vakavia työmarkkinahäiriöitä esiinny. Mutta jatkossa asianmukaisten työehtojen valvontaa täytyy tehostaa. Riittävien työkalujen ja valvontaresurssien turvaaminen koituu sekä rehellisten yritysten, suomalaisten työntekijöitten ja työttömien, maahan tulevan ulkomaisen työvoiman että koko kansantalouden parhaaksi. Tärkeimpänä näemme, että täytyy luoda järjestelmä, jonka ansiosta tiedämme, keitä tässä maassa työskentelee. Esitetty rekisteröitymisvelvollisuus maahan tulevalle työvoimalle on ensimmäinen ehto. Sen jälkeen tulee valvoa, että kaikki työntekijät työskentelevät asianmukaisin ehdoin.

Näistä asioista luulisi löytyvän yhteinen näkemys eri puolueiden välillä samoin kuin harmaan tai pimeän talouden vastaisista toimista. Esimerkiksi poliisille ja työsuojelun valvontaan osoitetut lisäresurssit maksavat itsensä monin verroin takaisin.

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa vaikuttavat lähitulevaisuudessa suomalaiseen työelämään paljon enemmän kuin siirtymäaikojen poistaminen: palveludirektiivin tulkinta ja tilaajavastuu. Jos palveludirektiiviä tulkitaan niin, että palveluita vastaanottavassa maassa ei sovelletakaan sen maan työsuhteen ehtoja, kaaos on valmis. Mahdollinen palkkadumppaus ja sosiaalinen dumppaus estetään vain niin, että myös palveludirektiivin yhteyteen vaaditaan tilaajavastuu.

Tilaajavastuu on se ase, jolla voidaan lyödä ulos markkinoilta hämärät bisnesmiehet ja pimeä työvoima. Tätä nykyä urakat kilpailutetaan niin pitkiksi ketjuiksi ja alihankkijoita käytetään niin laajasti, ettei väärinkäytöksiin päästä muuten käsiksi. Eikä ongelma koske vain yksityistä sektoria; myös julkisella sektorilla on nähty tapauksia, joita ei uskoisi verovaroin toimivissa organisaatioissa mahdollisiksi.

Ilolla tervehdimme Ulteva 2 -työryhmän esittämää erillislakia tilaajan vastuusta. Tilaajan velvollisuus tarkistaa, että yritys on merkitty asianmukaisiin rekistereihin, verot ja eläkkeet on maksettu ja että yrityksessä työskennellään työehtosopimusten mukaisesti, takaa, että vapaamatkustajat saadaan kuriin.

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen pani täällä ryhmänsä puheenvuorossa vähän mutkat suoriksi, kun hän rakensi mekaanisen yhteyden siirtymäajoista vuokratyövoiman lisääntyneeseen käyttöön. Tänä päivänä asiassa kuultiin valiokunnassa asiantuntijoita, ja olen tätä kysynyt aikaisemminkin työministeriöstä ja kysynyt sitä, mikä on se tutkimus, mikä on se selonteko, joka osoittaa tämän todeksi eli sen, että siirtymäajoista seuraa suoraan lisääntynyt vuokratyövoiman käyttö, eikä sellaista tutkimusta, sellaista selontekoa, ole tuotu julkisuuteen. Pelkkä ajallinen yhteys ei riitä.

Ed. Satonen sanoi vielä, että Suomessa portit ovat olleet kiinni. Minä en kyllä ymmärrä, kuinka hän näin sanoo. Kun on lueteltu iso määrä lukuja siitä, paljonko tänne on tullut ulkomaalaista työvoimaa, niin kyllähän tänne maahantulo on ollut joka tapauksessa mahdollista.

Heidi Hautala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siirtymälaki on perua kolmikannassa saavutetusta yhteisymmärryksestä jo vuodelta 2001, ja kaikkein eniten siirtymäaikoja uusien maiden työntekijöiden maahantuloon vaati SAK. Muistissa on, että SAK oli teettänyt kantansa tueksi tämän jo täällä mainitun niin sanotun tutkimuksen, jonka mukaan jopa 400 000 virolaista oli vyörymässä Suomen työmarkkinoille. Tämä valtava luku levisikin erittäin tehokkaasti otsikoihin ja loi pohjaa lain hyväksymiselle. Tästä tutkimuksesta kertoo jotakin myös se, että kun eduskunta oli hyväksymässä tätä lakia, niin Viron Suomen-suurlähettiläs Matti Maasikas lähetti kansanedustajille tiedotteen, jossa hän sanoi, että Viron koko työllinen työvoima on vain noin 750 000 henkeä. Jokainen ymmärtää, että tällaiset luvut olivat tuulesta temmattuja.

Eduskunnassa oli laista epäilyksiä — osallistuin itse sen käsittelyyn työelämävaliokunnassa — mutta lopulta vain vihreä eduskuntaryhmä kokonaisuudessaan äänesti lain hyväksymistä vastaan. Muistan oikein hyvin, että lain valmistelusta muodollisesti vastannut työministeri Tarja Filatov ei kertaakaan ilmestynyt täysistuntoon lakiaan puolustamaan. Olen sitä mieltä, että tämä voi olla ministerille kunniaksikin, koska laissa todella ei ollut kovin paljon puolustamista ja se oli sovittu kolmikannassa. Erikoista oli myös se, että pääministeri Matti Vanhanen sanoi, kun eduskuntakäsittely oli jo pitkällä, että lain voimassaoloa pitäisi heti lyhentää yhteen vuoteen, siis ennen kuin laki oli edes hyväksytty täällä.

Siirtymäaikalaki on oikein hyvä esimerkki laista, jonka vaikutukset ovat olleet päinvastaisia kuin tarkoitettiin. Siitä huolimatta, että sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton ryhmäpuhujat ovat täällä puolustaneet sitä lakia ja sanoneet, että se on auttanut sopeutumaan, niin katson, että myöskään tällaisesta ei ole mitään todisteita. Tämä selonteko on siinä mielessä selväkielinen, että hallitus myöntää siinä aika avoimesti, että lakia ei itse asiassa olisi koskaan tullutkaan säätää.

Kolme vanhaa EU-maata ei tosiaan säätänyt siirtymäaikalakeja, ja ne ovat Irlanti, Britannia ja Ruotsi. EU-komission mukaan Britanniassa ja Ruotsissa työvoimavirrat ovat olleet kutakuinkin samoja tai hieman vähäisempiä kuin aikaisemmin ja Irlannissa hieman suurempia kuin niissä maissa, jotka ottivat käyttöön siirtymäajat. EU-komission selvityksen mukaan maissa, jotka ottivat käyttöön siirtymäajat, koettiin kuitenkin enemmän ei-toivottuja sivuvaikutuksia, esimerkiksi enemmän laitonta työtä ja näennäisesti itsenäistä ammatinharjoittamista. Näin siis EU-komissio tuoreessa raportissaan.

Ulkoministeriön kokoaman selvityksen mukaan esimerkiksi Hollannissa siirtymäaikalain vaikutus on jäänyt vähäisemmäksi kuin odotettiin: muun muassa puolalaiset ovat tulleet voimalla rakennus- ja palvelusektoreille nimenomaan vuokratyövoiman tai pimeän työvoiman muodossa. Ranskassa valvonta on onnistunut huonosti ja väärinkäytökset ovat yleisiä. Saksassa itäeurooppalaiset työntekijät ovat kiertäneet siirtymäaikalakia ryhtymällä yrittäjiksi ja myymällä palvelujaan polkuhinnalla.

Hallitus luettelee selonteossa ongelmia, joita meillä siirtymäaikalakiin on liittynyt. Ulkomaalaisrekisteri ehti vasta viime vuoden lopulla tilastoimaan työvoimatoimistojen ratkaisuja ulkomaalaisten työnteosta. Ja edelleen tämä tilastointi on hallituksen mukaan tulkinnanvaraista ja yleispiirteistä. Työvoima, joka tulee maahan palvelujen tarjonnan muodossa, jää tilastoimatta, samoin siirtymälain mahdollistamat poikkeustapaukset. Ei tiedetä, miten suuri osa maassa laillisesti oleskelevista EU-maiden kansalaisista rekisteröityy, kun kolmen kuukauden määräaika on tullut täyteen. Eläketurvakeskus ei välttämättä saa vaadittuja työntekijöitä lähettävän maan eläketurvaviranomaisen todistuksia jne.

No, näihin rajoituksiin turvauduttiin aluksi kahdeksi vuodeksi. Tavallisten työntekijöiden hakeutuminen esimerkiksi Virosta tavalliselle suomalaiselle työnantajalle tehtiin käytännössä lähes mahdottomaksi, jos samaan tehtävään olisi tarjolla työntekijä Suomesta tai vanhasta EU-maasta. EU-komission mukaan siirtymäaikalait lykkäävät työmarkkinoiden sopeutumista uuteen tilanteeseen, ja tähän liittyy riski, että työvoimavirtojen kohdemaiden vinoutuneesta valikoitumisesta tuleekin pysyvä ilmiö. Tämä Suomessakin voisi osoittautua hyvin kohtalokkaaksi, koska Suomessa jo nyt pitäisi harjoittaa erittäin aktiivista työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa.

Selonteko kertoo, että ulkomaiselle työvoimalle on siirtymäaikalain astuttua voimaan myönnetty huomattavasti vähemmän työlupia, ja tähän ovat vaikuttaneet itse tämä siirtymäaikalaki, mutta myös samaan aikaan voimaan astunut uusi ulkomaalaislaki. Niistä maista, jotka kuuluvat tämän siirtymäaikalain piiriin, tulevien ulkomaalaisten työntekijöiden työlupien määrä romahti parissa vuodessa hiukan yli 11 000:sta noin 2 500:teen. Hallitus arvioi, että syynä tähän on voinut olla jo se, että siirtymäaikalaki on saanut aikaan eräänlaisen pelotevaikutuksen. Aiheuttihan tieto näiden vanhojen EU-maiden tervetuliaislahjasta uusissa maissa äärimmäistä harmistusta ja jopa sellaisia käsityksiä, että vanhoihin jäsenmaihin ei pääsisi töihin enää ollenkaan. Näin Virossakin kirjoitettiin.

Siirtymälait ovat koetelleet oikeudentajun ohella politiikan oikeudenmukaisuutta. Ei kulunut kuin puoli vuotta siirtymäsääntöjen käyttöönotosta, kun tässä salissa esiteltiin valtioneuvoston selontekoa väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta. Siinä yhteydessä hallitus taas korosti aktiivisen maahanmuuttopolitiikan ja erityisesti työperusteisen maahanmuuton tärkeyttä.

Työlupien määrän romahdukseen on vaikuttanut myös se, että erityisesti maatalouden kausitöihin on nyt päästy enintään kolmeksi kuukaudeksi ilman työvoimatoimiston hyväksyvää päätöstä. Verohallituksen tilastojen mukaan uusista EU-maista tulevien lyhytaikaisten työntekijöiden määrässä ei kuitenkaan olisi juuri tapahtunut muutoksia.

Kaikkein eniten myönnettyjen työlupien vähenemiseen on nähtävästi vaikuttanut se, että uuteen EU-maahan sijoittautunut vaikkapa suomalainen työnantaja saa lähettää Suomeen tilapäisesti työskentelemään unionissa vallitsevan palvelujen tarjonnan vapauden puitteissa lähetettyjä työntekijöitä. Tällaisten työntekijöiden määrää etenkin Virosta mutta jonkin verran myös Puolasta siirtymäaikalaki on selkeästi kasvattanut. Voimme tietysti keskustella siitä, kuinka paljon tämä ilmiö olisi lisääntynyt ilman siirtymäaikalakia, mutta ainakaan ei olisi pitänyt tehdä mitään sellaisia toimia, jotka suorastaan sitä edistävät.

Vihreä eduskuntaryhmä varoitti palvelujen tarjonnan lakiin jättämän porsaanreiän vielä muodostuvan suureksikin ongelmaksi, kun lakia oltiin säätämässä. Tämän johdosta SAK:n johtaja Matti Viialainen kysyi, pitääkö koko ladon ovi avata selälleen sen takia, että siinä on kissaluukku. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Martti Korhonen totesi vihreiden esityksen siirtymäaikalain säätämättä jättämisestä merkitsevän, että Suomeen tehtäisiin todellinen Villi Länsi, jossa ei olisi mitään ulkomailta tulevan työvoiman pelisääntöjä. Korhosen mukaan esitys oli äärioikeistolaista puhdasoppista työnantajapolitiikan myötäilyä. Näin kirjoitti Kansan Uutiset marraskuussa 2004.

Laillista työvoimaa ei Korhonen pitänyt ongelmana vaan pimeää työvoimaa. Kuitenkin juuri harmaa ja pimeä työ on lisääntynyt siirtymäaikalain takia. Suomessa saattaa työskennellä tuhansiakin alipalkattuja ulkomaalaisia, joiden verotulot Suomelta jäävät saamatta, ja työttömyys pysyy silti korkeana. Keskusrikospoliisi on todennut, että uusista maista lähetettyjen työntekijöiden käyttöön liittyy vähimmäistyöehtojen noudattamisen laiminlyöntejä ja pimeiden palkkojen maksua. Valtiovarainministeriössä toimiva rakennusalan suhdanneryhmä on todennut, että siirtymäaikalain myötä on yksinkertaisempaa ostaa uusista EU-maista palveluita kuin ottaa työntekijöitä työsuhteeseen. Se toteaa edelleen, että alan tuotantomarkkinoille on syntynyt tai syntymässä toimintamalleja, joilla saattaa olla tasavertaisen kilpailun kannalta erittäin kielteisiä pitkän aikavälin sivuvaikutuksia. Vuokratyövoiman tarjonnasta on siis tullut suomalaisille yrityksille kiertotie. Alihankkijayrityksiä on helppo rekisteröidä vaikkapa Tallinnaan.

Vuokratyöntekijät ovat samassa asemassa vähimmäispalkan määräytymisessä riippumatta siitä, ovatko he Suomesta vai muista maista, mutta tämänkin päivän lehdistä voi lukea, että virolaisten rakennusmiesten palkoista on riitaa Ahvenanmaalla. He sanovat työskennelleensä noin hieman yli 200 euron kuukausipalkalla, vaikka rakennustyömiehen kuuluu Suomessa saada vähintään 1 280 euroa kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus myöntää siirtymäaikalain ongelmat nyt avoimesti. Vihreä eduskuntaryhmä tukee hallitusta siinä, että lain voimassaoloa ei jatketa. Tuemme myös esityksiä, joiden tarkoitus on parantaa maassa olevan ulkomaalaisen työvoiman työehtojen valvontaa, ja siihen tarvitaan lisää voimavaroja. Kannatamme ja kiirehdimme myös tilaajavastuuta. On myöskin kiirehdittävä Viron ja Suomen yhteistä lakia, jolla Suomessa liiketoimintakieltoon asetettuja rikollisia estetään jatkamasta toimintaa Virossa.

EU-komissio kehottaa kaikkia jäsenmaita varmistamaan, että voimassa olevia lakeja, työnormeja ja erityisesti lähetettyjä työntekijöitä koskevaa direktiiviä pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Toisaalta voisi toivoa, että komissio itse osallistuisi sosiaalisen polkumyynnin vastustamiseen sanomalla selvästi, että työehtosopimukset sitovat työnantajaa myös silloin, kun työntekijät tulevat toisesta, vaikkapa uudesta jäsenmaasta. Tällainen tapaushan on parhaillaan EU-tuomioistuimessa.

Lopuksi: Globalisoituvilla työmarkkinoilla ja EU:n sisämarkkinoilla on pyrittävä kaikin keinoin luomaan reilut pelisäännöt ja estämään kilpailun vääristyminen niin, että sääntöjä ja lakeja kierretään. Hallituksen onkin varmistettava, että muut työvoiman vapaata liikkuvuutta edistävät prosessit, kuten EU:n palveludirektiivi ja laajemmin myös Maailman kauppajärjestön piirissä käytävät neuvottelut palvelukaupan vapauttamisesta täyttävät reilun pelin ehdot.

Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, värderade minister! Jag vill tacka regeringen för en bra redogörelse, men framför allt för en klok slutsats. Det är bra att regeringen driver en fördomsfri och klar politik. Som det har sagts här tidigare, mycket av de hot och risker som framfördes i debatten om arbetskraftens rörlighet har mera handlat om skrämselpropaganda än sakliga argument och fakta.

Men vi skall ändå inte påstå att de nya EU-länderna inte skulle ha haft en inverkan på arbetsmarknaden inom EU. England har tagit emot över 200 000 arbetstagare medan Irland det första året fick över 80 000 nya arbetare. Däremot kan man inte se någon stor topp i sysselsättningssiffrorna i Sverige som också lät bli att införa någon övergångsperiod. Är förklaringen så enkel, att folk flyttade till de brittiska öarna för att där fanns ett behov av arbetskraft och man kan språket som talas där. Visserligen skall vi säga att trots krav på registrering kan det finnas mörkertal i de siffror som vi har, både från regeringen och EU-kommissionen.

Ehkä meidän tulisi pikemminkin olla huolissamme siitä, että kokonainen sukupolvi on lähtenyt esimerkiksi Latviasta etsimään uutta elämää Brittein saarilta. Arvioiden mukaan 5—10 prosenttia Latvian työkykyisestä väestöstä työskentelee Irlannissa ja yli 100 000 liettualaista on etsiytynyt toiseen maahan. Siksikin European Voicessa oli muutama viikko sitten artikkeli, jossa puhuttiin kylästä, jossa melkein jokaisella on työtä, mutta ei Latviassa vaan juuri Brittein saarilla. Monet varmaan lähettävät osan ansioistaan kotiin, ja se on hyvä, mutta miten todennäköistä on, että he koskaan muuttaisivat takaisin? Tuleeko näistä kylistä tyhjiä, autioituneita kyliä? Tiedämme, miten Ruotsiin 60- ja 70-luvuilla muuttaneille kävi: he eivät ole tulleet takaisin, ei monikaan heistä. Tiedämme, että rikkaiden maiden sosiaaliturva tekee monille siirtolaisille kotiinpaluun käytännössä mahdottomaksi edes työelämän päättymisen jälkeen. Ajatelkaapa vain vaikka monen ruotsinsuomalaisen tilannetta.

Sitä mukaa kuin työvoima alkaa todella liikkua enemmän Euroopassa — suurista palkkaeroista johtuvien kannustinten vuoksi — tarve eläkesäännösten yhteensovittamiseen kasvaa entisestään. EU:n on todella syytä ryhdistäytyä tässä kohdin ja ryhtyä sanoista tekoihin. Yhteensovittamisen tulee tapahtua niin, ettei yksikään kansalainen jää väliinputoajaksi.

Trots att vi kämpar med höga arbetslöshetssiffror, som har nämnts här idag, har många gamla bruksorter fått möta dråpslag efter dråpslag i form av besked om nedläggningar de senaste veckorna. Min tanke går också till våra äldsta bruksorter som Fiskars och Billnäs. De har drabbats hårt de senaste veckorna, bland annat genom Styrias besked att lägga ned hela produktionen i Billnäs. Vi kommer ändå inte ifrån det faktum att det råder arbetskraftsbrist inom några sektorer. En gallup, som näringslivet har gjort, säger att 9 procent av företagen har svårigheter att utvidga på grund av brist på arbetskraft.

Ironiskt nog har övergångstiderna medfört ökad byråkrati för arbetskraftsinvandring samtidigt som man säger att vi behöver en invandring i vårt land för att den ekonomiska aktiviteten inte skall avta. Därför är det bra att regeringen skall godkänna ett invandringspolitiskt åtgärdspaket.

Jag tror att övergångsreglerna skapade absurda situationer. En företagsledare som idag har en arbetssökande est i stolen framför sig kan få vänta upp till tio veckor innan denna person får börja arbeta. Det är därför bra att regeringen har beslutat slopa övergångsreglerna och det tycks vi vara rörande eniga om i salen, åtminstone hittills.

Työvoimapoliittisten kannanottojen uusi trendihän on, että meidän tulee erottaa työvoimaan liittyvä maahanmuutto ja turvapaikan hakeminen. Kuitenkin näilläkin on yhtymäkohtia. Miksi viranomaiset eivät esimerkiksi anna pakolaisperheiden jäädä maahan, jos perheen isällä on jopa kaksi työpaikkaa. Tässä minulla on tuore tapaus mielessäni. Sitä ei oteta huomioon, vaan karkotuksen on tapahduttava, koska perheen ei ole osoitettu olevan suojelun tarpeessa. Meillä on siis perhe, joka on samanaikaisesti sopeutunut suomalaiseen yhteiskuntaan ja oppinut toisen kielistämme. Pakolaisten pelko viisaan ja käytännöllisen siirtolaispolitiikan esteenä ei saa jatkua.

Moni on todennut tänään, että on hyvä että työministeriö ja työmarkkinajärjestöt pääsivät perjantaina yksimielisyyteen siitä, mitä asioita yritysten on selvitettävä käyttäessään ulkopuolista työvoimaa. Reilujen markkinoiden kannalta tämä on todella tärkeätä. Tavoitteena on taata, että alihankinta- ja vuokratyöfirmat hoitavat omat velvoitteensa ja noudattavat työehtoja. Muun muassa vero- ja eläkemaksuja koskevien taustaselvitysten antaminen olisi ensisijaisesti alihankkijan tai vuokrafirman vastuulla. Jos selvityksiä ei kuulu, tilaajayrityksen tehtävänä olisi pyytää niitä. Tämä linjaus myös noudattaa sitä, mitä me voimme odottaa, kun hankintalainsäädäntöä uudistetaan uusien direktiivien mukaisesti.

Herr talman! Som jag sade så finns det tyvärr tecken på att utbud och efterfrågan på arbetsmarknaden matchar varandra väldigt dåligt. Vi har också svårt att få utbud och efterfrågan att matcha varandra om inte arbetstagarna är villiga att pendla från sina hemorter eller ta jobb i andra branscher. Men vi måste också tänka på framtiden så att vi har en utbildning som ger färdigheter som arbetsmarknaden förutsätter. Det kan hända att vi har gett våra unga en bild att gymnasieutbildning med tillhörande vidarestudier är det bästa receptet för personlig utveckling och framgång. Men det här stämmer ofta inte längre.

En statsvetare kan ha stora problem idag både med att få jobb och att klara sina studielån och till och med ekonomer får nöja sig med ganska låga ingångslöner när de kommer ut på arbetsmarknaden. Vi vet att vi har många akademiker som kom in i spiralen med sysselsättningsarbeten när det var ytterst svårt att få jobb som motsvarade utbildningen på 90-talet. De är ännu idag, flera av dem, arbetslösa och har aldrig riktigt kommit ut på arbetsmarknaden. Sedan råder det brist på timmermän, murare och andra praktiska yrkesutövare. Det är klart att Finland måste se till att vi utbildar också mera yrkeskunnigt folk. Då förmedlingsfirmor förmedlar tyska plåtslagare till Finland finns det orsak att slå larm om att just utbud och efterfrågan inte möter varandra.

Vi vet också, så som det konstaterades i framtidsredogörelsen som man hänvisar till här, att våra egna utbildningsvolymer inte kommer att räcka till. Vi behöver hjälp från utlandet, men låt oss se till att utlänningslagen inte är en spärr mot att tillgodose de behov som finns både inom servicebranschen och inom industrin. En del problem har vi redan fått lösta, som till exempel visumkravet för i Finland utexaminerade utländska studerande. Men många förbättringar kvarstår och till dem skall vi återkomma i det invandringspolitiska programmet.

EU:n valtiovarainministerit pystyivät joitakin viikkoja sitten lopulta sopimaan eräiden pienten palveluyritysten arvonlisäveron väliaikaisesta alentamisesta 22 prosentista 8 prosenttiin. Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä lähdemme siitä, että hallitus tarttuu välittömästi tähän tilaisuuteen työllisyyden elvyttämiseksi. Kun, ja toivotaan todellakin, että asiakkaan maksama hinta laskee tämän johdosta, hinta laskee, kysyntä kasvaa. Tällä tavoin voidaan laskelmien mukaan luoda tuhansia uusia työtilaisuuksia.

Slutligen, herr talman, samarbetet inom Europeiska unionen behöver en permanent plattform. Ratificeringsprocessen när det gäller det grundläggande fördraget tog en time out ifjol. Pausen var säkert nödvändig men den får inte bli evig. Nu är det dags att ta itu med problemet igen och Finland har under detta år en chans att sätta agendan och skissa en färdplan. Som ordförandeland bör vi föregå med gott exempel.

Jag vill därför upprepa svenska riksdagsgruppens uttalade åsikt att Finland bör ratificera det grundläggande fördraget redan denna vår. Regeringen bör stå fast vid sin ståndpunkt att fördraget skulle innebära en förbättring i förhållande till nuläget och den misstro som nu tillåtits blomstra upp gentemot EU skall inte fördunkla bilden. Det är dags för regeringen att visa ledarskap och för oss i riksdagen att anta en klar tidtabell för behandlingen av det egentliga fördraget.

Lopuksi, arvoisa puhemies, Euroopan unionin piirissä tehtävä yhteistyö tarvitsee pysyvän perustan. Ratifiointiprosessissa otettiin viime vuonna aikalisä. Tauko oli varmasti tarpeellinen, mutta se ei voi jatkua ikuisesti, ja nyt on aika tarttua ongelmaan. Suomella on tämän vuoden aikana mahdollisuus olla suunnannäyttäjänä ja hahmotella tiekartta. Puheenjohtajamaana Suomen on näytettävä hyvää esimerkkiä.

Haluan toistaa eduskuntaryhmämme näkemyksen siitä, että Suomen pitää ratifioida perustuslakisopimus jo tänä keväänä. Hallituksen on pysyttävä kannassaan siinä, että uusi sopimus merkitsisi parannusta nykytilanteeseen, ja se epäusko, jonka on nyt sallittu kasvaa EU:ta vastaan, ei saa hämmentää kokonaiskuvaa. Hallituksen on aika näyttää johtajuutta, ja meidän on tässä eduskunnassa asetettava selvä aikataulu perustuslakisopimuksen käsittelylle.

Sari Essayah /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siirtymäaikalaki kahdeksasta uudesta EU-maasta tulevien työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoittamiseksi on tullut tiensä päähän. Suomessa päädyttiin siirtymäaikamalliin, jossa työvoiman liikkumista on rajoitettu, mutta palvelujen tarjoamista ei. Uusista jäsenmaista tullut vuokratyövoima on osoittautunut valvonnan kannalta ongelmalliseksi ja tuottanut häiriöitä työmarkkinoille, erityisesti rakennus-, siivous-, kuljetus- sekä hotelli- ja ravintola-alalla. Usein tähän palkkojen ja työehtojen dumppaukseen on liittynyt myös muuta talousrikollisuutta, täysin pimeää työvoimaa ja jopa kytköksiä ihmiskauppaan. Harmaan talouden arvioidaan vievän veropohjastamme vähintään pari miljardia euroa vuodessa.

Siirtymäaikalakiin työvoiman osalta turvauduttiin siksi, ettei edellinen hallitus, jossa muun muassa molemmat vasemmistopuolueet olivat mukana, ollut varautunut uusien jäsenmaiden liittymisen aiheuttamiin muutoksiin työmarkkinoilla. Suomi halusi ilmeisesti silloinkin olla EU:n mallioppilas eikä Saksan ja Itävallan tavoin halunnut rajata palveluiden vapaata liikkuvuutta, joka olisi ehkäissyt työelämän häiriöitä. Suomessa keskustelua tällaisen poikkeussäännöksen tarpeesta ei laajentumisneuvottelujen yhteydessä edes käyty. Myöskään työmarkkinajärjestöt eivät olleet hereillä, vaikka palvelualojen työvoiman kysyntä oli jo tuolloin vahvasti suuntautumassa vuokratyövoiman käytön suuntaan ja riski työehtojen kiertämiseen vuokratyön kautta oli jo nähtävissä.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan Suomessa ei ole voitu havaita merkittävää muutosta uusista EU-maista tulevan työvoiman määrissä eikä siirtymäaikalaista luopumisen uskota vaikuttavan tilanteeseen. Sen sijaan suoran työllistämisen lisääntyminen antaisi paremmat mahdollisuudet valvoa uusista jäsenmaista tulevien työntekijöiden työehtoja. Se myös kasvattaisi Suomeen jääviä verotuloja. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy näihin arvioihin ja hyväksyy hallituksen kannan siitä, ettei siirtymäaikalakia ole tarpeen jatkaa. Turvalausekkeen perusteella on määräedellytyksin oikeus palata vielä seuraavan viiden vuoden aikana kansallisten säännösten soveltamiseen, mikäli työmarkkinoita uhkaisi myöhemmin vakava häiriötila.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on lueteltu koko joukko toteutuneita tai suunnitteilla olevia lakimuutoksia, joilla pyritään varmistamaan kansallisten työehtojen noudattamista ja ehkäisemään työehdoilla keinottelua. Tulossa lienevät ainakin lähetettyjä vuokratyöntekijöitä koskeva verotusoikeuden muutos ja ulkomaalaisten yritysten rekisteröinti ennakonpidätysrekisteriin sekä rekisteröintimenettelyn tehostaminen.

Hallituksen herääminen kansallisten työehtojen puolustamiseen on tietenkin hyvä. On kuitenkin pakko muistuttaa siitä, että istuva hallitus olisi ollut valmis hyväksymään palveludirektiivin alkuperämaaperiaatteineen päivineen. Myös sosialidemokraateille olisi kelvannut se, että maan omat työehdot, työlainsäädäntö ja ay-oikeudet olisi sivuutettu työntekomaassa lähettäjäyrityksen työntekijöiden kohdalla. Yhtään eriävää mielipidettä sosialidemokraattien taholta ei näistä asioista direktiiviin jätetty. Ensimmäiset soraäänet heiltä kuultiin vasta siinä vaiheessa, kun muualla Euroopassa alettiin vaatia direktiivin muuttamista.

Viime viikolla työmarkkinajärjestöt ja työministeriö pääsivät sopuun tilaajayritysten selvitysvelvollisuuksista käytettäessä ulkopuolista työvoimaa. Selvitysvelvollisuus tukee työntekijöiden työehtojen valvontaa koko hankintaketjussa ja vähentää mahdollisuuksia palkkadumppaukseen esimerkiksi ulkolaista alihankintaa tai vuokratyötä käyttämällä. Yritysten kannalta on tärkeää, ettei tilaajayritykselle sälytetty vastuuta alihankintafirmojen mahdollisista vero- ja muista maksurästeistä. Esityksessä on tarkoitus jättää alle 10 päivää kestävä vuokratyö selvitysvelvollisuuden ulkopuolelle. Samoin lähetetyistä työntekijöistä annetun lain kohdalla lähettävän yrityksen edustajan asettamisvelvollisuus ei koskenut alle 14 päivän lähetettynä oloa. Hallituksen tulee seurata tarkasti, miten sääntelyn tavoitteet toteutuvat näillä rajoituksilla ja aiheuttaako menettely näennäistä työskentelyn pilkkomista lyhyempiin ajanjaksoihin.

Tämäkin Ulteva 2 -työryhmän pohjalta tehtävien lakien valvonta ja sanktioiden asettaminen on tulossa työsuojelupiireille. Työsuojeluviranomaiset valvovat jo nyt noin 20:tä lakia ja 100:aa alemman tasoista säädöstä ja niiden noudattamista. Lisäksi keskeiset työelämän lait on hiljattain uudistettu ja niihin on tullut uudenlaisia, laadullisia valvontavelvoitteita. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että hallitus huomioi tulevat uudet valvontavelvoitteet työsuojelupiirien riittävällä koulutuksella ja resursoinnilla. Harmaan talouden torjuntatoimia on entisestään tehostettava muun muassa palkkaamalla lisää poliiseja talousrikollisuuden tutkintaan ja resursoimalla verottajan työvoimatarve.

Arvoisa puhemies! EU:n laajentuessa Romanian ja Bulgarian kansalaiset eivät todennäköisesti tule aiheuttamaan työllisyyttä uhkaavaa vakavaa häiriötä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kuitenkin kyseenalaistaa laajentumispolitiikan. Euroopan unionin perusperiaatteet neljästä kuuluisasta vapaudesta, tavaroiden, työvoiman, palveluiden ja pääomien osalta, eivät voi toteutua, koska unioniin otetaan nopeaan tahtiin jäsenmaita, joiden sosiaaliturva, verotus ja hallinnon läpinäkyvyys poikkeavat olennaisesti vanhojen jäsenmaiden tasosta.

EU:n sisällä on edelleen myös muita työmarkkinoita ja yritysten välistä kilpailua vääristäviä tekijöitä. Työn ja yritysverotuksen taso on toki jokaisen jäsenmaan itsensä harkittavissa, mutta on täysin käsittämätöntä, että EU:ssa tuetaan rakennerahastojen ja alueellisten valtiontukien kautta epätervettä yritysten sijoittumis- ja verokilpailua. Suuryritysten tuki-intensiteetti vaihtelee huomattavasti uusien ja vanhojen jäsenmaiden välillä, mikä vaikuttaa yritysten sijoittautumispäätöksiin ja investointisuunnitelmiin. Turkulaiselle, salolaiselle tai lahtelaiselle pian ex-komponenttityöntekijälle voi olla vaikea perustella, miksi EU:n kautta kierrätettynä hänen verorahoillaan rakennetaan uutta tehdasta Unkariin ja Puolaan. Alue- ja rakennerahastopolitiikkaa on arvioitava kriittisesti. Hallituksen on pidettävä kiinni vaatimuksesta suuryritysten tuki-intensiteetin rajaamisesta.

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta piti tärkeänä sitä, että hallitus tulee arvioimaan tässä selonteossa laajemminkin työvoiman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikutuksia työmarkkinatilanteeseen ottaen huomioon myös vireillä olevat EU-säännökset. Valmisteilla oleva palveludirektiivi ja direktiivin uudistus lähetetyistä työntekijöistä liittyvät molemmat läheisesti käsillä olevaan problematiikkaan. Selonteossa olisikin toivonut edes pientä kuvausta siitä, miten näiden muutosten ennakoidaan vaikuttavan suomalaisiin työmarkkinoihin. Erilaiset muutokset työmarkkinoille olisi pyrittävä ennakoimaan hyvissä ajoin, jotta kansalliseen varautumiseen ja mahdollisiin tarvittaviin lainsäädäntömuutoksiin jäisi riittävästi aikaa. Käsitellessään komission tiedonantoa "Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa" talousvaliokunta kiinnitti huomiota näihin kansallisen valmistelun heikkouksiin, muun muassa vaikutusarvioiden puutteellisuuteen ja poikkihallinnollisen yhteistyön vähäisyyteen.

Arvoisa puhemies! Suomen työmarkkinoilta poistuu jo nyt 10 000 ihmistä enemmän kuin työmarkkinoille tulee. Tarvitsemme tietyille aloille työvoimaa maamme rajojen ulkopuolelta. Selonteossa mainitaan työperäisen maahanmuuton lisääminen ja viitataan maahanmuuttopoliittisen ohjelman sisältämiin toimenpide-ehdotuksiin. Suomeen EU-alueelta työhön tulevien ja heidän perheidensä kotouttamiseen tähtäävän järjestelmän tulee olla kunnossa, mikäli haluamme menestyä kilpailussa työvoiman saannista.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korosti kotouttamislain uudistuksen yhteydessä työelämässä mukana olevien kotouttamisen merkitystä ja työmarkkinajärjestöjen apua toimenpiteiden laadinnassa. Samanaikaisesti on edelleen muistutettava, että maassa jo asuvien maahanmuuttajien työllistämisessä ei ole onnistuttu. Tämä tilanne voi kohdata työntekijän mukana tulevaa puolisoa tai muita perheenjäseniä. Työelämän asenneilmapiirissä riittää vieläkin korjaamista.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona totean, että kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä työvoiman ja palveluiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa edistetään jatkossakin parhaiten selkeillä, tarkoin rajatuilla ja ennustettavilla pelisäännöillä sekä työntekijöiden, yrittäjien ja kuluttajien tehokkaan oikeussuojan toteuttamisella.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun haluan kiittää ministeri Filatovia siitä, että nyt käsittelyssä oleva selonteko on jaettu kansanedustajille jo viime viikon perjantaina, joten siihen on ollut viikonloppuna aikaa perehtyä. Näin ei ole selontekojen osalta aina valitettavasti ollut.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on perussuomalaisten mielestä sangen ansiokkaasti käsitelty siirtymäaikalain antamiseen vaikuttaneita kysymyksiä mukaan lukien EU:n itälaajentuminen ja pääpiirteissään liittymissopimukseen otetut sopimukset työvoiman liikkumisen rajoittamisesta ja sen vaikutuksista siltä osin, kuin ne on tilastollisesti pystytty selvittämään. Olisimme kuitenkin toivoneet selonteossa tarkempaa selvitystä niistä todellisista ongelmista, joita on syntynyt niin sanottujen lähetettyjen työntekijöiden osalta, kun näitä työntekijöitä verrataan uusista EU-maista suoraan työllistettyihin henkilöihin. Olisimme toivoneet myös selvitystä siitä, mitkä tahot todellisuudessa ovat näitä ulkomailla toimivia vuokrausfirmoja pyörittäneet. Julkisuudessahan on esitetty monenlaisia väitteitä siitä, että näiden yritysten takana olisi myös suuri joukko suomalaisia, jotka ovat perustaneet yrityksensä Viroon vain tätä työehtojen heikentämiseen tähtäävää toimintaa varten maksimoidakseen voittonsa.

Selonteossa olisi mielestämme ollut aiheellista tarkemmin tuoda konkreettisesti esille joitakin esimerkkejä ulkomailta lähetetyn vuokratyövoiman vähimmäistyöehtojen noudattamisen laiminlyönneistä ja pimeiden palkkojen maksamisesta tai palkkojen kokonaan maksamatta jättämisestä. Selonteossa olisi mielestämme lisäksi ainakin ollut aiheellista arvioida tarkemmin, onko näiden ulkomailta lähetettyjen niin sanottujen vuokratyöntekijöiden osalta pystytty kiertämään veroja niin Suomessa kuin ulkomaillakin eli lähettävässä maassa.

Arvoisa puhemies! Kun Euroopan unioniin otettiin vuonna 2003 uusia jäsenmaita ja tässä yhteydessä Suomessa, kuten monessa muussakin jäsenmaassa, päätettiin rajoittaa työvoiman vapaata liikkuvuutta uusista jäsenmaista, perussuomalaiset olivat kannattamassa niin sanottua siirtymäaikalakia. Kannatimme lakia ja pidimme sitä tarkoituksenmukaisena työmarkkinoittemme suojaamiseksi, koska työttömyys oli ja on edelleenkin Suomessa monilla aloilla ja alueilla korkea. Eduskunta edellytti, että siirtymäaikana tulee tarkkailla tilanteen kehittymistä työmarkkinoilla, jotta mahdollisten ongelmien ilmaantuessa niihin voidaan puuttua nopeasti. Selonteosta onkin todettavissa, että työvoiman liikkuvuuden rajoittamisesta on ilmentynyt joitakin todella vakavia ongelmia.

Arvoisa puhemies! Ulkomailta tulevan lähetetyn eli niin sanotun vuokratyövoiman määrän merkittävä kasvu on selkeästi tuonut ongelmia Suomen työmarkkinoille. Siirtymäaikalain rajoitukset ovat yleisten ulkoistamistrendien lisäksi kasvattaneet näiden heikommin työehdoin työskentelevien määrää, kun vuokraamalla on voitu kiertää lain rajoitukset ja viranomaisvalvontaa. Näiden työntekijöiden, joista suuri osa on vuokrattu Virossa toimivista työvoimavuokrausfirmoista, minimityöehtojen toteutumisen tehokas valvonta on ollut viranomaisille vaikea haaste.

Arvoisa puhemies! Uusien jäsenmaiden mukaantulo Euroopan unioniin ja tähän liittyen säädetyt rajoitukset näistä maista tulevan työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen ovat vaikuttaneet Suomen työmarkkinoihin eri tavoin eri aloilla. Esimerkiksi maataloudessa ainakin joillakin alueilla virolaisten maatalouslomittajien määrä on kasvanut huomattavasti. Onko syy palkkauksessa vai muissa työehdoissa, kun suomalaista ei tahdota enää saada näihin töihin, vai onko kyse koulutusmahdollisuuksien puutteesta?

Rehelliset rakennusalan yrittäjät ovat kuitenkin ehkä eniten kärsineet lähetetyn ulkomaisen työvoiman käytön lisääntymisestä, kun jotkut alalla olevat yritykset eivät ole noudattaneet alan yleisiä työehtoja ja ovat aiheuttaneet näin alan tasavertaisen kilpailun vääristymistä.

Siirtymäaikalaki on johtanut siihen, että on helpompaa ostaa uusista EU-maista palveluita kuin ottaa niiden työntekijöitä työsuhteeseen. Jos kehitykseen ei puututa, tämä voi aiheuttaa erittäin kielteisiä vaikutuksia pitkällä aikavälillä.

Perussuomalaisten mielestä kotimaisten työntekijöiden ja rehellisten yrittäjien kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että ulkomaisen vuokratyövoiman valvonnan ongelmiin ja väärinkäytöksiin puututaan tiukasti. Keskusrikospoliisin yksikkö, jonka toimintaa ministeri Rajamäki on ansiokkaasti pyrkinyt tehostamaan, on yksi tällainen keino, jolla voidaan puuttua harmaaseen talouteen, kuten pimeiden palkkojen maksuun.

Rakennusalalla olevista harmaan talouden ongelmista toimivat ikävinä esimerkkeinä myös monet julkisen sektorin rakennushankkeet. Epäselvyyksiä muun muassa palkanmaksuista on ollut myös valtion, Helsingin kaupungin ja jopa pääministerin virka-asunnon Kesärannan rakennustyömailla. Rakennusalaan liittyen edistystä on jonkin verran tapahtunut muun muassa sen myötä, että rakennustyömailla vaaditaan nykyään kuvallisten kulkukorttien käyttöä.

Perussuomalaiset ovat panneet tyydytyksellä merkille, että työministeriö ja työmarkkinajärjestöt ovat päässeet yksimielisyyteen niistä asioista, joita yritysten on selvitettävä käyttäessään niin sanottua ulkopuolista työvoimaa. Tämän tulisi koskea myös ulkomailta toimivia yrityksiä ja lähetettyjä työntekijöitä, toimimmehan me EU:ssa.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin monia, varsinkin rakennustyöalaa koskevia, harmaan talouden ja työehtojen noudattamisen tarkkoja valvontakeinoja olisi pitänyt ottaa käyttöön jo ennen siirtymäaikalakia tai heti sen voimaan tultua. Nyt liian moni rehellinen yrittäjä on joutunut vaikeuksiin tai jopa lopettamaan toimintansa harmaan talouden huijarien johdosta, jotka aiheuttavat valtiolle yli 2 miljardin euron menetykset vuosittain maksamattomina veroina ja muina maksuina ja jotka riistävät työntekijöitä pitäen osaa lähes orjamaisissa oloissa.

Arvoisa puhemies! Vaikka nyt tullaan mahdollisesti selonteossa ehdotetulla tavalla poistamaan uusista EU-maista tulevan työvoiman rajoitukset, niin tulee muistaa, että tärkeintä on suomalaisen, varsinkin työttömänä olevan, työntekijän etujen turvaaminen. Ennen kuin aletaan aktiivisesti haalia työväkeä ulkomailta, tulisi valtiovallan huolehtia suomalaisten työttömien työllistymisestä sekä suomalaisten mahdollisuuksista myös jatkossa pitää työpaikkansa. Erityisesti haluamme korostaa uudelleenkoulutuksen merkitystä; sen avulla pystytään työllistämään suomalaisia työttömiä. Tämän tulee olla selkeästi tärkeämpi tavoite kuin ulkomaisen työvoiman houkuttelu.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvostossa on nyt monipuolisesti arvioitu ulkomaisen työvoiman vaikutuksia eri elinkeinoaloilla. Kun seuraavaksi valiokunnissa kuullaan asiantuntijoita, perussuomalaiset toivovat, että kuulemiset olisivat mahdollisimman laaja-alaisia ja esille nostetut ongelmat, joita sekä siirtymäaikalaki että ulkomainen työvoima yleensä ovat tuoneet monille eri aloille, tulisivat riittävästi selvitetyiksi. Mielestämme ongelmat tulisi myös analysoida suomalaisten rehellisten yritysten ja työntekijöiden näkökulmasta ja valiokunnan tulisi tehdä mietintöönsä todellisia parannusehdotuksia tulevaa lainsäädäntöä varten.

Arvoisa puhemies! Jäämme mielenkiinnolla odottamaan valiokunnan mietintöä.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa todeta, että olemme tässä salissa varsin yksimielisiä siitä, että siirtymäajoista on syytä luopua. Olemme varsin yksimielisiä myös siitä, että työehtojen ja reilun yrittämisen tasavertaisuutta pitää varjella ja että esimerkiksi Ulteva 2 -työryhmän esitykset tilaajan vastuusta ovat sellaisia, joita kannattaa viedä eteenpäin.

Mutta muutama kommentti niihin esille nousseisiin asioihin, joita näissä puheenvuoroissa tuli. Vaadittiin pikaisempaa seurantaa kuin nyt tällä selonteolla on tarjolla. Tämä on varmasti sinänsä ihan oikeutettu vaatimus, mutta jos ajattelemme, miten nopeasti nytkin olemme arvioimassa tapahtunutta, niin itse asiassa siitä ei ole kuin vajaat kaksi vuotta, kun siirtymäaikalainsäädäntö otettiin käyttöön. Jos pyritään arvioimaan jotakin, niin jokainen tietää, että puolen vuoden, vuoden perusteella on hyvin vaikeaa tehdä johtopäätöksiä varsinkin, jos samaan aikaan tapahtuu myös muita muutoksia, jotka vaikuttavat työvoiman liikkuvuuteen ja työlupien käyttöönottoon, niin kuin tuolloin ulkomaalaislaki vaikutti.

Itse asiassa arvioinnin tekeminen näin kahden vuoden päästäkään ei ole aivan yksinkertaista. Varsinkin, jos seuraa sitä eurooppalaista keskustelua, mitä myös muissa jäsenmaissa on käyty, niin siellä on tultu hyvin kahdensuuntaisiin näkemyksiin. Osa maista on sitä mieltä, että siirtymäajoista on syytä luopua ja että siirtymäajoista luopumisella voidaan vaikuttaa talouden dynamiikkaan, voidaan itse asiassa tukea talouskasvua ja työllisyyttä, ja osa maista on yhä edelleen tämän kahden vuoden arvion jälkeen sitä mieltä, että ne haluavat säilyttää siirtymäajat, ja ovat sitä mieltä, että jos siirtymäajoista luovutaan, siitä seuraa harmia ja häiriöitä näiden maiden työmarkkinoille. Tietenkin meidän rajanaapurimme ovat hieman erilaisia ja se vaikuttaa maiden arviointiin, mutta nuo argumentit menevät koko lailla ristiin. Mielestäni se kuvaa sitä, miten vaikeaa on arvioida tai tehdä johtopäätöksiä tilanteessa, jossa me emme voi tehdä laboratorio-olosuhteita, miten maailma olisi, jos olisimme tehneet näin, tai miten se olisi, jos olisimme tehneet noin, koska samanaikaisesti vaikuttaa moni tekijä.

Jos katsomme vaikka sitä, mitä Ruotsissa on tapahtunut, mitä Tanskassa on tapahtunut, vaikka Tanskassa muodollisesti on siirtymäsäännös, niin siellä käytännössä ei kuitenkaan ole työvoimapoliittista harkintaa. Tanskaan ei ole tullut juurikaan enempää työntekijöitä kuin aiemmin. Siihen saattaa vaikuttaa Tanskan lainsäädäntö, mutta siihen saattaa vaikuttaa myös se kansainvälinen keskustelu ja ilmapiiri, joka Tanskassa tällä hetkellä on esimerkiksi vierasmaalaista työvoimaa kohtaan. Me emme voi sanoa aukottomasti, mikä on syy ja seuraus ja mikä on se, jonka perusteella ihmiset omia päätöksiänsä tekevät silloin, kun he miettivät, muuttavatko toiseen maahan työhön tai työn perässä vai eivät.

Jos taas arvioimme Ruotsin tilannetta, joka käytännössä on hyvin samantyyppinen kuin Tanskassa, niin vaikka siellä sanotaan, että siirtymäaikaa ei ole, niin siellä itse asiassa vuokratyöntekijöiden määrä on myös kasvanut. Elikkä pelkästään siirtymäaikalainsäädäntö ei ole se, joka on aiheuttanut vuokratyön kasvun, vaan siellä taustalla vaikuttavat monet tekijät. Meillä kotimarkkinoillakin vuokratyön käyttö on kasvanut. Se on tietyllä tavalla yritysten näkökulmasta ymmärrettävää, koska globaali kilpailu koko ajan kiristää tuotto-odotuksia ja sen vuoksi yritykset etsivät välineitä, joilla ne pystyisivät mahdollisimman hyvin vastaamaan tuohon tuotto-odotukseen. Mutta toisaalta työntekijöiden näkökulmasta on tiettyyn pisteeseen asti kestämätöntä, jos työsuhteet vaihtelevat ja epävarmuus käy sietämättömäksi, ja siitä seuraa taas yhteiskunnalle tiettyjä kustannuksia ja ihmisen elämään tiettyä turvattomuutta, joka sekin saattaa vaikuttaa siihen, miten talous kehittyy, miten ihmiset uskaltavat kuluttaa, minkälaisia päätöksiä he omassa elämässänsä tekevät.

Toinen sellainen asia, joka nousi esiin: Jotenkin tuli hiukan sellainen mielikuva, että aivan kuin siirtymäaika olisi vaikeuttanut Suomen työmarkkinoille suoraan tulemista. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan jo se, että ulkomaalaislainsäädäntö muuttui, esimerkiksi maatalouteen kausityöhön pääsee ilman työvoimapoliittista harkintaa, se helpotti samanaikaisesti suoraan Suomen markkinoille tulemista. Mutta myös tällä sektorilla erilaiset vuokratyö- ja harmaan talouden elementit ovat kasvaneet, vaikka siellä käytännössä siirtymäaikaa ei ole ollut, joten niihin pitää puuttua siitä huolimatta, vaikka päättäisimme tehdä mitä tai olisimme päättäneet tehdä mitä siirtymäajan suhteen.

Sen lisäksi EU:n laajentumisen yhteydessä siirtymäaika oli rajattu, millä tavalla sitä voidaan käyttää. Siihen liittyy monenlaisia poikkeuksia, esimerkiksi niin sanottu 12 kuukauden sääntö, joka lähti siitä, että uusien jäsenvaltioiden niiden kansalaisten työmarkkinoille pääsyä ei saa rajoittaa, jotka ovat työskennelleet jo tuon 12 kuukautta kyseisessä jäsenvaltiossa. Kyse on ollut myös tietyistä toimialoista ja sen lisäksi esimerkiksi perheenjäsenistä, joilla näitä rajoitteita ei ole ollut. Elikkä sitäkin kautta suoraan Suomen työmarkkinoille on päässyt helpommin. Tämän lisäksi niistä, jotka ovat hakeneet työvoimapoliittisen järjestelmän kautta työlupaa, 85 prosenttia on tullut hyväksytyksi. Aika iso osa näistä hylätyistä päätöksistä johtuu siitä, että yrityksen puolella tai työehtojen puolella on ollut jotakin sellaista hämärää, jonka vuoksi tuota työlupaa ei ole haluttu myöntää, mutta tosin osa johtuu myös siitä, että Suomessa on ollut omaa työvoimaa noille aloille. Elikkä jälkikäteen arviointi siitä, onko päätös ollut oikea vai väärä, ei ole niin yksioikoista. Itse uskon, että se oli aikanaan perusteltu, koska me teimme sen silloin, kun Suomen työmarkkinoilta hävisi työpaikkoja. Itse asiassa siinä suhdannetilanteessa, jossa meillä työpaikat vähenivät eivätkä lisääntyneet, ja jos samanaikaisesti meille olisikin tullut isompi joukko ulkomaista työvoimaa, niin luulenpa, että se suomalaisen yhteiskunnan vastaanottokyvyn kannalta olisi saattanut olla negatiivinen asia. Nyt meillä kaikilla on ollut aikaa kypsyä tähän muutokseen. Me olemme voineet laittaa meidän valvontalainsäädäntöämme kuntoon, ja meillä on samanaikaisesti kysyntä kasvanut, joten uskon, että ajoituksellisesti olemme paremmassa tilanteessa kuin aiemmin.

Sitten ehkä vähän sensitiivisempi peruste, josta ei kauhean mielellään puhuta. Uudet jäsenmaat lähtökohtaisesti halusivat avata työmarkkinat, mikä on aivan oikein; ne kokivat ja näkivät sen tällaisena tasavertaisuuskysymyksenä ja oikeudenmukaisuuskysymyksenä, että jos kerran pääomilla ja palveluilla ja tavaroilla on oikeus liikkua, niin miksi sitten ei ihmisillä. Mutta olisiko Euroopan kannalta ja olisiko Suomen tai Viron kannalta ollut parempi vaihtoehto, että alkuvaiheessa meille olisi esimerkiksi tullut virolaisia opettajia Suomen työmarkkinoille siivoamaan? En usko, että se on osaamisen kannalta järkevää työvoiman käyttöä, oli sitten kyse suomalaisesta yhteiskunnasta tai virolaisesta yhteiskunnasta. Mutta myös Virossa on pystytty vastaamaan tähän muutokseen. Siellä on tehty tiettyjä palkkaratkaisuja, siellä kysyntä on kasvanut, joten heillä on paremmat mahdollisuudet pitää oma työvoimansa sitä osaamista vaativissa tehtävissä, jota siellä on tarjolla. Ed. Thors puhui esimerkiksi Latvian ja Liettuan tilanteesta ja siitä, miten osaavaa työvoimaa on siirtynyt Britannian tai Irlannin työmarkkinoille. Mielestäni se ei lähettäjämaan kannalta aina ole niin yksinkertaista, koska siinä saatetaan vähiä resursseja suunnata tietyllä tavalla, joka ei ole sen maan näkökulmasta järkevää.

Sitten jos ajattelemme vielä näitä muita pointteja siihen liittyen, miten sitten esimerkiksi palveludirektiivi vaikuttaa tähän tilanteeseen, ja kun toivottiin myös sitä, että siitä olisi ollut enemmän analyysiä tässä selonteossa, niin näin minäkin olisin toivonut, mutta on aika vaikeaa analysoida tulevaa, kun ei tiedä, mikä se tuleva on. Elikkä palveludirektiivin hahmo oli vielä hyvin epäselvä. Tällä hetkellä me osaamme aavistaa hieman enemmän, mutta haluaisin korjata sitä väärinkäsitystä, joka oli ed. Essayahin puheenvuorossa, että aivan kuin Suomi tai erityisesti sosialidemokraatit olisivat olleet valmiita siihen, että työehtoja voitaisiin valvoa palveludirektiivin puitteissa lähtömaasta. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koska Suomen hallitus on omissa kannoissansa niin kuin eduskuntakin, alusta asti lähtenyt siitä, että työehtojen valvonnan pitää tapahtua työntekomaassa, koska se olisi jo lähtökohtaisesti mahdotonta niille lähettäjämaille tai niille maille, joista työvoimaa lähtee, kun Suomessa ei lailla ole kovin paljon säädetty työelämän, palkkauksen ja muiden työehtojen tasosta, vaan se tapahtuu työehtosopimusten kautta. Sanonpa vaan, että vaikkapa virolaisen valvovan viranomaisen, vaikka hänellä olisi kuinka hyvä tahto, niin hänen olisi täysin mahdotonta tietää ja tuntea sitä järjestelmää, joka Suomessa on, ja pyrkiä valvomaan näitä ehtoja. Nyt onneksi parlamentin esityksessä on lähdetty siitä, että nämä pykälät ovat pois sieltä palveludirektiivistä, että se valvonta tapahtuu siellä työntekomaassa eikä lähtömaasta käsin, ja kun keskustelin niin kilpailukykykomissaarin kuin työ- ja sosiaalipuolen komissaarin kanssa, niin molemmat olivat näiltä osin valmiita noudattamaan parlamentin kantaa ja myös aika iso osa jäsenmaista viime neuvostokeskustelun periaatteella.

Sitten ehkä vielä siihen, millä lailla vastataan nyt sitten jatkossa näihin valvontahaasteisiin: On selvää, että ne lisätoimet, joita esimerkiksi tämä tilaajan vastuu tuo työsuojelupiireille, vaativat jonkin verran myös lisäresursseja. Mutta sen lisäksi on aina kyse eri hallinnonaloilla siitä, miten osaaminen on päivitetty ja miten sitä käytetään silloin, kun valvontatyötä tehdään. Tässäkin meillä on vielä paljon tekemistä, mutta en kuvittelekaan, että tuota lakiesitystä voisi tuoda täysin ilman lisäresursseja eduskuntaan, koska silloin pettäisimme kaikki itse itseämme.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Salissa on tänään arvioitu monella suulla, tehtiinkö Suomessa virhe säädettäessä kahden vuoden siirtymäaikalaki uusien EU-maiden kansalaisille. Minäkin jälkiviisastelen ja kysyn, oliko virhe palvelujen jättäminen siirtymäajan ulkopuolelle. Siitä seurasi ongelmia, kuten olemme kuulleet, kun työvoimaa tuli sekä lähetettynä että vuokrafirmojen kautta. Työehtojen valvonta vaikeutui. Toisaalta ei pidä myöskään uskotella, ettei vuokratyövoiman käyttö olisi lisääntynyt ilman siirtymäaikaakin. Näin kävi muun muassa Ruotsissa, joka ei käyttänyt siirtymäaikaa, kuten myöskin ministeri totesi. Mutta siitä olemme nyt yksimielisiä, että tämä siirtymäaikalain aika Suomessa on ohi.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos se asia ei vielä ihan lain säätämisvaiheessa ollut selvä, onko tämä hyvä vai huono laki, niin aika nopeasti kävi selväksi, että susi se on ja taisi olla susi jo syntyessään. Täällä salissakin aika moni täällä paikalla olijoistakin (Ed. Sinnemäen välihuuto) on nostanut tätä asiaa keskusteluun. — Ei mitään susia vastaan, ed. Sinnemäki, mutta tätä lakia vastaan kylläkin. — Aika moni edustaja täällä salissakin on nostanut keskusteluun tätä lain ongelmatiikkaa näitten kahden vuoden aikana, ja hyvä, että nyt viimein sitten päästään ratkaisuun elikkä siirtymäaikalaista luovutaan. Se loi vääristymiä työmarkkinoille ja aiheutti tarpeetonta hämmennystä. Suomi luopuu siitä nyt mielestäni yhdennellätoista hetkellä.

Arvoisa puhemies! Tämä on varsin vahvasti alueiden laki ollut tai alueellisesti vaikuttava laki ollut. Erityisesti sen vaikutukset ovat näkyneet Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, missä ulkomaista työvoimaa tarvitaan ja Viro on lähellä.

Arvoisa puhemies! Hyvä, että siirtymäaikalaista nyt luovutaan ja voi alkaa syntyä normaaleja rehellisiä työpaikkoja.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ehkä mennyt vähän sekaisin se, mikä on ylipäätään ollut vuokratyömarkkinoiden kehitys ja mikä on ollut sitten tämän siirtymäaikalain vaikutus. Siitä, että vuokratyömarkkinat ovat kaikkineen kasvaneet, ei suoranaisesti seuraa sitä, että tämä siirtymäaikalakiasia olisi yhteydessä siihen, koska nyt on se tilanne, että jos meillä on rakennusalan yrittäjä täällä Pääkaupunkiseudulla, joka tarvitsee työvoimaa, hän ei ole käytännössä voinut saada sitä työvoimaa muuta kuin ottamalla sen vuokravälitysyhtiön kautta ulkomailta. On ollut hyvin hankalaa yrittää saada sitä suoraan tarveharkinnan perusteella, ja tämä on tehnyt sen tilanteen, että väistämättä näille virolaisille vuokratyönvälittäjäyhtiöille ovat tulleet markkinat. Minusta tuntuu aivan käsittämättömältä, että ed. Mustajärvi ei tätä yhteyttä näe.

Toisena asiana haluaisin vielä sanoa sen, että kun sanoin niin, että tänne ovat olleet portit kiinni, ne portit ovat olleet kiinni niille työntekijöille, jotka ovat voineet aidosti valita Suomen tai sitten Ison-Britannian, Irlannin tai Ruotsin välillä (Puhemies: Minuutti!) ja joille on ollut mahdollista päästä suoraan kiinni varsinaiseen työsuhteeseen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satoselle vaan lyhyesti se, että ei sitä yhteyttä vieläkään ole toteen näytetty. Niin kuin sanoin omassa puheessani, pelkkä ajallinen yhteys siirtymäajalle ja vuokratyövoiman lisääntyneelle käytölle ei riitä siihen, että se olisi toteen osoitettu. Minä kysyn ed. Satoselta sitten jonkun ajan päästä, kun tulee kiistatta esille se, että nyt kun siirtymäajat poistetaan — minä olen ihan saletissa sen suhteen — mitään paluuta vuokratyövoimalta ei tapahdu normaalityösuhteen piiriin.

Mutta sitten ed. Peltomo kysyi, oliko virhe laatia siirtymäajat. Tämä oli tämmöinen retorinen kysymys. Tiedän hänen kantansa. Mutta ei se ollut virhe siitäkään syystä, että näihin kolmikantaisiin neuvotteluihin, kuinka ulkomaisen työvoiman käytön valvontaa voidaan tehostaa, työntekijäpuoli sai yhden pelimerkin lisää ja siitäkin syystä nämä siirtymäajat olivat perusteltuja.

Ed. Kaikkoselle tulee varmaan nyt suuri poliittinen tyhjyys ja puute aiheista, kun olen huomannut, että hän on oikeastaan itsestäänselvää asiaa kysynyt täällä kyselytunneillakin usean kerran.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä selonteko käsittelee työvoiman ja palvelujen vapaata liikkuvuutta myös laajemmin, niin kysyisin työministeri Filatovilta: Oletteko seurannut ruotsalais-latvialaista Vaxholm-kiistaa ja miten arvioitte sen etenevän? En tietenkään pyydä teitä ennakoimaan tuomioistuimen ratkaisua, mutta tiedän, että tässä ovat vanha EU ja uusi EU aika lailla napit vastakkain. Onko tässä mitään siedettävää lopputulosta Suomen kaltaisen maan osalta, jossa todellakin tämmöinen sosiaalinen polkumyynti olisi suuri onnettomuus meidän hyvinvointiyhteiskunnallemme ja veroillemme?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käyty keskustelu viimeisten parin vuoden aikana uusien jäsenmaitten työntekijöitten siirtymäajoista on minusta oikeastaan esimerkki laajemminkin siitä tietystä kankeudesta ja kansanluonteesta, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on suhteessa muutoksiin, eli ensiksi nähdään vaan uhkia, sitten varmuuden vuoksi tehdään jotain varovaisesti ja lopuksi todetaan, että eihän tässä kuinkaan käynytkään.

Puhemies! Tämä sama ilmiö on mielestäni havaittavissa nyt tällä hetkellä keskustelussa suhteessa palveludirektiiviin. Me näemme vain uhat, liioittelemme niitä, mutta emme näe mahdollisuuksia, mitä palveludirektiivi avaisi suomalaisyrityksille. Nyt on tämän siirtymäaikalain käynnissä ollessa nähty, että meillä on varsin vähän rajoituksia ulkomailta myydä Suomeen palveluita. Sen sijaan suomalaisilla yrityksillä on paljonkin rajoituksia, että ei voida tarjota palveluita Euroopan markkinoille. Jos halutaan, että Euroopassa oikeasti talous ja työllisyys kohenevat, niin palvelumarkkinoitten kasvu on avain siihen.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! När man pratar om huruvida de har varit en varg eller vad de har varit, de här övergångsreglerna, så måste jag säga att jag tror att snart kommer vårt problem att vara det att varifrån får vi den arbetskraft som vi önskar. Om vi ska se på saken i ljuset av siffrorna för de två år som gått, så tror jag inte att vår attraktivitet när det gäller till exempel närliggande områden har ökat särskilt mycket. Det som jag vill fråga ministern är:

Hur mycket tycker hon att arbetsgruppens betänkande från förra veckan tillför mera arbetskraft än den som vi skulle få till exempel via annan lagstiftning när det gäller beredningen av anskaffningsdirektivet? Jag tycker att det finns ganska många likheter och vi är ganska eniga om att det är viktigt att man skapar rejäla regler på arbetsmarknaden, att man inte har osund konkurrens som svart arbetskraft eller obetalda socialskyddsavgifter och skatter kan medföra.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, kun puhutaan, onko tämä nyt siis susi tai joku muu eläin, niin voidaan todeta, että meidän on enemmänkin oltava huolissamme siitä, että me olemme kilpailukykyisiä suhteessa lähialueisiin ja että me saamme sellaista työvoimaa, mitä me tarvitsemme. Kaikki tiedämme, niin kuin todettiin keskusteluissa, niin kuin ed. Tiilikainen mainitsi, pian lain säätämisen jälkeen saadun tulevaisuusselonteon ja huolen siitä väestöpolitiikasta, mikä siinä ilmenee.

Sitten ministeri Filatovilta haluaisin kysyä: Jos verrataan nyt viime viikon työryhmän kolmikantaista yksimielisyyttä ja sellaisia ajatuksia, mitä liikkuu esimerkiksi hankintadirektiivien voimaan saattamisesta, onko nyt työryhmän esityksessä paljon uutta? Tietysti siinä on laajempi soveltamisala, mutta periaatteet ovat aika samanlaisia kuin hankintadirektiivissä on valmisteltu.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin olisin ministerille osoittanut huomion siitä, että voimme molemmat olla tyytyväisiä siitä, että alkuperämaaperiaatteesta on luovuttu ja todellakin sitä on lähdetty muuttamaan. Mutta kun katsomme siinä vaiheessa, kun tuo direktiivi oli ensimmäistä kertaa täällä talossa käsiteltävänä, valiokuntien antamia lausumia suurelle valiokunnalle, niin kyllä täytyy vain ikäväkseni todeta, että ei siellä sosialidemokraatteja näy yhdessäkään vastalauseessa kyseenalaistamassa tätä alkuperämaaperiaatetta. Sen sijaan sieltä löytyy vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien huolestuneita kannanottoja siihen, mihin ihmeeseen meidän palvelu- ja työmarkkinoitamme oikeastaan ollaan taas viemässä.

Mutta ministerille olisin osoittanut kysymyksen vielä tästä työsuojelupiirien resursoinnista. Kun meillä nyt todellakin näitä keskeisiä työelämälakeja on muutettu — työsopimuslakia, työaikalakia, työturvallisuuslakia ja työterveyshuoltolakia — ja kaikissa näissä on tullut lisää velvoitteita työsuojelupiireille, (Puhemies: Minuutti!) niin millä tavoin aiotaan resursoida työsuojelupiirejä näitten tulevienkin velvoitteiden valvonnassa?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siirtymäaikalain aikana ministeri on lieventänyt ulkomaisten kausityöntekijöitten tuloa, mikä on ihan oikein varmasti esimerkiksi puutarha- ja jopa turkistarhapuolella. Kaiken kukkuraksi on sitten vielä tuotu jopa Thaimaasta lentokoneella porukkaa tänne keräämään luonnonmarjoja. Onko ministeriössä pohdittu sitä, mikä voi olla syynä siihen, että suomalaista nuorisoa ja mahdollisesti työttömiä ei kiinnosta enää kyseinen kausiluontoinen työ, koska pelkään, että jos pitkälle menee tämän suuntaisesti, niin meille tulee kahden kerroksen työmarkkinat ja nuoriso ei osaa arvostaa omaa työpaikkaansa? Minä näen tämän erittäin suurena ongelmana nuorten osalta, jos tällainen kausiluontoinen työ ei kotimaassa kelpaa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tämä Vaxholm-keissi, johon ed. Hautala viittasi, on mielestäni hyvin periaatteellinen, koska siihen tuleva ratkaisu vaikuttaa siihen, näemmekö me Euroopan unionin ainoastaan taloudellisena vai näemmekö me myös sen sosiaalisen ulottuvuuden. Voisi sanoa, että Suomea lähempänä oleva Rosella-keissi on hieman samanlainen. Siinä ei ole kyse aivan samasta asiasta mutta saman sukuisesta. Kyse on lakko-oikeudesta, kyse on työehtojen puolustamisen mahdollisuudesta ja siitä, voidaanko ikään kuin tällaisella bulvaanijärjestelyllä alentaa niitä työehtoja, jotka ovat käytössä. Olen käynyt tästä keskustelua niiden kollegojen kanssa, joiden tiedän jakavan saman huolen kuin itsellänikin on, ja yrittänyt ikään kuin houkutella heitä ottamaan tähän kantaa ja puhunut myös komissaarin kanssa tästä aiheesta. Meidän näkemyksemme ainakin tästä perusperiaatteesta oli hyvin samanlainen. Mutta tämä ei ole aivan yksioikoinen asia.

Useimmiten oikeus on turvannut sillä tavalla markkinoita, että esimerkiksi tietyissä aiemmin olleissa keisseissä, joissa Ranskassa on tehty työsulkuja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle ja sillä on suojattu työehtoja, se on hyväksytty, sitä ei ole nähty palvelujen vapaan liikkuvuuden esteenä, kun sillä on ollut toinen ulottuvuus. Mutta miten pitkälle tällainen näkemys sitten vallitsee, se jää nähtäväksi, ja sen eteen teemme tietenkin kaikkemme, että se vallitsisi.

Sitten työvoiman tarpeesta voisi sanoa, että jo nyt meillä on tullut aika lailla erilaisia arvioita siitä tulevaisuuden työvoiman tarpeesta, koska ikääntyneiden ihmisten työllisyysaste on noussut sen verran positiivisesti, että se tarkoittaa aivan kuin meille olisi tullut uusi ikäluokka Suomen työmarkkinoille. Sen vuoksi on hyvin vaikeaa tehdä lukupohjaisia arvioita siitä, missä me liikumme, kun tilanne muuttuu koko ajan. Meidän työmarkkinamme muuttuvat, meidän tuottavuuskehityksemme muuttuu ja moni muu asia, joka vaikuttaa tähän.

Alkuperämaahan vain sen verran, että työehtojen suhteen puhumme kahdesta eri alkuperämaasta ilmeisesti ed. Essayahin kanssa elikkä siitä, noudatetaanko palvelujen rakentamisen suhteen alkuperämaata vai poistetaanko sieltä alkuperämaaideasta tämä työehtojen valvonta. Minä tarkoitin tätä työehtojen valvontaa, joka on alun perin jo ollut hallituksen kannanotoissa mukana ja jota Suomi on ajanut. Mutta sen sijaan olen samaa mieltä siitä, että tätä sinänsä palvelujen tuottamisen alkuperämaata ei ole alusta asti kyseenalaistettu, mutta uskon, että tähän nykyisen parlamentin ratkaisun ympäriltä voi löytyä hyvä lopputulema tälle kysymykselle.

Työsuojelupiirien resurssit ovat tärkeä asia ...

... ja niitä on aiemmin jo lisätty.

Esa Lahtela /sd ( vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siirtymäaika jo sanana kertoo, mikä on kyseessä, elikkä siinähän minä olin sitä mieltä, että tämä oli ihan aiheellinen ja siinä pyrittiin suojelemaan sillä tavalla niitä suomalaisia työntekijöitä, jotka ovat työttöminä, ja se tarvitsee harkintaa. Ymmärrykseni mukaan kaikki työluvat, jotka on anottu ja joiden alalla ei Suomessa ole ollut tarjontaa, on myönnetty. Näin ainakin tuolla Itä-Suomessa olen kuullut sanottavan. Sen takia se keskustelu, onko se aiheellinen vai ei, lienee ihan selvä. Se on nyt kohta ohi ja on ollut aiheellinen.

Ed. Satoselle voisi todeta yhden asian. Hänellä on harha tässä ajattelussa nimenomaan lähetettyjen työntekijöiden osalta. Ainakin mitä yrittäjät ovat minulle kertoneet, he sanoivat, että joka tapauksessa he olisivat käyttäneet lähetettyjä työntekijöitä, koska he ovat edullisempia, ja tulevat käyttämään jatkossakin niin pitkään, kunnes saadaan se valvonta kuntoon sillä tavalla, jotta ei voi jippoilla tällä halpatyövoimalla. Viimeksi viime viikolla soitti yksi yrittäjä, metalliyrittäjä, ja sanoi, jotta hän tulee käyttämään ruuhkahuippujen tasaamiseen näitä virolaisia yhä edelleen.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työvoiman vapaan liikkuvuuden rajoittaminen on ollut eräänlaista säännöstelypolitiikkaa, joka ei sovi tämän päivän tilanteeseen, ei kansainväliseen eikä meillä omassa maassa. Olin yksi sen lain vastustaja, ja minusta on hyvä, että sitä lakia nyt tässä mielessä korjataan. Tehdystä virheestä, joka on minun mielestäni selvä virhe, pitäisi ottaa oppia täällä meidän omassa maassamme, omassa työvoimapolitiikassamme. Minun mielestäni vastaavaa joustoa, jota tämä työvoiman liikkuvuuden vapauttaminen nyt on kansainvälisesti, pitäisi harrastaa paljon enemmän meillä omassa maassamme. Ammattiyhdistysliikkeen toimesta aivan liian Helsinki-keskeisesti pyritään ohjaamaan asioita. Minä kysyisin ministeri Filatovilta, eikö tässä olisi oivallinen esimerkki siitä, että kansainvälisesti tarvitaan joustoa mutta tarvitaan myöskin kansallisesti, jotta meillä työllisyys- ja työllistämispolitiikka yleensä menisi jatkossa paremmin.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotenkin tuntuu hassulta se, mistä löytyy nyt näille maahanmuuttajille työpaikat ja koulutus, kun ajatellaan, että suomalaisen työvoiman ongelma on se, etteivät koulutus ja ammattitaito kohtaa työpaikkoja. Onko nyt jossakin semmoinen työpaikkareservi, millä sitten aiotaan koulutuksen kautta saada nämä maahanmuuttajat töihin?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa tarvitaan tulevaisuudessa työperäistä maahanmuuttoa, ja olemme varmasti yksimielisiä siitä, että me tarvitsemme ihmisiä, jotka noudattavat ja joiden osalta työnantajat noudattavat suomalaisia työehtoja. Me varmasti olemme yhtä mieltä siitä, että on hyvä, jos nämä työntekijät myös liittyvät ammattiyhdistysliikkeeseen, ja on hyvä ja edullista meille, jos nämä työntekijät maksavat veroja Suomeen. Tämän takia mielestäni siirtymäaikalaki on ollut valitettava episodi, koska se ei ole edistänyt näitä tavoitteita. On selvää, että vaikka on varmasti monia mekanismeja, joiden takia paineet vuokratyövoiman kasvulle ovat olemassa, ei ainakaan ehdoin tahdoin pidä tehdä järjestelyjä, joilla sitä edistetään.

Jos ed. Mustajärvi väittää nyt, että paluuta entiseen ei ole, niin kyllä hänelle jää ainakin todistustaakka siitä, ettei sitten olisi voitu saada aikaiseksi normaalimpia työsuhteita ilman tämän lain säätämistä. (Puhemies: Minuutti!) Mutta yleensähän meillä politiikassa ei saada matemaattisesti pitäviä teoreemoja todistetuksi.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Essayah ihmetteli, ettei hallituspuolueitten edustajien allekirjoituksia ole näkynyt kristillisdemokraattien ja vasemmistoliiton vastalauseissa, kun palveludirektiiviä on käsitelty. No, eipä tietenkään, koska hallituspuolueitten muokkaamissa valiokuntien antamissa lausunnoissa on alusta lähtien korostettu, että alkuperämaaperiaatteesta huolimatta lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi edellyttää, että kohdemaan työehtoja noudatetaan myös palveluja tarjottaessa. Niin ikään valiokuntien lausunnoissa on tuotu esille huoli valvontamahdollisuuksien heikkoudesta tähän liittyen. Hallitus on tässä pitänyt huolen, että linja on hyvä, ja oppositiolle tältä osin on jäänyt ainoastaan se mörköjen maalailu, taas kerran.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Filatov, kirjoititte Helsingin Sanomissa vielä noin kuukausi sitten siitä, että tämä siirtymäaikakausi oli hyvä päätös aikoinaan eikä meillä ole laboratorio-olosuhteita tietää, miten muuten olisi mennyt. Mielestäni Euroopassa esimerkiksi Iso-Britannia ja Irlanti ovat erinomaiset, hyvät laboratoriot, joten tämä siirtymäaika olisi voitu lopettaa aiemminkin. Mielestäni me olemme tulevaisuudessa huutavassa hukassa, ei pelkästään Suomi, vaan koko Eurooppa. Väki vähenee, ja me joudumme koko Euroopan laajuisesti kilpailemaan väestä, emme pelkästään Suomessa, joten seuraavaksi — tämä ei ole välttämättä työministerin hallinnonalaa — meidän täytyy suunnata katseemme ulkomaisiin opiskelijoihin, joita toki ei meillä ole kuin noin 4 000 yliopistoissa, ja kun heille on suunniteltu joitain maksuja, niin veikkaanpa, että se on huono klangi ulkomaille päin, että tänne täytyisi tulla maksullisesti opiskelemaan ja sitten vielä jäädä tänne töihin.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siirtymäaikasiunailuun liittyen: Tässä on hallituksen taannoinen pohja sille, miksikä näin tehtiin — siinä on myöskin kansainvälistä ulottuvuutta — että, taannoin, kun Portugali liittyi EU:hun, välittömästi Portugalista tuli valtavat määrät työntekijöitä Saksaan rakennusalalle. Saksassa rakennusalalla oli hirvittävä työttömyys, jotenka se sotki rakennusalan työmarkkinat täysin. Avoin kilpailu siellä rikkoontui.

Haluan kysyä ministeriltä: Kun tätä työehtojen ja valvonnan tehostamista täällä nyt hallitus painottaa, mitkä ovat ne keinot, koska juuri tästä tällä hetkellä on suuri kysymys, että ei ole resursseja, ei ole lainsäädäntöä, ei ole voimaa, luikuroidaan tuolla sinne ja tänne ja naiset ja miehet, vilungit työnantajat, tekevät kaikkensa, että pystyvät kiertämään näitä juttuja? Mistä löytyvät ne voimat, ja kuinka paljon me joudumme ottamaan ulkolaista työvoimaa näihin valvontaresursseihin?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä kolme maata, jotka eivät ottaneet siirtymäaikasäännöksiä, kiristivät muulla tavoin maahantuloa työvoiman suhteen, joten Suomen kahden vuoden siirtymäaika, niin kuin eduskunta sitä edellytti, oli mielestäni sen suhteen tarpeen, joka kirjattiin myös eduskunnan edellytykseksi, että tehostetaan lähetettyjen työntekijöiden työsuhteiden ehtojen valvontaa. Ja kuten tiedämme, Ulteva-työryhmän lait, jotka koskevat lähetetyistä työntekijöistä annettua lakia, ja työturvallisuuslaki ovat astuneet voimaan juuri tämän vuoden alussa ja helmikuun alussa. Näin ollen minusta pitää tyytyväisyydellä katsoa sitä, että eduskunnan edellytys on nyt hoidettu ja sitä kautta voidaan lähteä vapauttamiseen.

On kyllä mielenkiintoista, että täällä puheenvuoroissa haluttiin alueellista joustoa. Itse kaipaisin vieläkin tiiviimpää alueellista valvontaa, koska uuttakin tutkimusta on tulossa juuri siitä, miten nykyisiäkin lakeja noudatetaan. Tiedän, että ammattiyhdistysliikkeen puolella tilaajavastuu-otsikon alle on ladattu paljonkin suuria toiveita. Melko huolestuttavaa tietoa löytyy niistä tutkimuksista, joissa katsotaan (Puhemies: Minuutti!) jo nykyisistä työnantajan velvollisuuksista, mitä kaikkea noudatetaan, mitä jää noudattamatta, (Puhemies: Minuutti!) niin että valvontaa kyllä tarvitaan ja resursseja.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun yritykset ovat tavallaan tämän lain myötä oppineet turvautumaan vuokratyövoiman käyttöön, haluaisin kysyä ministeri Filatovilta, onko hänellä joitakin näkemyksiä siitä tai keinoja siihen, miten käytännössä voitaisiin nyt edistää niitä toimia, joilla yritykset suoraan palkkaisivat nämä EU-maista tulevat työntekijät työsuhteeseen yritykseen, koska tämähän olisi periaatteessa kaikkien kannalta paljon parempi menettely ja siitä olisi etua kaikille.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni siirtymäaikalaki työvoiman maahantulosta oli onnistunut ja sillä hallittiin tilanne. Sehän ei ole ongelma. Mutta näitten palveluitten osalta olisi pitänyt laki olla. Sieltä kauttahan sitä harmaata työvoimaa tänne lähetettiin, ja se oli se ongelma.

Samalla peräänkuuluttaisin nyt sitä, kun tämä laki poistuu, mitenkä tätä valvotaan. Työsuojelupiirit sitä ovat valvoneet työpaikoilla — no, siellä ei resursseja ole edes nykyistenkään työpaikkojen valvontaan — ja poliisit sitten talousrikollisuudessa. Sinne pitäisi ehdottomasti nyt satsata lisää tämänkin asian ja monen muun asian suhteen. Mutta sitten myös ammattiliitothan ovat valvoneet omalta osaltaan, Rakennusliitto ja PAM, kiertäneet työmaita ja katsoneet, onko siellä harmaata työvoimaa, ja yrittäneet kitkeä sitä pois. Pitäisikö antaa näille ammattiliitoille, kun siellä on toimitsijat, jotka tuntevat alan, (Puhemies: Minuutti!) lisää tehtäviä ja vastuuta tästä valvonnasta?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun tulevaisuudenkuvani on kyllä paljon positiivisempi kuin ed. Esa Lahtelalla ja ed. Mustajärvellä. Olen aivan varma, että esimerkiksi osa niistä virolaisista, jotka ovat täällä olleet vuokratyöntekijöinä, tulevat työllistymään ihan normaaliin työsuhteeseen Suomessa ja heidän asemansa sen suhteen paranee ja epäterve kilpailu vähenee.

Toinen asia on sitten se, että jos tätä lakia ei olisi ollenkaan säädetty, niin olisimmeko me voineet välttää joko kokonaan tai ainakin huomattavassa määrin tämän virolaisen vuokratyövoiman, joka tänne on tullut. Me loimme sille markkinat tekemällä tämän lain, ja se on tässä se ydinkohta. Sen takia minusta on ollut myöskin aiheellista keskustella siitä, oliko tämä laki alun perin väärä vai ei.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sinnemäelle sanon, että jos väittää jonkin syy—seuraus-suhteen olevan olemassa, niin kyllä se näyttövelvollisuus on sillä, joka sitä väittää, ei sillä, joka sitä yhteyttä ei näe.

Mutta haluan kysyä ministeri Filatovilta: Mihin konkreettisiin toimiin työministeri ja muut tahot ryhtyvät, jotta rasismille ei jää otollista kasvualustaa, kun ulkomaalaisten määrä kuitenkin Suomessa tulee lisääntymään, tilanteessa, jossa työttömyys säilyy edelleenkin korkeana, tuloerot kasvavat ja syrjäytyminen lisääntyy? Tilanne on kyllä altis rasismin kasvamiselle ja varsinkin, jos Suomeen uhkaa syntyä erityyppisiä etnisiä työmarkkinoita.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun juuri samaan aiheeseen, mihin ed. Mustajärvi: Jos mietinnössä tätä siirtymäsäännöstä ei olisi ollut ja Suomessa olisi ollut työntekijöitä työttömänä ja sitten olisi tullut porukkaa pilvin pimein tekemään niitä töitä, niin mitä se olisi aiheuttanut? Kyllä suomalainen viha kuitenkin nousee siinä ja todennäköisesti semmoista muukalaisvihaa, rasismia, olisi ilmennyt ihan varmasti. Sen takia minusta tämä siltäkin osin jo on tärkeä säännös.

Mutta sitten tämä ed. Holmlundin ajatus siitä, miten saada kitkettyä tämä ostopalveluna tehty työ pois. Pitää tuntea, mikä tämän historia on. Suomen sisällä lisääntyvät jatkuvasti tämmöiset vuokrafirmat, ja yrityshautomot kehittivät tämän 80-luvulla. Minä itse satuin olemaan semmoisessa koulutuksessa, ja siellä kehitettiin tämmöinen, että miten saada pilkottua firmoista kaikki osiot pois ja ostaa ne ostopalveluna. Siinä ajettiin ihmiset tavallaan niin kun itsensä isänniksi ja saatiin pois ay-liikkeen piiristä, ja tämä se keissi on siinä hommassa. Tässä toteutetaan ihan samaa juttua, kun Virosta ostetaan näitä lähetettyjä työntekijöitä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvelle: On selvää, että tämä laki on olemassaolollaan tehnyt näiden välitysfirmojen kautta hankittavan työn houkuttelevammaksi kuin se olisi ollut ilman tätä lakia. Se on käsittääkseni täysin selvää. Sen tähden mielestäni niillä, jotka ovat kannattaneet tämän lain säätämistä, on itsellään todistustaakka siinä. Mielestäni meillä on oikeus sanoa, jotka vastustimme tämän lain säätämistä, että monet asiat olisivat voineet mennä paremmin työsuhteiden syntymisen kautta, jos tätä lakia ei olisi säädetty. Kyllä teillä on vastuu siitä, mitä olette tästä äänestänyt.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela tuossa toi esiin tätä vuokratyön problematiikkaa. En kuitenkaan tarkoittanut tällä sitä, että kaikki vuokratyö olisi kitkettävä pois. Se ei suinkaan ole minun tarkoitukseni eikä myöskään tämän kysymykseni tarkoitus. Lähden kuitenkin siitä tosiasiasta, että aika moni työnantaja olisi mieluummin palkannut EU-maiden kansalaisen suoraan työsuhteeseen, mutta käytännössä olosuhteiden pakosta ja tämän lain myötä joutunut siihen tilanteeseen, että on ollut huomattavasti helpompaa hoitaa tämä asia vuokratyön kautta.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ehkä tähän tilanteeseen sopisi sellainen todistustaakka, jota kutsutaan jaetuksi todistustaakaksi, joka on tullut EU:sta näiden rasismin ehkäisy- ja muiden säännösten kautta myös suomalaiseen juridiikkaan, koska en usko, että kumpikaan osapuoli meistä pystyy täysin todistamaan omaa väitettänsä todeksi. Varmasti on niin, että molemmin puolin vaikutusta on ollut.

Mutta jos lähdetään tähän työmarkkinoiden joustotarpeeseen, jota ed. Vielma peräänkuulutti paikallisella tasolla, niin kansainvälisellä tasollahan tämä vuokratyö on ollut yksi työvoiman joustamisen menetelmä, ja käsittääkseni tässä salissa on aika laajasti ollut sellainen näkemys, että se on mennyt liian pitkälle, että meidän pitäisi päästä irti näistä vuokratyösuhteista varsinkin niissä tilanteissa, joissa veromarkat eivät jää Suomeen, vaan menevät sitten lähtömaan piikkiin. Silloin meidän työllisyysasteemme hyöty ei jää tänne, vaan menee muualle, ja sitähän me emme työllisyysasteen nousulla tavoittele. Mutta suomalaiset työmarkkinat ovat erilaisten Oecd-arvioiden mukaan yhdet joustavimmista. Tosin siellä sisällä on erilaisia toimialakohtaisia eroja, ja siellä, missä on vahva ammattiyhdistysliike, missä on vahvat pelisäännöt, vahvat luottamusmiesjärjestelmät, niin siellä myös yleensä joustetaan paikallisesti enemmän, koska siellä ollaan tilanteessa, jossa työnantaja ja työntekijä ovat tasavertaisempia neuvotellessansa näistä joustoista. Mutta sen sijaan siellä, missä työsuhteet ovat pirstaloituneemmat, missä muutoinkin näitä ongelmia on enemmän, niin siellä myös joustamisen mahdollisuudet ovat vähäisemmät, koska siellä herkemmin ajaudutaan tilanteeseen, jossa joustaminen tarkoittaa työntekijän hyväksikäyttöä.

Meidän onkin löydettävä niitä välineitä, joilla tämä vuoropuhelu paikallisesti työpaikoilla tapahtuu paremmin ja myös tämä itsevalvonta, oli sitten kyse palkoista, veroista tai työehdoista, toimii paremmin, koska me emme voi jokaiselle työpaikalle lähettää omaa työsuojeluviranomaista tai poliisia vahtimaan, maksetaanko siellä verot tai noudatetaanko siellä työehtoja, vaan tämän järjestelmän on toimittava sisältä päin. Sen vuoksi tilaajavastuun ajatus on tärkeä, koska se tuo tätä sisäistä valvontaa järjestelmään. Se ei yksinomaan ulkoista valvontavastuuta viranomaisille, työsuojeluviranomaisille tai poliisille tai jollekin, vaan se lähtee siitä, että myös se yritys, joka haluaa pitää itsensä kunniallisen yrityksen kirjoissa, huolehtii siitä, että myös täällä alihankintaketjussa noudatetaan niitä kunniallisia pelisääntöjä. Siihen nämä Ulteva 2 -työryhmän esitykset tähtäävät, ja silloin sillä emoyrityksellä on vastuu omasta valvonnastansa. Ja jos se sen laiminlyö, niin silloin työsuojeluviranomainen valvoo tätä, mutta sen sijaan tämän oman vastuun kautta pyritään lisäämään niitä valvontaelementtejä, jotta saataisiin harmaata työvoimaa kuriin ja jotta saataisiin työelämän pelisääntöjä reilummiksi ja tasavertaisemmiksi.

Sitten kun ed. Kauppinen kysyi sitä, onko meillä olemassa työpaikkareservi, jonne näitä maahanmuuttajia tai -tulijoita työllistetään, niin on ja ei. Tietyillä toimialoilla meillä on pulaa osaavasta työvoimasta. Jos ajattelemme vaikkapa niitä virolaisia lääkäreitä, jotka ovat tulleet Suomeen työmarkkinoille, niin he ovat tulleet kyllä kipeään tarpeeseen, samaten kuin rakennusalalla meillä ei aina löydy sitä ammattitaitoa, jota työpaikoilla tarvittaisiin. Mutta toisaalta meillä on myös niitä työntekijöitä, jotka eivät kohtaa näillä pula-aloillakaan ja joiden osaaminen jostakin syystä ei tyydytä niitä työnantajia, jotka hakevat vaikkapa sitten rakennustyöntekijää, vaikka siellä ihmisen ammattinimikkeenä lukisikin tämän alan ammattilainen. Silloin on kyse osaamisesta ja joskus myös joistakin muista ongelmista, jotka siihen työntekoon liittyvät. Silloin meidän pitää tietenkin työvoimapolitiikalla pyrkiä siihen, että osaaminen kohtaisi niitä työmarkkinoiden aitoja tarpeita, mutta on kyllä tehtävä työtä myös sen eteen, että joskus työnantajan ylimitoitetut tarpeet tulisivat hieman enemmän maan pinnalle, koska sitäkin ongelmaa on, että ajatellaan, että ikään kuin tietyssä työtehtävässä voidaankin olettaa enemmän osaamista, kuin mitä ollaan palkkana valmiita maksamaan.

Sitä, kuinka paljon Portugalista mahdollisesti siirtyi Saksaan työntekijöitä ja rakennusalan työntekijöitä, en tiedä, mutta jos en nyt ihan väärässä ole, niin silloin kun EU laajeni ja Portugali ja Espanja tulivat mukaan, niin eräiden tilastojen mukaan ainakin itse asiassa vanhoista jäsenmaista siirtyi enemmän työvoimaa Espanjaan ja Portugaliin kuin Portugalista ja Espanjasta vanhoihin jäsenmaihin. Se ilmeisesti liittyi siihen, että täällä matkailupuolella on paljon sellaista toimintaa, jossa eri maiden toimijat ovat esimerkiksi hotellialalla ja muualla olleet perustamassa yrityksiä. Mutta tuolloin tuo työvoiman liikkuminen oli paljon vähäisempää, kuin mitä ennalta odotettiin. Saksa on muutoinkin ollut ehkä poikkeustilanne tässä työmarkkinapolitiikassa ulkomaisen työvoiman suhteen, koska siellä on joskus harjoitettu aivan aktiivista niin sanottua siirtolaispolitiikkaa, jossa on lähdetty siitä, että kun maassa on huutava pula jonkun alan työntekijöistä, niin niitä houkutellaan ja sitten, kun suhdannetaantuma lyökin toiseen suuntaan, niin yhtä lailla ihmisiä yritetään työntää maasta pois. Se ei varmasti ole kestävää työmarkkinoiden näkökulmasta eikä ainakaan ihmisten näkökulmasta.

Miten sitten voitaisiin suoraan palkata työvoimaa paremmin kuin tällä hetkellä, niin uskon, että tietyllä tavalla tämä siirtymäkaudesta luopuminen tuo tietoa ihmisille, että on mahdollisuus myös hakea suoraan töitä. Jos ajatellaan, että niitä suunnitelmia, joita on tehty esimerkiksi maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa, päästään täytäntöönpanemaan, niin siellä lähdetään siitä, että myös muualta kuin EU-maista voisi tulla etsimään Suomeen työtä, jotta sitten voisi katsoa, saako työluvan siihen tehtävään vai ei, ettei pelkästään olisi niin, että pitää hakea aina Suomen ulkopuolelta sitä työpaikkaa.

Toisaalta on syytä kehittää näitä ennen muuta Baltian maiden ja Suomen välisiä työvoimapalveluja ja Eures-järjestelmää. Suomi on ollut aika uskollinen siinä, että meillä laitetaan työpaikkoja tähän sähköiseen Euroopan laajuiseen järjestelmään, mutta aivan kaikki muut maat eivät ole toimineet yhtä lailla. Ja se on yksi väline, joka mahdollistaa työnantajalle helpommin suoran rekrytoinnin. Mutta ongelma kai on siinä, että yritykset pyrkivät jakamaan sitä riskiä, että jos se työntekijä ei olekaan sitä, mitä halutaan ja toivottiin, niin vuokratyönantajan kautta on helpompi vaihtaa työntekijää, kuin jos rekrytoidaan suoraan. Tässä tavallaan on kyse osaamisen välittämisestä ja tiedon välittämisestä, jotta näitä suoria rekrytointeja uskallettaisiin tehdä. Mutta meillä kotimaassa epätyypillisistä työsuhteista tehdyn selvityksen mukaan vuokratyö on työnantajalle kalliimpaa kuin suora työllistäminen. Uskon, että tämän tiedostaminen voi olla yksi apu siinä, että suoraan palkataan mieluummin työvoimaa.

Miten sitten voitaisiin muutenkin tätä valvontaa parantaa, niin luulenpa, että ammattiliitoissakin resurssipula on yksi, joka vaikuttaa tähän työehtojen valvontaan ja muihin tehtäviin, vaikka lainsäädännössä tapahtuisikin muutosta. Esimerkiksi rakennusalan työnantajien kanssa juuri viime viikolla kävimme neuvottelua siitä, miten tätä omavalvontaa voitaisiin parantaa, miten viranomaiset voisivat toimia näiden toimijoiden kanssa paremmin yhteen, koska kyllä siellä on selvästi halu parantaa alan mainetta jo sen vuoksi, että he pelkäävät, että suomalaiset opiskelijat eivät lähde näille toimialoille opiskelemaan sen vuoksi, että alalla on sellainen maine, että siellä maksetaan epämääräisesti tai että siellä ei noudateta pelisääntöjä, jotka työelämään on säädetty.

Rasismin ehkäisy on äärimmäisen tärkeää, ja niin kuin sanoin, niin uskon, että tämä siirtymäaikalainsäädäntö ja tämän ympärillä tapahtuva keskustelu on tietyllä tavalla valmistanut myös meitä suomalaisia tähän muutokseen. Yksi paras väline on se, että me saamme työehtoja paremmin tasavertaiselle tasolle, jotta kantasuomalaiset voivat luottaa siihen, että jos täällä on ulkomaalainen työntekijä, niin hän ei ole täällä heikommin työehdoin, koska silloin tulee pelko siitä, että ulkomainen työvoima syrjäyttää kotimaista työvoimaa. Toisaalta on kyse paljon siitä, mitä meidän jokaisen korvien välissä tapahtuu. Maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa on listattu iso joukko niitä toimenpiteitä, joilla viranomaisten tietotasoa voitaisiin parantaa, joilla koulutuksen ja kansalaisjärjestötoiminnan kautta voitaisiin puuttua näihin ongelmiin. Siellä on tämmöisiä keskustelun alla olevia asioita, joilla esimerkiksi järjestöt voisivat saada kenties paremmin avustusresursseja, jos niiden johdonmukaisena tarkoituksena on ennalta ehkäistä rasismia tai edistää hyviä etnisiä suhteita.

Tämän tyyppisiä projektirahoituksia meillä on nyt jo ollut, mutta itse uskon, että koulu on yksi niistä avainlaitoksista, joilla on mahdollisuus vaikuttaa asenteisiin, ja kun viimeaikaiset asennetutkimukset osoittavat, että ikääntyneellä väestöllä on enemmän negatiivisia asenteita ja sen lisäksi, sanotaan, tämmöisillä alle 25-vuotiailla nuorilla miehillä, niin silloin esimerkiksi armeija voi olla yksi sellainen taho, joka kohtaa tämän ihmisjoukon paremmin kuin oikeastaan mikään muu, ja silloin yhteistyö sitä kautta voi olla yksi sellainen kohdennettu väline, jolla rasismiin voidaan puuttua. Meillä on EU-rahoitteistakin toimintaa tällä alalla tällä hetkellä käynnissä, monissa kunnissa tehdään tätä työtä, ja mielestäni se on koko kansalaisyhteiskunnan vastuulla, sitä ei voi ulkoistaa ainoastaan valtiolle tai kunnille tai työyhteisöille, vaan kyse on siitä, miten me kaikki ihmisinäkin kohtaamme, miten me puutumme silloin, kun me näemme arkipäivän rasismia, olemmeko me hiljaa ja annamme asioiden tapahtua vai pyrimmekö me puuttumaan aktiivisesti niihin ongelmiin, joita eteen tulee.

Mutta ennen muuta rasismin ehkäisy on yksi niistä tärkeimmistä maahanmuuttopolitiikan onnistumisen välineistä. Jos me emme siinä onnistu, niin on ihan turha kuvitella, että lainsäädännöllä tai viranomaisvalvonnalla voidaan paikata niitä puutteita, joita ihmisten asenteissa on, koska ne syrjäyttävät ja sen jälkeen tulee mahdollisuus käyttää niitä aukkoja, joita ehkä lainsäädännöstä löytyy. Mutta jos me asenteissamme haluamme pitää kaikki mukana, niin silloin me emme välitä niistä aukoista, vaan täytämme velvollisuutemme, niin kuin ne hyvään kansalaisuuteen kuuluvat.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Minun tietoni tästä Portugali—Saksa-suhteesta on saksalaisesta rakennusalan lehdestä.

Jäsenmaiden kansalaisista suomalaiset suhtautuvat kaikkein kielteisimmin Euroopan unioniin. Miksiköhän? Olisiko yksi syy siinä, että EU:sta tulee jatkuvana virtana direktiiviehdotuksia, joiden perimmäisenä tarkoituksena on lisätä pääoman voittoja alentamalla palkkoja ja heikentämällä työehtoja? Ay-liikkeen vaatimuksia paremmista työehdoista ei EU-tasolla juurikaan näy. Kansalaiset alkavat olla jo väsyneitä ainaisiin muutoksiin, siksi EU:n on syytä hillitä uusien direktiivien tehtailua ja antaa kansalaisille hieman hengähdysaikaa.

Kun parisen vuotta sitten EU:ssa avattiin ovet työvoiman vapaalle liikkumiselle ilman minkäänlaista viranomaiskontrollia, tiesi se lähtölaukausta järjestäytyneen rikollisuuden ja harmaan talouden rantautumiselle Suomeen. Niinpä monet Suomessa liiketoimintakiellossa olevat hämärämiehet ja -naiset siirtyivät Viroon hoitelemaan bisneksiään. Myös monet rikollisliigat haistoivat helpon rahan ja iskivät kyntensä Suomen työmarkkinoille, lähinnä rakennusalalle.

Poliisia on uskominen, kun se sanoo, että suomalaisen harmaan talouden taustalla on entistä useammin järjestäytynyt ulkomainen rikollisuus. Muun muassa Virossa neljä vuotta työskennellyt rikosylikonstaapeli arvelee, että rikollisjärjestöt ovat jakaneet Suomen omiksi alueikseen. Hän kirjoitti Turun Sanomissa 3.3.2006, että Kokkola—Kotka-linjan pohjoispuoli on venäläisten ja eteläosa virolaisten rikollisliigojen aluetta. Eikä tässä bisneksessä liikutella pikkurahoja. Eräänkin rakennustyömaan vastaavan mestarin mukaan niin sanotusta lähetetystä työvoimasta laskutetaan pääurakoitsijalta 17—20 euroa tunnilta, kun työntekijälle sitten maksetaan palkkaa 1—5 euroon tunnilta. Lähetettyä porukkaa on eri puolilla maata satojakin ihmisiä, ja voi huonommallakin ynnäpäällä laskea, millaisia voittoja nämä liikemiehet ja -naiset taskuihinsa käärivät. Tietysti rahat tulevat näille koijareille puhtaana käteen, koska kuvioon kuuluu, että minkäänlaisia yhteiskunnan asettamia velvoitteita niistä tuloista ei makseta.

Yksinomaan rakennusalalla nämä hämäräihmiset kuppaavat yhteiskuntaa 800 miljoonalla eurolla, ja jo viime syksynä esitettyjen arvioiden mukaan koko yhteiskunnan taloudelliset menetykset liikkuvat 5 miljardin euron tietämissä. Tästä summasta puolet aiheutuu verotulojen menetyksistä ja puolet elinkeinoelämälle ja yksityisille kuluttajille aiheutetusta vahingosta. Jos ei muun, niin ainakin rahan luulisi olevan se intressi, jonka vuoksi asiaan kannattaisi puuttua lujalla otteella.

Arvoisa puhemies! Tulossa oleva palveludirektiivi huolestuttaa, vaikka siihen saatiin europarlamentin käsittelyssä tärkeitä rajauksia. On kuitenkin pelättävissä, että jatkuva direktiivitehtailu tuo vielä pahoja yllätyksiä. Onko hallitus tietoinen, mitä tapahtuu esimerkiksi vuokratyö- ja komennusmiesdirektiiville? Onko hallituksella näistä direktiivihankkeista minkäänlaista tietoa? Tiedossa on myös, että esimerkiksi työaikadirektiiviä ollaan muuttamassa työntekijöitten kannalta epäedullisempaan suuntaan. Palveludirektiivistä ei ole mitään iloa ainakaan rakennusalan työntekijöille eikä myöskään alan työnantajille. Se ei lisää yhtään työpaikkaa, mutta mahdollistaa palkkadumppauksen. Kun suomalaistenkin firmojen valvonta on heikkoa, virolaisten ja latvialaisten firmojen valvonta on käytännössä täysin mahdotonta. Direktiivissä on säilytetty palvelujen tarjonnan täysi vapaus. Pelättävissä on, että Suomi EU:n kilteimpänä oppilaana ei tule tehostamaan viranomaisvalvontaa.

Arvoisa puhemies! Näkeekö hallitus todellakin, että tällä palveludirektiivillä turvataan suomalaiset työehdot kaikille täällä työskenteleville ja että suomalaisilla viranomaisilla ja ay-liikkeellä on myös kaikki oikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa valvontaa niin, että nämä oikeudet toteutuvat? Entä mihin selvityksiin tai päteviin tietoihin perustuu se hallituksen käsitys, että palveludirektiivi luo uusia työpaikkoja, vai käykö niin, että mitään uutta ei synnykään vaan tapahtuu työpaikkojen uusjako, toisin sanoen työpaikat siirtyvät halpatyövoiman maihin ja ainoita hyötyjiä ovat hirmuvoittoja käärivät osakkeenomistajat ja kuponginleikkaajat?

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Viesti työmarkkinoille: Työvoimapula on jo täällä, oletko valmis? Joillain aloilla sen jo väitetään olevan, vaikka toisille trendikkäimmille aloille työpaikkahakemuksia satelee sadoittain. Joka tapauksessa jonkin asteinen työvoimapula tulee Suomeen vuoden 2010 jälkeen. Tämä ennuste on helppo tehdä väestömäärän kehitystä seuraamalla. Onko ulkomaisen työvoiman tulo pelastus?

Monet yritykset ovat jo tosiasian edessä. On rekrytointiongelmia, vakavia sellaisia. Taustalla piilevä työvoiman poistuminen, koulutus ja työelämä eivät kohtaa. On vaikeuksia rekrytoida työttömiä avoinna oleviin tehtäviin. Pulaan ja liikatarjontaan vaikuttavat monet seikat. Jo se, että Suomessa on valtava työvoimareservi, muuttaa kuvioita. Tämän reservin muodostavat sadattuhannet työttömät, joista puolet edustaa ikäluokkaa 25—50 vuotta. Työvoiman ulkopuolella toimivat opiskelijat ja kotitaloustyötä tekevät saattavat olla sopivin ryhmä tilanteen avautuessa ja nopeasti käytettävissä. Koulutuksen piikkejä kohdistetaan nyt tulevaisuuden työpaikoille, hoitoalalle, laajalle palvelusektorille. Teollisuudesta poistuvat suuret ikäluokat, eikä uusia työpaikkoja ole sinne syntymässä.

Koulutus onkin työvoimapulaan valmistautumisen tärkein asia. Se on välttämätöntä. Suuri lama vei työvoimarakenteen polvilleen. 90-luvun aallonpohja nopeutti laajaa toimialarakenteen muutosta, samalla se muutti myös työvoiman kysynnän muotoja. Uudet työpaikat siunaantuivat esimerkiksi elektroniikkateollisuuteen, jossa koulutusvaatimukset olivat kovemmat. Tekstiili- ja rakennusalalta työttömiksi jääneet jäivät totaalisesti työttömiksi. Tästä työttömyyden mallista tuli jatkuva. Ikääntyneiden ihmisten ammattitaito ei enää vastaa uusien toimialojen tarpeita. Työnteon ja johtamisen mallit ovat samalla muuttumassa. Suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle murtaa työnteon tavat ja johtamiskulttuurin, näin ainakin yritysjohtajat ennustavat.

Vappuna päättyy siirtymäaika, joka on rajoittanut työntekijöiden tuloa muista EU-maista Suomeen. Ulkomaisen työvoiman käyttö tulee kasvamaan, mutta poistaako se esimerkiksi rakennustyömaiden työnjohtajapulan? Tuoko se palvelualoille kaivattua työvoimaa? Häviävätkö harmaa talous ja harmaa työvoima? Nähtäväksi jää. Mikähän saa italialaisen ammattimiehen suuntaamaan Suomeen raksalle kovan verotuksen ja pakkasen kouriin?

Maahanmuuttoa ei pidä kokea yhteiskunnallisena uhkatekijänä. Niin elinkeinoelämän kuin työntekijäjärjestöjen yksiselitteisenä tavoitteena on oltava estää työehtojen polkeminen, harmaa talous ja niiden aiheuttama kilpailun vääristyminen. Tässä työssä tarvitaan myös toimivaa viranomaisvalvontaa, jolla voidaan jo ennakkoon estää epäkohtien syntymistä.

Työvoimapula voi purkaa työttömyyttä, mutta se vaatii tarjonnan ja kysynnän kohtaamista. Jos ne eivät kohtaa ja työvoimapulasta tulee todellinen, se ei taas ole mitenkään yrittäjän eikä palkansaajienkaan etujen mukaista.

Lopuksi toteaisin näistä kustannuksista, mitä tuolla ohjelmassa on, että kovin epämääräisesti ne on sinne kirjattu, elikkä siellä on työministeriö ja siellä ovat virkamiehet, jotka vastaavat kustannuksista, ja niistä kustannuksista voi tulla erimielisyyttä eri toimijoiden kesken.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Itse olen sitä mieltä, että työvoima voi liikkua Euroopassa, mutta liikkumisen pitää olla hallittua ja pelisääntöjen pitää olla selvät. Kussakin maassa tulee tehdä työtä kyseisen maan työlainsäädännön mukaisesti ja työsuojelumääräyksiä noudattaen. Työntekijöistä on myös pidettävä kirjaa ja tiedettävä, kuka milläkin työpaikalla työskentelee.

Niin kuin olemme huomanneet, asiat eivät ole tähän mennessä sujuneet aivan mallikelpoisesti. Nyt tarvitaan lisää resursseja valvontaan. Keskeisimpiä valvojia ovat työsuojelupiirit työpaikoilla ja poliisi talousrikollisuuden piirissä. Tähän mennessä valvontaa ovat omalta osaltaan hoitaneet myös ammattiliitot, muun muassa Rakennusliitto ja PAM. Ammattiliittojen toimitsijoille tarvitaan suuremmat valtuudet tehdä työpaikoilla tarkistuksia. Näillä tarkistuksilla selviää, noudatetaanko työmailla pelisääntöjä ja esiintyykö siellä harmaata työvoimaa.

Pidän harmaan työvoiman kitkemistä työmarkkinoilta hyvin tärkeänä. Harmaa työvoima on villiä porukkaa, se ei maksa lakisääteisiä maksuja tänne eikä sen enempää kotimaahan, ja myös siellä työmaalla on silloin harmaa työnantajakin. Varsinkin isoissa urakoissa, kuten esimerkiksi telakoilla ja rakennuksilla, on valvontaa lisättävä. Pääurakoitsijalla on oltava vastuu koko urakasta ja kaikista aliurakoitsijoista. Myös tilaajan vastuuta tulee lisätä. Tilaajalla pitää olla vastuu siitä, että yritys on hoitanut asiansa kunnolla. Näin saadaan pelisäännöt selvemmiksi.

Esimerkkinä voin kertoa, kun käytiin Kampin työmaalla, joka nyt on valmistumassa, silloin se oli Suomen suurin rakennustyömaa. Siellä työnantaja kierrätti pääluottamusmiehen kautta kaikki työsuhteet, mitä siellä oli. Siellä kehui työnantaja, että se on ollut hyvä menetelmä, ja työntekijät olivat tyytyväisiä. Siellä oli yli tuhat työntekijää ja yli sata alihankkijaa.

Arvoisa puhemies! Työvoiman vapaa liikkuvuus aiheuttaa myös ristiriitaisia tilanteita. Meillä on Suomessa liki 300 000 työtöntä. Samaan aikaan tänne ollaan päästämässä vapaasti työvoimaa ulkomailta. On siis mietittävä asiaa myös Suomen työttömien silmin katsottuna. Kun meillä on omasta takaa ihmisiä vailla työtä, niin myös tästä porukasta saataisiin työvoimaa. Ihmisiä voitaisiin kouluttaa uudelleen vastaamaan työmarkkinoitten tarpeita. Asenteet tuntuvat olevan edelleen tätä ajatusta vastaan. Meillä Suomessa esiintyy yhä ikärasismia, vaikka se onkin vähän viime vuosina lientynyt, eivätkä kaikki nuoretkaan ole vielä päässeet töihin.

Pätkätyötä tekeviä on tullut lisää, ja kumminkin ihmiset haluaisivat tehdä kokoaikatyötä. Pätkätyöläisille pitäisi saada kokoaikatyötä. Kerrotaan, että sairaanhoitajia on liian vähän Suomessa, mutta Sairaanhoitajaliitto kertoo, että kaikkiin työpaikkoihin, jotka on toistaiseksi työsuhteella täytetty, joka työpaikkaan on löytynyt hakija. Eli tässäkin on kyse vähän niin kuin kyykyttämisestä, halutaan ihmisiä, sairaanhoitajia, pitää pätkätöissä.

Selonteossa puhutaan tänne tulevien työntekijöitten oikeuksista. Se on aivan oikein, mutta samalla pitää siis myös puhua suomalaisista työttömistä ja miten heitä työllistetään, ja ennen kaikkea, että työpaikat säilyisivät Suomessa. Nyt on nähty jätti-irtisanomisia viime viikkoina, ja UPM ei ole ainoa, joka on irtisanonut viime aikoina kovalla kädellä väkeä. Tämän hallituskauden aikana Suomesta on irtisanottu, jos nyt oikein muistan, noin 40 000 ihmistä. Hallituksen on tehtävä töitä tosissaan, että työttömät ja työnhakijat löytävät toisensa Suomessa.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko vapaasta työvoiman liikkuvuudesta on tietenkin mitä ajankohtaisin asia. Pohdintaa vaativat työllisyys, sen tulevaisuus ja kaikenlainen tuottavuus. Vaikka Vanhasen hallitus onkin onnistunut työllisyyspolitiikassaan ja se on lisännyt työpaikkojen määrää, samanaikaisesti lukuisat irtisanomiset monilla teollisuuden aloilla ovat raaistaneet yksilöiden ja paikkakuntien elämää. Vaikka nyt puhummekin eri asioista, tulee tämä tämän päivän tapahtuma ottaa tässä keskustelussa huomioon.

Eittämättä mieleen nousee kysymyksiä, syvällisiä sellaisia, vapaan työvoiman liikkuvuuden lopullisesta erinomaisuudesta. Maahamme on tullut lähialueilta ahkeria työntekijöitä tarpeeseen ja myös osaamista. Toisaalta toisin päin, meillä on mahdollisuus työskennellä muualla, mutta on turha kuvitella, että ikänsä suurin piirtein samalla työnantajalla työskennellyt keski-ikäinen yhtäkkiä irtisanomisen eteen tullessa muuttaisi lähetettynä työntekijänä uuteen maahan. Kysymys on siis perusasioista, yhteisestä EU-alueesta ja yhteisestä työvoimapolitiikastakin. Valinta tähän suuntaan on tehty ja hyvä siirtymäaika on nyt ohitse.

Ministeri avasi ansiokkaasti siirtymäaikalain luomistilannetta ja sitä, mitkä asiat silloin vaikuttivat. Selonteossa arvioidaan, etteivät tulevat työntekijät jatkossa määrällisesti lisääntyisi, ja kaiken kaikkiaan työssä kävijöiden elämä selkiytyisi työlain mukaiseksi, verotulojen saatavuudesta puhumattakaan. Kehityssuuntana arvioidaan selonteossa olevan työntekijöiden saatavuus ja että se on syynä ulkomaalaisten työntekijöiden tänne tuloon, ja hyvä niin. Tarvitsemme selkeää lainsäädäntöä, jolla henkilö voi työskennellä lain mukaisesti, saada kunnollista palkkaa ja maksaa verot.

Arvoisa puhemies! Siirtymäaikaan nähden ei siis oikeastaan nyt mikään muutu. Hallituksen ja eduskunnan on kuitenkin huomioitava vakavalla mielellä yleinen hyväksyttävyys kansan keskuudessa. Tasa-arvoisuus työtekijöiden kesken on tavoiteltava arvo. Seurantaa tulee jatkaa ja työvoimarakennetta kehittää alinomaa.

Selonteko on erittäin hyvin laadittu ja selvittää yhä liikkuvampaan työvoimaan liittyviä lainsäädännöllisiä kokemuksia ja suuntaviivoja. Hyvin laadittu työ.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentti totesi virkaanastujaispuheenvuorossaan, että kun haluamme tänne työvoimaa, saamme ihmisiä. Mielestäni tämä on erittäin hyvä lähtökohta siihen, kun keskustelemme ulkomaalaisista, ulkomaalaislähtöisistä ihmisistä Suomessa, oli sitten itse asiassa kysymys avioliiton tähden tänne muuttaneista ihmisistä, työtä tänne tekemään muuttaneista ihmisistä tai vaikkapa pakolaisista.

Kuulun siihen ryhmään, vihreään eduskuntaryhmään, joka aikanaan ei kannattanut tämän siirtymäaikalain säätämistä. Mutta varmaan nyt tällä hetkellä tärkeämpää on tietenkin todeta tyytyväisyydellä, että eduskunnassa ollaan hyvin yksimielisiä siitä, että tästä siirtymäaikalaista nyt luovutaan ja nyt katsotaan tästä eteenpäin.

Olen sitä mieltä, niin kuin Suomessa nyt varmasti monet muutkin, että tulemme tarvitsemaan työperäistä maahanmuuttoa. Itse asiassa tulemme tarvitsemaan sitä sillä tavalla, että meidän luultavasti täytyy tehdä aktiivisia toimenpiteitä sen eteen, että saisimme Suomeen työntekijöitä, koska Suomi ei monellekaan ole mitenkään itsestäänselvä paikka mihin muuttaa tekemään töitä. Meillä ei ole sellaisia traditioita tai sellaista historiaa, että Suomi olisi ensimmäisenä niiden ihmisten mielessä, jotka ehkä etsivät uusia taloudellisia mahdollisuuksia, mahdollisuuksia tehdä työtä. Tämän takia Suomessa mielestäni pitää olla erityisen huolellinen siinä, minkälaista maahanmuuttopolitiikkaa teemme ja minkälaisia kaiken kaikkiaan ovat meidän politiikkamme käytännöt tai ne signaalit, joita nämä käytännöt antavat. Sen tähden oikeastaan toivon, että tämä siirtymälaki ja myös asenne sen takana olisi taakse jäänyttä elämää siinä mielessä, että tästä eteenpäin meidän tulisi johdonmukaisesti ja yhdensuuntaisesti tehdä sellaista politiikkaa, että Suomi olisi houkutteleva paikka ulkomaisille työntekijöille. Tähän samaan sarjaan kuuluvat jotkut sellaiset asiat kuten esimerkiksi ulkomaisten opiskelijoiden työntekorajoitukset, jotka vielä ovat olemassa, vaikka onkin hyvä asia, että ulkomaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia jäädä maahan opiskelujensa jälkeen helpotettiin. Mutta kaiken kaikkiaan meillä on eri kohdissa vieläkin ehkä sellaisia käytäntöjä tai säädöksiä, jotka eivät ole tulevaisuuden kannalta järkeviä.

Tähän samaan keskusteluun liittyy esimerkiksi täällä jo mainitut lukukausimaksut. Mielestäni nimenomaan maksuton koulutus on yksi niitä tekijöitä, joita Suomen tulisi aktiivisesti käyttää hyväkseen siinä vaiheessa, kun pyrimme saamaan tänne työperäistä maahanmuuttoa, enkä toivo, että lukukausimaksuja EU-alueen ulkopuolelta tuleville työntekijöille säädetään.

Toivottavasti myös on mietitty sitä — ja toivottavasti minä olen kuunnellut ministerin puheenvuorot tarpeeksi huolellisesti — että tästä Suomen ratkaisusta uusissa jäsenmaissa myös tiedotetaan, koska me tiedämme, että silloin, kun tätä siirtymäaikalakia säädettiin, niin siitä nousi esimerkiksi Virossa suhteellisen iso keskustelu. Toivottavasti nyt tästä luopumisestakin saadaan ainakin jonkin kokoinen keskustelu Virossa, kuten varmasti myös muissa Baltian maissa ja miksei kaikissa muissakin uusissa EU-jäsenmaissa. Myös ihmisten tietoisuudella siitä, että heillä on mahdollisuus tulla, helpompi tulla tavallisiin työsuhteisiin on varmasti merkitystä siinä asiassa, josta olemme käyneet tänään keskustelua, eli tapahtuuko nyt siirtymää pois vuokratyösuhteista tavallisiin työsuhteisiin.

Meillä on varmasti monia mahdollisuuksia tästä siirtymäaikalaista luopumisen lisäksi toimia sen eteen, että meillä olisi sellaiset toimivat työmarkkinat, joilla perustellut suomalaiset työehdot koskevat sekä kaikkia suomalaisia työntekijöitä että tänne tulleita ulkomaisia työntekijöitä. Varmasti ammattiyhdistysliikkeellä on oma osansa ja haasteensa siinä, millä tavalla Suomessa työskentelevät ulkomaiset työntekijät liittyisivät ammattiliittoon ja alkaisivat toimia siellä. He olisivat varmasti arvokas lisä, koska myös sillä kokemuksella, mikä ulkomaisella työntekijällä on, sillä sitten taas voitaisiin tuoda uusia elementtejä edunvalvontaan. Samoin tietenkin me varmasti haluamme sitä, että tänne tulisi töihin ihmisiä, jotka maksavat Suomeen veroja ja ovat sen kautta rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa. (Puhemies: Ed. Sinnemäki: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Totean tähän loppuun, että kuuntelin tyytyväisenä sitä, mitä ministeri puhui tilaajavastuusta. Kuten ryhmäpuheenvuorossamme todettiin, vihreä eduskuntaryhmä kiirehtii sen säätämistä. Samoin useissa yhteyksissä verojaoston työskentelyssä on ollut esillä kysymys rekisteröitymisestä ennakkoperintärekisteriin ulkomaisille yrityksille, ja toivottavasti tämä on myös asia, joka saadaan säädetyksi.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty juupas—eipäs-keskustelua, onko tämä siirtymäaikasäännös hyvä vai ei. Sitä on tietysti turha jatkaa, se on kohta ohi tässä. Oma vakaa kantani on se, että se on ollut ehdoton, hyvä. Ilmeisesti tällä hetkellä on oikea ratkaisu, että se lopetetaan, kuten niin kuin tässä ministeri perusteli, on ilmeisesti opittu niistä maista, joista Suomeen tullaan, ja Suomessakin on tasoituttu ja opittu. Kaksi vuotta on aika pitkä aika kuitenkin ollut kaiken kaikkiaan, mitä tässä on tapahtunutkin sinä aikana.

Yksi merkittävä pointti, jonka tuossa totesin vastauspuheenvuorossani, on minusta se, että silloin jo aikanaan, kun tätä säädettiin, nähtiin se tarpeelliseksi, ja kyllä sillä tämmöistä vastakkainasettelua purettiin jonkin verran. Olihan sitä mahdollisuutta, että siinä olisi tullut vastakkainasettelua, sillä jos meillä on omaa työvoimaa jollakin alalla, niin kuin silloin todettiin aikanaan, kun tätä säädettiin, on kohtuutonta, että sinne sitten tulisi ulkolaisia näille samoille työmarkkinoille. Kysehän ei ole ammattitaidosta eikä mistään muusta, vaan ilmeisesti työnantajat olisivat halunneet vähän niin kuin enemmän kilpailua työmarkkinoille. Se olisi tarkoittanut pikkasen hintojen polkua, koska monella alalla joudutaan vähän maksamaan enemmän mitä just työehtosopimus sanoo. Minusta siinä olisi kuitenkin sillä tavalla vääristetty suomalaisia työmarkkinoita.

Tuleeko tässä tapahtumaan sitten semmoista siirtymää, niin kuin edellinen puhuja totesi, täältä vuokramarkkinoilta tänne vakituisten työsopimusten piiriin ja vakituiseksi työntekijäksi näille työnantajille. Kysymys on siitä, kumpi on edullisempi. Koko tämä jujuhan on siinä, millä tavalla työnantaja laskee sen saldon, onko kannattavaa palkata vuokratyöfirmasta lähetettynä työntekijänä taikka kotimaisesta vuokrafirmasta vai onko edullisempaa ottaa vakituinen työntekijä palkkalistoille. Valitettavasti semmoinen yleinen suuntaus on ollut jo pitkään, jotta halutaan mahdollisimman vähän pitää vakituista porukkaa, ja kaikki on enemmän tai vähemmän irrallaan olevaa ja helppo heittää äkkiä pois. Ei ole pitkiä velvoitteita tai suhteita eivätkä työehtosopimukset sitomassa.

Aikanaan Lappeenrannassa oli yrityshautomo, ja muistan 80-luvun puolivälin jälkeisen tilanteen, kun siellä kehitettiin tämmöisiä eri näköisiä juttuja, millä tavalla joku tehdas esimerkiksi lähtee toimimaan siten, että siellä on vakituista porukkaa vain muutama kymmenen ja kaikki korjaamot, vartioinnit, siivoukset, sähkötyöt, kuljetukset, kaikki mahdolliset ovat sitten ulkoistettuja. Sillä sapluunalla on Suomessa eletty muuten yllättävän paljon. Monissa paikoissa on putsattu kokonaan se yhteisö. Sehän tarkoittaa, että sillä pyrittiin hävittämään yhteisöllisyys. Kaikki olivat vähän eri sopimusten alla, ei ollut semmoista yhteenkuuluvuutta. Mutta se on tehnyt myös omat ongelmansa siinä järjestelmässä sillä tavalla, että se vaikutti henkisesti ihmisiin. Se näkyy kyllä tällä hetkellä tuommoisena loppuun palamisena ja tämmöisenä turvattomuuden tunteena. Osin siinä on seurauksena lisäksi tämä kiristynyt työvauhti, jota vaaditaan. Vauhti ei pelkästään väsytä ihmistä tai polta loppuun vaan se jatkuva epävarmuus siitä, jotta jatkuuko työpaikka tai se ilmapiiri, miten arvostetaan siinä työssä. Sen takia nämä kaikki tekijät ovat siinä paketissa, jonka aikanaan se yrityshautomo sai aikaan siinä pilkkoessaan nämä työpaikat.

Yhtenä osana minä kyllä näen tässä myös lähetettyjen työntekijöiden osalta, että kyse on samansukuisesta ajattelusta. Tässä on kyse vain siitä, jotta mikä on edullisempi. Nyt pitäisi miettiä sitä ratkaisua, josta tänään tuolla valiokunnassakin kysyin, mutta ei se asiantuntija osannut siihen vastata. Sorainen oli Tarjan putiikista sitten paikalla eikä osannut vastata kun kysyin, eikö tässä pitäisi lähteä nyt kehittämään järjestelmää siihen suuntaan, jotta maiden välillä, tässä tapauksessa, mitä nyt enimmäkseen ollaan puhuttu tuossa lahden toisella puolen, Virossa sillä tavalla pyrittäisiin rakentamaan ne yhteydet, että siellä tarkastukset toimisivat. Jos Suomen viranomainen pyytää työsuojeluviranomaiselta, että käykää tarkastamassa, mitä siellä firmassa maksetaan palkkaa lähetetylle työntekijälle, joka on Suomessa töissä, niin se jos saadaan rakennettua, niin silloin me saamme vähän enemmän tasavertaisempaan asemaan nämä asiat. Mutta jos se valvonta ei toimi, jotta me voidaan mennä kurkkaamaan sille puolelle, saadaan oikeaa tietoa sieltä, niin turha meidän on puhua siitä, jotta tämä loppuisi ihan heti. Kyllä suomalainen työnantaja on sen verran fiksu, korkean sivistyksen saanut, että osaa yhteen- ja vähennyslaskun ja katsoo, jotta hän saa halvemmalla lähetetyn työntekijän. Vaikka se laatukin olisi vähän heikompi, niin siitä huolimatta he näköjään käyttävät yhä niitä.

Siitä sain vahvistuksen, kun toissa viikolla soitti tämmöinen metallifirman omistaja, joka tekee ihan kansainvälisille markkinoille tuotteita. Hän soitti ja sanoi, että kuule Lahtela, se on semmoinen juttu, jotta teittepä sen lain kanssa mitä hyvänsä, niin hän tulee käyttämään aina sitä tahoa, mistä saa edullisimmalla työvoiman. Hän tällä hetkelläkin käyttää, väitti olevan itsellään tuolla Viron puolella tämmöinen oma firma, ja hän lähettää sieltä omasta firmastaan väkeä tänne Suomeen, taikka palkkaa omasta firmastaan ostopalveluna näitä ihmisiä. Aina kun tulee tämmöinen ruuhkahuippu tai sitten on semmoinen tilanne, jotta joku on sairaana tai sitten mahdollisesti kun hänellä on tarkoitus vältellä näitä rajoja, mitä työehtosopimuksissa on eri näköisten asioiden, yhteistoimintamenettelyn tai luottamusmiessopimusten tai tämmöisten osalta, niin hän ei haluakaan palkata vakituisia porukoita siihen. Tälläkin hetkellä hän sanoi olevan viisi virolaista kaveria näiden rajojen takia, ja hän pyrkii pitämään toiminnan sellaisena, jotta ei tarvitse niin kuin noudattaa kaikkia suomalaisia säännöksiä, jotka perustuvat henkilömäärään yrityksissä.

Vielä tämä ei ole ainoa, koska jokainen firma yrittää kyllä maksimoida tuloksensa, ainakin mitä olen ymmärtänyt. Joku voi olla poikkeus, niin kuin ed. Holmlund on monesti valiokunnassa puhunut omasta firmastaan. Siellä varmasti ovat paremmin asiat ja ihmistä kunnioitetaan. Mutta suurin osa, mitä minä olen tavannut, vai soittavatko sitten ne häijyimmät joukot, koska ne sitten sadattelevat, jotta millaisia sosialidemokraatit ovat tekemässä, kaikennäköisiä kauheuksia ja tulppia, jotta ei voi ihmisiä muka työllistää.

Sitten tämä ed. Vielman ajatus siitä, että pitää lisää joustoa hankkia. Suomalaiset työmarkkinat ovat yllättävän joustavia monessa mielessä. Se on todettu kaikkien tutkimusten ja tilastojen valossa. Mutta ed. Vielman kannattaisi kertoa, mitä hän joustoilla tarkoittaa. Nimittäin nyt on työajoilla joustettu, ihmiset on vedetty hirveän tiukalle. Siellä ei ole enää missään minnekään päin joustamisen varaa. Mitä ilmeisesti haetaan joustolla, on se, että pitäisi joustaa palkassa. Ei kai sitä ylöspäin halua ed. Vielmakaan, että sitä joustetaan, vaan ilmeisesti alaspäin. Minusta olisi hyvä, että edustajat kokoomuksessa toisivat sen julki, ihan niin kuin julkisesti, mitä ne lisäjoustot ovat, mitä tarvitaan tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Se olisi hirveän hyvä semmoinen oikein kokoomuksen paketti, tiedettäisiin mekin tässä, ay-ihmiset, tätä. Sitä ei tiedä, vaikka me haluammekin, jos ne ovat hyviä asioita, mutta jos ne tuntuvat vähän hankalilta, niin ilmeisesti me emme halua.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi asetti vuonna 2004 kahden vuoden siirtymäajan Euroopan unionin uusille jäsenmaille työvoiman liikkumisen hillitsemiseksi. Huoli lienee silloin ollut aiheellinen ja oli parempi katsoa tilanne etukäteen kuin katua jälkeenpäin.

Vaikka siirtymäaikalaki säädettiin, ei se ole estänyt työntekijöiden tuloa Suomeen. Uusista jäsenmaista tulevien vuokratyöntekijöiden määrä on lisääntynyt huomattavasti, ja esimerkiksi rakennusalalla ulkomaisen työvoiman käyttö on yleistä. Lähtökohtana työvoiman palkkaamisessa tulisi olla sen, että suomalaiset pyritään aina ensin työllistämään ja työvoiman tarvetta täydennetään ulkomaalaisilla.

Järjestelmässä on varmuuden vuoksi turvalauseke, joka koskee siirtymäjärjestelyistä luopuneita jäsenvaltioita. Jos jäsenvaltiossa ilmenee tai on ennakoitavissa sellainen työmarkkinoiden häiriötilanne, että jollakin alueella tai jossakin ammatissa syntyy elintasoa tai työllisyyttä uhkaava vakava häiriö, jäsenvaltiossa on mahdollista palata kansallisten säännösten soveltamiseen. Tämä on hyvä varmistus siirtymäaikojenkin jälkeen. Naapurimaassamme Ruotsissa ei sovelleta siirtymäsäännöksiä. Selonteon mukaan siitä huolimatta laajentuminen ei ole aiheuttanut häiriöitä työmarkkinoilla.

Ulkomainen työntekijä on palkattava Suomeen samoilla ehdoilla kuin suomalainenkin. Työntekijöiden on maksettava samalla tavalla veronsa täällä kuin paikallistenkin. Työnantajan on maksettava työntekijän eläke- ja muut sosiaalimaksut. Työnantajalla on tässä ensisijainen vastuu.

UPM:n mittava työvoiman vähentäminen osoittaa, että työelämän ongelmat ovat muualla kuin siirtymäajoissa. Nyt ja tulevaisuudessa on uhkana, että teollisuustyöpaikoistamme merkittävä osa siirtyy sinne, missä kustannukset ovat alhaisimmat ja tuotanto kannattavampaa kuin Suomessa. Kansainväliset teollisuusyritykset investoivat Kiinaan ja Intiaan yhä kiihtyvällä tahdilla. Naapurimaassamme Venäjällä on paljon työvoimareserviä, jonka voi saada tuottamaan uutta tavaraa murto-osalla suomalaisten palkkatasosta.

Kansainvälisillä sopimuksilla on huolehdittava, että työntekijät kaikissa maissa saavat heille kuuluvat perusoikeutensa eli järjestäytymisvapauden ja todelliset mahdollisuudet vaikuttaa palkkoihin ja muihin työetuihinsa.

Yhteinen tavoitteemme Suomessa on, että työllisyyttä ja työllisyysastetta on parannettava. Suomi ei jatkossakaan kilpaile maailmalla bulkkituotannolla eikä määrällä, vaan uusilla innovaatioilla ja tuotteiden laadulla.

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa on järkevä luopua työvoiman liikkumisen rajoituksista. Työvoiman vapaampi liikkuvuus ei ole esimerkiksi Ruotsissa aiheuttanut ongelmia. Tällä varaudumme mahdolliseen tulevaan työvoimapulaan, väestön vanhenemiseen ja vähenemiseen.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Esa Lahtela taisi jo lähteä tästä salista, mutta en malta olla muutamalla lauseella kommentoimatta hänen puheenvuoroaan varsinkin siltä osin, kuin se koski minua itseäni.

Minä olen kyllä pohtinut sitä, olemmeko ed. Esa Lahtelan kanssa edes samalta planeetalta, koska näkemyksemme ovat hieman eri laidalta. Johtuukohan tämä sitten siitä, että ed. Esa Lahtela on demari ja minä kokoomuslainen, vai siitä, että minä olen Länsi-Suomesta ja hän Itä-Suomesta? Ainakin olen monta kertaa hämmästellyt, mistä kummasta hänelle viriää sellaisia yrittäjätuttuja, joista kaikki ovat osittain rikollisia tai ainakin käyttävät toinen toistaan kummallisempia ja arveluttavampia menetelmiä. Minulla ei ainakaan ole yhtään sellaista yrittäjätuttavaa, ja toivottavasti ne ed. Lahtelankin tutut ovat todella harvassa. (Ed. Kauppila: Siinä on Venäjän raja lähellä!)

Mutta, arvoisa rouva puhemies, varsinaiseen asiaan.

Huhtikuussa 2004 eduskunta hyväksyi määräaikaisen kaksivuotisen lain, jolla päädyttiin rajoittamaan uusien EU:n jäsenmaiden työvoiman pääsyä Suomen työmarkkinoille. Lain käsittelyn yhteydessä hyväksyttiin lausuma, jossa eduskunta edellytti, että hallitus hyvissä ajoin ennen lain voimassaoloajan päättymistä antaa eduskunnalle selonteon, jossa arvioidaan paitsi tämän lain vaikutuksia ja tarvetta jatkaa sen voimassaoloa myös laajemmin työvoiman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikutuksia työmarkkinatilanteeseen eri aloilla. Lausuman mukainen selonteko on nyt käsittelyssä, ja sen sanoma on varsin yksiselitteinen: rajoituksia ei tule jatkaa.

Muuten selontekoon liittyen täytyy sanoa, että mielestäni se on erittäin hyvä ja selventävä ja siltä osin kiitokset ministeri Filatoville.

Siitä, onko kahden vuoden rajoitusperiodi ollut lopultakin lähes pelkkää työmarkkinapoliittista teatteria, voidaan olla montaa mieltä. Missä määrin eduskunta suostuu toimimaan teatterinäyttämönä muiden tekemille käsikirjoituksille, on varmasti pohtimisen arvoista. Tärkeintä on kuitenkin se, että rajoituksia ei enää jatketa ja tästä onkin laaja yhteinen näkemys. Ehkä tämän lain myötä olemme ainakin oppineet sen, miten asioita ei kannata tehdä.

Lain valmistelussa heräsi varsin perusteltuja epäilyksiä tämän sisältöisen lain tarpeellisuudesta ja erityisesti sen mahdollisista ja jopa todennäköisistäkin negatiivisista vaikutuksista suomalaiseen työelämään ja yritysten työvoiman käyttöön. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korosti mietinnössään sitä, että ongelmatilanteissa hallituksen tulisi mahdollisimman nopeasti pystyä lyhentämään siirtymäaikaa tai rajaamaan sitä. Myös eduskunta edellytti, että hallitus seuraa tarkoin lain vaikutuksia työllisyystilanteeseen ja työvoiman käyttöön eri aloilla ja mikäli merkittäviä ongelmia syntyy, tuo neuvoteltuaan työmarkkinajärjestöjen kanssa tarvittaessa nopeasti eduskunnan käsiteltäväksi esityksen lain voimassaoloajan lyhentämisestä tai lain soveltamisajan supistamisesta.

Vaikka varsin nopeasti lain voimaantulon jälkeen tuli selväksi, että rajoituksista olisi syytä luopua mahdollisimman nopeasti, ei tähän kuitenkaan ryhdytty. Eduskunnan lausuma jäi tältä osin kuolleeksi kirjaimeksi. Näin jälkikäteen onkin syytä todeta, että kokoomuksen lausumaehdotus eduskunnalle viimeistään 28. helmikuuta 2005 tuotavasta selvityksestä lain työvoimapoliittisista vaikutuksista olisi ollut enemmän kuin tarpeen. Kuten ed. Satonen puheenvuorossaan totesi, laki olisi pitänyt kumota viimeistään viime vappuna, kun oli jo täysin selvää, että lisävuosi vain pahentaa tilannetta.

Ministeri Filatov aikaisemmassa puheenvuorossaan kommentoi sitä, että ei olisi nopeammalla aikataululla pystytty ja ehditty selvittämään tätä tilannetta. En ihan täysin allekirjoita tätä väittämää. Tietysti varmaankin laajempi selonteko vaatii pidemmän seurantajakson, mutta uskottavasti olisi kuitenkin jo vuoden kuluessa pystytty näkemään ne tosiasiat ja keskeiset kysymykset, miltä osin laki on aiheuttanut ongelmia. Selontekohan on kuitenkin aika massiivinen, mutta kevyempi selvitys tai yksinkertaisempi menettely olisi varmasti ollut myös ihan riittävä.

Lain valmistelussa ja sitä edeltäneissä keskusteluissa oli pitkälti havaittavissa epärealistinen käsitys siitä, millainen määrä uusien jäsenmaiden työvoimasta olisi valmis siirtymään Suomen työmarkkinoille. Valitettavasti osa tästä on ollut myös tarkoitushakuista pelottelua ja ohjailua. Selonteon hyvänä puolena voitaneen pitää sitä, että se on selkeyttänyt sitä hajanaista kokonaiskuvaa, jonka monien uhkakuvien maalailu on synnyttänyt.

Selontekoon liittyy hallituksen tavoite tehostaa työehtojen valvomista. Nämä toimet ovat varsin perusteltuja siltä osin kuin niillä edistetään tervettä kilpailua ja ehkäistään harmaata taloutta. Näyttää siltä, että ammattitaitoista työvoimaa tarvitaan Suomeen tulevina vuosina entistä enemmän. Meidän on syytä antaa viesti siitä, että Suomeen saa tulla, mutta työnteossa tulee noudattaa suomalaisen sopimusyhteiskunnan periaatteita ja voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Selonteossa todetaan, että vuokratyövoiman käyttö on huomattavasti lisääntynyt. Tämä on ollut väistämätön seuraus siitä, että suomalaisten yritysten mahdollisuuksia palkata ulkomainen työntekijä on lailla rajoitettu. Vuokratyövoiman helppous ja saatavuus on avannut kanavan, jota ei ole helppo tukkia. Täytyy silti muistaa, että vuokratyömarkkinoilla toimivista yrityksistä valtaosa toimii rehellisesti, mutta joukossa on aina myös niitä, jotka tavoittelevat vain lyhytnäköisiä pikavoittoja työntekijöiden kustannuksella. Nyt kun vihdoin yhdennellätoista hetkellä olemme luopumassa työvoimaa koskevista rajoituksista, olemme sen haasteen edessä, miten saamme työvoimaa tarvitsevat yritykset houkuteltua palkkaamaan työntekijän suoraan ilman vuokratyönvälittäjää.

On myös huomionarvoista todeta, että uusien jäsenmaiden työnantajat ovat koko ajan voineet vapaasti lähettää Suomeen työntekijöitään. Sen sijaan suomalaiset työnantajat ovat tarvinneet uusista jäsenmaista palkkaamilleen työntekijöille viranomaisen ennakollisen luvan.

Arvoisa puhemies! Suomen työmarkkinoiden paradoksi on siinä, että samanaikaisesti, kun kamppailemme työttömyyden kitkemiseksi, osa yrityksistä potee lähes kroonista työvoimapulaa. Meidän on ehdottomasti haettava ratkaisuja tähän ongelmaan sekä kotikutoisin että myös ulkomaisin rehellisin ratkaisuin. Lienee sanomattakin selvää, että meillä ei ole varaa menettää yhtään yritystä Suomen rajojen ulkopuolelle siksi, että ammattitaitoista työvoimaa ei ole saatavilla.

Työmarkkinat kansainvälistyvät. Aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa tarvitaan tulevaisuudessa. On kuitenkin huomioitava myös se, että Suomessa kielimuuri on tehokas ja luontainen keino ehkäistä ulkomaisen työvoiman vyörymistä Suomeen. Ehkä olisi syytä muistaa tämä myös niissä puheenvuoroissa, joissa on korostettu sitä, että ulkomainen työvoima nähdään ennen kaikkea peikkona suomalaisilla työmarkkinoilla. Minusta meidän on aika korjata näkemyksiämme tässä asiassa ja todeta, että me todellakin tarvitsemme tulevaisuudessa työperusteista maahanmuuttoa, jotta pystymme hoitamaan yhteiskunnan velvoitteet ja vastaamaan myös ikääntymisen haasteisiin.

Hallituksen selonteossa on myös maininta EU-kansalaisia koskevasta rekisteröitymisestä. Tässä samalla kehitetään EU-kansalaisten rekisteröintimenettelyä Suomessa, jotta tiedettäisiin, kuinka paljon Suomessa itse asiassa työskentelee EU-kansalaisia. Tämä on mielestäni perusteltua, mutta samalla on kiinnitettävä huomiota siihen, että rekisteröintimenettely on mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista.

Samaan asiaan on syytä kiinnittää huomiota, kun harkitaan toimia tilaajavastuukysymyksen osalta. Tilaajavastuu ei voi missään tilanteessa johtaa siihen, että rehellinen yritys joutuu vastuuseen epärehellisen alihankkijan toimista. Yrityksille ei tule myöskään vyöryttää sellaisia valvontatehtäviä, jotka kuuluvat viranomaisille. Lähtökohtana tulee olla se, että edellytettävät tiedot tulee voida selvittää mahdollisimman yksinkertaisella menettelyllä.

Harmaan talouden torjunta on kohdistettava nimenomaan harmaan talouden toimijoihin, jolloin kohtuuttomat lisärasitteet rehellisesti toimiville yrittäjille eivät ole oikeutettuja.

Arvoisa puhemies! Olen kuitenkin erittäin hyvilläni siitä, että varsin kiistanalaiseen kysymykseen tilaajan vastuusta tai tilaajan selvitysvelvollisuudesta on löytynyt yhteinen näkemys. Mielestäni tämä on erittäin tärkeää. Tilaajan vastuu näyttäisi kattavan muun muassa selvityksen siitä, onko yritys merkitty ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin sekä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Selvitykseen kuuluisi myös kaupparekisteriote ja todistus verojen maksamisesta sekä eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta. Mielestäni olennaista kuitenkin on se, että tilaajan ei tarvitse pyytää selvityksiä, mikäli sopimuskumppanin toiminta on vakiintunutta eli mikäli alihankkijasuhde tai suhde on sen tyyppinen, että toimija tunnetaan, toisensa tunnetaan ja luotetaan, niin silloin ei välttämättä näitä erillisselvityksiä joka kerta tarvittaisi. Tilaajan ei myöskään tarvitse pyytää tietoja, mikäli hänellä on muu perusteltu syy luottaa siihen, että alihankkija täyttää lakisääteiset velvoitteensa. Näiden tarkoituksena on välttää turhia selvityksiä, ja tämä on erittäin perusteltua. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että yrityksen ei tarvitse maksaa toisen yrityksen maksamattomia veroja tai maksuja.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Varmaan täytyy ministerille antaa urhoollisuusmitali, kun täällä kuuntelee samoja puheita. Niin varmaan minunkin kuin muittenkin kohdalta nämä asiat kertautuvat tässä illan suhteen moneen kertaan, (Ed. Holmlund: Työn sankarin mitali!) enkä tiedä, tuleeko uutta, mutta aion tässä lopussa kyllä ed. Holmlundille antaa vastauksen erääseen kysymykseen ed. Esa Lahtelan puolesta, joten kannattaa pysyä salissa. Omakin ääneni on vähän niin ja näin, mutta toivottavasti se piisaa.

Puhemies! Eurooppa ja Suomi sen myötä oli kaksi vuotta sitten vähän toisenlaisessa tilanteessa. Me näimme vähän mörköjä siellä sun täällä, ja ennakkoluuloja oli aika lailla, ja osa niistä on tietysti toteutunutkin, eivätkä ne olleet vääriä epäilyksiä minun mielestäni kaikki ollenkaan. Kulttuuriero näitten alueitten välillä on suuri myöskin edelleen. Tätä todistavat muun muassa korruptio, yleinen lakien kunnioittaminen ja sopimusten kunnioittaminen, ja perinne siitä, onko joitain asioita sovittu vai eikö ole sovittu, on myöskin aika lailla erilainen tuolla lahden eteläpuolella kuin meillä täällä, eikä unohtaa tietenkään voi tätä taloudellista eroa, mikä edelleen on tässä Suomen ja Viron välillä. Kun tässä nyt on aika paljon Virosta puhuttu, niin voidaan vertailla.

Näistä lähtökohdista pidän itsekin siirtymäaikaa järkevänä, eivätkä nämä nykyiset ongelmat johdu siitä siirtymäajasta, kuten täällä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa ed. Satonen väitti. Ongelmat tulivat minun mielestäni lähetettyjen työntekijöitten ja vuokratyön lisääntymisen myötä. Kun niitä palveluita ei siihen otettu mukaan, niin se toi ongelmat ja myöskin se, että vuokratyö lisääntyi siihen aikaan meillä räjähdysmäisesti, kuten edelleen. Tämä on kyllä hyvin valitettava suuntaus, ja minä en kyllä kannata koko vuokratyötä. Olisin valmis kieltämään sen välittömästi ja tähän paikkaan. Minusta se ei ole semmoinen työmuoto, jota voi kenellekään suositella. Voi olla joitain opiskelijoita, joille se sopii, mutta kyllä se normaalissa työsuhteessa on erittäin poikkeuksellinen ja kyllä siinä ihminen on aika heikossa asemassa.

Valitettavasti tämä lisääntynyt vuokratyön käyttö sitten toi tälle alalle myöskin nämä kaiken maailman pelurit, joista osa toimii myöskin Virossa. Sieltä sitten voidaan lähettää Suomeen näitä 10 euron päiväpalkalla olevia orjia, jotka asuvat täällä jossain kolhoosissa, kontissa tai asuntovaunuissa, kuten viime kesänä siellä meillä päin käydessäni erään yrittäjän tykönä vierailulla pari virolaista asui semmoisessa vanhan mallisessa pienessä asuntovaunun kopsassa puolen kilometrin päässä siitä työpaikasta. Toki täytyy sanoa, että siellä työpaikalla olivat sosiaalitilat erinomaiset ja hyvät, mutta en minä nyt nähnyt, että niitten kavereitten ajanvietto oli oikein kivaa siellä metsässä siinä asuntovaunussa. En pitänyt sitä kyllä ihmisarvoisena paikkana. Jos siellä koko kesän viettelee, vaikka viikotkin, niin voi olla, että vähän pienet ovat näkymät.

Minusta on näyttänytkin siltä, että suurimmat ongelmat työvoiman saannissa ovat olleet niillä yrityksillä, joilla on muutenkin henkilöstön kanssa suuria ongelmia ollut kautta aikain. Aika usein näihin yrityksiin sitten on pystynyt liittämään jotain harmaaseen talouteen liittyvää, ja silloin se yhteistyö virolaisen vuokratyöliikkeen kanssa käy aika helposti, kun vähän tunnettavuutta on, vallankin kun näitä vuokratyöliikkeitä Virossakin tahtovat pyörittää suomalaiset, jotka on tuomittu täällä liiketoimintakieltoon.

Tämä ulkomaisen työvoiman valvontahan on ollut meillä aika lailla heikolla mallilla. Se on julkisuudessa keskittynyt aika paljon esimerkiksi Rakennusliiton tuomaan ja tekemään toimintaan, joka on tuotu hyvin lehdissä ja televisiossa esille, mutta unohtaa tietenkään ei voi tätä poliisin harmaan talouden yksikköä, joka on tehnyt erinomaista työtä ja saanut merkittävän määrän myöskin pimitettyä rahaa piilosta esiin. Se on toiminut todella hyvin, ja sinne on aina liittynyt tämä ulkomainen työvoima, lähestulkoon kaikkiin juttuihin, mutta muitten viranomaisten kohdalla ei ihan kauheata ylpeyden aihetta ole. Työsuojeluviranomaisillakin tuntuu olevan niin kauhea kiire joka paikassa, että he eivät kerkiä tekemään yhtään mitään. He valittavat, että on kiirettä ja miespulaa, mutta tuntuu, että he eivät kerkiä tekemään mitään.

Samaten minä en voi hyväksyä tätä valtiovarainministeriön toimintaa, missä se ei saa lakialoitteita eikä esityksiä eteenpäin missään tapauksessa siitä, että meille tulisi tämmöinen käänteinen verotaakka, että ihmiset maksaisivat välittömästi veroa ja sosiaaliturvamaksuja, kun he tänne maahan tulevat, ja jos alta puolen vuoden lähdetään, niin ne palautetaan välittömästi takaisin. Me jokainen maksamme ensimmäisestä tunnista ja ensimmäisestä hetkestä asti kaikki maksut. Jos me jätämme jonkin maksun maksamatta, ei muuten kauan kestä, kun siellä on ystäväni Keskinen ulosottovirastosta oven takana ja kolkuttaa, kuten työkaverini sanoi, että se on minun kirjeenvaihtokaverini, odottamassa ja ottamassa välittömästi niitä veroeuroja pois, elikkä ihmetyttää, että jonkinlainen tarkoitushakuisuus tässä on takana, että ei saada esitystä eteenpäin.

Se, missä siirtymäaikalaki ei mielestäni ole toiminut, on ollut näitten ulkomaisten työntekijöitten kohdalla, elikkä he ovat olleet orjan asemassa. On pakko tunnustaa, että se oli heille heikommaksi. Jos heistä edes osa olisi tullut suoraan suomalaisiin työpaikkoihin, olisi kenties saatu siinä parannusta aikaan. Nyt näitten vuokratyöfirmojen kautta ovat jääneet kyllä sopimukset ja palkkatasot tiedostamatta ja useimmiten myöskin kaikki maksut ovat jääneet maksamatta siellä Tallinnassa, kuten meille kerrottiin. Kun työasiainvaliokunnan kanssa siellä käytiin, niin näytettiin, että kyllä paperilla on kaikki hoidettu, mutta kun tullaan satamaan, niin siinä rahastetaan takaisin pois, elikkä työntekijät maksavat osan pois siinä, että ei se toimi ihan näin.

Tästä täytyy antaa työministerille nyt sitten kiitokset taas, että meille tänään kerrottiin, että on tekeillä projekti, jonka pitäisi keväällä alkaa, jossa pyritään markkinoimaan tätä suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisen työvoiman käyttöä, että yrityksiin palkkaudutaan suoraan ja on kaikki sopimukset ja kaikki, joten se kuulosti ihan hyvältä, mitä Olli Sorainen meille tänään kertoi.

Puhemies! Minä en usko tulevaan työvoimapulaan. Olen sen täältä aikaisemminkin sanonut. Suomalaiset yritysjohtajat ovat pitäneet ahneudessaan viime aikoina huolen siitä, että kotimaista työvoimaa riittää. Se on sitten toinen juttu, löytyykö sitä halpatyövoimaa niin paljon kuin sitä tarvitaan, mutta meidän pitää muistaa, että meidän pitäisi täällä maassa elää palkalla, ei suinkaan millään sosiaaliavustuksilla vaan palkalla pitäisi tulla toimeen. Jos ihmiset täällä asuvat, he tarvitsevat jonkinlaisen palkan, että he pystyvät täällä elämään.

Kannatan tätä siirtymäajoista luopumista, vallankin jos saamme edes jotain parannusta näiden valvontaan ja näiden uusien Ulteva 2 -ryhmän esitysten muodossa siihen on jotain tulossa. Samoin myöskin kannatan tätä hallituksen esittämää kabotaasiliikenteestä, että siinä ei siirtymäajasta vielä luovuta vaan siihen tuli jatkoaikaa pari vuotta.

Kuljetusalalla ei ole näkyvillä semmoista tilannetta, että pystyttäisiin rehellisesti ja samalla tasolla toimimaan, vaan tässä kyllä niin iso lovi lyötäisiin paikallisten yrittäjien toimintaan, ettei ole minkäänlaista onnistumisen mahdollisuutta. On polttoaineiden hinnat ja palkat, ja kun miehet asuisivat niissä autoissaan, niin siinä ei tasapuolisesta kilpailusta voida puhua yhtään mitään. Valitettavaa on, että sitä kabotaasia ajetaan tälläkin hetkellä tässä maassa, mutta tässäkin pätee se, että valvonnan puute kuten muussakin raskaassa liikenteessä näkyy. Myöskin todistettavuus on vähän hankalan kautta, että siinä jouduttaisiin vähän pidemmälle pureutumaan, ennen kuin se koko kabotaasi pystyttäisiin sieltä ulottamaan.

Puhemies! Tähän lopuksi lupasin ed. Esa Lahtelan kauttakin — ed. Lahtela täällä nyt on — mutta myöskin omalta kohdaltani ed. Holmlundille vastauksen siitä, että kun ed. Lahtela tapaa näitä filunkia tekeviä yrittäjiä harva se päivä, niin valitettavasti minulla on ihan samanlainen mentaliteetti. Niitä tulee jatkuvasti esiin, ja jatkuvasti saa ammattiosaston puheenjohtajana painia siitä, että ne yrittäjäreppanat maksaisivat edes ne, mitä pitää maksaa, mutta kun ei tahdo niitäkään rahoja saada millään. Niitä joutuu kuukausikaupalla jallittamaan, että maksaisivat semmoisetkin palkat, mitkä kuuluvat.

Sitten täällä aina puhutaan niistä joustoista, että pitää saada joustoja lisää työelämään. Kun itse on ollut alalla, millä on joustettu nollasta 24 tuntiin päivittäin ja vähintään kaksiviikkojaksossa, osa vielä vähän enemmänkin, ja tietää noita sopimusrakenteita aika monelta suomalaiselta alalta, niin en voi kyllä muuta kuin ed. Lahtelan tapaan ihmetellä, mistä vielä pitää joustaa ja miten. Jos kokoomuksen presidenttiehdokas mainosti, että vastakkainasettelun aika on ohi, niin kyllä minun täytyy sanoa näitten viimeaikaisten ilmoitusten ja toimien kohdalta, että nyt se vasta on alkanut. Rahan ja työvoiman vastakkainasettelu on voimistunut viime viikkoina oikein totaalisesti, ja vaikka se ei tähän asiaan sinänsä kuulukaan, puhemies, näin huomautuksena lopuksi.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Halusin vielä erityisesti todeta kannatukseni sille ed. Thorsin esittämälle ajatukselle, että tänne pakolaisina tulleiden ihmisten mahdollisuuksia ja oikeuksia tehdä työtä olisi perusteltua helpottaa. Jos ihmiset kerran ovat jostain syystä pakolaisuuden tähden saaneet oikeuden olla täällä tai esimerkiksi tilapäisen suojelun, niin olisi hyvä, että he siirtyisivät tekemään työtä suomalaisessa yhteiskunnassa niin pian kuin se on mahdollista.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä ehkä lyhyesti siitä talouden olemuksesta tai talouden dynamiikasta ja ulkomaisista työntekijöistä, että itse en usko, että talous olisi sellaista nollasummapeliä, jossa voimme laskea, että ahaa, meillä on x määrä suomalaisia, joilla tällä hetkellä ei ole työpaikkaa, siksi emme ota tänne ulkomaisia. Yrityksiin työntekijöiden rekrytointi on usein kuitenkin hyvin hienovaraista puuhaa, jossa oikean henkilön löytäminen, oli kysymys sitten minkämaalaisista ihmisistä tahansa, on vaikeaa puuhaa monissakin paikoissa. Sen takia oikean henkilön, oikean ulkomaisen työntekijän, löytäminen voi nimenomaan parantaa suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia ja sitä kautta vaikuttaa myönteisesti siihen, että nämä yritykset työllistävät myös suomalaisia ihmisiä. Tämä sama mekaniikka tietenkin voi koskea myös suomalaisia keskenään. Työvoimapula tai työvoiman tarve ei ole mikään staattisesti ennustettava asia, vaan uskon, että jos meillä on hyvät käytännöt houkutella tänne työperäistä maahanmuuttoa, niin se edesauttaa meidän yritystemme menestymistä ja sitä kautta taloutemme kasvua ja sitä kautta lisää työvoiman tarvetta, sekä suomalaisen että tänne muuttavan.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Meillä on mennyt nyt toistakymmentä vuotta hyvin talouselämässä, elikkä meillä talous on kumminkin ollut plusmerkkistä koko ajan. Kuitenkin tällä hetkellä työpaikkoja vähenee 90-luvun laman malliin elikkä meillä teollisuus ajaa alas työpaikkojansa ja kunnat ja kaikki tämmöinen suurteollisuus ja suuret laitokset vähentävät väkeä. Onko nyt valtiovalta sitten jollakin tavalla varautunut siihen, että meillähän saattaa käydä niin, että pikkuhiljaa, kun työvoima liikkuu, jos sitä tänne tulee — täällä on puhuttu hienoja asioita siitä — meillä pitäisi olla varaa sitten siihen, että me pystymme hoitamaan näitä kriisikuntia, kuten nyt UPM:n tilanteessa? Meillä on nyt kolme neljä kriisikuntaa, joihin valtiovalta on luvannut rahaa ja tukea erilaisilla keinoilla. Onko meillä varauduttu nyt jollakin tavalla sitten myöskin sekä tämän maahanmuuttokysymyksen että sitten ihan sisäisten ongelmien kautta?

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Aikanaan, kun tämä siirtymäaikalaki säädettiin työvoiman vapaalle liikkumiselle, se oli minusta erittäin perusteltu päätös, ja paljon on varmaan opittu tänä aikana. Tämän valvonta ei ole ollut helppoa. Niin kuin monessa puheenvuorossa on todettu, erilaisia filunki-ihmisiä on ollut tässä mukana, jotka ovat pyrkineet kaikin tavoin toimimaan niin, että rehellisesti ei työmarkkinoilla ole aina voitu toimia. Mutta minusta on nyt tultu siihen tilanteeseen, että voidaan näitä Euroopan unionin sopimaa neljää perusvapautta lähteä noudattamaan eli työvoiman, tavaroiden, pääoman ja palveluiden vapaata liikkumista.

Mutta minusta on kyllä hyvin tärkeää nyt sitten, että tämä valvonta toimii kunnolla. Siihen täytyy panostaa vahvasti. Nyt viime viikolla valmistunut kolmikantaisen työryhmän yksimielinen esitys tästä tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolisen työvoiman käyttämiseksi täytyy kyllä pyrkiä valvomaan erittäin hyvin. Se on aivan oleellinen asia tässä asiassa. On hieno asia, että Euroopassa voidaan nyt sitten toimia ilman muureja ja piikkilankoja ja sillä tavalla rakentaa tätä Eurooppaa kohti parempaa tulevaisuutta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tästä paikaltani, kun varsinaisessa puheenvuorossani jäi toteamatta tämä.

Minusta, kun kuitenkin kyse on siitä, millä tavalla ei vääristetä kilpailua ja voidaan valvoa asioita, niin kuin edelliset puhujat ovat korostaneet, niin silloin, onpa kyse rekisteröinnistä tai tilaajavastuusta tai mitä hyvänsä lainsäädäntöä tehdäänkin jatkossa, siinä pitäisi kuitenkin katsoa sillä tavalla, että ei olisi tämmöisiä pitkiä aikoja siihen, kun näitä rekisteröintejä tai temppuja tehdään tässä, jotta ei kävisi sillä tavalla, että se vuotaa siellä alussa. Hyvä esimerkki on vaikka joku pääsiäis- tai jouluseisokkina tehtävä remonttihomma. Sinne tulee iso jengi tekemään töitä jostakin toisesta maasta, me emme tiedä mitään siinä eikä tiedetä, mitä noudatetaan välttämättä. Sen takia tämän tyyppiset pitäisi saada tukittua näissä, koska se on jokapäiväistä elämää tuolla teollisuudessa ainakin. Se homma tehdään nopeasti isolla porukalla tehokkaasti, ja jos tämä jää ulkopuolelle valvonnan, niin se on huono asia.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rönni tuossa omassa puheenvuorossaan mainitsi sen, että kokoomuksen ryhmäpuheessa oltiin sitä mieltä, että kaikki vaikeudet ovat aiheutuneet siirtymäaikalaista. Kuten ed. Rönnikin silti varsin hyvin tietää, niin silloin, kun lakia säädettiin, oli varsin hyvin tiedossa se, että palveluita ei voitu ottaa mukaan tähän lainsäädäntöön, koska lähtökohtaisesti niitä ei enää voitu tässä tilanteessa rajoittaa. Toisaalta olen kyllä varsin vahvasti sitä mieltä, että siirtymäaikalaki oli väärä lääke tähän tautiin. Se lääke tuli kokeiltua, mutta tähän tautiin se ei välttämättä auttanut. No, joka tapauksessa tehtiin, mitä oli sovittu, ja ehkä joskus on hyvä myös kantapään kautta katsoa, mitä hyötyä minkäkin tyyppisistä toimista on ollut.

Varsin hyvinhän oli tiedossa aika varhaisessakin vaiheessa asiantuntijoiden mukaan, että tämä lainsäädäntö tulee johtamaan nimenomaan vuokratyövoiman lisääntymiseen, niin kuin on myös tapahtunut. Tosin monessa puheenvuorossa, myös ministeri Filatovin puheenvuorossa, on tullut esille se, että aivan yksiselitteisesti ei voida tietenkään vetää johtopäätöksiä siitä, mikä on ollut lain vaikutusta ja mikä on ollut ihan yleisten trendien ja yleisten työmarkkinoilla olevien tapojen vaikutusta tähän tilanteeseen.

Kuitenkin on syytä muistaa, että ei Suomeen välttämättä ole niin kauhean helppo tulla. Suomi on kaukainen, kylmä, ja puhumme outoa kieltä.

Itse asiassa, kun pohdimme työnvälitystä tai vuokratyövoiman käyttöä, niin voisimme ajatella ehkä enemmän myös siitä näkökulmasta, että vuokratyö tavallaan voi olla myös eräänlainen siirtymävaihe siihen, että voidaan myöhemmin siirtyä ehkä pysyvästikin Suomen työmarkkinoille. Tämä ei välttämättä ole paha asia. Eli käytännössä henkilö, joka ehkä tulevaisuudessa voisi olla käytettävissä Suomen työmarkkinoilla, ikään kuin tulee kokeilemaan suomalaista työelämää, oppimaan kieltä ja myös oppimaan siihen, miten käytännössä meidän lainsäädäntömme ja meidän sopimusperustamme toteutuu ja miten sitä tulee noudattaa.

Ed. Rönni myös omassa puheenvuorossaan mainitsi sen, että hän ei usko työvoimapulaan. Tämä on mielestäni perin kummallista, koska Länsi-Suomessa olemme kyllä aika pitkälti joutuneet elämään sen tosiseikan kanssa, että monilla aloilla on työvoimapulaa. (Ed. S. Lahtela: Onko näin?) — Kyllä on — ja tämä on varsin ikävä tilanne, kun samanaikaisesti kuitenkin on merkittävä määrä työttömiä. Totta kai yksi tapa, jolla meidän tulee tähän vastata, on tietenkin koulutus, ja meidän pitää pyrkiä siihen, että meidän kotimaisilta työmarkkinoiltamme mahdollisimman suuri määrä työttömiä pystytään bongaamaan näihin työpaikkoihin ja pystytään kouluttamaan heidät siten, että työpaikka ja työntekijä kohtaavat toisensa ja tavallaan syntyy siitä työsuhde.

Tässä on myös puhuttu siitä, kuka saa millaisiakin yhteydenottoja. Toki, jos yrittäjiltä tulevat yhteydenotot ovat valtapuolisesti tällaisia hyvin kyseenalaisia, niin ehkä se on myös omiaan vääristämään edustajan kantaa tietyn tyyppiseen yritystoimintaan.

Tässä on ollut myös keskustelua siitä, mistä sitten vielä pitäisi joustaa, ja on perätty jopa kokoomuksen mallia siitä, mikä on se meidän joustomallimme. Ihan muutamalla sanalla kirjoitin tähän, mitä minä ajattelen joustoista. Mielestäni joustaa kannattaa silloin, jos sillä pidemmällä aikavälillä turvataan työpaikka ja myös työntekijöiden jaksaminen. On tullut myös aika monessa tilanteessa ilmi se, että eräs työmotivaatioon ja työssäjaksamiseen vaikuttava seikka on se, että työntekijä itse pystyy vaikuttamaan työpaikallaan itseään koskeviin kysymyksiin. Tämä on myös mielestäni sellainen kysymys, mistä kannattaisi puhua, kun puhumme joustoista, koska jos jousto lähtee myös siitä periaatteesta, että työntekijä itse voi vaikuttaa siihen, miten joustetaan, koska joustetaan ja millaisiin lopputuloksiin tullaan, niin mielestäni se on ihan harkinnan arvoista ja kannattaa ehkä viedä näitäkin toimintamalleja eteenpäin.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama huomio tästä keskustelusta.

Tässä on varsin kielteiseen sävyyn käsitelty vuokratyötä kaiken kaikkiaan. Haluan kuitenkin nostaa esille seikan, jonka jo tuossa ryhmäpuheenvuorossa nostin, että vuokratyöllä on myös positiivisia piirteitä. Se tarjoaa monille työntekijöille sen väylän näyttää osaamisensa, kosketuksen työelämään. Se voi olla se ensimmäinen työpaikka nuorella. Se voi myöskin olla henkilön oma valinta, että haluaa tehdä tämmöistä vaihtelevaa työtä. Edelleen korostan sitä, että lähes 30 prosenttia suomalaisfirmojen vuokratyöntekijöistä, jotka siis suomalainen henkilöstöpalveluyritys on välittänyt, rekrytoituu siihen asiakasyritykseen sitten.

Tässä on keskusteltu siitä, miten nyt sitten tämä ulkomainen työvoima voisi siirtyä vuokratyöstä normaaleihin palkkatyösuhteisiin, ja väitän, että helpoimmin myös ulkomaisten työntekijöitten osalta tuo siirtymä tulee tapahtumaan niiden henkilöiden kautta, jotka ovat olleet vuokratyössä suomalaisissa yrityksissä ja joilla on kokemus ja tuntemus Suomen työelämästä. Samaten näitä vuokrapalveluita ostaneilla yrittäjillä on tuntuma niistä työntekijöistä, ja mikään ei estä heitä tekemästä työtarjouksia niille ihmisille, jotka tällä hetkellä tekevät työtä lähetettyinä työntekijöinä, jos pysyvämpää työtä kerran tarjolla on. Myös ulkomaisille työntekijöille tuo on mahdollisuus osoittaa oma osaaminen.

Sitten ed. Kauppila täällä ihan oikeutetusti kantoi huolta näistä suurista irtisanomisista. Mutta täytyy kuitenkin samaan aikaan muistaa, että onneksi meillä on syntynyt enemmän työpaikkoja kuin vanhoja on sulkeutunut eli työllisyys on mennyt parempaan suuntaan.

Sen sijaan tuota huolta kuntakentän irtisanomisista en oikein ymmärtänyt, koska käsittääkseni ...

Lopetan, arvoisa rouva puhemies, hyvin pian. — Käsittääkseni kuntakentän palveluksessa on tällä hetkellä enemmän ihmisiä kuin koskaan Suomen historiassa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Holmlund viittasi jo siihen, että tällä hetkellä on tietenkin Länsi-Suomessa erityisesti tiettyjä toimialueita, joissa kärsitään suunnattomasti työvoimapulasta. Esimerkiksi Pohjanmaalla metalliteollisuus kärsii jatkuvasta työvoimapulasta, ja osaksi tätä tuskaa on helpottanut tietenkin myöskin virolaisten metallimiesten tulo Pohjanmaalle. Erityisen positiivisia kokemuksia Pohjanmaalla on myöskin Baltiasta tulevista työntekijöistä, jotka tulevat maatalouteen tai turkistalouden piiriin. Tämä joustava menettely, mikä aikanaan luotiin, on edesauttanut sitä, että tätä tärkeää kausityövoimaa on voitu käyttää. Erityinen hyvä piirre näissä ihmisissä on se, että vaikka ammattitaito tullessa ei välttämättä ole ollut vielä kovin korkealuokkainen, heillä on ollut halua työssä oppia, kouluttautua ja tehdä ahkerasti työnsä ja myöskin ansaita sitä kautta itsellensä hyvää palkkaa.

Täällä on jonkin verran viitattu myöskin valvontaan, ja näin sanallisessa mielessä valvonta on helppo sanoa ja korostaa, että valvonnan tärkeys on siinä, että kaikista työelämän pelisäännöistä ja maksuista huolehditaan oikealla tavalla, mutta kiinnittäisin vaan jälleen tässä huomiota siihen, että valvonta vaatii myöskin resursseja. Pelkällä sanallisella muodolla valvontaa ei voida tehdä, että samalla kun me sitä haluamme ja vaadimme, meidän pitää pitää huoli, että siihen on myöskin olemassa henkilöt, jotka pystyvät sitä käytännössä tekemään.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy muistaa, että tähän koko EU-kuvioon liittyy se, että tietyillä lainsäädännöllisillä toimenpiteillä on ostettu esimerkiksi ammattiyhdistysliike erilaisten ratkaisujen taakse. Jos muistetaan, niin kun liityttiin EU:hun, Emu-kuviot olivat oma juttunsa, Euroopan unionin laajentuminen vaati omaa lainsäädäntöä ja nyt sitten tämä EU:n laajentuminen viidellä uudella maalla, nehän ovat kaikki olleet neuvottelukysymyksiä, millä ammattiyhdistysliike on ikään kuin ostettu mukaan, kun tehdään tämmöisiä rajoitteita.

Sitten tähän ihmettelyyn kuntien taloudesta, niin jo valtion budjetissa on perusteluita, joilla tehostetaan toimintoja, ja budjetissa lukee, että sitä kautta sitten esimerkiksi Lahdessa kolmen vuoden aikana 200 henkilötyövuotta per vuosi vähennetään. Kyllä tämä on ihan reaalielämää.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että on sopivaa vastata tässä vaiheessa, ennen kuin lähtee kolmas tai neljäs kierros näitä puheenvuoroja käyntiin.

Ed. Immonen puhui aikanaan työaikadirektiivistä ja sanoi sen huonontavan suomalaisten työehtoja. Sen haluan korjata. Vaikka työaikadirektiivi menisi siinä kaikkein kehnoimmassa muodossansa läpi, mitä tällä hetkellä esityksissä on, niin se ei Suomen työaikalainsäädäntöä huononna. Siinä on kyse niin sanotusta opt-out-järjestelystä, joka vaikuttaa siihen, että joissakin maissa tällainen käytäntö on nyt jo olemassa. Nyt siihen on joka tapauksessa tulossa tiukennuksia, ja Suomen tällaista menetelmää ei tarvitse käyttöön ottaa, elikkä siinä on varmasti jokin väärinymmärrys. Päinvastoin, voisi sanoa, että joka tapauksessa tiukentuu tämä valvontapuoli sillä puolella.

Sitten paljon on puhuttu harmaasta työvoimasta, ja ehkä on syytä muistuttaa, että harmaa työvoima ei ole ainoastaan ulkomaisen työvoiman ongelma, vaan kyllä me suomalaisetkin osaamme näihin synteihin sortua. Sen vuoksi on tärkeää, että tämä valvonta toimii sekä kotimaisilla työmarkkinoilla että sitten niillä markkinoilla, joissa on ulkomaista työvoimaa.

Kolmas asia, joka oli tärkeä tässä keskustelussa, on se, että kun puhumme työvoiman tarpeesta ja mahdollisesta tulevasta, vaikeutuvasta työvoimapulasta, niin on kyllä syytä muistaa se tilanne, joka meillä on tällä hetkellä olemassa, koska usein ihmiset kokevat, että työvoimapula on jokin irrallinen ja se ikään kuin liittyy siihen, että työvoimaa ei olisi tarjolla. Me poliitikotkin usein puhumme työvoimapulasta, vaikka itse asiassa olisi syytä puhua osaavan työvoiman riittämättömyydestä, joka on aivan eri asia. Työvoimaa meillä on tarjolla, sitä on riittävästi tarjolla varmasti hyvin pitkälle, mutta se, kohtaako se työmarkkinoiden tarpeiden kanssa, on sitten eri asia. Kyse on osaamisesta, kyse on alueellisesta kohtaannosta, ja kyse on myös siitä, että meidän työmarkkinoidemme sykli on hyvin paljon nopeampi kuin joskus aikanansa.

Ed. Kauppila viittasi täällä siihen, että työttömiä tulee yhtä paljon kuin silloin syvimmän laman aikana. Jos katsomme kuukausittaisia tilastoja, niin työvoimatoimistoihin todellakin tulee jopa enemmän työttömiä työnhakijoita kuukausittain kuin 90-luvun syvän laman aikana, mutta onneksi meille myös syntyy työpaikkoja huomattavasti enemmän, ja kokonaistyöllisyys kehittyy positiivisesti. Mutta se kertoo vain siitä, että meidän pitäisi koko ajan pystyä vastaamaan yhä erikoistuneempiin ja erikoistuneempiin osaamisvaatimuksiin. Se, että maailmanlaajuinen kilpailu on kiristynyt ja työvoima käy ikään kuin niukemmaksi varannoksi, ei tarkoita sitä, että työnantajat automaattisesti palkkaisivat jotenkin lievemmin kriteerein työvoimaa vaan jopa päinvastoin, koska samanaikaisesti tuotto-odotukset kasvavat, yritysten kilpailutilanne kiristyy ja sitä kautta vaaditaan myös työntekijöiltä enemmän.

Jos mietimme tätä vuokratyöproblematiikkaa, uskon, että jatkossa fiksut työnantajat myös miettivät sitä, käyttävätkö he tällaisissa epätyypillisissä työsuhteissa sitä työvoimaa, joka heillä on saatavissa, vai rekrytoivatko he parhaimmat työntekijät pysyviin työsuhteisiin, koska ihmisen luontainen käyttäytyminen on sellainen, että ihminen hakee turvallista työsuhdetta. Hyvin harva tekee vapaaehtoisesti vuokratyötä tai epätyypillisessä työsuhteessa töitä. Niitäkin toki on, jos elämäntilanne on sellainen, esimerkiksi opiskelu tai perheenperustamisvaihe tai jokin muu, joka tuo tarpeen tehdä hieman osa-aikaisemmin tai joustavammin työtä siinä elämisen tilanteessa. Silloin varmasti myös ulkomaisen työvoiman suhteen käy niin, että ihmiset saattavat tulla kyllä vuokrafirman kautta suomalaisille työmarkkinoille, mutta jäävät sitten pysyvään työsuhteeseen, silloin kun heillä on osaamista ja he pystyvät työnantajan tarpeita mahdollisimman hyvin tyydyttämään.

Yksi kysymys liittyi tähän tiedotukseen ja siihen, tiedetäänkö nyt sitten uusissa jäsenmaissa, että Suomi luopuu siirtymäajasta. Uskoisin, että tässä tieto kyllä kulkee ihan normaaleja kanavia. Itse olin viime viikolla torstaina neuvoston kokouksessa, ja meillä oli Brysselissä kansainvälinen pressitilaisuus. Ajattelin, että siirtymäaikalainsäädäntöpäätökset Suomessa eivät ole enää mikään uutinen, koska hallituksen esitys oli jo annettu, ja silloin kun työryhmä tuli julkisuuteen, silloin jo kansainvälinen lehdistö huomasi tämän, mutta kyllä siellä vaan oli sali täynnä kansainvälisiä kirjeenvaihtajia ja tiedotusvälineiden edustajia ja erityisesti uusista jäsenmaista, jotka olivat hyvin kiinnostuneita siitä, milloin Suomen päätös astuu voimaan, minkälaisia reunaehtoja siinä on ja miten työmarkkinat täällä toimivat.

Täällä esitettiin toiveita myös siihen, että uudet ihmiset, jotka tulevat Suomeen työmarkkinoille, liittyisivät ammattiyhdistysliikkeeseen ja saisivat tietoa Suomen työelämän pelisäännöistä. Työministeriö on ollut rahoittamassa Virossa esimerkiksi tällaista työvoiman palvelupistettä, jossa ne ihmiset, jotka ovat ajatelleet hakeutua Suomen työmarkkinoille, ovat voineet käydä kysymässä tietoa ja etsimässä niitä kanavia, jota kautta tulla suomalaisille työmarkkinoille. Kun tuon palvelupisteen toiminnasta on tehty arviota, niin se on osoittanut hyvin sen, että alkuvaiheessa virolaisilla oli hyvin ylimitoitetut odotukset siitä, minkälaiset olosuhteet suomalaisessa työelämässä on, koska välttämättä se tieto, että jos Suomen palkkataso on korkeampi, on myös elämisen kustannustaso paljon korkeampi, ei ollut välittynyt Viroon asti, vaan siellä uskottiin, että ikään kuin virolaisella elinkustannuksella voidaan päästä suomalaisille palkoille. Siirtymäajan kuluessa ainakin tätä väärinkäsitystä on pystytty hyvin purkamaan, ja uskon, että tällä hetkellä tuo odotusarvo on koko lailla todellisuuden kaltainen elikkä tiedetään, mitä odotetaan, ja tiedetään myös paremmin niistä oikeuksista, joita työntekijöillä on, ja Suomen työelämän pelisäännöistä.

Ed. Esa Lahtela hämmästeli sitä, että työministeriön virkamies ei osannut vastata valvontayhteistyöhön. Tämä on varmasti luontaista varovaisuutta silloin, kun mennään toisen ministeriön tontille. Valvontahan kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle ja työsuojelupuolelle siellä, ja sen vuoksi uskon, että tuota vastausta sieltä ei ole tullut. Mutta tuota yhteistyötä tehdään, sitä tehdään viranomaisten kanssa, ja koko ajan on etsitty niitä välineitä, jotka EU-säännösten kieltämättä mahdollistavat paremman tiedonvaihdon ja välittämisen, koska aina on osa sellaisia tietoja, joita me emme Suomessakaan saa ihan yksinkertaisesti, puhumattakaan sitten, että saisimme niitä toisesta maasta. Tätä yhteistyötä on parannettu ja molemmissa maissa on nähty nämä ongelmat.

Tästä rekisteröinnistä. Siitä yritetään tehdä mahdollisimman yksinkertaista ja vähän byrokraattista mutta samalla myös tehokasta sillä tavalla, että olisi todellakin kannustin rekisteröityä, jotta me tietäisimme. Tämähän on ollut myös komission toiveissa tässä työvoiman liikkuvuusraportissa. Komissio toivoi, että maat kehittäisivät omia tilastointijärjestelmiänsä, ja silloin rekisteröinti on yksi mahdollisuus kehittää tilastointia, mutta myös kohdentaa valvontaa sinne, missä ulkomaista työvoimaa on.

Tilaajavastuuesitykset ovat sen kaltaisia kuin täällä on toivottukin, elikkä sitä emoyritystä ei pistetä vastuuseen toisen tekemistä rikoksista, mutta lainsäädäntö rakennetaan semmoiseksi, että emoyhtiön on syytä huolehtia tiettyjen asioiden täyttymisestä, jotta se ei ikään kuin laiminlyö sitä velvollisuutta, joka sillä on. Tämä on sitten sanktioitu. Mutta sen sijaan toisen maksuja, jotka ovat jääneet esimerkiksi maksamatta, ei tämän emoyhtiön kontolle laiteta.

Sitten tuli esiin liiketoimintakielto. Siinä Suomi ja Viro tekevät parhaillaan yhteistyötä, jotta ne yritykset, jotka ovat Suomessa joutuneet liiketoimintakieltoon, eivät saisi automaattisesti oikeutta toimia Virossa, ja tämä on mielestäni hyvää ennaltaehkäisyä ja rikollisuuden torjuntaa.

Sitten oli kyse tästä verotuksesta. Itse asiassa jonkun verran on jo tapahtunut. Tämän vuoden alusta on tullut uusi lainsäädäntö, joka mahdollistaa sen, että esimerkiksi kausiluontoisilla työntekijöillä, kun he alun alkaen ovat maksaneet aika korkeata verotasoa Suomeen ja sitä kautta ovat olleet ongelmissa, joita on sitten tasoitettu myöhemmin, on nyt mahdollisuus mennä tämän progressiivisen verotuksen piiriin, joka hieman helpottaa sillä puolella.

Sitten tämä niin sanottu kuuden kuukauden sääntö, jota ed. Rönni varmaan puheenvuorossansa tarkoitti, siinä parhaillaan on käyty neuvotteluja ja valtiovarainministeriössä on tehty niitä selvitystöitä, milloin meillä on mahdollisuus periä ennakkoon veroa. Itse asiassa se on mahdollista silloin, jos valtioiden väliset kahdenväliset verosopimukset mahdollistavat tällaisen käytännön. Baltian maiden ja Pohjoismaiden välillä tämä on mahdollista, mutta sen sijaan joidenkin muiden EU-maiden välillä se ei ole mahdollista, ja tämä on yksi syy, miksi lainsäädäntö on kestänyt, mutta nyt näyttäisi siltä, että se etenee kohtuullisen nopeasti. Olen ainakin itse yrittänyt siitä pitää huolta, että siinä saisimme ratkaisuja, koska ei ole järkevää, että me synnytämme työpaikkoja ja verotulot sitten valuvat jonnekin muualle.

Sitten näiden kriisikuntien hoitamisesta. Tietenkin se, miten meidän kokonaistyöllisyytemme kehittyy, vaikuttaa siihen, mitkä ovat yhteiskunnan taloudelliset resurssit vastata niihin haasteisiin, joita tällaisilla kipeillä alueilla tulee. Silloin on tärkeää, että ne resurssit, joita meillä on, kohdennetaan oikein ja että ne kohdentuvat oikeasti niille alueille, joilla vaikeuksia on. Esimerkiksi rakennerahastopäätöksissä on tärkeää, kun tulevaisuudessa rakennamme niitä kriteereitä, joilla Eakr:ää voi alueilla käyttää, että ne ovat riittävän joustavat, että ne mahdollistavat sen huomioon ottamisen, että joku alue, joka on ollut vaikeuksissa tiettynä päivämääränä, ei välttämättä ole sitä enää vuoden tai kahden päästä, mutta sen sijaan saattaa tulla uusia alueita, joissa esimerkiksi yhden tehtaan siirtymisen myötä tilanne muuttuu totaalisesti, hyvin toimeentuleva kunta saattaa tipahtaa hyvinkin vaikeaan tilanteeseen. Silloin on tärkeää, että kriteerit vastaavat tämän tyyppisiin muutoksiin, koska sitä meillä ikävä kyllä varmasti edessämme on, halusimme tai emme.

Joustamisesta kun puhutaan, mielestäni aina on kyse luottamuksesta. Ihminen joustaa silloin, kun hän luottaa siihen, että toiselta puolelta myös se sopimus pitää. Ikävä kyllä meillä työelämässä on niitäkin esimerkkejä, jolloin tuo sopimus ei pidä. Jos ajattelemme vaikka tällä hetkellä Kuusankosken tilannetta, niin siellä on joustettu vuoden alussa, kun on etsitty säästöjä, mutta sitten tullaan muutama kuukausi eteenpäin ja koko tehdasta ollaan lopettamassa. Nämä ikävä kyllä ovat sellaisia signaaleja, jotka vaikuttavat sitten joustohaluun myös muilla työpaikoilla. Jos paria kuukautta aikaisemmin on etsitty yhdessä säästöjä, jotta työpaikat säilyisivät, ja parin kuukauden päästä tuleekin sitten tietoa, että ei tässä ole tarkoituskaan pitää koko tehdasta pystyssä, niin ne vaikuttavat asenneilmapiiriin. Sen vuoksi tällaisia esimerkkejä me emme tarvitsisi vaan päinvastoin toisen tyyppisiä, jotka turvaavat sitä, että luottamuksen elementti voi työpaikoilla säilyä ja sitä kautta voidaan hakea tervettä luottamusta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Filatov sanoi, että puute on osaavasta työvoimasta. Ne olivat minusta kalliita sanoja. Tässähän se nimenomaan on olemassa, että työntekijöistä on puute, mutta toisaalta kansalaiset ovat vailla työtä. Ed. Petri Salo mainitsi, että Pohjanmaalla on hitsareista puute. Omasta mielestäni olen melkein pätevä tekemään miltei mitä tahansa, mutta hitsariksi minusta ei ole eikä varmaan enää kannata sinne Pohjanmaallekaan kouluttaa, vaikka uskoisin, että olisihan se ehkä mahdollista, jos siellä hyvä vävyn paikka olisi tarjolla. Näin arvellen tässä tarvitaan semmoista kaukokatseisuutta, että myöskin koulutuksen kautta tuodaan semmoista väkeä, koulutetaan, mikä on monitaitoista ja myöskin muuntuvaa ja siirtyvää.

Näin ajatellen ja arvellen niin kyllä tämä ulkomaisen työvoiman tulo Suomen markkinoille on hyvä ja myönteinen asia. Jos ajatellaan, että meistä melkoinen osa kuulijoista, paikallaolijoista, on niitä tekijöitä, jotka ennen nuoruudessaan tekivät mitä työtä tahansa ja olisivat olleet jopa lopen tyytyväisiä, jos tämmöistä mansikan- ja marjanpoimintaa olisi ollut tarjolla sillä palkkatasolla, mitä siitä nyt vaan saadaan, niin suomalainen nuoriso ei vaan näytä tarttuvan siihen. Nämä työntekijät on kautta aikojen pitänyt mansikanpoimintaan tuoda Suomesta taikka Virosta, ja siihen nähden näen lämmöllä tämän ulkomaisen työntekijän tulon tänne ja tämä on niin kuin kohdallaan ja paikallaan. Ja kun ed. Oinonen toi tässä erinomaisen paperin, mikä liittyy lintuinfluenssan ehkäisytoimiin jne., tässä korostetaan etätyön merkitystä. Sitä ei myöskään kotimaassa kannata unohtaa. Etätyö on aina paikallaan, se on terveellistä, ja siinä on mahdollisuus saada hyviä tuloksia. Tosin tämä ulkomaalainen vierastyövoima siihen nyt ei ihan ensimmäiseksi hyvin satu, mutta miksei sekin myöhemmin.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva selonteko eduskunnalle siirtymäaikalain vaikutuksista ja työvoiman ja palvelujen vapaasta liikkuvuudesta on hyvä asiakirja ja sillä tavalla erinomainen, että tästä asiakirjasta on saatu yhteisymmärrys työmarkkinaosapuolten kesken.

Kun Suomi on hyväksynyt tämän siirtymäaikalain, niin eduskuntahan on edellyttänyt, että tällainen selonteko tulee meillä käsittelyyn, ja näin se täällä sitten on. Silloin kun Suomi on päättänyt liittymissopimuksesta ilmoittaessaan ottaa käyttöön työvoiman liikkuvuutta koskevan siirtymäajan, kannanotoissa on todettu, että siirtymäaikojen pitää olla asiallisesti perusteltuja ja ajallisesti rajattuja. Näinhän ne ovat olleetkin, ja nyt voidaan todeta, että ajat ovat muuttuneet ja sen takia siirtymäaikalainsäädäntöä ei enää siltä osin tarvita.

Tässä käydyssä keskustelussa on käytetty puheenvuoroja siitä, kuinka paljon erimaalaisia eri aloilla olevia työntekijöitä Suomessa työskentelee. EK:n jäsenrekisterin mukaan sieltä löytyisi noin 10 000 työntekijää, mutta kuten näissä edellisissä puheenvuoroissa on todettu, ne tiedot eivät millään voi pitää paikkaansa, koska tämä rekisteröintijärjestelmä ei ole ajanmukainen ja kaikki henkilöt, jotka täällä työskentelevät, eivät rekisteriin syystä tai toisesta tule. Ministeri kertoi siitä, millä tavalla tämä rekisteröinti tullaan järjestämään. Toivon mukaan se vastaisuudessa auttaa meitä siinä, että me hahmotamme sen, kuinka paljon meillä todellisuudessa on ulkomaalaisia työntekijöitä, ulkomaalaisia Suomessa asuvia henkilöitä, ja ehkä osaamme sitä kautta myös arvostaa ja nähdä sen, millä tavalla tämä rajojen avautuminen on meidän suomalaiseen yhteiskuntaamme myös positiivisesti vaikuttanut.

Hallitus on tehnyt yhteensä yhdeksän johtopäätöstä tämän selonteon pohjalta. Yhtenä johtopäätöksenä on se, että siirtymäaikalaista luopuminen ei todennäköisesti merkittävästi vaikuttaisi uusista EU-maista tulevan työvoiman tarjonnan määrään Suomessa. Tässähän on hyvin paljon esimerkkejä siitä, että Suomi ei välttämättä olekaan sitten se kaikista houkuttelevin valtio, jonne halutaan tulla töihin, vaan löytyy vielä houkuttelevampia maita.

Kuudentena johtopäätöksenä hallitus on tehnyt arvion siitä, että tulevat kehityssuunnat sanovat, että työvoiman saatavuus tulee lähivuosina vaikeutumaan useilla aloilla ja alueilla, ja näinhän se on tällä hetkelläkin. On totta, että kun työvoiman saatavuutta lisätään ja etsitään työntekijöitä oikeille paikoille, niin pitää tehdä toki työvoimapolitiikkaa, mutta hyvin tärkeänä osana on myös koulutuspolitiikka. Meillä ovat valitettavasti viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana koulutuspoliittiset linjaukset olleet sen suuntaisia, että on alettu yliarvostaa korkeakoulutusta ja aliarvostaa ammatillista koulutusta.

Tässä salissa on hyvin paljon käytetty puheenvuoroja aikaisemminkin siitä, millä tavalla koulutusta pitäisi suunnata uudella tavalla. On totta, että tällaisilla erilaisten koulutuspaikkojen määrittelyllä ja määrillä voidaan vaikuttaa siihen, miten nuoret kouluttautuvat, mutta ennen kaikkea me voimme olla puhumassa myös siitä, miten ammatillinen koulutus ja ammatillisen koulutuksen arvostus pitäisi saada lisääntymään. Muutamat ystäväni leikkimielisesti totesivatkin, kun tarvitsin putkimiestä Helsingin-asunnossani ja hän sitten tuli käymään siellä, että kai sinä varasit jo seuraavan ajan valmiiksi. Se kertoo hyvin paljon siitä, mikä on esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla ammattimiesten työvoiman kysynnän tarve rakennusalalla.

Toisaalta tässä koulutuspolitiikassa pitää ottaa myös huomioon se, että näille opiskelijoille ja nuorille luodaan realistiset näkymät siitä, että kun he ovat kouluttautuneet, niin he myös saisivat sitä koulutusta vastaavaa, lähellä olevaa työtä. Tässä meillä kevään aikana tulee olemaan hyvät mahdollisuudet eduskunnassa myös pohtia sitä, kun koulutuspoliittinen selonteko tulee. Toivoisin, että tämä asiakirja olisi siinä myös rinnalla mukana ja muistuttamassa tästä arviosta, minkä hallitus on tehnyt.

Hallituksen kahdeksantena johtopäätöksenä on ollut se, että työehtojen valvonnassa tarvitaan lisävoimavaroja. Tämä varmasti pitää paikkansa, ja se työehtojen valvominen on niitten työntekijöitten etu, jotka tulevat ulkomailta, mutta ennen kaikkea täällä jo työskentelevien työntekijöiden etu. Ei ole oikein, että samasta työstä maksetaan erilaista palkkaa riippuen siitä, että toinen työnantaja noudattaa työehtoja ja toinen ei.

Arvoisa puhemies! Sitten näin lopuksi vielä tästä harmaasta työvoimasta. Ministeri totesi sen, että harmaata työvoimaa eivät käytä pelkästään ulkomaalaiset yritykset tai vuokrafirmat, vaan tällaiseen toimintaan kykenevät myös ihan suomalaisetkin yritykset. Tämä on hyvin valitettavaa, mutta monesti, ainakin kun käytännön elämään on tutustunut ja yhteydenottoja on tullut, näyttää siltä, että myös tämä meidän lainsäädännöllinen toimintamme aiheuttaa niitä ongelmia. Monta kertaa ministeri Filatovilta on kysytty siitä, millä tavalla tämä työttömyyskorvauksen ja lyhytaikaisten työsuhteiden yhteensovittaminen voitaisiin saada joustavammaksi ja sellaiseksi, että työttömän olisi mahdollista ottaa lyhyt työsuhde siten vastaan, että kaikki asianmukaiset maksut tulisi maksettua. Tämä olisi myös työttömien aktivointia, mutta ei ole kohtuullista olettaa, että työtön henkilö, joka saa pariksi päiväksi työtä, sillä parin päivän palkalla sitten kuukauden, puolitoista eläisi, kun hän odottaa sitten päätöstä työttömyyskorvauksen osuudesta. Erityisesti toivoisin, että työministeriö katsoisi tätä asiaa ja tulisi siihen tulokseen, että tämä työttömyyskorvauksen ja lyhytaikaisten työsuhteiden yhteensovittaminen pitää saada paremmalle tolalle kuin se tällä hetkellä on.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Filatov osallistui lähes neljä tuntia tähän keskusteluun, ja tuossa viimeisessä puheenvuorossaan, ainakin tähän mennessä, hän viittasi UPM-Kymmeneen ja Voikkaan-tehtaan sulkemiseen. Todella luottamus työntekijöiden ja työnantajan välillä on tärkeä asia. Nyt tässä UPM-Kymmene-tapauksessa vaikuttaa siltä, että pörssiyhtiö on tavoitellut lähinnä osakkeen hinnan nostamista, ja niinhän se tapahtuikin, kun 1 200 työntekijää yksinomaan Kuusankoskella osoitettiin ulos. Nousu oli noin miljardin euron luokkaa. Samalla on kyllä kysyttävä myös työnantajan vastuuta tällaisessa tilanteessa.

Sitten tähän itse päätökseen, että siirtymäaikalaki muuttuu. Voimme tietysti uskoa, että lisääntynyt harmaan talouden huomioiminen, sen seuranta, on vaikuttava tekijä, jolla voidaan hallita näitä laittomia työmarkkinoita, jotka eivät ole kenenkään etu. Samalla on tietysti pidettävä huolta siitä, että täällä työskentelevät työntekijät todellakin noudattavat täkäläisiä työehtosopimuksia ja palkkatasoa. Näin ei synny myöskään sellaista tilannetta, että meillä olisi joku harmaa kenttä, jota voidaan myös hyväksikäyttää ja joka aiheuttaa taas varsinaisesti Suomen kansalaisissa, suomalaisissa työntekijöissä, sitten oman reaktionsa, joka voi olla kielteinen ja myöskin vihamielinen ulkomailta tulevia ihmisiä kohtaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan jokunen sana vielä tästä paperiteollisuudesta, koska se nousi tässä keskustelun loppuvaiheessa, ihan aiheellisestikin, esille. Meillä on omassa maakunnassa Pietarsaaressa myöskin UPM-Kymmenen tehdas. Vuosittain tietenkin kansanedustajat vierailevat tässä tehtaassa ja tutustuvat ajan ilmiöihin. Viimeisen viiden vuoden aikana ehkä jokaisena vuonna meillä on kiinnitetty huomiota tähän työvoimatilanteeseen, työvoimahallintaan, kustannustekijöihin, energian hintaan, puutavaran saatavuuteen, raaka-aineisiin, ja tiedetään, että ala on kuitenkin sellainen ala, jolla työvoiman kustannukset ovat noin 15 prosenttia kokonaiskustannuksista, eli energia- ja puukustannukset ovat paljon suuremmat. Itse sanon omakohtaisesti, että ei tämä viimeviikkoinen uutinen tullut henkilökohtaisesti minulle mitenkään yllätyksenä, vaan niitä varoituksen sanoja on tippunut vuosittain toistuvasti ja kerrottu, että yrittäkää te edes lainsäätäjinä vaikuttaa siihen, että näin ei kävisi, että Suomi hinnoittaa omaa metsäteollisuuttaan ulos maasta, mikä johtaa tähän tilanteeseen, mikä viime viikolla tapahtui.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä tästä työvoimapulasta ja sen saatavuudesta: Pohjanmaalla on monia kuntia, missä maatalouslomittajista on tällä hetkellä yli 50 prosenttia ulkomailta tuotuja. Jokainen meistä tietää tässä salissa, ettei tilanne ole se, etteikö myöskin Pohjanmaalta, kotimaasta, löydy ammattitaitoista maatalouslomittajaa. Mutta tämäntyyppinen työ kuin maataloustyö ja turkistaloustyö ei välttämättä enää kiinnosta suomalaisia, vaan ulkomaalaiset tulevat ja haluavat tehdä sitä työtä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo käytti ihan hyvän puheenvuoron, jossa hän viittasi tähän loppukeskustelussa olleeseen puunjalostusteollisuuden, UPM-Kymmene Oyj:n, ongelmaan, ilmoituksiin työntekijöiden vähentämisestä. Niin kuin ministeri Filatov aikaisemmin totesi, vielä kaksi kuukautta aikaisemmin oli käyty yhdessä työntekijöiden kanssa tehtaan johdon ja UMP-Kymmene Oyj:n paikallisen johdon toimesta neuvotteluja, joilla tähdättiin yhteiseen tulevaisuuteen ja tehtaan toiminnan säilymiseen. Tilanne, että menee ikään kuin pohja pois yhteisymmärrykseltä, yhteistyöltä, kun tuleekin aivan toisenlainen päätös, on ongelma. Puunjalostusteollisuus on vuosia tietysti monella tavoin viitannut eri syihin, ja yksi keskeinen ongelmahan on ollut puuraaka-aineen saanti ja sen hinta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä keskustelua ed. Tiusasen kanssa tärkeästä aiheesta. En erityisen paljon nyt syyllistäisi omistajia enkä myöskään metsäteollisuutta sinänsä, koska nämä vaaran merkit ovat vuosia olleet meidän kaikkien tiedossamme. Palaan sen verran tähän sopimusyhteiskuntaan ja siihen keskusteluun, mitä käytiin esimerkiksi viime kesänä, kun työsulku oli päällä, siihen julkiseen keskusteluun, kun metsäteollisuus kertoi, että tässä käydään kuolinkouristuksia myös siinä, kuinka hyvin työvoimaa pystytään nykyajan globalisoituvassa maailmassa pitämään Suomessa. Minä tiedän, ed. Tiusanen, että ne pääkirjoitukset ja kolumnit, mitä silloin työsulun aikana kirjoitettiin, te olette varmasti kaikki lukenut ja muistatte, että silloinkin oli työnantajilla odotusarvo siitä, emmekö voisi tehdä yhdessä asioita niin, että saisimme pidettyä nämä työpaikat Suomessa, pystyisimme pitämään kilpailukyvystämme huolen. Heilläkin oli olettamusarvoa silloin, että se puhe menee perille. Mutta se ei mennyt perille. Työsulku päättyi, ja kustannus oli se, mikä oli.

Nyt yritettiin sopeuttamistoimenpiteitä myöskin alkuvuonna. Nekään eivät riittäneet, koska näyttää siltä, että mikään ei enää tahdo riittää, ja sitten jouduttiin tällaisiin leikkauksiin. Mutta korostan, että siinä on muitakin tekijöitä kuin työvoiman hinta. On myöskin energia. Puhutaan nyt esimerkiksi viidennen ydinvoimalan rakentamisesta, joka tapahtui Suomessa seitsemän vuotta liian myöhään. Se ponsi, joka täällä aikoinaan kaadettiin ja työnnettiin energiaratkaisua eteenpäin, osaltaan maksoi oman hintansa, joka näkyi viime viikon päätöksissä. Meidän pitää vain rohkeasti kertoa, että ne, jotka sen silloin kaatoivat, tekivät oikeastaan aika pitkäkantoisen päätöksen, joka näkyy sitten tulevina vuosina esimerkiksi työvoiman vähentämisenä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! En tiedä, miten tämä UPM ja metsäteollisuus liittyy tähän asiaan, mutta sanotaan näin, että kumminkin tällä hetkellä on olemassa varmaan paljon pitemmät listat tehtaitten ja koneitten lopettamis- ja sulkemissysteemeistä.

Maatalouteen sen verran, että entisessä hommassahan näitä pohdittiin, maatalouden historiaa, ja siinähän kävi niin, että ensin maatalouslomittajat olivat KTV:n jäseniä ja sehän oli kallista. Sitten keksittiin, että heidät pitää siirtää Puu- ja erityisalojen liittoon, ovat vähän halvempia, ja sitten nyt on se äsken kuvattu tilanne, elikkä heitä ei ole enää välttämättä kovinkaan montaa meillä, elikkä on halpatyövoima ihan laillisesti.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt kun vapautetaan nimenomaan työvoiman liikkuvuutta Suomeenkin, niin silloin kyllä luottamus on hyvin tärkeä asia, niin että jatkossa työntekijät voivat luottaa työnantajan kanssa tehtyihin sopimuksiin, myöskin työehtosopimuksiin, mutta myös siihen, että jos yhdessä päätetään esimerkiksi työpaikan olosuhteiden parantamisesta niin, että se on sekä markkinataloudellisesti, liiketaloudellisesti, kannattavaa että myös hyvä työpaikka olla työssä, niin siinä pitää sitten olla yhteistyössä ja pitää sanansa. Pettymys on todella kova, jos muutetaan kesken kaiken linja.