Täysistunnon pöytäkirja 24/2006 vp

PTK 24/2006 vp

24. KESKIVIIKKONA 15. MAALISKUUTA 2006 kello 15 (15.06)

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi sotilaallisesta kriisinhallinnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

  jatkuu:

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! "Ellei ole uskoa parempaan maailmaan, ei parempaa maailmaa synnykään", näin on Maria Jotuni todennut. Uskon vahvistusta on myös hallitus tämän kriisinhallintalain käsittelyn kuluessa tarvinnut, mutta se on jaksanut uskoa siihen, että paremman maailman luomiseen tarvitaan jatkossakin suomalaisia rauhanturvaajia tai siis tulevia kriisinhallintajoukkoja.

Monenlaista kriisiä tästä laista tuppasi syntymäänkin, ennen kuin se tänne takaisin mietinnön kanssa saatiin ulkoasiainvaliokunnasta. Tai emmehän me ulkoasiainvaliokunnassa mitään, mutta perustuslakivaliokunnan ja opposition kannanmuodostus teki monia mutkia matkaan. Mutta hyvä näin, että asia on nyt perusteellisesti käsitelty, perustuslakia ei rikota, mutta sen henkeä myös noudatetaan pysyvän poikkeuslain muodossa, jos tämä eduskunta niin suo.

Tänä vuonna annetussa uusintaversiossa kriisinhallintalaista on myös muutama pykälä- ja perustelulisäys, jotka tarkentavat lain tulkintaa. Poikkeuslain kiireelliselle käsittelylle on tarve, jos aiotaan pitää kiinni Suomen lupauksista osallistua EU:n valmiusjoukkojen toimintaan ensi vuoden alusta.

Arvoisa puhemies! Täytyy muistaa, että Suomi on osallistunut erilaisiin rauhanturvaoperaatioihin vuodesta 1956 lähtien vajaan 50 000 miehen ja naisen voimin. Viime aikoina meillä on ollut tuhatkunta suomalaista rauhanturvaajaa vuosittain eri puolilla maailmaa, eniten lähialueillamme Euroopassa, mutta myös edelleen Lähi-idässä sekä Afrikassa ja Aasiassa. Päätöksen osallistumisesta rauhanturvaamisoperaatioihin on tähän asti tehnyt presidentti valtioneuvoston esityksestä sen jälkeen, kun eduskuntaa on kuultu. Onkin hyvä, että nykyisen kaltainen päätöksentekokäytäntö jatkuu.

Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta korvaa vanhan rauhanturvaamislain. Nimenmuutos kertoo osaltaan turvallisuusympäristön eli riskien ja uhkien luonteen muuttumisesta. Nykyään uhat voivat liittyä esimerkiksi terrorismiin, kansainväliseen rikollisuuteen, luonnonmullistuksiin tai tautiuhkiin. Maiden välisten konfliktien sijasta usein on kyse maiden sisäisistä ongelmista. Samalla on syntynyt tarve entistä nopeampaan reagoimiseen.

Tässä yhteydessä on pantava merkille se, että riskit kriisinhallintaoperaatioihin osallistuville ovat myös kasvaneet. Toki rauhanturvalain voimassa ollessakin on noin neljäkymmentä sinkkiarkkua Suomeen tullut, kuten ministeri Kääriäinen totesi aiemmin. Mutta pääsääntöisesti suomalainen rauhanturvaaja on ollut niin hyvin koulutettu ja ehkä voisi sanoa asenteeltaan rauhanrakentaja, että suuremmilta katastrofeilta on onneksi vältytty.

Arvoisa puhemies! Uusi laki sallii toimimisen erityistilanteissa, ja korostan tässä, että nimenomaan poikkeustapauksissa, myös ilman YK:n valtuutusta. Eduskuntakeskustelussa pitkin matkaa erityisesti vasemmiston puolelta ilmaistiin huolta muutoksesta. Valiokunnassa vängättiin kuitenkin enää vain pykälien sanamuodosta, toimimista ainoastaan YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksella ei enää kukaan varsinainen jäsen vaatinut. Kaikki ymmärsivät, että silloin annettaisiin YK:n turvallisuusneuvoston pysyville jäsenille mahdollisuus estää operaatioita, jotka ovat peruskirjan mukaisia ja ihmisoikeussopimuksia vahvistavia. Ed. Tennilälle tuohon aiempaan keskusteluun viitaten kommentoisin, että YK on ymmärtääkseni toivonut, että näitä nopeasti liikkeelle saatavia joukkoja kehitettäisiin nimenomaan.

Pääsääntönä siis säilyy, että mandaatti toimintaan haetaan vanhaan tapaan YK:lta. Mielestäni tämä hallituksen muotoilu vahvistaa pääsäännön merkitystä, kun 1 §:ssä eksplisiittisesti sanotaan: "Suomi voi osallistua YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamaan tai poikkeuksellisesti muuhun kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, jonka tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen tai palauttaminen taikka humanitaarisen avustustoiminnan tukeminen tai siviiliväestön suojaaminen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt huomioon ottaen."

Näin ollen laki antaa mahdollisuuden lähettää suomalaisia joukkoja kriisinhallintatehtäviin — ei kuitenkaan sotimaan — esimerkiksi EU:n toimeksiannosta myös siinä tapauksessa, että YK:n päätöksenteko syystä tai toisesta halvaantuu.

Arvoisa puhemies! Kriisinhallinnassa pääpaino on pidettävä konfliktien ehkäisyssä ja sitä kautta tietysti myös siviilikriisinhallinnassa. On tärkeätä, että voimankäyttövaltuudet ovat sellaiset, joilla suomalainen sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä oleva voi toimia kansainvälisessä joukossa yhtenäisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita liiallista voimankäyttöä.

On kuitenkin hyvä harjoitella myös niitä tilanteita varten, kun vastassa on lapsisotilaita tai vaikkapa naisia. Silloin on oltava toimintakaava valmiina takaraivossa, ettei aiheuteta reaktioiden hitaudella kummallekaan osapuolelle turhia tappioita. Eräässä lehtiartikkelissa kriisinhallintatehtävissä toimiva henkilö totesi, että he ovat aina onnistuneet jättämään lapsisotilaille sopivan pakoaukon eikä kohti ole tarvinnut ampua. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että lapsisotilaisiin tulevat suomalaisetkin kriisinhallintajoukot maailmalla todennäköisesti törmäämään. Toisia avustuskanavia myöten mekin yritämme sitten vaikuttaa entisten lapsisotilaiden integroimiseen takaisin yhteiskuntaan. Vuonna 2003 hyväksyttyjen lapsia aseellisten selkkausten yhteydessä koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanon arviointia koskeva jatkotyö on myös parhaillaan käynnissä EU:ssa.

Yksi mahdollinen ja ehkä todennäköinenkin suunta EU:n taistelujoukoille on Afrikka. Muina mahdollisuuksina asiantuntijat pitivät EU:n omaa aluetta ja sen lähialueita. Afrikan osalta tärkeintä on tietysti mantereen oman kriisinhallintakyvyn kasvattaminen.

Arvoisa puhemies! Vaikka tiedänkin, että ongelmat ovat olleet lähinnä muiden maiden rauhanturvaajilla kuin suomalaisilla, haluan todeta, että vastaisuudessa tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että ihmisoikeuksia kriisialueilla kunnioittavat myös kriisinhallintatehtävissä olevat sotilaat. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen koulutuksessa tuli esiin asiantuntijalausunnoissa. Järjestäytyneen ihmiskaupan seuraaminen joukkojen perässä tai elintasokuilun hyväksikäyttäminen on ilmiö, jota ei tulisi voida yhdistää sivistyneiden yhteiskuntien rauhanlähettiläisiin, olivat he sotilaita tai eivät.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tänään puhuttu paljon YK:n valtuutuksen tarpeellisuudesta. YK:n turvallisuusneuvoston mandaatin merkitys on sotilaallisten operaatioiden oikeudellisena perustana edelleen laajasti tunnustettu. Mutta vaikka YK:n turvallisuusneuvoston mahdollisuudet puuttua rauhaa ja turvallisuutta uhkaaviin ongelmiin ovatkin varsin laajat ja joustavat, niin käytännössä syntyy tilanteita, joissa operaatioille esimerkiksi humanitaarisen katastrofin estämiseksi ei saada YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta.

Mielestäni ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä on hyvin kuvattu niitä tilanteita, joissa YK:n mandaatin saaminen ei välttämättä ole mahdollista. Minulle hallituksen ja valiokunnan muotoilu mandaatin osalta riittää hyvinkin, vaikka ymmärrän kyllä myös keskustelua vaihtoehtoisistakin muotoiluista. Lähtökohtana tulee kuitenkin selkeästi olla, kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, että Suomi vastaisuudessakin pääsääntöisesti osallistuu vain YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamaan sotilaalliseen kriisinhallintatoimintaan.

Mitä tulee YK:n rauhanturva- ja kriisinhallintatoimintaan, niin sitä ovat viime vuosina sävyttäneet monet ongelmat ja epäonnistumiset. Erityisesti näin on ollut Afrikan operaatioissa. Valtava byrokratia, mandaatin rajallisuus, joukkojen riittämätön määrä ja kehno varustus johtivat epäonnistumisiin erityisesti Ruandassa ja Somaliassa. Tämän päivän kriisinhallintaa kuvaakin hyvin se, että länsimaiden rauhanturvaajat palvelevat niin Naton kuin EU:nkin kriisinhallintaoperaatioissa, joissa YK on mukana vain mandaatilla, eikä YK:n rauhanturvaamistoiminnan suurvallalla Suomellakaan ole sotilaita tällä hetkellä YK:n varsinaisissa operaatioissa.

Niinpä ymmärrän hyvin sen, että YK:n pääsihteeri Kofi Annan on halukkaasti toivottanut alueelliset järjestöt, EU:n nimeltä mainitenkin, tervetulleiksi YK:n kriisinhallintaan. Annankin on nähnyt, että nämä toimijat tuovat toimintaan sellaista sotilaallista iskukykyä, jollaista YK:lle ei ole kehittynyt. Operaatiot ovatkin muodostuneet yhä vaativammiksi, niinpä mukana olevilta sotilailta vaaditaan äärettömän suurta ammattitaitoa, hyvää varustusta ja iskukykyä. Haluankin korostaa sitä, että Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen toimintavalmiuteen saattaminen ensi vuoden alusta lähtien on suuri mahdollisuus tukea ja tehostaa YK:n kriisinhallintatoimintaa.

Miksi sitten kriisinhallintaoperaatiot Afrikassa eivät kiinnosta länsimaita, siellähän konflikteista ei ole pulaa? Ovatko syynä muutamat epäonnistumiset, joihin viittasin? Osaltaan näinkin voi olla, mutta mielestäni erityisesti Yhdysvaltojen kohdalla kysymys on siitä, että Keski-Aasia on huomattavasti mielenkiintoisempi alue. Siellä Yhdysvalloilla on painavammat intressit puolustettavanaan kuin Afrikassa. Toimintaa Afganistanissa ja Irakissa on puolustettu ennalta ehkäisevän iskun opin sanakääntein. Muun muassa al-Qaidan tuhoaminen ja Iranin ydinaseen estäminen on tuotu eräinä perusteina. Perimmäinen syy saattaa kuitenkin olla öljyn saannin turvaaminen.

Näyttääkin siltä, että puuttuminen Afrikan konflikteihin jää jatkossa paljolti Euroopan unionin harteille. YK onkin jo pitkään perännyt länsimailta enemmän tukea juuri kriisinhallintaan Afrikassa, onhan Afrikka YK:n rauhanturvaamisen painopistealue tällä hetkellä. Muun muassa Kongossa on meneillään suuri rauhanturvaoperaatio, josta pääasiassa huolehtii 17 000 enemmän tai vähemmän kehnosti varustettua sotilasta kehitysmaista.

Tammikuussa YK pyysi myös Euroopan unionilta lisäjoukkoja, joiden avulla voitaisiin turvata ensimmäiset vapaat vaalit Kongossa 45 vuoteen, ja tuskinpa YK:n tarpeet tähän loppuvat, joukkoja epäilemättä tarvitaan Afrikassa jatkossakin. Onkin odotettavissa, että myös Euroopan unionin nopean toiminnan joukkoja käytetään Afrikassa. Onhan nopean toiminnan joukkojen eräänä tarkoituksena tukea lyhytkestoisissa mutta vaativissa tehtävissä etenkin YK:n rauhanturvaoperaatioita niiden alkuvaiheessa.

Arvoisa herra puhemies! Kun kyse on vaativista operaatioista monikansallisin joukoin, niin yhtenevät voimankäyttösäännöt ovat välttämättömyys, ne ovat sitä toiminnan uskottavuuden ja joukkojen turvallisuuden kannalta. Mielestäni onkin tärkeää, että kansallisia varaumia ei yksittäisten operaatioiden voimankäyttösääntöihin sisällytetä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Suomen kriisinhallintatoiminnan kehittäminen perustuu syksyllä 2004 hyväksyttyyn turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään, että valmistauduttaessa osallistumaan kriisinhallintaan on jo ennakkoon varauduttava myös mahdollisiin vastoinkäymisiin mukaan lukien ihmishenkien menetys ja eduskunnan on osaltaan oltava valmis kantamaan poliittista vastuuta myös näistä seurauksista. Näinhän me olemme nyt tekemässä, kun käsittelemme tätä lakia, ja toivon, että me pystymme käsittelemään tämän mahdollisimman yksituumaisesti.

Herra puhemies! Hallituksen lakiesitys sotilaallisesta kriisinhallinnasta on perusteltu ja välttämätön. Se vahvistaa niin siviili- kuin sotilaallista kapasiteettia kriisien ennalta ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi. Olemme EU:n ja YK:n jäsen sekä Naton rauhankumppanimaa, ja on tärkeää, että myös sotilaallista kriisinhallintaa koskeva lainsäädäntö mahdollistaa Suomen osallistumisen nykyaikaiseen kriisinhallintatoimintaan.

Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö, perustuslakivaliokunnan lausunto samoin kuin puolustusvaliokunnan lausunto on minusta tehty perusteellisesti harkiten, ja on syytä todella uskoa, että mahdollisimman suurella yksimielisyydellä viemme nopeasti tämän lainsäädännön läpi.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta on tarpeellinen, ja se on saatava pikaisesti voimaan, niin kuin hallitus on esittänytkin. Lakiesitys on saanut perusteellisen käsittelyn ulkoasiainvaliokunnassa sekä sille lausunnon antaneissa perustuslaki- ja puolustusvaliokunnissa.

Ed. Rossi selvittikin täällä jo aiemmin mielestäni hyvin asian käsittelyä perustuslakivaliokunnassa ja sitä, miten perustuslakivaliokunta jo asian ollessa edellisen kerran valiokunnassa selvitti poikkeuslakivaihtoehdon mahdollisuuden. Hallitus veti kuitenkin esityksensä takaisin, koska tuolloin, presidentinvaalien painaessa päälle, ei riittävää tukea lain läpiviemiselle poikkeuslakina tunnustelujen jälkeen näyttänyt löytyvän. Nyt laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta on saatava pikaisesti voimaan, jotta Suomi voisi olla täysipainoisesti mukana EU:n nopean toiminnan joukoissa heti ensi vuoden alusta.

Suomella on vankka, puolen vuosisadan kokemus YK:n rauhanturvatehtävissä, ja suomalaisilla rauhanturvaajilla on arvostettu asema maailmalla. Maailma on muuttunut niistä ajoista, jolloin Suomi päätti lähteä mukaan YK:n rauhanturvatehtäviin. Teknologinen kehitys ja liikkumisen nopeus mahdollistavat nyt etäälläkin olevien kriisien vaikutusten nopean ulottumisen myös Eurooppaan ja meille Suomeen. Siksi on perusteltua pyrkiä tukahduttamaan kriisien kehittyminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Mandaattikysymys on täällä puhuttanut ja erityisesti se, voidaanko lähteä kriisinhallintatehtävään ilman YK:n mandaattia. Mielestäni hallituksen esitys on perusteltu, koska saattaa olla tilanteita, että päätös kriisinhallintaoperaation perustamisesta on tehtävä nopeasti ja päätös edellyttää yksimielisyyttä ja Suomen myötävaikutusta.

Pidän hyvänä, että rauhanturva- ja kriisinhallintajoukkoja koskeva päätöksenteko säilyy nyt toimeenpanijasta riippumatta yhtenäisenä ja tasavallan presidentti, hallitus ja eduskunta osallistuvat päätöksentekoprosessiin, niin kuin hallituksen esityksen henki alun perin olikin.

Arvoisa puhemies! Pidän myös tärkeänä, että lähetettävät joukot saavat mahdollisimman hyvän koulutuksen sekä ajanmukaiset ja hyvät varusteet. Samoin pidän tärkeänä, että palvelukseen osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen sekä että sotilaalliselle voimankäytölle on asetettu tiukat säännöt.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun 1990-luvun alkupuolella tapahtui Afrikassa Ruandan kansanmurha, monet ihmiset hämillään kyselivät, eikö tätä olisi millään voitu estää, eikö jotain voisi tehdä, jotta ihmisten surmaamiset tuolla tavoin voitaisiin estää. Aivan samat kysymykset olivat monien mielessä, kun tiedotusvälineet kertoivat siitä, mitä tapahtui myös Afrikassa, Liberiassa. Sain olla käymässä puolustusvaliokunnan mukana lokakuussa 1999 Balkanilla. Silloin oli vielä aistittavissa se, mitä vain lyhyt aika aiemmin oli noissa maisemissa tapahtunut. Tämäkin herätti kysymyksen, miksi näin oli annettu tapahtua ja vielä omassa maanosassamme Euroopassa.

Perustelut ovat ihmisarvosta nousevia, elämän kunnioittamisesta nousevia, kun halutaan luoda eettiset perusteet kriisinhallinnalle. Toivottavasti tällä hallituksen hyvällä esityksellä osaltaan voidaan olla estämässä maailmalla kriisejä, joitten seurauksena ihmiset kärsivät ja ihmisarvo on menettänyt sijansa. Toivottavasti tämä ikävä kehitys voitaisiin todella estää. Hallituksen esitys on varsin hyvä antamaan lähtökohdat Suomen osalta tähän.

Samalla meidän on määrätietoisesti tiedostettava myös asian vakavuus kaikilta osin, kuten täällä on eri puheenvuoroissa viitattu, ja samalla on pyrittävä antamaan myös hyvät valmiudet, varustukset ja koulutus vapaaehtoisina kriisinhallintatehtäviin lähteville. Samalla meidän on myös muistettava se, että me tarvitsemme oman kansallisen ja uskottavan maanpuolustuksen, jota kriisinhallinnan osaltaan tulee koulutusluontoisestikin ja harjoitusluontoisesti myös tukea ja vahvistaa. Toisaalta kriisinhallinta ei myöskään saa viedä liian paljon niitä varoja, joita tarvitaan oman maamme puolustuksen uskottavaan ylläpitämiseen. Kysymys on siitä, että kriisinhallinnan kautta voimme puolustaa ihmiselämää. Tämä on arvokas asia.

Kun puolustusvaliokuntana kävimme 2003 toukokuussa Yhdistyneitten kansakuntien tiloissa ja meille esiteltiin myös sen toimintoja, jouduimme toteamaan, että valitettavasti Yhdistyneet kansakunnat ei ole voinut toimia kaikissa kriiseissä sillä tavalla, niin nopeasti ja tehokkaasti kuin kriisit ovat haasteita asettaneet. Siksi on päässyt tapahtumaan kansanmurhia ja katastrofeja, joitten seurauksia tiedämme. Tästä syystä myös tämän mandaattikysymyksen osalta hallituksen esitys on perusteltu. Ihmisiä on voitava auttaa nopeasti ja tehokkaasti silloin, kun tämä tarve on.

Yleiskeskustelu päättyy.