3) Hallituksen esitys laiksi sotilaallisesta kriisinhallinnasta
ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
jatkuu:
Katri Komi /kesk:
Arvoisa puhemies! "Ellei ole uskoa parempaan maailmaan, ei parempaa maailmaa
synnykään", näin on Maria Jotuni todennut.
Uskon vahvistusta on myös hallitus tämän
kriisinhallintalain käsittelyn kuluessa tarvinnut, mutta
se on jaksanut uskoa siihen, että paremman maailman luomiseen
tarvitaan jatkossakin suomalaisia rauhanturvaajia tai siis tulevia kriisinhallintajoukkoja.
Monenlaista kriisiä tästä laista
tuppasi syntymäänkin, ennen kuin se tänne
takaisin mietinnön kanssa saatiin ulkoasiainvaliokunnasta.
Tai emmehän me ulkoasiainvaliokunnassa mitään,
mutta perustuslakivaliokunnan ja opposition kannanmuodostus teki
monia mutkia matkaan. Mutta hyvä näin, että asia
on nyt perusteellisesti käsitelty, perustuslakia ei rikota,
mutta sen henkeä myös noudatetaan pysyvän
poikkeuslain muodossa, jos tämä eduskunta niin
suo.
Tänä vuonna annetussa uusintaversiossa kriisinhallintalaista
on myös muutama pykälä- ja perustelulisäys,
jotka tarkentavat lain tulkintaa. Poikkeuslain kiireelliselle käsittelylle
on tarve, jos aiotaan pitää kiinni Suomen lupauksista
osallistua EU:n valmiusjoukkojen toimintaan ensi vuoden alusta.
Arvoisa puhemies! Täytyy muistaa, että Suomi
on osallistunut erilaisiin rauhanturvaoperaatioihin vuodesta 1956
lähtien vajaan 50 000 miehen ja naisen voimin.
Viime aikoina meillä on ollut tuhatkunta suomalaista rauhanturvaajaa
vuosittain eri puolilla maailmaa, eniten lähialueillamme
Euroopassa, mutta myös edelleen Lähi-idässä sekä Afrikassa
ja Aasiassa. Päätöksen osallistumisesta
rauhanturvaamisoperaatioihin on tähän asti tehnyt
presidentti valtioneuvoston esityksestä sen jälkeen,
kun eduskuntaa on kuultu. Onkin hyvä, että nykyisen
kaltainen päätöksentekokäytäntö jatkuu.
Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta korvaa vanhan rauhanturvaamislain.
Nimenmuutos kertoo osaltaan turvallisuusympäristön
eli riskien ja uhkien luonteen muuttumisesta. Nykyään
uhat voivat liittyä esimerkiksi terrorismiin, kansainväliseen
rikollisuuteen, luonnonmullistuksiin tai tautiuhkiin. Maiden välisten
konfliktien sijasta usein on kyse maiden sisäisistä ongelmista.
Samalla on syntynyt tarve entistä nopeampaan reagoimiseen.
Tässä yhteydessä on pantava merkille
se, että riskit kriisinhallintaoperaatioihin osallistuville ovat
myös kasvaneet. Toki rauhanturvalain voimassa ollessakin
on noin neljäkymmentä sinkkiarkkua Suomeen tullut,
kuten ministeri Kääriäinen totesi aiemmin.
Mutta pääsääntöisesti
suomalainen rauhanturvaaja on ollut niin hyvin koulutettu ja ehkä voisi
sanoa asenteeltaan rauhanrakentaja, että suuremmilta katastrofeilta
on onneksi vältytty.
Arvoisa puhemies! Uusi laki sallii toimimisen erityistilanteissa,
ja korostan tässä, että nimenomaan poikkeustapauksissa,
myös ilman YK:n valtuutusta. Eduskuntakeskustelussa pitkin
matkaa erityisesti vasemmiston puolelta ilmaistiin huolta muutoksesta.
Valiokunnassa vängättiin kuitenkin enää vain
pykälien sanamuodosta, toimimista ainoastaan YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksella
ei enää kukaan varsinainen jäsen vaatinut.
Kaikki ymmärsivät, että silloin annettaisiin
YK:n turvallisuusneuvoston pysyville jäsenille mahdollisuus
estää operaatioita, jotka ovat peruskirjan mukaisia
ja ihmisoikeussopimuksia vahvistavia. Ed. Tennilälle tuohon
aiempaan keskusteluun viitaten kommentoisin, että YK on
ymmärtääkseni toivonut, että näitä nopeasti
liikkeelle saatavia joukkoja kehitettäisiin nimenomaan.
Pääsääntönä siis
säilyy, että mandaatti toimintaan haetaan vanhaan
tapaan YK:lta. Mielestäni tämä hallituksen
muotoilu vahvistaa pääsäännön merkitystä,
kun 1 §:ssä eksplisiittisesti sanotaan: "Suomi
voi osallistua YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamaan tai poikkeuksellisesti
muuhun kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, jonka
tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden
ylläpitäminen tai palauttaminen taikka humanitaarisen
avustustoiminnan tukeminen tai siviiliväestön
suojaaminen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan päämäärät
ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden
säännöt huomioon ottaen."
Näin ollen laki antaa mahdollisuuden lähettää suomalaisia
joukkoja kriisinhallintatehtäviin — ei kuitenkaan
sotimaan — esimerkiksi EU:n toimeksiannosta myös
siinä tapauksessa, että YK:n päätöksenteko
syystä tai toisesta halvaantuu.
Arvoisa puhemies! Kriisinhallinnassa pääpaino
on pidettävä konfliktien ehkäisyssä ja
sitä kautta tietysti myös siviilikriisinhallinnassa.
On tärkeätä, että voimankäyttövaltuudet
ovat sellaiset, joilla suomalainen sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä oleva
voi toimia kansainvälisessä joukossa yhtenäisesti.
Tämä ei tietenkään tarkoita
liiallista voimankäyttöä.
On kuitenkin hyvä harjoitella myös niitä tilanteita
varten, kun vastassa on lapsisotilaita tai vaikkapa naisia. Silloin
on oltava toimintakaava valmiina takaraivossa, ettei aiheuteta reaktioiden
hitaudella kummallekaan osapuolelle turhia tappioita. Eräässä lehtiartikkelissa
kriisinhallintatehtävissä toimiva henkilö totesi,
että he ovat aina onnistuneet jättämään
lapsisotilaille sopivan pakoaukon eikä kohti ole tarvinnut
ampua. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että lapsisotilaisiin
tulevat suomalaisetkin kriisinhallintajoukot maailmalla todennäköisesti
törmäämään. Toisia
avustuskanavia myöten mekin yritämme sitten vaikuttaa
entisten lapsisotilaiden integroimiseen takaisin yhteiskuntaan.
Vuonna 2003 hyväksyttyjen lapsia aseellisten selkkausten
yhteydessä koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanon
arviointia koskeva jatkotyö on myös parhaillaan
käynnissä EU:ssa.
Yksi mahdollinen ja ehkä todennäköinenkin suunta
EU:n taistelujoukoille on Afrikka. Muina mahdollisuuksina asiantuntijat
pitivät EU:n omaa aluetta ja sen lähialueita.
Afrikan osalta tärkeintä on tietysti mantereen
oman kriisinhallintakyvyn kasvattaminen.
Arvoisa puhemies! Vaikka tiedänkin, että ongelmat
ovat olleet lähinnä muiden maiden rauhanturvaajilla
kuin suomalaisilla, haluan todeta, että vastaisuudessa
tulee kiinnittää entistä enemmän
huomiota siihen, että ihmisoikeuksia kriisialueilla kunnioittavat
myös kriisinhallintatehtävissä olevat
sotilaat. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen
koulutuksessa tuli esiin asiantuntijalausunnoissa. Järjestäytyneen
ihmiskaupan seuraaminen joukkojen perässä tai
elintasokuilun hyväksikäyttäminen on
ilmiö, jota ei tulisi voida yhdistää sivistyneiden
yhteiskuntien rauhanlähettiläisiin, olivat he
sotilaita tai eivät.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
tänään puhuttu paljon YK:n valtuutuksen
tarpeellisuudesta. YK:n turvallisuusneuvoston mandaatin merkitys
on sotilaallisten operaatioiden oikeudellisena perustana edelleen
laajasti tunnustettu. Mutta vaikka YK:n turvallisuusneuvoston mahdollisuudet
puuttua rauhaa ja turvallisuutta uhkaaviin ongelmiin ovatkin varsin laajat
ja joustavat, niin käytännössä syntyy
tilanteita, joissa operaatioille esimerkiksi humanitaarisen katastrofin
estämiseksi ei saada YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta.
Mielestäni ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä on
hyvin kuvattu niitä tilanteita, joissa YK:n mandaatin saaminen
ei välttämättä ole mahdollista.
Minulle hallituksen ja valiokunnan muotoilu mandaatin osalta riittää hyvinkin,
vaikka ymmärrän kyllä myös keskustelua
vaihtoehtoisistakin muotoiluista. Lähtökohtana
tulee kuitenkin selkeästi olla, kuten hallituksen esityksessäkin todetaan,
että Suomi vastaisuudessakin pääsääntöisesti
osallistuu vain YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamaan sotilaalliseen
kriisinhallintatoimintaan.
Mitä tulee YK:n rauhanturva- ja kriisinhallintatoimintaan,
niin sitä ovat viime vuosina sävyttäneet
monet ongelmat ja epäonnistumiset. Erityisesti näin
on ollut Afrikan operaatioissa. Valtava byrokratia, mandaatin rajallisuus,
joukkojen riittämätön määrä ja
kehno varustus johtivat epäonnistumisiin erityisesti Ruandassa
ja Somaliassa. Tämän päivän
kriisinhallintaa kuvaakin hyvin se, että länsimaiden
rauhanturvaajat palvelevat niin Naton kuin EU:nkin kriisinhallintaoperaatioissa,
joissa YK on mukana vain mandaatilla, eikä YK:n rauhanturvaamistoiminnan
suurvallalla Suomellakaan ole sotilaita tällä hetkellä YK:n
varsinaisissa operaatioissa.
Niinpä ymmärrän hyvin sen, että YK:n
pääsihteeri Kofi Annan on halukkaasti toivottanut alueelliset
järjestöt, EU:n nimeltä mainitenkin, tervetulleiksi
YK:n kriisinhallintaan. Annankin on nähnyt, että nämä toimijat
tuovat toimintaan sellaista sotilaallista iskukykyä, jollaista
YK:lle ei ole kehittynyt. Operaatiot ovatkin muodostuneet yhä vaativammiksi,
niinpä mukana olevilta sotilailta vaaditaan äärettömän
suurta ammattitaitoa, hyvää varustusta ja iskukykyä.
Haluankin korostaa sitä, että Euroopan unionin
nopean toiminnan joukkojen toimintavalmiuteen saattaminen ensi vuoden
alusta lähtien on suuri mahdollisuus tukea ja tehostaa
YK:n kriisinhallintatoimintaa.
Miksi sitten kriisinhallintaoperaatiot Afrikassa eivät
kiinnosta länsimaita, siellähän konflikteista
ei ole pulaa? Ovatko syynä muutamat epäonnistumiset,
joihin viittasin? Osaltaan näinkin voi olla, mutta mielestäni
erityisesti Yhdysvaltojen kohdalla kysymys on siitä, että Keski-Aasia on
huomattavasti mielenkiintoisempi alue. Siellä Yhdysvalloilla
on painavammat intressit puolustettavanaan kuin Afrikassa. Toimintaa
Afganistanissa ja Irakissa on puolustettu ennalta ehkäisevän
iskun opin sanakääntein. Muun muassa al-Qaidan
tuhoaminen ja Iranin ydinaseen estäminen on tuotu eräinä perusteina.
Perimmäinen syy saattaa kuitenkin olla öljyn saannin
turvaaminen.
Näyttääkin siltä, että puuttuminen
Afrikan konflikteihin jää jatkossa paljolti Euroopan
unionin harteille. YK onkin jo pitkään perännyt
länsimailta enemmän tukea juuri kriisinhallintaan
Afrikassa, onhan Afrikka YK:n rauhanturvaamisen painopistealue tällä hetkellä.
Muun muassa Kongossa on meneillään suuri rauhanturvaoperaatio, josta
pääasiassa huolehtii 17 000 enemmän
tai vähemmän kehnosti varustettua sotilasta kehitysmaista.
Tammikuussa YK pyysi myös Euroopan unionilta lisäjoukkoja,
joiden avulla voitaisiin turvata ensimmäiset vapaat vaalit
Kongossa 45 vuoteen, ja tuskinpa YK:n tarpeet tähän
loppuvat, joukkoja epäilemättä tarvitaan
Afrikassa jatkossakin. Onkin odotettavissa, että myös
Euroopan unionin nopean toiminnan joukkoja käytetään
Afrikassa. Onhan nopean toiminnan joukkojen eräänä tarkoituksena
tukea lyhytkestoisissa mutta vaativissa tehtävissä etenkin
YK:n rauhanturvaoperaatioita niiden alkuvaiheessa.
Arvoisa herra puhemies! Kun kyse on vaativista operaatioista
monikansallisin joukoin, niin yhtenevät voimankäyttösäännöt
ovat välttämättömyys, ne ovat
sitä toiminnan uskottavuuden ja joukkojen turvallisuuden
kannalta. Mielestäni onkin tärkeää,
että kansallisia varaumia ei yksittäisten operaatioiden
voimankäyttösääntöihin
sisällytetä.
Jukka Vihriälä /kesk:
Herra puhemies! Suomen kriisinhallintatoiminnan kehittäminen
perustuu syksyllä 2004 hyväksyttyyn turvallisuus- ja
puolustuspoliittiseen selontekoon. Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään,
että valmistauduttaessa osallistumaan kriisinhallintaan
on jo ennakkoon varauduttava myös mahdollisiin vastoinkäymisiin
mukaan lukien ihmishenkien menetys ja eduskunnan on osaltaan oltava
valmis kantamaan poliittista vastuuta myös näistä seurauksista.
Näinhän me olemme nyt tekemässä,
kun käsittelemme tätä lakia, ja toivon,
että me pystymme käsittelemään
tämän mahdollisimman yksituumaisesti.
Herra puhemies! Hallituksen lakiesitys sotilaallisesta kriisinhallinnasta
on perusteltu ja välttämätön.
Se vahvistaa niin siviili- kuin sotilaallista kapasiteettia kriisien
ennalta ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi. Olemme EU:n
ja YK:n jäsen sekä Naton rauhankumppanimaa, ja
on tärkeää, että myös
sotilaallista kriisinhallintaa koskeva lainsäädäntö mahdollistaa
Suomen osallistumisen nykyaikaiseen kriisinhallintatoimintaan.
Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö, perustuslakivaliokunnan
lausunto samoin kuin puolustusvaliokunnan lausunto on minusta tehty
perusteellisesti harkiten, ja on syytä todella uskoa, että mahdollisimman
suurella yksimielisyydellä viemme nopeasti tämän
lainsäädännön läpi.
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa puhemies! Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta on
tarpeellinen, ja se on saatava pikaisesti voimaan, niin kuin hallitus
on esittänytkin. Lakiesitys on saanut perusteellisen käsittelyn
ulkoasiainvaliokunnassa sekä sille lausunnon antaneissa
perustuslaki- ja puolustusvaliokunnissa.
Ed. Rossi selvittikin täällä jo aiemmin
mielestäni hyvin asian käsittelyä perustuslakivaliokunnassa
ja sitä, miten perustuslakivaliokunta jo asian ollessa
edellisen kerran valiokunnassa selvitti poikkeuslakivaihtoehdon
mahdollisuuden. Hallitus veti kuitenkin esityksensä takaisin,
koska tuolloin, presidentinvaalien painaessa päälle,
ei riittävää tukea lain läpiviemiselle
poikkeuslakina tunnustelujen jälkeen näyttänyt
löytyvän. Nyt laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta
on saatava pikaisesti voimaan, jotta Suomi voisi olla täysipainoisesti
mukana EU:n nopean toiminnan joukoissa heti ensi vuoden alusta.
Suomella on vankka, puolen vuosisadan kokemus YK:n rauhanturvatehtävissä,
ja suomalaisilla rauhanturvaajilla on arvostettu asema maailmalla.
Maailma on muuttunut niistä ajoista, jolloin Suomi päätti
lähteä mukaan YK:n rauhanturvatehtäviin.
Teknologinen kehitys ja liikkumisen nopeus mahdollistavat nyt etäälläkin
olevien kriisien vaikutusten nopean ulottumisen myös Eurooppaan
ja meille Suomeen. Siksi on perusteltua pyrkiä tukahduttamaan
kriisien kehittyminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Mandaattikysymys on täällä puhuttanut
ja erityisesti se, voidaanko lähteä kriisinhallintatehtävään
ilman YK:n mandaattia. Mielestäni hallituksen esitys on
perusteltu, koska saattaa olla tilanteita, että päätös
kriisinhallintaoperaation perustamisesta on tehtävä nopeasti
ja päätös edellyttää yksimielisyyttä ja
Suomen myötävaikutusta.
Pidän hyvänä, että rauhanturva-
ja kriisinhallintajoukkoja koskeva päätöksenteko
säilyy nyt toimeenpanijasta riippumatta yhtenäisenä ja
tasavallan presidentti, hallitus ja eduskunta osallistuvat päätöksentekoprosessiin,
niin kuin hallituksen esityksen henki alun perin olikin.
Arvoisa puhemies! Pidän myös tärkeänä,
että lähetettävät joukot saavat
mahdollisimman hyvän koulutuksen sekä ajanmukaiset
ja hyvät varusteet. Samoin pidän tärkeänä,
että palvelukseen osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen sekä että sotilaalliselle
voimankäytölle on asetettu tiukat säännöt.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun 1990-luvun alkupuolella tapahtui Afrikassa Ruandan
kansanmurha, monet ihmiset hämillään
kyselivät, eikö tätä olisi millään
voitu estää, eikö jotain voisi tehdä,
jotta ihmisten surmaamiset tuolla tavoin voitaisiin estää.
Aivan samat kysymykset olivat monien mielessä, kun tiedotusvälineet
kertoivat siitä, mitä tapahtui myös Afrikassa,
Liberiassa. Sain olla käymässä puolustusvaliokunnan
mukana lokakuussa 1999 Balkanilla. Silloin oli vielä aistittavissa
se, mitä vain lyhyt aika aiemmin oli noissa maisemissa
tapahtunut. Tämäkin herätti kysymyksen,
miksi näin oli annettu tapahtua ja vielä omassa
maanosassamme Euroopassa.
Perustelut ovat ihmisarvosta nousevia, elämän
kunnioittamisesta nousevia, kun halutaan luoda eettiset perusteet
kriisinhallinnalle. Toivottavasti tällä hallituksen
hyvällä esityksellä osaltaan voidaan
olla estämässä maailmalla kriisejä,
joitten seurauksena ihmiset kärsivät ja ihmisarvo
on menettänyt sijansa. Toivottavasti tämä ikävä kehitys
voitaisiin todella estää. Hallituksen esitys on
varsin hyvä antamaan lähtökohdat Suomen
osalta tähän.
Samalla meidän on määrätietoisesti
tiedostettava myös asian vakavuus kaikilta osin, kuten täällä on
eri puheenvuoroissa viitattu, ja samalla on pyrittävä antamaan
myös hyvät valmiudet, varustukset ja koulutus
vapaaehtoisina kriisinhallintatehtäviin lähteville.
Samalla meidän on myös muistettava se, että me
tarvitsemme oman kansallisen ja uskottavan maanpuolustuksen, jota
kriisinhallinnan osaltaan tulee koulutusluontoisestikin ja harjoitusluontoisesti
myös tukea ja vahvistaa. Toisaalta kriisinhallinta ei myöskään saa
viedä liian paljon niitä varoja, joita tarvitaan oman
maamme puolustuksen uskottavaan ylläpitämiseen.
Kysymys on siitä, että kriisinhallinnan kautta
voimme puolustaa ihmiselämää. Tämä on arvokas
asia.
Kun puolustusvaliokuntana kävimme 2003 toukokuussa
Yhdistyneitten kansakuntien tiloissa ja meille esiteltiin myös
sen toimintoja, jouduimme toteamaan, että valitettavasti
Yhdistyneet kansakunnat ei ole voinut toimia kaikissa kriiseissä sillä tavalla,
niin nopeasti ja tehokkaasti kuin kriisit ovat haasteita asettaneet.
Siksi on päässyt tapahtumaan kansanmurhia ja katastrofeja,
joitten seurauksia tiedämme. Tästä syystä myös
tämän mandaattikysymyksen osalta hallituksen esitys
on perusteltu. Ihmisiä on voitava auttaa nopeasti ja tehokkaasti
silloin, kun tämä tarve on.
Yleiskeskustelu päättyy.