Jari Myllykoski /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tyytyväisenä totean, että eduskunnan teollisuusryhmän aloitteen pohjalta nyt toteutettava keskustelu teollisuuspoliittisesta ohjelmasta käydään, sillä teollisuuspolitiikka on hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kannalta aivan ratkaiseva asia.

Teollisuus on modernin yhteiskunnan ja talouden selkäranka, vaikka palveluiden ja tietotyön painoarvo kasvaa. Teollisuus ja erityisesti myös vientiteollisuuden kautta tuleva perusteollisuuden kansantalouden moottori on voimakas. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisessä maailmassa parhaiten ovat pärjänneet ne maat, joiden teollinen pohja on kunnossa. Ennen finanssikriisiä teollisuuden merkitystä ei aina täysin ymmärretty. Uskottiin teollisten työpaikkojen menettämisen olevan välttämätön vaihe siirryttäessä jälkiteolliseen yhteiskuntaan.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomesta on kadonnut 100 000 teollista työpaikkaa. Uusimpien tilastojen mukaan tuotanto jatkaa laskuaan. Suurin pudotus teollisuuden volyymissä tapahtui vuonna 2008, kun Yhdysvalloista lähtenyt finanssikriisi iski Suomeen ja Eurooppaan. Tuotannon vähenemisestä ei kuitenkaan tule tehdä johtopäätöstä, ettei teollisuudella olisi edelleen keskeistä asemaa kansantaloudessa. Teolliset työpaikat synnyttävät ympäristönsä lisäksi työtä palvelualoille, infrastruktuurin rakentamiseen ja monelle muulle alalle. Yksi teollinen paikka synnyttää joidenkin arvioiden mukaan lähialueelle noin kaksi muuta työpaikkaa. Oikealla teollisuuspolitiikalla voimme vaikuttaa teollisuustyöpaikkojen säilymiseen. Esimerkiksi Saksan teollisuuden selkäranka voi hyvin, koska maa tukee omaa teollisuuttaan ja pitää huolta sen toimintaedellytyksistä.

Arvoisa herra puhemies! Hyvä teollisuuspolitiikka sisältää kaksi perustehtävää. On edistettävä uuden teollisuuden syntymistä ja turvattava olemassa olevan teollisuuden kehittyminen. Yhdistämällä vahva pohja ja uuden innovaation luova strategia myös perusteollisuus voi uudistua ja uusiutua uusien innovaatioiden kautta.

Alueellisessa klusterissa yhteistyöstä lisäarvoa saavat yritykset muodostavat toinen toisiaan tukevan tasapainoisen verkoston. Klusterimalli ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että vahva globaali vientiyritys alistaa alihankintaketjunsa torpparin asemaan. Tuosta on valitettavasti tullut hieman maan tapa. Valtion ja kuntien aktiivisella elinkeinopolitiikalla tuettavat, alueellisiin vahvuuksiin perustuvat klusterit voivat muodostaa tehokkaan ja uuden kasvuympäristön.

Tuotantolaitosten, yritysten, tutkimus- ja kehityslaitosten sekä oppilaitosten yhteistyötä on tiivistettävä. Koulutusjärjestelmän on osaltaan tuettava teollisuusklustereita tarjoamalla koulutettua työvoimaa ja tekemällä tutkimusyhteistyötä yritysten kanssa. Oppia voisimme ottaa kaikki Vaasan seudulta, jossa energiateknologiaan perustuva klusteri on pärjännyt erinomaisesti. Vaasan energiateknologian klusteri perustuu vahvaan teolliseen pohjaan, innovatiivisuuteen sekä alaan liittyvään koulutukseen. Teollisuuden kannalta tärkeää on panostaa koulutukseen edelleen niin, että myös ammatti- ja korkeakoulut tekevät hyvää, tiivistä yhteistyötä.

Koulutuksessa on parannettava myös mahdollisuuksia kouluttautua uuteen ammattiin muuntokoulutuksen myötä. Osaaminen tulee tunnistaa ja tunnustaa menetelmillä, joilla henkilöiden aiempi koulutus voidaan hyödyntää uuden oppimiseen, ikään kuin hyväksilukea. Meidän on muuntokoulutusta kyettävä muuttamaan siihen suuntaan, että teollinen rakennemuutos on hallittua ja silti saa uusi teollisuus myös ammattitaitoista työvoimaa nopeasti.

Keinot teollisuuden toimintaedellytysten vahvistamiseksi on valittava ennakkoluulottomasti. Kirvestä ei pidä heittää kaivoon esimerkiksi telakkateollisuuden kohdalla, vaan on haettava aktiivisesti keinoja näidenkin kotimaisten teollisten työpaikkojen säilymiseksi. Avainasemassa on kotimainen omistus, ja myös valtion rooli on räätälöitävä tavoitetta tukevaksi. Valtionomistuksen tavoitteena on oltava kotimaisen teollisuuden kehittäminen ja työllisyyden turvaaminen. Valtio-omistamisen tehtäväksi ei riitä osinkojen, voittojen tavoittelu valtion kassaan.

Kansalliset ohjauskeinot ovat tärkeitä luotaessa kotimaisen teollisuuden nousua. Jos halutaan cleantechiä, tarvitaan referenssilaitoksia, ja niihin me pystymme vaikuttamaan poliittisella päätöksenteolla, eli eri hankkeissa on valittava palvelun tarjoajaksi suomalainen yritys, mikäli se vain on mahdollista. Tarvitaan tervettä kansallista itsekkyyttä oman teollisuuden tukemiseen, ja tässä kohtaa en halua tuoda esille paria synkeää esimerkkiä Tampereelta taikka tästä naapurikaupungista, kun polttolaitostekniikoita on valittu. Tämä lohdutukseksi edustaja Jaskarille.

Arvoisa puhemies! Valmistuva parlamentaarinen ilmasto- ja energiatiekartta antaa hyvän pohjan sille, miten esimerkiksi energiaintensiivinen teollisuus voisi tehdä investointeja Suomeen. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä, kauaskantoista katsantoa siihen, millaisia asioita otamme omalle kartallemme niin, että energiaintensiivinen teollisuus osaltaan voi tehdä päätöksiä, jotka voivat työllistää, mutta ehdottomasti meidän politiikan pitää antaa luotettava kasvun mahdollisuus teollisuudelle.

Ilmastopolitiikassa tulee ottaa globaalimpi ote. Vähiten saastuttavilta laitoksilta tulee edellyttää pienempiä päästövähennystavoitteita kuin enemmän saastuttavilta. Meidän on ilmastopolitiikassakin uskallettava lähteä hyväksilukemisen tielle, eli myös tehdyt toimet pitää ottaa huomioon niin, että voimme vakaalta pohjalta uskoa, että Suomessa investoidaan uudelleen ja uuteenkin teknologiaan.

Arvoisa puhemies! Suomessa on vähemmän kasvuyrityksiä kuin muualla Pohjoismaissa. Täällä yritykset kyllä kasvavat keskimääräistä nopeammin ja suuremmiksi kuin muissa Pohjoismaissa, mutta ongelmana on kasvuyritysten vähäinen määrä. Suomi on toisaalta patenttien ja innovaatioiden luvattu maa, mutta niiden kaupallisessa hyödyntämisessä on parannettavaa. Yritysrahoituksen kehittäminen on keskiössä. Suomalaisen sijoituskulttuurin tulisi kehittyä siihen suuntaan, että tuettaisiin kasvuyrityksiä. Tavoitteena tulee olla investointien tekeminen Suomessa, ja tämä tulee ottaa myös yritystukien keskeiseksi kriteeriksi.

Kotimaisessa omistuksessa on runsaasti hyviä puolia. Kotimaiset omistajat pitävät toiminnan helpommin Suomessa ja toisaalta tuovat kaivattua pääomaa yrityksille. Bisnesenkeleiden lisäksi yritykset tarvitsevat bisnesmaahisia. Kotitalouksien talletuksia on pankissa noin 80 miljardin euron arvosta. Kasvuyrityksiä vauhdittaisi, mikäli kotitaloudet saataisiin houkuteltua sijoittamaan osa talletuksistaan vaikkapa moninkeskeisesti First North -markkinapaikan kautta. Rahan liikkeelle saamiseksi on tehtävä tätä tukevia veroratkaisuja. Voidaan esimerkiksi pohtia oman sijoituksen suuruisen verottoman rajan säätämistä osinkoihin. 10 000 euroa sijoittava piensijoittaja voisi tulouttaa 10 000 euron edestä verottomana tuloja. Se laiska raha, joka tällä hetkellä makaa pankeissa, olisi saatava teollisten investointien joukkoon ja tukemaan investointeja.

Meidän on uskallettava ottaa uusia askeleita esimerkiksi eduskunnan tahtotilasta myönteisesti nauttivan First Northin suuntaan. Se mahdollistaisi listautumattoman yrityksen First North -listalta haettavaa pääomitusta ilman, että yrityksen tarvitsee listautua. Nämä ovat uusia askeleita. Meidän on pakko rohkeammin uskaltaa katsoa tulevaisuuteen, jotta me voimme saada uusille kasvuyrityksille rahoitusta. Ruotsissa First North -listalle on listautunut 130 yritystä, jotka ovat keränneet 1,5 miljardin euron pääomia. Suomessa listautuneita yrityksiä on vain neljä. Onko syynä suomalainen verokäytäntö vai erot sijoituskulttuurissa? Uskon, että sekä että. Sijoituskulttuuria me voimme muuttaa poliittisella päätöksenteolla, tehdä siitä houkuttelevamman, mutta Ruotsissa sijoittaminen on toki kansan parissa huomattavasti kulttuurillisesti erilaisempaa. Siellä jokainen myös omasta eläkkeestään vastaa, siitä, mitenkä se sijoitetaan, eli vaikuttaminen on mahdollista. Sijoittaminen on arkipäiväistetty tuolla meidän naapurissamme.

Työeläkelaitosten sijoituksissa suomalaisten osakkeiden osuus on kymmenessä vuodessa tippunut lähes 10 prosenttiyksikköä. Mikäli työeläkelaitokset sijoittaisivat kotimaisiin yrityksiin, houkuttelisi se niihin myös muita sijoittajia. Näin kotimaiset yritykset saisivat rahaa kasvaa ja työllistää.

Pääomamarkkinat toimivat sitä paremmin, mitä enemmän niillä toimii erilaisia tekijöitä, joilla on erilaisia näkemyksiä ja eri riskiprofiileita. Yritysrahoituksen merkitys on erittäin tärkeä teollisuussektorilla, jossa työpaikkojen syntyminen edellyttää suurempia investointeja kuin muilla toimialoilla. Asiaa voi havainnollistaa suhteuttamalla yrityksen taseen sen henkilökunnan lukumäärään. Näin laskien teollisuuden työpaikan hinnaksi muodostuu hieman alle 600 000 euroa. Kaivannaisteollisuudessa se on yli miljoona euroa per työpaikka, joten on ymmärrettävää, että teollisen työpaikan synnyttäminen tarvitsee volyymiltaan erittäin suuria sijoituspääomia.

Arvoisa herra puhemies! Suomi sijaitsee Euroopan reunalla, mistä syystä logistiset tekijät eivät ole meidän puolellamme. Toisaalta pohjoisesta sijainnista on meille myös hyötyä. Haastavat ilmasto-olosuhteet luovat teollisuustuotteillemme luotettavan referenssin. Esimerkiksi arktisen laivanrakennuksen suhteen Suomella on kaikki valtit käsissään. Sijaintimme edellyttää infrastruktuurin toimivuutta. Esimerkiksi pohjoisen kaivannaisteollisuuden tuottamat raaka-aineet tulee voida sujuvasti kuljettaa tuotantolaitoksille niin Pohjois- kuin Etelä-Suomessa. Samalla on tärkeä huomata kaivannaisteollisuuden tärkeä rooli osana Suomen teollista ketjua.

Arvoisa puhemies! Urho Kekkonen kysyi aikanaan, onko maallamme malttia vaurastua. Nyt tulee kysyä, onko meillä malttia pysyä vauraana. Jos haluamme leipää lapsillemme, hoivaa vanhuksille, tarvitsemme teollisuutta. Siksi Suomi tarvitsee teollisuuspoliittisen ohjelman. Toivon, että näillä saatesanoilla eduskunta käy aktiivista keskustelua teollisuuden merkityksestä maallemme.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ilokseni pitää todeta, että olen kutakuinkin kaikesta samaa mieltä edustaja Myllykosken kanssa. On helppo yhtyä edelliseen lausuntoon. Kun sanon, että kutakuinkin kaikesta yhtä mieltä, niin totean ehkä aluksi, arvoisa puhemies, että en kuitenkaan jaksa liialti innostua yksittäisen teollisuuspoliittisen ohjelman tekemisestä. En usko, että tämä on niitä asioita, joita hoidetaan yhdellä ohjelmalla tai yhdellä strategialla, vaan itse asiassa se edellyttää vielä huomattavan paljon kokonaisvaltaisempaa tulokulmaa. Mutta haluan kiittää edustaja Myllykoskea ja muuta eduskunnan väkeä erittäin hyvästä keskustelualoitteesta.

Kun edustaja Myllykoski viittasi presidentti Kekkoseen, niin minullakin on tapana käyttää tätä hieman mukailtuna. Tapanani on sanoa, että mikään maa ei ole koskaan vaurastunut muuten kuin työtä tekemällä eikä mikään maa ole säilynyt vauraana muuten kuin työtä tekemällä ja viime kädessä kaikki hyvinvointi perustuu kannattavaan yksityiseen liiketoimintaan. Tästä teollisuuden osuus on merkittävä.

Teollisuus on edelleen koko taloutemme selkäranka. Kutakuinkin kaikissa kehittyneissä maissa teollisuuden osuus sekä bkt:stä että työllisyydestä on viime vuosina laskenut, mutta se on edelleen erityisen merkittävä. Erityisen merkittävä se on Suomen kaltaisessa viennistä riippuvaisessa maassa, missä sen osuus edelleen bkt:stä on noin 20 prosenttia.

Kuten tässä keskustelualoitteessa todetaan, viimeaikaiset menetykset erityisesti Suomessa ovat olleet suuria. On niitä ollut muuallakin, mutta erityisesti Suomessa globaali murros on koetellut Suomi-neitoa viime aikoina varsin rujosti. Osin on tietenkin kysymys globaaleista suhdanteista: siitä, että vientimarkkinamme ovat voineet huonosti, ei ole investoitu. Se on tietenkin heijastunut Suomeen. Mutta ison osan tämän hetken haasteista selittää myös erittäin merkittävä kotimainen murros. Kysymys on siitä, että elinkeinorakenteemme on ollut ehkä kansainvälisestikin katsottuna poikkeuksellisen kapea, ja siitä, että keskeiset teollisuutemme ja taloutemme kivijalat — metsäteollisuus ja siellä sisällä ennen kaikkea paperiteollisuus ja aivan erityisesti sähkö- ja elektroniikkateollisuus ja siellä Nokia-klusteri — ovat samanaikaisesti monista suomalaisesta päätöksenteosta ja poliittisesta järjestelmästä riippumattomista syistä menettäneet erittäin paljon, mikä on ehkä keskeisin syy tämän hetken haasteeseen.

On hyvä mieltää ja ymmärtää, että kyse on enemmän rakenteellisista kuin suhdannekysymyksistä ja että nämä työpaikat eivät parempien suhdanteitten myötä palaa. Kysymys on siitä, että Suomen pitää jälleen kerran uudistua. Tästä uudistumisesta myös edustaja Myllykoski puhui paljon.

Toisaalta tässä ei ole mitään uutta. Itse asiassa koko taloushistoria on uudistumisen historiaa. Kysymys on vain siitä, että tällä hetkellä tahti on kovempaa tässä muutoksessa kuin mihin olemme tottuneet ja haaste on kovempi johtuen siitä, että usea tekijä samanaikaisesti on aiheuttanut meille harmia.

Arvoisa puhemies! Kun puhumme tämän päivän teollisuudesta ja elinkeinopolitiikasta, on hyvä mieltää, että kysymys on erittäin laaja-alaisesta asiasta, jossa kutakuinkin jokaisella ministeriöllä on oma roolinsa. Voidaan puhua ensinnäkin yleisistä edellytyksistä: niistä, joita esimerkiksi useimmissa kansainvälisissä kilpailukykymittauksissa selvitetään ja arvioidaan. Puhutaan ylipäänsä siitä, miten hyvin järjestelmä toimii, miten oikeuslaitos toimii. Puhutaan terveydenhuoltojärjestelmästä, ennen kaikkea koulutusjärjestelmästä, joka on kaiken perusta, yritys- ja rahoitusmarkkinatoiminnasta ja niin edelleen. On erittäin tärkeätä mieltää, että tämä muodostaa perustan kaikelle jatkossakin. Globaalissa, muuttuvassa maailmassa mikään ei ole elinkeino- ja teollisuuspoliittisesti niin tärkeätä kuin panostaa koulutukseen, koko sen ketjuun, jatkossakin.

Toinen ulottuvuus, kun asiaa tarkastellaan hieman lyhyemmällä aikaperspektiivillä, liittyy kustannuskilpailukykyyn. Silloin puhutaan työvoimakustannuksista, energiakustannuksista, logistiikkakustannuksista, rahoituskustannuksista, joitten painoarvo ja osuus vähän vaihtelevat aloittain ja yrityksittäin. Tämä on toinen puoli, josta meidän pitää säännöllisesti jaksaa pitää kiinni. Tähän liittyy myös paljon viime aikoina käyty keskustelu sääntelytaakasta ja sen ylimääräisiä kustannuksia tuottavasta luonteesta.

Sitten tavallaan kolmantena ulottuvuutena on kysymys tästä uudistumisesta ja sitä tukevista valtiovallan ja kuntien toimista, jolloin huomio kiinnittyy moniin kysymyksiin, mutta ennen kaikkea ehkä tutkimus- ja kehitystoiminnan avustamiseen, erilaisten demonstraatio- ja pilotointilaitosten avustamiseen, yritysrahoitusmarkkinan kehittämiseen, kansainvälistymispalveluitten parantamiseen, Team Finland -konseptiin ja niin edelleen.

Halusin tämän, arvoisa puhemies, todeta sen takia, että kun me puhumme teollisuuspolitiikasta ja teollisuuspoliittisesta ohjelmasta, meidän pitää mieltää, että kaikilla näillä on erittäin suuri merkitys, eikä meidän pidä hairahtua lähestymään niitä liian suppeasta tulokulmasta. Kysymys on siitä, että meidän pitää ottaa kasvu, kilpailukyky ja meidän taloutemme uudistuminen ikään kuin elämäntavaksi, tarkastella niitä kokonaisvaltaisesti ja mieltää, vähän niin kuin entisaikaan puhuttiin ympäristökysymyksistä, että ne pitää läpäisyperiaatteen tavoin ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Meillä on toisinaan taipumus ajatella, että jotkin yksittäiset, sinänsä hyvinkin merkittävät toimenpiteet ratkaisevat näitä asioita, kuten vaikkapa yhteisöveron lasku tai maltillinen tulosopimus. Niillä on sinänsä tietenkin iso merkitys ja isompi merkitys kuin joillain muilla yksittäisillä tekijöillä, mutta kysymys on siitä, että kaikkien näitten asioitten pitää olla kunnossa, ja kun riittävän pitkään teemme riittävän paljon oikeita asioita, niin ne pikku hiljaa tuottavat niitä työpaikkoja, uusia työpaikkoja niitten vanhojen työpaikkojen tilalle, jotka ikävä kyllä olemme menettäneet.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen talouskehitys on kolmatta vuotta peräkkäin punaisella. Sama on suunta viennin. Neljännesvuosisataan, siis neljännesvuosisataan, ensimmäisen kerran teollisuus on miinuksella nyt jo reippaasti kolmatta vuotta perä perään. Siis neljännesvuosisataan ensimmäisen kerran kolmatta vuotta perä perään miinuksella liki kaikilla päätoimialoilla. Jaettava vähenee, julkiset menot eivät vähene. Niinpä velkaannumme, ja kestävyysvaje kasvaa. Lapsillamme ja heidän lapsillaan riittää maksettavaa.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee nyt nopeasti kasvun strategian, ja siinä kasvun strategiassa sillä teollisuusstrategialla, jonka perään täällä on jo ääneen lausuttu, on erittäin tärkeä rooli. Kahdessa minuutissa kiinnitän huomiota vain yhteen osaan siitä, mitä siinä tarvitaan, ja se on rahoitus. Suomessa on valtava osaamispotentiaali. Se osaamispotentiaali ei muutu uusiksi innovaatioiksi, jotka voidaan kaupallistaa ja tuotteistaa ja saada markkinoille. Se osaaminen, mikä julkisin varoin rahoitetaan, valuu tällä hetkellä ulos. Kun hallitus leikkaa t&k-rahoja, se käytännössä merkitsee, että virta ulos vahvistuu kaiken aikaa.

Arvoisa puhemies! Toiveeni on, että hallitus tekee tässä käännöksen ja ymmärtää sen, kuinka tärkeä suomalaisen teollisuuden kannalta on, että satsataan yrityksissä tapahtuvaan tuotekehittelyyn, siihen, millä uutta vientiä, uutta tuotantoa saadaan aikaan.

Toinen osa tätä rahoitusta on nimenomaan tämä oman pääoman ehtoinen raha. Vuoden 2008 jälkeen kärsivällinen, riskiin kykenevä pääoma suorastaan pakeni Suomesta. Meillä on pula, ministeriö on tehnyt hyvää työtä, Kasvurahasto II on saatu pystyyn — se ei riitä, pitää mennä pitemmälle, pitää tulla paljon pitemmälle vastaan myös yksityistä kapitaalia, jotta se innostuu sijoittamaan Suomeen.

Kolmas ja viimeinen osa rahoitusta on velkaraha. Pankkien vakuusvaateet ovat kasvaneet suuresti. Samaan aikaan yritysten omat vakuusvarannot ovat tulleet alaspäin. Ero kaiken aikaa tässä kasvaa. Yritykset eivät saa velkarahaa siihenkään, missä sitä tarvittaisiin, hyviinkään hankkeisiin. Valtion täytyy tässäkin lähinnä Finnveran kautta tulla markkinapuutteen paikkaajaksi. (Puhemies koputtaa) Rohkeita ratkaisuja rahoituksessa, se on myöskin teollisuuden ylösnousun kannalta tärkeä asia.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri ja edustaja Myllykoski sanoivat melkein kaiken, mitä Myllykoskesta, ei vaan teollisuuspolitiikasta, voi sanoa. (Naurua) — Toivottavasti Myllykoskesta voi sanoa jotain muutakin. Pääsemme tämän jälkeen siihen. — Pelkät teollisuuspolitiikan toimet eivät riitä tässä kasvun edellytyksien, kasvun lisäämiseen, vaan meidän on ihan oikeasti edistettävä tämän teollisen tuotannon kilpailukykyä politiikkasektoreittain läpileikkaamalla kaikki hallinnonalat, ja siihen täytyy kuulua sekä innovaatiopolitiikkaa, mikä kuultiin täällä, koulutuspolitiikkaa, kaikki yritys- ja elinkeinopolitiikka, energia- ja ympäristöpolitiikkaa, liikenne- ja viestintäpolitiikkaa sekä EU-tason vaikuttamista. Kaikki tämä on sitä teollisuuspolitiikkaa, joka on läpileikkaavaa, ja aivan kuten ministeri sanoi, pelkällä yhdellä ohjelmalla me emme pysty ratkaisemaan tätä, mikä tietysti olisi askel oikeaan suuntaan, mutta meidän täytyy pystyä näkemään myöskin sen ohi ja eteenpäin.

Meidän täytyy pystyä Suomessa rakentamaan kilpailukykyiset ja toimintakykyiset olosuhteet, joissa otetaan huomioon erilaiset verotusnäkökulmat, jotta yrityksillä ja teollisuudella on oikeus ja mahdollisuus toimia täällä ja jotta me saamme myös osaavaa työvoimaa, korkealaatuista tutkimustoimintaa ja meidän taloutemme eli valtiontalous on vakaa. Jos valtiontalous ei ole vakaa, emme myöskään pysty tekemään niitä pitkälle tähtääviä päätöksiä, joiden pitäisi olla yli hallituskausien, yli eduskuntakausien, jolloin oikeasti katsomme yhteen suuntaan pitkäjännitteisesti.

Hallitus on päättänyt olla lisäämättä teollisuudelle aiheutuvia kustannuksia ja sääntelyä, ja toivon, että todella tätä nyt kahden viikon päästä viimeistään kehysriihessä pystyttäisiin noudattamaan ja katsomaan, että se orastavakin kehitys, mitä Suomessa on, ei nyt sitten kääntyisi toiseen suuntaan.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sadantuhannen työpaikan menetys viime vuosikymmenten aikana on ollut suuri, eikä todellakaan ole kysymys äkillisestä rakennemuutoksesta. Tämän ovat valitettavasti kokeneet monet työntekijät ja kokevat sitä yhä.

Mielestäni on hienoa, että meillä luodaan uusia toimialoja, mutta on pidettävä kiinni näistä jo perinteisistä kivijaloista — metsäteollisuudesta, metalliteollisuudesta, kemianteollisuudesta ja myös ehkä ict:stä nykyaikana — sillä monien uusien, vaikkapa sen monesti puhutun cleantechin, kivijalka on se, että meillä on metsäteollisuutta ja muuta osaamista, ja näihin meillä on mahdollisuutta rakentaa jalostusarvoa nostamalla, uusia innovaatiota kehittämällä, ja jos ajatellaan, mitkä ovat ne valtiovallan toimenpiteet, ne keskittyvät juuri sille puolelle: pidetään koulutustasosta kiinni ja luodaan t&k-panostuksia.

Toinen näkökulma on tähän, että meillä viennissä 50 prosentin osuudesta vastaa 25 yritystä. Kun vertasin tilannetta Espanjaan, on siellä sektoreitten kirjo hyvin monenlainen verrattuna meihin. Yksi haaste on siis siinä, mitenkä lisätään uusia sektoreita, jotta meidän vienti ei ole muutaman sektorin varassa.

Sitten kysymys siitä, kun aina tulee joku vastakkainasettelun näkökulma, että mitenkä julkinen puoli ja mitenkä sitten teollisuus ja yritykset. Meillä ei olisi tätä teollista pohjaa, jollei meillä olisi tätä vahvaa julkista puolta. Meidän energiapolitiikka, meidän koulutustaso, meidän infra — niin satamat, tiet kuin rautatiet — meidän terveydenhuolto, meidän asuntopolitiikka, kaikki se vakaa toimintaympäristö, mitä täällä Suomessa voidaan taata, on se pohja, millä suomalainen teollisuus pärjää myöskin tästä eteenpäin.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Teollisuuspoliittisen ohjelman tekeminen on varsin perusteltua. Meillä on ilmasto- ja energiapolitiikka Suomessa, ja tämä teollisuuspoliittinen ohjelma olisi hyvä tehdä, koska sillä on vaikutuksia myöskin tähän energia- ja ilmastopolitiikkaan.

Vaikka, ministeri, tässä sanoitte, että tämmöisiin kovin yksityiskohtaisiin juttuihin ei kannattaisi mennä, menen kuitenkin nyt laivanrakennusteollisuuteen, joka on Suomelle erittäin tärkeä ja jonka eteen Suomikin on tehnyt ja joka on merkittävä teollisuudenala meillä Suomessa.

Tämä on sellainen ala, jota globaalisti tuetaan valtiontuella, ja tietenkään se ei ole Suomen etu. Me olemme kuitenkin komissiosta saaneet nyt ehdotukset puitteiksi tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle, ja siellä on hiukan huolestuttavia piirteitä, kun valtio tänä päivänä kuitenkin voi tukea 20 prosenttia — ja sitten jos siihen liittyy alihankintatoimintaa mukaan, niin 40 prosenttia — mutta tässä komission ehdotuksessa on semmoinen pieni porsaanaukko, että jos EU:n ulkopuolisessa maassa, esimerkiksi Koreassa, tuetaan vaikka 60 prosenttia jotakin hanketta, niin tämä olisi mahdollista sitten myöskin EU-jäsenvaltioille, jotta tämä kilpailu ei vääristyisi. Tässä nyt on semmoinen ongelma, että Suomella ei tietenkään ole varaa tämäntyyppisiin, näin isoihin, tukiin. Valuuko tämä sitten jollekin Ranskalle, Saksalle mahdollisesti? Minä olen hiukan huolissani kokonaisuutena tämän laivanrakennusteollisuuden ylipäänsä säilymisestä.

Valtioneuvostolla tässä on varsin hyvä kanta, että tämäntyyppistä tukea ei pitäisi EU:ssa myöntää, mutta mitkä sitten ovat valtioneuvoston mahdollisuudet näissä EU-pöydissä tähän vaikuttaa? Toivotan kyllä sen suhteen onnea, ja kysynkin ministeriltä: miten te näette tämän asian?

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Kakku on leivottava ennen kuin sitä pystytään jakamaan, ja kansantalouden kakun leipomisessa ovat tietysti teollisuus ja vientitulot ihan ratkaisevassa asemassa. Entinen, ja nykyinenkin, ystäväni Martin Saarikangas totesi aikoinaan, että Suomi ei tule pärjäämään takkeja toisten päälle nostelemalla, vaan kyllä me sitä perusteollisuutta tarvitsemme, vaikka laajeneva elinkeinoelämä on myöskin tarpeen, matkailu, palveluelinkeinot ja niin edelleen.

Meitä perinteisen teollisuuden puolustajia vähän leimataan vanhakantaisiksi savupiippujen puolustajiksi, mutta tosiasia on se, että meidän pitää puolustaa olemassa olevaa teollisuutta samaan aikaan kuin kehitellään uutta. Viittaan tässä yhteydessä, kun telakkateollisuuteen on täällä jo pariinkin kertaan viitattu, että vasemmistoliiton kanta on, että erityisesti Turun telakan pelastaminen ja risteilijärakentamisen osaamisen säilyttäminen Suomessa edellyttää valtiolta selkeätä ankkuriomistajuutta ja otetta ja siihen pyrkimystä. Kysyisinkin ministeriltä, mikä on tilanne. Helsingin telakka on varmaan näinä päivinä siirtymässä venäläisomistukseen, ja sillä tavalla tämä arktinen laivanrakennus on ehkä vähän toisenlaisessa tilanteessa kuin se risteilijäasia.

Täällä on viitattu siihen, mitä sitoumuksia ollaan annettu teollisuuden kilpailuedellytysten turvaamiseen ja uusien rajoitteiden ja rasitusten torjumiseen. Oikeastaan kysyisin ministeri Vapaavuorelta, kun kehysriihi lähestyy, kuinka tuskainen olo teillä on näiden velvoitteiden turvaamisessa, koska painetta tämän sopeutuksen osalta on, yritystukiin, ja samaan aikaan tarvittaisiin rahoitusta, tarvittaisiin muun muassa Finnveran vientilainojen ylärajan nostamista elikkä satsaamista, ja samaan aikaan paineet ovat kuitenkin kovat täällä sopeutuksen puolella. Kuinka tuskainen olo on elinkeinoministerillä kehysriihtä lähestyttäessä, ja ehkäpä työministerillä myös?

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puheenjohtaja, värderade talman! En av de viktigaste uppgifterna för Finland idag är att skapa nya arbetsplatser, och helst inom exportindustrin. Men för att kunna skapa nya arbetsplatser måste det finnas företagare med risktagningsförmåga och kapital. Nu säger vi här i riksdagen att det inte finns kapital och att stagnationen beror på bankernas återhållsamhet. Detta är en sanning med modifikation.

Arvoisa puhemies! Pääoma on usein olemassa, mutta ongelma on, ettei löydy yrittäjiä, jotka olisivat valmiit ottamaan niitä riskejä, jotka liittyvät kilpailuun globaalisilla markkinoilla. Vanhat, vakiintuneet yritykset selviävät tästä vielä, koska ne ovat luoneet rakenteet pitkän ajan kuluessa. Mutta uudet yritykset aloittavat vientiyrityksinä usein alihankkijoina ja tuottavat komponentteja, joiden on kilpailtava globaalisilla markkinoilla. Tällaisen yrityksen on vaikea esittää laskelmia, jotka vakuuttaisivat pankkeja ja sijoittajia. Kukaan ei halua rahoittaa yrityksiä, jotka eivät ole kannattavia. Tässä on asian ydin.

Miksi me Suomessa emme pysty luomaan uusia tuotteita kilpailukykyiseen hintaan? Vastaus on helppo: meillä on sellainen kustannustaso ja byrokratia, joka tekee yritysten asettautumisen Suomeen lähes mahdottomaksi. Ei auta, vaikka valtio siirtäisi kuinka paljon tahansa rahaa tuotekehitykseen ja avustuksiin, jos yritys ei silti liian korkeasta kustannustasosta johtuen saa luotua tuotteita, joita myydään.

Ammattiyhdistysliikkeet ja työnantajat ovat ymmärtäneet, että Suomi on tällä hetkellä tukalassa tilanteessa. Syksyllä aikaansaadun palkkasovun kautta työmarkkinaosapuolet osoittivat, että suomalaisesta teollisuudesta kannetaan vastuuta. Ymmärrettiin, että Suomi ja myös järjestöt ovat itse hinnoitelleet itsensä ja vientiyrityksensä ulos kansainvälisiltä markkinoilta.

Arvoisa puhemies! Meidän poliitikkojen ei tule uskoa, että työmarkkinaosapuolet istuvat hiljaa odottamassa tulevaisuutta. Ne tulevat varmasti vaatimaan meiltä tekoja ja sitä, että olemme mukana talkoissa Suomen kilpailukyvyn takaisin saamiseksi. Työmarkkinoilla ollaan hyvin tietoisia siitä, että nettopalkat eivät ole olleet liian korkeita, koska bruttopalkat sisältävät kaiken sen hyvän, mitä me poliitikot olemme halunneet antaa kansalaisille. Se on kaikki se hyvä, mitä olemme rakentaneet, mutta mitä ei enää voi sisällyttää niihin tuotteisiin, jotka on tarkoitus myydä kansainvälisille markkinoille.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Gästgivarsin puhe oli sensuuntainen, mitä itsekin ajattelen. Edustaja Pekkarinen nosti täällä rahoituksen esille. Se on toki tärkeää, mutta mitä rahoitus auttaa, jos kustannustaso maassa on väärä? Se on suuri kilpailukykyongelma, ja siihen ei ole nopeata lääkettä. Onneksi meillä on tehty maltilliset palkkaratkaisut.

Mutta jos me ajattelemme teollisuuspoliittista ohjelmaa ja sitä, mihin ministeri Vapaavuorikin viittasi, että mikään maa ei ole vaurastunut ilman työtä, niin voisin itse sanoa, että mikään alue maailmassa ei ole kehittynyt ilman nopeita liikenneyhteyksiä.

Tämä kustannustason korjaaminen on pitkä tie, mutta siihen on väistämättä ryhdyttävä. Yritysten kustannustason pitää olla sillä tasolla, että vienti on mahdollista, ja toinen tekijä, mikä minun mielestäni teollisuuspoliittisessa ohjelmassa pitäisi vahvasti ottaa esille, on tämä infran parantaminen. Meidän pitäisi raaskia rakentaa moottoriteitä pituussuunnassa, jolloin kuljetuskustannukset pienenevät (Puhemies koputtaa) ja liikenneturvallisuus paranee. Se toki maksaa, mutta tämä infrakysymys on aivan oleellinen kilpailukykykysymys.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa viitattiin Suomen kustannustasoon, ja ihan suoraan sitä ei taidettu siellä sanoa, mutta kyllä siellä viitattiin siihen, että suomalaisen työn hinta on myöskin liian kallis. Haluan omalta osaltani viitata Eurostatin lähiaikoina ilmestyneeseen tutkimukseen, ja vertaan nyt kolmea maata keskenään: Saksaa, Ruotsia ja Suomea. Se kokonaistyön hinta on näissä kaikissa kolmessa maassa suurin piirtein euron sisällä. Eli se on 30—31 euroa kaiken kaikkiaan. Se ei siis ole se Suomen ongelma. Kyllä se liittyy enemmän Eurooppaan, koska Eurooppa on yksi meidän päämarkkina-alueistamme joka tapauksessa ja siellä kun ollaan kuralla kaiken kaikkiaan, niin ei myöskään näille meidän tavaroillemme sitten ole kysyntää. Minä haluan putsata ihan välittömästi tästä keskustelusta tämän suomalaisen työn hinnan kalleuden pois.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokonaiskustannustaso voi olla haaste, kun puhutaan rahoituskustannuksista ja puhutaan energiakustannuksista ja toimintaympäristön säätelystä ja niin edelleen, mutta tämä on todella totta, että työvoima on tässä joustanut ja palkansaajat ovat kyllä tehneet aivan uskomattoman teon suostuessaan 20 euron palkankorotuksiin ja sitten 0,4 prosenttiin jatkossa. Se tulee merkitsemään sitä, että palkansaajien reaaliostovoima tulee laskemaan. He tulevat köyhtymään. (Eduskunnasta: On jo laskenut!) — Ja on jo laskenut. — Nyt palkansaajat, jotka ovat tähän näin maltilliseen sopimukseen sitoutuneet isänmaan hyväksi, odottavat pääomapuolen, työnantajapuolen, elinkeinoelämän, vastauksia. Ei elinkeinoelämän vastaus voi olla se, että hurraa, yhteisöveron alennus tuli, erittäin suurena, ja sitten pyydetään vain lisää ja lisää. Nyt on vastuu kannettava sillä puolella, ja sitä odottaa suomalainen palkansaaja.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todettava, että palkkataso ei ole yksin ongelma, vaan meidän pitäisi ajatella teollisuuspolitiikkaa, ja yksi on minun mielestäni tärkeä: energia. Viisaat ovat sanoneet, että Suomeen olisi oikealla energiapolitiikalla luotavissa 2020:een mennessä jopa 30 000 työpaikkaa ja ensimmäiset olisivat energiatehokkuushankkeisiin ja myös uusiutuvan energian tuotantoon. Ja miksi? Meillä on Suomessa ominaisia resursseja: on kova teknologiaosaaminen, meillä on metsä- ja maatalouspohjaiset bioraaka-aineet lähellä, samoin myös uusiutuva energia eri muodoissaan, samoin tuulivoimapotentiaalia, ja sitten asukkaisiin nähden meillä on laaja pinta-ala. Miksemme me käytä näitä hyväksi, vai onko meillä jotain uskottavuusvajetta tässä energiapolitiikassa? Tässä tulisi kasvua ja hyötyä. Toivoisin, että tähänkin kiinnitettäisiin huomiota, koska 8,5 miljardilla tuotiin energiaa vuonna 2012, niin että jotain on pielessä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilä kiinnitti huomiota siihen, että itse asiassa kustannustaso on se syy — siis ymmärsin, että viime kädessä palkkataso tai yksikkötyökustannukset. No, sisäisen devalvaation perään voi aina kysellä. Eduskunta ja hallitus eivät voi siihen kovin paljon, määräänsä enempää vaikuttaa. En teiltäkään muuten huomannut yhtään toimenpide-esitystä, jolla niitä painettaisiin alas. Päinvastoin te lajittelitte, luettelitte siellä toimia, joilla infraa pitäisi rakentaa. Se on ihan hyvä hanke, hyvä asia se.

Miksi otin tämän rahoituksen esille omassa puheenvuorossani? Sen takia, että olen kyllä erittäin vakuuttunut siitä, että siinä on yksi keskeinen pullonkaula. Siis meillä on iso osaaminen, mutta sitten kun yrityksissä pitäisi muuttaa se osaaminen niiksi tuotteiksi, siitä puuttuu yrityksiltä riskirahaa, ja siihen Tekes-leikkaukset ovat ihan myrkkyä suorastaan. Lisäksi myös oman pääoman ehtoisesta rahasta on pulaa. Finnveran tai muun tällaisen julkisen toimijan on tultava mukaan, jotta myös velkarahaa yritykset voivat saada. Vakuusvaateet ovat nousseet pankeilla, ja toistamiseen sanottuna yritysten omat vakuudet ovat tulleet alaspäin. Tällä tiellä tulee susi vastaan.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä täällä bruttopalkassa on yksi merkittävä osa, ja se on työeläkemaksu, 24 prosenttia palkasta. Yli 50 vuotta on tätä maksua maksettu, ja siitä on kertynyt yli 160 miljardin euron työeläkerahastot. Näitten rahastojen olemassaolo hallitusammattilaisten käsissä on yksi sellainen haaste verrattuna Saksaan, missä ovat nämä eläkesäätiöt, jotka ovat osa yritystä ja jotka rahoittavat. Meilläkin aikaisemmin automaattinen takaisinlainaus merkitsi sitä, että yritys sai tämän rahoituksen. Tämä nykytilanne edellyttäisi sitä, että meillä laajat elinkeinoelämän tekijät, työmarkkinaosapuolet ja muut kokoontuisivat yhteen miettimään sitä, että kyllähän meillä rahaa on ja tämä pitäisi pystyä hyödyntämään. Meillä on velkaa 98 miljardia ja saamisia pelkästään työeläkerahastoista 160 miljardia plus kaikkia muita rahastoja, mutta me emme saa tätä asiaa toimimaan, (Puhemies koputtaa) ja tämä on meidän ongelma.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edustaja Gästgivars oli täysin oikeassa siinä, että kustannustaso on aivan keskeinen asia. Siinä tulee toki rahoituksen saatavuus ja sen kustannus, mitä täällä edustaja Pekkarinen on moneen kertaan puhunut, tulee kohtuuhintainen energia, tulee realistinen ympäristöpolitiikka, koska teollinen työpaikka Suomessa on globaalisti ekoteko, mutta siinä tulevat myös yksikkötyökustannukset. Tämä tupo oli hyvä ratkaisu, ja se on selvää, että tupokorotus tulee jäämään alle inflaatiotason. Minä ymmärrän sen, että palkalla on tultava toimeen jokaisen, muuten tämä yhteiskunta ei pelaa, mutta samaan aikaan on muistettava se, että me teemme Länsi-Euroopan lyhintä työviikkoa: 37,5 tuntia. Jos me palaisimme siihen 8 tunnin työpäivään, joka on ollut suomalaisten sosialidemokraattien perinteinen idea, niin sillä työajan pidennyksellä meidän kilpailukyky nousisi huomattavasti. Tässä on nyt tosi isosta asiasta kyse: 100 000 työpaikkaa on teollisuudesta menetetty viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja esimerkiksi minun omalla paikkakunnallani kaikkein suurin ongelma tällä hetkellä on se, että teollisia työpaikkoja menetetään. Nyt ollaan tosi vakavan asian edessä.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin meinasin, että en tähän palkkakeskusteluun lähde, mutta pakkohan se oli lähteä. Ihan näin muutama tehdas, Voikkaa, Kemijärvi, Summa, Myllykoski, kaikki ajettu alas. Kertaakaan en ole kuullut, että palkkakustannukset olisivat olleet syy. Ihan muut, ylikapasiteetti, globaali tilanne, kaikki tämmöiset ovat olleet ne syyt, mitkä on ilmoitettu olleen tehtaan alasajon syinä. Mitä tulee sitten näihin työtunteihin, tiedän, että paperiteollisuudessa 2000-luvun alussa oli monta kymmentä tuhatta ihmistä töissä, ei ole enää tänä päivänä. Ne ihmiset ovat joutuneet venymään, ne joutuvat venymään, tekemään pitkää päivää, ylitöitä, jotta saadaan sitä tuottavuutta. Kyllä sieltä työntekijän niskasta on otettu niin paljon, että kyllä minä katsoisin, että suomalaisesta teollisuudesta, josta tässä keskustelussa ymmärtääkseni käydään tätä keskustelua, pitää löytää muita syitä kuin palkkakustannukset.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässähän jo Lindström ja Kärnä hyvin avasivat tämän asian, että mistä todellisuudessa on kysymys. Ei Raumalta paperikone lähtenyt palkkojen takia pois. Kyllä vain yksinkertaisesti kävi niin, että Saksassa valtion maksamat tuet kiertämän kautta tekivät sen, että tuottavampi, tehokkaampi, kustannuksiltaan paremmin tuottava laitos suljettiin sen vuoksi, että Saksassa yritystuet olivat sen verran isommat, jolloin sitten kokonaisuutena kuitenkin näin kävi.

Minä sanoisin, että konepajateollisuudessakin me olemme alistaneet meidän alihankintaketjut torpparin asemaan. Heillä ei ole omaa tuotekehittelyä, heillä ei ole omia tuotteita. Meillä on väärä tuotesortimentti, millä me emme enää pärjää maailmalla: halpoja tuotteita, investointituotteita tehdään. Meidän pitää keskittyä tulevaisuudessa nimenomaan kappaletavaratuotantoon, ja sitä kautta. Eivät meidän yksikkökustannukset ole este.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta nyt keskustellaan juuri siitä ytimestä. Meillä on hyvässä muistissa ei vielä toteutunut kauppa Rautaruukin ja SSAB:n välillä, ja nyt kysymykseni tietenkin kuuluu: näkivätkö ministerit tässä kilpailukykytekijöiden olevan se ratkaiseva vaikutin, miksi tällainen kauppa suunniteltiin, tehtiin ja suoritettiin ja myöskin oltiin hyväksymässä, vai puhutaanko meillä yleensä Suomen teollisuuspolitiikassa strategisista yrityksistä? Tämä on minusta se ydinkysymys, joka meidän pitäisi myös eduskunnassa käydä läpi: keskustella, onko meillä enää Suomessa strategisia yrityksiä vai onko tämä ajattelutapa kadonnut.

Sitten vielä pieni heitto tuonne vasemmalle: Te olette kantaneet huolta myöskin savupiipputeollisuuden säilymisestä Suomessa, ja kuitenkin esimerkiksi ydinvoima-asiassa olette jyrkästi vastaan. Energiantuotantomuodossa, jota tarvitaan nimenomaan perusteollisuudessa ja savupiipputeollisuudessa. Kuinka tämä yhtälö on ratkaistavissa, kun puhutaan kilpailukykytekijöistä?

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan alkuun haluaisin edustaja Lindströmille todeta, kun totesitte niin, että ylikapasiteetti on se kysymys, minkä takia suomalaisille ei riitä työtä, että olen kyllä siinä mielessä aivan eri linjoilla. Silloin kun kyse on suuresta konsernista, jolla on useissa eri maissa toimipisteitä ja tehtaita, kyllä silloin vähennetään sellaisesta maasta niitä toimintoja, jossa palkkakustannukset ja energia ovat kovan hintaisia. Ne ovat ne kaksi tuotannon tekijää, jotka ratkaisevat kaikkein eniten. Ja sitten tullaan myöskin näihin liiketoimintaosaamiseen liittyviin kysymyksiin, mitkä täällä on nostettu esille: tuotetaanko ylipäätään oikeata tavaraa vai ei?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän helposti tilanne ratkaistaan niin, että ydinvoima — ja ongelmat poistuvat. Onkos se nyt sitten ratkaisu, kun katsoo tuota Olkiluoto 3:nkin juttua? Ei se nyt tunnu mikään riemumarssi olevan senkään tekeminen, ja mitä sitten Fennovoiman hanke? Jos se on niin hirveän innostava, hyvä, niin miksei siihen löydy rahoituspohjaa riittävästi, jatkuvasti on haku päällä? Ei tässä nyt ydinvoiman osalta varmaan kysymyksiä aseteta pelkästään täällä vasemmalla, vaan kyllä sillä omat vaikeutensa energiantuotantomuotona on muutoinkin.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en nyt ihan täysin kyllä ymmärrä tämän RKP:n ja kokoomuksen hyökkäämistä suomalaista työmiestä vastaan. Minun mielestäni edustaja Skinnari sanoi täällä tämän avainsanan, kokonaiskustannukset — ja voin vakuuttaa, että nyt ei ole puolueen väri -paita päällä. Meillä on logistiikkakustannukset. Me olemme itse hankkineet näitä logistiikkakustannuksia rikkidirektiivien ja muiden muodossa. Meillä on raaka-ainekustannukset teollisuudessa, energiakustannukset, jotka onneksi ovat kuitenkin, eurooppalaisella tasolla kun katsoo, suhteellisen edulliset Suomessa. Sitten me olemme luoneet windfall-veron, joka on tämmöinen rasitevero. Meillä on ympäristöpolitiikka, jolla ammutaan omaan jalkaan, ja näin päin pois. Nämä kokonaiskustannukset muodostuvat niin monesta eri asiasta, että kyllä se työmiehen palkka on loppupelissä siellä aika pieni tekijä, ja täytyy muistaa se, että jokaisen yrityksen etu on hyvinvoiva työvoima.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työvoimakustannuksista on tehty palkkakustannussopimus moneksi vuodeksi. Johdon palkitsemisestakin on vedottu. Ei kyllä ole ihme. Joskus palkkiot ovat niin suuria, että niistä täytyy jopa tässä puhua.

Mutta kustannuspohjaan liittyy kyllä paljon myös energian hinta, niin kuin on mainittu, ja nyt on nostettu uuden, ison, hyvältä kuulostavan otsikon alle paljon huolestuttavia viestejä, koska ympäristölle haitallisia tukia on alettu otsikoimaan miljardien otsikon alle. Jos me lähdemme katsomaan energiaveroleikkurin purkamista, niin eihän sillä ole ympäristön kannalta mitenkään suotuisia vaikutuksia, vaan silloin ilmastopolitiikan kannalta meille tulee hiilivuotoa, kun siirretään näitä cleantech-yrityksiä ja näitä yrityksiä, jotka energiaa käyttävät mutta tekevät sen energiapihisti tai järkevästi, maihin, joissa tätä ei samalla tavoin säädetä.

Toinen on minusta työllisyys ja työmatkakustannukset. Ne lisäävät työsuoritetta, ja niitä on jopa tuettu, työmatkakustannuksia, että työ kannattaa vastaanottaa, ja toivon, että tästä jää muistijälki, kun menette kehysriiheen, teollisuuden ja työntekijöiden puolelta.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Minä käsitin, että tässä keskustelussa, joka on todella tärkeä keskustelu, pitäisi luoda sellainen yhteinen kuva, jossa kaikki ovat samalla puolella, eikä tehtäisi nyt sitä, että joku työntekijä ja työnantaja ovat vastakkain, mutta silloin toisena puolena täytyy tehdä myöskin ne faktatilanteet. Viimeisinä vuosina Suomen työvoimakustannukset nousivat nopeammin kuin kilpailijamaissa. Nyt on menty eteenpäin oikealla linjalla siinä suhteessa. Minä olin kaksi vuotta sitten keskustelemassa tietyn metsäteollisuusyrityksen kanssa, joka arpoi, mihinkä laittaisi sen investoinnin, ja ihmettelin, kun ne laittoivat sellaisia faktoja, että Saksassa on noin 12 prosenttia halvempi tehdä investointi sinne. Siellä oli paljon muitakin tekijöitä. Työvoimakustannus oli vain yhtenä tekijänä.

Nyt meidän pitäisi todellakin löytää sellaisia ratkaisuja, että tämä kokonaisyksikkökustannushinta olisi järkevä, ja sitten vielä niitä yrittäjyyselementtejä ja innovaatioelementtejä, että pärjätään myöskin niillä tuotteilla. Jos meillä on huonot tuotteet, ne eivät mene kaupaksi mihinkään hintaan.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on viitattu tuohon savupiipputeollisuuteen paljon, ja siellä kyllä teollisuusjohtajat ovat käyttäneet asemaansa väärin hyväksi. He eivät ole kehittäneet laitoksia eivätkä ole sijoittaneet tuotekehittelyyn, ovat vain nauttineet jatkuvasta valtion tuesta. Edustaja Myllykoski toi tässä alussa esille kasvuyritykset ja pienet yritykset, ja toivoisinkin, että tässä uudessa teollisuuspoliittisessa ohjelmassa, mistä nyt tässä keskustellaan, yritystukea ja kansainvälistymistukea suunnataan myös niille pienyrityksille, joilla on jo uusia markkinakelpoisia tuotteita ja kannattava valmistus käynnissä kotimaassa mutta joilta puuttuu rahoitusta ja vientiosaamista. Näitä kasvuyrityksiä pitäisi tukea, ja täällä on kaksi ministeriäkin paikalla, jotka pystyvät ohjaamaan Suomen tuotekehitystä näihin yrityksiin. Siitä saadaan nopeasti lähtöön uutta kauppaa ja uusia työllistäviä yrityksiä, kun niitä tuetaan.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puheenjohtaja! Raha- ja pankkitoiminnan regulaatiosta johtuen pankit Euroopassa ja erityisesti Suomessa ovat tulleet paljon paljon varovaisemmiksi, ja sen johdosta ne yritykset, joidenka omat pääomat tai omaehtoinen pääoma on hyvin rajallista, joutuvat maksamaan rahasta jopa 5—7 prosenttia enemmän kuin kilpaileva yritys. Eli palkat, energia ovat saman hintaisia, mutta rahoituksesta ja rahasta johtuen yritykset ovat täysin eri asemassa. Kun tämä regulaatio edelleen vahvistuu, me löydämme tämän asian tulevinakin vuosina edestämme. Sen tähden tähän asiaan pitää löytyä joku ratkaisu. Pitää löytyä instrumentteja, joilla pystytään joko omaehtoista pääomaa tai suoraa rahoitusta tämänkaltaisille yrityksille parantamaan.

Lars Erik Gästgivars /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Työntekijät ja työnantajat ovat yhtä mieltä tästä asiasta. Senhän he ovat osoittaneet silloin, kun he tekivät työehtoratkaisun viime syksynä. Teollisuustyöntekijät tarvitsevat ihan varmasti omaa nettopalkkaa, mutta minä puhun bruttopalkasta, ja se on nimenomaan se, mikä sisällytetään niihin tuotteisiin, jotka pitää myydä tuonne maailmalle. Minkä takia tämä on sillä tavalla, on nimenomaan niin, että me olemme pian maailmanmestareita: 60 prosenttia meidän bruttokansantuotteesta on julkista sektoria. Sen pitää jollain tavalla sisältyä näihin meidän tuotteisiin, jotka menevät ulos tuonne maailmalle, ja sitä ei Suomi kestä, kun jossain muualla on 10—15 prosenttia alhaisempaa.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Niitä on ollut useita. Otetaan muutama.

Taisi olla edustaja Uotila, joka avasi keskustelun siitä, että niin tärkeätä kuin onkin uudistaa taloutta, on tärkeätä pitää huolta myös olemassa olevasta. Enkä voisi tästä asiasta olla enempää hänen kanssaan samaa mieltä. Asia on juuri näin.

Olen itse tavannut todeta näin, että tarvitsemme samaan aikaan kanta-asiakasohjelman ja Hullut Päivät tähän valtakuntaan. Me tarvitsemme kanta-asiakasohjelman, jossa oikeasti pidetään huolta esimerkiksi teollisuuden kustannuskilpailukyvystä ja siitä, ettei sääntelytaakka pääse karkaamaan käsistä vaan päinvastoin mentäisiin toiseen suuntaan. Mutta sitten me tarvitsemme myös Hullut Päivät, jossa luodaan jotain kokonaan uutta, josta esimerkiksi nyt vireillä oleva erittäin hyvä startup-buumi muutamissa suomalaisissa isoissa kaupungeissa on hyvä esimerkki.

On myös hyvä muistaa, että aika iso osa, itse asiassa suurin osa, uudesta rakentuu tavallaan vanhan varaan. Meillä ylivoimaisesti lupaavimmat ja merkittävimmät uudistumisen alat ja sektorit tällä hetkellä yhteiskunnassa ovat cleantech ja biotalous. Cleantech on pitkälti meidän teknologiateollisuuden uudistumista, ja biotalous on taas pitkälti meidän metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden uudistumista. Varsinkin silloin, kun puhutaan oikeasti merkittävistä, ison kokoluokan investoinneista, mistä usein esimerkiksi näillä aloilla on kysymys, niin ei se lähde ihan pienistä firmoista, vaan kyllä ne ovat jo vakiintuneet yritykset, isot yritykset ja niiden uudistuminen, jotka näyttävät sitten esimerkkiä.

Tähän liittyen taisi olla edustaja Paatero, joka puhui siitä, että meillä edelleen 25 suurinta yritystä vastaa yli puolesta Suomen viennistä. Se on totta, ja se on haaste, ja se on ongelma. Itse asiassa kun Suomea verrataan moniin muihin maihin, niin yksi meidän isoista ongelmista on se, että meiltä pitkälti puuttuu tämmöiset keskisuuret yritykset, ja se on nimenomaan se, mitä me tarvitsisimme enemmän. Mutta tulevaisuuden keskisuuret yritykset ovat tämän päivän pk-yrityksiä, ja silloin on kysymys siitä, miten me saamme heitä kasvamaan ja kansainvälistymään.

Tämä kasvu ja kansainvälistyminen ja se -hakuisuus ja -haluisuus ja kykeneväisyys on itse asiassa kaikkein tärkeintä tässä. Tähän liittyen työ- ja elinkeinoministeriö on jo tämän vaalikauden alussa kaikessa — esimerkiksi ohjauksessa, mikä kohdistuu koko alaishallintoon, on se sitten Finnvera, Tesi, VTT, Tekes, mikä tahansa — korostanut sitä, että kaikessa politiikassa pitää painoa pistää nimenomaan kasvuun ja kansainvälistymiseen, koska vain sitä kautta luodaan uutta lisäarvoa kansakuntaan.

Edustaja Pekkarinen avasi täällä keskustelun rahoituksesta. Olen pitkälti hänen kanssaan samaa mieltä. Kysymyshän lähtee liikkeelle eurokriisistä ja siihen liittyvästä pankkisääntelystä ja vakavaraisuussäädösten tiukentamisesta, mikä sinänsä on hyvää tarkoittava, varmaan väistämätöntä ja välttämätöntä, mutta sen käänteisilmiönä tai lieveilmiönä on se, että rahan saatavuus vähenee, sen hinta kasvaa, sen ehdot tiukkenevat. Se on erityisen suuri haaste Suomen kaltaisessa maassa, joka on syrjässä ja joka on perinteisesti ollut hyvin pankkikeskeinen. Eli kun pankkikeskeinen rahoitus vaikeutuu tai kallistuu, niin totta kai syntyy suuri tarve löytää korvaavia ja muita täydentäviä instrumentteja.

Mutta, edustaja Pekkarinen, kuten hyvin tiedätte, ei hallitus tässä toimeton ole. Niin kuin itsekin täällä jo taisitte vähän hallitusta kehuskellakin, niin Kasvurahastojen Rahasto II:ta on rakennettu, Finnveran viennin rahoituksen valtuuksia on nostettu ja ollaan nostamassa uudelleen ja kehitetään uusia markkinoita joukkovelkakirjamarkkinoille. Olen erityisen iloinen siitä, että edustaja Myllykoski pitkään täällä puhui First Northista. Eli meidän pitäisi listautumiskynnystä alentaa ja niin edelleen. Kyllä näitä elementtejä ja instrumentteja koko ajan tehdään. Joukkorahoituksesta tuli tänään infoa ja niin edelleen. Mutta ei niitä nyt ihan kuitenkaan niin kuin sieniä sateella ole, että niitä vain niin kuin poimittaisiin tuolta. Samantyyppisten haasteitten edessä ollaan koko Euroopassa.

Taisi olla edustaja Turunen, joka täällä viittasi laivanrakennusteollisuuteen ja tukiaisiin. Tässä on vakava paikka. Ei Suomi pärjää tukiaiskisassa, kun lähdetään isojen maitten kanssa tähän kisaan. Kyllä meidän intressi ja etu on se, että mahdollisimman pitkälti kilpailtaisiin samanlaisilla ehdoilla vapaakauppaan perustuen, ja sitten katsotaan, kenellä on parhaat tuotteet ja kuka siinä pärjää. Semmoisessa kisassa Suomi pärjää. Mutta jos me lähdemme kisaamaan siinä, kenen veronmaksajilta löytyy isoimmat tukiaiset, niin on itsestään selvää, että me näitä kisoja silloin hävitään. Sen takia olen itse huolissani komission ajatuksista siitä, että yhä löyhäkätisemmin voitaisiin myöntää avustuksia esimerkiksi telakkateollisuudelle. Saattaisi olla helppo ajatella näin, että onpas hyvä, meillä on siihen isommat mahdollisuudet, mutta kun on kaikilla muillakin sen myötä, niin emme me siinä voita, vaan päinvastoin itse asiassa häviämme.

En ajatellut puuttua tähän keskusteluun näistä työmarkkinakysymyksistä, enkä puutukaan. Mutta tietenkin on itsestään selvää, että joka ikinen tarina on erilainen. Mikä on minkäkin kustannuserän vaikutus missäkin, se vaihtelee. On hyvä huomata, että monilla teollisuudenaloilla logistiikkakustannukset ovat meille kilpailuhaitta. Me yksinkertaisesti sijaitsemme niin kaukana markkinoista, että meille tulee väistämättä isompia kuljetuskustannuksia kuin monille niille yrityksille, jotka sijaitsevat lähempänä markkinoita. Kun meillä on tämmöinen kilpailuhaitta, sitten meillä pitää olla joitain kilpailuetuja, joilla me kompensoimme tätä. Aivan kuten Turunen sanoi, kysymys on sitten viime kädessä kuitenkin kokonaisuudesta.

Ehkä tähän liittyen — vaikka on kysymys vakavasta asiasta — kevennyksenä, joka siis on vakava kevennys: tulevaisuudessa Suomi kuitenkin voi pärjätä pääosin vain korkeamman lisäarvon, korkeamman jalostusarvon, tuotteissa. Itse asiassa, hyvät edustajakollegat, tällä puolella Suomella on jopa työvoimakustannuksiin liittyviä tiettyjä etuja tällä hetkellä. Suomalainen hyvin koulutettu, osaava, ahkera, tunnollinen insinööri on itse asiassa kansainvälisessä kilpailussa usein aika halpa, ja meidän pitää nähdä tässä myös tiettyjä mahdollisuuksia.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Teollisuuden menestymisen tae on jatkuva uudistuminen. Muuttuvassa maailmassa yksi kehitystrendi on ilmastonmuutoksen torjunnan tarve ja tarve teknologialle, joka pienentää päästöjä ja vähentää energiankulutusta. Tällä voidaan saada kansantaloudelle vientiä. Kiinassahan on jo miljardimarkkinat puhtaalle teknologialle. Päästökauppa on aloitettu siellä suurissa kaupungeissa, mutta tottahan meillä tarvitsee olla kotimarkkinat täällä

Haasteena cleantechin ja biotekniikan kasvuyrittäjyydelle on etenkin pääoman saanti markkinoilta. Valtion tuki uuden teknologian täysmittakaavaisten demohankkeiden yhteydessä onkin tärkeää, ja julkisten hankintojen prosenttitavoite cleantechille on kannatettava.

On keskeistä, että teollisuus jatkaa tuotannon viherryttämistä. Se vahvistaa myös meille perinteisiä vahvoja teollisuudenaloja. Mutta lisäksi tarvitaan uutta kasvua, jota tuovat lukuisat ketterät, innovoivat pk-yritykset.

Mietin, onko tarpeeksi pohdittu yhteistyön ja verkostojen merkitystä pienten ja keskisuurten teknologiayritysten menestymisen kannalta. Suuri yritys voisi ottaa kylkeensä pienen innovatiivisen yrityksen, jolloin hyvä yhteistyö hyödyttää molempia. Esimerkiksi suuryritykset voisivat toimia pääomasijoittajina. Näin ABB esimerkiksi tekee Sveitsissä, jossa sillä on sijoitusyhtiö, joka sijoittaa muun muassa uusiutuvan energian kasvuyrityksiin. Suomessakin isot yritykset voisivat tulla mukaan auttamaan aloittavia yrittäjiä, antamaan väyliä markkinoille ja resursseja pilotoinnin kehittämiseen ja testaukseen.

Lopuksi haluan korostaa vielä tieteellisen tutkimuksen merkitystä kehityksen takaajana ja uuden kasvun siemenenä. Yliopistojen määrärahat, Tekesin, VTT:n ja monen muun tutkimusorganisaation määrärahat ovat tärkeitä. Näkisin myös palveluiden kehittymisen ja robotiikan sekä digitalisaation mahdollisuuksina Suomen teollisuudelle. Ohjelmistojen kehityksessä meillä on hyvää insinööriosaamista, ja 3D-tulostamisen raaka-aineista, kuten biomateriaaleista, voisi löytää uutta liiketoimintaa kemian- ja metsäteollisuudelle.

Täällä on ollut myös hyvää keskustelua yritysrahoituksen pullonkauloista. Pk-yritysten on ollut vaikea saada rahoitusta, ja todellakin esimerkiksi Finnveran rahoitusta on kehitettävä sellaiseksi, että on enempi riskipitoista rahoitusta pk-yrityksille.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Me olemme Suomessa erittäin haastavan taloudellisen tilanteen edessä: bkt ei kasva ja julkinen talous velkaantuu. Kansainväliset vertailut tosin kertovat, että meillä olisi loistavat mahdollisuudet pärjätä globaalissa kilpailussa. On hyvin koulutetut osaajat, toimiva infra, vakaat poliittiset olot ja korruptiosta vapaa hallinto. Myöskään kansantalouden velkaantuminen ei ole vielä kriittisellä tasolla, vaikkakin kehitys on huolestuttava.

Jostain syystä emme kuitenkaan saa kansantaloutemme moottoria käyntiin. Tämä on tietysti osittain päävientimarkkinoiden heikon kehityksen syytä, mutta se ei selitä koko kuvaa. Nyt on todellakin oikea aika lähteä etsimään keinoja suomalaisen teollisen tuotannon virkistämiseen ja olemassa olevan vientipotentiaalin vapauttamiseen. Kannatan lämpimästi ajatusta teollisuuspoliittisen ohjelman laatimisesta.

Arvoisa puhemies! Suomen vientiteollisuus on mahdollista saada parempaan iskuun ja uuteen nousuun. Ensimmäinen tehtävä on Suomen olemassa olevien vahvuuksien tunnistaminen. Paljonhan nykyään puhutaan panostuksista uusiin tulevaisuuden kasvualoihin, mutta samalla tulee hyödyntää maksimaalisesti se tietotaito, joka Suomeen on syntynyt vuosikymmenien kehityksen tuloksena eri teollisuudenaloille. Meritekninen teollisuus on tästä tyypillinen esimerkki. Vaikka STX:llä on mennyt huonosti, se ei tarkoita sitä, että suomalainen meritekninen teollisuus olisi kokonaan menettänyt elinvoimansa. Meillä on edelleen vahvoja ja menestyviä kansainvälisiä toimijoita tälläkin teollisuudenalalla.

Korkeatasoinen osaaminen ja sen pohjana oikeanlainen koulutuspolitiikka ovat kilpailukykyisen vientiteollisuuden välttämätön perusta. Me tarvitsemme jatkossakin erityisesti huippuluokan teknisen alan koulutusta. Tosin tässä yhteydessä on todettava, että ilmeisesti suomalaisten myyntiosaamisessa on paljon toivomisen varaa. Ehkä tämä on sellainen koulutuksen ala, johon meidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Kansainvälistä markkinointia me kyllä tutkimme ja markkinoinnin ammattilaisia koulutamme, mutta miten on myyntipuolen laita? (Puhemies koputtaa) Ainakin professuurien määrässä laskettuna myynnin tutkimus ja koulutus ovat jääneet koulutusjärjestelmässä lapsipuolen asemaan.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin hiukan jatkaa vielä siitä työvoiman hintakeskustelusta, mihin äsken jäätiin. Nimittäin vierailin viime vuonna Italian suurimman ammattiyhdistysliikkeen luona, ja siellä oltiin kyllä hyvin joustavia sen suhteen, että varsinkin nuorten osalta ollaan valmiita siitä minimipalkasta keskustelemaan. Sama juttu Saksassa: siellä on toteutettu Hartz-reformi, jossa myöskin ollaan hyvin joustavia sen paikallisen sopimisen ja nuorten palkkauksen suhteen, mutta meillä vain ei olla valmiita tämänsuuntaisiin keskusteluihin, vai ollaanko? Haluaisin kysyä ministeri Ihalaiselta: millä mielin suhtaudutte näihin Italian ja Saksan ammattiyhdistysliikkeiden päätöksiin?

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä aikaisemmin keskusteltiin muun muassa rakennusteollisuuden tuotannon tasosta. Muistan hyvin, kun me kerran käsittelimme asuntojen ja yleensä rakennusten homeongelmaa, että pohdimme, miten on mahdollista, että Suomessa osataan rakentaa loistoristeilijöitä maailman merille — kesät talvet ne siellä purjehtivat ja eivät homehdu — mutta kovalle maalle Suomessa ei osata rakentaa. Sitä käytiin jonkin verran läpi, ja lopputulos oli se, että valvonta on niin huono rakentamisessa. Täällä tuli esille muun muassa se, että rakennustarvikkeet ovat siellä märässä, kosteassa ilmassa kesät talvet, ja tällaiseen yhteen asiaan ei ole pystytty puuttumaan.

Mutta tämän ohjelman tekeminen on minusta erittäin tärkeä asia. Mitä tulee siihen, miten tätä rahoitusta järjestetään, niin tuossa äsken kiinnitin jo huomiota siihen, että meillä on tämä työeläkeyhtiöitten rahastojen positiivinen ongelma: meillä on rahaa, mutta niin kuin talousvaliokunnan rahoitusseminaarissa kävi ilmi, työeläkeyhtiöt ovat vetäytymässä Suomesta edelleen pois. Siihen voi olla tietysti monia syitä, mutta jollain tavoin pitäisi käydä selville nyt myös palkansaajan eli veronmaksajan näkökulmasta, jos 24 prosenttia palkasta menee työeläkemaksuun, että mitä niillä rahoilla tehdään. Tämä "tuottavasti ja turvaavasti" on tietysti lähtökohta, mutta se asian ydin on varmaankin siinä, että työeläkeyhtiöissä ei ole tällä hetkellä, eikä ole muuallakaan, sellaista osaamista, jossa osattaisiin tuotteistaa näitä tilanteita, joissa niitä sijoituksia voitaisiin tehdä. Nyt ne rahat ovat tuolla ulkomailla juuri samantyyppisissä tarkoituksissa kuin me tarvitsisimme Suomessa.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Tästä teollisuuspoliittisen ohjelman valmistelusta: Olen tehnyt tällaista teollisuuspoliittista tutkimusta niistä puolueitten ohjelmista, mitä on aikaisemmin tehty, niistä vaikutuksista, mitä niillä on suomalaiseen teollisuuspolitiikkaan ollut, lainvalmistelun ja valmiiden lakien vaikutuksista. Ja joitakin huomioita olen todennut: Muun muassa tämä teollisuuspolitiikka on Suomessa suht hajanaista. Itse asiassa täytyy kiittää edustaja Myllykosken kaunista avauspuhetta, sillä se kauneus, mikä siinä oli, oli siinä, että itse asiassa niitä toimenpide-ehdotuksia, niitä monia toimenpide-ehdotuksia, mitä edustaja Myllykoski tässä avauspuheessa esitti, ei löydy oikein mistään suomalaisista teollisuuspoliittisista ohjelmista. Edustaja Myllykoski esitti paljon enemmän toimenpide-ehdotuksia kuin missään muualla on esitetty.

Nyt haluaisin todeta myöskin tällaisen asian, että jos etsitään näitä puolueitten teollisuuspoliittisia ohjelmia Google-haulla, niin voidaan tehdä haku vaikka kokoomuksen teollisuuspoliittisesta ohjelmasta. Nyt syvä hämmennys valtaa mieleni, koska ensimmäinen osuma, mitä saan, on tiedonantaja.fi, joka on SKP:n äänenkannattaja. Toinen osuma tulee Suomi24-nettisivulle. Nyt haluaisin kysyä kokoomuksen edustajilta: Kummasta osoitteesta minun pitää tätä kokoomuksen teollisuuspoliittista ohjelmaa mennä etsimään? Löytyykö se sieltä tiedonantaja.fi-sivulta vai suomi24.fi-sivulta? Kumpaan osoitteeseen minä sitä menen hakemaan? Miten voi olla mahdollista, että näin kauan Suomessa toimineella puolueella kuin kokoomus ei ole olemassa teollisuuspoliittista ohjelmaa? Kaikilta muilta puolueilta se löytyy, ja haluan tässä nostaa hattua SDP:n ja vasemmistoliiton suuntaan, jotka ovat pitkään, monia kymmeniä vuosia, puolustaneet suomalaista teollisuutta. — Kiitos.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Vähämäki on näköjään tehnyt tutkivaa journalismia, joka on näin eduskunnan puoleltakin mahdollista.

Mutta nyt on puhe teollisuuspoliittisesta ohjelmasta. Sen valmistelu tarvitaan, mutta kyllä nyt tarvitaan nopeampia päätöksiä jo tulevassa kehysriihessä ja tämän hallituksen ja eduskunnan aikana. Ilman muuta tarvitaan, koska ei meillä ole varaa odotella vuotta ja todeta, että uusi hallitus hoitaa tämänkin teollisuuspolitiikan. Siinä, miten teollisuuden kilpailukyky on menetetty, kyllä yksi tekijä on ollut tämä ilmastopolitiikka, valitettavasti. Kyllä Suomen teollisuus on siinä saanut aika paljon kustannusrasitetta, joka on menettämässä kilpailukykyä meidän teollisuudeltamme. Se pitää sanoa, vaikka toisaalta ympäristöasia on sinänsä hyvä asia.

Keskusta on esittänyt uuden kasvun rahastoa, ja vaikka hallitus on tällaisen minirahaston perustanutkin, niin kyllä nämä teollisuuden rakennemuutokset ja haasteet ovat niin suuria, että kyllä eri mittaluokan rahasto tarvitaan. Tässä olen ollut näkevinäni myönteisiä uutisia. Ministeri Urpilainen sanoi eilen, että valtion tasetta katsotaan, mitä sieltä voitaisiin siirtää paremmin tuottavaan käyttöön ja uuden teollisuuden, yritystoiminnan rakentamiseen. Se on juuri se puheenjohtaja Sipilän aloite, jota kannattaa viedä eteenpäin, ja uskon, että elinkeinoministeri on lämmin ja myötämielinen tälle aloitteelle.

Yhdyn siihen arvioon, mitä edustaja Pekkarinen toi esille tästä rahoituksen saatavuudesta. Se on käytännön tasolla monilla, erityisesti pk-yrityksillä, todellinen ongelma. Finnvera hoitaa hyvin tehtäväänsä, mutta se ei lainsäädännön ja resurssien vuoksi voi kaikkia rahoitusratkaisuja ottaa hoitoonsa ja silläkin on omat säädöksensä.

Ehkä lopuksi haluan sanoa, että tämä yritysuusiutuminen elikkä omistajavaihdokset on tärkeä asia, joka kannattaa ottaa myöskin agendalle erittäin vahvasti mukaan, koska meillä on paljon yrityksiä, jotka tarvitsisivat uuden omistajan joko omasta perheestä tai muutoin, jotta se yritystoiminta voisi jatkua.

Lopuksi sanon sen, että kyllä vasemmistoliiton energiapolitiikan linja teollisuuden näkökulmasta ontuu. Edustaja Myllykoski on ainoa ydinvoiman kannattaja. Tässä mielessä te teette toisin kuin te puhutte, kun puhutaan energiapolitiikasta ja nimenomaan perusvoiman tuotannosta.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Täällä kehuttiin edustaja Myllykosken puheen kauneutta siitä, että siellä oli paljon ehdotuksia. Olen siitä samaa mieltä, olkoonkin, että ihan hirveän montaa uutta ei ollut, mutta hyvä kooste niistä. Sen sijaan tämän keskustan kasvurahastokeskustelun kauneus on se, että te olette käyneet keskusteluja siitä jo ehkä jo vuoden verran, mutta ette ole kertoneet, mitä se tarkoittaa. Voisitteko te, edustaja Rantakangas, kertoa, mikä se teidän kasvurahastonne on: onko se oman pääoman ehtoista rahaa vai vieraan pääoman ehtoista, ja kuinka paljon sitä kerätään ja mihinkä sitä pistetään ja minkälaisella metodilla? Olisi helpompi käydä tätä keskustelua tästä teidän kauniista ajatuksestanne, jos me tietäisimme, mistä on kysymys.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

On kunnia saada tällainen haaste. Kun kaikki tiedämme sen, että minuutissa ei voi näitä kaikkia ministerin esittämiä toiveita avata yhtiöjärjestystä myöten, niin haluan todeta sen, että tosiasia on, että yrityksillä on sekä oman pääoman ehtoisen rahan puutetta että vieraan pääoman ehtoisen rahan puutetta. (Eduskunnasta: Entäs se rahasto?) — Ja rahasto tarvitaan, miljardiluokan rahasto, siinä, että sillä on muskeleita olla näissä järjestelyissä mukana.

Tämä oli hyvä tämä 30 miljoonan panostus Teollisuussijoitukselle, mutta se oli riittämätön. Me olemme esittäneet, että esimerkiksi TeliaSoneran osakkeista voitaisiin osittain luopua ja ottaa täältä peruspääomaa tähän rahastoon, ja kuten täällä edustaja Skinnari sanoi, niin kyllähän nämä työeläkeyhtiöt pitäisi saada aktiivisemmin mukaan. Ja sitten myös, mitä edustaja Myllykoski sanoi, että meillä on 80 miljardia tuolla pankeissa pääomaa kiinni tavallisissa talletuksissa, sieltäkin pitäisi saada tähän rahastoon matkaan. Elikkä kyllä tämä tarve on todellinen ja rahaa on, kun se pystytään kokoamaan tähän yhteen tähän suuren kasvun rahastoon.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnä pitää kiittää edustaja Vähämäen kauniista sanoista. Huomaa, että edustaja on Oulusta, kun kykenee noin järkeviin puheenvuoroihin. (Naurua) Siellä Oulun kaduilla kun kävelee, niin monesti ihmiset kysyvät, mihin ne suomalaisten rahat ovat kadonneet, kun nämä säästötalkoot jatkuvat. Minun vastaukseni aina on ollut se, että ne eivät ole kadonneet Kreikkaan eivätkä ne ole kadonneet mihinkään mustaan aukkoon, vaan tilanne johtuu siitä, että suomalainen vientiteollisuus sukeltaa niin pahasti: metsäteollisuus hiipuu, elektroniikkateollisuus oikeastaan romahti, konepajat kitkuttelevat, telakat kituvat. Ellemme me saa tätä uutta työtä luotua ja vanhaa pelastettua, niin millään säästölistoilla ei ikipäivänä valtiontaloutta saada tasapainoon. Sellaista säästäjää ei tästä maasta löydy.

Samaan aikaan ihmetyttää se, että kun uusiin yrityksiin ei meinaa löytyä mistään rahoitusta, niin tuolla pankkitileillä tosiaan makaa 80 miljardia tällä hetkellä rahaa, eli ne vain makaavat siellä aika lähellä nollakorkoa, ja samaan aikaan kasvuyritykset ihmettelevät, mistä saisi rahoitusta. Tämä varmaan johtuu siitä, että suurin osa suomalaisista ei ymmärrä sijoitustuotteita, joita heille tarjotaan, eikä uskalla ottaa riskiä.

Itsekin kuulun tähän joukkoon. Sattui tuossa pieni raha olemaan, ja kun kysyin vinkkiä sitten eräästä suuresta suomalaisesta pankista, jonka nimeä en viitsi paljastaa, mihin sitä kannattaisi rahaa sijoittaa, niin tuli kaksi vinkkiä: toinen oli Espanjan valtion lainat ja toinen oli kehittyvissä maissa toimivat lääkeyhtiöt. Eli näihin kahteen olisi Kalliorinteen Riston rahat pitänyt sijoittaa. En innostunut näistä. Millä saataisiin sellaisia tarjouksia, miten valtio voisi olla tukemassa senkaltaista toimintaa, että ne sijoitusvinkit olisivatkin sellaisia suomalaisiin kasvuyrityksiin sijoitettavaa rahaa? Sellaisesta minä olisin kyllä innostunut saman tien.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ensinnäkin edustaja Myllykoskelle ja koko eduskunnan teollisuusryhmälle tästä keskustelualoitteesta. Tästä illasta huomaa, että tämä on ollut hyvin aiheellinen.

Koko maailma on vahvassa rakennemuutoksessa. Teollista toimintaa ja siihen liittyviä työpaikkoja jaetaan tällä hetkellä uudestaan. Jotta Suomi voisi pärjätä tässä tilanteessa, emme voi käpertyä vanhoihin toimialoihin tai vanhaan tekemiseen, vaan meidän on visioitava tulevaisuutta omien vahvuuksiemme ja osaamisemme pohjalta.

Omassa kotikaupungissani Salossa on kuljettu muutoksen eturintamassa. Vientiriippuvainen teollisuutemme sukelsi Nokian tehtaiden alasajon myötä varsin syvälle. Emme kuitenkaan nostaneet käsiä pystyyn, vaan lähdimme rakentamaan uutta. Osaaminen ja infrastruktuuri meillä olivat jo valmiina, ja niiden pohjalle on saatu aikaan paljon uusia yrityksiä. Nokian työntekijöiden osaaminen on otettu käyttöön hyvin laajasti ja luovasti. Tässä yhteydessä täytyy kiittää siitä, että meillä on rakennettu tukijärjestelmiä rakennemuutoksien kourissa kamppaileville paikkakunnille ja teollisuudenaloille. En halua edes kuvitella tilannetta, jos näitä tukielementtejä ei olisi ollut käytettävissä esimerkiksi meidän seudullamme.

Tämä esimerkki kannattaa kaiken kaikkiaan huomioida teollisuuspolitiikasta keskusteltaessa laajemmin myös jatkossa. Meillä aukenee päivittäin uusia mahdollisuuksia. Meillä on paljon innovaatiotoimintaa ja osaamista. Kysymys kuuluu: miten tartumme näihin mahdollisuuksiin ja miten muutamme nämä ajatukset konkreettisiksi, menestyviksi, kansainvälisiksi yrityksiksi ja, mikä tärkeintä, suomalaisiksi työpaikoiksi? Muun muassa kasvuyritysten tukeminen ja erilaiset veroratkaisut työn mahdollistamiseksi ovat meidän päättäjien käsissä tulevissa päätöksissä, liittyen myös vahvasti tuleviin kehyksiin.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän ohjelman valmistelun pohjaksi pari yksityiskohtaa.

Täällä luonnonsuojelun merkitystä on parissa puheenvuorossa sivuttu. Se on totta kai tärkeää. Tähän asti oikeastaan moni luonnonsuojelullinen teko on johtanut siihen, että teollisuutemme koneisto ja toimintamallit, -prosessit, on hiottu kuntoon. Se on toisaalta tarkoittanut pienempää energiankulutusta ja sitä kautta kilpailuetua. Mutta jos me teemme edelleen niin, kun se löysä on hiottu jo aikaa sitten pois, niin me tulemme ampumaan itseämme jalkaan. Olisi nyt pikkuhiljaa aika ruveta keskittymään luonnonsuojelussakin niihin muihin maihin, jotka eivät ole vielä tehneet sitä välttämätöntä, mikä on todellakin tulevaisuutta ajatellen tehtävä.

Toinen asia on liikenneinfran ja logistiikkakustannuksien merkitys teollisuudelle. Tässäkin esimerkiksi rikkidirektiivi tulee tekemään merkittäviä muutoksia meidän käyttämäämme aluskapasiteettiin, aluskokoon, ja sitä kautta myös satamaverkostoon, missä voimme yleensäkin toimia. Tätä kautta sitten taas raideliikenne nykyisellä VR:n politiikalla, millä vain isot massat liikkuvat ja pieniä ei haluta kuljettaa, tekee tietyt ongelmat tähän kuvioon. Mitat ja massat olivat yksi ajatus, että sillä saadaan kilpailukykyä, mutta samaan aikaan meidän inframme ei kestä, sillat ovat aivan alimitoitettuja uusille mitoille, massoille, ja kaiken lisäksi uusilla — kohta vanhoillakaan — rekoilla ei saa Eurooppaan ajaa. Eli siinä on tietynlainen ristiriita olemassa: panostetaan johonkin asiaan, mikä ei toisaalta toimi.

Vielä aivan viimeiseksi: Bisnes pyörii sillä, että kauppaa tehdään. Lentoyhteyksien pitää toimia maakunnista maailmalle, sillä kaupat tehdään kasvokkain.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun kerran puhemies sanoi, että voi kommentoida muidenkin puheenvuoroja tässä aluksi, niin todellakin olisin kysynyt edustaja Rantakankaalta, joka juuri lähti pois, että mehän anoimme, että keskusta kertoisi hiukan tästä kasvurahastosta, ja pyysimme yhtä konkreettista esimerkkiä, mutta nyt ei tullut kyllä yhtään vielä tällä hetkellä. Toivomme sitä täsmentämistä, mihin kaikkeen tämä raportti kohdistuisi.

Edustaja Vähämäelle: Te katsoitte Googlesta vain teollisuuspolitiikkaa. Meillä on esimerkiksi yrittäjyysraportti Eero Lehden puolelta, Yrittäjyyden positiivinen kierre, Marjo Matikaisen ja allekirjoittaneen kasvuraportti — ne voimme toimittaa ne teille — jotka puhuvat teollisuuspolitiikkaa, puhuvat laajemmin yrittäjyyspolitiikkaa. Hiukan voisi laveammin katsoa, minkälaisia raportteja kokoomuksella on ja on tehty viime vuosien aikana. Sieltä löytyy paljon sellaisia aineksia, jotka liittyvät tähän teollisuuspolitiikkakysymykseen.

Mutta, arvoisa herra puhemies, voi sanoa niin kuin yksi viisas professori sanoi, että epävakaina aikoina suurin vaara ei ole epävakaus vaan se, että toimisimme eilisen logiikalla. Tässä pitäisi miettiä myöskin tässä teollisuuspolitiikassa — tutkimusten mukaan esimerkiksi teollisuustuotteiden arvot ovat tipahtaneet 30 vuodessa 40 prosenttia —että meidän täytyy tehdä koko ajan uudenlaisia ratkaisuja, löytää uudenlaisia malleja siihen. Toisaalta puhutaan tästä lentoliikenteen vastaavasta. Esimerkiksi iPhone kiertää ennen valmistumista 2,5 kertaa maailman. Meillä on kokonaan erilainen teollisuuden logiikka, jossa me tarvitsemme hyviä lentoyhteyksiä ja muita vastaavia, mutta kun katsoo esimerkiksi Suomen lentoliikenteen strategiaa, se lentoliikenne olisi miinus 1 prosentti, me emme pelaa sen mukaisesti.

Toisia esimerkkejä, joita pitäisi miettiä, ovat juuri nämä yrittämisen rahastot, tällaiset kasvurahastot, joiden eteen onneksi elinkeinoministeri on nyt tehnyt töitä. Mutta se suuri haaste ovat sellaiset yritykset, jotka ovat saada jo kaupan, mutta rahoitus ei ole järjestyksessä. (Puhemies koputtaa) Ne tekisivät isoja kauppoja.

Kolmantena on kieltämättä tämä cleantech-puoli ja tehokkuus. Suomalainen teollisuus tekee 4,5 kertaa tehokkaammin kuin kiinalainen tuotantoa (Puhemies koputtaa) per kulutusyksikkö tai energiayksikkö.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä kiitoskanava on auki tuonne edustaja Myllykosken suuntaan: kiitos aloitteesta ja keskustelusta.

On haasteellista teollisuuspolitiikassa pitää edellytykset sille vanhalle teollisuudelle yllä ja luoda uutta ja kehittää teollisuutta sen jälkeen. Tässä keskustelussa on menty nyt laidasta laitaan, myös työvoimakustannuksiin, ja tärkeä asia, mikä täällä on tullut esille, on rahoitus.

Mutta mitä muuta tässä salissa me päätämme? Me päätämme pitkälle lupapolitiikasta, tukipolitiikasta. Valiokunnissa pohdimme juuri sitä, mitä EU tuo meille. Eli onko meillä kaikissa näissä päätöksissä, mitä täällä eduskunnassa tehdään, työllisyys- ja kilpailukykylasit päässä, kun niitä päätöksiä tehdään? Kun rakennetaan uutta, kun tehdään uutta, niin siellähän tehdään ympäristövaikutusarvioita, siellä tehdään sosiaalisen puolen vaikutusarvioita ja niin poispäin vaikutusarvioita, mutta onko siellä, niin kuin ministeri otti esille, kustannus- ja kilpailukykyarvioita? Tehdäänkö näitä riittävästi tässä meidän lainsäädännössä? Esimerkkinä tästä joku vuosi sitten, taitaa olla edelleenkin liipaisimella, pehmopaperiteollisuuteen oli tulossa jäteasetus, joka olisi lähestulkoon kieltänyt tämän siistausjätteen käytön oikeastaan mihinkään, yhdessä vaiheessa. Mutta onneksi tässä etua valvottiin ja saatiin notifikaatio siihen tehtyä. Eli meillä tulee jatkuvasti teollisuuden ympärillä olevaa, niin kuin edustaja Jalonenkin otti esille, ympäristölainsäädäntöä, mutta yhtä lailla tätä lupapolitiikan lainsäädäntöä. Kyllä olen todella huolissani siitä, millä tämä lupamylly nyt saataisiin käyntiin. Esimerkiksi tämä tuulivoimaenergia ja sen teollisuus olisi merkittävä teollisuudenhaara teknologiankin osalta, kun me saisimme sen käyntiin tämän luvituksen osalta.

Toinen asia on nämä tukiasiat. Isossa kuvassa, kuten ministeri otti esille laivateollisuuden puolelta, laivateollisuudessa me emme varmaan pärjää täällä, mutta olemmeko me menossa siihen askelmaan Euroopassa, että pärjääkö suomalainen energia, kun saksalaiset tukevat kivihiiltä, he tukevat bioenergiaa voimakkaasti, englantilaiset atomivoimaa eli ydinvoimaa. Olemmeko mekin siinä tukipöhöttyneessä energiakamppailussa? Millä tavalla me turvaamme meidän edullisen energiansaannin yritystoiminnalle?

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Teollisuuspoliittinen ohjelma saadaan joskus aikaiseksi, mutta tässä vaiheessa jo esitän edustaja Vähämäelle kiitokset omasta, perheen ja puolueen puolesta siitä kannustuksesta, että me olemme töitä tehneet.

Kun se teollisuuspoliittinen ohjelma saadaan aikaiseksi, niin mihin niitä uusia, aitoon kysyntään perustuvia työpaikkoja sitten saadaan synnytettyä, mille uusille toimialoille ja unohtamatta tätä vanhaa teollisuutta, josta se ruisleipä ja makkarakin sen leivän päälle tulee? Ja millä keinoin? Kyllä siellä tietenkin yhtenä suurena tekijänä ovat nämä tutkimus- ja tuotekehityspanostukset. Se taitaa olla reilu 3 prosenttia tällä hetkellä bruttokansantuotteesta, joka sinne panostetaan. Kaikin mokomin voisi taso olla 4. Milloin edellytykset siihen on? En tiedä. Suurin piirtein viikko sitten aika monikin kuuli sen saman tiedon, että yritykset ovat vuoden 2008 jälkeen noin miljardilla vähentäneet tutkimus- ja tuotekehityspanostuksia. Se on todella huolestuttava tieto. Totta kai ymmärrän nämä taloudelliset vaikeudet, mitä siinä on tällä hetkellä olemassa.

Muutama sana cleantechistä: Siellä on yli 2 000 yritystä, liikevaihto 24—25 miljardia tällä hetkellä, ja varmaan ehkä nyt jo enemmänkin. Sehän on äärimmäisen kovaa insinööriosaamista, ja sitä kaikin mahdollisin keinoin pitää myöskin edistää. Muun muassa erotustekniikka on Suomessa huippuluokkaa. Edustaja Ahvenjärvi korosti sitä, että me tarvitsemme myyntimiehiä lisää ja sitten niitä professuureja. Taitaa tosiaan yksi professuuri tällä hetkellä olla. Siis sellaisia myyntimiehiä, jotka myyvät tätä suomalaista kovaakin osaamista, cleantechiä, tuolla maailmalla, ja sellaisia myyntimiehiä, jotka myyvät sille eskimolle ne varvassandaalit.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Teollisuuspolitiikassa jos missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Onnistuakseen erilaisten osatekijöiden, toisistaan täydellisesti poikkeavien osatekijöiden, on pelattava yhteen.

Suuri raha löytää aina halvimman maan, jossa on nälkäpalkka ja jossa piut paut välitetään ympäristöarvoista. Me menestymme yksilöllisillä tuotteilla ja tavaran laadulla.

Ihmettelen, että hallituksen tulevaisuusselonteko käytännössä vaikenee perinteisestä teollisuudesta puhumisesta. Sitä nimenomaan tarvittaisiin. Innovaatioista puhutaan miltei kyllästymiseen saakka. Onnistuakseen innovatiivinen ilmapiiri syntyy vain pakottomassa miljöössä, jossa on tilaa hengittää ja jossa on aikaa. Jo koulussa pitäisi opettaa, niin että innovatiivisuus leviäisi, että piirustuksen tunnilla piirretään tuoli, matematiikan tunnilla otetaan mitat, kuinka paljon sitä puuta tarvitaan sen rakentamiseen, ja käsityötunnilla rakennetaan se tuoli. Tällä tavoin saataisiin tätä innovatiivisuutta rakennettua.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka sanovat, että talous ei saa olla alisteinen kaikelle (Puhemies koputtaa) muulle inhimilliselle elämälle. Elämässä on paljon muuta, mutta toimiva talous turvaa leivän ja hyvinvoinnin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin pari kommenttia käytyyn keskusteluun, siihen, mitä Vähämäki otti esiin, ja näihin teollisuuspoliittisiin puheenvuoroihin. Jaskari jo vastasikin siihen kokoomuksen puolesta.

Haluaisin kuitenkin sanoa sen, vaikka kiitän toki Myllykoskea tästä erinomaisesta keskustelun avauksesta, että kyllä vasemmistoliiton teollisuuspoliittinen ohjelma kovin ohueksi jää, jos te ydinvoimaa vastustatte. Kun Teollisuuden palkansaajia oli meitä aika monta edustajaa kuuntelemassa, niin kyllä siellä täysin selväksi tuli se, että jos ydinvoimaratkaisua ei tehdä, niin energiaintensiiviseen teollisuuteen ei Suomessa uskota eikä Suomessa siihen investoida. Kyllä siinä aika kova selittämisen paikka on, jos teollisuutta yrittää puolustaa ilman, että ydinvoimaratkaisun tekee.

Mitä sitten näihin yksikkötyökustannuksiin tulee, niin täytyy sanoa, että sellaista puheenvuoroa kyllä ihmettelen, kun täällä ruvettiin syyllistämään — en muista sitä sanaa, termiä — siitä, ettei arvosteta työntekijöitä, jos nostetaan esille nämä yksikkötyökustannukset. Voin kertoa hyvin konkreettisen esimerkin.

Pirkanmaalta on lähtenyt satoja, ehkä tuhansiakin metallialan työpaikkoja viimeisten vuosien aikana Puolaan. Puolassa maksaa työvoima neljä kertaa vähemmän. Suomessa ei kukaan elä Puolan palkalla, sillä tavalla ei voida toimia, mutta kyllä meillä täytyisi vähän niin kuin kellojen soida, jos minunkin paikkakunnallani tehdas, joka on ollut kymmeniä vuosia toiminnassa, pistää levyhallin kiinni ja kaikki 59 hitsaajaa pihalle. Työt siirtyvät Puolaan. Osa työntekijöistä siirtyy Norjaan, ne, jotka ovat päässeet sinne töihin. Suurin osa on omalla paikkakunnalla työttömänä. En minä tiedä olisivatko ne työt jatkuneet, jos olisi vaikka pekkaspäivistä luovuttu, mutta olisivat saattaneet jatkua. Saksassa esimerkiksi tällaisia sopimuksia on työpaikoilla tehty, ja monta työpaikkaa on pelastettu. Kyllä ne asiat täytyy ottaa vakavasti silloin, kun ihmisten työpaikoista on kyse.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tosiaan yksikkötyökustannuskehityshän ei ole vain palkkakehitys, vaan se on palkkakehitys kertaa tuottavuuskehitys, ja molemmat vaikuttavat siihen, miten tässä käy.

Mitä tulee nyt sitten kasvurahastoon, kun siitä oli epäselvyyttä, että mitä keskusta sillä ajaa, minä kerron taustan sille, mistä on kysymys: yksinkertaisesti siitä, että on se kurja tilanne, jos suomalaisten kaiken aikaa hurjia miljardimääriä kasvava eläkerahasto, varallisuus, joka on kohta 200 miljardia, ja muu vastaava tällainen varallisuus, entistä enemmässä suuntautuu Suomen rajojen ulkopuolelle, sijoittaa sinne. No hyvä, jos se saa sieltä hyvän tuoton. Mutta huono, jos ajatellaan sitä hyvää, minkä se, jos se Suomeen investoitaisiin, täällä Suomessa saisi aikaan.

Meidän ideamme on se, että nyt kasvurahastoon, joka edellisellä vaalikaudella avattiin, ja nykyinen hallitus sitä jatkaa jonkun verran, tarvitaan entistä enempi panoksia. Ei mitään miljardeja valtion panoksia, ei sinne sellaisia tarvita. Sellaisia minä kuulen omastakin porukasta joskus silloin tällöin, mutta ei niin suuria valtion panoksia sinne ainakaan yhtenä vuonna tarvita, pitkässä juoksussa kylläkin. Eikä välttämättä edes omaa erillistä uutta rahastoa. Ne fasiliteetit ovat olemassa, jos niitä halutaan käyttää, mutta me tarvitsemme merkittävästi lisää myös valtion panostusta. Valtio voi myydä omaisuutta, mutta valtio voi antaa myöskin insentiiviä, houkutella esimerkiksi epäsymmetrisellä voitonjaolla myöskin yksityistä rahaa — juuri sitä rahaa, mikä tällä hetkellä valuu maan rajojen ulkopuolelle. Kysyntää tälle rahalle on.

Sanon yhden ainoan toimialan tässä energian ohella. Meillä on kaivosteollisuudessa valtavia investointihankkeita tällä hetkellä vireillä. Minusta on aivan selvää, että 10—20 vuoden päästä ei voi olla niin, että kaivostoiminnan näitä kohtuullisen selkeitä raaka-aineita viedään täältä Suomesta laivalla ulos. Ne pitää jalostaa metallijalosteiksi Suomessa. On ilman muuta selvää, että sellaista jalostustoimintaa Suomeen syntyy. Ja olisi erittäin hyvä, että valtio tajuaisi vahvan valtion roolin ja olisi mukana edesauttamassa sellaisen bisneksen syntymistä tänne Suomeen, jolla tämän kaivosteollisuuden tuotteet täällä Suomessa voitaisiin jalostaa ja viedä sitä kautta sitten maailmalle.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vihdoin viimein ollaan päästy tämmöiseen evästysvaiheeseen. Koetan itsekin evästää hieman, että mitä tässä toivon tästä teollisuuspoliittisesta ohjelmasta.

Olimme tuossa viime viikolla ministeri Vapaavuoren kanssa tilaisuudessa, jossa keskusteltiin siitä, onko EU teollisuuden uhka vai tuki. Siinä keskustelussa muistaakseni UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen nosti esille tämän kilpailukyvyn ja sen, että EU-tasolla se kilpailukyky pitäisi nostaa yhdeksi kriteeriksi silloin, kun määritellään direktiivejä. Se on niin kuin Eurooppa-tason hommaa.

Sitten toinen asia, mikä tulee tässä evästyksenä: edunvalvonta EU:n suuntaan kuntoon niin, että me olemme alusta saakka niissä pöydissä, missä puhutaan teollisuudesta.

Kolmanneksi: sääntelyn ongelmat, ne on tunnistettava ja niihin on puututtava.

Neljänneksi: cleantechin pullonkaulat on poistettava. Tuoreessa tutkimuksessa, LUTin, Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimuksessa, on tunnistettu näitä pullonkauloja, jotta saataisiin se potentiaali, mikä siellä on, 40 000 työpaikkaa, 50 miljardin liikevaihto, käyttöön.

Viidenneksi tämä edustaja Myllykosken esille nostama asia: tehdyt toimet tulee ottaa huomioon. Se on juuri näin. Teollisuuspäästödirektiivi on tällä hetkellä käsittelyssä ympäristönsuojelulain sisällä, ja siellä on tämä BAT-vaatimus, eli parasta mahdollista tekniikkaa. Pitää miettiä ihan aikuisten oikeasti, että onko mitään järkeä laittaa valtavia kustannuksia, valtavia rahoja kiinni siihen, että saavutetaan minimaalinen ympäristöhyöty. Tässä on ihan vakava keskustelun paikka.

Kuudenneksi: tarvitaan teollisuuspoliittinen ohjelma.

Seitsemänneksi ja viimeiseksi: me tarvitsemme tässä salissa kansallisen yksituumaisuuden siitä, että teollisuus on Suomelle tärkeä. Me tarvitsemme pitkäjänteistä ja ennustettavaa teollisuuspolitiikkaa ja sen teollisuuden merkityksen ymmärtämistä ja sen ymmärtämisen viemistä päätöksiin. Sillä tavalla luulen ja uskon, että suomalainen teollisuus pärjää jatkossa.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Pekkarista siitä, että hän tuli takaisin saliin, koska silloin kun edustaja Pekkarinen on salissa, silloin saa jonkunlaisia vastauksia keskustan linjasta. Tosin ihan hirveän syvälle ei menty. Enemmän taisitte tekin kertoa rahastonne taustoja kuin sitä, miten se faktisesti olisi.

Puhuitte muun muassa epäsymmetrisestä voitonjaosta, eikö niin? Kuten, edustaja Pekkarinen, hyvin tiedätte, juuri tätä hallitus parhaillaan tekee Tekesin ohjelmissa siemenvaiheen yritysten osalta. Puhuitte myös siitä, että kaivosteollisuuteen valtio voisi panostaa. Sitäkin on tehty, eikö niin? Eihän tässä mitään dramaattista uutta ole. En nyt usko, että tässä kannattaa jatkaa sitä keskustelua, mutta kun se on niin keskeinen osa teidän jokapäiväistä retoriikkaanne tässä salissa, niin varmaan olisi hyvä, en tiedä, onko liikaa vaadittu, että vaikka jotenkin paperille laittaisitte, mitkä ne teidän rahastoajattelunne keskeiset piirteet ovat, niin siitä voi sitten käydä jäsentyneempää keskustelua.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun aikana on kosketeltu hyvin monia erilaisia teemoja, ja usein täällä moni tuskastuu ja turhautuu salissa, kun puhutaan vähän asiasta ja asian vierestä, mutta ei minun mielestäni tällä kertaa. Se, että täällä on käsitelty niin monentyyppisiä teemoja, on itse asiassa osoitus siitä, kuinka kokonaisvaltaisesta asiasta on kysymys, ja siitä, kuinka moni erityyppinen asia sitten tosiasiassa vaikuttaa siihen, miten meidän elinkeinoelämä pärjää, miten meidän teollisuus kehittyy. Tämä on ehkä, arvoisa puhemies, minusta suurimman kiitoksen paikka edustaja Myllykoskelle, että hän on tämmöisen keskustelun virittänyt, jolloin ehkä vähän on ymmärrys lisääntynyt siitä, kuinka monta asiaa meidän pitää pitää mielessä silloin, kun me pohdimme tätä.

Tämä on oikeasti, arvoisat edustajat, kuolemanvakava asia. Tämä on se hyvinvointivaltion tulopuoli. Tulopuolen pitää olla kunnossa, jos me haluamme sitä menopuolta hoitaa, joka on, niin kuin tiedetään, poliittisen järjestelmän erityissuojeluksessa.

Minun viestini on se, sen sijaan, että varmaan tehdään erilaisia ohjelmiakin, että kysymys on siitä, että meidän pitäisi ymmärtää, että tämä on tämmöinen vähän niin kuin elämäntavan tyyppinen asia. Vähän niin kuin läpäisyperiaatteen mukaisesti kaikki, joka liittyy kasvuun, kansainvälistymiseen, kilpailukykyyn, elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, pitäisi ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa, mitä täällä salissa käydään. Käymme me sitten keskustelua melkein mistä asiasta tahansa, siinä pitäisi muistaa tämä ulottuvuus. Se on mielestäni erinomaisen tärkeätä.

Työ- ja elinkeinoministeriö tulee kevään aikana julkistamaan hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan liittyen tämmöisen teollisuuspoliittisen linjapaperin. Se ei ole ehkä siinä mielessä ohjelma, että siihen päätyisi isoa määrää konkreettisia toimenpide-esityksiä, mutta se on hyvin vakavalla mielellä tehty linjapaperi, jossa on pohdiskeltu ennen kaikkea tätä maailmanmuutosta ja sitä, minkätyyppisissä asioissa Suomi voi tulevaisuudessa pärjätä ja mitä meidän pitää tehdä, jotta se myös materialisoituu.

Tulemme sen lisäksi myös sitten hieman konkreettisemmalla tavalla linjaamaan sitä, mitä voisimme tehdä kahden ehkä lupaavimman, keskeisimmän tulevaisuudenalan eli cleantechin ja biotalouden osalta. Nämä ovat molemmat sen takia erityisen maininnan arvoisia ja erityisen ohjelmatyön arvoisia, että ne ovat globaaleja megatrendejä. Ne ovat kysymyksiä, joissa Suomella on jo merkittävää osaamista tai esimerkiksi metsien kautta merkittäviä luonnonvaroja, ja ne ovat sen lisäksi kysymyksiä, jotka ovat miljardiluokan kysymyksiä. En halua väheksyä yhtään teollisuudenalaa missään mielessä, mutta silti biotalouden ja cleantechin potentiaali on kymmenkertainen verrattuna useimpiin muihin, mistä me puhumme. Sen takia tämän kansakunnan kannattaisi pistää aivan erityistä painoa näihin kahteen kysymykseen.

Kysymys on kaiken lisäksi siitä, että se pitkälti perustuu siihen osaamiseen, mitä meillä jo on. Cleantech on pitkälti teknologiateollisuuden uudistumista, biotalous on pitkälti metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden uusiutumista. Biotalouteen liittyy vielä se hyvä puoli, että se on alueellisesti erittäin tasa-arvoinen tässä Suomenmaassa. Kun iso osa esimerkiksi luovien alojen työpaikoista ja muista syntyy kasvaville kaupunkiseuduille, niin biotalous kaivosteollisuuden ja matkailun ohella tasapainottaa tätä alueellisesti siten, että koko valtakunta pääsee tätä kautta menemään eteenpäin.

Tarkoituksemme on siis biotalouden ja cleantechin osalta tulla erillisillä linjapapereilla ja niihin liittyvillä periaatepäätöksillä vielä tämän kevään aikana ulos, ja toivon, että voidaan sitten käydä siitä rakentavaa keskustelua myös eduskunnan kanssa. (Mauri Pekkarinen: Perutteko t&k-leikkaukset?)

Arvoisa puhemies! — Kuten on tapana sanoa, että täällä vastataan omalla vastuualueella oleviin kysymyksiin, niin viittaan tähän vastatessani edustaja Pekkariselle.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen kauppatase on nyt kolmatta vuotta negatiivinen, viime vuonna 2,3 miljardia euroa, ja viimeisen vuosikymmenen aikana olemme menettäneet kymmeniätuhansia teollisia työpaikkoja. Joidenkin tutkimusten mukaan Suomen uhkana on menettää vuoteen 2020 mennessä lisää valmistavan teollisuuden työpaikkoja jopa 42 000, ellemme saa kilpailukykyä takaisin.

Täällä edustaja Pekkarinen käytti hyvän puheenvuoron, jossa hän totesi, että ei tämä kilpailukyky ole pelkästään palkoista kiinni vaan myös tuottavuudesta, ja tosiasia on, että yhteenlaskettuna työvoimayksikkökustannuksissa me olemme menettäneet kilpailukykyä keskeisille kilpailijamaille Ruotsille ja Saksalle viimeisten vuosien aikana.

Nyt hallitushan on tehnyt toimenpiteitä verokilpailukyvyn parantamiseen. Se meillä nyt on kunnossa, yhteisöveroa on reilusti laskettu. Mutta valitettavasti on niin, että vaikka verotus olisikin alhaista, jos tuotteet ja palvelut eivät käy kaupaksi, niin yhtään lisää työpaikkaa ei Suomeen valitettavasti synny. Tämä kilpailukykyhän on hankala kysymys ja ei kovin nopeasti ratkaistavissa, mutta siltä tieltä, jolla pyritään parantamaan, ei todellakaan saisi poiketa.

Mutta meillä on olemassa yksi teollisuuden sektori, jossa voitaisiin omilla toimilla nopeastikin tehdä kilpailukyvylle parantavia toimenpiteitä, ja tämä on energiateollisuus. On valitettavaa, että vaikka meidän tuontimme on pienentynyt, niin silti viime vuonnakin energiatuotteiden tuonti Suomeen vain kasvoi. Se on nyt luokkaa 7—8 miljardia euroa. Ja samaan aikaan me voisimme korvata sitä tuontia kotimaisella polttoaineella, jos me tekisimme oikeita ratkaisuja. Tämä minusta on semmoinen avainkysymys, että jos me emme voi riittävästi valtiona buustata meidän vientiä, niin meidän pitäisi ainakin sitä tuontia pyrkiä korvaamaan kotimaisella tuotannolla. Tässä pitäisi nyt tehdä (Puhemies koputtaa) ihan isoja suunnanmuutoksia hallituksen energiapolitiikkaan.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Sen verran kun oli puhetta tuosta korkeasta kustannustasosta, niin se on todella sääli, että keskustelu kääntyi välittömästi palkkoihin, koska sitä en suinkaan itse tarkoita, koska puolustan samalla tavalla kuin vasemmalla puolella myös palkansaajien palkkaa ja sitä ostovoimaa, mikä heillä on, koska eihän Suomessa voi palkkoja alentaa, koska tämä on kalliin hintatason maa. Mutta siinä on tärkeintä huomata, että meillä on valiokunnassa käynyt yrityksiä, jotka kertovat, että kymmenen viime vuoden aikana heidän kumulatiivinen kustannusrakenteensa eri veroista, viranomaismaksuista ja muista on noussut tasolle, joka estää heidän pärjäämisensä Euroopassa, vaikka he saisivat työvoiman ilmaiseksi. Kyllä kai meidän kansanedustajina pitää jonkun verran herätä. Vaikka nämä kertomukset vähän viritettyjä olisivat, niin täytyy meidän nyt kuitenkin noteerata, missä tämä Suomi tällä hetkellä menee. Ja kyllähän me nyt olemme tilanteessa, jossa meidän on erittäin vaikea maailmanmarkkinoilla pärjätä, kun kilpailu kiristyy.

Mutta minkä itse haluaisin nostaa tässä ohjelman valmistelussa esille: Minä uskon siihen, että meidän yhteiskunnan tehtävänä ja meidän päättäjien tehtävänä on luoda yrityksille semmoiset toimintaedellytykset Suomessa, että ne pärjäävät, kohtuullinen kustannustaso, kohtuullinen verotus — siinä on menty oikeaan suuntaan yhteisöveron avulla — ja se logistinen kustannus, mikä meillä on suurempi kuin kilpailijamaissa, pitäisi jotenkin saada korjattua.

Solidiumin osakearvostus: Minun käsittääkseni osakkeiden pääoma on tällä hetkellä joku 8 miljardia. Muutama vuosi sitten se oli 4 miljardia. Minä irrottaisin ilman mitään Infra Oy:tä tai muita sieltä kenties nyt, kun pörssikurssit ovat kohtalaisen korkealla, pari miljardia laittamaan infran kuntoon. Minä pidän pitkittäistä moottoritietä esimerkiksi Helsingistä Kuopioon äärimmäisen suurena kilpailukykytekijänä. Silloin polttoaineen kulutus vähenee, liikennekuolemat vähenevät ja siinä tapahtuu vielä se, että työaikaa säästyy valtavasti, eli infraanhan pitäisi uskaltaa satsata enemmän kuin nyt on satsattu.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Myllykoskelle siitä, että teollisuudesta kokonaisuutena puhutaan tässäkin salissa. Teollisuuden työntekijöitä on kauhistuttanut viime vuodet. Kyyti on ollut hyvin kylmää. Julkinen keskustelu on valitettavasti antanut sellaisen kuvan, että teollisuudesta tai olemassa olevista työpaikoista ei välitetä. Tämä ei pidä paikkaansa. Hallitus on tehnyt töitä teollisuuden hyväksi ja yritysten hyväksi, tästä esimerkkinä yhteisöveron alennus isona konkreettisena toimenpiteenä.

Hyvä, että kuitenkin nyt keskustellaan asiasta täällä tänään. Minä odotan kyllä, että hallitukselta tulisi vielä teollisuuspoliittinen ohjelma. Ministeri Vapaavuori tässä kertoi, että jonkunnäköisiä linjauksia on tulossa, mutta kyllä me tarvitsemme laajempaa ohjelmaa.

Maakunnissa elävät tietävät, että teollisuudessa on viime vuosina ollut pakko opetella hyvinkin aktiivista elinkeinopolitiikkaa, jotta sitä olemassa olevaa teollisuutta tai yleensäkin teollisuuden työpaikkoja saadaan siellä pysymään. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä on Rauman telakan lakkauttamispäätös ja Rauman kaupungin toimet telakan maa-alueen ostoksi ja uuden meriteollisuuden saamiseksi alueelle. Täytyy sanoa, että hyvinkin synkästä uutisesta huolimatta tällä hetkellä tuntuu siltä, että meillä on myöskin mahdollisuuksia käyttää sitä olemassa olevaa meriteollisuusosaamista hyväksemme, vaikka sitten nykyisenä telakkatoimintana se ei enää jatkakaan.

Lopuksi haluan sanoa, että vaikka länsimaiset yhteiskunnat ovat siirtymässä yhä voimakkaammin palveluyhteiskunniksi, nojaa hyvinvointimme yhä vahvasti teollisuuteen. Toivonkin, että kun kehysriihen päätöksiä nyt tehdään, niin valtiovalta ei tee sellaisia päätöksiä, jotka rasittavat teollisuutta entisestään, vaan voimme mahdollistaa teollisuudelle nyt rauhan.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tutkimustaustaisena henkilönä toivon tietysti, että tässä salissa esillä ollut cleantech olisi tulevaisuudessa ala, mistä suomalaiset saisivat hyötyä. Mutta tietysti kun EU-maita ja ulkopuolisiakin maita lama painaa, niin siinä voi kumminkin olla pientä haastetta, että lähdetään cleantechin lähinnä puhdistusteollisuuteen suuntautuviin tuotteisiin panostamaan muissa maissa. Mutta toivotaan.

Perussuomalaisilla on oikeita, kestäviä vaihtoehtoja työllisyys- ja teollisuuspolitiikkaan. Varjobudjetissamme esitämme perusteellisia ratkaisuja. Esittämämme työllisyys-, energia- ja kasvupaketti on oikeansuuntainen ratkaisu maamme ongelmiin. Me näemme monet mahdollisuudet kestävässä teollisuuspolitiikassa.

Metsäsektorilla on merkittävää potentiaalia. Siellä on kehitteillä monia uusia tulevaisuuden tuotteita. Hallituksen pitäisi huomioida kotimainen puurakentaminen. Puu on uusiutuva raaka-aine ja ympäristöystävällinen vaihtoehto. Perussuomalaiset esittävät varjobudjetissa panostuksia puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen. Metsiä voidaan hyödyntää myös bioenergian tuotannossa, jossa kannattavuutta voidaan parantaa alan verotusta keventämällä. Valtion kassaan saadaan jäämään jotain, kun työt tehdään kotimaassa.

Paljon suurempi kysymys on kuitenkin vientiteollisuutemme sakkaaminen. Hallitus on tietoisesti aiheuttanut merkittävää haittaa vientisektorillemme. Esimerkiksi päästöttömään energiantuotantoon säädettiin lisävero. Tämä on täysin järjetön asia, joka heikentää suomalaisen teollisuuden investointihalukkuutta ja kilpailukykyä.

Teollisuuden kärsimykset eskaloituivat keskustan Mari Kiviniemen hallituksen aikana, jolloin tehtiin merkittävä veronkorotus, kun hallitus lähes kolminkertaisti toisen sähköveroluokan rasitteen. Lisäksi ensi vuonna voimaan tuleva rikkidirektiivi kurjistaa jo entisestään vientiteollisuuttamme, joten hallituksen toimet ovat vain kiihdyttäneet teollisuuden alamäkeä.

Perussuomalaisten mielestä väylämaksuista pitäisi luopua kokonaan, jotta maamme kilpailukyky ja uskottavuus voidaan palauttaa Venäjän transitoliikenteessä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Suomi voi olla maailman huippua muutamilla valituilla aloilla, meille luontaisilla aloilla: metsäteollisuudessa, arktisessa osaamisessa, elintarviketaloudessa, -teollisuudessa ja siinä, että meillä on toimiva infra.

Arktisen osaamisen oikeastaan yksi perusvahvuuksia on siinä, että kaikki meidän tuottamamme tuotteet toimivat miinus 40:ssä ja plus 40:ssä ja koko tällä skaalalla. Ani harva maa maailmassa pystyy osoittamaan sellaista osaamista tällä alalla kuin mitä Suomi pystyy. Siksi tämä on yksi niitä asioita, jotka meidän pitää tässä maassa kunnossa pitää.

Toinen on tietenkin metsäteollisuus ja siellä ennen kaikkea pitkä kuitu. Tällä hetkellä maailmaan on rakenteilla kymmenkunta sellutehdasta mutta vain yksi pitkän kuidun sellutehdas. Kuitenkin kun me tiedämme sen, että pitkän kuidun osalta pystytään paljon pidemmälle ja paljon enemmän arvonlisää tuottavia tuotteita rakentamaan ja tekemään kuin lyhyestä sellusta. Siksi on oleellisen tärkeää, että niitä metsäteollisuuden investointeja, joita nyt on tehty, jatketaan ja että me saamme aikaiseksi tähän maahan jossakin säällisessä aikataulussa tulevaisuudessa yhden uuden biojalostamon, joka pitää sisällään merkittävän sellupotentiaalin rakentamisen. Jos ei meillä ole perussellua, ei meillä voi olla myöskään nanosellua ja niitä uusia tuotteita.

Elintarviketeollisuuden osalta mahdollisuudet piilevät kotimaisissa puhtaissa, laadukkaissa raaka-aineissa ja siinä erittäin merkittävässä tutkimus- ja tuotekehityspanostuksessa, joita sinne on tehty. Ne ovat taanneet meille vientimarkkinat ja hyvällä hinnalla myytävät tuotteet, joille myös kysyntää on.

Puhemies! Suomella ei ole varaa odotella näitä asioita, koska näitä tekevät monet muutkin maailman maat, ja siksi meidän pitää näihin satsata ja olla etukenossa ja ottamassa ne ensimmäisen toimijan hyvät, jotka sieltä on saatavilla. Siksi me tarvitsemme myös tarpeettoman byrokratian purkua.

Itse asiassa, kun täällä ministeri Ihalainen on paikalla, toivoisin, että meillä tehtäisiin myöskin tämän teollisuuspoliittisen ohjelman osalta tutkimus siitä, paljonko meidän tarpeeton byrokratiamme ja sääntelymme vie meidän kilpailukykyämme alaspäin.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin tuolla sanoin jo aikaisemmin, teollisuus on talouden selkäranka. Halusin katsoa myös eteenpäin, tulevaisuuteen siinä, että nämä pelkät teollisuuspolitiikan toimet eivät meitä auta, ne eivät riitä, joten meidän on edistettävä tämän teollisen tuotannon kilpailukykyä eri politiikan sektoreita läpileikkaavana teemana, eli koko ajan, teimme me mitä tahansa päätöksiä, kaikissa pitää olla työllisyys ja teollisuuden edellytykset mukana.

Teollisuuden kilpailukyvyn vahvistaminen ja elinkeinoelämän uudistuminen onnistuvat vain nimenomaan johdonmukaisella työllä ja tekemällä useita samaan suuntaan vieviä toimenpiteitä. Eli edelleen meidän pitää pystyä pitkäjänteisesti katsomaan asioita. Teollisuutemme elää nyt semmoista valtavaa rakennemuutoksen aikaa, ja siinä toisaalta on meillä myös sitten mahdollisuudet, kun me osaamme ne oikein suunnata. Mahdollisuuksia on nimenomaan korkean jalostusasteen tuotteissa. Kun me osaamme sinne panostaa ja katsoa, että me saamme jalostusastetta nostettua. Se tulee nimenomaan korkean teknologian tuotteista ja asioista. Ja siinä on avainasemassa suomalainen osaava insinööri, joka on halpa. Tämän olisin halunnut tuoda esiin siinä keskustelussa, jota käytiin tuossa aikaisemmin.

Mutta nimenomaan suomalainen insinööri on tällä hetkellä sen verran halpa, että minä pelkään pikemminkin sitä, että meillä on aivovientiä ulospäin, eli insinöörit ajattelevat ja miettivät jaloillaan. Kun täällä tuli hyökkäystä, että palkkakustannukset ovat se, joka kaataa yrityksiä, niin itse väitän kyllä, että se on päinvastoin. Ei suomalainen työ ole se, joka kaataa, vaan nimenomaan se kokonaiskustannustaso, johon tulee kaikkialta muualtakin painetta. On energiakustannuksia ja on muita ulkopuolisia kustannuksia. Tätä meidän pitää miettiä, että millä tavalla me saamme myöskin sen osaamisen arvostuksen nousemaan.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on menetetty viimeisten vuosien ja vuosikymmenienkin aikana merkittävä määrä teollisuuden työpaikkoja. Tässä kärsijöinä eivät tietenkään ole pelkästään ne ihmiset, joita henkilökohtaisesti työpaikkojen menetys on koskenut, vaan myös laaja osa, voi sanoa, koko suomalainen yhteiskunta, koska teollisuuden työpaikat ovat myös merkittävä osa kansantaloutta ja ennen kaikkea sitä osaa, joka luo myös sisäistä kysyntää.

Kadonneita metsä- ja metalliteollisuuden työpaikkoja on vaikea saada takaisin, varsinkin kun Suomessa on loppunut samaan aikaan myös merkittävä määrä it-teknologian työpaikkoja. Suomessa ei enää valmisteta kännyköitä, ei laivoja siinä mittakaavassa kuin aiemmin. Itse tulen Päijät-Hämeen maakunnasta Lahdesta, ja meidän alueella teollisia työpaikkoja on lähes joka kolmas päijäthämäläinen työpaikka. Näin ollen tämän kolmanneksen osalta meillä on merkittävä vaara ajautua työttömyydessä vielä synkempiin lukuihin, jos suomalainen teollisuus sakkaa näinä tulevinakin vuosina.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi tuo maahan joka tunti lähes miljoonan ja vuosittain 8,5 miljardin edestä energiaa. Tästä tuonnista voisimme ison osan korvata kotimaisella energialla ja samalla työllistää ja kasvattaa omavaraisuuttamme sekä huoltovarmuuttamme.

Yritykset kokevat kotimaisen lupabyrokratian suureksi esteeksi tälle kehitykselle, mutta merkittävän lisähaasteen Suomelle ja Euroopalle tuo USA. Edullisen uuden liuskekaasutuotannon teknologian ansiosta se on noussut kaasutuotannon kärkeen maailmassa. Tämä on johtanut siihen, että USA:ssa energian hinta on vain puolet eurooppalaisen energian hinnasta ja energian edullisuus tarjoaa merkittävän kilpailuedun USA:n teollisuudelle. Teollinen työ onkin siirtymässä takaisin Amerikan mantereelle. Kun USA siirtyy kaasuun, on hiilen hinta laskenut rajusti ja tuonti Eurooppaan kasvanut. Samalla kotimaisen uusiutuvan energian, lähinnä metsäenergian, kilpailukyky on laskenut.

Suomalaisen työpaikan kustannuksista energian hinnalla on muuta maailmaa suurempi merkitys. Harvaan asuttu, kylmä ja pohjoinen maa sekä teollinen osaaminen nostavat Suomen energiankulutuksessa maailman kärkeen. Se ei ole huono asia, vaikka kulutamme henkeä kohti enemmän energiaa kuin keskimäärin Euroopassa, sillä teollisuutemme on alansa puhtainta ja energiatehokkainta. Kun suomalaista teollisuustyötä on kustannussyistä siirretty Suomesta muualle, ovat energiankulutus ja päästöt yleensä kasvaneet. Suomalaisen työn suosiminen on tässäkin suhteessa järkevää.

Kehitystä olisi syytä minun mielestäni jatkossa kehittää niin, että Suomessa pystytään teollisuudelle tarjoamaan energiaa, joka olisi kilpailukykyistä jopa pohjoisamerikkalaisen energian suhteen, ja tuomaan suomalaista teollista työtä meille takaisin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käyty keskustelu on ollut hyvä yhtä pientä debatin poikkeusta huomioon ottamatta, kun mentiin pikkuisen asian viereen, syötiin vähän keskustelulta aikaa, mutta olipa hyvä kuulla, että myös kokoomuksessa nähdään se, että se työn kustannustaso ei ole se kaikkein tärkein tässä meidän kilpailukykyasiassa, minkä kyllä myös edustaja Eestilä totesi.

Mutta ministeri Vapaavuori ei luvannut meille talouspoliittista ohjelmaa, ja se jäi niin kuin pienenä surullisena aatoksena mieleeni. Me tarvitsemme tässä maassa nimenomaan teollisuuspoliittinen ohjelman. Sen ei tarvitse olla niin raskas, mutta jokaisen hallinnonalan pitää havaita ne teollisuudelle tärkeät asiat. Toivoisinkin, että kun tätä sitten TEMissä valmistellaan, niin siihen sen verran enemmän paukkuja käytettäisiin, että tämä käytäisiin jokaisen ministeriön osalta niin läpi, että siellä olisi jotakin sellaista antaa, että millä heidän näkemyksensä mukaan teollisuutta pystytään edistämään tässä maassa.

Asioiden tuominen keskiöön nimenomaan, että meillä koulutuksen, tutkimuksen yhteensovittaminen tapahtuisi, on tärkeää. Tässä kerkeän ottaa esimerkiksi Satakunnan. Miksi Satakunnassa meidän yliopistokeskuksessa ei ole materiaalioppia? Meillä on alueella yksi erillinen yksityinen tutkimuslaitos, joka tutkii metallurgiaa. Meillä on kaksi sulattoa, jotka jalostavat kuparia, nikkeliä. Meillä on putkitehtaita, meillä on elektrolyysiä sillä alueella, mutta meidän korkeakouluyksikössä ei ole materiaalioppia. Meillä on vahva elintarviketeollisuus Satakunnassa alkutuotantoineen, elintarviketehtaineen, eikä meillä ole sellaista koulutusta, tutkimusta ja kehitystä siellä maakunnassa. Meidän pitää räjäyttää koko koulutuspolitiikkakin uusiksi, ja minä toivon, että tämä kokonaisvaltainen käsittely tehtäisiin kuitenkin, kun tätä teollisuuspoliittista ohjelmaa laaditaan.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Olen tässä tarkkaavaisesti kaksi tuntia kuunnellut erittäin hyvää keskustelua, enkä yritäkään nyt tehdä mitään täydellistä yhteenvetoa. Kiitoksia Myllykoskelle tämän aloitteen tekemisestä, ja kiitoksia teille erittäin laadukkaasta keskustelusta. Tämän keskustelun arvo oli minusta siinä, että tässä salissa laidasta laitaan nähtiin meidän olemassa olevan teollisuuden ja tulevaisuudessa olevan teollisuuden merkitys suomalaisen hyvinvoinnin kannalta. Siinä mielessä harvinaisen hyvää konsensusta sisällään pitävää keskustelua käytiin.

Muutama sana. Nythän EU:n tasollakin kevään huippukokouksessa on teemana eurooppalainen teollisuuspolitiikka. Siellä asetettaisiin tavoitteet, että teollisuuden osuus olisi noin 20 prosenttia bkt:stä, joka monissa maissa on vähäisempi. Niin kuin täällä Vapaavuori totesi, niin vähän laskentatavasta riippuen se on meillä noin parikymmentä prosenttia, mutta se on laskenut myöskin meillä.

Ehkä se ero meidän ja monen eurooppalaisen maan teollisuuspoliittisen keskustelun välillä on siinä, että siellä korostetaan olemassa olevien teollisuusrakenteiden pönkittämistä ja me taas ajattelemme, että me tarvitsemme sitä perinteistä teollisuutta mutta me tarvitsemme myöskin sitä uusiutumista ja uudenlaista näkemystä meidän viennin edellytyksistä ja teollisuuden rakenteen kehittämisestä. Toisaalta me näemme ehkä myöskin niin, että tämä teollisuus ja palvelut entistä enempi myös tukeutuvat toisiinsa ja limittyvät ja sitä tulosta tehdään myös siellä palvelukonseptien päässä teollisuudessakin, huollossa, asennuksessa, niin kuin Koneen hissinvalmistuksessa nyt tiedetään. Tässä mielessä nämä palvelut ja teollisuus tulevat toisiaan tukeviksi tässä arvoketjussa tulevaisuudessa.

Ne meidän haasteet liittyvät nyt ilman muuta siihen, että tämä teollisuuden jalostusarvo on hiipunut ja korkean jalostusarvon tuotteitten määrä on vähentynyt Suomessa, siirtynyt Suomesta ulospäin, ja se vaikuttaa meillä, osin Nokian hiipumisen myötä mutta muutenkin. Toinen liittyy siihen haavoittuvuuteen. Kymmenen suurinta yritystä synnyttävät 75 prosenttia teollisuuden jalostusarvosta. 25 firmaa vie yli puolet Suomen viennistä. Joten tämä meidän teollinen pohja on liian haavoittuva ja kapea. Sitten kun me viemme Oecd-maihin 75 prosenttia, ja ne ovat osin kyllästettyjä markkinoita, emmekä niinkään näille kasvaville talousalueille, niin tässä mielessä me elämme aika monien haasteiden keskellä.

Huoli liittyy siihen, että vaikka tämä talouden elpyminen ja kasvu Euroopassa tapahtuu, pääsemmekö me siihen imuun mukaan kaikilla niillä tuotteilla, joita me Suomesta olemme tarjoamassa. Tähän liittyy myöskin riskejä siksi, että kaikissa näissä viennin kivijaloissa on nyt iso murros menossa. Ne teolliset työpaikat, joita 100 000 on nyt hävinnyt, eivät sellaisenaan tänne palaa. Meidän täytyy luoda uutta, mutta myös on hyvä nähdä, että meillä sekä metsäteollisuudessa, teknologiateollisuudessa, ict-puolella, kemian puolella — jotka ovat tärkeitä vientisektoreita — on paljon hyvää tulossa. En nyt lähde kaikkea sitä hahmottamaan. Se, mihin meidän pitää tarttua, on näihin maailmanlaajuisiin megatrendeihin. Tässä mielessä ajatus siitä, että me korostamme cleantechiä — joka ei ole mikään teollisuudenala, vaan se lyö erilaisten toimijoiden läpi — biotaloutta, biometsätaloutta, jotka ovat todella kovia asioita, digitalisaatiota, on tärkeä. Siinä meidän vahvuudet tavallaan Nokian jättämien vahvuuksien takia ovat erittäin suuret. Meillä kannattaa varmaan näihin megatrendeihin tarttua, ja meillä on erittäin paljon Suomessa osaamista kaikilla näillä alueilla, cleantechissä, biotaloudessa. Täällä joku mainitsi esimerkiksi Vaasan ympäristö-, energiatehokkuuden alueella hyvänä esimerkkinä. Tämän halusin sanoa.

Oli erittäin hyvä, että te korostitte sekä avauspuheenvuorossa että muutenkin tämän osaamisen merkitystä. Jos me ajattelemme näitä meidän strategisia menestystarinoitamme maailmalla, niin tämän täytyy olla kovan osaamisen ja ammattitaidon yhteiskunta. Täällä täytyy panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen, jotta syntyy uutta innovaatiota. Meidän täytyy lähteä siitä, että ne tavarat ja palvelut, joita maailmalle viedään, ovat korkealaatuisia, ja me haemme sen oman paikkamme siinä kansainvälisessä arvoketjussa, jossa me olemme hyviä, ja sinne meidän pitää verkottua.

Kaiken perusta on sitten se, jos miettii yritysten ja yhteiskunnan perustyönjakoa, että valtion tai yhteiskunnan täytyy luoda edellytyksiä sille, että tähän maahan kannattaa investoida, tässä maassa voi teollisuuskin pärjätä, luoda perustaa siihen, että tänne saadaan investointeja ja että meidän tavaramme voivat maailmalle lähteä. Se liittyy infraan, se liittyy osaamiseen, se liittyy siihen, mistä te olette täällä puhuneet. Se on yhteiskunnan tehtävä tässä perustyönjaossa.

Toinen näkökohta on se, että kyllä meidän täytyy saada nämä pk-yritykset kasvuun. Meiltä puuttuu keskikokoisia kasvuhakuisia yrityksiä, jotka pyrkisivät sitten kansainvälisille markkinoille. Se kynnys on erittäin korkea. Yhteiskunnan pitää näillä erilaisilla tukitoimilla tukea näitten keskikokoisten yritysten ja osin pk-yritysten kansainvälistymistä ja niille markkinoille pääsyä. Se on erittäin tärkeä asia.

Joihinkin täällä nousseisiin kysymyksiin: Yritystukia koskien me parastaikaa käymme keskusteluja ja neuvonpitoa hallituksen sisällä osin yritystukien karsimisesta mutta myös uudelleenkohdentumisesta. Tämä uudelleenkohdentuminen tarkoittaa sitä, että me koetamme niitä suunnata just näiden kansainvälistymiseen tähtäävien keskisuurten yritysten kasvuedellytysten rakentamiseen.

Toinen näkökohta on vielä se, kun puhuttiin valtion taseitten arvioinnista tai läpikäynnistä, että me teemme sitäkin, ja se liittyy siihen, että jos sitä kautta löytyisi rahoitusta, se panostus pitäisi sitten laittaa näihin kasvu- ja työllisyystoimiin, joita kehysriihessä tehdään.

Lopuksi haluaisin vielä korostaa sitä, että kun verrataan meidän mallejamme Italiaan tai Saksaan tai muuhun, niissä vertailuissa kannattaa olla sillä tavalla varovainen. Tavallaan tämä meidän palkanmuodostus- ja työehtosopimusjärjestelmä on minun mielestäni hyvin terve, ja tämä kilpailukyky on hyvin moninainen. Siihen liittyvät totta kai yksikkökustannukset, työkustannukset, tuottavuus, mutta me olemme tässä suhteessa nyt ottamassa kiinni sitä etumatkaa, joka Ruotsilla ja Saksalla näissä asioissa oli. Nämä perustyöehdot täytyy kuitenkin hoitaa meillä hyvin, ja niin kuin täällä on todettu, siitä ei tämä meidän kilpailukykymme pohjimmiltaan sitten kuitenkaan ole kiinni.

Saksassa toteutettiin todella tämmöisiä yrityskohtaisia järjestelyjä, mutta siinä oli toinen puoli, ja se oli se, että yritys sitoutuu useammaksi vuodeksi siihen, että se ei irtisano ja lomauta ketään. Tehtiin semmoisia molemmat voittavat -sopimuksia.

Kaiken kaikkiaan nyt valmistuu osana elinkeinotoiminnan toimivuutta tällainen teollisuuspoliittinen näkemys tai kannanmuodostus, ja se tulee tuon kehysriihen yhteydessä. On hyvä, että tämä keskustelu käydään, ja se rikastuttaa tämänkin asian valmistelua. Siinä mielessä tämä on ollut erittäin arvokasta panosta eduskunnalta tämän työn käynnistämiseen. Teollisuus ei ole mikään iltaruskon ala Suomessa. Me tarvitsemme sitä joka tapauksessa meidän hyvinvointimme tulevaisuudenkin kannalta. — Kiitoksia hyvästä keskustelusta.